Tutkija: Mannerheim ei ollut myyttinsä mittainen mies

[siviilitarkkailija]

Itselleni näyttää siltä, että Stalin ei meinannutkaan tästä maasta neuvostotasavaltaa, kuten Talvisodan alla. Jos olisi halunnut, hän olisi suurhyökännyt ylempää.

Itselleni näyttää siltä, että Stalin meinasi tästä maasta neuvostotasavallan kuten Talvisodan alla. Suurhyökkäsi myös ylempää. Hyökkäys torjuttiin myös näissä korpitaisteluissa. Neuvostoliitto kärsi todella kovia menetyksiä. Neuvostoliitto oli itse aikaansaamansa tuhotun maan taktiikan vanki. Se oli kirjaimellisesti jauhanut suuria osia länsirajastaan elinkelvottomaan kuntoon puolustusvaiheensa aikana. Ainoa mitä se puolisti henkeen ja vereen oli Muurmanskin rata koska sen toiminta oli elinehto. Seurauksella että logistiikka kohtasi melkoisia vaikeuksia kun piti lähteä hyökkäämään. Eikä vähiten suomalaisten taistelutoiminnan johdosta. Tämä siis mikäli meinasi lähteä liikkumaan itä-länsi suunnassa.

Neuvostoliiton hyökkäysvalmistelujen mittakaava ja perusteellisuus yllättivät kaikki. Olivat käsittämättömän paljon laittaneet resurssia toiminnan valmisteluun. Samoin olivat oppineet kipeän kautta maskirovkan käytön sotimisessa. Mutta kyseessä oli globaalin sodan mittakaava jossa isot kansakunnat laittoivat oikeasti kaikkensa peliin. Suomalaisessa historiantutkimuksessa ja poliittisessa kulttuurissa ei ole vähääkään ymmärrystä sille että mikäli Neuvostoliitto olisi lyöty häpeällisesti ja totaalisesti torjuntataistelussa, täällä ilmeisesti kuvitellaan että Suomi olisi moisen tempun jälkeen iloisesti ja näppärästi irtautunut sodasta. Aivan kuin Neuvostoliitto olisi valtio joka olisi jättänyt asian sikseen...

[JR]

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/vaikeneva_kenraali_a_f_airo_37681.html

[Jukka Wallin]

Itselleni näyttää siltä, että Stalin ei meinannutkaan tästä maasta neuvostotasavaltaa, kuten Talvisodan alla. Jos olisi halunnut, hän olisi suurhyökännyt ylempää.

Itselleni näyttää siltä, että Stalin meinasi tästä maasta neuvostotasavallan kuten Talvisodan alla. Suurhyökkäsi myös ylempää. Hyökkäys torjuttiin myös näissä korpitaisteluissa. Neuvostoliitto kärsi todella kovia menetyksiä. Neuvostoliitto oli itse aikaansaamansa tuhotun maan taktiikan vanki. Se oli kirjaimellisesti jauhanut suuria osia länsirajastaan elinkelvottomaan kuntoon puolustusvaiheensa aikana. Ainoa mitä se puolisti henkeen ja vereen oli Muurmanskin rata koska sen toiminta oli elinehto. Seurauksella että logistiikka kohtasi melkoisia vaikeuksia kun piti lähteä hyökkäämään. Eikä vähiten suomalaisten taistelutoiminnan johdosta. Tämä siis mikäli meinasi lähteä liikkumaan itä-länsi suunnassa.

Neuvostoliiton hyökkäysvalmistelujen mittakaava ja perusteellisuus yllättivät kaikki. Olivat käsittämättömän paljon laittaneet resurssia toiminnan valmisteluun. Samoin olivat oppineet kipeän kautta maskirovkan käytön sotimisessa. Mutta kyseessä oli globaalin sodan mittakaava jossa isot kansakunnat laittoivat oikeasti kaikkensa peliin. Suomalaisessa historiantutkimuksessa ja poliittisessa kulttuurissa ei ole vähääkään ymmärrystä sille että mikäli Neuvostoliitto olisi lyöty häpeällisesti ja totaalisesti torjuntataistelussa, täällä ilmeisesti kuvitellaan että Suomi olisi moisen tempun jälkeen iloisesti ja näppärästi irtautunut sodasta. Aivan kuin Neuvostoliitto olisi valtio joka olisi jättänyt asian sikseen...

Suomalaisessa historian kirjoituksessa ja tutkimuksessa on hyvä nähdä tietty poliittisuus, mutta ei osata nähdä meitä omassa viitekehyksessä,mikä se mahdollisesti on? Me olimme vain sivujuonne helvetillisessä sopassa kaikkine mielipuolisuutenaan.

Mittakaava on todellakin haastava kun samaan aikaan kun porukka teki puhdetöitä rintamilla niin keskitysleireillä tapettiin noin 4 miljoonaa juutalaista ja miljoonia neuvostosotavankeja kuoli nälkään, tauteihin ja niin edelleen. Vuoden 1943 loppuun mennessä oli kaatunut niin sanotulla itärintamalla miljoonia puna-armeijan sotilaita, miljoonia neuvostokansalaisia tapettiin nälkään, kylmyyteen ja muissa tilanteissa kuin kärpäsiä, mittasuhteet oli aivan eri luokkaa täällä, vaikka meikäläisetkin apinoi Saksalaisia omilla "siirtoleireillään" jossa porukka siirtyi tähtien taakse..

Stalin joutui myöntymään länsiliittuotuneille omissa vaatimuksissaan, kun Hoover vaati meikäläisiä kohdeltaisiin eritavalla kuin muita "aseveljiniä" toimivia maita ja hallituksia kohdeltiin sodan aikana ja heti sodan jälkeen. Yhdysvallat ei julistanut sotaa meille, vaikka Englanti ja muut kansanyhteisönmaat tekivät jo joulukuussa 1941. Stalin oli Hooverin aseavun varassa , vaikka suurin osa aseista ja ajoneuvoista tuli kuitenkin Stalinin tehtaista.

Tottakai Stalin antoi hyökkäyskäskyn Karjalankannaksella ja heidän piti todellakin marssia pitkälle sisäsuomeen, mutta kun vastus oli kovaa jossakin vaiheessa niin Stalin käänsi katseensa Saksaan, kesken karjalankannaksen taistelun he lastasivat tarvitavat reservit ja suuntasivat kohti länttä. Tämän takia Tali-Ihantalat ja muut tärkeillä sotanäyttämöillä kannatti pitää linjat, hinnalla millä hyvänsä. Niistä maksettiin todella kova hinta.

Mannerheimia. Rytiä vallassa ollutta hallitusta on jotkut historian kirjoittajat epäilleet jopa vallankaapauksesta vuonna 1940, siksi koska he toimivat tietoisesti eduskunnan seläntakana solmiessaan tiettyjä sopimuksia jotka johtivat myöhemmin jatkosotaan.

