HS kertoo miten Vantaan kaupunki tuhlaa rahaa koulujen digitalisointiin. Pari vuotta sitten hommattiin älytön määrä tabletteja vaikka niihin ei ollut mitään oppimissisältöjä. Alkukohun jälkeen on aika hiljaista ollut tämän tiimoilta. Omat ala-asteikäiset lapset pitävät tabletteja aivan surkeina. Niillä ei kuulemma opi mitään ja homma on pelkkää pelleilyä. Lisäksi tabletteja on vain yksi kahta oppilasta kohden ja tabletteja käytettäessä yksi tekee ja toinen odottaa vuoroaan nenää kaivellen.
Velkaisella Vantaalla tuntuu kummasti olevan rahaa näihin kokeellisiin digipelleilyihin. Kenenkähän päättäjän sukulaisen firman taskuun nämäkin rahat siirtyvät. Nyt mennään pää sumussa hankkimaan kivaa teknologiaa ja sitten mietitään, että mitäs tällä tehtäisiin kun sen sijaan tulisi olla ensin tarve ja oppimissisältö ja sitten ostetaan tarvittava teknologia.
Tämän päivän hesari esittelee innosta puhkuen älylattiaa. Huomatkaa oppilaiden kommentti:
"Lattiaa testanneista viidennen luokan oppilaista irtoaa vaivaantunutta naurahtelua, kun toimittaja kysyy, mitä he ovat oppineet älylattialla pelatessa."
Ala-asteikäinenkin oppilas kyllä tajuaa, että mikä on hänelle hyväksi ja mikä pelkkää rahansiirtoa ja pelleilyä lasten kustannuksella.
Älytaulu, älylattia ja älypuhelin... ennen äly oli oppilaissa eikä välineissä. Liitutaulu toimisi aivan hyvin nykyäänkin.
Ja jos pitäisikin tehdä jotain niin tabletti kaikkein älyttömin. Jokaiselle kunnon näppiksellä oleva kone jos tarkoitus jotain tehdä tai iso töllö/projektori jos tarkoitus jotain katsoa. En keksi yhtään sellaista asiaa johon tabletti antaisi etua. Läppärit huomattavasti käyttökelpoisempia.
Törmäsin pari päivää sitten siihen, että Vantaa on käyttämässä 13% budjetistaan maahanmuutosta aiheutuviin kuluihin. Sen rinnalla investoinnit koululaisten digiloikkiin ovat olemattomia.
Noista maahanmuuttokuluista kirjoitin tänne: http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2016/05/maahanmuutto-on-vantaan-kaupungin.html (http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2016/05/maahanmuutto-on-vantaan-kaupungin.html)
Paljonkos se olikaan se vaje Vantaan budjetissa? 84 miljoonaa € ?
Toisaalta, tuollahan voi pallonpotkijoitakin kouluttaa, kun ei tarvitse ottaa kynää käteen, tai lukea niitä kärpäsentahroja paperilta.
Quote from: Professori on 15.05.2016, 11:00:31
Törmäsin pari päivää sitten siihen, että Vantaa on käyttämässä 13% budjetistaan maahanmuutosta aiheutuviin kuluihin. Sen rinnalla investoinnit koululaisten digiloikkiin ovat olemattomia.
Noista maahanmuuttokuluista kirjoitin tänne: http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2016/05/maahanmuutto-on-vantaan-kaupungin.html (http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2016/05/maahanmuutto-on-vantaan-kaupungin.html)
Huomiona että toi Hesarin väite että aukko Vantaan budjetissa olisi syntynyt Vantaalle muuttaneiden toimesta oli pelkästään hatusta vetäistyä toimittajan mutuilua.
Muuttajien kulut ovat varmasti osa mutta eivät koko selitys.
Vantaalla lisättiin ymmärtääkseni nuorisotyöntekijöiden määrää Tikkurilasta lähteneen somalien tekemän Tapanilan joukkoraiskauksen jälkeen jossa osa tekijöistä oli Vantaan Koivukylän somaleita ja muutenkin tuntuu että kaupungin henkilökunnan määrä vain lisääntyy sillä kaupungilla tehdään jotain ihme Vantaa-kyselyitä.
Vantaan kaupungintalon eteen rakennetaan ilmeisesti jotain suihkulähdettä.
Työttömyysluvut ovat edelleen nousussa ja eikös valtionosuuksien leikkauskin ole nyt iskenyt joka aikaisemmin päätettiin.
Vantaan tablettisekoilu on oma lukunsa.
Tabletit ovat passiivisen kuluttamisen välineitä eivät luomisvälineitä ja kun ottaa huomioon että on yksi tabletti kahta oppilasta kohden niin toimintahan jarruttaa opetusta ja lisäksi se että koulussakin tuijotetaan tabletteja on typerää koska vanhemmat antavat käyttää niitä liikaa kotonakin.
Tabletti-innostus oli jotain täysin naiivia teknologia-innostusta samaan tyyliin kun poliitikot äskettäin keksivät netin suurinpiirtein uudelleen kun joku keksi sanan digitalisaatio ja kaikki sitä toistelivat papukaijoina.
Tärkeintä on opetus ja tuntuu että joustaan tablettien taakse piiloon sen sijaan että opetettaisiin eli opettajat vantaalla voivat katsoa myös peiliin.
Quote from: writer on 15.05.2016, 11:30:01
Quote from: Professori on 15.05.2016, 11:00:31
Törmäsin pari päivää sitten siihen, että Vantaa on käyttämässä 13% budjetistaan maahanmuutosta aiheutuviin kuluihin. Sen rinnalla investoinnit koululaisten digiloikkiin ovat olemattomia.
Noista maahanmuuttokuluista kirjoitin tänne: http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2016/05/maahanmuutto-on-vantaan-kaupungin.html (http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2016/05/maahanmuutto-on-vantaan-kaupungin.html)
Huomiona että toi Hesarin väite että aukko Vantaan budjetissa olisi syntynyt Vantaalle muuttaneiden toimesta oli pelkästään hatusta vetäistyä toimittajan mutuilua.
Muuttajien kulut ovat varmasti osa mutta eivät koko selitys.
Kyllä kolmentoista prosentin lisä kaupungin kuluihin on selitys sille, miksi budjetin menopuoli on kasvanut. Se on sitten eri asia, olisiko sen takia pitänyt säästää jostain muusta, kuten esimerkiksi koulun lattiolla tapahtuvista digiloikista. Sitä kautta olisi budjetti voitu saada paremmin tasapainoon.
Tämä pakkodigitys kyllä huolestuttaa monestakin syystä.
Tietotekniikan opetukselle kouluissa on toki oma vankka paikkansa, mutta se pitää hoitaa omilla oppitunneilla.
Se, että joku tabletti tuodaan suurinpiirtein jokaiseen oppiaineeseen, ei tuo mitään lisäarvoa, vaan päinvastoin luo joukon uusia ongelmia, joihin viisaat viranhaltijamme eivät tietenkään ole osanneet varautua.
Eniten minua kuitenkin huolestuttaa tässä se, että me olemme kasvattamassa ihmisistä sellaisia, että he ovat aivan avuttomia ilman digitaalisia vimputtimia. Joka asiaan pitää löytyä kosketusnäyttö tai jonkun koneen pitää piipata ja valojen välkkyä. Tämä ei ole tervettä kehitystä.
Oppilaita pitäisi digiorjuuden sijaan ohjata käsillä tekemiseen, oman pään käyttämiseen, hiljaiseen olemiseen, asioiden pohtimiseen, tottumiseen vähäisiin aistiärsykkeisiin ja mahdollisimman suureen riippumattomuuteen teknologiasta.
Itseäni ihmetyttää, kuinka kaiken maailman "älylaitteiden" keskellä ihmisistä tuntuu niistä huolimatta, tai niiden johdosta tulevan koko ajan yhä älyttömämpiä.
Jos kaikki tieto on klikkauksien päässä, keskiverto ihminen ei sisäistä saamaansa tietoa, vaan se katoaa informaatioähkyn sekametelisoppaan.
Eino P. on mielestäni asian ytimessä. Hän nimittäin kiinnitti huomion ihmisen kannalta perusasioihin. Jos ne unohdetaan, mitä jää jäljelle. Lauma digiriippuvaisia ihmisiä, jotka eivät osaa toimia, ilman digi-herraa.
On pikkuhiljaa luotu tilanne, jossa isännän ja orjan roolit ovat kääntymässä päälaelleen. Ihmisen avustajasta on tulossa ihmisen ohjaaja.
Jos tuodaan hieman esiin niitä seikkoja, joista George Orwell varoitteli, voidaan kysyä, kummanlaiset ihmiset ovat Systeemin helpommin alistettavissa:
Nekö, jotka eivät itse osaa mitään, vaan turvautuvat kaikessa automatiikkaan, tietokoneisiin ja näyttöruutuihin ja jotka eivät ilman koneiden välitystä saa juuri mitään arjen askaretta toimitetuksi ja jotka saavat kaiken informaationsa sähköisistä välineistä?
Vai nekö, jotka tuntevat luontoa ja kädentaitoja, jotka hankkivat informaatiota myös painetuista kirjoista, jotka ovat tottuneet itsenäisesti ajattelemaan asioita ilman tarvetta keinotekoisiin aistiärsykkeisiin ja pinnalliseen viihteeseen ja jotka tekevät mieluummin itse kuin antavat automatiikan ja tietokoneiden toimia puolestaan?
Kun vielä tiedetään, että meidän pitäisi pikemminkin vähentää altistustamme sähkömagneettisille kentille ja kaikenmaailman Wi-Fi-taajuuksille jo terveydellisistä syistä, on todellakin kysyttävä, kenen etua tämä digihulluus palvelee?
Ei ainakaan kansan etua.
Quote from: Tabula Rasa on 15.05.2016, 10:59:47
Ja jos pitäisikin tehdä jotain niin tabletti kaikkein älyttömin. Jokaiselle kunnon näppiksellä oleva kone jos tarkoitus jotain tehdä tai iso töllö/projektori jos tarkoitus jotain katsoa. En keksi yhtään sellaista asiaa johon tabletti antaisi etua. Läppärit huomattavasti käyttökelpoisempia.
Oletko muuten ajatellut että sellainen joka ei osaa ajaa polkupyörällä, ei tarvitse polkupyörää. ;)
Quote from: Frida Hotell on 15.05.2016, 10:50:57
Älytaulu, älylattia ja älypuhelin... ennen äly oli oppilaissa eikä välineissä. Liitutaulu toimisi aivan hyvin nykyäänkin.
Nykynuorison älykkyys on tunnetusti rajussa laskussa, joten sitä pitää kompensoida jollakin.
Quote from: Nuiva kansalainen on 15.05.2016, 12:56:35
Nykynuorison älykkyys on tunnetusti rajussa laskussa, joten sitä pitää kompensoida jollakin.
Kirjoitettu tieto on niin last season, jos et usko, niin vilkuile valtamedian "uutisvideoiden" määrää.
Asia jonka kirjoittamiseen menee pari-kolme riviä korvataan videolla joka mainoksineen kestää
viisi minuuttia.
Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta ihan vanhanaikaisesti liitutaulua (tai tussitaulua) käyttäen pärjää useissa aineissa. Vaatii opettajalta enemmän kuin kalvojen scrollaus ja videoiden näyttäminen, mutta etenemistahti on sopiva ja asioita joutuu selittämään perinpohjin. Toimii matemaattisissa aineissa erityisesti, myös ohjelmoinnissa on moneen juttuun piirtäminen ihan parasta havainnointia (esim. muistinkäsittely).
Quote from: Tabula Rasa on 15.05.2016, 10:59:47
Ja jos pitäisikin tehdä jotain niin tabletti kaikkein älyttömin. Jokaiselle kunnon näppiksellä oleva kone jos tarkoitus jotain tehdä tai iso töllö/projektori jos tarkoitus jotain katsoa. En keksi yhtään sellaista asiaa johon tabletti antaisi etua. Läppärit huomattavasti käyttökelpoisempia.
Eipä tabletilla tee juuri muuta kuin lukee tai chattailee. Mihinkään oikeasti hyödylliseen työhön siitä ei ole.
Quote from: Eino P. Keravalta on 15.05.2016, 12:06:45
Tämä pakkodigitys kyllä huolestuttaa monestakin syystä.
Tietotekniikan opetukselle kouluissa on toki oma vankka paikkansa, mutta se pitää hoitaa omilla oppitunneilla.
Se, että joku tabletti tuodaan suurinpiirtein jokaiseen oppiaineeseen, ei tuo mitään lisäarvoa, vaan päinvastoin luo joukon uusia ongelmia, joihin viisaat viranhaltijamme eivät tietenkään ole osanneet varautua.
Eniten minua kuitenkin huolestuttaa tässä se, että me olemme kasvattamassa ihmisistä sellaisia, että he ovat aivan avuttomia ilman digitaalisia vimputtimia. Joka asiaan pitää löytyä kosketusnäyttö tai jonkun koneen pitää piipata ja valojen välkkyä. Tämä ei ole tervettä kehitystä.
Oppilaita pitäisi digiorjuuden sijaan ohjata käsillä tekemiseen, oman pään käyttämiseen, hiljaiseen olemiseen, asioiden pohtimiseen, tottumiseen vähäisiin aistiärsykkeisiin ja mahdollisimman suureen riippumattomuuteen teknologiasta.
Voin ammattilaisena kertoa, että Eino on täsmälleen oikeassa. Noista ongelmista pienimpiä eivät muuten ole tekniset ongelmat, jotka saattavat pölliä leijonanosan ajasta yllättävän usein. Digiloikka on asia, jossa ei opettajien mielipidettä kysytä, vaan se tungetaan pakolla Suomen kouluihin. Tuolla rahalla hankittaisiin mm. työkirjat kaikkiin aineisiin ala-asteella jne. eli väitänpä että digiloikka nykyresursseilla huonontaa opetuksen tasoa. Liitutaulu ja hyvä kirja ovat edelleen parhaat välineet.
Luokista ollaan uuden opetusohjelman puitteissa tekemässä jonkinlaisia viihtymis- ja puuhastelukeskuksia.
Jos oikein muistan, jonkinlaisena informaatioteknologian guruna esiintyvä Jyrki Kasvi on kertonut meille, että on vanhanaikaista ajatella, että luokassa on auktoriteettina opettaja, joka opettaa kuunteleville oppilaille. Nykyisin kuulemma asian pitää hoitua niin, että 'oppilaat opettavat toisiaan'!
En täsmälleen tiedä, miten tuo käytännössä tapahtuisi, mutta ilmeisesti ajatuksena on, että oppilaat etsivät älyvimpaimistaan informaatiota ja siitä sitten keskustellaan ryhmissä tai esitelmöidään koko luokalle, joka saa sitten esittää kysymyksiä, lisätietoja tai vastaväitteitä opettajan ollessa vain eräänlainen keskusteluohjelman juontaja.
Tavoitteet ovat tietysti kunnianhimoisia. Koulusta halutaan paikka, jossa oppilaat viihtyvät, jossa he hankkivat kyvyn hankkia tietoa itsenäisesti, jossa oppilaat vertailevat tietojaan ja yhdessä koostavat jonkin näkemyksen, jonka muodostamisessa opettaja antaa hieman tukeaan ja jossa heidän luovuutensa pääsee kukoistamaan yhteiskunnan parhaaksi - kaikki on yhtä innovatiivisuutta, vuorovaikutusta, digimaailman hallitsemista ja tiedon hankkimista mielenkiintoisella ja kannustavalla tavalla.
Pulpettejakin ollaan kai poistamassa ja tuolien jäykät rivit hajotetaan älylattioiden ja 'pelipaikkojen' tieltä. Opettajakin kai istuu missä sattuu oppilaiden keskellä yhdessä kokemassa oivaltamisen riemua hymy huulillaan. Oppilaat pomppivat älylattioilla tai makaavat kuka missäkin ikkunalaudalla tabletti hyppysissään - kaikki on kuin yhtä vapaata nerojen aivoriihtä, jossa tehdään tärkeitä kysymyksiä ja luodaan..
Tämä koulun suuri murros voisi vielä jotenkin onnistua ja tuottaa positiivisia tuloksia, jos oppilasaines olisi ÄO120-luokkaa ja siitä ylöspäin olevia, rauhallisia ja kyvykkäitä lapsia.
Mutta kun näin ei ole, vaan näinä vuosina kouluihin tulvii valtavat määrät kehitysmaalaisia lapsia alhaisen ÄO-tason maista. Näistä lapsista hyvin moni käyttäytyy aggressiivisesti ja useat saisivat ADHD-diagnoosinkin. He tulevat kulttuureista, joissa uskotaan vain väkivaltaa ja auktoriteetteja. Ja kumpaakaan ei suomalaisessa koulussa ole heitä ohjaamaan.
Juuri monikulttuuristuvassa koulussa olisi ehdottoman tärkeä korostaa opettajan auktoriteettiasemaa ja yleistä kuria siten, että ne, jotka eivät noudata sääntöjä, saavat jonkin rangaistuksen - sillä kehitysmaalainen ei välttämättä usko kehotuksia tai jaloja vetoomuksia, hän uskoo lähinnä vain väkivaltaa tai sen uhkaa.
Olemme siis tekemässä kohtalokasta virhettä tekemällä kouluistamme viihdyttäviä puuhakerhoja. Kehitysmaalaisista ei ole tällaista koulua käymään ja he tulevat perseilyllään pilaamaan koulun niiltäkin, joista siihen olisi.
Hinnan maksavat jälleen suomalaiset lapset, meidän lapsemme.
On olemassa useita selvityksiä tai tutkimuksia, jotka kertovat, että älylaitteet heikentävät oppimista.
http://www.theguardian.com/education/2016/may/11/students-who-use-digital-devices-in-class-perform-worse-in-exams
Quote from: Fjödörör Räkinen on 15.05.2016, 13:41:09
On olemassa useita selvityksiä tai tutkimuksia, jotka kertovat, että älylaitteet heikentävät oppimista.
http://www.theguardian.com/education/2016/may/11/students-who-use-digital-devices-in-class-perform-worse-in-exams
Tuossa jutussa esitellyssä tutkimuksessa käytettiin vielä tavallista parempaa oppilasainesta ja silti digihommat menivät plörinäksi.
Entäpä, kun luokassa on tusina perseilevää ja ADHD:tä potevaa, kunniastaan tarkkaa kehitysmaalaista ÄO75-kulttuureista?
Taulu, kirja, kynä, paperi. Voittava yhdistelmä joka ei vaadi digiloikkaa tai edes sähköjä. Tabletit ovat viihdettä että jonnaeemelit viitsisivät laittaa puhelimen pois edes oppitunnin ajaksi.
Joitakin näiden digisaarnaajien juttuja lukeneena olen aina vain vakuuttuneempi siitä että rengistä halutaan tehdä herra, tekniikasta sisältö. Koska se on uutta ja hienoa. Koodaaminen kansalaistaidoksi - ihan oikeasti hei. Koodaamallako auto liikkuu, viemäri aukeaa ja vaipat vaihdetaan?
Koneilla kirjoitetaan ja lasketaan. Aiheeseen sopivasti voidaan tehdä visualisointia. Netistä löytyy aineistoa ja tietoa omaksuttavasti, mutta ihminen ne sinne on laittanut. Tekniikka ja netti on mahtavaa mutta tieto ja ymmärrys ei synny tyhjästä.
Lelut pois kouluista. Väännän paskat tuollaiselle älylattialle.
Quote from: Nuiva kansalainen on 15.05.2016, 12:56:35
Nykynuorison älykkyys on tunnetusti rajussa laskussa, joten sitä pitää kompensoida jollakin.
Ehkäpä myös ÄO tulisi ilmaista uudella tavalla.
ÄO 85 + 4-ydin tabletti
ÄO 90 + Mac Airbook
ÄO 145 + PII/XPSP3
...
Quote from: Hän on 15.05.2016, 14:17:26
Väännän paskat tuollaiselle älylattialle.
Siguainesta! ;D
Samaan aikaan koko koulutuskoneiston yläpää tekee kaikkensa vähätelläkseen ja tuhotakseen perinteisen (hyväksi havaitun) opettajajohtoisen monologiopetusmetodin. Toki se on ajoittain tylsää ja passiivista, mutta nyt on kouluhallituksen etc. meno sellaista, että perinteinen opettaminen muuttuu täysin jonkinlaiseksi leikkimiseksi. Lisäksi kokeista ja arvosanoista ollaan luopumassa isolla rintamalla, mm. koska rasismi... :facepalm:
Quote from: VeePee on 15.05.2016, 10:33:06
HS kertoo miten Vantaan kaupunki tuhlaa rahaa koulujen digitalisointiin. Pari vuotta sitten hommattiin älytön määrä tabletteja vaikka niihin ei ollut mitään oppimissisältöjä. Alkukohun jälkeen on aika hiljaista ollut tämän tiimoilta. Omat ala-asteikäiset lapset pitävät tabletteja aivan surkeina. Niillä ei kuulemma opi mitään ja homma on pelkkää pelleilyä. Lisäksi tabletteja on vain yksi kahta oppilasta kohden ja tabletteja käytettäessä yksi tekee ja toinen odottaa vuoroaan nenää kaivellen.
