HS: Japanin ikäkriisi syvenee – nuoria vaivaa "selibaattisyndrooma"

[kriittinen_ajattelija]

Vanhenevan Japanin ikäkriisi syvenee, koska moni nuori on menettänyt kiinnostuksensa parisuhteeseen ja seksiin.

Brittiläinen Guardian-lehti kertoo laajassa artikkelissaan, kuinka miljoonat japanilaisnuoret eivät halua käydä treffeillä ja kuinka yhä useampi päättää elää selibaatissa.

Ilmiö on saanut Japanin viestimissä nimityksen sekkusu shinai shokogun, "selibaattisyndrooma".

Ilmiö on päättäjien mielestä erityisen huolestuttava, koska Japanin väestö pienenee ja vanhenee jo muutenkin. Maan 126-miljoonainen väestö saattaa pienentyä jopa kolmanneksella vuoteen 2060 mennessä.

Japanissa on sinkkuja enemmän kuin koskaan. 18–34-vuotiaiden keskuudessa yli puolella naimattomista miehistä ja vajaalla puolella naimattomista naisista ei ollut minkäänlaista romanttista suhdetta vuonna 2011.

Erään tutkimuksen mukaan kolmannes alle 30-vuotiaista sinkkumiehistä ei ollut koskaan käynyt treffeillä. Toisen mukaan lähes puolet 16–24-vuotiaista naisista ei ollut kiinnostunut seksistä.

Ilmiön taustalla on lehden mukaan vanhanaikaisen perhemallin ja nykymaailman törmäys.

Japanilaisen perinteisen perhekäsityksen mukaan mies käy töissä ja nainen on kotona. Yhä useampi nainen haluaa kuitenkin tehdä uraa, mutta lapsen saaminen tai vain jopa naimisiin meneminen voi katkaista urakehityksen.

Lehti kuvaa, kuinka sukupuolet ovat vieraantuneet toisistaan.

Seksi- ja parisuhdeneuvoja Ai Aoyama kertoo noin 30-vuotiaasta miesasiakkaastaan, joka kykenee kiihottumaan vain yhdellä tavalla: katsomalla tietokonepelin naispuolisia robotteja.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Japanin+ik%C3%A4kriisi+syvenee++nuoria+vaivaa+selibaattisyndrooma/a1382233830229?ref=tf_iHSisboksi630&jako=9797c99014b3978235c4a6614188df60

(http://hs11.snstatic.fi/webkuva/oletus/560/1305735399257?ts=287)

Ihan mielenkiintoista kehitystä.

Tosiasissa tämä sama ilmiö on myös euroopassa ja USA:ssa, vain jatkuva maahanmuutto pitää euroopankin väkiluvun tasaisena eikä laskevana, ja täten tätä ei muka tapahdu täällä. Itse nuorena (alle 30v) voin sanoa että enemmistö osa kavereistani ja tutuistani on elää samaa todellisuutta kuin tämän jutun japanilaiset.

[kriittinen_ajattelija]

Ai Aoyama is a sex and relationship counsellor who works out of her narrow three-storey home on a Tokyo back street. Her first name means "love" in Japanese, and is a keepsake from her earlier days as a professional dominatrix. Back then, about 15 years ago, she was Queen Ai, or Queen Love, and she did "all the usual things" like tying people up and dripping hot wax on their nipples. Her work today, she says, is far more challenging. Aoyama, 52, is trying to cure what Japan's media calls sekkusu shinai shokogun, or "celibacy syndrome".

(http://static.guim.co.uk/sys-images/Observer/Pix/pictures/2013/10/16/1381919748088/Japanese-man-and-woman-le-008.jpg)
Arm's length: 45% of Japanese women aged 16-24 are 'not interested in or despise sexual contact'. More than a quarter of men feel the same way. Photograph: Eric Rechsteiner

Japan's under-40s appear to be losing interest in conventional relationships. Millions aren't even dating, and increasing numbers can't be bothered with sex. For their government, "celibacy syndrome" is part of a looming national catastrophe. Japan already has one of the world's lowest birth rates. Its population of 126 million, which has been shrinking for the past decade, is projected to plunge a further one-third by 2060. Aoyama believes the country is experiencing "a flight from human intimacy" – and it's partly the government's fault.

The sign outside her building says "Clinic". She greets me in yoga pants and fluffy animal slippers, cradling a Pekingese dog whom she introduces as Marilyn Monroe. In her business pamphlet, she offers up the gloriously random confidence that she visited North Korea in the 1990s and squeezed the testicles of a top army general. It doesn't say whether she was invited there specifically for that purpose, but the message to her clients is clear: she doesn't judge.

Inside, she takes me upstairs to her "relaxation room" – a bedroom with no furniture except a double futon. "It will be quiet in here," she says. Aoyama's first task with most of her clients is encouraging them "to stop apologising for their own physical existence".

The number of single people has reached a record high. A survey in 2011 found that 61% of unmarried men and 49% of women aged 18-34 were not in any kind of romantic relationship, a rise of almost 10% from five years earlier. Another study found that a third of people under 30 had never dated at all. (There are no figures for same-sex relationships.) Although there has long been a pragmatic separation of love and sex in Japan – a country mostly free of religious morals – sex fares no better. A survey earlier this year by the Japan Family Planning Association (JFPA) found that 45% of women aged 16-24 "were not interested in or despised sexual contact". More than a quarter of men felt the same way.

(http://static.guim.co.uk/sys-images/Observer/Pix/pictures/2013/10/16/1381920593325/Sex-counsellor-Ai-Aoyama--008.jpg)
Learning to love: sex counsellor Ai Aoyama, with one of her clients and her dog Marilyn

Many people who seek her out, says Aoyama, are deeply confused. "Some want a partner, some prefer being single, but few relate to normal love and marriage." However, the pressure to conform to Japan's anachronistic family model of salaryman husband and stay-at-home wife remains. "People don't know where to turn. They're coming to me because they think that, by wanting something different, there's something wrong with them."

Official alarmism doesn't help. Fewer babies were born here in 2012 than any year on record. (This was also the year, as the number of elderly people shoots up, that adult incontinence pants outsold baby nappies in Japan for the first time.) Kunio Kitamura, head of the JFPA, claims the demographic crisis is so serious that Japan "might eventually perish into extinction".

