Onko Eduskunta olemassa vuonna 2020?

[Oami]

Eli laaditun lain epäkohtia ei voisi korjata ilman uutta kansanäänestystä? Tai siis eduskunta voisi tuon rauhoitusajan jälkeen?

Aivan.

Mitä kaikkea muuten menisi kansanäänestykseen? Kuka sen päättäisi?

Mitä tahansa, mistä tehtäisiin kansalaisaloite, joka saisi riittävästi kannatusta. Esimerkiksi 50 000 äänioikeutettua kannattajaa. Tämän lisäksi eduskunta voisi niin halutessaan alistaa minkä tahansa asian kansanäänestykseen.

Perustuslailla voisi silti siinäkin järjestelmässä olla jokin korotettu turva, esimerkiksi niin että perustuslain muuttamiseen tarvittaisiin esim. 2/3:n kannatus.

Entä miten varmistettaisiin, että kansalaisilla on riittävä tieto asiasta äänestettäessä?

Se olisi aloitteen kannattajien ja vastustajien tehtävä miettiä tätä.

Entäpä jos äänestys-% jäisi vaikka 10 prosenttiin?

Ei sillä olisi väliä.

[Oami]

Minusta pitäisi pohtia sitä, että miten eduskunnan toimintaa säätelevää lainsäädäntöä olisi muutettava. Joitain muutoksia pitäisi ehkä tehdä, esimerkiksi ryhmäkuri pitäisi kieltää.

Miten ryhmäkurin käytännössä voisi kieltää? Eihän sitä ole olemassa nytkään.

Se, mikä nykyään on olemassa ja mitä usein ryhmäkuriksi sanotaan, on mahdollisuus siihen, että eduskuntaryhmä voi erottaa keskuudestaan henkilön, josta ei pidä. Pitäisikö tämmöinen kieltää? Toisin sanoen: pitäisikö eduskuntaryhmät pakottaa pitämään koko vaalikauden verran joukossaan henkilöä, josta eivät pidä?

[Ilkka Partanen]

Minusta pitäisi pohtia sitä, että miten eduskunnan toimintaa säätelevää lainsäädäntöä olisi muutettava. Joitain muutoksia pitäisi ehkä tehdä, esimerkiksi ryhmäkuri pitäisi kieltää.

Miten kielletään ryhmäkuri? Jos edustaja äänestää vaikkapa ideologisessa kysymyksessä vastoin puolueensa kantaa, niin mitä virkaa koko aatteellisuudella on, jos sitä vastaan toimimisesta ei seuraa mitään? Lisäksi että tuo seuraamusten kielto on vieläpä lakitekstissä? Kannattaa muistaa että poliitikko edustaa ensimmäisenä puoluettaan, sen jälkeen maakuntaansa, sitten kaupunkiaan ja viimeisenä itseään. Moni politiikkaan ja julkisuuteen päässyt muuttuu kovin omahyväiseksi egoistiksi, jolle tällainen marssijärjestys ei vaan kelpaa, mutta he ajautuvat nopeasti törmäyskurssille niin puolueensa kuin mediankin kanssa.

[Ilkka Partanen]

Entäpä jos äänestys-% jäisi vaikka 10 prosenttiin?

Ei sillä olisi väliä.

Totta ja se ettei sillä ole väliä mikä on äänestysprosentti, pitää ihmiset hereillä asian suhteen. Minullekaan ei koulussa opetettu kovin syvällisesti vaalijärjestelmän toimintaa ja periaatteita, enkä ole ainoa. Nimittäin sellaista ei kerrottu, että jättämällä äänestämättä tuet voittajaa, olipa se kuka tahansa. Järjestelmä on siitä syystä hyvä, että alunperin se on tarkoitettu motivoimaan ihmisiä äänestämään ja kaikkia toimijoita kannattamaan äänestämistä. Ainoat tahot tällä hetkellä jotka hyötyvät yleisestä äänestysaktiivisuuden laskusta ovat kaikki hallituspuolueet, koska niiden kaikkien kannatus on laskussa, joskin pohjakannatus on riittävä pitämään ne kiinni asemissaan. Perussuomalaisia, Keskustaa sekä eduskunnan ulkopuolisia puolueita taas äänestämättä jättävät rokottavat pahemman kerran, koska he eivät ole tyytyväisiä hallituspuolueisiin, mutta jättävät antamatta tukensa tarjolla oleville vaihtoehdoille. Passivoituminen on vallan säilymisen näkökulmasta katsottuna parempi kuin aktiivinen vastustaminen.

