Juridinen tarkastelu: Sananvapaus ja vihapuhe (KKO:2012:58)

[Punaniska]

Ymmärsinkö oikein:

JHa:n blogimerkinta 2008

Illmannin osittain kirjoittama laki 2010

JHa vedetään käräjille teosta, jota kieltävää lakia ei ollut tekohetkellä (en nyt puutu oikeellisuuteen jne)

Illman on kanteessa asianosainen ja syyttäjä, vaikka lain mukaan hän ei saisi osallistua koko prosessiin, koska on asianosainen?

Mietiselle iso peukku!

[mietinen]

EFFI on tiivistänyt ja laittanut lähteet lausuntoonsa kaikelle keskeiselle, josta täälläkin on puhuttu.

TÄMÄ LAUSUNTO KANNATTAA LUKEA JA SITÄ KANNATTAA LEVITTÄÄ.

Effi: Lain tulee suojata sananvapautta paremmin, Electronic Frontier Finland - Effi ry, 15.6.2012

Effi: Lain tulee suojata sananvapautta paremmin

Korkein oikeus tuomitsi Jussi Halla-ahon kirjoituksesta "Muutamia täkyjä Illmanin Mikalle" (1). Kansalaisten sähköisiä oikeuksia puolustavan Effi ry:n mielestä tuomio (2) perusteluineen osoittaa, että sananvapautta rajoitetaan nykyään kohtuuttomasti suhteessa muihin vapauksiin ja oikeuksiin. Sananvapauden turvaamiseksi lainsäädäntöä on syytä täsmentää.

"Rikoslain pykälä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on liian tulkinnanvarainen", toteaa Effin varapuheenjohtaja Leena Romppainen. Rangaistavaa on uhkaavan, panettelevan tai solvaavan "tiedon, mielipiteen tai muun viestin" levittäminen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on linjannut useissa ratkaisussaan, että sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotakin väestönosaa; tätä vaativat moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa (3). Tällä perusteella on Suomessakin tehty päätöksiä jättää syyte nostamatta, vielä vuonna 2005 (4).

Suomen tulkinnanvarainen lainsäädäntö uhkaa kansalaisten oikeusturvaa ja antaa mahdollisuuden tuomioille, jotka ovat ristiriidassa EIT:n linjauksen kanssa.

Vihapuhe-käsitteen ongelmat

Korkeimman oikeuden ennakkopäätös lisää tulkinnanvaraisuutta entisestään. KKO perusteli rangaistavuutta sillä, että lausuma on "ymmärrettävissä niin sanotun vihapuheen kaltaiseksi". Tämä on kestämättömän lavea kriteeri.

Vihapuhe-käsitettä ei määritellä Suomen rikoslaissa. Korkein oikeus viittaa EIT:hen: "Sille, oliko kysymys vihapuheesta, oli ratkaisukäytännössä annettu olennainen merkitys". KKO ei silti ota selvää kantaa siihen, oliko tuomittu teksti vihapuhetta vai ei.

"Oikeusturvan kannalta olisi oleellista, että tuomioiden perusteet ja niihin liittyvät käsitteet ilmenisivät Suomen laista. Ei ole kohtuullista, että kansalaisen täytyy tuntea eurooppalainen oikeuskäytäntö uskaltaakseen ilmaista mielipiteensä", sanoo Effin jäsen Jyrki Kuoppala.

"Etenkin uusimman KKO:n tuomion perusteella on mahdollista, että erilaiset ei-toivotut mielipiteet ymmärretään tarvittaessa 'niin sanotun vihapuheen kaltaiseksi' ", ennakoi Effin hallituksen jäsen Virpi Kauko. "Sananvapauden rajoitusten tulisi olla välttämättömiä ja tarkkarajaisia, joten pykälä tulisi rajata tarkoittamaan lähinnä selvää yllytystä väkivaltaan tai syrjintään jotakin ryhmää kohtaan."

Esimerkiksi Euroopan neuvoston suosituksessa (5) rangaistavana pidetään vain lausumia, joilla pyritään tuhoamaan toisten oikeuksia ja vapauksia. Ei siis pitäisi takertua yksittäisiin sanavalintoihin, vaan tarkastella puheita asiayhteydessään ja arvioida puheiden todellisia vaikutuksia (6).

Hyytävä pelote

Sananvapautta rajoittavan lainsäädännön vaikutus ei rajoitu vain niihin, joita sen perusteella syytetään. Pelkkä pelkokin oikeusjutun mahdollisuudesta saattaa hiljentää valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden ilmaisemista sekä köyhdyttää kansalaiskeskustelua ja tieteenharjoittamista. Tämä on yhä uskottavampi uhkakuva nyt, kun KKO:n ratkaisu on osoittanut, että väitteitä voidaan tuomita, vaikka ne olisi esitetty asialliseen tyyliin perustelujen kera.

"Uskaltavatko väestötieteilijät ja antropologit enää julkaista teorioita väestöryhmien eroista, jos heillä on aihetta pelätä, että ne voisivatkin olla 'ymmärrettävissä niin sanotun vihapuheen kaltaisiksi lausumiksi, jotka eivät nauti sananvapauden suojaa'?" miettii Effin jäsen Lauri Alanko ja jatkaa: "Entä uskaltavatko uskontotieteilijät ja historioitsijat enää tutkia pyhinä pidettyjä oppeja ja merkkihenkilöitä, jos he joutuvat arvioimaan, voisiko tuomioistuin pitää heidän tuloksiaan 'voimakkaan herjaavina ja häpäisevinä'?"

Eroon jumalanpilkkapykälästä

Effi haluaa kokonaan eroon jumalanpilkan ja uskonrauhan rikkomisen rangaistavaksi säätävästä rikoslain pykälästä. Suomessa uskontoja on arvosteltu viime vuosikymmeninä asteittain yhä vapaammin, joskus hyvinkin kärjekkäästi. KKO:n tuomio enteilee paluuta menneisyyteen.

"Uskontoja ja niiden pyhinä pitämiä arvoja on saatava arvostella ja pilkatakin, aivan kuten mitä tahansa aatteita", vaatii Effin varapuheenjohtaja Leena Romppainen. "Koko rikoslain uskonrauhapykälä tulisi kumota. Se on jäänne menneiltä ajoilta, jolloin uskonnonvapautta ei ollut. Uskonnon harjoittamista tulee suojella häiritsemiseltä, mihin riittää lainsäädäntö julkisrauhan suojaamisesta."

Huolestuttavia ovat KKO:n perustelut, että viestin "loukkaavuus" voi olla peruste tuomiolle riippumatta esitettyjen väitteiden todenperäisyydestä. "Jotkin uskonnolliset opetukset voivat poiketa niin paljon yleisestä oikeustajusta, että ne herättävät halveksuntaa sellaisenaan, eikä tämän osoittamisen tai alleviivaamisen tulisi olla rangaistavaa", pohtii Kauko.

Monet nykyisistä uskonnoista ovat syntyessään rikkoneet uskonrauhaa. "Mikä olisi nykyään oikea tuomio Jeesukselle juutalaisten oppien pilkkaamisesta? Entä tuomitsisimmeko myös Lutherin katolilaisuuden halventamisesta?", kysyy Romppainen.

