Puola aikoo tuhota satoja puna-armeijan muistomerkkejä - Venäjä vastustaa

[newspeak]

Poliittista hölynpölyä. Tehtailevathan muslimimaatkin kaiken aikaa syytteitä israelilaisten ns. rikoksista.

[dothefake]

Varmaankin huoltotehtävissä, mutta ei hevosilla Blitzkriegiä toteutettu, otaksun.

[Ari-Lee]

Poliittista hölynpölyä. Tehtailevathan muslimimaatkin kaiken aikaa syytteitä israelilaisten ns. rikoksista.

Juudean kansa on vankikarkureita. Eikö heidät pitäisi palauttaa Egyptiin? [/sarcasm]

[UgriProPatria]

       

День Победы(Лещенко) / Voiton päivä   

[Raksa_Mies]

       

День Победы(Лещенко) / Voiton päivä   

Sulla oli tässä jokin pointti?

[elven archer]

Jos Puolan kansa itse niin päättäisi, sehän olisi heidän asiansa.

Eli jos vastaavasti Suomen hallitus tekee minkä tahansa sisäpoliittisen päätöksen kysymättä kansalta siitä erikseen kansanäänestyksessä tai jollain muulla tavoin, niin sinun mielestäsi on ihan ok, että Venäjä alkaa urputtaa asiasta ja alkaa höpistä jostain riippumattomista tuomioistuimista toisen valtion sisäisessä asiassa? Siltähän tuo esittämäsi kuulostaa. Että jos Puolan hallitus tai eduskunta tekee päätöksen, niin se ei ole mielestäsi Puolan oma asia, vaan katsot Venäjällä olevan oikeus sekaantua siihen. Onko sinun suuri ja mahtava ja ihmeellinen ja hieno Venäjäsi siis jokin Puolan kansan suojelija? Ei sillä, että sekään olisi kysellyt siltä kansalta, että haluaako se tulla "suojelluksi".

[dothefake]

Tuskin montaa tuosta juhlaväestä selvisi hengissä isä Aurinkoisen syleiltyä heitä.

[MW]

Aiemmin ketjussa esitetty myynti oli kyllä hyvä idea. Kaikkea paskaa memorabiliaa keräilevät rikkaat voisivat maksaa hyvän hinnan retrokomukkapaskasta.

Huutokauppa olisi vielä parempi, Venäjän agentti joutuisi kisassa maksamaan huippuhinnat saadakseen pelastettua suuren isänmaallisen sodan muistomerkit äiti-Venäjälle.

[elven archer]

Venäjä ei omista noita patsaita, eikä maita, joilla patsaat sijaitsevat, joten Venäjällä ei ole mitään perusteita esittää asiassa mitään vaatimuksia. Venäjä ei ole Puolan taidekriitikko tai maisemasomistaja. Puolan ei missään tapauksessa pidä suostua minkään kolmannen tahon päätöksiin, koska silloin se epäsuorasti myöntäisi, että Venäjällä olisi edes koko asian osapuoli, mutta eihän se ole kuin sivullinen huutelija.

Historian tapahtumatkin ovat tässä täysin yhdentekeviä oikeutuksen puuttua kannalta.

[Ari-Lee]

Heiltäkään, ketkä pakenevat Kremliä ja mafiaa vielä näinä aikoina, ei kysytä haluavatko he tulla Venäjän suojelemiksi pakomaassaan. Se on vain Venäjällä kirjoitettu laki, että Venäjä suojelee heitä. Sillä ei tietenkään ole mitään tekemistä noiden pakenevien ihmisten suojelun kanssa vaan kyse on nimenomaan suurvallan omien etujen valvonnasta valtion rajojen yli.

2010 kohtasin Moskovasta henkensä edestä paenneen nelihenkisen juutalaisperheen tässä kaupungissa. Toivotin hyvää onnea elämään.

[dothefake]

Ei ole mahdotonta, että Venäjä omistaisi nuo muistomerkit, hehän ne ovat tehneet ja ehkä laatineet omistuspaperit silloisten Puolan viranomaisten kanssa.

[UgriProPatria]

       

День Победы(Лещенко) / Voiton päivä   

Sulla oli tässä jokin pointti?

