Miten määritellä "suomalainen"?

[Haplotaxida]

Geneettistä puolta ei voine vielä täysin likvidoida kaikissa yhteyksissä, puhuttaessa suomalaisista. Onhan suomalaisilla ns. oma tautiperintökin. Eri asia on sitten se, että kannattaako sitä pitää kovin merkittävänä asiana yhteiskunnan toimivuuden, arvojen ja tulevaisuuden kannalta.

En pitäisi itseäni yhtään sen vähempää suomalaisena, vaikka jonkin ihmeen kautta tietoisuuteni päätyisi tumman miehen ruumiiseen pysyvästi.

Onko psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen rasisti sanoessaan, että luontainen yksilön temperamentti (suhteellisen pysyvä persoonallisuuden osatekijä ja piirre) on synnynnäistä ja että tietyt temperamenttipiirteet ovat löydettävissä samankaltaisina alueittain? Meissä (meissä ihmisissä) on kansakunnittain kulkevaa samankaltaisuutta, jota ei voi vain sivuuttaa näistä keskusteluista tai pyyhkäistä maton alle. Samankaltaisuus auttaa esimerkiksi kasvatuksessa. Sanon tämän kaikella rakkaudella, ihmisyksilöiden parhaaksi - en ketään dissatakseni, puhuakseni älykkyysosamääristä tmv. Nostan vain esille yhden tosiasian sellaisena kuin se on, ihmisen on hyvä kaltaistensa seurassa.

Luontaisen temperamentin ilmenemiseen arjessa vaikuttaa myös elinympäristö, kulttuuri ja ihmissuhteet. Samankaltaisuuden suurempi mahdollisuus menetetään adoptiossa helposti ylipäätänsäkin. Ei tarvitse mennä kansakuntien rajojen ylitse, törmätäkseen jo supisuomalaisessa päiväkodissa monenlaisen temperamentin omaaviin lapsukaisiin. Ihan geneettisistä syistä johtuen, esim. AD/HD yhtenä näkyvimpänä.

[Tasapainorealisti]

Suomalaisuus on ilmeisesti sitten subjektiivisille mutu-/fiilis- ajettelijoille jotain muuta kuin pelkkä kansalaisuus, joksi toki itse sen olen tähän asti mieltänyt.

[jmm]

Tuontimuslimi ei mielestäni voi koskaan olla suomalainen. Toisaalta kantasuomalainen käännynnäinen muslimi on mielestäni edelleen suomalainen.

Mitäs jos se tuontimuslimi on todella liberaali tyyliin Irshad Manji?

Minusta oleellista ei ole niinkään uskonto vaan arvomaailma. Esimerkiksi Afrikasta tulee myös aika sopeutumattomia kristittyjä joiden käsitys ihmisoikeuksista vastaa lähinnä radikaalimuslimeja.

[Spesialisti]

Suomalaisuuden kalibroinnin voi mielestäni aloittaa ihan ensimmäiseksi katselemalla Martti Huuhaa Innasen naivistisia taideteoksia. Hölmöjä pottunokkaisia karikatyyrejä maalaismaisemassa. Ulkomaalaista syntyperää olevan ihmisen on ymmärrettävä mitä niillä kuvilla halutaan sanoa, ja tunnettava edes lievää sympatiaa ja hahmoja kohtaan saadakseen selvää omasta suomalaisuudestaan. Abu-Hannasta ei koskaan voinut tulla suomalaista juuri tämän johdosta, vaan hän ulkopuolistui katkeraksi ja käärmekieliseksi arabiämmäksi.

[Haplotaxida]

Suomalaisuus on ilmeisesti sitten subjektiivisille mutu-/fiilis- ajettelijoille jotain muuta kuin pelkkä kansalaisuus, joksi toki itse sen olen tähän asti mieltänyt.

Noinkin voi. Mutta tuo katsontatapa saattaa ikään kuin jättää merkittävän osan niistä suomalaisista ilman minkäänlaista (edes häilyvää tai haaleaa) leimallista identiteettiä, erottelematta, ikään kuin olisivat vain eurooppalaisia tai oikeammin ei edes eurooppalaisiakaan, vaan pelkkiä ihmisiä harmaankirjavana massana, joiden joulunviettokin on eräiden mielestä hanurista ja feikkiä. Samalla kun erinäisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla sellaista erityisyyttä katsotaan olevan, jopa sitä rummuttaen ja sen säilyttämistä kannattaen. Se ei liene ihan tasapuolista.

