TS: Väitös: Onko psykoottisella ihmisellä oikeus harhaluuloihinsa

[junakohtaus]

Vaarallisuus tulikin jo käsiteltyä, mutta kyllä mun mielestä pitäisi saada apua myös jos äänet uhkailevat, esimerkiksi.

Sitten jos joku nyt vain sattuu olemaan Marsin prinsessa ja pärjäilee yksiössään eläkkeellään, siinähän on prinsessa.

[sivullinen.]

Minun käsitykseni mukaan Suomessa ei ole pakkohoitoa. Suljetulle osastollekin päästään, ei jouduta.

Näin se nimenomaan on. Nyt tämä Turun Sanomien kirjoitus ehdottaa muutosta siihen. Turun Sanomien mukaan pakkohoito on vapautta.

[...] pidättäytyminen pakkohoidosta olisi paikoitellen eettisesti kyseenalaista potilaan laiminlyöntiä.

Ei helvetti. En kestä. Eurostoliitto on todellinen Neuvostoliitto. Tajuavatkohan edes Turussa mitä ehdottavat? Väärinajattelevat -- "mielipiteenvapaudeltaan häiriintyneet" -- pitäisi viedä pakkohoitoon. Kuka päättää ketkä ovat näitä väärinajattelevia? Hallitusko? Tänään pääministeri Katainen; huomenna kenties pääministeri Tynkkynen -- ellei jopa pääministeri Halla-aho.

[siviilitarkkailija]

Vaarallisuus tulikin jo käsiteltyä, mutta kyllä mun mielestä pitäisi saada apua myös jos äänet uhkailevat, esimerkiksi.

Valitettavasti tuo tie on nähdäkseni kohta kuljettu loppuun. Suomessa on myös sellaisia vihervasemmistolaisia roskapoliitikkoja jotka pitävät kaupungin perintätoimiston työntekijän ilmoitusta seuraavasta häädöstä (sinällään asiallisesti) uhkaavana. Meta-amfetamiinin sekä lääkejäämät jätevesissä eräissä lähiöissä ja asuinaluessa kertoo karua kieltä että uhkaavia äänenkuulijoita on. Eikä tarvitse mennä kuin eduskuntaan jossa erään valiokunnan viherä työnsi sormet korviinsa ja pälätti ettei halua kuulla vastakkaista ääntä joka uhkasi hänen omaa kemiallista todellisuuttaan.

Minä luulen että asiapoliitikkojen suurin ongelma on heistä kumpuava todellisuus ja perusteellisuus joka saa keinotodellisuudessa paremmin viihtyvät pelkäämään asiaa. Eli ihmiset jotka lähestyvät asioita pelkän tunteen pohjalta eivät yleensä lopeta ennenkuin omat, kaverin ja varastetut rahat on loppu. Ja toiset ei sittenkään. Lisäksi äänenkuulijoilla on tapana kerätä ympärilleen lisää samanmielisiä äänenkuulijoita- Vähän kuin hompanssit.

Sitten jos joku nyt vain sattuu olemaan Marsin prinsessa ja pärjäilee yksiössään eläkkeellään, siinähän on prinsessa.

Aivan mutta marsin prinsessat ovat pieni ongelma koska maksavat itse vuokransa. Ongelma ovat afrikkalaiset prinssit omine jalkavaimoineen jotka tarvitsevat pärjätäkseen aikamoisen tukun verorahaa.

[Parsifal]

Psykoosi on määritelmällisesti vakava todellisuudentajun järkkymistila.

Vaan kenen meistä todellisuus on se todellisin?

Ainakin meikäläisen on psykologi testannut ja todennut todellisuudentajuni erittäin todelliseksi. Siitä on jopa mustaa valkoisella. 

Olisi kieltämättä kiintoisaa verrata tuloksia vaikka jonkun Lin tai Danin vastaaviin.

[Emo]

Ehkä niin, mutta kun aletaan puhua tahdosta riippumattomista hoitotoimista ilman potilaan suostumusta, kyllä minä ainakin tuntisin oloni mukavammaksi (molemmilla puolilla vastaanottoa), jos mielisairauden määritelmä olisi vähemmän tulkinnanvarainen ja lavea kuin mitä se on nykyhetkellä, ja nimenomaan koskien pakkohoidon kriteerejä. Toinen juttu on se, että järjestelmä on altis sekä virheille, joita tapahtuu jatkuvasti, että pahimmissa tapauksissa törkeille väärinkäytöksille, ja tämä siksi, että hoitoonmääräämisprosessiin tarvitaan vain muutaman lääkärin allekirjoitus, joista viimeisen linkin ei edes tarvitse itse tutkia tai nähdä potilasta. En siis tarkoita, että ihmisiä tänään lukittaisiin suljetulle poliittisten mielipiteidensä vuoksi mala fide, mutta kuka voi puhua tulevaisuudesta? Tästähän tykättiin neukkulassa kovasti, mistä sen tietää jos eräänä kauniina päivänä EUkkulassakin.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, mutta pakkohoitoon oikeuttavan mielisairauden määritelmä ei ole tulkinnanvarainen ja lavea nykyäänkään.

