2016-05-15 HS: Digiloikka koulun älylattialla

[Leso]

--- lapset oppivat valtavasti juuri kiinnostumalla ja oivaltamalla. ---

Just tän takia mä oon vitusti fiksumpi kuin sinä.
Minä en ymmärtänyt yhtään mistään mitään, mulle opetettiin faktat, ja yht'äkkiä osasinkin yhdistellä asioita hyvinkin monimutkaisin ajatuskuvioin. Jopa liiankin monimutkaisin. Ei ymmärtäneet opettajatkaan, vaikka tajusivat ja jopa myönsivät, että taas se Leso-saatana on oikeassa.

[newspeak]

Eivät ne valhetta ole olleet, mutta mittarina Pisa tulokset ovat osin kiistanalaisia sekä vanhentumassa.

Pisa-tuloksissa varmaan sanottiinkin, että suomalaislapsilla ei ole tarpeeksi digidigiä. Onneksi ulkomailta on juuri tullut paljon uusia peruskoululaisia maahan ja heillä on digilaitteet omasta takaa ja vieraita kieliäkin osaavat jo valmiiksi. Tosin heille lienee tarpeen ensin kertoa, ettei Suomessa matkusteta bussin katolla, ettei Vuosaaren tuore case toistu.

[Vesa Heimo]

--- lapset oppivat valtavasti juuri kiinnostumalla ja oivaltamalla. ---

Just tän takia mä oon vitusti fiksumpi kuin sinä.
Minä en ymmärtänyt yhtään mistään mitään, mulle opetettiin faktat, ja yht'äkkiä osasinkin yhdistellä asioita hyvinkin monimutkaisin ajatuskuvioin. Jopa liiankin monimutkaisin. Ei ymmärtäneet opettajatkaan, vaikka tajusivat ja jopa myönsivät, että taas se Leso-saatana on oikeassa.

Pitkän linjan elämänkoululle, tekee kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi 

Mieti Leso asiaa niin että jos lapselle luennoidaan 20h (vihkomuistiinpanoineen, luokan edestä)siitä miten uidaan ja sitten heitetään veneestä järveen vs.se että lapsi saa ohjattuna leikkiä ja tutustua veteen 20h ja sitten katsotaan kumpi ui, niin mitä luulet käyvän?

[Vesa Heimo]

Pisa-tuloksissa varmaan sanottiinkin, että suomalaislapsilla ei ole tarpeeksi digidigiä.

Ei, vaan Pisa mittaa tietynlaista osaamista. Ei se mikään pedagogiikan raamattu ole.

[Leso]

Pitkän linjan elämänkoululle, tekee kaikkien alojen erityisasiantuntijaksi 

Mieti Leso asiaa niin että jos lapselle luennoidaan 20h (vihkomuistiinpanoineen, luokan edestä)siitä miten uidaan ja sitten heitetään veneestä järveen vs.se että lapsi saa ohjattuna leikkiä ja tutustua veteen 20h ja sitten katsotaan kumpi ui, niin mitä luulet käyvän?

Mitvit? Läpäisitsä peruskoulun vaaditun oppimäärän?
Miten helevetin yksinkertainen sä oot?

Ei ihme, että tuli vitun muisteloita mieleen.
Olin jo silloin henkisesti julma, kun vitusti ärsytti yksinkertaisuudet, joita sitten piti sietää vielä lukiossa kanssa. Suvaitsevaisuus ei ollut vielä päivän sana.

[newspeak]

Pisa-tuloksissa varmaan sanottiinkin, että suomalaislapsilla ei ole tarpeeksi digidigiä.

Ei, vaan Pisa mittaa tietynlaista osaamista. Ei se mikään pedagogiikan raamattu ole.

En sellaista väittänytkään. Lipsahtelee sarkasmin puolelle tänään kaikki jutut.

Tässä älylattian tapauksessa 10 000 euron panostus hienoihin pelilaitteisiin hieman ihmetyttää. Aloituksessa ei ollut kuvaa älylattiasta, mutta tässä versiossa oli:

http://www.hs.fi/kaupunki/a1463194417897

Tuleekohan juhlasaleihin nyt "Dance Dance Revolution"?

Ilmeisesti näitä älylattioita on käytetty mm. dementiapotilaiden seuraamiseen:

Älylattia vähentää hoitajien kiirettä

Hoitaja saa viestin kännykkäänsä, kun dementiaosaston asukas nousee sängystään.

http://www.hs.fi/kotimaa/a1356496748382 (2012)

Helsinki uskoo virtuaalihoitoon – älylattia vapautti kymmeniä sängyistään

Kustaankartanossa teknologia vapautti jo kymmeniä sängyistään, virtuaalihoitoon on sen sijaan vaikea löytää koekaniineja.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1421214618817 (2015)

Monikäyttöinen keksintö tuo älylattia hyvässäkin mielessä. Vainoharhaiset silmäni näkevät siltikin tulevaisuudessa ihmisen jokaisen askeleen jo tallentuvat bittiavaruuteen.

Päällimmäisenä tuossa älylattioiden käytössä ehkä kiinnostaa, kuka niitä valmistaa ja mihin maahan rahat lopulta päätyvät tekniikkaan panostetuista veroeuroista. Vaikuttaisi suomalaiselta keksinnöltä, mitä vanhustenhuoltoon tulee ainakin pintapuolisesti: http://www.aalto.fi/fi/current/current_archive/news/2012-12-14/

[Vesa Heimo]

Ei ihme, että tuli vitun muisteloita mieleen.
Olin jo silloin henkisesti julma

Muuttet vastannut kysymykseen; kumpi tapa opetti uimaan?

Mitä lainattuun tulee, mielestäni olet lähinnä hassu.

[Chew Bacca]

Suurin este oppimiselle Suomessa 2016 ei ole digin puute vaan se tosiasia että nuori käyttää kaiken aikansa sen välttämiseen että oppisi jotakin. Parhaat eväät tähän antaa juuri digi. Kutimet, pelikortit ja Jerry Cottonit pystyttiin aikanaan kieltämään ja/tai takavarikoimaan, mutta puhelinten kanssa ollaan ihan neuvottomia.

Puhelimet ja laitteiden viihdekäyttö kouluissa pitäisi yksinkertaisesti kieltää.

[Leso]

Muuttet vastannut kysymykseen; kumpi tapa opetti uimaan?

Mitä lainattuun tulee, mielestäni olet lähinnä hassu.

Itsesensuuri. Oisin banaanilla alta aikayksikön, myös tuolla ulkona, jos sanoisin suorat sanat ja kertoisin omat analyysini ihmisistä. Siksi minua pidetään kaikenkaikkisesti hassuna täällä ja tuolla. 

Minut opetti uimaan ukkini (R.I.P.). Ei uimakoulu, jonka kävin, vaan en oppinut.
Jääräpää mikä jääräpää ja aina auktoriteetteja vastaan.
Opin samalla myös sen, miten käsitellä uppiniskaista pentua.
Se oli viisas mies, se mun ukki. 

[Totti]

Kuten moni ketjussa on jo todennut, niin nämä digijutut ovat pitkälti hypeä ilman järkeä.

Tällä hetkellä on meneillään muodikas ajatus, että kaiken maailman tietokoneet sovelluksineen, jotenkin edistäisivät lasten oppimista. Ihan kun tietokoneista olisi joku sellainen puute nuorilla, että niitä pitää vielä saada koululuokkiinkin.

Pedagogisesti on paljon tehokkaampaa, että tekee samalla kun opetetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kynällä ja paperilla pistetään alas se mitä opettaja esittää luokan edessä ja omista muistiinpanoista ja kirjoista sitten luetaan kokeisiin.

Itse kirjoitetulla - siis ihan käsin kirjoitetuilla, ei koneella kirjoitetuilla - muistiinpanoilla on nimittäin paljon voimakkaampi muistamis- ja osaamisvaikutus kun valmiin materiaalin selaaminen tietsikalta.

