Keskustelua tekijänoikeuksista

[ttw]

Nauroin tuota samaa.

Jungnerin mukaan hänen rakkausvideossaan oli kyse mediakokeilusta.

"Netti- ja kännykkäaineisto antaa tunteiden ilmaisulle huikeat mahdollisuudet. Nyt Ylessä pitää miettiä, mitä pitäisi tehdä, jotta aineisto saataisiin kaikkien suomalaisten saataville."

Jungnerin mukaan juuri tekijänoikeuskysymys on kaikkein mielenkiintoisin.

YLEn pääjohtaja on innoissaan kuin pieni poika löydettyään netin ihmeellisen maailman, josta voi ladata kaikkea kivaa ja miksata niistä tietokoneella rakkausvideoita pimulleen ja laittaa niitä nettiin näytille. 

Muut pienet pojat ovat tehneet tuota samaa jo viimeiset 10 vuotta. Mediassa sitä kutsutaan sanalla piratismi.

Lisäksi Jungnerin rakkausvideo on todennäköisesti niin luokattoman huono, että se loukkaa alkuperäisten teosten tekijöiden moraalisia(kin) oikeuksia saamalla heidät tuntemaan syvää myötähäpeää.

Hehehe juuri näin. Heii tää internetsi on tosi hieno juttu, saa ladattua kaikkee kivaa ja helppoakin kuin heinänteko. Tämä on pahinta laatua kun moralisoidaan muita ja itse tehdään ihan samaa. Tosin tässä tapauksessa astetta pahempi koska on tuollaisessa virassakin.

[Vallin]

Siis parturit ja taksit maksavat musiikin tekijöille, joita Teosto edustaa. Eikä niiden ole pakko maksaa, on olemassa myös teosto-vapaata musiikkia, jota saa soittaa vapaasti, ilman lisämaksua. Itsekin olen sellaista ostanut kaupalliseen käyttöön.

Mutta eikös se radioasema ole jo kertaalleen maksanut siitä musiikista.

Ja sama säilötyssä musiikissa. Taksikuski on tehnyt investoinnin ja ostanut sen Koopin levyn. Kait hänellä on oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa, vai kui. Poislukien tietysti ettei saa kopioida ja lahjoittaa/myydä kopiota asiakkaalleen.

Se radioasema on jo kahdesti maksanut siitä musiikista: Ensimmäisen kerran CD-levyn tai teoksen suoraan sähköisesti ostaessaan ja toisen kerran musiikin esittämisoikeudesta.

Nyt sitten taksikuski tai parturi maksaa samasta teoksen esittämisestä kolmannen kerran.

Samalla logiikalla jokaisen parturissa tai kampaajalla käyneen ihmisen pitäisi maksaa sille parturille/kampaajalle sen käyntikertamaksun jälkeen vielä eriksen jokaisesta kerrasta, kun hiuskuontaloaan lähtee ulos esittelemään. Ainakin, jos vaikkapa on kaupan myyjä, niin voi olettaa että myyjien hyvin kammatut hiukset ovat Veikon logiikan mukaan osa kaupankäyntiä (vrt taustamusiikki kahvilassa), josta kuuluu sen hiuskuontalon alkuperäiselle vääntäjälle säällinen maksu. Siksi siis säädettäköön Suomeen laki, jonka perusteella annettaan yhdelle yksityisluonteiselle yhdistykselle oikeus määrätä taksat ja niiden perusteella periä kaikilta kauppamyymälöiltä parturi/kampaamomaksua näiden työntekijöiden hiuskuontaloiden ihailuoikeudesta. Vaikkapa alle 400neliön myymälöiden pitää maksaa parturien/kampaajien yhdistykselle 100€/kk työntekijöidensä hiuskuontaloista ja yli 400neliön myymälöiden 500€/kk. Sitten sillä yhdistyksellä on oikeus Suomen rajoilla periä maahan tuoduista parturi/kampaajataidetoksista säällinen maksu sekä pysäyttää rajalle ihmiset, joiden parturi/kampaanjakäynneistä ei ole maksuttu tälle yhdistykselle sen määräämiä taksoja. Yhdistyksellä on myös lain voimalla oikeus päästä käsiksi rajaviranomaisten (vrt TEOSTO ja tulli) salaisiin tietoihin. Kuulostaa hauskalta, mutta vertaus on oikeastaan täysin analoginen lain ja TEOSTOn oikeuksien kanssa. Blogissani olen lain pahimpia kohtia pykälä pykälältä avannut.

Muu, kuin kaupoilta perittävien myyjien parturi/kampaajakäyntien hiuskuontalotaidetoksista parturiyhdistykselle kuukausikorvauksen maksaminen on kommunismia ja sosialismia, joka murentaa omistusoikeutta. Näin siis Veikon logiikan mukaan.

Siinä puhuu oikeistopuolueeksi tähtäävän yhdistyksen vetäjä! En tiennytkään, että hiuskuontaloiden ihailu ja musiikki ovat sama asia!

Otetaan vielä yksi vertaus, jotta Jannellekin aukeaa, että tuotteen hinnan siirtyminen moneen portaaseen liiketoiminnassa on yleistä:

1. Kun sähköyhtiö, vaikkapa tuulivoimala, tuottaa sähköä, perii se hinnan sähkön myyjältä/jakelijalta.

2. Tämä laittaa sähköön oman katteen ja myy sen eteenpäin.

3. Kun vaikkapa ruokatehdas ostaa sitä samaa sähköä, laittaa sekin maksamansa sähkön tuotteen, esimerkiksi maksalaatikon, hintaan.

4. Sitten tukkuliike ostaa valmiin ruuan tehtaalta, ja sähkön hinta on edelleen maksalaatikon hinnassa, kun tukku myy sitä eteenpäin.

5. Seuraavaksi kaupat ostaa ruokaa tukusta, ja myydessään maksalaatikkoa eteenpäin loppukuluttajalle, laittavat nekin sähkön hinnan tuotteen loppuhintaan.

Samasta sähköstä on siis peritty hinta viidessä portaassa. Jannen logiikalla näin ei saisi tehdä vaan jossain kohtaa sähkön hinta pitäisi pudottaa ruuan hinnasta pois. Missä järki?

Musiikki eroaa sähköstä sillä, että se on kestohyödyke, joka ei kulu käytössä. Sitä siis voidaan myydä todella moneen kertaan ja monessa portaassa, ja aina myyjä ja ostaja saavat siitä hyödyn.

Ja kuten sanoin, aina saa olla ostamatta musiikkia. Ei kuitenkaan pidä pyrkiä varastamaan toisen tuotetta, oli se sitten sähköä tai musiikkia.

Janne, et vastannut kysymykseeni: Pitäisikö etujärjestöt lakkauttaa? Vai miten hoitaisit eri ammattiryhmien edunvalvonnan, siis esimerkiksi opettajien, metallimiesten, insinöörien tai muusikoiden, jos etujärjestöjä ei olisi?

Teostohan on samaan tapaa musiikintekijöiden etujärjestö kuin vaikkapa Akava on korkeasti koulutettujen: http://www.akava.fi/yleisesittely

[Vallin]

Miksi muka kahvilan pitäisi maksaa yhtään mitään radiosta kuuluvasta musiikista? Eihän se maksa mitään ikkunoista näkyvistä autoista, arkkitehtuurista, puistoista...