Ylipäätään suhtautuisin suurella varauksella opetuksen tietokoneistamiseen. Sen verran mitä olen törmännyt aiheesta tehtyihin tutkimuksiin, niin tulokset ovat vaikuttaneet hieman ristiriitaisilta. Joissain tutkimuksissa on havaittu tietokoneiden käytön myötä oppimistulosten heikentyneen, osassa taas on havaittu jotain hyötyjäkin.
Itse pidän mahdollisena, että oikein hyvin toteutettuna on joissain aineissa saatavissa jotain hyötyjäkin. Mutta se ei tarkoita mitään suinpäin kirjojen ja perinteisen opetuksen poistamista ja korvaamista tietokoneilla, joihin ei ole kunnollista materiaalia ja tutkitusti hyödylliseksi osoittautuneita oppismistapoja vielä tarjolla.
Kokeellisesti on pienessä mittakaavassa varmaan järkevää tehdä erilaisia kokeiluja uusien oppimistapojen yms suhteen. Pelottavaa vain se, että kaikenlaiset hurlumhei-henkiset ministerit ja virkamiehet yrittävät ajaa laajamittaiseen käyttöön ihan vain muutoksen vuoksi ja kenties koska hölmöinä uskovat, että muutos on aina parempaan päin. Ja tietenkin pitää vielä saada oma kädenjälki historiaan ja viis veisataan siitä, että miten oppilaat oikeasti oppivat asioita.
Quote from: Finis Finlandiae on 15.05.2016, 14:27:11
Samaan aikaan koko koulutuskoneiston yläpää tekee kaikkensa vähätelläkseen ja tuhotakseen perinteisen (hyväksi havaitun) opettajajohtoisen monologiopetusmetodin. Toki se on ajoittain tylsää ja passiivista, mutta nyt on kouluhallituksen etc. meno sellaista, että perinteinen opettaminen muuttuu täysin jonkinlaiseksi leikkimiseksi. Lisäksi kokeista ja arvosanoista ollaan luopumassa isolla rintamalla, mm. koska rasismi... :facepalm:
Eikös Ruotsissa tehty suunnilleen noin jo vuosia sitten ja sen jälkeen Ruotsin oppimistulokset kouluista ovatkin romahtaneet?
Quote from: VeePee on 15.05.2016, 10:33:06
Pari vuotta sitten hommattiin älytön määrä tabletteja vaikka niihin ei ollut mitään oppimissisältöjä.
Oppimissisältöjen puute on itse asiassa siunaus! Miettikääpä tilannetta, jossa Eurostoliiton keskuskomitea määrittelee
tietokoneistetut opetusvälineiden oppimissisällöt siten, että opettajilla ei ole juuri mitään sanottavaa asiaan.
Itse kävin koulua 1970-luvulla, jolloin joku kommunisti (jonka mielestä laskutaidottomia on helpompi hallita kuin laskutaitoisia) päätti, että lukion pitkän matematiikan tunneilla ei käytetä enää numeroita, vaan aletaan piirtelemään graafisia kuvioita! Tarkemmin sanottuna ympyröitä, joista lähti nuolia toisiin ympyröihin, joiden sisällä oli mm. ympyröitä, neliöitä ja kolmioita. Tätä matematiikan korvannutta piirtämistä kutsuttiin joukko-opiksi. Pitkän matematiikan opettajamme onneksi "unohti" mitä uusi opetussuunnitelma määräsi, ja eteni vanhan opetussuunnitelman mukaan, jossa käytettiin numeroita ja sellaisia vanhan maailman matemaattisia merkkejä kuten neliöjuuri, pii, limes ja se funktiomerkki. Seuraavana vuonna kokeilu lopetettiin.
Samaan liittyen: Pirkkalan opetuskokeilu – marxilaisten Troijan puuhevonen?
Huhtikuussa 1975 opetusmateriaalin sisällöstä nousi älämölö
http://www.kainuunsanomat.fi/kainuun-sanomat/kotimaa/pirkkalan-opetuskokeilu-marxilaisten-troijan-puuhevonen/
Pointtini siis on se, että opetuksen tietokoneistus sisältää suuria potentiaalisia vaaroja, koska ihmiskuntaa mädättävä multicultti aivovirus voidaan sitä kautta tartuttaa tehokkaammin ja järjestelmällisemmin kuin perinteisten opetusmenetelmien avulla, koska opettajan rooli pienenee.
Quote from: Echidna on 15.05.2016, 13:14:04
Nämä ovat tietysti makuasioita, mutta ihan vanhanaikaisesti liitutaulua (tai tussitaulua) käyttäen pärjää useissa aineissa. Vaatii opettajalta enemmän kuin kalvojen scrollaus ja videoiden näyttäminen, mutta etenemistahti on sopiva ja asioita joutuu selittämään perinpohjin. Toimii matemaattisissa aineissa erityisesti, myös ohjelmoinnissa on moneen juttuun piirtäminen ihan parasta havainnointia (esim. muistinkäsittely).
Tästä tuli mieleen kirja Flash Boys. Siinä kerrotaan muun ohella että venäjäläiset koodarit ovat parhaita aikasensitiivisen koodin kirjoittamiseen, he kun olivat tottuneet miettimään koodin ensin paperilla ennen tietokoneella ajamista.
Tää koko digihössötys menee heti alkuunsa pieleen siinä, että käytettävä tekniikka pitää olla hienoa, älykästä ja kallista™ jostain syystä(mikähän se ois...$). Yksinkertainen ja pelkistetty toimii paljon paremmin oppimisen apuna.
Tabletit voivat kadota kokonaan pois, kun nykyiset kännykät ottavat niiden aseman. Luultavasti nykyiset televisiot tulevat olemaan tabletin-television muunnoksia.
heh mitäs si ku kaikki oppilaat kattelee tableteillaan vaan pornoa ja väkivaltaviihdettä, onkose pala unelmaa
Tabletit tuskin katoavat, veikkaan että ennemmin läppärit katoavat/ ovat tulevaisuudessa enemmän hybridilaitteita eli kosketusnäytöllisiä. Itsellä on hankinnassa Surface Pro+ näppäimistö. Kaverilla sellaista räpläsin ja on aika täydellinen laite. Pystyasennossa tällainen ikänäköinenkin pystyy lukemaan sujuvasti (näyttö n. A4 kokoinen), teho riittää Lightroomin käyttöön ja näppäimistö on tosiaan riittävän hyvä vakavampaankin työskentelyyn, eli niihin "toimistohommiin" mitä töissä tarvitsee. Tämä ihan vinkkinä niille jotka väittävät että tabletilla ei voi kun leikkiä.
Mitä "digiopetukseen" tulee, niin sehän riippuu vain ja ainoastaan siitä millaista materiaalia laitteeseen on saatavana. Kuvittelisin että jos näytöllä pystyy pyörittelemään kuvia 3d:nä, niin onhan se opettavaisempaa kun katsella opettajan piirtämää ampiaista taululta. Google Earth voittaa karttakirjat 6-0 ja loistava esimerkki siitä mihin tablettikone parhaimmillaan taipuu(hiiri on surkea käyttöliittymä tuonkaltaiselle ohjelmalle)
Samaten eri oppimispelit ovat parhaimmillaan erinomaisia, kuten Ekapeli Lukeminen, tai matematiikassa Dragon Box. Algoritmikoodaustakin voi toki harjoitella kynällä ja paperilla, mutta kyllä joku Scratch on sitten sellainen jolla asioita voi tehdä ihan oikeasti. Musiikkipuolella Garage Band on sellainen työkalu musanopetukeen jolla oppilas voi ihan "perinteisten" perusteiden oppimisen jälkeen tehdä oikeita biisejä. Samaa softaa käyttää ammattilaisetkin aihioiden/ideoiden taltiointiin, eli kyllä tabletillakin voi tehdä ihan töitä.
Suurin ongelma lienee onkin se että opetusmateriaalia on vielä aika vähän ja koska kielialueena suomi on pieni, sitä myös tulee hitaasti.
Quote from: Dirre on 15.05.2016, 18:34:18
heh mitäs si ku kaikki oppilaat kattelee tableteillaan vaan pornoa ja väkivaltaviihdettä, onkose pala unelmaa
No kun kehitys kehittyy, ei muuta tarvitse enää tehdäkään kuin tuota mainittua. Junteista tulee entistäkin juntimpia. Ja ehkä sivistys jääkin vain pienen eristäytyneen ryhmän harrastukseksi: klassinen taide tulkitaan vanhanaikaiseksi ja monikulttuurisuuden vastaiseksi. Korkeimmaksi taiteeksi nostetaan apinan sattumanvaraisesti sotkemalla tekemät taulut, taikka jokin vieläkin vulgaarimpi.
Joo siis potentiaalia on mutta poliittiset syyt, hyväveliverkosto ja yleinen kädettömyys varmistavat että käyttöön saadaan huonoin ja kallein materiaali/ohjelma
Quote from: Frida Hotell on 15.05.2016, 10:50:57
Älytaulu, älylattia ja älypuhelin... ennen äly oli oppilaissa eikä välineissä. Liitutaulu toimisi aivan hyvin nykyäänkin.
Niin jos olisi vielä sitä älyä.
Quote from: Parsifal on 15.05.2016, 13:16:58
Eipä tabletilla tee juuri muuta kuin lukee tai chattailee. Mihinkään oikeasti hyödylliseen työhön siitä ei ole.
Olet 98% oikeassa. Suurin osa tabletin käytöstä on surffailua ja pelailua tai someilua.
Siitä 2%:sta: Olen opettanut omille pilteilleni matematiikkaa muutaman eri pelin avulla ja ovat myös tehneet yksinkertaisia sovelluksia tabletille. Hieman monimutkaisempia, mitä YLE:n uutisten mukaan opetetaan islamisteille. Lasteni tekemät ohjelmat on luokkaa: paina nappulaa, niin tulee hassu ääni. Paina toista nappulaa, niin tulee toinen hassu ääni. (Lapseni ovat 8-10.)
Tabletti sinällään ei tuo kauheasti lisäarvoa, sillä moni asia on jotenkin helpompaa oikealla tietokoneella. Opetusohjelmiakin on enemmän tarjolla oikealle PC:lle.
Koulussa tabletit toimivat opetusvälineenä, jos toiminta on suunnitelmallista. Tablettien ostaminen pelkästään ei tarkoita mitään, vaan ainoastaan vie keskittymistä pois oikealta oppimiselta.
The future of the Finnish school:
https://youtu.be/pNxsNnx9gdM
Tuollainen haalari voisi olla uusi tasa-arvoisen ja kansainvälisen Suomen uusi koulu-uniformu:
https://youtu.be/ubLjg5JTIRs
Tällä kertaa joudun esittämään Suuren ja Mahtavan vastalauseen Eino P.n näkemyksille digitaitojen turhuudesta ja paheksumaan Hänen tahtoa paskoa kalliiden koneiden päälle. Minulla ei nimittäin ole mitään teknologista kehitystä vastaan vaan päinvastoin; minä haluan Suomen ja suomalaisten pysyvän kehityksen mukana, enkä missään nimessä taantuvan paskastaniaksi, missä lasketaan vaivalloisesti yhteen ja vähennyslaskuja ruutupaperilla. Minä jaan sen tulevaisuuden kuvan, jonka Vesa Heimo esitti, ja olen hänelle erityisen kiitollinen hänen tarjoamastaan esimerkkikokoelmasta; saatan jopa muutamaan niistä Googlen välityksellä tarkemmin tutustua. Olen arvokonservatisti, mutta en välinekonservatisti amishien tapaan. Olen lukenut erewhonini ja päätökseni on tietoinen.
Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että tässä tapauksessa kyseessä on täysin turha temppu ja suunnaton tuhlaus. Turha temppu, koska sosialistien peruskoulujärjestelmä ei tule hyväksymään minkäänlaista kehitystä opetuksen rakenteissa, ja siten tämä kokeilu on tuomittu epäonnistumaan. Suunnaton tuhlaus, koska sosialistinen hallintojärjestelmä on täysin korruptoitunut ja ostaa sieltä, mistä kalleimmalla saa, ja sitä, mikä ei toimi. Kaikki tietävät, ettei laitteisiin ole mitään "opetussisältöä", eivätkä opettajat osaa niitä käyttää, eikä rehtori ja kouluhallitus salli minkäänlaista järjenkäyttöä sen suhteen, että laitteita käytettäisiin ymmärtäen niiden käyttötapa. Keskiajalta peräisin oleva -- ihan oikeasti sieltä samalta keskiajalta, jossa islamistit elävät täysin -- tapa opettaa luokan edessä liitutauluun raaputellen, josta oppilaat jäljentävät kirjoitusta omiin vihkoihinsa, on aikansa elänyt, mutta se on ainoa kouluhallituksen hyväksymä tapa. Se on ollut aikansa elänyt jo sata vuotta. Se oli aikansa elänyt Uno Cygnaeus loi kansakoulumallin, ja silloin siitä päästiinkin osittain eroon, koska Cygnaeus piti sitä aikansa eläneenä. Sosialismin aikakaudella ollaan kuitenkin pikku hiljaa ja huomaamatta palattu aikaan ennen Cygnaeusia; kehitys on taantunut. Nostan jälleen esiin vanhan aiheen.
Opettaja luopui pulpeteista: Maailma muuttuu, miksei koululaitos? (http://hommaforum.org/index.php/topic,95181.0.html)
On totta, että nykyään teinit osaavat käyttää tabletteja ja älypuhelimia hyvin. He osaavat koulusta huolimatta, eivät siksi, että koulussa olisi opetettu. Opettajat eivät osaa käyttää niitä. Tosin opettajatkin osaavat käyttää niitä siedettävästi vapaa-ajallaan. Kouluissa opettajien on kouluhallituksen ohjeistuksen johdosta näyteltävä vielä tyhmempiä ja ajastaan jälkeenjääneempiä kuin oikeasti ovat. Se on todella surullista. Se vie oppimisen mahdollisuuden lisäksi oppimisen halun ja uskon koko koulutuksen -- ja vielä laajemmin yhteiskunnan -- järjellisyyteen. Nykyään on tosiaan jo totta, että oppilaat opettavat toisiaan kaikissa niissä taidoissa, jotka ovat nykyaikana tärkeitä, ja pääosa opetuksesta tapahtuu välitunneilla. Lyijykynällä kirjoitusta tietenkin yhä opitaan oppitunneilla. Mutta nykyaikana lyijykynällä ei enää kirjoiteta missään mitään -- paitsi peruskouluissa ja kehitysmaissa --; se on turha taito. Älypuhelimella Hommaforumin käyttöä harjoitellaan välitunnilla kavereiden avustaessa. On suorastaan naurettavaa, ettei ylioppilaskirjoituksissakaan saa käyttää älypuhelinta laskemiseen ja tietokonetta kirjoittamiseen, vaan se pitää tehdä paperilla ja vanhoilla laskukoneilla; onko ylioppilaskirjoitusten tarkoitus osoittaa, että olisi kyennyt elämään 1900-luvulla, jos silloin olisi sattunut syntymään? Kokeiluja tälle vuosituhannelle tulemisesta tietenkin jo on. Alkaa olla kiire, sillä vuosituhatta on kulunut jo yli 15 vuotta.
Quote from: Joutilas on 15.05.2016, 19:14:07
Tablettien ostaminen pelkästään ei tarkoita mitään, vaan ainoastaan vie keskittymistä pois oikealta oppimiselta.
Tarkoittaako oikea oppiminen lyijykynällä kirjoittamisen oppimista vai tabletilla kirjoittamisen oppimista?
Haluatko lasten ja nuorten oppivan taitoja, joita tarvittiin 1900-luvulla vai joita tarvitaan 2000-luvulla?
Quote from: Vesa Heimo on 15.05.2016, 18:40:35
Tabletit tuskin katoavat, veikkaan että ennemmin läppärit katoavat/ ovat tulevaisuudessa enemmän hybridilaitteita eli kosketusnäytöllisiä.
Kosketusnäyttö on ajanut niin hyvin läpi kaikkialla, ettei muita paljon valmistetakkaan. Mutta ilman näppäimistöä tabletit ovat enemmän leikkikaluja.
Quote from: sivullinen. on 16.05.2016, 23:01:59Quote from: Joutilas on 15.05.2016, 19:14:07
Tablettien ostaminen pelkästään ei tarkoita mitään, vaan ainoastaan vie keskittymistä pois oikealta oppimiselta.
Tarkoittaako oikea oppiminen lyijykynällä kirjoittamisen oppimista vai tabletilla kirjoittamisen oppimista?
Haluatko lasten ja nuorten oppivan taitoja, joita tarvittiin 1900-luvulla vai joita tarvitaan 2000-luvulla?
Nyt et, sivullinen., osaa hahmottaa kaikkia tulevaisuuden skenaarioita.
Mihin kaikki tämä maahantunkeutuminen tulee johtamaan ennemmin tai myöhemmin?
Siihen, ettei sähköä ole oletusarvoisesti. Eikä paperia eikä kyniä. On sota.
Mitäs sitten teet?
Siksi lasten pitää oppia asioita "primitiivisin menetelmin".
Mitä nämä "uudet 2000-luvun taidot ja tiedot" ovat? Minä olen käynyt koulun hyvin primitiivisin menetelmin. Mistä olen jäänyt paitsi?
noitahan on ollut jo vuosia. sukuakaan suomen ensimmäiselle.
yst.terv. integraattori
Quote from: yks vaan on 17.05.2016, 07:58:19Mitä nämä "uudet 2000-luvun taidot ja tiedot" ovat? Minä olen käynyt koulun hyvin primitiivisin menetelmin. Mistä olen jäänyt paitsi?
Siitä, että kun menet lapsiperheeseen vierailulle, sun pitää pyytää kymmenvuotiasta aukaisemaan televisio, kun et itse osaa viiden kaukosäätimen viidakossa.
Viisas multimuumio on laittanut kaiken lasten (vaimon) tasolle. kaikki yhden kytkimen alle ja alkaa aivojensammutuslaitteet toimimaan.
Joillakin toisilla on nohevat vaimo ja lapset.
Sukulaiset (vain minä) on asia erikseen.
Quote from: Leso on 17.05.2016, 08:28:06
Siitä, että kun menet lapsiperheeseen vierailulle, sun pitää pyytää kymmenvuotiasta aukaisemaan televisio, kun et itse osaa viiden kaukosäätimen viidakossa.
Mutta koska lapsi on avannut tv:n, niin perheen sääntöjen mukaan saa myös päättää mitä siitä katsotaan.
Perheen kirjoittamattomat säännöt koskevat myös vierailijoita jota säännöistä valistetaan tarvittaessa = jatkuvasti.
Eräässä perheessä minua opastettiin kuinka juustohöylällä pitää leikata oikealla tavalla, ettei juusto pala mene
vääränlaiseksi. Omana havaintona on, että eniten näitä yllättäviä sääntöjä löytyy perheistä joiden asunnot ovat
jos eivät nyt epäsiistejä, niin aika helvetin sotkuisia.
Vapaa kasvatus ja toisten kunnioittaminen jne
Näissä perheissä, edelleen oman havaintoni mukaan, lapset viihtyvät kovasti tablettinsa parissa (ja ovat hiljaa).
No ei, tässä tapauksessa on kysymys täysin Leso-tädin kohtaamisesta nykyteknologian kanssa. :)
Talo on siisti, lapset puhtaita ja puhtaissa vaatteissa sekä hyvin ruokitut.
Minä en kummoinen ole, mutta uskallan tulitikulla sytyttää kynttilän puol'metriseen Pentikin kynttilänjalkaan, kun taas lapsoset ei. Minä en osaa avata niillä telkkaria, mutta lapsoset osaa.
Lapsoset on siinä iässä, ettei tulenkäytön enää pitäisi pelottaa.
Minä olen kaitten siinä iässä, että television päällepaneminen pelottaa.
Siinä on se ero.
Lattiat on kohta fiksumpia kuin lattian tallaajat
Quote from: sivullinen. on 16.05.2016, 23:01:59
Quote from: Joutilas on 15.05.2016, 19:14:07
(Koulussa tabletit toimivat opetusvälineenä, jos toiminta on suunnitelmallista.) Tablettien ostaminen pelkästään ei tarkoita mitään, vaan ainoastaan vie keskittymistä pois oikealta oppimiselta.
Tarkoittaako oikea oppiminen lyijykynällä kirjoittamisen oppimista vai tabletilla kirjoittamisen oppimista?
Haluatko lasten ja nuorten oppivan taitoja, joita tarvittiin 1900-luvulla vai joita tarvitaan 2000-luvulla?
Jätit ehkä tarkoituksella siteeraamatta edeltävää lausettani, jonka lisäsin sulkuihin.
Oikeaa oppimista voi tapahtua erilaisilla opetusvälineillä. Kynä ja tabletti ovat hyviä esimerkkejä.
Opetusvälineen ostaminen (kynä tai tabletti) ei riitä, vaan opetuksen pitää olla suunnitelmallista. Minulla ei ole kovinkaan laajaa otantaa aiheesta, mutta monessa oppilaitoksessa tuntuu olevan jonkinlainen usko siihen, että tietotekniikan hankkiminen itsessään on riittävää.