Japan's under-40s won't go forth and multiply out of duty, as postwar generations did. The country is undergoing major social transition after 20 years of economic stagnation. It is also battling against the effects on its already nuclear-destruction-scarred psyche of 2011's earthquake, tsunami and radioactive meltdown. There is no going back. "Both men and women say to me they don't see the point of love. They don't believe it can lead anywhere," says Aoyama. "Relationships have become too hard."

Marriage has become a minefield of unattractive choices. Japanese men have become less career-driven, and less solvent, as lifetime job security has waned. Japanese women have become more independent and ambitious. Yet conservative attitudes in the home and workplace persist. Japan's punishing corporate world makes it almost impossible for women to combine a career and family, while children are unaffordable unless both parents work. Cohabiting or unmarried parenthood is still unusual, dogged by bureaucratic disapproval.

Aoyama says the sexes, especially in Japan's giant cities, are "spiralling away from each other". Lacking long-term shared goals, many are turning to what she terms "Pot Noodle love" – easy or instant gratification, in the form of casual sex, short-term trysts and the usual technological suspects: online porn, virtual-reality "girlfriends", anime cartoons. Or else they're opting out altogether and replacing love and sex with other urban pastimes.

Some of Aoyama's clients are among the small minority who have taken social withdrawal to a pathological extreme. They are recovering hikikomori ("shut-ins" or recluses) taking the first steps to rejoining the outside world, otaku (geeks), and long-term parasaito shingurus (parasite singles) who have reached their mid-30s without managing to move out of home. (Of the estimated 13 million unmarried people in Japan who currently live with their parents, around three million are over the age of 35.) "A few people can't relate to the opposite sex physically or in any other way. They flinch if I touch them," she says. "Most are men, but I'm starting to see more women."

(http://static.guim.co.uk/sys-images/Observer/Pix/pictures/2013/10/16/1381921407953/Eri-Tomita-32-office-work-008.jpg)
'I often get asked out by married men in the office who want an affair as I am single. But I can't be bothered': Eri Tomita, 32.

Aoyama cites one man in his early 30s, a virgin, who can't get sexually aroused unless he watches female robots on a game similar to Power Rangers. "I use therapies, such as yoga and hypnosis, to relax him and help him to understand the way that real human bodies work." Sometimes, for an extra fee, she gets naked with her male clients – "strictly no intercourse" – to physically guide them around the female form. Keen to see her nation thrive, she likens her role in these cases to that of the Edo period courtesans, or oiran, who used to initiate samurai sons into the art of erotic pleasure.

Aversion to marriage and intimacy in modern life is not unique to Japan. Nor is growing preoccupation with digital technology. But what endless Japanese committees have failed to grasp when they stew over the country's procreation-shy youth is that, thanks to official shortsightedness, the decision to stay single often makes perfect sense. This is true for both sexes, but it's especially true for women. "Marriage is a woman's grave," goes an old Japanese saying that refers to wives being ignored in favour of mistresses. For Japanese women today, marriage is the grave of their hard-won careers.

I meet Eri Tomita, 32, over Saturday morning coffee in the smart Tokyo district of Ebisu. Tomita has a job she loves in the human resources department of a French-owned bank. A fluent French speaker with two university degrees, she avoids romantic attachments so she can focus on work. "A boyfriend proposed to me three years ago. I turned him down when I realised I cared more about my job. After that, I lost interest in dating. It became awkward when the question of the future came up."

Tomita says a woman's chances of promotion in Japan stop dead as soon as she marries. "The bosses assume you will get pregnant." Once a woman does have a child, she adds, the long, inflexible hours become unmanageable. "You have to resign. You end up being a housewife with no independent income. It's not an option for women like me."

Around 70% of Japanese women leave their jobs after their first child. The World Economic Forum consistently ranks Japan as one of the world's worst nations for gender equality at work. Social attitudes don't help. Married working women are sometimes demonised as oniyome, or "devil wives". In a telling Japanese ballet production of Bizet's Carmen a few years ago, Carmen was portrayed as a career woman who stole company secrets to get ahead and then framed her lowly security-guard lover José. Her end was not pretty.

Prime minister Shinzo Abe recently trumpeted long-overdue plans to increase female economic participation by improving conditions and daycare, but Tomita says things would have to improve "dramatically" to compel her to become a working wife and mother. "I have a great life. I go out with my girl friends – career women like me – to French and Italian restaurants. I buy stylish clothes and go on nice holidays. I love my independence."

Tomita sometimes has one-night stands with men she meets in bars, but she says sex is not a priority, either. "I often get asked out by married men in the office who want an affair. They assume I'm desperate because I'm single." She grimaces, then shrugs. "Mendokusai."

Mendokusai translates loosely as "Too troublesome" or "I can't be bothered". It's the word I hear both sexes use most often when they talk about their relationship phobia. Romantic commitment seems to represent burden and drudgery, from the exorbitant costs of buying property in Japan to the uncertain expectations of a spouse and in-laws. And the centuries-old belief that the purpose of marriage is to produce children endures. Japan's Institute of Population and Social Security reports an astonishing 90% of young women believe that staying single is "preferable to what they imagine marriage to be like".

The sense of crushing obligation affects men just as much. Satoru Kishino, 31, belongs to a large tribe of men under 40 who are engaging in a kind of passive rebellion against traditional Japanese masculinity. Amid the recession and unsteady wages, men like Kishino feel that the pressure on them to be breadwinning economic warriors for a wife and family is unrealistic. They are rejecting the pursuit of both career and romantic success.

"It's too troublesome," says Kishino, when I ask why he's not interested in having a girlfriend. "I don't earn a huge salary to go on dates and I don't want the responsibility of a woman hoping it might lead to marriage." Japan's media, which has a name for every social kink, refers to men like Kishino as "herbivores" or soshoku danshi (literally, "grass-eating men"). Kishino says he doesn't mind the label because it's become so commonplace. He defines it as "a heterosexual man for whom relationships and sex are unimportant".

