2014-01-27 Leningradin piirityksen päättymisestä 70 vuotta

[Perttu Ahonen]

aika hurjalta tuntuisi, jos kunnon talvijää kestää 31t panssarin.

Miten niin hurjalta ? Mitäs vehkeitä ne sitten olivat, joilla ajeltiin suomalaisia vastaan helmi-maaliskuun vaihteessa 1940 Viipurinlahden jäällä ??
Kyllä ne olivat ihan panssarivaunuja nekin, vaikkeivät sentään T34-sarjaa. Kyseessä oli T28, jonka paino oli n. 29 tonnia. Ja hyvin kesti kevätjää.
T34 sopii mainiosti tähän kuvioon.

Viipurnilahden taistelussa 1940 käytettiin T-26 ( 8,4-10,3tonnia) panssareita ja tiedusteluosastoilla kevyitä tiedustelupanssareita. T-26 panssari myös nostettiin joitain vuosia sitten ylös Viipurinlahdesta ja asetettiin näytille Pietariin.   Taistelukertomuksissa Viipurinlahdelta kerrotaan, että puna-armeija kokeili ennen taistelua kevyillä panssareilla jään kestävyttä ja että taistelussa olisi käytetty juuri kevyempiä panssareita. 

Viipurinlahden taisteluun osallistuneet 28 ja 62 Puna-armeijan panssarirykmentit.

28 Tank Regiment – arrived in February having 126 T-26. Lost 16 tanks of them 6 irrevocably.
62 Tank Regiment arrived in February with 82 T-26 (of them 15 twin-turret) and 7 KhT-26. Lost 28 tanks (28 irrevocably) 52 KIA, 65

Jos sinulla on tietoa siitä, että Puna-armeijan raskaat panssarirykmentit (varustettu T-28 vaunuilla)olisivat osallistuneet Viipurinlahden taisteluun, niin otan tiedon vastaan mielenkiinnolla.  Itselläni on varmana tietona vain se, että panssarirykmentit 28 ja 62 ovat osallistuneet Viipurinlahden  taisteluun, mutta se ei tietenkään aukottomasti sulje pois sitä, että siellä olisi ollut muitakin.

[OTU]

Jotenkin en oikein voi hirveästi nyyhkyttää Leningradilaisten kohtaloa, kun mietin, mitä meille suomalaisille oli varattuna, jos armeija olisi luhistunut ja maa miehitetty.
Se oli kauheaa aikaa.

[Perttu Ahonen]

Saksa sen sijaan julisti tärkeät kulttuurikaupungit, kuten Pariisin ja Rooman vapaiksi kaupungeiksi, kun niitä uhkasi liittoutuneiden taholta hävitys. 

Jos Saksalla viittaat tässä Hitlerin käskyihin, niin tuo ei kyllä pidä paikkaansa. Kun alkoi näyttää siltä, että liittoutuneet vapauttavat Pariisin, Hitler määräsi sen tuhottavaksi. Kaupungin onneksi siellä ollut korkein saksalaisupseeri kieltäytyi noudattamasta Hitlerin käskyä.

Dietrich von Choltitzilla oli Pariisissa lähteestä riippuen 10000-15000 sotilasta ja näissäkin oli paljon esikuntien porukkaa, ei siis todellakaan varsinaisia taistelujoukkoja.  Von Gholtitz ei kyennyt heikoilla joukoillaan edes ylläpitämään järjestystä Pariisissa jossa oli alkanut vastarintaliikkeen aloittama kansannousu.
Käsittääkseni Hitlerin antama käsky Pariisin kulttuurikohteiden tuhoamisesta olikin ennenkaikkea kosto vastarintaliikkeen aloittamasta kansannoususta ja sotilasstrategisten kohteiden tuhoaminen taas perusteltua vastatoimintaa liittoutuneiden sodankäynnille.  Toki Hitler on varmastikin antanut käskyn taistella Pariisista ja etenkin iskeä lujaa vastarintaliikkeen tukijoita ja taistelijoita vastaan, sekä pidätellä de Gaullen vapaan Ranskan joukkoja, sillä olisihan se sitonut edes vähän liittoutuneiden voimia.  Toisaalta Hitler kuitenkaan ei kaiketi tiennyt sitä, että liittoutuneiden komentaja Kenraali Eisenhower ei edes aikonut taistella Pariisista, vaan kiertää kaupungin sotilaallisesti vähä merkityksellisenä kohteena. 
Hitler on varmasti tiennyt sen tosiasian, että von Gholtitzilla ei ollut mitään mahdollisuutta ja voimaa "tuhota Pariisia". 

Kenraali von Gholtitzilla sen sijaan on ollut perusteltu tarve sovittaa ylleen sankarin viittaa "Pariisin pelastajana" sillä hänen kontollaan on ollut huomattava määrä vastarintaliikkeeseen kohdistuneita teloitus ja muita väkivaltatöitä.   Todennäköisesti von Gholtitz pelasti itsensä kuolemantuomiolta tällä legendalla "Pariisin pelastamisesta ja Hitlerin vastustamisesta".  Paljon on mahdollista, että von Gholtitz ei olisi edes päässyt Pariisista pakenemaan vastarintaliikkeen aloittaman laajan kansannousun takia, joten antautuminen de Gaullen joukoille sopi von Gholtitzille hyvin.  Lisäksi se sopi mainiosti Charles de Gaulle ja hänen poliittisille suunnitelmille.
On arvioitu, että jos Pariisin kommunistijohtoinen vastarintaliike olisi vapauttanut Pariisin ja lyönyt sen heikot saksalaisjoukot, niin sillä olisi ollut valtava vaikutus Ranskan sodanjälkeiselle politiikalle ja nimen omaan kommunistien tarkoitusperien mukaisesti. Oli pelättävissä, että Pariisin kommuunin 1870 tapahtumat uusiutuisivat ja sellainen ei sopinut de Gaullelle alkuunkaan, eikä tietenkään von Gholtitzille, jolle se olisi tiennyt varmaa kuolemaa ja ei se olisi sopinut varmasti millekään Ranskan naapurimaalle.  Neuvostoliitolle se kyllä olisi sopinut.
Liittoutuneiden komentajalle Dwight David "Ike" Eisenhowerille sen sijaan Pariisin poliittinen asema ei ollut minkään arvoinen ja hän päättikin, että liittoutuneet eivät uhraa voimia Pariisin valloittamiseen, vaan kiertää Pariisin ja jättää Pariisin vastarintaliikkeen ja heikkojen saksalaisvoimien väliseksi asiaksi.  Kenraali de Gaulle joutui tosissaan taivuttelemaan Eisenhoveria saadakseen vapaan Ranskan 2. panssaridivisioonan irroitetuksi Pariisin vapautusoperaatioon.

Kun sanon, että Saksa/saksalaiset säästivät kulttuurikaupunkeja, niin se tarkoittaa juuri sitä, että ne komentajat, joilla oli valta ja mahdollisuus tehdä itsenäisiä ratkaisuja kaupunkien säästämisestä eli luovuttamisesta, myös tekivät ratkaisunsa. Dieter von Gholtitz Pariisin osalta ja sotamarsalkka Albert Kesselring Rooman osalta. Osalla ratkaisuista oli Hitlerin tuki ja osalla ei.

[Marija]

Kyllähän Leningrad - Pietarin pääkadut ja tietyt rakennukset ovat samat.

Dokumentissa näytettiin kuvia kaupungin keskustasta, jotka pelkkä Pietarin turistikin voi Nevski pr:lla hahmottaa, kuten esim. tavaratalo Gostinyi Dvor ja kadun toisella puolen Dumskaja torni, sekä mm. Kazanin Jumalanäidin kirkko.