Tietokoneen, tabletin ja kynän kanssa "puuhastelu" opettaa ainoastaan kyseisten välineiden kanssa "puuhastelua", mitä en pidä 2000-luvun taitona.
Quote from: yks vaan on 17.05.2016, 07:58:19
Mitä nämä "uudet 2000-luvun taidot ja tiedot" ovat? Minä olen käynyt koulun hyvin primitiivisin menetelmin. Mistä olen jäänyt paitsi?
Kirjoititko viesti lyijykynällä ja lähetit postissa Hommaforumin osoitteeseen julkaistavaksi täällä? Luetko tämän viestin paperille painetusta Homma-sanomalehdestä?
Se, että olet käynyt koulusi hyvin primitiivisin menetelmin, ei tarkoita, ettet voisi oppia myös nykyaikaisia menetelmiä. Se tarkoittaa vain, ettet oppinut niitä koulussa, vaan jossain muualla. Se ei myöskään tarkoita, että siihen aikaan, kun koulusi kävit, ne menetelmät olisivat olleet primitiivisiä ja ajastaan jälkeenjääneitä. 1960-luvulla koulussa on hyväksyttävää käyttää 1960-luvun menetelmiä. Mutta jos 2010-luvulla kouluissa eletään yhä kuin oltaisiin 1960-luvulla, niin jotain on pahasti vialla. Koulun ei ole tarkoitus olla museo, jossa opetetaan elämistä entisinä aikoina. Sen tulisi auttaa lapsia ja nuoria elämään nykyaikana ja lähitulevaisuudessa.
Rautalangasta väännettynä toistan vielä saman. 2000-luvun uusista tiedoista ja taidoista käy esimerkiksi somen ja tietokoneen käyttö -- Vesa Heimon esittämien vanhojen taitojen uusien oppimistapojen lisäksi --. Sinä olet jäänyt paitsi somen ja tietokoneen käytön oppimisesta koulussa. Olet kuitenkin oppinut nämä taidot jotain muuta kautta.
QuoteRautalangasta väännettynä toistan vielä saman. 2000-luvun uusista tiedoista ja taidoista käy esimerkiksi somen ja tietokoneen käyttö
Pidätkö oikeasti tällaisia jokaisen alle 70 v osaamia perusjuttuja sellaisina taitoina, joita pitää ihan koulussa opettaa? Some, tabletit, tietokoneet ja muu teknologia on 1960 luvun jälkeen syntyneillä niin hyvin hanskassa, että niitä tarvitsee opettaa saman verran kuin puhelimella soittamista tai sopan syömistä lusikalla. Anna ala-asteikäiselle tabletti niin hän opettaa sinua sen käyttämisessä viikon päästä.
Jos nyt ajatellaan vaikka tablettia tai älylattiaa opetusvälineenä, niin mitä etuja niillä on perinteisiin menetelmiin verrattuna? Kynällä kirjoittaminen treenaa esimerkiksi hienomotoriikkaa, mitä tabletin kökkö tökkiminen ei tee. Oppikirja kädessä auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia mitä täppäri ei tee koska siinä näkyy vain pikku ruudullinen kerrallaan. Tehtäväkirjasta tai vihkosta oppilas näkee konkreettisesti tekemänsä työt ja vielä tekemättä olevat, täppäristä ne ei oikein hahmotu jne.
Ensin pitäisi olla selkeä näkemys siitä, mitä ja miten näillä uusilla "äly"vehkeillä lapsia opetetaan. Nyt mennään vain hypen mukana että ostetaan tabletteja ja älykännyköitä ja lapset oppii niillä kuin itsestään. Ei opi. Perinteinen luokkaopetus opettajan johdolla on tehokkain ja järkevin tapa opettaa peruskouluikäisiä lapsia.
Näillä tableteilla - kuten kaikella mitä aivomme rekisteröivät - on jonkinlainen vaikutus aivoihimme.
Tablettimaailmassa kaikki tapahtuu nopeasti sim-sala-bim, sormella hipaisemalla. Lapsi tottuu instanttiin gratifikaatioon, jolloin mikään muu kuin low hanging fruit ei enää kelpaa. Esimerkki: 8-vuotias sai joululahjaksi teleskoopiin, joka ei tarkenna automaagisesti haluttuun kohteeseen. Nimittäin. Ensin se pitää suunnata kohteeseen, sitten pitää zoomata suurennus, ja lopuksi pitää vielä itse tarkentaa! Liian vaikeaa. Paska lahja. Vaikka itse sen halusi ja isä (en minä) sen osti. Pitäisi olla sellainen, että sormella tökätään näyttöä, ja softa hoitaa loput.
Well.
Olen siis vähän huolissani siitä, että kun softa hoitaa hommat, itse ei tarvitse hoitaa hommia, ja suomeksi sanottuna, lapsesta kehittyy avuton aikuinen. Vastaavasti tätä välitöntä tarpeen tyydytystä tabletilla pitäisi kompensoida jolloin, joka vaatii zemppausta, ja josta tulee kiitos vasta joskus tulevaisuudessa. Ja koska tuo elektroninen vempain vaikuttaa lapsen aivoihin, sillä pitäisi olla rajoitettu viikottainen käyttöaika.
Positiivinen nuotti loppuun: kummityttö, 10 v., aikoo muotisuunnittelijaksi, koska tabletissa on innostava muotisuunnittelusofta. Vaikka siinä lähdetään liikkeelle valmiista palikoista (sopiiko tämä toppi tämän hameen kanssa?), niin syvemmillä tasoilla voi tehdä omia vaatteita, ja katsoa miltä ne näyttävät millaisenkin mallin päällä.
OT
Olen itse käyttänyt hyvin intensiivisesti tietotekniikka siitä lähtien kun sitä on ollut saatavilla, mutta toisaalta tiedostan tietotekniikan vaarat, joita herra paratkoon on ties mitä sorttia. Ymmärtääkseni suurimmat globaalit vaarat ovat
1) koko maailmaa mallintava tietokonesimulaatio-ohjelmisto*, jonka toimintaa testataan aiheuttamalla epäsäännöllisyyksiä reaalimaailmaan, ja sitten tämä
2) käteisen rahan hävittäminen ja korvaaminen tietokonerahalla.
Yksilötasolla suurin ongelma on se, että yksilöt heittävät omat aivonsa nurkkaan, koska Google + AI, ja vääristynyt todellisuuskuva, koska viihdeteollisuuden tuotteiden digijakelu.
* Tämä tekee ihmisestä jumalan kaltaisen, kaikkivoipaisen. Hän voi ennustaa mitä tulevaisuudessa tapahtuu, ja myös vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiseen.
Quote from: http://www.examiner.com/review/secret-document-discovered-old-ibm-copierThe discovery of this document was uncanny. Supposedly, it was left in an old IBM copier that was purchased by an employee of the Boeing Aircraft Co. in 1986. A copy of Silent Weapons for Quiet War: An Introduction Program Manual was found left inside, detailing a plan for controlling the masses through the manipulation of industry, entertainment, education and politics. The plan was to create a smokescreen allowing the PTB to work its agenda from behind the curtain.
But here's something you can bet on; if there's an agenda, there's a plan and this document can only a piece of a larger map of social influence. Silent Weapons for Quiet War: An Introduction Program Manual or Operations Research Technical Manual TM-SW7905.1 may be considered a declaration of domestic warfare. The introduction of the manual states, "You have qualified for this project because of your ability to look at human society with cold objectivity." Uh oh, "cold objectivity," we know what that means: psycopathy.
Quote from: Joutilas on 17.05.2016, 10:57:21
Oikeaa oppimista voi tapahtua erilaisilla opetusvälineillä. Kynä ja tabletti ovat hyviä esimerkkejä.
Tietokoneen, tabletin ja kynän kanssa "puuhastelu" opettaa ainoastaan kyseisten välineiden kanssa "puuhastelua", mitä en pidä 2000-luvun taitona.
Tässä on vähän sellainen fiilis että kaikki eivät tajua tablettikoneen olevan yksi työkalu muiden joukossa ja mielestäni tietyissä käyttötarkoituksissa erinomainen sellainen.
Vuosikymmeniä sitten tuli taskulaskimet- ei se tarkoittanut sitä etteikö enää laskettaisi "oikeasti". Sitten luokkiin tuli televisiot- opetus ei muuttunut pelkästään videoiden katseluksi. Nyt tulee tabletit ja arvatkaa mitä, sekin on vain yksi tietyissä tilanteissa erittäin hyvä työkalu muiden joukossa. Missään vaiheessa ei kyniä ja vihkoja olla heitetty roskiin eikä heitetä nytkään(joku "kokeilukoulu" varmaan löytyy mutta poikkeus vahvistaa säännön).
Mitä opettajien taitoihin laitteiden kanssa tulee, niin tänävuonna valmistuvat ovat kasvaneet 90- luvulla. Eiköhän niillä jo ala osaamista olla.
Quote from: Vesa Heimo on 18.05.2016, 16:37:39Tässä on vähän sellainen fiilis että kaikki eivät tajua tablettikoneen olevan yksi työkalu muiden joukossa ja mielestäni tietyissä käyttötarkoituksissa erinomainen sellainen.
Mikään oppimiseen käytettävä väline ei ole hyvä, jos oppimista ei vaadita. Pahoin pelkään, että meneillään on kehitys, jossa yritetään siirtyä pänttäämisestä ja luennoivasta opetustavasta opiskelumuotoihin, joissa oppiminen tapahtuu ikään kuin oivaltaen ja sivutuotteena.
Tällainen oppiminen olisi mitä mukavinta, jos se olisi mahdollista, mutta mitä vähemmän päntätään ja luennoidaan, sitä heikommiksi muuttuvat oppimistulokset. Suomalaisten osaaminen rapistuu koko ajan. Se näkyy erityisesti matematiikan taidoissa ja kielissä, joita suomalaiset osaavat koko ajan vähemmän ja vähemmän. Sekä matematiikan että kielten opettajat ovat olleet jo pitkän aikaa huolissaan taitojen heikkenemisestä.
Luonnollisestikaan yliopistolaitos ei tee selvityksiä, joissa mitattaisiin vertailuryhmin erilaisten opetustyylien vaikutusta oppimiseen. Vaikka niitä ei tehdä, tulos on silti helppo ennustaa. Mitä enemmän opiskelijat pänttäävät keskittyneesti ja mitä enemmän heiltä vaaditaan osaamista ennen kuin heidät päästetään eteenpäin, sitä paremmin he oppivat.
Tämä tiedetään, mutta sitä ei myönnetä, koska sen myöntäminen tarkoittaisi sitä, että kouluja pitäisi alkaa muokata oppimiskeskeisiksi. Tällaista kehitystä ei voi selittää kuin päättäjien tyhmyydellä tai tietoisella kansan tyhmistämisellä.
Eräs kova juttu olisi nettipohjaiset tehtävät.( vain osa siis!) Joka penskalle voidaan generoida tehtäviim omat lukuarvot, sanat jne ja tarkistuskin automatisoituu. Voi lisätä vihjeitä yms...
Kopiointi vaikeutuu heti, pitää nähdä edes sen verran vaivaa että katsoo mitä pitää omassa tehtävässä muuttaa.
Erittäin simppeli systeemi, kulut muutama tonni.
Tällaisia yksinkertaisia ja toimivia ratkaisuja riittää. Niistä ei saa rahastettua...
Jo nykyään on tarjolla jos jonkinlaista ilmaista opetusvälinettä. Ongelma on vain se, että ihmiset, niin aikuiset kuin lapset, ovat menettäneet kykynsä asettua aloilleen, keskittyä ja sietää tylsyyttä.
Jos joku tahtoo kokeilla, kuinka tehokkaasti vieraiden kielten sanoja oppii pänttäämällä, sopii kokeilla alle linkattua. Jos edes kuukauden ajan jaksaa käyttää sitä vartin päivässä, oppii ison kasan verbejä.
http://www.memrise.com/course/361147/espanjan-tavallisimpia-verbeja-1/
Vaan eiväthän opettajat tällaista vaadi. Tietotekniikkaa ei käytetä raakaan oppimiseen vaan sitä käytetään viihtymiseen. Ja sitten ihmetellään oppimistulosten heikkenemistä.
Fjödörörillä on hemmetin hyviä pointteja. Kiitos, kun puit sanoiksi.
Se, mitä pidetään raakana opiskeluna, on nykyisin korvattu sillä oivaltamisella.
Eli pitää vaan oivaltaa...!
Ei niin, ei todellakaan niin.
Opettaa pitää raa'at faktat, kaikessa, niin luonnontieteellisissä kuin humanistissa aineissa.
OPPILAAN ON ITSE OIVALLETTAVA.
Nykyinen "oivaltamisen systeemi" ei opeta mitään; ensin oivalletaan, sitten opitaan.
Ei vittu todellakaan toimi oppiminen noin.
Ei voi oivaltaa ennen opettelua.
"Vantaalaiskoulun älylattia on osa digimullistusta, jonka tarkoitus on pelastaa suomalainen perusopetus."
En tiennytkään, että meillä menee nykyään jo noin huonosti. Ovatko ne Pisa-vertailut sittenkin olleet valhetta?
Quote from: Leso on 18.05.2016, 19:34:17
OPPILAAN ON ITSE OIVALLETTAVA.
Nykyinen "oivaltamisen systeemi" ei opeta mitään; ensin oivalletaan, sitten opitaan.
Ei vittu todellakaan toimi oppiminen noin.
Ei voi oivaltaa ennen opettelua.
Ei se noin yksinkertaista ja yksiselitteistä ole. Jos ajattelet kaikkea mitä lapsi oppii ihan itse oivaltamalla koulun ulkopuolella, paljastuu sellainen karu tosiseikka että lapset oppivat valtavasti juuri kiinnostumalla ja oivaltamalla. Tiedon kaataminen tähän oivallus/kiinnostusprosessiin sitten tietysti auttaa tukee ja vahvistaa oppimista. Mutta pelkällä ulkoa pänttäämisellä ei kummoisia saavuteta ja ennenkaikkea ei saavuteta sitä tärkeintä eli ymmärrystä.
Quote from: newspeak on 18.05.2016, 19:36:15
"Vantaalaiskoulun älylattia on osa digimullistusta, jonka tarkoitus on pelastaa suomalainen perusopetus."
En tiennytkään, että meillä menee nykyään jo noin huonosti. Ovatko ne Pisa-vertailut sittenkin olleet valhetta?
Eivät ne valhetta ole olleet, mutta mittarina Pisa tulokset ovat osin kiistanalaisia sekä vanhentumassa.
Quote from: Vesa Heimo on 18.05.2016, 19:55:26--- lapset oppivat valtavasti juuri kiinnostumalla ja oivaltamalla. ---
Just tän takia mä oon vitusti fiksumpi kuin sinä.
Minä en ymmärtänyt yhtään mistään mitään, mulle opetettiin faktat, ja yht'äkkiä osasinkin yhdistellä asioita hyvinkin monimutkaisin ajatuskuvioin. Jopa liiankin monimutkaisin. Ei ymmärtäneet opettajatkaan, vaikka tajusivat ja jopa myönsivät, että taas se Leso-saatana on oikeassa.
Quote from: Vesa Heimo on 18.05.2016, 19:55:26
Eivät ne valhetta ole olleet, mutta mittarina Pisa tulokset ovat osin kiistanalaisia sekä vanhentumassa.
Pisa-tuloksissa varmaan sanottiinkin, että suomalaislapsilla ei ole tarpeeksi digidigiä. Onneksi ulkomailta on juuri tullut paljon uusia peruskoululaisia maahan ja heillä on digilaitteet omasta takaa ja vieraita kieliäkin osaavat jo valmiiksi. Tosin heille lienee tarpeen ensin kertoa, ettei Suomessa matkusteta bussin katolla, ettei Vuosaaren tuore case toistu.
Quote from: Leso on 18.05.2016, 20:01:51
Quote from: Vesa Heimo on 18.05.2016, 19:55:26--- lapset oppivat valtavasti juuri kiinnostumalla ja oivaltamalla. ---
Just tän takia mä oon vitusti fiksumpi kuin sinä.
Minä en ymmärtänyt yhtään mistään mitään, mulle opetettiin faktat, ja yht'äkkiä osasinkin yhdistellä asioita hyvinkin monimutkaisin ajatuskuvioin. Jopa liiankin monimutkaisin. Ei ymmärtäneet opettajatkaan, vaikka tajusivat ja jopa myönsivät, että taas se Leso-saatana on oikeassa.
Pitkän linjan elämänkoululle, tekee kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi ;D
Mieti Leso asiaa niin että jos lapselle luennoidaan 20h (vihkomuistiinpanoineen, luokan edestä)siitä miten uidaan ja sitten heitetään veneestä järveen vs.se että lapsi saa
ohjattuna leikkiä ja tutustua veteen 20h ja sitten katsotaan kumpi ui, niin mitä luulet käyvän?
Quote from: newspeak on 18.05.2016, 20:12:11
Pisa-tuloksissa varmaan sanottiinkin, että suomalaislapsilla ei ole tarpeeksi digidigiä.
Ei, vaan Pisa mittaa tietynlaista osaamista. Ei se mikään pedagogiikan raamattu ole.
Quote from: Vesa Heimo on 18.05.2016, 21:07:16Pitkän linjan elämänkoululle, tekee kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi ;D
Mieti Leso asiaa niin että jos lapselle luennoidaan 20h (vihkomuistiinpanoineen, luokan edestä)siitä miten uidaan ja sitten heitetään veneestä järveen vs.se että lapsi saa ohjattuna leikkiä ja tutustua veteen 20h ja sitten katsotaan kumpi ui, niin mitä luulet käyvän?
Mitvit? Läpäisitsä peruskoulun vaaditun oppimäärän?
Miten helevetin yksinkertainen sä oot?
Ei ihme, että tuli vitun muisteloita mieleen.
Olin jo silloin henkisesti julma, kun vitusti ärsytti yksinkertaisuudet, joita sitten piti
sietää vielä lukiossa kanssa.
Suvaitsevaisuus ei ollut vielä päivän sana.
Quote from: Vesa Heimo on 18.05.2016, 21:08:46
Quote from: newspeak on 18.05.2016, 20:12:11
Pisa-tuloksissa varmaan sanottiinkin, että suomalaislapsilla ei ole tarpeeksi digidigiä.
Ei, vaan Pisa mittaa tietynlaista osaamista. Ei se mikään pedagogiikan raamattu ole.
En sellaista väittänytkään. Lipsahtelee sarkasmin puolelle tänään kaikki jutut.
Tässä älylattian tapauksessa 10 000 euron panostus hienoihin pelilaitteisiin hieman ihmetyttää. Aloituksessa ei ollut kuvaa älylattiasta, mutta tässä versiossa oli:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1463194417897
Tuleekohan juhlasaleihin nyt "Dance Dance Revolution"?
Ilmeisesti näitä älylattioita on käytetty mm. dementiapotilaiden seuraamiseen:
QuoteÄlylattia vähentää hoitajien kiirettä
Hoitaja saa viestin kännykkäänsä, kun dementiaosaston asukas nousee sängystään.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1356496748382 (2012)
QuoteHelsinki uskoo virtuaalihoitoon – älylattia vapautti kymmeniä sängyistään
Kustaankartanossa teknologia vapautti jo kymmeniä sängyistään, virtuaalihoitoon on sen sijaan vaikea löytää koekaniineja.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1421214618817 (2015)
Monikäyttöinen keksintö tuo älylattia hyvässäkin mielessä. Vainoharhaiset silmäni näkevät siltikin tulevaisuudessa ihmisen jokaisen askeleen jo tallentuvat bittiavaruuteen.
Päällimmäisenä tuossa älylattioiden käytössä ehkä kiinnostaa, kuka niitä valmistaa ja mihin maahan rahat lopulta päätyvät tekniikkaan panostetuista veroeuroista. Vaikuttaisi suomalaiselta keksinnöltä, mitä vanhustenhuoltoon tulee ainakin pintapuolisesti: http://www.aalto.fi/fi/current/current_archive/news/2012-12-14/
Quote from: Leso on 18.05.2016, 21:15:31
Ei ihme, että tuli vitun muisteloita mieleen.
Olin jo silloin henkisesti julma
Muuttet vastannut kysymykseen; kumpi tapa opetti uimaan?
Mitä lainattuun tulee, mielestäni olet lähinnä hassu.
Suurin este oppimiselle Suomessa 2016 ei ole digin puute vaan se tosiasia että nuori käyttää kaiken aikansa sen välttämiseen että oppisi jotakin. Parhaat eväät tähän antaa juuri digi. Kutimet, pelikortit ja Jerry Cottonit pystyttiin aikanaan kieltämään ja/tai takavarikoimaan, mutta puhelinten kanssa ollaan ihan neuvottomia.
Puhelimet ja laitteiden viihdekäyttö kouluissa pitäisi yksinkertaisesti kieltää.
Quote from: Vesa Heimo on 18.05.2016, 21:35:25Muuttet vastannut kysymykseen; kumpi tapa opetti uimaan?
