Tuntematon sotilas, vielä tuntemattomampi yleisö

[Tulituki]

Täällä vaikuttaisi olevan jonkinlaista ylikriittisyyttä uutta elokuvaa kohtaan, vaikka virallista ensi-iltaakaan ei vielä ole ollut. Vastustamista vastustamisen itsensä takia. Mollbergin version tasoa tämä uusi tuskin alittaa (siinä korostetusti joku upseeri ampui omia tielle, ja elokuva oli muutenkin kömpelö). Ja kuten aiemmin tässä ketjussa on todettu, uusi tekniikka mahdollistaa näyttävämmät (taistelu)kohtaukset. Ja olihan niitä vankileirejä molemmin puolin. Kunhan uudessa elokuvassa nyt ei mitenkään yksipuolisesti alleviivattaisi kulttuurimarxilaisittain suomalaisten"pahuutta"asiassa.

[Tappivanukas]

Raatorealismin ystävänä arvostan historiallisissa elokuvissa - jollainen Tuntematonkin on, onhan tuosta aikaa - realismia, realismia ja realismia. Kunhan aseet, asut, hiukset, puhetapa ja tapahtumien yleinen kulku vastaavat alkuperäistä, olen myyty.

Katselin lapsena Amurissa vanhan ukon harpoailua. Kaveri sanoi: toi on Väinö Linna. Isoisäni oli Linnan kanssa samassa työpaikassa ja kirjoitti myös sotakokemuksistaan, tosin pöytälaatikkoon jäi. Tavallinen ihminen Linna oli, tavallinen kirja on teoksensa ja tavallisen kehnoja ovat molemmat leffaversiot. Ei Pohjantähtikään ole dokumentti, eikä Tuntematon Raamattu.

Ainoa mitä toivoisin uudelta versiolta olisi tuntemattomat näyttelijät. Tai edes Laura Malmivaaran takahäpärit. Mutta Hirvinaamalla ja Vesalalla mennään.

Katselin muuten eilen uuden Blade Runnerin. Pidin vanhasta mutten palvo sitä. Jatko-osa meni ihan silmäkarkkina, tuomatta mitään uutta muttei se mitään tuhonnutkaan.

[siviilitarkkailija]

Ainoa mitä toivoisin uudelta versiolta olisi tuntemattomat näyttelijät. Tai edes Laura Malmivaaran takahäpärit. Mutta Hirvinaamalla ja Vesalalla mennään.

Hirvinaamassahan on viikset. Kuvittele niitä pari Vesalaan ja siinähän on Malmivaaran takahä...köh no jaa. On ilmoja pidellyt.

[hulaq]

Vesala on kyllä ihq <3

Noh, tuskin tuo alkuperäistä päihittää kuunapäivänä, mutta kyllä tissit kuuluu 2000-luvun versioon ihan normaalisti.

[Vesa Heimo]

EI SISÄLLÄ SPOILEREITA.

No leffa on nähty, ja se on kenties kolmikosta paras vaikka jokaisessa heijastuu oma ajankuvansa sekä rajoitteensa ja se miten tarina on haluttu nähdä.

Alun "yskimisen" jälkeen Eero Aho Rokkana oli loistava. Vaikka muut näyttelijät on lähinnä tunnettu "putous-osastolta", niin Aku Hirviniemi oli hyvä, samaten muu pääcasti. Hetken kesti tottua kun ne vanhat hahmot ja tulkinnat oli mielessä, mutta hoitivat hommansa vähintään hyvin.

Synkempi tavallaan, nykytrendin mukaan, mutta sopivasti kevennystä ilman päälleliimauksen oloa, vaan sotahuumori tuntui aidolta ja henkilöhahmojen sellainen inttikoomisuus tietyissä paikoissa sai miettimään että tuollaisiahan maalaispoikia ja tupakoomikoita sekä tahattomasti hassuja tyyppejä siellä oli kun pistetään sekalainen äijäkööri kasaan vaikeaan paikkaan.

Vesalan rooli oli erittäin hyvä "uudistus". Kotiäiti joka antaa perspektiiviä siihen mitä kotona oli kun mies on vuosia sodassa, vaimo kasvattaa lapsia hoitaen taloa ja välillä niille harvoille lomille päästessään on kotitöitäkin tehtävänä. Erittäin koskettavia kohtauksia tästä erosta.

Kuvaus, efektit ja leikkaus kenties parasta suomifilmiä ikinä, noin tekniseltä kannalta.

Rohkeutta tehdä uusi eikä kloonata vanhoja leffoja. Henki oli sama kun Linnan kirjassa.