Eurovaaleissa meininki on varmasti kohtalaisen asiallista, koska ne vaalit eivät ole toimittajillekaan kuin pakkopullaa. Nyt on rahoituskriisin vuoksi paljonkin mielenkiintoa eurovaaleja koskien, mutta keskustelut tulevat olemaan yhtä puisevia kuin viimeksikin ja vaalit ohitetaan kohtalaisen hiljaisuuden vallitessa.

Eduskuntavaaleissa tullaan näkemään paitsi valtava Sipilä-hype, myös latenttina vuoden päivät maannut ja siten täysin käsittämättömän laajuisena levittäytyvä Soini-bashing. Keskustasta toivotaan suurinta puoluetta maakuntalehdissä ja eräs tärkeimpiä tehtäviä YLEllä, iltapäivälehdillä sekä Hesarilla on estää Perussuomalaisia pääsemästä kiinni toiseksi suurimman saati suurimman puolueen lukuihin. Mark my words, olen täysin varma että näin se menee.

[Sour-One]

Minusta pitäisi pohtia sitä, että miten eduskunnan toimintaa säätelevää lainsäädäntöä olisi muutettava. Joitain muutoksia pitäisi ehkä tehdä, esimerkiksi ryhmäkuri pitäisi kieltää.

Miten ryhmäkurin käytännössä voisi kieltää? Eihän sitä ole olemassa nytkään.

Se, mikä nykyään on olemassa ja mitä usein ryhmäkuriksi sanotaan, on mahdollisuus siihen, että eduskuntaryhmä voi erottaa keskuudestaan henkilön, josta ei pidä. Pitäisikö tämmöinen kieltää? Toisin sanoen: pitäisikö eduskuntaryhmät pakottaa pitämään koko vaalikauden verran joukossaan henkilöä, josta eivät pidä?

Käytännössä kuitenkin on. Puolueiden johto päättää, miten äänestetään. Pari poikkeusta on.

[nollatoleranssi]

Tuosta Sveitsin mallista on jäänyt itselle epäselväksi, että miten ne kansanäänestykset eri asioista päätettäessä hoidetaan?

En ole varma ymmärränkö kysymyksen oikein.

Lähetetään äänioikeutetuille kutsu tulla äänestämään; äänioikeutetut tulevat äänestämään, äänestyslipussa lukee kysymys, äänestäjä kirjoittaa kysymykseen perään kyllä tai ei; äänet lasketaan jne. jne.

Samalla kertaa voidaan kysyä useista eri asioista. Jos jotkut kysymykset ovat keskenään ristiriitaisia, on niiden perässä vielä lisäkysymys "jos kansanäänestyksen vastaus näihin molempiin on kyllä, niin kumman haluat jäävän voimaan".

Ehkä tuo ihmetytti että pidetäänkö äänestyksiä joka kerta yksittäisistä asioista vai äänestetäänkö samalla kertaa useimmista asioista jne. Milloin noita äänestyksiä pidetään ja voidaanko äänestää vaikkapa kaksi kertaa samasta asiasta? (jos kaksi aloitetta samasta aiheesta menee läpi).

Miten myös informoidaan kyseisistä aiheista vai perustuuko tieto siihen miten kansalaiset ovat saaneet aloitteista tietoa?

Tuollainen neuvoa antava kansanäänestyskin voisi olla vaikka useimmista asioistakin paikallaan Suomessakin, vaikka se ei olisikaan lainvoimainen. Tuolla taattaisiin parempi demokratia, kun edustajat eivät voisikaan tehdä omia päätöksiään ohi kansan mielipiteen.

[Sour-One]

Eli laaditun lain epäkohtia ei voisi korjata ilman uutta kansanäänestystä? Tai siis eduskunta voisi tuon rauhoitusajan jälkeen?

Aivan.

Mitä kaikkea muuten menisi kansanäänestykseen? Kuka sen päättäisi?

Mitä tahansa, mistä tehtäisiin kansalaisaloite, joka saisi riittävästi kannatusta. Esimerkiksi 50 000 äänioikeutettua kannattajaa. Tämän lisäksi eduskunta voisi niin halutessaan alistaa minkä tahansa asian kansanäänestykseen.

Perustuslailla voisi silti siinäkin järjestelmässä olla jokin korotettu turva, esimerkiksi niin että perustuslain muuttamiseen tarvittaisiin esim. 2/3:n kannatus.

