2014-05-14 Yle: Mine puhu hoono soomi - kielitaitoko ihmisarvon mitta?

[Malla]

"Hän" on suomenkieltä. Paljon tietysti vaikuttaa mistä kukin meistä on oman kielenkäyttönsä hankkinut.
Eläimistä ja esineistä sanotaan "se".

Ei sanota vaan kirjoitetaan yleiskielellä. Puhekieli on eri asia, kaikkialla.
Suomen kieli ei ole yhdyssana kirjakielessä.

[kissamies Mau]

"Hän" on suomenkieltä. Paljon tietysti vaikuttaa mistä kukin meistä on oman kielenkäyttönsä hankkinut.
Eläimistä ja esineistä sanotaan "se".

"mä/mie, sä/sie, se" on ihan hyvää suomenkieltä, eikä maahanmuuttajille kannata pelkästään jotain kirjakieltä opettaa vain sen takia, että se on "oikeaa suomea". Ikäväähän se on opetella luokassa pari vuotta sanomaan "näitkö sinä, minne he menivät?" ja koittaa sitten ymmärtää suomalaisten "näitsä mihi ne meni?" puhetta.

[Deputy M]

Suomalaistenkin kohdalla katsotaan kielitaitoa, pelkkä suomen kielen taito ei usein riitä. Miten sitten voidaan olettaa, että maahanmuuttajan kohdalla riittäisi kielitaidottomuus?

Kielitaidottomuuden takana lymyilee piilevä voimavara. Sen läsnäolon tunnistaa parhaiten siitä ettei sitä millään huomaa.

Kyllä näin on. Piileviähän aika monet mokutukseen liittyvät asiat ovatkin. Esimerkiksi piilorasismi, ei kuulu, ei näy eikä paljon haisekaan. Kaiketi nämä voimavarat sentään keskenään kommunikoivat ja sehän näyttää riittävän.

[op]

"mä/mie, sä/sie, se" on ihan hyvää suomenkieltä, eikä maahanmuuttajille kannata pelkästään jotain kirjakieltä opettaa vain sen takia, että se on "oikeaa suomea". Ikäväähän se on opetella luokassa pari vuotta sanomaan "näitkö sinä, minne he menivät?" ja koittaa sitten ymmärtää suomalaisten "näitsä mihi ne meni?" puhetta.

Luotan, että suurin osa suomalaisista on sen verran fiksuja, että lähes automaattisesti siirtyvät (lähes) kirjakieleen, jos huomaavat puhuvansa kirjakieltä sönkköövän ulkomaalaisen kanssa. Kirjakieli on kuitenkin se, jota tarvitaan lukemisenymmärtämisessä ja kirjoittamisessa, joten se on ilman muuta ensisijainen opiskelun kohde. Eihän esim. suomalaisetkaan opiskele koulussa mitään murresanontoja/puhekieltä (pl. osittain ruotsi, mutta ei mennä siihen...).

[Ernst]

"Hän" on suomenkieltä. Paljon tietysti vaikuttaa mistä kukin meistä on oman kielenkäyttönsä hankkinut.
Eläimistä ja esineistä sanotaan "se".

"mä/mie, sä/sie, se" on ihan hyvää suomenkieltä, eikä maahanmuuttajille kannata pelkästään jotain kirjakieltä opettaa vain sen takia, että se on "oikeaa suomea". Ikäväähän se on opetella luokassa pari vuotta sanomaan "näitkö sinä, minne he menivät?" ja koittaa sitten ymmärtää suomalaisten "näitsä mihi ne meni?" puhetta.

Sitähän se kielen opiskeleminen on. Ne ikävätkin asiat pitää vaivautua opettelemaan. Kevennyksistä ja "pienistä oikaisuista" syntyvät suuret poikkeamat merelläkin.

[sr]

"Hän" on suomenkieltä. Paljon tietysti vaikuttaa mistä kukin meistä on oman kielenkäyttönsä hankkinut.
Eläimistä ja esineistä sanotaan "se".