On. On siinä pointti. Ne ovat kuvia venäläisistä. Neuvostokansasta. Sotilaista, äideistä, vaimoista, sisarista, lapsista. Heidän kasvoistaan, heidän uskostaan, heidän tunteistaan ja temperamentistaan, heidän rakkaudestaan, heidän voitostaan.

Moniko, etenkään nykypäivän suomalainen on koskaan edes omin silmin tavannut "ryssää"? Tuota kauheaa, pahaa vihollista, joka huusi uraata, ampui, teki pahojaan. Ryssää.

Itselläni kesti kauan, ennenkuin omin silmin näin kuvia tuosta hirveästä, julmasta, pahasta, kauheasta, ilkeästä vihollisesta! Järkytykseni oli kohtalainen. Mutta... nuoko? Hehän ovat aivan tavallisia, inhimillisiä ihmisiä. Jopa selvästi köyhempiä kuin me. Tuoko on Ryssä?

Vertailukelposta pointtia, Saksan armeija: Erika

[Golimar]

Tavalliset venäläiset ihmiset ovat rauhan aikana mukavia mutta nationalismiin ja sotakiihkoon yllytettyinä hirviöitä, siitä on Suomessa kokemuksia satojen vuosien ajalta.

https://www.youtube.com/watch?v=XjFglWuwn6g&feature=youtu.be

[dothefake]

Katsoppa vastaukseni tuossa ylempänä. Lisäksi filmissä on pientä propagandan makua, joko kaikki haavoittuneet ovat stalinin toimesta teloitettu, vai miksei heitä näy lainkaan.

[elven archer]

Ei ole mahdotonta, että Venäjä omistaisi nuo muistomerkit, hehän ne ovat tehneet ja ehkä laatineet omistuspaperit silloisten Puolan viranomaisten kanssa.

Jos noin olisi, niin kuljettakoon omaisuutensa kotiin esim. 3 kk:n varoitusajalla. Omaisuuttaan ei kuitenkaan voi loputtomiin säilöä toisten tonteilla. Tai ostakoot maat alta, jos onnistuu. Jos julkisivulautakunta ei paheksu patsaiden pitämistä tontilla, niin saahan niitä pitää. Historian puiminen on täysin epäolennaista tässä kysymyksessä, että kuka teki mitenkin väärin, koska tämä on ihan puhtaasti omistusoikeudellinen ja julkisivullinen seikka.

[Sydämistynyt]

Sota-ajan olot kaivavat kaikista kansoista pahimmat puolet esiin.  Mikä sitten kaivaa kaikista kansoista sodat esiin, on toinen kysymys.

PS: Keskitysleirimuistelmista oli aiemmin puhetta, niin lisätään Shlomo Venezian Sonderkommando ja Primo Levin Tällainenko on ihminen.

[dothefake]

Jos venäläiset omistavat muistomerkit, niin pikku lasku tonttivuokrista olisi paikallaan.

[Sydämistynyt]

       

День Победы(Лещенко) / Voiton päivä   

Sulla oli tässä jokin pointti?

On. On siinä pointti. Ne ovat kuvia venäläisistä. Neuvostokansasta. Sotilaista, äideistä, vaimoista, sisarista, lapsista. Heidän kasvoistaan, heidän uskostaan, heidän tunteistaan ja temperamentistaan, heidän rakkaudestaan, heidän voitostaan.

Moniko, etenkään nykypäivän suomalainen on koskaan edes omin silmin tavannut "ryssää"? Tuota kauheaa, pahaa vihollista, joka huusi uraata, ampui, teki pahojaan. Ryssää.

Itselläni kesti kauan, ennenkuin omin silmin näin kuvia tuosta hirveästä, julmasta, pahasta, kauheasta, ilkeästä vihollisesta! Järkytykseni oli kohtalainen. Mutta... nuoko? Hehän ovat aivan tavallisia, inhimillisiä ihmisiä. Jopa selvästi köyhempiä kuin me. Tuoko on Ryssä?

Vertailukelposta pointtia, Saksan armeija: Erika

Kävikö Ugrille Ns. Tukholman syndrooma?

[MW]

***
Vertailukelposta pointtia, Saksan armeija: Erika

On käyty Venäjällä, kirjaimellisesti väännetty kättä (se on joku juttu niille?) ja käyty kauppaa.