[Vörå]

Mannerheimia. Rytiä vallassa ollutta hallitusta on jotkut historian kirjoittajat epäilleet jopa vallankaapauksesta vuonna 1940, siksi koska he toimivat tietoisesti eduskunnan seläntakana solmiessaan tiettyjä sopimuksia jotka johtivat myöhemmin jatkosotaan.

Tuo muotoilu ei minusta ole ihan onnistunut: muistamme hyvin, että Molotov vaati vielä marraskuussa 1940 vapaita käsiä Suomen suunnassa. Jos Saksa olisi tähän myöntynyt silloin, tai jo kesällä 1940, niin Suomi olisi likvidoitu. Minusta on vaikea nähdä, että hukkuvan tarttuminen oljenkorteen, mitä kauttakulkusopimukset ja asekaupat merkitsivät, olisi varsinaisesti johtanut Jatkosotaan, ainakaan minään hyökkäyksellisenä tekona. Sisäpiiri toki omi itselleen valtaa ja rikkoi vähintään valtiosäännön henkeä, ellei, kai, kirjainta, mutta kevään ja kesän 1940 suurpoliittinen tilanne oli katastrofaalinen ja maan koko olemassaolo vaakalaudalla - siinä ei välttämättä ole järkeä käyttää hitaita ja epäluottamuksellisia parlamentaarisia kanavia. (Etenkin kun eduskunnan selvä enemmistö tuki tätä linjaa eli ei haastanut sisäpiiriä, minkä se kyllä halutessaan olisi voinut tehdä.)

[Takinravistaja]

Ylevetoisessa tutkimuksessa ei käsitellä asiaa lainkaan Neuvostoliiton kannalta. Kuvitellaan ja valehdellaan että Neuvostoliitto oli valtio siinä missä muutkin. Eipäs ollut. Oli ihan omanlaisensa mielipuolinen lihamylly. Kun semmoisen kanssa ollaan sodassa, niin siinä roiskuu ja sattuu niin 1918 kuin 1944. Tätä kipua ja menetystä yleisradio ei kykene käsittelemään ja sens sijaan syyttää Mannerheimia. Minkä eräät katsovat osaksi julkista palvelua...

Ei YLE syyttänyt Mannerheimiä virheistä, vaan eräät MOT-ohjelmassa puhuneet sotlasasiantuntijat ja historiantutkijat.

[Takinravistaja]

Onhan se nyt sentään vähän eri asia esittää perusteltua kritiikkiä Mannerheimin tekemiä perustavaa laatua olevia virheitä kohtaan kuin esittää Mannerheim joko homona tai neekerinä. Mitä uutta kyseiset tekeleet muka toivat Mannerheim-keskusteluun? 

MOT oli ihan asiallinen.

En usko että toi mitään uutta keskusteluun jatkosodan loppuvaiheista..kaikki MOT-ohjelman esille tuomat asiat ovat olleet tiedossa jo aiemmin.
-----------

Suomen irtautuminen sodasta tapahtui hyvin erilaisesti kuin monien muiden maiden kohdalla. On mahdollista että rauhantekoon liittyi liittoutuneiden, brittien ja jenkkien tausta-/myötävaikutusta.  Stalin nimittäin lopetti Suomen sotilaallisen painostuksen varsin nopeasti Viipurin valtauksen jälkeen.  Tämä osuu ajallisesti liittoutuneiden alkumenestykseen heti Normandian maihinnousun jälkeen.

Ei tässä mitään uutta tullut esiin. Nuo sodan loppuvaiheet ovat olleet hyvin tiedossa ainakin meille, jotka noista olemme vuosien varrella lukeneet. Uutta oli vain se, että vastuu virheellisistä päätöksistä siirrettiin yksin Mannerheimille. Tähän asti on puhuttu ympäripyöreitä "sodan johdon" virheistä.

Teheranin kokouksessa 1943 liittoutuneet sopivat, että Suomi jää itsenäiseksi vuoden 1940 rajoin. Siksi Satlin lopetti niin nopeasti Suomen sotilaallisen painostuksen varsin nopeasti Viipurin valtauksen jälkeen. Stalin ei suostunut Teheranissa Viipurin antamiseen Suomelle, jota Churchill ehdotti.

Heikki Ylikankaan mukaan Stalin osti vallan Baltiassa säästämällä Suomen itsenäisyyden:

"Näille ehdoilleen Stalin hankki Teheranin konferenssissa joulukuussa 1943 toisten liittotuneiden suostumuksen. Itse asiassa Stalin osti herruuden Baltiassa säästämällä Suomen itsenäisyyden. Baltian osalta ei voitu noudattaa liittotuneiden 1941 yhteisesti antamaa Atalantin julistusta, jossa myös pienille kansoille taattiin itsenäisyys rauhan tultua. Stalinin logiikan mukaan Baltian tasavallat olivat vapaaehtoisesti liittyneet NL-oon kesällä 1940. Suomeen tätä logiikkaa ei voitu soveltaa. Liittoutuneet hyväksyivät Stalinin linjaukset." (Ylikangas, Suomen historian solmukohdat.)

[Sour-One]

Ylevetoisessa tutkimuksessa ei käsitellä asiaa lainkaan Neuvostoliiton kannalta. Kuvitellaan ja valehdellaan että Neuvostoliitto oli valtio siinä missä muutkin. Eipäs ollut. Oli ihan omanlaisensa mielipuolinen lihamylly. Kun semmoisen kanssa ollaan sodassa, niin siinä roiskuu ja sattuu niin 1918 kuin 1944. Tätä kipua ja menetystä yleisradio ei kykene käsittelemään ja sens sijaan syyttää Mannerheimia. Minkä eräät katsovat osaksi julkista palvelua...

Ei YLE syyttänyt Mannerheimiä virheistä, vaan eräät MOT-ohjelmassa puhuneet sotlasasiantuntijat ja historiantutkijat.

Tai siis YLE/MOT toivat esiin vain haluamansa tiedot/arvelut Mannerheimista

[Nanfung]

Kyllä pervitiini Aatu nyt kääntyilee haudassaan, kun Uralin perhosta näin arvostellaan?