Sananvapauslainsäädännössä ja oikeusprosessissa erikoisia sattumia

Effi hämmästelee valtionsyyttäjä Mika Illmanin (7) eri rooleja päättyneessä oikeusprosessissa. Illmanin väitöskirjaa käytettiin oikeuslähteenä käräjäoikeudessa käsiteltäessä nyt tuomioon johtanutta kirjoitusta "Muutama täky Illmanin Mikalle". Hän oli myös mukana oikeusministeriön Rasistiset rikokset -työryhmässä, joka valmisteli kansanryhmää vastaan kiihottamista koskevan lakimuutosesityksen (8 ). Esityksessä EIT:n oikeuskäytäntöä käsittelevän otsikon alla on outo kappale, jossa käsitellään Halla-ahon oikeustapausta. On erikoista, että KKO viittaa vuonna 2008 tehdyn teon tuomiota antaessaan tähän vuona 2010 kirjoitettuun hallituksen esitykseen, jossa puhutaan suoraan tapauksesta, josta KKO antoi tuomion vuonna 2012.

Mika Illman kommentoi tuomiota välittömästi sen julkaisemisen jälkeen Hufvudstadsbladetin haastattelussa:

" 'Det är bra att lagtolkarna nu har fått ett prejudikat. Högsta domstolen har dragit en gräns som anger hur långt den som kritiserar makthavare har rätt att provocera och överdriva', säger Illman." (9)

Näin tuomiosta riemuitsee oikeuslaitoksen korkea virkamies, jolla on ollut mahdollisuus vaikuttaa syytetyn tuomitsemiseen käytettyyn lakiin senkin jälkeen, kun häntä on provosoitu tuomioon johtaneessa kirjoituksessa. Tämä ei voi olla antamatta sellaista käsitystä, että oikeuslaitos ei aina toimi ihan niin viileän objektiivisesti kuin kansalaisten toivotaan uskovan.

"EIT:n ratkaisulinjan mukaan sananvapauden rajoituksia tulee aina harkita vakavasti muita perusoikeuksia vastaan. Nyt kuitenkin asianomainen syyttäjäviranomainen pitää hyvänä, että valtaapitäviä arvosteleville on näytetty rajat. Kyllä tämä aika rumalta näyttää", pohtii Romppainen.


Lisätietoja:

Leena Romppainen
Effin varapuheenjohtaja
puh. 040 590 3031
sähköposti [email protected]

Timo Karjalainen
Effin puheenjohtaja
puh. 050 590 3763
sähköposti [email protected]

Joonas Mäkinen
Effin hallituksen jäsen
puh. 040 700 5190
sähköposti [email protected]

Effi ry:n lausunto sananvapautta koskevan lainsäädännön ongelmista (2010)
http://www.effi.org/julkaisut/lausunnot/rasistiset-rikokset-lausunto-20100315.html

Viitteet:

(1) Jussi Halla-aho: "Muutama täky Illmanin Mikalle", 3.6.2008
http://www.halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html

(2) Korkeimman oikeuden ratkaisu (KKO:2012:58) 8.6.2012
http://www.kko.fi/58715.htm

(3) EIT, Handyside vs. UK, 1976, kohta 49, 2. kappale
http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=695376&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649

Euroopan neuvosto: Euroopan syrjinnänvastaisen oikeuden käsikirja s. 120,
http://www.echr.coe.int/NR/rdonlyres/4FF00ACE-C59F-4236-9CCB-8AB5741A6B2B/0/FIN_FRA_CASE_LAW_HANDBOOK.pdf
"EIT määritteli asiassa Handyside v. Yhdistynyt kuningaskunta yleisellä tasolla, että sananvapaus suojaa paitsi myönteisinä, vaarattomina tai yhdentekevinä pidettyjä, myös valtiota tai väestönosaa loukkaavia, järkyttäviä tai huolestuttavia ?tietoja? tai ?ajatuksia?"

(4) Valtakunnansyyttäjänviraston syyttämättäjättämispäätös 2005
http://www.vksv.oikeus.fi/31201.htm
"Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa."

(5) Euroopan neuvoston suositus R (97) 20:
http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/media/doc/cm/rec%281997%29020&expmem_EN.asp

(6) EIT, Gündüz vs. Turkki, 2004, vapauttava tuomio, kohdat 47-52
http://cmiskp.echr.coe.int/tkp197/view.asp?action=html&documentId=699399&portal=hbkm&source=externalbydocnumber&table=F69A27FD8FB86142BF01C1166DEA398649

(7) Valtionsyyttäjä Mika Illman on kiinnittänyt toimillaan Effin huomiota moneen otteeseen. Vuonna 2007 Illman vaati Internetin keskustelupalstoille virallisia valvojia poistamaan "asiattomat viestit" rangaistusvastuun uhalla. Aktiivisen sananvapausasioihin liittyvän toimintansa ansiosta hän on ollut toistuvasti ehdokkaana Effin Isoveli-palkinnon saajaksi.
"Kakkoseksi yksilösarjassa nousi valtionsyyttäjä Mika Illman. Hänen ansioikseen katsottiin sinnikkäät, demokratian periaatteista, syyttäjän toimenkuvasta ja teknisistä realiteeteista välittämättömät pyrkimykset sananvapauden rajoittamiseksi Internetissä."
http://www.effi.org/julkaisut/tiedotteet/lehdistotiedote-2011-09-08.html

( Hallituksen esitys 2010/317
http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2010/20100317

(9) Hufvudstadsbladet 8.6.2012
http://hbl.fi/nyheter/2012-06-08/yle-halla-aho-overklagar-domen

* * *

Electronic Frontier Finland - Effi ry on perustettu käyttäjien ja kansalaisten oikeuksien puolustamiseksi Internetissä. Yhdistys pyrkii vaikuttamaan muun muassa lainsäädäntöhankkeisiin sananvapaudesta, yksityisyydestä, tekijänoikeudesta, tietokoneohjelmien patentoinnista ja ei-toivotusta sähköisestä viestinnässä Suomessa ja Euroopassa. Lisätietoja Effin kotisivulta osoitteesta http://www.effi.org/.

Kannattaa lukea myös:
Lausunto oikeusministeriön mietinnöstä 3/2010, Rasistiset rikokset, EFFI

[mietinen]

Sananvapauden puolesta ry:n lausunto on selkeä ja perusteltu. KKO:n päätöstä on analysoitu kohta kerrallaan. Kannattaa lukea!

Sananvapauden puolesta ry:n kannanotto Halla-ahon tuomiosta, 17.6.2012

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) tuomittiin[1] 8.6.2012 korkeimmassa oikeudessa päiväsakkoihin uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta Internetissä julkaistussa blogi-kirjoituksessa[2]. Päätöksellään korkein oikeus vahvisti alempien oikeusasteiden päätökset uskonrauhan rikkomisen osalta mutta kumosi aiemmat vapauttavat päätökset kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Päätös edellyttää Halla-ahon poistavan kirjoituksestaan lausumat, joiden perusteella korkein oikeus langetti tuomionsa.

Sananvapauden puolesta ry on seurannut Halla-ahon oikeusprosessia alusta lähtien ja antanut aiemmin julkilausumat sekä käräjäoikeuden[3] että hovioikeuden[4] päätöksistä. Yhdistys korostaa ettei Suomessa edes tulisi olla uskonrauhan rikkomiseksi naamioitua jumalanpilkkalakia ja ettei kansanryhmää vastaan kiihottamista tulisi määritellä laajemmin kuin kansainvälisissä sopimuksissa vaaditaan. Tässä kannanotossaan yhdistys osoittaa korkeimman oikeuden päätöksen perustelujen lisäävän mainittujen lakien tulkintaan liittyviä epäselvyyksiä ja kaventavan sananvapautta entisestään.