Joo. Oli pietarin suvun kotikatu Kazanin kirkon vieressä. Taisi Gostinitza Dvor olla kuvattuna Sadovajan puolelta? Oli siellä kuvaa Vasilinsaarelta yliopiston penkereeltä ja joltakin linjoista? Petrogradskajaakin siellä taisi olla kuvattuna. Mielenkiintoinen oli Fontankan mutka eteläpuolella Lertomontovski prospektista länteen kohti Amiraliteetin telekkaa. Näkyi aika vähän liikennettä. Itse on tullut säännöllisesti paahdettua samasta paikasta satoja, ellei tuhansia kertoja ja aika livakasti, kun ei ole risteyksiä (siltoja) pitkällä välillä ja liikenne ei ole kohdassa usein kovin runsasta nykyäänkään.  Tosin nyt oli taukoa kun 1700-luvulla rakennettu Staro Kalinkinin-silta. Repinin puiston suuntaan oli rempassa. Nyt se taas on auki. 

Mainitsemasi Fontankan mutkaa ennen, voi jokiristeilyturisti kääntämällä katsettaan oikealle, nähdä kuuluisan Ohranan päämajan, Fontanka 16! (Älkää väittäkö, etten ole kuunnellut turistiopasta korvat tarkkoina!) Mulla on siitä mutkasta kuva. Huomasin filmillä myöskin kuvat Vasilinsaaresta, PP-linnoituksesta Eremitaasin puolelta kuvattuna. Näinpä muist. Rostra-pulväänkin, sekä niiltä johtavan sillan kohti Eremitaasia! Sekä luultavasti laiva Auroran!

[ike60]

Aamulla teksti-TV:ltä luin kuinka joku saksalaispoliitikko väitti tämän piirityksen yhä olevan kaikkien saksalaisten yhteinen suru ja häpeä. No niin varmaan, kaikki vuonna 2014 syntyneet saksalaisvauvatkin saivat häpeän syntymälahjakseen hoh hoijaa... varmaan olisi varminta suomalaistenkin hävetä ja laskea liput puolitankoon.

Eiköhän ryssä tehnyt ihan riittävästi itsekin että joutavat hekin häpeämään.

Stalin oli kovinkin hanakka siirtelemään kansoja Siperiaan ja takaisin, mutta Leningradia ei jostain syystä (no, tietenkin sotilaallisista syistä) haluttu evakuoida. Että sikäli tuosta murhenäytelmästä voivat venäläiset osoittaa sormella myös omia johtajia.

Mihin tuollainen vajaat 3 miljonaa ihmistä olisi kiireellä kuljetettu ja asutettu? Saksahan piiritti kaupungin tavattoman nopesti, jo syyskuussa, kun sen hyökkäys alkoi kesäkuussa. Elämäntien, Laatokan kautta sitten kyllä vietiin ihmisiä pois koko ajan, eilisen dokkarin mukaan jopa miljoona.

Mihin: katso Neuvostoliiton karttaa. Saksalaiset valloittivat prosentuaalisesti melko pienen osuuden koko maasta. Jos haluat maantieteellisiä nimiä niin miten olisi vaikka seuraavat: Kaukasus, Azerbaizdan, Tadzikistan, Uzbekistan, Kauko-itä (Vladivostok ym.); pohjoisempanakin olisi tilaa ollut vaikka kuinka paljon, mutta ilmasto ei ehkä niin miellyttävä. Kaksi miljoonaa leningradilaista oli jonkin verran päälle prosentti Neuvostoliiton asukasluvusta, joten asuttamisongelmat olisivat olleet murto-osa esimerkiksi Karjalan evakkojen asuttamisongelmasta (reilusti yli 10 prosenttia Suomen tuolloisesta väkiluvusta). Kaikkia leningradilaisia ei olisi luultavasti siirretty, koska kaupungin sotatarviketeollisuus haluttiin pitää pyörimässä, mutta on selvää että miljoona ihmistä on helpompi ruokkia kuin kolme miljoonaa.

Miten: kahdessa vaiheessa. Ensin ihmiset olisivat voineet paeta saartorenkaasta aluksi vaikka talvella jalan tai kesällä veneellä. Tammi-helmikuussa 1945 itä-Preussissa ihmisiä pakeni jään yli hyytävässä pakkasessa; tahti oli joissakin tapauksissa kymmeniä tuhansia ihmisiä vuorokaudessa (lisätietoa esimerkiksi Niklas Sennertegin kirjasta Stalins hämnd). Puna-armeijan lentokoneet teurastivat suojattomia siviilejä jäälle sikäli kuin näitä havaitsivat, joten mitenkään vaaratonta se siviilien pako ei ollut itä-Preussissakaan.

Vaiheessa kaksi saartorenkaasta tulleet olisi voitu kuljettaa valtavan maan muihin osiin ennen kaikkea junilla, mutta myös muilla ajoneuvoilla. Kolmena vuodenaikana myös käveleminen olisi ollut mahdollista. Neuvostoliiton rautatieverkosto säilyi toimintakykyisenä koko sodan ajan, ennen kaikkea siksi että saksalaiset eivät saaneet valloitettua Moskovaa, joka oli verkoston elintärkeä solmukohta. Siirtäminen ei olisi muodostanut edes ylitsepääsemätöntä kuormaa rautateille. Ajatellaan että kaksi miljoonaa ihmistä olisi evakuoitu. Yhteen junavaunuun mahtuu noin 50 ihmistä (ahtamalla ilmeisesti mahtuu jopa 300 ihmistä, näin on ainakin väitetty Neuvostoliiton vankikuljetuksista ja Saksan keskitysleirikuljetuksista). Tarvitaan siis 40 000 junavaunumatkaa. Ottaen huomioon että ihmiset eivät ole kovin painava lasti, yksi neuvostoliittolainen juna voi koostua ehkä 50 vaunusta (nykyaikainen rahtijuna koostuu usein 110 vaunusta ja 200 vaunun juniakin on ollut liikenteessä, mutta oletetaan että Neuvostoliiton junat eivät tällaiseen kapasiteettiin yltäneet). Koko porukan siirtämiseen olisi tarvittu siis noin 800 junaa. Onko tämä paljon? No, Leningradin piiritys kesti noin 900 vuorokautta. Kaksi junaa päivässä, ja porukka olisi siirretty pois 400 päivässä, siis vähän yli 13 kuukaudessa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Helsingistä menee Rovaniemelle kolme junaa päivässä.

Sivumennen sanoen tuo "tavattoman nopeasti" on suhteellista. Operaatio Barbarossan alusta kului yli kaksi kuukautta ennen kuin saksalaiset olivat Leningradin porteilla. Vähintäänkin yli kuukauden ajan on neuvostojohdollekin täytynyt olla selvää, että Leningrad on yksi hyökkäyksen päämaaleista. Kuukaudessa olisi evakuoinut melkein minkä kokoisen porukan tahansa vaikka Tverin tai Arkangelin alueille, ja siitä eteenpäin junin ja laivoin muutamassa kuukaudessa ympäri valtavaa maata. Suomi evakuoi Karjalan kannaksen muistaakseni parissa viikossa suurhyökkäyksen alettua 1944. Talvisodassa evakuointi taisi sujua vielä nopeammin mutta vertailu on vaikeaa kun siviilejä oli siirretty rajaseutukunnista taaemmas jo ennen sodan alkua.

[Takinravistaja]

Aamulla teksti-TV:ltä luin kuinka joku saksalaispoliitikko väitti tämän piirityksen yhä olevan kaikkien saksalaisten yhteinen suru ja häpeä. No niin varmaan, kaikki vuonna 2014 syntyneet saksalaisvauvatkin saivat häpeän syntymälahjakseen hoh hoijaa... varmaan olisi varminta suomalaistenkin hävetä ja laskea liput puolitankoon.