Kerron enemmän mietteitä kunhan virallinen ensi-ilta on ohi.

Lisäys; Se pitää vielä sanoa että traileri on aika väärä käsitys leffasta. Se on rauhallisempi, syvällisempi ja pohdiskelevampi kun se 2min äksönpätkä.

[Marius]

Miksiköhän Edvin Laine jätti sotamies Viirilän pois elokuvastaan?

Linnan mukaan "Komppanian parhaan sotamiehen" ?.

Mollbergilla Viirilä oli, (Erkki Hetta) ja Louhimiehellä nyt myös, Jarkko Lahti Viirilän roolissa.

Ajatuksia ? Oliko Viirilä jo liian "jermu", jollakin tavalla liikaa, joillekin ?

Silloin aikanaan.

Minulle tärkein hahmo koko eepoksessa.

Viirilöitä on todellisuudessakin pilvin pimein suomalaisissa miehissä, on aina ollut,

heitä juuri sodissa on aina tarvittu, ja tarvitaan, vaikka heitä rauhan aikana aina vierastetaan.

Tappelijoita.

Viirilä kulki aina vapaaehtoisena tunnustelijana...

[rideon74]

Toivottavasti leffaa ei ole pilattu kuten monta muuta vammaisilla autovalinnoilla. Lieneekö päässäni joku vika mutta jos esim Edvin Laineen versiossa ajetaan 50-luvun kuormuri fordilla niin kyllähän se tunnelma latistuu välittömästi. Tai kun katsoin Last KIng of Scotland leffan alkukohtauksen. Ruutuun päsähti vuosiluku 1972 niin kadun varressa seisoo Nissan Sunny 80-luvulta. 

[Muuttohaukka]

---
Viirilä kulki aina vapaaehtoisena tunnustelijana...

Viirilä on yksinkertaisesti hyvä tyyppi. Ensimmäinen, joka näki naapurimaan valloitetun kaupungin. Tuo räähkä, vemputtaja oli Kariluodon mielestä olio jostain käsittämättömyydestä.

[Roope]

Alun "yskimisen" jälkeen Eero Aho Rokkana oli loistava. Vaikka muut näyttelijät on lähinnä tunnettu "putous-osastolta", niin Aku Hirviniemi oli hyvä, samaten muu pääcasti. Hetken kesti tottua kun ne vanhat hahmot ja tulkinnat oli mielessä, mutta hoitivat hommansa vähintään hyvin.
...
Vesalan rooli oli erittäin hyvä "uudistus".

On vähän hankalaa elokuvan katsomisen kannalta, että nuo kolme ovat niitä, joita en halua nähdä ikinä missään.

[Vaniljaihminen]

Alun "yskimisen" jälkeen Eero Aho Rokkana oli loistava. Vaikka muut näyttelijät on lähinnä tunnettu "putous-osastolta", niin Aku Hirviniemi oli hyvä, samaten muu pääcasti. Hetken kesti tottua kun ne vanhat hahmot ja tulkinnat oli mielessä, mutta hoitivat hommansa vähintään hyvin.
...
Vesalan rooli oli erittäin hyvä "uudistus".

On vähän hankalaa elokuvan katsomisen kannalta, että nuo kolme ovat niitä, joita en halua nähdä ikinä missään.

No siehän sälli oot!

Tuntematon ja Ikitie. Saako jälkimmäinen Jusseja?

Ikitietä on kehuttu mahdottomasti lehdistössä (kehuvathan ne tosin viime vuonna jotain Syysprinssiäkin), mutta mä en oikein vuolaaksi puhkeaisi kehuissani. Päähenkilön ihanteellisuus ja idealismi vaikuttivat liian nykypäiväisiltä, sillä aika moni muilutetuista oli kuitenkin kyllä melko parantumattomia tapauksia. Ihan hyviä juttuja siinä kuitenkin oli, mutta Ikitiestä jäi parhaiten mieleen Ville Virtasen ilme teloitusta odottamassa.

[Vesa Heimo]

Alun "yskimisen" jälkeen Eero Aho Rokkana oli loistava. Vaikka muut näyttelijät on lähinnä tunnettu "putous-osastolta", niin Aku Hirviniemi oli hyvä, samaten muu pääcasti. Hetken kesti tottua kun ne vanhat hahmot ja tulkinnat oli mielessä, mutta hoitivat hommansa vähintään hyvin.
...
Vesalan rooli oli erittäin hyvä "uudistus".

