2014-01-27 Leningradin piirityksen päättymisestä 70 vuotta

[P]

Tjuu. En ottanutkaan tässä kantaa itse tuolloisiin sotatoimiin. Sota oli sotaa ja vihollinen oli lyötävä.

Itselläni oli sukulaisia molemmilla puolilla. Piiritetyssä Spb:ssä ja Kannaksella sotilaina. Siis samaa sukua. Esim. yksi Suomen armeijan upseerina Kannaksella, jonka täti oli saarron sisällä siviilinä Pietarissa. Ja ristiriitaisinta on, että upseeri oli itse syntynyt Pietarissa. Joo ei ole mustavalkoista sotiminen yleensä.

[Punaniska]

Tänään Ykköseltä dokumentti Leningradin piirityksestä klo. 19.00.

http://yle.fi/ohjelmat/2512027

Sunnuntaina 15.50 kakkos-osa

[Marija]

Tjuu. En ottanutkaan tässä kantaa itse tuolloisiin sotatoimiin. Sota oli sotaa ja vihollinen oli lyötävä.

Itselläni oli sukulaisia molemmilla puolilla. Piiritetyssä Spb:ssä ja Kannaksella sotilaina. Siis samaa sukua. Esim. yksi Suomen armeijan upseerina Kannaksella, jonka täti oli saarron sisällä siviilinä Pietarissa. Ja ristiriitaisinta on, että upseeri oli itse syntynyt Pietarissa. Joo ei ole mustavalkoista sotiminen yleensä.

Nää on just näitä asioita ja tragedioita, joista syistä kaikkia, nyt esim. sotatoimia, on samanaikaisesti katseltava useista eri näkökulmista, ymmärtääkseen myös sen, miksi "vihollinen" toimi, niinkuin toimi.

Jos itsellä ei ole ollut esim. omaisia "molemmilla puolilla", silloin ajattelu saattaakin olla musta-valkoisempaa. Toisen osapuolen ihmiset nähdään selvästi vihollisina. Sotatoimissahan on vihollisuutensa: "me" ja "he". Mutta ihmisten kohdalla olisikin syytä, edes mielikuvituksessaan, asettua joskus toisen osapuolen nk. saappaisiin, eli mokkasiineihin ja kuulla "heidän" kertomuksensa.

Itse olen jo pikkulapsesta asti kuullut eri asioita, uskontoa ja politiikkaa monilta eri suunnilta, joten osaan jossain mielessä samaistua kulloiseenkin osapuoleen, kuitenkin valiten omat näkemykseni.

Tätä kulttuurien kirjoa ja palapeliä olen itse osaltani yrittänyt tuoda esille tälläkin foorumilla, rauhan tarkoituksin, vaikka tietoni ja käsitykseni perustuvat enemmänkin näiden osapuolien omiin kertomuksiin, ei niinkään tarkkaan nk. kirjatietoon, jonka kohdalla voikin nähdä puutteita. Itselleni "Venäjän vallankumous" on käsitteenä yksi laaja tapahtuma, mistä minä tiedän viisaasti erotella joidenkin kuukausien erityistapahtumat, toisista kuukausista ja vuosista? Sitä yhtä laajaa sotatointa se oli.

[nahkhiirmees]

Tämän kortin käyttämättä jättämistä en silti hyväksy, vaan pidän sitä Mannerheimin virheenä.

Mannerheim oli vanha tsaarin upseeri (palasi suomeen vasta 5-kymppisenä) ja tiesi, etteivät venäläiset ikinä anna anteeksi suomalaisten osallistumista Pietarin/Leningradin tuhoamiseen.
Takuuvarmasti hän oli oikeassa ja jätti siksi "kortin" käyttämättä. Pietari oli silloin jo toistamiseen Mannerheimin "käsissä", 1. kerta oli vallankumousta seurannut sisällissota venäjällä
ja sen kautta avautunut mahdollisuus vallata kaupunki.

Tuohon aikaan oli asukkaita suomessa vajaat 4 miljoonaa. Neuvostoliiton asukasluku puolestaan oli n. 160 miljoonaa. Suhdeluku ei ole oleellisesti muuttunut myöhemminkään.
Kannattaa harkita tarkoin, mitä porukkaa ärsyttää. Yleensä pelataan n.s. varman päälle ja kiusataan vain pienempiä.

[JoKaGO]

Nää on just näitä asioita ja tragedioita, joista syistä kaikkia, nyt esim. sotatoimia, on samanaikaisesti katseltava useista eri näkökulmista, ymmärtääkseen myös sen, miksi "vihollinen" toimi, niinkuin toimi.

Jos itsellä ei ole ollut esim. omaisia "molemmilla puolilla", silloin ajattelu saattaakin olla musta-valkoisempaa. Toisen osapuolen ihmiset nähdään selvästi vihollisina. Sotatoimissahan on vihollisuutensa: "me" ja "he". Mutta ihmisten kohdalla olisikin syytä, edes mielikuvituksessaan, asettua joskus toisen osapuolen nk. saappaisiin, eli mokkasiineihin ja kuulla "heidän" kertomuksensa.

Tuon voit kaataa suoraan venäläisen, kenen tahansa, tsajukuppiin ja reunojen yli. Heillä ei ole mitään empatiaa naapurikansojansa kohtaan, saati saksalaisia. En tarkoita, että suomalaisten pitäisi luopua empatiasta. Itsekin tunnen tuskaa ajatella, mitä pahantekoa kaikki sotiminen on, ja aina kaikkein heikoimmat joutuvat kärsimään eniten.