Entä miten varmistettaisiin, että kansalaisilla on riittävä tieto asiasta äänestettäessä?

Se olisi aloitteen kannattajien ja vastustajien tehtävä miettiä tätä.

Entäpä jos äänestys-% jäisi vaikka 10 prosenttiin?

Ei sillä olisi väliä.

Olisi sulaa hulluutta odottaa 8 vuotta havaittujen lain epäkohtien korjaamiseksi, jos joku ei kerää sitä ennen 50000 nimeä.

Entpäpä ristiriidat muun lainsäädännön kanssa?

[Olli_Johannes]

Toisaalta kun mietin niin nykyinen järjestelmämme on sinänsä toimiva (edustuksellinen demokratia + vallan kolmijako), mutta sukupolvien toimintakulttuuri on luonut systeemiin omanlaisensa kummallisuudet joista uusi poliitikkopolvi ei ole päässyt irti. Konsensuskulttuuri ja perehtymättömyys asioihin ovat erittäin tyypillisiä ilmiöitä, samoin muutosten vastustaminen viimeiseen saakka.

Konsensuskulttuuri ja puoluekuri* ovat seurausta siitä, että puolueet ovat oppineet vuosikymmenten saatossa toimimaan tehokkaammin edustuksellisessa demokratiassa. Puolue tai hallitus jonka äänet hajoaisivat aina eduskunnan äänestyksissä ei pysyisi kauaa vallan kahvassa. Samoin puolue joka poikkeaa liikaa poliittisesta konsensuksesta suljetaan päätöksen teon ulkopuolelle. Myös asioihin perehtymättömyys on yksi edustuksellisen demokratia heikkouksista; kun vaalit käydään eri puolueiden välillä voi politiikassa menestyä mustamaalammalla muita puolueita ja parantamalla oman puolueen julkisuuskuvaa.

Koska konsensus, vallan keskittäminen puoluekurin avulla ym. ovat tehokkaimpia tapoja toimia edustuksellisessa demokratiassa niistä on hyvin vaikea päästä enää irti. Tulevaisuudessa demokratian lisääminen onnistuu luultavasti lähinnä suoran demokratian keinoin.   

  * Koska saman eduskuntaryhmän jäsenet valitaan yleensä samalta listalta on puoluekuri jossain määrin tietty perusteltuakin, mutta äänestäjällä ei ole kovin paljoa valinnan varaa jos joutuu valitsemaan muutaman puolueen virallisen linjan väliltä.

[Oami]

Ehkä tuo ihmetytti että pidetäänkö äänestyksiä joka kerta yksittäisistä asioista vai äänestetäänkö samalla kertaa useimmista asioista jne. Milloin noita äänestyksiä pidetään ja voidaanko äänestää vaikkapa kaksi kertaa samasta asiasta? (jos kaksi aloitetta samasta aiheesta menee läpi).

Esimerkiksi Sveitsissä on äänestyksiä n. neljästi vuodessa, samalla kertaa monista eri asioista.

Jos samasta asiasta äänestetään useita kertoja, viimeinen tulos kumoaa edellisen. Jos samasta asiasta äänestetään useita kertoja yhtä aikaa (mutta hieman eri sisällöllä), on äänestyslipussa lisäkysymys, jolla selvitetään, kumpi aloite jää voimaan jos molemmat menevät läpi.

Miten myös informoidaan kyseisistä aiheista vai perustuuko tieto siihen miten kansalaiset ovat saaneet aloitteista tietoa?

Aloitteen kannattajat ja vastustajat informoivat kansalaisia haluamallaan tavalla ja omalla kustannuksellaan. Todennäköisesti ainakin puolueet käyttävät markkinointikanaviaan hyviksi katsomiensa aloitteiden puolesta ja huonoksi katsomiaan aloitteita vastaan.

Olisi sulaa hulluutta odottaa 8 vuotta havaittujen lain epäkohtien korjaamiseksi, jos joku ei kerää sitä ennen 50000 nimeä.

Ja näitä epäkohtia ei oikeasti huomata ennen kuin se aloite menee kansanäänestykseen? No, jos tällainen laki on oikeasti tärkeä ja sille on silti huonosti muotoiltunakin saatu ne 50 000 nimeä kerättyä, niin kyllä ne samat nimet saadaan sitten kerättyä uudestaankin.

Entpäpä ristiriidat muun lainsäädännön kanssa?