Mitä lainattuun tulee, mielestäni olet lähinnä hassu.
Itsesensuuri. Oisin banaanilla alta aikayksikön, myös tuolla ulkona, jos sanoisin suorat sanat ja kertoisin omat analyysini ihmisistä. Siksi minua pidetään kaikenkaikkisesti hassuna täällä ja tuolla. ;)
Minut opetti uimaan ukkini (R.I.P.). Ei uimakoulu, jonka kävin, vaan en oppinut.
Jääräpää mikä jääräpää ja aina auktoriteetteja vastaan.
Opin samalla myös sen, miten käsitellä uppiniskaista pentua.
Se oli viisas mies, se mun ukki. :)
Kuten moni ketjussa on jo todennut, niin nämä digijutut ovat pitkälti hypeä ilman järkeä.
Tällä hetkellä on meneillään muodikas ajatus, että kaiken maailman tietokoneet sovelluksineen, jotenkin edistäisivät lasten oppimista. Ihan kun tietokoneista olisi joku sellainen puute nuorilla, että niitä pitää vielä saada koululuokkiinkin.
Pedagogisesti on paljon tehokkaampaa, että tekee samalla kun opetetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kynällä ja paperilla pistetään alas se mitä opettaja esittää luokan edessä ja omista muistiinpanoista ja kirjoista sitten luetaan kokeisiin.
Itse kirjoitetulla - siis ihan käsin kirjoitetuilla, ei koneella kirjoitetuilla - muistiinpanoilla on nimittäin paljon voimakkaampi muistamis- ja osaamisvaikutus kun valmiin materiaalin selaaminen tietsikalta.
Tässä toimi ilmeisesti joku motoriikka ja assosiaatiosysteemi, joka vahvistaa aivojen muistamista kun oppilas tavallaan itse luo oman oppimateriaalinsa käyttämällä useita aisteja kerralla pelkän kuuntelemisen sijaan.
Asian voi verrata piirtämiseen. Harva taiteilija kun on menestynyt värittämällä valmiita kuvakirjoja. Menestyjät aloittavat harjoittelemalla puhtaalla paperilla ja piirtävät ilman avustusta tehden virheitä ja korjaten. Tämä prosessi luo sen käytännön taidon, jolla sitten voi tehdä menestyvää taidetta.
Samalla lailla puuseppä oppii taidot veistämällä raa'asta puupalikasta eikä liimaamalla valmiita esisahattuja palikoita yhteen.
Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla.
Nämä digilaitteet ovat rahan ja ajan tuhlausta. Ne heikentävät oppimista ja koska oppilailla on jo runsaasti tietokoneita käytössä arjessa, olisi hyvä pyhittää edes koululuokka käytännön konkreettisen oppimiseen, missä joutuu käyttämään monia aisteja (näkö, kuulo, motoriikka) ja keskittymään, pelkän näpertelemisen sijaan.
Kunhan tämä digihöpötys on ollut muutaman vuoden kouluissa, tulemme saamaan sukupolven, joka ei osaa sitäkään vähän kun nykynuoret. Saamme sukupolven, joka on kiinni aikansa härpäkkeissä ja ohjelmistoissa ja täysin hukassa heti kun tietokone ei anna valmiita esipurtuja vastuksia.
Tässä on suuri riski, että seuraavan sukupolven elämän perustaidot rapautuvat niin perusteellisesti, että pohja tippuu pois kaikelta innovaatiolta ja kehitykseltä.
^ Bravo!
Quote from: Totti on 19.05.2016, 00:04:28
Kuten moni ketjussa on jo todennut, niin nämä digijutut ovat pitkälti hypeä ilman järkeä.
Tällä hetkellä on meneillään muodikas ajatus, että kaiken maailman tietokoneet sovelluksineen, jotenkin edistäisivät lasten oppimista. Ihan kun tietokoneista olisi joku sellainen puute nuorilla, että niitä pitää vielä saada koululuokkiinkin.
Pedagogisesti on paljon tehokkaampaa, että tekee samalla kun opetetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kynällä ja paperilla pistetään alas se mitä opettaja esittää luokan edessä ja omista muistiinpanoista ja kirjoista sitten luetaan kokeisiin.
Itse kirjoitetulla - siis ihan käsin kirjoitetuilla, ei koneella kirjoitetuilla - muistiinpanoilla on nimittäin paljon voimakkaampi muistamis- ja osaamisvaikutus kun valmiin materiaalin selaaminen tietsikalta.
Tässä toimi ilmeisesti joku motoriikka ja assosiaatiosysteemi, joka vahvistaa aivojen muistamista kun oppilas tavallaan itse luo oman oppimateriaalinsa käyttämällä useita aisteja kerralla pelkän kuuntelemisen sijaan.
Asian voi verrata piirtämiseen. Harva taiteilija kun on menestynyt värittämällä valmiita kuvakirjoja. Menestyjät aloittavat harjoittelemalla puhtaalla paperilla ja piirtävät ilman avustusta tehden virheitä ja korjaten. Tämä prosessi luo sen käytännön taidon, jolla sitten voi tehdä menestyvää taidetta.
Samalla lailla puuseppä oppii taidot veistämällä raa'asta puupalikasta eikä liimaamalla valmiita esisahattuja palikoita yhteen.
Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla.
Nämä digilaitteet ovat rahan ja ajan tuhlausta. Ne heikentävät oppimista ja koska oppilailla on jo runsaasti tietokoneita käytössä arjessa, olisi hyvä pyhittää edes koululuokka käytännön konkreettisen oppimiseen, missä joutuu käyttämään monia aisteja (näkö, kuulo, motoriikka) ja keskittymään, pelkän näpertelemisen sijaan.
Kunhan tämä digihöpötys on ollut muutaman vuoden kouluissa, tulemme saamaan sukupolven, joka ei osaa sitäkään vähän kun nykynuoret. Saamme sukupolven, joka on kiinni aikansa härpäkkeissä ja ohjelmistoissa ja täysin hukassa heti kun tietokone ei anna valmiita esipurtuja vastuksia.
Tässä on suuri riski, että seuraavan sukupolven elämän perustaidot rapautuvat niin perusteellisesti, että pohja tippuu pois kaikelta innovaatiolta ja kehitykseltä.
Samaa mieltä siitä että suurin osa digi-digi jutuista on puhdasta hypetystä.
Mutta oppiminen. Onko kouluissa tarkoitus oppia tietoa? Vai oppia jotain muuta? Otat esimerkiksi kaksi erilaista käden taitoa vaativaa asiaa.
Mitä koulussa olisi tarkoitus oppia käyttämään, kyniä ja paperia, joita ihmiset eivät juurikaan enää käytä? Kas kun ei kirjoituskoneen nauhan vaihtoa.
Tai tietokoneesta sulla on tälläinen varsin negatiivinen käsitys
"Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla."
Eikö sama päde enemmän opettajan oppituntia varten, mahdollisesti vuosikausien aikana luoma materiaali, ja hitaasti uudistuvat kirjat ja niiden sisältö, ole ihan samanlaista valmiiksi pureskeltua tietoa? Enemmänkin.
Mulla on käsitys että nykyään kouluissa osataan keskittyä tarkeämpään asiaan kuin tietoon tai kynällä kirjoittamiseen. Ainakin paremmin kuin itse pari vuosikymmentä sitten koulua käydessä huomasin.
Hyvä kirjoitus, Totti. Muutamia lisähuomioita.
Quote from: Totti on 19.05.2016, 00:04:28
Kuten moni ketjussa on jo todennut, niin nämä digijutut ovat pitkälti hypeä ilman järkeä.
Niissä on pitkälti hypeä - mutta oikein käytettynä toimivat mainiosti.
Quote from: Totti
Tällä hetkellä on meneillään muodikas ajatus, että kaiken maailman tietokoneet sovelluksineen, jotenkin edistäisivät lasten oppimista. Ihan kun tietokoneista olisi joku sellainen puute nuorilla, että niitä pitää vielä saada koululuokkiinkin.
Tietokoneet sovelluksineen edistävät lasten oppimista. Edellytyksenä on se, että opettaja osaa käyttää tekniikkaa opetuksessa hyväkseen.
Lapset myös itseoppivat (parhaimmillaan) tietokoneiden+sovellusten kanssa. Tavoitteellisessa opetuksessa on kyllä mielestäni parasta, että oppiminen tapahtuu ohjatusti/seuratusti. (Olen konservatiivinen...)
Quote from: Totti
Pedagogisesti on paljon tehokkaampaa, että tekee samalla kun opetetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kynällä ja paperilla pistetään alas se mitä opettaja esittää luokan edessä ja omista muistiinpanoista ja kirjoista sitten luetaan kokeisiin.
Ensimmäinen lause pitää paikkansa. Toinen on puuta heinää. Sillä, miten esimerkiksi muistiinpanoja tehdään ei ole merkitystä. Opettajan muistiinpanoja kopioimista pidettiin jo vuosituhannen vaihteessa yleisesti tehottomana. (Suoritin silloin kasvatustieteiden cum lauden. Tarinaan liittyy punahiuksinen nainen.)
Quote from: Totti
Itse kirjoitetulla - siis ihan käsin kirjoitetuilla, ei koneella kirjoitetuilla - muistiinpanoilla on nimittäin paljon voimakkaampi muistamis- ja osaamisvaikutus kun valmiin materiaalin selaaminen tietsikalta.
Käsinkirjoittaminen on vaivallisempaa ja hitaampaa. Oppilas keskittyy yhteen lauseeseen pidempään kuin tietokoneella kirjoittaessa (mikä on siis hyvä juttu). Mutta tietokoneella kirjoittaessa saa tehtyä enemmä sisältöä. Jotkut tietokoneohjelmat ovat mainioita muistiinpanojen tekemiseen. (Mainitaan vaikka mindmap, vaikka olen kyllä itse luopunut kyseisestä menetelmästä.)
Valitettavasti olen joutunut ammattiin, jossa muistiinpanojen, havaintojen, mallien, esimerkkien, hahmotelmien ja kaiken sellaisen paskan tekeminen on osa (lähes olematonta) ammattitaitoani. Yksi tärkeä taito on ymmärtää milloin piirretään paperille ja milloin tehdään tietokoneella. Ensimmäistä käytetään kun ollaan ideoimassa (tai humalassa) ja toista sitten kun ollaan pääsemässä lähemmäksi valmista.
En tiedä miksei sama toimisi oppilailla? Niinhän nykyään tehdään suomalaisessa opetuksessa. (No, ainakin lukioasteella.)
Quote from: Totti
Tässä toimi ilmeisesti joku motoriikka ja assosiaatiosysteemi, joka vahvistaa aivojen muistamista kun oppilas tavallaan itse luo oman oppimateriaalinsa käyttämällä useita aisteja kerralla pelkän kuuntelemisen sijaan.
Tuo pitää paikkaansa. Siitä on tutkimustuloksia, joita en aio kaivella.
Quote from: Totti
Asian voi verrata piirtämiseen. Harva taiteilija kun on menestynyt värittämällä valmiita kuvakirjoja. Menestyjät aloittavat harjoittelemalla puhtaalla paperilla ja piirtävät ilman avustusta tehden virheitä ja korjaten. Tämä prosessi luo sen käytännön taidon, jolla sitten voi tehdä menestyvää taidetta.
Samalla lailla puuseppä oppii taidot veistämällä raa'asta puupalikasta eikä liimaamalla valmiita esisahattuja palikoita yhteen.
Tuo oli aika huono analogia. Tietokone mahdollistaa luovuuden käytön jopa rikkaammin kuin kynän ja paperin käyttö. Tietokoneella on oma vastineensa "värityskirjoille", mutta helvetisti mahdollisuuksia niille ketkä haluaa aloittaa "valkoiselta paperilta".
Minulle maksetaan sekä kynän ja paperin, että tietokoneen käytöstä. En tulisi toimeen ilman kumpaakaan. Omille lapsilleni opetan molempia. (... öh... Valehtelin: olen opettanut vain tietotekniikan käyttöä, sillä siinä toisessa ovat olleet aina minua parempia...)
Quote from: Totti
Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla.
Tuo on mahdollista tietokoneavusteisesti. Se on silloin huonoa tietokoneavusteista opetusta.
Myös kynällä ja paperilla voidaan tehdä paskaa opetusta. Esimerkiksi juuri opettajan muistiinpanojen kopioiminen on sitä. Mekaaninen työ on huono opettamaan.
Quote from: Totti
Nämä digilaitteet ovat rahan ja ajan tuhlausta. Ne heikentävät oppimista ja koska oppilailla on jo runsaasti tietokoneita käytössä arjessa, olisi hyvä pyhittää edes koululuokka käytännön konkreettisen oppimiseen, missä joutuu käyttämään monia aisteja (näkö, kuulo, motoriikka) ja keskittymään, pelkän näpertelemisen sijaan.
Digilaitteet eivät ole oikein käytettynä tuhlausta. Ne ovat vain työkaluja, joita voidaan käyttää oikein tai väärin, tai jotain siltä väliltä. Oikein käytettynä vahvistavat oppimista. Onneksi mainitsit näön, kuulon ja motoriikan, sillä pelien avulla niitä voidaan parantaa. :-)
Quote from: Totti
Kunhan tämä digihöpötys on ollut muutaman vuoden kouluissa, tulemme saamaan sukupolven, joka ei osaa sitäkään vähän kun nykynuoret. Saamme sukupolven, joka on kiinni aikansa härpäkkeissä ja ohjelmistoissa ja täysin hukassa heti kun tietokone ei anna valmiita esipurtuja vastuksia.
Digihöpöttäjien sukupolvi tulee osaamaan paljon erilaisia taitoja, mitä vaikkapa oma sukupolveni ei osaa. (En tiedä mihin sukupolveen kuulun... olen ehkä digisukupolvi 1:stä ja lapseni 2:sta.) Minun lapseni eivät tule ikinä menemään tukkimetsään, peltohommiin, syöttämään lehmiä, pilkkomaan klapeja tai tekemään muita asioita, joita minä osasin nuorena. Se on merkki siitä että yhteiskunta on muuttunut. Tämän asian suhteen sanon, että parempaan suutaan.
Quote from: Totti
Tässä on suuri riski, että seuraavan sukupolven elämän perustaidot rapautuvat niin perusteellisesti, että pohja tippuu pois kaikelta innovaatiolta ja kehitykseltä.
Innovaatiota ja kehitystä ei paranneta rajaamalla mahdollisuuksia. Annetaan lasten tutustua kaikkiin maailmoihin ja kukin valitkoon sieltä ne jutut mitkä toimii.
Koska kirjoitin paljon, tiivistän ajatukseni yhteen sanaan: Tietotekniikka on vain väline opetuksessa ja sellaisenaan ei takaa opetuksen laatua, mutta oikein käytettynä mahdollistaa sen. Tietotekniikka on osa nykyaikaa ja tulevaisuutta. Minun/meidän sukupolveni on ollut kehittämässä sitä ja meidän lapset vie sen vielä pidemmälle.
Quote from: AkseliMaki on 19.05.2016, 01:08:06Mitä koulussa olisi tarkoitus oppia käyttämään, kyniä ja paperia, joita ihmiset eivät juurikaan enää käytä? Kas kun ei kirjoituskoneen nauhan vaihtoa.
Kynää ja paperia käytetään erittäin paljon edelleen, mutta eri lailla kun ennen.
Nykyään romaaneja ei kirjoiteta käsin vaan kirjoittaminen on enemmän muistiinpanotyylistä. Kirjoituskone korvasi romaanin käsikirjoituksen, jonka vuorostaan korvasi tekstieditori. Kirjoituskone on siis turha välivaihe manuaalisen ja automatisoidun kirjoituksen välillä.
Mutta olennaista ei ole mitä käytetään vaan millä aloitetaan. Kirjoittaminen on kävelemisestä seuraava perustaito, missä tarkoitus ei pelkästään ole oppia suttaamaan merkkejä paperille vaan käyttämään käsiä, joka kehittää motoriikkaa sekä hienomekaniikkaan liittyvää aivotoimintaa.
Pedagogisesti tiedetään myös, että käsin kirjoittaminen auttaa sisäistämään aiheen paremmin kun valmiiden tekstien lukeminen.
Etenkin lyhyissä teksteissä, tyyliin matikkatunnin kaavat, käsinkirjoitus on tehokas tapa. Ei tietenkään ole mitään mieltä alkaa kopioimaan kokonaisia kirjoja käsin.
QuoteTai tietokoneesta sulla on tälläinen varsin negatiivinen käsitys
Käytän tietokonetta erittäin paljon joka päivä ja olen varsin perillä niistä kaikin tavoin. Sen perusteella sanon, että tietokone on parhaimmillaan työkaluna, ei yleisenä oppimenetelmänä (ellei tarkoitus ole oppia ohjelmointia tms.).
QuoteEikö sama päde enemmän opettajan oppituntia varten, mahdollisesti vuosikausien aikana luoma materiaali, ja hitaasti uudistuvat kirjat ja niiden sisältö, ole ihan samanlaista valmiiksi pureskeltua tietoa? Enemmänkin.
Ei. Oppikirjat aina täydennetään erilaisilla muistinpanoilla. Hyvin harva aine opetellaan pelkästään oppikirjaan tukeutuen ilman minkäänlaista omaa kirjoittamista.
Siirtyessään tietokoneisiin korvataan yleensä sekä oppikirja, että muistiinpanot. Oppimateriaalista tulee valmiiksi purtua, missä oppilaan omaa aktivisuutta ei vaadita.
Me tiedämme jo ulkomailta, että tietokoneistetut yleisluokat eivät toimi erityisen hyvin. Arvosanat laskevat kun siirrytään liitutaulusta läppäreihin.
Syy on mm. pedagoginen. Kun kaikki tieto on koneella oppilas helposti ajattelee ettei tarvitse seurata opettajan puheita tunneilla vaan asiat voi katsoa koneelta jälkikäteen. Tunnin aika tuhlataan silloin kikattelemiseen ja pelleilemiseen. Ts. siirrytään opettamisesta itseoppimiseen, joka ei lainkaan ole soveltuva menetelmä nuorille.
Toinen ongelma on tietokoneiden viemä huomio opettajalta. Koneissa on pelejä, chättejä ja hakutoimintoja, joilla helposti aletaan leikkimään tunnin aikana. Tämä heikentää oppilaiden huomion itse aiheesta ja lopulta tunnilla istutaan vaan tuhlaamassa aikaa.
Kuten jo mainitsin tietokone on työkalu, ei oppimismenetelmä. Kouluissa tulisi sen takia edelleen pysyä perinteisissä pedagogisesti tehokkaissa menetelmissä. Kun oppilaat osaavat perusasiat, tietokone voi tulla työkaluna mukaan korkeimmissa asteissa.
Ihan samalla lailla toimitan esim. koulun veistotunneilla. Pienimmät käyttävät vasaraa, talttoja ja käsihöyliä. Yläasteella on ehkä sitten tarjolla sähkötyökaluja, joilla saa nopeammin tuloksia aikaan suurimmilla kappaleilla.
Olisi täysin järjetöntä ohittaa käsityökalut kokonaan ja opetella puutyöt sähkötyökaluilla jo alun alkaen. Syy on se, että käsin tehtynä puun käyttäytyminen ja finessi tulee paremmin selville kun koneiden kanssa. Kun hallitsee puun käyttäytymisen, ymmärtää ja osaa paremmin työstää materiaalia koneella.
Tämä sama logiikka toimii myös opetuksessa tietokoneiden kanssa.
Quote from: Fjödörör Räkinen on 18.05.2016, 19:11:37
Vaan eiväthän opettajat tällaista vaadi. Tietotekniikkaa ei käytetä raakaan oppimiseen vaan sitä käytetään viihtymiseen. Ja sitten ihmetellään oppimistulosten heikkenemistä.
Mikä on "viihtymisen" ja "raa'an oppimisen" ero? Pitääkö sen sattua ollakseen tehokasta; pitääkö lääkkeen olla pahaa vaikuttaakseen? Vai onko kyse tuloksista: Tarkoittaako viihtyminen viihteellisemmän sisällön oppimista ja raaka oppiminen tärkeämmän sisällön oppimista?
Verkkopankissa laskun maksaminen on kivempaa ja helpompaa kuin pankin tiskillä asiointi. Siksikö pitäisi opettaa pankin tiskillä asiointia? Hevosella kyntäminen on hankalampaa kuin traktorilla kyntäminen. Traktorilla ajelu on pelkkää viihdettä. Nykyaikaiset tavat ovat nykyaikaisiksi tavoiksi tulleet, koska ne ovat olleet mukavampia ja helpompia ratkaisuja samaan ongelmaan kuin entisaikaiset tavat -- muutenhan entisaikaisista tavoista ei olisi luovuttukkaan --. Peruskoulu on täydellinen osoitus roikkumisesta menneisyydessä, jota ei enää ole edes olemassakaan muualla kuin julkisen sektorin muissa virastoissa. Viime vuosituhannelle jäänyt peruskoulu valmentaa siten ihmisiä hyvin työskentelemään virastoissa, joissa työskennellään yhä viime vuosituhannen tapaan. Todellisuuden kannalta viihteellisten asioiden oppiminen, kuten verkkopankin käyttö, on huomattavasti sisällöltään hyödyllisempää kuin pankkitiskillä asioinnin oppimininen -- vaikka olisikin "viihtymistä" --.
