Talvisodan alkamisesta 74 vuotta

[Marija]

Talvisota alkoi 30. marraskuuta 1939.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota

Sain taas tänään kuulla kertomuksen, kuinka eräs omaiseni, pikkukaupungin asukkaana kuuli kauppaan tulleen puhelun kautta: "Helsinkiä on pommitettu!"

Helsingin ilmapommitus 30.11.1939:

      (http://img.mtv3.fi/mn_kuvat/mtv3/ohjelmat/talvisota/talvisota_paiva_paivalta/843428.jpg)

[Marija]

Talvisodan pommitukset Helsingissä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisodan_pommitukset_Helsingiss%C3%A4

Yleinen hälytysmerkki, maailman kaamein ääni. Kuoleman ääni:
   http://www.youtube.com/watch?v=fp_jddoSr-4

            (http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/fb/Talvisota_SB-2_Helsinki.PNG/300px-Talvisota_SB-2_Helsinki.PNG)

Neuvostoliittolaisia SB-2-koneita Helsingin yläpuolella sodan ensimmäisenä päivänä.


Talvisodan pommitukset Helsingissä tapahtuivat yhdeksänä kertana talvisodan alkamispäivänä 30. marraskuuta ja sittemmin 1. joulukuuta, 19. joulukuuta ja 25. joulukuuta 1939, sekä 14. tammikuuta 1940. Kuolohuhreja näistä pommituksista aiheutui 97 ja vakavia loukkaantumisia 38.[1] Pommitukset koostuivat 70 konesuorituksesta.[2]

Talvisodan ensimmäisenä päivänä 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliiton sotilaskoneet tekivät Helsingin alueella useita pommituslentoja. Ensimmäinen ilmahälytys annetiin klo 9.15 ja viisi minuuttia myöhemmin kolmen koneen muodostelma SB-2 pommikoneita saapui Helsingin ylle kohteenaan Malmin lentoasema.[3][4] Ensimmäiset pomminsa koneet pudottivat Santahaminaan lähelle kansakoulua.[4] Pilvisen ilman takia koneet eivät kuitenkaan osuneet kohteeseensa, vaan pommit putosivat Malmille, Pasilan ratapihalle ja Tikkurilaan; kolme Pasilaan pudonneista pommeista jäi suutareiksi.[3]

Toinen Neuvostoliiton pommituslento tapahtui klo 10.35 johon ilmahälytys annettiin klo 10.25. Tällöin idästä lähestyi 12 koneen muodostelma SB-2-pommikoneita, jotka olivat nousseet ensimmäiselle pommituslennolleen ilmaan Kotlynin kentältä (Inkerinmaan Kattila) ja kuuluivat Punalippuisen Itämeren laivaston 8. Prikaatin 57. Pikapommituslentorykmenttiin johtajanaan kapteeni Vasilj Rakov.[4] Helsingin ilmatorjunta otti vastaan koneet ja saikin pudotettua yhden koneista, minkä jälkeen koneet hajaantuivat ja pudottivat perääntyessään pomminsa Santahaminan merilentoaseman alueelle osumatta kumminkaan kohteeseensa.[5][4]

Seuraavat pommitukset ajoittuvat klo 15.00-16.20 välille. Tällöin pommit putosivat kantakaupunkiin, pääasiassa Hietalahden ja Kampin linja-autoaseman väliselle alueelle. Niitä osui muun muassa Teknillisen korkeakoulun silloiseen päärakennukseen Hietalahdentorin varrella, Neuvostoliiton silloiseen suurlähetystötaloon Bulevardin varrella sekä linja-autoaseman vieressä sijainneeseen Maanviljelijäin maitokeskuksen taloon.[2] Nämä pommitukst jäivätkin koko talvisodan tuhoisimmiksi, ja niissä sai surmansa 91 ihmistä ja loukkaantui vaikeasti 36 henkilöä.[6]