[taannehtiva seuralainen]

1.Vähänkään huonommalla suomalaisvastarinnalla Kannaksella -44 Stalin olisi ottanut Suomen vastoin Teheanin lupauksia. Diktaattorit pitävät huonosti lupauksiaan.
2. Normandian maihinnousu tarkoitti kilpajuoksua Berliiniin. Sotavoimaa tarvittiin sinne.
3. Suomesta voitaisiin tehdä sodan jälkeen neuvostotasavalta. ( Suomi jäikin Neuvostoliiton etupiiriin lähes 50 vuodeksi.)
MOTissa esiintyneet asiantuntijat ovat varmaankin oikeassa; niin paljon sodankäynti muuttui Mannerheimin elinaikana.
Huolimatta Moskovan Tiltun propagandasta Tanner-Mannerheimilaisesta roistokoplasta,  Mannerheimilla oli arvostusta Venäjällä jolla saattoi olla vaikutusta Neuvostoliiton suhtautumiseen sodanjälkeiseen Suomeen.

[Jukka Wallin]

Mannerheimia. Rytiä vallassa ollutta hallitusta on jotkut historian kirjoittajat epäilleet jopa vallankaapauksesta vuonna 1940, siksi koska he toimivat tietoisesti eduskunnan seläntakana solmiessaan tiettyjä sopimuksia jotka johtivat myöhemmin jatkosotaan.

Tuo muotoilu ei minusta ole ihan onnistunut: muistamme hyvin, että Molotov vaati vielä marraskuussa 1940 vapaita käsiä Suomen suunnassa. Jos Saksa olisi tähän myöntynyt silloin, tai jo kesällä 1940, niin Suomi olisi likvidoitu. Minusta on vaikea nähdä, että hukkuvan tarttuminen oljenkorteen, mitä kauttakulkusopimukset ja asekaupat merkitsivät, olisi varsinaisesti johtanut Jatkosotaan, ainakaan minään hyökkäyksellisenä tekona. Sisäpiiri toki omi itselleen valtaa ja rikkoi vähintään valtiosäännön henkeä, ellei, kai, kirjainta, mutta kevään ja kesän 1940 suurpoliittinen tilanne oli katastrofaalinen ja maan koko olemassaolo vaakalaudalla - siinä ei välttämättä ole järkeä käyttää hitaita ja epäluottamuksellisia parlamentaarisia kanavia. (Etenkin kun eduskunnan selvä enemmistö tuki tätä linjaa eli ei haastanut sisäpiiriä, minkä se kyllä halutessaan olisi voinut tehdä.)

Hmm Olet oikeassa tuosta Molotovin käynnistä Berliinissä. Tosin me olimme hyvinkin sivuosassa tässä tapaamisessa(kin). Molotov todella kyseli tilannetta, mutta vain siksi että saksalaiset olivat aloitaneet niin sanotut "lomaiskuljetukset" Lapissa. Tämä oli hyvinkin alusta alkaen myös neuvostoliitossa tiedossa, kun eräs diplomaatti seurasi erästä tälläistä "kuljetusta" pitkin Lappia. Myös suomalaisten vitkuttelu Petsamon nikkelin yhteisomistuksesta hieman närästi, sillä Moskovan rauhassa 1940 oli sovittu, että kyseisen kaivosyhtiön hallitukseen kuuluisi myös kaksi neuvostohallituksen edustajaa, mutta meikäläiset pyrkivät keinolla millä hyvänsä pitkittämään tätä prosessia. Syksyllä 1940 meikäläiset tekivät todellakin pari salaista aseostosopimusta Saksasta, kun samaan aikaan saksalaisia sotilaslaivoja alkoi saapua niin kommunistiaktivisteja suljetttiin turvasäilöihin, oikeastaan ilman todellista syytä tai tuomiota. Huvittavaa oli myös se että kun sota syttyi niin kuusi työväenkansanedustajaa pidätettiin ja heitettiin tyrmään tekaistuilla syyteillä. On sitä meilläkin osattu tukahduttaa oppositio.

[sivullinen.]

Yhdysvallat ei julistanut sotaa meille, vaikka Englanti ja muut kansanyhteisönmaat tekivät jo joulukuussa 1941.

Tämäkin urhoollinen myytti pitäisi purkaa. Onhan se totta, mutta selitys on aina väärän kuvan antava. Yhdysvallat pohti sodan julistamista Suomelle ja kaikille muille Saksan liittolaisille - useammakin kerran. Pohdinnat päättyivät tulokseen, ettei näillä mailla ole itsenäistä päätösvaltaa sodasta vaan ne ovat jo käytännössä Saksan komennossa, eikä silloin niille sodan julistaminen ole Yhdysvaltojen edun mukaista. Niiden riippuvuus Saksasta siten vain voimistuisi ja samalla Saksan ote niissä. Suomenkin olisi ollut mahdotonta pyrkiä erillisrauhaan - eli hylätä Saksa - siinä tilanteessa. Joten Yhdysvallat päätyi julistamaan sodan Saksan liittolaisille vasta kun nämä olivat ensin julistaneet sodan Yhdysvalloille. Suomi ei ikinä tehnyt niin. Yhdysvallat ei siis ajatellut pienen urhoollisen kansamme parasta vaan teki päätöksen ihan puhtaasti taktisena vetona - ja jälkeenpäin katsottuna oikeana.

[Jukka Wallin]

1.Vähänkään huonommalla suomalaisvastarinnalla Kannaksella -44 Stalin olisi ottanut Suomen vastoin Teheanin lupauksia. Diktaattorit pitävät huonosti lupauksiaan.
2. Normandian maihinnousu tarkoitti kilpajuoksua Berliiniin. Sotavoimaa tarvittiin sinne.
3. Suomesta voitaisiin tehdä sodan jälkeen neuvostotasavalta. ( Suomi jäikin Neuvostoliiton etupiiriin lähes 50 vuodeksi.)
MOTissa esiintyneet asiantuntijat ovat varmaankin oikeassa; niin paljon sodankäynti muuttui Mannerheimin elinaikana.
Huolimatta Moskovan Tiltun propagandasta Tanner-Mannerheimilaisesta roistokoplasta,  Mannerheimilla oli arvostusta Venäjällä jolla saattoi olla vaikutusta Neuvostoliiton suhtautumiseen sodanjälkeiseen Suomeen.

Höpön höpö ei Stalinilla ollut mielenkiintoa meitä kohtaan enään 1945 jälkeen kun Saksa oli hävinnyt sodan. Eikä myöskään joukkoja, kuin vasta vähän ennen kuolemaa. Vuokratun sotilastukikohdan he luovuttivat jo 1956, kun sen eräpäivä olisi ollut pitkästi 1900-luvun loppupuolella.

Itseasiassa Stalin oli rukoilut läntisen rintaman avaamista huomattavasti aikaisemmin, mutta läntisillä kumppaneilla ei ollut riittäviä resursseja siihen, kuin vasta 1944. Ryti ja Tanner olivat sivuraiteella. Jos he olisivat haluneet vallankaappausta täällä niin yksinkertainen keino olisi ollut Mannerheimin poistaminen kuvioista joko täällä tai ulkomailla(useat neuvostojohtajat saivat äkillisesti sairaskohtauksen ja kuolivat epäselvissä olosuhteissa myrkytyksen uhreina). Mutta tosiasiassa Stalinilla ei ollut kovinkaan ruusuista kuvaa meikäläisistä kommunisteista, jos olisi pitänyt hakia joku nukkehallitsijaksi ei ollut todellista johtajaa enään hengissä. Ne olivat ammuttu jo 1930-luvun puhdistuksissa, Kuusisesta ei ollut johtamaan tätä maata..