Halla-aho esitti kiistanalaisessa kirjoituksessaan kaksi provosoivaa "täkyä" valtionsyyttäjä Mika Illmanille osoittaakseen, että Suomessa uskonnot ja kansanryhmät eivät ole lain edessä yhdenvertaisessa asemassa.[5] Halla-ahon mukaan edellä mainittuja lakeja sovelletaan valikoivasti siten, että joidenkin uskontojen pyhinä pitämiä asioita saa loukata mutta toisten ei; joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä mutta toisista ei.

Halla-ahon ensimmäinen "täky" oli päätelmä, jossa hän väitti islamia pedofiiliuskonnoksi, koska profeetta Muhammed, jonka tekoja islam pitää Jumalan tahdon mukaisina, yhtyi islamin pyhänä pitämän kirjallisuuden mukaan 9-vuotiaaseen vaimoonsa. Korkein oikeus perusteli, että uskontoja saa arvostella "ivallisessa sävyssä", "kärjekkäitä, loukkaavia tai provosoivia ilmaisuja käyttäen", kunhan sen tekee "asiallisin perustein" eikä "loukkaamistarkoituksessa" arvostelun kohteen arvoa halventaen. Kaikkien oikeusasteiden päätösten perusteella kiistatonta Halla-ahon kirjoituksessa näyttäisi olleen edellä mainittujen premissien todenperäisyys. Korkein oikeus perusteli langettavaa päätöstään seuraavasti:

"Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä olevat väitteet, joiden mukaan profeetta Muhammad oli pedofiili, islam pedofilian pyhittävä pedofiiliuskonto ja pedofilia Allahin tahto, ovat sekä sisällöltään että erityisesti ilmaisutavaltaan voimakkaan herjaavia ja häpäiseviä. Tämä ilmaisujen luonne on ilmeinen sellaisellekin, joille niiden kohteet eivät ole pyhiä. Kysymys ei siten ole ollut pelkästään uskonnon ja siihen liittyvien ilmiöiden asiallisesta arvostelusta kärjekkäitä, loukkaavia tai provosoivia ilmaisuja käyttäen, vaan sen laatuisesta herjaavasta hyökkäyksestä islamia ja sen pyhänä pitämiä kohtaan, jonka johdosta muslimit ovat voineet perustellusti tuntea joutuneensa oikeudettoman ja loukkaavan hyökkäyksen kohteeksi – –. Nykyislamiin ja sen pyhinä pitämiin uskonnollisen kunnioituksen kohteisiin kohdistuvien väitteiden herjaavuutta ei ole ollut omiaan vähentämään se A:n esiin nostama seikka, että kirjoituksessa on pyritty todistelemaan sanottujen väitteiden paikkansapitävyyttä viittaamalla profeetta Muhammadin elämästä koraanissa kerrottuun."

Korkein oikeus sivuutti siis kiistanalaisten väitteiden todenperäisyyden ja keskittyi ainoastaan siihen, kuinka ne loukkaavat "nykyislamia". Korkein oikeus kuitenkin syyllistyy perusteettomaan olettamukseen väittäessään, että muslimit olisivat jättäneet pyhät kirjoituksensa omaan arvoonsa. Se ei voi uskottavasti väittää ilman asiantuntijalausuntoa, että jokin "nykyislam" olisi sanoutunut irti aiemmin islamin aiemmin pyhinä pitämistä kirjoituksista ja näin tehnyt sitä loukkaavien väitteiden perustelemisesta näillä kirjoituksilla kohtuutonta. Tästä syystä asiassa ei ole kyse siitä onko "pedofiili" voimakkaan herjaava ja häpäisevä ilmaisu vaan onko se sitä käytettynä muslimien profeettanaan pitämästä Muhammedista. Pohjimmiltaan nimittäin islamin oma opetus on omiaan halventamaan islamin arvoa ihmisten silmissä, eikä tämän osoittamisen tulisi olla rangaistavaa.

Korkein oikeus ei edes yritä täsmentää mitä laki voisi tarkoittaa asiallisilla perusteilla vaan pidättää itsellään oikeuden arvioida asiallisuutta subjektiivisin, mahdollisesti aina kuhunkin tilanteeseen (tai jopa uskontoon) sovellettavin kriteerein. Jumalanpilkasta tuomitseminen on poikkeus suomalaisesta normista, joka on sallinut uskonnollisten arvojen loukkaamisen enemmän tai vähemmän asiallisin perustein jo 70-luvun alusta lähtien. Korkeimmalla oikeudella olisi ollut käytössään aiempia päätöksiä esimerkiksi syyttämättä jättämisestä eikä sen olisi tarvinnut tyytyä toteamaan tästä tapauksesta vain lakonisesti, että teko oli "verrattaen vakava" – verrattuna siis mihin?

"Korkein oikeus katsoo, että sanotun kaltaisten herjaavien väitteiden esittämiseen ei ole oikeuttanut A:n väittämä tarkoitus selvittää sananvapauden rajoja tai osoittaa viranomaistoiminnan epäjohdonmukaisuutta. Näihin kysymyksiin liittyvän, voimakkaankin arvostelun esittäminen olisi ollut mahdollista ilman islamin pyhänä pitämien arvojen häpäisemistä. Kyseessä olevan kaltaiset, koko uskontokunnan ja sen pyhät kunnioituksen kohteet voimakkaan kielteisesti leimaavat herjaavat iskulauseet eivät edistä uskonnoista tai yhteiskunnallisista kysymyksistä käytävää keskustelua, vaan ne ovat päinvastoin omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja."

On totta, että viranomaistoiminnan epäjohdonmukaisuutta uskonrauhan rikkomisen suhteen voi arvostella esittämättä uskonrauhan rikkomisena pidettyjä väitteitä. Tapahtuisiko viranomaisten arvostelu tällöin terävimmällä mahdollisella tavalla on sitten oma asiansa, mutta sekin on kuitenkin sivuseikka. Kysymys on siitä ovatko esitetyt väitteet voineet olla todenperäisinä koko uskontokuntaa herjaavia, sillä korkein oikeus ei ole pystynyt osoittamaan, että islam olisi yleisesti irtisanoutunut sellaisista opetuksista, joilla Halla-aho on provosoinut valtionsyyttäjää.

Korkeimman oikeuden lakoniseen toteamukseen keskustelusta on mahdotonta yhtyä. Vaikka Halla-ahon ensisijainen tarkoitus omien sanojensa mukaan ei ollutkaan arvostella islamia, hänen kirjoituksensa on kiistatta herättänyt keskustelua islamista, lasten oikeuksista ja seksuaalimoraalista. Keskustelu ei ehkä ole lisännyt suvaitsevaisuutta islamia kohtaan, mutta tällaista sisäänrakennettua tavoitetta ei ole mielekästä asettaa edellytykseksi keskusteluille yhteiskunnallisista tai uskonnollisista aiheista. Julkinen keskustelu uskonnon ja yhteiskunnan suhteesta on usein enemmänkin painostanut uskontoa muutokseen kuin vahvistanut ehdotonta suvaitsevaisuutta sitä kohtaan.[6]

"Kysymyksessä olevien lausumien sisältö ja esitystapa huomioon ottaen A on epäilyksittä käsittänyt niiden herjaavan ja häpäisevän luonteen. Myös A:n väittämä pyrkimys koetella sananvapauden rajoja "heittämällä" syyttäjälle "syötti" osaltaan osoittaa sen, että hän on mieltänyt esittämiensä väitteiden loukkaavan muslimien uskonnollisia tunteita tunnusmerkistön täyttävällä tavalla. Tietoiseen loukkaamistarkoitukseen viittaa sekin, että ilmaisut on esitetty kirjoituksessa kahdesti muusta tekstistä selvästi erottuvalla tekstityypillä."

