Talvisodan alkamisesta 74 vuotta

[hakare]

Seuraava saattaa pilata aiheen vaatiman hartaan tunnelman. Sodan armottomiin lakeihin kuuluu myös se, että siviilityöhön pakotettuja sotavankeja jää kaipaamaan moni isätön lapsi. Joissakin tapauksissa lapsi vasta vanhemmalla saattaa havaita, että virallisen iskän rintamaloma ja oma syntymäaika ei oikein synkkaa. Kateelliset naapurin tädit ovat tuon laskutoimituksen tehneet aikoja sitten.

[Kemolitor]

Historian tutkimisessa tulisi pyrkiä objektiivisuuten, vaikka esille tulisi ei niin mukavia asioita. Ja se mitä saksalaiset ja venäläiset tekivät sodan aikana ei kuulu tähän, vaan kyse on siitä mitä suomalaiset tekivät vangeilleen. Huonoin puolustus on "no mutku nuo toiset tekivät vielä pahempia asioita", ei se ole mikään puolustus. Sota on raakaa, ja siinä kampaillaan olemassaolosta, ja helposti siinä varmasti unohtaa sen että ihminen siellä toisellakin puolella on. Ja kyllähän ajat olivat silloin ihan erilaiset kuin nyt, pulaa oli oikeastaan kaikesta.

Oikein viisaasti sanottu. Oman kansakuntansa ja valtionsa historian tunteminen on jokaiselle itseään kunnioittavalle ihmiselle tärkeä asia, tai siis pitäisi olla tärkeä asia. Tähän historian tuntemiseen kuuluvat myös ne epämukavat asiat. Maan historia kuitenkin aina muokkaa maata ja sitä asuttavia ihmisiä johonkin suuntaan.

Täysin toinen asia on sitten pohdiskella, olivatko tapahtuneet asiat moraalisesti, eettisesti tahi juridisesti "oikeita". Monesti käy niin, että jotakin epämukavia asioita päivänvaloon tuova tutkija saa ns. paskamyrskyn niskaansa vaikka vähän on vain tutkinut ansiokkaasti asiaa. Minusta jokaista maamme historiasta uusia asioita esille tuovaa historioitsijaa ja tutkijaa pitää kunnioittaa ja arvostaa, vaikka asiat ehkä olisivatkin niitä, joiden olisimme halunneet jäävän sinne vintin peränurkkaan vanhojen Seura-lehden vuosikertojen alle. Joskus historiantutkimuksessa käy kuten sananlaskussa viestintuojalle, joka ammuttiin tuomansa huonon uutisen takia.

Sen jälkeen kun tosiasiat on selvitetty, voidaan käydä keskuskelua esilletulleista asioista. Jokainen voi sitten ottaa kantaa esilletulleisiin tosiasioihin sen pohjalta, miten ne sopivat omaan maailmankuvaan.

Menen ehkä vähän asioiden edelle, talvisodassahan vasta ollaan, mutta yksi tällainen kummallinen kipupiste suomalaisessa historiantutkimuksessa on ollut talvi- ja jatkosodan välinen aika. Jälkikäteen oli tietysti vähän noloa, että oltiin oltu liitossa Natsi-Saksan kanssa, joten kehiteltiin kaikenlaisia ajopuu-, koskivene- ym.  -teorioita, mutta ei minusta tehdyissä päätöksissä ole mitään häpeämistä tai piilottelemista sen aikaisen tiedon valossa. Saksa näytti sotilaallisesti erittäin vahvalta, Suomelle tarjoutui tilaisuus ei pelkästään ottaa takaisin talvisodassa menetetyt alueet vaan myös laajentaa alueitaan. Hölmöähän sellainen tilaisuus olisi ollut jättää käyttämättä.

[Azatoth]

Ensi vuonna tulee täyteen 70 vuotta Ihantalan ihmeestä. Paljastan tässä luottamuksellisesti etukäteen Keskisarjan seuraavan kirjan olennaisen sisällön: Suomen valtaaminen ei huvittanut, koska jokainen vanjasotilas halusi päästä oikeaan sotaan Saksan itärintamalle pois Talin-Ihantalan leikkitaisteluista.

Suomihan sai puna-armeijan hyökkäyksen pysäytettyä, ja NL tiesi että Suomen miehittäminen vaatisi n. miljoona miestä. NL kuitenkin halusi ennemmin berliinin kuin helsingin, ja koska tuo "kilpajuoksu" oli meneillään joukot siirrettiin Saksan rintamalle. NL myös halusi "rauhoittaa" pohjoisen rintaman, ja keskittyä Saksan kanssa sotimiseen. Tosin olisivathan he voineet jättää rauhan solmimatta, käydä valtaamassa berliinin, ja sen jälkeen palanneet hoitamaan homman loppuun täällä. Sillä meiltä olisi jossain vaiheessa kalusto/miehet loppuneet puna-armeijan kanssa sotiessa, ja länsiliittoutuneet tuskin olisivat paljon NL:n toimintaan puuttuneet.

[Emo]

Seuraava saattaa pilata aiheen vaatiman hartaan tunnelman. Sodan armottomiin lakeihin kuuluu myös se, että siviilityöhön pakotettuja sotavankeja jää kaipaamaan moni isätön lapsi. Joissakin tapauksissa lapsi vasta vanhemmalla saattaa havaita, että virallisen iskän rintamaloma ja oma syntymäaika ei oikein synkkaa. Kateelliset naapurin tädit ovat tuon laskutoimituksen tehneet aikoja sitten.

Varmasti näin muuten mutta miksi ihmeessä "kateelliset naapurin tädit"?
Ei avioton lapsi venäläisen sotavangin kanssa niin suuri saavutus ole, että siitä monikaan kateellinen vaivautuisi olemaan.

[Marija]

Näistä lapsista ei ollakkaan paljon puhuttu, joskin olen nähnyt ehkä yhden dokumentin aiheesta.

Saksalaisten sotilaiden lapsista on tehty dokumenttia enemmänkin. Ehkä trauma venäläisen sotilaan kanssa saadusta aviottomasta lapsesta ohittaa traumassa jopa saksalaisetkin. Venäläisethän olivat selkeästi vihollisia. No, kelle olivat.

Itselläni oli aikoinaan työtoveri, joka vasta kuolinvuoteellaan avautui kertomaan olevansa "niitten sakemannien penska", huomatkaa monikko. Hän ei tiennyt isänsä nimeä, ei äitinsäkään tiennyt.

Purin hammasta ja kirosin mielessäni hänen äitinsä. Tytär kantoi koko elämänsä ajan traumaa, mutta äiti oli uudelleen järjestänyt asiansa, eikä siihen maailmaan enää sopinut saksalaisten äpärä.