On vähän hankalaa elokuvan katsomisen kannalta, että nuo kolme ovat niitä, joita en halua nähdä ikinä missään.

Jos pääset ennakkoluuloista niin Rokka oli edelleen paras tähänastisista. Sen huomaa pikkuhiljaa kun leffa etenee, eli Rokallakin on kasvua. Vesalan tontti oli pieni, hoiti sen niinkuin pitää, ja Vesalahan on sellainen "emännänoloinen" tyttö. Aku muakin hirvitti, samaten kun pari muutakin "Putous"- porukasta ja tosiaan kesti hetken unohtaa aiemmat roolin tekijät sekä niiden pellenaamojen tekevän vakavaa roolia. Onnistuivat.

Ja ensiviikonloppuna tulee some olemaan täynnä loukkaantujia sekä niitä jotka kehuvat puhki. Itse olen sitä mieltä että loukkaantujat eivät kykene näkemään uutta ilman vanhoja. Erillisenä teoksena. Mulle hienointa oli seurata Rokkaa. Se oli tälläkertaa tähti, näyttelijänä ja käsikirjoituksessa.

Eli on sellaisia jotka vertaavat tätä 1:1 Laineeseen ja Mollbergiin, ja koska ei ole just sama kummankaan kanssa niin on paska. Tämä on erilainen, mutta aika lähellä molempien ydintä sekä ennenkaikkea kirjaa 2017 siirrettynä. Ja nuo näyttelijät ja kuvaus on hiton hyviä. Katsokaa Rokan hienovaraista muutosta jotka ei usko. Ja jokaiselle joka meinaa ruikuttaa että turhaan tätäkin pitkitettiin, niin katsoo uudelleen alkuperäisen ja Mollbergin. Niissä sitä vasta aikaa käytettiinkin väleihin ja lämmittelyihin.

[Tulituki]

Eilen ylen kello 20.30 uutisissa käsiteltiin uutta Tuntematonta sotilasta. Tätä uutta elokuvaa verrattiin kahteen edeltäjäänsä, mutta toimittajasta jäi vaikutelma, ettei hän ollut nähnyt kumpaakaan. Tai sitten oli vain tuotettava kliseistä  tajunnanvirtaa palstantäytteeksi.

Katsauksessa todettiin muun muassa, että tässä uudessa elokuvassa "Suomikaan ei ole täysin syytön" lähtiessään "hakaristiliput liehuen" sotimaan ja jatkosodan oikeutus kyseenalaistetaan. Muistaakseni vanhemmissakin versioissa "Hietasen akan poika astus ulkomail" ja oli rosvoretkellä vanhan rajan ylittyessä, puhumattakaan Lahtisen purnailuista.

Katsauksessa todettiin, että tämä uusi elokuva on "sodanvastainen" ja tuo "sodan raakuutta esille pikemminkin kuin sen uljuutta". Mitä kaksi edeltävää elokuvaa sitten tekivät? Eikö niissä Lehto ampunut itsensä traagisissa olosuhteissa ja Hietanen palanut ambulanssiin? Melko raakaa.

Tässä uudessa elokuvassa Koskela ja Rokka eivät kuulemma ole sotasankareita, kuten edellisissä elokuvissa, vaan tavallisia ihmisiä. Muistaakseni Rokalla oli aiemminkin varsin inhimillisesti "eukko Kannaksella".

Näin siis Yle. Tulis kuula ja tappais.

[Vanha Remington]

Minusta tuo "sodanvastaisuus" joka aina muistetaan mainita sotaelokuvien yhteydessä on aika lailla sellainen hölmökin klisee. Mitä sillä oikeastaan edes tarkoitetaan?

[Marko L.]

Tuntuu, että melkein kaikki sotaelokuvat ovat olleet "sodanvastaisia" jo vuosikymmenet. Sotaa ihannoivat leffat taitaa olla enemmän sellaisia B- ja C-tason tuotantoja ja menevät suoraan blu-raylle/Netflixiin.

[Vaniljaihminen]

Tässä uudessa elokuvassa Koskela ja Rokka eivät kuulemma ole sotasankareita, kuten edellisissä elokuvissa, vaan tavallisia ihmisiä. Muistaakseni Rokalla oli aiemminkin varsin inhimillisesti "eukko Kannaksella".

Näin siis Yle. Tulis kuula ja tappais.

Johan silloin Paavo Liskin esittämästä Rokasta oli aika vaikea kyllä löytää sankaruutta. Molle pyrki häivyttämään omastakin teoksestaan kaiken sellaisena pidettävän. Kuuluisa konepistoolikohtaus tapahtui hämärässä ja siitä sai sekavan vaikutelman (ainakin huonolaatuisella DVD-julkaisulla) ja vyörytyskohtauksessa Rokka ampuu kädet pystyssä antautuvia ryssiä.

