Vesa Puuronen -keskusteluketju

[Haplotaxida]

Kiitos tuosta selvennyksestä äärioikeistolaisuudesta eli olen sitten äärimmäisen ei-äärioikeistolainen, kun en noita mainitsemisia näkemyksiä kannata mitenkään. Seuraavasta lainauksesta jäin kuitenkin pyörittelemään mielessäni muutamia huomioita ja toisenlaista versiota. Saatan kommentoida joitain muitakin kohtia myöhemmin (tästä tuli jo niin pitkä): 

.. Äärioikeistolaiseen ajatteluun voi kuulua myös niin sanottu hyvinvointisovinismi eli käsitys, että vain oman kansan jäsenet ovat oikeutettuja hyvinvointipalveluihin tai erilaisiin etuuksiin, kuten eläkkeisiin, työttömyyskorvauksiin. ..

Eli oma kansa siinä yksikulttuurisessa kontekstissa, muttei perustuslain tarkoittamassa mielessä, jossa puhutaan myös kansasta, siis Suomen kansasta ja siihen liittyen kansalaisuudesta. Pienoinen tutkimuksellinen haaste mielestäni piilee tähän liittyen siinä, että tavallinen tallaaja, 80-vuotias mummo voinee kadulla hihasta nykäisten vastata tuohon kysymykseen (kenelle ne kuuluu) siten, että suomalaisille (Suomen kansalaisille) ne totta kai kuuluu, varsinkin jos samalla esitetään kysymys siitä, että pitäisikö niiden kuulua esim. thaimaalaiselle marjanpoimijalle tai virolaisille työmiehille. Aivan samoin voi vastata se äärioikeistolainen, mutta tarkoittaessaan niillä suomalaisilla vain selkeästi rajatumpaa ja samalla sitä yksikulttuurista joukkoa. Merkitykset voivat toki olla myös mitä tahansa näiden kahden välillä. 80-vuotias mummo ei ehkä ajattelekaan aivan perustuslain tarkoittamassa mielessä, sisäistäen siihen "suomalaisille" niin mm. saamelaiset, kuin suomenruotsalaiset, että täällä pitkään asuneet hyvin kotoutuneet, sekä samalla suomenkieltä osaavat ja työssä käyvät maahanmuuttajatkin ilman kansalaisuutta.

Sivuhuomiona, niin joidenkin mielestä kenties voisi olla syystä tai toisesta houkuttelevaa esittää ja käsitellä tällaiset kuitenkin yhtenä massana, varsinkin silloin jos perustuslaillisemman näkökulman esittäjänä ei olekaan se 80-vuotias mummo kadulla naaman ja nimen kera, vaan sen sijaan esim. eronnut ja elämänsä ehtoopuolelle jo kääntyvä perussuomalaisia kannattava mies ja vieläpä anonyyminä netissä.

Ajatusten verbaaliset ilmaisut voivat siis olla toisinaan hyvin, jollei täysin samanlaisia, mutta sanojien tarkoittamat merkitykset, että maailmankuvat ja arvot taustalla voivat olla käytännössä täysin erilaisia ja vastakkaisia. Se kannattaa ottaa huomioon näissä nettikeskusteluissakin, joissa sitä yksittäisen kirjoittajan sanomaa harvoin kovin paljon varmennetaan ja tarkennetaan syvällisemmin lisäkysymyksillä. Kadulla sen sijaan esim. toimittaja voi kysäistä mummolta vähän lisää, ennen kuin tekee lehteen jutun.

Yhtä lailla huomioitavaa on sekin, että hyvin merkittävä osa suomalaisista ei ole harjaantunut joko työnsä, harrastuksiensa tai vuosien nettikirjoittelun (tms) seurauksella pilkun tarkkaan itsensä eli ajatuksiensa, tunteidensa, että arvojensa ilmaisuun. Harjaantumattomuus johtaa helposti karkeaan ilmaisuun, joka voidaan ymmärtää väärin ja myös tässä tapauksessa ns. väärin.

Siitä perustuslain näkökulmasta sitten hivenen pidemmälle mennen ja tuon lainauksen seuraavasti muotoillen:

.. Xxxxxxxxxxxxxxxxx:en ajatteluun voi kuulua myös niin sanottu xxxxxxxxxxxxxxxxxxxx eli käsitys, että vain oman yhteiskunnan jäsenet ovat oikeutettuja hyvinvointipalveluihin tai erilaisiin etuuksiin, kuten eläkkeisiin, työttömyyskorvauksiin. ..

Omaksihan kukin tässä yhteiskunnassa oleva voi sitä kutsua. Niin, miksi sellaista ajattelua kuuluisi sitten kutsua? Tästä päästään myös siihen kysymykseen, että miten sen ulkopuolella olija voi ja pitäisi tulla sen jäseneksi, jotta olisi oikeutettu niin hyvinvointipalveluihin kuin niihin etuuksiinkin täysimittaisesti. Vapaan liikkuvuuden (jonka mielenilmauksissa on ollut poliitikkoja ja muita puolueiden aktiiveja mukana, varsinkin vihreistä ja vasemmistosta) mukaan ilmeisesti kaikilla pitäisi olla oikeus ja täysin vapaasti. Sen manifestista:

Manifesti vapaan liikkuvuuden puolesta

Samalla, kun globalisaatio pyrkii vapauttamaan pääoma- ja informaatiovirrat sekä tavaroiden liikkumisen, on globaali siirtolaisuuden hallinta entisestään kasvanut. Kontrollimekanismit yrittävät estää ihmisiä liikkumasta ja etsimästä parempaa elämää ylläpitäen diktatuureja ja halpatuotantovyöhykkeitä. Ulkomaalaislait, jotka tekevät ihmisistä "laittomia", luovat joustavaa, prekaaria ja heikon neuvotteluvoiman omaavaa työvoimaa työnantajien armoille.

Meidän on tässä tilanteessa jo pelkästään oman etumme vuoksi asetuttava kaikkien - "laillisten" ja "laittomien" - siirtolaisten ja pakolaisten rinnalle Suomen ja Euroopan unionin siirtolaisvihamielistä politiikkaa vastaan. Syiden kysyminen ihmisten liikkeelle nousee viranomaisten tarpeista kontrolloida – oleellista on halu rakentaa parempaa elämää. Kaikilla ihmisillä on syntyperästä riippumatta oltava vapaus liikkua ja asettua asumaan minne haluavat. ..

Kohti avointa kansalaisuutta

Paperittomien siirtolaisten kohdalla puhe ihmisoikeuksista on osoittautunut tyhjäksi. Karmeat historialliset ennakkotapaukset osoittavat, ettei ihmisoikeuksia kunnioiteta ilman kansalaisuuden tuomaa suojaa. Siksi kansalaisuuskäsitettä on välttämätöntä laajentaa. Euroopan kansalaisuus kuuluu jokaiselle unionin alueella elävälle ihmiselle.

- Manifesti vapaan liikkuvuuden puolesta

Missä määrin voimme sulkea muita ulkopuolelle, olematta rasisteja? Tulijoita olisi vielä jotenkin olemassa olevan hyvinvointivaltion yltäkylläisten (koko maailman mittakaavassa) pöytien ääreen vaikka kuinka, varsinkin maailman väestönkasvun ja pitkälti sen tavalla tai toisella aiheuttaman siirtolaispaineen vuoksi, josta Soininvaarakin on kirjoittanut siten, ettemme siihen kykene vastaamaan edes Euroopan mittakaavassa Afrikan osalta. Mikä on sinun näkemyksesi asiasta?

Muoks: Tarkennuksia, tarkennuksia.

[Kauhea Ihmismäinen Otus]

Minä puolestani suosittelen Puuroselle ihan perus kulttuurintutkimukseen tutustumista. Esim. Hofsteden kansallisten kulttuurien ulottuvuuksista voi jo selvästi nähdä kulttuureiden yhteyksiä mm. tasa-arvoon (esim. PDI- ja MAS-indeksit). Otetaan esimerkki. Ruotsi vs. Irak.

Valtaetäisyys (kuinka paljon ihmiset sietävät eriarvoisuutta): Ruotsi 31 vs. Irak 95.
Yksilöllisyys: Ruotsi 71, Irak 30.
Maskuliinisuus: Ruotsi 5, Irak 70.
Epävarmuuden välttäminen (kuinka ihmiset sietävät monimerkityksellisiä tai tuntemattomia tilanteita ahdistumatta, korkea arvo tarkoittaa pyrkimystä hallita asiaa esim. uskomuksilla ja instituutioilla): Ruotsi 29, Irak 85.

Onko siis sattumaa, että ruotsalaisen yhteiskunnan suhtautuminen tasa-arvoon on sellainen kuin se on ja vastaavasti Irakin? Mutta jos Puurosta kuunnellaan, niin meidän täytyy sopeutua ja muuttua kohti irakilaisten pakolaisten kulttuuria. Ei saa odottaa, että he sopeutuisivat täysin meidän kulttuurimme tai on äärioikeistolainen, kuten äsken kuulimme.

Komps. Tosin tästä kulttuurianalyyzihässäkästä puuttuu ns. sipulimalli: Kulttuuri koostuu eri kerroksista kuten sipuli, joista osa on ulkopuolisille näkyviä (eleet, rituaalit, symbolit, kieli) ja osa näkymättömiä (tärkeimpänä mainittakoon arvot).

Ongelmana on se, että ne näkymättömät kulttuurin arvot (esim.  miesten ja naisten roolit, tabut, uskonnon rooli, suhtautuminen erilaisuuteen, yksilönvapaus vs yhteisöllisyys, aikakäsitys,  konservatiivisuus/liberaalisuus, yhteisön vs oman edun tavoittelu)  ovat kulttuurin ytimessä ja niitä on hankala muuttaa. Vaikka yksilöillä on vapaa tahto jne. on yksilö mielestäni aina tiettyyn pisteeseen asti oman kulttuurinsa tuotos: Lapsuudenkodin kulttuuri ja sen arvot ovat kuitenkin se lähtöoletus, jos yksilö itse ei lähde tietoisesti omaksumaan muita arvoja.

Jos siis laitat N kpl yksilöitä kulttuurista X samalla alueelle rikastamaan kulttuuri Y:n poppoota on erittäin, erittäin tärkeää tarkastella kulttuurien X ja Y yhteensopivuutta. Jos kulttuurien ydinarvot ovat ristiriidassa keskenään / ovat hankalasti yhteensovitettavissa, niin mikäköhän on lopputulos?

Monicultturelli utopialandia vai etniset konfliktit ja kyröily?

[CaptainNuiva]

Hommalle 6.

Kommentoin vielä paria kysymystä.

Äärioikeiston määrittelystä:   Äärioikeistolaiseen ajatteluun voi kuulua myös niin sanottu hyvinvointisovinismi eli käsitys, että vain oman kansan jäsenet ovat oikeutettuja hyvinvointipalveluihin tai erilaisiin etuuksiin, kuten eläkkeisiin, työttömyyskorvauksiin, toimeentulotukeen jne. Anti-islamilainen ideologia on tätä nykyä tyypillistä monille äärioikeistolaisille liikkeille mutta myös juutalaisvastaisia, venäläisvastaisia tai romanien vastaisia liikkeitä, puolueita ja ryhmiä löytyy.

Jos todellakkin äärioikeistolaisuus määritellään niin että vastustaa eläkkeiden maksamista ja tukien jakamista henkilöille sillä perusteella että oleskelevat Suomessa niin tunnustaudun äärioikeistolaiseksi.
Samoiten tunnustaudun ääri-oikeistolaiseksi sen suhteen että vastustan mm.islamin nimissä (Kuin myös muiden uskontojen) tehtyjä kivittämisiä ja naisten alistamista sekä yleensäkin koko sharia paskaa jolla ei ole modernin yhteiskunnan kanssa  mitään tekemistä.
Lopullisen niitin ääri-oikestolaisuudelleni antaa se että vastustan kerjäläisten vapaata perseilyä siinä missä muidenkin vastaavaa toimintaa.

Olen siis ääri-oikeistolainen mutta onnekseni sitä kautta näemmä realisti.
Jos siirtäisin Puurosen opit oman talouteni pitoon niin alta aika-yksikön olisin mieron tiellä.
Olisipa kiinnostavaa kuulla millä Puuronen rahoittaisi kaikkien tänne oleskelemaan hamuavien eläkkeet ja etuudet...Velalla?

[cassius ali]

Hommalle 6.
Sopeutumiskyvystä.  Nähdäkseni kotoutuminen onnistuu parhaiten silloin kun sekä maahanmuuttaja että maa johon on muutettu muuttuvat. Vaatimus pelkästään maahanmuuttajien sopeutumisesta (muuttumisesta, sulautumisesta) edustaa äärioikeistolaista näkemystä yhden kansakunnan valtiosta ja kaikista ulkopuolelta tulevista uhkana tälle valtiolle ja kansalle.

Psykopatologiset tekstianalyysit saattavat joskus olla aika mielenkiintoisiakin, mutta nyt Puurosen kohdalla täytyy valitettavasti todeta, että alkaa käydä jo yksitoikkoiseksi.