Etkö tiedä, että suomen puhe- ja kirjakielet eroavat merkittävästi toisistaan, joten ei voi puhua kategorisesti siitä, mikä on suomen kieltä. Itse sanoisin, että pitäisin moukkamaisena, jos esim. täällä hommaforumilla joku kirjoittaisi käyttäen se-muotoa ja ihan samalla tavoin pitäisin varsinaisena kummajaisena henkilöä, joka käyttäisi normaalissa puheessaan hän-muotoa. Minulle tulee välittömästi tuollaisesta mieleen, että kyse on pakko olla ulkomaalaisesta. Heille se ehkä tuntuu normaalilta, koska muissa kielissä hän-muotoa käytetään ja suomea opiskellessa kirjakieli lienee se, mitä ensin opitaan.

Olen tavannut yhden suomalaisen henkilön, joka jatkuvasti käyttää "hän"-muotoa normaalissa puhekielessä. Puhe kuulostaa aina kankealta ja viralliselta. Ihan kuin pitäisi edeltä valmisteltua puhetta.

[elven archer]

Minä tunnen muutamia kantasuomalaisia, jotka käyttävät noita muotoja myös puhekielessä. Heillä on diagnosoitu neurologinen häiriö ja huomattavia vaikeuksia kommunikaatiossa sekä mm. murremuotojen tulkinnassa.

Minä puhun kirjakieltä tai lähes kirjakieltä. En sano ikinä "mä" tai "sä", vaan minä ja sinä. Minulla ei ole mitään vaikeuksia kommunikaatiossa, eikä kukaan ole ikinä huomauttanut asiasta. Kaikilta ei vain tuollainen puhe onnistu luontevasti, joten heidän kannattanee siten vältellä sitä.

Suomihan on siitä nokkela kieli, että hyvin usein nuohan voi jättää poiskin, jos ei halua korostaa tekijää. Ei tarvitse sanoa "mitä sä teet", kun voi sanoa, että "mitä teet". Minä olen jo lapsesta asti inhonnut sanoja "mä" ja "sä", koska minusta ne ovat helvetin rumia. Niistä tulee mieleen jokin Helsingin betonilähiö. Esim. "mie" ja "sie" soivat paljon kauniimmin.

[elven archer]

Etkö tiedä, että suomen puhe- ja kirjakielet eroavat merkittävästi toisistaan, joten ei voi puhua kategorisesti siitä, mikä on suomen kieltä. Itse sanoisin, että pitäisin moukkamaisena, jos esim. täällä hommaforumilla joku kirjoittaisi käyttäen se-muotoa ja ihan samalla tavoin pitäisin varsinaisena kummajaisena henkilöä, joka käyttäisi normaalissa puheessaan hän-muotoa.

On sinullakin käsitykset. Ilmeisesti sivistys on nykypäivänä niin outoa. "Mitä sillä on taskuissaan", sanoo Klonkku.

On totaalisen naurettavaa, jos ihmiset nykypäivänä eivät osaa edes kuunnella oikeaa suomea. Puhekielellä on oikeastaan kaksi päämerkitystä: mutkien oikominen ja väline ihmisille, jotka eivät osaa puhua oikein. Jos oikein puhuminen on jo itsessään joidenkin mielestä "friikkiä", niin se kertonee riittävästi aikamme henkisestä laiskuudesta, kun ei edes ymmärretä sitä, että joku vielä jaksaa vaivautua.

Vanhempani opettivat minulle jo lapsena, että "se" on eläimistä ja "hän" ihmisestä. Koulussa oppi toistettiin. Minusta "sen" käyttäminen ihmisistä on psykologisesti mielenkiintoista. Keksin sille selvän funktion, mutta en jaksa nyt mennä siihen.

[Marija]

Murresanat, kuten mie ja sie ovat alueellista suomenkieltä. Samoin muut murresanat.

