Miten määritellä "suomalainen"?

[Tapiotar]

Minulla oli iso-iso-vanhemmat, jotka suomalaisuusaatteen myötä halusivat ruotsinkielen sijasta puhua lapsilleen kotikielenään suomea.
Vaikka heillä itsellään oli ruotsinkielinen sukunimi, heidän oma toimintansa kohdistui ylpeästi suomalaisuuteen, lapsista kasvatettiin suomalaisia.
Suomalaisuus oli kaunista, puhdasta, viatonta.

He kuuluivat vanhaan sivistyneistöön, olivat varakkaita, mutta he eivät kumarrelleet ruotsalaisuutta, heillä oli vahvuutta olla suomalaisia.
Olen heistä ylpeä.

[jmm]

Ruotsinkielisillä poliitikoilla on kaikenlaisia syntejä kannettavanaan, mutta mielestäni sillä ei ole suurestikaan tekemistä ruotsin puhumisen kanssa itsessään. Ruotsin puhuminen äidinkielenä ei mielestäni ole mikään synti tai rikos, eikä edes este tiukastikin suomalaiselle, suomen kansallisuuteen ja kulttuuriin sitoutuneelle identiteetille. Käsitykseni (epäpoliittisista, mutta kuitenkin) ruotsinkielisistä ystävistäni tukee tätä otaksumaa sataprosenttisesti.

Kannattaisi tutustua kansalaissotaan, talvi- ja jatkosodan tapahtumiin sekä sodanjälkeisen Suomen historiaan. Ne valtion kohtalonhetket yleensä kertovat kelle kukakin on lojaali.

Kuten Ystävän laulussa snotaan: "Mistä tunnet sä ystävän. Onko oikea sulle hän. Anna meren se selvittää. Kuka viereesi jää."

[Nissemand]

Jos siis puhutaan suomalaisista "juurista" pitäisi myös määritellä kuinka kauas taakse ne pitäisi ylettyä, jotta olisi suomalainen vain etnisyyden perusteella. Riittäkö yksi sukupolvi vai pitääko olla vaikka 10 sukupolvea, että olisi suomalainen? Mihin tämä mielivaltainen etnisyyden raja pitäisi vetää?

...
Sen rohkenen kuitenkin sanoa, että tietty ristiriita tässä näyttäisi olevan. Toisaalta moni keskustelija juuri painottaa sitä, että rasismi on harmillinen juttu ja tavoitteena on vain saada maahanmuutto järkeväksi. Tavoitellaan sitä, että tulijat omaksuisivat meidän kulttuurin ja arvomaailman, menisivät töihin ja joisivat kaljaa kohtuudella (tai ainakin minusta nuo ovat hyviä tavoitteita). Miten tätä päämäärää sitten palvelee se, että tulija on väistämättä tuomittu olemaan ikuisesti vähemmän suomalainen. Puhuupa hän miten hyvää suomea tahansa ja osaapa hän olla bussissa miten hiljaa hyvänsä, hän ei koskaan ole oikeasti suomalainen, eikä edes välttämättä hänen lapsillaan ole tätä mahdollisuutta. Kaikki tämä siksi, että hänellä on väärät geenit ja hän on väärän värinen.

True dat! Kun minä muutan tästä ensivuoden puolella Pohjois-Amerikkaan reservaattiin, niin kyllä minusta tulee ihka aito cheyenne intiaani. Siinä on turha tulla kenenkään inkkarin väittämään, että en muka oikea inkkari olisi. Varsinkaan minun ja länsimaisen vaimoni lapselle ei tule olemaan kellään sanomista. Onhan hän reservaatissa syntynyt! Sitten perustan kasinon, sillä Yhdysvaltojen "Indian Gaming Regulatory Actin" nojalla saan intiaanie entiteetin omaavana sellaisen perustaa. Turha tulla  siinä osavaltion lainsäätäjän nokkaa koputtelemaan uhkapelilainsäädännöstä, koska inkkarina minulla on siihen oikeus.

Edit: ettei jää epäselväksi  [sarcasm]... [/sarcasm]

[Tapiotar]

Minä sanon sen suoraan:
Ruotsinkieliset eivät sallineet Karjalan evakoiden muuttaa "omille ruotsalaisalueilleen", jottei heidän kielivaltansa vaarantuisi. He siis pitävät tiettyjä Suomen alueita "ominaan", jonne suomenkieliset eivät saa muuttaa, eivätkä ole tervetulleita. Jos ruotsinkielisiltä kiellettäisiin vapaa muutto-oikeus Suomessa, mikä huuto siitä syntyisikään! Mutta ruotsinkieliset kyllä harjoittavat omaa rasismiaan meidän omassa maassamme!

Mutta:
Kun Suomeen alkoi tulla ulkomaan pakolaisia, kuten somaleja, ruotsalaiset mielellään ottivat heitä omille alueilleen ja nykyään monet somalit, sun muut afrikkalaiset, pitävätkin itseään suomenruotsalaisina ja vaativat RKP:n heille pönkittämiä erillisoikeuksia Suomessa. Ovathan hekin nyt suomenruotsalaisia!

[Bill Milton Hicks Friedman]

Kun minä muutan tästä ensivuoden puolella Pohjois-Amerikkaan reservaattiin, niin kyllä minusta tulee ihka aito cheyenne intiaani. Siinä on turha tulla kenenkään inkkarin väittämään, että en muka oikea inkkari olisi.

Eikö tässä nyt olla asian ytimessä. Kenellä muulla on oikeus määritellä minuutesi kuin sinulla itselläsi?