Sitä yhtä ja samaa marxilais-leniniläisestä perinteestä kumpuavaa puppugeneraattorin pyöritystä vaan jatkuvasti. Sielläkin kaikken  yhteiskunnallisten tapahtumien ja ilmiöiden tarkoitukseksi ja päämääräksi oli jo valmiiksi etukäteen päätetty olevan vain yksinomaan bolseviikkien yksinvallan pönkittäminen.

Kaikki ns. siellä tutkimukset tehtiin ja haettiin ja lainattiin vain ja yksinomaan siinä tarkoituksessa, että ne antaisivat oikeutuksen, perustan ja tarvittaessa myöskin suojaavan savuverhon bolseviikkien yksinvaltaiselle terrorille.

Niinkuin nyt tuo sopeutumiskykykin ja kotoutuminen:
kuka on paennut oman kulttuurinsa aiheuttamaa sekasortoa ?
kenen on tarvetta sopeutua ja kotoutua ?
kuka on kotonaan ja omassa maassaan ?
kuka on vieras ja kuka nauttii vieraanvaraisuutta ?
kuka tarjoaa vapaan ylöspidon kaikilla mausteilla ?
mikä kulttuurimuoto tuottaa sekasortoa ja mikä hyvinvointia ?
onko rauhallinen, luterilainen, työntekoa kunnioittava tasa-arvoon perustuva hyvinvointiyhteiskunta jotenkin huonompi, kuin kiihkomieliseen aggressiiviseen uskonsotaan yllyttävä, äärimmäisen epätasa-arvoinen paimentolaiskultttuuri ?

Sotien jälkeen Suomi on kotouttanut koko maailmalle esimerkikisi kelpaavalla tavalla 400 000 Karjalan evakkoa, maksanut velkansa, rakentanut vaikeissa oloissa kovalla työllä 60 vuodessa aivan mallikelpoisen hyvinvointiyhteiskunnan, tarjonnut omille vähemmistöillleen, inkeriläiset mukaan lukien kaikki samat oikeudet ja edut kuin valtaväestölleenkin, jopa sen ylikin, jopa tarjonnut turvapaikan, elannon ja ylöspidon kymmenille tuhansille muunkin maailman avuntarvitsijoille ja jopa puhtaille elintasopakolaisilllekin.

Niinpä Suomella ei ole mitään syytä oman kultturinsa ja oman toimintansa häpeilyyn, päinvastoin. Kyllä me suomalaiset voimme aivan hyvällä omallatunnolla odottaa, että vieraanvaraisuuttamme nauttimaan tulevat sopeutuvat suomalaiseen elämäntyyliin. Kyllä me voimme aivan hyvin olettaa että kotoutuminen tarkoittaa nimenomaan Suomeen muualta tulleiden ihmisten kotoutumista suomalaiseen elämäntyyliin.  Ei Irakin, Iranin, Afganistanin taikka Somalian sekasorrolla taida olla kovin paljoa myönteistä annettavaa, olisipa se Puurosen ym mokuttajien mielestä kuinka eksoottisen kiihottavaa hyvänsä. Muutoksiin täytyy tietysti suomalaistenkin aina olla valmis, mutta suomalaisten omilla ehdoilla.

Jos Puuronen haluaa tämän perusteella leimata suomalaiset äärioikeistolaisiksi ja hakea siihen omia poliittisa tarkoituksiaan palvelemaan tukea ja todisteita kaiken maailman Muddeilta niin se on hänen ongelmansa. Se kertoo vain siitä, kuinka kauas menneeseen bolseviikkiseen aatemailman hän on jämähtänyt ja kuinka huonosti hän nykypäivän Suomea ja suomalaisia ymmärtää.

[mietinen]

Homojen rodullistamista?

http://www.kho.fi/paatokset/57307.htm

Iranissa homoseksuaaliset teot on islamilaisen lain mukaan kriminalisoitu ja niistä voi seurata kuolemanrangaistus. Hallinto-oikeuden päätöksessä on mainittu maatietolähteinä UNHCR Guidance Note on Refugee Claims Relating to Sexual Orientation and Gender Identity 21.11.2008, UK Home Office: Operational Guidance Note Iran 15.3.2011 sekä UK Home Office: Country of Origin Information Report Iran 31.8.2010.

Katsotko uskonnollisen yhteisön

• rodullistavan homot "sosiaaliseksi roduksi"?
• olevan "rakenteellisesti rasistisia" homoja kohtaan?
• jos kyllä, mitkä "rodullistamisen mekanismit" aiheuttavat tämän?

Vai rodullistiko KHO uskonnollisen ryhmän päätöksessään? Oliko mahdollinen "kulttuuristen piirteiden luonnollistaminen" tai "rodullistaminen" epätoivottavaa?

[ilmari3.]

Hiljaista on keskustelurintamalla.

En kuitenkaan ihmettele, jos Puuronen ei vastaa sinänsä järkeviin ja erittäin teräviin kysymyksiin. Kukapa viitsisi alinomaan vastailla, jos kunnioitus kysymyksen asettajalta vastaajaa kohtaan puuttuu täysin.

Tokkopa olisi sensuuria Hommassa, jos modet "tykittäisivät" Puurosta valitsemalla max. kolme mielestään ajankohtaista postausta kerrallaan ja Puuronen saisi sitten aikataulunsa mukaan vastailla.

[Punaniska]

Sopeutumiskyvystä.  Nähdäkseni kotoutuminen onnistuu parhaiten silloin kun sekä maahanmuuttaja että maa johon on muutettu muuttuvat. Vaatimus pelkästään maahanmuuttajien sopeutumisesta (muuttumisesta, sulautumisesta) edustaa äärioikeistolaista näkemystä yhden kansakunnan valtiosta ja kaikista ulkopuolelta tulevista uhkana tälle valtiolle ja kansalle.

Sulta ei rasismiin ja äärioikeistolaisuuteen erikoistuneena taida työ loppua ihan äkkiä. Jos määritelmäsi pitää paikkansa, niin Ruotsia ja Norjaa lukuunottamatta koko maailma on äärioikeistolainen.

EDIT: Jos olet auktoriteetti määrittelemään äärioikeistolaisuutta, niin arviointikriteereilläsi olen äärioikeistolainen.

Mitä sitten?

[Uuno]

Tässä puuttuu kunnioitus puolin ja toisin, ja syystä.

Tämä keskustelu muistuttaa hyvin vahvasti keskusteluja kovan linjan kommunistien kanssa takavuosina. Aina oli joku valopää muistuttamassa että pitää vaan keskustella niin kyllä se siitä. Kun neuvostokommunismi romahti niin keskustelua ei tarvinnut ihan hirveästi enää käydä, koska oltiin kiistattomasti osoitettu että kommunismi oli perseestä.

Tässä on ihan sama juttu. Puurosen kanssa keskustelu on samaa tasoa kuin väittely kiljuskinin kanssa ainoana erona se, että Puurosen näkemyksillä on jostain syystä alkeellinen sosiaalinen hyväksyntä, niin kuin oli kommunistienkin "mielipiteillä". Mitään lisäarvoa keskusteluun se ei kuitenkaan tuo.

Joskus sitä miettii että kuinka kiva olisi seurata sellaista maahanmuuttokeskustelua, jossa aihe ei kenellekään olisi henki ja elämä, vaan asia muiden joukossa. Tätä iloa minulle tuskin kuitenkaan suodaan.

[cassius ali]

Tässä puuttuu kunnioitus puolin ja toisin, ja syystä.

Kunnioitus pitää ansaita.

Joskus sata vuotta sitten saattoi riittää, että kun laittoi yliopilaslakin päähänsä ja väitti olevansa yliopiston tutkija, niin maaseudun koulujakäymätön raatajakansa katsoi kunnioittaen ylöspäin ja uskoi kaiken mitä tuo ilmestys suustaan päästeli. Puurosen murheeksi asia ei ole enään sillä tavalla. Ihmiset ajattelee omalla järjellään.

Jokus tulee ajatelleeksi, että miksi tällaisten puurosten täytyy aina olla hakemassa aihetta oman kansansa syyttelyyn, ruoskintaan ja vähättelyyn. 1980 -luvulla kansalisen itseruoskinnan välineenä heillä oli se että suomi ei ollut tarpeeksi bolsevistinen ja tänään ruoskinnan välineenä käytetään sitä, että Suomi on liian rasistinen.

Olettaisin, että tuollainen omaan kansaansa kohdistuva itseinho lähtee omasta henkilökohtaisesta itseinhosta ja kun sitä on liian vaikea noin psykologisesti omakuvaa ja itsetuntoa uhkaavana tekijänä käsitellä, niin tuo itseinho laajennetaankin sitten  käsittämään koko omaa kansallisuutta.

Tosiasiaksi kuitenkin jää, kuten olemme moneen kertaan todeneet että Suomen sodanjälkeinen historia on eräänlainen menestystarina. Kovalla työllä saavutettu, monilla kansainavälisillä mittareilla mitattu ja todettu. Suomi on täyttänyt niin kansalliset kuin kansainvälisetkin velvoitteensa aivan mallikelpoisesti.

Ja nyt sitten nämä puuroset tulee meille selittään, että: "so so, joku on nyt uskaltanut mennä arvostelemaan maahanmuuttopolitiikkaa, tämä tämmöinen on oikeen tuhmaa,se on rasismia".

Mitä ihmeen rasismia se on jos arvostelee jotain yhteiskuntansa poliittisen päätöksenteeon piiriin kuuluvaa ilmiötä, ja jonka piirissä on havaittu monenlaisia epäkohtia.  Ja joka arvostelu kylläkin on pyritty elitistisen yläluokan taholta kyllä hyvinkin tiukasti tukahduttamaan ja keskustelun herättäminen on siksi vaatinut poikkeuksellista rohkeutta.

Paitsi omista kokemuksistamme niin varsinkin Ruotsista, Tanskasta ja vähän kaikkialta Euroopasta näemme esimerkkejä, kuinka huonosti hoidettu maahanmuttopolitikka ja nimenomaan sen yksi osa-alue, elikkä turvapaikkapolitiikka on aiheuttanut erittäin vakavia yhteiskunnallisia levottomuuksia. On hyvinkin fiksua ja viisasta ottaa oppia muualla Euroopasta saaduista kokemuksista ja vähintä mitä maahanmuuttopolitiikan osalta voimme oppia, on se että löysä, löperö, holtiton ja huonosti hoidettu maahanmuuttopolitiika on paras keino saada maahan pahoja ongelmia ja paras keino tuhota vakaan ja  turvallisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusta. On typerää lyödä päänsä saman seinään, mihin muut ovat sen jo riittävän monta kertaa lyöneet.

Aina kannattaa olla järkevä, koskaan ei kannata olla tyhmä. Siksi on Suomen tulevaisuuden kannalta hyvinkin järkevää esim seuraavien kysymysten kautta arvioida sitä, minkälainen maahanmuuttopolitiikan ja turvapaikkapolitiikan linja on Suomen ja suomalaisten kannalta järkevää ja hyväksi :

minkälainen maahanmuuttopolitiikan linjaus parantaa meidän huoltosuhdetta ?
minkälainen linjaus on omiaan vain lisäämään maassa veronmaksajain kustannuksella oleskelevien ihmisten määrää ?
miten raiskaus-, ryöstö- ja muut rikostilastot suhtautuvat erilaisiin maahanmuuttopoliittisiin ratkaisuihin ?
miten erilaisista kulttuuri- ja uskontopiireistä tullet ihmiset eripuolilla maailmaa ovat sopeutuneet ja vaikuttaneet ympäristöönsä ?
miten suomalainen kantaväestö suhtautuu erilaisiin maahanmuuttopoliittisiin ratkaisuihin
miten suomalaisen kantaväestön oman sosiaaliturvan huomioonottaminen suhtautuu yhä lisääntyviin maahanmuuttopolitiikan kustannuksiin ?
miten maahanmuuttopolitiikan demokraattista päätöksentekoa ja sen läpinäkyvyyttä voitaisiin parantaa ?
miten kaikkien maahanmuuttopolitiikasta aiheutuvien kustannusten tilastointia ja siitä tiedottamista voitaaisiinparantaa ? 
mikä on se maksimimäärä turvapaikanhakijoita, joka Suomessa nykytasolla voidaan kunnollisesti kotouttaa ja sopeuttaa suomaiseen yhteiskuntaan  ?

Jos Puurosen mielestä tuollaisten kysymysten pohtiminen tekee suomalaisista äärioikeistolaisia rasisteja, niin se on hänen ongelmansa. Mutta yleensä Suomen ja suomalaisten kannalta hyvinkin perusteltua ja järkevää.

[Vesa Puuronen]

Hommalle 7, 4.3. 2013

Viimeisen viestini jälkeen on melko moni kommentoija kiinnittänyt huomiota maahanmuuttopolitiikkaan ja monikulttuurisuuteen.