Saunottu, lilluttu kylpytynnyrissä Pyhäjärven rannalla ja juteltu perheistämme. Syöty ja juotu. Olen jopa vieraillut Pietarissa sillä teollisuusalueella, nimeä en nyt muista, mutta vieläkin oli aseistettu vartija portilla, jossa ennen ajettiin malmi toisesta päästä sisään, ja T-34:set toisesta ulos.

Ei se silti tee epävakaasta jättiläisestä sen turvallisempaa tai ystävällisempää, valtiona.

[dothefake]

Sanon tähän väliin, etten halua aiheuttaa Ugrille pahaa mieltä, mutta uskomuksesi, joihin kai vilpittömästi uskot, ovat melkoisen loukkaavia Puolan kansaa kohtaan, joten koen velvollisuudeksi puolustaa heitä.

[Sydämistynyt]

Pietarin Moskova-hotellissa joskus kymmenkunta vuotta sitten.  Joka kerroksessa oli matkamuistomyymälä ja niissä yleensä englannintaitoinen myyjä.  Niinpä sitten yhtenä päivänä katselin pelikortteja, joissa oli tsaarien kuvat.  Aloin juttelemaan nuoren miesmyyjän kanssa, että nämä tsaarit olivat itseasiassa myös meidän suomalaisten keisareita.  Sanoin sitten, että vallankumoukseenhan se päättyi, kun Lenin myöntyi Suomen itsenäisyyteen.  Myyjämiehen silmät välähtivät, kun hän hymyillen tokaisi: "I can't understand why".

[Tabula Rasa]

Olin paljon 70-luvulla Puolassa omin nokin ja aivan kansan parissa, yhtään kommunistia en tavannut, vain neuvostoliittoa vihaaviin ihmisiin tutustuin. Toki ensin piti ansaita luottamus, ennenkuin avautuivat.

Tottahitossa vihasivat kun punapartisaanit pistivät heidän oman kansansa juutalaisten ryöstely-, raiskailu- ja murhajuhlilleen lopun ja vieläpä armotta rankaisivat päälle.

Olen lukenut aiheesta muutaman kirjankin. Saattavat löytyä vielä divareista. Mutta aika kultaa historian, eivätkä eurooppalaiset enää "muista".

Holokaustista kertovia kirjoja, mm.:
Martin Grey - Kaikkien rakkaitteni puolesta
Gerald Green - Polttouhrit
Joseph Joffo - Älä tunnusta ikinä poika

Partisaanit eivät olleet sotilaita, vaan vapaaehtoisia siviilejä, miehiä ja naisia, joiden koulutuksesta vastasi Neuvostoliiton kommunistinen puolue, ei sotilasjohto. Suurin osa oli kommunistien puolueen tai nuorisojärjestöjen jäseniä. Partisaaniliike toimi omana organisaationaan puolueen alaisuudessa. Mukana oli suomea taitavia karjalaisia, vepsäläisiä ja suomalaisia (1920-1930 -luvun loikkareita ja heidän jälkeläisiään). (Oksanen & Martikainen 1998, 15.)

2.2 Neuvostopartisaanit Suomen rintamalla

Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 Pohjois-Suomessa oli jo saksalaisia joukkoja Saksan ja Suomen solmiman kauttakulkusopimuksen perusteella ja Neuvostoliitto katsoi Suomen Saksan liittolaiseksi. Suomen vastaisella rintamalla toimineisiin partisaaneihin kuului vajaat 2000 henkilöä. (Raunio 1999). Partisaanit iskivät vuosina 1941-44 yhteensä 23 siviilikylään Liperin ja Sodankylän välillä ja tappoivat tai ottivat vangeiksi kaikki tapaamansa vanhukset, naiset ja lapset. Hyökkäyksissä kuoli 147 siviiliä. Lisäksi partisaanit tappoivat tai vangitsivat yksittäisiä siviilihenkilöitä maanteillä, poluilla ja metsissä. Mikään partisaaniosasto ei hyökännyt rajojemme sisäpuolella sellaiseen kylään, jossa oli osastoon nähden tasavertainen tai edes vastustuskykyinen sotilasyksikkö. (Erkkilä 1998, 20.)