The phenomenon emerged a few years ago with the airing of a Japanese manga-turned-TV show. The lead character in Otomen ("Girly Men") was a tall martial arts champion, the king of tough-guy cool. Secretly, he loved baking cakes, collecting "pink sparkly things" and knitting clothes for his stuffed animals. To the tooth-sucking horror of Japan's corporate elders, the show struck a powerful chord with the generation they spawned.

Kishino, who works at a fashion accessories company as a designer and manager, doesn't knit. But he does like cooking and cycling, and platonic friendships. "I find some of my female friends attractive but I've learned to live without sex. Emotional entanglements are too complicated," he says. "I can't be bothered."

Romantic apathy aside, Kishino, like Tomita, says he enjoys his active single life. Ironically, the salaryman system that produced such segregated marital roles – wives inside the home, husbands at work for 20 hours a day – also created an ideal environment for solo living. Japan's cities are full of conveniences made for one, from stand-up noodle bars to capsule hotels to the ubiquitous konbini (convenience stores), with their shelves of individually wrapped rice balls and disposable underwear. These things originally evolved for salarymen on the go, but there are now female-only cafés, hotel floors and even the odd apartment block. And Japan's cities are extraordinarily crime-free.

Some experts believe the flight from marriage is not merely a rejection of outdated norms and gender roles. It could be a long-term state of affairs. "Remaining single was once the ultimate personal failure," says Tomomi Yamaguchi, a Japanese-born assistant professor of anthropology at Montana State University in America. "But more people are finding they prefer it." Being single by choice is becoming, she believes, "a new reality".

Is Japan providing a glimpse of all our futures? Many of the shifts there are occurring in other advanced nations, too. Across urban Asia, Europe and America, people are marrying later or not at all, birth rates are falling, single-occupant households are on the rise and, in countries where economic recession is worst, young people are living at home. But demographer Nicholas Eberstadt argues that a distinctive set of factors is accelerating these trends in Japan. These factors include the lack of a religious authority that ordains marriage and family, the country's precarious earthquake-prone ecology that engenders feelings of futility, and the high cost of living and raising children.

"Gradually but relentlessly, Japan is evolving into a type of society whose contours and workings have only been contemplated in science fiction," Eberstadt wrote last year. With a vast army of older people and an ever-dwindling younger generation, Japan may become a "pioneer people" where individuals who never marry exist in significant numbers, he said.

Japan's 20-somethings are the age group to watch. Most are still too young to have concrete future plans, but projections for them are already laid out. According to the government's population institute, women in their early 20s today have a one-in-four chance of never marrying. Their chances of remaining childless are even higher: almost 40%.

They don't seem concerned. Emi Kuwahata, 23, and her friend, Eri Asada, 22, meet me in the shopping district of Shibuya. The café they choose is beneath an art gallery near the train station, wedged in an alley between pachinko pinball parlours and adult video shops. Kuwahata, a fashion graduate, is in a casual relationship with a man 13 years her senior. "We meet once a week to go clubbing," she says. "I don't have time for a regular boyfriend. I'm trying to become a fashion designer." Asada, who studied economics, has no interest in love. "I gave up dating three years ago. I don't miss boyfriends or sex. I don't even like holding hands."

Asada insists nothing happened to put her off physical contact. She just doesn't want a relationship and casual sex is not a good option, she says, because "girls can't have flings without being judged". Although Japan is sexually permissive, the current fantasy ideal for women under 25 is impossibly cute and virginal. Double standards abound.

In the Japan Family Planning Association's 2013 study on sex among young people, there was far more data on men than women. I asked the association's head, Kunio Kitamura, why. "Sexual drive comes from males," said the man who advises the government. "Females do not experience the same levels of desire."

Over iced tea served by skinny-jeaned boys with meticulously tousled hair, Asada and Kuwahata say they share the usual singleton passions of clothes, music and shopping, and have hectic social lives. But, smart phones in hand, they also admit they spend far more time communicating with their friends via online social networks than seeing them in the flesh. Asada adds she's spent "the past two years" obsessed with a virtual game that lets her act as a manager of a sweet shop.

Japanese-American author Roland Kelts, who writes about Japan's youth, says it's inevitable that the future of Japanese relationships will be largely technology driven. "Japan has developed incredibly sophisticated virtual worlds and online communication systems. Its smart phone apps are the world's most imaginative." Kelts says the need to escape into private, virtual worlds in Japan stems from the fact that it's an overcrowded nation with limited physical space. But he also believes the rest of the world is not far behind.

Getting back to basics, former dominatrix Ai Aoyama – Queen Love – is determined to educate her clients on the value of "skin-to-skin, heart-to-heart" intimacy. She accepts that technology will shape the future, but says society must ensure it doesn't take over. "It's not healthy that people are becoming so physically disconnected from each other," she says. "Sex with another person is a human need that produces feel-good hormones and helps people to function better in their daily lives."

Aoyama says she sees daily that people crave human warmth, even if they don't want the hassle of marriage or a long-term relationship. She berates the government for "making it hard for single people to live however they want" and for "whipping up fear about the falling birth rate". Whipping up fear in people, she says, doesn't help anyone. And that's from a woman who knows a bit about whipping.

(http://static.guim.co.uk/sys-images/Observer/Pix/pictures/2013/10/16/1381921681773/Satoru-Kishino-31-008.jpg)
'I find women attractive but I've learned to live without sex. Emotional entanglements are too complicated': Satoru Kishino, 31

http://www.theguardian.com/world/2013/oct/20/young-people-japan-stopped-having-sex

[Tragedian synty]

Minusta tuo on hieno ilmiö. Arkkikonservatiivina pidän luostarityylistä elämää ihanteellisimpana mahdollisena. Yhteiskuntien pyrkimys pitää jonkinmoista väestönkasvua yllä on pitemmän päälle kestämätöntä jo ekologisistakin syistä. Jollain tavalla tämä ilmiö kylläkin olisi saatava yleistymään Afrikassa. Pitäisikö kehitysavussa siirtyä koukuttavien tietokonepelien lahjoittamiseen, jotta ylijäämäväestö unohtaisi elää oikeasti?

