Suomenuskoinen Karhun kansa on tänään rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi

[Parsifal]

Ongelmaksi nousee se, kuka määrittelee "suomalaisten alkuperäisen uskonnon" ja kenellä on pätevyys sen opettamiseen. Kenellä on oikeus julistautua karhukultin asiantuntijaksi päästäkseen sitten hihhuloimaan mielensä mukaan? Ei ketä tahansa vaihtoehtohörhöä pidä päästää opettamaan sienipöhnäisiä hallusinaatioitaan.

Ei ole mitään ongelmaa! Lue Oamin postaus edellä, uskonnon opetus pois koulusta, vanhemmat opettakoon tai olkoot opettamatta tai vieköön johonkin Karhu-ryhmään lapsensa tai olkoon viemättä. Mitä se yhteiskunnalle kuuluu, kuka on pätevöitynyt Karhu-kultin opettaja? Tai kuka hujjari on pätevä imaami.

Kyllä se kuuluu yhteiskunnalle, jos karhukulttilaisten - tai muslimien - lapsista kasvaa kaikesta pihalla olevia hörhöjä. Niitä ei kaivata yhtään enempää. Ei epätieteellistä ja moraalitonta paskaa levittävien huijari-imaamien valitettava olemassaolo tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi alkaa hihhuloimaan.

[Uimakoulutettava]

Suomenuskoinen Karhun kansa on tänään rekisteröity uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Tähän asti rekisteriin ovat päässeet lähinnä vain kristilliset yhteisöt.

http://yhdistysrekisteri.prh.fi/nimihaku.htx?kieli=1&lajittelu=1&hakuraja=3&nimi=karhun+kansa&ni_re=CHECKED&kielikoodi&kotipaikka&sb_haku=Hae&reknro&dnro

Kyllä rekisteriin pääsee ilman kristillisyyttä, mutta tällaiset rekisterit ovat ylipäänsä aivan turhia.

[Lalli IsoTalo]

Olen samaa mieltä siitä, että ateismin määritelmästä keskustelu ei kuulu tähän ketjuun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tähän ketjuun sopii hyvin sen syvempi pohdinta, mitä oikeastaan on uskonto...

1. Ei sovi tänne. Otsikon perusteella voitaisiin kyllä pohtia, miksi viranomaisten mielestä yhdistys voi olla uskonnollinen, ja miksi ei.

... miksi jotkut uskonnot ovat "oikeita" uskontoja ...

2. Sisältyy edelliseen kohtaan.

... ja joidenkin toisten harjoittajilla on "korvien välissä jotakin pahasti vialla".

3. Ei, ei, ei.

Samoin pohdinnan paikka on siinä, millä perusteella kukin "ottaa uskonnon tosissaan" ...

4. Ei.

... tai on vain "identiteettihäiriöinen ja fiilispohjainen uskontoleikkijä" ...

5. Ehdoton ei.

... ja pitäisikö tällä uskonnon tosissaanottamisen asteella olla johonkin jotain merkitystä.

6. Katso kohta 1.

Nämä nyt ovat tietenkin vain yhden keskustelijan mielipiteitä. Mielestäni perinteisellä uskontoväännöllä pilataan mahdollisuus keskustella siitä, miten rekisteröityä uskontoa voidaan käyttää vähemmistösuojakilpenä systeemin mielivaltaa vastaan.

Näkisin, että se voisi olla tämän ketjun ehdottomasti tärkein anti.

[JoKaGO]

Ongelmaksi nousee se, kuka määrittelee "suomalaisten alkuperäisen uskonnon" ja kenellä on pätevyys sen opettamiseen. Kenellä on oikeus julistautua karhukultin asiantuntijaksi päästäkseen sitten hihhuloimaan mielensä mukaan? Ei ketä tahansa vaihtoehtohörhöä pidä päästää opettamaan sienipöhnäisiä hallusinaatioitaan.

Ei ole mitään ongelmaa! Lue Oamin postaus edellä, uskonnon opetus pois koulusta, vanhemmat opettakoon tai olkoot opettamatta tai vieköön johonkin Karhu-ryhmään lapsensa tai olkoon viemättä. Mitä se yhteiskunnalle kuuluu, kuka on pätevöitynyt Karhu-kultin opettaja? Tai kuka hujjari on pätevä imaami.

Kyllä se kuuluu yhteiskunnalle, jos karhukulttilaisten - tai muslimien - lapsista kasvaa kaikesta pihalla olevia hörhöjä. Niitä ei kaivata yhtään enempää. Ei epätieteellistä ja moraalitonta paskaa levittävien huijari-imaamien valitettava olemassaolo tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi alkaa hihhuloimaan.

No, miten olisi kouluissa annettava tunnustukseton elämänkatsomustieto? Mun aikoihin se oli nimellä "siveysoppi", johon osallistuivat "uskonnottomien" lapset. Julki-kommareidenkin lapset osallistuivat uskonnontunneille tuolloin.

Siis uskonnonopetus pois ja siveysoppi tms. elämänkatsomustieto tilalle. Sitten vanhemmat saavat "hörhöttää" lapsensa vapaasti uskonnolla kouluajan ulkopuolella. Toimiiko?

[Mansikka]

Ongelmaksi nousee se, kuka määrittelee "suomalaisten alkuperäisen uskonnon" ja kenellä on pätevyys sen opettamiseen. Kenellä on oikeus julistautua karhukultin asiantuntijaksi päästäkseen sitten hihhuloimaan mielensä mukaan? Ei ketä tahansa vaihtoehtohörhöä pidä päästää opettamaan sienipöhnäisiä hallusinaatioitaan.

Ei ole mitään ongelmaa! Lue Oamin postaus edellä, uskonnon opetus pois koulusta, vanhemmat opettakoon tai olkoot opettamatta tai vieköön johonkin Karhu-ryhmään lapsensa tai olkoon viemättä. Mitä se yhteiskunnalle kuuluu, kuka on pätevöitynyt Karhu-kultin opettaja? Tai kuka hujjari on pätevä imaami.

Kyllä se kuuluu yhteiskunnalle, jos karhukulttilaisten - tai muslimien - lapsista kasvaa kaikesta pihalla olevia hörhöjä. Niitä ei kaivata yhtään enempää. Ei epätieteellistä ja moraalitonta paskaa levittävien huijari-imaamien valitettava olemassaolo tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi alkaa hihhuloimaan.

Mitä ehdotat? Uskonnonvapauden rajoituksia?

[kriittinen_ajattelija]

Karhun kansan hengellisyys ei pyöri jumalien ympärillä. (COLOURBOX.COM)
Karhun kansassa on tällä hetkellä reilut parikymmentä jäsentä.

- On monenlaisia palvontamenoja. On neljä tärkeää juhlaa, talvennapa tammikuun puolessavälissä, hela keväällä, karhunpäivä 13.7. ja kekri, joka on loka-marraskuun vaihteessa, kertoo Karhun kansan hallituksen puheenjohtaja Oskari Ratinen.