Eiköhän ryssä tehnyt ihan riittävästi itsekin että joutavat hekin häpeämään.

Stalin oli kovinkin hanakka siirtelemään kansoja Siperiaan ja takaisin, mutta Leningradia ei jostain syystä (no, tietenkin sotilaallisista syistä) haluttu evakuoida. Että sikäli tuosta murhenäytelmästä voivat venäläiset osoittaa sormella myös omia johtajia.

Mihin tuollainen vajaat 3 miljonaa ihmistä olisi kiireellä kuljetettu ja asutettu? Saksahan piiritti kaupungin tavattoman nopesti, jo syyskuussa, kun sen hyökkäys alkoi kesäkuussa. Elämäntien, Laatokan kautta sitten kyllä vietiin ihmisiä pois koko ajan, eilisen dokkarin mukaan jopa miljoona.

Mihin: katso Neuvostoliiton karttaa. Saksalaiset valloittivat prosentuaalisesti melko pienen osuuden koko maasta. Jos haluat maantieteellisiä nimiä niin miten olisi vaikka seuraavat: Kaukasus, Azerbaizdan, Tadzikistan, Uzbekistan, Kauko-itä (Vladivostok ym.); pohjoisempanakin olisi tilaa ollut vaikka kuinka paljon, mutta ilmasto ei ehkä niin miellyttävä. Kaksi miljoonaa leningradilaista oli jonkin verran päälle prosentti Neuvostoliiton asukasluvusta, joten asuttamisongelmat olisivat olleet murto-osa esimerkiksi Karjalan evakkojen asuttamisongelmasta (reilusti yli 10 prosenttia Suomen tuolloisesta väkiluvusta). Kaikkia leningradilaisia ei olisi luultavasti siirretty, koska kaupungin sotatarviketeollisuus haluttiin pitää pyörimässä, mutta on selvää että miljoona ihmistä on helpompi ruokkia kuin kolme miljoonaa.

Miten: kahdessa vaiheessa. Ensin ihmiset olisivat voineet paeta saartorenkaasta aluksi vaikka talvella jalan tai kesällä veneellä. Tammi-helmikuussa 1945 itä-Preussissa ihmisiä pakeni jään yli hyytävässä pakkasessa; tahti oli joissakin tapauksissa kymmeniä tuhansia ihmisiä vuorokaudessa (lisätietoa esimerkiksi Niklas Sennertegin kirjasta Stalins hämnd). Puna-armeijan lentokoneet teurastivat suojattomia siviilejä jäälle sikäli kuin näitä havaitsivat, joten mitenkään vaaratonta se siviilien pako ei ollut itä-Preussissakaan.

Vaiheessa kaksi saartorenkaasta tulleet olisi voitu kuljettaa valtavan maan muihin osiin ennen kaikkea junilla, mutta myös muilla ajoneuvoilla. Kolmena vuodenaikana myös käveleminen olisi ollut mahdollista. Neuvostoliiton rautatieverkosto säilyi toimintakykyisenä koko sodan ajan, ennen kaikkea siksi että saksalaiset eivät saaneet valloitettua Moskovaa, joka oli verkoston elintärkeä solmukohta. Siirtäminen ei olisi muodostanut edes ylitsepääsemätöntä kuormaa rautateille. Ajatellaan että kaksi miljoonaa ihmistä olisi evakuoitu. Yhteen junavaunuun mahtuu noin 50 ihmistä (ahtamalla ilmeisesti mahtuu jopa 300 ihmistä, näin on ainakin väitetty Neuvostoliiton vankikuljetuksista ja Saksan keskitysleirikuljetuksista). Tarvitaan siis 40 000 junavaunumatkaa. Ottaen huomioon että ihmiset eivät ole kovin painava lasti, yksi neuvostoliittolainen juna voi koostua ehkä 50 vaunusta (nykyaikainen rahtijuna koostuu usein 110 vaunusta ja 200 vaunun juniakin on ollut liikenteessä, mutta oletetaan että Neuvostoliiton junat eivät tällaiseen kapasiteettiin yltäneet). Koko porukan siirtämiseen olisi tarvittu siis noin 800 junaa. Onko tämä paljon? No, Leningradin piiritys kesti noin 900 vuorokautta. Kaksi junaa päivässä, ja porukka olisi siirretty pois 400 päivässä, siis vähän yli 13 kuukaudessa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Helsingistä menee Rovaniemelle kolme junaa päivässä.

Sivumennen sanoen tuo "tavattoman nopeasti" on suhteellista. Operaatio Barbarossan alusta kului yli kaksi kuukautta ennen kuin saksalaiset olivat Leningradin porteilla. Vähintäänkin yli kuukauden ajan on neuvostojohdollekin täytynyt olla selvää, että Leningrad on yksi hyökkäyksen päämaaleista. Kuukaudessa olisi evakuoinut melkein minkä kokoisen porukan tahansa vaikka Tverin tai Arkangelin alueille, ja siitä eteenpäin junin ja laivoin muutamassa kuukaudessa ympäri valtavaa maata. Suomi evakuoi Karjalan kannaksen muistaakseni parissa viikossa suurhyökkäyksen alettua 1944. Talvisodassa evakuointi taisi sujua vielä nopeammin mutta vertailu on vaikeaa kun siviilejä oli siirretty rajaseutukunnista taaemmas jo ennen sodan alkua.

Vaikka Saksa prosentuaalisesti valloitti suht pienen osan maasta, niin se oli kaikkein väkirikkainta, asutuinta seutua. Olihin siellä Siperassa tilaa, mutta miten sinne olisi mijoonia ihmisiä asutettu noin vain? Ei mitään muutakaan eurooppalaista miljoonakaupunkia evakuoitu maailmansodassa. Pariisikin jätettiin asukkaineen Saksan haltuun. Siinä oli kyllä se ero, että Leningrad oli Hitlerin suunnitelmissa tarkoitus tuhota perusteellisesti. Pariisin tuhoamiskäskyn Hitler antoi vasta, kun Saksan joukot vetäytytyivät sieltä elokuussa 1944.

[Marija]

Pietari / Leningrad on eräänlainen Venäjän Jerusalem, Pyhä Kaupunki.
Kaupungilla on voimakas tunnearvo.

En tiedä, oliko sillä itse Stalinille mitään arvoa, mikäpä psykopaatille olisi, mutta mahdollisesti Venäjän kansan taistelutahdon ylläpitämiseksi, Stalinin logiikka oli pitää leningradilaiset Leningradissa, vaikka jokaikinen sinne kuolisi!

Tällainen sisukkuus kuuluu osaltaan myöskin kommunisminin aatteeseen. Keitään ei kommunismin mukaisesti myöskään asetettu muiden edelle, eli jokainen sai puolustautua niissä asemissa kuin oli.

Luulen. Eli arvelen. Tuumailen. Duumaju.

[ike60]

Vaikka Saksa prosentuaalisesti valloitti suht pienen osan maasta, niin se oli kaikkein väkirikkainta, asutuinta seutua. Olihin siellä Siperassa tilaa, mutta miten sinne olisi mijoonia ihmisiä asutettu noin vain?