[coscarnorth]

Onko Venäjän suuri Vallankumous nykyään latteasti nimeltään "Venäjän sisällissota"?   

Voi ihme. "Siellä vähän sisällisesti paukuteltiin puolin ja toisin, niinqu Tampereella ja sit ne punaset kai voitti..."

   Himputi!

Siellä punaliput liehusi, ihmisiä teurastettiin, veri virtasi, koko yhteiskunta käännettiin nurinniskoin. (En väitä, etteikö ollut oikeinkin.)

Rakennustyöt oli valtavat, suunnitelmat kokonaisen yli 100 miljoonaisen kansan hyvinvoinnin parantamiseksi, maaorjien vapauttamiseksi, tehtaita, rautateitä, asuntoja, töitä, koulutusta, kulttuuria...

Ja nykyhistoria kutsuus sitä menoa ja pauketta nimellä Venäjän sisällissota...

Se oli suuri Venäjän Vallankumous!   

Ensiksi, kuten joku jo mainitsikin, vallankumousta seurasi sisällissota, joten ei siitä sen enempää. Toiseksi, tämä "Suuri Vallankumous" johti 20 MILJOONAN ihmisen kuolemaan. Kannattaa lukea esim. Alexander Solzhenitsynin Gulag - Vankileirien Saaristo -sarja, niin ymmärtää, että kansan hyvinvoinnin edistämisen sijaan bolshevikkieliitti koostui puhtaista psykopaateista (erityisesti NKVD), jotka nimenomaan rakastivat kaikkien erimielisten kiduttamista, vangitsemista ja murhaamista.

Maaorjuus Venäjällä lopetettiin jo 1860-luvulla... Tsaarin Venäjällä oli lisäksi tehty lukuisia parannuksia kansalaisten oloihin, eikä kansalaisten enemmistö todellakaan kannattanut bolshevikkien ajamaa anarkiaa.

Yleinen käsitys siitä, että taustalla oli kaunis utopia, jonka Stalin ryssi, on roskaa. Jo Lenin ja Trotski pystyttivät ensimmäiset gulag-leirit ja aloittivat historian hirveimmän ajanjakson. Lisättäköön vielä, että bolshevikkien eliitistä vain marginaalinen murto-osa oli venäläisiä. Enemmistö koostui mm. juutalaisista, georgialaisista ja armenialaisista, joten on kyseenalaista, voidaanko edes puhua "Venäjän Vallankumousesta". Kyseessä oli pikemminkin hyökkäys venäläisiä vastaan.

En ymmärrä, miten voit kristittynä puhua myönteiseen sävyyn tästä "vallankumouksesta". Boshevikit syyllistyivät systemaattisesti kristittyjen vainoamiseen, murhiin ja kirkkojen tuhoamiseen. Kokonaisia perheitä kuljetettiin gulag-leireille ja ammuttiin vain siksi, että näiden kodeissa oli harjoitettu kristillisiä traditioita. Tavallisia työläisiä, jotka kehtasivat valittaa työoloistaan ammuttiin "oikeisto-opportunistisen käytöksen" vuoksi.

[Marija]

...
Yleinen käsitys siitä, että taustalla oli kaunis utopia, jonka Stalin ryssi, on roskaa. Jo Lenin ja Trotski pystyttivät ensimmäiset gulag-leirit ja aloittivat historian hirveimmän ajanjakson. Lisättäköön vielä, että bolshevikkien eliitistä vain marginaalinen murto-osa oli venäläisiä. Enemmistö koostui mm. juutalaisista, georgialaisista ja armenialaisista, joten on kyseenalaista, voidaanko edes puhua "Venäjän Vallankumousesta". Kyseessä oli pikemminkin hyökkäys venäläisiä vastaan.

En ymmärrä, miten voit kristittynä puhua myönteiseen sävyyn tästä "vallankumouksesta". Boshevikit syyllistyivät systemaattisesti kristittyjen vainoamiseen, murhiin ja kirkkojen tuhoamiseen. Kokonaisia perheitä kuljetettiin gulag-leireille ja ammuttiin vain siksi, että näiden kodeissa oli harjoitettu kristillisiä traditioita. Tavallisia työläisiä, jotka kehtasivat valittaa työoloistaan ammuttiin "oikeisto-opportunistisen käytöksen" vuoksi.

Siis minähän en itse ole kommunisti, enkä "puhu myönteisesti" nimenomaan vallankumoukseen ja kommunismiin liittyvistä rikoksista. Venäjän vallankumouksesta, sekä kommunismin ihanteista kerron vain siitä näkemyksestä käsin, josta kommunistit, jopa venäläiset itse, ovat itselleni asiasta kertoneet. Empaattisesti haluan ja yritän katsella asiaa mielessäni, ikäänkuin heidän itsensä näkökulmastaan. Tunnen suurta sympatiaa, syvästi sorrettua kansaa kohtaan. Miljoonien Venäjän köyhälistöön kuuluvien lähtökohdat olivat kauheat. Myös Suomessa oli suurta kurjuutta ja epätasa-arvoa, sekä epäoikeudenmukaisuutta, julmuutta.

Kommunistien hirmuteot olivat ja ovat edelleenkin tosiasia. Mutta kaikki heistä eivät olleet tai ole hirviöitä: suuri osa oli köyhää kansaa, jolla ainoastaan oli nälkä ja vilu. Kommunismi antoi heille toivoa, mutta uudet roistot käyttivät heitä hyväkseen, hallitsivat, olivat rikollisia.