Helsinkiä pommitettiin uudelleen 1. joulukuuta 1939. Kahden ensimmäisen päivän pommituksissa kuoli Helsingissä 91 ihmistä, kaikki ensimmäisenä sotapäivänä.[7]

Kahden ensimmäisen sotapäivän jälkeen sää huononi siinä määrin, että pommituslennot loppuivat, ja Helsingin evakuoiminen päästiin aloittamaan. Helsingin noin 250 000 asukkaasta kaupunkiin jäi vain noin 65 000.[8]

[guest3656]

Puolustusvoimien sotamuseossa Helsingin Liisankadulla on parhaillaan näyttely "Hakkapeliitoista rauhanturvaajiin". Siellä voi kokea Helsingin pommitukset myös "autenttisina" pommisuojassa.

http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=21125

[Phantasticum]

Saa sitä talvisotaa muistella. Suren ainoastaan sitä, että jos keskittää kaiken huomionsa vain sotien ja Venäjän absoluuttisen pahuuden muistelemiseen, jää huomaamatta se omaisuuden ja vallan uusjako, mikä on parhaillaan käynnissä. Kun seisoo sormi liipaisimella ja kiikaritähtäin otsalla vartiossa odottamassa niiden tulevan hurttina aroiltaan, ei näe kun joku tyhjentää samaan aikaan selän takana taloa.

[Marija]

Tää sotien muistelu on kaikilla kansoilla verissä.

Sotiin liittyy traumoja, sekä sankaritekoja. Nämä kertomukset siirtyvät vanhemmilta lapsille, niissä on oma kokemus. Näin historia siirtyy sukupolvelta toiselle, jos sitä ei katkaise.

Tietenkin tässä päivässä olemme valppaina. Ilman avointa sotaa meidän tulee kuitenkin aina havaita myös vihollinen, muutoin emme olisi oppineet sodasta yhtään mitään. Näitä asioita ei havaitse, ellei ole mieleltään sotilas. Sotien positiivinen seuraus onkin, että se kasvattaa ihmisistä myös nk. rauhanajan sotilaita, henkilöitä jotka näkevät ja kuulevat ja ymmärtävät, jotka myös varoittavat muita, jos heitä vain kuunneltaisiin. He ovat oman kansakuntansa vartijoita.

[JoKaGO]

Äitini oli tsupparina Lahdessa, kun hän ruokatunnille lähtiessään sai kuulla Helsingin pommituksista. Johtaja neuvoi, että jos jotain omituista tapahtuu, pitää mennä puun alle matalaksi. Kohtahan jo Lahteakin pommitettiin (Wikipedian mukaan vasta 1.12.), ja hälytyssireenien soidessa äitini sukelsi hankeen noin metrisen näreen alle    No, käsky on käsky.

Wikipedian mukaan 27.1.1940 Lahden radioasema sai tuhoiskun, ja samassa pommituksessa tärveltyi myös Kaupungintalo. Äitini (16 v.) oli tuolloin matkalla keskustasta rautatieasemalle päin, ja lyöttäytyi samaan suuntaan kulkeneen "tullipublikaanin", eli tullin virkamiehen kanssa. Siinä Rautatienkadun mäessä äitini muisti unohtaneensa jotain, ja kääntyi takaisin työpaikalleen, eikä päässyt toimistolle, kun pommikoneet olivat yllättäneet ilmavalvonnan ja pommitivat Radiomäkeä. Äitini kuuli myöhemmin, että "tullipublikaani" oli kuollut, kun oli ollut juuri Kaupungintalon puiston kohdalla pommitusten alettua. En naputtelisi tätä tässä, jollei äitini olisi unohtanut jotain tuolloin.

Samaan aikaan isäni, joka puntiksella Hennalasta oli jo aiemmin "iskenyt" äitini, oli koulutuksessa Tampereella ja komennettuna Takon tehtaiden pommitusten aiheuttamien tulipalojen sammutustöissä. Pulmana oli kytevät sellupaalit, joista tuli leimahti uudelleen ja uudelleen, sekä hirmupakkanen, joka jäädytti vesiletkut.