[Paju]

Kuvitellaan, että tuo lapsena Suomeen Thaimaasta adoptoitu menee aikuisena naimisiin myöskin lapsena adoptoidun mustaihoisen afrikkalaistaustaisen kanssa, joka puolestaan puhuu sujuvaa stadin slangia ja omaa tyypillisen pääkaupunkiseutuihmisen arvomaailman. Nämä kaksi saavat lapsia. He kasvattavat lapsensa suomalaisiksi ja lapset pitävät itseään suomalaisina. He ovat jo toisessa sukupolvessa Suomen kansalaisia, mutta ilmeisesti he eivät edelleenkään ole samalla tavoin suomalaisia kuin minä, koska heillä on väärä geeniperimä ja väärä ihonväri?

Noin ainakin minä sen näkisin (paino boldatulla kohdalla). Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö he olisi yhteiskunnan tasa-arvoisia jäseniä. Arjessa aika harvoin yksilön kansallisuudella on mitään merkitystä. Kuten jotkut ylempänä totesivat, ei suomalaisestakaan tule maasaita, vaikka kuinka asuisi Keniassa.

Useinhan ulkomailta adoptoidun tietoisuutta omasta taustastaan yritetään ylläpitää mm. vierailemalla tämän lähtömaassa. Esimerkiksi Abu-Hanna kuvaa vauvana adoptoitua tytärtään zuluksi eikä hollanninsuomalaiseksi.

[Joutselkä]

Jos siis puhutaan suomalaisista "juurista" pitäisi myös määritellä kuinka kauas taakse ne pitäisi ylettyä, jotta olisi suomalainen vain etnisyyden perusteella. Riittäkö yksi sukupolvi vai pitääko olla vaikka 10 sukupolvea, että olisi suomalainen? Mihin tämä mielivaltainen etnisyyden raja pitäisi vetää?

...
Sen rohkenen kuitenkin sanoa, että tietty ristiriita tässä näyttäisi olevan. Toisaalta moni keskustelija juuri painottaa sitä, että rasismi on harmillinen juttu ja tavoitteena on vain saada maahanmuutto järkeväksi. Tavoitellaan sitä, että tulijat omaksuisivat meidän kulttuurin ja arvomaailman, menisivät töihin ja joisivat kaljaa kohtuudella (tai ainakin minusta nuo ovat hyviä tavoitteita). Miten tätä päämäärää sitten palvelee se, että tulija on väistämättä tuomittu olemaan ikuisesti vähemmän suomalainen. Puhuupa hän miten hyvää suomea tahansa ja osaapa hän olla bussissa miten hiljaa hyvänsä, hän ei koskaan ole oikeasti suomalainen, eikä edes välttämättä hänen lapsillaan ole tätä mahdollisuutta. Kaikki tämä siksi, että hänellä on väärät geenit ja hän on väärän värinen.

True dat! Kun minä muutan tästä ensivuoden puolella Pohjois-Amerikkaan reservaattiin, niin kyllä minusta tulee ihka aito cheyenne intiaani. Siinä on turha tulla kenenkään inkkarin väittämään, että en muka oikea inkkari olisi. Varsinkaan minun ja länsimaisen vaimoni lapselle ei tule olemaan kellään sanomista. Onhan hän reservaatissa syntynyt! Sitten perustan kasinon, sillä Yhdysvaltojen "Indian Gaming Regulatory Actin" nojalla saan intiaanie entiteetin omaavana sellaisen perustaa. Turha tulla  siinä osavaltion lainsäätäjän nokkaa koputtelemaan uhkapelilainsäädännöstä, koska inkkarina minulla on siihen oikeus.

Edit: ettei jää epäselväksi  [sarcasm]... [/sarcasm]

Sarkasmi ei jäänyt huomaamatta. Pakko silti sanoa, että alkuperäiskansoihin vertaaminen ei toimi, kun keskustellaan siitä, kuka onkaan suomalainen. Lähemmäs totuutta pääsisi pohtimalla, kuka ja millä edellytyksillä voisi tulla amerikkalaiseksi. Jos muuttaisit Yhdysvaltoihin ja saisit maan kansalaisuuden, voisit - ihan ilman sarkasmia - pitää itseäsi amerikkalaisena. Samaa mieltä olisi varmasti suurin osa muistakin amerikkalaisista.

Tähän lisään vielä oman kontribuutioni vastaamalla, että minun mielestäni suomalaisia ovat kaikki Suomen kansalaiset asuinpaikasta ja äidinkielestä riippumatta.   

[Nissemand]

Ai että on olemassa kansoja ja kansalaisuuksia joihin ei pääsekkään osalliseksi? Kukas rotutohtori nämä kansat ja kansalaisuudet on päättänyt 

[Brandöt]

Onko psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen rasisti sanoessaan, että luontainen yksilön temperamentti (suhteellisen pysyvä persoonallisuuden osatekijä ja piirre) on synnynnäistä ja että tietyt temperamenttipiirteet ovat löydettävissä samankaltaisina alueittain? Meissä (meissä ihmisissä) on kansakunnittain kulkevaa samankaltaisuutta, jota ei voi vain sivuuttaa näistä keskusteluista tai pyyhkäistä maton alle. Samankaltaisuus auttaa esimerkiksi kasvatuksessa. Sanon tämän kaikella rakkaudella, ihmisyksilöiden parhaaksi - en ketään dissatakseni, puhuakseni älykkyysosamääristä tmv. Nostan vain esille yhden tosiasian sellaisena kuin se on, ihmisen on hyvä kaltaistensa seurassa.