Lähden kommenteissani nimimerkki Cassius Alin viimeisestä viestistä, jossa hän kyselee esimerkiksi sitä, miksi "tällaisten puurosten täytyy aina olla hakemassa aihetta oman kansansa syyttelyyn, ruoskintaan ja vähättelyyn."  Omasta mielestäni en ole syyttänyt, ruoskinut tai vähätellyt erityisesti tai yleensä suomalaisia.  Se, että me suomalaiset elämme maassa, jossa on rotujärjestelmä ja jossa on rasismia, ei tee meistä yhtään sen huonompia kuin esimerkiksi ruotsalaisista, venäläisistä tai norjalaisista. Mutta ei se tee meistä myöskään yhtään sen parempia. Vähättelyä ei ole se, että osoittaa yhteiskunnallisia ongelmia ja niihin korjauskeinoja, vähättelyä on pikemminkin se, että sulkee silmänsä ongelmilta eikä siten tietystikään edes halua esittää niihin mitään ratkaisukeinoja.  Minä uskon siihen, että suomalaiset ovat kykeneviä ymmärtämään yhteiskuntansa ongelmia ja korjaamaan niitä. Nämä spekulaatiot itseinhosta jne. ovat sinänsä mielenkiintoisia psykologisointeja mutta niillä ei ole mitään totuusarvoa. Siitä olen samaa mieltä, että Suomi II ms. jälkeen on ollut menestystarina mutta se ei tarkoita sitä, etteikö tässä maassa olisi edelleenkin paljon korjattavaa. Yksi tällainen korjausta vaativa asia on rasismi.

En sanonut, että maahanmuuttopolitiikan arvostelu on rasismia. Päinvastoin olen korostanut, että maahanmuuttopolitiikkaa, kuten muitakin politiikan lohkoja pitää arvostella.  Siitä, että maahanmuuttopolitiikasta on aikaansaatu keskustelua, annan tunnustuksen niille, joille se kuuluu. Tutkijoiden keskuudessa on arvosteltu maahanmuuttopolitiikkaa monista sen virheistä mutta tämä on tietysti voinut jäädä huomaamatta monilta ihmisiltä, jotka eivät lue tutkimuksia, tai eivät ymmärrä lukemaansa.

Huonosti hoidettu maahanmuuttopolitiikka ja erityisesti sen osa-alue kotouttamispolitiikka, on aiheuttanut sosiaalisia ongelmia ja henkilökohtaisia tragedioita monille maahanmuuttajille. Minusta yksikään Cassius Alin viestinsä lopussa esittämistä kysymyksistä, joita voisi toki muotoilla paremminkin, ei vielä tee kenestäkään rasistia.

Monkulttuurisuuspolitiikasta ja monikulttuurisuusideologiasta liitän tähän melko pitkän lainauksen kirjastani Rasistinen Suomi, jossa pohdin myös näitä asioita.

Monikulttuurisuudesta tuli useissa länsimaissa keskeinen etnisen ja rodullisen moninaisuuden hallintapolitiikka 1980-luvulta lähtien. Se on näkynyt kansallisvaltioiden lainsäädännössä, instituutioissa, erilaisissa arkielämän käytännöissä ja poliittisissa diskursseissa, mukaan lukien puolueiden ohjelmissa. Kansainvälisellä tasolla monikulttuurisuus on vaikuttanut esimerkiksi kansainvälisiin vähemmistöoikeuksia koskeviin säännöksiin. Monikulttuurisuus on ollut varsin hallitseva poliittinen ideologia ja politiikka lähes kolmen vuosikymmenen ajan. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvulla kritiikki monikulttuurisuutta kohtaan on voimistunut ja useissa maissa on myös muutettu etnisen moninaisuuden hallinnan politiikkoja aikaisempaa kansakuntakeskeisimmiksi. On puhuttu vetäytymisestä monikulttuurisuudesta. (Kymlicka 2007; Banting & Kymlicka 2006, 6-7.) 

Monikulttuurisuutta koskeva teoreettinen ja poliittinen keskustelu kärsii käsitteellisestä epäselvyydestä, minkä vuoksi puran ensin käsitteen merkityksiä. Monikulttuurisuutta käytetään kuvailevana ja normatiivisena käsitteenä. Kuvailevana käsitteenä se tarkoittaa asiaintilaa, että jossakin maassa asuu useisiin kansoihin tai etnisiin ryhmiin kuuluvia ihmisiä, joilla on erilaisia kulttuureja. Tässä merkityksessä monikulttuurisuus ei ole Suomessa uusi asia, sillä Suomessa on koko sen tunnetun historian ajan asunut eri kansoihin kuuluvia ihmisiä. Vaikka Suomi on tässä mielessä aina ollut monikulttuurinen maa, monikulttuurisuus on kuitenkin noussut keskustelun teemaksi 1990-luvulla. Monikulttuurisuudesta on tullut uusien maahanmuuttajaryhmien myötä tärkeämpi yhteiskunnallinen kysymys, jolloin myös vanhojen vähemmistöjen ja alkuperäiskansan tilanteeseen on kiinnitetty enemmän huomiota kohteeksi. Uusien maahanmuuttajaryhmien myötä käsitys yksikulttuurisesta (monokulttuurisesta) Suomesta on kyseenalaistettu. Keskustelua on voimistanut myös 1990-luvulta saakka harjoitettu monikulttuurisuuspolitiikka, johon käsitteen normatiivinen merkitys liittyy.

Normatiivisena käsitteenä monikulttuurisuus tarkoittaa toivottavaa tai tavoiteltavaa asiaintilaa. Monikulttuurisuuden määritelmät "...tunnustavat etnisten yhteisöjen ja kulttuuri-identiteetin tärkeyden ihmisille, ja pitävät niiden moninaisuuden hyväksymistä ja autonomisen kehityksen turvaamista välttämättömänä." (Lepola mt., 383.)
Kriittisesti monikulttuurisuuteen suhtautuvat tutkijat ovat korostaneet, että monikulttuurisuuspolitiikkaan liittyy useita ongelmia. Monikulttuurisuus-politiikka voi vahvistaa kulttuuristen erottelujen hyväksyttävyyttä, jolloin myös ennakkoluulot toisia kulttuureja kohtaan ja toisten kulttuurien edustajia koskevat rodullistavat stereotypiat voivat vahvistua. Tämä voi johtaa konflikteihin, mikäli etnisten ryhmien kulttuurista autonomiaa korostetaan ja identiteetit, jotka perustuvat oman ryhmän, "meidän" ja "muiden" väliseen erotteluun, vahvistuvat. Monikulttuurisuuspolitiikat voivat siten vähentää sosiaalista kiinteyttä kärjistäessään etnisten ryhmien välisiä ristiriitoja. Esimerkkinä tällaisesta kehityksestä on käytetty Kanadaa, joka otti monikulttuurisuuden ensimmäisenä maana maailmassa valtion politiikaksi 1980-luvulla. Monikulttuurisuus, jonka tavoitteena oli kulttuurinen mosaiikki, voimisti Quobecin alueen ranskalaisten radikaaleja separatistisia pyrkimyksiä. Ranskankielinen väestö oli aikaisemmin ollut toinen Kanadan perustajakansoista mutta kulttuurista mosaiikkia tavoittelevassa Kanadassa siitä tuli vain yksi mosaiikin osa (Joppke & Lukes 1999, 17.)

Hollannissa ja Britanniassa taas on 2000-luvulla ja jo aikaisemmin vetäydytty monikulttuurisuudesta, koska on katsottu, että noudatettu monikulttuurisuuspolitiikka ei ole onnistunut integroimaan maahanmuuttajavähemmistöjä riittävän nopeasti taloudelliseen ja sosiaaliseen valtavirtaan. Monikulttuurisuuspolitiikassa on alettu korostaa integraatiota ja kansallisen identiteetin luomista muun muassa kansallisuustestien ja -seremonioiden avulla. Eri maissa on hiukan erilaisia käsityksiä siitä, ovatko uudet integraatiota korostavat politiikat aikaisempien monikulttuurisuuspolitiikkojen vaihtoehtoja vai täydentävätkö ne niitä. Britanniassa niiden katsotaan täydentävän vanhoja politiikkoja, Hollannissa taas olevan niiden vaihtoehtoja. (Banting & Kymlicka 2006, 2-3.)

Lisäksi on, erityisesti New Yorkin terrori-iskujen (2001) jälkeen, esitetty näkemyksiä, että monikulttuurisuuspolitiikat ovat luoneet tiloja, joissa radikaalit uskonnolliset ja poliittiset liikkeet voivat toimia ja siten politiikat ovat - tarkoittamattaan - vaarantaneet yksityisten kansalaisten ja valtioiden turvallisuutta. Suvaitsevaisuuden nimissä joissakin maissa on synnytetty vähemmistöyhteisöihin institutionaalisia rakenteita (kouluja, tiedotusvälineitä, muita organisaatioita), jotka ovat joutuneet demokratiaa ja vapaamielisiä arvoja vastaan taistelevien fundamentalistiryhmien käsiin. Kuitenkin joidenkin asiantuntijoiden mielestä monikulttuurisuuspolitiikat ovat ehkäisseet fundamentalismin leviämistä, koska ne tarjoavat viranomaisille tilaisuuden valvoa vähemmistöryhmien toimintaa. (Banting & Kymlicka 2006, 3.)

Toiseksi kriitikot ovat huomauttaneet, että etnisten ryhmien identiteettien politisoituminen ja organisoituminen voi johtaa siihen, että taloudellisesti ja poliittisesti heikossa asemassa olevat ihmiset käyttävät voimansa taisteluun toisiansa vastaan sen sijaan, että toimisivat yhdessä elinolojensa parantamiseksi. Näin näyttäisi käyneen esimerkiksi Englannissa, jossa työttömyyden vaivaamat nuoret pakistanilaiset ja valkoiset englantilaiset taistelevat toisiaan vastaan kaupunkien kaduilla. Poliittiset intressiryhmät ovat pirstoutuneet etnisten rajalinjojen mukaisesti myös Ranskassa ja Saksassa.

Kolmas kriittinen näkökulma monikulttuurisuuteen on nostanut esille kulttuuristen ryhmäoikeuksien ja yksilöllisten ihmisoikeuksien välisiä ristiriitoja. Kulttuurin autonomian nimissä voidaan hyväksyä fundamentalististen islamilaisten yhteisöjen tyttöjen koulutukselle asettamat rajoitukset tai joihinkin kulttuureihin kuuluva lasten ympärileikkaukset.  Tällöin ei kunnioiteta tyttöjen oikeutta koulutukseen tai lasten oikeutta ruumiilliseen koskemattomuuteen. Tälläisissa tilanteessa tulevat ilmi universaalien ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien sekä vähemmistöoikeuksien väliset ristiriidat. Monikulttuurisuuspolitiikassa on jätetty huomiotta vähemmistöjen alistetut ryhmät: naiset, lapset ja seksuaaliset vähemmistöt. Monikulttuurisuuspolitiiikka voi siis vahingoitta vähemmistöjen jäseniä. (Phillips 2007, 12.)  Lisäksi on huomautettu, että monikulttuurisuus normatiivisena tavoitteena voi johtaa partikularismiin, siihen että painotetaan ihmisten ja kulttuurien välisiä eroja eikä yhtäläisyyksiä (Barry 2001, 17-18 .)

Neljänneksi monikulttuurisuuden on väitetty syövyttävän hyvinvointiyhteiskunnan perustaa, koska se heikentää ihmisten välistä luottamusta, sosiaalista solidaarisuutta ja poliittisia liittoutumia, jotka puolustavat hyvinvointivaltiota. Tässä yhteydessä on tehty ero kahden vaikuttavan tekijäjoukon välille: on puhuttu etnisen ja rodullisen erilaisuuden vaikutuksista ja toisaalta monikulttuurisuuspolitiikkojen vaikutuksesta hyvinvointiyhteiskuntaan. Monet tutkijat ovat olettaneet, että rodullinen ja etninen moninaisuus sinänsä vaikeuttaa hyvinvointivaltion uudelleenjakopolitiikan toteuttamista riippumatta siitä, minkälaisia menetelmiä käytetään tämän moninaisuuden hallinnassa. Tämä näkemys perustuu oletukseen, että on vaikea luoda rotu- ja etniset rajat ylittävää kansallista solidaarisuutta ja luottamusta . Monikulttuurisuuspolitiikkojen, jotka tunnistavat ja tunnustavat etniset vähemmistöt ja puolustavat niiden oikeuksia, on katsottu entisestään vaikeuttavan ryhmien välisen solidaarisuuden ja luottamuksen löytämistä. On oletettu, että mitä vahvemmin noudatettu politiikka tunnustaa vähemmistöjen oikeudet sitä vaikeampaa on ylläpitää hyvinvointivaltion perustan muodostavaa uudelleenjakopolitiikkaa (Banting & Kymlicka 2006, 2-4.) Mikäli nämä oletukset pitävät paikkansa, Suomi ja monikulttuuristuvat maat kohtaavat kasvavia vaikeuksia. Ei ole luultavaa, että maahanmuutto vähenee tai että vähemmistöt lakkaavat vaatimasta oikeuksiensa toteuttamista. Tällöin ajatus monikulttuurisesta hyvinvointivaltiosta näyttää mahdottomalta. 