[Huscarl]

Suomalainen on henkilö, joka

a) puhuu äidinkielenään suomea, kunnioittaa suomalaista kulttuuria ja juuriaan, ja on vähintään toisen vanhempansa puolelta etninen suomalainen.

b) on rodullisesti valkoinen europidi, ja on antropologisesti luokiteltavissa valkoisen eurooppalaisen suurrodun alarotuihin (esim. balttirotu, pohjoinen rotu, dinaarinen rotu, jne), tai näiden sekoituksiin.

[Goman]

Suomalainen voi syntyä suomalaisista vanhemmista ulkomaillakin.

Totta, syntymäpaikka ei ole ehdoton määre kuten muutamista esimerkeistä voidaan havaita
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/finnair-vauvasta-ei-tule-kazakstanilaista/2008/11/753246

"Finnairin Bangkok-Helsinki-lennolla torstaina syntynyt tyttövauva saanee poikkeuksellisesta syntymäpaikastaan huolimatta ainoastaan Ruotsin kansalaisuuden.
...Kun lapsi syntyy ilmassa tai kansainvälisillä vesillä, hän saa yleensä saman kohtelun kuin jos hän olisi syntynyt siinä maassa, johon lentokone tai alus on rekisteröity."

[sunimh]

Jos siis puhutaan suomalaisista "juurista" pitäisi myös määritellä kuinka kauas taakse ne pitäisi ylettyä, jotta olisi suomalainen vain etnisyyden perusteella. Riittäkö yksi sukupolvi vai pitääko olla vaikka 10 sukupolvea, että olisi suomalainen? Mihin tämä mielivaltainen etnisyyden raja pitäisi vetää?

Se on täysin tapauskohtaista, mutta yleensä 1-2 sukupolvea riittää.

Minusta etnisyys ei ole riittävä määritelmä vaan suomalaisuus on joko/tai etnisyyttä ja arvomaailmaa.
Tuontineekerikin voi olla suomalainen, jos hän on omaksunut arvomaailmamme. Tuontimuslimi ei mielestäni voi koskaan olla suomalainen. Toisaalta kantasuomalainen käännynnäinen muslimi on mielestäni edelleen suomalainen.
Sanoisin, että jos etnisyys (syntyperä) on ulkolainen, niin silloin arvomaailma ratkaisee. Ts. pystyn ainakin itse pitämään suomalaisena myös ulkoperäistä henkilöä, joka jakaa suomalaisen arvomaailmani.

Jutun juju onkin siinä, että sinä tai kukaan meistä ei yksinään omaa kykyä päättää henkilön X suomalaisuudesta (etnisyydestä), vaan sen määrittelee laajempi kollektiivi tuohon etnisyyteen kuuluviksi katsottuja. Kyseessä on aina enemmän tai vähemmän sanaton sopimus, koska yleispäteviä tarkkoja "sääntöjä" on mahdotonta - ja hyödytöntä - antaa. Näin palaamme määritelmääni, jota sinäkin tuossa lähinnä kiertelet.

Erikseen tahdon huomauttaa, että suomalaisuutta - tai mitään muutakaan etnisyyttä - ei määritellä sen perusteella, kuka kenenkin mielestä on "vahingoksi" ko. kansalle/maalle jne. Esimerkiksi O.W. Kuusinen oli etnisesti ihan yhtä suomalainen kuin sinä tai minä.

[MikkoAP]

Samalla kun erinäisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla sellaista erityisyyttä katsotaan olevan, jopa sitä rummuttaen ja sen säilyttämistä kannattaen. Se ei liene ihan tasapuolista.

1.) Out-of-africa tekee suomalaisten etnisyydestä pelkän myytin.

2.) Samoin ei kuulemma suomalaisilla ole mitään kulttuuriakaan, kun vaikutteita on vuosisatojen saatossa tullut muualta.

No okei, mutta kohta 1.) pätee kaikkiin etnisyyksiin, mutta silti somaleita,kurdeja, arabeja jne. KOSKAAN vaadita tunnustamaan, että hei, mitään somaliutta, arabiutta, kurdiutta, jne(iutta). ei ole olemassakaan ja me ollaan kaikki yhtä isoa, globaalia Homo Sapiens perhettä.