Oikeastaan tällaisten hirmutekojen syyt eivät niinkään ole aatteissa, vaan kulloisissakin ihmisissä henkilökohtaisesti.

Myös Venäjän valkoiset, eli tsaarin armeija ja kasakat kohtelivat kansaa julmasti. Kun nk. pogromien aikaan juutalaisten kyliä, shtetl'eitä poltettiin, monesti ihmiset suljettuina palaviin synagoogiin, ortodoksipapit seisoivat lähellä viirit ja ristit käsissään, veisaten gospodipomiluijaata, suitsukkeitaan heilutellen.

Jos haluaa menettää mielenrauhansa, suosittelen kertomuksia, mm.

Charles Dickens: Jouluilta
Auni Nuolivaara: Paimen, piika ja emäntä. Isäntä ja emäntä.

Inhimillinen ihminen alkaa itkeä jo ensi sivuilla ja kertomuksen edetessä järkyttyy sivu, sivulta entistä enemmän.
Tuollainen oli myös länsimaailma ennen, tänäpäivänä edelleen nk. kolmas maailma.

Venäläinen kirjallisuus taas katsoo jopa kurjuuttaan jotenkin omien "venäläisten silmälasiensa" läpi, siinä on oma tunnelmansa.

[Good Vibrations II]

Leningraadin piirityksen kuluessa tapahtui toisaalla (Stalingradissa) Saksan kuudennen armeijan motitus ja kirvelevä tappio. Kuvassa on raunioista kiinni saatu saksalainen tarkk'ampuja, joka on lähtökohdiltaan hämäävän vaikutelman vuoksi sonnustautunut neukkujen vermeisiin.

(http://1.bp.blogspot.com/-JK4zq58ub2g/UtD1PgtLy4I/AAAAAAAAH2k/jf59B8CcnGk/s1600/German-sniper-captured-by-Red-army-soldiers-1942-stalingrad.jpg)

On se ollut kauhea paikka sentä...toivottavasti tuo mies kuitenkin ammuttiin jo siihen paikkaan.

Stalingrad, massengrab!!
Stalingrad, massengrab!!
(ja sitten uudestaan taas sama)

[Marija]

Älä sää pilkkaa mun herkkää ja empaattista mieltäni, joka ojentaa vanikkaa ja vesikuppia kohti nälkäistä vihollista. 
Vielä sodan jälkeenkin...

Ku ei niillä ollu ku rättejä jalkojen ympärillä ja haavoja ja olivat laihoja... Kuolivat pystyyn!

[Tulituki]

"Ku ei niillä ollu ku rättejä jalkojen ympärillä ja haavoja ja olivat laihoja... Kuolivat pystyyn!"

Siis saksalaiset Stalingradissa, niinpä. Mutta se talvi oli liian kylmä kyynelille.

[Punaniska]

Jos haluaa menettää mielenrauhansa, suosittelen kertomuksia, mm.

Charles Dickens: Jouluilta
Auni Nuolivaara: Paimen, piika ja emäntä. Isäntä ja emäntä.

Inhimillinen ihminen alkaa itkeä jo ensi sivuilla ja kertomuksen edetessä järkyttyy sivu, sivulta entistä enemmän.
Tuollainen oli myös länsimaailma ennen, tänäpäivänä edelleen nk. kolmas maailma.

Ja tämä liittyy Leningradin piiritykseen miten?

[sivullinen.]

Toiseksi, tämä "Suuri Vallankumous" johti 20 MILJOONAN ihmisen kuolemaan. Kannattaa lukea esim. Alexander Solzhenitsynin Gulag - Vankileirien Saaristo -sarja [...]

Nyt ollaan harhauduttu jo niin kauas asiakeskustelusta mediatalojen tunteellisen propagandan alalle, etten malta olla kysymättä, oletko itse lukenut Vankileirien Saaristo -kirjaa? Tuskin olet. Se on nimittäin todella tylsä kirja. Sen lukemisella ei kerskailla, eikä sitä mainosteta kuin virallista totuutta julistavan kansalaisen kirjahyllyn koristeeksi, ja silloinkin sanotaan kannattaa ostaa ko. kirja -- ei lukea. Solzhenitsynin kirjoitti kuitenkin monta hyvääkin kirjaa. Ivan Denisovin päivä on paras. Vuoden 1917 Pietariin sijoittuva Lokakuu 16 on hieman Vankileirin Saariston kaltainen dokumentti, mutta silti luettava -- jos haluaa selvittää miten korruptoinut tsaarin Venäjä oli ennen vallankumousta. Se voinee myös avata silmiä sille miten samankaltaisessa -- eli korruptoituneessa -- tilanteessa meidän nykyinen järjestelmämme on. Tosin enpä usko kenenkään viitsivän sellaisesta kiinnostua. Kirjan mukaan ei kukaan Pietarissakaan halunnut ajatella ikävältä näyttävää tulevaisuutta. Opiskelun ja ongelmien parantamisen sijaan rikkaat keskittyivät hauskanpitoon ja köyhät valittamiseen. Historian lukemisen haitta on, että se paljastaa etukäteen tulevan, eikä sovi niille, jotka haluavat historian virheet toistaa.

[JoKaGO]

Kannattaa harkita tarkoin, mitä porukkaa ärsyttää. Yleensä pelataan n.s. varman päälle ja kiusataan vain pienempiä.