Siksi, että se musiikki on jonkun omaisuutta, ja siitä maksetaan aina kun sitä käytetään, se on siis kestohyödyke, josta tekijä saa korvauksen hyvin pienistä puroista liruttamalla. Autoista ja taloista hinta saadaan kertakorvauksena, koska niillä on rajattu elinkaari. Siksi ne ovat niin kalliita. Toki voidaanhan nekin myydä moneen kertaan, ja osamaksulla.

Kuten aikaisemmin sanoin, jokainen voi ostaa musiikkia myös kertasummalla. Tilaa vaan joltain bändiltä musiikkia ja ostaa siihen vapaan käyttöoikeuden. Näinhän tehdään mainosmusiikin kanssa esimerkiksi.

[Kari Kinnunen]

Siksi, että se musiikki on jonkun omaisuutta, ja siitä maksetaan aina kun sitä käytetään, se on siis kestohyödyke, josta tekijä saa korvauksen hyvin pienistä puroista liruttamalla. Autoista ja taloista hinta saadaan kertakorvauksena, koska niillä on rajattu elinkaari. Siksi ne ovat niin kalliita. Toki voidaanhan nekin myydä moneen kertaan.

Kuten aikaisemmin sanoin, jokainen voi ostaa musiikkia myös kertasummalla. Tilaa vaan joltain bändiltä musiikkia ja ostaa siihen vapaan käyttöoikeuden. Näinhän tehdään mainosmusiikin kanssa esimerkiksi.

Mites työpaikoilla soitettava musiikki? Taksikuskille musiikki saattaa olla hyvinkin työviihtyvyyttä lisäävä tekijä.

Entäs rekkakuskit? Pitäiskö rekkafirmojen maksaa teostomaksua koska kuljettajan työssä viihtyvyys saattaa lisätä yhtiön tuottoa?

[Virkamies]

Vaikkei minulla ole omaa mielipidettä siihen, mikä on oikein tai väärin tässä asiassa, niin on pakko kommentoida tätä logiikkaa.

Otetaan vielä yksi vertaus, jotta Jannellekin aukeaa, että kulujen siirtyminen moneen portaaseen liiketoiminnassa on yleistä:

1. Kun sähköyhtiö, vaikkapa tuulivoimala, tuottaa sähköä, perii se hinnan sähkön myyjältä/jakelijalta.

2. Tämä laittaa sähköön oman katteen ja myy sen eteenpäin.

3. Kun vaikkapa ruokatehdas ostaa sitä samaa sähköä, laittaa sekin maksamansa sähkön tuotteen, esimerkiksi maksalaatikon, hintaan.

4. Sitten tukkuliike ostaa valmiin ruuan tehtaalta, ja sähkön hinta on edelleen maksalaatikon hinnassa, kun tukku myy sitä eteenpäin.

5. Seuraavaksi kaupat ostaa ruokaa tukusta, ja myydessään maksalaatikkoa eteenpäin loppukuluttajalle, laittavat nekin sähkön hinnan tuotteen loppuhintaan.

Samasta sähköstä on siis peritty hinta viidessä portaassa. Jannen logiikalla näin ei saisi tehdä vaan jossain kohtaa sähkön hinta pitäisi pudottaa ruuan hinnasta pois. Missä järki?

Tämä on nyt vertaus joka ei vaan toimi ihan samalla tavoin. Varmaan kaikki ymmärtävät tämän sähköesimerkkisi, muttei se ole oikein relevantti asian suhteen. Jos musiikki siirtyisi juuri kuvaamallasi tavalla, niin kaikki olisivat varmaan melko tyytyväisiä ja keskustelua ei käytäisi.

Ymmärräthän, että ostaessasi maksalaatikon ei sähköntuottaja voi periä K-kaupalta ylimääräistä korvausta. Se on laskuttanut sopimuksen mukaisesti myydessään tuotteensa ja sähkön omistus on siirtynyt toiselle oikeushenkilölle. Eikö niin? Olenko ymmärtänyt kaupankäynnin lainsäädännön perusteet väärin?

Jotta ketju olisi samanlainen, niin musiikin tuottaja myisi tuotteen radioasemalle ja ei saisi seuraavista portaista yhtään rahaa. Radioasema laittaa tietysti ostamansa musiikin hinnan omaan tuotteeseensa, joka on radiossa esitettävä mainos. Mainostava yhtiö laittaa mainoksen hinnan omaan tuotteeseensa ja niin vaikkapa radiossa mainostettu maksalaatikko sisältää myös soitetun musiikin hinnan. Eikö tämä ole parempi tapa kuvata tilannetta?

Musiikki eroaa sähköstä sillä, että se on kestohyödyke, joka ei kulu käytössä. Sitä siis voidaan myydä todella moneen kertaan ja monessa portaassa, ja aina ostaja saa siitä hyödyn.

Vaihda musiikin tilalle kestohyödyke nimeltä vasara. Miksi vasaran valmistaja ei saa rahojaan jokaisessa portaassa? Miten vasara ja musiikkikappale eroavat toisistaan, jos ne ovat kestohyödykkeitä molemmat?

Ymmärrän kyllä, että kaupan käytäntö on erilainen näillä aloilla, mutta ihmiset kaiketi täällä juuri kyseenalaistavat sen, että musiikkikappaleella ja vasaralla on tämänkaltainen ero.

Ja kuten sanoin, aina saa olla ostamatta musiikkia. Ei kuitenkaan pidä pyrkiä varastamaan toisen tuotetta, oli se sitten sähköä tai musiikkia.

Tästä samaa mieltä.

[sr]

Otetaan vielä yksi vertaus, jotta Jannellekin aukeaa, että tuotteen hinnan siirtyminen moneen portaaseen liiketoiminnassa on yleistä:

1. Kun sähköyhtiö, vaikkapa tuulivoimala, tuottaa sähköä, perii se hinnan sähkön myyjältä/jakelijalta.

2. Tämä laittaa sähköön oman katteen ja myy sen eteenpäin.

3. Kun vaikkapa ruokatehdas ostaa sitä samaa sähköä, laittaa sekin maksamansa sähkön tuotteen, esimerkiksi maksalaatikon, hintaan.

4. Sitten tukkuliike ostaa valmiin ruuan tehtaalta, ja sähkön hinta on edelleen maksalaatikon hinnassa, kun tukku myy sitä eteenpäin.

5. Seuraavaksi kaupat ostaa ruokaa tukusta, ja myydessään maksalaatikkoa eteenpäin loppukuluttajalle, laittavat nekin sähkön hinnan tuotteen loppuhintaan.

Samasta sähköstä on siis peritty hinta viidessä portaassa. Jannen logiikalla näin ei saisi tehdä vaan jossain kohtaa sähkön hinta pitäisi pudottaa ruuan hinnasta pois. Missä järki?

Huvittava vertaus, joka tosin todisti täysin päinvastaista kuin se, mitä sinä koitit todistaa. Sen jälkeen, kun sähköyhtiö on myynyt sähkön, sillä ei ole enää mitään sanomista siihen, mitä sähköllä tehdään. Tämä ei päde musiikkiin. Kun radioasema ostaa CD:n, se joutuu uudelleen maksamaan CD:n tekijälle, kun haluaa sen panna radioaalloille. Kun taksikuski pitää radiota auki, hän joutuu uudelleen maksamaan sille radioyritykselle myymän CD:n tuottajalle.

