Kansallismieliset vs. kansallismieliset

[kelloseppä]

Mielestäni seuraava lainaus toimii varsin hyvänä alustuksena nim- Vöyrin esittämien kysymysten liäksi mm. seuraaville kysymyksille:

Luoko kiitos Venäjän toimien Ukrainaan kriisiiin liittyen Ukrainan kriisi EU:n sisälle sellaisen tilanteen, jossa islamisaatiota/mokutusta/EU -integraatiota vastustavat jakautuvat kahteen toistensa kanssa jopa kilpailevaan leiriin?

Onko Ukrainan kriisin tarkoituksena horjuttaa EU-kriittisten yhtenäisyyttä ja täten pitää Länsi-Eurooppa/EU mahdollisimman heikkona, mutta ulkopolitiikassaan Venäjään ja USA:han päin mahdollisimman yhtenäisenä?

Onko Ukrainan kriisiä työkaluna käyttäminen Länsi-Euroopan/EU:n heikentäminen tällä hetkellä se ainoa Ukrainan kriisiin liittyvä seikka, jossa Venäjän ja USA:n intressit ovat yhteneväiset?

Miten Suomen pitäisi asemoida itsensä tällaisessä kentässä?

Mitkä ovat esim. erilaisten suurten uhkien kesninäinen prioriteetti, vaikkapa sekä EU:n näkökulmasta että Suomen näkökulmasta käsin tarkasteltuna? Muodostuuko näihin eri näkökulmista katsotuista prioriteetteihin eroavaisuuksia? Jos muodostuu, miten ratkaista käytännön politiikan tasolla uhkapriorisoinnin mahdolliset ristiriidat?

Onko mahdollista jotenkin sovittaa yhteen ja kompromisseihin tyytyen luoda Länsi-Euroopan kansallismielisten/EU-integraatiotavastustavien/islamisaatiota ja mokutusta astustavien yhteinen linja tärkeimpiin kansallisiin ja länsieurooppalaisiin tulevaisuuden haasteisiin? jos on, niin millaisella periaate- ja toimintaohjelmalla?

Kumma juttu, mitä isänmaallisempana nimimerkki esiintyy sitä kiihekämpi tuntuu olevan halu siirtää Venäjän Federaation ulkoraja Torniojoelle.

Juuri näin. Ensin toki oman itsenäisyyden luovuttaminen, jopa siitä valtavat summat maksaen, Arvo Yhteisölle joka täyttää maamme neekereillä ja islamisteilla korvauksena siitä että tuhosivat teollisuutemme viherhäröilyllä ja byrokratialla 

Mun on oikeasti helppo uskoa että monet ukrainalaiset eivät halua kuulua tähän fantastiseen Arvo Yhteisöön.

Tämä on erinomainen viesti!

Pidän tästä siksi, että tässä kiteytetään hyvin selkeästi tietty dilemma maahanmuuttokriittisille henkilöille. Eli miksi Suomen pitäisi tukea esimerkiksi tässä Ukrainan kysymyksessä monikulttuurisuutta ihannoivaa Merkelin johtamaa EU:ta eikä esimerkiksi ainakin sympatisoida monikulttuurisuuteen ja moniin muihin suvis-arvoihin erittäin negatiivisesti ja suoraselkäisesti suhtautuvaa Putinin Venäjää? Miksi olla islamisoituvan Länsi-Euroopan, ehkä kohta peräti Eurabian, leirissä?

Tämä on varmasti monelle maahanmuuton ja suvaitsevaisuuden kriitikolle vaikea valinta. Toisaalta ovat vanhat viholliskuvat ja ennakkoluulot, toisaalta taas Suomea uhkaavat monen mielestä aivan uudet uhat, eivätkä idän suunnasta. Kumman leirissä seisoa, vai pitäisikö Suomen pyrkiä taas puolueettomuuteen ja ystävällismielisyyteen Venäjää kohtaan? Itselleni, olenhan jonkinlainen semi- tai koko-suvis (ainakin täällä Hommassa), on vastaus helppo: Suomen kuuluu olla lännen leirissä tätä korruptoitunutta, revansistista sorto-hallintoa vastaan, Suomen tulisi myös liittyä Natoon, koska Venäjän painostuksen (ei niinkään sotatoimien) uhka on aina läsnä nykyisen Kremlin hallinnon aikana. Osin meitä on jo hybridi-sodankäynnin lievimmillä metodeilla jo useita vuosia painostettukin.

Olisi ihan mielenkiintoista kuunnella kirjoittajien kommentteja tähän maahanmuutto- ja EU-kriittiseen aspektiin Ukrainan kriisiä - ehkäpä voisi pistää pystyy jonkinlaisen äänestyksen (varmasti niitä onkin ollut, mutta ei nyt heti sattunut silmiini - Nato-jäsenyydestä huomasin että tilanne täällä oli ainakin loppuvuonna melko tasainen, mutta toisaalta tuntuu siltä, että monet hyvin paljon kirjoittavat nimimerkit juuri vastustavat sitä).

[Perttu Ahonen]

Ukrainan kriisissä ei kannata olla kummankaan osapuolen puolella.  Asioita kannattaa tarkastella molemmista suunnista ja miettiä mitä tarkoitusperiä taustalla näkyy tai oletettavasti piilee.  Asia ei ole mustavalkoinen.

[nollatoleranssi]

Luoko kiitos Venäjän toimien Ukrainaan kriisiiin liittyen Ukrainan kriisi EU:n sisälle sellaisen tilanteen, jossa islamisaatiota/mokutusta/EU -integraatiota vastustavat jakautuvat kahteen toistensa kanssa jopa kilpailevaan leiriin?

Jos ei taustalta löydy jonkunlaista venäläismielisyyttä, niin on vaikeaa uskoa kenenkään asettuvan tietoisesti Venäjän puolelle Ukrainan kriisissä. Venäjä ei ole mikään vastavoima millekkään EU:n poliitikalle ja ei kukaan tosissaan halua Suomestakaan Venäjän kaltaista diktatuuri-valtiota, jossa enemmistö taistelee elinoloistaan ja ajattelee sen olevan johtajan ansiota, kun ei tiedä paremmastakaan.

[sivullinen.]

Ukrainan sodassa -- jos sellaista ilmausta jo voisi käyttää -- pitäisi olla puolueeton ja katsoa tilannetta täysin puolueettomin silmin. Mutta sen tekee vaikeaksi yksi seikka: Eurostoliitto oli koko sodan aloittaneen kiakko-kaappauksen takana, ja kiakko-kaapparit itsekin käyttivät itsestään nimitystä "euromaidan".