[Phantasticum]

Saa sitä talvisotaa muistella. Suren ainoastaan sitä, että jos keskittää kaiken huomionsa vain sotien ja Venäjän absoluuttisen pahuuden muistelemiseen, jää huomaamatta se omaisuuden ja vallan uusjako, mikä on parhaillaan käynnissä. Kun seisoo sormi liipaisimella ja kiikaritähtäin otsalla vartiossa odottamassa niiden tulevan hurttina aroiltaan, ei näe kun joku tyhjentää samaan aikaan selän takana taloa.

Juuri näin on asia. Älä loppujenlopuksi luota kehenkään/mihinkään, aina pyydä nimi alle paperiin, jos asia on sinulle itsellesi erityisen tärkeä. Pelkkiin puheisiin älä usko. Nyt tänä aikana on vahva kaksinaismoralismi puheiden ja tekojen välillä, se näkyy yhteiskunnan yläportailta lähtien.

Toisen maailmansodan historia tosin osoittaa sen, että vaikka nimi olisi paperissa, sekään ei takaa vielä mitään. Se, mitä oli yhdessä etukäteen sovittu, ei pitänyt ja hyökkäämättömyyssopimukset oli rikottu alta aikayksikön. Oli myös eräs salainen lisäpöytäkirja, johon kukaan ei vaivautunut pyytämään suomalaisilta allekirjoitusta. Miksi ihmeessä olisi?

Jos tuolla tavalla asennoituu niin maailma on hermostuttava paikka. Se ei uhkaa muuttua orwellilaiseksi dystopiaksi vaan on ollut aina sitä.

Välillä ryssä on johtajien puheissa ikuinen vihollinen ja välillä ikuinen ystävä, vaikka tosi asiassa se on samanlainen maanisdepressiivinen ADHD-tapaus kuin muutkin kansat. Sitä ei vain saa huomata, ettei menettäisi uskoa johtajiin, joille ei näköjään ole olemassa vaihtoehtoja.

Onhan tätä "hermostuneisuutta" nähty tälläkin foorumilla. En minäkään ensin ajatellut, että Suomen ylisolidaarisella ja monin tavoin anteliaalla Eurooppa-politiikalla olisi jotain tekemistä Venäjän kanssa, mutta kyllä se ajatus on johonkin sinne rivien väliin piilotettu kaikkine puheineen kansojen perheistä ja länteen kuulumisista. Nyt mennään tukka putkella Eurooppaan, kun siihen on olevinaan niin oivallinen tilaisuus. Sillä ei luonnollisesti ole mitään väliä, mitä se maksaa, koska Euroopan Unioni on totta kai aina ja iankaikkisesti Suomen tukena ja ajaa ilman muuta suomalaisten etua silloinkin, jos ja kun Venäjä heittäytyy oikein hankalaksi. Uskokoon ken tahtoo.

[guest3656]

En minäkään ensin ajatellut, että Suomen ylisolidaarisella ja monin tavoin anteliaalla Eurooppa-politiikalla olisi jotain tekemistä Venäjän kanssa, mutta kyllä se ajatus on johonkin sinne rivien väliin piilotettu kaikkine puheineen kansojen perheistä ja länteen kuulumisista.

Tottakai Venäjän pelko ja läntiseen Eurooppaan integroituminen oli pääasiallinen syy liittymiselle EU:hun. Harva tätä asiaa kiistää.

[Phantasticum]

En minäkään ensin ajatellut, että Suomen ylisolidaarisella ja monin tavoin anteliaalla Eurooppa-politiikalla olisi jotain tekemistä Venäjän kanssa, mutta kyllä se ajatus on johonkin sinne rivien väliin piilotettu kaikkine puheineen kansojen perheistä ja länteen kuulumisista.

Tottakai Venäjän pelko ja läntiseen Eurooppaan integroituminen oli pääasiallinen syy liittymiselle EU:hun. Harva tätä asiaa kiistää.

Kyllä. Mutta ajankin tässä takaa sitä, minkä hinnan me olemme maksamaan siitä, että saamme kuulua Euroopan kansojen perheeseen ja mihin uskollisuutemme riittää mahdollisessa kriisitilanteessa.

[Emo]

En minäkään ensin ajatellut, että Suomen ylisolidaarisella ja monin tavoin anteliaalla Eurooppa-politiikalla olisi jotain tekemistä Venäjän kanssa, mutta kyllä se ajatus on johonkin sinne rivien väliin piilotettu kaikkine puheineen kansojen perheistä ja länteen kuulumisista.

Tottakai Venäjän pelko ja läntiseen Eurooppaan integroituminen oli pääasiallinen syy liittymiselle EU:hun. Harva tätä asiaa kiistää.

Kyllä. Mutta ajankin tässä takaa sitä, minkä hinnan me olemme maksamaan siitä, että saamme kuulua Euroopan kansojen perheeseen ja mihin uskollisuutemme riittää mahdollisessa kriisitilanteessa.

Ei riitä tosipaikan tullen mihinkään. Yksin olemme jälleen kerran ja Venäjän etupiirissä.

Venäläiset ostavat täältä maata, kiinteistöjä... kohta ilmeisesti omistavat yhden ydinvoimalankin Suomessa. Yllättäen homma jatkuu nyt siitä mihin se 1917 loppui.

[JoKaGO]

Historian tutkimisessa tulisi pyrkiä objektiivisuuten, vaikka esille tulisi ei niin mukavia asioita. Ja se mitä saksalaiset ja venäläiset tekivät sodan aikana ei kuulu tähän, vaan kyse on siitä mitä suomalaiset tekivät vangeilleen. Huonoin puolustus on "no mutku nuo toiset tekivät vielä pahempia asioita", ei se ole mikään puolustus. Sota on raakaa, ja siinä kampaillaan olemassaolosta, ja helposti siinä varmasti unohtaa sen että ihminen siellä toisellakin puolella on. Ja kyllähän ajat olivat silloin ihan erilaiset kuin nyt, pulaa oli oikeastaan kaikesta.

Onneksi anonyymi kirjoittelija voi länkyttää asiasta, josta aika moni suomalainen maksoi hengellään. Hyvää yötä, nuku hyvin!

[Azatoth]

Historian tutkimisessa tulisi pyrkiä objektiivisuuten, vaikka esille tulisi ei niin mukavia asioita. Ja se mitä saksalaiset ja venäläiset tekivät sodan aikana ei kuulu tähän, vaan kyse on siitä mitä suomalaiset tekivät vangeilleen. Huonoin puolustus on "no mutku nuo toiset tekivät vielä pahempia asioita", ei se ole mikään puolustus. Sota on raakaa, ja siinä kampaillaan olemassaolosta, ja helposti siinä varmasti unohtaa sen että ihminen siellä toisellakin puolella on. Ja kyllähän ajat olivat silloin ihan erilaiset kuin nyt, pulaa oli oikeastaan kaikesta.

Onneksi anonyymi kirjoittelija voi länkyttää asiasta, josta aika moni suomalainen maksoi hengellään. Hyvää yötä, nuku hyvin!