Tässä toimi ilmeisesti joku motoriikka ja assosiaatiosysteemi, joka vahvistaa aivojen muistamista kun oppilas tavallaan itse luo oman oppimateriaalinsa käyttämällä useita aisteja kerralla pelkän kuuntelemisen sijaan.

Asian voi verrata piirtämiseen. Harva taiteilija kun on menestynyt värittämällä valmiita kuvakirjoja. Menestyjät aloittavat harjoittelemalla puhtaalla paperilla ja piirtävät ilman avustusta tehden virheitä ja korjaten. Tämä prosessi luo sen käytännön taidon, jolla sitten voi tehdä menestyvää taidetta.
Samalla lailla puuseppä oppii taidot veistämällä raa'asta puupalikasta eikä liimaamalla valmiita esisahattuja palikoita yhteen.

Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla.

Nämä digilaitteet ovat rahan ja ajan tuhlausta. Ne heikentävät oppimista ja koska oppilailla on jo runsaasti tietokoneita käytössä arjessa, olisi hyvä pyhittää edes koululuokka käytännön konkreettisen oppimiseen, missä joutuu käyttämään monia aisteja (näkö, kuulo, motoriikka) ja keskittymään, pelkän näpertelemisen sijaan.

Kunhan tämä digihöpötys on ollut muutaman vuoden kouluissa, tulemme saamaan sukupolven, joka ei osaa sitäkään vähän kun nykynuoret. Saamme sukupolven, joka on kiinni aikansa härpäkkeissä ja ohjelmistoissa ja täysin hukassa heti kun tietokone ei anna valmiita esipurtuja vastuksia.

Tässä on suuri riski, että seuraavan sukupolven elämän perustaidot rapautuvat niin perusteellisesti, että pohja tippuu pois kaikelta innovaatiolta ja kehitykseltä.

[J. Lannan haamu]

^ Bravo!

[AkseliMaki]

Kuten moni ketjussa on jo todennut, niin nämä digijutut ovat pitkälti hypeä ilman järkeä.

Tällä hetkellä on meneillään muodikas ajatus, että kaiken maailman tietokoneet sovelluksineen, jotenkin edistäisivät lasten oppimista. Ihan kun tietokoneista olisi joku sellainen puute nuorilla, että niitä pitää vielä saada koululuokkiinkin.

Pedagogisesti on paljon tehokkaampaa, että tekee samalla kun opetetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kynällä ja paperilla pistetään alas se mitä opettaja esittää luokan edessä ja omista muistiinpanoista ja kirjoista sitten luetaan kokeisiin.

Itse kirjoitetulla - siis ihan käsin kirjoitetuilla, ei koneella kirjoitetuilla - muistiinpanoilla on nimittäin paljon voimakkaampi muistamis- ja osaamisvaikutus kun valmiin materiaalin selaaminen tietsikalta.

Tässä toimi ilmeisesti joku motoriikka ja assosiaatiosysteemi, joka vahvistaa aivojen muistamista kun oppilas tavallaan itse luo oman oppimateriaalinsa käyttämällä useita aisteja kerralla pelkän kuuntelemisen sijaan.

Asian voi verrata piirtämiseen. Harva taiteilija kun on menestynyt värittämällä valmiita kuvakirjoja. Menestyjät aloittavat harjoittelemalla puhtaalla paperilla ja piirtävät ilman avustusta tehden virheitä ja korjaten. Tämä prosessi luo sen käytännön taidon, jolla sitten voi tehdä menestyvää taidetta.
Samalla lailla puuseppä oppii taidot veistämällä raa'asta puupalikasta eikä liimaamalla valmiita esisahattuja palikoita yhteen.

Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla.

Nämä digilaitteet ovat rahan ja ajan tuhlausta. Ne heikentävät oppimista ja koska oppilailla on jo runsaasti tietokoneita käytössä arjessa, olisi hyvä pyhittää edes koululuokka käytännön konkreettisen oppimiseen, missä joutuu käyttämään monia aisteja (näkö, kuulo, motoriikka) ja keskittymään, pelkän näpertelemisen sijaan.

Kunhan tämä digihöpötys on ollut muutaman vuoden kouluissa, tulemme saamaan sukupolven, joka ei osaa sitäkään vähän kun nykynuoret. Saamme sukupolven, joka on kiinni aikansa härpäkkeissä ja ohjelmistoissa ja täysin hukassa heti kun tietokone ei anna valmiita esipurtuja vastuksia.

Tässä on suuri riski, että seuraavan sukupolven elämän perustaidot rapautuvat niin perusteellisesti, että pohja tippuu pois kaikelta innovaatiolta ja kehitykseltä.

Samaa mieltä siitä että suurin osa digi-digi jutuista on puhdasta hypetystä.

Mutta oppiminen. Onko kouluissa tarkoitus oppia tietoa? Vai oppia jotain muuta? Otat esimerkiksi kaksi erilaista käden taitoa vaativaa asiaa.

Mitä koulussa olisi tarkoitus oppia käyttämään, kyniä ja paperia, joita ihmiset eivät juurikaan enää käytä? Kas kun ei kirjoituskoneen nauhan vaihtoa.

Tai tietokoneesta sulla on tälläinen varsin negatiivinen käsitys
"Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla."

Eikö sama päde enemmän opettajan oppituntia varten, mahdollisesti vuosikausien aikana luoma materiaali, ja hitaasti uudistuvat kirjat ja niiden sisältö, ole ihan samanlaista valmiiksi pureskeltua tietoa? Enemmänkin.

Mulla on käsitys että nykyään kouluissa osataan keskittyä tarkeämpään asiaan kuin tietoon tai kynällä kirjoittamiseen. Ainakin paremmin kuin itse pari vuosikymmentä sitten koulua käydessä huomasin.

[Joutilas]

Hyvä kirjoitus, Totti. Muutamia lisähuomioita.

Kuten moni ketjussa on jo todennut, niin nämä digijutut ovat pitkälti hypeä ilman järkeä.

Niissä on pitkälti hypeä - mutta oikein käytettynä toimivat mainiosti.

Tällä hetkellä on meneillään muodikas ajatus, että kaiken maailman tietokoneet sovelluksineen, jotenkin edistäisivät lasten oppimista. Ihan kun tietokoneista olisi joku sellainen puute nuorilla, että niitä pitää vielä saada koululuokkiinkin.

Tietokoneet sovelluksineen edistävät lasten oppimista. Edellytyksenä on se, että opettaja osaa käyttää tekniikkaa opetuksessa hyväkseen.

Lapset myös itseoppivat (parhaimmillaan) tietokoneiden+sovellusten kanssa. Tavoitteellisessa opetuksessa on kyllä mielestäni parasta, että oppiminen tapahtuu ohjatusti/seuratusti. (Olen konservatiivinen...)

Pedagogisesti on paljon tehokkaampaa, että tekee samalla kun opetetaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kynällä ja paperilla pistetään alas se mitä opettaja esittää luokan edessä ja omista muistiinpanoista ja kirjoista sitten luetaan kokeisiin.

Ensimmäinen lause pitää paikkansa. Toinen on puuta heinää. Sillä, miten esimerkiksi muistiinpanoja tehdään ei ole merkitystä. Opettajan muistiinpanoja kopioimista pidettiin jo vuosituhannen vaihteessa yleisesti tehottomana. (Suoritin silloin kasvatustieteiden cum lauden. Tarinaan liittyy punahiuksinen nainen.)

Itse kirjoitetulla - siis ihan käsin kirjoitetuilla, ei koneella kirjoitetuilla - muistiinpanoilla on nimittäin paljon voimakkaampi muistamis- ja osaamisvaikutus kun valmiin materiaalin selaaminen tietsikalta.