Miten muka Mannerheim saattoi olla varma, että napoleon-kompleksista kärsinyt hullu ei jyrää yli, jos jätämme Leningradin rauhaan? Ainoa selitys voisi olla, että tapahtui jotain sellaista, josta ei ole julkisia dokumentteja, salaisia neuvonpitoja. Tähän en usko, tuuriin luotettiin.
Sotakorvauksin sekä kommunistipropagandalla Stalin uskoi saavansa Suomen. Mutta perkele erehtyi!

[Marija]

Jos haluaa menettää mielenrauhansa, suosittelen kertomuksia, mm.

Charles Dickens: Jouluilta
Auni Nuolivaara: Paimen, piika ja emäntä. Isäntä ja emäntä.

Inhimillinen ihminen alkaa itkeä jo ensi sivuilla ja kertomuksen edetessä järkyttyy sivu, sivulta entistä enemmän.
Tuollainen oli myös länsimaailma ennen, tänäpäivänä edelleen nk. kolmas maailma.

Ja tämä liittyy Leningradin piiritykseen miten?

Erittäin oleellisesti.

Kirjat osaltaan kuvaavat 1800-1900-luvun vaihteen köyhälistön elämää, Dickensin kirja Englantia, Nuolivaaran kirjat suomalaisen piikatytön karua elämänalkua ja taistelua eräänlaisesta orjuudesta, ylemmäs yhteiskunnassa. Se on eräänlainen "Täällä Pohjantähden alla", mutta yksilökertomus. Kertomus on kauhea.

Mainitsin nuo kirjat ikäänkuin kuriositeettina.

Katsoin äsken YLE-dokumentin nyt kyseessä olevasta aiheesta, Leningradin piiritys. Katsoitteko te?

Nuo kertomukset ja maailmankuva on itselleni kerrottuina tullut tietyllä lailla tutuiksi. Mm. työskennellessäni nuorena Israelin sosialistisilla kibbutzeilla, monet nk. vanhoista kibbutzilaisista olivat entisiä NL:n ja keskieuroopan punapartisaaneja, monilla keskitysleirinumerot tatuoituina käsivarteen. Heidän kertomuksensa oli erilainen, kuin meille, rajan tälläpuolen kerrottu.

Nyt näytetty YLE-dokumentti kertoi heidän omin sanoin samoista asioista ja ajatuksista, joita itse ulkomaalaisena, jopa tuolloisen sodanaikaisen vihollisvaltion kansalaisena, olen nyt parhaani mukaan heidän hyväksensä, eli puolestaan yrittänyt tässäkin ketjussa kertoa.

[JoKaGO]

Katsoin äsken YLE-dokumentin nyt kyseessä olevasta aiheesta, Leningradin piiritys. Katsoitteko te?

Nuo kertomukset ja maailmankuva on itselleni kerrottuina tullut tietyllä lailla tutuiksi. Mm. työskennellessäni nuorena Israelin sosialistisilla kibbutzeilla, monet nk. vanhoista kibbutzilaisista olivat entisiä NL:n ja keskieuroopan punapartisaaneja, monilla keskitysleirinumerot tatuoituina käsivarteen. Heidän kertomuksensa oli erilainen, kuin meille, rajan tälläpuolen kerrottu.

Nyt näytetty YLE-dokumentti kertoi heidän omin sanoin samoista asioista ja ajatuksista, joita itse ulkomaalaisena, jopa tuolloisen sodanaikaisen vihollisvaltion kansalaisena, olen nyt parhaani mukaan heidän hyväksensä, eli puolestaan yrittänyt tässäkin ketjussa kertoa.

Oletko koskaan kuullut sellaisista, kuin "uhriutuminen" tai "itku" tai "hyödyllinen idiootti"?

Sosiaaliporno ja sillä rahastaminen unohtuivat.

[coscarnorth]

Toiseksi, tämä "Suuri Vallankumous" johti 20 MILJOONAN ihmisen kuolemaan. Kannattaa lukea esim. Alexander Solzhenitsynin Gulag - Vankileirien Saaristo -sarja [...]

Nyt ollaan harhauduttu jo niin kauas asiakeskustelusta mediatalojen tunteellisen propagandan alalle, etten malta olla kysymättä, oletko itse lukenut Vankileirien Saaristo -kirjaa? Tuskin olet. Se on nimittäin todella tylsä kirja. Sen lukemisella ei kerskailla, eikä sitä mainosteta kuin virallista totuutta julistavan kansalaisen kirjahyllyn koristeeksi, ja silloinkin sanotaan kannattaa ostaa ko. kirja -- ei lukea. Solzhenitsynin kirjoitti kuitenkin monta hyvääkin kirjaa. Ivan Denisovin päivä on paras. Vuoden 1917 Pietariin sijoittuva Lokakuu 16 on hieman Vankileirin Saariston kaltainen dokumentti, mutta silti luettava -- jos haluaa selvittää miten korruptoinut tsaarin Venäjä oli ennen vallankumousta. Se voinee myös avata silmiä sille miten samankaltaisessa -- eli korruptoituneessa -- tilanteessa meidän nykyinen järjestelmämme on. Tosin enpä usko kenenkään viitsivän sellaisesta kiinnostua. Kirjan mukaan ei kukaan Pietarissakaan halunnut ajatella ikävältä näyttävää tulevaisuutta. Opiskelun ja ongelmien parantamisen sijaan rikkaat keskittyivät hauskanpitoon ja köyhät valittamiseen. Historian lukemisen haitta on, että se paljastaa etukäteen tulevan, eikä sovi niille, jotka haluavat historian virheet toistaa.