Yllä oleva esimerkki olisi siis tuon musiikin kohdalla se, että radioasema ostaa CD:n. Sen jälkeen se saa tehdä sillä, mitä huvittaa, esim. soittaa radiossa. Sitten se rahastaa esim. mainostajilta sen CD:n ostokulut mutta ei mitään muuta. Mainostaja panee sitten mainoksista syntyneet kulut eteenpäin. Taksiautoilija saa musiikin radion kautta ilmaiseksi (tai jos kyse on jostain radioasemasta, joka käyttää salausta, niin sitten taksiautoilija joutuu siitä maksamaan), koska radioasema katsoo parhaan ansaintamallin olevan se, että se soittaa niitä ostamiaan CD:tä niin, että kuuntelu on ilmaista kaikille, joilla radio on auki ja panee sinne väliin mainoksia, joista rahastaa mainostajia. Toisin kuin väität missään välissä ei tarvitse pudottaa sen alkuperäisen CD:n hintaa pois. Se on edelleen siellä mainostajan tuotteen hinnassa mukana.

Tai vastaavasti yllä oleva sähköesimerkki on mahdollista muuttaa tekijänoikeusmalliksi seuraavasti: Ruokatehdas ostaa sähkön, tekee maksalaatikon ja myy sen eteenpäin. Tukku ostaa maksalaatikon ruokatehtaalta, maksaa sille ja sen lisäksi tilittää rahaa suoraan sähköyhtiölle, jonka sähköä oli käytetty maksalaatikon teossa. Sitten kauppa ostaa maksalaatikon, maksaa siitä tukulle ja lisäksi maksaa suoraan sähköyhtiölle. Sitten loppukuluttaja maksaa maksalaatikosta. Huomaatko, miten typerää tämä olisi?

Musiikki eroaa sähköstä sillä, että se on kestohyödyke, joka ei kulu käytössä. Sitä siis voidaan myydä todella moneen kertaan ja monessa portaassa, ja aina myyjä ja ostaja saavat siitä hyödyn.

No, ei voida. Juuri sen tekijänoikeuden vuoksi. Jos voisikin, niin homma toimisi niin kuin kirjoitin tuolla ylempänä. Radioasema ja taksikuski eivät enää maksaisi mitään siitä kertaalleen maksetusta musiikista. Musiikissa juuri ostaja ei saa sitä hyötyä, että voisi myydä moneen kertaan ostamansa tuotteen.

[Vallin]

Otetaan vielä yksi vertaus, jotta Jannellekin aukeaa, että tuotteen hinnan siirtyminen moneen portaaseen liiketoiminnassa on yleistä:

1. Kun sähköyhtiö, vaikkapa tuulivoimala, tuottaa sähköä, perii se hinnan sähkön myyjältä/jakelijalta.

2. Tämä laittaa sähköön oman katteen ja myy sen eteenpäin.

3. Kun vaikkapa ruokatehdas ostaa sitä samaa sähköä, laittaa sekin maksamansa sähkön tuotteen, esimerkiksi maksalaatikon, hintaan.

4. Sitten tukkuliike ostaa valmiin ruuan tehtaalta, ja sähkön hinta on edelleen maksalaatikon hinnassa, kun tukku myy sitä eteenpäin.

5. Seuraavaksi kaupat ostaa ruokaa tukusta, ja myydessään maksalaatikkoa eteenpäin loppukuluttajalle, laittavat nekin sähkön hinnan tuotteen loppuhintaan.

Samasta sähköstä on siis peritty hinta viidessä portaassa. Jannen logiikalla näin ei saisi tehdä vaan jossain kohtaa sähkön hinta pitäisi pudottaa ruuan hinnasta pois. Missä järki?

Huvittava vertaus, joka tosin todisti täysin päinvastaista kuin se, mitä sinä koitit todistaa. Sen jälkeen, kun sähköyhtiö on myynyt sähkön, sillä ei ole enää mitään sanomista siihen, mitä sähköllä tehdään. Tämä ei päde musiikkiin. Kun radioasema ostaa CD:n, se joutuu uudelleen maksamaan CD:n tekijälle, kun haluaa sen panna radioaalloille. Kun taksikuski pitää radiota auki, hän joutuu uudelleen maksamaan sille radioyritykselle myymän CD:n tuottajalle.

Yllä oleva esimerkki olisi siis tuon musiikin kohdalla se, että radioasema ostaa CD:n. Sen jälkeen se saa tehdä sillä, mitä huvittaa, esim. soittaa radiossa. Sitten se rahastaa esim. mainostajilta sen CD:n ostokulut mutta ei mitään muuta. Mainostaja panee sitten mainoksista syntyneet kulut eteenpäin. Taksiautoilija saa musiikin radion kautta ilmaiseksi (tai jos kyse on jostain radioasemasta, joka käyttää salausta, niin sitten taksiautoilija joutuu siitä maksamaan), koska radioasema katsoo parhaan ansaintamallin olevan se, että se soittaa niitä ostamiaan CD:tä niin, että kuuntelu on ilmaista kaikille, joilla radio on auki ja panee sinne väliin mainoksia, joista rahastaa mainostajia. Toisin kuin väität missään välissä ei tarvitse pudottaa sen alkuperäisen CD:n hintaa pois. Se on edelleen siellä mainostajan tuotteen hinnassa mukana.

Tai vastaavasti yllä oleva sähköesimerkki on mahdollista muuttaa tekijänoikeusmalliksi seuraavasti: Ruokatehdas ostaa sähkön, tekee maksalaatikon ja myy sen eteenpäin. Tukku ostaa maksalaatikon ruokatehtaalta, maksaa sille ja sen lisäksi tilittää rahaa suoraan sähköyhtiölle, jonka sähköä oli käytetty maksalaatikon teossa. Sitten kauppa ostaa maksalaatikon, maksaa siitä tukulle ja lisäksi maksaa suoraan sähköyhtiölle. Sitten loppukuluttaja maksaa maksalaatikosta. Huomaatko, miten typerää tämä olisi?

Musiikki eroaa sähköstä sillä, että se on kestohyödyke, joka ei kulu käytössä. Sitä siis voidaan myydä todella moneen kertaan ja monessa portaassa, ja aina myyjä ja ostaja saavat siitä hyödyn.

No, ei voida. Juuri sen tekijänoikeuden vuoksi. Jos voisikin, niin homma toimisi niin kuin kirjoitin tuolla ylempänä. Radioasema ja taksikuski eivät enää maksaisi mitään siitä kertaalleen maksetusta musiikista. Musiikissa juuri ostaja ei saa sitä hyötyä, että voisi myydä moneen kertaan ostamansa tuotteen.

Et vain ymmärtänyt vertaustani, olennaista on se, että tekijä saa haluamansa/ansaitsemansa maksun muodossa tai toisessa. Olennaista on myös se, että pelataan markkinatalouden (ei suunnitelmatalouden eli kommunismin) pelisääntöjen mukaan. Myyjä (tuotteen omistaja) määrittelee kaupan ehdot ja ostaja maksaa, jos haluaa. Kauppaa syntyy kun ostaja kokee saavansa rahalleen vastinetta. Aina voi olla ostamatta.

Se maksutapa voi olla:

Kertamaksu
Osamaksu
Vaihtokauppa
Provisio eli tulospalkkaus
tai joku muu

Olennaista on, että lain suojaama päätösvalta tuotteen käytöstä, hinnasta ja maksutavasta on tuotteen tekijällä/omistajalla, ei ostajalla. Tuotteen omistaja/tekijä siis määrittelee hinnan ja käyttöehdot tuotteelle, ja ostaja päättää itse suostuuko kaupan ehtoihin. AINA VOI OLLA OSTAMATTA, JOS EHDOT EIVÄT KELPAA.

Silläkään ei ole mitään merkitystä, voiko tuotteen luvatta kopioida ilmaiseksi tai aiheutuuko luvattomasta kopioinnista kustannuksia. Molemmat ovat yhtä tuomittavaa yksityisen omaisuuden suojan tai tekijänoikeuksien loukkaamista.

