HS: Nuorten mielenterveysongelmat jo kansantauti

[Markkanen]

"Kun ajattelemme mm kouluampumisia joita on ollut viimeaikoina ja tekijöiden epäonnistuneita lääkehoitoprojekteja, jotka kulminoituivat aseellisiin joukkomurhiin, niin voidaan päätellä koululaitoksen melkolailla epäonnistuneen suomalaisten nuorten ja erityisten miesten suhteen. Tätä kun verrataan saman koululaitoksen jatkuvaan monikulttuuripuuhastelijoiden saamiin etuisuuksiin ja palveluihin, niin voidaan havaita että äärimmäisen epäoikeudenmukaisuuden oppitunti saadaan jo peruskoulussa siitä kuinka jotkut jäävät käytännössä aina ilman. Tämä perkeleellinen pahuus lienee seurausta yksisilmäisestä edunjakamisesta lähinnä monikulttuuripolitiikan kannattajille monikulttuuripolitiikan kannattajapoliitikoilta. Siksi nopeaa muutosta tai edes nuorille mielenterveydellisesti elintärkeän oikeudenmukaisuuden aikaansaamista saadaan odottaa. Terve nuorihan kestää vääryyttäkin mutta epäoikeudenmukaisuus saa ihmiset lopulta hyppimään seinille."


Totta. Tästä säästöistä ja epäonnistuneista lääkityksistä joutui kärsimään aivan syytön osapuoli. Nimittäin metsästäjät ja aseharrastajat yleensä. Lakeja muutettiin koska oletetiin, että se on helppo ja ennenkaikkea halpa tapa korjata sasiaa. 30 vuotta aseharrastusta harrastaneet laitettiin kaikenmaailman testeihin jos he halusivat päivittää kalustoaan. Pistoolien osalta asia meni mielivaltaiseksi. Testeissä kysyttiin poliisin toimesta, että oletko homo? Sitten kysyttiin puoluekantaa jonka pitäisi olla vaalisalaisuus. Oikeita aseharrastajia ja kilpa-ampujia nöyryytettiin ihan sm-tasolla. Yritettiin provosoida heitä suuttumaan hinnalla millä hyvänsä. Onneksi eivät läheskään aina onnistuneet. Silti tuli kielteinen päätös jne.

Näin poliitikot ja sekopäävirkamiehet yrittävät parantaa turvallisuutta. Pilleripeli jatkuu vaan. Hoitoa ei ole vaan on vain syiden seurauksien hoitoa jolla saadaan paperilla tilastot hyviksi.

[sivullinen.]

Kulttuuri evolvoituu huomattavasti nopeammin kuin mitä biologinen tai psykologinen mieli ihmisessä pysyy perässä.

Olen eri mieltä. Kulttuuri evolvoituu nopeasti, mutta ihmismieli pysyy perässä. Yhteiskuntarakenne ja valtio eivät sitä vastoin pysy perässä.

Eli tarkoitatko, että yhteiskuntarakenne ja valtio eivät pysy kulttuurin perässä, vai minkä perässä?

Näin tarkoitan. Iso laiva kääntyy hitaasti.

Yhteiskuntarakenne ja valtio ovat joukko tahoja eli ihmisiä - materialistisesti katsottuna, mutta ne ovat käyttäytymistä ja tapoja ja ennenkaikkea ihmisten välistä kanssakäymistä - organistisesti katsottuna. Nämä kanssakäymisen muodot ovat jämähtäneet. Niitä on vaikea yksilön muuttaa - vaikka joka ikinen yksilö yksinään niin haluaisi. Sitä tarkoitin. Esimerkiksi kesti jumalattoman kauan ennenkuin kunnanvaltuustoissa pystyttiin sallimaan tietokoneiden käyttö kaiken tulostamisen papereille sijaan. Kun oli käytäntö, että kaikki tieto pitää jakaa paperilla, eikä yhden tai kahden takia sellaista ollut syytä muuttaa, ei saatu kokemusta muutoksesta ja se pysyi jatkuvasti yhtä kaukana. Vasta kun työelämässä kaikki tieto oli siirtynyt tietokoneille, ja vain tarpeelliset tulostettiin, uskalsi joku ehdottaa käytäntöjen muuttamista.