Teos julkaistiin alunperin kolmena kirjana ja omistan niistä kaikki. Koko teos on asetettu vasta myöhemmin yksiin kansiin, mm. Suomessa Sofi Oksasen toimesta. Olen lukenut kolmesta omistamastani kirjasta kokonaan ensimmäisen ja lopuista tiettyjä valittuja kappaleita. Voin sanoa lukeneeni teosta sen verran, että tiedän jotakin gulag-leirien luonteesta ja sinne kuljetettujen ihmisten kokemuksista. Omistan myös muita Solzenitsynin kirjoja - mm. molemmat mainistemasi teokset - mutta en ole kiireiltäni vielä ehtinyt lukemaan. 

En ymmärrä, millä tavalla Vankileirien saaristo edustaa "mediatalojen tunteellisen propagandan alaa" tai "virallista totuutta". Läntinen media- ja kulttuuri-intelligentsija nimenomaan vähättelee neuvostohallinnon suorittamia rikoksia - osittain siksi, että samainen porukka palvoi ko. hallintoa hirmutekojen aikana. Näin samaan aikaan, kun Hitlerin Saksasta kerrotaan naamat vakavina "juutalaissaippuoiden" ja "ihmisnahasta tehtyjen lampunvarjostimien" kaltaisia kummitustarinoita.

[Marija]

Oletko koskaan kuullut sellaisista, kuin "uhriutuminen" tai "itku" tai "hyödyllinen idiootti"?
Sosiaaliporno ja sillä rahastaminen unohtuivat.

Tunnistan käsitteen "hyödyllinen idiootti". Mä varmaan oon sellainen!

   Olen hyödyllinen! 

[törö]

oletko itse lukenut Vankileirien Saaristo -kirjaa? Tuskin olet. Se on nimittäin todella tylsä kirja. Sen lukemisella ei kerskailla, eikä sitä mainosteta kuin virallista totuutta julistavan kansalaisen kirjahyllyn koristeeksi, ja silloinkin sanotaan kannattaa ostaa ko. kirja -- ei lukea.

Kysymystä ei ole osoitettu mulle, mutta täytyy vastata kumminkin, koska haukut tylsäksi yhtä niistä harvoiksi teoksista, joiden lukemista ei ole tehnyt mieli keskeyttää.

Fiktio ei pysty kilpailemaan karun totuuden kanssa

[Punaniska]

Ja tämä liittyy Leningradin piiritykseen miten?

Erittäin oleellisesti.

Kirjat osaltaan kuvaavat 1800-1900-luvun vaihteen köyhälistön elämää, Dickensin kirja Englantia

Täti niputtaa surutta yhteen Dickensin ja toisen maailmansodan. Sulla ei ole logiikkaa riesanasi, näen ma.

[Marija]

Ja tämä liittyy Leningradin piiritykseen miten?

Erittäin oleellisesti.

Kirjat osaltaan kuvaavat 1800-1900-luvun vaihteen köyhälistön elämää, Dickensin kirja Englantia

Täti niputtaa surutta yhteen Dickensin ja toisen maailmansodan. Sulla ei ole logiikkaa riesanasi, näen ma.

Leningradin piiritys vie kurjuudessaan voiton jopa Dickensistä.
Tätä yritän kertoa. Köyhän kansan kärsimyksistä.

Vanha Iloinen Englanti oli yhtä, Suomen keisarikunta toista ja Leningradin piiritys kolmatta, mutta kaikkia yhdistää köyhän kansanosan yksilöiden mittaamattomat kärsimykset ja kyyneleet.

Taisin jossain edellä mainita, että nk. kolmas maailma elää tätä samaa, edelleen. Anteeksi.

[Kemolitor]

Merkittävää on myös, ettei kyseessä ollut ensimmäinen kerta. Venäjän sisällissodan aikaan bolshevikit ottivat vallan Pietarissa -- eli silloisessa Venäjän pääkaupungissa Petrogradissa. Mannerheimia ja suomalaisia yllytettiin monta kertaa eri tahoilta hyökkäämään vastavaltaan päässyttä hallintoa vastaan. Vienan ja Aunuksen retkiä tehtiinkin -- kuten Toisessa Maailmansodassa, mutta Pietariin ei silloinkaan hyökätty. Valkoisen Venäjän kenraali Judenits keräsi usean vuoden ajan joukkoja hyökkäykseen Suomeen paenneista immigranteista -- joka muuten on kauniimpi sana rikkaalle pakolaiselle --, mutta ei saanut Mannerheimilta tukea toiminnalleen. Vasta sisällissodan lopussa valkoiset pääsivät hyökkäämään Pietaria vastaan, ja silloinkin etelästä Viron kautta. Mannerheim pelasti siis Pietarin kahdesti. Mahdollisesti myös Astorian pöytätilaukset liittyvät tähän aiempaan Pietarin valtaukseen.

Mannerheim olisi kyllä ollut 1919 innokas hyökkäämään Pietariin, mutta Suomen hallitus perääntyi asiassa. Alkoivat pohtia asiaa rauhassa ja totesivat, ettei valkoisten voitto tietäisi välttämättä hyvää Suomen itsenäisyyden kannalta.