Temperamentti perustuu perimään, mutta ei määrää sitä millainen persoonallisuudesta muodostuu. Ympäristön vaikutus on merkittävä, jopa määräävämpi kuin perimä.

Luontaisen temperamentin ilmenemiseen arjessa vaikuttaa myös elinympäristö, kulttuuri ja ihmissuhteet. Samankaltaisuuden suurempi mahdollisuus menetetään adoptiossa helposti ylipäätänsäkin. Ei tarvitse mennä kansakuntien rajojen ylitse, törmätäkseen jo supisuomalaisessa päiväkodissa monenlaisen temperamentin omaaviin lapsukaisiin. Ihan geneettisistä syistä johtuen, esim. AD/HD yhtenä näkyvimpänä

Tietenkin juuri näin ^^. Perinnöllinen temperamentti yhdessä ympäristön vaikutuksen kanssa muovaa ihmisyksilön persoonallisuuden vahvasti tietynlaiseksi lapsuusiässä. Ihminen "leimautuu" vahvasti kasvuympäristönsä kulttuurin edustajaksi.

Haplotaxidalta hyvä pointti siitä, miten samankaltaisuuden suurempi mahdollisuus menetetään jo adoptiossa ylipäätään. Mutta ADHD:n kohdalla (nykylääketieteen tietämyksen mukaan) vaikuttaa dopamiini välittäjäaineen toiminta, ei niinkään ihmisyksilön temperamentti. Toki meillä Suomessa(kin) on monia (useimmiten poika-)lapsia, joiden kohdalla tietynlaiset temperamenttipiirteet, kuten korkea impulssiivisuus ja intensiteetti on virheellisesti tulkittu ADHD-sairaudeksi, vaikka aivan terveilläkin pikkulapsilla näitä temperamenttipiirteitä kyllä esiintyy. Varsinainen sairaus, ADHD, näkyy lapsesta usein sitten jo toiminnan muillakin osa-alueilla, kuten puheenkehityksen tai motorisen kehityksen alueilla - se on siis paljon muutakin kuin vain 'haasteellinen temperamentti'. 

Sen rohkenen kuitenkin sanoa, että tietty ristiriita tässä näyttäisi olevan. Toisaalta moni keskustelija juuri painottaa sitä, että rasismi on harmillinen juttu ja tavoitteena on vain saada maahanmuutto järkeväksi. Tavoitellaan sitä, että tulijat omaksuisivat meidän kulttuurin ja arvomaailman, menisivät töihin ja joisivat kaljaa kohtuudella (tai ainakin minusta nuo ovat hyviä tavoitteita). Miten tätä päämäärää sitten palvelee se, että tulija on väistämättä tuomittu olemaan ikuisesti vähemmän suomalainen. Puhuupa hän miten hyvää suomea tahansa ja osaapa hän olla bussissa miten hiljaa hyvänsä, hän ei koskaan ole oikeasti suomalainen, eikä edes välttämättä hänen lapsillaan ole tätä mahdollisuutta. Kaikki tämä siksi, että hänellä on väärät geenit ja hän on väärän värinen

Minusta tähän saman kansalaisuuden teemaan ja hiljaiseen vaateeseen ladataan liikaa odotuksia. Minäkin tunsin piston, kun mietin kaikkia niitä mukavia tyyppejä (ulkomaalaisia), jotka tunnen, mutta joita en varsinaisesti kovin suomalaisina pidä. On ihan ok tykätä ja kokea samanhenkisyyttä yli etnisten ja kansalaisuuden rajojen, on ihan ok ajatella, että "olemme samaa porukkaa" tai "olemme samassa veneessä yhteisen edun vuoksi tekemässä työtä". Tämän keskustelun yllä leijuu omituinen asetelma; aivan kuin joku toinen olisi jollakin tavalla 'huonompi kuin', jos hän ei ole jokaisen silmissä nimenomaan suomalainen.

On myös ihmisiä (yhä vaan enenevissä määrin), jotka kokevat omaavansa usean kansan kulttuuri-identiteetin ja monesti ovat monikulttuurisen kodin kasvatteja. Siinä missä itse olen kahden etnisen suomalaisen lapsi, pikkusiskoni on etnisen suomalaisen ja etnisen chileläisen lapsi, joka on syntynyt Ruotsissa ja omaa Ruotsin kansalaisuuden. Yritä siinä nyt sitten luoda itsellesi yhtä, ehyttä kulttuuri-identiteettiä ja miettiä vastausta kysymykseen 'kuka minä olen'.

Kuvitellaan, että tuo lapsena Suomeen Thaimaasta adoptoitu menee aikuisena naimisiin myöskin lapsena adoptoidun mustaihoisen afrikkalaistaustaisen kanssa, joka puolestaan puhuu sujuvaa stadin slangia ja omaa tyypillisen pääkaupunkiseutuihmisen arvomaailman. Nämä kaksi saavat lapsia. He kasvattavat lapsensa suomalaisiksi ja lapset pitävät itseään suomalaisina.

Sinä olet nyt mielestäni jäänyt vähän liiaksi kiinni tähän kv-adoption ja sitä kautta etnisen suomalaisuuden teemaan. Ulkomailta Suomeen adoptoidut, täysin vaille oman syntymäkotimaansa ja biologisten vanhempiensa perinteitä ja muuta henkistä perintöä jäävät ihmiskohtalot ovat (Jumalan kiitos) vielä toistaiseksi harvinaisia - ja kuka estää heitä ottamasta näistä asioista selvää aikuisiällä? Kuka sinä olet sanomaan, etteivät nämä kuvitteellisen esimerkkisi henkilöt koskaan alkaisi tuntea kaipuuta niille kotiseuduille, jossa heidän juurensa ovat. Tämän he voisivat kokea jopa eheyttävänä kokemuksena.