Käsinkirjoittaminen on vaivallisempaa ja hitaampaa. Oppilas keskittyy yhteen lauseeseen pidempään kuin tietokoneella kirjoittaessa (mikä on siis hyvä juttu). Mutta tietokoneella kirjoittaessa saa tehtyä enemmä sisältöä. Jotkut tietokoneohjelmat ovat mainioita muistiinpanojen tekemiseen. (Mainitaan vaikka mindmap, vaikka olen kyllä itse luopunut kyseisestä menetelmästä.)

Valitettavasti olen joutunut ammattiin, jossa muistiinpanojen, havaintojen, mallien, esimerkkien, hahmotelmien ja kaiken sellaisen paskan tekeminen on osa (lähes olematonta) ammattitaitoani. Yksi tärkeä taito on ymmärtää milloin piirretään paperille ja milloin tehdään tietokoneella. Ensimmäistä käytetään kun ollaan ideoimassa (tai humalassa) ja toista sitten kun ollaan pääsemässä lähemmäksi valmista.

En tiedä miksei sama toimisi oppilailla? Niinhän nykyään tehdään suomalaisessa opetuksessa. (No, ainakin lukioasteella.)

Tässä toimi ilmeisesti joku motoriikka ja assosiaatiosysteemi, joka vahvistaa aivojen muistamista kun oppilas tavallaan itse luo oman oppimateriaalinsa käyttämällä useita aisteja kerralla pelkän kuuntelemisen sijaan.

Tuo pitää paikkaansa. Siitä on tutkimustuloksia, joita en aio kaivella.

Asian voi verrata piirtämiseen. Harva taiteilija kun on menestynyt värittämällä valmiita kuvakirjoja. Menestyjät aloittavat harjoittelemalla puhtaalla paperilla ja piirtävät ilman avustusta tehden virheitä ja korjaten. Tämä prosessi luo sen käytännön taidon, jolla sitten voi tehdä menestyvää taidetta.
Samalla lailla puuseppä oppii taidot veistämällä raa'asta puupalikasta eikä liimaamalla valmiita esisahattuja palikoita yhteen.

Tuo oli aika huono analogia. Tietokone mahdollistaa luovuuden käytön jopa rikkaammin kuin kynän ja paperin käyttö. Tietokoneella on oma vastineensa "värityskirjoille", mutta helvetisti mahdollisuuksia niille ketkä haluaa aloittaa "valkoiselta paperilta".

Minulle maksetaan sekä kynän ja paperin, että tietokoneen käytöstä. En tulisi toimeen ilman kumpaakaan. Omille lapsilleni opetan molempia. (... öh... Valehtelin: olen opettanut vain tietotekniikan käyttöä, sillä siinä toisessa ovat olleet aina minua parempia...)

Tietokone on juuri sellainen valmis palikka, missä asiat on puoliksi tai kokonaan valmiiksi purtu oppilaille. Mitään oppimista ei enää ole jos opettelu kiteytyy valmiin tiedon hakemiseen tai pelaamiseen esitäytetyillä vaihtoehdoilla.

Tuo on mahdollista tietokoneavusteisesti. Se on silloin huonoa tietokoneavusteista opetusta.

Myös kynällä ja paperilla voidaan tehdä paskaa opetusta. Esimerkiksi juuri opettajan muistiinpanojen kopioiminen on sitä. Mekaaninen työ on huono opettamaan.

Nämä digilaitteet ovat rahan ja ajan tuhlausta. Ne heikentävät oppimista ja koska oppilailla on jo runsaasti tietokoneita käytössä arjessa, olisi hyvä pyhittää edes koululuokka käytännön konkreettisen oppimiseen, missä joutuu käyttämään monia aisteja (näkö, kuulo, motoriikka) ja keskittymään, pelkän näpertelemisen sijaan.

Digilaitteet eivät ole oikein käytettynä tuhlausta. Ne ovat vain työkaluja, joita voidaan käyttää oikein tai väärin, tai jotain siltä väliltä. Oikein käytettynä vahvistavat oppimista. Onneksi mainitsit näön, kuulon ja motoriikan, sillä pelien avulla niitä voidaan parantaa. :-)

Kunhan tämä digihöpötys on ollut muutaman vuoden kouluissa, tulemme saamaan sukupolven, joka ei osaa sitäkään vähän kun nykynuoret. Saamme sukupolven, joka on kiinni aikansa härpäkkeissä ja ohjelmistoissa ja täysin hukassa heti kun tietokone ei anna valmiita esipurtuja vastuksia.

Digihöpöttäjien sukupolvi tulee osaamaan paljon erilaisia taitoja, mitä vaikkapa oma sukupolveni ei osaa. (En tiedä mihin sukupolveen kuulun... olen ehkä digisukupolvi 1:stä ja lapseni 2:sta.) Minun lapseni eivät tule ikinä menemään tukkimetsään, peltohommiin, syöttämään lehmiä, pilkkomaan klapeja tai tekemään muita asioita, joita minä osasin nuorena. Se on merkki siitä että yhteiskunta on muuttunut. Tämän asian suhteen sanon, että parempaan suutaan.

Tässä on suuri riski, että seuraavan sukupolven elämän perustaidot rapautuvat niin perusteellisesti, että pohja tippuu pois kaikelta innovaatiolta ja kehitykseltä.

Innovaatiota ja kehitystä ei paranneta rajaamalla mahdollisuuksia. Annetaan lasten tutustua kaikkiin maailmoihin ja kukin valitkoon sieltä ne jutut mitkä toimii.

Koska kirjoitin paljon, tiivistän ajatukseni yhteen sanaan: Tietotekniikka on vain väline opetuksessa ja sellaisenaan ei takaa opetuksen laatua, mutta oikein käytettynä mahdollistaa sen. Tietotekniikka on osa nykyaikaa ja tulevaisuutta. Minun/meidän sukupolveni on ollut kehittämässä sitä ja meidän lapset vie sen vielä pidemmälle.

[Totti]

Mitä koulussa olisi tarkoitus oppia käyttämään, kyniä ja paperia, joita ihmiset eivät juurikaan enää käytä? Kas kun ei kirjoituskoneen nauhan vaihtoa.

Kynää ja paperia käytetään erittäin paljon edelleen, mutta eri lailla kun ennen.
Nykyään romaaneja ei kirjoiteta käsin vaan kirjoittaminen on enemmän muistiinpanotyylistä. Kirjoituskone korvasi romaanin käsikirjoituksen, jonka vuorostaan korvasi tekstieditori. Kirjoituskone on siis turha välivaihe manuaalisen ja automatisoidun kirjoituksen välillä.

Mutta olennaista ei ole mitä käytetään vaan millä aloitetaan. Kirjoittaminen on kävelemisestä seuraava perustaito, missä tarkoitus ei pelkästään ole oppia suttaamaan merkkejä paperille vaan käyttämään käsiä, joka kehittää motoriikkaa sekä hienomekaniikkaan liittyvää aivotoimintaa.

Pedagogisesti tiedetään myös, että käsin kirjoittaminen auttaa sisäistämään aiheen paremmin kun valmiiden tekstien lukeminen.
Etenkin lyhyissä teksteissä, tyyliin matikkatunnin kaavat, käsinkirjoitus on tehokas tapa. Ei tietenkään ole mitään mieltä alkaa kopioimaan kokonaisia kirjoja käsin.

Tai tietokoneesta sulla on tälläinen varsin negatiivinen käsitys

Käytän tietokonetta erittäin paljon joka päivä ja olen varsin perillä niistä kaikin tavoin. Sen perusteella sanon, että tietokone on parhaimmillaan työkaluna, ei yleisenä oppimenetelmänä (ellei tarkoitus ole oppia ohjelmointia tms.).

Eikö sama päde enemmän opettajan oppituntia varten, mahdollisesti vuosikausien aikana luoma materiaali, ja hitaasti uudistuvat kirjat ja niiden sisältö, ole ihan samanlaista valmiiksi pureskeltua tietoa? Enemmänkin.