Toivon, että et ole halukas kuitenkaan enää lisäämään lääkäreiden valtaa esimerkiksi antamalle heille oikeudet tulkita, milloin potilas on EUtanasiakunnossa. Siinä nimittäin on ihan toisenlaiset laveudet ja tulkinnanvaraisuudet ja (oikeus)murhan riskit kuin mitä pakkohoidossa ikinä.

[Goldstein]

Ehkä niin, mutta kun aletaan puhua tahdosta riippumattomista hoitotoimista ilman potilaan suostumusta, kyllä minä ainakin tuntisin oloni mukavammaksi (molemmilla puolilla vastaanottoa), jos mielisairauden määritelmä olisi vähemmän tulkinnanvarainen ja lavea kuin mitä se on nykyhetkellä, ja nimenomaan koskien pakkohoidon kriteerejä. Toinen juttu on se, että järjestelmä on altis sekä virheille, joita tapahtuu jatkuvasti, että pahimmissa tapauksissa törkeille väärinkäytöksille, ja tämä siksi, että hoitoonmääräämisprosessiin tarvitaan vain muutaman lääkärin allekirjoitus, joista viimeisen linkin ei edes tarvitse itse tutkia tai nähdä potilasta. En siis tarkoita, että ihmisiä tänään lukittaisiin suljetulle poliittisten mielipiteidensä vuoksi mala fide, mutta kuka voi puhua tulevaisuudesta? Tästähän tykättiin neukkulassa kovasti, mistä sen tietää jos eräänä kauniina päivänä EUkkulassakin.

Minun käsitykseni mukaan Suomessa ei ole pakkohoitoa. Suljetulle osastollekin päästään, ei jouduta. Eikä se suljettu osasto sellainen vankila ole, kuin ehkä kuvittelet. Kyllä ihan oikea vankila on parempi vankila. Ei ole mitään ideaa alkaa lakiin määritellä, kuka on mielisairas ja kuka ei.

Ei ole pakkohoitoa? Vitsi, oletan.

En minä tiedä, kenen tai mihin mielisairaus pitäisi määritellä. Sanonpa vain, että nykykäytäntö on epämääräinen, hyvin tulkinnasta riippuvainen ja altis sekä virheille että väärinkäytölle. Pohjimmiltaan ongelma lienee siinä, että psyykkisiä häiriöitä ei nykytekniikalla pystytä luotettavasti mittaamaan tai todentamaan elintasolla, siis erottamaan "terveestä". Skitsofrenia tai bipolaarihäiriö ei näy verikokeissa, eikä niitä voida luotettavasti tunnistaa yksilötasolla esim. magneettikuvistakaan. Siispä jäljelle jää vain käyttäytymisen ja puheen havainnointi. Ero vaikkapa umpisuolen tulehduksen diagnosointiin on selvä, koska elimellinen ongelma tunnetaan ja voidaan todentaa.

Jos tahdosta riippumattoman hoidon kriteereihin lisättäisiin appendisiitti tai vaikkapa keuhkokuume, olisi ainakin hoitoon määrääminen selkeämpää ja oikeusturvan kannalta ongelmattomampaa. Tietenkin eettiset kysymykset pysyisivät.

[Emo]

Skitsofrenia tai bipolaarihäiriö ei näy verikokeissa, eikä niitä voida luotettavasti tunnistaa yksilötasolla esim. magneettikuvistakaan. Siispä jäljelle jää vain käyttäytymisen ja puheen havainnointi. Ero vaikkapa umpisuolen tulehduksen diagnosointiin on selvä, koska elimellinen ongelma tunnetaan ja voidaan todentaa.

Jos tahdosta riippumattoman hoidon kriteereihin lisättäisiin appendisiitti tai vaikkapa keuhkokuume, olisi ainakin hoitoon määrääminen selkeämpää ja oikeusturvan kannalta ongelmattomampaa. Tietenkin eettiset kysymykset pysyisivät.

En halua järkyttää sinua (  ) mutta tässä maassa leikataan tuon tuosta terveitä umppareita kun erotusdiagnostiikka ei ole kovin helppoa. Keuhkokuumekin voi esiintyä milloin milläkin oirein.

Ei käyttäytymisen, ajatustoiminnan ja puheen havainnointi välttämättä ole yhtään epämääräisempää kuin umpisuolen kopelointi ja verikoevastausten tuijottelu.

[Muuttohaukka]

Muutoinhan kaikki sairaudet pitäisi löytyä määriteltyinä lakikirjoista, ja sitten kun esim. jonkun umppari voidaan poistaa vaikkei se lopulta edes olisi poistoa tarvinnut, niin taas rikottiin lakia.

Minultakin poistettiin viaton appendix!