[kriittinen_ajattelija]

Minusta tuo on hieno ilmiö. Arkkikonservatiivina pidän luostarityylistä elämää ihanteellisimpana mahdollisena. Yhteiskuntien pyrkimys pitää jonkinmoista väestönkasvua yllä on pitemmän päälle kestämätöntä jo ekologisistakin syistä. Jollain tavalla tämä ilmiö kylläkin olisi saatava yleistymään Afrikassa. Pitäisikö kehitysavussa siirtyä koukuttavien tietokonepelien lahjoittamiseen, jotta ylijäämäväestö unohtaisi elää oikeasti?

Hohhoijaa menossa on kylläkin todella vakavanlaatuista dysgeniikkaa, kohta 90% maapallon väestä on afrikasta, hyvin menee jne.. 

[Jaska Pankkaaja]

Tarkoitus olisi tehdä vanhan kaverin kanssa parin tai korkeintaan kolmen vuoden päästä kunnon Japanin tournee vuokramopoilla, ja kyllä oli tarkoitus käytellä majavaa reissulla ja vieläpä mahdollisimman paljon Japskilikat on kivoja mun kokemuksen mukaan.

[Tabula Rasa]

Ei väestön lasku 126milj-1/3 ole mikään katastrofi. Vaikka japanilaisia olisi vain parikymmentä miljoonaa niin sekään tuskin olisi katastrofi. Olisi vain suotavaa että ne jotka voivat kasvattaa onnistuneita lapsia lisääntyisivät.

Ei mikään maa muutu paremmaksi sillä että nistit, sossumamut, vammaiset tai mt-ongelmaiset jne moniongelmaiset tekevät lisää ongelmatapauksia.   

Lisäksi nykyaikaisessa maailmassa töihin tarvitaan likimain aina korkeamman koulutustason tietoa. Suorittavia säilyy jonkin verran, mutta vähenevät murto-osaan nykyisestäkin. Ja niihin yleensä riittää tekijöitä.

[acc]

Hypoteesi. Ilmiöön voi olla syynä järjestettyjen avioliittojen (Miai-gekkon) väheneminen, joka kompensoi avioliittoikäisten passiivisuuden seurauksia.

Mikään katastrofi väestön väheneminen tuskin on Japanille. Ehkä väkiluku laskee aikansa, kunnes löytyy jokin tietty taso. Toivottavasti Japani ei ota vastaan ulkomaalaisväestöä kompensoimaan väkiluvun laskua. Se olisi japanilaisen kulttuurin loppu, koska tulijoiden ÄO ei useimmissa tapauksissa riittäisi edes 2000 kirjoitusmerkin omaksumiseen.

[Darvi]

Sosialismi tuhoaa elämänhalun. Eläimiä on vaikeampi saada lisääntymään vankeudessa.

[elukka]

hirvittävää haaskausta. japanin kaunottaret tarvitsevat aviomiehiä, jotka siittävät myös kakaroita.
kulttuurissa on jotain vissiin viilattavaa. työpaikat lienevät eräänlaisia munkkiluostareita, uskonto lie materia...

[Taikakaulin]

Japani on kaikessa muita yhteiskuntia edellä. Tämä on hyvää kehitystä kun robotit tekevät kaiken työn. Ei työvoimapulaakaan. Yksi suvunjatkaja riittäköön per pariskunta.

[Sivustakatsoja]

Toisekseen jokainen Japanin nuori sukupolvi on entistä häiriintyneempi joten Japanin väkiluku ei tod tule tasaantumaan mihinkään "50 miljoonaan" vaan se tulee tippumaan ja tippumaan elleivät he ota maahanmuuttajia.

Ihmisten mielikuva lasten hankinnan järkevyydestä riippuu sen hetkisestä elinympäristöstä. Pitää muistaa, että Japani on melko tarkkaan Suomen kokoinen maa, mutta väkiluku on lähes 25-kertainen. Esimerkiksi jos elää keskellä 30 miljoonan ihmisen suur-Tokiota, ei tulle ensimmäisenä mieleen, että väkimäärän lasku olisi jotenkin suuri ongelma.

Jos väkimäärä oikeasti alkaa "romahtaa", lienee odotettavissa ennemmin tai myöhemmin taas sellainen kulttuuriympäristö, jossa lasten hankinta tuntuu hyvältä ajatukselta.

[AfriCat]

Hypoteesi. Ilmiöön voi olla syynä järjestettyjen avioliittojen (Miai-gekkon) väheneminen, joka kompensoi avioliittoikäisten passiivisuuden seurauksia.

Mikään katastrofi väestön väheneminen tuskin on Japanille. Ehkä väkiluku laskee aikansa, kunnes löytyy jokin tietty taso. Toivottavasti Japani ei ota vastaan ulkomaalaisväestöä kompensoimaan väkiluvun laskua. Se olisi japanilaisen kulttuurin loppu, koska tulijoiden ÄO ei useimmissa tapauksissa riittäisi edes 2000 kirjoitusmerkin omaksumiseen.

Eivät ota tai jos ottavat niin korkeintaan hyvin rajoitetusti lähialueilta. Puuttuva osa työvoimaa korvataan roboteilla ja tehostamisella.

[Sivustakatsoja]

Tuo lehtijuttu on osittain hieman sensaatiohakuinen, joka näkyy esim. siinä, että:

• Asiaa koskevaksi auktoriteetiksi nostetaan selvästikin hieman "seksin alamaailmaan" kytkeytyvä ex-Lady Domina.
• Jutussa mainitaan "esimerkkinä" selvästi hyvin poikkeava mies, joka kiihottuu vain tietokonepelien roboteista, aivan kuin tällaisilla hyvin pienen vähemmistön seksuaalisilla poikkeuksilla olisi mitään tekemistä kokonaiskuvan kanssa.