[kelloseppä]

Itse spekuloisin amatöörinä sillä mahdollisuudella, että tavallaan jähmetyttiin odottamaan ratkaisuja muualla, ja ehkä sitten kostautui myös Mannerheimin omintakeinen ja epäpreussilainen (ymmärtäisin) tapa pyrkiä hallitsemaan päämajan toimintaa sangen itsevaltaisesti. Ehkä hänen fatalisminsa siten levisi sitten alaspäin organisaatiossa kenraali- ja everstikuntaan. Myös Ryti oli keväällä -44 hyvin kohtalonuskoinen, tavallaan, Linkomiehen mukaan, erittäin passiivinen. Odotettiin ratkaisuja muualla, eikä ehkä odotettu kovin optimistisin mielin. Eikä ajateltu, että Stalin vaivautuisi suurhyökkäykseen meitä vastaan vaan Saksaa, koska siitä taistelusta kuitenkin riippui sodan lopputulos (vaikka etulinjan joukot kyllä raportoivat yhä huolestuneemmin loppukevään -44 joukkojenkeskityksistä Kannaksella). No, Puna-armeijahan pystyi giganttiseen Bagrationiin vain pari viikkoa Kannaksen hyökkäyksen jälkeen.
...

Ei kai tässä oikein voi muuta kuin jälkiviisaasti todeta Neuvostoliitolta loppuneen tietyllä tavalla aika kesken Suomen osalta vuonna 1944.

Mutta voisiko olla kyse Mannerheimin henkilön kohdalla jostain seuraavan jorinan kaltaisesta "ihmeen toivomisesta" tai uskosta/luottamuksesta, "että, kyllä vielä jotenkin kuiville päästään, koska maailmansodat ovat aina olleet yllätyksiä täynnä ..."? Kuinka paljon Mannerheimin tapa olla kirjoituttamatta esittelymuistioita asianomaisine jakeluineen Päämajassa ja pääosin kahdenkeskisinä tapahtuneet esittelyt vahvistivat Päämajan yleistä suuriin linjoihin liittyvää lamaannusta etenkin sellaisessa tilanteessa, jossa Ylipäällikkö kyllä oli fyysisesti läsnä eikä esim. sairasvuoteessa, mutta Ylipäälliköllä itsellään ei kenties ollut riittävän selkeästi muodostunutta kuvaa siitä, mitä tehdä, jolloin ylivarovainen periaatteellinen, jopa mekaaninen, suhtautuminen kaikkiin suuriin omiin dispositiomuutoksiin on hyvin inhimillisen luonnollinen reaktio.

Vuonna 1944 eläneitä suuria johtajia ajatellen aivan keskeinen ajan riittävyyteen liittyvä kysymys oli Stalinille se, että milloin nykytietämyksen mukaan D-day:n päivämäärä (esim. tarkkuudella +/-  1 viikko) oli Stalinin tiedossa siten, että hän todella itse uskoi massiivisella maihinnousulla todellakin avattavan ns. täysimittainen länsirintama Saksaa vastaan Teheranissa sovitun mukaisesti? Tämä ajankohta antanee meille hyödyllisen pisteen sekuntikellon käynnistämiselle. Itselleni on täysin tuntematonta, mitä on kirjoitettu siitä, että millaiset odotukset Stalinilla oli Normandian maihinnousun jälkeisistä tapahtumista lännessä ja etenkin länsiliittoutuneiden joukkojen etenemisnopeudesta Ranskan läpi Saksaan? Ts. kun Stalin käynnisti Berliinin sekuntikellonsa, paljonko hän laski aikaa itsellään olevan päästä Berliinin ja mahdollisimman pitkälle Länteen ennen länsiliittoutuneita?

Stalinin prioriteetit sekuntikellon käynnistämisestä lähtien taisivat olla (vai olivatko?):

1. Berliiniin pitää päästä ennen länsiliittoutuneita.
...
N. Suomi miehitetään.

Mikä järjestysluku annetaan Suomelle tässä Stalinin muistilistassa?

Tästä päästään ajan ohella toiseen Suomen kohtaloa vuonna 1944 niin tavattoman paljon muokanneelle tekijälle: Stalinin prioriteeteille. Kuinka korkealla Suomi ja Suomen miehittäminen loppujen lopuksi oli Stalinin kokonaisuuden ajattelussa? Puna-armeijan Varsovan porteille eteneminen, ja lopulta Varsovan porteilla seisoskelu, tai kohti Balkania eteneminen tapahtuivat osittain simultaanisesti Kannaksen suurhyökkäyksen kanssa. Sortuiko Stalin kesän ja syksyn 1944 suunnitelmissaan liialliseen kunnianhimoon: ensin hoidetaan Suomi, josta joukkoja ehtisi alkusyksyksi etenemään Varsovasta eteenpäin ja päästään samalla kuitenkin jouluksi 1944 Belgradiin, Budapestiin tai jopa Wieniin? Jotakin tuosta taisi toteutua, mutta ei kaikkea sentään.

Voisikohan olla niin, että Kannas valittiin myös (toki vasta sijalla N. oleva perustelu) sen vuoksi Puna-armeijan 1944 Suomen vastaisen hyökkäyksen pääsuunnaksi, että harjoiteltiin aivan valtavien miehistö- ja materiaalimäärien käsittelyn logistiikkaa venäläisittäin hyvin suppealla ja ahtaalla pinta-alalla, mutta edes jonkinlaisen tie- ja rautatieverkon omaavana alueena, taas ainakin Venäjän mittakaavassa, ennen kuin hyökätään keskieurooppalaisiin olosuhteisiin kohti Berliiniä?

Eihän tämmöisiin spekulointeihin ratkaisua taida tulla, mutta vastausten perustelut kertovat hyvin paljon siitä, mitä seikkoja kukin painottaa, ja myös siitä, miten Stalinin ajatellaan todellisuudessa priorisoineen tavoitteitaan?