Monikulttuurisen yhteiskunnan mallit

Kansainvälisessä keskustelussa on esitetty ainakin kolme monikulttuurisuuden mallia: konservatiivinen eli pluralistinen malli, liberaali malli ja eriytyneen monikulttuurisuuden malli. Konservatiivinen monikulttuurisuuden mallin ensimmäinen versio lähtee ajatuksesta, että kunkin kulttuurin jäsenillä tai kulttuureilla kollektiiveina on mahdollisuus säilyttää omat tapansa ja lainsäädäntönsä ja elää niiden mukaan. Konservatiivisen monikulttuurisuuden mallin toinen versio perustuu John Rexin esittämään ajatukseen yhteiskunnan yksityisen ja julkinen sfäärin erottamisesta. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa yksilöt tai perheet voisivat päättää oman kulttuurinsa sääntöjen nojalla yksityiseen sfääriin kuuluvista asioista.  Näitä ovat ruokakulttuurit, uskonnot, kielet, laulut, tanssit ja muut traditiot, vaatetus ja myös esimerkiksi ympärileikkaus. Julkiseen sfääriin kuuluvilla elämänaloilla (kuten koulutuksessa, oikeuslaitoksessa, työelämässä, sosiaalipalveluissa ja niin edelleen) taas noudatettaisiin kaikille yhteisiä sääntöjä. Rexin ehdotuksen tavoitteena on taata, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä, riippumatta rodullisesta tai etnisestä taustasta, on tasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä yhteiskunnassa ja että etnisten ryhmien kulttuurista erilaisuutta kunnioitetaan (Rex 1986, 119-120.) Liberaalin monikulttuurisuuden malli taas lähtee siitä, että kulttuurien autonomiaa kunnioitetaan ja niiden olemassaoloa ja kehitystä tuettaan. Kaikkien kulttuurien on kuitenkin kunnioitettava universaaleja ihmisoikeuksia, jotka on määritelty YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ja muissa kansainvälisissä sopimuksissa.

Joskus on esitetty, että kulttuureja sulauttava assimilationistinen politiikka, jota on noudatettu muun muassaYhdysvalloissasa ja noudatetaan edelleenkin Ranskassa, olisi oma tasavaltalainen monikulttuurisuuden mallinsa. Yhdysvalloissa valtaväestön kulttuurista poikkeavien kulttuurien sulauttaminen osaksi valtakulttuuria on ollut sulatusuuni-ideologian kantava idea. Tämä politiikka tuotti myös tulosta erityisesti valkoisten, eurooppalaistaustaisten maahanmuuttajavähemmistöjen keskuudessa tuottamalla yhtenäisen, eurooppalaisperäisen etuoikeutetun valkoisen rodun (Jacobsson, 1999). Mustan vähemmistö ei ole sulautunut valtakulttuuriin eikä myöskään 1980-luvulta lähtien voimakkaasti lisääntyneen espanjankielisen, latinalaisesta Amerikasta peräisin olevan väestön kulttuurisesta sulautumisesta juuri näy merkkejä. Sulauttamispolitiikka oli vallalla myös Kanadassa mutta siellä ranskan- ja englanninkielisten määrällinen tasavertaisuus johti maan jakautumiseen kahteen alueeseen. Ranskankielinen Quebec on toistuvasti pyrkinyt itsenäistymään.

Euroopassa assimilationistista politiikkaa harjoitetaan Ranskassa. Kaikki maassa asuvat, jotka ovat saaneet kansalaisuuden, ovat ensisijaisesti ja ainoastaan Ranskan kansalaisia. Erillisten etnisten ja kulttuuristen ryhmien olemassaoloa ei tunnusteta eikä paikallisten kulttuuristen vähemmistöjen, esimerkiksi Bretagnessa asuvien bretonien kielellisiä tai muita vähemmistöoikeuksia, ole kunnioitettu. Ranskan valtion määrätietoisena politiikkana oli hävittää bretonin kieli kieltämällä sen opetus kouluissa ja bretoninkielinen julkaisutoiminta. 1990-luvulta lähtien bretoninkielen opiskelu on sallittu joissakin Bretagnen kouluissa. 1900-luvun alussa Ranskassa erotettiin uskonto ja valtio toisistaan, mikä tarkoitti uskonnon opetuksen lopettamista kouluissa.  Tämä on johtanut viime vuosikymmeninä kiistoihin kasvavan muslimiväestön kanssa esimerkiksi oikeudesta käyttää huivia kouluissa. Huivin käyttö on katsottu uskonnolliseksi tavaksi, joka on kielletty. Assimilaatiomallissa ajatellaan, että maahanmuuttajat ja vähemmistöt vähitellen korvaavat omat kulttuuriset tapansa, historiansa ja muun muassa kielensä valtaväestön tavoilla, historialla ja kielellä. Assimilaation onnistumista on mitattu muun muassa seuraavilla mittareilla:
1) missä määrin vähemmistökulttuurin kulttuuriset mallit on korvattu valtakulttuurin malleilla,
2) missä määrin maahanmuuttajat ja vähemmistöt osallistuvat yhdistyksiin ja erilaisiin ryhmiin enemmistön kanssa,
3) mikä on eri ryhmien välisten avioliittojen osuus solmituista avioliitoista,
4) missä määrin vähemmistöjen  ja maahanmuuttajaryhmien jäsenet tuntevat kuuluvansa maahan ja kansaan,
5) missä määrin valtaväestön ja vähemmistöjen välillä on etnisiä ja kulttuurisia ennakkoluuloja,
6) missä määrin yhteiskunnassa esiintyy rasismia,
7) missä määrin vähemmistöjen ja enemmistön välillä on arvo- ja valtakonflikteja ja
missä määrin eri ryhmien välillä on sosiaalisia eroja.

Kansat, esimerkiksi suomalaiset, on historiallisesti muodostettu sulauttamispolitiikan avulla kansallisvaltiota rakennettaessa. Nationalismi tarjosi assimilaatiopolitiikalle ideologisen perustelun. Kansallisvaltion rakentamisen yhteydessä konstruoitiin identiteettejä ja kuulumisen tunteita, jotka perustuvat ulossulkemiseen ja oman kansan paremmuuden kritiikittömään ihailemiseen. Kansakunnan rakentamisessa tärkeä rooli oli urheilulla ja esimerkiksi kansallisissa symboleilla ja niille osoitetulla kunnioituksella (kansallisten symbolien merkityksestä katso Billig 1995.)

Onko Suomi monikulttuurinen

Kysymykseen, onko suomalainen yhteiskunta monikulttuurinen, voidaan vastata kahdella tavalla.  Joko suomalainen yhteiskunta on monikulttuurinen, koska täällä asuu monien kulttuurien edustajia tai, suomalainen yhteiskunta ei ole monikulttuurinen, koska Suomesssa asuvilla vähemmistöillä ei ole samanlaisia oikeuksia kuin valtaväestöllä. Kanadalainen monikulttuurisuustutkija Will Kymlicka (2007) on esittänyt ajatuksen eriytyneestä monikulttuurisuudesta (targeted multiculturalism), mikä tarkoittaa, että eri vähemmistöihin sovelletaan erilaisia monikulttuurisuuspolitiikkoja, kuten Suomessakin tehdään.

Suomalaisen yhteiskunnan vähemmistöt voidaan jakaa ainakin viiteen ryhmään: ensimmäisen ryhmän muodostavat suomenruotsalaiset, toisen ryhmän saamelaiset, kolmennen ryhmän niin sanotut vanhat vähemmistöt (romanit, juutalaiset, tataarit ja vanha venäläinen vähemmistö), neljännen ryhmän ne uusien maahanmuuttajavähemmistöjen jäsenet, jotka ovat saaneet kansalaisuuden ja viidennen ryhmän ne maahanmuuttajat, joilla ei ole Suomessa laillista asemaa.

Ruotsinkielisellä vähemmistöllä on täydet poliittiset, kielelliset, kulttuuriset ja elinkeinonharjoittamisen ja niin edelleen oikeudet. Lisäksi heillä on kansallisen lainsäädännön takaama erityiskohtelu esimerkiksi koulutuksessa. Ruotsin kieli on toinen kansalliskielistä. Ruotsinkielisten asuttamalla Ahvenanmaan maakunnalla on kansainvälisellä sopimuksella taattu itsehallinto. Ruotsinkielisten asema ei ole kuitenkaan arkielämän tai institutionaalisella tasolla kaikilta osin tyydyttävä tai vakaa. Viime vuosina esimerkiksi ruotsinkielen asemaa koululaitoksessa on heikennetty, ruotsiksi ei saa palveluita suomenkielisillä alueilla, ruotsinkielisten joukkoviestimien asemaa ei ole turvattu ja niin edelleen.
Saamelaisilla, jotka ovat alkuperäiskansa, on periaatteessa täydet poliittiset oikeudet, mikä tarkoittaa oikeutta osallistua valtaväestön poliittisiin elimiin. Heillä ei kuitenkaan ole poliittista itsehallintoa. Saamelaisten kulttuuriset oikeudet ovat rajalliset ja heidän kieliään uhkaa assimilaatio. Saamen kielten opetusta, omakielistä perus- ja ammatillista opetusta on vähän tai se puuttuu kokonaan. Saamelaisilla on kulttuuri-itsehallinto, jota toteuttaa resurssipulasta kärsivä saamelaiskäräjät. Saamelaisten elinkeinojen harjoittamista rajoittavat käytännössä esimerkiksi metsähallituksen toimet sekä ratkaisemattomat maanomistusolot. Saamen kieli on mainittu Suomen perustuslaissa kansalliskielenä, lisäksi lainsäädännössä on taattu saamelaisten oikeus käyttää omia kieliään viranomaisissa. Oikeus omankieliseen palveluun ei kuitenkaan toteudu, koska monet viranhaltijat eivät osaa saamenkieliä eikä tulkkauspalveluja ole saatavana.

Vanhat vähemmistöt (romanit, vanha venäläinen vähemmistö, juutalaiset, tataarit) on pitkälle sulautettu valtaväestöön itsenäisyyden aikana. Kielellinen assimilaatio on ollut lähes täydellinen. Heillä on samat oikeudet kuin valtaväestöön kuuluvilla kansalaisilla. Uskonnonharjoittamisen vapaus on turvattu niin islaminuskoisille tataareille kuin juutalaisillekin sekä vanhaan venäläiseen vähemmistöön kuuluville, joista suuri osa on ortodokseja.

Kansalaisuuden saaneilla uusien vähemmistöjen jäsenillä on kansalaisuutensa perusteella samat oikeudet kuin valtaväestöön kuuluvilla, mutta juuri he ovat usein rakenteellisen ja arkielämän tason rasismin kohteena. Heillä tai heidän jälkeläisillään ei ole riittävästi omakielistä opetusta, eikä lainkaan mahdollisuuksia opiskella äidinkielellään. Heidän kieliään ei ole mainittu perustus- tai kielilaeissa. Uusien vähemmistöjen jäsenillä voi olla vaikeuksia viranomaisten kanssa asioitaessa (tulkkauksen puute), terveydenhuollossa, koululaitoksessa, yksityisten palveluiden käyttämisessä jne.

Kansalaisuutta vailla olevat uudet vähemmistöt jakaantuvat alaryhmiin, joita ovat pakolaisstatuksen omaavat, turvapaikanhakijat, laittomat maahanmuuttajat ja ihmiskaupan uhrit. Erityisesti laittomat maahanmuuttajat ja ihmiskaupan uhrit elävät lähes kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten turvaverkkojen ulkopuolella ja kohtaavat suomalaisen yhteiskunnan institutionaalisen ja arkipäivän rasismin karkeimpia muotoja. Myös turvapaikanhakijoiden ihmisoikeudet ja poliittiset oikeudet ovat rajoitetut tai puuttuvat kokonaan. Turvapaikkahakemusten käsittely voi kestää vuosia ja estää käytännössä esimerkiksi työnsaannin ja opiskelun. Vastaanottokeskuksissa asuvat turvapaikanhakijat eivät pysty muuttamaan oleskeluluvan saatuaankaan välittömästi normaaleihin asuntoihin, koska kunnat eivät ota heitä vastaan.

Eriytyneen monikulttuurisuuspolitiikan tuloksena Suomessa asuvat vähemmistöt on jaettu (ainakin) edellä mainittuihin ryhmiin, joiden eriytynyt kohtelu on johtanut vähemmistöjen jäsenten tosiasialliseen epätasa-arvoisuuteen. Tästä näkökulmasta Suomella on vielä paljon tehtävää eri ryhmien tasa-arvon toteuttamiseksi.

[elven archer]

Taitaa joillekin tuo keskustelupalstan funktio olla vielä hieman epäselvä. Kirjoja saa kirjastosta ja tutkimuksia vaikka Nelli-portaalista. Ei voi juuri pahemmin enää toisten ohitse puhua ja koska mitään varsinaista dialogia ei ole, eikä näytä tulevankaan, niin olkoon. Voihan sitä puhua yksinään vaikka metsän puille. Harmittaisi, jos olisin laatinut tähän ketjuun kattavia kirjoituksia, mutta uumoilin tätä jo etukäteen. Laitetaan minulle siis se toinen ruksi ennakkoluuloisuuden sarakkeeseen.

[AuggieWren]

... Heillä tai heidän jälkeläisillään ei ole riittävästi omakielistä opetusta, eikä lainkaan mahdollisuuksia opiskella äidinkielellään. Heidän kieliään ei ole mainittu perustus- tai kielilaeissa. Uusien vähemmistöjen jäsenillä voi olla vaikeuksia viranomaisten kanssa asioitaessa (tulkkauksen puute), terveydenhuollossa, koululaitoksessa, yksityisten palveluiden käyttämisessä jne. ...