Ratisen mukaan Karhun kansan hengellisyys ei pyöri jumalien ympärillä niin paljon kuten kristinuskossa, vaan jokainen määrittelee itse sen, miten paljon painottaa mitäkin hengellistä toimintaa omassa elämässään.

- Jumalat ovat kosmisia olentoja, maailmankaikkeuden tasolla toimivia, he ovat monille suomenuskoiselle kuitenkin aika etäisiä hahmoja.

Uskontunnuksena toimii puolestaan runo.

- Runo rakentuu Iro-neidon ja hänen kolmen poikansa Väinämöisen, Joukahaisen ja Ilmarisen ympärille. Runo tiivistää suomalaisen mytologian, kosmologian, siis sen maailmankuvan mikä on suomalaisen uskomusperinteen ja mytologian taustalla, Ratinen kertoo.

Ensimmäiseksi tuoreen uskonnollisen yhdyskunnan on tarkoitus perustaa omat nettisivut.
(http://static.iltalehti.fi/uutiset/uskontoetujh171213_503_uu.jpg)

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013121717848727_uu.shtml

Kyllä se kuuluu yhteiskunnalle, jos karhukulttilaisten - tai muslimien - lapsista kasvaa kaikesta pihalla olevia hörhöjä. Niitä ei kaivata yhtään enempää. Ei epätieteellistä ja moraalitonta paskaa levittävien huijari-imaamien valitettava olemassaolo tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi alkaa hihhuloimaan.

Kyllä nyt taas perusteettomia uhkakuvia maalaillaan, tällä hetkellä näyttäisi siltä että "karhusoituminen" ei ole realistinen uhka, joten voit nukkua rauhassa yöunesi. Sitäpaitsi "karhun kansa" ei ole mikään uskonnollinen kultti  sanan varsinaisessa mielessä, kyseessähän on siis suomen perinteistä kiinnostuneita ihmisiä jotka lähinnä haluaa ylläpitää niitä, ne tuskin uskoo kirjaimellisesti vaikka että maapallo olisi syntynyt "sotkan munasta" Eikä nuo suomalaisten kansojen perinteet koskaan mitään vaarallisia "kultteja" ole ollut.

Myönnä vaan että olet karhufobinen. 

[guest11919]

Tämä päätöshän tarkoittaa myös sitä, että jos opetuksen järjestäjän alueella asuu kolme tähän uskontokuntaan rekisteröityä lasta, heille on, vanhempien niin vaatiessa, järjestettävä oman uskonnon opetus. Minua kovasti kiinnostaisi tietää, mitä päätöksen tekijät ovat tästä asiasta ajatelleet.

Selkein ratkaisu tähän ongelmaan on se, että uskontojen opetus kouluissa lopetetaan.

Niin, tämäntapaiseen ratkaisuun viittasin, kun sanoin, että minua kiinnostaisi tietää, mitä päätöksen tekijät ovat asiasta ajatelleet. Ovatko he pitäneet asiaa ongelmana (minä muuten en käyttänyt sanaa ongelma), merkityksettömänä vai ehkä ajatelleet, että oman uskonnon loppuu kymmenen vuoden kuluttua muutenkin. Ja jos viimeistä, onko heillä ollut asiasta jotain sellaista varmaa tietoa, mitä minulla ei ole (minulla on vain valistunut arvaus, että niin tulee tapahtumaan).

[guest11919]

Joidenkin tällaisten pakana- ja muinaisukontojen kannattajat ovat kertoneet (lehteä/haastattelua en nyt muista), että omat riittinsä ja jumalansa voi valita. Siksi näiden suomenuskoisten lisäksi Suomessa asuu myös esim. norjalaisten muinaisjumalien "kannattajia".

Minusta tällainen valinnanvapaus sotii sitä uskonnon ideaa, jota voi jo pitää vakiintuneena siitä huolimatta, ettei termiä uskonto ole mahdollista määritellä yksiselitteisesti ja kaikki uskonnot kattavasti, vastaan. Näillä suomenuskoisilla toki on lukkoonlyötynä se, että jumaliksi käyvät vain ne suomalaiset.

Täh? Miten tämä valinnanvapaus liittyy uskonnon määritelmään?
Monoteismit eivät hyväksy kuin oman jumalansa, polyteismit voivat olla avoimia, koska yksi uusi jumala ei ole uhka aiemmille.

Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun suomenuskoinen kasvattaa lastaan. Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, miten hän selittää sotkanmuna-asian lapselle, joka on juuri nähnyt lastenohjelmasssa dinosauruksia. Olisiko selitysmalli samantyyppinen, jolla luomiskertomusta selitetään yhteensopivaksi evoluution kanssa vai jotain ihan muuta? Olisi se mikä vain, suomenuskoisen olisi otettava nämä kysymykset vakavasti ja tarjottava lapselleen oman uskontonsa mukainen tulkinta. Tässä kohden menisi minusta vedenjakaja sille, ottaako henkilö oman uskontonsa vakavasti - minkä perusteella myös minä ottaisin hänen uskontonsa vakavasti. Kaikenlaisen identiteettihäröilyn ja fiilispohjaisen uskontoleikin erottaa oikeasta uskonnosta se, miten vastaa lapselleen n. tsiljoonaan tämän esittämään kysymykseen.

Täh osa 2?
Miksi kuvittelet, että uskonnollisten ihmisten täytyy tuputtaa lastensa aistit täyteen omia sepitelmiään ja kuvitelmiaan? Suomenuskoiset kertovat tietysti alkuräjähdyksestä ja evoluutioteoriasta. Eivät uskonto ja tiede ole ristiriidassa, ne toimivat ihan eri tasoilla.

Hmm. Meillä on erilainen todellisuuskäsitys.

Katso jäljempää myös vastaukseni sr:lle, se vastaa samalla tähän.

[Machine Head]

Ateisti lähtee uskomuksesta, että uskonnot olisivat täysin ihmisten oman mielikuvituksen luomusta.

Ei lähde. Osa ateisteista lähtee ja osa ei. Ateisti on henkilö, joka ei usko jumalaan/jumaliin.

Voisitko mainita ateistin, joka uskoo jumaliin/uskontoihin, niin minä puolestani näytän henkilön joka on "wanna be"-ateisti.

Niin, kaipa ateismin määritelmä tietyssä mielessä edellyttää sen kannan ottamista, että uskonnot ja jumalat ovat ihmisen mielikuvituksen tuotetta. Tietysti voi saivarrella, ettei ateisti varsinaisesti väitä etteikö jumalia ole olemassa, hän ei vain usko niihin. Ateisti on siksi tavallaan epävarma kysymyksestä ovatko jumalat ihmiset mielikuvituksen tuotetta vaiko eivät.