Partisaanitoiminnan tarkoituksena oli painostaa Suomea irti sodasta ja murtaa siviiliväestön vastarinta kauhua herättämällä ja saada rintamalla olevien miesten taistelumoraali heikentymään, kun he huolestuivat omaistensa turvallisuudesta kotiseudulla. Yhtenä tarkoituksena oli myös vähäisten suomalaisten joukkojen sitominen rintamantakaiseen partiotorjuntaan. (Tikkanen 1978, 6-7.) Erkkilän mielestä pienet siviilikylät oli valittu tuhoiskujen kohteiksi siksi, että eväät loppuivat ja partisaanien piti hankkia syötävää pitkillä partiomatkoillaan. Ilmitulon pelossa kaikki asukkaat tapettiin. Tärkein syy oli kuitenkin se, että partisaanien oli saatava tuloksia aikaan kenttäoikeuden pelossa. (Erkkilä 1998, 109).

Seppo Sudenniemi kertaa teoksessaan Salaisen sodan varjot: tiedustelua ja desanttitoimintaa talvi- ja jatkosodassa (1987) muutamia siviileihin kohdistuneita tuhotöitä. Hän toteaa, että tappioilla ei ollut erityistä sotilaallista merkitystä, koska partisaanien tuhoiskut kohdistuivat pääasiassa siviilikohteisiin. Partisaanit välttivät taistelua vahvojen sotilasosastojen kanssa. He vaikuttivat kuitenkin yleiseen mielipiteeseen levittämällä pelkoa kauhuteoillaan. (Sudenniemi 1987, 328.)

Tuossa yksittäistapaus

5. Seitajärven tapaus

5.1 Kuvaus suomalaislähteissä

Savukosken kunnan Seitajärven kylässä oli kesällä 1944 viisi taloa, joiden asukkaat olivat sukua keskenään. Jalmari, Abiel ja Matti Arajärven talot olivat kylän keskustassa. Kaksi muuta taloa olivat ulompana, Ollilan talo Seitajärven takaisella rannalla ja Ylilokan talo puolen kilometrin päässä Arajärveen laskevan Siyliöjoen rannassa. (Erkkilä 1998, 112.)

Kylän tytöt olivat kuulleet 4.7.1944 venäjänkielistä puhetta kylän laidalla hiekkaharjulla leikkiessään. Tyttöjen kertomusta ei otettu todesta ja partisaanit saivat rauhassa valmistella yllätyshyökkäystään. Uskottiin, että pieni kylä joka oli silloin tiettömässä erämaassa, lähes sadan kilometrin päässä valtakunnanrajasta oli turvassa. Partisaanivaaralta Seitajärveä suojannut yhdeksänhenkinen sotilasryhmä ei uskonut todelliseen vaaraan. (Erkkilä 1998, 24-25.)

Varhain aamuyöllä 7.7.1944 noin 50 miehen venäläinen partisaaniosasto piiritti kylän, hyökkäsi taloihin ja ampui useita ihmisiä, sytytti talot palamaan ja komensi loput naiset, lapset ja 55-vuotiaan Jalmari Arajärven kulkemaan jonossa kauas korpimetsään. Siellä partisaanit surmasivat ampumalla tai pistimin 11 naista ja lasta vietyään joukosta Jalmari Arajärven ja 17-vuotiaan Eliisi Ollilan muualle. Nämäkin katosivat jäljettömiin. Kahdeksanvuotias Mirja Arajärvi säilyi kuin ihmeen kaupalla hengissä kahdesti pistimellä lävistettynä ja saattoi kertoa, mitä oli tapahtunut. Vartiosotilaista yksi oli kuollut, neljä haavoittunut ja kaksi kadonnut. Partisaaneista kaatui vain yksi. (Erkkilä 1998, 112, 118-124, 130.)

Osa kylän asukkaista pääsi pakoon naapurikylään ja sai tehdyksi hälytyksen. Suomen armeijan partisaanien torjuntaosasto SAU lähti takaa-ajoon ja sai ammutuksi 34 partisaania kolmessa väijytyksessä. (Erkkilä 1998, 128, 140.)

5.2. Venäläisten kertomukset

Stanislav Dashinski hankki Erkkilälle tietoja venäläisistä partisaaniosastoista, jotka hyökkäsivät Seitajärvelle. Partisaaniosastot Poljarnik ja Bolsevik muodostivat yhteisen hyökkäysyksikön, johon kuului 48 miestä ja naista. Partisaanien tietojen mukaan Seitajärvellä oli vahva varuskunta. (Erkkilä 1998, 104.)