Joten väite Venäjän yrityksestä hajottaa yhtenäistä Eurostoliittoa sodan varjolla on täysin väärä. Eurostoliitto oli jo ennen sotaa hajanainen, ja Eurostoliitto käynnisti sodan uskoen sen avulla voivansa pakottaa hallintoon ja lehdistöön kriittisesti suhtautuvat samaan rintamaan yhteisen vihollisen vuoksi. Sodan ei saa saada aikaan tällaista. Sota ei saa toimia välineenä eurostokritiikin laimenemiselle tai loppumiselle. Sota on ulkopolitiikkaa, eikä se saa vaikuttaa sisäpoliittisiin näkemyksiin millään lailla.

Tämänkin perusteella sotaa voitaisiin vielä pitää ulkoisena asiana, johon pitäisi suhtautua puolueettomasti. Sitä sota itsessään onkin. Mutta se, että Eurostoliitto on valmis aloittamaan jopa sodan oman epäonnistuneen hallintorakennelmansa pelastamiseksi, ei ole ulkoinen asia tai ulkopolitiikkaa. Se on sisäpoliittinen ääriteko. Minusta järjestelmä, joka ei pysy pystyssä ilman sodan kaltaista poikkeustilaa, ei ole pystyssä pysymisen arvoinen. Sotaa ei pidä käydä pelkästään sotimisen ilosta. Toisaalta uskon, ettei sota lopulta auta Eurostoliittoa yhtään eteenpäin, sillä ei se perimmäisiä ongelmia korjaa, ja Kreikan ero alkaa olla jo lähellä, jolloin sodan ainoaksi "ansioksi" jää Eurostoliiton raunioiden syvällisempi puhdistaminen eli romahduksen vaikutusten kasvattaminen. En usko sen aiheuttavan pysyvää jakautumista kansallismielisesti ajattelevien keskuuteen, enkä aattellisia siirtymiä maailmansosialismista unelmoivien leiristä kansojen itsenäisyyteen uskovien leiriin tai päinvastoin. Viha venäläisiä kohtaan on ollut olemassa jo ennen sotaa tai sitä ei ole ollut, eikä sota eikä Eurostoliiton romahdus sitä miksikään muuta; en nimittäin pidä todennäköisenä vaihtoehtoa, jonka lopputuloksena Venäjä pyyhkäistäisiin lopullisesti pois maailmankartalta.

[Vörå]

Sivusta voin kommentoida sen, että minusta tämä kysymys on erittäin kiehtova. En tietenkään ole mikään rauhantahtoinen kukkahattu-setä vaan suhtaudun kriittisesti ja huolestuneesti Euroopassa kasvaneeseen kansallisradikalismiin, jota Venäjän sanotaan ainakin joissakin maissa tukeneen ja jonka johtohahmot ainakin joissakin maissa ovat esittäneet hyvinkin myönteisiä lausuntoja Putinin Venäjästä. Toisaalta olettaisin että kysymyksessä on osin yhteiset arvot (eivät varmasti kokonaan) ja toisaalta pragmaattisuus: EU on monessa suhteessa kummankin merkittävä vastapeluri, joten ollaan ainakin osin epävirallisesti samalla asialla. Kansallisradikalismin piirissä (etenkin sen syvissä riveissä) uskoisin, että arvoilla ja idealismilla on suuri merkitys: nähdään aidosti islam ja maahanmuutto sinä suurena uhkana ja pidetään EU:n politiikkaa järjettömänä ja Venäjän mahdollista uhkaa joko irrelevanttina tai itse synnytettynä. Kremlin puolestaan uskoisin olevan lähinnä pragmaattinen ja tunteeton asiassa.

Kuten sanottu en ole mikään neutraali tarkkailija vaan huolestunut niin EU:n heikosta johdosta (joka jatkuvasti antaa radikaaleille kriitikoille tarttumapintaa - tarkoitan siis ensisijaisesti talouspoliittisesti) kuin laajojen kansalaisjoukkojen hyvin kiihkeästikin uskomasta väärästä analyysistä islamisaation ja maahanmuuton uhista. Niinpä sitä silmä pyrkii tarttumaan mahdollisiin kiila-kysymyksiin, jotka hajottaisivat kansallisradikaalia rintamaa ja saisivat vähintään merkittävän osan maltillistumaan ja liittymään takaisin valtavirtaan. Voisiko sanoa, että tämä on aina ollut maltillisen, laajan keskustan vasta-ase radikalismia ja fanatismia vastaan: joko tapahtumat tai ideologia tai kummatkin yhdessä vievät etujoukot niin kauaksi konsensuksesta ja kansakunnan perinteistä, että koko liike menettää elinvoimaansa ja hajoaa eri leireihin.

Suomessa tälläinen kiila on ihan varmasti Venäjä, on sitten väestön enemmistön Nato-suhtautuminen miten varovaista ja vastahankaista tahansa. Jos sympatisoidaan mieluummin Venäjää kuin Eurooppaa niin silloin jäädään pysyvästi suomalaisen valtavirran ulkopuolelle. Tästä ei ole kahta sanaa. Täällä Hommassa minua on siksi ilahduttanut näinkin suuri ja etenkin vuolas Putinin Venäjän sympatisoijien joukko kuin mitä täällä on. Toki on perinteistä suomalaisia kansallisradikalismia tai vain meikäläistä perinteistä kansallismielisyyttä edustavia kirjoittajia, jotka suhtautuvat jyrkän kielteisesti Venäjään ja Putinin hallintoon. Mutta he tuntuvat yhä selvemmin väsyneen vastapuolen kirjoitustulvan ja intohimon edessä. Ehkä olen väärässä, mutta tältä minusta on viime kuukausina näyttänyt. Esim. Ukraina-ketjussa dominointi on selvästi Venäjälle myönteisten kirjoitusten ja lähteiden hallussa.

Löytyisikö tälle hyvin epäperinteiselle kansallisradikaalille virtaukselle  näkyvää johtajaa - voisiko suhteesta Venäjään tulla merkittävä kiistakysymys suomalaisessa kansallisradikaalissa liikkeessä? Toistaiseksi vastaus on lähinnä negatiivinen, mutta mielenkiinnolla seuraan täällä käytyä keskustelua ja etenkin sen osin suomalaisen nationalisminkin valtavirralle hyvin vieraita, hyvin vierasperäisiä sävyjä!