Mä yleensä huomaan olevani toistamassa tätä vertausta "rosvoretken" ja "Leningradin turvallisuuden" välillä. Tuntista pidetään isänmaallisena teoksena, vaikka Linna ei oikeastaan koskaan kyseenalaistakaan mitään neuvostoliittolaisia totuuksia, edes niitä jotka historiotsijat ovat paremmin selittäneet.

[nollatoleranssi]

Uusin elokuvaversio on saanut loistoarvioita eli täydet pisteet/tähdet. Erittäin vaikea temppu ottaen huomioon, miten suuret ennakko-odotukset elokuvaa varten ovat väistämättä olleet. En oikein pidä sota- ja draamaelokuvista, mutta onko tämä sitten pakko katsoa...

[valtakunnanpärkhele]

Olen menossa huomenna katsomaan tätä leffaa. Haluaisin vaan varmistaa, etten syyllisty tai osallistu nyt tässä mihinkään viha-asiaan tai jopa #vihapuheeseen puhumatta.
#tuntematonviha

[Shemeikka]

Uusin elokuvaversio on saanut loistoarvioita eli täydet pisteet/tähdet. Erittäin vaikea temppu ottaen huomioon, miten suuret ennakko-odotukset elokuvaa varten ovat väistämättä olleet. En oikein pidä sota- ja draamaelokuvista, mutta onko tämä sitten pakko katsoa...

Ensi vuonna itsenäisyyspäivänä tulee luultavasti telkkarista alkuperäisen sijasta.

Kolmatta Tuntematonta ovat kriitikot suitsuttaneet niin paljon, että tuskin on hääppöinen elokuva. Poliittinen korrektius ja kriitikoitten välinen ryhmäpaine pakottaa kehumaan Aku Louhihenkilön Tuntematonta sotilasta Suomi100-juhlavuonna.

Käyn katsomassa mutta varaudun pettymään.

[Alaric]

Olen menossa huomenna katsomaan tätä leffaa. Haluaisin vaan varmistaa, etten syyllisty tai osallistu tässä mihinkään viha-asiaan tai jopa #vihapuheeseen.
#tuntematonviha

Vähän liian nationalistishenkistä taantumusta tässä on nyt kyllä ilmassa "Suomi" -nimisen sosiaalisen konstruktion "juhlavuonna", kun tällaista järkyttävää militarismin ihannointia esitetään suurelle yleisölle. Viharikokset saattavat lisääntyä merkittävästi, kun kansallisuhon kyllästämät valkoiset miehet purkautuvat elokuvateattereista kaduille ja baareihin vellomaan niin sanotussa suomalaisuudessaan.

Toivottavasti vastuullinen media on valppaana. Monikulttuurisuuden auvoisuudesta ja "suomalaisten" pahuudesta tarvitaan lähiaikoina runsaasti artikkeleita tämän fasismin vastavoimaksi.

[Vaniljaihminen]

Huomenna menen katsomaan, toivoisin että mukaan tulisi joitain veteraaneja mutta oliko se niin, että vasta ensi viikon päivänäytökset ovat veteraaneille ilmaisia? No, minä haluan vain nähdä jotkut leffat niiden ensi-illassa, samoin kuin jotkut levyt tai kirjatkin tahdon ostaa nimenomaan julkaisupäivänä.

[Muuttohaukka]

Tänään elokuviin.

[guest9169]

Aamun hesarissa uusi Tuntematon lytätään ja Mollbergin versiota hehkutetaan. Luen paperilehteä eikä mulla ole lukuoikeuksia netissä, joten en voi linkata arvostelua, mutta....

Uusi Tuntematon on pravdan mukaan "turvallinen ja riskitön Suomi100-juhlakuvaelma". Samassa jutussa hehkutetaan Mollbergin versiota rohkeaksi, realistiseksi ja parhaaksi versioksi. Erikseen toimittelija ottaa esiin kohtauksen, jossa Koskela suuttuu saksalaismieliselle suomalaisupseerille. Mollbergin teos oli aivan mahtava, koska em. kohtauksessa suomalaiset upseerit leimattiin natseiksi (huusivat heil Hitleriä) ja samaan aikaan 2017 versio on ihan tylsä, kun Louhimies on siirtänyt kohtauksen kirjasta sellaisenaan valkokankaalle, vaikka "nyt äärioikeistolaisuus on oikeasti nousussa Suomessakin". Kamalaa on myös se, että Louhimiehen teos on "mieskuvaus" 

Toisin sanottuna, tämä elokuva on ilmeisesti todella hyvä ja hieno 

[rölli2]

ylen aamuteeveessä toimittaja haastatteli ahoa ja hirviniemeä. totesi että tässä elokuvassa on enemmän naisia esillä mutta ihmetteli sitten että miksi niitä naisia ei ollut siellä juoksuhaudoissa niin...