Ja koska etnisyyksiä ei ole, ei mm. mitään niihin perustuvia kiintiöitäkään voi olla.

ja 2.) pätee myös kaikkiin muihinkin kulttuureihin. Ja uskontoihin. Mutta jälleen kerran 2.):n tunnustavista vaaditaan vain kovin selektiivisesti.

Missä ovat marssijat vaatimassa somaleja, kurdeja, arabeja jne. vaikkapa vapauttamaan tyttärensä valitsemaan puolisonsa etnisyyteen ja uskontoon katsomatta, sillä nehän ovat vain muualta lainattua mytologiaa?

[Maailmanmies]

Suomalainen voi syntyä suomalaisista vanhemmista ulkomaillakin.

Totta, syntymäpaikka ei ole ehdoton määre kuten muutamista esimerkeistä voidaan havaita
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/finnair-vauvasta-ei-tule-kazakstanilaista/2008/11/753246

"Finnairin Bangkok-Helsinki-lennolla torstaina syntynyt tyttövauva saanee poikkeuksellisesta syntymäpaikastaan huolimatta ainoastaan Ruotsin kansalaisuuden.
...Kun lapsi syntyy ilmassa tai kansainvälisillä vesillä, hän saa yleensä saman kohtelun kuin jos hän olisi syntynyt siinä maassa, johon lentokone tai alus on rekisteröity."

Maan kansalaisuuden saa maassa syntymällä Jus Soli-periaatteen mukaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Jus_soli

Kuten huomataan, näin on lähinnä Amerikan mantereilla.

Toinen periaate on Jus Sanguinis joka meilläkin on käytössä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Jus_sanguinis

Tästä johtuen esim. Saksassa on kolmannen polven turkkilaisia jotka eivät ole Saksan kansalaisia.

[Topi Junkkari]

Toinen periaate on Jus Sanguinis joka meilläkin on käytössä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Jus_sanguinis

Kansalaisuuslaissamme on kuitenkin joitakin poikkeuksia jus sanguinis -periaatteesta, ja ikävä kyllä poikkeukset ovat osaltaan mahdollistamassa haittaväestön lisääntymistä. Jos Suomessa syntyvä lapsi muutoin jäisi kokonaan ilman mitään kansalaisuutta, hänestä tulee Suomen kansalainen. Näin on asian laita esimerkiksi, jos vanhempien kotimaa ei pysty sekasortonsa vuoksi kansalaisuuksia myöntämään. Haittamaahanmuuton lähtömaa numero yksi on juuri tällainen maa.

[Elcric12]

Samalla kun erinäisiin etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla sellaista erityisyyttä katsotaan olevan, jopa sitä rummuttaen ja sen säilyttämistä kannattaen. Se ei liene ihan tasapuolista.

1.) Out-of-africa tekee suomalaisten etnisyydestä pelkän myytin.

2.) Samoin ei kuulemma suomalaisilla ole mitään kulttuuriakaan, kun vaikutteita on vuosisatojen saatossa tullut muualta.

No okei, mutta kohta 1.) pätee kaikkiin etnisyyksiin, mutta silti somaleita,kurdeja, arabeja jne. KOSKAAN vaadita tunnustamaan, että hei, mitään somaliutta, arabiutta, kurdiutta, jne(iutta). ei ole olemassakaan ja me ollaan kaikki yhtä isoa, globaalia Homo Sapiens perhettä.

Ja koska etnisyyksiä ei ole, ei mm. mitään niihin perustuvia kiintiöitäkään voi olla.

ja 2.) pätee myös kaikkiin muihinkin kulttuureihin. Ja uskontoihin. Mutta jälleen kerran 2.):n tunnustavista vaaditaan vain kovin selektiivisesti.

Missä ovat marssijat vaatimassa somaleja, kurdeja, arabeja jne. vaikkapa vapauttamaan tyttärensä valitsemaan puolisonsa etnisyyteen ja uskontoon katsomatta, sillä nehän ovat vain muualta lainattua mytölögiaa?

Ei kai missään vaadita tunnustamaan, että suomalaista kulttuuria ei ole olemassa, vaan myönnetään, että yleispätevää ja tarkkaa määritelmää suomalaisuudelle on hankala antaa. Veikkaan, että ne somalit, kurdit tai vaikka norjalaiset on myös näkevinään suomalaisuuden tai jonkun muun kulttuurin selkeämmin, kuin oman kulttuurinsa ominaispiirteet. Toisaalta taas siirtolaisolosuhteissa samaan etniseen kulttuuriin kuuluvat varmaan monesti puhaltaa yhteen hiileen ja korostaa kulttuurillista identiteettiään ja niiden piirteitä (on se sitten mytologisen keinotekoisia tai totuudenmukaisia). Kaikki riippuu siis vähän perspektiivistä.