[talous ja muutos]

Taustaa Ukrainan ja Venäjän väliselle konfliktille


Ukraina jakaantuu länteen ja itään:

- Länteen kuuluu Luoteis- ja Pohjois - Ukraina.
- Itään kuuluu eteläinen Ukraina ja erityisesti Kaakkois - Ukraina ja Krimin niemimaa.
- Lännen väestö on ukrainalaista.
- Etelässä ja varsinkin kaakossa asuu venäläisvähemmistö. Krimin alueella venäläiset muodostavat enemmistön.
Wikipedia/Languages of Ukraine/Maps
- Lännen väestö puhuu ukrainaa.
- Etelässä on merkittävä venäjänkielinen vähemmistö ja kaakossa se on enemmistö.
* Venäjänkielisen väestön osuus on merkittävä näissä oblasteissa:
- Odessa: 41.9 %
- Harkiva: 44.3 %
- Zaporizhia: 48.2 %
- Luhansk: 68.8 %
- Donetsk: 74.9 %
* Separatistit saattavat yrittää valloittaa kaikki em. oblastit käyttäen venäjänkielisen väestön korttia.
- Kaakossa on pääosa kivihiilikaivoksista.
- Kaakossa on ollut teollisuutta, jonka markkina-alueena Venäjä on ollut tärkeä.


Jako itään ja länteen on näkynyt myös Ukrainan politiikassa:
Wikipedia/Orange Revolution/Prelude to Orange Revolution
* Ukrainan presidentin vaaleissa 2004:
- Viktor Juštšenkon kannatus painottui Luoteis- ja Pohjois - Ukrainaan.
- Viktor Janukovytš kannatus keskittyi etelään ja erityisesti kaakkoon ja Krimiin.
* Ukrainan parlamenttivaaleissa:
Wikipedia/Ukrainian parliamentary election, 2002
- Meidän Ukraina -puolue menestyi Luoteis- ja Pohjois - Ukrainassa.
- Kommunistipuolue menestyi Etelä - Ukrainassa.
Wikipedia/Ukrainian parliamentary election, 2006
- Meidän Ukraina -puolue voitti luoteessa.
- Julija Tymošenkon puolue voitti pohjoisessa.
- Alueitten puolue voitti etelässä, kaakossa ja Krimissä.
Wikipedia/Ukrainian parliamentary election, 2007
- Julija Tymošenkon puolue menestyi luoteessa ja  pohjoisessa.
- Alueitten puolue voitti etelässä, kaakossa ja Krimissä.
Wikipedia/Ukrainian parliamentary election, 2012
- Hajanainen oppositio menestyi luoteessa ja pohjoisessa.
- Alueitten puolue voitti etelässä, kaakossa ja Krimissä.

---

Kun EU laajeni 2004 ja 2007 Ukrainan naapurustoon, se toi ulkopoliittisen jaon Ukrainaan:
- Ukrainan länsi alkoi suuntautua Puolaan ja yleisemmin Keski - Eurooppaan ja EU:hun.
- Ukrainan itä pysyi myönteisenä Venäjän suuntaan.

Oranssin vallankumouksen jälkeen Ukrainassa vallitsi joitakin vuosia EU ja USA -mielinen suuntaus. Ukrainan johto pyrki EU- ja NATO -jäsenyyden suuntaan oranssin vallankumouksen jälkeen. (Wikipedia/Ukrainan oranssi vallankumous) USA olisi tarjonnut (muistaakseni) Ukrainalle ja Georgialle NATO -jäsenyyttä, mutta aie kaatui keskieurooppalaisten maitten (ainakin Saksa) vastustamiseen. - Tämä oli ilmeisesti tärkein syy siihen, että Georgian ja Etelä - Ossetian välille tuli kahina, joka laajeni sodaksi. Sota päättyi Venäjän voittoon Georgiasta. (Wikipedia/Russo-Georgian War)
Myöhemmin Ukrainan johtoon tuli  Janukovytš. Ukraina läheni Venäjää ja luopui tavoittelemasta NATO -jäsenyyttä. Janukovytšin pääkilpailija Julija Tymošenko joutui vankilaan - todennäköisesti poliittisista syistä. (Wikipedia/Viktor Yanukovych)
Wikipedia/Euromaidan
/Background/Initial causes
Ukraina aikoi allekirjoittaa EU:n kanssa liitännäissopimuksen. Mutta silloin Venäjä uhkasi Ukrainaa taloussodalla. Sitäpaitsi Venäjä tarjosi alennusta kaasuhintoihin. Niinpä Ukraina ei allekirjoittanutkaan liitännäissopimusta EU:n kanssa. - Tämä johti presidentti Janukovytšin vastaisiin mielenosoitukseen, jotka lopulta johtivat Janukovytšin syrjäyttämiseen presidentin virasta.

[Pöllämystynyt]

Ukrainan kriisissä ei kannata olla kummankaan osapuolen puolella.  Asioita kannattaa tarkastella molemmista suunnista ja miettiä mitä tarkoitusperiä taustalla näkyy tai oletettavasti piilee.  Asia ei ole mustavalkoinen.

Olen samaa mieltä. En ymmärrä sitä kriisiä, enkä voi perehtyä siihen tarpeeksi hyvin ollakseni jollain puolella. Enkä usko, että kovin moni muukaan ymmärtää. Propagandan läpi on vaikea nähdä todellisuutta, ja vaikka näkisi, niin voisi huomata, ettei kumpikaan osapuoli ole niin "oikeassa" ja toimi tarpeeksi moitteettomalla tavalla, että sitä voisi suorastaan kannattaa. Tärkein syy on kuitenkin se, että puolen valitsemisesta ei ole näkyvissä hyötyä Suomen pelastamiseksi väestövaihtopolitiikalta ja totalitarismilta. Puolen valitsemalla voi kuitenkin joutua turhiin kiistoihin niiden maltillisemman maahanmuuttopolitiikan kannattajien kanssa, jotka ovat valinneet toisen puolen.

Ääripäät ärsyttävät, ja voin ilmaista ärtymykseni, mutta kieltäydyn olemasta kenenkään maltillista maahanmuuttopolitiikkaa kannattavan vastustaja sillä perusteella, että hän on tai ei ole jollain vahvalla kannalla Ukrainan kriisin suhteen. Hyväksyn siis myös jollain puolella olevat, jopa ääripäät liittolaisikseni mokutusta vastaan, vaikka en puolen valintaa suosittele.