Ei. Oppikirjat aina täydennetään erilaisilla muistinpanoilla. Hyvin harva aine opetellaan pelkästään oppikirjaan tukeutuen ilman minkäänlaista omaa kirjoittamista.

Siirtyessään tietokoneisiin korvataan yleensä sekä oppikirja, että muistiinpanot. Oppimateriaalista tulee valmiiksi purtua, missä oppilaan omaa aktivisuutta ei vaadita.

Me tiedämme jo ulkomailta, että tietokoneistetut yleisluokat eivät toimi erityisen hyvin. Arvosanat laskevat kun siirrytään liitutaulusta läppäreihin.

Syy on mm. pedagoginen. Kun kaikki tieto on koneella oppilas helposti ajattelee ettei tarvitse seurata opettajan puheita tunneilla vaan asiat voi katsoa koneelta jälkikäteen. Tunnin aika tuhlataan silloin kikattelemiseen ja pelleilemiseen. Ts. siirrytään opettamisesta itseoppimiseen, joka ei lainkaan ole soveltuva menetelmä nuorille.
Toinen ongelma on tietokoneiden viemä huomio opettajalta. Koneissa on pelejä, chättejä ja hakutoimintoja, joilla helposti aletaan leikkimään tunnin aikana. Tämä heikentää oppilaiden huomion itse aiheesta ja lopulta tunnilla istutaan vaan tuhlaamassa aikaa.


Kuten jo mainitsin tietokone on työkalu, ei oppimismenetelmä. Kouluissa tulisi sen takia edelleen pysyä perinteisissä pedagogisesti tehokkaissa menetelmissä. Kun oppilaat osaavat perusasiat, tietokone voi tulla työkaluna mukaan korkeimmissa asteissa.

Ihan samalla lailla toimitan esim. koulun veistotunneilla. Pienimmät käyttävät vasaraa, talttoja ja käsihöyliä. Yläasteella on ehkä sitten tarjolla sähkötyökaluja, joilla saa nopeammin tuloksia aikaan suurimmilla kappaleilla.

Olisi täysin järjetöntä ohittaa käsityökalut kokonaan ja opetella puutyöt sähkötyökaluilla jo alun alkaen. Syy on se, että käsin tehtynä puun käyttäytyminen ja finessi tulee paremmin selville kun koneiden kanssa. Kun hallitsee puun käyttäytymisen, ymmärtää ja osaa paremmin työstää materiaalia koneella.

Tämä sama logiikka toimii myös opetuksessa tietokoneiden kanssa.

[sivullinen.]

Vaan eiväthän opettajat tällaista vaadi. Tietotekniikkaa ei käytetä raakaan oppimiseen vaan sitä käytetään viihtymiseen. Ja sitten ihmetellään oppimistulosten heikkenemistä.

Mikä on "viihtymisen" ja "raa'an oppimisen" ero? Pitääkö sen sattua ollakseen tehokasta; pitääkö lääkkeen olla pahaa vaikuttaakseen? Vai onko kyse tuloksista: Tarkoittaako viihtyminen viihteellisemmän sisällön oppimista ja raaka oppiminen tärkeämmän sisällön oppimista?

Verkkopankissa laskun maksaminen on kivempaa ja helpompaa kuin pankin tiskillä asiointi. Siksikö pitäisi opettaa pankin tiskillä asiointia? Hevosella kyntäminen on hankalampaa kuin traktorilla kyntäminen. Traktorilla ajelu on pelkkää viihdettä. Nykyaikaiset tavat ovat nykyaikaisiksi tavoiksi tulleet, koska ne ovat olleet mukavampia ja helpompia ratkaisuja samaan ongelmaan kuin entisaikaiset tavat -- muutenhan entisaikaisista tavoista ei olisi luovuttukkaan --. Peruskoulu on täydellinen osoitus roikkumisesta menneisyydessä, jota ei enää ole edes olemassakaan muualla kuin julkisen sektorin muissa virastoissa. Viime vuosituhannelle jäänyt peruskoulu valmentaa siten ihmisiä hyvin työskentelemään virastoissa, joissa työskennellään yhä viime vuosituhannen tapaan. Todellisuuden kannalta viihteellisten asioiden oppiminen, kuten verkkopankin käyttö, on huomattavasti sisällöltään hyödyllisempää kuin pankkitiskillä asioinnin oppimininen -- vaikka olisikin "viihtymistä" --.

Älypuhelimella voi ottaa valokuvia. Viime vuosituhannella harva nuori omisti kameran, ja siten valokuvaus oli harvinainen harrastus, ja siksi peruskoulussa ei ymmärretä, miten valokuvauksella ja vielä paremmin videoinnilla pystyy viestimään ajatuksiaan paljon paremmin kuin paperisilla ryhmätöillä. Nuoret ovat tietenkin tämän tajunneet ja kuvaavat ja vlogaavat. Älypuhelimelle voi katsoa junan aikataulun. Viime vuosituhannella junan aikataulu katsottiin paperisesta aikataululapusta, joita sai ottaa rautatieasemilta. Peruskoulu elää yhä sitä aikaa; nuoret eivät elä. Älypuhelimesta näkee kaupungin kartan. Viime vuosituhannella kartta oli paperia. Peruskoulu kuvittelee karttojen yhä olevan paperia; nuoret eivät kuvittele. Viime vuosituhannella luettiin tietosanakirjoja ja sanomalehtiä. Nyt on Google ja some. Nyt eletään 2000-lukua -- ja jopa 2010-lukua --; peruskouluissa eletään yhä 1900-lukua -- eikä edes 1990-lukua --.

Asia ei parane yhtään selittelemällä mitään "pedagogiasta" tai muista latinalaisista latteuksista. Kynän käyttö on taito itsessään; siitä käytettiin ennen nimitystä kirjoitustaito. Nykyään tietokoneella ja älypuhelimella kirjoittaminen tarkoittaa kirjoitustaitoa. Jos sinulla on kynä ja paperia ja älypuhelin, ja haluat tietää, koska lähtee seuraava juna Tampereelle, voit kirjoittaa kynällä paperille mitä haluat, etkä tule yhtään avustetummaksi, mutta jos osaat kirjoittaa sen Googlelle älypuhelimella, saat tiedon; jos et osaa, kävelet rautatieasemalle etsimään sitä aikataululappua, joita ei kai enää olekkaan. Älypuhelimen käyttötaidosta itsessään on tullut hyvinnopeasti lähes tärkein taito nyky-yhteiskunnassa tiettyjen perustaitojen, kuten syömisen ja nukkumisen lisäksi. Se on tämän päivän kirjoitustaito. Älypuhelimen käyttötaitoa ei opeteta koulussa, eikä sen oppimiseksi sitä ole pakko opettakkaan koulussa, mutta mitä virkaa on koululla, jossa ei mitään hyödyllistä opeteta?

Otan vielä toisen esimerkin. Minä en osaisi laskea monimutkaisia laskuja laskutikulla -- ainakaan ilman suurta tuskaa ja ohjeita --. Silti osaan laskea -- jopa niitä monimutkaisia laskuja --. Osaan käyttää älypuhelinta niiden laskemiseen. Voidaankin sanoa tässä maassa olevan kolmenlaisia ihmisiä: Niitä, joilla on aina laskutikku mukana; niitä, joilla on aina älypuhelin mukana; ja niitä, jotka eivät osaa laskea monimutkaisia laskuja. Kukin voi itse valita, mihin ryhmään kuuluu, mutta siihen en usko, että monimutkaisia laskuja kukaan laskee päässään tai edes siedettävässä ajassa paperilla ja kynällä. Olisin esimerkiksi kiinnostunut kuulemaan, mihin ryhmään teknologista kehitystä niin voimakkaasti vastustava Totti kokee itsensä kuuluvaksi; onko hänellä älypuhelin ja osaako hän sitä käyttää, ja jos on ja osaa, niin miksi sitä silti vastustaa?