Härskeintä noissa pommituksissa oli, paitsi että ensimmäiset tehtiin ennen sodanjulistusta, niin se, että pommikoneet lähtivät miehitetyn Viron lentokentiltä, mikä oli sodan sääntöjen vastaista. Mutta nehän pätevätkin vain sodan aikana... vaiko rauhan aikana... no, paskapaperia kaikki tyynni.
Noita pommituslentoja Viron suunnalta oli hankalaa torjua, ja ne aiheuttivatkin tuhoja Etelä-Suomen kaupungeille.

Mut hei, tässä ollaan. Siltikin, nyt täytyy käydä nukkumaan. Öitä!

[ruikonperä]

Samaan aikaan kun puoli Eurooppaa pistettiin tasaiseksi niin Suomessa pommitukset ei saaneet kuin pientä tuhoa aikaiseksi.
Ryssä taisi senkin ryssiä. Ei sillä että olisin pahoillani.

[talous ja muutos]

Kylmän sodan aikana (ainakaan loppupuolella) Suomen lehdet (ehkä oli poikkeuksia) eivät kirjoittaneet talvisodan pommituksista. Siksi tuntuikin oudolta, kun lehdet alkoivat kirjoittaa talvisodan pommituksista kylmän sodan päättymisen jälkeen.
Milloin tämä sensuuri alkoi?
Muistaako kukaan?
Onko aihetta tutkittu?

[Perttu Ahonen]

Kaikkien kansojen paratiisin paraatimarssi pysähtyi impivaaraan: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/raatteen_tien_tuhot_ja_myytti_81756.html#media=81755

Omien isovanhempieni koti Helsingissä sai osansa jo ensimmäisestä Neuvostoliiton ilmapommituksesta.

[CaptainNuiva]

Kaikkien kansojen paratiisin paraatimarssi pysähtyi impivaaraan: http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/raatteen_tien_tuhot_ja_myytti_81756.html#media=81755

Omien isovanhempieni koti Helsingissä sai osansa jo ensimmäisestä Neuvostoliiton ilmapommituksesta.

Rohkenen olla Tutkija Keskitalon kanssa eri mieltä sen suhteen että korpikylien väki siirtyi neukkujen puolelle ja oppaiksi ihan vain neukkuja taikka kommunisteja ihaillakseen....Minäkin siirtyisin jos henki olisi siitä kiinni, samalla kuitenkin huomioiden kaikki pakenemismahdollisuudet.
Neukuillahan oli tapana kirjata hiukan DDR tyyliin kaikki mahdolliset ihmiset kannattajikseen taikka agenteikseen, se kun näytti hyvältä raporteissa !
Huomioitakoon että vastaavaa tapahtui myös Neuvosto-Karjalassa, kylien väki ylisti suomalaisia ja oli paikallisia oppaita...En kuitenkaan ole lukenut yhdenkään tutkijan kirjoittaneen miten neukut joukoittain siirtyivät suomalaisten puolelle.
Tutkijalta lienevät unohtuneet sodan lait ja realiteetit.

Edelleen, tutkija toteaa että ei ollut mitään talvisodan henkeä, vasta myöhemmin....No hitto, missä vaiheessa se henki kuuluu tulla jotta se on aito?
Ei konserttiakaan pidetä sen vuoksi huonona ja hengettömänä että ensimmäisten kappaleiden aikana jengi ei vielä lämmennyt tappiin saakka...

Ja lopuksi, tutkija pistää kylmän sään neukkujen tappion syyksi.
Ihan vain noin huomiona että sää-olosuhteet olivat molemmille samat, toiset osasivat ja tiesivät varustautua sekä omasivat taidon että kyvyn liikkua ja taistella, toiset eivät....Ja nämä liittyvät läheisesti, suorastaan eroittamattomana osana sota ja taistelutaitoihin.
Miten tutkija mahtaisi selittää ne jatkosodan kesät jolloin suomaiset pienillä porukoilla pistivät ylivoimaisia vihollisia motteihin ja tuhosivat...Kovilla kesäpakkasilla jotka sattumoisin olivat vain mottien sisäpuolilla?