Mitäs länkyttämistä tuossa nyt on? Jos tutkitaan suomalaisten tekemisiä niin silloin tutkitaan suomalaisten tekemisiä, ja sitten kun tutkitaan saksalaisten/venäläisten tekemisiä niin silloin tutkitaan heidän tekemisiään. Ja jos se "anonyymiys" häiritsee, niin silloin kannattanee laittaa ei-nimelliset esto-listalle. Hyviä unia sinnekkin.

[JoKaGO]

Ja kyllähän tuossa artikkelissa tuodaan esille myös että vankeja kohtaan tunnettiin sympatiaa, ja että jotkut ihmiset pyrkivät heitä myös auttamaan.

Äitini on kertonut, että hänen kotikylässään naapurin suuressa maalaistalossa oli venäläinen sotavanki työmiehenä.
Oli kuulemma mukava mies, kyläläiset tykkäsivät miehestä.
Kyläläiset olivat myös varsin surullisia, kun miehen oli pakko palata Neuvostoliittoon tapettavaksi, olisivat mieluusti pitäneet miehen kyläyhteisön jäsenenä pysyvästi. Varsin surullinen kohtalo.

Lisäys: Mieheni isän kotitalossa oli kuulemma myös venäläinen sotavanki työmiehenä. Appiukko osasikin kuulemma puhua venäjää jnkv, kun tämä sotavanki oli opettanut sitä talon silloin vielä kouluikäiselle pojalle.

Meilläkin Impilahdella, kun isoisäni oli jo kirkkomaalla, kotona oli viidestä veljestä vanhin, sekä kaksi nuorinta tyttöä, toinen 18 ja toinen 16, kun sota loppui. Heinätöihin ja sadonkorjuutöihin saatiin sotavankeja, jotka olivat ahkeria ja hyviä miehiä. Setä oli hevosen kanssa hankkeissa, kun molemmat tätini ja isoäitini "vahtivat" vankeja eli kaikki kuusi olivat päivät pellolla töissä.
Siis isoäitini, kaksi teini-ikäistä tyttöä ja kolme ryssää. Isoäidilläni oli metsästyskivääri, jota ei varmasti osannut käyttää, harras uskovainen ihminen. Aamulla nuorempi tytöistä haki kilometrien päästä leiriltä vangit tuo kivääri kainalossa, ja illalla töiden loputtua kävelytti takaisin. Samoja eväitä syötiin päivällä, niin "talon väki" kuin orjat. Setäni antoi yhden sätkän per mies joka päivä mukaan pellolle. Vangit katkaisivat sen ja polttivat vain toisen puolikkaan jälkiruuaksi. Voi vain arvella, mitä hyvää sillä toisella puolikkaalla sai leirillä.
Syksyllä kävi niin, että elonkorjuu meni kerran "pitkäksi", eli oli jo pimeää, kun noin 14-vuotias tätini kulki illalla pimeässä kolmen vangin kanssa metsiä pitkin takaisin vankileiriin. Myöhästyivät. Seuraavana päivänä pellolla homma näytti tuskaiselle, ja isoäitini aavisti jotain olevan vialla. Vangit olivat Itä-Karjalaisia ja osasivat auttavasti suomea. Isoäitini sai selville, että vangit oli piesty, koska myöhästyivät edellisenä iltana. 
No, isoäitini vei vangit tällä kerralla ja ripitti leirin komendantin, minkä jälkeen näistä kolmesta Itä-Karjalan pojasta tuli jonkinsorttisia luottovankeja tai jotain semmoisia. Yöt he viettivät leirillä, ja päivät meillä (MEILLÄ  ) renkeinä. Muistan "aikalaiskertomuksista", että "puna-armeijalla on Suomen rajalla mikä meetri se tykki " ja että piruuttaan sanoivat, että neukkulassa ei ole polkupyöriä, joten he eivät tiedä, miten sillä ajetaan. Näppärin kaveri istui ohjaustangolle selkä menosuuntaan ja polki pyörää kysyen: "Näinkö?". Tytöillä oli hauskaa.

Sotaonnen käänyttyä pojat lupasivat kirjoittaa kotiin päästyään, mutta yhtään kirjettä/korttia ei tullut. Tosin, vastaanottajankin osoite vaihtui vuonna 1944, mutta vain tilapäisesti.

[JoKaGO]

Seuraava saattaa pilata aiheen vaatiman hartaan tunnelman. Sodan armottomiin lakeihin kuuluu myös se, että siviilityöhön pakotettuja sotavankeja jää kaipaamaan moni isätön lapsi. Joissakin tapauksissa lapsi vasta vanhemmalla saattaa havaita, että virallisen iskän rintamaloma ja oma syntymäaika ei oikein synkkaa. Kateelliset naapurin tädit ovat tuon laskutoimituksen tehneet aikoja sitten.

Mun tädeistä kumpikaan kotijoukoissa olleista ei pamahtanut paksuksi, ennen kuin olivat naimisissa sodan jälkeen. Isoäitini luonnollisestikaan ei ollut edes potentiaalinen tapaus.
Rintamalla lottana ollut kolmas tätini ei saanut koskaan perillisiä, mikä oli koko suvun suuri murhe.

Mutta inhimillistähän tuo on, nuoret miehet kaukana kotoa, naiset yksin miehet sodassa, molemmin puolin rintamaa. Isäni kanssa rauhassa jutusteltuani en ole enää ollenkaan varma, että mulla on vain kaksi siskoa ja yksi veli, jotka siis ovat äidistäni, jonka kanssa isäni on ollut naimisissa viimeiset 67 vuotta.

[JoKaGO]

Näistä lapsista ei ollakkaan paljon puhuttu, joskin olen nähnyt ehkä yhden dokumentin aiheesta.

Saksalaisten sotilaiden lapsista on tehty dokumenttia enemmänkin. Ehkä trauma venäläisen sotilaan kanssa saadusta aviottomasta lapsesta ohittaa traumassa jopa saksalaisetkin. Venäläisethän olivat selkeästi vihollisia. No, kelle olivat.

Itselläni oli aikoinaan työtoveri, joka vasta kuolinvuoteellaan avautui kertomaan olevansa "niitten sakemannien penska", huomatkaa monikko. Hän ei tiennyt isänsä nimeä, ei äitinsäkään tiennyt.

Purin hammasta ja kirosin mielessäni hänen äitinsä. Tytär kantoi koko elämänsä ajan traumaa, mutta äiti oli uudelleen järjestänyt asiansa, eikä siihen maailmaan enää sopinut saksalaisten äpärä.

Tosi surullinen tarina.

Pitää kuitenkin muistaa, että veteraaniemme ansiosta meillä tuollaisia tapauksia on, mutta jossain Baltiassa, Puolassa, Unkarissa ja Tsekkoslovakiassa tuollaisia tapauksia on paljon paljon enemmän.

