Ilmastonmuutos, ekologinen ja hiilijalanjälki (yhdistetty)

[newspeak]

Aikaisempaan viestiini liittyen vihreiden mm. neekeri-sanan kieltämiseen kansalaisaloitteella pyrkinyt ulkomaalaisvahvistus Paco Diop on kirjoittanut Puheenvoroon kirjoituksen:

Autetaanko Afrikkaa EU:n rahoituksella vai mitä?

Senegalissa ei ollut koskaan sisäsotaa ja nyt se voi tapahtua, koska maailman suuret yhtiöt niin kuin BP haluavat tämä maan valtavia energiaressursejä. On tapahtunut Kongossa ja muissa maissa sisäsotia tämä takia. Sen me tiedämme jo ennen. Nyt on iso pelko, että siihen suuntaan taas mennään. Luonnollisesti sotien jälkeen ihmisten on pakko lähteä pois kotoa, koska ei mitää toivoa ole enää heillä tarjoilla. Aivan turhaa siis ihmetellä miksi. Turhaa myös sanoa enää, että "Afrikkaa pitää auttaa EU rahoituksella tai emme voi enää auta" jne. Miten pitää siis oikeasti auttaa näitä maita? Laitan tämän tähän, koska minun mielestäni tätä totuutta ei kerrota tavallisille Eurooppalaisille. Se vastaa yksinkertaisesti siihen kysymykseen miten autettaisimme Afrikkaa. Kuvitellaan yhdessä sen jälkeen millä voidaan tehdä10 miljardin dollarilla? Katso infon youtubessa: "The $10 Billion Energy Scandal - Full documentary - BBC Africa Eye & Panorama

http://pacodiop.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277529-autetaanko-afrikkaa-eu-rahoituksella-vai-mita

Diopin kirjoituksesta on jokseenkin vaikea saada selvää, mutta BBC:n dokumentti Senegalissa tapahtuvasta korruptiosta on katsomisen arvoinen:

The $10 Billion Energy Scandal - Full documentary - BBC Africa Eye & Panorama (28:50)

BP has agreed to pay around ten billion dollars to a businessman involved in a suspicious energy deal. The energy giant bought Frank Timis's stake in a gas field off the coast of Senegal for $250 million in 2017. But documents obtained by BBC Panorama and Africa Eye reveal that BP will also pay his company between nine and twelve billion dollars in royalties. Both BP and Mr Timis deny any wrongdoing.

Sellaisen sivuhuomion teen myös, että Senegalissa on ollut meneillään vuosikymmeniä pienimuotoinen sisällissota, joka tunnetaan myös Casamancen konfliktina.

Mutta niin, kehitysyhteistyö ja korruptio kulkevat siis jälleen käsi kädessä, joskin tässä yhteydessä ajatuksen tasolla.

[Roope]

VAALIEN SUPERKEVÄT OSOITTI, kuinka tärkeä toimiva kansalaisyhteiskunta on. Pitkälti sen ansiosta meillä oli ilmastovaalit.

Ilmastonmuutoskeskustelu ei olisi edennyt tähän pisteeseen, jos meillä ei olisi aktiivisia kansalaisjärjestöjä ja rohkeita ruohonjuuritason toimijoita. Siis tavallisia yksittäisiä kansalaisia, jotka uskaltavat avata suunsa ja ryhtyvät tarvittaessa ilmastolakkoon.

Vihreä Lanka: Toimiva kansalaisyhteiskunta teki ilmastovaalit 24.6.2019

Näin Vihreiden uusi kansanedustaja Bella Forsgrén.

Oikeastihan ilmastolakkolaisten huomioarvo oli täysin valtamedian varauksettoman myötämielisyyden ansiota. Muutamien suomenruotsalaisten koulujen oppilaiden "ilmastolakkoilulla" eli koulusta lintsaamisesta mielenosoituksen vuoksi ei olisi ollut sen kummempaa merkitystä, mutta valtamedia haki hädissään mitä tahansa teemaa, jolla estettäisiin Oulun tapahtumien vanavedessä Suomen ensimmäiset maahanmuuttovaalit.

Journalisti, pääkirjoitus: Me päätämme, mistä vaaleissa puhutaan 31.1.2019

Edelleenkään ei ole nähty minkäänlaista selitystä siitä, miksi juuri ilmastonmuutos olisi ollut Suomen eduskuntavaalien tärkein äänestäjiä koskettava asia tai miksi ilmastonmuutos olisi Suomen suurin turvallisuusuhka, kuten presidentti Niinistö hiljattain esitti.

Demokratiaan ei kuulu ainoastaan se, että kansalaiset voivat valita vaaleilla edustajansa instituutioihin. Siihen kuuluu myös se, että heillä on mahdollisuus jopa lakkoilemalla irtisanoutua vallitsevasta järjestelmästä.

Tässä tapauksessa vallitseva järjestelmä tuottaa ja on jo pitkään tuottanut joka vuosi valtavan määrän kasvihuonekaasuja, jotka uhkaavat elämää koko maailmassa.

Ilmastolakkoilijat ovatkin ymmärtäneet jotain olennaista. Kyse ei ole enää yksilöistä, vaikka yksilöinä heillä onkin mahdollisuus mielipiteenilmaisuun. Kyse on järjestelmästä, johon jokainen välttämättä osallistuu päivittäin. Juuri ilmastonmuutoksen arkipäiväisten ulottuvuuksien vuoksi nuorten ilmastolakkoilu oli niin tärkeää.

En pysty näkemään yhteyttä kouluun menosta kieltäytymisen, "vallitsevasta järjestelmästä irtisanoutumisen" ja tavoitellun kasvihuonekaasujen vähentämisen välillä. Jos tarkoitus on kiinnittää tällä erikoisella tavalla huomiota koettuun ongelmaan ja siten hoputtaa poliitikkoja radikaaleihin poliittisiin päätöksiin ongelman ratkaisemiseksi, niin ulkopuolisesta touhu näyttää enemmänkin hysterian lietsomiselta, joka toimii väitettyä tarkoitustaan vastaan. Keskustelu karttaa entistäkin jyrkemmin rationaalisuutta ongelman ja mahdollisten ratkaisujen esittämisessä.

[mannym]

On se vihreä lanka vain hieno lehti. Arvatkaapas millaisella sävyllä vihreä lanka kutsuisi kansalaisia jotka yhdessä tuumin päättäisivät ryhtyvänsä veronmaksulakkoon tästä päivästä eteenpäin ja niitä yrityksiä kohtaan jotka ilmoittavat tukevansa tätä toimintaa?

Siinä vaiheessa vihreä lanka kyllä muiden sosialistien tavoin usuttaisi sitä vallitsevaa järjestelmää rankaisemaan näitä ihmisiä. Koska he horjuttavat sitä todellista vallitsevaa järjestelmää.