Älypuhelimella voi ottaa valokuvia. Viime vuosituhannella harva nuori omisti kameran, ja siten valokuvaus oli harvinainen harrastus, ja siksi peruskoulussa ei ymmärretä, miten valokuvauksella ja vielä paremmin videoinnilla pystyy viestimään ajatuksiaan paljon paremmin kuin paperisilla ryhmätöillä. Nuoret ovat tietenkin tämän tajunneet ja kuvaavat ja vlogaavat. Älypuhelimelle voi katsoa junan aikataulun. Viime vuosituhannella junan aikataulu katsottiin paperisesta aikataululapusta, joita sai ottaa rautatieasemilta. Peruskoulu elää yhä sitä aikaa; nuoret eivät elä. Älypuhelimesta näkee kaupungin kartan. Viime vuosituhannella kartta oli paperia. Peruskoulu kuvittelee karttojen yhä olevan paperia; nuoret eivät kuvittele. Viime vuosituhannella luettiin tietosanakirjoja ja sanomalehtiä. Nyt on Google ja some. Nyt eletään 2000-lukua -- ja jopa 2010-lukua --; peruskouluissa eletään yhä 1900-lukua -- eikä edes 1990-lukua --.
Asia ei parane yhtään selittelemällä mitään "pedagogiasta" tai muista latinalaisista latteuksista. Kynän käyttö on taito itsessään; siitä käytettiin ennen nimitystä kirjoitustaito. Nykyään tietokoneella ja älypuhelimella kirjoittaminen tarkoittaa kirjoitustaitoa. Jos sinulla on kynä ja paperia ja älypuhelin, ja haluat tietää, koska lähtee seuraava juna Tampereelle, voit kirjoittaa kynällä paperille mitä haluat, etkä tule yhtään avustetummaksi, mutta jos osaat kirjoittaa sen Googlelle älypuhelimella, saat tiedon; jos et osaa, kävelet rautatieasemalle etsimään sitä aikataululappua, joita ei kai enää olekkaan. Älypuhelimen käyttötaidosta itsessään on tullut hyvinnopeasti lähes tärkein taito nyky-yhteiskunnassa tiettyjen perustaitojen, kuten syömisen ja nukkumisen lisäksi. Se on tämän päivän kirjoitustaito. Älypuhelimen käyttötaitoa ei opeteta koulussa, eikä sen oppimiseksi sitä ole pakko opettakkaan koulussa, mutta mitä virkaa on koululla, jossa ei mitään hyödyllistä opeteta?
Otan vielä toisen esimerkin. Minä en osaisi laskea monimutkaisia laskuja laskutikulla -- ainakaan ilman suurta tuskaa ja ohjeita --. Silti osaan laskea -- jopa niitä monimutkaisia laskuja --. Osaan käyttää älypuhelinta niiden laskemiseen. Voidaankin sanoa tässä maassa olevan kolmenlaisia ihmisiä: Niitä, joilla on aina laskutikku mukana; niitä, joilla on aina älypuhelin mukana; ja niitä, jotka eivät osaa laskea monimutkaisia laskuja. Kukin voi itse valita, mihin ryhmään kuuluu, mutta siihen en usko, että monimutkaisia laskuja kukaan laskee päässään tai edes siedettävässä ajassa paperilla ja kynällä. Olisin esimerkiksi kiinnostunut kuulemaan, mihin ryhmään teknologista kehitystä niin voimakkaasti vastustava Totti kokee itsensä kuuluvaksi; onko hänellä älypuhelin ja osaako hän sitä käyttää, ja jos on ja osaa, niin miksi sitä silti vastustaa?
Lopuksi vielä haluaisin tyrmätä käsitteen "oppia tietoa". Se on jotain aivan käsittämätöntä. Se on käsite, joka ei tarkoita mitään, mutta jolla jokainen voi perustella kantansa. Mitään tietoa ei ole olemassakaan ilman yhteyttä todellisuuteen; sellainen "tieto" on absurdia tietoa lentävistä lehmistä ja muista mielikuvituksen tuotteista. Todellisuudessakin suurin osa tiedosta on täysin tarpeetonta ja turhaa, kuten se, koska faarao Tutankhamon hallitsi ja miten hänen nimensä kirjoitetaan hieroglyfeillä. Sellaista tietoa ei kannata tankata. Sitä voi hakea Googlella, jos tarve tulee vastaan tai jos haluaa itseään viihdyttää. Kirjoistakin tietenkin sen voi lukea, kuten minä olen tehnyt, mutta ei se tee siitä yhtään parempaa. Kuten jo sanoin turhan tiedon tankkaus eli pelkkä katekismuksen ulkolukutaito on todettu jo satoja vuosia sitten hyödyttömäksi ja haitalliseksi, ja kansakoulumme isäksi tullut Uno Cygnaeus tiesi sen ja rakensi kansakoulun käytännön hyötyjä opettavaksi. Nykyaikana se tarkoittaisi esimerkiksi älypuhelimella valokuvausta. Suomen kansakoulujärjestelmä olikin erittäin hyvä ja tehokas ja sen perintönä meillä on hyvin oppinut väestö. Mutta 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä sosialismin päästyä valtaan, se toi meille Itä-Saksasta peruskoulun -- ja vieläpä ilman sen perusajatusten sisäistämistä --, joka pikku hiljaa hivuttaen on onnistunut tuhoamaan tätä perintöämme. Peruskoulu pitää meidät kiinni sosialismissa. Se on saatanasta.
Quote from: Totti on 19.05.2016, 01:42:01
Kynää ja paperia käytetään erittäin paljon edelleen, mutta eri lailla kun ennen.
Nykyään romaaneja ei kirjoiteta käsin vaan kirjoittaminen on enemmän muistiinpanotyylistä.
Sinä teet muistiinpanosi kynällä ja paperilla. Minä teen muistiinpanoni älypuhelimella ja usein jopa valokuvina. Sinun tapasi ei tee sinusta yhtään minua älykkäämpää -- eikä välttämättä toisinpäinkään --, mutta voin väittää, että valokuva kauniista kukasta kertoo enemmän kuin paperille taiteiltu lausahdus:
Näin tänään kauniin kukan.Hienomotoristen taitojen kehittäminen lyijykynän käytön opetuksen perusteena kuulostaa minusta epätoivoiselta yritykseltä keksiä tarkoitus asialle, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Sosialistit voisivat sellaisen keksiä pakkoviittomakielen ottamiseksi opetusohjelmiin. Minä tyydyn osaamaan muutaman suosituimman käsimerkin, joilla voi osoittaa esimerkiksi mielipiteensä toisesta, ja olemaan muutenkin hienomotorisesti rajoittunut juntti.
Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. Se saa myös aikaan sellaisia harhoja, että toisaalta nykynuoret ovat vaan jatkuvasti taitavampia ja taitavampia tietotekniikan käyttäjiä ja toisaalta heidän pitäisi olla yhä enemmän tekemisissä teknolelujen kanssa, jotta heistä kaikista tulee "koodareita" tms.
Itseasiassa ihmisten, ja eritoten nuorten, tietotekniset valmiudet ovat pikemminkin huonontuneet.
Voinen ottaa esimerkiksi oman isäni. Hän on ollut koko ikänsä toimistotöissä, mutta muulla kuin teknillis-tieteellisellä alalla. Siten hän ei ollut niitä pioneereja, jotka olisivat 70-luvun lopulla näpytelleet terminaaliin komentoja keskustietokoneelle tai pelannut reikäkorttien kanssa vaikkapa tilastotokeskuksessa tai pankissa. Kuitenkin aivan 80-luvun viimeisinä vuosina hänen silloiselle työpaikalleen hankittiin joillekin työntekijöille henkilökohtainen tietokone toimistotöitä varten. Parisen vuotta myöhemmin, joskus -90 tai -91, isäni hankki tietotekniikasta ymmärtävän tuttavansa avustuksella jo silloin hieman vanhanaikaisen Macintosh 512k:n kotitietokoneekseen. Tuolla koneella kirjoitin itsekin ensimmäisen kouluesitelmäni aiheesta dinosaurukset! Isäni oli vuosikaudet Mac-käyttäjä (mm. Mac II ja PowerBook), mutta siirtyi Windowsiin 90-luvun lopulla. Huikea 14,4 kilobitin modeemi meillä oli vuodesta -95 sähköpostia ja varhaista web-surffailua varten.
Kun aloin olla vanhempi ja minä ja kaverini kiinnostuimme tietokoneista ja roikuimme modeemiyhteyksillämme varhaisen internetin ihmeellisessä maailmassa, isäni pikkuhiljaa alkoi kysellä minulta neuvoja tietotekniikkaa ja laitehankintoja koskien. Yläasteikäisinähän väännettiin jo sujuvasti webbisivuja ja yksinkertaisia ohjelmia C- ja Java-kielillä. Tuolloin oli jokseenkin selviö, että vaikka joidenkin vanhempien työpaikoille ja osan koteihinkin oli saatu tietokone, nuoriso ymmärsi niistä härveleistä usein enemmän.
Kuitenkin, kun sittemmin menin opiskelemaan ja muutin pois kotoa, olen saanut huomata, että isäni edelleen pärjää tietokoneiden kanssa lopulta kuitenkin aika hyvin. Toki hän joskus kysyy neuvoa jossain asiassa, mutta luultavasti osaisi googlettaakin vastauksen. Hän osaa asentaa, poistaa ja päivittää ohjelmia, osaa käyttää kaikkia toimisto-ohjelmia aivan sujuvasti, pitää virustorjunnan ja palomuurin ajan tasalla ja toiminnassa, osaa yksinkertaisen kuvankäsittelyn, tiedostojen paketoinnin ja pakettien purun, osaa käyttää BitTorrenttia, osaa soittaa musiikkia ja videoita järkevillä ohjelmilla, ei lataile netistä mitään epäilyttävää ja käyttää adblockeria selaimessa. Hän osaa sulkea kaatuneet ohjelmat tehtävienhallinnasta ja bootata koko koneen, jos se jumittuu, hän osaa eheyttää kovalevyn ja formatoida muisitikun. Hän tietää, mitä komponentteja tietokoneen keskusyksikkö sisältää ja mitä ne tekevät ja osaa irroittaa kaikki koneen johdot ja laittaa ne takaisin oikeille paikoilleen. Hän ymmärtää yksinkertaisella tasolla, miten tietokoneohjelmointi tai webbisivujen tekeminen HTML:lla tapahtuu ja mitä ovat esimerkiksi tietokannat, mikä on kilobitti ja mikä gigatavu.
Ja nyt kysynkin, että kuinka moni tämän päivän 15-16-vuotias pystyisi edes samaan? Valitettavasti jotkut nuoret eivät edes joskus 2005 enää tienneet, mikä on "tiedosto" tai "ohjelma". Tietokoneella oli vaan "iTunes" ja kaikki tietokoneella oleva musiikki sijaitsi ilmeisesti tuossa "iTunesissa". Jos sen sijaan tutustui tietotekniikkaan 90-luvulla, asiat kuten käyttöjärjestelmä tai tiedosto tulivat väistämättä tutuiksi. Silloin moni väänsi itse HTML:lla webbisivut ja lähetti ne FTP:lla jonnekin palvelimelle, tai konffasi IMAPin toimimaan Outlookissa, tai pienenteli varhaisia digikuvia ja sääteli niiden värejä Photoshopissa. Siunattuja ovat ne, jotka alkoivat käyttää tietokoneita jo 80-luvulla. Nykyään voi näppäimen painalluksella perustaa blogin jonnekin Wordpressiin, asentaa Whatsappin kännykkään tai lisätä kuvaan Instagram-filtterin. Ja samalla on "koodarin" ura vain yhä kauempana nykypäivän tietotekniikan käyttäjistä. Herrajumala, lähes eläkeikäisestä isästäni saisi varmaan pienemmällä vaivalla ja opetuksella frontend developerin kuin keskimääräisestä helsinkiläisestä ysiluokkalaisesta.
Kiitos, Totti, hyvästä inputista keskusteluun. En kommentoi kaikkia ajatuksiasi, sillä joutuisin toistamaan itseäni (viitaten edelliseen vastaukseeni.) Miniluv vihaa minua, ja pienimmästäkin erheestä minua taas rangaistaan, joten pyrin olemaan tiivis.
Quote from: Totti on 19.05.2016, 01:42:01
... Kirjoituskone on siis turha välivaihe manuaalisen ja automatisoidun kirjoituksen välillä.
Käsitteet "manuaalinen" ja "automatisoitu" kirjoittaminen ovat absurdeja.
Kirjoittaminen on aina manuaalista.
Quote from: Totti
Käytän tietokonetta erittäin paljon joka päivä ja olen varsin perillä niistä kaikin tavoin. Sen perusteella sanon, että tietokone on parhaimmillaan työkaluna, ei yleisenä oppimenetelmänä (ellei tarkoitus ole oppia ohjelmointia tms.).
Olisi aivan idioottimaista ajatella, että joku näkisi tietokoneen "yleisenä oppimenetelmänä", sillä kyseessä ei ole edes menetelmä vaan työkalu. Kukaan ei ajattele noin.
Quote from: Totti
Siirtyessään tietokoneisiin korvataan yleensä sekä oppikirja, että muistiinpanot. Oppimateriaalista tulee valmiiksi purtua, missä oppilaan omaa aktivisuutta ei vaadita.
Fantasiasi on mielenkiintoinen ja itseasiassa kannatan sitä. Oppikirjoja ei olla vielä korvattu tietoteknisin välinein, vaikka ehkä pitäisi. Ajatuksesi siitä, että oppimateriaali heikkenee digitalisoinnin myötä on harhakuvitelma.
Quote from: Totti
Toinen ongelma on tietokoneiden viemä huomio opettajalta. Koneissa on pelejä, chättejä ja hakutoimintoja, joilla helposti aletaan leikkimään tunnin aikana. Tämä heikentää oppilaiden huomion itse aiheesta ja lopulta tunnilla istutaan vaan tuhlaamassa aikaa.
Mainitsit juuri liudan oikeita ongelmia - joihin on olemassa ratkaisu viidessä minutissa.
Quote from: Totti
Kuten jo mainitsin tietokone on työkalu, ei oppimismenetelmä. Kouluissa tulisi sen takia edelleen pysyä perinteisissä pedagogisesti tehokkaissa menetelmissä. Kun oppilaat osaavat perusasiat, tietokone voi tulla työkaluna mukaan korkeimmissa asteissa.
Kyllä, tietokone on työkalu. Ehkä joskus tajuat sen myös oikeasti. "Perinteisiä menetelmiä" (joita et erottele) ei pidetä yleisesti tehokkaampina. (Vaikka ehkä haluaisit niin.)
Quote from: Totti
Ihan samalla lailla toimitan esim. koulun veistotunneilla. Pienimmät käyttävät vasaraa, talttoja ja käsihöyliä. Yläasteella on ehkä sitten tarjolla sähkötyökaluja, joilla saa nopeammin tuloksia aikaan suurimmilla kappaleilla.
Päätin aloittaa taas amfetamiinin suonensisäisen käytön. Keksin pian relevanssin tuon kommentin ja keskustelun aiheen kanssa.
Tietokoneella ei veistetä puupalikoita. Höylällä ei ohjelmoida "kilpikonnaa" kotiin.
Quote from: Totti
Olisi täysin järjetöntä ohittaa käsityökalut kokonaan ja opetella puutyöt sähkötyökaluilla jo alun alkaen. Syy on se, että käsin tehtynä puun käyttäytyminen ja finessi tulee paremmin selville kun koneiden kanssa. Kun hallitsee puun käyttäytymisen, ymmärtää ja osaa paremmin työstää materiaalia koneella.
Olen samaa mieltä, mutta kun sinun pointtisi liittyen tietotekniikkaan olisi samassa analogiassa: "Sähkötyökalujen käyttö opetuksessa pitää kieltää sillä käsipeleilläkin saa tehtyä reiän puuhun."
Quote from: Totti
Tämä sama logiikka toimii myös opetuksessa tietokoneiden kanssa.
Joo, juuri niin. Sama logiikka toimii, eli sanot: sähkötyökalujen käyttö on kielletty puukäsitöissä, tekstiilitöissä pitää käsin ommella, kotitalousopetuksessa ruoka tehdään nuotiolla, liikunnassa on vaan pesäpalloa, äidinkielentunnilla luetaan vain Kalevalaa, tietojenkästittelyssä käytetään helmitaulua... Tämä kuulostaa vittuilulta, mutta elämä menee eteenpäin kaikilla osa-alueilla, ja ainakin minä haluan, että mun kakarat menee mukana. Ehkä jopa etunenässä jos mahdollista.
Meidän lapset tulee taistelemaan leivästään globaaleilla markkinoilla. Minä teen sitä jo itse. Sinä voit, Totti, ystäväni, ajatella omista lapsistasi tai lastenlapsistasi mitä haluat, mutta minä tiedän mihin suuntaan aion omia lapsiani opastaa.
JJohannes, hyvä kirjoitus ja aiheeseen hyvin iskevä. Heitän muutamia vastapalloja.
Quote from: JJohannes on 19.05.2016, 02:27:48
Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. (...)
Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.
Onneksi nykyajan nuorten ei tarvitse sekaantua noihin vanhoihin asioihin, vaikka tämänkin viestin kirjoittaminen onnistuu vain, koska takana pyörii sitä vanhaa kuraa.
Nuorten tietotekniset valmiudet ovat huonontuneet vain niissä asioissa, joita me vanhat kannot pidetään "taitoina".
Se, että isäsi on oppinut asentamaan ohjelman (ja paljon muuta) on hyvä juttu. Kunnioitettava saavutus. (Sanon tuon ihan vilpittömästi.) Ikäryhmässään isäsi kuuluu siihen 1% joka osaa nuo jutut.
Nykyajan nuorista osa tulee toimeen tietokoneiden kanssa ja osa ei. Sanon että 50% osaa ja 50% ei. Prosentti on siis parantunut.
((Nuo prosentit ovat siis omia heittojani)). Ei ole ihan reilua verrata ikäisekseen varsin edistynyttä isääsi koko nuorisoon.
Tulevaisuuden nuorten ei tarvitse osata kaikkia tietotekniikan primitiivejä, joiden kanssa me olemme tapelleet. Hyvä heille, sillä heillä on sitten enemmän aikaa varsinaiseen sisältöön.
Summary: Tietämys tietotekniikasta kasvaa kokoajan kaikilla osa-alueilla. Myös nuoret osaavat kokoaika enemmän.
Edit: typo
Quote from: sivullinen. on 19.05.2016, 02:03:50Mikä on "viihtymisen" ja "raa'an oppimisen" ero? Pitääkö sen sattua ollakseen tehokasta
Kyllä sen vähän pitää sattua, ainakin väsyttää ja tympäännyttää. Kun oppii ponnistelemaan tympääntymistä ja väsymistä vastaan, niin ennen pitkää saa myös kokemuksen siitä, kuinka nopeasti pystyy oppimaan, kun vain asettuu aloilleen ja oikeasti yrittää.
Monet ammattikirjailijat ovat kertoneet, että kirjaa ei synny koskaan, jos sitä yrittää kirjoittaa mielihyvän varassa. Jotta kirja syntyisi, on kirjoitettava silloinkin, kun vituttaa, ei lainkaan huvittaisi eikä järkevää tekstiä synny. Vaikka tietäisi, että teksti menee roskikseen, sitä on kirjoitettava silti.
Hannu Raittila totesi, että jos romaania ei saa kirjoitettua vuodessa, on vika asenteessa. Etukäteistyöhön saattaa kulua aikaa, mutta kun kirjoitusprosessin aloittaa, niin sitten se on vain pinnisteltävä tahdonvoimalla läpi.
Suomalaisissa oppilaitoksissa käytetään hävyttömän paljon aikaa oppimisen välttelyyn.
Quote from: Joutilas on 19.05.2016, 02:46:54
JJohannes, hyvä kirjoitus ja aiheeseen hyvin iskevä. Heitän muutamia vastapalloja.
Quote from: JJohannes on 19.05.2016, 02:27:48
Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. (...)
Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.
Onneksi nykyajan nuorten ei tarvitse sekaantua noihin vanhoihin asioihin, vaikka tämänkin viestin kirjoittaminen onnistuu vain, koska takana pyörii sitä vanhaa kuraa.
Nuorten tietotekniset valmiudet ovat huonontuneet vain niissä asioissa, joita me vanhat kannot pidetään "taitoina".
Jos nykyajan nuoret haluavat katsoa Netflixiä ja lähettää kuvia Instagrammiin, eivät he tietenkään tarvitsekaan wanhan ajan tietoteknisiä valmiuksia. Mutta jos haluaa ohjelmoida, tehdä oikeasti webbisivuja tms. täytyy edelleen ja 10 tai 20 vuodenkin päästä edelleen tietää ne asiat, jotka vaikkapa 90-luvun peruskäyttäjä oppi luonnostaan. Tässä on minusta kyse myös tietotekniikan roolin muuttumisesta.