Länsimaisessa mediassa on tapana esittää Japani aina vähän "erilaisessa" valossa (tulee mieleen Madventures-jakso, jossa Japania koskeva jakso keskittyi pitkälti vierailuun yhden naisten käytettyjä alushousuja keräävän pervon kotona). Olisihan se tylsää (ja vähemmän myyvää) yrittää vääntää kohuartikkelia vaikkapa Italian, Kreikan tai Saksan tilanteesta. Tässä poimintoja CIA World Factbookin listasta eri maiden syntyvyydestä vuonna 2013 (kuinka monta lasta syntyy per nainen):

Singapore: 0,79
Taiwan: 1,11
Etelä-Korea: 1,24
Liettua: 1,28
Ukraina: 1,29
Tshekki: 1,29
Romani: 1,31
Puola: 1,32
Japani: 1,39
Kreikka: 1,40
Italia: 1,41
Saksa: 1,42

Japanissa on länsimaalaisten mielikuvissa kaukainen eksoottinen kulttuuri, josta voi erilaisten "hulluja nuo japanilaiset"-tyyppisten juttujen siivittämänä kirjoittaa hieman revitteleviä artikkeleita ilman, että ihmiset osaavat kyseenalaistaa niiden perustaa. Kuten yllä oleva tilasto kertoo, jokseenkin yhtä paljon pitäisi huolestua mm. italialaisten ja saksalaisten lisääntymättömyydestä, puhumattakaan sitten ääripäässä singaporelaisista. Mutta niistä ei saisi aikaiseksi näin jännittäviä artikkeleita dominoineen ja robottifantasioineen päivineen. Tämä on tätä nykypäivän "journalismia", jossa kirjoittaja ei pohdi sitä, mikä olisi informatiivista ja totuudenmukaista vaan sitä, mikä on kohua herättävää.

[ämpee]

Minusta tuo on hieno ilmiö. Arkkikonservatiivina pidän luostarityylistä elämää ihanteellisimpana mahdollisena. Yhteiskuntien pyrkimys pitää jonkinmoista väestönkasvua yllä on pitemmän päälle kestämätöntä jo ekologisistakin syistä. Jollain tavalla tämä ilmiö kylläkin olisi saatava yleistymään Afrikassa. Pitäisikö kehitysavussa siirtyä koukuttavien tietokonepelien lahjoittamiseen, jotta ylijäämäväestö unohtaisi elää oikeasti?

Hohhoijaa menossa on kylläkin todella vakavanlaatuista dysgeniikkaa, kohta 90% maapallon väestä on afrikasta, hyvin menee jne.. 

Hyvin menee, jos saadaan pidettyä ne siellä Afrikassa.

[Ant.]

Länsimaisessa mediassa on tapana esittää Japani aina vähän "erilaisessa" valossa (tulee mieleen Madventures-jakso, jossa Japania koskeva jakso keskittyi pitkälti vierailuun yhden naisten käytettyjä alushousuja keräävän pervon kotona). Olisihan se tylsää (ja vähemmän myyvää) yrittää vääntää kohuartikkelia vaikkapa Italian, Kreikan tai Saksan tilanteesta. Tässä poimintoja CIA World Factbookin listasta eri maiden syntyvyydestä vuonna 2013 (kuinka monta lasta syntyy per nainen):

Singapore: 0,79
Taiwan: 1,11
Etelä-Korea: 1,24
Liettua: 1,28
Ukraina: 1,29
Tshekki: 1,29
Romani: 1,31
Puola: 1,32
Japani: 1,39
Kreikka: 1,40
Italia: 1,41
Saksa: 1,42

Lisäksi tässä taulukossa on muistettava se, että esimerkiksi Saksassa on paljon vilkkaasti lisääntyviä maahanmuuttajia, jotka nostavat lukemaa selvästi. Jos tarkasteluun otetaan pelkät etniset saksalaiset, on tilanne huonompi kuin Japanin etnisten japanilaisten kohdalla.

[kriittinen_ajattelija]

Sanoisin että ongelma johtuu monista tekijöistä niin länsimaissa kuin japanissakin.

A survey conducted by the National Institute of Population and Social Security Research revealed that 61.4% of single men aged 18-34 do not have a girlfriend and that 49% of single women in the same age range do not have a boyfriend.

Ehkä pari ortodoksi juutalaista voisi mennä sinne kouluttamaan Japania siihen suuntaan että syntyvyys nousisi, heillähän on jopa 8/lasta syntyvyys USA:ssa paikoin. Miten ne tekee sen sitten:

-Ei häiriötekijöitä, kuten tv,netti, miljoona muuta kieltoa jotka veisi huomiota oleellisesta eli perheen perustamisesta
-Naiset ja miehet erillisiin kouluihin missä naisille opetetaan lähinnä kodinhoitoa.
-Naimisiin varhaisella iällä, yleensä niin että suku suosittelee 4-5 eri vaihtoehtoa joista sitten valitaan se mieluisin. Ei tarvi olla mitään sielunkumppaneita.
-Uskonnollista aivopesua pitämään kulisseja pystyssä.

(http://ipsi.missouri.edu/pages/news/2005/december/hacidic_man_and_family.jpg)

[Parsifal]

Tässähän olisi hyvä sauma Homma-ekskursiolle Japaniin tarjoamaan apua puuttessa eläville neitosille.

[nollatoleranssi]

Suomalaisten kannalta Japani on tärkeä maa, koska sieltähän sitä lainaa tuli pahimman pankkikriisin aikoihin, ei muista maista. Japanilaisethan myös ostivat Supercellin ja tuskin siinä tapauksessa käy "Nokioita" eli ydintoiminnat pysyvät Suomessa joka tapauksessa.

Japanilaisilla on kuulemma myös kova "Suomi"-innostus eli suomalaiset tuotteet yms. kiinnostavat. Tiettyjä yhtäläisiä piirteitä japanilaisilla ja suomalaisillakin lienee olevan.

Suomi voisikin käyttää hätäapurahojaan lähettämällä Japaniin 10.000 vapaaehtoisen miesjoukon, joka  "panisi kaikkea mikä liikkuu". Eiköhän sitä jotakin tulosta silloin syntyisi?

[Micke90]

Japanissahan käsittääkseni pyritäänkin hallittuun väestönlaskuun. Heillä on siihen varaa. Meillä puolestamme ei ole varaa väestönlaskuun, vaan tulisi pikemminkin pyrkiä väestönkasvuun. Seuraavan hallituksen tärkein tavoite olisikin mielestäni luoda Suomeen toimiva väestöpoliittinen ohjelma, jonka tavoitteena olisi nostaa Suomeen väkiluku 10 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Maahanmuuton osuus väestönkasvusta saisi olla korkeintaan 10 %. Suomelle riittäisi siis n. 1-2 % vuosittainen väestönkasvu.