[Maailmanmies]

Toinen periaate on Jus Sanguinis joka meilläkin on käytössä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Jus_sanguinis

Kansalaisuuslaissamme on kuitenkin joitakin poikkeuksia jus sanguinis -periaatteesta, ja ikävä kyllä poikkeukset ovat osaltaan mahdollistamassa haittaväestön lisääntymistä. Jos Suomessa syntyvä lapsi muutoin jäisi kokonaan ilman mitään kansalaisuutta, hänestä tulee Suomen kansalainen. Näin on asian laita esimerkiksi, jos vanhempien kotimaa ei pysty sekasortonsa vuoksi kansalaisuuksia myöntämään. Haittamaahanmuuton lähtömaa numero yksi on juuri tällainen maa.

Näinhän se on. Olen usein miettinyt pitäisikö kolonialismin palata Afrikkaan ja EU:n alkaa hallinnoida Afrikan maiden väestötietoja. Nythän tilanne on se, että täältä karkotettava ei kerro mistä on, eli palautusosoite puuttuu ja vaikka se olisikin tiedossa, niin paketin päälle vedetään henkselit ja palautetaan Suomeen.

[Kaptah]

Tämä keskustelu on toisaalta mielenkiintoista ja toisaalta kovin turhaa.

Sen, kuka on "henkisesti suomalainen" tai "suomenmielinen" tai ketä kukakin pitää suomalaisena, on yhtä mahdotonta kuin vetää raja siihen kuka on lyhyt ja kuka pitkä, kuka tumma ja kuka vaalea, kuka mukava ja kuka ei. Aivan varmasti Meksikosta, Vietnamista ja Ugandasta löytyy ihmisiä, joiden kanssa minulla tai joillakin muilla umpisuomalaisilla on enemmän yhteistä arvomaailmaa kuin joidenkin muiden umpisuomalaisten kanssa. Suomalaisuuden yhdistäminen arvoihin tai ajattelutapaan on tuhoon tuomittu yritys. Toiset ovat suomalaisempia kuin toiset, toiset ovat joissain asioissa hyvin suomalaisia ja toisissa eivät yhtään. Samoin pidän esimerkiksi lapsena Suomeen muuttaneiden, Thaimaassa syntyneiden vanhempien Suomessa syntynyttä ja kasvanutta lasta ihan yhtä suomalaisena kuin muitakin suomalaisia.

Onneksi tätä ei tarvitsekaan pystyä määrittelemään. Maailman ihmiset pitää pystyä jakamaan suomalaisiin ja ei-suomalaisiin vain juridisesti, ja se tapahtuu kansalaisuuden mukaan eikä sillä ole eikä pidäkään olla mitään tekemistä ulkonäön, ihonvärin tai geeniperimän kanssa.

[Nissemand]

Suomalaisuus on ilmeisesti sitten subjektiivisille mutu-/fiilis- ajettelijoille jotain muuta kuin pelkkä kansalaisuus, joksi toki itse sen olen tähän asti mieltänyt.

Suomalaisuushan on paljon muutakin kuin pelkkä kansalaisuus.. Suomen ulkopuolella elävä suomalainen, jolla on muun maan kansalaisuus on minulle vielä todennäköisesti suomalainen. Juridisestihan millään muulla kuin kansalaisuudella ei ole mitään väliä.

Mutta jos kerran kuka tahansa voi olla suomalainen, tuli mistä tahansa, puhui mitä kieltä tahansa, näytti miltä hyvänsä, niin silloin minäkin voin olla mitä haluan. Olenkin loppuvuoden kurdi, huomisesta alkaen ja koko tammikuun cheyenne-intiaani, sitten somali. Ilmoittelen myöhemmin mitä olen sen jälkeen.

Jos joku väittää etten voi olla näitä, niin on siinä ihmeellinen geeneihin tujottelia ja rasisti. Äbäläwäbälä

[Maailmanmies]

Onneksi tätä ei tarvitsekaan pystyä määrittelemään. Maailman ihmiset pitää pystyä jakamaan suomalaisiin ja ei-suomalaisiin vain juridisesti, ja se tapahtuu kansalaisuuden mukaan eikä sillä ole eikä pidäkään olla mitään tekemistä ulkonäön, ihonvärin tai geeniperimän kanssa.