En moralisoi asialla, se on elämää.

[JoKaGO]

Historian tutkimisessa tulisi pyrkiä objektiivisuuten, vaikka esille tulisi ei niin mukavia asioita. Ja se mitä saksalaiset ja venäläiset tekivät sodan aikana ei kuulu tähän, vaan kyse on siitä mitä suomalaiset tekivät vangeilleen. Huonoin puolustus on "no mutku nuo toiset tekivät vielä pahempia asioita", ei se ole mikään puolustus. Sota on raakaa, ja siinä kampaillaan olemassaolosta, ja helposti siinä varmasti unohtaa sen että ihminen siellä toisellakin puolella on. Ja kyllähän ajat olivat silloin ihan erilaiset kuin nyt, pulaa oli oikeastaan kaikesta.

Onneksi anonyymi kirjoittelija voi länkyttää asiasta, josta aika moni suomalainen maksoi hengellään. Hyvää yötä, nuku hyvin!

Mitäs länkyttämistä tuossa nyt on? Jos tutkitaan suomalaisten tekemisiä niin silloin tutkitaan suomalaisten tekemisiä, ja sitten kun tutkitaan saksalaisten/venäläisten tekemisiä niin silloin tutkitaan heidän tekemisiään. Ja jos se "anonyymiys" häiritsee, niin silloin kannattanee laittaa ei-nimelliset esto-listalle. Hyviä unia sinnekkin.

KRRRHHHZ! KUKA HERÄTTI!!?

Se on sinnekin yhdellä koolla 

Ei kun nääs sitä vaan, että 4 miljoonan asukkaan Suomen piti uhrata molemmat kädet 200 miljoonaisen Neuvostoliiton puna-armeijan torjumiseksi ja sitten vielä vasemmalla jalalla potkia pois 80 miljoonaisen Saksan joukot pois Lapista.
Että emme me tarvitse mitään oppituntia moraalista, vai oletko eri mieltä? Nuo suomalaisten pitämillä keskitysleireillä tapahtuneet ikävät sattumukset (if any) ovat kuitenkin vain ja ainoastaan yksittäistapauksia.

Sitä paitsi, jos luet tätä ketjua, niin kumpia on enemmän, suomalaisten tappamia vankeja ja natseja vai näiden jättämiään aviottomia lapsia? Meinaan, jos halutaan moralisoida asioilla. Erityisesti sodalla 

[Azatoth]

Historian tutkimisessa tulisi pyrkiä objektiivisuuten, vaikka esille tulisi ei niin mukavia asioita. Ja se mitä saksalaiset ja venäläiset tekivät sodan aikana ei kuulu tähän, vaan kyse on siitä mitä suomalaiset tekivät vangeilleen. Huonoin puolustus on "no mutku nuo toiset tekivät vielä pahempia asioita", ei se ole mikään puolustus. Sota on raakaa, ja siinä kampaillaan olemassaolosta, ja helposti siinä varmasti unohtaa sen että ihminen siellä toisellakin puolella on. Ja kyllähän ajat olivat silloin ihan erilaiset kuin nyt, pulaa oli oikeastaan kaikesta.

Onneksi anonyymi kirjoittelija voi länkyttää asiasta, josta aika moni suomalainen maksoi hengellään. Hyvää yötä, nuku hyvin!

Mitäs länkyttämistä tuossa nyt on? Jos tutkitaan suomalaisten tekemisiä niin silloin tutkitaan suomalaisten tekemisiä, ja sitten kun tutkitaan saksalaisten/venäläisten tekemisiä niin silloin tutkitaan heidän tekemisiään. Ja jos se "anonyymiys" häiritsee, niin silloin kannattanee laittaa ei-nimelliset esto-listalle. Hyviä unia sinnekkin.

KRRRHHHZ! KUKA HERÄTTI!!?

Se on sinnekin yhdellä koolla 

Ei kun nääs sitä vaan, että 4 miljoonan asukkaan Suomen piti uhrata molemmat kädet 200 miljoonaisen Neuvostoliiton puna-armeijan torjumiseksi ja sitten vielä vasemmalla jalalla potkia pois 80 miljoonaisen Saksan joukot pois Lapista.
Että emme me tarvitse mitään oppituntia moraalista, vai oletko eri mieltä? Nuo suomalaisten pitämillä keskitysleireillä tapahtuneet ikävät sattumukset (if any) ovat kuitenkin vain ja ainoastaan yksittäistapauksia.

Sitä paitsi, jos luet tätä ketjua, niin kumpia on enemmän, suomalaisten tappamia vankeja ja natseja vai näiden jättämiään aviottomia lapsia? Meinaan, jos halutaan moralisoida asioilla. Erityisesti sodalla 

Pahoittelut kirjoitusvirheestä 

Kun tälläisiä aiheita tutkitaan, ei pitäisi olla kyse moralisoinnista. Vaan siitä että pyritään tutkimaan asiaa objektiivisesti, ottaa faktat huomioon, eikä myöskään jättää mitään pois. Tuon tutkimuksen mukaan yli 20000 vankia menehtyi, eli en nyt kutsuisi yksittäistapauksiksi. Mutta kuten aiemmin totesin, ajat olivat erilaiset kuin nyt, ja varmasti puute vaikutti vankien asemaan täällä. Enkä kyllä omasta mielestäni missään vaiheessa puolustellut NL:n hyökkäystä Suomeen. Ja noihin aviottomiin lapsiin en ole pahemmin perehtynyt, täytyy varmaan jossain välissä perehtyä, joten en osaa sen kummemin asiaan mitään sanoa.

Maailmassa tapahtuu vääryyksiä, ja pienet joutuvat kärsimään suurempien takia, meille niin kävi NL:n kanssa. Itsenäisyys säilyi, mutta hinta oli kova. NL saneli rauhanehdot ja niihin oli tyytyminen, vaihtoehtoja ei kovinkaan paljon ollut, ja vanha sanonta pätee aika hyvin "vae victis".

[Perttu Ahonen]

Talvisodan syistä ja seurauksista on tässä linkissä kaikki oleellinen.

http://www.lahdensotaveteraanipiiri.fi/historia/mikko-pesala/talvisota-osana-liittoutuneiden-/

[Marija]

En minäkään ensin ajatellut, että Suomen ylisolidaarisella ja monin tavoin anteliaalla Eurooppa-politiikalla olisi jotain tekemistä Venäjän kanssa, mutta kyllä se ajatus on johonkin sinne rivien väliin piilotettu kaikkine puheineen kansojen perheistä ja länteen kuulumisista.

Tottakai Venäjän pelko ja läntiseen Eurooppaan integroituminen oli pääasiallinen syy liittymiselle EU:hun. Harva tätä asiaa kiistää.