Minusta on vähintäänkin kummallista pyrkiä tarkastelemaan ihmisyyttä tällä tavoin irrallisena kokemuksena, jonka voi siirtää halutessaan paikasta A paikkaan B, eikä mitään vaurioita synny. Mutta tämä kysymyksenasettelu on aivan tuttua näistä nettikeskusteluista pitkän ajan takaa; se muodostaa oivan keppihevosen, siksi sitä käytetään.

Vastauksena kysymykseesi olen sitä mieltä, että ideaalimaailmassa ei ketään tarvitsisi adoptoida. Reaalimaailmassa adoptiot ovat kuitenkin välttämätön asia. Minusta on pääsääntöisesti parempi jos lapsi adoptoidaan lähipiiriin, omien sukulaisten tai läheisten ystävien pariin. Okei, tuo on tietenkin aika rohkea väite, tuohonhan on helppo sanoa vastaan että lapsen kannalta on parempi jos hän pääsee kehittyneeseen maahan kuten Suomeen, kuin jos hän jäisi sinne köyhään maahan. Varsinkin sellaisessa tapauksessa, jossa köyhässä maassa lasta olisi adoptoimassa joku ihan tuntematon. Tuosta vasta-argumentista huolimatta itse pitäisin kuitenkin parempana vaihtoehtona rakastavia adoptiovanhempia Thaimaassa kuin vastaavia täällä.

Perusteeni tuolle tuntemukselle ovat osin epämääräiset. Jotenkin se vaan tuntuu järkevämmältä

Kiitos tästä ^. Olemme siis niiltä osin, kun on tärkeää, ihan samaa mieltä.

Kursivoin sen kohdan tekstistäsi (viimeinen lause), jota tässä yritin avata. Uskon ja luulen, että moni allekirjoittaa tämän ajatuksen; perusteet siellä takana eivät vain ole niitä mediaseksikkäimpiä tällä hetkellä, joten moni jättää avaamatta ajatustaan edelleen. Kuten huomata saattaa, väärinymmärrysten todennäköisyys on suuri. 

Kv. adoptioon liittyy monia vakavia ongelmia. Toimintaa on pyritty säätelemään kansainvälisillä sopimuksilla, jotka ohjaavat eri osapuolten toimintaa ja pyrkivät varmistamaan lapsen edun toteutumisen. Suomessa kansainvälinen adoptio on säädeltyä, valvottua ja luvanvaraista. Minun käsitykseni on, että suomalaisten palveluntarjoajien kontaktit luovuttajamaissa ovat luotettavia ja niiden toimintaa auditoidaan säännöllisesti. Suomen osalta suurimmat ihmiskaupaan sekaantumisen riskit ovat ns. omatoimiadoptiota puuhaavilla. Eli huseerataan ja järjestellään adoptio omin konstein kohdemaassa

On totta, että kansainväliseen adoptioon liittyy monenlaisia ongelmia - ja vaikka näitä ongelmia (kuten ihmiskauppaa) pyritään estämään kansainvälisillä sopimuksilla, valvonnalla ja säätelyllä, tosiasia silti on, ettei näillä keinoilla ole saatu epätoivottua käytöstä loppumaan. Me emme yksinkertaisesti tiedä tarpeeksi eri maiden käytännöistä, eikä sisäisen korruption vuoksi aina voi luottaa virkamiehiin. Toisin sanoen siis paperilla kaikki näyttää hyvältä, mutta totuus voi olla toisenlainen.

Ihmiskauppa lapsilla on jotakin niin vastenmielistä, että tässä on syytä miettiä minkälaista kehitystä on omilla toimillaan edistämässä. Tämä on kansainvälisen adoption arkitodellisuutta, tälläkin hetkellä.

[Perttu Ahonen]

Suomalaisuus ei ole aistinvaraisesti määriteltävissä.  Suomalaisuus on mielestäni kokemuspohjainen- minän tunnetila.

[Joutselkä]

Ai että on olemassa kansoja ja kansalaisuuksia joihin ei pääsekkään osalliseksi? Kukas rotutohtori nämä kansat ja kansalaisuudet on päättänyt 

Kansoihin ja kansalaisuuksiin pääseminen määritellään, kuten muutkin ihmisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat asiat, lainsäädännössä. Mielipidekysymyksiä nämä eivät ole.

Alkuperäiskansoista (Suomen) saamelaiseksi kuulumisesta säädetään saamelaiskäräjistä annetussa laissa (3 §). Samoin Suomen kansalaisuudesta on oma lakinsa. Yhdysvalloissa intiaaneja ja heihin kuulumista koskee tietysti oma lainsäädäntönsä.

Alkuperäiskansojen asemaa koskee vielä erikseen kansainvälinen yleissopimus (ILO nro 169), jota Suomi ei ole ratifioinut.

[nimierkki]

Tämän keskustelun yllä leijuu omituinen asetelma; aivan kuin joku toinen olisi jollakin tavalla 'huonompi kuin', jos hän ei ole jokaisen silmissä nimenomaan suomalainen.

No minä kyllä nimenomaan sanoin, että en usko kenenkään suhtautuvan rasistisesti, sinä tai kukaan muukaan ei ehdota, että 'väärän' ihonvärin omaavalla kansalaisella pitäisi olla vähemmän oikeuksia.