Kertauksena, että Siperian lisäksi väistöalueita olisivat olleet mm. Kaukasus, Venäjän Euroopan puolella olevat osat Moskovasta itään, Azerbaizdan, Uzbekistan, Tadzikistan ja Venäjän Kauko-Itä. Varmasti noilla alueilla oli jo valmiiksi Neuvostoliiton väestöstä vähintäänkin kymmenesosa, ja heillä siellä asumukset sekä julkiset rakennukset. Jos edes tuo tuo parikymmentä miljoonaa olisi asunut noilla väistöalueilla, heille leningradilaisista koituva taakka olisi ollut korkeintaan samaa luokkaa kuin Karjalan evakoista Suomelle koitunut taakka. Toki uskon, että Karjalan evakoiden asuttaminen Suomessa onnistui paremmin kuin Leningradin evakoiden asuttaminen Neuvostoliitossa olisi onnistunut (en nyt viitsi kertoa miksi), mutta ei asuttaminen sielläkään mikään mahdoton tai edes kohtuuton tehtävä olisi ollut.

Ei mitään muutakaan eurooppalaista miljoonakaupunkia evakuoitu maailmansodassa. Pariisikin jätettiin asukkaineen Saksan haltuun. Siinä oli kyllä se ero, että Leningrad oli Hitlerin suunnitelmissa tarkoitus tuhota perusteellisesti. Pariisin tuhoamiskäskyn Hitler antoi vasta, kun Saksan joukot vetäytytyivät sieltä elokuussa 1944.

Ei evakuoitu ei ainakaan siinä mielessä että olisi tyhjennetty (Lontoosta siirrettiin väestöä maaseudulle Blitzin aikaan 1940, mutt suurin osa jäi kaupunkiin). Ehkä kannattaa tarkastella sitäkin, miksi ei. Saksan hyökätessä ainoat sen valtaan joutuneet miljoonakaupungit olivat Varsova ja Pariisi. Puola luhistui äkkiä eikä Varsova joutunut kovin ekstensiivisten sotatoimien kohteeksi, joten Puolan viranomaisten passiivisuus evakuoinnissa on ymmärrettävää. Luulen että Pariisia puolestaan ei tyhjennetty siksi, että Ranskan viranomaiset eivät missään vaiheessa arvioineet sen joutuvan sotatoimialueeksi. Ratkaisevat taistelut käytiin huomattavasti idempänä. Sivumennen sanoen huonosti hoidettu evakuointi oli yksi tärkeä syy Ranskan katastrofaaliseen tappioon 1940: kun saksalaiset tekivät läpimurron, heitä pakoon lähti koillis-Ranskasta suuri määrä siviiliväestöä. He tukkivat kärryillään ja autoillaan koillis-Ranskan tiet, ja alun perin väärin Maginot-linjojen taakse sijoitetut armeijat eivät päässeet tulppaamaan saksalaisten etenemistä koska eivät itse päässeet ruuhkautuneilla teillä eteenpäin. Jos Ranskan ylijohto olisi älynnyt evakuoida koillis-Ranskan väestöstä edes enemmistön huhtikuussa ja toukokuun alkupuolella 1940, Euroopan historia saattaisi näyttää toiselta.

Saksalaisten perääntyessä kaikki miljoonakaupungit, jotka olisivat voineet joutua sotatoimialueeksi, sijaitsivat Saksassa tai sen miehittämillä alueilla. Niiden evakuointi oli siis saksalaisten kontrollissa. Laajempien sotatoimien kohteiksi joutuivat miljoonakaupungeista Varsova, Budapest, Berliini sekä Saksan pommitetut miljoonakaupungit. Ehkä Saksan sodanjohto, tai etenkään maan diktaattori Adolf Hitler, ei pitänyt siviiliväestön kärsimysten vähentämistä kaikkein tärkeimpänä asiana. Jälkimmäisestä on olemassa historiallista näyttöäkin: keväällä 1945 eräät Saksan sotilas- ja siviilijohtajatkin olisivat halunneet Saksan itäosien (ja Berliininkin) evakuointia siviiliväestöstä sekä itäosista tulleiden pakolaisten auttamista, jotta näiden kärsimystä ja kuolonuhrien määrää vähennettäisiin. Tässä tarkoituksessa Hitlerille toimitettiin valokuvia kärsivistä siviileistä, mutta paikallaolleiden mukaan Hitler ei halunnut puhua asiasta ja sysäsi kuvat sivuun katsomattakaan niitä. Niinpä suurin osa itäisen Saksan siviiliväestöstä jäi paikalleen tunnetuin seurauksin. Voisiko olla niin, että miljoonia tapattanut ja miljoonia orjuututtanut mies ei pitänyt kärsimyksen ja kuoleman vähentämistä tärkeänä asiana?

[Takinravistaja]

Pietari / Leningrad on eräänlainen Venäjän Jerusalem, Pyhä Kaupunki.
Kaupungilla on voimakas tunnearvo.

En tiedä, oliko sillä itse Stalinille mitään arvoa, mikäpä psykopaatille olisi, mutta mahdollisesti Venäjän kansan taistelutahdon ylläpitämiseksi, Stalinin logiikka oli pitää leningradilaiset Leningradissa, vaikka jokaikinen sinne kuolisi!

Tällainen sisukkuus kuuluu osaltaan myöskin kommunisminin aatteeseen. Keitään ei kommunismin mukaisesti myöskään asetettu muiden edelle, eli jokainen sai puolustautua niissä asemissa kuin oli.

Luulen. Eli arvelen. Tuumailen. Duumaju.

Joka tapauksessa kaupungista kuljetettiin piiritysaikana Laatokan elämäntien kautta jopa miljoona henkeä vähitellen pois. Leningadin joutuminen piiritetyksi tuli neuvostojohdolle yllätyksenä. Saksan joukot etenivät nopeasti, jo kolmessa kuukaudessa Leningrad joutui piiritykseen. Ja siinä tilanteessa armeijan kuljetukset olivat rautateilläkin etusijalla, siviilien evekuoinnin edellä.

[ike60]

Pietari / Leningrad on eräänlainen Venäjän Jerusalem, Pyhä Kaupunki.
Kaupungilla on voimakas tunnearvo.

En tiedä, oliko sillä itse Stalinille mitään arvoa, mikäpä psykopaatille olisi, mutta mahdollisesti Venäjän kansan taistelutahdon ylläpitämiseksi, Stalinin logiikka oli pitää leningradilaiset Leningradissa, vaikka jokaikinen sinne kuolisi!

Tällainen sisukkuus kuuluu osaltaan myöskin kommunisminin aatteeseen. Keitään ei kommunismin mukaisesti myöskään asetettu muiden edelle, eli jokainen sai puolustautua niissä asemissa kuin oli.

Voimakas oli tunnearvo. Kommunistit olivat piiritykseen mennessä kurmottaneet kaupungista enemmän väkeä kuin mitä piirityksestä seurannut nälänhätä vei. Olen jostain lukenut sellaisenkin teorian, että Stalin tunsi syvää epäluuloa leningradilaisia kohtaan, nämä kun olivat keskimäärin älykkäitä ja opiskelleita. Stalinhan nosti valtakunnan korkeisiin virkoihin keskinkertaisuuksia tai lähes idiootteja, missä väitteiden mukaan takana oli se, että idiootit eivät osaa vehkeillä Stalinia vastaan ja jos vehkeilisivätkin, jäisivät helposti kiinni. Vasta vuoden 1941 katastrofi pakotti Stalinin nimittämään kenraalikuntaa osoitetun kyvykkyyden perusteella, mutta silti hän säilytti siellä Budjonnyin kaltaisia hölmöjä. Teoria menee edelleen niin, että Stalin oli pelkästään mielissään siitä, että nälänhätä niitti noita epäluotettavia leningradilaisia, koska ne kuolemathan menivät saksalaisten piikkiin.