[l'uomo normale]

Aamun hesarissa uusi Tuntematon lytätään ja Mollbergin versiota hehkutetaan. Luen paperilehteä eikä mulla ole lukuoikeuksia netissä, joten en voi linkata arvostelua, mutta....
.....

Toisin sanottuna, tämä elokuva on ilmeisesti todella hyvä ja hieno 

Mollen versiota kritisoitiin, mitta se sai suuryleisön ohjaajan aiemmilla töillään saamansa maineen ja aiheensa takia. Mollen seuraavan "Ystävät toverit" elokuvan arvostellut Hesarin Mikael Fränti puhkaisi kuplan armotta. Ystäviä ja tovereita ja seurannutta viimeisintä elokuvaansa Molberg joutui turhaan mainostamaan maksetuilla ilmoituksilla Hesarissa. Nyt trendit ovat kääntyneet Mollen tuotannolle suotuisiksi?

[Saturnalia]

Ensi viikolla voisi käydä katsomassa. Hesari on vetänyt elokuvasta herneen täysin nenään, se lupaa hyvää.
Kummallisinta kritiikkiä on mielestäni, kun sanotaan ettei mestariteoksia saisi eikä "kannattaisi" tehdä uudelleen.
Mitä nyt vaikka noita Shakespearen näytelmiä ajattelee, niin niitä on tehty about non-stoppina nyt sellaiset 500 vuotta.
Mitä britit tykkäis, kun sanois että älkää nyt enää niitä veivatko, ne tehtiin jo 1500-luvun lopussa!
Olivat siis jo 1600-luvulla loppuunkaluttuja ilmeisesti. Mollen Tuntematonhan haukuttiin aikanaan ihan pystyyn, kuten yllä jo mainittiin.
Nyt siitä on ilmeisesti tullut Hesarille mestariteos.

[siviilitarkkailija]

ylen aamuteeveessä toimittaja haastatteli ahoa ja hirviniemeä. totesi että tässä elokuvassa on enemmän naisia esillä mutta ihmetteli sitten että miksi niitä naisia ei ollut siellä juoksuhaudoissa niin...

Yhdysvaltain armeija käydessään persianlahden (1.?) sotaa Irakia vastaan, poikkeuksellisesti otti koeluonteisesti naisia mukaa osaan ensilinjan tehtäviä osana armeijan modernisointia ja poliittista ajan henkeä. Tilastollisesti asiaa voidaan tarkastella raskauden takia jos yhdysvaltojen armeija olisi suostunut tilastoimaan enkä tässä jaksa muostaa myöhemmän yksityisen tilastoijan nimeä joka yksityisesti tutki asiaa ja vertasi sitä sotakuolemiin. Lopputulos oli kuitenkin väestöpopulaation kannalta vahvasti positiivinen:

Jokaista kuollutta us army sotilasta vastaan tuolloin sotaa käyvässä armeijassa palvelleet naiset, synnyttivät 8 lasta. Meidän on helppoa nostaa syyttävä sormi naisia vastaan ja heristää tuomitsevasti, mutta aika vaikea löytää semmoinen nainen joka hedelmöittyi neitsellisesti. Mikä kertoo että sotia ja lapsia tehdään yhteisvoimin... mutta siivous ja syyllisyys tapaa jäädä toisen kontolle.

Jos kuitenkin ollaan vakavissaan käyttämässä kuolettavaa voimaa, elämän voima ja naiset voittaa miehet 8-1. Siksi naisia ei nähdä enää taistelukentällä. Paitsi uskonsodissa jossa ei tunneta armoa eikä sääliä.

[Alaric]

Aamun hesarissa uusi Tuntematon lytätään ja Mollbergin versiota hehkutetaan. Luen paperilehteä eikä mulla ole lukuoikeuksia netissä, joten en voi linkata arvostelua, mutta....