Olen kanssasi samaa mieltä, että kulttuurin luonti on tullut kokoajan kollektiivisemmaksi vähemmän yhden yksilön itsessään suorittamaksi ja enemmän ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa syntyväksi. En silti pysty tästä näkemään miten se johtaisi mielisairauteen: En kehityksen vauhdin - joka ei minusta ole yhtään nopeutunut ja jonka perässä aina on samalla tavalla roikuttu - enkä tapahtumien hallinnan menettämisen takia. Minä väitän sen johtuvan siitä, ettei yhteiskunta pysty vastaanottamaan luotua kulttuuria, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä tarpeettomaksi ja turhaksi - ja samalla tekijä jää vaille ansaitsemaansa ja jopa elintason kannalta välttämätöntä palkintoa.

Rautalankamalli: Kun kukaan ei vittu lue näitä mun hienoja viestejä, se ottaa päähän ja   t e k e e   h u l l u k s i.

[stefani]

Teen jatkuvasti ja vielä tyhmempiä övereitä ja odotan lapsilta aina itseäni parempaa suoritusta. Jatkuvaan talouskasvun filosofiaan uskovana äärioikeistolaisena en halua odottaa vähempää. Nämä tapahtumat, ilmiselvät vääryydet ja lapsenuskon menetykset ovat kuitenkin normaaleja elämään kuuluvia asioita.

Kuvailemassani touhussa voi myös olla kyse siitä, että vanhemmat ovat epävarmoja omasta auktoriteetti-asemastaan, ja he pyrkivät tarkoituksellisesti pitämään lapsensa tyhminä ja heikkoina, taatakseen oman ylivertaisuutensa. Sellaista en enää pitäisi normaalina elämään kuuluvana asiana. Toivottavasti omissa toimissasi on kyse aidoista vahingoista.

[stefani]

Jos psykologit, psykiatrit ja muut tietävät mitä ovat tekemässä, miten mielenterveysongelmat sitten ovat paisuneet näin? Mikseivät he kerro ratkaisuja?

Miksi kukaan ei oikeasti halua kuulla heitä?

Eikö esim tupakankin kanssa lääkäreiden touhu ole vähän sellaista, että he osaavat kertoa tilastoja miten polttajille käy, ja mitä yksilön pitäisi tehdä oman vapaan tahtonsa kanssa, mutta he eivät kuitenkaan esim kerro minkälaista tupakan vastaista propagandaa viihteessä voisi olla niin että tupakan suosio oikeasti laskisi?

Onko jotain konkreettisia ehdotuksia mielenterveysongelmian ratkaisuun oikeasti tullut? Onko kyse varmasti siitä, että en vain ole onnistunut kuuntelemaan?

[Brandöt]

Suomessakin määrätään nappeja liian löysästi.

~

Nappien määrääminen tulisi lopettaa ja määrätä terapiaa vakavammille tapauksille ja elämänhallintakurssi enemmistölle.

Olen samaa mieltä tästä.

'Nappeja' määrätessä nuorille ei myöskään lainkaan oteta huomioon niiden koukuttavaa vaikutusta - mitä voidaan odottaa nuorelta, joka opettelee herkässä murrosiässä tunnesäätelyn ja -hallinnan sijaan turruttamaan niitä lamaavien / huumaavien / nuppia sekoittavien aineiden avulla? Tietenkään siitä ei seuraa aikuisuutta ajatellen mitään hyvää, ainoastaan ja vain päihderiippuvuuden kierre niin nuorella iällä, että omavaraiseen aikuisuuteen tulee olemaan todella vaikea siltä pohjalta ponnistaa.

Vaarallista kehitystä.