Joka tapauksessa kaupungista kuljetettiin piiritysaikana Laatokan elämäntien kautta jopa miljoona henkeä vähitellen pois. Leningadin joutuminen piiritetyksi tuli neuvostojohdolle yllätyksenä. Saksan joukot etenivät nopeasti, jo kolmessa kuukaudessa Leningrad joutui piiritykseen. Ja siinä tilanteessa armeijan kuljetukset olivat rautateilläkin etusijalla, siviilien evekuoinnin edellä.

Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin tuosta miljoonasta. Aiemmin noin suuresta määrästä ei ole muistaakseni ollut puhetta, joten saattaa olla tieteen uusi löydös.

Armeijan kuljetukset olivat etusijalla, joo. Tämän lähteen mukaan Neuvostoliitossa oli toisen maailmansodan aikaan noin 440 000/0,65 = 680 000 rahtitavaravaunua. Näistä olisi evakuointiin tarvittu noin 800-1600, jos se olisi tehty yllä kuvaamallani tavalla - siis suurimmillaankin kolmisen promillea koko kapasiteetista. Raidekapasiteettiakaan evakuointikuljetukset eivät olisi liikaa vieneet, koska ne olisivat alkupätkästä tapahtuneet samaan suuntaan kuin sotatarvikekuljetukset Murmanskista; lisäksi jokaisessa järkevässä rautatiejärjestelmässä on, jos ei kaksiraiteisia osuuksia, niin ainakin ohitusraiteita asemien kohdalla, joihin evakuointikuljetukset olisivat voineet väistää niitä kiireisempiä sotatarvike- ja joukkokuljetuksia.

Vertailun vuoksi kerrottakoon toisenlaisestakin priorisoinnista. Suomessa priorisoitiin siviiliväestöä niin, että suurhyökkäyksen alettua 1944 siviilit saatiin siirrettyä alle kolmessa viikossa turvaan. Kyseessä oli siis yli 10 prosenttia maan väestöstä. Rautatiekuljetukset olivat Suomen armeijalle vielä paljon keskeisempiä kuin puna-armeijalle, koska Suomessa ei ollut merkittävää omaa ajoneuvotuotantoa, ei omia öljylähteitä eikä siihen aikaan muistaakseni öljynjalostustakaan, eivätkä länsiliittoutuneet toimittaneet Suomeen yhtäkään ajoneuvoa eivätkä litraakaan polttoainetta (Neuvostoliittoon ne sen sijaan toimittivat esimerkiksi yli 500 000 Ford Studebaker-kuorma-autoa, muista ajoneuvoista, polttoaineesta, varaosista jne. puhumattakaan). Silti Suomen rautateiltä liikeni valtakunnan hädän hetkelläkin kapasiteettia siviileiden pelastamiseen.

[AfriCat]

Voimakas oli tunnearvo. Kommunistit olivat piiritykseen mennessä kurmottaneet kaupungista enemmän väkeä kuin mitä piirityksestä seurannut nälänhätä vei. Olen jostain lukenut sellaisenkin teorian, että Stalin tunsi syvää epäluuloa leningradilaisia kohtaan, nämä kun olivat keskimäärin älykkäitä ja opiskelleita. Stalinhan nosti valtakunnan korkeisiin virkoihin keskinkertaisuuksia tai lähes idiootteja, missä väitteiden mukaan takana oli se, että idiootit eivät osaa vehkeillä Stalinia vastaan ja jos vehkeilisivätkin, jäisivät helposti kiinni. Vasta vuoden 1941 katastrofi pakotti Stalinin nimittämään kenraalikuntaa osoitetun kyvykkyyden perusteella, mutta silti hän säilytti siellä Budjonnyin kaltaisia hölmöjä. Teoria menee edelleen niin, että Stalin oli pelkästään mielissään siitä, että nälänhätä niitti noita epäluotettavia leningradilaisia, koska ne kuolemathan menivät saksalaisten piikkiin.

Budjonnyi ja Vorošilov olivat mielenkiintoisia poikkeustapauksia. Molemmat tyrivät raskaasti saatuaan vastuuta, mutta eivät silti joutuneet NKVD:n pikaoikeuden tai täysihoidon kohteeksi. Päinvastoin kuin niin monet muut, nämä vanhat toverit ja liittolaiset olivat Stalinin suojeluksessa.

[Kemolitor]

Olisi mielenkiintoista tietää tarkemmin tuosta miljoonasta. Aiemmin noin suuresta määrästä ei ole muistaakseni ollut puhetta, joten saattaa olla tieteen uusi löydös.

Paul Carell kertoo kirjassaan Poltettu maa sivuilla 205 - 213 Leningradin piirityksestä mainiten mm. näin:
"Jään yli rakennettiin "Elämän tie". Kuorma-autot ajoivat öiseen aikaan järvellä. Kuormaan kuului kuitenkin pääasiassa ampumatarvikkeita, vara-osia ja sotatuotannon raaka-aineita. Vasta viimeisellä tilalla oli muonatarvikkeita. Paluumatkalla kuljetettiin haavoittuneita, lapsia ja vanhuksia sekä myös naisia, jotka eivät kyenneet työhön. Tällä tavalla pystyttiin evakuoimaan 800 000 ihmistä."

Muistelen muitakin lukuja nähneeni joissain toisissa kirjoissa, mahtoiko kirjanpito kovin tarkkaa tuossa vaiheessa olla.

[P]

Pietari - Pro ljubov - rakkaalle. (en tunnusta että miliisiltä olisi pitänyt noutaa.. )

Pietaria. "Leningrad" ja Julia Kogan..

http://www.youtube.com/watch?v=E0Imc90Q93A

[nahkhiirmees]

Viipurinlahden taistelussa 1940 käytettiin T-26 ( 8,4-10,3tonnia) panssareita

Taidat olla oikeassa. Keskiraskasta T28-mallia ("Postijuna") kyllä käytettiin talvisodassa murtamaan mm. "Mannerheim-linjaa", mutta missään
ei tosiaan erikseen mainita sen ajaneen myös Viipurinlahden jäällä, jonne se luultavasti oli liian painava.

En sitten tiedä, löytyisikö jostain tietoja jään paksuudesta tuohon aikaan ja noilla seuduilla. Kovan talven seurauksena jää kyllä helposti
kasvaa lähes metriin (esim. Näsijärven ennätys n. 75 senttiä  ja Kilpisjärvellä aikavälillä 1964-2011 n. 90 senttiä) - mikä tosin ei suoraan
kerro sen kantavuudesta...

[kelloseppä]

Nim. ike60:n tuomat näkökohdat Neuvostoliiton rautateiden kuljetuskapasiteetista vuoden 1941 elo-syyskuussa ovat mielenkiintoisia, mutta turhan optimistisia.

Ikävää, etten voi seuraavassa lausumiani näkökohtia perustella lähtein, vaan faktat pohjautuvat vain muistikuviin, joista osa on muutaman vuosikymmenen takaa. Saatan muistaa väärin.

Moskovan kaksiraiteisen radan itäpuolella Leningradista 1941 lähti kaksiraiteinen rata Mga:an, josta rata erkautui kahdeksi yksiraiteiseksi: toinen Murmanskiin ja toinen Vologdan suunnalle. Siinä kaikki. Ainoastaan Moskovan radan pohjan kantavuus vastasi edes suunnilleen saksalaisia standardeja, yksiraiteiset radat olivat kantavuudeltaan useimmiten korkeintaan 1910-l venäläistä tasoa, ilman muuta eräs poikkeus oli juuri Muurmannin yksiraiteinen rata. Useimmille rataosille ei oltu yleensä rakennettu niin tiheästi ohitusraiteita kuin länsimaissa eikä risteysasemien ratapihojen kapasiteetti tavanomaisesti ollut länsimaisella tasolla, etenkään lastaus- ja purkutekniikka. Tämä johti siihen, että tietyt ratapihat täyttyivät säännönmukaisesti paikallaan seisovista vaunuista – ihan rauhanaikanakin.