[Emo]

Muutoinhan kaikki sairaudet pitäisi löytyä määriteltyinä lakikirjoista, ja sitten kun esim. jonkun umppari voidaan poistaa vaikkei se lopulta edes olisi poistoa tarvinnut, niin taas rikottiin lakia.

Minultakin poistettiin viaton appendix!

No niin! Mitä minä sanoin!

En ikinä ole tavannut lääkäriä joka pelkäisi että tulee vahingossa kirjoittaneeksi M1:sen.

Muunlaiset hoitovirhemahdollisuudet kyllä voinevat etukäteen ahdistaa.

[Goldstein]

Skitsofrenia tai bipolaarihäiriö ei näy verikokeissa, eikä niitä voida luotettavasti tunnistaa yksilötasolla esim. magneettikuvistakaan. Siispä jäljelle jää vain käyttäytymisen ja puheen havainnointi. Ero vaikkapa umpisuolen tulehduksen diagnosointiin on selvä, koska elimellinen ongelma tunnetaan ja voidaan todentaa.

Jos tahdosta riippumattoman hoidon kriteereihin lisättäisiin appendisiitti tai vaikkapa keuhkokuume, olisi ainakin hoitoon määrääminen selkeämpää ja oikeusturvan kannalta ongelmattomampaa. Tietenkin eettiset kysymykset pysyisivät.

En halua järkyttää sinua (  ) mutta tässä maassa leikataan tuon tuosta terveitä umppareita kun erotusdiagnostiikka ei ole kovin helppoa. Keuhkokuumekin voi esiintyä milloin milläkin oirein.

Tämä on totta, otin huonot esimerkit.

Ei käyttäytymisen, ajatustoiminnan ja puheen havainnointi välttämättä ole yhtään epämääräisempää kuin umpisuolen kopelointi ja verikoevastausten tuijottelu.

Tästä eri mieltä. Juuri verbaalinen vuorovaikutus, johon psykiatrinen tilannearvio pohjaa ehkä 60% vähintään, on se kanava, jota kautta eniten informaatiota menee hukkaan ja väärinymmärretään. Ja vaikkei nyt parempaakaan ole tilalle, et voi väittää etteikö tästä syntyisi ongelmia.

Ja ei, en halua lisätä lääkärien valtaa, ainakaan yhden lääkärin kerrallaan. Mitä aiheeseen tulee, tarkkailulausunnosta pitäisi mielestäni vastata useampi toisistaan riippumaton lääkäri, mahdollisesti myös M3-päätöksestä. Ymmärrän toki käytännön ongelman, mutta ongelmansa on nykymallissakin.

Enkä kannata eutanasiaa.

[Emo]

Tästä eri mieltä. Juuri verbaalinen vuorovaikutus, johon psykiatrinen tilannearvio pohjaa ehkä 60% vähintään, on se kanava, jota kautta eniten informaatiota menee hukkaan ja väärinymmärretään. Ja vaikkei nyt parempaakaan ole tilalle, et voi väittää etteikö tästä syntyisi ongelmia.

Kaikestahan aina voi syntyä ongelmia. Ja etenkin kaikesta syntyy varmasti ongelmia jos lähdetään olettamuksesta, että lääkärit alkavat suvaitsevaiston kanssa yhteistyöhön sulkemaan toisinajattelijoita mielisairaaloihin ja muutoinkin mengelöimään. Silloin ei ole mitään toivoa välttyä ongelmilta vaikka olisi mikä käytäntö.

Kyllä minä ainakin nykymallissa uskallan kallonkutistajalle mennä horisemaan ilman pelkoa pakkolähetteestä.

Ja ei, en halua lisätä lääkärien valtaa, ainakaan yhden lääkärin kerrallaan. Mitä aiheeseen tulee, tarkkailulausunnosta pitäisi mielestäni vastata useampi toisistaan riippumaton lääkäri, mahdollisesti myös M3-päätöksestä. Ymmärrän toki käytännön ongelman, mutta ongelmansa on nykymallissakin.

Enkä kannata eutanasiaa.

En kannata EUtanasiaa minäkään.

[Juha J.]

Entä ne velvollisuudet? Lain mukaan mielisairasta ei voi rangaista. Ei voi olla oikeuksia ilman velvollisuuksia.

Ai ei voi olla vai?

Ai ei voi olla vai.

Kaunis lause.

[Onnikka]

Ei se noin tosiaankaan mene. Tiedän useammankin tapauksen jossa suku tai aviovaimo ovat kovasti yrittäneet saada henkilölle psykoosidiagnoosin ja "potilaan" lukkojen taakse mutta lääkäri ei ole lähtenyt tähän jännään leikkiin mukaan.