[Tommi Korhonen]

Minusta ihmiskunnan ja siis myös yksittäisten asiantuntijoiden kuten psykologien osaaminen ei vain riitä nykyisen ihmisen tai ihmiskunnan ymmärtämiseen. Kyse on niin hurjasta monimuuttujayhtälöstä että sitä ei vain hallita. Ymmärrys ei riitä. Vaikka arvostan ja ymmärrän lääketieteen arvon, niin kriittisoin myös sen hierarkista luonnetta ja sitoutumista arvovalta-asioihin.

Eli psykologeilla ei vain ole sitä kykyä. Ei ole niin viisasta miestä (tai naista) että se osaisi kertoa kaikille miten heidän elämänsä paranisi. Kyllä erilaisia ehdotuksia on. Varmaan valtaosa on jo mainittu tässä ketjussa. Mutta sitä kovaa tietoa ei vain ole olemassa.

Tietoyhteiskuntapuolue-aikana esitinkin että terveysasiat ja tietotekniikka pitäisi yhdistää niin että paranemisen seuranta pitäisi olla todellista ja vaikka nimetöntä mutta että pitkä saada tilastoja siitä mikä auttaa ja mikä ei. Että voidaan kunnollisella monimuuttuja-analyysillä saada niitä ristiriippuvuuksia kiinni.

Olen ateisti, mutta uskon että arvojärjestelmissä olisi jonkin sortin vastaus. Otsasi hiessä sinun tulee lepäsi syömän. Näinhän ne vanhasuomalaisetkin sanovat: terve sielu terveessä ruumiissa.
(Ei, en esitä yleisavainta kaikkiin ongelmin, mutta ehkä yleisperiaattetta?)

[Mika Mäntylä]

Eli psykologeilla ei vain ole sitä kykyä. Ei ole niin viisasta miestä (tai naista) että se osaisi kertoa kaikille miten heidän elämänsä paranisi. Kyllä erilaisia ehdotuksia on. Varmaan valtaosa on jo mainittu tässä ketjussa. Mutta sitä kovaa tietoa ei vain ole olemassa.

Minulla on sellainen käsitys, että ihmisen psyyken käsittelyn ammattitaito on enemmänkin psykoterapeuteilla kuin psykologeilla. Eikä psykoterapiassa terapoitavalle kerrotakaan miten tämän elämä paranisi, vaan käsitellään potilaan mielensisäisiä asioita ja pyritään saamaan potilas ymmärtämään itseään.

[Tommi Korhonen]

Ymmärrän. Mutta yksilöterapia ja yhteiskunnan toimintakyvyn parantaminen ovat eri tehtäviä. Ja ainakin ennen psykologille kuului psykologian ymmärtäminen. Minua ei sinänsä kiinnostaa arvonimet vaan se, että pystyykö ns kehittynyt yhteiskunta auttamaan itseään nykyisessä varsin laajassa henkisessä ongelmassa.

Minusta Burman (?) kansanonnellisuuden mittaaminen ei ole tyhmä idea. Ylhäältä ei voi antaa käskyjä ja kaavaa hyvälle elämälle, mutta eväitä varmaan pystyisi. Koulussa ei opettaisi vain vuosilukuja vaan myös sitä itsensä ymmärtämistä ja haasteiden hoitamista.

[Brandöt]

Minusta ihmiskunnan ja siis myös yksittäisten asiantuntijoiden kuten psykologien osaaminen ei vain riitä nykyisen ihmisen tai ihmiskunnan ymmärtämiseen. Kyse on niin hurjasta monimuuttujayhtälöstä että sitä ei vain hallita. Ymmärrys ei riitä.

Varmasti ihan totta. Ja tilanteet ovat niin hurjia (vastoinkäymiset niin kärjistyneitä), että niiden edessä on moni ns. ammatti-ihminenkin ihmeissään.