Tajuatko lainkaan, että ko. palvelujen järjestäminen noin pirstaloituneesti merkitsisi hyvinvointipalvelujen lopullista tuhoa? ... No, onhan sekin tasa-arvoa, että kaikilla menee tasa-arvoisen huonosti ja kaikki perheet tuntevat nälkään kuolleita sukulaisia. ...

Yhdysvaltain mustan väestön alamäen jätät muuten ilmeisesti tarkoituksella huomiotta? USA:n musta väestö oli voimakkaasti keskiluokkaistumassa 70-luvulle mennessä, kunnes valkoisen väestön mukamas rasismia vastustavat intellektuellit keksivät monikulttuurisuuden ajatuksen ja karkeaa, vahingollista käyttäytymistä (lue: väkivaltarikollisuutta ja huumeiden käyttöä) alettiin oikein urakalla ymmärtämään, karkeat alaluokkaisuuden osoitukset hyväksyttiin jne. Hyvän elämän tavoittelu arvona asetettiin naurunalaiseksi. Seuraukset ovat nähtävillä.

[Marko Parkkola]

Se, että me suomalaiset elämme maassa, jossa on rotujärjestelmä ja jossa on rasismia, ei tee meistä yhtään sen huonompia kuin esimerkiksi ruotsalaisista, venäläisistä tai norjalaisista.

En tiedä Ruotsista, Venäjästä tai Norjasta, mutta Suomen kohdalla olet täysin oikeassa. Meillä on käytössä positiivinen diskriminaatio, joka vaatii toimiakseen rotujärjestelmän ja rasismin. Hyvä että tämä asia on tiedostettu.

[Haplotaxida]

Vaikken vastausta oikeastaan saanutkaan, niin pieni huomio seuraavasta:

.. Saamelaisilla, jotka ovat alkuperäiskansa, on periaatteessa täydet poliittiset oikeudet, mikä tarkoittaa oikeutta osallistua valtaväestön poliittisiin elimiin. Heillä ei kuitenkaan ole poliittista itsehallintoa.Saamelaisten kulttuuriset oikeudet ovat rajalliset ja heidän kieliään uhkaa assimilaatio. Saamen kielten opetusta, omakielistä perus- ja ammatillista opetusta on vähän tai se puuttuu kokonaan. Saamelaisilla on kulttuuri-itsehallinto, jota toteuttaa resurssipulasta kärsivä saamelaiskäräjät. Saamelaisten elinkeinojen harjoittamista rajoittavat käytännössä esimerkiksi metsähallituksen toimet sekä ratkaisemattomat maanomistusolot. Saamen kieli on mainittu Suomen perustuslaissa kansalliskielenä, lisäksi lainsäädännössä on taattu saamelaisten oikeus käyttää omia kieliään viranomaisissa. Oikeus omankieliseen palveluun ei kuitenkaan toteudu, koska monet viranhaltijat eivät osaa saamenkieliä eikä tulkkauspalveluja ole saatavana. ..

Jos oikein (kuitenkaan) tulkitsen, niin koet sen ilmeisesti puutteeksi ja rakenteelliseksi rasismiksi. Miten se poliittinen itsehallinto mahdollisesti järjestettäisiin asuinalueellaankin Lapissa vähemmistössä oleville saamelaisille ja mitä se käsittäisi? Ja mitäs mieltä olet saamelaisen määritelmästä laissa saamelaiskäräjistä:

3 §
Saamelainen

Saamelaisella tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai

2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka

3)että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

- http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950974#L1P3

Ja tätä taustoittaen, esim. KHO:n päätöksestä (kannattaa lukea kokonaan):

.. Saamelaisena itseään pitänyt henkilö, joka on arkistoviranomaisen antaman todistuksen mukaan vuoden 1825 maa- ja veronkantokirjaan tunturilappalaiseksi merkityn henkilön jälkeläinen ja joka on esittänyt selvitystä isovanhempansa saamen kielen oppimisesta, ei pelkästään näillä perusteilla ollut saamelaiskäräjistä annetun lain 3 §:n sisältämän määritelmän mukainen saamelainen. Kun kuitenkin lisäksi otettiin huomioon tämän, Inarissa asuvan henkilön saamelaisuuteen ja saamelaiseen elämäntapaan samaistuminen kokonaisuutena, häntä oli pidettävä saamelaisena, joka oli pyyntönsä mukaisesti merkittävä saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon.  ..

- http://www.kho.fi/paatokset/56037.htm

Ja tuohon, että niihin Metsähallituksen toimiin liittyen:

.. YK:n ihmisoikeuskomitea käsittelee hakkuita, koska komitealle valittaneet poroisännät katsovat niiden loukkaavan YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vähemmistöjen asemaa ja alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta käsitteleviä pykäliä. Kyse ei siis ole siitä, ovatko hakkuut kestävän metsänhoidon periaatteen mukaisia. Nämä hakkuut tehtäisiin lähes yksinomaan ihmisvoimin ilman järeitä metsäkoneita.

Genevestä ja Helsingistä katsoen on helppo sanoa, että saamelaisten oikeuksia pitää suojella. Ja tietenkin pitääkin suojella. Mutta kun mennään Ivaloon, sävyt lisääntyvät. Paikallisesti ei ole yksiselitteistä käsitystä edes siitä, kuka on saamelainen. Veri on vuosien saatossa sekoittunut, ja jotkut ovat ottaneet itselleen saamelaisen identiteetin, toiset taas eivät. Metsähallitus on neuvotellut poroisäntiä edustavien paliskuntien kanssa, mutta esimerkiksi Ivalon paliskunta on katkerasti jakautunut. Paliskuntaan kuuluu kaksi tokkakuntaa, joista edes Nellimin tokkakunta, jonka poronhoitoa kiista koskee, ei ole yksimielinen. Osa poroisännistä haluaa omia poronhoitoalueet mahdollisimman tarkkaan tähän tarkoitukseen, osa isännistä taas katsoo, että eri elinkeinojen tulee kyetä elämään rinnakkain. Paikallisesti on perusteltua kysyä, onko muutaman poroisännän oikeus harjoittaa elinkeinoaan haluamallaan tavalla suurempi kuin kymmenien metsätöistä elantonsa saavien paikallisten ihmisten oikeus harjoittaa omaa ammattiaan.

- Kaukaa on helppo julistaa mikä on Ylä-Lapissa oikein (HS, 18.11.2005)

Minkä vuoksi sukupolvien taakse nojautuvan alkuperäisstatuksen pitäisi asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan, jopa synnyinseuduillaankin (joku ei ole esim. riittävän saamelainen, vaan vain lappilainen)? Ja pitäisikö poliittinen itsehallinto olla – niin joidenkin halutessa - myös muillakin vähemmistöillä Suomessa, ainakin selvillä sellaisilla?

Ja tähän loppuun kevennys kivoilta tytsyiltä: Märät Säpikkäät - Pororajat 

[mietinen]

Vähemmistöt rasismin uhreina

Kansalaisuuden saaneilla uusien vähemmistöjen jäsenillä on kansalaisuutensa perusteella samat oikeudet kuin valtaväestöön kuuluvilla, mutta juuri he ovat usein rakenteellisen ja arkielämän tason rasismin kohteena. Heillä tai heidän jälkeläisillään ei ole riittävästi omakielistä opetusta, eikä lainkaan mahdollisuuksia opiskella äidinkielellään. Heidän kieliään ei ole mainittu perustus- tai kielilaeissa. Uusien vähemmistöjen jäsenillä voi olla vaikeuksia viranomaisten kanssa asioitaessa (tulkkauksen puute), terveydenhuollossa, koululaitoksessa, yksityisten palveluiden käyttämisessä jne.

Alkoholisteilla on kansalaisuutensa perusteella samat oikeudet kuin valtaväestöön kuuluvilla, mutta juuri he ovat usein rakenteellisen ja arkielämän tason rasismin kohteena. Heillä tai heidän jälkeläisillään ei ole riittävästi alkoholia. Tämän vähemmistöjen jäsenillä voi olla vaikeuksia viranomaisten kanssa asioitaessa (tulkkauksen puute), terveydenhuollossa, koululaitoksessa, yksityisten palveluiden käyttämisessä jne.

Yrittäjillä on kansalaisuutensa perusteella samat oikeudet kuin valtaväestöön kuuluvilla, mutta juuri he ovat usein rakenteellisen ja arkielämän tason rasismin kohteena. Heillä tai heidän jälkeläisillään ei ole riittävästi vapauksia. Tämän vähemmistöjen jäsenillä voi olla vaikeuksia viranomaisten kanssa asioitaessa. Viranomaiset voivat mm. pakkokeinoja käyttäen riistää normaalia suuremman osuuden tämän vähemmistön työn hedelmistä.


Rakenteellinen rasismi on perinteistä eturyhmäpolitikointia, kyse on uudesta retoriikasta. Tasapuolisuuden nimissä voi kysyä, miksi valtaväestön uhriryhmiä ei nähdä rasismin uhreina. Onko, niin että jokaisen katsojan silmässä on rasismin malka? Voiko rakenteellista rasismia mitata?

ps. Pidin viimeistä kirjoitusta erittäin mielenkiintoisena yhteenvetona. Toisin kuin viesteistäni voi kuvitella arvostan Vesa Puurosen ajattelua ja pyrin ymmärtämään sitä. Ajattelen, että elämässä keskeistä on tasapaino. Tasapainon löytää usein helpoimmin, kun näkee ensin vaa'an molemmat punnukset. Kirjoitukseni ovat luonteeltaan vastapainoja. Hauskaa iltaa.

[Haplotaxida]

ps. Pidin viimeistä kirjoitusta erittäin mielenkiintoisena yhteenvetona. Toisin kuin viesteistäni voi kuvitella arvostan Vesa Puurosen ajattelua ja pyrin ymmärtämään sitä. Ajattelen, että elämässä keskeistä on tasapaino. Tasapainon löytää usein helpoimmin, kun näkee ensin vaa'an molemmat punnukset. Kirjoitukseni ovat luonteeltaan vastapainoja. Hauskaa iltaa.

Vaikka itsekin yksityiskohtiin takerrun, niin kyse on puhtaasti halusta ymmärtää.

Vanhat vähemmistöt (romanit, vanha venäläinen vähemmistö, juutalaiset, tataarit) on pitkälle sulautettu valtaväestöön itsenäisyyden aikana. Kielellinen assimilaatio on ollut lähes täydellinen. Heillä on samat oikeudet kuin valtaväestöön kuuluvilla kansalaisilla. Uskonnonharjoittamisen vapaus on turvattu niin islaminuskoisille tataareille kuin juutalaisillekin sekä vanhaan venäläiseen vähemmistöön kuuluville, joista suuri osa on ortodokseja.

Sulautettu vai sulautuneet, vaiko sekä että? Sulautettu voi viitata ylemmän toimijan (tässä ilmeisesti valtion) tarkoitukselliseen toimintaan, jota toki sitäkin on tapahtunut, esim. Suomi tuli Saamenmaahan. Mutta onko esim. Suomen tataariyhteisöön sulautunut itsenäisyyden aikana myös valtaväestöä seka-avioliittojen myötä, vaikuttaen osaltaan?  Seuraavassa lainaus Ylioppilaslehden jutusta tavismuslimeista:

.. Moskeijaa vastapäätä sijaitsevan Tyyli-Turkiksen myyjä Fide Hairulla muistelee viime kesänä järjestettyjä sukuhäitä. Seurakunnan keittiössä porisi voimakas lihaliemi ja vihkiparin sukulaisnaiset sekoittivat joukkoon porkkanoita, perunoita ja itse tehtyjä nuudeleita. Perinteistä shorba-keittoa piti riittää kolmensadan hengen hääseurueelle.

Juhlassa imaami seisoi keskellä vierasjoukkoa koraani pöydällä edessään ja toimitti lyhyen seremonian. Ennen pitoateriaa 32-vuotias Fide sukulaisineen lauloi Stevie Wonderin kappaleen You are the sunshine of my life. Tataarikielelle käännettynä.

Sukulaiset ja ystävät juhlivat näyttävin menoin, kun kaksi tataaria avioituu. Sekaliittoihin vihitään matalammalla profiililla. Periaatteessa seka-avioliitot on aina hyväksytty, toisin kuin useimmissa muissa islaminuskoisissa yhteisöissä. Käytännössä varttunut sukupolvi ajattelee edelleen, että tataarin tulisi kulttuurin säilymisen vuoksi naida tataari.

Alle tuhatpäisessä yhteisössä puolison löytäminen omista riveistä alkaa kuitenkin olla hankalaa. Saman ikäiset tataarit ovat usein sukua toisilleen tai lapsuudenystäviä.

"Jotkut suhtautuvat kulttuurin säilymisen todella vakavasti ja ottavat pahasti, jos oma lapsi tai sukulainen menee suomalaisen kanssa naimisiin. Omat vanhempani tuskin toivottaisivat suomalaista vävyä tervetulleeksi kotiinsa", Fide sanoo.

Nuori nainen ei oikein osaa kuvitella tataariliittoa. ..