Toisinsanoen: nämä EU:hun menijät eivät niinkään kannattaneet itse EU:ta, vaan yrittivät paeta pakkomielteistä Venäjä-pelkoaan.

No. Kuinka kävi?   

Onko Venäjä vieläkään tullut "miehittämään Suomea", jota pääasiassa USA-johtoiset lahkolaisprofeetat edelleenkin "ennustelevat"? Missä on Venäjä? Huhuu! Onko Venäjää näkyny? "Se tulee jo suolla, sen näki rastas...!"

Eikä tule. 

Mutta, mitä olemme saaneet tämän USA-johtoisen propagandan, erityisesti heretisti-hihhuleiden kautta jatkuvasti lietsomien, pakkomielteisten Venäjä-fobioiden seurauksena? Kaikki maailman velat, ongelmat, roska-maahanmuuttajat, ennen niin kauniiseen isänmaahamme. Edes ryssä ei ole niittänyt tällaista sisäistä tuhoa Suomen kansan syvissä riveissä, suomalaisuuden ytimessä! Suomalaisuuden hengessä. Kuin USA, yhdessä EU:n kanssa, Suomen sisäisten pettureiden kautta.

Näinä isänmaamme sisäisinä pettureina, aina ja edelleenkin: uskonnon varjolla taustalla häärimässä pääasiassa hihhulilahkolaiset, julkisessa politiikassa pääosin RKP ja vihervassarit, jos monet muutkin yksilöpoliitikot. "Venäjä, Venäjä, Venäjä..." Hullu ukko!

USA lietsoo Venäjä-fobioita eri tavoin. He saivat meidät EU:hun. Nyt on sekä uskonnollisten, että toisaalla poliittisten "profeettojen" tarkoitusperinä lietsoa Suomi NATOon. Tuo tosin olisi viimeinen niitti. Silloin Venäjä viimeistään alkaisi kysyä, että mitä v****a! "Ztoo?"

NATO olisi Suomen tuho. Tästä USA vähät piittaa, mutta Suomen avulla, Suomi aktiivisena toimijana, se tuolloin mahdollisesti onnistuisi saada Venäjä reagoimaan, tuolloisessa tilanteessa jopa hyökkäämään Suomeen ja antaisi USA:lle tekosyyn vastata iskuun "NATO-maan" kautta.

Kaikki, jotka toimivat isänmaatamme vastaan, ulkona, tai sisällä ovat murhamiehiä ja -naisia. "Juudaksia" (=omiensa pettureita), jotka saavat pahuudestaan vahingonilon, hyvän mielen. Itse petturuuden rattaita pyörittäneet poliitikot epäilemättä myös kunnollisen rahallisen korvauksen. Ja matkalipun Siperiaan.

Venäläisillä on ollut tällainen vastaus annettavana isänmaansa vihollisille pettäneille: "Petitte omanne, petätte meidätkin." Venäläiset kunnioittavat rehellisiä, isänmaallisia ihmisiä: jopa vihollismaan isänmaanpetturit he ampuvat suoraan, tuo turhajoukko, rottalauma pois omista jaloistaan.

Näin minä tämän asian käsitän. 

[Marija]

Tällainen englanninkielinen dokumenttifilmi suomalaisista ja venäläisistä Talvisodassa:

    http://www.youtube.com/watch?v=241v0XO7A3c

Pyhä Sota / "Suuri Isänmaallinen Sota" (Suomen näkökulmasta itseasiassa Jatkosota), neuvostoliittolainen propagandafilmi:

Священная война (The Sacred War)

    http://www.youtube.com/watch?v=9PtawlOV8hw

"Вставай страна огромная!
Vstavai strana ogromnaya"

Get up, the giant country,
Get up for mortal fight
With German horde uncounted,
With forces of the night

Chorus:
Let noble anger of the soul
Get boiled as a wave.
The peoples war, the holy war.
Well fight until the grave.

Let's give repulse to oppressors
Of all the ardent thoughts.
To rapers and to murderers,
Let's say the swear words.

...

[Kemolitor]

Minä olen talvisotaan liittyen joskus pohdiskellut sellaista asiaa, että miten paljon Neuvostoliiton onnettomaan menestykseen vaikutti Mihail Tuhatsevskin eliminointi 1937:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mihail_Tuhat%C5%A1evski

Tuhatsevskia pidettiin loistavana sotateoreetikkona, hän suunnitteli esimerkiksi panssariaseeen käyttöä hyvin samantyyppiseksi kuin mikä oli sitten Saksan menestyksellisen taktiikkana maailmansodan alkuvuosina.

Stalin tapatti Tuhatsevskin kesällä 1937, samalla kaikki hänen suunnittelemansa uudistukset kiellettiin. Puhdistusten yhteydessähän tosin Stalin tapatti melkoisen osan puna-armeijan johdosta:

Puna-armeijassa järjestettiin myös puhdistus, jossa teloitettiin muun muassa viidestä Neuvostoliiton marsalkasta kolme, viidestätoista armeijankomentajasta kolmetoista, yhdeksästä amiraalista kahdeksan, 57:stä rintamankomentajasta 50, 186:sta divisioonankomentajasta 154, kaikki armeijankomissaarit ja 28:sta rintamankomissaarista 25.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Stalinin_vainot

Kun nämä puhdistukset vielä tapahtuivat vuotta tai kahta ennen talvisotaa, niin kyllähän se pakostakin näkyy Neuvostoliiton suorituksissa. Tähän sitten kun yhdistetään vielä suomalaisten sankarillinen vastarinta, niin ei tulos välttämättä niin suuri yllätys ollut. Loputtomiin ei pieni maa vain olisi voinut kestää, koska vastapuoli pystyi marssittamaan aina lisää joukkoja rintamalle tappioista välittämättä.

Tuossa vaiheessahan Neuvostoliitto pystyi keskittämään Suomen rajalle niin paljon joukkoja, lentokoneita, tykkejä ja panssarivaunuja kuin halusi.

[Phantasticum]

En minäkään ensin ajatellut, että Suomen ylisolidaarisella ja monin tavoin anteliaalla Eurooppa-politiikalla olisi jotain tekemistä Venäjän kanssa, mutta kyllä se ajatus on johonkin sinne rivien väliin piilotettu kaikkine puheineen kansojen perheistä ja länteen kuulumisista.

Tottakai Venäjän pelko ja läntiseen Eurooppaan integroituminen oli pääasiallinen syy liittymiselle EU:hun. Harva tätä asiaa kiistää.

Toisinsanoen: nämä EU:hun menijät eivät niinkään kannattaneet itse EU:ta, vaan yrittivät paeta pakkomielteistä Venäjä-pelkoaan.