Tätä kokonaisuutta eivät vaan tunnu piraattiaatteen huumaavat ymmärtää, samoin kuin ääri-islamistit eivät ymmärrä mitään järkipuhetta kun uskonto on sumentanut ajattelun.

[Vallin]

Vaikkei minulla ole omaa mielipidettä siihen, mikä on oikein tai väärin tässä asiassa, niin on pakko kommentoida tätä logiikkaa.

Otetaan vielä yksi vertaus, jotta Jannellekin aukeaa, että kulujen siirtyminen moneen portaaseen liiketoiminnassa on yleistä:

1. Kun sähköyhtiö, vaikkapa tuulivoimala, tuottaa sähköä, perii se hinnan sähkön myyjältä/jakelijalta.

2. Tämä laittaa sähköön oman katteen ja myy sen eteenpäin.

3. Kun vaikkapa ruokatehdas ostaa sitä samaa sähköä, laittaa sekin maksamansa sähkön tuotteen, esimerkiksi maksalaatikon, hintaan.

4. Sitten tukkuliike ostaa valmiin ruuan tehtaalta, ja sähkön hinta on edelleen maksalaatikon hinnassa, kun tukku myy sitä eteenpäin.

5. Seuraavaksi kaupat ostaa ruokaa tukusta, ja myydessään maksalaatikkoa eteenpäin loppukuluttajalle, laittavat nekin sähkön hinnan tuotteen loppuhintaan.

Samasta sähköstä on siis peritty hinta viidessä portaassa. Jannen logiikalla näin ei saisi tehdä vaan jossain kohtaa sähkön hinta pitäisi pudottaa ruuan hinnasta pois. Missä järki?

Tämä on nyt vertaus joka ei vaan toimi ihan samalla tavoin. Varmaan kaikki ymmärtävät tämän sähköesimerkkisi, muttei se ole oikein relevantti asian suhteen. Jos musiikki siirtyisi juuri kuvaamallasi tavalla, niin kaikki olisivat varmaan melko tyytyväisiä ja keskustelua ei käytäisi.

Ymmärräthän, että ostaessasi maksalaatikon ei sähköntuottaja voi periä K-kaupalta ylimääräistä korvausta. Se on laskuttanut sopimuksen mukaisesti myydessään tuotteensa ja sähkön omistus on siirtynyt toiselle oikeushenkilölle. Eikö niin? Olenko ymmärtänyt kaupankäynnin lainsäädännön perusteet väärin?

Jotta ketju olisi samanlainen, niin musiikin tuottaja myisi tuotteen radioasemalle ja ei saisi seuraavista portaista yhtään rahaa. Radioasema laittaa tietysti ostamansa musiikin hinnan omaan tuotteeseensa, joka on radiossa esitettävä mainos. Mainostava yhtiö laittaa mainoksen hinnan omaan tuotteeseensa ja niin vaikkapa radiossa mainostettu maksalaatikko sisältää myös soitetun musiikin hinnan. Eikö tämä ole parempi tapa kuvata tilannetta?

Musiikki eroaa sähköstä sillä, että se on kestohyödyke, joka ei kulu käytössä. Sitä siis voidaan myydä todella moneen kertaan ja monessa portaassa, ja aina ostaja saa siitä hyödyn.

Vaihda musiikin tilalle kestohyödyke nimeltä vasara. Miksi vasaran valmistaja ei saa rahojaan jokaisessa portaassa? Miten vasara ja musiikkikappale eroavat toisistaan, jos ne ovat kestohyödykkeitä molemmat?

Ymmärrän kyllä, että kaupan käytäntö on erilainen näillä aloilla, mutta ihmiset kaiketi täällä juuri kyseenalaistavat sen, että musiikkikappaleella ja vasaralla on tämänkaltainen ero.

Ja kuten sanoin, aina saa olla ostamatta musiikkia. Ei kuitenkaan pidä pyrkiä varastamaan toisen tuotetta, oli se sitten sähköä tai musiikkia.

Tästä samaa mieltä.

Tuotteilla on erilaisia maksutapoja. Katso vastaukseni erilaisista maksutavoista. Ymmärrät kyllä.

[salla]

Olennaista on, että lain suojaama päätösvalta tuotteen käytöstä, hinnasta ja maksutavasta on tuotteen tekijällä/omistajalla, ei ostajalla. Tuotteen omistaja/tekijä siis määrittelee hinnan ja käyttöehdot tuotteelle, ja ostaja päättää itse suostuuko kaupan ehtoihin. AINA VOI OLLA OSTAMATTA, JOS EHDOT EIVÄT KELPAA.

Silläkään ei ole mitään merkitystä, voiko tuotteen luvatta kopioida ilmaiseksi tai aiheutuuko luvattomasta kopioinnista kustannuksia. Molemmat ovat yhtä tuomittavaa yksityisen omaisuuden suojan tai tekijänoikeuksien loukkaamista.

Tätä kokonaisuutta eivät vaan tunnu piraattiaatteen huumaavat ymmärtää, samoin kuin ääri-islamistit eivät ymmärrä mitään järkipuhetta kun uskonto on sumentanut ajattelun.

Musiikki on niitä harvoja tuotteita, joissa myyjällä nykyään _on_ valtaa määrätä sen käytöstä. Ei auton valmistaja tai sähköntuottaja saa päättää, mitä ostaja sillä tuotteellaan tekee. Vertauksesi ei siis toimi näihin tuotteisiin. Laki kieltää myös käyttöehtojen asettamisen, kuten että omalla autollasi saisit ajaa vain sinä.

Sinä et tunnu nyt yhtään ymmärtävän tätä eroa fyysisten ja henkisten tuotteiden välillä.

Ja kuten itse sanoit: "aina voi olla ostamatta jos ehdot ei käy" eli silloin vaikka kopioi sitä musiikkia, kun eihän siitä välttämättä artisti edes saa mitään tietoa. Miksi artistin pitäisi saada rajattomasti määräillä sitä, mitä muut tekevät? Miksi kopiointia ei sallittaisi, jos siitä ei koidu kustannuksia?

[Virkamies]

Ymmärrän kyllä, että kaupan käytäntö on erilainen näillä aloilla, mutta ihmiset kaiketi täällä juuri kyseenalaistavat sen, että musiikkikappaleella ja vasaralla on tämänkaltainen ero.

Tuotteilla on erilaisia maksutapoja. Katso vastaukseni erilaisista maksutavoista. Ymmärrät kyllä.

Kuten juuri aikaisemmin sanoin tuossa, niin ymmärrän kyllä erilaisten sopimusten muodot eri kaupankäynnin aloilla. Eri kaupankäynnin saroilla tavataan harrastaa erilaisia käytäntöjä, jotka joko perustuvat sitä säätelevään lainsäädäntöön ja/tai vakiintuneisiin tapoihin. Olenko suurpiirteisesti edes oikeassa?

Jos olen, niin ymmärrätkö nyt, että ihmisten ongelma on se, että:

a) Tekijänoikeuksilla vaikkapa musiikin saralla on heidän mielestään liian suuri asetuksilla asetettu suoja.

b) Vakiintuneet sopimuskäytännöt tällä alalla eivät ole ihmisten mieleen ja he haluaisivat niitä suitsittavan heidän mielestään oikeudenmukaisemmalla lainsäädännöllä.