Juuri sen vuoksi elämän yksinkertaistaminen ja riittävät keinot itsensä suojelemiseksi olisi hyvä jokaisen hallita - mutta miten niitä voitaisiin oppia ja aikuisuuteen mennessä edes alkeellisella tasolla hallita, jos ja kun elämisen 'malli' on niin monella kauniisti sanottuna vajavainen. On mielenterveysongelmia, alkoholin liiallista käyttöä, väkivallalle altistumista, pätkittäistä elämää hedonistisesta tempoilusta johtuen, turvattomuutta, irrallisuutta, pelkoa ja epätoivoa - jo pienet lapset altistuvat tällaiselle.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon nyt uudestaan; ihmiset eivät enää tiedä mikä on arvokasta. He ovat menettäneet tarkoituksen ja päämäärän.

Vaikka arvostan ja ymmärrän lääketieteen arvon, niin kriittisoin myös sen hierarkista luonnetta ja sitoutumista arvovalta-asioihin

Ihan oikein kritisoitkin. Potilas (ihminen) on aina paras ja tärkein asiantuntijansa; silloin mennään metsään, jos ei häntä riittävästi kuunnella. (Ja kuinka paljon väärinymmärryksiä sattuukaan! Huh.)

Eli psykologeilla ei vain ole sitä kykyä. Ei ole niin viisasta miestä (tai naista) että se osaisi kertoa kaikille miten heidän elämänsä paranisi. Kyllä erilaisia ehdotuksia on. Varmaan valtaosa on jo mainittu tässä ketjussa. Mutta sitä kovaa tietoa ei vain ole olemassa

Sitä 'kovaa tietoa' / ylivertaista ratkaisumallia / Tietoa Ylitse Muiden ei vaan ole olemassa mitenkään yleispätevästi, sillä eri ihmisillä toimii erilaiset ratkaisukeinot - ja mikä keskeisintä: ne ratkaisut löytyvät ihmisestä itsestään.

Siksi nykyään yhä enenevissä määrin keskitytäänkin puhumaan ihmistä itseään voimaannuttavasta työotteesta, vuorovaikutuksesta, joka pyrkii auttamaan yksilöä löytämään itse omat voimavaransa ja keinonsa käsitellä vaikeaa asiaa. Tervehtyminen lähtee itsestä, siinä ei ulkopuolinen ammattiauttaja voi paljoa tehdä, jos toinen ei ole itse motivoitunut ja valmis näkemään suurta vaivaa.

Tietoyhteiskuntapuolue-aikana esitinkin että terveysasiat ja tietotekniikka pitäisi yhdistää niin että paranemisen seuranta pitäisi olla todellista ja vaikka nimetöntä mutta että pitkä saada tilastoja siitä mikä auttaa ja mikä ei. Että voidaan kunnollisella monimuuttuja-analyysillä saada niitä ristiriippuvuuksia kiinni

Kyllä tätä yritetäänkin erilaisiin potilasohjelmiin sisällyttää ja saada hoitotyön vaikuttavuutta näkyvämmäksi.

Ongelmaksi nousevat edelleen ne ihmisistä johtuvat eroavaisuudet. Hoitotyötä tehdään aina ensisijaisesti omalla persoonalla - on äärimmäisen vaikeaa lopulta tietää mikä oli se asia, joka eniten vaikutti. Mikä auttoi tervehtymisprosessissa. Ja vaikka se saataisiinkin selville, voi olla satavarma, ettei se auta seuraavan apua tarvitsevan kohdalla. Mitään patenttiratkaisua ei vaan ole, kun on kyse ihmisistä.

Olen ateisti, mutta uskon että arvojärjestelmissä olisi jonkin sortin vastaus. Otsasi hiessä sinun tulee lepäsi syömän. Näinhän ne vanhasuomalaisetkin sanovat: terve sielu terveessä ruumiissa.
(Ei, en esitä yleisavainta kaikkiin ongelmin, mutta ehkä yleisperiaattetta?)

(Alleviivaus minun.)

Uskon samalla tavalla.