On ymmärrettävää, että vuonna 1992 Venäjä tai Neuvostoliitto oli merkittävä syy hakea EU-jäsenyyttä ja vuonna 1994 äänestää jäsenyyden puolesta. Tästä on nyt noin 20 vuotta aikaa. Osaako kukaan ennustaa seuraavat 20 vuotta tästä eteenpäin? Jos nykyinen maahanmuuttopolitiikka saa jatkua, miten se vaikuttaa Euroopan ja Suomen tulevaisuuteen? Entä siirtyykö maailmantalouden keskipiste Aasiaan niin kuin on arvioitu tapahtuvan?

Olen sitä mieltä, että Suomen kannattaisi varautua myös sellaiseen tulevaisuuden skenaarioon, ettei yhdentyneestä Euroopasta ja EU:sta tulekaan mitään maailmanmahtia ja suurvaltaa, vaikka yritys luoda sellainen on kova. Jos suunnitelma menee mönkään, niin Suomen asema tulee olemaan entistäkin ankeampi ja yksinäisempi jossain Koillis-Euroopan peräkylän periferiassa.

Mitä yritän tällä sanoa? Ainakin sitä, ettei kannattaisi haaskata ihan kaikkea energiaa viime sotien muistelemiseen ja käyttää niitä esimerkkeinä Venäjän luomista uhkakuvista. Se, mitä tapahtui 74 vuotta sitten, oli oman aikansa luomus eikä suoraan tähän päivään siirrettävissä. Sitä paitsi Suomi on kuulunut kauemmin Venäjän keisarikuntaan kuin ollut itsenäinen, mutta harva viitsi enää tätä aikakautta muistella, vaikka se on ollut ehkä tärkein aikakausi sen kannalta, että Suomesta muodostui yhtenäinen kansakunta. Venäjän kohdalla tervehenkinen epäluulo on varmaan paikallaan mutta hysteriaan ei minun mielestäni ole aihetta.

[JoKaGO]

Onko Venäjä vieläkään tullut "miehittämään Suomea", jota pääasiassa USA-johtoiset lahkolaisprofeetat edelleenkin "ennustelevat"? Missä on Venäjä? Huhuu! Onko Venäjää näkyny? "Se tulee jo suolla, sen näki rastas...!"

Eikä tule. 

Tule pois, siäl on peli!

Venäläiset ostavat Suomesta maata ihmetellen, että miten se on mahdollista. No, tsuhna on tsuhna 

Eikä siinä vielä kaikki. Yllättävän paljon venäläistä maaomistusta on lähellä strategisesti tärkeitä kohteita, kuten GSM-mastoja, lentokenttiä ja satamia.

Bonuksena. Koko maailman rakastama Venäjä (kerro mulle kansa, joka ei vihaisi Venäjää tai kansa, joka rakastaisi Venäjää) antoi suomalaisten ostaa omia maitaan luovutetusta Karjalasta ja rakentaa sinne "datshat", mutta sitten laati lain, jolla takautuvasti kiellettiin ulkomaalaisten kiinteistöomistus Venäjällä. Nyt noita rauhallisten, kilttien ja kunnollisten ihmisten mökkejä pakkolunastetaan ruplalla.
Vastavuoroisuuden nimissä, Suomen pitäisi sosialisoida kaikki venäläisten kiinteä omaisuus Suomessa heti. "Tämä on liennytystä, toveri"  Eikö niin, Marija? Näin voisimme varmistaa, että "venäläisiä ei jatkossakaan näy" 

[Arvoton]

Venäjä haluaa Suomen haltuunotolla uuden islamilaisen naapurin, joka liittyy myös NATOon? Tai kohta Ruotsi ei oikeastaan voi liittyä siihen. Tai onhan Turkkikin NATOssa.

[Perttu Ahonen]

Tässä vähän katseltavaa: Äänessä mm. Avela, Susitaival, Karhunen ja  Ehrnrooth.

Tuntematon talvisota osa 1.   http://www.youtube.com/watch?v=d8TRbCP1zSk

Loput osat haulla.

[Marija]

Tässä muuten Lauri Pohjanpään runo Jänikset:

        Jänikset

Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa,
kun poikineen isä teki talvimajaa.

"Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas
ja huohottain yli kantojen laukkas.

"Mikä?" ärähti isä, "no tulla anna! -
Mitä tollotat, poika käy kiinni ja kanna!"

- "Vielä kysyt" jo suuttui emo, "no Raiku
ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku.

Se tulee jo suolla, sen näki rastas."
- "Ei meillä pelätä", isä vastas -

sull' aina on äiti, se hätä ja hoppu",
isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu."

Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki -
isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki.


       Lauri Pohjanpää

Löysin myös tällaisen hauskan linkin vanhoista kansakoulu-runoista: 
     http://www.nettiet.fi/forum/kulttuuri/2681/       

[Kemolitor]

Veli-Pekka Leppäsen hyvä kirjoitus tämänpäivän Hesarissa siitä, miten Neuvostoliitossa/Venäjällä talvisotaan ja historiankirjoitukseen talvisotaan liittyen on suhtauduttu eri aikoina:

Kreml taistelee jo häviämäänsä sotaa historiasta

Talvisota pysyi tabuna neuvostoajan loppuun. Nyt se on avoin tutkimuskohde. Sodassa kuoli kolme kertaa enemmän neuvostosotilaita kuin aluksi tunnustettiin: uhreja oli 168 000.

Talvisodalle on vakiintunut ikoninen asema Suomen kansallisessa kuvastossa: sataviisi kunnian päivää. Talvisodan hangilta haetaan edelleenkin pohjaa ja kättä pidempää perustelua vaikka minkälaisille pyrinnöille.

Venäjällä tilanne on toisenlainen. Neuvostokansan näkökentästä talvisota häivytettiin ja vähäteltiin "Leningradin sotilaspiirin rajaselkkaukseksi". Nimittämällä sotaa sodaksi olisi myönnetty taistelujen laajuus ja täysimittaisuus – ja se, että Suomen hallituksen tukena oli seissyt paitsi armeija myös kansa.

Uudessa Venäläinen talvisotakirjallisuus -bibliografiassa (Docendo) sotatutkija Pavel Petrov luo syvän katsauksen talvisodan historiankirjoitukseen itänaapurissa – niin neuvostoliittolaisiin kuin venäläisiin tulkintoihin. Ja bibliografiaan hän kokoaa 4 500 teosta ja artikkelia.

Petrov jäsentää kaaren 1940-luvulta nykypäivään. Talvisota oli pitkään "ei-toivottu ja tarpeeton tutkimuskohde", jota kosketeltiin vain propagandistisella paatoksella ilman asiapohjaa.

Vuosikymmenien ajan katsanto vaihteli vain siinä, mikä valtio tai liittouma milloinkin nähtiin määräävänä vihamielisenä voimana talvisodanajan Suomen selän takana: vuorollaan Ranska, Englanti, Saksa ja Yhdysvallat. Suomi oli pelkkä astinlauta.