Halla-aho on epäilemättä ollut tietoinen siitä, että suomalaiset eivät suhtaudu myötämielisesti uskontoon, jonka perustajaa väitetään pedofiiliksi. Hän on kuitenkin esittänyt väitteensä asiaperustein ja selvästi tietoisena aiemmista syyttämättäjättämispäätöksistä vastaavissa tapauksissa. Lisäksi Halla-aho julkaisi kirjoituksensa omalla kotisivullaan eikä esimerkiksi jonkin muslimiyhteisön ylläpitämällä keskustelupalstalla. Kirjoitusta ei edes osoitettu uskonnolliselle yhteisölle vaan valtionsyyttäjälle. Korkein oikeus jättää melkoisen osan loukkaamistarkoitusta vastaan osoittavia argumentteja käsittelemättä. Suomen kieleen ei taida kuulua sellaista sääntöä, että typografisten valintojen perusteella olisi mahdollista tehdä tekstin semantiikkaa saati kirjoittajan tarkoitusperiä osoittavia päätelmiä. Tästäkin olisi ollut korrektia korkeimmalta oikeudelta vain tilata asiantuntijalausunto. Muuten voitanee vain olettaa, että korostettu osa tekstiä tiivistää päättelyn provokatiiviseksi "täyksi".

Halla-ahon toinen "täky" oli mukaelma sanomalehti Kalevan pääkirjoituksesta[7], jonka mukaan Suomi on tilastotietojen perusteella Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja päissään surmaaminen on suomalaisten kansallinen tai ehkä jopa geneettinen erityispiirre. Tätä taustaa vasten Halla-ahon kirjoitti yhtä lailla tilastoihin nojaten somalien suhteellisesta yliedustuksesta rikostilastoissa ja toisaalta somalien korkeasta työttömyydestä. Tämän Halla-aho sitten tiivisti Kalevan kirjoitusta irvaillen "täyksi", jonka mukaan ohikulkijoiden ryöstely ja verorahoilla loisiminen ovat somalien kansallinen tai ehkä geneettinen erityispiirre. Tästä johtopäätöksestä hän siten sanoutui eksplisiittisesti irti mukaillen Julkisen sanan neuvoston päätöstä olla käsittelemättä Kalevan pääkirjoitusta.

"Korkein oikeus toteaa, että [Halla-ahon] tarkoituksena on saattanut sinänsä osaltaan olla esittää väittämäänsä kritiikkiä tiedotusvälineitä ja viranomaistoimintaa kohtaan. Korkein oikeus katsoo, että tällainen tarkoitus ei kuitenkaan ole oikeuttanut panettelemaan ja solvaamaan somaleita kansanryhmänä. Arvostelun esittäminen – sarkastisessakaan tyylilajissa – ei ole edellyttänyt somaleiden leimaamista rikollisiksi ja loisiksi. Sarkastiseksi kirjoituksessa on lähinnä ymmärrettävissä väitteeseen liitetty maininta siitä, että sitä "ei käsitelty faktana". Ainakin osa blogin lukijoita on myös voinut ymmärtää väitteen tosiasiassa tarkoitetun vakavasti otettavaksi varsinkin, kun väite on kirjoituksessa toistettu sen jälkeen, kun sen paikkansa pitävyyttä on pyritty tukemaan tilastotiedoin. A joka tapauksessa on epäilyksittä ymmärtänyt väitteensä panettelevan ja solvaavan luonteen, mitä osoittaa sekin, että tämäkin väite on kirjoituksen mukaan ollut "täky" syyttäjälle. Teon tahallisuuden kannalta merkitystä ei ole sillä, onko A itse pitänyt väitettään totena."

On sinänsä perusteltua, että viranomaisten tai tiedotusvälineiden toiminnan kritiikki ei voi automaattisesti oikeuttaa kansanryhmien panettelua ja solvaamista, jos se on sellaisenaan määritelty rikokseksi. Kysymys on kuitenkin siitä ovatko esitetyt väitteet enää panettelevia ja solvaavia, kun niitä tarkastellaan viranomaisten ja tiedotusvälineiden kritiikin ympärille rakennetussa asiayhteydessä.

Korkein oikeus otti huomioon päätöksessään ainoastaan Halla-ahon kirjoitukselleen kertoman motiivin muttei aiempien oikeusasteiden vapauttavien päätösten perusteluja, jotka koskivat nimenomaan sitä, mitä oli kirjoitettu. Hovioikeus perusteli päätöstään hylätä syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta sillä, että kirjoituksen somaleja koskeva kohta liittyi jo "sanavalinnoista ilmenevin tavoin välittömästi sanomalehti Kalevan – – pääkirjoitukseen ja siinä suomalaisista esitettyyn väitteeseen". Hovioikeuden mukaan Halla-ahon ilmeisenä pyrkimyksenä on ollut osoittaa julkisuudessa suomalaisista esitetty väite loukkaavaksi rinnastamalla se somaleita koskeneeseen väitteeseen ja "tällä tavoin kritisoida viranomaistoimintaa kyseisessä konkreettisessa tapauksessa". Tässä tarkoituksessa Halla-ahon on ollut tarkoituksenmukaista esittää somalien yliedustuksesta ryöstörikollisuudessa ja työttömyydessä samantapaisia havaintotodisteita kuin Kaleva suomalaisten humalapäisestä väkivaltaisuudesta, jottei kirjoitus vaikuttaisi sen enemmän tyhjästä temmatulta kuin Kalevan pääkirjoituskaan. Näin ollen kyse ei ole ainoastaan siitä, että Halla-aho olisi yhdellä ainoalla lausumalla irtisanoutunut muualla kirjoittamastaan, jolloin tietysti irtisanoutumislausumaa olisi voisi voinut pitää asiayhteydestä irrallaan esitettynä.[8]

"Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä olevan kaltaiset panettelevat ja herjaavat lausumat ovat omiaan herättämään suvaitsemattomuutta, halveksuntaa ja mahdollisesti jopa vihaa niiden kohteena olevaa kansanryhmää kohtaan. Ne ovat siten ymmärrettävissä niin sanotun vihapuheen kaltaisiksi lausumiksi, jotka eivät nauti sananvapauden suojaa."

Halla-ahon kirjoituksessa suomalaiset ja somalit rinnastuvat kohdassa "[k]aikki somalit eivät tietenkään ryöstä tai loisi verovaroilla, mutta eivät toisaalta kaikki suomalaisetkaan tapa päissään". Nimenomaan se, että Halla-aho esittää somaleista tätä tarkoitusta varten keksimänsä väitteen rinnasteisena Kalevan suomalaisista esittämään vastaavaan väitteeseen, on omiaan vähentämään ellei jopa kumoamaan minkä tahansa kiihottavuuden, joka somaleista esitetyllä väitteellä olisi irrallaan tästä kontekstista suomalaisyleisön silmissä voinut olla. Kirjoituksessa somalit esitetään samantapaisen yleistävän ja loukkaavan väitteen uhreina kuin suomalaisetkin. Toiseen kansanryhmään kohdistuva yleistys on mielekästä ymmärtää kohtuuttomaksi, jos se samassa asiayhteydessä rinnastetaan yleisön omaan viiteryhmään kohdistuvaan loukkaukseen.

Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluilla on loogisia seuraamuksia sananvapauden käytölle Suomessa. Lukuisat joukkoviestimet uutisoivat Halla-ahon saamasta syytteestä ja tuomiosta toistaen hänen kirjoituksestaan juuri ne osat, joiden perusteella korkein oikeus langetti tuomionsa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään linjannut, että toimittajat saavat levittää lausumia, jotka sellaisenaan täyttävät kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit, mikäli heidän tarkoituksenaan on uutisoida esimerkiksi toiminnasta, johon liittyy mainitunlaista toimintaa. Toisaalta voisi ihan yhtä hyvin sanoa, että tässä tapauksessa joukkoviestimet olisivat voineet uutisoida Halla-ahon syytteestä ja saamasta tuomiosta muutenkin kuin lainaamalla kyseistä kirjoitusta. Tämä on huomionarvoista, sillä korkein oikeus on juuri väittänyt, että jopa yksittäiset lausumat voivat herättää "suvaitsemattomuutta", "halveksuntaa" ja "vihaa" riippumatta kirjoittajan tarkoituksesta tai asiayhteydestä, jossa ne esitetään. Mikäli laki ulotetaan koskemaan jopa yksittäisiä lausumia asiayhteydestä riippumatta tulee mahdottomaksi käydä keskustelua siitä, mikä on tuomittavaa ja mikä ei, koska tämä tietysti edellyttää, että on voitava esittää ne kiistanalaiset lausumat, joista on kyse. Toimittajien työn kannalta on varmasti tarpeellista esittää julkisesti lausumia, joiden perusteella on nostettu syytteitä ja annettu tuomioita. Yhtä lailla viranomaisten ja toimittajien epäjohdonmukaisen toiminnan arvostelun kannalta voi olla täysin perusteltua esittää muuten lainvastaisena pidettäviä lausumia, jos se tehdään tarkoituksenmukaisella tavalla.

Sananvapauden puolesta ry katsoo, että korkein oikeus on tapauksesta päättäessään hukannut tilaisuuden tehdä perustellun ja oikeudenmukaisen linjanvedon kummankin lain osalta nykymuodossaankin. Uskonrauhan rikkomisen osalta se olisi voinut päättää, että uskontojen on voitava sietää niihin kohdistuvia loukkauksia mikäli niiden esittäjillä on ollut perusteltuja syitä pitää niitä todenperäisinä varsinkin, jos näitä väitteitä ei tietoisesti saateta uskovaisten tietoon.[9] Kansanryhmää kiihottamisen osalta korkein oikeus olisi voinut linjata, että (tuomion perusteena käytetyn vanhan) lain tarkoittamien "lausuntojen" ja tai "muiden tiedonantojen" kiihottavuutta tulisi arvioida asiayhteydessään ja asianomaisten puolustuksekseen mainitsemia aikeitaan tulisi arvioida suhteessa julkituotuun tekstiin. Nyt tehty ennakkopäätös ei vähennä kumpaankaan lakiin liittyviä epäselvyyksiä, vaan itse asiassa se lisää niitä.

Tampereella, 16.6.2012
Sananvapauden puolesta ry:n hallitus
Oula Lintula, puheenjohtaja
Mikko Tanni, varapuheenjohtaja
Kyuu Eturautti



[1] http://www.kko.fi/58715.htm

[2] http://www.halla-aho.com/scripta/muutama_taky_illmanin_mikalle.html

[3] http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/index.php?sivu=julk0909

[4] http://www.sananvapaudenpuolesta.fi/index.php?sivu=julk1010

[5] http://www.halla-aho.com/scripta/syytteesta_lyhyesti.html

[6] Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan "koko uskontokunnan ja sen pyhät kunnioituksen kohteet voimakkaan kielteisesti leimaavat herjaavat iskulauseet eivät edistä uskonnoista tai yhteiskunnallisista kysymyksistä käytävää keskustelua". Uskonnot saattavat kuitenkin kieltäytyä reagoimasta sovinnaisesti tai huomaavaisesti esitettyyn uskontokritiikkiin. Sen sijaan kokonaista uskontoa puhuttelevat räikeän provosoivat kirjoitukset tai esitykset voivat olla keskustelun herättämiseksi täysin tarkoituksenmukainen valinta eivätkä vain pilkkaamista pilkkaamisen tähden. Esimerkiksi Harro Koskisen taiteellisilta ansioiltaan vaatimattoman Sikamessiaa....

[7] "Kiistatonta on, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja että se kytkeytyy erottamattomasti viinankäyttöön. Päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre." (Kaleva 20.5.2008)

[8] Tästä syystä on varsin outoa, että korkein oikeus pitää Halla-ahon toisessa "täyssä" sarkastisena vain sitä osaa, jos hän kertoo ettei käsitellyt asiaa faktana. Millä perusteella Kalevan pääkirjoitusta mukaileva osa ei ole ymmärrettävissä sarkastiseksi, jos sen Julkisen sanan neuvoston päätöksestä irvaileva osa on? Oleellista korkeimman oikeuden kannalta ei ollut sekään näkemys, että osa blogin lukijoista on voinut ymmärtää kirjoituksen vakavasti otettavaksi, vaan kahden alemman oikeusasteen päätyminen toiseen tulokseen. Alempien oikeusasteiden päätökset nimittäin eivät ole korkeimman oikeuden spekulointia mahdollisuuksilla. On muutenkin huolestuttavaa, että annettua tuomiota perustellaan spekulatiivisella arvelulla, miten joku on voinut ymmärtää kyseisen kirjoituksen.

[9] Todenperäisyyden vaatiminen sopii yhteen korkeimman oikeuden mainitseman keskustelun herättämisen ihanteen kanssa. On perusteltua vaatia uskontoja ottamaan kantaa asioihin, joita ne todella opettavat, mutta toki kohtuutonta vaatia niitä sanoutumaan irti jostain, mitä ne eivät edes opeta.

[Seppo Isotalo]

KKO tekee arvionsa vihapuheen sallittavuudesta sananvapauden vuoksi kolmen tapauksen pohjalta:

Vihapuheiden, jotka saattoivat loukata henkilöitä tai henkilöryhmiä, ei ole katsottu ansaitsevan sananvapauden suojaa (esimerkiksi Karatepe v. Turkki, 31.7.2007, kohta 25, Erbakan v. Turkki, 6.7.2006, kohdat 56 ja 57 ja Müslüm Gündüz v. Turkki, 4.12.2003, kohdat 40 ja 41).

Mistä näissä päätöksissä on kysymys?

- Turkissa pormestari Sükrü Karatepet tuomittiin vuodeksi vankeuteen hänen kritisoituaan julkisessa kokouksessa valtion maallisuutta ja kehotettuaan muslimeja pitämään yllä vihaansa muuta väestöä kohtaan.
- Turkissa uskonnollisen lahkon johtaja Müslüm Gündüz tuomittiin rangaistuksiin sen johdosta, että hän oli suositussa tv-ohjelmassa kritisoinut voimakkaasti demokratiaa ja sekularismia sekä puoltanut uskontoon perustuvaa yhteiskuntajärjestystä ja sanonut, että siviilivihkimisellä päätetystä avioliitosta syntyvät lapset olivat äpäriä.
- Turkissa poliitikko Necmettin Erbakan tuomittiin vankeuteen ja sakkoon, kun hän oli vaalipuheessaan puolustanut yksin uskonnollisille arvoille perustettua yhteiskuntaa.
Tässä on siis kysymys kolmesta uskonnollista äärimmäisyyttä edustavasta vallanpitäjästä, jotka yllyttävät vihaan muuta yhteiskuntaa kohtaan. Halla-aho asettuu vastakkaiselle, suvaitsevaiselle puolelle yhteiskunnallisessa keskustelussa

KKO:n esittelijä J-P Salonen on tehnyt karkean virheen kun hän tukeutuu näihin tapauksiin.