Uusi Tuntematon on pravdan mukaan "turvallinen ja riskitön Suomi100-juhlakuvaelma". Samassa jutussa hehkutetaan Mollbergin versiota rohkeaksi, realistiseksi ja parhaaksi versioksi. Erikseen toimittelija ottaa esiin kohtauksen, jossa Koskela suuttuu saksalaismieliselle suomalaisupseerille. Mollbergin teos oli aivan mahtava, koska em. kohtauksessa suomalaiset upseerit leimattiin natseiksi (huusivat heil Hitleriä) ja samaan aikaan 2017 versio on ihan tylsä, kun Louhimies on siirtänyt kohtauksen kirjasta sellaisenaan valkokankaalle, vaikka "nyt äärioikeistolaisuus on oikeasti nousussa Suomessakin". Kamalaa on myös se, että Louhimiehen teos on "mieskuvaus" 

Toisin sanottuna, tämä elokuva on ilmeisesti todella hyvä ja hieno 

Tässä olisi kyseisestä Hesarin arvostelusta hiukan lainauksia. Tuo äärioikeistomaininta on kyllä niin taattua Pravdaa taas, huhhuh.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005424257.html (27.10.2017)

Elokuva-arvostelu: Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas on turha elokuva, arvioi HS:n kriitikko

Juho Typpö

Uusi Tuntematon sotilas on turvallinen, riskitön ja kaikkia miellyttämään pyrkivä Suomi 100 -juhlakuvaelma.

Tuntematon sotilas, ohjaus Aku Louhimies, pääosissa Eero Aho, Jussi Vatanen, Aku Hirviniemi ja Johannes Holopainen. 180 min, K16. ★★

Kun Aku Louhimiehen uutta Tuntematonta sotilasta menee katsomaan, mielessä pyörii yksi kysymys. Miten se perustelee olemassaolonsa?

Kolme tuntia myöhemmin mielessä on vastaus: ei kovin hyvin.

(...)

Nykysilmin katsottuna Laineen elokuva on hyvä lähinnä 1950-luvun kotimaisten elokuvien mittapuulla. Se myös tiivisti teoksen yksioikoiseksi, isänmaalliseksi sankaritarinaksi.

Rauni Mollbergin ohjaama toinen filmatisointi vuodelta 1985 puolestaan oli harvinaisen tehokas ja rohkeakin sotakuvaus. Se seurasi tarkkaan tekstiä mutta kuvitti sen rosoisesti ja realistisesti, tuolloin tuntemattomilla näyttelijöillä, heiluvalla käsivarakuvauksella ja ilman taustamusiikkia. Isänmaallinen paatos oli häivytetty.

Mollbergin elokuva on jäänyt Laineen version varjoon. Monelle vanha Tuntematon on edelleen se ainoa oikea tulkinta Linnan kirjasta. Kristian Smedsin radikaali teatteriversiokin herätti paheksuntaa vielä kymmenen vuotta sitten.

Mutta enää vuonna 2017 sitä vanhaa tuttua Tuntematonta ei enää kaipaisi eikä jaksaisi. Rohkealle tulkinnalle olisi tilaa, ja sellaiseen kirja voisi tarjota mahdollisuuksiakin.

Siksi onkin tylsää, että Aku Louhimies ja toinen käsikirjoittaja Jari Rantala eivät ole olleet rohkeita. Eli vanha tuttu Tuntematon siellä kankaalla pyörii, uusilla naamoilla vain. Pääosiin on laitettu tämän hetken suosituimpia näyttelijöitä, Jussi Vatanen Koskelaksi, Aku Hirviniemi Hietaseksi ja Eero Aho Rokaksi.

Naps, nyt se sanoi sen tutun repliikin. Naps, nyt tuli se tuttu kohtaus.

Joitain eroja aiempiin filmatisointeihin kyllä on. Niistä merkittävin on Rokan vaimon Lyytin ( Paula Vesala) tuominen elo­kuvaan yhdeksi sivuhenkilöksi.

Linnan kirjassa Lyyti vain mainittiin nimeltä, mutta elokuvaan Louhimies ja Rantala ovat lisänneet muutaman Rokan kotitilalla tapahtuvan kohtauksen. Niin luonteikas näyttelijä kuin Vesala onkin, osuudet "kotirintamalla" tuntuvat väkinäisiltä. Ikään kuin tekijät haluaisivat vain näyttää, että nyt on naisetkin muistettu. Mutta Lyytin osuuksia ei ole montaa eivätkä ne kokonaisuutta miksikään muuta.

(...)

Hietasen ja venäläisen Veran kohtaaminen suomalaisten valtaamassa Petroskoissa on saanut turhan uuden luvun. Kirjassa ja aiemmissa filmatisoinneissa se jäi yhteen vuoropuheluun, nyt Louhimies virittää heidän välilleen kornin romanssintyngän.