Dashinski oli löytänyt Poljarnikin toisen joukkueen johtajan A A. Jesejevin muistelmat. joissa kerrotaan mm näin:

" Osasto eteni varuskunnan lähelle - - Kylä näkyi hyvin kahden järven välissä. Huomasimme järvellä muutaman veneen. Seutu oli maalauksellisen kaunis, ja kenties siksi oli tullut käsitys, että kylässä olisi ollut saksalaisten upseerien lomakoti - - Joukkueen tuli kiertää pienempi järvi, tunkeutua kylään metsän puolelta ja poistaa vartiosotilaat. Aseita oli lupa käyttää vain vihollisen vastarinnan jälkeen - - kuulimme ammuntaa osastomme suunnalta ja näimme, että taloista juoksi ulos aseellisia sotilaista, ja niin syntyi ankara taistelu". (Erkkilä 1998, 104-105.)

Erkkilän mielestä partisaanien on täytynyt olla selvillä kylän todellisesta asutuksesta ja sotilaiden aseista, koska he olivat valmistelleet hyökkäystä kylän lähellä useita päiviä, asettaneet pikakiväärit asemiinsa ja katkaisseet puhelintapsit kylän keskustassa ennen hyökkäystä. (Erkkilä 1998, 105.)

Polarnyje Zorin partisaanimuseossa oli entisiä partisaaneja kokoontunut tapaamaan toisiaan. Erkkilä haastatteli Valentin Smirnovia, joka palveli Bolsevik -osastossa 19-vuotiaana ja osallistui Seitajärven retkeen. Hän sai käskyn ampua kolmesta vangista yhden, nuoren tytön. Tyttö oli todennäköisesti Eliisi Ollila. Smirnov kertoi tämän tapauksen vainonneen häntä koko elämän ajan. Tehtävä oli rangaistus vihollistyttöön rakastuneelle pojalle. Eliisin veli ja suomalainen vartiosotilas surmattiin myös. Jalmari Arajärvi ammuttiin vangitsemispäivänä 7.7.1944 "fasistisen järjestön jäsenenä". Hän oli Savukosken kunnanvaltuuston jäsen eikä hänellä ollut muita jäsenyyksiä. (Erkkilä 1998, 106-107.)

Toisen Seitajärvelle hyökänneen osaston, Poljarnikin komentajana toimi Daniel Podopljokin. Hänen kertomuksessaan Seitajärveen viitataan näin: "Muistiini on jäänyt vuonna 1944 vihollisen varuskunnan tuhoaminen. Taistelu kesti kaksi tuntia. me tuhosimme täydellisesti varuskunnan, henkiin jääneet fritzit otimme vangeiksi". (Erkkilä 1998, 108.)

[Tabula Rasa]

Kysymys kuuluu, miksi punapartisaanit olisivat olleet sen parempia missään muuallakaan?

[Sydämistynyt]

Suomi kävi todellakin omaa sotaansa tässäkin mielessä, että tänne tulleet partisaanit olivat desantteja, jotka surmasivat siviilejä, mutta muualla Euroopassa nämä olivat partisaaneja, jotka taistelivat "sankarillisesti natseja vastaan".

[B52]

Pidätkö "ystäväsi" tavaroita ikuisesti varastostasi?

[Ari-Lee]

Mitkä partisaanit? Partisaanihan nimenomaan toimii omalla maaperällään. Partisaanista tulee murharetkeläinen ylittäessään valtakunnan rajan mennessään murhaamaan toisen maan kansalaisia.

[törö]

Jos venäläiset omistavat muistomerkit, niin pikku lasku tonttivuokrista olisi paikallaan.

Jep. Ainakin siihen saakka, ettei tarvitse ulista NATO:a apuun aina kun Venäjä vähän ärhentelee.

Se jenkkien kiertävä tivoli, joka kävi olemassa vähän aikaan puolalaisienkin turvana, kuului myös sarjaan vittuilu, koska oma puolustushan on näillä ajettu viisaasti alas kun on korruptiota ja muita tärkeämpiä menoja.