Tietotekniikan piti olla jotain, joka tulee mullistamaan tavan tehdä työtä ja käsitellä tietoa. Kuitenkaan tällä menolla tietotekniikka ei ole tulevaisuudessa muuta kuin työkalu, joka korvaa vanhat työkalut joilla tehtiin täsmälleen samoja asioita. Lähes kaikilla työpaikoilla on nykyään tietokone, mutta sitä tietokonetta, jonka laskentateho ja muistikapasiteetti on jopa monituhatkertainen 20-30 vuoden takaiseen, käytetään usein pelkästään esimerkiksi muistiinpanojen tekemiseen, perusaritmetiikkaan ja yksinkertaiseen yhteydenpitoon työkavereiden kesken. Laskentatehoa ja muistikapasiteettia hyödynnetään lähinnä viihdekäytössä, tuottavassa työssä sitä ei keskimäärin hyödynnetä sen enempää kuin vuosikymmeniä sittenkään. Itseäni hävettää aina, kun avaan Windowsin laskimen.
Nykypäivän tablettitietokone, joka ilmeisesti jo joillekin on korvannut niin desktopin kuin laptopin, on lopulta vain futuristinen muistilehtiön, kalenterin, taskulaskimen, levysoittimen, television ja puhelimen/kirjepostin korvaaja. Joo, se hoitaa toki nämä tehtävänsä enemmän tai vähemmän paremmin kuin alkuperäiset sovellukset hoitivat, mutta ei se mitenkään muuta maailmaa. Sen käyttäjä tekee samaa kuin joku teki 50 vuotta sitten, lopulta aika samalla tavalla mutta eri välineillä.
Toisaalta näinhän on jossain määrin kaiken teknologian kohdalla. Harvan enää nykypäivänä tarvitsee vaikkapa vaivata päätään sillä, miten hitossa ruuveja ja muttereita valmistetaan koska standariruuveja saa rautakaupasta lähes puoli-ilmaiseksi. Periaatteessa kuitenkin esim. ruuveja jyrsivien koneiden (vai mitä ovatkaan, en edes itse tiedä miten ruuveja valmistetaan!) suunnittelijoiden täytyy ymmärtää tuo prosessi melko
hands-on-tasolla.
Quote from: JJohannes on 19.05.2016, 03:26:18
...en edes itse tiedä miten ruuveja valmistetaan!) suunnittelijoiden täytyy ymmärtää tuo prosessi melko hands-on-tasolla.
Kiinnostuneet voivat mennä kirjastoon tai katsoa seuraavan videon https://www.youtube.com/watch?v=_pjbwFM1LM4 ja
https://www.youtube.com/watch?v=3kxcw08p_oY :)
Varmaan jokainen ketjussa voi olla samaa mieltä, tietotekniikan käytöllä on sijansa opetuksessa, mutta se käytännön toteutus on epämääräistä ja vaihtelevaa.
Samoin esim. se mitä ne oleelliset tietotekniset taidot ovat ja miten ne olisi tarkoitus oppia. Selkeys ja tavoitteellisuus kunniaan.
Quote from: JJohannes on 19.05.2016, 03:26:18
Jos nykyajan nuoret haluavat katsoa Netflixiä ja lähettää kuvia Instagrammiin, eivät he tietenkään tarvitsekaan wanhan ajan tietoteknisiä valmiuksia. Mutta jos haluaa ohjelmoida, tehdä oikeasti webbisivuja tms. täytyy edelleen ja 10 tai 20 vuodenkin päästä edelleen tietää ne asiat, jotka vaikkapa 90-luvun peruskäyttäjä oppi luonnostaan.
Ensinnäkin, webbisivujen tekemisellä ja ohjelmoinnilla ei ole paljoakaan yhteyttä toisiinsa. Toisekseen, nykyään ohjelmoija tarvii eri taidot kuin 10-20 vuotta sitten.
Quote from: JJohannes
i]Tietotekniikan piti olla jotain, joka tulee mullistamaan tavan tehdä työtä ja käsitellä tietoa[/i]. Kuitenkaan tällä menolla tietotekniikka ei ole tulevaisuudessa muuta kuin työkalu, joka korvaa vanhat työkalut joilla tehtiin täsmälleen samoja asioita.
Tietotekniikka on nimenomaan mullistanut tavan tehdä työ ja käsitellä tietoa. Se, että ehkä sinä et suostu sitä ymmärtämään tai et osaa käyttää tietokonetta muuhun kuin kynän ja paperin korvikkeena, ei tarkoita, että asia olisi muiden kohdalla niin.
Quote from: Joutilas on 19.05.2016, 09:17:47
Ensinnäkin, webbisivujen tekemisellä ja ohjelmoinnilla ei ole paljoakaan yhteyttä toisiinsa. Toisekseen, nykyään ohjelmoija tarvii eri taidot kuin 10-20 vuotta sitten.
Siksi kannattaisikin miettiä millaisia sellaisia tietoja ja taitoja koulussa kannattaisi tietotekniikasta antaa, mitä oppilaat eivät voisi opetella omalla ajallaan. Osaamista pitää myös päivittää ja varmaankin näin myös tehdään. Leikillä ja peleillä on myös oma osansa opetuksessa ja ne saattavat innostaa ja tutustuttaa teknisiin asioihin, joihin muuten ei ole virikkeitä, mutta korvatessaan jotain sellaista, mitä ei tarvitse korvata, ne voivat olla myös haitaksi.
Quote from: Joutilas on 19.05.2016, 09:17:47
Tietotekniikka on nimenomaan mullistanut tavan tehdä työ ja käsitellä tietoa. Se, että ehkä sinä et suostu sitä ymmärtämään tai et osaa käyttää tietokonetta muuhun kuin kynän ja paperin korvikkeena, ei tarkoita, että asia olisi muiden kohdalla niin.
Paperin ja kynän korvikkeena tietotekniikalla on omat ongelmansa ja sen käyttö tekee monista yhteiskunnan osa-alueista, kuten terveydenhuollosta, hyvin haavoittuvaista silloin, kun tekniikka pettää. Tiedon jakamiseen se on kyllä nopeudessaan ylivertainen.
mä oon kerran tehny "dikkiloikan" koulun siivouskomerossa ranskankielen opettajan kanssa
Wanha, äärimmäisen epäluuloinen pikkukakkiainen kommentoi. :)
Mitä enempi olen teknisen (tietokone ja sähköposti) tiedonvälityksen varassa, sitä enemmän käytän kynää ja paperia.
En ole kiinnostunut koko ajan olemaan ajan hermolla, koska se veisi ajatukseni pois niistä itse asioista. Olen ilomielin kyvytön käpy. Ja noin asian näen: tietotekniikka ja sen vaatimukset kiinnittävät ihmisten huomion pois oikeista asioista; tulee heistä teknologiariippuvaista massaa.
Tärkeimmät, salaisimmat ja vihapuheisimmat ajatukseni kirjoitan paperille.
Sitten revin ja riivin paperin silpuksi, ja toimitan takuuvarmaan roskikseen, tai poltan.
Mitään todistetta sanomisistani ei jää, päinvastoin kuin täällä intternetissä.
Mutta onhan se hyvä valjastaa lapset jo pienestä pitäen teknologian vangeiksi.
Hölmöjä on helppo hallita.
Tietokone- ja digijutut ovat varsin tehokkaita työkaluja kunhan vain pelaavat. Valitettavasti näistä Gatesin vehkeistä on tullut jollain opilla "itseisarvoja" eli alkuperäisen työn tekemisen/tuottamisen lisäksi (joskus jopa sijaan) on tullutkin kaikennäköistä ohjelmiston preppaamista , päivittelyä ym toisarvoista turhaketta.
Siinä unohtuu äkkiä minkätakia nämä laitteet edes ovat olemassa. Suomalainen "tietoturvahype" (lue: valtion rahastaminen erilaisilla potilastietopyydyksillä yms) tietenkin maustaa keitosta entisestään.
Lapsille noista laitteista voi työkaluna ollakin jotain apua, opetuksen välineenä siis.
Hieman samanlainen yhtälö saattaa olla seurauksena kuin tutullani, joka tavoitteli täydellistä äänentoistoa(siis oikea hifistelijä). Luulin aikanaan että tuolla heebolla on varmasti hyviä levyjä vaikka kuinka paljon,mutta käsityksemme musiikin kuuntelusta oli kovin erinäköinen. Siinä missä oma levyhyllyni koostui jazz-,blues- ym juurimusiikkihelmistä, oli tällä kultakorvalla mm. upeita matalia taajuuksia toistava testilevy! Lisäksi kourallinen huonosti tuotettuja CD-levyjä.Siinä kaikki.
Tuossakin laitteiston kehittely vei pohjan siltä perimmäiseltä ajatukselta,toivotaan ettei "tikiloikkaavalle" koululle käy samoin.
Quote from: Joutilas on 19.05.2016, 09:17:47
Ensinnäkin, webbisivujen tekemisellä ja ohjelmoinnilla ei ole paljoakaan yhteyttä toisiinsa. Toisekseen, nykyään ohjelmoija tarvii eri taidot kuin 10-20 vuotta sitten.
Ei olekaan, mutta kyllä niissä edellytetään samantyyppisiä asioita. Tarvittavat taidot
ovat sitä paitsi samoja, kuin 10-20 sitten. Edelleen moni vaikkapa rakentaa ja päivittää niitä webbisivuja SSH:n yli Gitillä pelkkää komentoriviä käyttäen. Edelleen pitää ymmärtää, mikä on esimerkiksi tiedosto, hakemisto, DLL-kirjasto tai IP-osoite. Ja edelleen on olemassa sekin diippi taso, jossa pitää ymmärtää symbolisia konekieliä, muistirekistereitä ja vaikka laiterajapintojen toimintaa. Tietysti voi olla, että joskus kymmenien tai satojen vuosien päästä konekieliset käskyt ja koko suorittimen toimintalogiikka ovat tuon päivän insinööreille vain käsittämättömiä viestejä ulkoavaruudesta, koska tietokoneet käytännössä suunnittelevat itse itsensä yms. mutta tuohon on varmaan vielä jonkin aikaa.
Quote from: Joutilas on 19.05.2016, 09:17:47
Tietotekniikka on nimenomaan mullistanut tavan tehdä työ ja käsitellä tietoa. Se, että ehkä sinä et suostu sitä ymmärtämään tai et osaa käyttää tietokonetta muuhun kuin kynän ja paperin korvikkeena, ei tarkoita, että asia olisi muiden kohdalla niin.
Mitä korkeammaksi abstraktiotasolla mennään, sitä suurempi osa käyttäjistä on vain teknisen sovelluksen passiivisia kuluttajia. Esimerkiksi joskus vuosikymmeniä sitten televisioita piti tietääkseni itse viritellä jotta sai kuvan näkyviin ja se vaati televisiotekniikkaan perehtymistä (ellei sitten kutsunut asentajaa virittämään). Minulle televisio on aina vaan ollut pelkkä musta taikalaatikko, josta saa yhtä nappia painamalla näkyviin typerryttävää viihdettä jota voi sohvalla löhöten tuijotella. En tietäisi tai ymmärtäisi mitään televisioista ja niiden toiminnasta, ellen olisi lukenut niistä jostain muualta.
Tämä kaventaa "monialaisia innovaatioita", jos asian haluaa niin ilmaista. Aina on valitettu, että asiakkaat ja myyjät ovat IT-järjestelmän toteuttamisen kannalta suurin haaste, koska he eivät tiedä, mitä haluavat, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää. Tilanne ei ainakaan tule paranemaan tulevaisuudessa, kun tietotekniikka on yhä suuremmalle osalle vain magiaa, joka on abstrahoitu värikkääksi kuvaksi, tekstiksi ja ääneksi tiedostojen, asetusten, applikaatioiden, käyttöjärjestelmien ja verkkoyhteyksien yläpuolelle.
Quote from: Joutilas on 19.05.2016, 02:46:54
Quote from: JJohannes on 19.05.2016, 02:27:48
Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. (...)
Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.
Täsmälleen näin. Kehitys kehittyy ja ihmisten on pysyttävä kehityksessä mukana. Muuten ollaan kehityksestä jäljessä, ja koko kansan ollessa kehityksestä jäljessä maata voi kutsua kehitysmaaksi, enkä minä ainakaan sitä halua.
Syy, miksi halusin vastata viestiin, oli kuitenkin toinen ja sivistävämpi. Usein ajatellaan assemblyn olevan alhaisin taso, jolla tietokoneita voi hallita. Todellisuudessa on vielä sitäkin alempi taso "konekieli". Assembly kielestä tehdään käännös siihen. Usein näitä kahta kieltä ei eroteta toisistaan, ja siksi en pidä asiavirhettä suurena. Mutta konekielen allakin on olemassa ohjelmointia. Sitä kutsutaan mikrokoodiksi. Se on eräänlaista piirilevyn suunnittelua. Sitä ei ole koskaan tehty Suomessa merkittävässä mittakaavassa, ja siksi se on täällä lähes tuntematonta. Sen olemassaolon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään kehitystä. Varsinkin JJohannekselle, jonka mielestä asia on tunnettava pohjia myöten voidakseen sitä käyttää, suosittelin erästä erittäin hyvää ja mielenkiintoista kirjaa mikrokoodista. Voin luvata kirjan olevan erittäin hyvin kirjoitettu ja tietokoneiden perusasioista kiinnostuneelle kiehtovaa luettavaa. Ennenkaikkea se kuitenkin tuo esiin täysin uuden maailman, jota ei kuvitellut olleen olemassakaan, ja siten muuttaa suhtautumista maailmaan merkittävästi; se pakottaa hyväksymään sen tosiasian, ettei alla olevia rakenteita tarvitse tuntea voidakseen kyetä tekemään hyödyllisiä asioita olemassaolevalla. Turha tieto on taakka, joka on painava kantaa. Vain hyödyllinen tieto on hyödyllistä.
Tracy Kidder: Koneen henki (https://fi.wikipedia.org/wiki/Koneen_henki)
Tablettien ostohinku on kyllä melkoisen älytöntä. Oman lapsen kouluun ostettiin 80 tablettia, iPadeja tietty. En tiedä mitä mallia on hankittu, mutta halvimmatkin näyttävät maksavan 300 euron luokkaa.
Eipä siinä mitään, mutta 200 eurolla alkaen saa Windows 10 detachable -läppäreitä, joissa on irroitettavat näppäimistöt. Niitä voi käyttää täysimittaisena tietokoneena, tai näyttö irrottamalla tablettina. Laitteisiin on asennettavissa kaikki mahdollinen Windows-ohjelmisto, aidot Officet ym. Tallennustilaa on iPadeihin verrattuna 2-4 x. Työelämässä Windows on toistaiseksi yleisin käyttis.
Kyselin opettajalta, miksi kouluun hankittiin kallein ja suljetuin vaihtoehto, eikä-Windows koneita. Opettaja sekoitti vastauksessaan Windowsin puhelinversion ja tietokoneen käyttöjärjestelmän. Luuli, että Windows-tableteissa olisi vain puhelinsofta.
Quote from: Aurelius on 24.05.2016, 22:11:38
Kyselin opettajalta, miksi kouluun hankittiin kallein ja suljetuin vaihtoehto, eikä-Windows koneita.
No ei opettajat sitä päätä.
Apple vie 6-0 musiikki ja taideopetussovelluksissa, osassa on tasaista (molemmat soveltuvat yhtälailla kirjoituskoneiksi, Appleen saa näppäimistön ja Office 365), Appleen on paremmat opetuspelit. Windowsissa on ylivoimainen käyttäjätietojen hallinta (apple on henkilökohtainen). Ipadin kosketusnäyttö on hintaluokkansa paras. Miksi Windows olisi "oikeasti" parempi ?
Kyllä ne päättivät. Koulu oli saanut tietyn määrärahan, ja kysyin, miksi ostettiin iPadeja.
Appleen saa kyllä näppäimistöjä, mutta ne pitää ostaa erikseen. Ipadeja ei ole tarjolla ns. detachable-mallisina. Maksavat 50% enemmän kuin Windows-laitteet, jo ilman lisänäppiksiä. Järjestelmä on suljettu, eli ohjelmien asentaminen muualta kuin sovelluskaupoista ei ole mahdollista. Koulu tulee lukituksi yhteen toimittajaan. Padien käytössä hankittu osaaminen on heikommin sovellettavissa työelämään, koska siellä käytetään kuitenkin yleensä Windowsia, ns. taiteellisten alojen ulkopuolella.
Mutta siis olennaista minusta tässä on tuo käyttötapa: Nyt ostettiin oppilaille pino kalliita hipelöitäviä leluja. Samalla rahalla olisi saanut puolelle koulua oikeat henkilökohtaiset läppärit.
Quote from: Aurelius on 24.05.2016, 22:35:41
Kyllä ne päättivät. Koulu oli saanut tietyn määrärahan, ja kysyin, miksi ostettiin iPadeja.
Appleen saa kyllä näppäimistöjä, mutta ne pitää ostaa erikseen. Ipadeja ei ole tarjolla ns. detachable-mallisina. Maksavat 50% enemmän kuin Windows-laitteet, jo ilman lisänäppiksiä. Järjestelmä on suljettu, eli ohjelmien asentaminen muualta kuin sovelluskaupoista ei ole mahdollista. Koulu tulee lukituksi yhteen toimittajaan. Padien käytössä hankittu osaaminen on heikommin sovellettavissa työelämään, koska siellä käytetään kuitenkin yleensä Windowsia, ns. taiteellisten alojen ulkopuolella.
Mutta siis olennaista minusta tässä on tuo käyttötapa: Nyt ostettiin oppilaille pino kalliita hipelöitäviä leluja. Samalla rahalla olisi saanut puolelle koulua oikeat henkilökohtaiset läppärit.
No tuossa taas tulee se ongelma vastaan että tietokone/tabletti nähdään yhtenä työkaluna eikä sitä että Ipad on Dremel ja Hiltillä piikataan. Applen softa on monissa asioissa ylivoimainen, joissain asioissa (samassa hintaluokassa) Windows. Mutta kerroppa millä Ipad Air+Logitech keyboard (n 400€) saa samantasoisen kosketusnäytön ja suorituskyvyn Windowsiin? Netistä löytyy kyllä benchmarkit. Movie Maker on tallentamisessa ja editoinnissa 90- luvulla verraten iMovieen ja yhdelläkään Windows laitteella (vaikka maksaisi 2000€ i7 Surfacesta) ei saa Garage Bandin tasoista soittosoftaa. Ipadilla voi olla luova, siihen on opetusohjelmia, Windowsilla opetellaan olemaan toimistotyöntekijöitä, hieman toki liioitellen. Käytönnössö koulussa olisi tarve molemmille, eli kyse on erilaisista työkaluista eri tarkoitukseen.
Quote from: Axel Cardan on 24.05.2016, 22:53:04
Kone ei ole niin tylsä kuin ruutuvihko, ja tästä toivotaan apua siihen, että edes jotain opittaisiin. Tietysti täysin turhaan. Sukupolvi kasvaa täysin ilman itsehillintää vaativaa sosiaalista resistenssiä.
Nyt jo on havaittu ihmisillä muodostuneen ongelmaksi sen, että hyvin suurella osalla on aiempaa enemmän vaikeuksia keskittyä esimerkiksi lukemaan pidempiä teksteja, kuten vaikkapa kirjoja, ilmeisesti lyhytjännitteisen nettisurfailun lisääntymisen vuoksi.
Quote
Kun tämä käy jatkuvasti näkyvämmäksi, koetetaan häivyttää hyvän ja huonon suoriutumisen ero. Nythän saimme kuulla, että numeroarvostelu alkaa vasta kuudennella luokalla. Kun samaan sotkuun liitetään vielä se, että äidinkielen heikkoon suoriutumiseen yhdistetään vielä varhennettu englannin ja ruotsin opetus, on pommi sytytintä myöten valmis.
Itse muistelen lukeneeni, että numeroarvostelua voisi vielä esiintyä alemmillakin luokilla, mutta että sitä ei välttämättä enää käytettäisi. Numeroarvostelun puuttuminen on kuitenkin suuri virhe. Sanallisesta arvioinnista ei pysty ollenkaan niin hyvin päättelemään sitä, että onko oppilaalla syytä parantaa selvästi suoritustaan vaiko ei. Ja jos jo useampi koululuokka on heikon opiskelun takia enemmän tai vähemmän heitetty hukkaan, on sellaista vaikea enää sitten alkaa kuroa kuudennesta luokalta alkaen kuntoon ennen lukiota.
Quote from: sivullinen. on 24.05.2016, 21:58:19
Mutta konekielen allakin on olemassa ohjelmointia. Sitä kutsutaan mikrokoodiksi. Se on eräänlaista piirilevyn suunnittelua. Sitä ei ole koskaan tehty Suomessa merkittävässä mittakaavassa, ja siksi se on täällä lähes tuntematonta.