Enkä silti jää sanattomaksi sotarikosten, kärsimyksen tai valhepropagandan edessä silloin, kun asiasta ei näytä olevan epäilystä (vaikka myönnän kaikissa tapauksissa tietyn epävarmuuden). Arvostelen Putinin hyökkäyspolitiikkaa ja valehtelua niissä tapauksissa, joissa hän on selvästi jäänyt kiinni. Mutta se ei johdu siitä, että olisin länsimielinen. Se johtuu siitä, että Putin on näissä tapauksissa valehdellut ja hyökännyt. Arvostelustani ei seuraa eikä voi vetää johtopäätöstä, että olisin sitä puolta vastaan muissa kysymyksissä; että olisin esimerkiksi sitä mieltä, että krimiläisillä ei pitäisi olla oikeutta päättää, miten heitä hallitaan. Tai että tukisin EU:n ja Naton toimintaa tässä kriisissä. Puhumattakaan, että haluaisin Suomen Natoon. Minä vain en hanki mieleeni kokonaista pakettia tietyn näkökannan mukaan suunnattuja mielipiteitä.

Ymmärrän kyllä niitäkin, jotka eivät halua edes ottaa kantaa kuin pahoitellen järkyttävimpiä tapahtumia. Se olisi tavallaan vielä johdonmukaisempaa kuin oma suuntautumiseni, jossa kuitenkin arvostelen eri puolia mielestäni selvissä tapauksissa. Mutta siihen en pysty. Minun neutraliteettini taso on siinä, että en pidä kumpaakaan puolta oikeana, mutta en myöskään ole puolensa valinneiden vastustaja.

[Pöllämystynyt]

(...)Kansallisradikalismin piirissä (etenkin sen syvissä riveissä) uskoisin, että arvoilla ja idealismilla on suuri merkitys: nähdään aidosti islam ja maahanmuutto sinä suurena uhkana ja pidetään EU:n politiikkaa järjettömänä ja Venäjän mahdollista uhkaa joko irrelevanttina tai itse synnytettynä. Kremlin puolestaan uskoisin olevan lähinnä pragmaattinen ja tunteeton asiassa. (...)

Mitä taas höpötät? En ole millään mittapuulla kansallisradikaali, ja tuskin olen edes kansallismielinen. En usko nationalismia ideologiana tarvittavan, ja pidän sitä nykyoloissa haitallisena, koska ihmisillä on luontainen taipumus muodostaa, ylläpitää, rakastaa ja kasvaa osaksi etnistä monimuotoisuutta, siis etnisiä ryhmiä. Monimuotoisuuden puolustamiseksi riittäisi, että näitä ihmisten luontaisia taipumuksia ei tukahduteta - ei myöskään länsimaalaisten alkuperäisväestöjen.

Väestönvaihtopolitiikan ja islamismin katastrofaalinen vaarallisuus ei ole mikään "kansallisradikaali" kuvitelma, vaan konkreettinen, ympäristössä havaittava ilmiö, jonka havaitsemiseen ei tarvita kuin avoimet silmät ja aivot. Esimerkiksi kaltaisteni punavihreiden demokratia-aktivistien ja rasisminvastustajien näkökulmasta se uhkaa suvaitsevaisuutta, sukupuolista ja seksuaalista tasa-arvoa, hyvinvointivaltiota, demokratiaa ja kulttuurien monimuotoisuutta.

[Vörå]

(...)Kansallisradikalismin piirissä (etenkin sen syvissä riveissä) uskoisin, että arvoilla ja idealismilla on suuri merkitys: nähdään aidosti islam ja maahanmuutto sinä suurena uhkana ja pidetään EU:n politiikkaa järjettömänä ja Venäjän mahdollista uhkaa joko irrelevanttina tai itse synnytettynä. Kremlin puolestaan uskoisin olevan lähinnä pragmaattinen ja tunteeton asiassa. (...)

Mitä taas höpötät? En ole millään mittapuulla kansallisradikaali, ja tuskin olen edes kansallismielinen. En usko nationalismia ideologiana tarvittavan, ja pidän sitä nykyoloissa haitallisena, koska ihmisillä on luontainen taipumus muodostaa, ylläpitää, rakastaa ja kasvaa osaksi etnistä monimuotoisuutta, siis etnisiä ryhmiä. Monimuotoisuuden puolustamiseksi riittäisi, että näitä ihmisten luontaisia taipumuksia ei tukahduteta - ei myöskään länsimaalaisten alkuperäisväestöjen.

Väestönvaihtopolitiikan ja islamismin katastrofaalinen vaarallisuus ei ole mikään "kansallisradikaali" kuvitelma, vaan konkreettinen, ympäristössä havaittava ilmiö, jonka havaitsemiseen ei tarvita kuin avoimet silmät ja aivot. Esimerkiksi kaltaisteni punavihreiden demokratia-aktivistien ja rasisminvastustajien näkökulmasta se uhkaa suvaitsevaisuutta, sukupuolista ja seksuaalista tasa-arvoa, hyvinvointivaltiota, demokratiaa ja kulttuurien monimuotoisuutta.

Ihan hyvä, että sinunlaisiakin täällä on, mutta enpä usko, että olisit kovin tyypillinen tapaus. En sinänsä ole arvoiltani varmaan kovin kaukana sinusta: kannatan esimerkiksi todella vahvasti seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, enkä voi hyväksyä minkään paimentolaisuskonnon primitiivisiä moraalikantoja tälläisten asioiden suhteen. En vain näe, että ne olisivat eksistentiaalinen uhka lännelle.

Anyway, minun on liberaaliuttani ja länsimielisyyttäni helppo nähdä revansistinen, aggressiivinen ja taantumuksellinen Venäjä suurena uhkana naapureilleen ja entisille alusmailleen. Hyvin voimakkaasti islamista huolestuneille ja arvoiltaan konservatiivisille henkilöille on varmasti vaikeampi ottaa vakavasti Putinin Venäjää vihollisena, lähinnä varmaan haluttaisiin liittoutua sen kanssa. Minusta ainakin Hommasta näin ajattelevia löytyy enemmän kuin kourallinen ja esim. Ukraina-ketjua dominoi hyvinkin Venäjä-myönteinen kirjoittelu. Eivätkö nämä ole merkkejä siitä, ettei tulkintani ole ainakaan kokonaan väärä?

[Pöllämystynyt]

(...)Kansallisradikalismin piirissä (etenkin sen syvissä riveissä) uskoisin, että arvoilla ja idealismilla on suuri merkitys: nähdään aidosti islam ja maahanmuutto sinä suurena uhkana ja pidetään EU:n politiikkaa järjettömänä ja Venäjän mahdollista uhkaa joko irrelevanttina tai itse synnytettynä. Kremlin puolestaan uskoisin olevan lähinnä pragmaattinen ja tunteeton asiassa. (...)