[kriittinen_ajattelija]

http://www.youtube.com/watch?v=qpZbu7J7UL4
Äskettäin ilmestynyt hyvä 10min dokkari Japanista aiheeseen liittyen.

Dokumentin satoa:
-Suurin osa miehistä Japanissa on nörttejä jotka mieluummin käyttää rahansa magic-kortteihin kun naisten miellyttämiseen. Suurin osa miehistä alle 34v lienee myös esim. neitsyitä.
-Suurin osa Japanin naisista on uranaisia joille seurustelu miehen kanssa saati perheen perustaminen olisi pelkkä taakka/rasite mitä he välttävät mahdollisimman paljon.
-Dokkarin mukaan Japanissa myydään enemmän vaippoja vanhuksille kuin lapsille.

Suosittelen lääkkeeksi uskonnollista aivopesua. 

Japanissahan käsittääkseni pyritäänkin hallittuun väestönlaskuun. Heillä on siihen varaa. Meillä puolestamme ei ole varaa väestönlaskuun, vaan tulisi pikemminkin pyrkiä väestönkasvuun. Seuraavan hallituksen tärkein tavoite olisikin mielestäni luoda Suomeen toimiva väestöpoliittinen ohjelma, jonka tavoitteena olisi nostaa Suomeen väkiluku 10 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Maahanmuuton osuus väestönkasvusta saisi olla korkeintaan 10 %. Suomelle riittäisi siis n. 1-2 % vuosittainen väestönkasvu.

Japanissa on yksi korkeimmista elintasoista maailmassa nykyiselläkin väestöllä, en näe suurta syytä miksi maan väestö määrän pitäisi vähetä jostain syystä. Jokatapauksessa Japanissa ei ole mitään "yhden lapsen politiikkaa" mikä aikaansaisi miljoonia vihaisia lapsia haluavia pareja, Japanin ongelma on se että noin 60% alle 34v on täysin vieraantuneita koko pariutumis-prosessista ja käyttäytyminen biologisessa mielessä hyvin eriskummallista.

[Micke90]

Japanissa on yksi korkeimmista elintasoista maailmassa nykyiselläkin väestöllä, en näe suurta syytä miksi maan väestö määrän pitäisi vähetä jostain syystä. Jokatapauksessa Japanissa ei ole mitään "yhden lapsen politiikkaa" mikä aikaansaisi miljoonia vihaisia lapsia haluavia pareja, Japanin ongelma on se että noin 60% alle 34v on täysin vieraantuneita koko pariutumis-prosessista ja käyttäytyminen biologisessa mielessä hyvin eriskummallista.

Sinä et ehkä näe, mutta japanilaiset ilmeisesti näkevät. Jos Suomen kokoisella alueella asuu 127 miljoonaa ihmistä, ei väestönlasku ole mikään katastrofi. Vaikka Japanin väkiluku tippuisi puoleen, olisi heitä silti 63,5 miljoonaa (saman verran kuin brittejä). Jos Suomen väkiluku tippuisi puoleen, olisi meitä  vain. 2,75 miljoonaa. Nykyisen kahden lapsen politiikan sijaan tarvitsisimme kolmen tai neljän lapsen politiikkaa. Ehdotankin, että lapsilisät sidottaisiin lapsilukuun seuraavasti:

1. lapsesta 50 €/kk/lapsi
2. lapsesta 100 €/kk/lapsi
3. lapsesta 350 €/kk/lapsi
4. lapsesta 450 €/kk/lapsi
Seuraavista 500 €/kk/lapsi

Äitiysavustuksen/äitiyspakkauksen taas voisi porrastaa seuraavasti

1. lapsesta 140 € (pakkauksena tai rahana)
2. lapsesta 140 € (pakkauksena tai rahana)
3. lapsesta 500 € (rahana)
4. lapsesta 700 € (rahana)
seuraavista 1000 € (rahana)

Kummasti vain ihmiset tekevät sitä, mistä maksetaan. 

Itse kyllä olen katsellut aiheesta dokumentteja enkä usko että lapsilisillä on kovin suurta merkitystä syntyvyyden kasvuun. Suurin osa jättää lapset tekemättä lähinnä siksi etteivät he halua tehdä niitä eikä siksi "että heillä ei olisi varaa"

Syntyvyyttä voi nostaa lähinnä mm.aborttien kieltämisellä, uskonnollisella aivopesulla tai naisten oikeuksien rajoittamisella - ei uranaisia.

Ei lapsilisien suuruudella varmasti olekaan merkitystä yksi- tai kaksilapsisten perheiden lastenhankinnan kannalta, mutta kolmi- tai nelilapsisten perheiden kannalta lapsilisillä alkaakin jo olla merkitystä. Harvan kukkaro oikeasti kestää maksaa omasta pussistaan kolmen tai neljän lapsen ruokia, vaatteita, harrastuksia ja opiskelua. Vai miten selität sen, että naisten keskimääräinen lapsilukutoive on 2,6 lasta, mutta he saavatkin vain 1,9 lasta? Itse asiassa yksi- tai kaksilapsisilla perheillä ei ole yhteiskunnan kannalta yhtään mitään merkitystä ja heidän tukemisensa tulisi oikeastaan lopettaa kokonaan.

[Uuno Nuivanen]

Ainakin Abdi '4 vaimoa, 30 lasta' olisi ihan mielissään.

[Micke90]

Ainakin Abdi '4 vaimoa, 30 lasta' olisi ihan mielissään.

Nooh, Abdi vaimoineen tietenkin rajattaisiin pois lapsilisien ja muiden sosiaalietuuksien piiristä. Sosiaaliturva kuuluisi nimittäin vain Suomen kansalaisille, mikä ehkäisisi aika tehokkaasti uusien somppujen maahanmuuttoa. Tavoitteenahan tulisi olla, että tänne muuttaisi vain yritysjohtajia, suurlähettiläitä ja kansainvälisten yritysten työntekijöitä perheineen, jotka eivät tarvitse sosiaaliturvaamme, vaan pikemminkin hyödyttävät tätä maata. Suomi voisi periä heiltä korkeintaan muodollisen 5 % tuloveron korvauksena sosiaaliturvan poistamisesta.