Nykyisin varmaan useimmilla syynä on pitkäaikainen miedompien lääkkeiden käyttö näihin ongelmiin, jos oikeasti juuri se jolle yritetään on sekaisin eikä se joka tahtoo syystä tai toisesta sinne viedä. Eli oletan ettei olisi käynyt vaikkapa niin että vaimo taikka suvussa päättävässä asemassa oleva on juuri lukenut artikkelin jonka oireitten päättää siihen mieheensä hyvin sopivan.
Alkavat niin nuorille niitä syöttämään, opettajista kouluissa on tullut vilkkaita oppilaita lääkkeillä rankaisevia, että ei voi olla pitkäaikainen käyttö vaikuttamatta heihin.
Kun kerran jo rankaistaan lääkkeillä, ei sitten välttämättä aina koe lääkäri elikkänä tarkemmin ilmaistuna pyöveli tarvetta ottaa sisälle lisärankaisua varten. Tätäkin varten on olemassa esimerkiksi sosiaaliviranomaisilla antaa ohjeita kuinka liioitellaan ja mitä sanotaan, jotta miehestä tai sukulaisesta eroon päästään.

En nyt ihan ymmärtänyt mitä kaikkea sanoit tuossa edellä mutta varmaankin pääpirteittäin tajusin ja samaa mieltä olen että lapsille ja nuorille tuputetaan nykyään liikaa ja aivan liian kevyesti mielialalääkkeitä. Niillä ajetaan kehittyvä päänuppi sekaisin. Ongelmien syihin ei luonnollisestikaan paneuduta kun se olisi kallista ja nekin rahat tarvitaan ulkomaalaislemmikkien hoitokuluihin.

Samaten tiedän mikä on sossuviranomaisten/ lastensuojelun hirmuvalta Suomessa ja millaisia valheisiin perustuvia ajojahteja nämä viranomaiset ihmisiä vastaan nostattavat ja hyvin usein vielä isät erityisesti joutuvat syyttöminä syytettyjen penkille.

Mutta turhista perättömistä psykoosidiagnooseista minulla ei ole havaintomateriaalia, vaikka noista innokkaista sukulaisista ja vaimoista psykoosiväitteineen on ja samoin lastensuojelun ajojahtaamiakin tunnen jopa henk koht.

Niinnoh, pääpiirteittäin taitaa mennä niin että miehiä rangaistaan vankilalla ja naisia hullujenhuoneella. Kun mies hakkaa naista ja sanoo että hulluhan hän on, nainen alistuu ja uskoo. Lisärangaistusta tulee sitten lääkkeillä. Mikä ei tarkoita sitä etteikö miehiäkin sinne joutuisi, vastaavista syistä.
Siinä vaiheessa kun rangaistava on lääkärillä, on siellä ainoastaan hän. Ei kysytä keltään hänen lähipiiristään mitään. Ei arvioida heidän mielenterveyttään, syitä miksi on laitettu lääkärille, ei pohdita heidän lääketieteellistä tuntemustaan.
Siksi olisi hyvä olla oikeudenkäynti ennen pollan tuhoamista lääkkein. Mutta oikea oikeudenkäynti. Sellainen jossa kaikilta kysytään joitten kanssa juutalainen ollut tekemisissä että varmistutaan juutalaisuudesta.

Entä ne velvollisuudet? Lain mukaan mielisairasta ei voi rangaista. Ei voi olla oikeuksia ilman velvollisuuksia.

Voi rangaista kuten muitakin, jos ymmärtää tekonsa luonteen ja vaikutukset.

Ne lääkkeet on se rangaistus.
Erona on se, että jossain oikeuden kautta rankaisemisessa ensin edes teeskentelevät vähäsen että kuulisivat kaikkia osallisia (eihän se niin toimi, että kuulisivat, mutta teeskentelevät sitä.) Näissä riittää yksi ainoa joka sanoo että hulluhan se.
Sopivin sanankääntein ja kuten kerroin ja mistä kukaan ei taida erimielinen ollakaan, joita opettaa vaikkapa sosiaaliasema.
Jokin lyöminen on varsin pieni väkivallanteko siihen verrattuna että jostain tehdään harhainen narkomaani joka ei kykene elämään ilman lääkkeitä vieroitusoireiden takia - niistäkin ehkä eroon pääsisi mutta yhteiskunta ei vieroitusta niistä tarjoa.
Johonkin piriin kiinni jääneelle avun voi tuoda vaikkapa uskonto, mutta nekään eivät tahdo auttaa yhteiskunnan uhreja.

Näitä ihmisiä tulee vastaan tasaiseen tahtiin. Vastaus on että ei ole jos harhaluulo aiheuttaa häiriötä tai vaaraa.

Hoitoon EI pääse noinvain. Käytännössä aika moni kajahtanut otetaan sisään ja lääkitään turvoksiin ja jos eivät päästä ääniä, niin hyvä. Kyse on pakkotilasta. Kunnalla ja sen kapasiteetillä järjestää hoitoa on elimellinen osa siinä saako potilas lääkehoivaa vai lääkehoitoa. Toisen kunnan potilas saa hoitoa. Toisen ei.