Voit saivarrella loputtomiin siitä, että jos jumalat on jonkun toisen mielikuvituksen tuotetta, niin onhan se silloin tosi. On, on, on! 
Jos joku ihminen joutuisi nyt kuvittelemaan uskonnon itselleen, tuskin hän miettisi 2000 vuoden takaista Lähi-Idässä ristille kuollutta raatoa! 

Rauhoitu. Et ymmärrä mitä puhut, jos ymmärtäisit et puhuisi!

[guest11919]

Joidenkin tällaisten pakana- ja muinaisukontojen kannattajat ovat kertoneet (lehteä/haastattelua en nyt muista), että omat riittinsä ja jumalansa voi valita. Siksi näiden suomenuskoisten lisäksi Suomessa asuu myös esim. norjalaisten muinaisjumalien "kannattajia".

Minusta tällainen valinnanvapaus sotii sitä uskonnon ideaa, jota voi jo pitää vakiintuneena siitä huolimatta, ettei termiä uskonto ole mahdollista määritellä yksiselitteisesti ja kaikki uskonnot kattavasti, vastaan. Näillä suomenuskoisilla toki on lukkoonlyötynä se, että jumaliksi käyvät vain ne suomalaiset.

Ehkä tässä on jotain jäänteitä heimouskontoajattelusta jossa tietyllä alueella tietyn kansan parissa pääasiassa palvottiin tiettyjä jumalia ja toisella alueella toisia ja ajateltiin, että näin sen kuuluu ollakin, toisella alueella kannattaa palvoa toisia jumalia kuin toisella. Siis tietysti sillä erotuksella, että nykyaikana eri jumaluuksien kannattajat voivat asua samallakin alueella sulassa sovussa.

Kuitenkin lähinnä tämä taitaa liittyä pakanauskontojen panteistiseen maailmankuvaan. Paikalliset henget ja jumalat nähdään jonkinlaisena luonnonhengen manifestaationa eikä siten ole juurikaan väliä, mitä näistä jumalista palvoo. Shintolaisuus Japanissa toimii tähän tyyliin.

Kyse olisi jonkinlaisesta polylatriasta? En osannut ajatella asiaa noin eikä minulla edes ole tietoa siitä, olivatko muinaiset suomalaiset polylatristisia vai eivät - ja jos eivät olleet, voiko polylatriaa silti soveltaa järkevästi muinaisuskon nykyaikaiseen versioon. Kiitos kuitenkin tuosta ajatuksesta, joka antaa asiaan mielenkiintoisen näkökulman.

Shintolaisuus on, kuten mainitsit, panteistista. Se on hyvin erityyppistä kuin polyteistinen hindulaisuus, josta ajatus maailmanhengen (brahmanin) manifestaatioista tai inkarnaatioista on tuttu. Pitäisin niin hindulaisuuden, shintolaisuuden kuin suomalaisen muinaisuskonkin käsitejärjestelmät toisistaan erillään. Mielestäni shintolaisuus ei juurikaan muistuta suomalaista muinaisuskoa, koska kamit eivät ole jumalia siinä mielessä kuin suomalaisen muinaisuskonnon jumalat.

(ks. myös seuraava viestini)

Eikös sotkanmuna-tarina esiinny lähinnä vain Kalevalassa? Tuskin kovin moni Suomenuskoinen kokee sen kuuluvan kiinteästi uskontoonsa tai ainakin pitää sitä jotenkin allegorisena kertomuksena. Syntytarinoita on kai muitakin.

Lehtijutun mukaan karhun kansa -yhteisöllä olisi kaksi pyhää luomiskertomusta, joista sotkanmuna on toinen.

[guest11919]

Juuri Karhu on muinaisuskossa keskeisin ja alkuperäisin jumaluus, erilaiset väet sen aspekteina

Mitä tarkoitat tässä aspekteilla? Tarkoitatko, että väet manifestoisivat karhun symboloimaa voimaa tms? Jos näin, ymmärrän paremmin tuon tässä lainattua aiemman viestisi maailmanhengen manifestoimisen, joka siis kuulosti minun korvaani kovin hindulaiselta maailmanjäsennystavalta.

(En ole kovin hyvä muinauskonnoissa, sillä en koskaan lukenut sitä tenttikirjaa vaan pelkästään jostain saamani tiivistelmän, ja luotin, että wanha hyvä tärppi pätee ja niin onneksi kävi En myöskään koskaan ollut yhdelläkään legendaariset mittasuhteet saavuttaneista shamanismiluennoista...)

[sr]

Olemattomaan uskominen, saati sitten sellaisen aktiivinen palvominen, on aina mielenterveydellisesti arveluttavaa - olipa kyse sitten Jahvesta, Allahista, Ukosta, hiisistä, tontuista tai toimivasta kommunismista. Mutta erityisen kahjoa on, jos vielä 2000-luvulla pitää oikein väen väkisin kehitellä uusi uskonto sen sijaan, että vain jättäisi mokomat kokonaan omaan arvoonsa, tai jos puolivillaisista periaatesyistä "palataan" johonkin hiton karhunpalvontaan, jota esi-isien kuvitellaan harjoittaneen.

No, jos Jahveen uskominen on mielenterveydellisesti arveluttavaa, niin sitten mielenterveyspotilaiden määrä räjähtää käsiin. Miksi uusi uskonto olisi jotenkin kahjompaa kuin vanhat? Periaate on kummassakin sama. Uskotaan johonkin, josta ei ole mitään empiirisiä todisteita.

Yhtä hyvin voisi liittyä vaikka jedikirkkoon.

Olisiko sinulla sitten jotain sitä vastaan, että Suomeen perustettaisiin jediuskonnon uskonnollinen yhteisö?

[guest11919]

Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun suomenuskoinen kasvattaa lastaan. Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, miten hän selittää sotkanmuna-asian lapselle, joka on juuri nähnyt lastenohjelmasssa dinosauruksia. Olisiko selitysmalli samantyyppinen, jolla luomiskertomusta selitetään yhteensopivaksi evoluution kanssa vai jotain ihan muuta? Olisi se mikä vain, suomenuskoisen olisi otettava nämä kysymykset vakavasti ja tarjottava lapselleen oman uskontonsa mukainen tulkinta. Tässä kohden menisi minusta vedenjakaja sille, ottaako henkilö oman uskontonsa vakavasti - minkä perusteella myös minä ottaisin hänen uskontonsa vakavasti. Kaikenlaisen identiteettihäröilyn ja fiilispohjaisen uskontoleikin erottaa oikeasta uskonnosta se, miten vastaa lapselleen n. tsiljoonaan tämän esittämään kysymykseen.