Tai jos ollaan hieman tarkempia, niin prosessorin toteutus voi perustua mikrokoodin käyttämiseen ja usein näin toki onkin, mutta mitenkään välttämättä prosessorin toteutuksessa sellaista ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi nykyään varsin suosituissa erilaisissa ARM-prosessoreissa ei muistaakseni yleensä/koskaan taida olla mikrokoodia ainakaan samassa mielessä kuin nykyisissä Intelin PC-prosessoreissa on, joissa mikrokoodia voidaan muuttaakin softapäivityksillä. ARMeissa tosin taitaa olla käytössä komentojen toteutusta mikro-operaatioina, mikä auttanee pipeliningissa.
En kuitenkaan sanoisi vielä mikrokoodia "piirilevyn suunnitteluksi". Lähempänä sellaista pitäisin ASICien suunnittelua tai vaikkapa FPGA-ohjelmointia esimerkiksi Verilogilla ja VHDL:llä. Intel on muuten viime aikoina alkanut innostua naittamaan joihinkin uusiin prosessoreihinsa mukaan FPGA-osuuden ja nähtäväksi jää, että alkaako FPGA:t ja niiden ohjelmointi yleistyä käytännössä PC-raudassa.
Quote from: Joutilas on 19.05.2016, 02:46:54
Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.
Onneksi nykyajan nuorten ei tarvitse sekaantua noihin vanhoihin asioihin, vaikka tämänkin viestin kirjoittaminen onnistuu vain, koska takana pyörii sitä vanhaa kuraa.
Basicin osaamattomuus nyt tuskin on monellekaan suuri puute, mutta jonkinasteinen tutustuminen assemblyyn on oikeasti asiantuntevalle paikallaan.
Quote
Summary: Tietämys tietotekniikasta kasvaa kokoajan kaikilla osa-alueilla. Myös nuoret osaavat kokoaika enemmän.
En ole tästä ollenkaan niin vakuuttunut. Nykyisissä tietokoneissa ja käyttöjärjestelmissä on käytännössä vaikeampaa tutustua tietokoneiden toimintaan matalalla tasolla, mikä on kuitenkin tarpeen oikeasti laajan tietämyksen ja osaamisen saavuttamiseksi. Tavallisille peruskäyttäjille tällainen tietämys ei toki ole tarpeenkaan, mutta mitä enemmän aikoo saada tietokoneista ja tietotekniikasta irti, sitä paremmin pitää tuntea myös niiden toiminnan perusteita.
Quote from: sivullinen. on 19.05.2016, 02:03:50
Otan vielä toisen esimerkin. Minä en osaisi laskea monimutkaisia laskuja laskutikulla -- ainakaan ilman suurta tuskaa ja ohjeita --. Silti osaan laskea -- jopa niitä monimutkaisia laskuja --. Osaan käyttää älypuhelinta niiden laskemiseen. Voidaankin sanoa tässä maassa olevan kolmenlaisia ihmisiä: Niitä, joilla on aina laskutikku mukana; niitä, joilla on aina älypuhelin mukana; ja niitä, jotka eivät osaa laskea monimutkaisia laskuja. Kukin voi itse valita, mihin ryhmään kuuluu, mutta siihen en usko, että monimutkaisia laskuja kukaan laskee päässään tai edes siedettävässä ajassa paperilla ja kynällä.
Varmaan riippuu aika paljon siitä, että mitä tarkoittaa monimutkaisilla laskuilla ja niiden laskemisella. Väittäisin, että usein symboliseen kaavojen pyörittelyyn kynä ja paperia on toimivampi ratkaisu kuin älypuhelin tai edes tietokone. Toki joissain tilanteissa on hyötyä päästä tietokoneella pyörittämään vaikka Mathematicaa tai Matlabia tai kirjoittaa puhtaaksi kaavoja jollain softalla, mutta nopeaan pyörittelyyn kynä ja paperi on usein nopeampaa ja joustavampaa.
Quote from: AkseliMaki on 19.05.2016, 01:08:06
Mitä koulussa olisi tarkoitus oppia käyttämään, kyniä ja paperia, joita ihmiset eivät juurikaan enää käytä? Kas kun ei kirjoituskoneen nauhan vaihtoa.
Täytyy elää melkoisessa utopiassa, jos kuvittelee kynällä kirjoittamisen katoavan pian kokonaan. toki minäkin kirjoittaisin esimerkiksi äidinkielen aineet mieluummin tietokoneella, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kynällä kirjoittamisellakin olisi paikkansa.
Quote from: Skeptikko on 25.05.2016, 00:05:03
Tai jos ollaan hieman tarkempia, niin prosessorin toteutus voi perustua mikrokoodin käyttämiseen ja usein näin toki onkin, mutta mitenkään välttämättä prosessorin toteutuksessa sellaista ei kuitenkaan ole. [...]
Mainostamassani kirjassa sanan mikrokoodi merkitys on toinen kuin nykyisisten -- eli jo entisten -- prosessorien yhteydessä käytetyn vastaavan sanan. Se tulee erittäin selväksi lukemalla kyseinen kirja, ja sitä on vaikea selittää niille, jotka eivät ole kyseistä kirjaa lukeneet tai muuten erittäin hyvin perillä ensimmäisten mikrotietokoneiden prosessorien suunnittelutavoista; silloin ei esimerkiksi mistään yksittäisestä keskusprosessorisirusta edes unelmoitu.
Tietokoneiden suunnitelun historiasta keskustelu sinänsä on jo liian kaukana varsinaisesta aiheesta, joten en siitä jatka. Edelleen suosittelen lukemaan kyseisen kirjan hyvänä ja ymmärrystä laajentavana.
Toisaalta tietokoneen kehityksen ymmärtäminen on kirjoitustaidon kehityksen ymmärtämistä. Tietokone on jatkumoa nuolenpääkirjoituksesta, sulkakynäkirjoituksen kautta käsikirjoitusperinteen ja kirjanpainotaidon kautta kirjoituskoneiden aikaan. Tietokoneen -- näppäintietokoneen eli pöytätietokoneen ja läppärin -- jälkeen ollaan pikku hiljaa siirtymässä kosketusnäyttökirjoittamiseen. Sen hyväksyminen uudeksi kirjoittamisen muodoksi kohtaa vastarintaa niiltä, jotka ovat tottuneet kirjoittamaan lyijykynällä ja myös niiltä, jotka ovat onnistuneet siirtymään näppäimistön käytön osaajiksi. Kosketusnäyttö kuitenkin pyrkii matkimaan yhä vanhaa kirjoituskoneen näppäinasettelua nimeltä qwerty. Siinäkin on nykymuodossaan paljon historiallista painolastia mukana. Sitäkin on mahdollista viedä merkittävästi eteenpäin ja sitä tullaan eteenpäin viemään.
Peruskoulu, joka on jäänyt kirjoitustaidon kehityksessä vähintään 50 vuotta ajastaan jälkeen, on niin hidas muutoksissaan, ettei se saisi nykyaikaa kiinni, vaikka se päättäisi välittömästi lopettaa täysin lyijykynän käytön ja siirtyä suoraan kosketusnäyttökirjoittamiseen; siinä vaiheessa kun päätös olisi saatu toimeenpanon asteelle, olisi jo uusi kirjoittamisen aika koittanut. Kehityksestä jälkeen jääneen on vaikea palata kehityksen uralle. Kuten sanoin ja osoitin, on taantuminen kehityksessä taaksepäin todennäköisempää ja sitä tapahtuu. Suomesta on mahdollista tehdä keskiaikainen paskastania ainoastaan viemällä kehitystä 500 vuotta taaksepäin, ja se "kehitys" on kovaa vauhtia tapahtumassa.
Quote from: sivullinen. on 25.05.2016, 00:42:59
Toisaalta tietokoneen kehityksen ymmärtäminen on kirjoitustaidon kehityksen ymmärtämistä. Tietokone on jatkumoa nuolenpääkirjoituksesta, sulkakynäkirjoituksen kautta käsikirjoitusperinteen ja kirjanpainotaidon kautta kirjoituskoneiden aikaan. Tietokoneen -- näppäintietokoneen eli pöytätietokoneen ja läppärin -- jälkeen ollaan pikku hiljaa siirtymässä kosketusnäyttökirjoittamiseen. Sen hyväksyminen uudeksi kirjoittamisen muodoksi kohtaa vastarintaa niiltä, jotka ovat tottuneet kirjoittamaan lyijykynällä ja myös niiltä, jotka ovat onnistuneet siirtymään näppäimistön käytön osaajiksi. Kosketusnäyttö kuitenkin pyrkii matkimaan yhä vanhaa kirjoituskoneen näppäinasettelua nimeltä qwerty. Siinäkin on nykymuodossaan paljon historiallista painolastia mukana. Sitäkin on mahdollista viedä merkittävästi eteenpäin ja sitä tullaan eteenpäin viemään.
Kirjoittaako kukaan oikeasti mieluummin ja nopeammin mitään vähänkään pidempää tekstiä kosketusnäytöllä, jos on käytettävissä oikea näppäimistökin? Sitä paitsi, tietokoneissa/läppäreissä tuppaa ergonomiakin olemaan monin tavoin parempi kuin kuin tablettien kosketusnäyteille kirjoittaessa. Esimerkiksi jos kosketusnäyttö on vaakatasossa, niin päätä joutuu pitämään kumarammassa asennossa, kuin jos on suunnilleen pystysuunnassa oleva näyttö. Pystysuuntaista näyttöä taas on raskasta käyttää vähänkään pidempään kosketusnäyttönä, kun käsiä pitäisi käytännössä kannatella ilmassa. Myöskään on vaikea nähdä, että kosketusnäyttöihin voitaisiin kovin helpolla erilaisilla haptisilla kikoillakaan saada yhtä hyvää tuntumaa kuin hyvään oikeaan näppäimistöön. Lisäksi kosketusnäytöt peittävät muokattavaa tekstiä.
Voi olla, että jossain vaiheessa saadaan esimerkiksi aivosähkökäyrää tai jotain muita asioita aivotoiminnasta mittaamalla toimimaan kirjoittaminen yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin näppäimistölla. Minä ainakin odotan tällaista innolla. Toistaiseksi tällaisessa otetaan kuitenkin vasta hapuilevia askeleita ja pahoin pelkään, että voi mennä aika pitkään, ennen kuin tällainen on käytössä näppäimistön korvaajana.
Minua kiinnostaa kovasti näiden tablettijuttujen ja uusen opetussuunnitelman "digiosaamisen" käytännön toteutus ja sisältö. Millaisia laitteita, millainen käyttäjienhallinta, saako niitä viedä kotiin, mitä ohjelmia jne. OPSista löysin vaan korulauseita, mutta sisällöstä ei sitten olekaan oikein käsitystä.
Quote from: yks vaan on 25.05.2016, 08:21:33
Minua kiinnostaa kovasti näiden tablettijuttujen ja uusen opetussuunnitelman "digiosaamisen" käytännön toteutus ja sisältö. Millaisia laitteita, millainen käyttäjienhallinta, saako niitä viedä kotiin, mitä ohjelmia jne. OPSista löysin vaan korulauseita, mutta sisällöstä ei sitten olekaan oikein käsitystä.
Tuskin moisia merkityksettömiä pikkujuttuja on vaivauduttu miettimään. Joku on lobannut loistoidean tableteista ja tehnyt törkeän hyvän tilin myymällä laitteet kunnalle. Ja varmaan on moni päättäjätaho saanut myös henkilökohtaista hyvää kauoan kylkiäisenä.
Laitteita ei saa ainakaan minun lasten koulussa viedä kotiin. Laitteita käytetään parin kanssa eli toinen tekee ja toinen odottelee vuoroaan. Opetussisällöistä ei ole mitään tietoa tihkunut vanhemmille. Omat lapset ovat kertoneet, että tabletit ovat oppimismielessä ihan hyödyttömiä. Ihmettelen, että esimerkiksi Vantaalla ei Vantaan sanomat ole innostunut harrastamaan ihan oikeaa journalismia ja selvittänyt laitteiden käytön hyötyjä, ohjelmistoja jne.
Ainakin oman kokemukseni perusteella tabletti on kätevä väline tiedon hakemiseen selaamiseen ja sillä pääsee käsiksi sellaiseen aineistoon johon ei fyysisinä kappaleina pääse. Esimerkkinä vaikka historialliset aineistot joihin pääsee käsiksi vain skannattuna. Toinen seikka jossa sähköinen aineisto loistaa verrattuna kirjoihin ovat ihan sanahakutoiminnot. Eli itse käytän tablettia tietokoneen rinnalla kirjojen tai lehtien tavoin, mutta tabletti ei korvaa tietokonetta.
Toinen ihan näppärä asia joka peruskouluikäisten kohdalla tuntuu olevan on se, että sähköisillä päätelaitteilla oli se sitten tabletti tai tietokone oppilaat pystyvät omalta päätelaitteeltaan muokkaamaan lennossa videotykiltä näkyvää kuvaa. Esimerkiksi oppilaat voivat samaan aikaan kirjoitella mahdollisia vastauksia ruudulla esitettyyn kysymykseen kun opettaja selittää asiaa tai lisäillä kartalle vaikka alueen raaka-aineita jne.
Pistetään vielä tähän sellaisen ajatuksen, että suurin lupaus ei digiopetuksessa ole se miten sillä pystytään korvaamaan kirjoja tai liitutauluja vaan se, että miten pystytään automatisoimaan opetusta jolloin se saadaan skaalattua suuremmalle joukolle.
Esimerkiksi vieraan kielen oppimista pystyttäisiin pystyttäisiin aika hyvin opettamaan ja osaamista mittaamaan esimerkiksi sanaston osalta täysin automaattisesti. Samoin kieliopin paikkansapitävyyttä pystytään esimerkiksi valtakielien osalta softalla päättelemään ainakin niin kauan kuin puhutaan yksittäisistä lauseista.
Toinen vastaava on vaikka sellaiset aineet joissa vastaukset ovat täsmällisiä, kuten vaikka matematiikka, fysiikka jne. joissa voidaan vaikka välivaiheiden tuloksilla seurata sitä missä vaiheessa laskut menevät pieleen.
Ylipäätänsä jos miettii sitä mitä kannattaisi yrittää tuotteistamaan on juuri eri kielille helposti lokalisoitavien kurssien kehittäminen jotka pystytään lähes kokonaan automatisoimaan ja opiskelijat voivat toistaa arpomalla koostettuja kokeita niin monta kertaa kuin haluavat ja sitten kun haluaa läpäistä kokeen niin testitilanteen järjestämiseen riittää sellaisen tilan järjestäminen jossa ei pysty kovin helposti huijaamaan. (ts. tunnistetaan tentintekijä jotenkin ja estetään lunttaaminen)
Quote from: zache on 25.05.2016, 11:53:49
Pistetään vielä tähän sellaisen ajatuksen, että suurin lupaus ei digiopetuksessa ole se miten sillä pystytään korvaamaan kirjoja tai liitutauluja vaan se, että miten pystytään automatisoimaan opetusta jolloin se saadaan skaalattua suuremmalle joukolle.
Tämä on varmasti totta, mutta vaatii panostusta tällaisen toteuttamiseen. Eikä se toteudu itsestään vain hankkimalla kasa tietokoneita ja tabletteja kouluihin. Pikemminkin helposti käy niin, että vaikka tällaiseen alettaisiin jonkin verran satsata, niin tietokoneet ja tabletit ovat ehtineet vanhentua, ennen kuin tällainen toteutus on saatu aikaisiksi.
Quote from: VeePee on 25.05.2016, 09:07:56
Quote from: yks vaan on 25.05.2016, 08:21:33
Minua kiinnostaa kovasti näiden tablettijuttujen ja uusen opetussuunnitelman "digiosaamisen" käytännön toteutus ja sisältö. Millaisia laitteita, millainen käyttäjienhallinta, saako niitä viedä kotiin, mitä ohjelmia jne. OPSista löysin vaan korulauseita, mutta sisällöstä ei sitten olekaan oikein käsitystä.
Tuskin moisia merkityksettömiä pikkujuttuja on vaivauduttu miettimään.
OPS on iso viitekehys ja suuntaviivat. Ei OPS yksilöi missään aineessa yhtään mitään. Eli jos OPSissa on uintitaito merkitty tavoitteeksi, niin ei OPS ykslöi sitä millaisessa altaassa, millaisilla opetusvälineillä ja montako kertaa siellä uimassa pitää käydä.
Minä näkisin tuon laajan tavoitealueen niin että perusperehtyminen digilaitteisiin työkaluna ja oppimisen tukena tulee käytyä läpi. Jonkunverran algoritmikoodataan jotta ymmärretään sen puolen periaatteet. Tietotekniikka ei ole edes erillisarvioitava aihe vaan yksi laaja-alaisista tavoitteista.
http://images.slideplayer.biz/18/5705402/slides/slide_3.jpg
Quote from: Skeptikko on 25.05.2016, 01:06:58
Kirjoittaako kukaan oikeasti mieluummin ja nopeammin mitään vähänkään pidempää tekstiä kosketusnäytöllä, jos on käytettävissä oikea näppäimistökin?
En tiedä. Itse en kirjoita. Kyse ei kuitenkaan ole kosketusnäytön huonoudesta, vaan omasta pitkästä kokemuksesta tietokonenäppäimistöön. Jos kosketusnäyttö olisi keksitty ennen näppäimistöä, ei kukaan kirjoittaisi näppäimistöllä, ja kysymyksen asettelu olisi päinvastainen. Suuri karhunpalvelus nuorille tehdään, jos heille opetetaan lyijykynän -- tai jopa tietokonenäppäimistön -- käyttö koko maailman jo siirtyessä kosketusnäyttöjä käyttämään. Heidät totutetaan silloin maailmaan, jota ei enää ole. Jos Suomessa päätetään pysäyttää kehitys, se voi onnistua, mutta se ei tarkoita, että koko maailma meitä seuraisi ja pysäyttäisi oman kehityksensä. Se tarkoittaa Suomen muuttumista kehityksestä jälkeenjääneeksi maaksi eli kehitysmaaksi.
Minusta ihminen, joka ei ole antanut kosketusnäytöille mahdollisuutta, ei ole edes kelvollinen vertailemaan kosketusnäyttöjen ja näppäimistöjen eroa. Tarkoitan sitä, että jos sinä Skeptikko et ole koskaan kirjoittanut edes yhtä tämän viestin mittaista kirjoitusta kosketusnäytöllä, puhut asiasta, mistä et tiedä mitään; oletko? Suosittelen kokeilemaan. Vaikka kehitys saattaa pelottaa, se ei satu vaan tuntuu ensin siedettävältä ja lopulta jopa kivalta. Minä kirjoittelin yhteen aikaan näitä suhteellisen pitkiä tarinoitani tänne Hommaforumille kosketusnäytöllä. Tunnustan sen olleen huomattavasti työläämpää kuin näppäimistöllä kirjoittelu. Mutta sadan viestin jälkeen ero ei enää ollut merkittävä. Jos olisin kirjoittanut 10 000 viestiä, olisin jo oppinut uuden kirjoitustavan ja se olisi voinut olla jopa nopeampaa. Tekemällä harjaantuu. Siksi on tehtävä. Tuskin ensimmäinen lyijykynällä piirtämäni a-kirjainkaan oli taideteos, ja tuskin ensimmäistä kertaa kirjoittaessani sanaa
aapinen kirjoitusnopeus oli kovin korkea; tuskin ensimmäistä kertaa tietokoneen näppäimistöä käyttäessäkään kukaan on mestari. Mestarikaan on harvemmin ollut mestari jo syntyessään. Englannissa kerrotaan hauskaa tarinaa Shakespearesta. Hänen epäillään olleen jo alakoulussa loistava sanataiteilija, ja jo alle kymmenvuotiaana hämmentäneen runokielellään englanninkielen opettajia. Ymmärrätkö tarinan sanoman?
Viestissäsi oli paljon muutakin huomautettavaa. Monet siinä olleet kohdat ovat kiinnostavia. Olen itse joskus kokenut samoja tuntemuksia. Sitten olen asiaan perehtynyt, ja todennut, miten väärässä olen ollutkaan, ja mikä on oikea tie. Sinä voit toistaa virheeni ja kulkea sen saman pitkän tien tai uskoa, mitä sanon. Suosittelisin uskomaan. Kehitys on nimittäin juuri sitä, että yhden jo kerran tekemiä virheitä ja turhuuksia muut eivät enää toista, vaan luottavat tämän sanaan. Näin päästään eroon historiallisesta kehän kulkemisesta, jossa jokainen sukupolvi joutuu keksimään pyörän uudestaan, koska ei luota edellisen sukupolven keksintöihin. Kehitys on kehityksen päälle rakentamista. Ennenkaikkea on säilytettävä tämä usko kehitykseen ja kehityksen mahdollisuuteen, ja siihen, ettei kehitys ole huijausta -- ja vaikka olisikin, se on silti parempi vaihtoehto kuin itse yrittää ensin selvittää kaikki äärimmäisistä perusasioista lähtien ja vasta sen jälkeen aloittaa tekeminen --. Haaveilu paluusta juurille eli arkaaniseen on pahinta, mitä ihmisyhteisö voi itselleen tehdä; se on itsemurha. Evoluutio tuhoaa kehitysmaat.