Toinen seikka mikä tuossa pistää silmään on, ettei kyse ole enää yksilöistä. Kyse ei ole koskaan ollut yksilöistä, siten olemme taas kerran käyneet läpi käytösmallin.

"Ei voida keskustella mahdollisesta asiasta x koska asia y ei ole tapahtunut" "Nyt on liian myöhäistä puhua asiasta x koska y on tapahtunut" "miksi ette ottaneet asiaa x esille ennen kuin y tapahtui".

vrt. Yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa, yksilön mahdollisuus vaikuttaa katosi, miksi ette tehneet asialle mitään silloin kun yksilöllä oli mahdollisuus vaikuttaa?

[Bwana]

Se, että tasavallan presidentti mainitsee Suomen suurimmaksi turvallisussuhkaksi ilmastonmuutoksen saattaa myös pitää sisällään sellaisen nyanssin, jossa Euroopassa syntyneiden ilmastolakkoilu yms. -liikkeiden taustalla voipi olla jokin muukin vaikuttaja kuin vilpitön ympäristöhuoli. Ei olisi ensimmäinen kerta kun luonnonsuojelun varjoissa lymyäisi jotain ihan muuta.

[Vaniljaihminen]

Se, että tasavallan presidentti mainitsee Suomen suurimmaksi turvallisussuhkaksi ilmastonmuutoksen saattaa myös pitää sisällään sellaisen nyanssin, jossa Euroopassa syntyneiden ilmastolakkoilu yms. -liikkeiden taustalla voipi olla jokin muukin vaikuttaja kuin vilpitön ympäristöhuoli. Ei olisi ensimmäinen kerta kun luonnonsuojelun varjoissa lymyäisi jotain ihan muuta.

Ja tämä pian sen jälkeen kun presidentti on todennut, että ilmastoahdistukseen ei ole mitään syytä. Kun Niinistö valittiin presidentiksi, hän totesi suurimman uhan Suomessa olevan syrjäytyminen ja hän peräänkuulutti, että syrjäytymisuhassa olevien kanssa tulisi tehdä "tavallisia asioita", mutta sitä ei enää kukaan muista. Niinistö ei toden totta ole kovinkaan hyvä puhuja ja hän on myös huono valehtelija tai huono totuuden peittelijä.

[RiP]

Se, että tasavallan presidentti mainitsee Suomen suurimmaksi turvallisussuhkaksi ilmastonmuutoksen saattaa myös pitää sisällään sellaisen nyanssin, jossa Euroopassa syntyneiden ilmastolakkoilu yms. -liikkeiden taustalla voipi olla jokin muukin vaikuttaja kuin vilpitön ympäristöhuoli. Ei olisi ensimmäinen kerta kun luonnonsuojelun varjoissa lymyäisi jotain ihan muuta.

Tuo on vaan niin toiveajattelua, ikävä kyllä.

"Niinistö kertoo tehneensä joitakin vuosia sitten ilmastolupauksen ja on sen jälkeen pyrkinyt pitämään lupauksestaan kiinni.
– Ja on ollut antoisaa aikaa, moni asia näyttäytyy ihan uudessa valossa. Otetaan esimerkiksi vaikka kaupassa käynti. Ennen tuli mietittyä, mitä mikin maksaa. Mittana olivat eurot. Nyt yhä useammin pohtii, mitä mikin vaikuttaa. Mitta on vaihtunut rahasta arvoon. Eikä elämä siitä juuri sen kalliimmaksi ole tullut, arvokkaammaksi kyllä, presidentti sanoo.
– Johtunee varmaan siitä, että nyt ostaa tarkemmin, tarpeeton jää pois ja ruuan suhteen lihaa kuluu vähemmän.

Niinistö kirjoittaa, että ilmastonmuutoksen torjumiseksi tarvitaan myös suuria tekoja valtioiden taholta. Kuitenkaan yksittäisen ihmisen panosta ei presidentin mielestä kannata väheksyä."
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005851110.html

Näitä vastaavia lausuntoja Niinistö on useastikin lausunut. Tai sitten, hän on hyvä näyttelemään. ;-)

[Uuno Nuivanen]

Senilix on jo höperömpi kuin luulinkaan.

[kivimies]

Suomi nostaa EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi ilmaston. Suomi haluaa, että EU on nollapäästöinen 2050 mennessä ja että EU ottaa "ilmastojohtajuuden" globaalisti.

Suomi nostaa ilmastoasiat EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi

Suomi pitää EU-politiikkansa tärkeimpänä tavoitteena puheenjohtajakaudella, että Eurooppa ei kuormittaisi ilmastoa kasvihuonepäästöillään enää vuoden 2050 jälkeen.

– Keskeinen Suomen puheenjohtajakauden painopiste on EU:n globaali ilmastojohtajuus, pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoi esitellessään puheenjohtajakauden tavoitteita eduskunnassa.

Päästöjen rajusta vähentämisestä sopiminen on ollut unionimaille vaikeaa. Juhannuksen huippukokouksessa maat eivät kirjanneet tavoitevuotta lainkaan yhteiseen päätökseensä.

Puolivuotisella puheenjohtajakaudelle Suomi haluaa korostaa myös esimerkiksi opiskelijavaihtoa, osaamista ja maiden yhteistä sosiaalipolitiikkaa. [...]

Yle (26.6.2019)

[Lalli IsoTalo]

Suomi haluaa, että EU on nollapäästöinen 2050 mennessä ...Yle (26.6.2019)

Suomi haluaa, että Eurooppa=0 vuoteen 2050 mennessä.

[Roope]

Suomi nostaa EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi ilmaston. Suomi haluaa, että EU on nollapäästöinen 2050 mennessä ja että EU ottaa "ilmastojohtajuuden" globaalisti.

Yksimielisyys vuoden 2050 nollapäästöisyydestä aiotaan saavuttaa jakamalla vastaan haraaville EU-maille lisää rahaa, paitsi mikäli ne eivät samanaikaisesti ota vastaan EU:n niille lähettämiä siirtolaisia, koska kieltäytymistä pidettäisiin EU:n yhteisten arvojen vastaisena.

Jos Suomi haluaa onnistua vuoden 2050 tavoitteessa, sen pitää ylipuhua vastaan haraavat Puola, Tšekki, Viro ja Unkari. Keinona on todennäköisesti EU:n tulevien vuosien rahoituskehys, josta menetyksiä luvataan kompensoida.

"Puola on esimerkiksi ilmoittanut suoraan, että se toivoo selkeästi määriteltyä kompensaatiopakettia. Muut EU-jäsenmaat myös ymmärtävät, että melkein täysin fossiilisilla polttoaineilla energiansa tuottava Puola tarvitsee tukea. Muiden maiden vaatimukset eivät ole niin selkeitä", sanoo Euroopan komission energia- ja ilmastoasioista vastaava tiedottaja Anna-Kaisa Itkonen.