Kysyin aiemmin, että onko jossain muussa maassa sellainen tekijänoikeuslainsäädäntö, että se pakottaa taksit ja parturit maksamaan ylimääräisiä teostomaksuja radiosoiton lisäksi. Tiedätkö tähän vastauksen tai haluaako joku sen kertoa?

[MokuMan]

Tuotteen omistaja/tekijä siis määrittelee hinnan ja käyttöehdot tuotteelle, ja ostaja päättää itse suostuuko kaupan ehtoihin. AINA VOI OLLA OSTAMATTA, JOS EHDOT EIVÄT KELPAA.

Viimeisestä lauseesta samaa mieltä. Ongelman ydin onkin siinä, että yhdelle alalle (luovat alat) on lainsäädännöllä säädetty erityisoikeuksia, jotka ovat tavallisen ihmisen oikeustajun vastaisia.

[JanneJanne]

(Terveisiä mökiltä, kommunikaattori e-yhteydellä riittää juuri ja juuri homman lukemiseen

Tässä threadissä on komeasti sotkettu monia eri asioita keskenään: Teosten kopioinnin, käyttöoikeudet, suoja-ajat, rahastusmallit, rahojen perimisoikeudet etc. Eritoten kun tämä thread lähti liikkeelle piraattipuolueesta, mutta josta keskustelu oikeastaan ajautui sivuun.

Samaten, taidetoksiahan voivat olla nykyisten lakien suojaamien musiikin, maalaukset, valokuvien, elokuvat ja veistosten lisäksi vaikka ylempänä esimerkiksi ottamani kampaajan hiustekele, vaatteiden design, autojen design, yms fyysisten käyttötavaroidet tavaroiden designit.

Veikko on siinä oikeassa (vaikkei osannut antaa kuin tyhmiä esimerkkejä), että kyllähän myös esim. elokuvien kopioissa käyttötarkoitus on rajattu kotikäyttöön (ja julkiseen esitykseen ovat omansa). Siten musiikkialalla voi olla samankaltaisia rajoituksia ja eri käyttötarkoitukseen erilaisia rahastusmalleja.

Mutta sitä Veikko et taas sinä ymmärrä, etteivät läheskään kaikki nykyisen tekijänoikeuslain kohdat vastaa ihmisten yleistä oikeuskäsitystä. Niitä vastustaessa ei tarvitse olla edes sosialisti, saati kommunisti. En tiedä, että miksi niin jyrkkään sävyyn otat kantaa ja väität ylemmyydentuntoisesti, ettemme me muut nuijat tunnu ymmärtävän. Ymmärrämme paremmin, kuin näköjään uskotkaan.

Veikko tuntuu myöskin perustelevan näkemyksiään markkinataloudella. Aiva oikein. Sitten ei luulisi Veikon puolustelevan systeemiä, jossa lainsäädännöllä annetaan monopoli yhdelle järjestölle. Joko meillä on toimiva markkinatalous systeemi monine markkinaosapuolineen, myös MYYJÄPUOLELLA, tai sitten osittain/kokonaan säädelty systeemi, kuten Suomen tekijänoikeuslailla on tehty. Vertasit Veikko TEOSTOa SAK:hon ja AKAVAAN ja sillä perustelit TEOSTOn oikeutuksen monopoliin. Toistamiseen vielä vänkäsit minulta siihen kannanottoa. Mitähän tuohon pitäisi sanoa...Etelä-Italiassa muuten mafia päättää monen alan hinnoitelusta. Voisihan TEOSTOa leikkimielisesti verrata siihenkin, mutta olisiko valtion lailla luotu monopoli yhtään sen hyväksyttävämpi.

[aivovuoto]

Esimerkiksi nämä CD ja - DVD-aihioiden hyvitysmaksu ei oikein ole markkinataloutta parhaimmillaan.

Levyihin lätkäistään kiinteä maksu (vastaa suurinta osaa levyn hinnasta), jolloin kuluttajalle tulee yhdentekevämmäksi se, että ostaako ainoastaan hieman halvemman Philipsin, vaiko Sonyn aihion, jossa pitäisi olla suurempi hintaero.

[sr]

Olennaista on myös se, että pelataan markkinatalouden (ei suunnitelmatalouden eli kommunismin) pelisääntöjen mukaan. Myyjä (tuotteen omistaja) määrittelee kaupan ehdot ja ostaja maksaa, jos haluaa.

Sinä et nyt ymmärrä, että tekijänoikeuksien kohdalla ei ole mistään vapaasta valtion säätelemättömästä kaupasta kyse, vaan kyse on tarkoin laein säädellystä toiminnasta. Suurin osa piraattien kritiikistä koskee juuri lainsäädäntöä etenkin sitä osaa lainsäädännöstä, joka ei edes koske tuota kaupankäyntiä, vaan ihmisten perusoikeuksia.

Se maksutapa voi olla:

Kertamaksu
Osamaksu
Vaihtokauppa
Provisio eli tulospalkkaus
tai joku muu

Mihin näistä kuuluu se, että CD-aihion ostaessani osa hinnasta menee muusikolle?

Et kai tosiaan väitä, että siinä mukana olevassa teostomaksussa on jostain minun ja CD-myyjän välisestä vapaasta sopimuksesta kyse? Minusta kyse on juuri valtion väkivaltamonopoliin perustuvasta sosialismista. Mutta annetaan sinulle mahdollisuus. Kerro, miten tuossa kaupankäynnissä on kyse vapaasta markkinataloudesta?

[Vallin]

Esimerkiksi nämä CD ja - DVD-aihioiden hyvitysmaksu ei oikein ole markkinataloutta parhaimmillaan.

Levyihin lätkäistään kiinteä maksu (vastaa suurinta osaa levyn hinnasta), jolloin kuluttajalle tulee yhdentekevämmäksi se, että ostaako ainoastaan hieman halvemman Philipsin, vaiko Sonyn aihion, jossa pitäisi olla suurempi hintaero.

No niin, vai ei piratismi vaikuta musiikintekijöiden tuloihin. Ruuskan mukaan levymyynti pudonnut 40% viime vuonna, pääasiassa piratismin takia. Ohessa kolumni aiheesta:
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/07/05/musiikin-tulevaisuus/200915651/145

Jostain tekijöiden on palkkansa saatava, vaikka sitten CD-levyistä. Varkaat kun kopioivat työn tulokset luvatta.

Huomatkaa myös musiikin suuret tekokustannukset, 40 000 euroa per levy ja vain noin joka viides levy tärppää markkinoilla.

[Vallin]

Olennaista on myös se, että pelataan markkinatalouden (ei suunnitelmatalouden eli kommunismin) pelisääntöjen mukaan. Myyjä (tuotteen omistaja) määrittelee kaupan ehdot ja ostaja maksaa, jos haluaa.

Sinä et nyt ymmärrä, että tekijänoikeuksien kohdalla ei ole mistään vapaasta valtion säätelemättömästä kaupasta kyse, vaan kyse on tarkoin laein säädellystä toiminnasta. Suurin osa piraattien kritiikistä koskee juuri lainsäädäntöä etenkin sitä osaa lainsäädännöstä, joka ei edes koske tuota kaupankäyntiä, vaan ihmisten perusoikeuksia.

Se maksutapa voi olla:

Kertamaksu
Osamaksu
Vaihtokauppa
Provisio eli tulospalkkaus
tai joku muu

Mihin näistä kuuluu se, että CD-aihion ostaessani osa hinnasta menee muusikolle?

Et kai tosiaan väitä, että siinä mukana olevassa teostomaksussa on jostain minun ja CD-myyjän välisestä vapaasta sopimuksesta kyse? Minusta kyse on juuri valtion väkivaltamonopoliin perustuvasta sosialismista. Mutta annetaan sinulle mahdollisuus. Kerro, miten tuossa kaupankäynnissä on kyse vapaasta markkinataloudesta?