[Morsum]

On perhanan hienoa, että näin pieni kansa piti puolensa yhtä maailmahistorian suurinta ja tuhoisinta jättiläistä vastaan. Sotilasvala on vannottu, ja se pidetään tänäkin päivänä.

[Good Vibrations II]

Saa sitä talvisotaa muistella. Suren ainoastaan sitä, että jos keskittää kaiken huomionsa vain sotien ja Venäjän absoluuttisen pahuuden muistelemiseen, jää huomaamatta se omaisuuden ja vallan uusjako, mikä on parhaillaan käynnissä. Kun seisoo sormi liipaisimella ja kiikaritähtäin otsalla vartiossa odottamassa niiden tulevan hurttina aroiltaan, ei näe kun joku tyhjentää samaan aikaan selän takana taloa.

Juuri näin on asia. Älä loppujenlopuksi luota kehenkään/mihinkään, aina pyydä nimi alle paperiin, jos asia on sinulle itsellesi erityisen tärkeä. Pelkkiin puheisiin älä usko. Nyt tänä aikana on vahva kaksinaismoralismi puheiden ja tekojen välillä, se näkyy yhteiskunnan yläportailta lähtien.

[ruikonperä]

Rohkenen olla Tutkija Keskitalon kanssa eri mieltä sen suhteen että korpikylien väki siirtyi neukkujen puolelle ja oppaiksi ihan vain neukkuja taikka kommunisteja ihaillakseen....Minäkin siirtyisin jos henki olisi siitä kiinni, samalla kuitenkin huomioiden kaikki pakenemismahdollisuudet.

Minä luulisin että vastaavassa tapauksessa pitäisin huolta että ryssä saisi 100 kiloa kuollutta lihaa vähän saatanan kovan tappelun jälkeen. Tai toisaalta mistäpä sen tietää kun ei kovan paikan edessä ole ikinä ollut vaikka valkoinen lippu olisi kädessä heti.

[stefani]

Ympärilläni olleet suomalaistoverit ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana käytöksellään rapauttaneet maanpuolustustahtoni nollaan. Jos Suomi joutuisi nyt hyökkäyksen kohteeksi, en suostuisi tekemään mitään.

[Marija]

Olisiko sitten parempi jäädä vihollisen armoille?

Kun jommalla kummalla puolella on mahd. jopa kuoltava, niin mieluummin kuitenkin omien puolella ja puolesta.

[stefani]

En ole varma mitä tekisin. Tiedän sen, että olen ollut säälittävien pellejen pompoteltavana ja kiusattavana riittävästi, siitä on tullut kiintiö täyteen, enkä aio enää suostua moiseen tulevaisuudessa.

Katsoin viikko sitten DVD:ltä Downfall-elokuvan englannin kielisillä teksteillä. Siinä oli kohta, jossa Goebbels huusi alaiselleen "I feel no sympathy!" tai jotain vastaavaa. Samanlaiset tunnelmat ovat itsellänikin.

[Marija]

Totta on, että venäläisiä sotavankeja kohdeltiin myöskin huonosti. Toiset kohtelivat hyvin.

Mutta, ketkäs muut taas yhdessä, suomalaista yhteiskuntaa, viimeisintä Suomen yksin, suurta vihollista vastaan käymää sotaa mollaamassa kuin suomalainen vassarimedia ja ...