Mutta mistä se viisaus 'Itte On Hyvä' -ihmisten mieliin? Kuten sanottu; ihmiset eivät ymmärrä mikä aiheuttaa hyvin- tai pahoinvointia, tämänkaltaista kauas katsovaa viisautta on harvalla - ennen vanhaan erilaiset uskomukset auttoivat eteenpäin sitä yksinkertaisintakin, nykyään kaikki tämä on romutettua ja itsestään on löydettävä ne ratkaisut. Silloin sitä aina toivoisi, että yksilöllä olisi edes jotakin hyvinvointia tukevaa pohjaa, jolta ponnistaa - jotakin joka antaa lohtua.

[JulianH]

1. yhteiskunnan/ihmisten luoma käsitys ihmisen arvosta. ihmisen arvosta luodut paineet ja yhteiskunnan hyväksyntä ja sen tuomana pisteityksen arvostuksena sinuna mikä olet.>>

hyvin koulutettu(yliopistotutkinnot, lääkärit, tohtorit, diplomit, lisensiaatit jne)= arvostettu yhteiskunnassa(vaikka ei olisi tehnyt mitään), tärkeä, hyvä, viisas, sivistynyt, ajatteleva, oikeassa(vähempi koulua käynyt väärässä), jne..

vähemmän koulutettu(tehdas-työläiset, kaupan-kassa, huoltomiehet, siivoojat, metsurit jne)= ei arvostettu(vaikka tekee tärkeää työtä), ei tärkeä koska ei arvostettu ihminen, ei hyvä/paha koska asialla ei painoarvoa, ei viisas koska muutenhan olisi yliopiston käynyt tohtoris ihminen(tai ainakin insinööri;), ei sivistynyt koska vähemmän koulutettu porras ei voi olla sivistynyttä!, ei ainakaan oikeassa koska eivät tiedä asioista niinkuin isosti koulutettu eliitti porras! jne.. 

yhteiskunta ja pieni eliitti joukko sanelee ihmisen arvostuksen. ja pienenä vittuiluna perään, jotta kaikilla on suomessa mahdollisuus opiskella itsensä esim tohtoriksi.
mitä yhteiskunta ja pieni eliittijoukko ei halua/tunnista että kaikista ei ole koulunpenkkiä kuluttamaan 30 vuotta(syitä on monia).

kaikki toivomme että lapsistamme tulisi hyvinkoulutettuja. koska muuten lapsemme tippuisivat siihen ei arvostettuun ihmis-ryhmään jota ei kuunnella ja pidetään hiukka tyhmänä. vähän niiku sanotaan persujen kannattajien tätänykyäolevan

2. ihmisen ulkonäkö missä yhteiskunta painostaa olemaan laiha, trendikäs, kaunis, pieni luinen(nainen), lihaksikas(mies), tai ainakin kauniinpi/komeampi kuin keskiarvo.

3. ihmisten aivojen gemiat eivät ole samanlaisia.
toisilla masennus tarkoittaa hetken surua(olin masentunut muutaman viikon mutta reipastuin ja urheilin sen pois)ja tämähän ei ole muutakuin normaalia ihmis-elämää, ja toisille masennus aiheuttaa koko elämän mittaista kamppailua itsensä hengissä pitämiseksi(aivo gemiat vähän vinksallaan).   
vaikka olisi ahdh, skitsofrenia, maanisuus tai alttius masennuksiin niin ihminen voi olla kaikesta huolimatta hyvinkin älykäs vaikkei ole kouluja pystynyt tohtoris ihmiseksi lukemaankaan.

muita kuin hyvinkoulutettuja himasia ei pidetä arvossa, saatikka oleteta tietävän mitään.