[Takinravistaja]

Itse spekuloisin amatöörinä sillä mahdollisuudella, että tavallaan jähmetyttiin odottamaan ratkaisuja muualla, ja ehkä sitten kostautui myös Mannerheimin omintakeinen ja epäpreussilainen (ymmärtäisin) tapa pyrkiä hallitsemaan päämajan toimintaa sangen itsevaltaisesti. Ehkä hänen fatalisminsa siten levisi sitten alaspäin organisaatiossa kenraali- ja everstikuntaan. Myös Ryti oli keväällä -44 hyvin kohtalonuskoinen, tavallaan, Linkomiehen mukaan, erittäin passiivinen. Odotettiin ratkaisuja muualla, eikä ehkä odotettu kovin optimistisin mielin. Eikä ajateltu, että Stalin vaivautuisi suurhyökkäykseen meitä vastaan vaan Saksaa, koska siitä taistelusta kuitenkin riippui sodan lopputulos (vaikka etulinjan joukot kyllä raportoivat yhä huolestuneemmin loppukevään -44 joukkojenkeskityksistä Kannaksella). No, Puna-armeijahan pystyi giganttiseen Bagrationiin vain pari viikkoa Kannaksen hyökkäyksen jälkeen.
...

Stalinin prioriteetit sekuntikellon käynnistämisestä lähtien taisivat olla (vai olivatko?):

1. Berliiniin pitää päästä ennen länsiliittoutuneita.
...
N. Suomi miehitetään.

Mikä järjestysluku annetaan Suomelle tässä Stalinin muistilistassa?

Tästä päästään ajan ohella toiseen Suomen kohtaloa vuonna 1944 niin tavattoman paljon muokanneelle tekijälle: Stalinin prioriteeteille. Kuinka korkealla Suomi ja Suomen miehittäminen loppujen lopuksi oli Stalinin kokonaisuuden ajattelussa? Puna-armeijan Varsovan porteille eteneminen, ja lopulta Varsovan porteilla seisoskelu, tai kohti Balkania eteneminen tapahtuivat osittain simultaanisesti Kannaksen suurhyökkäyksen kanssa. Sortuiko Stalin kesän ja syksyn 1944 suunnitelmissaan liialliseen kunnianhimoon: ensin hoidetaan Suomi, josta joukkoja ehtisi alkusyksyksi etenemään Varsovasta eteenpäin ja päästään samalla kuitenkin jouluksi 1944 Belgradiin, Budapestiin tai jopa Wieniin? Jotakin tuosta taisi toteutua, mutta ei kaikkea sentään.

Voisikohan olla niin, että Kannas valittiin myös (toki vasta sijalla N. oleva perustelu) sen vuoksi Puna-armeijan 1944 Suomen vastaisen hyökkäyksen pääsuunnaksi, että harjoiteltiin aivan valtavien miehistö- ja materiaalimäärien käsittelyn logistiikkaa venäläisittäin hyvin suppealla ja ahtaalla pinta-alalla, mutta edes jonkinlaisen tie- ja rautatieverkon omaavana alueena, taas ainakin Venäjän mittakaavassa, ennen kuin hyökätään keskieurooppalaisiin olosuhteisiin kohti Berliiniä?

Eihän tämmöisiin spekulointeihin ratkaisua taida tulla, mutta vastausten perustelut kertovat hyvin paljon siitä, mitä seikkoja kukin painottaa, ja myös siitä, miten Stalinin ajatellaan todellisuudessa priorisoineen tavoitteitaan?

Suomen miehittäminen ei ollut Stalinin tavoitteena kesällä 1944, toki hän olisi sen halutessaan voinut toteuttaakin. Me täällä katsomme asiaa omasta pinestä näkökulmastamme, ottamatta huomioon sodan kokonaisuutta. Neuvostoliitto halusi nopella, voimakkaalla iskulla lyödä Suomen ulos sodasta ja työntää suomalaiset omille rajoileen. Ja tavoite toteutettiin, tosin ei Kymijoelle saakka, kuten alunperin kaavailtiin. Samalla eliminoitiin vaara saksalaisten iskusta puna-armeijan selkään Syvärin kautta, kun neuvostojoukoyt jo etenivät Baltiaan. Suomen joukothan olivat vielä kesäkuun alussa asemissaan kaukana idässä, kun taas Saksan ja senmuiden liittolaisten rintamat oli pakotettu vetäytymään satoja kilometrejä länteen.

Eikä Kannaksen suurhyökkäystä tarvittu miksikään harjoituskohteeksi Saksaa vastaan, olihan paljon suurempiakin miehistö- ja materiaalimääriä liikuteltu itärintamalla jo Stalingradin voittoa seuranneena ajanjaksona.

[kelloseppä]

...
Me täällä katsomme asiaa omasta pinestä näkökulmastamme, ottamatta huomioon sodan kokonaisuutta. Neuvostoliitto halusi nopella, voimakkaalla iskulla lyödä Suomen ulos sodasta ja työntää suomalaiset omille rajoileen.
...

Yritin omassa puheenvuorossani tuoda esiin hivenen sodan kokonaisuutta Stalinin kannalta. Ilmeisesti epäonnistuin.

...
Eikä Kannaksen suurhyökkäystä tarvittu miksikään harjoituskohteeksi Saksaa vastaan, olihan paljon suurempiakin miehistö- ja materiaalimääriä liikuteltu itärintamalla jo Stalingradin voittoa seuranneena ajanjaksona.

Määrät toki kuten nim. Takinravistaja totesi, mutta huomattavasti laajemmalla alueella, mikä sallii aina operatiivista vapautta "ahdasta" tilaa enemmän. Lihavoin edellisen puheenvuoroni seuraavan kohdan:

...
Voisikohan olla niin, että Kannas valittiin myös (toki vasta sijalla N. oleva perustelu) sen vuoksi Puna-armeijan 1944 Suomen vastaisen hyökkäyksen pääsuunnaksi, että harjoiteltiin aivan valtavien miehistö- ja materiaalimäärien käsittelyn logistiikkaa venäläisittäin hyvin suppealla ja ahtaalla pinta-alalla, mutta edes jonkinlaisen tie- ja rautatieverkon omaavana alueena, taas ainakin Venäjän mittakaavassa, ennen kuin hyökätään keskieurooppalaisiin olosuhteisiin kohti Berliiniä?
...

[siviilitarkkailija]

Ylevetoisessa tutkimuksessa ei käsitellä asiaa lainkaan Neuvostoliiton kannalta. Kuvitellaan ja valehdellaan että Neuvostoliitto oli valtio siinä missä muutkin. Eipäs ollut. Oli ihan omanlaisensa mielipuolinen lihamylly. Kun semmoisen kanssa ollaan sodassa, niin siinä roiskuu ja sattuu niin 1918 kuin 1944. Tätä kipua ja menetystä yleisradio ei kykene käsittelemään ja sens sijaan syyttää Mannerheimia. Minkä eräät katsovat osaksi julkista palvelua...

Ei YLE syyttänyt Mannerheimiä virheistä, vaan eräät MOT-ohjelmassa puhuneet sotlasasiantuntijat ja historiantutkijat.