Lopuksi vielä haluaisin tyrmätä käsitteen "oppia tietoa". Se on jotain aivan käsittämätöntä. Se on käsite, joka ei tarkoita mitään, mutta jolla jokainen voi perustella kantansa. Mitään tietoa ei ole olemassakaan ilman yhteyttä todellisuuteen; sellainen "tieto" on absurdia tietoa lentävistä lehmistä ja muista mielikuvituksen tuotteista. Todellisuudessakin suurin osa tiedosta on täysin tarpeetonta ja turhaa, kuten se, koska faarao Tutankhamon hallitsi ja miten hänen nimensä kirjoitetaan hieroglyfeillä. Sellaista tietoa ei kannata tankata. Sitä voi hakea Googlella, jos tarve tulee vastaan tai jos haluaa itseään viihdyttää. Kirjoistakin tietenkin sen voi lukea, kuten minä olen tehnyt, mutta ei se tee siitä yhtään parempaa. Kuten jo sanoin turhan tiedon tankkaus eli pelkkä katekismuksen ulkolukutaito on todettu jo satoja vuosia sitten hyödyttömäksi ja haitalliseksi, ja kansakoulumme isäksi tullut Uno Cygnaeus tiesi sen ja rakensi kansakoulun käytännön hyötyjä opettavaksi. Nykyaikana se tarkoittaisi esimerkiksi älypuhelimella valokuvausta. Suomen kansakoulujärjestelmä olikin erittäin hyvä ja tehokas ja sen perintönä meillä on hyvin oppinut väestö. Mutta 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä sosialismin päästyä valtaan, se toi meille Itä-Saksasta peruskoulun -- ja vieläpä ilman sen perusajatusten sisäistämistä --, joka pikku hiljaa hivuttaen on onnistunut tuhoamaan tätä perintöämme. Peruskoulu pitää meidät kiinni sosialismissa. Se on saatanasta.

[sivullinen.]

Kynää ja paperia käytetään erittäin paljon edelleen, mutta eri lailla kun ennen.
Nykyään romaaneja ei kirjoiteta käsin vaan kirjoittaminen on enemmän muistiinpanotyylistä.

Sinä teet muistiinpanosi kynällä ja paperilla. Minä teen muistiinpanoni älypuhelimella ja usein jopa valokuvina. Sinun tapasi ei tee sinusta yhtään minua älykkäämpää -- eikä välttämättä toisinpäinkään --, mutta voin väittää, että valokuva kauniista kukasta kertoo enemmän kuin paperille taiteiltu lausahdus: Näin tänään kauniin kukan.

Hienomotoristen taitojen kehittäminen lyijykynän käytön opetuksen perusteena kuulostaa minusta epätoivoiselta yritykseltä keksiä tarkoitus asialle, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Sosialistit voisivat sellaisen keksiä pakkoviittomakielen ottamiseksi opetusohjelmiin. Minä tyydyn osaamaan muutaman suosituimman käsimerkin, joilla voi osoittaa esimerkiksi mielipiteensä toisesta, ja olemaan muutenkin hienomotorisesti rajoittunut juntti.

[JJohannes]

Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. Se saa myös aikaan sellaisia harhoja, että toisaalta nykynuoret ovat vaan jatkuvasti taitavampia ja taitavampia tietotekniikan käyttäjiä ja toisaalta heidän pitäisi olla yhä enemmän tekemisissä teknolelujen kanssa, jotta heistä kaikista tulee "koodareita" tms.

Itseasiassa ihmisten, ja eritoten nuorten, tietotekniset valmiudet ovat pikemminkin huonontuneet.

Voinen ottaa esimerkiksi oman isäni. Hän on ollut koko ikänsä toimistotöissä, mutta muulla kuin teknillis-tieteellisellä alalla. Siten hän ei ollut niitä pioneereja, jotka olisivat 70-luvun lopulla näpytelleet terminaaliin komentoja keskustietokoneelle tai pelannut reikäkorttien kanssa vaikkapa tilastotokeskuksessa tai pankissa. Kuitenkin aivan 80-luvun viimeisinä vuosina hänen silloiselle työpaikalleen hankittiin joillekin työntekijöille henkilökohtainen tietokone toimistotöitä varten. Parisen vuotta myöhemmin, joskus -90 tai -91, isäni hankki tietotekniikasta ymmärtävän tuttavansa avustuksella jo silloin hieman vanhanaikaisen Macintosh 512k:n kotitietokoneekseen. Tuolla koneella kirjoitin itsekin ensimmäisen kouluesitelmäni aiheesta dinosaurukset! Isäni oli vuosikaudet Mac-käyttäjä (mm. Mac II ja PowerBook), mutta siirtyi Windowsiin 90-luvun lopulla. Huikea 14,4 kilobitin modeemi meillä oli vuodesta -95 sähköpostia ja varhaista web-surffailua varten.

Kun aloin olla vanhempi ja minä ja kaverini kiinnostuimme tietokoneista ja roikuimme modeemiyhteyksillämme varhaisen internetin ihmeellisessä maailmassa, isäni pikkuhiljaa alkoi kysellä minulta neuvoja tietotekniikkaa ja laitehankintoja koskien. Yläasteikäisinähän väännettiin jo sujuvasti webbisivuja ja yksinkertaisia ohjelmia C- ja Java-kielillä. Tuolloin oli jokseenkin selviö, että vaikka joidenkin vanhempien työpaikoille ja osan koteihinkin oli saatu tietokone, nuoriso ymmärsi niistä härveleistä usein enemmän.

Kuitenkin, kun sittemmin menin opiskelemaan ja muutin pois kotoa, olen saanut huomata, että isäni edelleen pärjää tietokoneiden kanssa lopulta kuitenkin aika hyvin. Toki hän joskus kysyy neuvoa jossain asiassa, mutta luultavasti osaisi googlettaakin vastauksen. Hän osaa asentaa, poistaa ja päivittää ohjelmia, osaa käyttää kaikkia toimisto-ohjelmia aivan sujuvasti, pitää virustorjunnan ja palomuurin ajan tasalla ja toiminnassa, osaa yksinkertaisen kuvankäsittelyn, tiedostojen paketoinnin ja pakettien purun, osaa käyttää BitTorrenttia, osaa soittaa musiikkia ja videoita järkevillä ohjelmilla, ei lataile netistä mitään epäilyttävää ja käyttää adblockeria selaimessa. Hän osaa sulkea kaatuneet ohjelmat tehtävienhallinnasta ja bootata koko koneen, jos se jumittuu, hän osaa eheyttää kovalevyn ja formatoida muisitikun. Hän tietää, mitä komponentteja tietokoneen keskusyksikkö sisältää ja mitä ne tekevät ja osaa irroittaa kaikki koneen johdot ja laittaa ne takaisin oikeille paikoilleen. Hän ymmärtää yksinkertaisella tasolla, miten tietokoneohjelmointi tai webbisivujen tekeminen HTML:lla tapahtuu ja mitä ovat esimerkiksi tietokannat, mikä on kilobitti ja mikä gigatavu.

Ja nyt kysynkin, että kuinka moni tämän päivän 15-16-vuotias pystyisi edes samaan? Valitettavasti jotkut nuoret eivät edes joskus 2005 enää tienneet, mikä on "tiedosto" tai "ohjelma". Tietokoneella oli vaan "iTunes" ja kaikki tietokoneella oleva musiikki sijaitsi ilmeisesti tuossa "iTunesissa". Jos sen sijaan tutustui tietotekniikkaan 90-luvulla, asiat kuten käyttöjärjestelmä tai tiedosto tulivat väistämättä tutuiksi. Silloin moni väänsi itse HTML:lla webbisivut ja lähetti ne FTP:lla jonnekin palvelimelle, tai konffasi IMAPin toimimaan Outlookissa, tai pienenteli varhaisia digikuvia ja sääteli niiden värejä Photoshopissa. Siunattuja ovat ne, jotka alkoivat käyttää tietokoneita jo 80-luvulla. Nykyään voi näppäimen painalluksella perustaa blogin jonnekin Wordpressiin, asentaa Whatsappin kännykkään tai lisätä kuvaan Instagram-filtterin. Ja samalla on "koodarin" ura vain yhä kauempana nykypäivän tietotekniikan käyttäjistä. Herrajumala, lähes eläkeikäisestä isästäni saisi varmaan pienemmällä vaivalla ja opetuksella frontend developerin kuin keskimääräisestä helsinkiläisestä ysiluokkalaisesta.