Hruštšovin poliittinen suojasääkään ei avannut arkistoja ja tutkimusta, vaan talvisota pidettiin "jäädytettynä". Suomessa sitä tutkittiin, mutta ei Kekkonenkaan halunnut korostaa ja lietsoa vanhoja ongelmia, olihan sotienjälkeinen uusi ystävyys tärkein kimmoke hänen uralleen.

Neuvostoliitossa vaitiolo rikkoutui ainakin kerran, lokakuussa 1981 Petroskoissa. Silloin historioitsija Viktor M. Holodkovski piti suomalaiskollegoilleen esitelmän, jossa hän yksikantaan asetti vastuun talvisodan syttymisestä Stalinin ja Molotovin harteille. Kumouksellinen ajatus, joka pian toikin puhujalle siirron tiedeakatemian historianlaitokselta eläkkeelle.

Ratkaiseva käänne koitti vasta 1989, kun neuvostoarkistot alkoivat raottua ja salassapito lieventyä. Lisäksi se, että Molotovin–Ribbentropin sopimus lisäpöytäkirjoineen tunnustettiin, merkitsi harppausta kohti talvisodan realistista arviointia. Perestroika puri menneisyyteen.

Talvisodan 50-vuotismuistopäivän aikaan neuvostolehdissä esiintyi jo joukoittain tutkijoita, jotka valottivat tabuksi koteloitua sotaa. Kuuluisin oli professori Mihail Semirjagan Maineeton sota -artikkeli, jonka otsikko yleistyi pian talvisodan uudeksi kutsumanimeksi. Julki tulivat sodan kunniattomat puolet: puna-armeija hyökkäsi ja operaatio oli Stalinin–Hitlerin salaisen etupiirijaon mukainen.

Venäjällä historiapolitiikka ei ole ollut niin kovaotteista kuin Neuvostoliitossa. Mutta vahvat valtiointressit ovat yhä kukoistaneet ja talvisotatulkinnat iskeneet vastakkain.

Semirjagalaisen linjan vastapooliksi asettuivat etenkin pietarilaiset sotatutkijat Nikolai ja Vladimir Baryšnikov, isä ja poika. Heidän arkistotyönsä on säilynyt neuvostotyylisesti valikoivana, osin vääristelevänäkin.

Keskeistä silti on, että talvisota on avoin ja legitiimi tutkimusaihe nyky-Venäjällä. On Vladimir Putinin nimittämiä historiakomissioita, mutta ne eivät enää kykene määräämään vapaan tutkimuksen tuloksia.

Niin ikään koulukirjoihin on haluttu ympätä valtion harmonisoituja historianäkemyksiä, mutta oppikirjantekijöiden ja opettajien sivistynyt enemmistö on ilmoittanut torjuvansa ohjailun.

Voi sanoa, että Kreml taistelee jo häviämäänsä historiasotaa.

Jättimuutoksen on kokenut myös talvisodan virallinen uhritilasto. Kun neuvostohallitus keväällä 1940 ilmoitti alle 50 000 puna-armeijalaisen kaatuneen, niin 2000-luvulla laadittu tietokanta paljastaa 167 976 neuvostosotilaan "kaatuneen, kuolleen haavoihinsa tai kadonneen".

Venäläinen talvisotakirjallisuus -teos järjestää valtavia tietomassoja ja selventää talvisotatutkimuksen hitaasti kääntynyttä kurssia Venäjällä. Kirjan ripeä kaksikielinen ilmestyminen saa hatunnoston sekin.

HS

Lihavointi minun lisäykseni.

Minulla on kyllä sellainen tuntuma, että vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa pystyttiin kunnolla talvisotaa tutkimaan, sitä ennen piti kuitenkin olla vähän varovainen, mitä uskaltaa sanoa. Vaatisi melkoisesti rohkeutta historiantutkijalta esittää ajatuksia, jotka ovat maan virallisen näkemyksen vastaisia.

[Perttu Ahonen]

Se mitä pitäisi tuoda enemmän julki ja tutkia on länsivaltojen ja Neuvostoliiton yhteistyö/yhteiset intressit talvisodassa.   Siinä on melkoinen hyssyttely vallalla. 

Se, että Hitler pelasti Suomen talvisodassa on sekin aikamoinen tabu, mutta sen on jopa Paasikivi myöntänyt omassa muistelmateoksessa. 

Lyhyt kertaus talvisotaan ja Baltian maiden miehitykseen, sekä talvisodan yhteydestä laajempaan kansainväliseen asiayhteyteen.

1. Neuvostoliiton tavoitteet.

- Saada takaisin entiset Tsaarin-venäjän alueet = Suomi, Baltia, Bessarabia ja Puolan valtaamat entisen Ukrainnan maa-alueet.

- Saada aikaiseksi suursota Länsi-Euroopassa, jossa Saksa sotisi Ranskaa ja Englantia vastaan, jonka jälkeen Neuvostoliitto osallistuisi Euroopan "vapauttamiseen" imperialistien ikeestä.  Kommunismin internationalistinen levittäminen.

2. Ranskan ja Englannin tavoite.

- Estää Saksan vaikutusvallan kasvu ja nouseminen kansainväliseksi markkinamahdiksi

- Saada aikaan laaja liittouma Saksaa vastaan ja siihen sopi se, että Neuvostoliitto miehittää Baltian maat, mukaan lukien Suomi, sekä etelämpänä Bessarabia ja näin Neuvostoliitto saisi valtaansa Itämerenalueen ja saisi sotavoimansa Saksan tuntumaan ja Ruotsin malmikenttien viereen, kuin myös Romanian öjykenttien tuntumaan.  Saksan tarvitsemat malmit ja öljy saataisiin nopeasti otettua haltuun.

- Länsivaltojen sotaretki "Suomen avustamiseksi" oli tarkoitettu Ruotsin malmikenttien haltuunottamiseksi ja siksi, että Suomi olisi jatkanut sotaa tullakseen Neuvostoliiton miehittämäksi, jolloin Neuvostoliitto olisikin hallinnut Itämerta Suomen alueelta. 

- Länsivaltojen rintama N perustaminen, eli se, että Saksa olisi ollut pakotettu hyökkäämään Skandinaviaan turvaamaan oma pohjoinen sivusta ja malmintuonti.

- Länsimaat sopivat Neuvostoliiton kanssa, että Neuvostoliitto saa tarvittaessa miehittää Baltianmaat mukaan lukien Suomen, Bessarabian ja Puolan Ukrainanpuoleiset osat.  Riitti, että Neuvostoliitto katsoi olevansa pakotettu turvaamaan ko. maat pelkän epäsuoran "Saksan" uhan takia.

3. Saksan intressit.

- Pitää Neuvostoliitto raaka-ainetoimittajana ja yrittää luoda eripuraa Neuvostoliiton ja länsivaltojen välille.  Tämän takia Saksa solmi Molotov/Ribbentrop-sopimuksen, jossa Saksa joutui myöntymään Neuvostoliiton vaikutusvallan kasvuun ja etupiirialueisiin.   On kuitenkin muistettava, että mitään lupaa Baltian ja Suomen miehittämiseen ei ollut edes salaisessa lisäpöytäkirjassa.