Olisiko tässä mitään eroa sen suhteen, miten muiden uskontojen kohdalla on asia? Kristityistä löytyy niitä, jotka sanovat suoraan, että evoluutio ei vaan nyt pidä paikkaansa, vaan maailma luotiin sellaisena kuin sen nyt näemme n. 6000 vuotta sitten ja sitten on sellaisia, jotka sanovat, että Raamatun luomiskertomus on vain vertauskuvallinen juttu ja Jumala on jossain siellä Big Bangin takana, jos sielläkään (mielipidekyselyjen mukaan iso osa Suomen ev lut kirkon jäsenistä ei usko ns. "henkilökohtaiseen" Jumalaan). Onko tuon jälkimmäisen kohdalla jostain "fiilispohjaisesta uskontoleikistä" kyse? Ja jos on, niin mitä sitten? Mikä auktoriteetti sinä olet sanomaan, mikä on "oikea" uskonto ja mikä ei? Ja jos ei ole, niin millä perusteella ei ole?

Tähän olisi mukavampi vastata, jos et alkaisi viestisi loppupuolella kiihkoilemaan siitä, mikä minä olen sanomaan ja niin edelleen. Ikävä keskustelutapa sinulla!

Niin, toitkin tuossa esille kaksi kristillisen tulkinnan toisilleen vastakkaista peruslinjaa, siis kirjaimellisen ja vertauskuvallisen tulkinnan. Kuten tuosta tuli hyvin esille, jokin kanta on otettava, jos ajattelee, että todellisuuksia on yksi ja uskonnon  väitelauseilla on jokin totuusarvo  (tosi tai epätosi) siinä yhdessä todellisuudessa. Eli ei lähde sille linjalle, että sekä A että ei-A ovat yhtaikaa totta.

Myös karhunkansalaisten on otettava evoluutioasiaan kanta, jos heidän todellisuuskäsityksensä on sellainen, että heidän uskontonsa väitelauseiden ("Maailma syntyi sotkan munasta") totuusarvolla on yleensä jotain merkitystä suhteessa vallitsevaan yhteen todellisuuteen. Silloin heidän on joko kerrottava lapsille, että evoluutio on totta ja sotkan muna on vertauskuva, mutta silti myyttisesti totta (ja tässä selityksessä kohtaavat ne kaikki samat ongelmat joiden kanssa kristityt esim. teistisen evoluution kannattajat painivat) tai esim. että evoluutiota ei ole, tai jotain muuta.

Menisikö tässä "oikean" uskonnon ja postmodernin identiteettileikin raja? Siis siinä ajatuksessa, onko uskonnollisilla väitelauseilla totuusarvoa (tosi tai epätosi) tai yleensä mitään mielekkyyttä tai vastaavuutta reaalimaailmassa? Jos henkilö ei jaa tätä todellisuuskäsitystä vaan hänellä on esim. jonkinlainen ääripostmoderni todellisuuskäsitys, minun on vaikea ymmärtää hänen itse valitsemaansa uskomusjärjestelmää "oikeana" uskontona.

Tämä oli vastaus samalla myös Jaskalle.

Jos, sr, et pysty keskustelemaan siitä, mitä uskonto on, menemättä henkilökohtaisuuksiin, älä keskustele kanssani.

[JJohannes]

Shintolaisuus on, kuten mainitsit, panteistista. Se on hyvin erityyppistä kuin polyteistinen hindulaisuus, josta ajatus maailmanhengen (brahmanin) manifestaatioista tai inkarnaatioista on tuttu. Pitäisin niin hindulaisuuden, shintolaisuuden kuin suomalaisen muinaisuskonkin käsitejärjestelmät toisistaan erillään. Mielestäni shintolaisuus ei juurikaan muistuta suomalaista muinaisuskoa, koska kamit eivät ole jumalia siinä mielessä kuin suomalaisen muinaisuskonnon jumalat.

Kamit muistuttavat ehkä juuri erilaisia väkiä. Suomenuskoisuuden panteistisuus tietysti varmaan riippuu paljon harjoittajasta ja siitä, kuinka suuren roolin antaa Ukolle ja Ilmariselle ja kumppaneille, jotka lopulta ovat juuri monilta osin lainoja baltialaisesta ja germaanisesta kulttuurista. Jotkut ajattelevat nuo muinaisjumalat skandinaavisten polyteististen jumalten tapaan vahvoina itsenäisinä olentoina, toiset ehkä pitävät niitäkin vain väkinä tai esi-isinä joille on jostain syystä luotu erillinen personaallisuus ja joiden palveleminen on toissijaista luontoyhteyden ja paikallishenkien kunnioittamisen sijaan.

Eikös sotkanmuna-tarina esiinny lähinnä vain Kalevalassa? Tuskin kovin moni Suomenuskoinen kokee sen kuuluvan kiinteästi uskontoonsa tai ainakin pitää sitä jotenkin allegorisena kertomuksena. Syntytarinoita on kai muitakin.

Lehtijutun mukaan karhun kansa -yhteisöllä olisi kaksi pyhää luomiskertomusta, joista sotkanmuna on toinen.

Joo, huomasin vasta. Ja tosiaan tietysti jonkinlainen maailmanmuna-ajatus on yleinen muissakin pakanauskonnoissa.

[sr]

Olen samaa mieltä siitä, että ateismin määritelmästä keskustelu ei kuulu tähän ketjuun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tähän ketjuun sopii hyvin sen syvempi pohdinta, mitä oikeastaan on uskonto...

1. Ei sovi tänne. Otsikon perusteella voitaisiin kyllä pohtia, miksi viranomaisten mielestä yhdistys voi olla uskonnollinen, ja miksi ei.

No, minusta tuo minun esittämäni kysymys liittyy implisiittisesti tuohon sinun kysymykseesi. Tai siis on laajempi siinä mielessä, että minusta asiaa voi käsitellä siltä kannalta, että miten asioiden pitäisi olla, eikä koittaa arvailla joidenkin viranomaisten mielenkulkuja.

Eli kysymys siitä, mikä pitäisi olla kriteerinä uskonnolliselle yhteisölle ja sitä kautta uskonnolle, on minusta pohtimisen arvoinen asia ja liittyy hyvinkin läheisesti tämän ketjun aiheeseen.

Samoin pohdinnan paikka on siinä, millä perusteella kukin "ottaa uskonnon tosissaan" ...

4. Ei.

... tai on vain "identiteettihäiriöinen ja fiilispohjainen uskontoleikkijä" ...

5. Ehdoton ei.

Nämä liittyivät Bonan aiempaan kommenttiin, jossa hän koitti minusta erotella "oikean" uskonnon "väärästä". Ja tästä tietenkin voi johtaa sen, että oikealla uskonnolla on oikeus uskonnolliseen yhteisöön, mutta väärällä ei.

Nämä nyt ovat tietenkin vain yhden keskustelijan mielipiteitä. Mielestäni perinteisellä uskontoväännöllä pilataan mahdollisuus keskustella siitä, miten rekisteröityä uskontoa voidaan käyttää vähemmistösuojakilpenä systeemin mielivaltaa vastaan.