Minua tässä kiinnostaa juuri se, että miksi yksilön kokemus omasta suomalaisuudesta nähdään ongelmaksi/epätodeksi ihonvärin takia. Kaikki muut osa-alueet on kunnossa, mutta silti ei voi olla samalla tavalla suomalainen, jos on vääriä geenejä. Tietenkin vielä hurjempaa on se jos kokemus dissataan kielen takia.

Sinä olet nyt mielestäni jäänyt vähän liiaksi kiinni tähän kv-adoption ja sitä kautta etnisen suomalaisuuden teemaan

Mitä mieltä sinä olet tuosta esimerkistä? Voiko kahden adoptoidun lapsi omata suomalaisen identiteetin? Onko hän suomalainen, vaikka hänellä on erilaiset geenit?

Kuka sinä olet sanomaan, etteivät nämä kuvitteellisen esimerkkisi henkilöt koskaan alkaisi tuntea kaipuuta niille kotiseuduille, jossa heidän juurensa ovat

Mielestäni se on täysin mahdollista. Yhtä lailla pidän mahdollisena, että he kokevat itsensä suomalaisiksi, ja juuri tähän tapaukseen olisi mukava saada kommentteja.

Minusta on vähintäänkin kummallista pyrkiä tarkastelemaan ihmisyyttä tällä tavoin irrallisena kokemuksena, jonka voi siirtää halutessaan paikasta A paikkaan B, eikä mitään vaurioita synny.

En aivan ymmärrä mitä tarkoitat. Mitä olen tajunnut, niin kyllä ainakin osa adoptoiduista on omaksunut ihan suomalaisen identiteetin. Heidät on ksvatettu suomalaisiksi ja he pitävät itseään suomalaisina. Mitä irrallista tässä on?

Ai että on olemassa kansoja ja kansalaisuuksia joihin ei pääsekkään osalliseksi? Kukas rotutohtori nämä kansat ja kansalaisuudet on päättänyt 

Kansoihin ja kansalaisuuksiin pääseminen määritellään, kuten muutkin ihmisten oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat asiat, lainsäädännössä. Mielipidekysymyksiä nämä eivät ole.

Alkuperäiskansoista (Suomen) saamelaiseksi kuulumisesta säädetään saamelaiskäräjistä annetussa laissa (3 §). Samoin Suomen kansalaisuudesta on oma lakinsa. Yhdysvalloissa intiaaneja ja heihin kuulumista koskee tietysti oma lainsäädäntönsä.

Alkuperäiskansojen asemaa koskee vielä erikseen kansainvälinen yleissopimus (ILO nro 169), jota Suomi ei ole ratifioinut.

Tässä kirjassa http://www.veli-pekkalehtola.fi/Saamelaiset+suomalaiset/ on mielenkiintoista tarinaa tähän liittyen. Osa suomalaisista saamelaisten pariin menneistä omaksui saamelaisen elämän ja identiteetin, heitä alkoi yhteisökin pitämään saamelaisina.

[Tapiotar]

Suomalaisuus ei ole aistinvaraisesti määriteltävissä.  Suomalaisuus on mielestäni kokemuspohjainen- minän tunnetila.

Ihminen on sitä kansaa, jonka juuret ja uskomukset elävät hänen sydämessään.
Tietenkin jokainen Suomen kansalainen on "suomalainen".

Mutta johonkin kansaan kuuluvaksi hänet liittää hänen esivanhempiensa tavat, se, keiden jälkeläinen hän on.

Kysypä joltain ruotsinkieliseltä esim. kansalaissodasta.
"Va? Me kyllä tiedämmä se rahvas, hush, likaine rosvosakki, pois!..."

Entä karjalaiset?
"Me asuime täälä ennen kuin Karjala tuli! Hyi! Me ota sellainen ryssä nurkkiimme! Ei puhu ruotsi, ei hyva."

[nimierkki]

Kysypä joltain ruotsinkieliseltä esim. kansalaissodasta.
"Va? Me kyllä tiedämmä se rahvas, hush, likaine rosvosakki, pois!..."

Sisällissodassa kuoli punaisten puolella reilut 1100 ruotsinkielistä ihmistä. Onko se paljon vai vähän, sitä voi arvioida.

[sivullinen.]

Miten tätä päämäärää sitten palvelee se, että tulija on väistämättä tuomittu olemaan ikuisesti vähemmän suomalainen. Puhuupa hän miten hyvää suomea tahansa ja osaapa hän olla bussissa miten hiljaa hyvänsä, hän ei koskaan ole oikeasti suomalainen, eikä edes välttämättä hänen lapsillaan ole tätä mahdollisuutta. Kaikki tämä siksi, että hänellä on väärät geenit ja hän on väärän värinen.

Näin se vaan on. Todellisuus on sellainen. Todellisuus osaa olla julma. Jotkut syntyvät mieheksi - toiset syntyvät naiseksi. Sitä ei voi muuttaa; päätöksestä ei voi valittaa - tai valittaa voi vaikka kokoelämän, mutta muutosta ei tule.

Minusta jo tällainen vaatiminen osoittaa jonkinlaista puutteellista kehitystä ihmisessä. Me jokainen synnymme ensin täysin itsekkäinen - "autistisina". Pienelle vauvalle hän on itse koko maailman tarkoitus, ja kaikki on olemassa vain häntä varten. Kasvaessaan lapsi huomaa miten maailmassa on myös muita, sitten etteivät kaikki palvele vain hänen etuaan ja lopulta tajuaa ettei itse edes voi saada kaikkea; ei vaikka miten haluaisi. Tähän vaiheeseen monet kuitenkin jäävät. He haluavat olla vuoroin mustia, vuoroin valkoisia; välillä miehiä, välillä naisia; tänään huippu-urheilijoita, huomenna tieteenneroja. He eivät suostu olemaan sitä mitä ovat. He syyttävät maailmaa vääryydestä.