Mitä taas höpötät? En ole millään mittapuulla kansallisradikaali, ja tuskin olen edes kansallismielinen. En usko nationalismia ideologiana tarvittavan, ja pidän sitä nykyoloissa haitallisena, koska ihmisillä on luontainen taipumus muodostaa, ylläpitää, rakastaa ja kasvaa osaksi etnistä monimuotoisuutta, siis etnisiä ryhmiä. Monimuotoisuuden puolustamiseksi riittäisi, että näitä ihmisten luontaisia taipumuksia ei tukahduteta - ei myöskään länsimaalaisten alkuperäisväestöjen.

Väestönvaihtopolitiikan ja islamismin katastrofaalinen vaarallisuus ei ole mikään "kansallisradikaali" kuvitelma, vaan konkreettinen, ympäristössä havaittava ilmiö, jonka havaitsemiseen ei tarvita kuin avoimet silmät ja aivot. Esimerkiksi kaltaisteni punavihreiden demokratia-aktivistien ja rasisminvastustajien näkökulmasta se uhkaa suvaitsevaisuutta, sukupuolista ja seksuaalista tasa-arvoa, hyvinvointivaltiota, demokratiaa ja kulttuurien monimuotoisuutta.

Ihan hyvä, että sinunlaisiakin täällä on, mutta enpä usko, että olisit kovin tyypillinen tapaus. En sinänsä ole arvoiltani varmaan kovin kaukana sinusta: kannatan esimerkiksi todella vahvasti seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, enkä voi hyväksyä minkään paimentolaisuskonnon primitiivisiä moraalikantoja tälläisten asioiden suhteen. En vain näe, että ne olisivat eksistentiaalinen uhka lännelle.

En ole tyypillinen, mutta käytin itseäni esimerkkinä siitä, että islamistumisen ja monikultturismin vastustamisella, tai niiden pitämisellä vakavana uhkana ei tarvitse olla mitään suhdetta kansallisradikalismiin tai edes kansallismielisyyteen. Ei siihen tarvita radikaalia ajattelua, kansallista tai muutakaan, että voi nähdä asian näin ja reagoida siihen tällä tavalla, kuin hommalla monet näkevät ja reagoivat. Nämä hommalaisten näkökulmat eivät siis kelpaa kansallisradikalismin indikaattoreiksi. Myös omat havaintoni homman alusta asti kertovat selvästi, että suurin osa täällä ei ole kansallisradikaaleja, vaikka eritasoista kansallismielisyyttä löytyy paljon.

Anyway, minun on liberaaliuttani ja länsimielisyyttäni helppo nähdä revansistinen, aggressiivinen ja taantumuksellinen Venäjä suurena uhkana naapureilleen ja entisille alusmailleen. Hyvin voimakkaasti islamista huolestuneille ja arvoiltaan konservatiivisille henkilöille on varmasti vaikeampi ottaa vakavasti Putinin Venäjää vihollisena, lähinnä varmaan haluttaisiin liittoutua sen kanssa. Minusta ainakin Hommasta näin ajattelevia löytyy enemmän kuin kourallinen ja esim. Ukraina-ketjua dominoi hyvinkin Venäjä-myönteinen kirjoittelu. Eivätkö nämä ole merkkejä siitä, ettei tulkintani ole ainakaan kokonaan väärä?

Ei venäjämielisyyskään ole välttämättä konservatiivista. Se, että Venäjä on konservatiivinen, ei nähdäkseni ole sen suurin houkutteleva tekijä länsimaalaisten maahanmuuttokriitikoiden joukossa. Varsinainen houkutin taitaa olla Venäjän näkeminen vastavoimana länsimaiden monikultturismille, ja sitä tukevalle valtapolitiikalle ja valtamedialle. En ole venäjämielinen kuten en länsimielinenkään, mutta tiedän venäjämielisiä, jotka kokevat Venäjän tällä tavalla. He eivät itse ole konservatiiveja, joten konservatiivisuus ei yhdistä heitä ja Venäjää.

[IDA]

Kansallismielisesti katsottuna tilanne on harvinaisen selvä: Venäjä on imperialistinen hyökkääjä itsenäisen, laillisen valtion kimpussa. Samoilla oikeuksilla millä Venäjä häärää Ukrainassa se voi häärätä myös Suomessa. Sitäkin pitäisi sitten johdonmukaisuuden vuoksi pyrkiä tarkastelemaan puolueettomasti.

[xor_rox]

Kansallismielisesti katsottuna tilanne on harvinaisen selvä: Venäjä on imperialistinen hyökkääjä itsenäisen, laillisen valtion kimpussa. Samoilla oikeuksilla millä Venäjä häärää Ukrainassa se voi häärätä myös Suomessa. Sitäkin pitäisi sitten johdonmukaisuuden vuoksi pyrkiä tarkastelemaan puolueettomasti.

Näin on, jos Halla-ahon oppeja noudatetaan. Sen sijaan, kun katsotaan eurooppalaista kansallismielistä rintamaa, niin tulkinta onkin täysin toisenlainen.

[xor_rox]

Ihan hyvä, että sinunlaisiakin täällä on, mutta enpä usko, että olisit kovin tyypillinen tapaus. En sinänsä ole arvoiltani varmaan kovin kaukana sinusta: kannatan esimerkiksi todella vahvasti seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia, enkä voi hyväksyä minkään paimentolaisuskonnon primitiivisiä moraalikantoja tälläisten asioiden suhteen. En vain näe, että ne olisivat eksistentiaalinen uhka lännelle.

Anyway, minun on liberaaliuttani ja länsimielisyyttäni helppo nähdä revansistinen, aggressiivinen ja taantumuksellinen Venäjä suurena uhkana naapureilleen ja entisille alusmailleen. Hyvin voimakkaasti islamista huolestuneille ja arvoiltaan konservatiivisille henkilöille on varmasti vaikeampi ottaa vakavasti Putinin Venäjää vihollisena, lähinnä varmaan haluttaisiin liittoutua sen kanssa. Minusta ainakin Hommasta näin ajattelevia löytyy enemmän kuin kourallinen ja esim. Ukraina-ketjua dominoi hyvinkin Venäjä-myönteinen kirjoittelu. Eivätkö nämä ole merkkejä siitä, ettei tulkintani ole ainakaan kokonaan väärä?

Kyllä on liberaalia ja länsimielistä joo. Unohtuuko sinulta nyt aivan täysin, että puolustamasi seksuaalivähemmistöt ovat eisim. monessa USA:n osavaltiossa vielä Venäjääkin huonommassa asemassa? Vai onko tämä vain ns. valikoivaa länsimielisyyttä, jolla haluat leimata muita kirjoittajia ns. Venäjä-myönteiseksi?