Jussi T. Lappalainen kertoo kirjassaan Itsenäisen Suomen synty näin:

Pietarin valloitusta suunnitellut venäläinen valkoinen kenraali N. Judenits ja Mannerheim tekivät kesäkuussa jo sotilaallisen ja poliittisen sopimusluonnoksen Suomen osallistumisesta hyökkäykseen. Suomen hallitus vetäytyi kuitenkin hankkeesta syrjään, kun valkoisen venäläisten korkein johtaja A. V. Koltsak ei antanut mitään takeita Suomen itsenäisyydestä ja kun länsivallat Venäjänpolitiikassaan edelleen epäröivinä eivät luvanneet hyökkäykselle tukeaan. Sekä Aunuksen valtaus että hyökkäys Pietariin kuivuivat näin kokoon.

Mannerheimin lokakuussa 1919 tekemä yritys suostuttaa hallitus osallistumaan jo häämöttävään Pietarin valloitukseen jäi kuitenkin vaille tulosta hallituksen rauhaan pyrkivän ulkopolitiikan vuoksi.

Lokakuussa Judenitšin joukot olivat saavuttaneet Pietarin esikaupungit. Bolsevikkijohto Moskovassa olisi halunnut luovuttaa Pietarin, mutta Trotski kieltäytyi tästä ja lähti henkilökohtaisesti kaupunkiin organisoimaan sen puolustusta. Trotski teki kaiken voitavansa, kuten aseisti alueen tehdastyöntekijät. Puolustus piti ja Judenitšin hyökkäys torjuttiin. Hän luovutti ja vetäytyi joukkoineen Viroon. Palattuaan hänet riisuttiin aseista ja häntä seurannut bolsevikkijoukko lyötiin Viron armeijan toimesta. On usein arveltu, että Suomen armeijan liittyminen Pietarin valtaukseen, olisi ratkaissut taistelun valkoisten eduksi; tätä mieltä oli muun muassa Lenin. Pietarin menetyksen merkitys koko vallankumouksen kannalta tilanteessa, jossa käytännössä koko muu Venäjä oli bolsevikkien hallussa, on toinen asia.[5]

Mannerheim olisi halunnut johtaa suomalaiset joukot auttamaan Venäjän valkoisia; olivathan Suomessa valkoiset voittaneet juuri sisällissodan. Hanke ei kuitenkaan saanut kannatusta. Suomen väliintulo olisi saattanut osoittautua ratkaisevaksi Venäjän sisällissodassa. Leninin mielestä oli "aivan varmaa, että vähäisinkin apu Suomelta olisi ollut riittävä ratkaisemaan Pietarin kohtalon". Trotski puolestaan ennakoi talvisotaa sanomalla "Me emme voi elää vuodesta toiseen sen pysyvän uhan alaisena, että kenraali Mannerheim, tai joku muu, ehkä päättää ottaa meiltä Pietarin".[6]
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_sis%C3%A4llissota

Bolsevikit löivät takaisin eteläisen osaston joukot, jotka yrittivät edetä Muurmannin radalle ja Lotinapeltoon. Koska rataa ei saatu poikki, alkoi puna-armeija nyt keskittää joukkoja Aunukselle. Aunuksenkaupungin hallinta menetettiin 4. toukokuuta. Taistelussa ja perääntymisessä kaatui 80 suomalaista. Pysyvät asemat saavutettiin Alavoisissa, jossa joukot saivat levätä ja järjestäytyä. Talvelan osasto piti asemansa Prääzässä, tehden tiedusteluja maastoon. Hän oli myös yhteydessä alueella oleviin englantilaisiin yhteistyön toivossa. Vastaus oli tyly: vaikka Englanti oli liitossa Venäjän valkoisten kanssa bolsevikkeja vastaan, sen suunnitelmiin ei sopinut Suur-Suomi, ehkä ei edes itsenäinen Suomi.
http://www.patriootti.com/heimosodat-osa-2/

Suomalaista sotaväkeä oli Aunuksen retkellä, kun Britannia tuli väliin vaatien Repolassa olevat sotilaat takaisin Suomeen. Hallitus päätyi siihen, ettei suhteita Lontooseen ollut varaa riskeerata. Avustustoiminta kiellettiin, mutta oma-aloitteellisuus sallittiin. Ulkomaisen lehdistön mukaan Suomi valmisteli 40–50 000 miehen marssia Pietariin. Britannia ja Suomi torjuivat huhun päättävästi, mutta vahinko oli jo tapahtunut, Neuvosto-Venäjä lähetti Suomelle nootin.

Kesäkuussa 1919 yksitoista kuntaa Viipurin läänissä julistettiin sotatilaan. Eräät kotimaiset painostusryhmät pommittivat sotaministeriötä joukkojen lähettämiseksi Aunukseen ja Uralin takaa liikkeelle lähtenyt amiraali Koltšak sähkötti Mannerheimille pyytäen yhtymään pihtiliikkeeseen Pietaria vastaan. Armeijan päällikkö Wilkama erosi ja Walden jätti eronpyyntönsä. Kun maan hallitus ilmoitti, ettei oltu tehty mitään sitoumuksia Koltšakin kanssa eikä sitouduttu Pietarin sotaretkeen, Walden perui eroanomuksensa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Walden

Tuo Waldenin eroanomusjuttu on vähän sekavasti selitetty Raimo Seppälän kirjassa Rudolf Walden - Isänmaan mies, siitä saa käsityksen, että Walden oli Mannerheimin kanssa samaa mieltä Pietariin hyökkäyksestä, mutta siltä pohjalta Waldenin erouhkaus jää epäselväksi:

Mannerheim ja Walden olivat yhtä mieltä: jos suomalaiset lähtisivät etenemään kohti Pietaria, ja jos Venäjän valkoiset voittaisivat punaiset, olisimme jo hyvissä ajoin voittajan puolella.