Hoitoonpääsyn ehto yleensä on siis se että pitää olla pohjalla vaarallinen teko. Jos henkilö X astelee politlinikalle ja kertoo olevansa vaarallinen hullu, hän voi 5 tapauksessa 10:stä kävellä samoin tein ulos. Meikäläisen hullujenhoidon pelisäännöt menee niin. Yleensä hullut hoidetaan parhaiten keskustelulla ja lääkkeillä mutta nämä vaaralliset ja itsetuhoiset ovat yleensä aivan pihalla että heidän kanssaan ei saa mitään keskusteluyhteyttä. Joskus jantteraan tarrautuu puolitusinaa äkeää hoitajaa (ja naisetkin voi tapella aivan hulluna jos ovat hulluja) ja sitten odotetaan kunnes lääke vaikuttaa.

Toisaalta pitää muistaa että maailmanhistorian suurimpia keksijöitä (Louis Pasteur esim) pidettiin asiantuntijalääkäreiden taholla niin hulluina että vaadittiin miehen sulkemista mielisairaalaan. Yksikään tervejärkinen ylilääkäri ei voinut uskoa että olisi jotain "mikrobeja" jotka aiheuttavat tauteja. Ja jokainen kirurgi tiesi että mitä nopeammin sahasi, sitä todennäköisemmin potilas jäi henkiin. Nämä ovat kutenkin äärimmäisiä poikkeuksia.

Kun vastaasi tulee ensikerran ihan oikeasti vaarallinen ja itsetuhoinen psykootikko ja harhainen ihminen. Älä pelkää. Saat vastauksen kysymykseesi.  jos et, niin et ole vielä tavannut sellaista.

Ei tarvitse olla tekoja taustalla, riittää että joku muu sanoo niin. Juoruyhteiskunnassa toimii hyvin. Salattuja elämiä katselleet osaavat kyllä.
Voipi olla ne kuusi tarttuvat kiinni ihan vain siksi että sika on yllättäen tajunnut joutuvansa teuraalle ja vastustaa sitä siksi? Ne lääkkeet kun ei kovin terveellisiä ole?
Tokihan juutalaiset käveli rauhassa kaasukammioon vieviin juniin koska eivät tienneet mikä odottaa. Mutta osa nykyisin tietää, hitaampi kuolema ehkä, mutta kamalampi kun polla sekaisin kaiken aikaa lääkkeistä joista ei pääse eroon kun tarpeeksi kauan ovat syöttäneet.
Ja on nähty niitä vaarallisia ja harhaisia kyllä.

Pakkohoito lähtee siitä, että mielenterveydeltään horjuva ihminen on vaarallinen itselleen tai muille. Ei näitä varttihulluja pakkohoitoon laiteta ihan jo kustannussyistä eikä sinne hoitoon aina pääse nekään, joilla se vaara on suorastaan käsinkosketeltava.

Vaarallisuuden lisäksi pitää tietysti olla lain tarkoittamalla tavalla mielisairas, hoitamatta jättäminen pahentaisi tilaa ja muut hoitokeinot eivät sovellu tai riitä.

Se vain, että laissa ei ole tarkemmin määritelty mielisairautta. Koko mielisairauden määritelmä on niin ongelmallinen, jopa lääketieteellisestikin, että juridiikan osalta ei ole edes uskallettu yrittää. Määrittely on jätetty lääkäreille ja sitä myötä tosiasiassa vakiintuneiden käytäntöjen varaan. Tämä on ymmärrettävää, mutta todellakin, yksilön oikeusturvan kannalta todella suuri puute.

Onneksi pakkohoidossa ei olla [perusteitta] ennen kuin kolme arvioijaa ovat perusteellisesti erehtyneet.

Kerro lisää. 

Ehkä niin, mutta kun aletaan puhua tahdosta riippumattomista hoitotoimista ilman potilaan suostumusta, kyllä minä ainakin tuntisin oloni mukavammaksi (molemmilla puolilla vastaanottoa), jos mielisairauden määritelmä olisi vähemmän tulkinnanvarainen ja lavea kuin mitä se on nykyhetkellä, ja nimenomaan koskien pakkohoidon kriteerejä. Toinen juttu on se, että järjestelmä on altis sekä virheille, joita tapahtuu jatkuvasti, että pahimmissa tapauksissa törkeille väärinkäytöksille, ja tämä siksi, että hoitoonmääräämisprosessiin tarvitaan vain muutaman lääkärin allekirjoitus, joista viimeisen linkin ei edes tarvitse itse tutkia tai nähdä potilasta. En siis tarkoita, että ihmisiä tänään lukittaisiin suljetulle poliittisten mielipiteidensä vuoksi mala fide, mutta kuka voi puhua tulevaisuudesta? Tästähän tykättiin neukkulassa kovasti, mistä sen tietää jos eräänä kauniina päivänä EUkkulassakin.

Suhteilla kyllä, poliittiset mielipiteet ei ole nykyisin merkitseviä koska valta on laajalla pohjallaja jokseenkin horjumaton. Ei ole tarvis.
Kahta lääkäriä ei tarvita, yksi riittää. Mutta se yksikin vain toteaa sen mitä hänelle on kerrottu - jollei sitten potilas ole oikeasti hullu ja lääkäri huomaa sen muutoin vastaanotolla, jolloin erikseen sitten toinen lääkäri ottaa sisään.