Neuvostoliiton sivuratojen veturikalusto koostui pääasiassa tsaarin aikuisesta kalustosta. Ainoastaan pääradoilla (lähinnä: Leningrad-Moskova-Donbass, Kiova-Moskova- Ural) käytettävä vetokalusto oli pääasiassa 1930-luvulla rakennettua uutta venäläistä veturisukupolvea juuri sen takia, että ratapohjan kantavuus oli muualla liian heikko. Tämä kuitenkin johti etenkin sivuradoilla siihen, että junien vaunumäärät olivat hyvin alhaisia (noin 30-50 akselia), jos edes kohtuullisesta liikennöintinopeudesta halutaan pitää kiinni. Sama koskee vaunukaluston akselipainoja ja heikon kantavuuden takia etenkin "raskaiden junien" liikennöintinopeudet olivat hyvin alhaiset.  Em. syistä johtuen 1930/40-lukujen vaiheessa keskimääräinen vuorokausikohtainen neuvostoliittolaisen tavaravaunun liikkuma kilometrimäärä oli noin 1 / 5 – 1 / 3 osa saksalaisesta ja noin 1 / 3 – 1 / 2 osa suomalaisesta.

Saksan hyökkäyksen ensiviikkoina Neuvostoliiton rautateiden veturikalustosta tuhoutui noin 1 / 4 osa täysin ja 1 / 4 vaativaa konepajakorjausta tarvitsevaksi; vaunujen osalta luvut olivat suunnilleen samanlaisia. Tähän oli osittain syynä myös kaluston epänormaali ei-rauhanaikainen ryhmitys maantieteellisesti läntisintä Neuvostoliittoa painottaen. Kun tähän lisättäisiin muutaman tärkeän risteysaseman (esim. Mga) tai Leningradin – Moskovan pääradan säännöllinen pommittaminen, vaikkapa hyvin pienin voimin vuorokauden välein, niin Luoteis-Venäjän ja etenkin Leningradin rautatieliikenne olisi käytännössä motitettu. Kuinka paljon ja kuinka useasti saksalaiset suorittivat näitä hyvin suppean mittakaavan "täsmä"pommituksia, en tiedä. Läpi pääsevien junien vuorokausikohtaiset määrät putosivat entisestään, kun Leningradin ratapihojen kapasiteetti ei ollut läheskään täysimääräisesti muun Luoteis-Venäjän rautatieverkon käytössä. Ketjureaktio ruuhkautti muun Venäjän luoteisimman rataverkon hirvittäviin ruuhkiin hyvin nopeasti. Aivan pakko tehdä oli hyvin rajuja priorisointeja.

1941/42 talven rautatieliikenteen priorisoinnit Neuvostoliitolla olivat Leningardin suunnalla, tai laajemmin koko Luoteis-Venäjällä seuraavat:

1. Leningradin sotatarviketeollisuuden tuotteet tulee saada Moskovan rintamalle.
2. Leningradin sotatarviketeollisuuden tarvitsemat raaka-aineet ja energia tulee saada Leningradiin.
3. Leningradin rintaman tarvitsema huolto pitää saada Leningradiin.
4. Muurmannin radan liikenne tulee päästä Moskovaan häiriöittä.

Sitten aikanaan mm. amerikkalaiset toimittivat Neuvostoliittoon tuhansittain vetureita ja kymmenintuhansin myös rautatievaunuja ja etenkin akselistoja ja telejä. Tällä avulla ja Uralilla ja Siperiassa käyntiin polkaistulla teollisuudella saatiin sitten 1943-44 Neuvostoliiton sotavoimien huollon käyttöön nim. ike60:n mainitsemat rautatiekalustomäärät. Venäläiset olivat myös oppineet hirvittävän paljon rautatiekiskojen ja -vaihteiden "pikakorjauksista", rautatiekuljetusten ja ratapihojen logistiikasta ja olivat silloin jo varautuneet keskellä ratalinjaa tapahtuviin hyvin nopeisiin junien purkuihin ja lastauksiin.  Aivan eri tilanne silloin kuin 1941.

Itse asiassa hämmästelen sitä, miten ihmeessä venäläiset saivat toteutettua Leningradista ja Leningradiin niinkin suuret liikennemäärät kuin saivat syksyllä 1941 ja talvella 1941/42. Siitä, mitä he kuljettivat ja miksi, voidaan olla hyvinkin eri mieltä.

Jos jollakulla on faktaa aiheen tiimoilta kuin apteekin hyllyltä, niin olisin hyvin kiitollinen kokeilemaan, kuinka hyvin nämä edellä mainitsemani osin hämärät muistikuvat pitävät yhtä faktojen kanssa.

[hattiwatti]

[ Stalinhan nosti valtakunnan korkeisiin virkoihin keskinkertaisuuksia tai lähes idiootteja, missä väitteiden mukaan takana oli se, että idiootit eivät osaa vehkeillä Stalinia vastaan ja jos vehkeilisivätkin, jäisivät helposti kiinni. Vasta vuoden 1941 katastrofi pakotti Stalinin nimittämään kenraalikuntaa osoitetun kyvykkyyden perusteella, mutta silti hän säilytti siellä Budjonnyin kaltaisia hölmöjä. Teoria menee edelleen niin, että Stalin oli pelkästään mielissään siitä, että nälänhätä niitti noita epäluotettavia leningradilaisia, koska ne kuolemathan menivät saksalaisten piikkiin.

Aika paljon tämä talvisodan myytti 'yksi suomalainen vastaa kymmentä ryssää' on ihan tuota vain.

Paitsi että upseerikunta oli kelvotonta stalinistisen politiikan tuotetta, Karjalan metsissä kuolleet kuuluivat vähemmistökansallisuuksiin joiden demografista määrää Stalin halusi vähentää talvisodassa jonka koordinaatio oli ihan miten sattui alkuvaiheissaan. Raportoitiin uhreina esim. Ukrainalaisista ja Kazakstanilaisista joilla ei välttämättä ollut edes talvivaatteita. Kuolleiden määrää Neuvostoliiton puolella ei kukaan tiedä, mutta Hrustsevin itse mainitsema luku miljoonasta kuolleesta voi hyvinkin pitää paikkansa edellämainituista syistä. Hänen tasoiset miehet harvemmin laukovat moisia lukuja ihan lämpimikseen.

Tietty jos Stalin olisi onnistunut tavoitteissaan talvisodassa, olisivat juuri Suomalaiset päässeet jälkeenpäin vastaavan uhrattavan tykinruoan asemaan muissa sodissa.

Toisaalta kun Neuvostoliitto sai maailmalla erittäin noloa julkisuutta munattuaan talvisodan edellämainitulla tavalla, helmikuussa alkoi järkevän kenraalin ja pätevämpien sotilaiden johdolla todellinen ammattioffensiivi rajattoman materian auttamana joka pakotti Suomen antautumaan kuukauden päästä. Diktaattorin uraan ei sopinut epäonnistumiset.

[sr]

Sivumennen sanoen tuo "tavattoman nopeasti" on suhteellista. Operaatio Barbarossan alusta kului yli kaksi kuukautta ennen kuin saksalaiset olivat Leningradin porteilla. Vähintäänkin yli kuukauden ajan on neuvostojohdollekin täytynyt olla selvää, että Leningrad on yksi hyökkäyksen päämaaleista. Kuukaudessa olisi evakuoinut melkein minkä kokoisen porukan tahansa vaikka Tverin tai Arkangelin alueille, ja siitä eteenpäin junin ja laivoin muutamassa kuukaudessa ympäri valtavaa maata. Suomi evakuoi Karjalan kannaksen muistaakseni parissa viikossa suurhyökkäyksen alettua 1944. Talvisodassa evakuointi taisi sujua vielä nopeammin mutta vertailu on vaikeaa kun siviilejä oli siirretty rajaseutukunnista taaemmas jo ennen sodan alkua.