4. suomalaisuutta vähätellään, haukutaan, jopa mitätöidään, valehdellaan ja poljetaan alas ainakin suurimpien medioiden toimesta. valtion organisaatio ei myöskään ole näitä kumonnut.
joten saamamme yhteiskuntaoppi kannustaa olemaan ei suomalainen. kaikkien muiden kulttuuri on parempi kuin meidän(=eihän meillä ole omaa kulttuuria kuin juhannus ryyppäys ja hukkuminen).
joten ihmisistä ei kasva suomalaisia, vaan irrallaan kansastaan ja perimästään olevia hukassa olevia sieluja.

jopa afrikasta adoptoidulla mustalla lapsella on mahdollisuus saada omaan perimään kunnioitusta ja kerrontaa oman lähtömaan kulttuurista. sen sanotaan auttavan itsensä tunnistemaseen ja itsensä löytämiseen.

meillä ei suomalaisuuden arvostusta opeteta saatikka olemaan ylpeä kansallisuudestaan.
     

[stefani]

Presidentti Kennedy joskus julisti, että USA aikoo päästä kuuhun. Se oli malliesimerkki siitä, että asetetaan jokin selkeä tavoite, jolloin jokainen tietää mitä varten ollaan työskentelemässä. Suomeenkin tarvittaisiin jotain suurmiestä, joka kykenisi ottamaan tilanteen hallintaan, ja koordinoimaan mielenterveystyölle todellisen tavoitteen ja suunnitelman miten siihen päästään.

...

...

...

Minusta ihmiskunnan ja siis myös yksittäisten asiantuntijoiden kuten psykologien osaaminen ei vain riitä nykyisen ihmisen tai ihmiskunnan ymmärtämiseen. Kyse on niin hurjasta monimuuttujayhtälöstä että sitä ei vain hallita. Ymmärrys ei riitä. Vaikka arvostan ja ymmärrän lääketieteen arvon, niin kriittisoin myös sen hierarkista luonnetta ja sitoutumista arvovalta-asioihin.

Eli psykologeilla ei vain ole sitä kykyä. Ei ole niin viisasta miestä (tai naista) että se osaisi kertoa kaikille miten heidän elämänsä paranisi. Kyllä erilaisia ehdotuksia on. Varmaan valtaosa on jo mainittu tässä ketjussa. Mutta sitä kovaa tietoa ei vain ole olemassa.

Onko aika ulista "game over" kuten pvt. Hudson Aliens-elokuvassa, vai olisiko tälle asiantilalle mahdollista tehdä jotain?

[Vulcaano]

Oikeastaan se on koko kansantauti eikä vain nuorten. Vanhuksilla & aikuisilla tätä on myös, eikös vaan? Tätä ilmiötä hoidetaan eri tavalla kuin 30v sitten, silloin laitettiin kädet silmien eteen eikä kehdattu puhua näistä kipeistä aiheista avoimesti kuten nyt.  Se mikä sieppaa on se että lääketehtaat rikastuvat tämän ilmiön avulla vaikka asiat pitäisi hoitaa ihan eri tavalla 

[Lalli IsoTalo]

Jos psykologit, psykiatrit ja muut tietävät mitä ovat tekemässä, miten mielenterveysongelmat sitten ovat paisuneet näin? Mikseivät he kerro ratkaisuja?

Miksi kukaan ei oikeasti halua kuulla heitä?

Ehkäpä kerron omista kokemuksista nuorena.

Opiskelijabailuissa, rockfestareiden paluujunissa ja sensellaisissa minusta alkoi tuntua siltä, että seuraani hakeutuvat nuoret naiset, jotka ilmoittivat opiskelevansa psykologologiaa, tuntuivat opiskelevan sitä siksi, että he halusivat selvittää oman päänsä ongelmia.

Ehkäpä kerron myös omista kokemuksista työikäisenä: työhönottopsykologia paijaavat minua vastakarvaan.

M, minulla ei ole mitään sinua tai oletettua viiteryhmääsi vastaan. Itse asiassa, olen varsin kiinnostunut psykologiasta.