- Tavismuslimit (Ylioppilaslehti, 3.9.2004)

Tässäkin käy omalta osaltaan hyvin ilmi kulttuurin säilyttämisen ongelmallisuus, vähemmistöjen kohdalla. Kyse ei ole vain rakenteista valtakoneistossa, vaan myös yksilötasolla tapahtuvasta elämästä, jossa joudutaan kohtaamaan erilaisia realiteetteja, puolison löytämisestä lähtien. On ymmärrettävää, että vielä olemassa olevan yhteisön sisällä ilmenee halua vaalia vanhempiensa kulttuuria, mutta samalla kulttuurin nostaminen säilyttämisen arvoiseksi ja jopa ikään kuin museoitavaksi aiheuttaa yksilötasolla ongelmia, joiden luonnetta voisi pitää jopa eräänlaisen impivaaralaisuuden ilmentymänä.

Miten paljon ja mihin asti vähemmistöjen säilyttämiseksi on tehtävä töitä?

Vähemmistöistä ryhmänä puhuttaessa voidaan nähdä sitä sulautumista ja lopulta häviämistä siihen valtaväestöön, mutta voidaanko sitä kuitenkaan ulottaa käsittämään nyky-Suomessa syntyneiden kohdalla yksilötasolle ja yksilön omiin valintoihin, joiden kautta tuon prosessin voidaan nähdä toimivan tänäkin päivänä, ilman valtiovallan varsin tarkoituksellista toimintaa? Yksilöhän on kuitenkin aina ainutkertainen, eikä syntyessään omaa jo itsessään tiettyä synnynnäistä kulttuurista identiteettiä, joka voisi sulautua. Ja suomenkaltaisessa yhteiskunnassa lapsuudessakin identiteettiään muodostava yksilö voi imeä vaikutteita sieltä ja täältä, kirjavasta kaveripiiristä lähtien, jos vanhemmat eivät toimillaan aktiivisesti eristä lasta muusta yhteiskunnasta.

Muoks: Lisätty tarkennus.

[sr]

Hommalle 7, 4.3. 2013

Viimeisen viestini jälkeen on melko moni kommentoija kiinnittänyt huomiota maahanmuuttopolitiikkaan ja monikulttuurisuuteen.

Ehkä, mutta moni odotti sinulta ennemminkin vastausta täällä esitettyihin suoriin kysymyksiin ja/tai vasta-argumentteja esitettyyn kritiikkiin sinun aiemmin esittämiäsi väitteitä kohtaan ja sen sijaan saimme kirjallisuuskatsauksen, joka etäisesti sivusi keskustelun aiheita, muttei oikeastaan vastannut mihinkään.

Copy-pastesitko laiskuuttasi tuon pitkän tekstin jostain omasta jutustasi miettimättä lainkaan, liittyykö se mitenkään käytyyn keskusteluun vai naputtelitko sen pelkästään tätä keskustelua varten?

Jos kyse on edellisestä, niin hyvin olisi riittänyt se, että olisit antanut viittauksen siihen omaan (toivon mukaan) vertaisarvioidussa julkaisussa julkaistuun juttuusi ja sen sijaan olisit tänne postannut jotain siitä, mitä muut kirjoittajat kirjoittivat. Samoin tässä tapauksessa olisi ollut reilua, että koko tuon juttusi alkuun olisit antanut lähdeviitteen siihen, missä tuo on julkaistu.

Jos taas jälkimmäisestä, niin sanoisin, että jopa käytit turhalla tavoin aikaasi hirvittävän pitkän viestin naputteluun sen sijaan, että olisit vastannut täällä sinulle esitettyyn kritiikkiin. Lisäisin tähän vielä sen, että vaikka aiemmin puolustelin sinua joidenkin esittämältä kritiikiltä, niin tällainen postaus viittaa minusta juuri siihen, mistä joku täällä jo mainitsi, eli et halua keskustella vaan saarnata.

[Histon]

Hommalle 7, 4.3. 2013

Hei Vesa,

Tuo katkelma kirjastasi oli hyvin mielenkiintoinen, mutta toivon kuten moni muu täällä, että pyrkisit vastaamaan sinulle esittettyihin hyvin perusteltuihin, spesifisiin argumentteihin ja kysymyksiin. Se on dialogin idea.

[cassius ali]

Hommalle 7, 4.3. 2013
Viimeisen viestini jälkeen on melko moni kommentoija kiinnittänyt huomiota maahanmuuttopolitiikkaan ja monikulttuurisuuteen.

Lähden kommenteissani nimimerkki Cassius Alin viimeisestä viestistä jne jne

Monikulttuurisuudessa on kaikista vaikeista ongelmistaan huolimatta ainakin se hyvä puoli, että Puurosella ja muilla tutkijoilla riittää tutkittavaa ja materiaalia siihen loputtomaan puhemyllyyn.

Mutta en nyt aivan pelkästään senkään vuoksi näe Suomen nykyistä löperöä, löysää, holtitonta ja huonostin hoidettua maahanmuuttopolitiikkaa perusteltuna. Se on aivan liian kallis pelkästään muutaman tutkijan pelikenttänä ylläpidettäväksi. Kyllä sitä tutkittavaa riittäisi varman muutenkin, enkä usko että myllynkäynti hidastuisi yhtään.

Monikulttuurin ylläpitämiseksi meille riittää hyvin nämä perinteiset meikäläiset ryhmät: Kantaväestö elikkä me perussuomalaiset, ruotsalaiset, venäläis-inkeriläiset, saamelaiset, mustalaiset sekä nuo kaksi pikkuporukaa tataarit ja juutalaiset.

Suomessa näille kaikille on turvattu samat yhtäläiset kansalaisoikeudet, joskus jopa korkojen kanssa, oikeus harjoittaa omaa kulttuuriaan, uskontoaan, omia juhliaan ja muita perinnäistapojaan, edellyttäen, että ne eivät ole ristiriidassa valtakunnan lakien ja hyvien tapojen kanssa.  Näiden ryhmien sopusointuisen yhteiselämän järjestämiseen on uhrattu melko lailla resursseja ja siinä on meille aivan riitävästi työtä ja vaivaa. 

Ja mitä tulee maahanmuuttopolitiikkaan, niin tänne Suomeen työn, opiskelun avioliittton/parisuhteen,  tms pätevän syyn perusteella tänne tulevat ja omalla kustannuksellaan elävät tulokkaat ovat tottakai itsestäänselvästi tervetulleita ja aivan itsestään selvästi heiltä myös odotetaan isäntämaan elämänmenoon ja lainsäädäntöön sopeutumista niinkuin kaikilta muiltakin. 
Edelleen Suomen tulee kansainvälisten sopimusten mukaan vuosittain ottaa pakolaisleireiltä YK:n kiintiöpakolaisia joku 700 -1000 kpl ja nämä ilmeisesti todelisuudessakin ovat kotimaassaan vainon ja hengenvaaran alaisuudessa ja siten todellisia avuntarvitsijoita

Tottakai vieraaseen maassa,vieraassa kieliympäristössä elämisen liittyy monia vaikeuksia, mutta niinse on aina ja jokapaikassa ja sehän on ollut tiedossa jo tänne tultaessa. Omalla aloitteellisuudella, ahkeruudella ja työnteolla vaikeudet ovat voitettavissa.

Mutta suurimpana maahanmuutto-ongelmien aiheuttajana meillä on lisääntyvä ns."turvapaikanhakijoiden" tulva (joista hyvin suuri osa lienee täysin puhtaasti elintasopakolaisia ja turvapaikkashoppailijoita)  ja siinä kait Suomella on täysin omassa päätäntävallassa, ketä ja kuinka paljon väkeä se tänne haluaa ottaa.

Sikäli mitä kantaväestön elikkä perussuomalaisten ajatuksia ja mielialoja ymmärrän niin hyvin suuri osa heistä on sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden sekä lukumäärän että laadun suhteen olisi tarpeen tehdä merkittäviä tarkistuksia niin, että tulokkaiden sopeutuminen ja kotoutuminen isäntämaan oloihin kyettäisiin hoitaman kunnollisesti ja etniset ristiriidat ja ongelmat kyettäisiin ehkäisemään.   

Tässä olisikin tutkijoille tarpeelista ja mielekästä työsarkaa tutkia, että mitä mieltä suomalaisten enemmistö todellisuudessa on nykyisestä löysästä maahanmuuttopolitiikasta ja siitä aiheutuvista ongelmista ? 

En kuitenkaan uskoisi tällaista tutkimusta poliitiselle tutkijalle Puuroselle, sillä tulokset olisi silloin jo ennalta arvattavissa, vaan jollekin oikeasti ja puoluettomasti asioita selvittämään pyrkivälle tutkijalla.

[Professori]

puskaraiskauksista on hankalampi saada tilastoja.

Itse kyllä olettaisin, että ns. puskaraiskausten osalta tilastot ovat kaikista luotettavimpia raiskaustilastoja. Näin siksi, että perheen sisäisten raiskausten voisi olettaa jäävän usein (kantaväestö ja suuri osa työperäisistä maahanmuuttajista) tai käytännössä aina (tietyt lähinnä humanitaariset maahanmuuttajaryhmät) ilmoittamatta viranomaisille. Kuten olen aiemmin kirjoittanut, on todennäköistä että raiskaustilastot kyllä valehtelevat, mutta pikemminkin korostaen liiaksi kantaväestön tekemiä raiskauksia kuin päin vastoin.

Perustelut näkemyksilleni löytyvät vanhasta blogikirjoituksestani. Mutta toki olen valmis muuttamaan käsitykseni, mikäli se tutkimuksen keinoin osoitetaan vääräksi. Näinhän tutkija tekee muidenkin asioiden kanssa: ennakkokäsitysten ja faktojen ollessa ristiriidassa faktat ratkaisevat ja aiemmat käsitykset väistyvät.

EDIT muutin viimeisen lauseen

[Professori]

Sikäli mitä kantaväestön elikkä perussuomalaisten ajatuksia ja mielialoja ymmärrän niin hyvin suuri osa heistä on sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden sekä lukumäärän että laadun suhteen olisi tarpeen tehdä merkittäviä tarkistuksia niin, että tulokkaiden sopeutuminen ja kotoutuminen isäntämaan oloihin kyettäisiin hoitaman kunnollisesti ja etniset ristiriidat ja ongelmat kyettäisiin ehkäisemään.   

Näin minäkin tämän asian näen.  Ei ole kenenkään etu, mikäli Suomi saatetaan epäonnistuneella maahanmuuttopolitiikalla vaikeuksiin. Vähiten se on tänne asettuneiden maahanmuuttajien etu, jotka joutuvat silmätikuiksi (rasismin kohteiksi) epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamien lieveilmiöiden takia.

[Professori]

Sikäli mitä kantaväestön elikkä perussuomalaisten ajatuksia ja mielialoja ymmärrän niin hyvin suuri osa heistä on sitä mieltä, että turvapaikanhakijoiden sekä lukumäärän että laadun suhteen olisi tarpeen tehdä merkittäviä tarkistuksia niin, että tulokkaiden sopeutuminen ja kotoutuminen isäntämaan oloihin kyettäisiin hoitaman kunnollisesti ja etniset ristiriidat ja ongelmat kyettäisiin ehkäisemään.   

Näin minäkin tämän asian näen.  Ei ole kenenkään etu, mikäli Suomi saatetaan epäonnistuneella maahanmuuttopolitiikalla vaikeuksiin. Vähiten se on tänne asettuneiden maahanmuuttajien etu, jotka joutuvat silmätikuiksi (rasismin kohteiksi) epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamien lieveilmiöiden takia.

EDIT Puurosen tutkimukseen taustatiedoksi, että olen todellakin yli viisikymppinen miesprofessori. Olen myös monien muiden tutkimusryhmän vetäjien tapaan palkannut ulkomaalaisia tutkijoita - myös kulttuureista, jotka humanitaarisen maahanmuuton osalta ovat ongelmallisia. Nämä valinnat eivät ole perustuneet sen enempää positiiviseen kuin negatiiviseenkaan rasismiin, vaan kyseisten henkilöiden osaamiseen - tai no, olen kyllä huomioinut maahanmuuton aiheuttamat alkuvaikeudet eli jättänyt ottamatta huomioon hakijan suomalaisiin kilpahakijoihin verrattuna  pari vuotta korkeamman iän arvioidessani heidän meritoituneisuuttaan. Sitä voi halutessaan kutsua positiiviseksi syrjinnäksi. Olen vuosien mittaan myös palkannut sekä naisia että miehiä kiinnittämättä huomiota heidän sukupuoleensa. Ja ohjannut somalin AMK-lopputyötä pohtimatta sen enempää hänen etniteettiään tai ennakkokäsityksiäni somaleista.

[elukka]

Hommafoorumi ei ole ehkä kaikkien suurimmassa määrin kunnostautunut asiallisen keskustelun edistäjänä mutta mahdotonta se ei kaiketi täälläkään ole.

Homma hakkaa mennen tullen kaikki valhemediat, joissa Puuronen itse esiintyy. Tosin moderointi voisi olla hieman toisenlaistakin. Täällä taustat syynätään ja Pravda/YLEn väittämät palturiksi punnitaan.....

[cassius ali]

Teoria on teoriaa ja käytäntö on käytäntöä !