On se muutakin kuin juridiikkaa. Ennen kansalaisuuden myöntämistä henkilön on oltava de facto-suomalainen. Kansalaisuus tekee hänestä de jure-suomalaisen. Suomeen tulleista somaleista kaiketi melkein puolet on jo Suomen kansalaisia, enkä valitettavasti usko, että nämä jakavat yleisesti suomalaisiksi mielleyttyjä arvoja, vaan kiinnittyvät omaan ryhmäänsä. Tilanne on muissa pohjoismaissa sama, ja juuri siksi meillä on näitä ruotsalaistalebaneja ja Syyriassa keskellä sotaa olevia "ruotsalaisia"

Jos kansalaisuuksia meillä ja muualla myönnellään yhtä avokätisesti kuin nyt on tehty, niin yhtäkkiä saatamme huomata, että vaikkapa Japani, Kanada tai USA vaatii meiltä viisumeita ja juurikin noista "uussuomalaisista" johtuen.

Pohjoismaiden välinen passivapaus on ollut mainio asia ja toiminut hyvin vuodesta 1952 lähtien. Se ei ole perustunut mihinkään muuhun kuin kansojen väliseen korkeaan luottamukseen ja myös siihen, että tiedämme miltä suomalainen/ruotsalainen/norjalainen/tanskalainen/islantilainen keskimäärin näyttää.  Jos uuspohjoismaalaisten määrä kasvaa ja joukossa on myös paljon niitä jotka eivät ole pohjoismaiden kansalaisia, niin passivapaus on muisto vain.

[repsikka]

"Mutta jos kerran kuka tahansa voi olla suomalainen, tuli mistä tahansa, puhui mitä kieltä tahansa, näytti miltä hyvänsä, niin silloin minäkin voin olla mitä haluan. Olenkin loppuvuoden kurdi, huomisesta alkaen ja koko tammikuun cheyenne-intiaani, sitten somali. Ilmoittelen myöhemmin mitä olen sen jälkeen.

Tuo oli aika hyvä pointti !   Tätähän kannattaisi viljellä väittelyissä esim seuraavaan tapaan:
Voit kysyä keskustelutoveriltasi, millä perusteilla SINÄ voisit ryhtyä vaikkapa kurdiksi tai Kenian maasaiksi. Kun hän sitten (toivon mukaan) luettelee joukon kriteereitä, voit todeta, että noin sen täytyy tapahtua toiseenkin suntaan.

[Tapiotar]

Minusta suomalainen on etniseltä taustaltaan edes osaksi suomalainen.

25 vuotta sitten tamperelainen pariskunta adoptoi pikkulapsen thaimaasta. He kasvattavat lapsesta normaalin ihmisen, tämä käy nykyään töissä, puhuu suomea lievällä Tampereen murteella, hänen arvomaailmansa ei mitenkään erityisesti poikkea keskiverrosta ja hän pitää itseään suomalaisena.

En pysty ymmärtämään miksei hän olisi suomalainen, jos me kerta pidämme esim. suomenruotsalaisia suomalaisina.

Minä en pidä suomenruotsalaisia suomalaisina, vaan Ruotsin vallan jäänteenä, ruotsalaisina.

[nimierkki]

Jos siis puhutaan suomalaisista "juurista" pitäisi myös määritellä kuinka kauas taakse ne pitäisi ylettyä, jotta olisi suomalainen vain etnisyyden perusteella. Riittäkö yksi sukupolvi vai pitääko olla vaikka 10 sukupolvea, että olisi suomalainen? Mihin tämä mielivaltainen etnisyyden raja pitäisi vetää?

Paljon mielenkiintoisia näkökulmia ihmisillä. Joku taisi sanoa edellä, että pitää olla ainakin pari sukupolvea Suomessa, jotta voisi olla aidosti suomalainen. Brandötilla oli lisäksi teesi Minusta suomalainen on etniseltä taustaltaan edes osaksi suomalainen. Mietin näiden yhteensovittamista. Kuvitellaan, että tuo lapsena Suomeen Thaimaasta adoptoitu menee aikuisena naimisiin myöskin lapsena adoptoidun mustaihoisen afrikkalaistaustaisen kanssa, joka puolestaan puhuu sujuvaa stadin slangia ja omaa tyypillisen pääkaupunkiseutuihmisen arvomaailman. Nämä kaksi saavat lapsia. He kasvattavat lapsensa suomalaisiksi ja lapset pitävät itseään suomalaisina. He ovat jo toisessa sukupolvessa Suomen kansalaisia, mutta ilmeisesti he eivät edelleenkään ole samalla tavoin suomalaisia kuin minä, koska heillä on väärä geeniperimä ja väärä ihonväri?