[Alkuasukas]

Opiskelijabailuissa, rockfestareiden paluujunissa ja sensellaisissa minusta alkoi tuntua siltä, että seuraani hakeutuvat nuoret naiset, jotka ilmoittivat opiskelevansa psykologologiaa, tuntuivat opiskelevan sitä siksi, että he halusivat selvittää oman päänsä ongelmia.

TÄSMÄLLEEN samoja kokemuksia. Psykaa lukivat eniten ne, joilla oli mitä kummallisimpia traumoja.

[stefani]

Hyvinvointi aiheuttaa masennusta epäsuorasti. Ensiksi hyvinvointi tuottaa ylimielisiä kusipäitä. Sitten ylimieliset kusipäät tuottavat masennusta.

[nollatoleranssi]

Nykyisin mielenterveysdiagnoosit ja lääkärikuurit laitetaan niin heppoisin perustein, että en tuota ihmettele. Psykiatreille tuo on myös tietynlaista bisnestä kun saadaan "potilas" altistettua pidempiaikaiselle "hoitokuurille". Tietääkseni potilaiden määrä vaikuttaa myös rahan saamiseen.

Pitäisi ottaa huomioon että millä tavalla näitä laitoksia rahoitetaan ja mikä on tuo rahoituksen vaikutus mm. "potilasmääriin".

[Teropodi]

Nykyään mielenterveysongelmat nuorten keskuudessa ovat 'cool'. Nuorille on entistä tärkeämpää olla erilainen ja saada huomiota, ja kaikenlaisiin mielenterveysongelmiin pyrkiminen on osa sitä. Monet kantavat diagnoosiaan kuin palkintoa.

[stefani]

Ongelman tutkimusta voisi lähestyä siten, että kun jollakulla on havaittavissa masennuksen oireita, niin psykiatrinen terveydenhuolto ottaisikin myös lähipiirin tutkimukseen. Paitsi onkohan tuo jonkun oikeusperiaatteen vastaista? Ehdotan vain, että tuollaista pitäisi miettiä. Ehkä asiat voidaan järjestellä. En vaadi hätäistä oikeusvaltion murentamista, mutta jotain tuollaista pitäisi miettiä. Jotain haastatteluja ja informaation keräämistä elämäntyylistä ja asenteista esim.

Myös korrelaatioita opettajiin pitäisi tarkkailla. Jos joidenkin opettajien kautta tulee enemmän ongelmanuoria kuin toisten, tilastofaktat pitäisi olla julkisen vallan hallussa, ja opettajat kanssa tarkkailun alle.

Tuollaisen kautta voisi ruveta selviämään jotain ongelmien syntymekanisemeista.

Tarkoitin, että miksiköhän heillä ei ole ratkaisuja nyt! Se olisi kuitenkin psykologien tehtävä vähän niin kuin keksiä ratkaisuja. Ennakoin tässä myös sitä, että jotkut varmaan vielä haukkuvat homman keskustelijoita amatööreiksi, jotka luulevat tajuavansa jotain mielenterveysasioista, joten heitän tällaisen näkökulman: Ei ihmekkään, että amatöörit yrittävät keksiä ratkaisuja internet-foorumilla, kun ammattilaiset jättävät tehtävän suorittamatta.

Näitä mielenterveysasiantuntijoitahan on netti, torit, pubit, lehtien palstat ja muutkin mahdolliset alueet täynnä. Sairaaloista ei vaan kuulemma löydy.

Onkohan sairaaloissa sellaisia ihmisiä, jotka ovat ajatelleet samankaltaisia ajatuksia kuin minä äskön? Kuka mahtaisi tietää? Miten kävisi jos oikeasti kysyisimme?

Nauraisivatko ja tuhisisivatko lääkärit ja hoitajat ajatuksilleni, vai nyökkäilisivätkö mukana, että joo tuollaisesta on itsekkin tullut ajateltua?

Partanen näköjään on kuitenkin "samalla puolella" "virallisten tahojen" kanssa. Onkohan se sitten kanssa selvää mikä se "virallinen kanta" on, jonka kanssa fiksut voivat olla samalla puolella?