Tämän ideologian tullessa hallitsevaksi, on se pakko ollut ottaa myös tieteelliseksi totuudeksi - politiikka on päättänyt mikä on totuus. Se politiikka on järjestelmänsä myös ajanut tuhoon. Samoin on tapahtunut ennenkin. Seuraavaksi koitetaan toisenlaista järjestelmää. Niin ihmiskunta elää jatkuvaa kulkuaan.

Kansallisuus ja ihmisyys. - Gunnar Suolahti
http://huomista-kohden.blogit.kauppalehti.fi/blog/28995/kansallisuus-ja-ihmisyys-gunnar-suolahti-osa-1

[Tapiotar]

Minä suhtaudun suomenruotsalaisiin kuin irlantilaiset britteihin: odotan, koska pieni Suomen kansa vapautuu heidän rasistisesta otteestaan ja on vapaa.

Edes venäläiset eivät pidä tätä kotimaanaan, vaikka Suomi aikoinaan kuului Venäjään. He antoivat meille itsenäisyyden ja veivät armeijansa ja kielensä mukanaan. Näin eivät ruotsalaiset ole tehneet.

Minun puolestani kuka tahansa saa puhua täällä mitä kieltä haluaa, mutta niinkauan kuin täällä on ruotsalaisuudella virallinen asema, tämä maa ja kansa ei ole vapautunut heidän goottilaisesta hirmuvallastaan. Olemme kuin juutalaiset Kolmannessa Valtakunnassa: eliitti istuu Ankkalammessaan, juo samppakaljaa Suomen kansan kustannuksella ja kertoo leppoisia vitsejä toisilleen. Ja Suomen kansa raataa.

[no future]

^ aika mielenkiintoinen käsitys suomenruotsalaisuudesta. 

[Elcric12]

Jos toiset suomalaiset pitävät jotakuta suomalaisena, niin sosiaalisessa mielessä hän on sitä, oli hänellä mikä passi tahansa ja asui missä vain.

Kaikki suomalaiset, enemmistö vai riittääkö, jos 23% pitää suomalaisena? 

[törö]

Suomalaisuus on taipuisa käsite, joka muotoutuu sen mukaan, keitä suojatyöpaikkasektori tarvitsee.

[Tapiotar]

Ei ole mitään "uussuomalaisuutta". On vain Suomi, suomalaiset, sekä Suomessa asuvat ulkomaalaiset.

[no future]

Ei ole mitään "uussuomalaisuutta". On vain Suomi, suomalaiset, sekä Suomessa asuvat ulkomaalaiset.

Tähän komppaus sillä varauksella että suomalaistuneet ulkomaalaiset voivat saavuttaa suomalaisuuden. Esim. Neil Hardwick on tavoittanut suomalaisen sielunmaiseman, kulttuurin ja kansanluonteen hyvin ja kuuluu sen piiriin vaikka samaan aikaan onkin monessa mielessä peribrittiläinen.

Uussuomalainen tai -suus on älytön sanahirviö. Se pyrkii asettamaan suomalaisuuden rinnalle uuden, toisenlaisen "suomalaisuuden". Ei toimi. Joko saavutetaan se suomalaisuus joka on jo olemassa tai ollaan jotain muuta kuin suomalaisia.

Mitähän helvettiä toi boldattu taas oikein tarkoittaa? Sisu, sauna ja perjantaikopsu?

[Elcric12]

Ei ole mitään "uussuomalaisuutta". On vain Suomi, suomalaiset, sekä Suomessa asuvat ulkomaalaiset.

Tähän komppaus sillä varauksella että suomalaistuneet ulkomaalaiset voivat saavuttaa suomalaisuuden. Esim. Neil Hardwick on tavoittanut suomalaisen sielunmaiseman, kulttuurin ja kansanluonteen hyvin ja kuuluu sen piiriin vaikka samaan aikaan onkin monessa mielessä peribrittiläinen.

Onko niin, että suomessa syntymättömiltä vaaditaan enemmän kuin suomessa syntyneiltä, saavuttaakseen suomalaisuuden? Eikö samaa suomalaistumista vaadita suomessa syntyneeltä 20 v. jannulta, kuin suomessa 20v. asuneelta ulkomailla syntyneeltä?

[Goman]

Suomalainen on sellainen jota Rhodoksen viinakauppias tervehtii jo kaukaa kadulta hänet nähdesssään:   Terve,terve, tule tänne, hyvä viina, halpa hinta...

Jos tämä ehto ei täyty, niin et ole suomalainen, no way.. 

Ai niin, lapsi joka on Thaimaassa syntynyt  thai-vanhemmille, on ikuisesti thai. Jos hänet adoptoidaan Suomeen niin hänestä tulee Suomeen adoptoitu thai, tai Suomeen muuttanut thai.
Suomalaisuuteen liittyy myös geneettisiä piirteitä, kuten vaalea iho, pohjoismaalainen ruumisrakenne jne.

[Tapiotar]

Suomalainen on se, jolla on sielu ja varpaat syvällä Suomen maaperässä.

Vanhat karhunkaatajat, kalastajat, harras kirkkokansa, isovanhemmat joilla kovat ja työtätehneet kädet, murhemieli, vanhat uskomukset, suomalaisen lapsen mieli, vaaleat palmikot, paljaat jalat Putkinotkon heinikossa.