Muistaakseni kaikissa näissäkin äärimmäisyystapauksisa voitti sananvapaus. tarkistan asian ja palaan.

[Seppo Isotalo]

Tarkistin asian. 2-1 sanavapauden hyväksi. Karatepe oli saanut EIT mukaisen rangaistuksen vihapuheestaan, mutta Erbaka ja Müslüm Gündüz oli rangaistu väärin, heiltä meni sanavapaus, niinkuin se nyt vietiin Halla-aholta. Salminen tukeutuu kahteen päätökseen, jotka ovat vastakkaisia sille mitä KKO päätti kun se sakotti Halla-ahoa sanavapauden käytöstä.

[Lalli IsoTalo]

Tarkistin asian. 2-1 sanavapauden hyväksi. Karatepe oli saanut EIT mukaisen rangaistuksen vihapuheestaan, mutta Erbaka ja Müslüm Gündüz oli rangaistu väärin, heiltä meni sanavapaus, niinkuin se nyt vietiin Halla-aholta. Salminen tukeutuu kahteen päätökseen, jotka ovat vastakkaisia sille mitä KKO päätti kun se sakotti Halla-ahoa sanavapauden käytöstä.

Oikeusprosessi kulku:

1. Päätetään syyllinen
2. Tehtaillaan syytteet, todisteet ja perustelut.

[Roope]

KKO:n ratkaisussa viitataan kaksi kertaa I.A. v. Turkki 13.9.2005 -tapaukseen. Siinä Turkki oli tuominnut islamia sivunneen kirjan ranskalaisen kustantajan uskonnon halventamisesta. Loukkaavaksi katsottiin kaunokirjallisessa tekstissä esimerkiksi kohta, jonka mukaan "Muhammed ei kieltänyt sukupuoliyhteyttä kuolleen ihmisen tai elävän eläimen kanssa". Kuten Egyptistä tiedämme, ainakin ensiksi mainittu vastaa monien muslimien uskonkäsitystä.

EIT hyväksyi tuomion. Sen mukaan oli hyväksyttävää tuomita kustantaja, koska uskovaiset saattoivat pitää tekstiä hyökkäyksenä pyhiä arvojaan vastaan ja tuomiolla Turkki suojeli muslimeja uusilta hyökkäyksiltä.

Tapaus on hyvin samankaltainen Halla-ahon uskonrauhanrikkomistapauksen kanssa. EIT:n langettavaan tuomioon kuitenkin vaikutti se, ettei Turkki kieltänyt kirjan levittämistä, joten sananvapautta ei ollut suoraan rajoitettu. Lisäksi lopullinen tuomio eli noin 10 euron sakot oli sekin lähinnä muodollinen. Halla-ahon tapauksessa sananvapautta rajoitettiin poistattamalla teksti ja määräämällä paljon kovemmat sakot.

EIT hyväksyi Turkin tuomion niukasti äänin 4-3. Kolme vastustanutta tuomaria (Ranska, Portugali, Tsekki) katsoivat, että tällainen tuomio osoitti "kylmää ja pelottavaa näkemystä sananvapaudesta". Enemmistön neljä tuomaria (Turkki, Georgia, Unkari, San Marino) katsoivat, että kustantajan tuomiolle oli yhteisöllinen tarve.

Edit:
Sanoisin omana mielipiteenäni, että tämä tapaus vahvistaa paremminkin Halla-ahon kuin KKO:n näkemystä sananvapauden rajoittamisen rajoista.

[mietinen]

Tuomion perusteena pitkän tekstin rinnastaminen mainoslehtisten iskulauseeseen

EIT katsoi Feretin tapauksessa, että hänen tekonsa olivat ylittäneet sananvapauden rajat. Samaan tulokseen oli tullut Belgialainen tuomioistuin. Seuraavassa käsittelen tarkemin Feretin tapausta ja KKO:n tapaa soveltaa sitä Halla-ahon tuomiossa.

KKO:2012:58
36. Sananvapauden rajoja maahanmuuttoon liittyvässä poliittisessa kirjoittelussa koskee ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu asiassa Feret v. Belgia, 16.7.2009. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että kansallismielisen puolueen puheenjohtajan ja parlamentin jäsenen tuomitseminen kiihottamisrikoksesta vankeusrangaistukseen ja menettämään vaalikelpoisuutensa hänen maahanmuuttajiin kohdistamansa poliittisen arvostelun johdosta ei ollut rikkonut sananvapautta koskevaa ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa. 1) Poliitikko oli kirjoituksillaan pitänyt maahan muuttaneita ulkomaalaisia rikollisina, jotka tulivat maahan käyttääkseen hyväkseen maahan asettumisestaan johtuneita etuuksia. Ratkaisun mukaan tällaiset puheet olivat omiaan herättämään yleisössä, varsinkin asioihin vähemmin perehtyneissä henkilöissä, halveksuntaa ja eräissä jopa vihaa ulkomaalaisia kohtaan. 2) Rasistista syrjintää ja ulkomaalaisvihaa tuli vastustaa niiden kaikissa muodoissaan niin pitkälle kuin mahdollista ja silloinkin, kun puheella ei kehotettu ryhtymään mihinkään tiettyyn väkivaltaiseen tai muutoin rikolliseen tekoon. Ratkaisussa katsottiin, että valittajan asema parlamentaarikkona ei vähentänyt hänen vastuutaan ja että oli olennaisen tärkeää, että poliitikot välttivät julkisissa puheissaan ilmaisuja, jotka olivat omiaan herättämään ja ylläpitämään suvaitsemattomuutta. Käytetyt stereotyyppiset iskulauseet tai ilmaisut olivat omiaan saattamaan keskustelun järkevän väittelyn ulkopuolelle, mikä lisäsi rasististen puheiden haitallisia vaikutuksia.

1) EIT:in tuomio perustui mainoslehtisten iskulauseisiin, kuten kirjoitukseni lopusta selviää. KKO:n referointi asiasta on harhaanjohtava.

2) Feretin tapauksen suomennoksessa alleviivattu kohta ilmenee. Tuomiossa puolustetaan voimakkaasti sananvapautta ja määritellään selkeät ehdot sananvapauden rajoittamiselle. Toivottavaa olisi, että KKO kuvaisi jatkossa selkeästi tuomion perusteena olleiden rikoksen tunnusmerkkien arvioinnin ja kehottaisi alempia tuomioistuimia tekemään samoin omissa tuomioissaan.


EIT:in asettamat sananvapauden rajoittamisen ehdot

Feret v. Belgia, 16.7.2009
TUOMIO:
...
Kysymys jäi vain puuttumisen välttämättömyydestä demokraattisessa yhteiskunnassa. Välttämättömyys tarkoitti pakottavaa yhteiskunnallista tarvetta. Sitä arvioidessaan viranomaisilla oli tiettyä harkintamarginaalia. Kuitenkin puuttumisen tuli olla oikeassa suhteessa hyväksyttäviin tavoitteisiinsa ja sitä oli perusteltava relevantein ja riittävin syin. EIS 10 artiklan 2 kohta ei juurikaan antanut mahdollisuutta rajoittaa poliittista puhetta tai keskustelua yleisesti kiinnostavista kysymyksistä. Poliittisen keskustelun vapautta voitiin rajoittaa vain pakottavin perustein. Sananvapaudella oli erityinen merkitys henkilölle, joka vaaleilla valittuna edustajana ajoi kansalaisten etuja.