Minusta tässä ei tarvitse käydä mitään perinteistä ateistit vs. uskovat uskontovääntöä siitä, onko Jumalaa oikeasti olemassa, vaan tarkastella vain sitä, mikä on oikea uskonto. Ellei sitten jonkun mielipide ole se, että oikea uskonto voi olla vain se, jossa uskotaan siihen oikeaan Jumalaan.

Minä en tuota sinun kysymystäsi oikein ymmärrä. Systeemistä pitäisi tietenkin mielivalta poistaa ihan riippumatta siitä, onko rekisteröidyillä uskontokunnilla jokin erityisasema vai ei. Siitä toki voisi keskustella, onko mitään syytä sille, että rekisteröidyillä uskontokunnilla on jokin erityisasema. Ja vastaus tähän on minusta ei, ellei pystytä antamaan jotain hyviä kriteereitä sille, mikä on "oikean" uskonnon määritelmä.

[guest11919]

Sr: en ole käyttänyt sanaa "identiteettihäiriöinen", se on sinun väärinlukusi.

[Rubiikinkuutio]

Voisitko mainita ateistin, joka uskoo jumaliin/uskontoihin, niin minä puolestani näytän henkilön joka on "wanna be"-ateisti.

Marijan teksti jota lainasin oli sellainen asenteellinen, että "ihmsiet ovat keksineet nämä jutut omasta päästään". Kaikki ateistit eivät ukso niin, vaan moni uskoo että ne ihmiset uskovat niihin juttuihin ihan tosissaan eivätkä ne uskontojen perustajatkaan ole kaikkissa tapauksissa nykineet niitä "omasta päästään", vaan aidosti uskoivat niihin juttuihin.

[guest11919]

Kamit muistuttavat ehkä juuri erilaisia väkiä.

Kiinnostavaa! Tässä tuli nyt itselleni ihan uusi ajattelutapa.

[Faidros.]

Voisitko mainita ateistin, joka uskoo jumaliin/uskontoihin, niin minä puolestani näytän henkilön joka on "wanna be"-ateisti.

Marijan teksti jota lainasin oli sellainen asenteellinen, että "ihmsiet ovat keksineet nämä jutut omasta päästään". Kaikki ateistit eivät ukso niin, vaan moni uskoo että ne ihmiset uskovat niihin juttuihin ihan tosissaan eivätkä ne uskontojen perustajatkaan ole kaikkissa tapauksissa nykineet niitä "omasta päästään", vaan aidosti uskoivat niihin juttuihin.

?! Saisinko saman suomeksi?

[sr]

Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun suomenuskoinen kasvattaa lastaan. Olisin erityisen kiinnostunut kuulemaan, miten hän selittää sotkanmuna-asian lapselle, joka on juuri nähnyt lastenohjelmasssa dinosauruksia. Olisiko selitysmalli samantyyppinen, jolla luomiskertomusta selitetään yhteensopivaksi evoluution kanssa vai jotain ihan muuta? Olisi se mikä vain, suomenuskoisen olisi otettava nämä kysymykset vakavasti ja tarjottava lapselleen oman uskontonsa mukainen tulkinta. Tässä kohden menisi minusta vedenjakaja sille, ottaako henkilö oman uskontonsa vakavasti - minkä perusteella myös minä ottaisin hänen uskontonsa vakavasti. Kaikenlaisen identiteettihäröilyn ja fiilispohjaisen uskontoleikin erottaa oikeasta uskonnosta se, miten vastaa lapselleen n. tsiljoonaan tämän esittämään kysymykseen.

Olisiko tässä mitään eroa sen suhteen, miten muiden uskontojen kohdalla on asia? Kristityistä löytyy niitä, jotka sanovat suoraan, että evoluutio ei vaan nyt pidä paikkaansa, vaan maailma luotiin sellaisena kuin sen nyt näemme n. 6000 vuotta sitten ja sitten on sellaisia, jotka sanovat, että Raamatun luomiskertomus on vain vertauskuvallinen juttu ja Jumala on jossain siellä Big Bangin takana, jos sielläkään (mielipidekyselyjen mukaan iso osa Suomen ev lut kirkon jäsenistä ei usko ns. "henkilökohtaiseen" Jumalaan). Onko tuon jälkimmäisen kohdalla jostain "fiilispohjaisesta uskontoleikistä" kyse? Ja jos on, niin mitä sitten? Mikä auktoriteetti sinä olet sanomaan, mikä on "oikea" uskonto ja mikä ei? Ja jos ei ole, niin millä perusteella ei ole?

Tähän olisi mukavampi vastata, jos et alkaisi viestisi loppupuolella kiihkoilemaan siitä, mikä minä olen sanomaan ja niin edelleen. Ikävä keskustelutapa sinulla!

En tiedä, mihin viittaat "kiihkoilulla". Tuossa yllä ihan suoraan väität pystyväsi erottamaan "fiilispohjaisen uskontoleikin" oikeista uskonnoista. Minä kyseenalaistin tämän.

Niin, toitkin tuossa esille kaksi kristillisen tulkinnan toisilleen vastakkaista peruslinjaa, siis kirjaimellisen ja vertauskuvallisen tulkinnan. Kuten tuosta tuli hyvin esille, jokin kanta on otettava, jos ajattelee, että todellisuuksia on yksi ja uskonnon  väitelauseilla on jokin totuusarvo  (tosi tai epätosi) siinä yhdessä todellisuudessa. Eli ei lähde sille linjalle, että sekä A että ei-A ovat yhtaikaa totta.

Niinpä, ja uskonvapauden idea on se, että kukin saa itse päättää, mitä epistemologista systeemiä käyttää ja miten siis päätyy siihen, onko A vai ei-A totta. Nyt sinun kirjoituksestasi sai sen kuvan, että sinä halusit valtion(?) päättävän tämän niin, että jotkut ovat "oikeita" uskontoja ja jotkut toiset taas "fiilispohjaista uskontoleikkiä". Selvästikään edes jakokohtana ei ole jonkun A:n totuusarvo, koska kaksi "oikeaa" uskontoa (kirjaimellinen ja vertauskuvallinen kristinuskon tulkinta) tuottavat esim. maailman luonnista A:n ja ei-A:n.

Myös karhunkansalaisten on otettava evoluutioasiaan kanta, jos heidän todellisuuskäsityksensä on sellainen, että heidän uskontonsa väitelauseiden ("Maailma syntyi sotkan munasta") totuusarvolla on yleensä jotain merkitystä suhteessa vallitsevaan yhteen todellisuuteen. Silloin heidän on joko kerrottava lapsille, että evoluutio on totta ja sotkan muna on vertauskuva, mutta silti myyttisesti totta (ja tässä selityksessä kohtaavat ne kaikki samat ongelmat joiden kanssa kristityt esim. teistisen evoluution kannattajat painivat) tai esim. että evoluutiota ei ole, tai jotain muuta.