Eino P. totesi osuvasti, että tällaiset keskustelut ovat vähän turhia, koska lopputulosta ei voi saada. Totta on, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä suomalaisuudesta, eikä ole mitään tarvetta koettaa kieltää toisia näkemyksiä. Jos uskoo ihonvärin merkitykseen, niin siinähän uskoo. Sitä paitsi en usko, että kukaan olisi tässä asiassa rasisti, ts. kukaan ei haluaisi asettaa suomen kansalaisuuden omaavia eriarvoiseen asemaan, vaikka heillä olisikin erilainen geneettinen tausta.

Sen rohkenen kuitenkin sanoa, että tietty ristiriita tässä näyttäisi olevan. Toisaalta moni keskustelija juuri painottaa sitä, että rasismi on harmillinen juttu ja tavoitteena on vain saada maahanmuutto järkeväksi. Tavoitellaan sitä, että tulijat omaksuisivat meidän kulttuurin ja arvomaailman, menisivät töihin ja joisivat kaljaa kohtuudella (tai ainakin minusta nuo ovat hyviä tavoitteita). Miten tätä päämäärää sitten palvelee se, että tulija on väistämättä tuomittu olemaan ikuisesti vähemmän suomalainen. Puhuupa hän miten hyvää suomea tahansa ja osaapa hän olla bussissa miten hiljaa hyvänsä, hän ei koskaan ole oikeasti suomalainen, eikä edes välttämättä hänen lapsillaan ole tätä mahdollisuutta. Kaikki tämä siksi, että hänellä on väärät geenit ja hän on väärän värinen.

[nimierkki]

Minä en pidä suomenruotsalaisia suomalaisina, vaan Ruotsin vallan jäänteenä, ruotsalaisina.

Luonnollisesti yksilöllä on mielipiteenvapaus, saa rajata suomalaisuuden ulkopuolelle kenet haluaa. Minustakin on hassua, että Suomessa on ihmisiä, jotka eivät iät ja ajat täällä asuttuaan osaa puhua Suomea. Se tuntuu erikoiselta, kun on kasvanut täysin suomenkielisessä ympäristössä. Yhteisen kielen puuttuminen hankaloittaa yhteyden syntymistä, ja vielä kun osa suomenruotsalaisista elää sellaisissa sfääreissä joista en itse mitään tajua, niin vaikeahan siinä lähteä lyömään kättä olalle.

Von kuitenkin kuvitella sellaisen vain ruotsia vääntävän suomenruotsalaisen jossain karussa rannikkopitäjässä, joka villapaita päällä kiroaa niin etelän herrat kuin harmaahylkeet, juo viinaa ja ammuskelee merimetsoja. Hänen sukunsa on asunut samassa punaisessa mökissä satoja vuosia ja hän pitää itseään suomalaisena. Vaikea kuvitella, että menisin sönköttämään hänelle että du är inte true finn, you know.

[Lasse]

Tämäkin asia on aika moneen kertaan keskusteltu läpi foorumilla (jonka hakutoiminto on tosin aivan p*ska, koska googlella löytää oikean ketjun heti, foorumin omalla haulla ei millään). Tämä määritelmä on yhä voimassa:

Suomalainen on henkilö, joka 1) ymmärtää suomen kieltä, 2) pitää itseään suomalaisena ja 3) jota valtaosa muista itseään suomalaisena pitävistä henkilöistä pitää suomalaisena.

Olen hyvin pitkalti samoilla linjoilla. Ketjun aihe on kylla suosittu:

Aihe: Miten määritellä "suomalainen"?  (Luettu 5706 kertaa)

Suomalainen on itseään suomalaisena pitävä ihminen, jota toiset suomalaiset pitävät suomalaisena.

Todellisuus ei mahdu pikkusieviin lokeroihin. Kyllä yönmustaa, ikänsä Savossa möyrinyttä, kalakukkoa järsivää Timoa voi joku pitää suomalaisena. Minä voisin pitää "melekeen suomalaisena", eikö sekin olisi jo aika hyvin?