Nuo "mä ja sä" ovat alunperin olleet Stadin katukieltä, slangisanoja. Slangin voi eräällä tavoin laskea murteeksi, tarkoitan tällä ihan aitoa, vanhaa slangia, en mitään "hesaa". Mä ja sä ovat epäilemättä puhekieltä, joita voi käyttää joissain tilanteissa.

http://www.youtube.com/watch?v=LRQ043xn2f8

[hiaou]

Tarttis huamioida seki et eri pualil suamee puhutaa aika eri tavoil. Kirjakiele käyttö voi jossai päi kuulostaa tosi oudolta, siis puhuttaes, toisaal taas ihan normaalilt. Eli jonki sorti aluekohtasii eroi sil et kuulostaako räkänokalt vai ei.

Hemmetti tätä mongerrusta onkin vaikea kirjoittaa.

[Marija]

Tarttis huamioida seki et eri pualil suamee puhutaa aika eri tavoil. Kirjakiele käyttö voi jossai päi kuulostaa tosi oudolta, siis puhuttaes, toisaal taas ihan normaalilt. Eli jonki sorti aluekohtasii eroi sil et kuulostaako räkänokalt vai ei.

Hemmetti tätä mongerrusta onkin vaikea kirjoittaa.

Tairat olla Turuust päi? 

Kuten kirjoitin: murteet kuuluvat suomenkieleen (kirjoitan tämän aina yhdyssanana, sanoo joku instituutti mitä haluaa. "Suomen kieli" merkitsee eri asiaa kuin "suomenkieli").

[sr]

On sinullakin käsitykset. Ilmeisesti sivistys on nykypäivänä niin outoa. "Mitä sillä on taskuissaan", sanoo Klonkku.

Sivistys tulee näkyviin siinä kirjakielessä. Kuten sanoin, minäkin pitäisin varsin sivistymättömänä sitä, jos joku kirjoittelisi hommaforumille puhekieltä. Yllä näkyy hiaou:n näyte siitä, miltä se näyttäisi. hiaoun kirjoittama taas ei olisi mitenkään sivistymätöntä puheena.

On totaalisen naurettavaa, jos ihmiset nykypäivänä eivät osaa edes kuunnella oikeaa suomea.

Kyllä tietenkin kaikki osaavat kuunnella esim. uutislähetystä tai poliitikon puhetta, joissa käytetään huoliteltua kirjakieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heistä olisi luontevaa käyttää kirjakieltä lähipiirinsä kanssa suullisesti kommunikoidessaan.

Puhekielellä on oikeastaan kaksi päämerkitystä: mutkien oikominen ja väline ihmisille, jotka eivät osaa puhua oikein.

Kolmas ja ehkä tärkein merkitys on puhujien toisiinsa lähentäminen. Kirjakieli tekee tekstistä virallisen kuulloista ja siten etäännyttää kuulijaa ja puhujaa toisistaan. Samasta syystä jopa tekstissä, joka on tarkoitettu puheenkaltaiseen viestintään (tekstiviestit, tsättäily, yms.) käytetään usein puhekielen ilmauksia, vaikka periaatteessa sen kirjoittaminen on yhtä vaivalloista kuin kirjakielenkin (ks. jälleen hiaoun postaus). Mielenkiintoinen huomio, joka sotii tuota mutkien oikomisteoriaasi vastaan, on se, että puhekielessä käytetään persoonapronomineja (tai yleensä niiden murremuotoja mä, mie, mää, jne.) verbien yhteydessä, kun taas kirjakielessä ne jätetään yleensä pois ja tekijän persoonan oletetaan selviävän verbin muodosta.