[Joutilas]

Kiitos, Totti, hyvästä inputista keskusteluun. En kommentoi kaikkia ajatuksiasi, sillä joutuisin toistamaan itseäni (viitaten edelliseen vastaukseeni.) Miniluv vihaa minua, ja pienimmästäkin erheestä minua taas rangaistaan, joten pyrin olemaan tiivis.

... Kirjoituskone on siis turha välivaihe manuaalisen ja automatisoidun kirjoituksen välillä.

Käsitteet "manuaalinen" ja "automatisoitu" kirjoittaminen ovat absurdeja.

Kirjoittaminen on aina manuaalista.

Käytän tietokonetta erittäin paljon joka päivä ja olen varsin perillä niistä kaikin tavoin. Sen perusteella sanon, että tietokone on parhaimmillaan työkaluna, ei yleisenä oppimenetelmänä (ellei tarkoitus ole oppia ohjelmointia tms.).

Olisi aivan idioottimaista ajatella, että joku näkisi tietokoneen "yleisenä oppimenetelmänä", sillä kyseessä ei ole edes menetelmä vaan työkalu. Kukaan ei ajattele noin.

Siirtyessään tietokoneisiin korvataan yleensä sekä oppikirja, että muistiinpanot. Oppimateriaalista tulee valmiiksi purtua, missä oppilaan omaa aktivisuutta ei vaadita.

Fantasiasi on mielenkiintoinen ja itseasiassa kannatan sitä. Oppikirjoja ei olla vielä korvattu tietoteknisin välinein, vaikka ehkä pitäisi. Ajatuksesi siitä, että oppimateriaali heikkenee digitalisoinnin myötä on harhakuvitelma.

Toinen ongelma on tietokoneiden viemä huomio opettajalta. Koneissa on pelejä, chättejä ja hakutoimintoja, joilla helposti aletaan leikkimään tunnin aikana. Tämä heikentää oppilaiden huomion itse aiheesta ja lopulta tunnilla istutaan vaan tuhlaamassa aikaa.

Mainitsit juuri liudan oikeita ongelmia - joihin on olemassa ratkaisu viidessä minutissa.

Kuten jo mainitsin tietokone on työkalu, ei oppimismenetelmä. Kouluissa tulisi sen takia edelleen pysyä perinteisissä pedagogisesti tehokkaissa menetelmissä. Kun oppilaat osaavat perusasiat, tietokone voi tulla työkaluna mukaan korkeimmissa asteissa.

Kyllä, tietokone on työkalu. Ehkä joskus tajuat sen myös oikeasti. "Perinteisiä menetelmiä" (joita et erottele) ei pidetä yleisesti tehokkaampina. (Vaikka ehkä haluaisit niin.)

Ihan samalla lailla toimitan esim. koulun veistotunneilla. Pienimmät käyttävät vasaraa, talttoja ja käsihöyliä. Yläasteella on ehkä sitten tarjolla sähkötyökaluja, joilla saa nopeammin tuloksia aikaan suurimmilla kappaleilla.

Päätin aloittaa taas amfetamiinin suonensisäisen käytön. Keksin pian relevanssin tuon kommentin ja keskustelun aiheen kanssa.

Tietokoneella ei veistetä puupalikoita. Höylällä ei ohjelmoida "kilpikonnaa" kotiin.

Olisi täysin järjetöntä ohittaa käsityökalut kokonaan ja opetella puutyöt sähkötyökaluilla jo alun alkaen. Syy on se, että käsin tehtynä puun käyttäytyminen ja finessi tulee paremmin selville kun koneiden kanssa. Kun hallitsee puun käyttäytymisen, ymmärtää ja osaa paremmin työstää materiaalia koneella.

Olen samaa mieltä, mutta kun sinun pointtisi liittyen tietotekniikkaan olisi samassa analogiassa: "Sähkötyökalujen käyttö opetuksessa pitää kieltää sillä käsipeleilläkin saa tehtyä reiän puuhun."

Tämä sama logiikka toimii myös opetuksessa tietokoneiden kanssa.

Joo, juuri niin. Sama logiikka toimii, eli sanot: sähkötyökalujen käyttö on kielletty puukäsitöissä, tekstiilitöissä pitää käsin ommella, kotitalousopetuksessa ruoka tehdään nuotiolla, liikunnassa on vaan pesäpalloa, äidinkielentunnilla luetaan vain Kalevalaa, tietojenkästittelyssä käytetään helmitaulua... Tämä kuulostaa vittuilulta, mutta elämä menee eteenpäin kaikilla osa-alueilla, ja ainakin minä haluan, että mun kakarat menee mukana. Ehkä jopa etunenässä jos mahdollista.

Meidän lapset tulee taistelemaan leivästään globaaleilla markkinoilla. Minä teen sitä jo itse. Sinä voit, Totti, ystäväni, ajatella omista lapsistasi tai lastenlapsistasi mitä haluat, mutta minä tiedän mihin suuntaan aion omia lapsiani opastaa.

[Joutilas]

JJohannes, hyvä kirjoitus ja aiheeseen hyvin iskevä. Heitän muutamia vastapalloja.

Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. (...)

Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.

Onneksi nykyajan nuorten ei tarvitse sekaantua noihin vanhoihin asioihin, vaikka tämänkin viestin kirjoittaminen onnistuu vain, koska takana pyörii sitä vanhaa kuraa.

Nuorten tietotekniset valmiudet ovat huonontuneet vain niissä asioissa, joita me vanhat kannot pidetään "taitoina".

Se, että isäsi on oppinut asentamaan ohjelman (ja paljon muuta) on hyvä juttu. Kunnioitettava saavutus. (Sanon tuon ihan vilpittömästi.) Ikäryhmässään isäsi kuuluu siihen 1% joka osaa nuo jutut.

Nykyajan nuorista osa tulee toimeen tietokoneiden kanssa ja osa ei. Sanon että 50% osaa ja 50% ei. Prosentti on siis parantunut.

((Nuo prosentit ovat siis omia heittojani)). Ei ole ihan reilua verrata ikäisekseen varsin edistynyttä isääsi koko nuorisoon.

Tulevaisuuden nuorten ei tarvitse osata kaikkia tietotekniikan primitiivejä, joiden kanssa me olemme tapelleet. Hyvä heille, sillä heillä on sitten enemmän aikaa varsinaiseen sisältöön.

Summary: Tietämys tietotekniikasta kasvaa kokoajan kaikilla osa-alueilla. Myös nuoret osaavat kokoaika enemmän.

Edit: typo

[Fjödörör Räkinen]

Mikä on "viihtymisen" ja "raa'an oppimisen" ero? Pitääkö sen sattua ollakseen tehokasta

Kyllä sen vähän pitää sattua, ainakin väsyttää ja tympäännyttää. Kun oppii ponnistelemaan tympääntymistä ja väsymistä vastaan, niin ennen pitkää saa myös kokemuksen siitä, kuinka nopeasti pystyy oppimaan, kun vain asettuu aloilleen ja oikeasti yrittää.

Monet ammattikirjailijat ovat kertoneet, että kirjaa ei synny koskaan, jos sitä yrittää kirjoittaa mielihyvän varassa. Jotta kirja syntyisi, on kirjoitettava silloinkin, kun vituttaa, ei lainkaan huvittaisi eikä järkevää tekstiä synny. Vaikka tietäisi, että teksti menee roskikseen, sitä on kirjoitettava silti.