Syytit minua aiemmissa viesteissäsi puolueellisuudesta, joten katson, että viittaat tässäkin kirjoituksiini. Sanotaan vielä kerran, että itse haluan Suomesta itsenäisen kansallisvaltion, jolla on hyvät suhteet sekä itään että länteen. Ja mitä Ukrainaan tulee, katson, että USA ja Eurostoliitto ovat pääasiallisia syyllisiä kriisin syntyyn. Tässä viittaan tapahtumiin jo ennen Krimin liittämistä Venäjään.

[IDA]

Näin on, jos Halla-ahon oppeja noudatetaan. Sen sijaan, kun katsotaan eurooppalaista kansallismielistä rintamaa, niin tulkinta onkin täysin toisenlainen.

Siis jos noudatamme ihan perinteisiä, nationalistisia oppeja. Näitä kehiteltiin Europasta Kauko-Itään asti 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Ne toki hävisivät sodissa imperialismille, mutta ei se aatteellinen sisältö ole mihinkään muuttunut. Nationalistisesta positiosta on mahdotonta pitää Venäjän toimia oikeutettuina. Eri asia sitten miten niihin reagoidaan.

[xor_rox]

Näin on, jos Halla-ahon oppeja noudatetaan. Sen sijaan, kun katsotaan eurooppalaista kansallismielistä rintamaa, niin tulkinta onkin täysin toisenlainen.

Siis jos noudatamme ihan perinteisiä, nationalistisia oppeja. Näitä kehiteltiin Europasta Kauko-Itään asti 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella. Ne toki hävisivät sodissa imperialismille, mutta ei se aatteellinen sisältö ole mihinkään muuttunut. Nationalistisesta positiosta on mahdotonta pitää Venäjän toimia oikeutettuina. Eri asia sitten miten niihin reagoidaan.

Toki noin. Mutta silloin myös USA:n toiminta voidaan katsoa epäoikeutetuksi. Puuttuminen Ukrainan sisäisiin asioihin vuosien varrella on ollut kaikkea muuta kuin kansainvälisen oikeuden mukaista. Sama on nyt toistumassa Unkarissa, by the way.

Tästä pääsemmekin siihen, että mitä kansallismielisestä näkökulmasta tulisi oikein tavoitella?

"We don't want to get close to anyone, and we don't intend to move away from anybody," Orban said.

[Pikkupoika]

seksuaalivähemmistöt ovat eisim. monessa USA:n osavaltiossa vielä Venäjääkin huonommassa asemassa

Saisiko oikein muutaman esimerkin näistä osavaltioista? Minusta kun kovasti näyttäisi, ettei Venäjä yllä lähellekään edes huonoimman osavaltion tasoa:
https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Russia
https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_the_United_States

[xor_rox]

seksuaalivähemmistöt ovat eisim. monessa USA:n osavaltiossa vielä Venäjääkin huonommassa asemassa

Saisiko oikein muutaman esimerkin näistä osavaltioista? Minusta kun kovasti näyttäisi, ettei Venäjä yllä lähellekään edes huonoimman osavaltion tasoa:
https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Russia
https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_the_United_States

Taitaapa olla homostelu jopa kielletty joissakin osavaltioissa USA:ssa.

Edit: Sinänsä kysymys on täysin epärelevantti. Minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta lähteä pelastamaan venäläisiä homoja. Heillä on turvattu tulevaisuus odottamassa Kiovassa.

[IDA]

Toki noin. Mutta silloin myös USA:n toiminta voidaan katsoa epäoikeutetuksi.

Ei kai sitä kukaan ole oikeutetuksi sanonutkaan?

[IDA]

Tai Ukrainan suhteen USA:n toimet ovat oikeutettuja, jos USA aseistaa Ukrainaa. Yleensäkin kaikki avustavat toimet ovat oikeutettuja, jos ne eivät aseta Ukrainalle mitään ehtoja sen suhteen mitä Ukrainan tulisi tehdä Venäjän hyökkäyksestä vapauduttuaan.

[Pikkupoika]

seksuaalivähemmistöt ovat eisim. monessa USA:n osavaltiossa vielä Venäjääkin huonommassa asemassa

Saisiko oikein muutaman esimerkin näistä osavaltioista? Minusta kun kovasti näyttäisi, ettei Venäjä yllä lähellekään edes huonoimman osavaltion tasoa:
https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_Russia
https://en.wikipedia.org/wiki/LGBT_rights_in_the_United_States

Taitaapa olla homostelu jopa kielletty joissakin osavaltioissa USA:ssa.

Ei ole. Tieto olisi löytynyt heti jälkimmäisen linkin 2. kappaleesta, jos olisit edes viitsinyt vilkaista.

Sexual activity between consenting adults and adolescents of a close age of the same sex has been legal nationwide since 2003, pursuant to the U.S. Supreme Court ruling in Lawrence v. Texas.

[xor_rox]

Ei ole. Tieto olisi löytynyt heti jälkimmäisen linkin 2. kappaleesta, jos olisit edes viitsinyt vilkaista.

Myönnän, en viitsinyt vilkaistakaan ko. lähdettä. Oletus perustui aikaan, jolloin asuin USA:ssa.

[Punaniska]

Täällä Hommassa minua on siksi ilahduttanut näinkin suuri ja etenkin vuolas Putinin Venäjän sympatisoijien joukko kuin mitä täällä on. Toki on perinteistä suomalaisia kansallisradikalismia tai vain meikäläistä perinteistä kansallismielisyyttä edustavia kirjoittajia, jotka suhtautuvat jyrkän kielteisesti Venäjään ja Putinin hallintoon. Mutta he tuntuvat yhä selvemmin väsyneen vastapuolen kirjoitustulvan ja intohimon edessä. Ehkä olen väärässä, mutta tältä minusta on viime kuukausina näyttänyt. Esim. Ukraina-ketjussa dominointi on selvästi Venäjälle myönteisten kirjoitusten ja lähteiden hallussa.

Väsyminen johtuu moderoinnista. Putinistien väitteet ovat osittain silkkaa sontaa, mutta jos sontaa sanoo sonnaksi, joku tuolla ylhäällä hermostuu, ja pistää tuomaripelillä tilannetta tasaisemmaksi. Kukaan ei loputtomiin jaksa näitä "maapallo on litteä"-juttuja, eikä jaksa liioin inttää päivänselvästä asiasta ja perustella, miksi se on pyöreä.. Silloin sanotaan,että puhut pastaa - josta mode hermostuu.

Ihminen voi olla kansallismielinen ja suhtautua ystävällisesti venäläisiin - näin teen itsekin. Sen sijaan ei voi olla yhtaikaa kansallismielinen ja putinisti - putinisti on tilaisuuttaan odottava opportunisti, johon suhtautuminen ainakin mulla olisi bannikamaa tänne kirjoitettuna.