Lisäksi voisi kysyä, miten määritellään "oikein puhuminen". Kieli muuttuu jatkuvasti ja sen muutoksen tärkein voima ovat teini-ikäiset. He ovat niitä, jotka käyttävät ilmauksia, jotka vanhemmista eivät ole "oikein". Kun aika kuluu ja vanhat kuolevat pois ja jäljelle jää vain ne, joille niiden "väärien" ilmausten käyttäminen puheessa on ihan normaalia. Tämä lienee myös se mekanismi, millä kirjakieli vähitellen eroaa puhekielestä. Jokainen oppii edelleen koulussa sen oikean kirjakielen käytön, mutta tämä on vähemmän ja vähemmän tekemisissä sen kanssa, miten he käyttävät kieltä puheessaan.

Jos oikein puhuminen on jo itsessään joidenkin mielestä "friikkiä", niin se kertonee riittävästi aikamme henkisestä laiskuudesta, kun ei edes ymmärretä sitä, että joku vielä jaksaa vaivautua.

Kirjakielen puhuminen on "friikkiä" siksi, että niin harva tekee niin. Tuo on käsittääkseni "friikin" määritelmä. Sillä, että puhekieli on eronnut kirjakielestä niin kauas kuin on, ei ole merkki mistään laiskuudesta.

Suomen kielessä on muuten yksi monimutkaisimmista kieliopeista. Monessa muussa kielessä kielioppi on vuosisatojen aikana yksinkertaistunut johtuen todennäköisesti juuri tuosta "henkisestä laiskuudesta". Yleensä mitä enemmän käytetystä kielestä on kyse, sitä enemmän se on yksinkertaistunut. Englannin ja etenkin kiinan kieliopit ovat hyvin yksinkertaisia verrattuna muihin kieliin. Sattumalta nämä ovat maailman eniten käytetyimpiä kieliä.

Vanhempani opettivat minulle jo lapsena, että "se" on eläimistä ja "hän" ihmisestä. Koulussa oppi toistettiin. Minusta "sen" käyttäminen ihmisistä on psykologisesti mielenkiintoista. Keksin sille selvän funktion, mutta en jaksa nyt mennä siihen.

No, esitäpä meille se selityksesi. Ota huomioon, että suomen kieli lienee lähes ainoa, jossa noin tehdään (no, kiinan kielessä ei ole erikseen sanaa se ja hän sanoille, vaikka toki kirjoitusmerkit ovat eri) ja Suomessa se-muodon käyttäminen ihmisistä puhekielessä on ehdottomasti vallitsevin tapa läpi suunnilleen kaikkien sosiaalisten luokkien ja maantieteellisten murteiden.

[sr]

Minä olen jo lapsesta asti inhonnut sanoja "mä" ja "sä", koska minusta ne ovat helvetin rumia. Niistä tulee mieleen jokin Helsingin betonilähiö. Esim. "mie" ja "sie" soivat paljon kauniimmin.

Millä perusteella Helsingissä puhuttava kieli on rumempaa kuin Itä-Suomessa käytössä oleva kieli? Länsi-Suomessa käytetään "mää"- ja "sää"-muotoja. Mihin ne asettuvat tuolla rumuusasteikolla?

[elven archer]

Millä perusteella Helsingissä puhuttava kieli on rumempaa kuin Itä-Suomessa käytössä oleva kieli? Länsi-Suomessa käytetään "mää"- ja "sää"-muotoja. Mihin ne asettuvat tuolla rumuusasteikolla?

Taas teet omia ihan hatusta vedettyjä tulkintojasi. En sanonut mitään Helsingissä puhuttavasta kielestä, vaan kahdesta sanasta, joita kaiken huipuksi käytetään etenkin nykyisin ihan joka puolella Suomea.

Perustelen noiden kahden sanan inhoamistani sillä, että ne kuulostavat ynähdyksiltä ja önähdyksiltä. Täh. Häh. Ymh. Öh. Mä. Sä. Ei kuulosta kauniilta minun korviini.

"Mää" ja "sää" ovat parempia ihan vain siksi, että niiden pituus vie niitä aavistuksen kauemmas ynähdyksistä.

[Marija]

Kirjakielen puhuminen on "friikkiä" siksi, että niin harva tekee niin. Tuo on käsittääkseni "friikin" määritelmä. Sillä, että puhekieli on eronnut kirjakielestä niin kauas kuin on, ei ole merkki mistään laiskuudesta.