- Saada Puolan kovia kokeneet saksalaisalueet takaisin uuden Suur-Saksan yhteyteen.

- Saada länsivaltojen sotilaallinen vaikutus torjuttua Baltiassa ja Suomessa

- Saada talvisota loppumaan, kun Saksa huomasi tulleensa petetyksi Neuvostoliiton taholta = Neuvostoliiton ja Länsivaltojen yhteisestä sotasopimus tuli Saksan tiedustelun ja Hitlerin tietoon.  Tieto Länsivaltojen ja Neuvostoliiton yhteisestä sotasopimuksesta johti Saksan Neuvostoliiton painostamiseen talvisodan lopettamiseksi, juuri, kun muuten Neuvostoliitto oli voittamassa sodan ja samalla se pakotti Saksan miehittämään Tanskan ja Norjan.  Norjasta tulikin sitten kilpajuoksu Länsivaltojen ja Saksan välillä ja tämä taistelu päättyi Saksan voittoon vasta, kun Saksa oli kukistanut Ranskan.

4. USAn intressit.

- Hyötyä taloudellisesti Euroopan sodasta, eli luoda kaksinapainen maailmanjärjestys = kapitalismi vs. kommunismi jossa USA oli kapitalististen maiden johtotähti.  Kukistaa vanhat Euroopan kansainväliset mahtimaat Ranska ja Englanti siirtomaineen ja estää Saksan nousu kansainväliseksi kaupalliseksi mahtitekijäksi.  Se että Länsi-Eurooppa soti keskenään sopi sekä Stalinin, että Rooseveltin suunnitelmiin. Länsi-Eurooppa tuhoaisi keskinäisessä sodassa oman vaikutusvaltansa maailmanmahtina, jolloin USA:lle vapautuisi Englannilta ja Ranskalta jäänyt rooli maailmankaupan mahtimaina ja Länsi-Eurooppa velkaantuisi USA:lle korviaan myöden sodankäynnissä, jolloin USA voisi kiristää Länsi-Euroopan maita omien intressiensä saavuttamiseksi.  Neuvostoliitto saisi raja-maistaan oman interssipiirinsä ja Neuvostoliiton uhka sitosi kapitalistiset maat tukeutumaan USA:n suojaavan kilven suojiin. 

[Marija]

Suomen ja Neuvostoliitto / Venäjän suhteista tulee puhua totuudenmukaisesti, samalla rauhanomaisesti, ystävyydessä, sekä omaa isänmaataan, että myöskin venäläisten isänmaata ja uskoa kunnioittavasti. Niin kauan kuin on pelkoa, on myös vihollisuutta.

Oma motiivini pitää runsaasti esillä Venäjää, on rauhantahtoinen ja perustuu juuri tähän: ihminen pelkää tuntematonta. Mutta uskaltaessaan katsoa pelkonsa kohdetta, "vihollista", suoraan, kuunnellen heidän kertomustaan, mielikuvituksessaan "astuen heidän saappaisiinsa", oppii ymmärtämään nk. vihollisen myöskin tavallisena kansana, ihmisinä. Oppii ehkä ymmärtämään heidän näkökulmansa, sekä motiivinsa, vaikkei olisi niistä, ainakaan kaikista yhtä mieltä.

Neuvostoliittolaiset eivät kansana olleet hirviöitä. He olivat miehiä ja naisia, perheen isiä jotka uskoivat omaan asiaansa. He olivat ylpeitä, uljaita, rohkeita, sisimmässään aatteen palo taistella uskomaansa kommunismin vihollista, fasismia vastaan. Tämä aatteen palo johtui luonnollisesti kovasta neuvostopropagandasta, jota kaduilla mikrofoonien, sekä kotona radion kautta kaiutettiin massoille.

Tässä radion kautta suomalaisille sotilaille lähetettyä neuvostopropagandaa, puhujana nk. Moskovan Tiltu:

     http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/moskovan_tiltu_puhuu_11026.html#media=11029   

         

[Kemolitor]

Neuvostoliittolaiset eivät kansana olleet hirviöitä. He olivat miehiä ja naisia, perheen isiä jotka uskoivat omaan asiaansa. He olivat ylpeitä, uljaita, rohkeita, sisimmässään aatteen palo taistella uskomaansa kommunismin vihollista, fasismia vastaan. Tämä aatteen palo johtui luonnollisesti kovasta neuvostopropagandasta, jota kaduilla mikrofoonien, sekä kotona radion kautta kaiutettiin massoille.

Tässä olisin kyllä vähän eri mieltä, jos siis viittaat toiseen maailmansotaan. Aatteen palo taistelussa fasismia vastaan johtui neuvostoliittolaisilla ennen kaikkea siitä, että Saksa hyökkäsi 22.6.1941 Neuvostoliittoon valloittaen aluksi isoja alueita Neuvostoliitosta. Natsien rotuoppien mukaan venäläiset, ukrainalaiset ja valkovenäläiset olivat ali-ihmisiä, valloitettujen alueiden ihmisten ja vankien kohtelu oli sitten sen mukaista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Barbarossa

Toisenlaisella suhtautumistavalla olisi voinut käydä toisinkin, ukrainalaiset esimerkiksi ottivat saksalaiset ensin vastaan vapauttajina, he eivät Neuvostoliiton osana oloaan olleet kokeneet kovinkaan mukavaksi ajaksi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ukraina#Neuvostoliiton_aikana

Talvisodassa suomalaiset taistelivat ensisijaisesti maahan tunkeutumista yrittäneitä neuvostoliittolaisia vastaan, eivät kommunismia vastaan. Samoin toisessa maailmansodassa neuvostoliittolaiset taistelivat maahan tunkeutuneita saksalaisia, eivät fasismia vastaan.

[Faidros.]

Neuvostoliittolaiset eivät kansana olleet hirviöitä. He olivat miehiä ja naisia, perheen isiä jotka uskoivat omaan asiaansa. He olivat ylpeitä, uljaita, rohkeita, sisimmässään aatteen palo taistella uskomaansa kommunismin vihollista, fasismia vastaan. Tämä aatteen palo johtui luonnollisesti kovasta neuvostopropagandasta, jota kaduilla mikrofoonien, sekä kotona radion kautta kaiutettiin massoille.

Vai propagandaa se vain olikin... huhhuh, minä kun olen tähän päivään asti luullut Neuvostoliiton olleen pelolla ja väkivallalla hallittu diktatuuri!

Talvisodan paras hävittäjä on rumuudessaan kaunis. Sekin suunniteltiin pakkotyönä, Stalinin vangittua suunnittelijat.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Polikarpov_I-16