Itse sanoisin, että tämä on aikamoista jälkiviisastelua. NL:n suunnitelmiin ei tietenkään missään vaiheessa kuulunut se, että saksalaisia edes päästettäisiin Leningradin porteille. Suomella taas Karjalan puolustus perustui Vuoksen linjaan, joten luonnollista tietenkin on silloin, että sen eteläpuolella olevien siviilien evakuointiin varaudutaan. Ja tietenkin mittakaavat ovat ihan eri luokkaa. Saksa-NL:n rajalta Leningradiin on satoja kilometrejä, kun taas Suomi-NL:n rajalta vaikkapa Viipuriin on alle sata kilometriä. Samasta etäisyysluokasta puhuttaisiin ehkä jonkun Tampereen kohdalla.

Eli Stalinia voi tietenkin syyttää siitä, että Leningradia ei evakuoitu siinä vaiheessa, kun sen piiritys näytti väistämättömältä tai sen jälkeen, kun se oli jo piiritetty, mutta se on minusta jälkiviisastelua, että hänen olisi pitänyt komentaa Leningradin evakuointi siinä vaiheessa, kun Leningrad osoittautui yhdeksi hyökkäyksen kohteeksi. Moskovaa ei muuten evakuoitu (vaikka jotain suunnitelmia siihenkin oli) ja NL:n joukot murskasivat Saksan hyökkäyksen sen läheisyydessä. Propagandan kannalta tällainen on tietenkin paljon arvokkaampaa kuin se, että kaupunki olisi evakuoitu.

[ike60]

Nim. ike60:n tuomat näkökohdat Neuvostoliiton rautateiden kuljetuskapasiteetista vuoden 1941 elo-syyskuussa ovat mielenkiintoisia, mutta turhan optimistisia.
[..]

Kiitos mielenkiintoisista tiedoista. Itse en tunne Neuvostoliiton rautatiejärjestelmää sodan aikana oikein mitenkään; se kalustolinkkikin löytyi googlaamalla kun halusin arvioida kuljetuskapasiteetin riittävyyttä.

Epäilemättä kuljetuskalustoa on ollut vuoden 1941 katastrofin jälkeen paljon vähemmän kuin vuonna 1944, jolloin sen linkin mukaan oli siis se 680 000 vaunua. Kannattaa kuitenkin muistaa se että Leningradin väestön pääosan evakuointiin siedettävässä ajassa olisi tarvittu tuosta 680 000:sta vain kolme promillea. Vaikka vaunujen määrä olisi ollut vain kymmenesosa tuosta, siis 68 000 vaunua, niistä vain 3 prosenttia olisi tarvittu evakuointiin.

Toinen asia on sitten se junien pituus. Jos oikeasti junien pituus oli vain 30-50 akselia, eli kaksiakselisilla vaunuilla 15-25 vaunua (ihmisistä koostuvan kuorman keveyden takia kaksiakselisetkin rahtivaunut olisivat käyneet, ja oletan että läheskään kaikki Neuvostoliiton rahtivaunut eivät olleet neliakselisia), evakuointikaluston pullonkaulaksi olisi saattanut muodostua käytettävissä olevien veturien määrä. Vaunukaluston akselipainot eivät siviilien evakuoinnissa taida tulla vastaan, koska ihmiset ovat kevyttä kuormaa: jos ajatellaan että keskimääräisen evakuoitavan paino on 60 kiloa (taitaa sota-ajan Leningradin tapauksessa mennä yläkanttiin, kun evakuoitavissa ei tietenkään olisi ollut raavaita miehiä ja muutenkin evakuoitavat olisivat olleet hoikkaa porukkaa), saadaan vaunun kuormaksi 50 x 60 = 3 000 kiloa. Jos vielä laskee päälle ihmisten varusteet, ja oletetaan että heillä olisi kullakin ollut evakkoretkellä 40 kiloa tavaraa (taitaa mennä sekin yläkanttiin mutta menköön), saadaan vaunun kuormaksi 5 000 kiloa. Eli käytännössä enin osa akselipainosta tulee vaunun omasta painosta. Sivumennen sanoen kevyestä kuormasta johtuvan vähäisen kokonaispainon takia voisi ajatella, että junien pituus olisi hyvinkin voinut olla suurempi kuin tuo 50 akselia.

Jos tuota veturikaluston mahdollista puutetta ei oteta lukuun, kaikkiaan se hahmottelemani evakuointioperaatio olisi vienyt muutamia prosentteja rautateiden kapasiteetista. Mutta priorisointikysymyksiähän nämä ovat.

Noin muuten minusta näyttää siltä, että ihmisillä oli Stalinille lähinnä käyttöarvoa. Jos sitä oli, heistä saatettiin pitää huolta; jos ei, he olivat onnensa varassa. Esimerkiksi Stalingradista muistaakseni evakuoitiin traktoritehdas ja sen henkilökunta ennen kuin saksalaiset tulivat kaupunkiin. Ilmeisesti evakuointikäsky koski vain tuota tehdasta - paikalle jätettiin hyödyttömämmät siviilit, muun muassa vanhukset. Heitä sitten asusteli Stalingradin kellareissa läpi koko taistelun. Jos ihmisillä on ollut lähinnä käyttöarvoa, on luontevaa tehdä arvaus, että Leningradia ei evakuoitu riittävän tehokkaasti siksi, että Stalinille ihmisten kärsimyksellä ja kuolemalla ei ollut merkitystä. Ne noin 800 000 Leningradista evakuoitua voivat selittyä silläkin, että Leningradin piiritys ja nälänhätä herättivät sodan aikana paljon huomiota lännessä, ja evakuointi on luultavasti ollut tärkeää Neuvostoliiton ja Stalinin länsiliittolaisten piirissä vallitsevan julkikuvan kannalta.

[ike60]

Sivumennen sanoen tuo "tavattoman nopeasti" on suhteellista. Operaatio Barbarossan alusta kului yli kaksi kuukautta ennen kuin saksalaiset olivat Leningradin porteilla. Vähintäänkin yli kuukauden ajan on neuvostojohdollekin täytynyt olla selvää, että Leningrad on yksi hyökkäyksen päämaaleista. Kuukaudessa olisi evakuoinut melkein minkä kokoisen porukan tahansa vaikka Tverin tai Arkangelin alueille, ja siitä eteenpäin junin ja laivoin muutamassa kuukaudessa ympäri valtavaa maata. Suomi evakuoi Karjalan kannaksen muistaakseni parissa viikossa suurhyökkäyksen alettua 1944. Talvisodassa evakuointi taisi sujua vielä nopeammin mutta vertailu on vaikeaa kun siviilejä oli siirretty rajaseutukunnista taaemmas jo ennen sodan alkua.

Itse sanoisin, että tämä on aikamoista jälkiviisastelua. NL:n suunnitelmiin ei tietenkään missään vaiheessa kuulunut se, että saksalaisia edes päästettäisiin Leningradin porteille. Suomella taas Karjalan puolustus perustui Vuoksen linjaan, joten luonnollista tietenkin on silloin, että sen eteläpuolella olevien siviilien evakuointiin varaudutaan. Ja tietenkin mittakaavat ovat ihan eri luokkaa. Saksa-NL:n rajalta Leningradiin on satoja kilometrejä, kun taas Suomi-NL:n rajalta vaikkapa Viipuriin on alle sata kilometriä. Samasta etäisyysluokasta puhuttaisiin ehkä jonkun Tampereen kohdalla.