Niin varmaan on, mutta mitä tällä on väliä? Jos tulemme ihan ok toimeen sen kanssa, että "oikeiden" uskontojen kohdalla on näitä ongelmia, niin miksemme tulisi toimeen karhunkansalaistenkin? Eli mitä uutta ja ihmeellistä näkisimme siellä fundiskarhunkansalaisten katossa kärpäsenä, mitä emme olisi jo nähneet kreationistikristittyjen katossa? Tai vastaavasti vertauskuvallisten karhunkansalaisten katossa sellaista, mitä emme näkisi rusinapullakristittyjen katossa?

Menisikö tässä "oikean" uskonnon ja postmodernin identiteettileikin raja? Siis siinä ajatuksessa, onko uskonnollisilla väitelauseilla totuusarvoa (tosi tai epätosi) tai yleensä mitään mielekkyyttä tai vastaavuutta reaalimaailmassa? Jos henkilö ei jaa tätä todellisuuskäsitystä vaan hänellä on esim. jonkinlainen ääripostmoderni todellisuuskäsitys, minun on vaikea ymmärtää hänen itse valitsemaansa uskomusjärjestelmää "oikeana" uskontona.

Nyt en ymmärtänyt. Karhukansalainen voi uskoa kirjaimellisesti, että maailma syntyi sotkan munasta tai hän voi pitää sitä vertauskuvana. Kristitty voi uskoa kirjaimellisesti Raamatun luomiskertomukseen tai pitää sitä vertauskuvallisena. En nyt ymmärrä, miten sinusta postmoderni totuuskäsitys (mitä ihmettä tällä sitten tarkoitatkin) tässä jotenkin jakaa kaikki karhunkansalaiset yhteen ja kaikki kristityt toiseen ryhmään. Minusta jako voidaan ihan yhtä hyvin tehdä niin, että fundiskristityt ja -karhukansalaiset ovat yhdessä ja rusinapullakristityt ja -karhukansalaiset toisessa.

Jos, sr, et pysty keskustelemaan siitä, mitä uskonto on, menemättä henkilökohtaisuuksiin, älä keskustele kanssani.

Mistä henkilökohtaisuuksista nyt oikein höpötät? Minä en ole sinun henkilöstäsi tässä keskustelussa sanonut mitään, vaan kaikki kommenttini ovat liittyneet kirjoittamaasi tekstiin.

Sr: en ole käyttänyt sanaa "identiteettihäiriöinen", se on sinun väärinlukusi.

Ok, näyttikin olevan identiteettihäröily. En tiedä, mitä tuo edes tarkoittaa (ehkä siksi nopeasti luin sen sanana, jonka merkityksen ymmärsin), mutta se ei muuta mitään kirjoittaamani. Kaikki kysymykseni, joissa käytin ilmausta "identiteettihäiriöinen fiilispohjainen uskontoleikki" voi muuttaa "identiteettihäröily ja fiilispohjainen uskontoleikki", eikä mikään muutu. Olennaisesti haluaisin sinun vastaavan, mitkä ovat ne kriteerit, jolla uskomukset jaetaan "oikeiksi uskonnoiksi" ja "identiteettihäröilyksi ja fiilispohjaiseksi uskontoleikiksi". Tässä vastauksessasi kirjoitat jotain "postmodernista totuuskäsityksestä", mutta minusta tämä ei mitään jakoa tee. Tai sitten se tekee jaon myös niin, että kaikki rusinapullakristitytkin (=kaikki jotka eivät usko kaikkiin Raamatun väitelauseisiin kirjaimellisesti) eivät kuulu "oikean" uskonnon piiriin, mikä taas Suomen oloissa tarkoittaa sitä, että Suomen suurin uskonto ei olekaan "oikea" uskonto.

[Rubiikinkuutio]

Saisinko saman suomeksi?

Se oli jo.

[Marija]

Nii, siinä mielessä. Tunnustan Yhden Jumalan JHWH:n siinä käsitteessä kuka on korkein Jumala, varsinainen Jumala.

Mutta nk. jumaluuksia on maailmassa tuhansittain. Ovathan esim. Ukko ja Tapio jumalia heille jotka heihin uskovat. Kristinuskon näkökulmasta kaikki muut jumalat kuin Itse JHWH ovat epäjumalia, mutta ovat eräänlaisia jumaluuksia kuitenkin.

Tämä on asia josta ei voi toisenuskoisten kanssa kiistellä, sillä hekin ovat aivan varmoja omien jumaltensa ykkösasemasta.

Mitä tarkoitat tuolla "jumaluuksia on maailmassa tuhansia"? Minun käsittääkseni monoteistiset uskonnot kuten kristinusko kategorisesti poissulkee tuollaiset jumaluudet. Ne eivät siis vaan ole ole "epäjumalia" tai "jumaluuksia", vaan niitä ei vaan kerta kaikkiaan ole olemassa muualla kuin ihmisten mielikuvituksessa. Kristityt siis suhtautuvat Ukkoon ja Tapioon samalla tavoin kuin ateisti JHWH:en. Tai siis tietenkin historiallisesti kristityt ovat suhtautuneet muihin jumaliin uskoviin huomattavasti vihamielisemmin kuin mitä ateistit suhtautuvat nykyisin kristinuskoon (tai mihinkään muuhunkaan uskoon).

Pakko laittaa parit Raamatun jakeet, Uusi Testamentti, kun kerran asiasta kysytään:

1.Korintolaisille, 8: 5,6
5 Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja,
6 niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa.

Galatalaisille 4: 8,9
8 Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole.
9 Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?

Tunnustaahan kristinusko henkimaailman ja että on olemassa henkiä, tai alkeisvoimia, joita ihmiset palvovat jumalinaan. Kristinusko sanoo näiden olevan alkujaan nk. langenneita enkeleitä. Kristinusko tunnustaa Yhden Jumalan, joka on maailmankaikkeuden ja ihmisen luoja, sekä Hänen enkelinsä. Nämä eivät kuitenkaan koskaan esiinny jumalina.

Itselläni ei ole kokemusta muiden kuin JHWH:n rukoilemisesta, mutta en ollenkaan epäile, etteivätkö tietyt jumaluudet saata vastata ihmisille. Näiden kanssa ihminen kuitenkin pian joutuu pulaan, sen verran asiasta tiedän.

(Joo, joo! En ala saarnata! Vastasin kysymykseen.)

[Marija]

Voisitko mainita ateistin, joka uskoo jumaliin/uskontoihin, niin minä puolestani näytän henkilön joka on "wanna be"-ateisti.