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116

Mielenterveyslaki.

Tässäkin yhteydessä laki on merkityksetön. Kyse on vallasta, ei laista.

Siispä jäljelle jää vain käyttäytymisen ja puheen havainnointi.

Sitäpä eivät tee kumminkaan.

Kyllä minä ainakin nykymallissa uskallan kallonkutistajalle mennä horisemaan ilman pelkoa pakkolähetteestä.

Mitäpä pelkoa siinä on sellaisella joka itse menee. Eri juttu jos joku, vaikkapa narkkari vanhempi joka keskittyy huumeitten käyttöön, työkaveri joka tahtoo eroon kilpailijasta, sekaisin oleva joka saanut päähänsä muittenkin olevan sekaisin koska itse on jne. kertoo jostain että hulluhan se (ja jonkun neuvomin sanankääntein.)

Näissä olevia ongelmia ratkaisisi se että kaikki olisi julkista.
Kaikki nettiin. Youtubeen videot joka kerrasta kun joku viedään teuraalle. Videot siellä olemisesta. Ja kansanäänestykset siitä että onko hyvä.
Videot myös siitä jos vaikka opettaja koulussa toteaa että on adhd. Ei toteamista ilman videota.
En tiedä moniko pelastuisi, mutta uskoisin että riittävän moni. Yksityisyyden suoja on väline jolla uhria rangaistaan.

[Faidros.]

On, ainakin niillä ryhmillä jotka ovat saaneet joukkopsykoosilleen uskonnon statuksen.

[Onnikka]

Näissäkin jutuissa on myös ne yksityiset hoitolaitoksensa. Melkoiset rahat pitäjille tiedossa jos uskaltavat alkaa mamuja niihin laittamaan, kuten muissa maissa tekevät. Täällähän vain mannet on suomalaisia alhaisempia mutta tulevaisuus on huijareille valoisa.

[Muuttohaukka]

En ikinä ole tavannut lääkäriä joka pelkäisi että tulee vahingossa kirjoittaneeksi M1:sen.

M1:nen on aivan mahdollista kirjoittaa ja vielä ihan vakaan harkinnannkautta- ja se onkin virhe. Anamaneesissa potilas voi vain kertoilla huvikseen satuja ja menee täydestä kuin häkä ja sitten ollaaankin jo menossa.  En epäile yhtään.

Mitä siitä seuraa vai seuraako mitään, jos tulee vahinkoMTykkönen?

[ilkka75]

Kirjoittaja tuskin on koskaan yrittänyt viedä mielisairaalaan yli satakiloista, psykoosin partaalla olevaa, maanis-depressiivistä ystäväänsä.

Kun hakkaat kaveriasi ja pitelet kurkusta kiinni, ettei hän pääsisi avaamaan ovea moottoritiellä satasen vauhdista, koska hän uskoo pääsevänsä näin nopeammin perille, ajatukset yksilön oikeuksista omiin harhoihinsa karisevat yllättävän nopeasti.

[Emo]

On, ainakin niillä ryhmillä jotka ovat saaneet joukkopsykoosilleen uskonnon statuksen.

Paitsi että jos lääketieteellisissä faktoissa halutaan edes löyhästi pysyä niin joukkopsykooseja ei ole lääketieteellisessä mielessä olemassa.
Toisaalta, onhan monikulttuurikin uskonto ja at... moni muukin aate.

[Aurelius]

Kirjoittaja tuskin on koskaan yrittänyt viedä mielisairaalaan yli satakiloista, psykoosin partaalla olevaa, maanis-depressiivistä ystäväänsä.

On se. Tai en nyt tiedä painoiko jätkä ihan sataa kiloa, mutta satun tuntemaan väittelijän ja tiedän että hänellä on elämässä muutamankin kerran ollut vastassa tilanne, jossa on soiteteltu vahtimestarin kanssa valkotakkisia miehiä paikalle.

[Emo]

Kirjoittaja tuskin on koskaan yrittänyt viedä mielisairaalaan yli satakiloista, psykoosin partaalla olevaa, maanis-depressiivistä ystäväänsä.

On se. Tai en nyt tiedä painoiko jätkä ihan sataa kiloa, mutta satun tuntemaan väittelijän ja tiedän että hänellä on elämässä muutamankin kerran ollut vastassa tilanne, jossa on soiteteltu vahtimestarin kanssa valkotakkisia miehiä paikalle.

On tämä väitös melkoisen mullistava:

– Ihmisoikeussopimuksissa ja -teoriassa oletetaan, että oikeudet kuuluvat psyykkisesti terveille ihmisille, ja siksi on määritelty, että ihmisen tulee saada pitää omat mielipiteensä ja uskomuksensa ilman, että muut pyrkivät niitä muuttamaan konkreettisin pakkokeinoin esimerkiksi lääkitystä käyttämällä.