Suomen sotaväen päällikkö, kenraalimajuri Wilkman oli toista mieltä.

Kun valtiohoitaja-kenraali ja sotaministeri-kenraalimajuri ovat yhtä ja sotaväen päällikkö-kenraalimajuri toista mieltä, niin tulos on selvä: uppiniskainen lähtee. Wilkman erosi.

- Mielenosoitukseksi meidän Pietarin politiikkaamme vastaan, sanoi Walden.

Walden oli niin selvästi Aunukseen menon kannalla ja veti asehankinnoissa niin vaateliasta linjaa eduskunnan suuntaan, että hänestä tuli hetkessä suomalaisen sotapolitiikan keulakuva maan julkisessa sanassa. Kun samaan suuntaan alkoi leimautua nuoren tasavallan ulkopolitiikkakin, Walden jätti eronpyyntönsä heinäkuussa.

Ennen kuin ero myönnettiin, hallitus ilmoitti virallisesti, ettei sen paremmin Suomen hallitus kuin valtionhoitajakaan ollut tehnyt mitään sitoumuksia amiraali Koltsakin kanssa. Suomi ei ollut sitoutunut Pietarin sotaretkeen. Kun hallitus näin oli pessyt kätensä ja puhdistanut sotaisen maineensa, Walden perui eroanomuksensa.

Nuo kaksi viimeistä kappaletta ovat aika sumeaa logiikkaa, Waldenin erouhkauksen syy jää hämäräksi ainakin minulle.

Mutta jos todellakin valkoiset olisivatkin voittaneet Venäjän sisällissodan, olisi Suomen itsenäisyys joutunut uuteen arviointiin. Koltsak ei suostunut antamaan mitään takeita sille, että Suomi saisi säilyttää itsenäisyytensä, se aivan varmasti herätti monessa suomalaisessa epäilyksiä Pietariin hyökkäämisen järkevyydestä.

[kuhlmey]

Eilen tuli kuluneeksi 70 vuotta 2. maailmansodan aikaisen, lähes 900-päiväisen Leningradin piirityksen päättymisestä, 27.1.1944, jonka piirityksen aikana Leningradissa kuoli mahdollisesti jopa 800000 ihmistä.

Njaahh..ettäkö vasta tammikuussa 1944. Saksalaisethan menettivät Itärintaman strategisen aloitteen viimeistään Kurskissa heinäkuussa 1943. Miksi Stalin ei satsannut Leningradin vapauttamiseen jo vaikkapa Stalingradin (Operaatio Uranus) voiton jälkeen? Menestyksekkäitä operaatioita tehtiin kyllä muilla rintamilla (keskinen, eteläinen), mutta Leningradin annettiin nääntyä nälkään. Olikohan kaupungin väestö aikoinaan ollut nuiva Stalinille ja kostoksi tämä antoi saksalaisten piirittää kaupunkia viimeiseen uskottavaan hetkeen asti?

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/9/90/Leningrad_Siege_May_1942_-_January_1943.png)
^Pieni Schlusselburgin "niemeke", aivan valloittamaton este mahtavalle vuoden 1943 Puna-Armeijalle?

[dothefake]

Sitä minä vaan, että milläs ne aseet ja tankit toimitettiin Moskovaa puolustamaan, kun oli niin kireä saartorengas.

[sivullinen.]

En ymmärrä, millä tavalla Vankileirien saaristo edustaa "mediatalojen tunteellisen propagandan alaa" tai "virallista totuutta".

Koska Sofi Oksanen. Mediassa ei keskustella kirjojen sisällöstä eli asiasta. Mediassa luodaan ensin mielikuvia, joihin sitten Sofi Oksasen virolaislookilla ja kuuluisien kirjailijoiden nimiä lausumalla luodaan uskottavuutta. Se nimenomaan on propagandaa: Valheita, joihin otetaan totuutta siteeksi ja harhauttamaan. Tieteelliseen keskusteluun -- "dialogiin" -- tuskin olisikaan mahdollisuuksia ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi. Antaisivat edes eri historian tulkintojen nousta esiin ja tunnustaisivat niiden olemassaolon. Mutta ei. Suomessa on aina yksi totuus. Sen päättää hallitus ja ministeriöt. Kaikki muu on valetta.

Ylen Leningrad dokumentissakin oli yksi neuvostokirjailija kertomassa asioista. Hän oli aikanaan jopa Solzhenitsia kovempi Stalin-kriitikko -- tosin oli sitä puolueen toimesta destalinoinnin aikana. Nimi oli Daniil Granin. Vaikka hän varmasti tietää paljon asioista, ei häntä voi pitää mitenkään puolueettomana ja siten rehellisenä tarinan kertojana. Enintään yhtä rehellisenä kuin britannian propagandaministeriön julkaiseman Hitlerin Taisteluni kirjan lyhennelmää, jota kirjastoissa on saatavilla. Minä en käsitä miksi pitää aina valehdella. Miksi joukkoviestimet aina haluavat ottaa kaiken maailman Bäckmanit kertomaan asioista, vaikka tietävät miten ristiriitaisesti heihin suhtaudutaan? Miksi ristiriitaisuutta ei kerrota kansalle? Miksi sosialistin selvästi valehdellessa televisiossa ei toimittaja käytä omaa tietämystään ja ammattitaitoaan ja kyseenalaista väitettä katsojan puolesta? Miksi persuihin -- tai persuihin ennenkuin he päättivät ryhtyä vastuulliseksi puolueeksi -- täysin päinvastoin? Aina heidän esittäessä tosiasioitakin ne kumotaan tai kielletään jatkamasta. Miksi sallimme tällaisen poliittisen median? Jos haluttaisiin oikeasti olla demokratia, joka kaiken järjen mukaan kannattaisi olla, olisi kansalle annettava totuudenmukainen kuva tapahtumista, niiden monimutkaisuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta. Tarvittaisiin moniääninen media. Silloin kansa tajuaisi miten vaikea ministerien on päättää asioista. Silloin kansa tuntisi myötätuntoa heitä kohtaan. Yhden totuuden maassa kaikki asiat esitetään yksinkertaisina joihin on aina yksi selkeä ratkaisu. Silloin ministeri, joka ei ratkaisua tajua, näyttää tyhmältä.