Marijan teksti jota lainasin oli sellainen asenteellinen, että "ihmsiet ovat keksineet nämä jutut omasta päästään". Kaikki ateistit eivät ukso niin, vaan moni uskoo että ne ihmiset uskovat niihin juttuihin ihan tosissaan eivätkä ne uskontojen perustajatkaan ole kaikkissa tapauksissa nykineet niitä "omasta päästään", vaan aidosti uskoivat niihin juttuihin.

Anteeksi. Ei ollut tarkoitus olla asenteellinen. Heitto oli ilmeisestikin liian kepeä. Ymmärrän kyllä, että on erilaisia ateisteja.

[Jaska]

Ja kun kansalainen sitten uskoo johonkin, joka ei ole todistetusti olemassa, ei hän voi olla muuta kuin harhainen ja taikauskoinen.

Olemattomaan uskominen, saati sitten sellaisen aktiivinen palvominen, on aina mielenterveydellisesti arveluttavaa

Todellisuuksia on erilaisia. Uskova voi sanoa, että avaapa nyt se X-aistisi ja koe, tuossahan se jumala jököttää kannonnokassa! Sinä et sitä pysty aistimaan surkastuneella X-aistillasi, eikä hän pysty sitä sinulle todistamaan sen enempää kuin sokealle värejä. Hänelle se on silti todistettua todellisuutta.

Yhtä hyvin voisi liittyä vaikka jedikirkkoon.

Jedikirkko eli Voiman uskonto on ihan perinteistä panteismia, jota tavataan eri puolilla maailmaa: kaiken läpäisee persoonaton energia, jota etevät voivat manipuloida ja tehdä sitten... temppuja. Ki/chi perustuu ihan tähän samaan ideaan.

Korkeammissa oikeusasteissa karhujen olemassaolo tullaan tietenkin kiistämään huuhaana. Onhan suorastaan järjenvastaista uskoa 500 kiloisiin terävähampaisiin karvaisiin petoihin, joiden lempiruoka on puolukka.

Niinpä! Karhu todistaa evoluution puolesta, koska jos se olisi jonkun jumalan luoma, sillä ei olisi suotta teräviä hampaita, joita ei marjojen, hunajan ja hyönteisten napsimiseen tarvita.

Toivottavasti hommalaisista ei tule karhufobisia sillä Suomen karhusoituminen on vain ajan kysymys.
ps. uskoisin että karhun kansan jäsenet haluaa myös omat uimahallivuorot.

[Jaska]

Ja kuten sanoin, uuden, epätieteellisen "uskonnon" kehittäminen väkisin ei muutenkaan ole mitään kaikkein tervehenkisintä touhua. Vai miten nämä kulttipellet suhtautuvat esimerkiksi evoluutioon? Ei koske heitä?

Miksi ihmeessä kuvittelet, että uskominen sulkisi pois tieteellisen maailmankuvan? Eivät uskonto ja tiede ole ristiriidassa, ne toimivat ihan eri tasoilla. Ihminen voi olla uskova ja järkevä samaan aikaan - ainakin uuspakana voi, aavikkomonoteisteista en mene takuuseen... 

Kyllä se kuuluu yhteiskunnalle, jos karhukulttilaisten - tai muslimien - lapsista kasvaa kaikesta pihalla olevia hörhöjä. Niitä ei kaivata yhtään enempää. Ei epätieteellistä ja moraalitonta paskaa levittävien huijari-imaamien valitettava olemassaolo tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin pitäisi alkaa hihhuloimaan.

Kerropa, oi ennakkoluuloinen ja suvaitsematon, oletko kiihkokrisse vai kiihkoatte?
En usko yhdenkään suomenuskovan opettavan lapsilleen höpöjä vaan ihan perustieteellisen sivistyksen, jonka lisäksi sitten kerrotaan näistä uusvanhoista perinteistä.

Hmm. Meillä on erilainen todellisuuskäsitys.

Koska sinä et ilmeisesti tunne uuspakanoita vaan puhut ennakkoluulojesi pohjalta?
En usko yhdenkään suomenuskovan opettavan lapsilleen höpöjä vaan ihan perustieteellisen sivistyksen, jonka lisäksi sitten kerrotaan näistä uusvanhoista perinteistä.

Näiden kanssa ihminen kuitenkin pian joutuu pulaan, sen verran asiasta tiedän.

Tuohan on vain uskomus, joka liittyy valitsemaasi jumalaan. Perkelistin mielestä kristittyjen jumalaa rukoilemalla joutuu pian pulaan, on se sen verran kahjo kalkkis - vaatii eläin- ja ihmisuhreja, ja sitten jakomielisesti ja arvaamattomasti pyörtää päätöksiään.

[guest11919]

En tiedä, mihin viittaat "kiihkoilulla". Tuossa yllä ihan suoraan väität pystyväsi erottamaan "fiilispohjaisen uskontoleikin" oikeista uskonnoista. Minä kyseenalaistin tämän.

Minusta olisi mukava keskustella tästä aiheesta, joka on itselleni verraten uusi (juuri se alue uskontotieteestä, joka on tähän mennessä kiinnostanut kaikkein vähiten mutta joka muuttui nyt uudessa tilanteessa kiinnostavaksi). Sinä haluat väitellä (ja vieläpä sellaisella tavalla, että jos et muuten saa vastakkainasettelua aikaiseksi, keksit sen, ks. seuraava kappale). Se on ikävää.

Niinpä, ja uskonvapauden idea on se, että kukin saa itse päättää, mitä epistemologista systeemiä käyttää ja miten siis päätyy siihen, onko A vai ei-A totta. Nyt sinun kirjoituksestasi sai sen kuvan, että sinä halusit valtion(?) päättävän tämän niin, että jotkut ovat "oikeita" uskontoja ja jotkut toiset taas "fiilispohjaista uskontoleikkiä". Selvästikään edes jakokohtana ei ole jonkun A:n totuusarvo, koska kaksi "oikeaa" uskontoa (kirjaimellinen ja vertauskuvallinen kristinuskon tulkinta) tuottavat esim. maailman luonnista A:n ja ei-A:n.

Nyt luet tekstiini paljon sellaista, mitä siellä ei alun perin ollut. Minä en nyt puhunut valtiosta mitään. Olen itse asiassa kanssasi samoilla linjoilla (?) siinä, että valtio luistelee aika heikoilla jäillä jaotellessaan joitain oikeiksi uskonnollisiksi yhdyskunniksi ja toisia ei.

Jos ymmärtää luomisen + paratiisikertomuksen  vertauskuvallisena tapahtumana ja evoluution todellisena, ei mitään ristiriitaa synny. Sen sijaan nykymaailmassa törmää yhä useammin sellaiseen ajattelutapaan, jossa sekä A että ei-A ovat yhtaikaa totta samalla tavalla. Nuorille tällainen postmoderni ajattelutapa on hyvinkin luonnollinen, väännän tästä aiheesta usein nuorison kanssa. Ei niinkään luomiseen liittyen, mutta hyvinkin usein esim. siten, että sielunvaellusta ja kristinuskon oppeja pidetään yhtaikaa samalla tavalla keskenään totena. Ajatellaan siis, että yhtaikaa pätevät useamman todellisuuden lait.