Sananvapauden rajoittamisen tulee täyttää seuraavat ehdot:
1) Oikean suhtaista.
2) Tavoitteellista.
3) Perusteltua (relevantit ja riittävät syyt).
4) Yleisesti kiinnostavista kysymyksissä sananvapaus on suuri
5) Poliitikon sananvapautta voidaan rajoittaa vain pakottavin perustein.

Lisäksi, ja erityisesti sananvapauden rajoittamisen tulee perustua Suomen lakiin.


EIT:in perustelu sananvapauden rajoittamiselle Feretin tapauksessa

Feret v. Belgia, 16.7.2009
TUOMIO:
...
Ulkomaalaisten syrjäyttämiseen kiihottaminen loukkasi niin olennaisesti heidän oikeuksiaan, että se oikeutti seuraamusten asettamisen myös poliitikoille. Valittaja oli kirjoittanut puolueensa vaalikampanjoiden aikana jakamiin mainoslehtisiin. Siten kirjoituksilla oli tavoiteltu koko väestön huomiota. Stereotyyppiset iskulauseet tai ilmaisut olivat omiaan saattamaan keskustelun järkevän väittelyn ulkopuolelle, mikä lisäsi rasististen puheiden haitallisia vaikutuksia.
...

EIT:in mukaan tuomittavaa oli ulkomaalaisten syrjäyttämiseen kiihottaminen jakamalla mainoslehtisiä joissa oli stereotyyppisiä iskulauseita. Pitkää, kriittistä ja perusteltua kirjoitusta ei voi samastaa iskulauseen sisältävään mainoslehtiseen.

Harhaanjohtavaa on myös perusteltujen väitelauseiden samastaminen mainoslehtisen iskulauseeseen.


EIT:in äänestyksessä (4-3) hävinneiden laajaa sananvapautta kannattaneiden tuomareiden perustelut

Feret v. Belgia, 16.7.2009
LOPPUTULOS: EIT katsoi äänin 4-3, että EIS 10 artiklaa ei ollut rikottu.
...
Vähemmistöön jääneet tuomarit totesivat,
...
Hänen useat toteamuksensa kuuluivat selkeästi poliittisen kritiikin alaan, koska niillä oli arvosteltu hallitusta ja muita puolueita maahanmuuttajien suosimisesta. Hänen joissakin lausumissaan tuo kritiikki ei tullut niin selkeästi esiin. Poliittista puhetta voitiin rajoittaa vain pakottavin syin. Valtion oli näytettävä pakottavan yhteiskunnallisen tarpeen olemassaolo ja se, että sovelletut toimenpiteet olivat sananvapautta vähimmin rajoittavia. Julkaisun sisältöä oli tarkasteltava kokonaisuutena erottamatta siitä mitään osaa tai tekemättä sattumanvaraisia yhdistelmiä. Valittajan esittämät kielteiset käsitykset eivät kokonaisuutena tarkastellen olleet rasistisia. Hän ei ollut vedonnut jonkin rodun ylemmyyteen tai pitänyt jotakin rotua muita alhaisempana sille luonteenomaisin biologisin seikoin. Tosin muodollisessa merkityksessään kansainvälisin sopimuksin kiellettyyn rasismiin sisältyi myös muuhun kuin rotuun perustettu syrjintä.

Mainoslehtisten jakaminen oli EIT:ille rajatapaus. Tuomariäänet jakautuivat 4-3.


Oikeuslähteiden kieli ja taannehtivuus

KKO käyttää perusteluissaan oikeuslähteenä Feretin tapausta vuodelta 2009, Halla-ahon kirjoitus on vuodelta 2008. Edelleen EIT:in Feretin tapauksesta tekemä ratkaisu on saatavilla vain ranskankielisenä. Perustuslain mukaan "Jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla." (Sivuhuomio: Tulisiko suomalaisten opetuksessa suosia kieliä joilla heidän oikeutensa määrätään?)


Arvelen EIT:in linjaavan Halla-ahon kirjoituksen siten, että tekstissä esitetty perusteltu (ja rakentava) kritiikki oikeuttavat väitelauseet ja sisällön kokonaisuudessaan.

[mietinen]

Valtionsyyttäjän toiminnan tasapuolisuus

Linkkien ja lainauksen perusteella voi arvioida valtionsyyttäjän toiminnan tasapuolisuutta ja perusteluja.

Halla-ahon syytemääräys, valtakunnansyyttäjänvirasto, 27.3.2008
Halla-ahon haastehakemus, valtakunnansyyttäjänvirasto, 27.3.2009

Jorma Kalske ja Mika Illman vastasivat ilmiantooni.

Jos mahdollista, laittaisitko ilmiannon ja vastauksen kokonaisuudessaan tänne?

Tässä on ilmianto, lähetetty 2.5.2012:

Arvoisa syyttäjävirasto,

haluaisin tehdä ilmiannon kahdesta tapauksesta, joissa on syyllistytty kiihotukseen kansanryhmää vastaan sekä julkiseen kehottamiseen rikokseen (kiihottaminen kansanryhmää vastaan (RL 11: ja julkinen kehottaminen rikokseen (RL 17:1)).

1. Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki sanoi The Guardian -lehden haastattelussa, että "rikkain 1 % ihmiskunnasta pitäisi tappaa". Hän siis kiistatta syyllistyi kahteen yllä mainittuun rikokseen. Kaurismäki antoi lausuntonsa ulkomailla, mutta hän ei Suomessa ollessaan ole vetänyt sitä takaisin, joten mielestäni rikos on tehty myös Suomessa. Jos kuitenkin syyttäjä katsoo, että rikos on tapahtunut Englannissa, pyydän lähettämään ilmiannon Englannin syyttäjälaitokselle.

http://yle.fi/uutiset/kaurismaki_heittelee_rajuja_mielipiteita_brittilehden_haastattelussa/5302828

2. http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=28j5lIt5d5g&noredirect=1 Tällä videolla tuntematon vappumarssija huutaa "kuolema porvareille" julkisella paikalla julkisen mielenosoituksen yhteydessä. Kyseinen mielenosoittaja kiistatta syyllistyy kahteen yllä mainittuun rikokseen.

Yllä mainitut rikokset 1 ja 2 ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä jo pelkästään sillä perusteella, että kiihottaminen porvareita vastaan johti Suomessa sisällissotaan, jossa vuonna 1918 kuoli jopa 40 000 ihmistä. Odotan syyttäjävirastolta ripeitä toimia, että tämänkaltainen rikollisuus saadaan juurittua pois Suomesta nopeasti. Eikö tästä ole ennen tehty rikosilmoituksia, vai miksi ei lehdissä ole näkynyt tuomioita tämän kaltaisesta rikollisuudesta?

Tässä on Jorma Kalskeen ja Mika Illmanin vastaus. Minulle mailattiin tästä skannattu pdf-tyyppinen tiedosto:

kirjoitus 2.5.2012

Käyntiosoite

Albertinkatu 25 A
00180 Helsinki

xxx xxx on toimittanut Valtakunnansyyttäjänvirastoon
2.5.2012
saapuneen sähköpostiviestin, jossa hän kiinnittää valtakunnansyyttäjän
huomiota kahteen julkaistuun viestiin. xxx katsoo viestien täyttä-
vän kiihottamisesta kansan ryhmää vastaan ja julkisesta kehottamisesta
rikokseen säädetyt tunnusmerkistöt. xxx vaatii, että valtakunnan-
syyttäjä ryhtyy toimiin tapausten johdosta.