Jos ei-perustuslaki on ristiriidassa perustuslain kanssa, perustuslaki voittaa. Jos kansanäänestyksellä säädetty ei-perustuslaki on ristiriidassa eduskunnan säätämän ei-perustuslain kanssa, kansanäänestyksen tulos voittaa. Jos kaksi kansanäänestyksellä säädettyä lakia on keskenään ristiriidassa, myöhemmin säädetty voittaa. Jos kaksi samaan aikaan pidetyllä kansanäänestyksellä säädettyä lakia on keskenään ristiriidassa, on äänestyslipussa oltava lisäkysymys sen selvittämiseksi, kumpi näistä kahdesta voittaa.

[törö]

Ehkä tuo ihmetytti että pidetäänkö äänestyksiä joka kerta yksittäisistä asioista vai äänestetäänkö samalla kertaa useimmista asioista jne. Milloin noita äänestyksiä pidetään ja voidaanko äänestää vaikkapa kaksi kertaa samasta asiasta? (jos kaksi aloitetta samasta aiheesta menee läpi).

Esimerkiksi Sveitsissä on äänestyksiä n. neljästi vuodessa, samalla kertaa monista eri asioista.

Jos samasta asiasta äänestetään useita kertoja, viimeinen tulos kumoaa edellisen. Jos samasta asiasta äänestetään useita kertoja yhtä aikaa (mutta hieman eri sisällöllä), on äänestyslipussa lisäkysymys, jolla selvitetään, kumpi aloite jää voimaan jos molemmat menevät läpi.

Sveitsissä on pankkitoiminnan ansiosta kukoistava talous ja rauhallinen yhteiskunta. Mikäs siellä on demokratiaa harjoittaa.

Suomessa tuo aiheuttaisi vain ympäri vuoden jatkuvia kiivaita erimielisyyksiä tulonsiirroista, koska kaiken maailman Mugabet ja Kim Jongit eivät jemmaa tänne miljardeja.

[Kalevi Aronen]

No, paikallinen vastaava on Mannerheimin risti.
Jaetaan vain sota-aikana.

Itse asiassa myös rauhan aikana. Paikallinen K-kauppias on sellaisen saanut joskus 80-luvulla. Itse asiasta kuultuna kauppias tästä kertoi. Oli K-ryhmän hallituksessa ja niin edelleen. Nyt jo edesmennyt.

Jos tästä on jollakulla enemmän tietoa, niin ottaisin sen kernaasti vastaan.

[sivullinen.]

Olisi sulaa hulluutta odottaa 8 vuotta havaittujen lain epäkohtien korjaamiseksi, jos joku ei kerää sitä ennen 50000 nimeä.

Vaikka sinä puhuit Oamin ehdottamien Suoran Demokratian rajoitteista, voi kyseisen ilmauksen laajentaa myös ketjun varsinaiseen aiheeseen. Jos eduskunta ei pysty tekemään päätöksiä ja korjaamaan epäkohtia, eikö ole järjettömyyttä ylläpitää sitä? Vähintään mahdollisuus hajoittaa hallitus pitäisi olla olemassa - ja se oli vielä vuosituhannen vaihteessa presidentillä vastaavassa tilanteessa. Voisi siten sanoa eduskunnan elinehtona olleen presidentin laajojen valtaoikeuksien. Jo niiden luoma uhka pakotti hallituksen - siis eduskunnan enemmistön eli eduskunnan - toimimaan. Nyt vain jahkaillaan jahkaillaan ja toivotaan pahan menevän itsestään pois. Paha vaan ei mene pois.

[sivullinen.]

Jälleen on asia edennyt. Tällä kertaa Yle, tuo Eduskunnan tiedotusväline, esitti dokventuresin jälkipuinnissa pohdintaa eduskunnan olemassaolosta. Entinen Tampereen Yliopiston nykyinen Aalto Yliopiston professori Tere Vaden esitti kysymyksen: onko eduskunnalla mahdollista jatkaa? Vastaajana oli ajatushautomo Demoksen Roope Mokka. Vastaus oli, ettei nykyinen eduskunta voi toimia, mutta ei ole mitään vaihtoehtoakaan. Siihen muut vastasivat hyvin hajanaisin ajatuksin valistuneista kuninkaista ja nettivaikuttamisesta Lihattoman Lokakuun kampanjan tapaan. Vaihtoehdoista puhuminen kuitenkin tuntui kiusalliselta, joten aiheesta siirryttiin luontevasti ja nopeasti toiseen eli selittämään miksi nykyinen meno ei voi jatkua ja miten nykyinen järjestelmä ei ole pystynyt menoa muuttamaan. Siinä on keskustelun tila tänään.