Sinun tuttavapiirissäsi kirjakielen puhuminen kenties on friikkiä, muttei joidenkin muiden piireissä, vaan on pikemminkin aivan luonnollista puhetta. Heidän korvissaan ja silmissään epämääräinen "puhekieli", jopa vielä purkka suussa, tehostettuna maiskutuksilla, on varsin friikkiä.

Elävässä elämässä nämä kaksi eri ryhmää tuskin juurikaan kohtaavat toisiaan.

Jokainen ihminen voi kehittää itseään ja kunnollinen suomenkieli opitaan varsinkin vanhempien kirjojen kautta. Suomalaista mediaa ei todellakaan voi pitää minkäänlaisena sivistyksen kehtona, kun edes eräät median toimittajatkaan eivät osaa oikeinpuhua, eli kirjoittaa omaa äidinkieltään. Toisaalta, käsite "äidinkieli", on näissä lähtökohdissa varsin venyvä.

[Mursu]

Minä puhun kirjakieltä tai lähes kirjakieltä. En sano ikinä "mä" tai "sä", vaan minä ja sinä. Minulla ei ole mitään vaikeuksia kommunikaatiossa, eikä kukaan ole ikinä huomauttanut asiasta. Kaikilta ei vain tuollainen puhe onnistu luontevasti, joten heidän kannattanee siten vältellä sitä.

Nimensä mukaisesti kirjakieli on tarkoitettu kirjalliseen ilmaisuun, ei puhuttavaksi. Suomessa on kouluopetus pitkälle kirjakielipainotteista. Suullista ilmaisua ei ainakaan silloin, kun minä olin koulussa painotettu juuri ollenkaan. Minua koko sana murre ärsyttää, se antaa kuvan kuin murteessa oikeaa kieltä murrettaisiin. (Sana alkuperä toki lienee subjektiivinen, kullekin muut murteet ovat olleet murretta ja oma murre aitoa kieltä). Murteet ovat sitä aitoa kieltä, kirjakieli on keinotekoinen konstruktio. Syy kirjakielen painottamiseen kouluissa on luultavasti osin poliittinen. Sillä luodaan kuvaa yhtenäisestä kansasta.

[elven archer]

Sivistys tulee näkyviin siinä kirjakielessä.

Tuolla lausahduksella ei ole mitään merkitystä tässä kontekstissa, jos et tuolla epäsuorasti esitä, että sivistys ei yhtä lailla voisi tulla ilmi myös puheesta.

Kyllä tietenkin kaikki osaavat kuunnella esim. uutislähetystä tai poliitikon puhetta, joissa käytetään huoliteltua kirjakieltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että heistä olisi luontevaa käyttää kirjakieltä lähipiirinsä kanssa suullisesti kommunikoidessaan.

Sanoit pitäväsi kummajaisena kirjakielen puhujaa, joten minun mielestäni ei vaikuta siltä, että sinä osaisit kuunnella puhetta kovinkaan hyvin.

Kolmas ja ehkä tärkein merkitys on puhujien toisiinsa lähentäminen. Kirjakieli tekee tekstistä virallisen kuulloista ja siten etäännyttää kuulijaa ja puhujaa toisistaan.

Mitä tapahtuu, jos selvästi yläluokkainen englantilainen yrittää matkia työväenluokan englantia jossain hiilikaupungin pubissa?

Totta kai myös puhetapa vaikuttaa siihen, miten ihmiset viihtyvät toistensa seurassa, mutta toimiihan se toisinkin päin. Tuu solkkaamaan mulle jotain, vittu, tiiätsä puhekieltä, kuten, vittu, suurin osa ihmistä, vittu, puhuu, niin ei se lähennä paskaakaan. Pahoittelen v-sanaa, mutta noinhan moni oikeasti puhuu. Ei asia toimi vain niin päin, että oikeakielisyys erottaa ja puhekieli lähentää.