Helsingin Sanomat:Pääministeri Rinne julkisti EU-puheen­johtajuus­kauden ohjelman: "Kyllä-mutta-ilmasto­politiikan aika on ohi" 26.6.2019

Lisäksi tuohan ei ole sitoumus, että yksittäiset EU-maat kuten Saksa tai Puola olisivat tuohon mennessä hiilineutraaleja, vaan että EU keskimäärin on hiilineutraali, joten Suomi voi yhä tiukentaa omia tavoitteitaan (hallituksen päätöksellä Suomi aikoo olla hiilineutraali jo vuonna 2035, ei vasta 2050) yhteiseen EU-tavoitteeseen pääsemiseksi.

Paradoksaalisesti EU:n tekemisillä "ilmastojohtajana" on sitä vähemmän merkitystä, mitä enemmän se panostaa ilmastopolitiikkaan. EU:n nykyinen osuus hiilidioksidipäästöistä on enää noin kymmenesosa, joten oikeasti merkittävät päätökset tehdään ihan muualla. Suurempi joukko ihmisiä uskoo Simon Elon puheisiin kuin EU:n globaaliin vaikutukseen ilmastopolitiikan esikuvana.

[akez]

Suomi nostaa EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi ilmaston. Suomi haluaa, että EU on nollapäästöinen 2050 mennessä ja että EU ottaa "ilmastojohtajuuden" globaalisti.

Suomi nostaa ilmastoasiat EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi

Suomi pitää EU-politiikkansa tärkeimpänä tavoitteena puheenjohtajakaudella, että Eurooppa ei kuormittaisi ilmastoa kasvihuonepäästöillään enää vuoden 2050 jälkeen.

Siitä voi sitten katsoa, mitä Merkel (& Juncker) on käskenyt näitä tekemään, sanomaan ja ajamaan. Ei taatusti tule nuo ideat näiden omasta päästä.

[Eino P. Keravalta]

Jos Suomi haluaa onnistua vuoden 2050 tavoitteessa, sen pitää ylipuhua vastaan haraavat Puola, Tšekki, Viro ja Unkari. Keinona on todennäköisesti EU:n tulevien vuosien rahoituskehys, josta menetyksiä luvataan kompensoida.

Menetyksiä luvataan kompensoida?

Kuka kompensoi? Eikö se ole se sama EU, joka niitä talouden menetyksiä aiheuttaakin ilmastopolitiikallaan? Ei ole mitään EU:n ulkopuolista kompensoijaa, vaan tämä on nollasummapeliä, paitsi että ilmastoöyhötyksen myötä EU häviää kilpailussa. Loppujen lopuksi kompensaatiot maksaa siis eurooppalainen veronmaksaja. Jos Puola esimerkiksi haluaa kompensaatioita, sen pitää ymmärtää, että se voi ne saada, mutta puolalaiset itse maksavat sen - ainakin osittain ja ainakin jossain vaiheessa.

Tälle kompensaatiotoiminnalle on suomalaisessa kansanperinteessä ihan oma nimikin. Se on 'hölmöläisten peitonjatkaminen'.

[RiP]

Suomi nostaa EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi ilmaston. Suomi haluaa, että EU on nollapäästöinen 2050 mennessä ja että EU ottaa "ilmastojohtajuuden" globaalisti.

Suomi nostaa ilmastoasiat EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi

Suomi pitää EU-politiikkansa tärkeimpänä tavoitteena puheenjohtajakaudella, että Eurooppa ei kuormittaisi ilmastoa kasvihuonepäästöillään enää vuoden 2050 jälkeen.

– Keskeinen Suomen puheenjohtajakauden painopiste on EU:n globaali ilmastojohtajuus, pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoi esitellessään puheenjohtajakauden tavoitteita eduskunnassa.

Päästöjen rajusta vähentämisestä sopiminen on ollut unionimaille vaikeaa. Juhannuksen huippukokouksessa maat eivät kirjanneet tavoitevuotta lainkaan yhteiseen päätökseensä.

Puolivuotisella puheenjohtajakaudelle Suomi haluaa korostaa myös esimerkiksi opiskelijavaihtoa, osaamista ja maiden yhteistä sosiaalipolitiikkaa. [...]

Yle (26.6.2019)

Suomi kun ei per..le mitään mihinkään vaikuta! 

[Uuno Nuivanen]

Menetyksiä luvataan kompensoida?

= Suomi maksaa "kompensaatioita", mutta ei itse saa mitään.

[Bellerofon]

Anna mun kaikki kestää  . Ilmastobusineksessa pyörii jo nyt hämärää rahaa todella paljon ja "sosiaalinen ilmastovastuu" tarkoittaa sitä, että verotusta kiristetään kaikessa paitsi niiltä jotka ovat jo muutenkin tulonsiirtojen varassa ja itseasiassa iso osa näistä henkilöistä ei voisi olla vähemmän kiinnostunut ympäristöstämme.
Osa vihreimmistä (ja lapsellisimmista) skribenteistä käyttää jo nimitystä ilmastosota. Sota tästä vielä tulee ja CO2 on silloin pienin huoli kun Fe:tä on ilma täynnä.

[Eino P. Keravalta]

Menetyksiä luvataan kompensoida?

= Suomi maksaa "kompensaatioita", mutta ei itse saa mitään.

No mutta saadaanhan me ainakin 1,5 miljoonaa ilmastoneekeriä pelastamaan eläkkeitämme, koodaamaan ja tekemään innovaatioita. No hätä!

[Uuno Nuivanen]

^ Kas kun et vaatinut niitä vielä pyyhkimään pyllymmekin! 

[Nikolas]

Suomi nostaa ilmastoasiat EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi

Suomi pitää EU-politiikkansa tärkeimpänä tavoitteena puheenjohtajakaudella, että Eurooppa ei kuormittaisi ilmastoa kasvihuonepäästöillään enää vuoden 2050 jälkeen.

– Keskeinen Suomen puheenjohtajakauden painopiste on EU:n globaali ilmastojohtajuus, pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoi esitellessään puheenjohtajakauden tavoitteita eduskunnassa.

• Stenroos, Maria & Konttinen, Matti: Suomi nostaa ilmastoasiat EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi. Yle Uutiset, 2019-06-26.

Tavoitteena tulisi olla

• a) kansallinen,
  b) eurooppalainen ja
  c) maailmanlaajuinen vapautuminen öljyriippuvuudesta ja
• Suomen yli 100% energiaomavaraisuus.

Ei pidä sanoa että Antti Rinteen tavoitteet olisivat kokonaan väärät, sillä hänen tavoitteidensa ja minun esittämieni tavoitteiden välillä on synergiaa, eli samat keinot toimivat molempien tavoitteiden hyväksi.

Tavoitteet voivat näyttää yltiöpäisiltä, mutta tarvittavat keinot tiedetään jo, ja niiden toteutuksen tiellä on pienempiä ongelmia kuin esimerkiksi ydinfuusion toteutuksessa on ollut ja on yhä.