Suomalainen mies: http://www.youtube.com/watch?v=MogYd840Wcg

[Cicero]

Kulttuuri on tärkein suomalaisuutta määrittävä tekijä. Tarkoitan tällä, että olet kasvanut Suomessa, ulkomailla suomalaisille vanhemmille tai muuten olet ollut lapsuudesta asti suomalaisuuteen kasvanut ja koet itsesi suomalaiseksi. Suomen kulttuurin voi myös omaksua myöhemmällä iällään, eli jos olet oppinut suomen kielen täydellisesti, käyttäydyt kulttuurin mukaisesti ja koet olevasi maan yhteisön jäsen.

Toinen tekijä, joka minusta tekee ihmisestä automaattisesti suomalaisen, on perimä. Jos esimerkiksi kaksi isovanhempaasi ovat suomalaisia, pidän sinua etnisyytesi puolesta Suomen kansankokonaisuuden jäsenenä. Etnisyyden kohdalla raja on häilyvä eikä tarkasti määriteltävissä, mutta ainakin minä pidän hyvänä juuri määritelmää, että kaksi isovanhempaa ovat etnisiä suomalaisia. Etnisyyden roolista ei aina nykyään kehdata puhua, koska osa liberaaleista on imenyt itseensä totuuksia kuten "suomalaisuutta ei ole", "kaikki kansat ovat oikeastaan samoja" ja "eihän sillä kansallisuudella ole mitään väliä". On sillä - ihmisten luonto on sellainen, että he tekevät yhteistyötä mieluiten saman etnisen ryhmän kanssa ja pitävät ulkopuolisia, no, ulkopuolisina. Vaikka on liberaalimpia aikoja, jolloin virallisen opin mukaisesti yritetään häivyttää tämä luonto, ei poista sitä tosiasiaa, että todennäköisesti taas jossain vaiheessa historian kulkua erot tulevat pinnalle ja älyllisesti haasteellisempikin kansanosa huomaa sen itsestäänselvyyden, että olemmekin erilaisia.

Perimä ei kuitenkaan ole ehdoton vaatimus. Kulttuuriin sopeutuneet, historian, kielen ja ajan Suomeen sitomat vähemmistöt, kuten saamelaiset ja tataarit, ovat ehdottomasti suomalaisia. Ulkomaalaisestakin voi periaatteessa tulla suomalainen, mutta mielestäni se vaatii ainakin kielen liki täydellistä hallintaa, kulttuurinormien sisäistämistä ja yhteisön jäsenyyttä, jolla tarkoitan täällä asumista, toimimista ja sitä, että valtaosa suomalaisista pitää kyseistä ulkomaalaissyntyistä suomalaisena. Lisäksi tarvitaan jonkinlaista muuta yhteyttä, joka sitoo ihmisen suomalaisuuteen, kuten aikaa - jos vanhemmat ja heidän isovanhempansa ovat olleet Suomen kansalaisia, yhteiskunnan täysin hyväksyttyjä jäseniä, kokeneet itsensä suomalaiseksi ja asuneet maassa jo 50 vuotta ennen kuin heidän perillisensä on syntynyt, niin perheen uusin jäsen on kaiken järjen mukaan suomalainen. Osiltaan ainakin Euroopan pohjoispuoliskon kansat (mukaanlukien siis suuri osa venäläisistä, hollantilaiset, saksalaiset, skandinaavit yms.) ovat kulttuuriltaan, perimältään ja historialtaan olleet läheisessä yhteydessä Suomen kanssa, joten heiltä en odota vastaavaa sukupolvien ajan maassa oloa kuin esim. Etelä-Amerikasta tai Afrikasta tulleilta. Mitä tulee adoptiolapsiin, niin heidäthän otetaan suomalaisen perheen jäseneksi, josta syntyy tuo yhteys Suomeen, ja he kasvavat kulttuuriin, joten pidän heitä täysin suomalaisina kunhan he myös itse ajattelevat näin. Kaikille ulkomaalaistaustaisille on tärkeää, että he pitävät itseään ensisijaisesti suomalaisena ja tuntevat lojaliteettia Suomea kohtaan. Ellei näin ole, ja jos muuten kansalaisuus on myönnetty jollekulle liian heppoisin perustein kuten nykyään monesti tehdään, niin olen Ulkopuolisen kanssa tismalleen samaa mieltä, että tuo kansalaisuus tulee voida ottaa pois. Poliittinen päätös sekin olisi, ei kansalaisuuden poistoa estä mikään maaginen Jumalan laki tai kansainvälinen taikasopimus, joka estäisi Suomea käyttämästä suvereenia valtaa alueellaan.

Koska adoptiolapset on otettu nimenomaan suomalaisen perheen jäseneksi ja kasvatettavaksi, ovat he suomalaisia. Vastaavasti Suomessa kasvanut intialainen ei välttämättä ole suomalainen, jos hänen perheensä on saapunut Suomeen hänen ollessa pikkulapsi ja jos sen jälkeen perhe ei ole assimiloitunut suomalaiseen kulttuuriin eikä miellä itseään ensisijaisesti suomalaiseksi.

[Tapiotar]

Suomalaisen kulttuurin sisäistäminen ja ikäänkuin kansan seassa suomalaisena oleminen on epäilemättä eräänlaista suomalaisuutta, on opittu eräänlaiset suomalaiset tavat. On siis olemassa pinnallista "julki-suomalaisuutta", mutta minä puhun kaiken aikaa etnisestä suomalaisuudesta, meistä, jotka vielä muutama vuosikymmen sitten aivan selkeästi koimme oman suomalaisuutemme ja kansallistunteemme.