Mainitsemaasi "valtion säätelyä" tapahtuu kaikilla aloilla kun puhutaan palkoista eli ansaitsemisesta. Vai olisitko itse tyytyväinen omalla kohdallasi tilanteeseen, että mitään "sääntelyä" ei ole? Poistetaan vaikkapa viikonloppu-, ilta- ja yölisät palkoista, eihän silloin yhtään enempää töitä tehdä? Tai hei, poistetaan tyhmä lomaraha ja vielä tyhmempi lomalta paluuraha? Ihan kamalaa valtion sääntelyä nekin, kuten ylityökorvauksetkin.

Musiikintekijöiden "työehtosopimukset" vaan ovat niin erilaisia, että niitä pieni osa (piraatit) kansasta ei näköjään pysty millään käsittämään. Musiikintekijöiden kukkarolla saa käydä, mutta ei muiden, niinkö?

[Vallin]

(Terveisiä mökiltä, kommunikaattori e-yhteydellä riittää juuri ja juuri homman lukemiseen

Tässä threadissä on komeasti sotkettu monia eri asioita keskenään: Teosten kopioinnin, käyttöoikeudet, suoja-ajat, rahastusmallit, rahojen perimisoikeudet etc. Eritoten kun tämä thread lähti liikkeelle piraattipuolueesta, mutta josta keskustelu oikeastaan ajautui sivuun.

Samaten, taidetoksiahan voivat olla nykyisten lakien suojaamien musiikin, maalaukset, valokuvien, elokuvat ja veistosten lisäksi vaikka ylempänä esimerkiksi ottamani kampaajan hiustekele, vaatteiden design, autojen design, yms fyysisten käyttötavaroidet tavaroiden designit.

Veikko on siinä oikeassa (vaikkei osannut antaa kuin tyhmiä esimerkkejä), että kyllähän myös esim. elokuvien kopioissa käyttötarkoitus on rajattu kotikäyttöön (ja julkiseen esitykseen ovat omansa). Siten musiikkialalla voi olla samankaltaisia rajoituksia ja eri käyttötarkoitukseen erilaisia rahastusmalleja.

Mutta sitä Veikko et taas sinä ymmärrä, etteivät läheskään kaikki nykyisen tekijänoikeuslain kohdat vastaa ihmisten yleistä oikeuskäsitystä. Niitä vastustaessa ei tarvitse olla edes sosialisti, saati kommunisti. En tiedä, että miksi niin jyrkkään sävyyn otat kantaa ja väität ylemmyydentuntoisesti, ettemme me muut nuijat tunnu ymmärtävän. Ymmärrämme paremmin, kuin näköjään uskotkaan.

Veikko tuntuu myöskin perustelevan näkemyksiään markkinataloudella. Aiva oikein. Sitten ei luulisi Veikon puolustelevan systeemiä, jossa lainsäädännöllä annetaan monopoli yhdelle järjestölle. Joko meillä on toimiva markkinatalous systeemi monine markkinaosapuolineen, myös MYYJÄPUOLELLA, tai sitten osittain/kokonaan säädelty systeemi, kuten Suomen tekijänoikeuslailla on tehty. Vertasit Veikko TEOSTOa SAK:hon ja AKAVAAN ja sillä perustelit TEOSTOn oikeutuksen monopoliin. Toistamiseen vielä vänkäsit minulta siihen kannanottoa. Mitähän tuohon pitäisi sanoa...Etelä-Italiassa muuten mafia päättää monen alan hinnoitelusta. Voisihan TEOSTOa leikkimielisesti verrata siihenkin, mutta olisiko valtion lailla luotu monopoli yhtään sen hyväksyttävämpi.

Janne, mitä ajattelisit tästä kaikesta, jos olisit musiikintekijä? Ja miten hoitaisit musiikintekijöiden ansaintalogiikan, jos sitä ei saa omien tuotteiden eli musiikin myymisestä ottaa markkinatalouden pelisääntöjen mukaan?

Ja mielestäsi kaikki muut etujärjestöt ovat ok, paitsi musiikintekijöiden niinkö? Sitä vertaat suorastaan typerästi mafiaan. Sehän tulouttaa keräämänsä rahat musiikintekijöille, eikä pidä niitä itse. Etkö sitä tiennyt?

[MokuMan]

No niin, vai ei piratismi vaikuta musiikintekijöiden tuloihin. Ruuskan mukaan levymyynti pudonnut 40% viime vuonna, pääasiassa piratismin takia.

Musiikintekijöiden "työehtosopimukset" vaan ovat niin erilaisia, että niitä pieni osa (piraatit) kansasta ei näköjään pysty millään käsittämään.

Jos kyseessä on vain "pieni osa kansasta", niin miksi levymyynti on romahtanut noin pahasti?

[JanneJanne]

(Terveisiä mökiltä, kommunikaattori e-yhteydellä riittää juuri ja juuri homman lukemiseen

Tässä threadissä on komeasti sotkettu monia eri asioita keskenään: Teosten kopioinnin, käyttöoikeudet, suoja-ajat, rahastusmallit, rahojen perimisoikeudet etc. Eritoten kun tämä thread lähti liikkeelle piraattipuolueesta, mutta josta keskustelu oikeastaan ajautui sivuun.

Samaten, taidetoksiahan voivat olla nykyisten lakien suojaamien musiikin, maalaukset, valokuvien, elokuvat ja veistosten lisäksi vaikka ylempänä esimerkiksi ottamani kampaajan hiustekele, vaatteiden design, autojen design, yms fyysisten käyttötavaroidet tavaroiden designit.

Veikko on siinä oikeassa (vaikkei osannut antaa kuin tyhmiä esimerkkejä), että kyllähän myös esim. elokuvien kopioissa käyttötarkoitus on rajattu kotikäyttöön (ja julkiseen esitykseen ovat omansa). Siten musiikkialalla voi olla samankaltaisia rajoituksia ja eri käyttötarkoitukseen erilaisia rahastusmalleja.

Mutta sitä Veikko et taas sinä ymmärrä, etteivät läheskään kaikki nykyisen tekijänoikeuslain kohdat vastaa ihmisten yleistä oikeuskäsitystä. Niitä vastustaessa ei tarvitse olla edes sosialisti, saati kommunisti. En tiedä, että miksi niin jyrkkään sävyyn otat kantaa ja väität ylemmyydentuntoisesti, ettemme me muut nuijat tunnu ymmärtävän. Ymmärrämme paremmin, kuin näköjään uskotkaan.

Veikko tuntuu myöskin perustelevan näkemyksiään markkinataloudella. Aiva oikein. Sitten ei luulisi Veikon puolustelevan systeemiä, jossa lainsäädännöllä annetaan monopoli yhdelle järjestölle. Joko meillä on toimiva markkinatalous systeemi monine markkinaosapuolineen, myös MYYJÄPUOLELLA, tai sitten osittain/kokonaan säädelty systeemi, kuten Suomen tekijänoikeuslailla on tehty. Vertasit Veikko TEOSTOa SAK:hon ja AKAVAAN ja sillä perustelit TEOSTOn oikeutuksen monopoliin. Toistamiseen vielä vänkäsit minulta siihen kannanottoa. Mitähän tuohon pitäisi sanoa...Etelä-Italiassa muuten mafia päättää monen alan hinnoitelusta. Voisihan TEOSTOa leikkimielisesti verrata siihenkin, mutta olisiko valtion lailla luotu monopoli yhtään sen hyväksyttävämpi.