[Pikkupoika]

Ei ole. Tieto olisi löytynyt heti jälkimmäisen linkin 2. kappaleesta, jos olisit edes viitsinyt vilkaista.

Myönnän, en viitsinyt vilkaistakaan ko. lähdettä. Oletus perustui aikaan, jolloin asuin USA:ssa.

Kannattaisi ehkä päivittää tietouttaan vähän aktiivisemmin. Maailma on kovin paljon muuttunut sitten aikojen, jolloin Jeltsin oli Venäjän presidentti.

[Kulttuurirealisti]

Mutta se, että Eurostoliitto on valmis aloittamaan jopa sodan oman epäonnistuneen hallintorakennelmansa pelastamiseksi, ei ole ulkoinen asia tai ulkopolitiikkaa. Se on sisäpoliittinen ääriteko. Minusta järjestelmä, joka ei pysy pystyssä ilman sodan kaltaista poikkeustilaa, ei ole pystyssä pysymisen arvoinen.

EU kärjisti tilannetta, mutta ensimmäiset varsinaiset aggressiot tulivat muualta. Siksi EU voi tekopyhästi vetäytyä sen taakse, että oli vain "tuomassa demokratiaa ja vapautta" Ukrainaan. Lännen fantastisen kulttuurin.

Mutta voihan tuo olla mahdollista, että EU tietoisesti antoi kriisin kehittyä, jotta saadaan EU-maat paremmin ruotuun. Vähän sama kuin rasismin suhteen. Jos et ole meidän puolellamme, olet rasisti, se paha jätkä.

EU:n hallintohimmelin ydintavoite näyttää olevan eurooppalaisen liittovaltion luominen, sopivien johtohahmojen vedettäväksi. Oli rahvas mitä mieltä tahansa. Suunnitelma ei toteutuessaan näyttäisi tuovan kovin paljon plussaa Suomen suuntaan.

[Vörå]

Täällä Hommassa minua on siksi ilahduttanut näinkin suuri ja etenkin vuolas Putinin Venäjän sympatisoijien joukko kuin mitä täällä on. Toki on perinteistä suomalaisia kansallisradikalismia tai vain meikäläistä perinteistä kansallismielisyyttä edustavia kirjoittajia, jotka suhtautuvat jyrkän kielteisesti Venäjään ja Putinin hallintoon. Mutta he tuntuvat yhä selvemmin väsyneen vastapuolen kirjoitustulvan ja intohimon edessä. Ehkä olen väärässä, mutta tältä minusta on viime kuukausina näyttänyt. Esim. Ukraina-ketjussa dominointi on selvästi Venäjälle myönteisten kirjoitusten ja lähteiden hallussa.

Väsyminen johtuu moderoinnista. Putinistien väitteet ovat osittain silkkaa sontaa, mutta jos sontaa sanoo sonnaksi, joku tuolla ylhäällä hermostuu, ja pistää tuomaripelillä tilannetta tasaisemmaksi. Kukaan ei loputtomiin jaksa näitä "maapallo on litteä"-juttuja, eikä jaksa liioin inttää päivänselvästä asiasta ja perustella, miksi se on pyöreä.. Silloin sanotaan,että puhut pastaa - josta mode hermostuu.

No joo, olen välillä vähän miettinyt moderaatiota tuossa ketjussa, kun joskus meno menee mielestäni selväksi spämmäilyksi, ja myös ehkä eräiden kirjoittajien tapa argumentoida on mielestäni jotenkin "epäilyttävä" tai tuntuu siltä, että hyvin ammattimaisesti pyöritetään keskustelua samojen argumenttien ympärillä oikeastaan välittämättä siitä, mitä keskustelussa on sanottu. Ikään kuin olisi hyvin spesifi agenda, mikä olisi tavallaan hyvin lähellä trollausta. Ei se ainakaan mikään korkeatasoinen ketju ole. Mutta toisaalta näiden kirjoittajien tykkäykset ovat melko huipputasoa, joten mielipidettäni ei välttämättä jaeta, eivätkä tosiaan moderaattorit ole nähneet tuossa linjassa mitään väärää. Mene ja tiedä sitten, miten keskustelua saisi korkeatasoisemmaksi - ehkä löytyisi ehdotuksia?

[Jaakko Sivonen]

Täällä Hommassa minua on siksi ilahduttanut näinkin suuri ja etenkin vuolas Putinin Venäjän sympatisoijien joukko kuin mitä täällä on. Toki on perinteistä suomalaisia kansallisradikalismia tai vain meikäläistä perinteistä kansallismielisyyttä edustavia kirjoittajia, jotka suhtautuvat jyrkän kielteisesti Venäjään ja Putinin hallintoon. Mutta he tuntuvat yhä selvemmin väsyneen vastapuolen kirjoitustulvan ja intohimon edessä. Ehkä olen väärässä, mutta tältä minusta on viime kuukausina näyttänyt. Esim. Ukraina-ketjussa dominointi on selvästi Venäjälle myönteisten kirjoitusten ja lähteiden hallussa.

Putin-mielisiä kirjoituksia suoltaa se sama 5−8 kirjoittajan joukko, joka niitä on suoltanut jo vuoden ajan. He sitten tykkäävät toistensa kommenteista ja toistavat samaa retoriikkaa. Kun keskustelu on välillä ajautunut käsittelemään historiaa, nämä samat nimimerkit ovat ylistäneet Neuvostoliittoa ja Stalinin toimintaa. Heidän päätään ei voi kääntää: he ovat vakuuttuneet neuvostososialismin ihanuudesta, ja toivovat, että "toveri Putin" palauttaisi Itä-Eurooppaan heidän ihailemansa yhteiskuntajärjestelmän. Jos he olisivat eläneet vuonna 1939, he olisivat olleet Terijoen hallituksen puolella.

[JoKaGO]

Jos ei taustalta löydy jonkunlaista venäläismielisyyttä, niin on vaikeaa uskoa kenenkään asettuvan tietoisesti Venäjän puolelle Ukrainan kriisissä. Venäjä ei ole mikään vastavoima millekkään EU:n poliitikalle ja ei kukaan tosissaan halua Suomestakaan Venäjän kaltaista diktatuuri-valtiota, jossa enemmistö taistelee elinoloistaan ja ajattelee sen olevan johtajan ansiota, kun ei tiedä paremmastakaan.

Se, että ymmärtää Venäjän tekojen perusteet, ei tarkoita, että hyväksyisi ne. Venäjällä on omat "kuvionsa" ja niiden ymmärtäminen on tie ulos nykyisestä kriisistä. Jos rotta ajetaan satimeen, se hyökkää kimppuun ja puree kaikkea, mutta jos sillä on pakoreitti, se pakenee sitä kautta.