Tai siis YLE/MOT toivat esiin vain haluamansa tiedot/arvelut Mannerheimista

Tässä nyt on käynyt niin että yleisradiolle sattui pieni työtapaturma merkittävimmän suomalaisen äänestyksessä.

http://yle.fi/vintti/yle.fi/suuretsuomalaiset/tulosseuranta/index.html

Sensijaan että kansalaiset olisivat äänestäneet oikein kuten vasemmistolaista mediavaltaa varjeleva laitos vaatii niin tyhmä kansa äänestikin väärin. Mediapoliittisesti oikea vastaus jäikin sijalle 5 ja voittajaksi tulikin Mannerheim ja yleisradiolta jäi suunnittelemansa kekkerit pitämättä, kun voitto menikin edesmenneelle. Mistä syystä olemme päässeet nauttimaan niin savi- kuin afro-Mannerheimista ja epäonnistumisia vilisevästä horina Mannerheimista sekä tietysti nuoria tyttöjä vokottelevasta kirjevaihto-Mannerheimista. Koska kansa on tyhmää mutta kansanedustajat viisaita, kansanedustajat ymmärsivät sosialistiministerin ehdotuksesta äänestää tällaisia Mannerheim-visioita tuottavan yhtiön verovaroilla rahoitettavaksi julkiseksi palveluksi. Joten emme voi tietää mitä Mannerheim versioita yleisradion suunnittelijat seuraavaksi laativat...monikulttuuri-Mannerheim ainakin ja ehkä avaruus-Mannerheimin. He siis tekevät näitä työkseen. Saavat näistä rahaa.

[Vörå]

Itse spekuloisin amatöörinä sillä mahdollisuudella, että tavallaan jähmetyttiin odottamaan ratkaisuja muualla, ja ehkä sitten kostautui myös Mannerheimin omintakeinen ja epäpreussilainen (ymmärtäisin) tapa pyrkiä hallitsemaan päämajan toimintaa sangen itsevaltaisesti. Ehkä hänen fatalisminsa siten levisi sitten alaspäin organisaatiossa kenraali- ja everstikuntaan. Myös Ryti oli keväällä -44 hyvin kohtalonuskoinen, tavallaan, Linkomiehen mukaan, erittäin passiivinen. Odotettiin ratkaisuja muualla, eikä ehkä odotettu kovin optimistisin mielin. Eikä ajateltu, että Stalin vaivautuisi suurhyökkäykseen meitä vastaan vaan Saksaa, koska siitä taistelusta kuitenkin riippui sodan lopputulos (vaikka etulinjan joukot kyllä raportoivat yhä huolestuneemmin loppukevään -44 joukkojenkeskityksistä Kannaksella). No, Puna-armeijahan pystyi giganttiseen Bagrationiin vain pari viikkoa Kannaksen hyökkäyksen jälkeen.
...

Ei kai tässä oikein voi muuta kuin jälkiviisaasti todeta Neuvostoliitolta loppuneen tietyllä tavalla aika kesken Suomen osalta vuonna 1944.

Mutta voisiko olla kyse Mannerheimin henkilön kohdalla jostain seuraavan jorinan kaltaisesta "ihmeen toivomisesta" tai uskosta/luottamuksesta, "että, kyllä vielä jotenkin kuiville päästään, koska maailmansodat ovat aina olleet yllätyksiä täynnä ..."? Kuinka paljon Mannerheimin tapa olla kirjoituttamatta esittelymuistioita asianomaisine jakeluineen Päämajassa ja pääosin kahdenkeskisinä tapahtuneet esittelyt vahvistivat Päämajan yleistä suuriin linjoihin liittyvää lamaannusta etenkin sellaisessa tilanteessa, jossa Ylipäällikkö kyllä oli fyysisesti läsnä eikä esim. sairasvuoteessa, mutta Ylipäälliköllä itsellään ei kenties ollut riittävän selkeästi muodostunutta kuvaa siitä, mitä tehdä, jolloin ylivarovainen periaatteellinen, jopa mekaaninen, suhtautuminen kaikkiin suuriin omiin dispositiomuutoksiin on hyvin inhimillisen luonnollinen reaktio.

"Ihmeen" toivominen ei kyllä kuulosta Mannerheimilta. Minusta hänelle oli selvää tuossa vaiheessa, että sota oli hävitty, mutta Saksa oli lähialueillamme vielä liian voimakas, eikä myöskään ollut poliittisesti mahdollista tehdä rauhaa noissa asemissa, brutaalisti sanottuna, ilman verta. Varmasti olisimme voineet kohdata Puna-armeijan Kannaksella paremmin voimin, mutta se tuskin olisi muuttanut perustilannetta. Lopputulos on edelleenkin paras tapa arvioida metodeja, ja minusta Suomi irtautui sodasta hämmästyttävän menestyksellisesti. Noilla vähäisillä pelikorteilla olisi heikompi ja huonommin johdettu yhteiskunta voinut helpostikin romahtaa. Paljon puhumme suurvalloista ja heidän toimistaan, mutta Suomi ei ollut mikään tahdoton ja merkityksetön tekijä. Se mistä Neuvostoliitto ja Stalin vakuutettiin vuosina 1939-44 oli, että Suomi olisi tavattoman ikävä maa miehittää, ja siihen näkisin että Stalinin sodan jälkeinen toiminta perustui, nähtyään että niin Mannerheim kuin Paasikivikin olivat valmiita antamaan sen, mitä he pitivät maksimina ja Stalin miniminä. Ja sen rajan ylittämisen hinnan olivat Stalinille selkeyttäneet Suomen kansa ja Suomen armeija.

[kelloseppä]

...
"Ihmeen" toivominen ei kyllä kuulosta Mannerheimilta. Minusta hänelle oli selvää tuossa vaiheessa, että sota oli hävitty, mutta Saksa oli lähialueillamme vielä liian voimakas, eikä myöskään ollut poliittisesti mahdollista tehdä rauhaa noissa asemissa, brutaalisti sanottuna, ilman verta. Varmasti olisimme voineet kohdata Puna-armeijan Kannaksella paremmin voimin, mutta se tuskin olisi muuttanut perustilannetta. Lopputulos on edelleenkin paras tapa arvioida metodeja, ja minusta Suomi irtautui sodasta hämmästyttävän menestyksellisesti. Noilla vähäisillä pelikorteilla olisi heikompi ja huonommin johdettu yhteiskunta voinut helpostikin romahtaa. Paljon puhumme suurvalloista ja heidän toimistaan, mutta Suomi ei ollut mikään tahdoton ja merkityksetön tekijä. Se mistä Neuvostoliitto ja Stalin vakuutettiin vuosina 1939-44 oli, että Suomi olisi tavattoman ikävä maa miehittää, ja siihen näkisin että Stalinin sodan jälkeinen toiminta perustui, nähtyään että niin Mannerheim kuin Paasikivikin olivat valmiita antamaan sen, mitä he pitivät maksimina ja Stalin miniminä. Ja sen rajan ylittämisen hinnan olivat Stalinille selkeyttäneet Suomen kansa ja Suomen armeija.