Janne, mitä ajattelisit tästä kaikesta, jos olisit musiikintekijä? Ja miten hoitaisit musiikintekijöiden ansaintalogiikan, jos sitä ei saa omien tuotteiden eli musiikin myymisestä ottaa markkinatalouden pelisääntöjen mukaan?

Ja mielestäsi kaikki muut etujärjestöt ovat ok, paitsi musiikintekijöiden niinkö? Sitä vertaat suorastaan typerästi mafiaan. Sehän tulouttaa keräämänsä rahat musiikintekijöille, eikä pidä niitä itse. Etkö sitä tiennyt?

Noh (nyt kun olen sattumalta samaan aikaan linjoilla), en voi kuin suositella sinulle luetun ymmärtämisen kursseja. Tai sitten mennään joskus lounaalle/illalliselle/yömyötä tyttöjä baareihin katselemaaan ja puhumaan asiat halki, niin toistan kantani suullisesti. Kirjallisesti tuntuu, ettei viesti vääristymättä tule ymmärretyksi.

[MokuMan]

Tai sitten mennään joskus lounaalle/illalliselle/yömyötä tyttöjä baareihin katselemaaan ja puhumaan asiat halki, niin toistan kantani suullisesti. Kirjallisesti tuntuu, ettei viesti vääristymättä tule ymmärretyksi.

Varmasti hyvä idea, mutta täällä käyty keskustelu (ja myös "keskustelu") on tärkeä myös niille, joilla ei ole ennestään mitään kantaa tekijänoikeuksiin. Sivusta seuraamalla voi arvioida kummankin puolen argumentteja ja tehdä niistä johtopäätöksensä.

[Rato]

Vallin, kommentoi Jungner tapausta.

Syyllistyikö Mikael Jungner mielestäsi tekijänoikeusrikkomukseen kun laittoi yleiseen jakeluun toisen tekemän musiikkiesityksen (Power of love) lupaa kysymättä?

Pitäisikö mielestäsi kopiopaperille laittaa samanlainen lisämäksu kuin CD aihiolle?
Niille voi kopioida vaikkapa nuotteja ja jopa kokonaisen kirjan.

[usv]

Tervehdys, Veikko

Kysyin pari päivää sitten blogisi kommenteissa lisämielipiteitä Piraattipuolueesta. Koska en saanut niihin vastausta, kysyn uudestaan tässä:

Entä, jos jätetään tekijänoikeuksia sivuavat asiat sikseen, ja kysytään, onko Piraattipuolueessa mitään hyvää? Mitä mieltä olet esimerkiksi vaatimuksestamme sähköisen kuluttajansuojan toteutumiseksi tai yksityisyydensuojan ja sananvapauden turvaamiseksi?

Janne Paalijärvi / Piraattipuolue

[aivovuoto]

Esimerkiksi nämä CD ja - DVD-aihioiden hyvitysmaksu ei oikein ole markkinataloutta parhaimmillaan.

Levyihin lätkäistään kiinteä maksu (vastaa suurinta osaa levyn hinnasta), jolloin kuluttajalle tulee yhdentekevämmäksi se, että ostaako ainoastaan hieman halvemman Philipsin, vaiko Sonyn aihion, jossa pitäisi olla suurempi hintaero.

No niin, vai ei piratismi vaikuta musiikintekijöiden tuloihin. Ruuskan mukaan levymyynti pudonnut 40% viime vuonna, pääasiassa piratismin takia. Ohessa kolumni aiheesta:
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/07/05/musiikin-tulevaisuus/200915651/145

Jostain tekijöiden on palkkansa saatava, vaikka sitten CD-levyistä. Varkaat kun kopioivat työn tulokset luvatta.

Huomatkaa myös musiikin suuret tekokustannukset, 40 000 euroa per levy ja vain noin joka viides levy tärppää markkinoilla.

Eli he saavat haitata toisten liiketoimia? Kun ryöstetään toiselta, on lupa ryöstää toiselta taholta. Samalla hyvitysmaksu edustaa kunnianloukkausta kuluttajaa kohtaan.

[Virkamies]

Et kai tosiaan väitä, että siinä mukana olevassa teostomaksussa on jostain minun ja CD-myyjän välisestä vapaasta sopimuksesta kyse? Minusta kyse on juuri valtion väkivaltamonopoliin perustuvasta sosialismista. Mutta annetaan sinulle mahdollisuus. Kerro, miten tuossa kaupankäynnissä on kyse vapaasta markkinataloudesta?

Mainitsemaasi "valtion säätelyä" tapahtuu kaikilla aloilla kun puhutaan palkoista eli ansaitsemisesta. Vai olisitko itse tyytyväinen omalla kohdallasi tilanteeseen, että mitään "sääntelyä" ei ole? Poistetaan vaikkapa viikonloppu-, ilta- ja yölisät palkoista, eihän silloin yhtään enempää töitä tehdä? Tai hei, poistetaan tyhmä lomaraha ja vielä tyhmempi lomalta paluuraha? Ihan kamalaa valtion sääntelyä nekin, kuten ylityökorvauksetkin.

No minun puolestani ne voitaisiin lakkauttaa tällä sekunnilla. Jokainen voisi myydä työpanoksensa vuosipalkkaa vastaan ilman näitä säätelyjä. Jokainen voisi tehdä työsopimuksensa sellaiseksi kuin sen parhaaksi näkee.

Et vieläkään oikein ymmärrä sitä, että tietyt nykytilaa kritisoivat ihmiset haluavat valtion sääntelyä niin, että artisteille tulee kohtuullinen korvaus ja että musiikkia kohdellaan samoin kuin muitakin aloja.

Musiikintekijöiden "työehtosopimukset" vaan ovat niin erilaisia, että niitä pieni osa (piraatit) kansasta ei näköjään pysty millään käsittämään.

Tässä on ongelman ydin. Osa kansasta ei halua erilaisia työehtosopimuksia heille vaan samanlaisia kuin muillekin.

Musiikintekijöiden kukkarolla saa käydä, mutta ei muiden, niinkö?

Osa ihmisistä ymmärtää sen niin, että musiikintekijät ne tässä käyvät kansalaisten kukkarolla ja haluaisivat lopettaa sen käytännön. Kun sanot, että jostain musiikintekijöiden on saatava palkkansa, niin niinhän ei asia kuitenkaan ole. On paljon muiden alojen taiteilijoita, jotka eivät tee tarpeeksi tuottavaa työtä, että pystyisivät elättämään itsensä, koska heidän alansa tekijänoikeuksia ei ole säädelty samalla tavoin yhteiskunnassa.

Joko kaikille taiteilijoille sama säätely tai sitten ei kenellekään, on minun täysin henkilökohtainen kantani.

[Rutja]

Se, että ravintoloitsija joutuu maksamaan teostomaksua ravintolassa CD:ltä soittamastaan musiikista on täysin sama kuin hän joutuisi maksamaan jatkuvaa tekijänoikeuskorvausta seinälle ripustetusta maalauksesta.

Oikeudenmukaista olisi, jos ravintoloitsija joutuisi maksamaan vain siitä CD:stä (vrt. maksaminen taulusta), eikä sen esittämisestä (vrt. taulun esillä pitäminen).

[Rutja]

Et kai tosiaan väitä, että siinä mukana olevassa teostomaksussa on jostain minun ja CD-myyjän välisestä vapaasta sopimuksesta kyse? Minusta kyse on juuri valtion väkivaltamonopoliin perustuvasta sosialismista. Mutta annetaan sinulle mahdollisuus. Kerro, miten tuossa kaupankäynnissä on kyse vapaasta markkinataloudesta?