Nyt pitäisi luoda Putin-rotalle reitti poistua Itä-Ukrainasta ilman, että kasvot menee. Jollei tällaista ratkaisua keksitä, niin vaihtoehdoksi jää voimankäyttö. Mitä siitä seuraa, luullakseni jotain pahaa koko maailmalle.

[Phantasticum]

Putin-mielisiä kirjoituksia suoltaa se sama 5−8 kirjoittajan joukko, joka niitä on suoltanut jo vuoden ajan. He sitten tykkäävät toistensa kommenteista ja toistavat samaa retoriikkaa. Kun keskustelu on välillä ajautunut käsittelemään historiaa, nämä samat nimimerkit ovat ylistäneet Neuvostoliittoa ja Stalinin toimintaa. Heidän päätään ei voi kääntää: he ovat vakuuttuneet neuvostososialismin ihanuudesta, ja toivovat, että "toveri Putin" palauttaisi Itä-Eurooppaan heidän ihailemansa yhteiskuntajärjestelmän. Jos he olisivat eläneet vuonna 1939, he olisivat olleet Terijoen hallituksen puolella.

Tässä on loistelias tyylinäyte siitä ala-arvoisesta ja omahyväisestä keskustelutavasta, jota jotkut väärää mieltä olevien kanssa eri mieltä olevat harrastavat Ukrainaa käsittelevissä ketjuissa. Ymmärretään tahallaan väärin tai keksitään omia olkiukkoja, joita ryyditetään tarkoituksellisen yliampuvilla ja täysin hatusta vedetyillä esimerkeillä. Heikko suoritus, Sivonen. Todella heikko.

Nyt pitäisi luoda Putin-rotalle reitti poistua Itä-Ukrainasta ilman, että kasvot menee.

Miksi vain Putinilla on kasvot? Missä ovat Euroopan unionin kasvot? Entä Yhdysvaltojen?

[Vörå]

Täällä Hommassa minua on siksi ilahduttanut näinkin suuri ja etenkin vuolas Putinin Venäjän sympatisoijien joukko kuin mitä täällä on. Toki on perinteistä suomalaisia kansallisradikalismia tai vain meikäläistä perinteistä kansallismielisyyttä edustavia kirjoittajia, jotka suhtautuvat jyrkän kielteisesti Venäjään ja Putinin hallintoon. Mutta he tuntuvat yhä selvemmin väsyneen vastapuolen kirjoitustulvan ja intohimon edessä. Ehkä olen väärässä, mutta tältä minusta on viime kuukausina näyttänyt. Esim. Ukraina-ketjussa dominointi on selvästi Venäjälle myönteisten kirjoitusten ja lähteiden hallussa.

Putin-mielisiä kirjoituksia suoltaa se sama 5−8 kirjoittajan joukko, joka niitä on suoltanut jo vuoden ajan. He sitten tykkäävät toistensa kommenteista ja toistavat samaa retoriikkaa. Kun keskustelu on välillä ajautunut käsittelemään historiaa, nämä samat nimimerkit ovat ylistäneet Neuvostoliittoa ja Stalinin toimintaa.

Jaa, en oikein ole analysoinut niin tarkasti tätä kirjoittelua tai kirjoittajiakaan vaikka muutama nimimerkki on kyllä jäänyt mieleen. Sen olen huomannut, että kovin samantyyppisiä linkkejä tulee jatkuvasti, eikä varsinaisesti puututa kauheasti keskusteluun, tai puututaan jotenkin "sivuttaisesti", viedään keskustelu jotenkin kummasti sivuun, ja yhtäkkiä intetäänkin ihan jostain muusta ja se alkuperäinen vasta-argumentti on unohtunut. Tavallaan tuo on ihailtavan taitavaa keskustelun johdattelemista ja sen tuntuu hyvin samalla tavalla osaavan useampikin kirjoittaja! Voihan hyvin olla, että ollaan ehkä yv-viestein vähän koordinoitukin hommaa, mutta sehän olisi täysin sääntöjen sallimaa toimintaa, jos edes on tälläistä tehty. Mutta minusta tässä on vain se negatiivinen puoli, että tuo ketju (ja eräät muut Venäjä-aiheiset keskustelut) ovat jotensakin, no, omituisia ja hankalalukuisia. Siksi sanoin että ne eivät ole korkeatasoista keskustelua, kun tuntuu siltä että niissä keskustelu vain jotenkin ohjautuu sivuraiteille, josta se sitten oikaistaan takaisin niille raiteille, jossa se jo olikin uusin venäläismielisen median linkein. (Vaikka se on sanottava, ja sitä kiitinkin, että monesti nämä linkit tuovat aivan uuden ja tuoreen näkökulman, jos on tottunut vain perinteiseen länsimaiseen journalismiin.)

[Kokoliha]

minun on liberaaliuttani ja länsimielisyyttäni helppo nähdä revansistinen, aggressiivinen ja taantumuksellinen Venäjä suurena uhkana naapureilleen ja entisille alusmailleen.

Arviossamme uhkan suuruudesta saattaa olla vivahde-eroja, mutta tällaisena kansallismielisenä pragmaattisena konservatiivina olen samaa mieltä. Vielä viisi-kymmenen vuotta sitten en olisi Venäjää pitänyt sellaisena uhkana kuin nyt.

Hyvin voimakkaasti islamista huolestuneille ja arvoiltaan konservatiivisille henkilöille

Tässäkö kohtaa sai ilmoittautua ja huutaa että hep?

on varmasti vaikeampi ottaa vakavasti Putinin Venäjää vihollisena

Ei ole tarvittaessa pienintäkään vaikeutta. Vihollisena en Venäjää kuitenkaan vielä pidä. Pidätkö itse? Kyse saattaa tietysti olla tässä nyt semantiikasta, mutta sitten kun otan jonkun meille vihollisena, en tarvitse muuta kuin kokardin lakkiini. Lumipuku, kivääri ja patruunoita on jo. Ja oikeastaan voi sen kokardin hommata myöhemminkin.

lähinnä varmaan haluttaisiin liittoutua sen kanssa.

Höpöhöpö. Itsenäisyyden vaihtoehto itselleni on kuolema. Btw, onhan itsestään selvää, että jos esimerkiksi havaitsen pienenkin merkin siitä, että joku fanittaa/ihailee Stalinia, tuota vainohullua imperialistista massamurhaajaa jonka rinnalla Aatu oli oppipoika, olen jo lähtökohtaisesti eri mieltä hänen kanssaan.