      Mirkka Danielsbacka kertoo:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194857195764/artikkeli/sotavankien+kohtelu+suomessa+muistutti+kansanmurhaa.html

Sotavankien kohtelu Suomessa muistutti kansanmurhaa
Kuva: Sot.virk. U.Kumpulainen/SA-kuva
Henripekka Kallio

      (http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?blobcol=urldata&blobkey=id&blobtable=MungoBlobs&blobwhere=1196530268587&ssbinary=true)

    Sotavangit aamupesulla omatekoisen pesulaitteen ääressä Sotavankijärjestelyleiri 1:ssä Nastolassa joulukuussa 1944.

Suomalaisten hallussa oli jatkosodassa vähintään 67 000 neuvostovankia, joista noin joka kolmas menehtyi. Suurin osa kuoli nälkään.

Vankien kohtalo on synkimpiä lukuja itsenäisen Suomen historiassa. Tällä mittarilla maa oli lähempänä natsi-Saksaa ja Stalinin Neuvostoliittoa kuin länsimaisia demokratioita.

Historiantutkija Mirkka Danielsbacka tulkitsee tuoreessa väitöskirjassaan, että sotavankikatastrofi oli seurausta suomalaisten syvästä välinpitämättömyydestä venäläisvankien henkeä ja terveyttä kohtaan. Sitä selittää ihmisluonnon taipumus itsepetokseen, vastuun välttelyyn, muukalaiskammoon ja vihollisen epäinhimillistämiseen.

– Sota-aika ja koko silloinen mielenmaisema loivat ympäristön, missä välinpitämättömyys pääsi kehittymään, Danielsbacka tiivistää.


Vankien määrä nousi odotettua suuremmaksi, joten leirit olivat ahtaita ja taudit levisivät. Kysymys oli kuitenkin ennen kaikkea ruuasta. Vankien annokset olivat niin pieniä, ettei niillä tullut toimeen edes levossa, saati raskaissa ulkotöissä.

Maan elintarviketilanne oli niin huono, ettei ruokaa riittänyt omillekaan kansalaisille. Vangeista poiketen suurin osa suomalaisista pystyi kuitenkin hankkimaan lisäravintoa säännöstelyn ohi luonnosta, viljelyksiltä ja mustasta pörssistä.

Maassa oli kuitenkin sen verran ruokaa, että vangit olisi voitu pitää hengissä. Monet tavalliset ihmiset yrittivät auttaa keräämällä heille ruokaa ja vaatteita, mutta viranomaiset lopettivat tällaisen ankaralla kädellä. Vankien kohtelusta päättivät työhuoneissaan istuvat byrokraatit, jotka eivät nähneet hätää läheltä.

– He olivat päinvastoin huolestuneita siitä, että vartijat alkoivat kohdella vankeja liian inhimillisesti ruohonjuuritasolla, Danielsbacka kertoo.


Danielsbackan mukaan sotavankeja ei tietoisesti yritetty tappaa nälkään. Hän ei myöskään kutsuisi tapahtunutta kansanmurhaksi, vaikka näkee yli 20 000 ihmisen joukkokuolemissa samoja elementtejä.

Vankien kurjuuden läheltä näkevien sydän yleensä suli. Tämä näkyi hyvin maataloissa, joihin vankeja lähetettiin työhön. Siellä uusia venäläisiä renkejä pidettiin parhaimmillaan lähes perheenjäseninä.

– Mitä kauemmin läheinen kosketus hätää kärsivään ihmiseen jatkuu, sitä hankalampi hätää on sivuuttaa, Danielsbacka sanoo.


Mirkka Danielsbackan Suomen ja Pohjoismaiden historian väitöskirja Vankien vartijat – Ihmislajin psykologia, neuvostosotavangit ja Suomi 1941–1944 tarkastetaan Helsingin yliopistossa 5.12. Lue koko juttu sunnuntain painetusta tai näköislehdestä.

On muistettava, että tuolloin 1939 oli maailma ja ihmisten maailmankuva toinen. Silloin eivät ihmiset ajatelleet kuin tämän päivän ruotsalaiset, vaan elämä oli ihan aidosti kovaa. Tällä en puolusta keidenkään ihmisten huonoa kohtelua, mutta sota on sotaa.