Eli Stalinia voi tietenkin syyttää siitä, että Leningradia ei evakuoitu siinä vaiheessa, kun sen piiritys näytti väistämättömältä tai sen jälkeen, kun se oli jo piiritetty, mutta se on minusta jälkiviisastelua, että hänen olisi pitänyt komentaa Leningradin evakuointi siinä vaiheessa, kun Leningrad osoittautui yhdeksi hyökkäyksen kohteeksi. Moskovaa ei muuten evakuoitu (vaikka jotain suunnitelmia siihenkin oli) ja NL:n joukot murskasivat Saksan hyökkäyksen sen läheisyydessä. Propagandan kannalta tällainen on tietenkin paljon arvokkaampaa kuin se, että kaupunki olisi evakuoitu.

Tietenkään Neuvostoliiton suunnitelmiin ei kuulunut että saksalaisia päästettäisiin Leningradin porteille. Stalinin suunnitelmiin ei näy kuuluneen Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon ylipäätään. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että Stalin suunnitteli hyökkäystä Saksan kimppuun, mutta ei siitä tässä sen enempää.

Kyse onkin siitä, että Leningradin asukkaiden pääosan evakuointia olisi voitu ryhtyä suunnittelemaan ja siihen varautumaan jo ainakin kuukautta ennen kuin saksalaiset saapuivat. Suomessahan erilaiset valmiussuunnitelmat, mukaanlukien evakuointisuunnitelmat, tehdään jo rauhanaikana, mutta oletan ettei Neuvostoliitossa niitä oltu tehty. Kuukaudessa ehtii suunnitella ja valmistella melko hulppean operaation. Ainoa mitä olisi tarvittu olisi ollut, että Leningradin omille paikallisviranomaisille olisi annettu käsky suunnitella ja valmistella väestön mittavan osan evakuointia. Suunnittelu ja valmistelu olisi voitu tehdä salaa - salattiinhan ja pimitettiinhän Neuvostoliitossa menestyksekkäästi vaikka kuinka paljon muutakin tietoa.

Mutta tosiaan väestön evakuointi ei kuulunut Stalinin prioriteetteihin. Armeijaan kelpaavat miehet yleensä melko tehokkaasti kerättiin mukaan vetäytymisvaiheessa. Samoin, alkujärkytyksen mentyä ohi, tehtaita ja niiden työläisiä siirrettiin kohtalaisen menestyksellisesti Siperiaan. Mutta ihmiset, joilla oli vähemmän käyttöarvoa, jätettiin niille sijoilleen. Jotkut, esimerkiksi ilmeisesti huomattava osa Ukrainan juutalaisista, lähtivät tosin oma-aloitteisesti ja omin neuvoin saksalaisia pakoon, kun sana näiden toiminnasta levisi.

Moskovan evakuointi olisi ollut paljon vaativampi operaatio kuin Leningradin. Puhun siis käyttöarvoa omaavien ihmisten ja kaluston, kuten hallinnon, tehtaiden yms. evakuoinnista. Moskova oli Neuvostoliiton hermokeskus. Jo yksin logistiikan olisi Moskovan menettäminen rampauttanut pahasti, kun maan liikenneyhteydet enimmäkseen veivät Moskovaan; jäljelle olisi jäänyt lähinnä joukko erilaisia liikenneyhteyksien tynkiä, kun niiden toinen pää, Moskova, olisi ollut pois pelistä. Liikenneverkostosta puhuminen ilman tuota keskussolmua olisi ollut liioittelua. Samoin Moskovan menetys olisi rampauttanut hallinnon, tietoliikenneyhteydet ym. Moskovan menettäminen olisi ollut todella raskas isku, joka olisi joidenkin arvioiden mukaan ratkaissut sodan Saksan eduksi. Siksi Moskovan pelastamiseksi uhrattiin mieletön määrä ihmishenkiä: politrukit juoksuttivat saksalaisten konekiväärituleen, paitsi suruttomasti rivisotilaita, myös seudun kylistä ja ehkä kauempaakin kerättyä siviiliväestöä, mummoja ja vaareja myöten.

[kelloseppä]

...
Moskovan evakuointi olisi ollut paljon vaativampi operaatio kuin Leningradin. Puhun siis käyttöarvoa omaavien ihmisten ja kaluston, kuten hallinnon, tehtaiden yms. evakuoinnista. Moskova oli Neuvostoliiton hermokeskus. Jo yksin logistiikan olisi Moskovan menettäminen rampauttanut pahasti, kun maan liikenneyhteydet enimmäkseen veivät Moskovaan; jäljelle olisi jäänyt lähinnä joukko erilaisia liikenneyhteyksien tynkiä, kun niiden toinen pää, Moskova, olisi ollut pois pelistä. Liikenneverkostosta puhuminen ilman tuota keskussolmua olisi ollut liioittelua. Samoin Moskovan menetys olisi rampauttanut hallinnon, tietoliikenneyhteydet ym. Moskovan menettäminen olisi ollut todella raskas isku, joka olisi joidenkin arvioiden mukaan ratkaissut sodan Saksan eduksi. Siksi Moskovan pelastamiseksi uhrattiin mieletön määrä ihmishenkiä: politrukit juoksuttivat saksalaisten konekiväärituleen, paitsi suruttomasti rivisotilaita, myös seudun kylistä ja ehkä kauempaakin kerättyä siviiliväestöä, mummoja ja vaareja myöten.

Aivan niin. Kuten jo aiemmin totesin:

...
1941/42 talven rautatieliikenteen priorisoinnit Neuvostoliitolla olivat Leningardin suunnalla, tai laajemmin koko Luoteis-Venäjällä seuraavat:

1. Leningradin sotatarviketeollisuuden tuotteet tulee saada Moskovan rintamalle.
2. Leningradin sotatarviketeollisuuden tarvitsemat raaka-aineet ja energia tulee saada Leningradiin.
...

Kuten jo aiemmin totesit:

...
Noin muuten minusta näyttää siltä, että ihmisillä oli Stalinille lähinnä käyttöarvoa. Jos sitä oli, heistä saatettiin pitää huolta; jos ei, he olivat onnensa varassa. Esimerkiksi Stalingradista muistaakseni evakuoitiin traktoritehdas ja sen henkilökunta ennen kuin saksalaiset tulivat kaupunkiin. Ilmeisesti evakuointikäsky koski vain tuota tehdasta - paikalle jätettiin hyödyttömämmät siviilit, muun muassa vanhukset. Heitä sitten asusteli Stalingradin kellareissa läpi koko taistelun. Jos ihmisillä on ollut lähinnä käyttöarvoa, on luontevaa tehdä arvaus, että Leningradia ei evakuoitu riittävän tehokkaasti siksi, että Stalinille ihmisten kärsimyksellä ja kuolemalla ei ollut merkitystä. Ne noin 800 000 Leningradista evakuoitua voivat selittyä silläkin, että Leningradin piiritys ja nälänhätä herättivät sodan aikana paljon huomiota lännessä, ja evakuointi on luultavasti ollut tärkeää Neuvostoliiton ja Stalinin länsiliittolaisten piirissä vallitsevan julkikuvan kannalta.

Totaalinen sota on totaalista sotaa.

Vaan Stalin ei ollut ainoa laatuaan, vielä vähemmän hänen tekonsa tai tekemättä jättämisensä.

[Marija]

Pietari - Pro ljubov - rakkaalle. (en tunnusta että miliisiltä olisi pitänyt noutaa.. )

Pietaria. "Leningrad" ja Julia Kogan..

http://www.youtube.com/watch?v=E0Imc90Q93A

Tuttuja maisemia Fontankajoella.