Otan vielä erikseen muutaman kohdan viestistäsi kumotakseni ne. Väitit näppäimistön olevan ergonominen tai ainakin ergonomisempi. Se on enemmän tottumusta kuin muuta. Ihmiskäden luonnollinen asento on pystytasossa eli peukalo ylöspäin ja pikkurilli alimmaisena. Näppäimistöä käytetään vaakatasossa. Se on erittäin epäergonomista. Hiirikäsistä olet varmaan kuullutkin. Näppäimistöä käytetään harvoin ilman hiirtä. Älypuhelimien kosketusnäytöt ovat kirjoituksessa yhtä epäergonomisia. Minusta se on tasapeli -- ei selvä voitto näppäimistölle --. Aivosähkökäyrien lukulaitteita olen jopa itse kokeillut. Toistaiseksi ne havaitsevat ainoastaan kallon ulkopuolisia hermo- ja verisuonia; joku on ehdottanut kallon poraamista ja joku toinen hiuksista väreilyn havannointia kallon sisällä pääsemiseksi. Se on toiveunta. Leuan jännittäminen on nykyään käytännössä ainoa havannoitava tapa vaikuttaa käyriin, ja leukaa jännitystasoja vaihtelemalla kirjoittaminen on huomattavasti sormin näpyttelyä hitaampaa ja siihen tuskin kukaan on tässä maailmassa kehittänyt tottumusta. Toive siitä, että jotenkin lukemalla aivosähkökäyriä paremmin tulevaisuudessa kirjoittaminen olisi kuin ajatusten lukua -- ja vieläpä niin, ettei edes tarvitse ajatella, mitä aikoo kirjoittaa --, on maaginen. Se ei liity aivosähkökäyriin vaan taikatemppuun, jossa viestin sisällön oletataan syntyvän tyhjästä. Se on yhtä järjetön kuin ajatus yhden näppäimen näppäimistöstä, jossa tätä yhtä näppäintä naputtelemalla, kone ymmärtää, mitä haluat viestiä ja kirjoittaa sen ruudulle.
Kehitys ei ole taikuutta. Kehitys on uusi tapa toimia. Puheohjaus toimii jo nyt; on Siri ja Googlen puheentunnistus. Sillä voi kirjoittaa haluamansa, jos ei halua kädellä kirjoittaa, ja sillä on voinut kirjoittaa haluamansa jo satoja ja tuhansia vuosia. Puheita paperille kirjoittavia sihteerejä on ollut kauan. Se, että nyt sen tekee kone, tekee siitä ainoastaan halvan ja kaikkien ulottuvilla olevan tavan. Soros kirjoittaa kaikki kirjansa puheohjauksella -- eli sihteerin avulla --. Stalin kirjoitti puheohjauksella -- Otto-Wille oli hänen puhtaaksi kirjoittajansa --. Jos lasten ei anneta olla Soroksia ja Stalineita, vaikka se olisi mahdollista, ollaan itse jesuiittoja. Minä en halua olla jesuiitta.
Quote from: sivullinen. on 25.05.2016, 21:23:22
Quote from: Skeptikko on 25.05.2016, 01:06:58
Kirjoittaako kukaan oikeasti mieluummin ja nopeammin mitään vähänkään pidempää tekstiä kosketusnäytöllä, jos on käytettävissä oikea näppäimistökin?
En tiedä. Itse en kirjoita. Kyse ei kuitenkaan ole kosketusnäytön huonoudesta, vaan omasta pitkästä kokemuksesta tietokonenäppäimistöön. Jos kosketusnäyttö olisi keksitty ennen näppäimistöä, ei kukaan kirjoittaisi näppäimistöllä, ja kysymyksen asettelu olisi päinvastainen.
Olen eri mieltä. Minä aloitin tietokoneiden käyttämisen ZX81:llä, jonka näppäimistö oli kalvokytkimiin perustuva, mikä surkean tuntumansa vuoksi muistuttaa etäisesti kosketusnäyttöjä, joskin sen käyttämiseen tarvitaan vielä enemmän voimaa. Minusta sen käyttäminen oli jo silloin todella karmeaa ja tervehdin ilolla, kun pääsin käyttämään jossain vaiheessa tietokoneita, joissa oli kunnollinen näppäimistö. Kyse oli sen näppäimistön karmeudesta, eikä suinkaan mistään tottumuksesta. Sama koskee kosketusnäyttöjä, joiden suhteen on aivan selviä perusteita siitä, että miksi niillä kirjoittaminen on työläämpää kuin kunnon näppäimistöllä (ZX81:n kalvokytkimiin verrattuna tosin jopa monet kosketusnäytöt ovat miellyttävämpiä käyttää).
Quote
Suuri karhunpalvelus nuorille tehdään, jos heille opetetaan lyijykynän -- tai jopa tietokonenäppäimistön -- käyttö koko maailman jo siirtyessä kosketusnäyttöjä käyttämään.
Ei ole näköpiirissä, että kynän käyttämisestä oltaisiin luopumassa tässä vaiheessa, kun se on monissa tapauksissa (esimerkiksi usein kaavojen kirjoittaminen, kirjoittaminen paikkoihin, joihin olisi vaikea taikoa nopeasti mitään tietokoneella tulostettuja ja kiinnitettäviä lappuja jne) edelleen toimivin kirjoituskeino, jolle ei ole kunnollista korvaavaa tapaa näissä tilanteissa. Ei toki kaikissa tapauksissa, mutta monissa tapauksissa kuitenkin edelleen.
Mikään ei estä käyttämästä kirjoittamiseen sekä tietokonetta että kynää. Eivät nämä ole millään tavalla toisiaan poissulkevia, vaan tapauksesta riippuen on usein selvästi järkevämpää tai suorastaan käytännössä ainoa vaihtoehto käyttää jompaa kumpaa - ja joissain tapauksissa voi kumpikin tapa tulla kyseeseen.
Quote
Minusta ihminen, joka ei ole antanut kosketusnäytöille mahdollisuutta, ei ole edes kelvollinen vertailemaan kosketusnäyttöjen ja näppäimistöjen eroa. Tarkoitan sitä, että jos sinä Skeptikko et ole koskaan kirjoittanut edes yhtä tämän viestin mittaista kirjoitusta kosketusnäytöllä, puhut asiasta, mistä et tiedä mitään; oletko?
Kirjoitan päivittäin kosketusnäytöllä, mutta en mitään näin pitkää, koska siinä ei olisi mitään järkeä. Mieluummin hankin vaikka kokoontaittuvan bluetooth-näppäimistön, jos on pakko pelkän kosketusnäyttöisen laitteen kanssa kirjoittaa pidempää tekstiä. Eikä kyse ole vain minusta. Esimerkiksi nopeustesteissä fyysisillä näppäimistöillä (joissa toki olisi paljon kehitettävää) saadaan testeissä kirjoitettua selvästi nopeammin kuin kosketusnäytöillä. Lisäksi ainakin minulla sekä kosketusnäytöillä, että kalvonäppäimistöillä, sormet väsyvät paljon nopeammin, kuin hyvällä fyysisellä näppäimistöllä (fyysisten näppäimistöjenkin välillä on selviä laatueroja).
Quote
Ennenkaikkea on säilytettävä tämä usko kehitykseen ja kehityksen mahdollisuuteen, ja siihen, ettei kehitys ole huijausta -- ja vaikka olisikin, se on silti parempi vaihtoehto kuin itse yrittää ensin selvittää kaikki äärimmäisistä perusasioista lähtien ja vasta sen jälkeen aloittaa tekeminen --. Haaveilu paluusta juurille eli arkaaniseen on pahinta, mitä ihmisyhteisö voi itselleen tehdä; se on itsemurha. Evoluutio tuhoaa kehitysmaat.
Ei tässä kukaan ole kivikaudelle paluusta haaveillut, vaan puhunut enemmänkin siitä, että uusia tapoja ei kannata ottaa käyttöön vain sen takia, että ne ovat uusia, vaan vain niissä tapauksissa, joissa ne ovat kyseisessä käyttökohteessa parempia tai edes yhtä hyviä kuin se vanha tapa.
Quote
Otan vielä erikseen muutaman kohdan viestistäsi kumotakseni ne. Väitit näppäimistön olevan ergonominen tai ainakin ergonomisempi. Se on enemmän tottumusta kuin muuta.
Ei ole. Käden kannatteleminen ilmassa on yksinkertaisesti raskasta. Ja se, että osa näytöstä peittyy kosketusnäppäinten alle, haittaa työskentelyä, kun näkee entistä vähemmän kerralla. Ongelmana tuppaa muutenkin olemaan näyttöpinta-alan puute, mitä tuollainen vain pahentaa. Kahden näytön käyttäminenkin alkaa usein tuntua turhan vähältä pinta-alalta.
Quote
Näppäimistöä käytetään harvoin ilman hiirtä.
Kuka käyttää, kuka ei. Minulla on lempiläppärissäni hiiritappikin ja kokeilen uteliaana käytännössä myös silmien liikkeeseen perustuvaa ohjaamista, mikä voi etenkin vaikeasti vammaisille olla varsin hyödyllinenkin tapa. Olen myös hieman seurannut EEG:hen perustuvaa ohjaamista, mutta valitettavasti minusta se on vielä vähän turhan karkealla tasolla normaalikyvyillä varustetuille ihmisille tavanomaisimmissa käyttökohteissa (joidenkin älylasien kanssa sitä voisi harkita tai jotain muutaman näppäimen erikoisnäppäimistöä, jos ja kun ei halua asioitaan kailottaa puheentunnistuksella kaikkien kuultavaksi), minkä takia en ole viitsinyt tuhlata rahaa useampikanavaisen EEG-laitteiston hankkimiseen, kun odotettavissa olevat tulokset jäisivät toistaiseksi valitettavasti niin paljon tavallista näppäimistöä heikommaksi.
Quote
Toive siitä, että jotenkin lukemalla aivosähkökäyriä paremmin tulevaisuudessa kirjoittaminen olisi kuin ajatusten lukua -- ja vieläpä niin, ettei edes tarvitse ajatella, mitä aikoo kirjoittaa --, on maaginen.
Ei se, että aivojen toimintaa saataisiin luettua paremmin tai edes yhtä hyvin, kuin näppäimistön käyttäminen, ole mitään magiaa. Mutta sellaisen toteuttaminen on niin vaikeaa, ettei se ole vielä ja ehkei edes lähitulevaisuudessa todellisuutta. Pidän hyvin todennäköisenä, että tulevaisuudessa meillä on yhä yleisemmin aivoihin ja/tai muuhun hermostoon kytkeytyviä laitteita kaksisuuntaiseenkin tiedonsiirtoon ja ensimmäisiä askeleita tällaisessa on otettukin. Ongelma on kuitenkin monella tapaa vaikea, enkä ole halukas ryhtymään mihinkään leikkausta vaativiin operaatioihin koekaniiniksi tässä vaiheessa, kun tekniikka on vielä niin lapsenkengissään, eikä minulla ole sellaiseen pakottavaa tarvetta. Jos minulle tulisi esimerkiksi vakava verkkokalvon rappeuma, niin voisin harkita asiaa - neliraajahalvauksesta nyt puhumattakaan.
Quote
Se on yhtä järjetön kuin ajatus yhden näppäimen näppäimistöstä, jossa tätä yhtä näppäintä naputtelemalla, kone ymmärtää, mitä haluat viestiä ja kirjoittaa sen ruudulle.
Kyllä yhden näppäimen näppäimistöllä voi kirjottaa (esimerkiksi morsetuksen tapaisilla menetelmillä - tai sitten esimerkiksi siten, että ruudulla näytetään järjestyksessä erilaisia symboleita, joista haluttu valitaan painamalla näppäintä sillä hetkellä, kun symboli näkyy ruudulla) ja tämäntapaisia virityksiä myös käytetään vammaisten henkilöiden kanssa. Ongelmana on vain se, että se on vain varsin hidas kirjoitustapa normaalikykyiselle ihmiselle näppäimistöön verrattuna. Tätä voidaan käyttää myös EEG:n kanssa, mutta vähänkin järkevämmissä EEG-toteutuksissa on käytössä useampi kanava (tällaisia useampikanavaisia toteutuksia saa kuluttajakäyttöönkin ostettua muistaakseni noin 300-400 eurolla), mikä helpottaa asioita, mutta siitä huolimatta nykyinen huipputasokin on silti vähän turhan heikko näppäimistöön verrattuna.
Quote
Puheohjaus toimii jo nyt; on Siri ja Googlen puheentunnistus. Sillä voi kirjoittaa haluamansa, jos ei halua kädellä kirjoittaa, ja sillä on voinut kirjoittaa haluamansa jo satoja ja tuhansia vuosia.
Puheohjaus on joissain käyttötilanteissa toimiva tapa ja joskus käytän sitä itsekin. Joissain toisissa tilanteissa se taas on käytännössä yksi kaikkein huonoimmista tavoista. Jos esimerkiksi ei halua muiden kuulevan mitä kirjoittaa tai kirjoitettava teksti sisältää paljon erikoismerkkejä (kuten ohjelmoinnissa usein tuppaa olemaan), niin puheohjaus on silloin varsin huono menetelmä.
Sinclair Spectrumin kuminäppäimet teidänkin tenaville!
Quote from: Skeptikko on 25.05.2016, 22:17:17
Esimerkiksi nopeustesteissä fyysisillä näppäimistöillä (joissa toki olisi paljon kehitettävää) saadaan testeissä kirjoitettua selvästi nopeammin kuin kosketusnäytöillä.
Voisitko antaa lähdeviitteen esittämällesi väitteelle tai edes kertoa, missä nopeustestejä on tehty, vai onko kyseessä pelkkä oma tuntemuksesi? Minä en lyhyellä googlauksella löytänyt mitään väitettäsi tukevaa. Löysin viestiketjun (http://productivity.stackexchange.com/questions/14416/is-an-on-screen-keyboard-more-efficient-than-touch-typing-on-a-physical-keyboard), jossa asiasta keskusteltiin, ja jossa oli erään yksittäisen kokeilijan suorittama nopeustesti (https://thinkerbit.com/articles/typing-speed-test-iphone-vs-ipad-vs-keyboard). Sen tulokset kertoivat kosketusnäytön olevan jo noin parin vuoden käytön jälkeen yhtä nopeaa kuin näppäimistön käytön. Se siis kumoaa väitettäsi.
Kokeilija oli tietenkin jotain täysin jotain muuta kuin taviskirjoittelija; taviksethan eivät tällaisia testejä tee. Hän oli erityisen hyvä kirjoittaja -- ja tietenkin koko elämänsä tietokoneen näppäimistöä ennen testiään käyttänyt --. Hänen kirjoitusnopeutensa iPadilla oli lopuksi 75 sanaa minuutissa -- näppäimistöllä 82 --. Jos tavis kirjoittaa keskimäärin 33 sanaa minuutissa, kuten hän jutussaan osoittaa, on täysin merkityksetöntä, voiko iPadilla kirjoittaa 40 vai 80 sanaa minuutissa. Kirjoitusnopeuden rajoittava tekijä ei nimittäin ole silloin kone tai edes sormi, vaan järki ja silmän ja käden yhteistoiminta.
"Jos olisin kysynyt mitä ihmiset haluavat, se olisi ollut nopeampia hevosia." -- Henry Ford
Ei kehitystä kehityksen vuoksi, mutta ei myöskään kehittymättömyyttä kehittymättömyyden vuoksi. Jos ja kun peruskoulu on jäänyt viime vuosituhannelle, elää se aikaa, jota ei enää ole. Se on ongelma. Se, miten ongelma ratkaistaan, on toinen -- ja huomattavasti vaikeampi -- kysymys. Jotain pitäisi kokeilla. Jotain muuta kuin sosialistisen keskussuunnitteluviraston ehdotusta jatkaa entiseen tapaan. Älypuhelimen käyttö on yksi tapa. Esitin sen, koska se on nyt pinnalla. Olen esittänyt aiemmin tietokoneiden käyttöä. Siitäkään ei ole tullut mitään. Mikä tahansa teko olisi parempi kuin jäädä tuleen makaamaan ja odottaa ongelmien ratkaisevan itse itsensä ajan kuluessa. Se nimittäin toimi. Se on myös taikuutta.
Edellisen viestini selvitys taikuudesta jäi sinulta ymmärtämättä. Tuskin edes yritit ymmärtää sitä. Ilman yrittämistä ei yksinkertaisesti voi onnistua. Siinä on yksinkertaisuudesssaan teoria, joka todistaa sosialismin elinkelvottomaksi. Sosialimissa keskussuunnitteluvirasto joutuu aina tekemään päätöksensä ilman mitään tukea todellisuudesta; ilman, että kukaan olisi yrittänyt tehdä asiaa ennen päätöstä. Sen vaihtoehto on markkinatalous. Markkinatalous kuulostaa sosialismiin tottuneelle pelottavalta. Siinä ei tiedetä, mitä tulevaisuus tuo. Siinä on mahdollisuus epäonnistua. Siinä yritetään kaikenlaista, ja vain pieni osa niistä onnistuu. Onnistumisista sitten palkitaan ja opitaan, ja siten kehitys jatkuu. Sosialismissa kehitystä ei tapahdu. Sosialismissa mitään ennalta tuntematonta ei voida kokeilla. Kosketusnäyttö ei ole täydellinen. Mutta jos sinulla ei ole parempaa vaihtoehtoa tarjota, ja nykyinen lyijykynä -- ja jopa näppäimistö -- ovat vielä huonompia, ja aivosähkökäyristä et osannut edes uskottavasti unelmoida -- eli ilman taikuutta teoretisoida --, niin kosketusnäyttö on voittaja.
Älypuhelin on huonoin tapa kirjoittaa lukuunottamatta kaikkia muita tapoja, jotka toistaiseksi tunnemme.
Quote from: sivullinen. on 25.05.2016, 23:02:18
Ei kehitystä kehityksen vuoksi, mutta ei myöskään kehittymättömyyttä kehittymättömyyden vuoksi. Jos ja kun peruskoulu on jäänyt viime vuosituhannelle, elää se aikaa, jota ei enää ole. Se on ongelma. Se, miten ongelma ratkaistaan, on toinen -- ja huomattavasti vaikeampi -- kysymys. Jotain pitäisi kokeilla. Jotain muuta kuin sosialistisen keskussuunnitteluviraston ehdotusta jatkaa entiseen tapaan. Älypuhelimen käyttö on yksi tapa. Esitin sen, koska se on nyt pinnalla. Olen esittänyt aiemmin tietokoneiden käyttöä. Siitäkään ei ole tullut mitään. Mikä tahansa teko olisi parempi kuin jäädä tuleen makaamaan ja odottaa ongelmien ratkaisevan itse itsensä ajan kuluessa. Se nimittäin toimi. Se on myös taikuutta.
Edellisen viestini selvitys taikuudesta jäi sinulta ymmärtämättä. Tuskin edes yritit ymmärtää sitä. Ilman yrittämistä ei yksinkertaisesti voi onnistua. Siinä on yksinkertaisuudesssaan teoria, joka todistaa sosialismin elinkelvottomaksi. Sosialimissa keskussuunnitteluvirasto joutuu aina tekemään päätöksensä ilman mitään tukea todellisuudesta; ilman, että kukaan olisi yrittänyt tehdä asiaa ennen päätöstä. Sen vaihtoehto on markkinatalous. Markkinatalous kuulostaa sosialismiin tottuneelle pelottavalta. Siinä ei tiedetä, mitä tulevaisuus tuo. Siinä on mahdollisuus epäonnistua. Siinä yritetään kaikenlaista, ja vain pieni osa niistä onnistuu. Onnistumisista sitten palkitaan ja opitaan, ja siten kehitys jatkuu. Sosialismissa kehitystä ei tapahdu. Sosialismissa mitään ennalta tuntematonta ei voida kokeilla. Kosketusnäyttö ei ole täydellinen. Mutta jos sinulla ei ole parempaa vaihtoehtoa tarjota, ja nykyinen lyijykynä -- ja jopa näppäimistö -- ovat vielä huonompia, ja aivosähkökäyristä et osannut edes uskottavasti unelmoida -- eli ilman taikuutta teoretisoida --, niin kosketusnäyttö on voittaja.
Ehdotus sivulliselle: Käy läpi edelliset sata viestiäsi, ja laske, kuinka monta kertaa keskimäärin käytät sosialismi-sanaa per viesti.
Näyttönäppäimistöllä kirjoittaminen hitaampaa mm. Näistä syistä:
1. Koko 10-sormijärjestelmän käyttö on mahdotonta, imho, koska sormet eivät voi "levätä" näppäimistöllä, koska ne aiheuttavat näppäyserheitä.
2. Käytössä 2 merkistöä, joiden välillä pitää koko ajan siirtyä.
3. Näppäinyhdistelmät eivät ole käytössä, ja vastaavat hipaisutoiminnit ovat perseestä.
4. Kirousvihreitä tulee huomattavasti enemmän, ja niiden korjaus on huomattasti hitaampaa.
Nämä näin aluksi. Käytössä ollut iPad 4th generation muutaman vuoden.