Herranenaika! Ryssähän oli tuohon aikaan Suomen vihollinen!
Rintamalla he itse nälkäänsä söivät jopa omiakin kaatuneita tovereitaan!

Tällainen aito, kärsivien ihmisten elämä lienee Danielsbackalle vieras.

[Emo]

^ Sota tosiaan on sitä että vihollinen tapetaan tavalla ja toisella. Muutenhan sitä kutsuttaisiin rauhaksi.
Tulevaisuudenkin sodissa kuollaan karmeilla tavoilla, tämä kukkahattututkijoille ja vasurihymisijöille vaan tiedoksi.

[törö]

Saa sitä talvisotaa muistella. Suren ainoastaan sitä, että jos keskittää kaiken huomionsa vain sotien ja Venäjän absoluuttisen pahuuden muistelemiseen, jää huomaamatta se omaisuuden ja vallan uusjako, mikä on parhaillaan käynnissä. Kun seisoo sormi liipaisimella ja kiikaritähtäin otsalla vartiossa odottamassa niiden tulevan hurttina aroiltaan, ei näe kun joku tyhjentää samaan aikaan selän takana taloa.

Jos tuolla tavalla asennoituu niin maailma on hermostuttava paikka. Se ei uhkaa muuttua orwellilaiseksi dystopiaksi vaan on ollut aina sitä.

Välillä ryssä on johtajien puheissa ikuinen vihollinen ja välillä ikuinen ystävä, vaikka tosi asiassa se on samanlainen maanisdepressiivinen ADHD-tapaus kuin muutkin kansat. Sitä ei vain saa huomata, ettei menettäisi uskoa johtajiin, joille ei näköjään ole olemassa vaihtoehtoja.

[Marija]

^ Sota tosiaan on sitä että vihollinen tapetaan tavalla ja toisella. Muutenhan sitä kutsuttaisiin rauhaksi.
Tulevaisuudenkin sodissa kuollaan karmeilla tavoilla, tämä kukkahattututkijoille ja vasurihymisijöille vaan tiedoksi.

"Muukalaiskammo"!   

(Suorastaan kuulen hihitystä itärajan toiselta puolen...)
Ei millään pahalla, hei!
Kohta sodan jälkeenhän me taas ryhdyttiin veljiksi... ja sisariksi, nii.   

Meidän persujen, jos muidenkin tasapainoisten suomalaisten tulee säilyttää terve järki.

Tuolloin, sota-aikaan, suomalaisilla sotaherroilla sitä löytyi, joskin kieltämättä vääryyksiä ollaan myös tehty.

Lisään vielä, ettei jää epäselväksi: Itse en hyväksy keidenkään ihmisten, tässä tapauksessa myöskään viholliselta saatujen sotavankien huonoa kohtelua. Sotavankejakin tulee kohdella olosuhteisiin nähden hyvin, ainakin siedettävästi. Ei kohtuuttoman huonosti.

Sota-aikana koko kansalla oli vilu ja nälkä.

Mutta niin oli sittemin myös Leningradissa, piirityksen aikaan ja se oli kauheaa. Ottaen osaa.

[Marija]

Sota-ajan propagandamusiikkia:

Uraliin: http://www.youtube.com/watch?v=ZYpUmZ7ih-o

[Azatoth]

En minä tuota artikkelia mollaamisena pitäisi. Siinä vain tuodaan esiin millainen kohtalo oli sotavangeilla Suomessa. Ja kyllähän kannibalismia esiintyi tuolloin, jossain haastattelussa suomalainen veteraani kertoin miten venäläiset vangit olivat leikelleet paloja kuolleista tovereistaan, samaa tapahtui myös venäläisten vankien keskuudessa saksalaisissa vankileireissä. Toisaalta saksalaiset sotilaatkin taisivat kaatuneita tovereitaan syödä Stalingradissa, epätoivoiset tilanteet ajavat ihmiset epätoivoisiin tekoihin.