Mielenkiintoinen huomio, joka sotii tuota mutkien oikomisteoriaasi vastaan, on se, että puhekielessä käytetään persoonapronomineja (tai yleensä niiden murremuotoja mä, mie, mää, jne.) verbien yhteydessä, kun taas kirjakielessä ne jätetään yleensä pois ja tekijän persoonan oletetaan selviävän verbin muodosta.

Teoriani? Etkö siis ole samaa mieltä? Etkö pidä sitä ihan yleisesti tunnustettuna tosiasiana? Jalkapallo, jalis, futis. Linja-auto, bussi, dösä. Matematiikka, matikka.

Lisäksi voisi kysyä, miten määritellään "oikein puhuminen". Kieli muuttuu jatkuvasti ja sen muutoksen tärkein voima ovat teini-ikäiset.

Ovatko teini-ikäiset sinusta sitä mieltä, että puhekieli on oikeinta suomea? Jos eivät, niin on taas erittäin hankala nähdä sanomisesi merkitystä, ellei kyse ole vain vastaan olemisesta ihan vain siitä ilosta.

Kirjakielen puhuminen on "friikkiä" siksi, että niin harva tekee niin. Tuo on käsittääkseni "friikin" määritelmä. Sillä, että puhekieli on eronnut kirjakielestä niin kauas kuin on, ei ole merkki mistään laiskuudesta.

Ei ole. Friikki ihmisestä käytettynä etenkin tällaisessa kontekstissa tarkoittaa samaa kuin "freak of nature". Toki epänormaali on myös harvinaista, mutta sanan koko merkitys ei ole ollenkaan siinä.

Yleensä mitä enemmän käytetystä kielestä on kyse, sitä enemmän se on yksinkertaistunut. Englannin ja etenkin kiinan kieliopit ovat hyvin yksinkertaisia verrattuna muihin kieliin. Sattumalta nämä ovat maailman eniten käytetyimpiä kieliä.

Minulla ei ole mitään kielten yksinkertaistamista vastaan, mutta ei tässä ole kuitenkaan sellaisesta kyse. Murteiden ja slangien tuominen kielen rinnalle ei yksinkertaista kieltä. Minun ihannekieleni on syntaksiltaan yksinkertainen, tehokas ja vailla poikkeustapauksia, mutta silti ilmaisuvoimainen ja tarkka. Bonusta kauneudesta.

No, esitäpä meille se selityksesi.

Ihan tahallani, uhallani ja silkkaa ilkeyttäni en esitä.

[elven archer]

Nimensä mukaisesti kirjakieli on tarkoitettu kirjalliseen ilmaisuun, ei puhuttavaksi.

Mitään tuollaista tarkoitusta ei ole missään määrätty ja noin sanominen on itse asiassa virheellistä. Kirjakieli on standardoitua kieltä, yleiskieltä. Wikipedia ilmaisee asian aika hyvin:

"Yleiskieli eli standardikieli on normitettu, sanastoltaan yleispätevä ja perussävyltään neutraali kielimuoto, jota käytetään kirjallisesti ja suullisesti julkisissa yhteyksissä. Varsinkin silloin kun kyse on kirjoitetusta standardikielestä, käytetään myös nimitystä kirjakieli. Toisaalta kirjakieleksi voidaan myös kutsua kirjoitettua kieltä, jolloin sen alue on laajempi kuin yleiskielen.[1][2]"

Kirjakieli on siis yhteen koottuna kielen sanasto ja säännöt standardin hengessä, jotta ihmiset kykenevät ymmärtämään toisiaan muutenkin kun hyvin paikallisesti.

Murteet ovat sitä aitoa kieltä, kirjakieli on keinotekoinen konstruktio.

Eivät ne ole mitenkään aidompia. Nekin opitaan, joskaan ei koulussa. Ne opit tarttuvat. Ei kukaan hämäläinen ala vääntää savoa, jos hänen ympäristössään ei puhuta savoa.