[BarkAtTheMoon]

Wikipedian mukaan Puolan armeijan aktiivinen vahvuus on luokkaa 120 000 miestä ja naista. Mm luokkaa 1 000 taistelupanssaria, hävittäjiä yli 100. Ihan mukavasti kun kaivetaan kaverit mukaan, veikkaan että ilman ydinaseita naapuri saa Puolan kaverien kautta ihan vitun kovasti turpaansa siis jos rupeaa ahdistelemaan

[Ari-Lee]

Wikipedian mukaan Puolan armeijan aktiivinen vahvuus on luokkaa 120 000 miestä ja naista. Mm luokkaa 1 000 taistelupanssaria, hävittäjiä yli 100. Ihan mukavasti kun kaivetaan kaverit mukaan, veikkaan että ilman ydinaseita naapuri saa Puolan kaverien kautta ihan vitun kovasti turpaansa siis jos rupeaa ahdistelemaan

Kaverit mainittu. NATO. Kalusto voi olla, luulen, vanhentunutta ja epäkelpoa nykyaikaiseen toimintaan.

[sivullinen.]

Birkenau taitaa olla nykyisen Puolan yksi suosituimmista turistikohteista ja kansainvälisesti tunnettu brandi. Katynin metsästä voisi yrittää rakentaa toisen samanlaisen: Koe synkän metsän koko tenho. Pimeänä yönä voit yhä kuulla tuskaisia huutoja ja kiväärien pauketta. Kalmanhajuisessa parakissa syöt ja yövyt nyt alennus hintaa 88 e/päivä.

Minä en pidä yhtäkään tarinaa Toisesta Maailmansodasta -- tai mistään muusta suuresta sodasta -- kovinkaan varmana totuutena. Ne ovat kaikki enemmän tai vähemmän myyttejä; ne ovat osin totta ja suurimmilta osin satua. Tästä Katynin metsästä olen jo aiemmin "todistanut" vahvasti. En silti näytä onnistuneen sen lumoa murtamaan. Olkoon niin. Tehkää te siitä pyhiinvaellus kohde. Rakentakaa kunnon turistirysä, joka vetää vertoja kaupunkikohteille, jotka kaikki ovat samaa McDonals katukuvaa. Jo roomalaiset tykkäsivät käydä aistimassa historian havinaa vanhoilla kulttuurikohteilla, joissa ei enää ollut vanhasta kulttuurista jäljellä muuta kuin tarinat. Uudet korkeatasoiset palvelut niistä löytyivät, ja se oli Rooman kansalaisten mielestä oikein hyvä asia.

Kääntäisin vielä keskustelua mielelläni Puolasta Suomeen. Moni on käynyt Puolassa, ja moni on siitä jotain mieltä. Presidentti Putin oli sitä mieltä, että Puolan johto pitää vaihtaa, ja hän sen vaihtoi -- jos muistatte --. Minulle puolalaisten ja venäläisten mielipiteet ovat arvottomia. Minulle on merkityksetöntä se, mitä Puolassa tuhotaan ja rakennetaan. Minä olen kiinnostunut Suomesta ja suomalaisten mielipiteistä. Vaikka Kaupunkisuunnittelijalla oli väärä mielipide tyylikkään patsaan säilyttämisen suhteen, koettelen yhä onneani ja esitän jatkokysymyksiä:

Voisiko Suomesta löytyä yhtä hyvä mahdollinen turistirysä kuin Birkenau? Eikö hallitus -- ja erityisesti Suomen brändityöryhmä eli brändivaltuuskunta -- voisi etsiä sellaisen kohteen, rakentaa sen ympärille toimivan myytin ja rahastaa sillä Suomen talouden kuntoon? Koe noitarovio. Näe Nuijasota omin silmin ja ole teilaamassa Jaakko Ilkkaa. Osallistu Turun palon vuosijuhlapäivätapahtumaan; tuo omat tikkusi. Tosi selviytyjän leirikoulussa tänä vuonna teemana Suuri Olkivuosi. Birkenaun ja ruotsalaisten dekkarien menestys osoittaa, että masokisteja on paljon ja he ovat halukkaita luopumaan rahoistaan päästäkseen toteuttamaan nautintoaan. Paljon paremmin ne rahat sellaiseen joutaisivat kuin Guggenheimiin, ja paljon mieluummin minäkin menisin myyttistä hautausmaata katsomaan kuin nykytaidetta. Miksei kysyntään vastata?