Puuronen täällä "tutkijana" edustaa teoriaa ja pyörittelee omia fraasejaan, termejään ja arkielämälle täysin vieraita ja koukeroisia taivaita tavoittelevia höttöisiä ajatuskulkujaan loputtomasti pyörivässä puppugeneraattorissaan. Poliitikkona hän sitten heittelee rasismi-, vihapuhe- ym leimojaan sinne tänne saadakseen poliittiset vastustajansa saatettua jotenkin huonoon valoon. Ja lopuksi sekoittaa nuo puurot ja vellit sekaisin niin, että menettää kaiken alunperinkin vähäisen luotettavuutensa.

Ei kait siinä mitään. Hyvillä tutkijoilla ja hyvällä tutkimuksella saattaisi kyllä varmastikin olla mahdollisuuksia edistää ja parantaa nykyistä suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa enempi tavallisten suomalaisten kadun kansalaisten haluamaan suuntaan ja sillä tavoin vähentää nykyisen maahanmuuttopolitiikan aiheuttamia epäkohtia.

Puurosen kaltainen poliittinen tutkija ei mielestäni kuitenkaan ole sellainen hyvä tutkija eikä hän mielestäni poliittisten sitoumustensa, etukäteen päätettyjen näkemystensä ja ennakkoluulojensa vuoksi kykene tässä asiassa tuottamaan mitään uutta, ja nykyisiä ongelmia helpottavaa tietoa ja  tutukimusta.

Tavallinen akielämän suomalainen kadun kantakansalainen ja varsinkin sosiaaliviranomaisten kanssa asioivat ja sieltä tukea hakevat perusssuomalaiset eivät tuollaisia Puurosen kaltaisia kaikenmaailman teoriantutkijoita juuri paljoakaan viitsi opiskella.

He kohtaavat omassa elämässään lähes päivittäin  sen tosiasian, että meillä todellakin on rasismia ja se rasismi kohdistuu maan omaan kantaväestöön. Maahan monestikin väärillä tiedoilla ja väärilläperusteilla, salakuljetettuina taikka muuten laittomasti saapuneet tulokkat ja eksoottiset eriväriset elintasopakolaiset nimenomaisesti kouluutetaan sosiaaliviranomaisten taholta käyttämään ja vaatimaan täysimääräisesti kaiken mahdollisen sosialituen hyväkseen (siis sellaisia tukimuotoja joista  omalla työllään itsensä elättämään tottunella kantaväestölläkään ei ole mitään havaintoa) ja nuo tulokkaat  asetetaan sosiaaliviranomaisissa joka suhteessa kantaväestön edelle parempaan asemaan.

Hurstin ja seurakuntien yms. leipäjonoissa, asuntojonoissa yms. ei näy koskaan somalia eikä muita maahanmuuttaneita eksoottisia elintasopakolaiaisia ja miksi ei  ??

Monenlaisia yhteisvastuukeräyksiä, veteraanikeräyksia, lastenklinikankeräyksiä, syöpäkeräyksiä  ja muita rahankeräyksiä kiertelee meillä ovelta ovelle harva se päivä keräämässä kansalaisilta irtonaisia rahoja. Mutta koskaan ei näy yhtään ainoaa somali- taikka muuta maahanmuutajakeräystä ja miksi ei  ??

Siksi ei näy, että sosiaaliviranomaiset hoitavat kaikin voimin (tietysti veronmaksajien rahoilla) heidän asioitaan ja hoitavat ne niin hyvään kuntoon, että muuta apua heidän ei tarvitse hakea. Olisikin maahanmuuttopolitiikan suhteen parasta demokrattista päätöksentekoa mitoittaa maahanmuuton rahoitus siihen mittaan, mikä kasalaisilta vapaaehtoisilla keräyksillä kerätty raha määrittäisi. Nykyinen maahanmuuton mitoitushan ei perustu mihinkään demokratiaan, vaan muutaman (esim. Halonen, Brax, Bidee' ja muutaman muun henkilökohtaiseen mielipiteeseen)

Nykyisessä arkielämän katutason Suomessa on monia kansan-, sairas- taikka työkyvyttömyyseläkeläisiä taikka pitkäaikaistyöttömiä, jotka on vuosikausia omilla käsillään rakentaneet maataan, maksaneet rehellisesti aikoinan hyvinkin reilut veronsa ja maksunsa yhteiskunnalle, kunnes jokin kohtalonisku on syrjäyttänyt ja saattanut heidät heikkoon avuntarvitsijan asemaan.

On varmasti hyvinkin katkeraa seurata sivusta kuinka maahan monestikin salakuljetettuina, väärillä tiedoilla tms. epämääräisillä perusteilla saapuneet eksoottiset tulokaat saavat samantien  yhteiskunnalta runsaan ja täyden ylöspidon ja kaikki mahdolliset palvelut kaikilla mausteilla ilman että he ovat koskaan tehnet tämän yhteiskunnan hyväksi yhtään mitään. Rikoksentekotodennäköisyys tässä porukassa sensijaan on tilastojen valossa varsin suuri.
 
Ymmärrän kyllä hyvin että tuollaisia kantasuomalaisia saattaa jossain määrin harmittaa tuollaiset puuroset, jotka veronmaksajien rahoilla satsaavat kaikki tarmonsa ja voimansa selvittämään, kuinka vaikeaa juuri näillä eksoottisilla tulokkailla täällä on ja kuinka heitä täällä rasistisesti syrjitään ja kuinka kaikki voimat täytyy keskittää juuri heidän asemansa parantamiseen !

Monia saatta varmasti ihmetyttää, että miksi juuri näiden eksoottisen tulokkaiden tutkimus saa niin suurta kiinostusta osakseen ja oman maan tukea tarvitsevan kantaväestön ongelmat näyttää monesti jäävän täysin oman onnensa nojaan.

Tässäkin olisi sosiologeille ja muille tutkijoille runsaasti työsarkaa, että mikä todellisuudessa ja kokonaisuudessaan on se kustannus, minkä nämä elintasopakolaiset ja turvapaikkashoppailijat Suomelle aiheuttavat, mikä on heille se tulevaisuudenennuste ja mitenkä kustannukset suhtautuvat kantaväestön sosiaalikuluihin/hlö.

En kuitenkan uskoisi tätäkään tutkimusta poliitiko-"tutkija" Puurosen tehtäväksi, sillä lopputulos olisi tässäkin varmasti ennalta arvattavissa.

[Roope]

Hommafoorumi ei ole ehkä kaikkien suurimmassa määrin kunnostautunut asiallisen keskustelun edistäjänä mutta mahdotonta se ei kaiketi täälläkään ole.

En tiedä suomalaista nettisivustoa, joka olisi kunnostautunut Hommafoorumia paremmin maahanmuuttoon liittyvän tiedon levittämisessä. Jos Vesa Puuronen tai kuka tahansa tietää paremman paikan, niin kertokoon minullekin. Ja jos nettilukutaito on vielä sillä tasolla, että ei osaa ajatella itse ja suodattaa keskustelusta olennaista, saa syyttää enimmäkseen itseään.

[Professori]

Kun tässä aamulla on aikaa, palaav vielä tähän viestiisi antaen toivottavasti aineksia aiheen jatkokäsittelyyn.

Hommalle 5
Monissa viesteissänne on pohdittu, miten ihmisten toimintaa voidaan selittää. Osa kirjoittajista näyttää olevan sitä mieltä, että geenit tai syntyperä selittää ihmisten toimintaa, toiset taas ovat viitanneet mm. siihen, että kulttuuri selittää ihmisten toimintaa. Ihminen on eläin ja monet ihmisen ominaisuudet, kuten esimerkiksi ihonväri, silmien väri, veriryhmä jne. periytyvät. Geenit eivät kuitenkaan yksin määrää ihmisten toimintaa, vaan geenien toimintakin on ainakin jossakin määrin riippuvaista ihmisen ympäristöstä, johon taas kuuluvat niin luonto kuin kulttuurikin.

Ihminen on siis eläin mutta varsin erityislaatuinen eläin sen takia, että ihmisten toimintamahdollisuuksia määrittää hyvin pitkälle niin sanottu kulttuurievoluutio, joka on muovannut ihmisistä ja ihmisyhteisöistä sellaisia kuin ne nyt ovat.

Kulttuuri vaikuttaa hyvin suuressa määrin siihen, miten ihmiset maailmansa näkevät, mitä asioita he arvostavat, mitä tavoittelevat, mitä karttavat. Tästä näkökulmasta ei sinänsä ole periaatteessa mahdotonta tarkastella esimerkiksi somalialaisten  tai muihin kansakuntiin kuuluvien ihmisten työllistymistä tai menestymistä yhteydessä heidän kulttuuriinsa vaan pikemminkin päinvastoin.

Tässä yhteydessä sinua saattaa kiinnostaa aikanaan referoimani tutkimus kulttuurievoluution ja biologisen evoluution suhteesta. Sen mukaan yhteiskunnan yleinen turvallisuustilanne muokkaa naisten parinvalintakriteereitä.

Alhaista työllistymistä on selitetty rasismilla, joka ilmenee mm. syrjintänä työhönottotilanteissa. Tällaisesta syrjinnästä on saatu näyttöjä, kun on tehty kokeita, jossa samoilla kvalifikaatioilla varustettujen työnhakijoiden nimiä on vaihdettu: Ahmedia ei kutsuta työhaastatteluun mutta Pekka kutsutaan. Luku- ja kirjoitustaidottomuus ja muiden kvalifikaatioiden puutteet alentavat työllisyysastetta. Lisäksi on mahdollista, että on olemassa kulttuurisia esteitä työllistymiselle.

Asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen, vaan kyse on lähinnä tilastojen väärinkäytöstä tai ainakin ymmärtämättömyydestä. Näin siksi, että vaikka edellä mainitsemasi tutkimustulokset osoittavat rasismia esiintyvän, on myös työnantajia, jotka suosivat maahanmuuttajia. Olen esimerkiksi itse antanut lausunnon aiemmin ohjaamastani somalista työhönottajalle tuoden esiin sekä hyvät (näitä oli) että huonot (valitettavasti näitäkin oli) puolet. Ongelmista huolimatta työnhönottaja totesi  palkkaavansa somalin koska "maahanmuuttajille täytyy antaa mahdollisuus, mikäli heissä on ainesta". Tässä tapauksessa uskon valinnan olleen kotouttamisen kannalta erittäin hyvä, mutta epäilemättä työnantaja olisi voinut helposti löytää paremmankin työntekijän. On todennäköistä, ettei suomalainen olisi saanut samanlaisella aiemman ohjaajan antamalla lausunnolla tuota työtä.

Rasismin esiintyminen ei selitä somalien työttömyyttä mikäli edellä kuvaamani kaltaisia työhönottajia on enemmän kuin häviävän vähän. Näin siksi, että pienen vähemmistön työllistämiseksi riittää että pieni osa työnantajista palkkaa heitä aina kun mahdollista. Tällöin heidän työllisyysasteensa saattaa nousta jopa korkeammaksi kuin kantaväestöllä, vaikka siitä suurin osa työnantajista syrjisikin heitä työhönotossa. Jos esimerkiksi 1% väestöstä on somaleita ja 50% työnantajista suhtautuu heihin torjuvasti kaikissa työhönottotilanteessa, 48% neutraalisti eli palkkaa heidät mikäli ansiot sitä edellyttävät ja 2% suosii somaleita aina ohi suomalaisen, seuraa tästä somalien täystyöllisyys, mikäli heillä riittää työhaluja.

En tiedä kuinka paljon somaleita suosivia työnantajia on. Oma kokemukseni osoittaa, että heitä on, mutta koska N=1, en osaa sanoa frekvenssiä. Minulta ei kuitenkaan ole pyydetty lausuntoja kovinkaan monesta maahanmuuttaja-harjoittelijasta, joten on mahdollista, että frekvenssi on melko korkeakin. Tässä olisi kuitenkin yksi tutkimuksen aihe, mikäli mainitsemasi tutkimukset eivät ole sitä jo tehneet. On myös huomattava, että edellä kuvaamani tilanne tukee ajatusta siitä, että maahanmuuttajaväestö kannattaisi pitää melko pienenä. Se olisi myös maahanmuuttajien etu.

minun näkökulmastani he ovat ihmisiä, kuten kaikki muutkin ihmiset ja osaavat sekä myös haluavat toimia tässä yhteiskunnassa, menestyä täällä, käydä koulua, tehdä työtä, kasvattaa lapsensa, kuten suurin osa muistakin ihmisistä. Sama koskee kaikkia muitakin Suomen vähemmistöryhmiin kuuluvia ihmisiä.

Epäilemättä olet oikeassa. Mutta taaskaan asia ei ole näin yksinkertainen. Mehän tiedämme, että myös kantaväestöön kuuluvat ihmiset syrjäytyvät helposti pitkinä työttömyysjaksoina, jolloin heille taataan toimeentulo ilman vastinetta. Juuri tämän torjumiseen on kehitetty Tanskassa käytössä oleva työttömyysturmajärjestelmä työn vastaanottopakkoineen. Jos ja kun näin on, niin epäilen että koska humanitaariset maahanmuuttajatkin ovat ihmisiä, pitää pelkkää porkkanaa tarjoava kotouttamisjärjestelmämme huolen siitä, että he syrjäytyvät ennen kuin saavuttavat kilpailukyvyn suomalaisilla työmarkkinoilla. Siksi olen usein esittänyt, että kotouttamisjärjestelmään pitäisi erilaisten etujen saaminen yhdistää selvästi nykyistä enemmän kotoutumisen edistymiseseen.
[/quote]

Ihmisyys yhdistää suomensuomalaiset ja suomensomalit mutta meidän välillä on myös eroja, ulkonäkö on keskimäärin erilainen, uskontokin (kenellä sellainen on) voi olla erilainen, tavoissa on eroja jne.