[Mursu]

"Hän" on suomenkieltä. Paljon tietysti vaikuttaa mistä kukin meistä on oman kielenkäyttönsä hankkinut.
Eläimistä ja esineistä sanotaan "se".

Suomen kielessä tässä on eroja, Toisissa murteissa ei muotoa hän ole käytetty. Toisissa sitä on käytetty ihmisitä' ja eläimistä. Luotaessa suomen kirjakieltä, ei tämä sitä luoneille ruotsinkielisille kelvannut vaan piti kopioida väkisin  persoonapronominin käsite suomen kieleen ja siten hän alkoi tarkoittaa ihmisiä ja se esineitä ja eläimiä. Tämä jako ei kuitenkaan oikein istunut ja siksi ihmiset edelleen sanovat se ja ne ihmisistä. Tämä ei ole mitään väärää suomea vaan nimenomaan ainoa suomea vailla vieraita vaikutteita.

Ihmisillä tuntuu olevan joskus käsitys, että kirjakieli olisi aitoa kieltä ja puhekieli sen vääristymää. Tämä on täysin väärin. Historiallisesti kieli on ollut nimenomaan puhekieltä. Suomen kirjakieli on varsin uutta, suunnilleen  nykymuodossaan alle 200 vuotta vanhaa. Yksilönkin kannalta puhekieli on perusta. Kieli opitaan nimenomaan puheen kautta. Samoin ihmisten kommunikointi on suurelta osin puheen muodossa, vaikka nykytekniikka on toki lisännyt kirjallisen kommunikoinnin merkitystä. Tosin tätä usein käydään puheenomaisin ilmaisuin.

[Mursu]

Nimensä mukaisesti kirjakieli on tarkoitettu kirjalliseen ilmaisuun, ei puhuttavaksi.

Mitään tuollaista tarkoitusta ei ole missään määrätty ja noin sanominen on itse asiassa virheellistä. Kirjakieli on standardoitua kieltä, yleiskieltä. Wikipedia ilmaisee asian aika hyvin:

"Yleiskieli eli standardikieli on normitettu, sanastoltaan yleispätevä ja perussävyltään neutraali kielimuoto, jota käytetään kirjallisesti ja suullisesti julkisissa yhteyksissä. Varsinkin silloin kun kyse on kirjoitetusta standardikielestä, käytetään myös nimitystä kirjakieli. Toisaalta kirjakieleksi voidaan myös kutsua kirjoitettua kieltä, jolloin sen alue on laajempi kuin yleiskielen.[1][2]"

Kirjakieli on siis yhteen koottuna kielen sanasto ja säännöt standardin hengessä, jotta ihmiset kykenevät ymmärtämään toisiaan muutenkin kun hyvin paikallisesti.

Tuossahan nimenoman sanotaan, että kirjakieli on kirjoitettua yleiskieltä, eli siis kirjakieltä ei puhuta. Yleiskieli toki voi olla puhuttua. Jos puutut siihen sanotaan "varsinkin", niin totean, että yhden Wikipedia-artikkelin sanan merkityksen pohtiminen on mieletöntä.

Murteet ovat sitä aitoa kieltä, kirjakieli on keinotekoinen konstruktio.

Eivät ne ole mitenkään aidompia. Nekin opitaan, joskaan ei koulussa. Ne opit tarttuvat. Ei kukaan hämäläinen ala vääntää savoa, jos hänen ympäristössään ei puhuta savoa.

Tottakai kieli opitaan. Ei tämä tee siitä mitenkään vähemmän aitoa. Kieli on osa kulttuuria ja kulttuuri opitaan. Siinä ei ole mitään geneettistä.

[Marjapussi]

Palataaksamme alkuperäiseen aiheeseen, niin ei sinänsä kielitaito ole mikään ihmisarvon mitta. Puhun noin kymmentä kieltä "taksikuski" tasolla eli saan itseni ymmärretyksi perusasioissa. Tämä kuitenkin johtaa ainakin minun vähäisillä kielipäällä vaikeuksiin tuotta mitään virallista kieliopillilesti oikeaa tekstiä mukaanlukien suomi.