Primäärienergian tuotannossa ja energiaomavaraisuuteen pyrkimisessä voitaisiin hyvin siirtää huomio kotimaisiin uraanivarantoihin ja kolmannen sukupolven reaktoreiden käytettyyn ydinpolttoaineeseen, jotka ovat hyödynnettävissä eräissä neljännen sukupolven reaktoreissa. Nopeissa hyötöreaktoreissa kuten kaksoisfluidireaktorissa voidaan rikastamattomasta luonnonuraanista hyötää uutta polttoainetta, jolloin hankalimmatkin isotoopit saadaan hyödynnettyä.

Reaktorin korkean lämpötilan ansiosta saadaan sähköä tuotettua hyvällä termisellä hyötysuhteella, johon nykyiset kolmannen sukupolven reaktorit eivät kykene. Tämän lisäksi saadaan myös tuotettua vetyä hyvällä hyötysuhteella korkean lämpötilan elektrolyysissä, ja tämä on oleellista kilpailukykyisten vaihtoehtoisten polttoaineiden tuotannossa.

Riippumatta siitä, pyritäänkö yksinkertaisesti vetytalouteen tai monessa mielessä käytännöllisempään metanolitalouteen tai muihin hiilineutraaleihin polttoaineisiin perustuvaan järjestelmään, kohtuuhintaisella ja kilpailukykyisellä vedyllä on ratkaiseva merkitys joka tapauksessa. Vedyn lisäksi tarvitaan myös hiilineutraali hiilen lähde. Biomassan ohella merivesi voisi olla käyttökelpoinen hiilidioksidin lähde. Tuotannossa voitaisiin käyttää esimerkiksi tyhjötislauksen sovellusta, mutta menetelmän tarkempi selitys voisi olla itsessään artikkelin aihe.

Sähköautojen tulemista on hehkutettu, mutta edelleen ovat tutkijoiden haaveissa ne ihmeakut, jotka tekisivät sähköautoista harkittavan vaihtoehdon myös tavallisille keskituloisille. Tällä välin polttomoottoreiden kehitys on mennyt eteenpäin, ja uusia vaihtoehtoja riittää: SPCCI, PPC ja RCCI mahdollistavat korkean hyötysuhteen ja vähäiset hiukkaspäästöt turvautumatta erityisen kalliiseen tekniseen ratkaisuun.

[artti]

Sipilän hallituksen vuosikertomus kertoo saavutetuista tuloksista

"Suomen kasvihuonekaasupäästöt laskivat vuonna 2017
lähes viisi prosenttia vuodesta 2016 ja olivat 21 prosenttia
pienemmät kuin vuonna 1990."

Tässä on varmaan taustalla se, että saastuttavin teollisuus on siirtynyt ulkomaille ja sen voi havaita laskeneissa päästömäärissä. Samaan aikaan Kiinan päästömäärät nousivat

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161553/10_19_VN_HVK2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y



Puheenjohtajakauden teesit

"Ilmastonmuutos vaikuttaa elintapoihimme, ja siksi
tulevan rahoituskehyksen rahoitusohjelmilla tulisikin
selkeästi edistää yhteisiä ilmastotavoitteitamme."

"Esitys ilmastotoimien painoarvon nostamisesta
25 prosenttiin EU:n budjetista tukee tätä tavoitetta.
Myös EU:n arktisella politiikalla ja eri EU-instrumenttien
kautta rahoitettavilla arktisilla projekteilla on tuettava
ilmastonmuutoksen torjuntaa"

Mistä ne rahat revitään. Kenen menoja vähennetään. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut vitsi, sehän oli aitoa hysterian lietsojien motivaation luomista, että rahaa jaossa ja paljon

"Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän
hyväksyminen yhtenä pakettina olisi ollut tehokkain
EU-tasoinen ratkaisu, mutta lukuisista yhteisistä
ponnistuksista huolimatta tähän ei ole päästy."

"Mahdollinen tie eteenpäin voisi avautua
hyväksymällä yksi kerrallaan ehdotuksia,
joista yhteisymmärrys olisi saavutettavissa."

"Näin EU voisi ottaa välttämättömiä
edistysaskeleita ja saavuttaa konkreettisia
tuloksia muuttoliikkeen hallinnassa."

"Uudelleensijoittaminen on ollut
yksi tehokkaimmista tavoista auttaa
haavoittuvimmassa asemassa
olevia muuttoliikekriiseissä."

"EU:n laajuinen, riittävillä taloudellisilla
kannustimilla tehostettu uudelleensijoittamisohjelma
muodostaisi hallitun tavan helpottaa muuttoliikepaineita
ja osoittaa solidaarisuutta niitä maita kohtaan,
joihin on merkittävästi tulijoita."

Väestönvaihtopolitiikan kannustaminen on jytkyt. Eurooppaan pyrkivien, arabien ja neekereiden, Eurooppaan sijoittamista ei voida tehdä siksi, että siitä seuraa jännitteitä valkoisten kanssa, valkoisten eurooppalaisten sivistynyt pinta on ollut historian valokeilassa ohut, tiedä sitten miten nykyään. Parempi on rakentavasti ja rauhallisesti ratkaista pulmat siellä arabien ja neekereiden luonnollisissa rodullisissa kotimaissa. Jos ratkaisu edellyttää, että unioni auttaa rakentamaan kehitysmaiden miljardeille ihmisille infrastruktuurin ja koulutuksen niin Eurooppa tekee niin asteroidien hyödyntämisen ja fuusioenergian avulla

https://eu2019.fi/documents/11707387/14346258/EU2019FI-EU-puheenjohtajakauden-ohjelma.pdf/53e093b3-24b9-562f-375a-39cd1cbe3d31/EU2019FI-EU-puheenjohtajakauden-ohjelma.pdf.pdf

[Luotsi]

Suomi nostaa ilmastoasiat EU-puheenjohtajakautensa ykkösaiheeksi

Sonera-miljardit takaisin saksalaishuijareilta?

[RiP]

Vaikka tämä on vuodelta 2010 niin on edelleen relevantti.
"Nasa julkaisi ilmastokarttoja – Maapallo on lämmennyt 0,8 astetta 130 vuodessa"

Tuolla tahdilla Antti Rinteen ennustus kahdeksan asteen lämpenemisestä Suomessa menee 650 - 1350 vuotta.

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/nasa-julkaisi-ilmastokarttoja-maapallo-on-lammennyt-08-astetta-130-vuodessa/

[simppali]

Liippaa melko läheltä.

https://yle.fi/uutiset/3-10855211

Kanada on vihdoin hakenut roskansa takaisin Filippiineiltä. Rahtialus, jolla oli lastinaan 69 rahtikonttia, jätteitä saapui lauantaina Vancouverin laitamilla sijaitsevaan satamaan, kertoo AFP:n paikalla ollut toimittaja.