Tehokkain muutos liittyy Andrei Alénin esittämään Rahikaiseen. Leppoisasta naistennaurattajasta on tehty etäinen ja epämiellyttävä. Petroskoissa Rahikainen ryhtyy parittajaksi ja myy nälkää näkeviä venäläisnaisia suomalaissotilaiden raiskattavaksi. Tähän viitattiin jo kirjassa, mutta elokuvassa asia tehdään selväksi – tosin lyhyessä ja nopeasti ohimenevässä kohtauksessa.

Se ei riitä tuomaan esille naisten julmaa kohtelua sodassa, kun kohta taas palataan sympaattisten sotajermujen tuttuun tarinaan.

Elokuvasta ei tee "uutta tulkintaa" se, että kaikki lisäykset ovat tällaisia: pelkkiä mausteita. Ne eivät aseta kokonaisuutta uuteen valoon eivätkä tuo Tuntematonta tähän aikaan kiinni.

Täysin hyödyntämättä jätetään esimerkiksi kirjan kohta, jossa humalainen Koskela käy Horst Wesseliä laulavan natsimielisen suomalaisupseerin kimppuun. Mollbergin elokuvaversiossa teltan upseerit huusivat Heil Hitleriä sylki roiskuen. Nyt äärioikeistolaisuus on oikeasti nousussa Suomessakin, mutta Louhimies tyytyy vain kohtauksen siirtämiseen kirjasta kuviksi.

(...)

Sotaelokuvia Suomessa on tehty niin paljon, etteivät taistelukohtaukset tankkeineen ja kaatuvine puineen tee vaikutusta. Tavallista isompi budjetti ei mitenkään erityisesti näy. Sodan raa'at yksityiskohdat eivät nekään hätkähdytä, kun tyyli on sliipatun elokuvamainen.

Mitään omaa tyyliä tai selkeää visiota ei Louhimiehellä ole, tai sellaista ei ainakaan elokuvasta välity.

Luontoa tuodaan esille jonkin verran. Välillä kamera tarkentaa taistelun keskellä pörrääviin hyönteisiin, hieman kuin Terrence Malickin mestarillisessa Veteen piirretyssä viivassa. Eräässä kohtaa Rokka silittelee metsästä löytämäänsä pupua. Lopulta luontoelementtikin unohtuu Louhimieheltä.

(...)

Eli mitä jäi käteen?

Turvallinen, riskitön ja kaikkia miellyttämään pyrkivä Suomi 100 -juhlakuvaelma. Ja jälleen uusi osa suomalaisten sotaelokuvien ja mieskuvausten joukkoon.

Ehkä sellainen sitten kertoo Suomesta vuonna 2017.

---



[tweet]923801085906751488[/tweet]

[Laskentanuiva]

Kolmas versio jo tästä elokuvasta! (ei ymmärrä....)

Taattu hillotolppahan tuo on teattereissa.
Ja oliko tää joku Suomi 100v. homma kanssa.

Olisvat tehneet suur-elokuvan Suomen itsenäisyydestä ja sen synnystä 1916-1918.
(taitaa vaan olla liian arka aihe vieläkin kun suomalaiset lahtasivat toisiaan itsenäisyyden jälkikuohuissa, eli pitää odottaa 100vuotta lisää....)

Mieliide se on huonokin.

[Roope]

Tässä olisi kyseisestä Hesarin arvostelusta hiukan lainauksia. Tuo äärioikeistomaininta on kyllä niin taattua Pravdaa taas, huhhuh.

Elokuva-arvostelusta vastaa poliittista korrektiutta työssään saarnaava Juho Typpö: 2017-02-15 NYT: Käänteistä rasismia" tai "käänteistä syrjintää" ei ole olemassa

[Alaric]

http://hairikot.voima.fi/blogi/siniristijihadimme/ (26.10.2017)

Siniristijihadimme

Jari Tamminen

Suomi juhlii 100-vuotista itsenäisyyttään ja bileiden multihuipentuma on uusi Tuntematon sotilas, tietenkin.

"Me suomalaiset rakastamme sotaa. Kun juhlimme itsenäisyyttämme, muistelemme sotaa ja katsomme Tuntematonta sotilasta. Kun määrittelemme liike-elämän johtajatyyppejä, haemme verrokit Tuntemattomasta sotilaasta. Monet meistä jopa tietävät, että saimme itsenäisyytemme talvisodassa."