Sen verran omaan kokemusta ympäri maailmaa, että kohtuullisen hyvällä englanninkielen taidolla, välttävällä koulutuksella ja oikealla asenteella kykenee työllistämään myös muissakin maissa.

[elven archer]

Tuossahan nimenoman sanotaan, että kirjakieli on kirjoitettua yleiskieltä, eli siis kirjakieltä ei puhuta.

Kirjakieli on kirjoitettua yleiskieltä. Yleiskieltä puhutaan. Näin ollen kirjakieltä puhutaan. Kirjakieli viittaa ainoastaan siihen, että kyseinen yleiskieli, standardikieli on kirjattu ylös sääntöjen ja sanojen kokoelmiksi. Kyseisten opusten kieli on sitä yleiskieltä, eikä mitään mystistä kirjakieltä, eli käytännössä kirjakielen puhuminen tarkoittaa yleiskielen puhumista. Se on vain erilainen tapa ilmaista sama asia.

Tottakai kieli opitaan. Ei tämä tee siitä mitenkään vähemmän aitoa. Kieli on osa kulttuuria ja kulttuuri opitaan. Siinä ei ole mitään geneettistä.

En minä väittänyt mitään vähemmän aidommaksi. Minä väitin, että murteet eivät ole enemmän aidompia (sinun väitteesi oli, että ne ovat). Tarkkuutta tähän hommaan nyt. Sinä puhuit keinotekoisesta, mutta siinä yhteydessä minä toin esille sen, että yhtä lailla murteetkin opitaan tai opetetaan. Se on vain usein vähemmän tietoista toimintaa kuin koulun oppitunnilla istuminen.

[elven archer]

Tuossa uutisessa on käytetty kieltä väärin. Siinä on pelattu tunteisiin vetoavasti ihmisarvolla, vaikka eihän siitä tässä ole kyse. Kyse on lyhyesti sanottuna osaamisesta. Osaako kommunikoida asiakkaiden ja työkavereiden kanssa. Selviääkö yhteiskunnassa kielitaidollaan. Ei siinä kukaan silloin yritä mitätöidä toista ihmisenä, viedä toiselta ihmisarvoa. Hankaluuksia osaamattomuudesta varmasti voi koitua, mutta se on eri asia. Eivät esimerkiksi työnantajat harjoita hyväntekeväisyyttä, vaan pyrkivät palkkaamaan mahdollisimman osaavia ja tuottavia työntekijöitä. Ei heillä ole intressejä antaa tasoitusta toisille heidän huonon kielitaitonsa takia.

[Marija]

Vaikka pyrittäisiin puhumaan hyvää ja täydellistä kirjakieltä, nopeassa, päivittäisessä puheessa syntyy luonnollisen puheen aikaansaamia mahdollisia kielioppivirheitä, sekä myös sekasanastoa. Tarkoitus on kuitenkin pysyä nk. kirjakielessä.

Kirjakielen käyttö saattaakin olla enimmäkseen eteläsuomalaisten käyttämää, suorastaan helsinkiläistä. Tässä puhetyylissä ei esiinny murteellisuuksia, eli kirjakieli tavallaan onkin perinteisesti ollut pääkaupunkiseudun huolitellumpaa puhekieltä.

Slangi on sitten aivan toinen asia, sitä puhuvat he, jotka sen kunnolla osaavat ja joiden "äidinkieli" se eräällä tavalla onkin. Slangista taas on kehittynyt eräänlainen kesympi puhekieli, johon juuri nuo sanat, mä ja sä kuuluvat. Tästä taas on kehittynyt eräänlainen pääkaupunkiseudun ulkopuolellekin levinnyt eräänlainen puhekieli, johon liittyvät lisänä myös paikalliset murteet.