Olen taipuvainen olemaan henkilökohtaisesti kanssasi samaa mieltä Mannerheimista - ainakin noin yleisesti ottaen. Mutta toki esittämäni ajatus voitasiin pukea ylistäväänkin muotoon: "Mannerheim luotti sodasta irtipääsyn mahdollisuuden löytymiseen, kunhan vain odotetaan ja käytetään sitten ensimmästä esiin tulevaa mahdollisuutta äärimmäisen häikäilemättömästi", mikä taas olisi puolestaan ehkä turhaa Mannerheimin myytin ylläpitoa. En vain ole oikein löytänyt itseäni tyydyttävää vastausta sille Mannerheimille, joka oli passiivinen alkuvuoden 1944, kuin myös sille Mannerheimille joka oli passiivinen vuonna 1919. Liittyvätkö nämä passiivisuusjaksot jotenkin toisiinsa, en osaa sanoa.

En myöskään voi liittää automaattisesti Mannerheimin henkilöön mainitsemaasi menetelmää: "Lopputulos on edelleenkin paras tapa arvioida metodeja", vaikka em. mentelmä on mielestäni kelvollinen kun keskustelemme toteutuneesta lopputuloksesta, vaikkapa Suomen kannalta. Yksi mies, vaikkapa sitten Mannerheimin mittainen mies, ei yksin sotaa häviä tai voita. Samalla kohteesta täysin ulkopuoliset tekijät saattavat vaikuttaa ratkaisevasti itse kohteeseen.

Itse olen taipuvainen korostamaan " Berliinin sekuntikellon" merkitystä Suomen sodasta irtipääsemiselle. Toki tässä "sekuntikello" -näkemyksessä korostuu se, että "Neuvostoliitto ja Stalin vakuutettiin vuosina 1939-44 oli, että Suomi olisi tavattoman ikävä maa miehittää". Suomalaiset pystyivät vähäisillään voimillaan vastaamaan talvisotaa edeltävän Neuvostoliiton pohdintoihin siitä, että onko Suomella riittävästi "Macht und Wille" itsensä puolustamiseen, sellaisella tavalla joka todellakin vakuutti Neuvostoliiton suomalaisten vastauksen todenperäisyydestä. Mitäpä, jos Stalin olisi uskonut jo vuonna 1939 Suomen kykyyn ja haluun (puolustutua hyökkääjää vastaan) samalla tavoin kuin hän uskoi loppuvuonna 1944?

Kun monet kirjoittajat puhuvat siitä, että Mannerheim etu oli se, että hän "tunsi venäläiset", mitä oikein tarkoitetaan? Miten tällainen tuntemus käytännössä näkyi esim. 1938-1945? Tätäkin olisi ehkä hyödyllistä hivenen purkaa auki.

edit kirioitusvihreitä korjailtu

[JR]

Tilanne jatkosodan loppuvaiheessa oli tietysti vaikea, mutta paikalla olleet "kiväärimiehet" ovat olleet sitä mieltä, että tilanne oli kaikesta huolimatta hallinnassa ja vihollinen pysäytetty.

[siviilitarkkailija]

Varmasti käsitys venäläisten tuntemisesta on kiistanalainen. Tunteeko kukaan? Mannerheim oli tehnyt laajoja kansatieteellisia ja sotateknisiä vakoiluretkiä Venäjän ja Kiinan rajaseudulla. Hänellä oli hovista lähtien käsitys mitä voimia Venäjällä liikkuu ja saipa I-maailmansodassa johtaa merkittävää strategista voimaa. Mannerheim oli kaikesta pääätellen vakuuttunut saksalaisten häviöstä ennen hyökkäystä mutta viimeistään syntymäpäiville putkahtaneen Aatun näkeminen vakuutti. Saksalaisia johtaa hullu kerrotaan miehen mumisseen. Mutta koska saksalaisilla oli vahva ote Suomessa, Mannerheim ei voinut eikä olisi kertonut mielipiteitään.

Mannerheimin tieto ja käsitys Venäjästä perustui hänen omaan kokemukseensa ja kanssakäymiseen venäläisten kanssa. Mittakaava Saksan ja Venäjän suhteen oli aivan erilainen. neuvostoliitto oli vieläkin isompi hirviövaltio. Venäjä on iso mutta Neuvostoliito vielä isompi. Jopa sellaisen epätodennäköisen vaihtoehdon kohdalla että Saksa voitaisi, se ei ikinä olisi kyennyt pitämään venäläisiä ja vähemmistökansoja kurissa ja hallinnossaan. Sen se osoitti Ukrainan miehityspolitiikallaan.

Sota on politiikan väline. Saksalla ei ollut järkevää poliittista ratkaisua mikä teki sen mahtavat sotilaalliset voitokin tyhjiksi. Eli Saksalla ei ollut voittoa luvassa edes siinä tapauksessa että natsit olisivat onnistuneet. Käytännössä tilanne vertautuu Aleksanteri Suuren sotiin jotka olivat isoja ja jylhiä, mutta eivät tuottaneet mitään kestävää ratkaisua edes onnistuessaan.  ja Aleksanteri oli sentään taitavampi komentaja sekä poliitikko kuin aatu.

[Jukka Wallin]

Tuskin Mannerheimikaan tunsi enään sitä Venäjää/Neuvostoliittoa minkä oli jättänyt taakseen vuonna 1917, niin paljon vallankumous muutti olosuhteita ja kontakteja, että sielä tuskin oli montaa jäljellä.Niin tarkkaan yläluokan edustajat ammuttiin tai pakenivat maasta. 1920-luvun alussa joku valkoinen kenraali kävi täällä etsimässä mahdollisia rahoittajia tai vapaaehtoisia Pietarin valtaamiseen Viron kautta. Tuskin oli sen jälkeen mitään vakavasti otettavia yhteydenottoja "rajantaakse". Toisaalta miksi olisi? Vaikka tiedustelutoiminta oli alkeellista, niin kyllä meilläkin oltiin hyvin selvillä mitä rajan toisella puolella tapahtui. Neuvostovakoilijat olivat hyvin tietoisia missä Mannerheim liikkui tai asui.

Mitä tulee Aadolf Hitlerin mielenvikaisuuteen tai huomasiko Mannerheim sitä kyseisellä vierailulla, on puhtaasti spekulointia.