[Marija]

En minä tuota artikkelia mollaamisena pitäisi. Siinä vain tuodaan esiin millainen kohtalo oli sotavangeilla Suomessa. Ja kyllähän kannibalismia esiintyi tuolloin, jossain haastattelussa suomalainen veteraani kertoin miten venäläiset vangit olivat leikelleet paloja kuolleista tovereistaan, samaa tapahtui myös venäläisten vankien keskuudessa saksalaisissa vankileireissä. Toisaalta saksalaiset sotilaatkin taisivat kaatuneita tovereitaan syödä Stalingradissa, epätoivoiset tilanteet ajavat ihmiset epätoivoisiin tekoihin.

Tämä on totta, että epätoivo ajaa sellaisiin tekoihin, joita ei nk. sivistyksen vallitessa kuvittelisi tekevänsäkään. Hengenhätä, kuten sota, tekee ihmisestä primitiivisen. Tämä onkin eloonjäämisen ehto, silloin todella taistellaan elämästä.

En siis tuominnut hädänalaista ihmissyöntiä, pakottavassa tilanteessa söisin varmasti itsekin.

Eihän tuo kirjoitus todellakaan täyttä mollaamista ollutkaan, kuitenkin jollain tavoin kyllästyttää tuo monien kykenemättömyys siirtyä mielikuvituksessaan kulloiseenkin aikaan ja paikkaan, sekä tilanteeseen. Ilmeisesti sota tai sotatila täytyisi itse kokea, kyetäkseen edes jollain tavoin aavistamaan suomalaistenkin tilanne 2. maailmansodassa.

Tämä ketju käsittelee sotaa, tarkkaanottaen Suomen Talvisotaa. Itse yritänkin tässä aiheessa kirjoittaa samaistuen juuri tähän kyseiseen aikaan ja paikkaan. Tuolloin NL oli suomalaisille vihollinen, "Ryssä". Kuulin pikkulapsena niin paljon tuosta sodasta, pommituksista, taivaalla lähestyvistä venäläisistä pommikoneista, romahtavista taloista, ruumiista Helsingin kaduilla, että elin niitä monet kerrat myös lukemattomissa omissa painajaisissani. Vanhempieni painajaiset olivat siirtyneet omiin uniini.

Tuo valokuva NL:n koneista ilmassa on kuin suoraan lapsuuteni painajaisista. Lähi-idän sotia itse kokeneena on myös vaarahälytysääni itselleni tuttu, se kaikuu päässäni kuolemaani asti.

[Toadie]

Jälkiviisaana vankeja oli turha edes ruokkia koska NL tarjosi antautuneelle leiriä ja/tai napin otsaan.

Katsotaan Suomen ruokatilannetta sotavuosina ja verrataan "läntisiin demokratioihin." Typerät ja raflaavat johtopäätökset voisi sitten jättää edes painamatta jos ne on pakko jonkun vetää. Verratkoon vankien kohtelua siihen mitä britit tekivät Keniassa ja ranskalaiset Indokiinassa ja Algeriassa. "Länsimainen demokratia" on historian perspektiivissä alistaja, kiduttaja ja teloittaja. Tämä vain on hienosti lakaistu adolf-maton alle. Turha kuvitella että suomalainen historiandiletantti tällaisia ajattelisi 2013.

Suomi taisteli elääkseen. En suostuisi tuomitsemaan vaikka käsky olisi ollut ettei vankeja oteta. Sakujen ja ryssien teot tuomitsen koska itse aloittivat, ja yhtä pahoja olivat.