Näiden tonnien suuruisten jätemäärien kotiuttaminen toi päätökseen Kanadan ja Filippiinien välejä vuosia hiertäneen diplomaattisen konfliktin.

Eripura juontaa juurensa vuosiin 2013 ja 2014, jolloin kanadalainen rahtiyhtiö laittoi väärät merkinnät Filippiineihin seilanneeseen rahtilähetykseen. Konttien sisällön piti rahtitietojen mukaan olla kierrätettyä muovia. Todellisuudessa kontit sisälsivät sekalaisen joukon paperia, muovia ja elektroniikkaa.

Joukossa oli myös kotitalousjätettä, kuten keittiöroskia ja vaippoja. Filippiinien lait kieltävät maahantuonnin lähetyksille, joissa kierrätetty muovi ja kotitalousjätteet ovat sekoittuneena.

Kiina sulki ovensa ja roskat lähtivät Kaakkois-Aasiaan
Osa jätteistä käsiteltiin Filippiineillä, mutta iso osa ehti muhia paikallisissa satamissa vuosikausia.

Vuosien ajan maiden välisiä suhteita tulehduttanut tilanne kärjistyi lopulta huhtikuussa, kun Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte uhkasi aloittaa sodan Kanadaa vastaan, jos se ei siivoa jälkiään ja hae jätteitä kotiin.

Kanada ei saanut asiaa hoidettua ennen toukokuun 15. päivälle asetettua määräaikaa. Pian määräajan umpeutumisen jälkeen valtio teki kuitenkin tarvittavat järjestelyt, jotta jätteet saataisiin palautettua Kanadan maaperälle. Kanadan viranomaisten mukaan jätteet tullaan polttamaan energiajätteenä."

Paunio taisi asiasta mainita?..eu:n kohdalla.

https://www.oikeamedia.com/o1-110400

"
Erityisesti Euroopassa on nyt syntymässä giganttinen muovijätekatastrofi, jonka eräs alkuilmentymä oli Malesian hallituksen vihanpuuskassa muutama päivä sitten tekemä päätös palauttaa 3000 tonnia kierrätysmuoviroskaa Australiaan, Isoon, Britanniaan, Kanadaan, Saksaan ja USA:han".

[Brandis]

Jos teillä on kesäpäivissä hyvin aikaa, suosittelen ottamaan parituntisen ja lukemaan tämän Pasi Toiviaisen blogikirjoituksen kommentteineen.

Olen ollut ilmastonmuutoksen suhteen skeptinen, ja pidän monia sen ratkaisupyrkimyksiä huonoina tai erittäin huonoina, mutta tämä kirjoitus antaa mielenkiintoista, aiheellista näkökulmaa.

Ilmastonmuutoksesta on tullut 'hyvien ihmisten' väylä ilmaista huolensa mahdollisesti lähestyvästä sodasta, kamppailusta elintilasta ja luonnon resursseista, kun ei sitä voida totuudenmukaisesti todeta miten laaja maahanmuutto muuttaa yhteiskuntia ja minkälaisia uhkakuvia siitä seuraa.

Pakko sanoa, pakko olla hiljaa – ilmastokriisini nyt
Minua painaa raskas dilemma. Se on ammatillinen ja eksistentiaalinen – jopa henkilökohtainen. Se kuuluu näin: Jos arvelee, että ilmastokatastrofia ei voi enää estää, onko sitä mitään mieltä sanoa ääneen?
Olen pohtinut tätä asiaa jo useamman vuoden. Juuri tämä kysymys on pitänyt minut pitkään varsin hiljaisena ilmastonmuutoksen suhteen. Koen, että näkemykseni on sellainen, josta on parempi vain vaieta. Toisaalta taas, se on nimenomaan asia, joka pitäisi lausua ääneen. Mitä siis tehdä? Kuinka toimia?
Spoiler alert. Tässä se nyt tulee. Pakko sanoa voittaa pakon olla hiljaa.

Nilkkoja myöten kaupunkisodassa

Se, miksi näkemyksestäni olisi parempi vaieta, konkretisoitui äskettäin – jälleen kerran – yhden satunnaisen kohtaamisen myötä. Istuin nimittäin Forumin kauppakeskuksen aulassa aamiaissämpylääni mutustaen, kun yhtäkkiä kuulin jonkun hihkaisevan nimeni. Katsoin ylös ja näin vanhan opiskelukaverini. Hän kertoi parhaillaan joutuvansa työnsä puolesta määrittelemään, miten korkealle merenpinnasta Helsingissä tulisi tulevaisuutta ajatellen rakentaa, ja halusi kuulla näkemykseni. Kuinka paljon merenpinta tulevaisuudessa oikein nousee? Annoin sen enempää miettimättä patenttivastaukseni. Totesin, että meri nousee ainakin parikymmentä metriä. Että sitä ei uskoakseni enää voida mitenkään estää. Mutta että moiseen menee toki satoja ellei tuhansia vuosia.

Kaverini ei ollut tyytyväinen vastaukseeni. Mutta kuinka paljon se realistisesti nousee nyt, ennen vuotta 2100, hän täsmensi. Hän tarvitsi tarkan metrilukeman sille, mitä alemmaksi ei enää pitäisi rakentaa. Vastasin, että sitä ei voida varmasti tietää. Se voi olla mitä vain noin kahden metrin ja hurjimmillaan ehkä viiden metrin väliltä. Tämä olisi varmaan vastauksena menetellyt, mutta sitten menin tapani mukaan jatkamaan. Töksäytin, että sinänsä tuon haarukan sisältä voi hyvin valita minkä lukeman tahansa ja elää sitten sen mukaan, sillä vuosisadan lopulla se, kenen nilkat tai kellari kastuu ja kenen ei, on huolista pienimpiä, kun samaan aikaan ympärillä velloo taistelu eloonjäämisestä. Lopuksi lisäsin vielä, että sikäli kuin kaupunkirakennetta halutaan jo tulevaa varten valmistaa, pitäisi ennemmin pohtia sitä, miten se voi laajemmin ottaen mahdollistaa elämisen noissa ilmastokriisin olosuhteissa.

Tulkitsin kaverini jossain määrin järkyttyneen. Hänen katseensa oli hetken aikaa aivan tyhjä. Eikä hän mikään tyhjäpää ole. Päinvastoin, älykäs, valveutunut, mukava nainen. Mutta sanomani ei selvästi ollut sitä, mitä hän odotti. Äkisti työaamu oli lähtenyt ihan väärään ja epämukavaan suuntaan.
Reagoin nopeasti alkamalla vähätellä sanomisiani. Että nämä nyt vain ovat minun arvioitani ja että minun ei varmaankaan kannattaisi paljon mitään sanoa, kun olen niin pessimistinen. Hän puolestaan arveli, että minulla on nyt selvästi vain menossa joku synkkä kausi. En muista vastasinko tähän mitään ääneen, mutta ainakin ajattelin, että ehei, näin olen ihan kylmänviileästi ajatellut jo useita vuosia.