Väittelijän mukaan tällaista oikeutta ei kuitenkaan tunnusteta mielenterveyslainsäädännössä, missä täysi pidättäytyminen pakkohoidosta olisi paikoitellen eettisesti kyseenalaista potilaan laiminlyöntiä.

Stenlund ei kuitenkaan pidä täysin ongelmattomana näkemystä, jonka mukaan pakkohoito on yritys vapauttaa potilas psykoosin vaikutuksesta ja näin palauttaa hänen uskonnon- ja mielipiteenvapautensa.

Ratkaisuksi Stenlund esittää tutkimuksessaan ihmisoikeusteorian kehittämistä suuntaan, jossa uskonnon- ja mielipiteenvapaus voidaan nähdä kaikkien ihmisten, myös psykoottisten henkilöiden, ihmisoikeutena. Tällöin uskonnon- ja mielipiteenvapaus suojaa mahdollisuutta valintoihin, jotka ovat ihmisen oman arvomaailman mukaisia ja jotka turvaavat hänelle ihmisarvoisen elämän.

Jää vähän epäselväksi, olisiko toimittajan syy?

No niin tai näin. Ihmisen fyysiselle ruumiille pitäisi myös antaa hallintaoikeus omaan itseensä eli kehoon, eikä väkivalloin pyrkiä vapauttamaan kehoa tämän omista syöpäsoluista lääkityksillä, säteilytyksillä ja leikkauksilla, jotka voidaan nähdä fyysisenä väkivaltana solujen itsemääräämisoikeutta kohtaan.
Taidanpa pyöräyttää tästä loppuviikosta väitöskirjan. Työnimenä vaikkapa "Ihmisen oikeus kasvaimiinsa" tai "Kasvaimen oikeus kasvuun".

[Juffe]

En ymmärtänyt, mitä vapauksia se lääkitseminen oikein uhkaa. Kyllähän ihminen saa pitää kiinni harhaluuloistaan myös tervehdyttyään, jos vain haluaa. Ei kouluopetuskaan uhkaa kenenkään vaputta esim. uskoa kuun olevan juustoa. Tyhmää niistä harhaluuloista kiinni pitäminen on, mutta ei kiellettyä.

[Ernst]

Siispä jäljelle jää vain käyttäytymisen ja puheen havainnointi. Ero vaikkapa umpisuolen tulehduksen diagnosointiin on selvä, koska elimellinen ongelma tunnetaan ja voidaan todentaa.

Jos tahdosta riippumattoman hoidon kriteereihin lisättäisiin appendisiitti tai vaikkapa keuhkokuume, olisi ainakin hoitoon määrääminen selkeämpää ja oikeusturvan kannalta ongelmattomampaa. Tietenkin eettiset kysymykset pysyisivät.

Ymmärryksesi sanelemissa rajoissa kirjoittelet. Ei se mittään. Lääkärit tumpeloivat appendisiitin diagnosoinnin kanssa päivittäin. Sen diagnosointi ei ole yhtään paremmalla tolalla kuin mielitautien, vaikka jotkut tällaista propagandaa jaksavatkin vuodesta toiseen esittää.

Mielenterveyslaki on kirjoitettu tahdosta riippumattoman hoitamisen mahdollistavaan muotoon sen takia, että mielisairaus (enemmän kuin muut sairaudet) tekevät ihmisen kykenemättömäksi arvioimaan omaa tilaansa ja hoidon tarvetta; jotkin uudemmmat tutkijat pitävät ns. sairaudentunnottomuutta itse sairauteen liittyvänä yhtenä kognitiivisen heikentyisen muotona.  Poliitikot aikanaan tuumasivat, että vakava mielisairaus ei olekaan hoitamisen osalta samalla tavalla potilaan harkinassa kuin vaikkapa sydäntauti. Siinä on tietty järki.

[ilkka75]

Toinen ystäväni meni myös katsomaan huolestuneena tuntemaansa tyttöä, joka on myös maanis-depressiivinen. Tällä kertaa oli vuorossa se masennuskohtaus, ja vielä aika paha sellainen. Pikaisen ensiavun jälkeen olikin aika soittaa ambulanssi paikalle.

Herääkin kysymys, onko itsemääräämisoikeuden julmaa kieltämistä sitoa toisen vertavuotavat suonet ja vaivata niitä ensihoitajia, vai kuuluuko hengen ottaminen itseltään akuutin mielenterveyskohtauksen aikana ihan perusoikeuksiin? Miten artikkelin kirjoittaja suhtautuisi esim. samassa tilanteessa olevaan perheenjäseneensä? Antaa valua vaan?


edit. typo

[Ernst]

Ja ei, en halua lisätä lääkärien valtaa, ainakaan yhden lääkärin kerrallaan. Mitä aiheeseen tulee, tarkkailulausunnosta pitäisi mielestäni vastata useampi toisistaan riippumaton lääkäri, mahdollisesti myös M3-päätöksestä. Ymmärrän toki käytännön ongelman, mutta ongelmansa on nykymallissakin.