[Punaniska]

Sitä minä vaan, että milläs ne aseet ja tankit toimitettiin Moskovaa puolustamaan, kun oli niin kireä saartorengas.

Ihmettelin samaa. Miten sieltä sai tankkeja ulos mutta ei ruokaa sisään? Luin joskus Beevorin Stalingradin ja siitä sai käsityksen Stalinin mielettömyydestä. Kuten aiemmin joku mainitsi, gruusianrosvolla saattoi olla kaunaa pietarilaisia kohtaan.

[P]

Kaiken varalta aloitin tuon kirjoitukseni osan sanoilla "Kerrotaan, että... myös ilmeisesti..."
Jätin siis pienen varauksen kertomukselle.

Olen kuullut näin kerrottavan, mutta en tietenkään voi todella tietää tällaista asiaa.
Okei. Jos tarina Mannerheimin osalta oli perätön, niin Hitlerin kohdalta ei.

Haluan olla kaikessa ehdottoman rehellinen.

Angleterre on minusta hienompi. Olisi nimensäkin perusteella ollut parempi kuvitteelliseksi juhlapaikaksi, kuin Astoria.

[Kemolitor]

Ihmettelin samaa. Miten sieltä sai tankkeja ulos mutta ei ruokaa sisään?

Kyllähän sinne ruokaa saatiin tuotua. Nälkään siellä olisivat kaikki kuolleet, jollei ruokaa olisi ollenkaan pystytty tuomaan. Samaa reittiä sitten vietiin tavaraa (tankkeja ym.) kaupungista pois.

Elämän tie (ven. «Доро́га жи́зни», "Doroga žizni") oli toisen maailmansodan aikaisen Leningradin piirityksen aikana Leningradin suurkaupungin ainoa liikenne- ja huoltoreitti, joka yhdisti sen muuhun Neuvostoliittoon. Reitti kulki Laatokan lounaisosan kautta syyskuusta 1941 maaliskuuhun 1943. Avoveden aikana liikenne tapahtui laivoilla Uudesta-Laatokasta ja Kobonasta Karjalankannaksen itärannalla sijaitsevaan Osinovetsin satamaan. Talvella järven ylitti Kobonasta Vahanovaan (ven. Vaganovo) ja Kokkeroon (Kokkorevo) johtanut noin 30 kilometrin pituinen jäätie. Laatokan rannalta Leningradiin liikenne tapahtui rautateitse.[1]

"Elämän tiellä" oli erityisen suuri merkitys talvella 1941–1942, jolloin sen kautta kuljetettiin Leningradiin yli 360 000 tonnia tarvikkeita, kuusi aseistettua jalkaväkidivisioonaa ja panssariprikaati. Samaan aikaan kaupungista evakuoitiin 539 400 ihmistä ja noin 3700 rautatievaunullista teollisuuden laitteita ja muuta omaisuutta. Kaikkiaan reitin kautta kuljetettiin yli 1,6 miljoonaa tonnia tavaraa ja evakuoitiin lähes 1,4 miljoonaa ihmistä. Leningradin energiahuoltoa varten Laatokan pohjaan laskettiin sähkökaapeli ja putkijohto.[2]

http://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4m%C3%A4n_tie

[Muuttohaukka]

Angleterre on minusta hienompi. Olisi nimensäkin perusteella ollut parempi kuvitteelliseksi juhlapaikaksi, kuin Astoria.

Olen kuullut, että tapaaminen oli sovittu Intercontinentaliin heti sodan jälkeisenä tiistaina klo 18.

[Arvoton]

Mä olen myös aina kuullut ja lukenut, että valloitusjuhla oli meinattu Astoriaan. Yhden joulun olen asunut Angleterren puolella muinoin. Kuin olisin hypännyt 1800-luvulle.

Katsoin viimeiset 5 minuuttia Lenskin miehityksestä. 20 minuttia Villen ohjelmaa nenetsien vieraana. Se oli symppis pala. Sorry OT.

[Marija]

Tässä linkki YLEn dokumenttiin "Historia: Leningradin piiritys":

   http://areena.yle.fi/tv/2120007

Poistuu YLE Areenalta 28.2.2014.

Dokumentissa oli filmiä mm. Elämän tiestä, sekä kuormureista, jotka toivat ruokaa kaupunkiin.

Monet dokumentin kuvauspaikat olivat ihan Pietarin turistillekin tunnistettavia, sillä Leningrad / Pietarin elämä näyttää paljolti keskittyneen juuri kaupungin halki kulkevalle pääkatu Nevski prospektille. Myös monet muut tapahtumapaikat, kuten sillat ja kanaali näyttivät tutuilta.