Pelkästään tästä keskustelusta nousee esiin ainakin pari syytä pitää apokalyptiset mölyt mahassa. Kukaan ei halua kuulla niitä. Eikä niistä seuraa kuin paska fiilis.

Mutta miksi sitten nytkin kirjoitan tätä? Voisiko tästä ehkä, kenties, kuitenkin seurata jotain rakentavaa?

Pientä epäröintiä

Yksi asia, mikä tuosta lyhyestä kohtaamisesta seurasi, oli se, että jäin – taas kerran – pohtimaan oman ilmastoymmärrykseni tietopohjaa. Onko se kuitenkaan riittävä? Tiedänkö, vai luulenko? Liioittelenko ehkä sittenkin?

Sinänsä tiedän, että tiedän. Tiedän, että ihmisen aiheuttama kasvihuonekaasujen piikki ilmakehässä on rajuin ja nopein geokemiallinen muutos tällä planeetalla kymmeniin miljooniin, ellei satoihin miljooniin vuosiin. Tiedän, että se tulee muutaman kymmenen vuoden viiveellä väistämättä muuttamaan ilmastoa tämän mukaisesti. Tiedän, että aiemmat, lievemmätkin muutokset ovat laittaneet planeetan ilmastovyöhykkeet ja ekosysteemit mullin mallin. Olen vakuuttunut, että ihmisen miljoonakaupungit sekä talous- ja yhteiskuntajärjestelmä eivät tulevaa kestä.

Lisäksi – ja mikä ehkä ikävintä – on selvää, että vaikka nyt, 2010-luvun lopulla, ilmastonmuutos on vihdoin viimein kunnolla esillä, päästöistä ei enää päästä riittävän nopeasti eroon. Laskelmissa siitä, miten globaalit päästöt saataisiin loppumaan, maalitolppia joudutaan edes jonkinlaisen toivon ylläpitämiseksi jatkuvasti siirtämään. Ollaan pakotettuja luottamaan, että pian keksitään jokin vielä tuntematon teknologia, joka tulee ja pelastaa. Puhutaan, että kyllä tämä tästä, kun kohta saadaan päästöt jopa negatiivisiksi. Mitä hybristä, mitä toiveajattelua.

Mutta silti, tuon satunnaisen keskustelun jälkeen, aloin taas tarkistaa tietojani. En nimittäin ole enää muutamaan vuoteen seurannut ilmastouutisointia kovinkaan aktiivisesti. Olen lähinnä lillunut itse valitussa uutisvakuumissa. Ehkä jokin on siis voinut huomaamattani muuttua?

Ilmastokäänne 2020

Heti töihin päästyäni googlailin parikymmentä minuuttia. Ihan ensimmäiseksi tarkistin, olisiko keväällä 2017 laajalti uutisoitu globaalien hiilidioksidipäästöjen kolmivuotinen (2014–2016) tasaantuminen yhä jatkunut. Eipä ollut. International Energy Agencyn (IEA) uusimpien tilastojen mukaan päästöt ovat jälleen kasvaneet sekä vuonna 2017 että 2018. Ei siis, valitettavasti, mitään uutta ja yllättävää.

Päädyin myös sellaisille sivuille kuin Mission 2020. Kyseessä on maailman keskeisten ilmastovaikuttajien ja -tutkijoiden yhteinen kampanja, joka pyrkii varmistamaan Pariisissa vuonna 2015 solmitun ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutumisen. Kampanja lanseerattiin juuri edellä mainitsemani kolmivuotisen päästöjen tasaantumisvaiheen optimismissa, ja sen tähtäimessä on saada maailman ilmastopäästöt pysyvästi ja nopeasti vähenemään viimeistään vuonna 2020.

Missio 2020:n nettisivuilla maailman huippututkijat tekevät selväksi, että jos päästöt saadaan vähenemään viimeistään vuonna 2020, niin meille jää vielä 20 vuotta aikaa leikata maailman ilmastopäästöt nollaan. Jos taas käänne tapahtuu vasta 2025, niin projektin mukaan se "jättää liian vähän aikaa globaalin talousjärjestelmän muuttamiseen". Nyt, tätä kirjoittaessani, ollaan jo vuodessa 2019, joten kiirettä pitää.

Lisäksi projektin sivuilla kirjoittavat tutkijat huomauttavat, että mahdollisesti monista erilaisista ilmastomalleista todellisuutta vastaavatkin parhaiten ne, jotka reagoivat ilmastopäästöihin herkimmin. Tällöin kaikki maailman ilmastopäästöt pitäisi itse asiassa lopettaa kerralla ja totaalisesti heti. Missio 2020:n mukaan tämän pitäisi tapahtua viimeistään vuonna 2021. Sitten arpa on tältä osin heitetty. Käytännössä tietysti jo aikoja sitten.

Itse juurikin uskon, että nuo herkemmän pään mallit ovat niitä oikeampia. Siitä iso osa pessimismini syvyydestä. Samaa ovat pitkään varoitelleet myös monet huomattavat ilmastotutkijat. Sen sijaan Missio 2020:n tavoittelema ilmastokäänne vuonna 2020 ja sen antamat 20 vuotta aikaa muutokselle on laskettu ilmastomallien keskiarvoherkkyyden mukaan. Sen antamat saumat ovat noin 50/50. Eli eivät kovin häävit. Ja lisäksi skenaarion edellyttämä päästöjen nopea alasajo on äytännössä – sori vain – silkkaa utopiaa.

Missio 2020:n tavoitteet ovat tietysti sinänsä kannatettavat. Esitellyt laskelmat kuitenkin vain vahvistavat sen, minkä jo tiesin. Mieleen tulee lähinnä se, miten 2000-luvun lopulla vaadittiin, että päästöt pitää ehdottomasti saada taittumaan viimeistään vuonna 2010. Niin olisi pitänyt. Tai se, kun elokuussa 2008 joukko brittitutkijoita kirjoitti The Guardianin sivuilla, että maailmalla on enää sata kuukautta aikaa välttää ilmastotuho. Tuo takaraja umpeutui joulukuussa 2016. Meni jo, sekin sauma.

Miten niin meni jo?

Mutta, hetkinen, tässä kohdin joku epäilevä lukija saattaa kenties ihmetellä, miten ilmastokatastrofin raja olisi muka voinut jo ylittyä, kun maailma kerran pyörii ihan kuin ennenkin. Eikö kuvailemani tilanne siis pikemminkin osoita, että kaikki aiemmat varoitukset ovat olleet liioittelua? Joten, käsitellään tämä ristiriita pikaisesti tässä välissä.