Näin kirjoitin keväällä ja sama meno jatkuu. Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas, järjestyksessä kolmas filmatisointi saman nimisestä kirjasta, saapuu ensi-iltaan perjantaina 27.11. (eipäs, vaan 27.10.)

Suomalainen identiteetti tuntuu rakentuvan sodan varaan ja Väinö Linna Tuntematon sotilas -kirja on onnistunut sementoimaan asemansa tämän kaanonin kivijalkana. "Suomalaisen miehen" ja hyvän johtajan roolimalleja haetaan vuodesta toiseen Tuntemattomasta ja ilmeisesti kaikilla suomalaisilla (miehillä) tulisi olla mielessä oma esikuvansa teoksen henkilökaartista.

Louhimiehen elokuva ratsastaa tällä kaanonilla ja samalla myös kompastuu siihen. Kun "kaikki" tuntevat teoksen henkilökaartin lähes intiimisti, ei elokuva vaivaudu rakentamaan kummoisiakaan henkilöitä. Ansiokkaat näyttelijäsuorituksetkin ovat lähinnä arkkityyppien kuvituksia ja harva hahmoista kasvaa rämpiessään läpi sodan.

Harmillisesti kaikki katsojat eivät kuitenkaan ole täyttäneet elämäänsä Tuntemattoman pänttäämisellä ja monelle leffasta taitaa jäädä mieleen lähinnä sodan kuvaus ja se, kuinka ihminen voi ylittää itsensä hädän hetkellä.

Tässä sankarillisuudessa piileekin lähes kaikkien sotaelokuvien ja -kirjojen ongelma. Kriittinenkin kuvaus sodasta sisältää sankaritarinan ja siten vahvistaa ajatusta sodasta, joka rakentaa kansakuntia ja tekee sankareita. Louhimiehen Tuntemattomassa sotakuvastoon yhdistyy myös hyvinkin poeettisesti rukous ja uhrimieltä korostavat julistukset. Tämä palauttaa mieleen Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaisen ajatuksen siniristijihadismista:

"Siniristilippumme-laulun väkevässä sanomassa lipun arvojen puolesta kuoleminen on korotettu korkeimmaksi haluksi.
—-
Sodan kärsimyksiä on tärkeä muistella. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi hyvä asia kasvattaa lapset suhtautumaan sotaan ihannoiden. Veteraaneja kohtaan on kaunista ilmaista kunnioitusta. Onko sen tapahduttava niin, että lapset laulavat astuvansa sotaan ilomielin?
Kun näemme Välimeren rantamailta kuvia uskonnollisten symbolien edessä väkivallan nimeen vannovista lapsista, saatamme pitää sitä muukalaisten kulttuuriin kuuluvana aivopesuna. Kun Suomessa lapset laulavat halustaan elää ja kuolla kansakunnan ja kristinuskon pyhimmän symbolin puolesta, se nyt vaan on tapana."

Teivainen myös huomauttaa uudessa Maailmanpoliittinen kansalliskävely -kirjassaan, että kansainvälisesti on yleisempää, että kansallistunteen hurmoksessa vannotaan vihollisen veren vuodattamista. Meillä Suomessa tuntuu olevan yleisempää isänmaan puolesta kuolemisen ihailu – ja Tuntemattomassa löytyy myös hahmoja, jotka tämän auvoisuutta kehuvat.

Teivainen varoo vetämästä turhan vahvoja yhtäläisyysviivoja suomalaisen ja vaikka ääri-islamistisen jihadin välillä. Ehkä tähän veriuhrin antamiseen yhdistettynä puhe jihadista ei kuitenkaan ole täysin tuulesta temmattu.

(...)

Kaikkien mutinoiden ja ongelmien myötä on kuitenkin todettava, että ei tämä filmatisointi huono itsessään ole. Mutta miksi tämä kolmas versio yleensäkään piti tehdä?

Tekijäporukasta on kuulunut toteamuksia, että "Tuntematon on tehtävä joka sukupolvelle". En välttämättä jaa tätä ajatusta, mutta nämä filmatisoinnit tuntuvat tosiaan tupsahtavan ilmoille noin 30 vuoden välein: Edvin Laineen filmatisointi vuonna 1955, Rauni Molbergin vuonna 1985 ja nyt Louhimiehen versio vuonna 2017.

Itse toivoisin, että nämä nykyiset, monin tavoin toisiaan toistavat, tulkinnat riittäisivät jo nyt ja sitten 2040-50-lukujen taitteessa vääjäämättä tehtävä neljäs filmatisointi seuraisi enemmän Tuntematon REDUXin viitoittamaa tietä.