--Lasse

[Tapiotar]

Suomalainen ensinnäkin puhuu suomea kotikielenään, näin suomalaisuus on hänelle identiteetti.
Jos henkilö pitää identiteettinään ruotsalaisuutta ja puhuu vanhan riistovallan kieltä, miten hitossa häntä voisi suomalaisena pitää?
Jo nimi "suomenruotsalainen" pitää sisällään sen tosiasian, että henkilö on Suomessa asuva ruotsalainen.
Jos suomessa asuu venäläisiä, jotka puhuvat venäjää, ovat he epäilemättä "suomenvenäläisiä", mutteivät tottavieköön suomalaisia, vaan venäläisiä!
Samoin somalit ja muut arabit. Heistä ei saa suomalaisia tekemälläkään.

Vaikka jollakin tällaisella henkilöllä olisi jo syvätkin juurensa Suomen luontoon, jos hän ei pidä eikä julista identiteettinään suomalaisuutta ja puhu omaa suomenkieltänsä, hän ei ole suomalainen!

Aidolle suomalaiselle suomalaisuus on pyhä asia! Hän taistelee sen puolesta, puolustaa suomalaisuutta, pyrkii kaikintavoin vahvistamaan oman heimonsa identiteettiä, ei alistu sortovallan edessä, hän julistaa sitä katoilta!

Esim. monia Venäjän suomalaisheimoja pidän suomalaisina, sillä meillä on sama kielipohja, vaikkakin eri murre, jopa omaksi kieleksi mainittu. Meidän suomenkirjakielemme on luotu, mutta perustuu vanhoihin murteisiin. Itseasiassa murrepuhujat ovat vieläkin suomalaisempia kuin me kirjakieltä puhujat, heissä elää vanha kieli, jota älkää tuhotko! Pitäkää yllä murteitanne!

"Olkaamme suomalaisia!"

[Tapiotar]

Tässä muuan suomalais-ugrilainen kvartetti esittää kauniin vanhan kansanlaulun "Kaikki linnut laulelevat": 

http://www.youtube.com/watch?v=PhckcThebKI

Suomalaisen sydän aivan särkyy! Ruotsalainen ei tätä ymmärrä, jotkut saksalaiset kuulemma kyllä.

[nimierkki]

Jos henkilö pitää identiteettinään ruotsalaisuutta ja puhuu vanhan riistovallan kieltä, miten hitossa häntä voisi suomalaisena pitää?

Oletan, asiaa sen paremmin tuntematta, että ainakin osa suomenruotsalaisiksi kutsutuista ja ruotsia puhuvista kansalaisista pitää itseään suomalaisina. Ajatteletko niin, että ihminen ei voi pitää itseään suomalaisena jos puhuu ruotsia?

[sunimh]

Itseasiassa murrepuhujat ovat vieläkin suomalaisempia kuin me kirjakieltä puhujat, heissä elää vanha kieli, jota älkää tuhotko! Pitäkää yllä murteitanne!

Tuanoin, ei mulla muuta kuin että käsittääkseni Suomessa kirjakieltä ei puhu oikein kukaan, paitsi ehkä jonkun huhun mukaan jyväskyläläiset.

Ajatteletko niin, että ihminen ei voi pitää itseään suomalaisena jos puhuu ruotsia?

Ihmistä ei voi pitää suomalaisena, jos hän ei ymmärrä suomea äidinkielentasoisesti. Tietenkin hänen äidin/kotikielensä voi olla mikä tahansa - plus sitten ne muut edellä esitetyt kriteerit.

[Tapiotar]

Suomalaisuuteen kuuluu ylpeys omasta kansasta, kielestä ja kulttuurista.
Jo 1800-luvulla taisteltiin irti ruotsinkielen vallasta ja ruotsalaisuuden taakasta, josta emme vieläkään ole vapaita!

Silloin lausuttiin: "ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tule, olkaamme siis suomalaisia!"

En tiedä minä suomenruotsalaiset itseään pitävät, mutta kaikesta ruotsalaisen kulttuurin vaalinnasta päätellen: ruotsalaisina. He voivat olla kansalaisuutensa puolesta Suomen kansalaisia, mutta ihmiset, jotka omalla toiminnallaan pettävät Suomen kansan, ylläpitämällä vanhan riistovallan kieltä ja kulttuuria, eivät ole suomalaisia, vaikka he muutoin juuriltaan saattaisivat suomalaisia ollakin. Teoillaan he kuitenkin kieltävät oman kansansa.