Hannu Raittila totesi, että jos romaania ei saa kirjoitettua vuodessa, on vika asenteessa. Etukäteistyöhön saattaa kulua aikaa, mutta kun kirjoitusprosessin aloittaa, niin sitten se on vain pinnisteltävä tahdonvoimalla läpi.

Suomalaisissa oppilaitoksissa käytetään hävyttömän paljon aikaa oppimisen välttelyyn.

[JJohannes]

JJohannes, hyvä kirjoitus ja aiheeseen hyvin iskevä. Heitän muutamia vastapalloja.

Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. (...)

Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.

Onneksi nykyajan nuorten ei tarvitse sekaantua noihin vanhoihin asioihin, vaikka tämänkin viestin kirjoittaminen onnistuu vain, koska takana pyörii sitä vanhaa kuraa.

Nuorten tietotekniset valmiudet ovat huonontuneet vain niissä asioissa, joita me vanhat kannot pidetään "taitoina".

Jos nykyajan nuoret haluavat katsoa Netflixiä ja lähettää kuvia Instagrammiin, eivät he tietenkään tarvitsekaan wanhan ajan tietoteknisiä valmiuksia. Mutta jos haluaa ohjelmoida, tehdä oikeasti webbisivuja tms. täytyy edelleen ja 10 tai 20 vuodenkin päästä edelleen tietää ne asiat, jotka vaikkapa 90-luvun peruskäyttäjä oppi luonnostaan. Tässä on minusta kyse myös tietotekniikan roolin muuttumisesta. Tietotekniikan piti olla jotain, joka tulee mullistamaan tavan tehdä työtä ja käsitellä tietoa. Kuitenkaan tällä menolla tietotekniikka ei ole tulevaisuudessa muuta kuin työkalu, joka korvaa vanhat työkalut joilla tehtiin täsmälleen samoja asioita. Lähes kaikilla työpaikoilla on nykyään tietokone, mutta sitä tietokonetta, jonka laskentateho ja muistikapasiteetti on jopa monituhatkertainen 20-30 vuoden takaiseen, käytetään usein pelkästään esimerkiksi muistiinpanojen tekemiseen, perusaritmetiikkaan ja yksinkertaiseen yhteydenpitoon työkavereiden kesken. Laskentatehoa ja muistikapasiteettia hyödynnetään lähinnä viihdekäytössä, tuottavassa työssä sitä ei keskimäärin hyödynnetä sen enempää kuin vuosikymmeniä sittenkään. Itseäni hävettää aina, kun avaan Windowsin laskimen.

Nykypäivän tablettitietokone, joka ilmeisesti jo joillekin on korvannut niin desktopin kuin laptopin, on lopulta vain futuristinen muistilehtiön, kalenterin, taskulaskimen, levysoittimen, television ja puhelimen/kirjepostin korvaaja. Joo, se hoitaa toki nämä tehtävänsä enemmän tai vähemmän paremmin kuin alkuperäiset sovellukset hoitivat, mutta ei se mitenkään muuta maailmaa. Sen käyttäjä tekee samaa kuin joku teki 50 vuotta sitten, lopulta aika samalla tavalla mutta eri välineillä.

Toisaalta näinhän on jossain määrin kaiken teknologian kohdalla. Harvan enää nykypäivänä tarvitsee vaikkapa vaivata päätään sillä, miten hitossa ruuveja ja muttereita valmistetaan koska standariruuveja saa rautakaupasta lähes puoli-ilmaiseksi. Periaatteessa kuitenkin esim. ruuveja jyrsivien koneiden (vai mitä ovatkaan, en edes itse tiedä miten ruuveja valmistetaan!) suunnittelijoiden täytyy ymmärtää tuo prosessi melko hands-on-tasolla.

[Vesa Heimo]

...en edes itse tiedä miten ruuveja valmistetaan!) suunnittelijoiden täytyy ymmärtää tuo prosessi melko hands-on-tasolla.

Kiinnostuneet voivat mennä kirjastoon tai katsoa seuraavan videon https://www.youtube.com/watch?v=_pjbwFM1LM4 ja
https://www.youtube.com/watch?v=3kxcw08p_oY

[yks vaan]

Varmaan jokainen ketjussa voi olla samaa mieltä, tietotekniikan käytöllä on sijansa opetuksessa, mutta se käytännön toteutus on epämääräistä ja vaihtelevaa.

Samoin esim. se mitä ne oleelliset tietotekniset taidot ovat ja miten ne olisi tarkoitus oppia. Selkeys ja tavoitteellisuus kunniaan.

[Joutilas]

Jos nykyajan nuoret haluavat katsoa Netflixiä ja lähettää kuvia Instagrammiin, eivät he tietenkään tarvitsekaan wanhan ajan tietoteknisiä valmiuksia. Mutta jos haluaa ohjelmoida, tehdä oikeasti webbisivuja tms. täytyy edelleen ja 10 tai 20 vuodenkin päästä edelleen tietää ne asiat, jotka vaikkapa 90-luvun peruskäyttäjä oppi luonnostaan.

Ensinnäkin, webbisivujen tekemisellä ja ohjelmoinnilla ei ole paljoakaan yhteyttä toisiinsa. Toisekseen, nykyään ohjelmoija tarvii eri taidot kuin 10-20 vuotta sitten.

i]Tietotekniikan piti olla jotain, joka tulee mullistamaan tavan tehdä työtä ja käsitellä tietoa[/i]. Kuitenkaan tällä menolla tietotekniikka ei ole tulevaisuudessa muuta kuin työkalu, joka korvaa vanhat työkalut joilla tehtiin täsmälleen samoja asioita.

Tietotekniikka on nimenomaan mullistanut tavan tehdä työ ja käsitellä tietoa. Se, että ehkä sinä et suostu sitä ymmärtämään tai et osaa käyttää tietokonetta muuhun kuin kynän ja paperin korvikkeena, ei tarkoita, että asia olisi muiden kohdalla niin.

[newspeak]

Ensinnäkin, webbisivujen tekemisellä ja ohjelmoinnilla ei ole paljoakaan yhteyttä toisiinsa. Toisekseen, nykyään ohjelmoija tarvii eri taidot kuin 10-20 vuotta sitten.

Siksi kannattaisikin miettiä millaisia sellaisia tietoja ja taitoja koulussa kannattaisi tietotekniikasta antaa, mitä oppilaat eivät voisi opetella omalla ajallaan. Osaamista pitää myös päivittää ja varmaankin näin myös tehdään. Leikillä ja peleillä on myös oma osansa opetuksessa ja ne saattavat innostaa ja tutustuttaa teknisiin asioihin, joihin muuten ei ole virikkeitä, mutta korvatessaan jotain sellaista, mitä ei tarvitse korvata, ne voivat olla myös haitaksi.

Tietotekniikka on nimenomaan mullistanut tavan tehdä työ ja käsitellä tietoa. Se, että ehkä sinä et suostu sitä ymmärtämään tai et osaa käyttää tietokonetta muuhun kuin kynän ja paperin korvikkeena, ei tarkoita, että asia olisi muiden kohdalla niin.

Paperin ja kynän korvikkeena tietotekniikalla on omat ongelmansa ja sen käyttö tekee monista yhteiskunnan osa-alueista, kuten terveydenhuollosta, hyvin haavoittuvaista silloin, kun tekniikka pettää. Tiedon jakamiseen se on kyllä nopeudessaan ylivertainen.

[Gunnar Hymén]

mä oon kerran tehny "dikkiloikan" koulun siivouskomerossa ranskankielen opettajan kanssa

[Leso]

Wanha, äärimmäisen epäluuloinen pikkukakkiainen kommentoi. 

Mitä enempi olen teknisen (tietokone ja sähköposti) tiedonvälityksen varassa, sitä enemmän käytän kynää ja paperia.
En ole kiinnostunut koko ajan olemaan ajan hermolla, koska se veisi ajatukseni pois niistä itse asioista. Olen ilomielin kyvytön käpy. Ja noin asian näen: tietotekniikka ja sen vaatimukset kiinnittävät ihmisten huomion pois oikeista asioista; tulee heistä teknologiariippuvaista massaa.