Omassa ajattelussani uskontoon ilmiönä väistämättä sisältyy se, että sen viime kädessä ajatellaan olevan totta, perimmäinen todellisuus, tosiasia. Aivan kaikki uskonnossa ei voi olla pelkkää vertauskuvaa ja symbolia ilman että se lakkaa merkitsemästä mitään. Osa pyhistä teksteistä voi tietysti olla symbolisia - kuten usein ovatkin, ainakin Raamatun kohdalla on niin- , mutta ns. perimmäiset kysymykset uskonnon sisällä eivät voi olla pelkkiä symboleita minun mielestäni, vaan silloin ilmiössä on kyse postmodernista kielipelistä. Myös esimerkiksi Raamatun täysin/puhtaasti eksistentialistinen tulkitseminen ei minusta* enää täytä uskonnon kriteerejä - tätä mieltä olen ollut "aina" (eli mistään ad hoc -argumentista ei ole kyse).

Niin varmaan on, mutta mitä tällä on väliä? Jos tulemme ihan ok toimeen sen kanssa, että "oikeiden" uskontojen kohdalla on näitä ongelmia, niin miksemme tulisi toimeen karhunkansalaistenkin? Eli mitä uutta ja ihmeellistä näkisimme siellä fundiskarhunkansalaisten katossa kärpäsenä, mitä emme olisi jo nähneet kreationistikristittyjen katossa? Tai vastaavasti vertauskuvallisten karhunkansalaisten katossa sellaista, mitä emme näkisi rusinapullakristittyjen katossa?

Lähinnä akateeminen mielenkiinto.

Nyt en ymmärtänyt. Karhukansalainen voi uskoa kirjaimellisesti, että maailma syntyi sotkan munasta tai hän voi pitää sitä vertauskuvana. Kristitty voi uskoa kirjaimellisesti Raamatun luomiskertomukseen tai pitää sitä vertauskuvallisena. En nyt ymmärrä, miten sinusta postmoderni totuuskäsitys (mitä ihmettä tällä sitten tarkoitatkin) tässä jotenkin jakaa kaikki karhunkansalaiset yhteen ja kaikki kristityt toiseen ryhmään. Minusta jako voidaan ihan yhtä hyvin tehdä niin, että fundiskristityt ja -karhukansalaiset ovat yhdessä ja rusinapullakristityt ja -karhukansalaiset toisessa.

Ei välttämättä jaakaan. Sehän tässä on juuri se kysymys, joka minulla on. Fundiskarhunkansalainen julistamassa, että evoluutio on harhaa olisi mielenkiintoinen tapaus. Tähän mennessä lukemani lehtijutut eivät ole antaneet minulle sellaista ymmärrystä, että tällaista fundiskarhunkansalaista olisi olemassa ainakaan vielä.

*) Kysyit, kuka minä olen sanomaan. Olen keskustelija tässä keskustelussa. En enempää, mutten myöskään vähempää.

[Marija]

Voisko joku kirjoittaja selvästi ilmaista onko hän itse esim. karhunkansalainen, tai vaikka muutoin vanha- / uuspakana, viikinkiuskoinen, tmv., niin tähän kirjeenvaihtoon tulisi joku tolkku, kun käsittäisi keiden kanssa puhuu / kirjoittaa. Ateistit ja kristityt ovat jo ilmaisseet selkeästi itsensä.

[guest11919]

Hmm. Meillä on erilainen todellisuuskäsitys.

Koska sinä et ilmeisesti tunne uuspakanoita vaan puhut ennakkoluulojesi pohjalta?
En usko yhdenkään suomenuskovan opettavan lapsilleen höpöjä vaan ihan perustieteellisen sivistyksen, jonka lisäksi sitten kerrotaan näistä uusvanhoista perinteistä.

Tuskinpa minun "ennakkoluuloni uuspakanoista" vaikuttavat minun todellisuuskäsitykseeni. Luitko lainkaan sitä myöhempää viestiä, joka oli osoitettu sr:lle, mutta joka vastasi samalla sinulle?

[Emo]

Koska sinä et ilmeisesti tunne uuspakanoita vaan puhut ennakkoluulojesi pohjalta?
En usko yhdenkään suomenuskovan opettavan lapsilleen höpöjä vaan ihan perustieteellisen sivistyksen, jonka lisäksi sitten kerrotaan näistä uusvanhoista perinteistä.

No huh huh... tässä ketjussapa laajasti uskotaan 

Kaikkea ei tosiaankaan kannata uskoa tai ei-uskoa, riittää että uskoo Jeesukseen. Muun uskomisen voi jättää vähemmälle.

[Marija]

Mulla ei ole varsinkaan kulttuurin näkökulmasta katsoen mitään karhunkansalaisia vastaan. En yritäkkään tarjota tähän muita omia uskonnollisia näkemyksiäni, sillä ne eivät liity ketjun aiheeseen.

Itsekin voisin ihan kulttuurisyistä ryhtyä karhunkansalaiseksi, mutta epäilemättä tässä ei ole kysymys ainoastaan nimenomaisesta kulttuurista, vaan todella myös uskonnosta. Kysymys on nimenomaisesta nk. pakanauskonnosta, eli monijumalisesta luonnonuskonnosta.

Jotenkin lähden lähtöajatuksesta että kunkin uskonnon edustaja todella uskoo asiaansa, eikä leiki. Olen kerran tuntenut erään tällaisen muinaissuomalaista uskoa tunnustavan naapurin, joten itselläni on jonkinlainen käsitys nyk. karhunkansalaisuudestakin. Tälle naapurille Kalevala oli täyttä totta ja epäilemättä hän myös uskoi maailman syntyneen sotkanmunasta. Taisin kysyäkin sitä ja hän katsoi minua silmät nakottaen ja sanoi, että tietenkin on sotkanmunasta syntynyt, kaikki tapahtui kuin Kalevalassa kerrotaan.

En väitä, etteikö ole voinut syntyäkin.

Itseäni kiinnostaa muinaissuomalainen luonnonläheisyys, kuten edellä kirjoitankin, eli hiippasen eläimenä ihmisvaatteissa niin ettei moni huomaakkaan, mutta mitään erityisiä jumalmenoja en pidä. En palvo puita, mutta saahan niitä ilahduttaa juttelemalla niille. Uskon kylläkin erään itämaisen Jumalan luoneen tämän kaiken kauniin luonnon ja uskon, että Jumalan henki on mukana kaikessa elämässä. En siis metsässä kumarra Tapiota (karhua?), mutta annan kaiken kunnian ja rakkauden itse Tapiolalle, Metsälle, Luonnolle. Samoin Merelle.