[kriittinen_ajattelija]

Sinä et ehkä näe, mutta japanilaiset ilmeisesti näkevät. Jos Suomen kokoisella alueella asuu 127 miljoonaa ihmistä, ei väestönlasku ole mikään katastrofi. Vaikka Japanin väkiluku tippuisi puoleen, olisi heitä silti 63,5 miljoonaa (saman verran kuin brittejä). Jos Suomen väkiluku tippuisi puoleen, olisi meitä  vain. 2,75 miljoonaa. Nykyisen kahden lapsen politiikan sijaan tarvitsisimme kolmen tai neljän lapsen politiikkaa. Ehdotankin, että lapsilisät sidottaisiin lapsilukuun seuraavasti:

1.Suurin osa Japanilaisista asuu kaupungeissa, joten maan koolla ei niinkään ole merkitystä. Eihän ne kuitenkaan haluaisi asua maalla ja omistaa 10 hehtaaria peltoa, joten maan koko on sinällään merkityksetön, etenkin kun ne on meren ympäröimiä mistä ne saa kalaa kaikille ruuaksi. Se on vähän sama jos Suomen asukasluku olisi 100 miljoonaa ja ne kaikki asuisi Helsigistä Turkuun ulottuvassa suurkaupunkia-alueella ja loppu Suomi olisi asumatonta. Oleellista on se riittääkö resurssit väestölle vai ei, ja Japanille selvästikkin riittää.
2.Japani haluaa leikkiä suurvaltaa ja pysyä vahvana, siihen tarvitaan luonnollisesti suurehko populaatio pyörittämään koneistoa.
3. Japanilaiset ei ole jättäneet lasten tekemistä liikakansoituksen takia vaan lähinnä siksi että heistä on tullut häiriintyneitä' naisia pelkääviä hissukoita.

Kummasti vain ihmiset tekevät

sitä, mistä maksetaan

Itse kyllä olen katsellut aiheesta dokumentteja enkä usko että lapsilisillä on kovin suurta merkitystä syntyvyyden kasvuun. Suurin osa jättää lapset tekemättä lähinnä siksi etteivät he halua tehdä niitä eikä siksi "että heillä ei olisi varaa"

Syntyvyyttä voi nostaa lähinnä mm.aborttien kieltämisellä, uskonnollisella aivopesulla tai naisten oikeuksien rajoittamisella - ei uranaisia.

[Katulamppu]

http://www.youtube.com/watch?v=qpZbu7J7UL4
Äskettäin ilmestynyt hyvä 10min dokkari Japanista aiheeseen liittyen.

Dokumentin satoa:
-Suurin osa miehistä Japanissa on nörttejä jotka mieluummin käyttää rahansa magic-kortteihin kun naisten miellyttämiseen. Suurin osa miehistä alle 34v lienee myös esim. neitsyitä.
-Suurin osa Japanin naisista on uranaisia joille seurustelu miehen kanssa saati perheen perustaminen olisi pelkkä taakka/rasite mitä he välttävät mahdollisimman paljon.
-Dokkarin mukaan Japanissa myydään enemmän vaippoja vanhuksille kuin lapsille.

Färsaarilla maahantuovat naisia, kertoi BBC eilen, vähän kuin Suomessa miehiä kait sitten:
http://www.bbc.co.uk/news/blogs-news-from-elsewhere-24637771

Faroe Islands: Men 'must import brides'

Ehkä sama toimisi sielläkin. Saari kun saari.
Tietty jos ei naiset kiinnosta niin aika turhaa se sitten on, mutta jospa heitä kiinnostaa vaan eivät tohdi sitä ääneen sanoa.

[KalleK]

Nykyisen kahden lapsen politiikan sijaan tarvitsisimme kolmen tai neljän lapsen politiikkaa. Ehdotankin, että lapsilisät sidottaisiin lapsilukuun seuraavasti:

1. lapsesta 50 €/kk/lapsi
2. lapsesta 100 €/kk/lapsi
3. lapsesta 350 €/kk/lapsi
4. lapsesta 450 €/kk/lapsi
Seuraavista 500 €/kk/lapsi

Äitiysavustuksen/äitiyspakkauksen taas voisi porrastaa seuraavasti

1. lapsesta 140 € (pakkauksena tai rahana)
2. lapsesta 140 € (pakkauksena tai rahana)
3. lapsesta 500 € (rahana)
4. lapsesta 700 € (rahana)
seuraavista 1000 € (rahana)

Kummasti vain ihmiset tekevät sitä, mistä maksetaan. 

Mickellä on ihan oikeansuuntaisia ideoita.

Tässä on vaan tärkeää nyt muistaa se, että kaikki nämä tuet tulee jo lähtökohtaisesti kohdistaa molemmille vanhemmille, ei vain lähihuoltajalle (äidille).

Mitä enemmän miehet laitetaan puhtaasti maksumiehiksi, sitä nihkeämmin he hinkuavat isiksi.

Jos suomalaisisia miehiä halutaan kannustaa tekemään lisää suomalaisia lapsia, on elatusapujärjestelmä uusittava perusteiltaan tai poistettava kokonaan, sekä kaikki muut tuet pistettävä tasapuolisesti jakoon kummankin vanhemman kesken. Ruotsista mallia vaan suoraan, siellä tämä on ymmärretty.

On täysin kestämätön tilanne, mikä nykyään on päällä, että isiltä revitään kaikki rahat ja enemmänkin, mutta hän ei saa siitä vastineeksi mitään.

Lakia on uudistettava myös siten, että erolapsi voi asua virallisesti kummankin vanhemman luona. Tämäkin on outo kummajainen, että miksi se ei jo nyt ole niin, koska kyse olisi hyvin helposta ja yksinkertaisesta lakimuutoksesta, joka parantaisi välittömästi kymmenien tuhansien erolapsien asemaa ja elämää (esimerkiksi eroriitoja vähentämällä kun ei tarvitsisi tapella lapsen asumisesta), mutta jostain syystä tätä ei feministi-Suomi tällä hetkellä halua.

Isillä ei ole mitään oikeuksia lapsiinsa Suomessa, vain velvollisuuksia. Ja siitä meidän pitäisi nyt ihan ensimmäisenä päästä eroon. Jos halutaan nimittäin sitä syntyvyyttä lisätä ja tukea.