Ei aleta kinastelemaan siitä kumpi on hirviömäisempi Stalinin Neuvostoliitto vs Natsi-Saksa. siihen ei taida modet antaa "palstatilaa".Saksalaiset olisivat voineet omalla järkevällä poliitikallaan voittaa Neuvoskansat puolelleen , mutta rotuoppi taisi olla ohjaavampi poliittinen teoria..

[siviilitarkkailija]

Tuskin Mannerheimikaan tunsi enään sitä Venäjää/Neuvostoliittoa minkä oli jättänyt taakseen vuonna 1917, niin paljon vallankumous muutti olosuhteita ja kontakteja, että sielä tuskin oli montaa jäljellä.

Vallankumous muutti hirvittävästi asioita mutta ei mittakaavaa ja pitää muistaa mittakaavaedut. Jopa heidän mielipuolisista ja kommunistista hankkeistaan huolimatta, onnistuivat pysäyttämään saksalaiset.

1920-luvun alussa joku valkoinen kenraali kävi täällä etsimässä mahdollisia rahoittajia tai vapaaehtoisia Pietarin valtaamiseen Viron kautta.

Mannerheimin kohdalla kyse lienee Aleksander Kerenskistä joka oli 1917 oikeusministeri ja tuotti hassun rallatuksen

Kerenski se leipoi tuiman taikinan.
Suolaksi hän aikoi pienen Suomen maan.
Ai jai jai jai Kerenski, turha on sun toivosi.
Vapaana jo Suomi on ryssän vallasta.

Mikä kuvaa erittäin hyvin sitä kuinka suomalaiset olivat jo mieltäneet itsenäisyyden ja vapauden, mitä venäjän tuolloista hallintoa ja valtaa edustava Kerenski ei kertakaikkiaan voinut hyväksyä. Hän vaati Suomea autonomiseksi osaksi Venäjää kuten se oli ollut. Hän ei hyväksynyt itsenäistä Suomea. Muutamaa vuotta myöhemmin venäjän sisällissodan aikana kenraali Judenits (valkoiset) suoritti Viron suunnalta hyökkäyksen bolsevikkeja vastaan länsimaiden tuella, mutta hyökkäys epäonnistui. Tässäkin hankkeessa oli se lähtökohta että mikäli se olisi onnistunut, hankkeen puuhamiehet olisivat halunneet "palauttaa" entisen eli Suomen tapauksessa hävittää itsenäisyyden ja palauttaa autonomian. Mikäli Mannerheim olisi alkuperäisen ajatuksensa mukaan osallistunut Suomen armeijan avulla, vallassa olevat bolsevikit pitivät hyvin todennäköisenä että hyökkäys olisi onnistunut ja johtanut bolsevikkien kaatumiseen. Kyseistä operaatiota ei kuitenkaan koskaan tehty Suomesta.  Joku siis ymmärsi että Venäjän sisällissodan osapuolista valkoiset eivät olleet maamme edun kannalla. Mutta oli elintärkeää että maahan saatiin länsimaisia aseita ja varusteita etteivät punaiset muuttaisi mieltään. Itselläni tulee vähän mieleen vuoden 1944 ja Risto Rydin tekemä sopimus Saksan kanssa. Sodassa kun ei ole reilua vaan ainoastaan asevoimaa tai voimattomuutta. Aseet muuten jäivät Suomeen.

Mannerheimin luonnehdinnat aatusta ovat adjutanttiensa ja toisenkorvan kuulemia joten niiden sävy on tietysti hieman epävarmaa. Mutta henkilötasolla voi jokainen yrittää ymmärtää miten sikariapolttava ylimys nauttii saksalaisen maahanmuuttajamoukan ja öykkärin seurasta joka ei voinut sietää tupakanpolttoa ja oli vege. Sodanjälkeisessa ja aikaisessa propagandassa näistä tehtiin kaverit koska sen koettiin yhdistävän ihmisiä vihaamaan Mannerheimia ja luomaan myyttiä patologisesta tappajakenralista. Mannerheim oli kuitenkin Venäjän hovissa nänyt niin paljon absoluuttista valtaa ja sen käyttöä, että toisin kuin monet muut suomalaiset, ei huumaantunut eikä varsinkaan hämääntynyt siitä että tuolloin Saksassa absoluuttista valtaa pitävä tuli käymään. Olosuhteet käytettävissäolevien tietojen perusteella eivät montaakaan kertaa jättäneet mahdollisuuksia juurikaan muunlaisiin ratkaisuihin vaikka jälkikäteen monet ovat myöhempien aikojen perusteella esittäneet niitä hyvinkin mahdollisina valintoina.

Mitä tulee patologiseen tappajakenraalimyyttiin niin se näyttää elävän melko hyvin ja yhdistävän ihmisiä vasemalla laidalla. Eikä olemassaolevan perusteella voi sanoa että Mannerheim olisi ollut tuon myytin mittainen mies. Vähän samanlainen asia kuin valitella sitä kun 75 vuotias mies joka on käynyt useita väkivaltaisia sotia ja johtanut muutamaa, on kärttyisä lähipiirilleen eikä diskuteeraa. Olisi pitänyt olla enemmän sellaista ruotsalaistyylistä keskustelevaa sodanjohtamista...

[elukka]

Tämä nyt on se sama Mannerheim, joka ilmoitti julkisesti säilyttävänsä Pyhää Koraania kunnioittavin tuntein? Mikäli marski olisi tänä päivänä täydessä terässä lukemassa tätäkin forumia, niin saattaisi ratsupiiska viuhua erinäisten täällä vaikuttavien heppujen selän päällä.

Varmaan voisi viuhuakin, mutta tuskin hän foorumille kirjoittaisi. Erilainen aika, erilaiset kuviot. Toisaalta kyllä poliitikot ja ihmiset joilla on yhteiskunnallista valtaa usein vieläkin välttelevät julkista kirjoittamista. Tavallaan ymmärrettävääkin, koska eletään sellaisessa vaiheessa, että aktiivinen väärinymmärtäminen ja sivulauseisiin puuttuminen jonkin isomman asian vuoksi on hyve.

t.s. väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä on se hyve

[elukka]

Ainakin Mannerheim oli maahanmuuttokriittinen ja se jo riittää minulle.

Mutta rakasti pakko-ruotsia kuin sika limppua!
...

Kenraali Airo sanoo haastattelussa, että kun Mannerheim määräsi Airon Puolustusneuvoston sihteerin toimeen, hän antoi myös lupauksen, että neuvoston kieli on suomi, ja Airon ei sitä varten tarvitse opetella uutta kieltä.
Lisäksi rintamakäyntien aikana Mannerheim käski ruotsinkielisten upseerien puhua suomea kun Airo oli läsnä.

ja suomenkieli oli ainoa komentokieli Mannerheimin nimenomaisesta käskystä.