Ensimmäinen xxx esiin nostama julkaistu lausuma on elokuvaoh-
jaaja Aki Kaurismäen The Guardian -lehdelle antama haastattelulau-
sunto. Siihen sisältyy lause, jonka mukaan rikkain 1 % ihmiskunnasta
pitäisi tappaa.

Kiihottamisen kansan ryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistö (rikos-
lain 11 luvun 10 §) edellyttää, että lausuma, jolla uhataan, paneteIlaan
tai soivataan, kohdistuu jotakin ryhmää vastaan rodun, ihonvärin, synty-
perän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen,
seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka nii-
hin rinnastettavalla muulla perusteella. Lain esitöiden (HE 317/2012 vp)
mukaan säännös antaa suojaa ennen kaikkea sellaisille vähemmistö-
ryhmille, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa sosiaalisesti heikommassa
asemassa ja sen vuoksi erityisen suojan tarpeessa. Kaurismäen lausu-
man voidaan toki tietyin perustein sanoa uhkaavan "rikkainta 1 %:a ih-
miskunnasta". Edellä minituista syistä on kuitenkin selvää, ettei se täytä
puheena olevan rikoksen tunnusmerkistöä.

Kaurismäen haastattelussa esittämä lausuma voidaan vastaavasti tulki-
ta kehottamiseksi rikokseen, vaikka sanamuodoltaan kyseessä on
enemmänkin toteamus. Julkisesta kehottamisesta rikokseen (rikoslain
17 luvun 1 §) säädetty tunnusmerkistö edellyttää kuitenkin teon aiheut-
tavan vaaran, että sellainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, tai
muuten selvästi vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta. Lain esi-
töiden (HE 6/1997) mukaan julkisesti voidaan esittää rikoksen tekemi-
seen yllyttäviä lausumia, joita lausuman antajasta tai muista syistä joh-
tuen ei ole tarpeen ottaa vakavasti, vaikka lausumat kirjaimellisesti tul-
kiten täytläisivätkin rikokseen kehottamisen tunnusmerkit. Samat lain
esityöt toteavat, että vaaran konkreettisuus kehotuksen tai houkuttelun
mukaisen rikoksen tekemisestä voidaan arvioida esimerkiksi siitä, että
joku tai jotkut ryhtyvät valmistelemaan sellaista rikosta tai heidän lausu-
mistaan tai muusta käyttäytymisestään voidaan päätellä heidän toden-
näköisesti ryhtyvän kehotuksen tai houkuttelun mukaiseen rikokseen.

Postiosoite

PL 333
00181 Helsinki

--_-

Puhelin

0295620800

Telekopio

0295620888

Sähköpostiosoite

[email protected]

2 (2)

~~
~

VALTAKUNNANSYYTTÄJÄNVIRASTO

Vastaus

20.6.2012

Dnro 173/27/12

2 Toimenpiteet

Kehotus tai houkuttelu vaarantaisi yleistä järjestystä tai turvallisuutta
esimerkiksi silloin, kun kehotus tai houkuttelu herättää yleisön keskuu-
dessa pelkoa tai levottomuutta tai kun sen johdosta mahdollisesti tehtä-
vän rikoksen kohteet joutuvat ryhtymään erityistoimiin suojautuakseen
rikokselta.

Mitään viitteitä kenenkään ryhtymisestä rikokseen tai kenenkään ryhty-
misestä erityistoimenpiteisiin suojautuakseen rikokselta ei ole havaittu.
Kirjoituksen ei ole myöskään havaittu herättävän yleisön keskuudessa
pelkoa tai levottomuutta.

xxx esiin nostamassa toisessa asiassa on kysymys videoesityk-
sestä, jossa kuvataan vappumarssia. Yksi vappumarssija huutaa "kuo-
lema porvareille". Mitä edellä olen lausunut rikostunnusmerkistöjen tul-
kinnasta, koskee myös tätä julkaistua viestiä.

xxx kirjoitus ei anna aihetta toimenpiteisiini.

_J_~,

Apulaisvaltakunnansyyttäjä

Jorma Kalske

Valtionsyyttäjä

Mika Illman

[Lalli IsoTalo]

Lain esitöiden (HE 317/2012 vp)
mukaan säännös antaa suojaa ennen kaikkea sellaisille vähemmistö-
ryhmille, jotka yleensä ovat yhteiskunnassa sosiaalisesti heikommassa
asemassa ja sen vuoksi erityisen suojan tarpeessa. Kaurismäen lausu-
man voidaan toki tietyin perustein sanoa uhkaavan "rikkainta 1 %:a ih-
miskunnasta". Edellä minituista syistä on kuitenkin selvää, ettei se täytä
puheena olevan rikoksen tunnusmerkistöä.

...

Mitään viitteitä kenenkään ryhtymisestä rikokseen tai kenenkään ryhty-
misestä erityistoimenpiteisiin suojautuakseen rikokselta ei ole havaittu.

Lain esityöt (tarkkoittanee lakien valmistelua) -- ei siis lainsäädäntö -- siis riittää perusteluksi ensimmäisessä tapauksessa.

Toisessa sanottiin, että saa kiihottaa, jos kukaan ei kiihotu!

Friduna skiduna hoblaa !!! !!! !!!

[mietinen]

Man får skriva och säga att "finländarna har dåligt ölsinne", men inte att "romer och somalier är latare än andra". Det är en allmänt accepterade västerländsk praxis, som riksdagsman Jussi Halla-aho och Samlingspartiets ungdomsförbund inte accepterar. Det säger Mika Illman, som disputerat i ämnet.
http://hbl.fi/2013-09-15/499731/ar-det-ok-att-skriva-att-somalier-stjal-och-att-finnar-inte-kan-hantera-sprit

Onko tuo tarkka lainaus ja Illmanin tai Hbl:n tekstiä? Tuossahan levitetään panettelevaa ja solvaavaa lausumaa romaneista ja somaleista. Joko Lokka on tehnyt rikosilmoituksen? Rikoksen tunnusmerkit täyttyvät, jos julkisuudessa esitetään panetteleva ja solvaava lausuma, vaikka sitä ei ole tarkoitettu sellaiseksi. Eikös Illman itse ole meille jotain tämänsuuntaista väittänyt?

Huvittavaa kyllä, nähdäkseni tuossa täyttyivät ihan oikeastikin kiihottamisrikoksen tunnusmerkit, jos sovellamme Illmanin ja KKO:n perusteluja. Niiden mukaan solvaavan väitteen esittämistä kun ei voi puolustella esimerkiksi huomion kiinnittämisellä yhteiskunnallisiin epäkohtiin, jos kritiikin olisi voinut esittää ilman solvauksen julkaisemista. Illman olisi voinut kertoa näkemyksistään myös ilman somaliesimerkkiä, jota hän ainakin itse pitää kiihottamisena kansanryhmää vastaan.

Tämä viittaus EIT:n päätökseen vuoden 2010 lakiesityksessä lienee juuri illmanin oma, Halla-ahon oikeudenkäynnin innoittama lisäys:

Nyt puheena olevassa asiassa vastaaja väittää esittäneensä syytteessä tarkoitetut lauseensa osana arvostelua, jota hän kohdisti viranomaistoimintaan. Huomionarvoista on, että vastaaja on halutessaan voinut esittää saman arvostelun sisällyttämättä siihen syytteessä tarkoitettuja somaleja panettelevia ja solvaavia lauseita. Tämän asian vastaajalla ei ole ollut sellaista erityistä tarkoitusta, joka ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan poikkeuksellisesti tekee tämän tyyppisten lausumien levittämisen sallituksi sananvapauden puitteissa.

Hallituksen esitys HE 317/2010