Kas kun niiden lapsien tekoon ainakin toistaiseksi vielä tarvitaan niitä miehiäkin.

[starsailor]

Japanilaisista elokuvista saa seksistä sellaisen käsityksen, että paikallinen tapa on tietynlainen lievä raiskaus, jossa innokas mies lähestyttyään naista aluksi riittävän monta kertaa päättää ottaa naisen kysymättä häneltä ja nainen lopulta tyytyy rooliinsa. Voisin tietyllä tavalla uskoa, että tässä on totuuden siemen, kun kulttuurin ja sukupuolten roolit ovat hyvin erikoiset. Kun tähän yhdistää nykymaailman tiukemman moraalikoodiston ja -vaatimukset, niin tälläinen luotainen naisen ottaminen ei enää tule kyseeseen. Eli, ilman kunnon statusta Japanilaismies jää ilman naista.

[Katulamppu]

Japanilaisista elokuvista saa seksistä sellaisen käsityksen, että paikallinen tapa on

Miltähän sivustolta on elokuvia katseltu

[Sour-One]

Japanissa on yksi korkeimmista elintasoista maailmassa nykyiselläkin väestöllä, en näe suurta syytä miksi maan väestö määrän pitäisi vähetä jostain syystä. Jokatapauksessa Japanissa ei ole mitään "yhden lapsen politiikkaa" mikä aikaansaisi miljoonia vihaisia lapsia haluavia pareja, Japanin ongelma on se että noin 60% alle 34v on täysin vieraantuneita koko pariutumis-prosessista ja käyttäytyminen biologisessa mielessä hyvin eriskummallista.

Sinä et ehkä näe, mutta japanilaiset ilmeisesti näkevät. Jos Suomen kokoisella alueella asuu 127 miljoonaa ihmistä, ei väestönlasku ole mikään katastrofi. Vaikka Japanin väkiluku tippuisi puoleen, olisi heitä silti 63,5 miljoonaa (saman verran kuin brittejä). Jos Suomen väkiluku tippuisi puoleen, olisi meitä  vain. 2,75 miljoonaa. Nykyisen kahden lapsen politiikan sijaan tarvitsisimme kolmen tai neljän lapsen politiikkaa. Ehdotankin, että lapsilisät sidottaisiin lapsilukuun seuraavasti:

1. lapsesta 50 €/kk/lapsi
2. lapsesta 100 €/kk/lapsi
3. lapsesta 350 €/kk/lapsi
4. lapsesta 450 €/kk/lapsi
Seuraavista 500 €/kk/lapsi

Äitiysavustuksen/äitiyspakkauksen taas voisi porrastaa seuraavasti

1. lapsesta 140 € (pakkauksena tai rahana)
2. lapsesta 140 € (pakkauksena tai rahana)
3. lapsesta 500 € (rahana)
4. lapsesta 700 € (rahana)
seuraavista 1000 € (rahana)

Kummasti vain ihmiset tekevät sitä, mistä maksetaan. 

Itse kyllä olen katsellut aiheesta dokumentteja enkä usko että lapsilisillä on kovin suurta merkitystä syntyvyyden kasvuun. Suurin osa jättää lapset tekemättä lähinnä siksi etteivät he halua tehdä niitä eikä siksi "että heillä ei olisi varaa"

Syntyvyyttä voi nostaa lähinnä mm.aborttien kieltämisellä, uskonnollisella aivopesulla tai naisten oikeuksien rajoittamisella - ei uranaisia.

Ei lapsilisien suuruudella varmasti olekaan merkitystä yksi- tai kaksilapsisten perheiden lastenhankinnan kannalta, mutta kolmi- tai nelilapsisten perheiden kannalta lapsilisillä alkaakin jo olla merkitystä. Harvan kukkaro oikeasti kestää maksaa omasta pussistaan kolmen tai neljän lapsen ruokia, vaatteita, harrastuksia ja opiskelua. Vai miten selität sen, että naisten keskimääräinen lapsilukutoive on 2,6 lasta, mutta he saavatkin vain 1,9 lasta? Itse asiassa yksi- tai kaksilapsisilla perheillä ei ole yhteiskunnan kannalta yhtään mitään merkitystä ja heidän tukemisensa tulisi oikeastaan lopettaa kokonaan.

Se talouskasvu...

[Sivustakatsoja]

1.Suurin osa Japanilaisista asuu kaupungeissa, joten maan koolla ei niinkään ole merkitystä.

Tämä on aika erikoinen argumentti. Väenpaljous ei ole ongelma, jos väki asuu kaupungeissa?

Oleellista on se riittääkö resurssit väestölle vai ei, ja Japanille selvästikkin riittää.

Japani on yksi maailman tuontiriippuvaisimmista maista. Ja onhan siellä, varsinkin tsunamin jälkeen, usein ns. "energiansästötalkoita" esim. siten, että kesähelteillä kärvistellään ilman ilmastointia.

2.Japani haluaa leikkiä suurvaltaa ja pysyä vahvana, siihen tarvitaan luonnollisesti suurehko populaatio pyörittämään koneistoa.

Mahtaako Japanilla olla varsinaisia "suurvaltapyrkimyksiä"? Kinastelu Kiinan ja Etelä-Korean kanssa muutamasta asumattomasta kivikosta keskellä merta ei oikein tuohon riitä. Sen japanilaiset itsekin tietävät, että tällainen "väkilukukilpavarustelu" on jo lähtökohtaisesti hävitty 10-kertaisen väestön omaavaa Kiinaa vastaan.

Oman turvallisuutensa Japani pohjaa kumppanuuteen USA:n kanssa (sekä vaihtoehto B: omat ydinaseet; Japania on sanottu käytännössä ydinasevaltioksi).

3. Japanilaiset ei ole jättäneet lasten tekemistä liikakansoituksen takia vaan lähinnä siksi että heistä on tullut häiriintyneitä' naisia pelkääviä hissukoita.

Sinun kaltaistesi rasistien takia hommafoorum leimautuu rasistien leikkikentäksi.

Tässä ketjussa on jo aiemmin käsitelty tuota asiaa. Millaisin rasistisin sanankääntein mahtaisit luonnehtia sitten esimerkiksi Saksan tai Italian käytännössä samalla tasolla olevaa lisääntymistilannetta?