Monien nk. suomenruotsalaisten taustalta löytyykin myös aivan muita ulkomaalaisia juuria kuin ruotsalaisia, joten nimitys suomenruotsalainen on monessa kohdin petoksellinen ja pyrki ainoastaan tietyn rahavallan ylläpitoon. Ompa kuulemma jo ihan somalialaisiakin suomenruotsalaisia. Näin valheellista on Ankkalampi-kulttuuri, sen ainoa tarkoitus on hävittää suomalaisuus Suomesta, alistaa ja siirtää tämä rakas maa vieraille kansoille ja kulttuureille. RKP toiminnallaan pyrkii itse kaikintavoin edesauttamaan ulkomaalaisten saapumista Suomeen ja vaientamaan suomalaisuuden ääni. Ruotsalaisuus on koko historiansa ajan toiminut rasistisesti Suomen kansaa vastaan ja toimii edelleen.

[nimierkki]

He voivat olla kansalaisuutensa puolesta Suomen kansalaisia, mutta ihmiset, jotka omalla toiminnallaan pettävät Suomen kansan, ylläpitämällä vanhan riistovallan kieltä ja kulttuuria, eivät ole suomalaisia, vaikka he muutoin juuriltaan saattaisivat suomalaisia ollakin. Teoillaan he kuitenkin kieltävät oman kansansa.

Tämä tuli selväksi, kiitos yksiselitteisestä vastauksesta.

[foobar]

He voivat olla kansalaisuutensa puolesta Suomen kansalaisia, mutta ihmiset, jotka omalla toiminnallaan pettävät Suomen kansan, ylläpitämällä vanhan riistovallan kieltä ja kulttuuria, eivät ole suomalaisia, vaikka he muutoin juuriltaan saattaisivat suomalaisia ollakin. Teoillaan he kuitenkin kieltävät oman kansansa.

Tämä tuli selväksi, kiitos yksiselitteisestä vastauksesta.

Jotenkin kuulostaa siltä, että Tapiotar määrittelee ryhmän kansallisuustuntemuksen heidän puolestaan, jättämättä heille valtaa sanoa omaa mielipidettään asiaan.

[Tapiotar]

"Jotenkin kuulostaa siltä, että Tapiotar määrittelee ryhmän kansallisuustuntemuksen heidän puolestaan, jättämättä heille valtaa sanoa omaa mielipidettään asiaan."

Miten niin? Ryhmä esittäköön kansallisuustuntemuksensa, mutta jos se esitetään ruotsinkielellä, ei se oikein vakuuta.
Jokaisella on ihan varmasti oikeus kertoa kantansa, enhän minä ketään estä.

[foobar]

"Jotenkin kuulostaa siltä, että Tapiotar määrittelee ryhmän kansallisuustuntemuksen heidän puolestaan, jättämättä heille valtaa sanoa omaa mielipidettään asiaan."

Miten niin? Ryhmä esittäköön kansallisuustuntemuksensa, mutta jos se esitetään ruotsinkielellä, ei se oikein vakuuta.
Jokaisella on ihan varmasti oikeus kertoa kantansa, enhän minä ketään estä.

Sikäli kuin suomenruotsalaisia tunnen, heillä ei ole käytännössä minkäänlaista kiinnostusta assosioida itseään valtioentiteettiin nimeltä Ruotsi, ja vain vähäisesti siihen "ruotsin kansaan" joka tuossa valtiossa asuu. No, ahvenanmaalaiset ovat oma asiansa. Ylivoimaisesti vahvimmaksi jäänyt mielikuva on, että he pitävät itseään ruotsia puhuvina suomalaisina ja että he kuuluvat suomalaiseen kulttuuriin, ainakin siihen ruotsinkieliseen osaan.

Ruotsinkielisillä poliitikoilla on kaikenlaisia syntejä kannettavanaan, mutta mielestäni sillä ei ole suurestikaan tekemistä ruotsin puhumisen kanssa itsessään. Ruotsin puhuminen äidinkielenä ei mielestäni ole mikään synti tai rikos, eikä edes este tiukastikin suomalaiselle, suomen kansallisuuteen ja kulttuuriin sitoutuneelle identiteetille. Käsitykseni (epäpoliittisista, mutta kuitenkin) ruotsinkielisistä ystävistäni tukee tätä otaksumaa sataprosenttisesti.