Asiassa ei todellisuudessa ole ristiriitaa. Selitys on siinä, että sitä mukaa kun ihmiskunta muuttaa ilmakehän koostumusta, planeetan ilmastojärjestelmä – ja samalla koko biosfääri – alkaa hakea uutta tasapainotilaa. Eikä tuo tapahdu hetkessä, vaan reagointi vie vuosikymmeniä. Hiljalleen meret lämpenevät ja nousevat, rantakasvillisuus ja koralliriutat tuhoutuvat, jäätiköt sulavat, vedenkierto kiihtyy, ilmakehän ilmavirtaukset muuttuvat, sade- ja kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät, eliölajit vaeltavat, ja niin edelleen. Niinpä joka ikinen päivä, siihen asti, kunnes päästöistä on leikattu vähintään noin 90 prosenttia, systeemin epätasapaino voimistuu ja sen muutospaine kasvaa. Sinänsä jo tähän mennessä aiheutettu ilmastonmuutos on toki hiljalleen alkanut, mutta varsinaisesti se on vasta edessä. Ja se mitä tuleman jo pitää, lienee ihmisen sivilisaatioille liikaa.

Dramaturgia vaatii toivoa

Jota kuinkin näillä kohdin tämän tekstini laatimista vastaava tuottajani puuttui peliin. Pohdittuamme kirjoitukseni aihetta vähän aiempia palavereja tarkemmin hän tokaisi, että jutun dramaturgia totta kai vaatii, että loppua kohden tarinan pitää kääntyä kohti toivon sanomaa. Minä siihen, että entä kun juttuni pointti on, että sitä ei enää juuri ole. Antauduimme Ylen kahviossa pitkään keskusteluun siitä, onko sellaisessa jutussa todellakaan mitään mieltä vaiko ei. Mitä sillä oikein haluttaisiin sanoa?

Keskustelumme päätyttyä jäin läppärini ääreen jälleen kerran pohtimaan, voisiko sitä toivoa ehkä kuitenkin olla? Entä jos planeetan ilmastojärjestelmä ei olekaan niin herkkä? Jos vaikka rannikkotulivuoret alkavatkin merenpinnan noustessa purkautua juuri sopivaan, ilmastoa vuosiksi viilentävään tahtiin? Tai jos merivirrat kääntyilevät suotuisasti tai oikeanlaiset, viilentävät pilvet yllättäen lisääntyvät? Tai jos joku kosminen sattuma heittää maapallon radalle jotain viilentävää tähtipölyä? Niin, tai jos joku todella keksii jonkin oikeasti tehokkaan suuren mittakaavan keinon hiilidioksidin poistamiseksi ilmakehästä? Sehän on lopulta vain kemiaa (jos sivuutetaan siihen liittyvä valtavan mittakaavan logistinen ongelma). Epätodennäköistä. Mutta entä jos?

Se on kyllä kummallista, miten samaan aikaan kun järki selvästi sanoo, että ei, meni jo, niin silti – kieltämättä – sitä itsekin jollakin syvästi inhimillisellä tasolla sitkeästi elättelee pienen pientä toivoa, että entä jos. Näin minulle käy tyypillisesti silloin, kun mietin juuri kuusi vuotta täyttänyttä tytärtäni ja hänen tulevaisuuttaan. Toivon, totisesti, että minä olen väärässä ja optimistit oikeassa.

Siinä samassa kahvion läpi viiletti nettituottajani. Huikkasin vuorostaan hänet luokseni, sillä halusin kysellä juttuni graafisista ja käytännön aspekteista – olihan nyt edellisestä nettiartikkelistani, jonka laadin Pariisin ilmastokokouksessa 2015, kulunut jo neljättä vuotta. Mutta eipä aikaakaan kun mekin sukelsimme niihin diipeimpiin kysymyksiin. Hänen ensireaktionsa kuului, että, no, jos viestisi on tuo, sittenhän millään ei ole enää mitään väliä. Me voidaan elää ihan miten vaan. Sen kun annetaan palaa. Tämän päätelmän olen toki kuullut monesti aiemminkin, eikä se tietenkään ole lähelläkään reaktiota, jota toivoisin. Päinvastoin.

Yritin selittää, että itse asiassa minua kiinnostaa juuri se, miten ihmiskunta oikein elää, kun ilmastokatastrofin vääjäämättömyys on vihdoin laajalti tajuttu. Eletäänkö loppuaika sivistyneesti vaiko kaaoksessa? Kai silläkin on merkitystä? Kai silloinkin on vielä syytä pyrkiä hyvään? Jossakin pisteessä tällaisten kysymysten äärelle nykymenolla joudutaan. Jos ei vielä, niin pikapuoliin. Ja mikäli ainoa vastaus kysymykseen on, että antaa palaa vaan, niin eräänlaista toivottomuutta se on sekin. Olen muistaakseni joskus aiemmin kirjoittanut siitä, miten ilmastokatastrofin lähenemisen myötä toivo itsessään ei suinkaan häviä, sen sisältö vain muuttuu.

Makustelin nettituottajalleni ääneen myös vanhaa ajatustani, jonka mukaan ainoa sauma pelastumiselle olisi siinä, että ihmiskunta vihdoin tajuaisi tilanteen ja kävisi läpi eräänlaisen kollektiivisen kriisiterapian. Ehkä siitä voisi seurata todellinen kulttuurinen, syvästi arvoihin pureutuva muutos. Ehkä se on lopulta se, mitä ajan takaa tälläkin jutullani. Okei, vastasi tuottajani, se on sitten se sun pointtisi. Kirjoita siitä. Mutta toisaalta, kyselin itseltäni, uskonko todella tällaiseenkaan ihmeeseen? Voisiko uusi, nouseva sukupolvi todella lyödä minut ällikällä?

Tämä viimeisin keskusteluni jumitti minut päiviksi. Aloin hiljalleen kallistua sille kannalle, että minun on todellakin parempi vain vaieta. Mitään hällä väliä -mentaliteettia en ainakaan halua lietsoa.
Mutta entä tehtäväni journalistina? Jos maailman tila on tämä, eikö sitä pidä sanoa ääneen?

Anonyymi ilmastotutkija

Koska kaipasin kipeästi edes jonkinlaista apua, otin yhteyttä erääseen keskeiseen suomalaiseen ilmastotutkijaan, jota en vielä entuudestaan tuntenut. Olin jo puolisen vuotta sitten kuullut yhdeltä luotettavalta lähteeltäni kyseisen tutkijan heidän epävirallisessa käytäväkeskustelussaan todenneen, että hän ei enää usko siihen, että maapallon lämpeneminen voitaisiin rajoittaa kahteen asteeseen, mutta että julkisesti hän ei tätä – tietenkään – voi asemansa vuoksi sanoa. Olen vuosien varrella itse, omin korvin, kuullut vastaavia näkemyksiä tutkijoilta ennenkin, mutta hän oli minulle uusi keissi. Halusin kuulla suoraan hänen suustaan, pitikö kuulemani paikkansa, ja miten hän asiasta kaiken kaikkiaan ajattelee.