Mainitsemaasi "valtion säätelyä" tapahtuu kaikilla aloilla kun puhutaan palkoista eli ansaitsemisesta. Vai olisitko itse tyytyväinen omalla kohdallasi tilanteeseen, että mitään "sääntelyä" ei ole? Poistetaan vaikkapa viikonloppu-, ilta- ja yölisät palkoista, eihän silloin yhtään enempää töitä tehdä? Tai hei, poistetaan tyhmä lomaraha ja vielä tyhmempi lomalta paluuraha? Ihan kamalaa valtion sääntelyä nekin, kuten ylityökorvauksetkin.

Tällainen on typerää. Tämä on liberalismin periaatteiden vastaista regularismia, jossa valtio änkeää säheltämään ihmisten välisiin sopimuksiin. Ihmisten tulisi saada tehdä työehtosopimuksensa vapaasti ja jos katsoo, että voi myydä työpanoksensa ilman viikonloppulisää, niin tähän hänellä pitäisi olla oikeus. Muutoin ollaan samassa kuin että kauppa ei saisi myydä perunaa alle eurolla kilon, koska silloin "korvaus olisi liian pieni".

En muuten näe esimerkiksi pimeää työtä mitenkään moraalisesti pahana asiana sikäli kun valtion toiminta on tällaista. Mitä enemmän poliitikot säätävät huonoja lakeja, sitä vähemmän minulla on kunnioitusta koko järjestelmää kohtaan - enkä ole ainoa, vaan tämä on yleismaailmallinen ilmiö. Tacituksen sanoin; minä enemmän lakeja, sitä korruptoituneempi valtio.

[SakariNora]

En ole jaksanut koko threadia lukea ja ehkä siitä syystä minulle on jäänyt hieman hämäräksi millaisia vaihtoehtoisia, konkreettista ansaintamalleja esim. piraattipuolueen kannattajilla on tarjota. Minua ei juurikaan kiinnosta EA:n tai Sony BMG:n tulevaisuus vaan pienet studiot ja yksittäiset sisällöntuottajat.

Mihin esimerkiksi päätoimisten kirjailijoiden ja kuvataiteilijoiden tulot perustuisivat? Entä jos perustan kaverini kanssa ansiotarkoituksessa pelistudion LOLKaikkilähteeilmatteeks. Väännämme pari miestyövuotta peliä jonka jälkeen laitamme sen nettiin jakoon ilmaiseksi. Muodostuuko palkka satunnaisista vapaaehtoisista lahjoituksista? En haasta riitaa vaan haluaisin vilpittömästi tietää miten tekijänoikeuksista luopumalla yksittäiset sisällöntuottajat saavat leivän suuhunsa ja kunnian työstään.

Vastaukseksi ei mielestäni kelpaa se, että on olemassa yksittäisiä onnistuneita yrityksiä. Siinä vaiheessa kun laitan omakotitalon, auton ja perheen toimeentulon kiinni LOLKaikkilähteeilmatteeksiin olisi kiva olla emännälle valmiiksi vastaus kysymykseen "Ja mistäköhän herra meinaa palkkaa saada?"

[Dirre]

Esimerkiksi nämä CD ja - DVD-aihioiden hyvitysmaksu ei oikein ole markkinataloutta parhaimmillaan.

Levyihin lätkäistään kiinteä maksu (vastaa suurinta osaa levyn hinnasta), jolloin kuluttajalle tulee yhdentekevämmäksi se, että ostaako ainoastaan hieman halvemman Philipsin, vaiko Sonyn aihion, jossa pitäisi olla suurempi hintaero.

No niin, vai ei piratismi vaikuta musiikintekijöiden tuloihin. Ruuskan mukaan levymyynti pudonnut 40% viime vuonna, pääasiassa piratismin takia. Ohessa kolumni aiheesta:
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/07/05/musiikin-tulevaisuus/200915651/145

Jostain tekijöiden on palkkansa saatava, vaikka sitten CD-levyistä. Varkaat kun kopioivat työn tulokset luvatta.

Huomatkaa myös musiikin suuret tekokustannukset, 40 000 euroa per levy ja vain noin joka viides levy tärppää markkinoilla.

onko tohon laskettu digitaalinen myynti?, kai ny toinen laskee ja toinen nousee, ja eihän levy myynti noin vaan voi tippua, tietty paskoja levyjä ostetaa yhtä paljon kuin viime vuoden hittejä

[Vallin]

Se, että ravintoloitsija joutuu maksamaan teostomaksua ravintolassa CD:ltä soittamastaan musiikista on täysin sama kuin hän joutuisi maksamaan jatkuvaa tekijänoikeuskorvausta seinälle ripustetusta maalauksesta.

Oikeudenmukaista olisi, jos ravintoloitsija joutuisi maksamaan vain siitä CD:stä (vrt. maksaminen taulusta), eikä sen esittämisestä (vrt. taulun esillä pitäminen).

Kannattaisi lukea koko ketju ennen kuin jotain tyhmää päästää suustaan. Kyllä ravintola voi ostaa myös teostomaksuvapaata musiikkia. Ne eivät vaan halua, koska ihmiset tykkäävät enemmän hittimusasta, ja siitä pitää maksaa myyjän ehtojen (joita Teosto valvoo) mukaisesti. AINA VOI OLLA OSTAMATTA.

Tauluvertauskin ontuu; jos taiteilija asettaa kaupan ehdoksi kuukausimaksun, voi ravintoloitsija sellaiseenkin suostua halutessaan. Taiteessa vain suositaan kertakorvausta, ei "provikkaa" kuten musiikissa.

Kyseessä on kaupankäynti, jossa myyjä asettaa ehdot ja ostaja joko suostuu tai ei.

[Vallin]

Esimerkiksi nämä CD ja - DVD-aihioiden hyvitysmaksu ei oikein ole markkinataloutta parhaimmillaan.

Levyihin lätkäistään kiinteä maksu (vastaa suurinta osaa levyn hinnasta), jolloin kuluttajalle tulee yhdentekevämmäksi se, että ostaako ainoastaan hieman halvemman Philipsin, vaiko Sonyn aihion, jossa pitäisi olla suurempi hintaero.

No niin, vai ei piratismi vaikuta musiikintekijöiden tuloihin. Ruuskan mukaan levymyynti pudonnut 40% viime vuonna, pääasiassa piratismin takia. Ohessa kolumni aiheesta:
http://www.taloussanomat.fi/ajatukset/2009/07/05/musiikin-tulevaisuus/200915651/145

Jostain tekijöiden on palkkansa saatava, vaikka sitten CD-levyistä. Varkaat kun kopioivat työn tulokset luvatta.

Huomatkaa myös musiikin suuret tekokustannukset, 40 000 euroa per levy ja vain noin joka viides levy tärppää markkinoilla.

Eli he saavat haitata toisten liiketoimia? Kun ryöstetään toiselta, on lupa ryöstää toiselta taholta. Samalla hyvitysmaksu edustaa kunnianloukkausta kuluttajaa kohtaan.

Siis häh. Aika monessa asiassa "haitataan toisten liiketoimia" laittamalla veroja ja veroluonteisia maksuja jostain syystä, esimerkiksi autot tai viina menisivät paljon paremmin kaupaksi, jos ei olisi veroja. Paljonko mahtaa olla tuo hyvitysmaksu yhtä CD-levyä kohden kun ne ovat niin halpoja muutenkin?