[Azatoth]

Historian tutkimisessa tulisi pyrkiä objektiivisuuten, vaikka esille tulisi ei niin mukavia asioita. Ja se mitä saksalaiset ja venäläiset tekivät sodan aikana ei kuulu tähän, vaan kyse on siitä mitä suomalaiset tekivät vangeilleen. Huonoin puolustus on "no mutku nuo toiset tekivät vielä pahempia asioita", ei se ole mikään puolustus. Sota on raakaa, ja siinä kampaillaan olemassaolosta, ja helposti siinä varmasti unohtaa sen että ihminen siellä toisellakin puolella on. Ja kyllähän ajat olivat silloin ihan erilaiset kuin nyt, pulaa oli oikeastaan kaikesta.

[Toadie]

Tutkiskelija ja/tai toimittelija vertasi, itse kiistän vertailun järkevyyden. Mutta etenkin Suomen sotahistorian tutkimus tai siitä uutisoiminen on politisoitunut. Siksi pitää kirjoittaa että Suomi pahempi kuin X.

Minua ei hätkäyttäisi vaikka suomalaiset olisivat raiskanneet lapsia ja murhanneet perhekuntia. Niinhän ryssäkin teki. Kakkaa tapahtuu.

[Azatoth]

Ja kyllähän tuossa artikkelissa tuodaan esille myös että vankeja kohtaan tunnettiin sympatiaa, ja että jotkut ihmiset pyrkivät heitä myös auttamaan. Ja mitä tuohon siviilien tappamiseen tulee, eipä taida toisessa maailmansodassa olla osapuolta joka ei siihen olisi syyllistynyt. Mutta onneksi Suomea ei ihan se pahin "hävitys" kohdannut toisessa maailmansodassa, NL euroopanpuoleiset osat kärsivät pahoin, ja myös siviilitappiot olivat suuret. Ja Saksa oli "kuunmaisema" sodan jälkeen.

[Adolf Stege]

" Historioitsijan mukaan puna-armeija olisi saattanut jumiutua Raatteen kinoksiin ilman suomalaisiakin"

[hakare]

 "Keskisarja hyödynsi tutkimuksessaan aiemmin tutkimuksissa käyttämättömiä asiakirjoja. Historioitsijan mukaan puna-armeija olisi saattanut jumiutua Raatteen kinoksiin ilman suomalaisiakin."

Aika vähällä huomiolla tämä älytön sitaatti on sivuutettu ja tämä Keskisarja nauttii vielä täysjärkisen tutkijan mainetta.

Mietitäänpä vähän: koska Raatteen tie oli huonosti aurattu, niin kokonainen divisioona uuvahti tienvarteen. Eivät olisi ikinä päässeet Ouluun soittokuntineen. Aika kummallista on, että 400 suomalaista sai kahinoissa kuulan kalloonsa. Miksi hitossa eivät jääneet kotiin eukkonsa viereen.

Ensi vuonna tulee täyteen 70 vuotta Ihantalan ihmeestä. Paljastan tässä luottamuksellisesti etukäteen Keskisarjan seuraavan kirjan olennaisen sisällön: Suomen valtaaminen ei huvittanut, koska jokainen vanjasotilas halusi päästä oikeaan sotaan Saksan itärintamalle pois Talin-Ihantalan leikkitaisteluista.

[Emo]

Ja kyllähän tuossa artikkelissa tuodaan esille myös että vankeja kohtaan tunnettiin sympatiaa, ja että jotkut ihmiset pyrkivät heitä myös auttamaan.

Äitini on kertonut, että hänen kotikylässään naapurin suuressa maalaistalossa oli venäläinen sotavanki työmiehenä.
Oli kuulemma mukava mies, kyläläiset tykkäsivät miehestä.
Kyläläiset olivat myös varsin surullisia, kun miehen oli pakko palata Neuvostoliittoon tapettavaksi, olisivat mieluusti pitäneet miehen kyläyhteisön jäsenenä pysyvästi. Varsin surullinen kohtalo.

Lisäys: Mieheni isän kotitalossa oli kuulemma myös venäläinen sotavanki työmiehenä. Appiukko osasikin kuulemma puhua venäjää jnkv, kun tämä sotavanki oli opettanut sitä talon silloin vielä kouluikäiselle pojalle.