Tutkija suostui tapaamiseen. Heti alkuun hän vahvisti ennakkoon kuulemani keskustelun todenmukaiseksi. [..]

Yle.

[Hiilivety]

^Hän kertoo olevansa pessimisti siksi, että uskoo pahemman katastofin mallien olevan oikeampia, mutta mielestäni asia on pikemminkin niin päin että hän on pessimisti ja sen takia uskoo tuhoennusteisiin. Siinä on yksi esimerkki kuplautumisesta ja siitä kuinka oma mielenmaisema saa näkemään asiat uhkaavina.

[RiP]

Tuohon toimittaja/kirjailijan blogikirjoitukseen ei mennyt paria tuntia.
Pessimisti on puolensa valinnut ja hyvin on sillä tienannut.
Mitään kongreettista hän ei sanonut.

[ämpee]

"Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku", sanoi J K Paasikivi joskus, ja hyvin sanottu.

Toimittelija Toiviainen tuossa tunnustaa joitain tosiasioita, joista ehkä merkittävin on se tosiasia, että "...päästöjen nopea alasajo on käytännössä – sori vain – silkkaa utopiaa."

Tunnustamiselta kuitenkin vie pohjan palaaminen utopiaan.

"...ihmiskunta muuttaa ilmakehän koostumusta, planeetan ilmastojärjestelmä – ja samalla koko biosfääri – alkaa hakea uutta tasapainotilaa. Eikä tuo tapahdu hetkessä, vaan reagointi vie vuosikymmeniä. Hiljalleen meret lämpenevät ja nousevat, rantakasvillisuus ja koralliriutat tuhoutuvat, jäätiköt sulavat, vedenkierto kiihtyy, ilmakehän ilmavirtaukset muuttuvat, sade- ja kasvillisuusvyöhykkeet siirtyvät, eliölajit vaeltavat, ja niin edelleen. Niinpä joka ikinen päivä, siihen asti, kunnes päästöistä on leikattu vähintään noin 90 prosenttia, systeemin epätasapaino voimistuu ja sen muutospaine kasvaa. Sinänsä jo tähän mennessä aiheutettu ilmastonmuutos on toki hiljalleen alkanut, mutta varsinaisesti se on vasta edessä. Ja se mitä tuleman jo pitää, lienee ihmisen sivilisaatioille liikaa."

Tuossa tulee hyvin ilmi miten kaikki muutokset ovat edelleenkin pelkästään ihmisten korvien väleissä, sillä mikäli muutoksia olisi jo tarkasteltavissa ne olisi tuotu tuossa esille.
Toteamus, "planeetan ilmastojärjestelmä – ja samalla koko biosfääri – alkaa hakea uutta tasapainotilaa", ei pidä paikkaansa, sillä "planeetan ilmastojärjestelmä" on kaiken aikaa "haku päällä", sillä sellaista tasapainotilaa joka olisi pysyvä ei ole olemassakaan.

Ilmasto on kaiken aikaa muutoksessa, syystä tai toisesta, ja ihmiset eivät pysty tätä muutosta hallitsemaan, johtui muutos sitten ihmisen toiminnasta tai ei, joten parasta mitä voi tehdä, ja mihin kannattaa panostaa, on varautua muutokseen.
Nykyään laitetaan paukut tuulimyllyjen kanssa taistelemiseen, vaikka järkevintä olisi puuttua niihin epäkohtiin joihin todella pystymme vaikuttamaan, kuten vaikkapa ympäristömme todelliseen saastumiseen.

[Roope]

Olen ollut ilmastonmuutoksen suhteen skeptinen, ja pidän monia sen ratkaisupyrkimyksiä huonoina tai erittäin huonoina, mutta tämä kirjoitus antaa mielenkiintoista, aiheellista näkökulmaa.

Yllättävää kuulla tuollaista Toiviaiselta, mutta hyvä, jos pyrkii pessimistisyydessään (merenpinnan nousu Helsingissä vuoteen 2100 mennessä 2-5 metriä!) edes loogisuuteen.

Jos uskoo Toiviaisen ja pääministeri Rinteen lailla niihin äärimmäisiin tuhoennusteisiin, joilla kallista mutta globaalin ilmastonmuutoksen kannalta varsin tehotonta ilmastonmuutospolitiikkaa tungetaan väkisin alas kurkustamme, on joko itsepetosta tai muiden ihmisten huijaamista olla myöntämättä myös sitä, että esitetyllä ilmastonmuutospolitiikalla ei voida enää estää tuhoskenaarioiden toteutumista.

Toiviainen ottaa esille myös paineen ja painostuksen luoda median ja politiikan tarpeisiin toiveikkaita tarinoita eli käytännössä valehdella, mikä valitettavasti koskee muutakin kuin nykyistä ilmastonmuutosnarratiivia. Toinen vastaava tarinahan on se, että maahanmuuton laatuun ja määrään ei muka voi vaikuttaa, mutta ei hätää, koska kyllä se siitä vielä suttaantuu, kunhan kaivamme tarpeeksi kuvetta kotouttamistoimien parantamiseksi eli maahanmuuttoteollisuuden kasvattamiseksi.

[pyrokatti]

Toiviaisen arvio merenpinnan noususta 2 - 5 metrillä vuoteen 2100 mennessä kertoo hyvin millä tasolla hänen höpinänsä ovat. Mahtaakohan hän edes itse uskoa niihin? Ilmatieteen laitoksen arvio vastaavasta noususta on noin 0,1 - 1 metri.

5 metrin nousu vuoteen 2100 mennessä tarkoittaisi keskimäärin yli 60 cm nousua 10 vuodessa. Aika haipakkaa, varsinkin koska todennäköisesti oletetaan että nousu on kiihtyvää. Tuskin kukaan ennustaa että vuonna 2030 merenpinta olisi Helsingissä yli 60 cm korkeammalla.

[Fiftari]

^Jos oletetaan että pelkästään pohjoisnapa sulisi niin mikä on sen vaikutus merenpinnan tasoon? Muistaakseni pohjoisnavan jäätikkö on kelluvaa tyyppiä, eli ei mannerta alla. Jos se sulaisi niin nousisiko merenpinta? Siis lähinnä mietin sitä että jos laitan jäätä vesilasiin ja sen jälkeen täytän lasin piripintaan ja jätän jään sulamaan. Tuleeko vesi jossain vaiheessa yli kun jää sulaa? Toki on sitten mannerjäätiköitä joiden valuminen mereen voikin nostaa merenpintaa mutta aikamoista sulamista saa olla.

[Eino P. Keravalta]

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta jos jäät sulavat, niistä syntynyt vesimassa kerääntyy ensisijaisesti päiväntasaajalle ja mitä lähemmäksi napoja kohti siirrytään, sitä vähemmän meren pinta nousee.