Tärkeimmät, salaisimmat ja vihapuheisimmat ajatukseni kirjoitan paperille.
Sitten revin ja riivin paperin silpuksi, ja toimitan takuuvarmaan roskikseen, tai poltan.
Mitään todistetta sanomisistani ei jää, päinvastoin kuin täällä intternetissä.

Mutta onhan se hyvä valjastaa lapset jo pienestä pitäen teknologian vangeiksi.
Hölmöjä on helppo hallita.

[Linkster]

Tietokone- ja digijutut ovat varsin tehokkaita työkaluja kunhan vain pelaavat. Valitettavasti näistä Gatesin vehkeistä on tullut jollain opilla "itseisarvoja" eli alkuperäisen työn tekemisen/tuottamisen lisäksi (joskus jopa sijaan) on tullutkin kaikennäköistä ohjelmiston preppaamista , päivittelyä ym toisarvoista turhaketta.
Siinä unohtuu äkkiä minkätakia nämä laitteet edes ovat olemassa. Suomalainen "tietoturvahype" (lue: valtion rahastaminen erilaisilla potilastietopyydyksillä yms) tietenkin maustaa keitosta entisestään.
Lapsille noista laitteista voi työkaluna ollakin jotain apua, opetuksen välineenä siis.
Hieman samanlainen yhtälö saattaa olla seurauksena kuin tutullani, joka tavoitteli täydellistä äänentoistoa(siis oikea hifistelijä). Luulin aikanaan että tuolla heebolla on varmasti hyviä levyjä vaikka kuinka paljon,mutta käsityksemme musiikin kuuntelusta oli kovin erinäköinen. Siinä missä oma levyhyllyni koostui jazz-,blues- ym juurimusiikkihelmistä, oli tällä kultakorvalla mm. upeita matalia taajuuksia toistava testilevy! Lisäksi kourallinen huonosti tuotettuja CD-levyjä.Siinä kaikki.
Tuossakin laitteiston kehittely vei pohjan siltä perimmäiseltä ajatukselta,toivotaan ettei "tikiloikkaavalle" koululle käy samoin.

[JJohannes]

Ensinnäkin, webbisivujen tekemisellä ja ohjelmoinnilla ei ole paljoakaan yhteyttä toisiinsa. Toisekseen, nykyään ohjelmoija tarvii eri taidot kuin 10-20 vuotta sitten.

Ei olekaan, mutta kyllä niissä edellytetään samantyyppisiä asioita. Tarvittavat taidot ovat sitä paitsi samoja, kuin 10-20 sitten. Edelleen moni vaikkapa rakentaa ja päivittää niitä webbisivuja SSH:n yli Gitillä pelkkää komentoriviä käyttäen. Edelleen pitää ymmärtää, mikä on esimerkiksi tiedosto, hakemisto, DLL-kirjasto tai IP-osoite. Ja edelleen on olemassa sekin diippi taso, jossa pitää ymmärtää symbolisia konekieliä, muistirekistereitä ja vaikka laiterajapintojen toimintaa. Tietysti voi olla, että joskus kymmenien tai satojen vuosien päästä konekieliset käskyt ja koko suorittimen toimintalogiikka ovat tuon päivän insinööreille vain käsittämättömiä viestejä ulkoavaruudesta, koska tietokoneet käytännössä suunnittelevat itse itsensä yms. mutta tuohon on varmaan vielä jonkin aikaa.

Tietotekniikka on nimenomaan mullistanut tavan tehdä työ ja käsitellä tietoa. Se, että ehkä sinä et suostu sitä ymmärtämään tai et osaa käyttää tietokonetta muuhun kuin kynän ja paperin korvikkeena, ei tarkoita, että asia olisi muiden kohdalla niin.

Mitä korkeammaksi abstraktiotasolla mennään, sitä suurempi osa käyttäjistä on vain teknisen sovelluksen passiivisia kuluttajia. Esimerkiksi joskus vuosikymmeniä sitten televisioita piti tietääkseni itse viritellä jotta sai kuvan näkyviin ja se vaati televisiotekniikkaan perehtymistä (ellei sitten kutsunut asentajaa virittämään). Minulle televisio on aina vaan ollut pelkkä musta taikalaatikko, josta saa yhtä nappia painamalla näkyviin typerryttävää viihdettä jota voi sohvalla löhöten tuijotella. En tietäisi tai ymmärtäisi mitään televisioista ja niiden toiminnasta, ellen olisi lukenut niistä jostain muualta.

Tämä kaventaa "monialaisia innovaatioita", jos asian haluaa niin ilmaista. Aina on valitettu, että asiakkaat ja myyjät ovat IT-järjestelmän toteuttamisen kannalta suurin haaste, koska he eivät tiedä, mitä haluavat, mikä on mahdollista ja mikä on järkevää. Tilanne ei ainakaan tule paranemaan tulevaisuudessa, kun tietotekniikka on yhä suuremmalle osalle vain magiaa, joka on abstrahoitu värikkääksi kuvaksi, tekstiksi ja ääneksi tiedostojen, asetusten, applikaatioiden, käyttöjärjestelmien ja verkkoyhteyksien yläpuolelle.

[sivullinen.]

Ongelmana on myös se, että virheellisesti ajatellaan, että ihmisten tietämys tietotekniikasta on parantunut kun tietotekniikka on arkipäiväistynyt ja tullut jokaisen kotiin ja työpaikalle. (...)

Ihmisten tietämys tietotekniikasta paranee kokoajan, ja ennen kaikkea abstraktiotaso nousee. Minä olen valitettavasti lapsena aloittanut Basic-ohjelmointikielellä ja joutunut sekaantumaan Assemblyyn. Siitä on evoluutio jatkunut ja hyvä niin.

Täsmälleen näin. Kehitys kehittyy ja ihmisten on pysyttävä kehityksessä mukana. Muuten ollaan kehityksestä jäljessä, ja koko kansan ollessa kehityksestä jäljessä maata voi kutsua kehitysmaaksi, enkä minä ainakaan sitä halua.

Syy, miksi halusin vastata viestiin, oli kuitenkin toinen ja sivistävämpi. Usein ajatellaan assemblyn olevan alhaisin taso, jolla tietokoneita voi hallita. Todellisuudessa on vielä sitäkin alempi taso "konekieli". Assembly kielestä tehdään käännös siihen. Usein näitä kahta kieltä ei eroteta toisistaan, ja siksi en pidä asiavirhettä suurena. Mutta konekielen allakin on olemassa ohjelmointia. Sitä kutsutaan mikrokoodiksi. Se on eräänlaista piirilevyn suunnittelua. Sitä ei ole koskaan tehty Suomessa merkittävässä mittakaavassa, ja siksi se on täällä lähes tuntematonta. Sen olemassaolon ymmärtäminen auttaa ymmärtämään kehitystä. Varsinkin JJohannekselle, jonka mielestä asia on tunnettava pohjia myöten voidakseen sitä käyttää, suosittelin erästä erittäin hyvää ja mielenkiintoista kirjaa mikrokoodista. Voin luvata kirjan olevan erittäin hyvin kirjoitettu ja tietokoneiden perusasioista kiinnostuneelle kiehtovaa luettavaa. Ennenkaikkea se kuitenkin tuo esiin täysin uuden maailman, jota ei kuvitellut olleen olemassakaan, ja siten muuttaa suhtautumista maailmaan merkittävästi; se pakottaa hyväksymään sen tosiasian, ettei alla olevia rakenteita tarvitse tuntea voidakseen kyetä tekemään hyödyllisiä asioita olemassaolevalla. Turha tieto on taakka, joka on painava kantaa. Vain hyödyllinen tieto on hyödyllistä.

Tracy Kidder: Koneen henki