Tästä tuli mieleeni, että kannattaisi miettiä missä määrin maahanmuuttajien suomalaisista poikkeavia kulttuuripiirteitä kannattaa ylläpitää, koska  (tähänkin liittyvää tutkimusta on tehty. Ja se osoittaa etnisten ryhmien polarisaatio ja fraktionalisaatio liittyivät molemmat etnisen konfliktin riskiin. Sellaista emme kai halua Suomeen humanitaarisen auttamisen seurauksena?

[Siili]

Minusta Puurosen asennetta kuvaa melkoisen hyvin, että hän niputtaa monikon toisen persoonan avulla Hommafoorumin kaikki kirjoittajat.  Uskokaa jo, ei hän tänne tullut keskustelemaan.

[Mursu]

puskaraiskauksista on hankalampi saada tilastoja.

Itse kyllä olettaisin, että ns. puskaraiskausten osalta tilastot ovat kaikista luotettavimpia raiskaustilastoja.

Tarkoitin tilastoja nimenomaan puskaraiskauksista. En puskaraiskausten todennäköisyyttä päätyä yleisiin raiskaustilastöihin.

[Vesa Puuronen]

Hommalle 8.

Nimimerkki Auggie Wren kirjoitti 5.3. 2013:

Tajuatko lainkaan, että ko. palvelujen järjestäminen noin pirstaloituneesti merkitsisi hyvinvointipalvelujen lopullista tuhoa? ... No, onhan sekin tasa-arvoa, että kaikilla menee tasa-arvoisen huonosti ja kaikki perheet tuntevat nälkään kuolleita sukulaisia. ...

Tajuan varsin hyvin, että opetuksen, terveys- ym. palveluiden järjestäminen kaikilla Suomessa puhuttavilla kielillä on vaikeaa tai mahdotonta. Nyt onkin kysyttävä, onko edes pyrkimys omakielisen opetuksen ja tulkkauspalvelujen järjestämiseen (kaikille maahanmuuttajaryhmille) järkevä? Olisiko järkevämpää suunnata kaikki voimavarat Suomen kielen opettamiseen maahanmuuttajille? Tällöin ongelmaksi muodostuisi näiden kielten tulevaisuus, kielten puhujien vaikeudet oman kulttuurinsa säilyttämisessä jne. Omakielistä opetusta pidetään välttämättömänä myös koska yhden kielen kunnollinen hallinta estää puolikielisyyttä (eli kaikkien kielten puutteellista hallintaa), mikä taas on este työllistymiselle jne. Tulkkauspalvelut ainakin suurimmille vähemmistöryhmille esimerkiksi oikeuslaitoksessa, terveydenhuollossa jne. ovat välttämättömiä, jotta po. ryhmiin kuuluvat olisivat tasavertaisessa asemassa valtaväestöön nähden. Esimerkiksi poliisikuulustelun tekeminen suomeksi ihmisen kanssa, joka osaa suomea hyvin vähän ei paranna kuulusteltavan oikeusturvaa. Jos potilas ja lääkäri eivät ymmärrä toisiaan seuraukset voivat olla katastrofaaliset jne.

Nimimerkki Auggie Wren kirjoitti 5.3. 2013 myös:

Yhdysvaltain mustan väestön alamäen jätät muuten ilmeisesti tarkoituksella huomiotta? USA:n musta väestö oli voimakkaasti keskiluokkaistumassa 70-luvulle mennessä, kunnes valkoisen väestön mukamas rasismia vastustavat intellektuellit keksivät monikulttuurisuuden ajatuksen ja karkeaa, vahingollista käyttäytymistä (lue: väkivaltarikollisuutta ja huumeiden käyttöä) alettiin oikein urakalla ymmärtämään, karkeat alaluokkaisuuden osoitukset hyväksyttiin jne. Hyvän elämän tavoittelu arvona asetettiin naurunalaiseksi. Seuraukset ovat nähtävillä.

Tämä on mielenkiintoinen käsitys mustan väestön lähihistoriasta USA:ssa. En ole aikaisemmin törmännyt tähän käsitykseen ja olisin kiitollinen, jos voisit lähettää minulle jonkun kirjallisuusviitteen asiasta, jotta voisin perehtyä siihen tarkemmin. Käsityksesi ei kuitenkaan sen tiedon nojalla, mitä minulla on USA:n mustan väestön asemasta 1970-luvulla. ole uskottava. 1960-luvun kansalaisoikeustaistelun ansiosta mustat saivat USA:ssa periaatteessa samat oikeudet kuin valkoiset. Kuitenkin yli vuosisadan kestänyt rotuerottelu ja sen seurauksena syntynyt rotuhierarkia ei kadonnut mihinkään, eikä ole kadonnut tänä päivänäkään. Silti musta keskiluokka on kasvanut. Käsityksesi väkivalta- ja huumerikollisuuden ymmärtämisestä ei vaikuta kovin uskottavalta, kun ottaa huomioon, että USA:n vankilat ovat täynnä mustia vankeja, ellet tarkoita ymmärtämisellä vankilaan sulkemista.

Saamelaisten asemasta Haplotaxidalle.

Saamelaisten poliittisen itsehallinnon toteuttaminen voisi tapahtua useampaa tietä: 1) laajentamalla saamelaiskäräjien resursseja ja oikeuksia,  mikä tarkoittaisi Norjan mallin mukaista mahdollisuutta päättää luonnonvarojen käytöstä (maa, malmit, vesistöt, kalat, marjat jne). Saamelaiskäräjille tulisi myöntää saamelaisalueella myös lainsäädäntövalta.  Saamelaiskäräjien oikeuksien laajentaminen edellyttäisi tietysti valtion, kuntien ja saamelaiskäräjien toimivaltasuhteiden selvittämistä.

2) toinen tapa saamelaisten poliittisen itsehallinnon laajentamiseen on esitetty jo vuonna 1994 tehdyssä "Saamelaisten kulttuurinen itsehallinto" mietinnössä oikeisministeriön lainvalmisteluosastolle.  Mietinnössä esitetään saamelaisille oikeutta laki-, raha- ja toivomusaloitteiden tekemiseen eduskunnassa. Tämä edellyttäisi perustuslain muuttamista. Lisäksi saamelaisten tulisi saada Ahvenanmaan tapaan vähintään yksi kansanedustaja eduskuntaan, sillä tällä hetkellä tilanne on se, että vaikka perustuslain 2 § mukaan valta Suomessa on kansalla ei saamelaisilla, joka on alkuperäiskansa ole yhtään edustajaa eduskunnassa.

Saamelaisten kannalta ongelmallista on se, että Suomesta puuttuu saamelaisten aseman ja oikeuksien takaamisen kannalta välttämätöntä lainsäädäntöä, jota esimerkiksi Maa- ja metsätalousministeriö vastustaa. Tällöin tarkoitetaan erityisesti saamelaisten maa- ja vesioikeuksia ja elinkeinojen harjoittamista koskevaa lainsäädäntöä. Maaoikeuksien osalta voitaisiin Suomessakin soveltaa Norjan pohjoisosien mallia, jossa on muodostettu erityinen maanomistajataho valtionmaille. Tässä elimessä saamelaisilla on päätäntävalta.

Poliittinen itsehallinto voi perustua perisaatteelle, että alkuperäiskansalla on oikeuksia, jotka eivät koske valtaväestöä tai muita vähemmistöjä. Kansainvälisesti on erilaisia tapoja toteuttaa alkuperäiskansojen oikeuksia. Kunnallishallinnossa saamelaisten poliittinen itsehallinto toimii vain Utsjoella, jossa saamelaiset ovat enemmistönä.  Saamelaiskäräjät on lausuntoja antava paperitiikeri, jolla ei ole tällä hetkellä juurikaan todellista poliittista valtaa.

Saamelaisen määritelmä perustuu ajatukselle, että on olemassa tiettyjä kulttuurisia ja kielellisiä kriteereitä, jotka ihmisen on täytettävä ollakseen saamelainen. Saamelaiskäräjien kanta on se, että KHO:n aikaisempi tulkinta, että näitä kriteereitä ei voi soveltaa  vuotta 1875 vanhempien asiakirjojen nojalla on ymmärrettävä. KHO on muuttanut tätä tulkintansa vuonna 2011 annetussa päätöksessään. Ymmärrän toisaalta myös niiden saamelaisstatusta vailla olevien saamelaisena itseään pitävien henkilöiden kannan, että haluaisivat äänioikeuden käräjien vaaleissa ja tunnustuksen omalle saamelaisuudelleen. Olen sitä mieltä, että tämä kysymys on ennen pitkää ratkaistava siten, että se tyydyttää kaikkia saamelaisia.

Miettiselle: Valtaväestön näkeminen rakenteellisen rasismin uhrina ei välttämättä ole täysin mahdotonta. Jo 1970-luvulla ranskalainen filosofi-yhteiskuntatieteilijä Michel Foucault esitti käsitteen valtiorasismi, joka ulotti rasismin koskemaan myös valtaväestön huonompi osaisia ryhmiä. Lyhyesti ajatus on tällöin se, että sosiaalidarwinismi on yhteiskunnassa  hallitsevan ryhmän ideologia, jonka nojalla niin valtaväestön huonompiosaiset kuin vähemmistöjenkin jäsenet  määritellään toisen luokan kansalaisiksi, joilla ei ole mahdollisuuksia menestyä yhteiskunnassa, joka perustuu sopivimpien/voimakkaampien selviytymiseen. Itse en kuitenkaan näe asiaa näin vaan näen myös valtaväestön heikompiosaiset osana valkoisuuteen perustuvaa valtajärjestelmää, josta he hyötyvät.

Haplotaxidalle sulautumisesta. Olen samaa mieltä iitä, että kaikki sulautuminen ei ole valtiovallan tietoisen tai tarkoittamattoman toiminnan tulosta vaan siihen vaikuttaa myös ihmisten valinnat, kuten minusta hyvin kuvaat.

SR:lle, kirjani julkaisi Gaudeamus, jonka kirjat yleensä vertaisarvioidaan, näin on tehoimittu myös tämän kirjan kohdalla. Kirjasta on myös tehty arvosteluja, joissa vertaisarviointi on jatkunut.

Cassius alille. Suomen pakolaiskiintiö on 750 ihmistä vuodessa, joka ei ole viime vuosina täyttynyt. Turvapaikanhakijoista alle puolet sai oleskeluvan vuonna 2011 eli noin 1300 henkeä. Vuonna 2011 siis alle 2000 ihmistä kuului niihin kategorioihin, joiden arvelet aiheutttavan suuria ongelmia yhteiskunnassamme. On varmasti niin, että kotouttamistoimenpiteet ovat riittämättömiä ja niitä tulisi tehostaa ja resurssoida paremmin. Myös tutkimusta turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muidenkin maahanmuuttajien kotoutumisesta tarviitaan ja tehdäänkin kaiken aikaa. Paperittomien maahanmuuttajien tilanne tulisi myös selvittää ja heidän asemansa tulisi pyrkiä ratkaisemaan ihmisoikeuksia kunnioittaen. Myös suomalaisten asenteita maahanmuuttopolitiikkaan on syytä selvittää.

Cassius Alille tiedoksi, että en käytä käsitettä vihapuhe kirjoituksissani enkä myöskään haastatteluissani kuin vain kritisoidakseni po. käsitettä. Vihapuhetta toki voi esiintyä mutta esimerkiksi kaiken maahanmuuttopolitiikan tai monikulttuurisuuspolitiikan kritiikin leimaaminen vihapuheeksi on minusta täysin perusteetonta eikä edistä keskustelua lainkaan. Minustakin maahanmuuton kustannusten selvittäminen olisi tärkeää.

Professorille sen verran, että olen samaa mieltä siitä, että kotoutumisen edistymisen pitäisi olla yhteydessä etuuksien saantiin. Kotoutuminen ei kuitenkaan voi edistyä, ellei sille ole luotu edellytyksiä esimerkiksi niukkojen resurssien vuoksi. Tämä koskee muun muassa suomenkielen koulutusta, joka on tietääkseni lähes kaikkialla järjestetty varsin puutteellisin resurssein.

[Aapo]

Tällöin ongelmaksi muodostuisi näiden kielten tulevaisuus, kielten puhujien vaikeudet oman kulttuurinsa säilyttämisessä jne.

Monikaan palstan käyttäjistä ei luultavasti pidä itsestäänselvänä, että kyseiset asiat ovat ylipäänsä säilyttämisen arvoisia. Voitko selittää, miksi niitä tulisi ylläpitää suomalaisessa yhteiskunnassa? (Tuohon kieliosaan tietystikin jo osittain vastasit.) Voisi ajatella, että jos kehitysmaista muuttaa ihmisiä länsimaihin, heidän tulisi pyrkiä ja heitä tulisi opettaa elämään pääsääntöisesti nimenomaan länsimaalaisen kulttuurin mukaisesti, sillä se olisi sekä vastaanottavan maan etu että heidän oman hyvinvointinsa ja onnellisuutensa kannalta parasta.