Tätä ovat sotiemme veteraanit. He olivat ja ovat suomalaisia, Suomen riveissä ei taistellut kuin me, sekä apujoukkoina virolaisia, joitakin ruotsalaisia, ehkä norjalaisia, sekä saksalaisia. Tänne parikymmentä vuotta sitten muuttaneet ulkomaalaiset, siivestäjät, joiden ei sopimuksen mukaan pitänyt tänne jäädä, mutta vastoin sopimuksia jäivät, yrittävät nyt parhaalla tahdollaan särkeä suomalaista yhteiskuntaa ja kehtaavat vielä jopa itseään "uussuomalaisiksi" kutsua. He eivät ole uusia, eivätkä vanhoja.

Sellaiset suomalaiset, joilta itseltään puuttuu vahva identiteetti, rohkaisevat tätä kansallista tuhopyrkimystä. Ja kaiken aikaa taustalla häärivät suomenruotsalaiset. Keitä ovat ruotsalaiset? He lähtivät 2000 vuotta sitten Iranin seuduilta, olivat sivistymätön ja väkivaltainen herrakansa, joka häädettiin sieltä muualle. Näin he siirtyivät Eurooppaan. Heiltä puuttui kulttuuri, mikään heissä ei ollut kunniallista, eikä kunnioitettavaa. He olivat pelkkiä rosvoja, heidät tunnettiin pohjois-Euroopassa viikinkeinä. Tämä roskajoukko saavutti rantamme n. vuoden 800 jälkeen, he hävittivät Suomesta suuren kuningaskunnan, hävittivät historiamme ja vallattuaan Suomen opettivat lapsillemme, ettemme ole mitään, he halveksivat meitä, sillä he itse eivät olleet mitään.

Suomeen muuttaneista somaleista he aikanaan löysivät hengenheimolaisensa, heidän historiansa onkin paljolti samankaltainen.

[Jack]

Tulevaisuudessa - ei kukaan?

Suomi venäläistyy ja Eurooppa afrikkalaistuu.

Lehdet kirjoittavat, että Suomeen saapuu vuodenvaihteen lomasesongin ajaksi ennätysmäärä eli noin  300 000–350 000 venäläistä matkailijaa, ja viisumivapaus jopa viisinkertaistaisi venäläisten matkailijoiden määrän.

EU:n ja Venäjän välinen viisumivapaus tulee näillä näkymin toteutumaan ennemmin tai myöhemmin, joten tulevaisuudessa voidaan odottaa yli miljoonaa venäläistä vuodenvaihteen lomasesongin ajaksi - ja koko vuoden ajaksi jopa yli kymmenen miljoonaa. 

Määristä voidaan olla monta mieltä, mutta tosiasia on joka tapauksessa se, että venäläisten määrä kasvaa Suomessa. Myös Suomessa tilapäisesti tai pysyvästi asuvien venäläisten määrä tulee lisääntymään. Venäläiset hankkivat kiinteistöjä ja perustavat yrityksiä. Suomeen syntyy kasvava venäläinen vähemmistö, jonka edut on otettava huomioon Suomen lainsäädännössä. Myös Venäjä ajaa "ulkovenäläisten" etuja ja vaikuttaa siten Suomen politiikkaan. Suomalaiset alkavat opiskella yhä enemmän venäjän kieltä ja kulttuuria - ja siten tavallaan "venäläistää" itseään.

Pitkän ajan kuluessa kehitys johtaa siihen, että Suomi kansakuntana sulautuu osaksi Venäjää. Tämä kehitys ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä vaan osana eurooppalaista kehitystä. Eurooppa ei venäläisty vaan afrikkalaistuu ja islamilaistuu. Afrikan väestönkasvu ei pysähdy kahteen miljardiin afrikkalaiseen vaan jatkuu voimakkaana vielä pitkään. Nuoria afrikkalaisia lähtee paremman elämän toivossa kohti pohjoista. Heitä saapuu pieninä puroina eri reittejä pitkin. Afrikkalaistaustaisten osuus Euroopassa kasvaa hitaasti mutta varmasti. Jos eurooppalainen rajavalvonta pettää, afrikkalaisia todennäköisesti suorastaan tulvii Eurooppaan. Afrikkalaistaustaisten osuus Euroopan väestöstä tulee merkittäväksi, ja eurooppalainen geeniperimä sulautuu vähitellen yhä enemmän afrikkalaiseen geeniperimään.

[Tapiotar]

Venäläisethän sentään ovat vanha sivistyskansa!
Siellä on vanha, kaunis kulttuuri ja uskonto, vaikka talousongelmat vaivaavat.
Tämän lisäksi venäläisyydessä on paljon suomalaisia piirteitä ja monet sukulaiskansamme asuttavat Venäjää.

[Nostalgia]

Suomalainen on henkilö, joka 1) ymmärtää suomen kieltä, 2) pitää itseään suomalaisena ja 3) jota valtaosa muista itseään suomalaisena pitävistä henkilöistä pitää suomalaisena.

Eli suomenruotsalaiset eivät ole suomalaisia?

[Nostalgia]

suomalainen on suomenkielinen suomenmielinen.

Ruotsinkieliset suomalaiset ovat aivan yhtä suomalaisia kun suomenkielisetkin. He ovat asuneet sukuineen täälä koko kirjoitetun historian ajan ja taistelleet kaikissa sodissa suomenkielisten rinnalla.