Voinet osoittaa viikonloppupäivystykseen M1-lähetteen kolminkertaiseen ja riippumattomaan arvioimiseen resurssit? ELi Get Real!

Lähete arvioidaan  jo nyt sairaalassa lähettäjästä  riippumattoman lääkärin vastaanotolla ja tarkkailuajan jälkeen kolmas lääkäri tekee vasta hoitoa koskevan päätöksen. Siitä voi valittaa. Menettelyssä on oleellista ja pakollista se, että potilaan kantaa kysytään. Niin myös tapahtuu.

[Taffu]

Täällä nyt on pari foliopipoa turhan kireellä

Mä oon jättänyt tekemättä M1-lähetteitä, vaikka potilaat on raijattu poliisien kainalossa päivystykseen, koska en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Useimmiten kuitenkin nämä ehdokkaat tuodaan sinne ihan syystä ja sen sitten huomaa itsekin hyvin pian.

[Reich]

Tässä ihan hyvä Wikipedia-artikkeli tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tahdosta_riippumaton_psykiatrinen_sairaalahoito

[Emo]

Täällä nyt on pari foliopipoa turhan kireellä

Mä oon jättänyt tekemättä M1-lähetteitä, vaikka potilaat on raijattu poliisien kainalossa päivystykseen, koska en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Useimmiten kuitenkin nämä ehdokkaat tuodaan sinne ihan syystä ja sen sitten huomaa itsekin hyvin pian.

Ja kyllä minä itse haluaisin tulla lähetetyksi pakkohoitoon jos maanisena ajelisin pitkin Suomenniemeä tuhatta ja sataa ja törsäisin rahojani oikealle ja vasemmalle. Joskushan maanisia haetaan lentokentiltä kun niille ei enää edes Suomen kuviot riitä, silloin on todellakin ihmisen oman edun mukaista laittaa "pakolla" jarrua päälle kun henkilö itse on täysin hukassa.

[Lupu(kulkuri)]

En ikinä ole tavannut lääkäriä joka pelkäisi että tulee vahingossa kirjoittaneeksi M1:sen.

M1:nen on aivan mahdollista kirjoittaa ja vielä ihan vakaan harkinnannkautta- ja se onkin virhe. Anamaneesissa potilas voi vain kertoilla huvikseen satuja ja menee täydestä kuin häkä ja sitten ollaaankin jo menossa.  En epäile yhtään.

Mitä siitä seuraa vai seuraako mitään, jos tulee vahinkoMTykkönen?

Jos menee huvikseen kertoilemaan satuja kokeillakseen pääseekö hospitaaliin, niin voi olla hyvä kokemus kenelle tahansa hupiveikolle "päästä" esim. Auroran mille tahansa suljetulle.
Jos siis ihan vaan huvikseen...

[sivullinen.]

En ymmärtänyt, mitä vapauksia se lääkitseminen oikein uhkaa.

Sananvapautta. Mielisairaalaan kahlehditut eivät kirjoita mitään, eikä pakkopillereitä pystytä antamaan ilman pakkohoitoa. Vai mitä pakkoa se on, jos annetaan lääkepaketti mukaan kotiin ja kehoitetaan ottamaan? Silloin ei ole pakko ottaa.

Poliittisten toisinajattelijoiden sulkeminen mielisairaalaan saattaa kuulostaa Neuvostoliiton toiminnalta, mutta Eurostoliitto onkin aikamme Neuvostoliitto. Yksi tunnetuimmista suomalaisista poliittisista toisinajattelijoista, joka joutui pakkohoitoon on nwohavaintoja blogin kirjoittaja Teemu Vehkala. Hänen tapauksestaan kirjoiteltiin paljon vapaassa lehdistössä -- mutta ei tietenkään sanakaan valtiovallan alaisissa viestimissä.

[Taffu]

Täällä nyt on pari foliopipoa turhan kireellä

Mä oon jättänyt tekemättä M1-lähetteitä, vaikka potilaat on raijattu poliisien kainalossa päivystykseen, koska en ole pitänyt sitä tarpeellisena. Useimmiten kuitenkin nämä ehdokkaat tuodaan sinne ihan syystä ja sen sitten huomaa itsekin hyvin pian.

Ja kyllä minä itse haluaisin tulla lähetetyksi pakkohoitoon jos maanisena ajelisin pitkin Suomenniemeä tuhatta ja sataa ja törsäisin rahojani oikealle ja vasemmalle. Joskushan maanisia haetaan lentokentiltä kun niille ei enää edes Suomen kuviot riitä, silloin on todellakin ihmisen oman edun mukaista laittaa "pakolla" jarrua päälle kun henkilö itse on täysin hukassa.

Jos avohoidon keinot riittävät, eikä potilas ole vaaraksi itselleen tai muille, niin silloin mennään sillä avohoidolla.