Näin siis keskustelua Eduskunnan lopusta pystytään jo käymään asiasta valtakunnallisessa joukkoviestimessä ilman mielisairaaksi leimaantumisen pelkoa. Vielä kymmenen vuotta sitten demokratia, joka siihen aikaan tarkoitti vain ja ainoastaan parlamentaarista demokratiaa eli Eduskuntaa, oli niin itsestään selvä, että sen kyseenalaistaminen olisi johtanut ihmiset käsittämättömän hämmästyksen valtaan. Tästä taas seurauksena olisi ollut pakonomainen kysymyksenasettelun kieltäminen ja esittäjän leimaaminen hulluksi, ja siten rauha omalle vakiintuneelle maailmankuvalle. Nyt siis tilanne on toisin - täysin toisin. Yhteinen ymmärryspohja - "kollektiivinen alitajunta" - on ottanut uuden askeleen. Se ei vielä pysty näkemään vaihtoehtoa nykyiselle, mutta se näkee jo nykyisen tulleen tiensä päähän.

Seuraava askel voisi olla vaihtoehdoista puhuminen. Sitä ei vielä ole tapahtunut. Muutos 2011 puhuu Suorasta Demokratiasta - mutta vain parlamentaristista demokratiaa täydentävänä. Se ei ole vaihtoehto - se on jäsentymätön idean alkio. Kommunisteilla on oma vanha yhteiskuntajärjestyksensä. Taistolaisuus ei myöskään ole vaihtoehto - se on aikansa elänyt. Kiinalainen kommunismi sensijaan kelpaa vaihtoehdoksi - samoin kuin etelä-amerikan uussosialismi. Vuoden sisään aletaan vaihtoehdoista puhua. Ehdotelmia otetaan vastaan tähän ketjuun.

[Ari-Lee]

Vaikka kuinka hyvä tahto ja usko riittäisivät on taustalla myös järjen ja realismin taju. Lalli Isotalo tuolla sen kertoikin mikä Suomi oikeastaan on. Suomi on EU:n jäsen.

Ja jos oikeasti meinaisi tulla kansallismielinen jytky niin pahansuovat voimat mitä löytyy kaikista muista paitsi kahdesta puolueesta tulevat pitämään huolen ettei jytkystä jää mitään iloa.

Jos haluamme säilyttää oman itsenäisen päätäntävallan kansalla on sen eteen myös taisteltava. Suomen Itsenäisyys ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys. Itsenäisyys ei ole pelkkä hieno sana - se sisältää kaiken yksilönvapauden päättää asioista itse vaikka huonostikin toimivalla tavalla.

[Ilkka Partanen]

Jälleen on asia edennyt. Tällä kertaa Yle, tuo Eduskunnan tiedotusväline, esitti dokventuresin jälkipuinnissa pohdintaa eduskunnan olemassaolosta. Entinen Tampereen Yliopiston nykyinen Aalto Yliopiston professori Tere Vaden esitti kysymyksen: onko eduskunnalla mahdollista jatkaa? Vastaajana oli ajatushautomo Demoksen Roope Mokka. Vastaus oli, ettei nykyinen eduskunta voi toimia, mutta ei ole mitään vaihtoehtoakaan.

Docventuresin kommaripojat marssittavat esiin nollatutkijoita, jotka sattuvat aina olemaan heidän kanssaan samoilla linjoilla. Lisäksi vaihtoehtoja kyllä on, tosin niistä kaikki ovat huonompia kuin järjestelmät joiden pohjana on edustuksellinen demokratia. Järjestelmämme ei ole täydellinen, mutta varsin kehityskelpoinen. Siinä voidaan esim. lisätä suoran kansalaisvaikuttamisen mahdollisuuksia.

Seuraava askel voisi olla vaihtoehdoista puhuminen. Sitä ei vielä ole tapahtunut. Muutos 2011 puhuu Suorasta Demokratiasta - mutta vain parlamentaristista demokratiaa täydentävänä. Se ei ole vaihtoehto - se on jäsentymätön idean alkio. Kommunisteilla on oma vanha yhteiskuntajärjestyksensä. Taistolaisuus ei myöskään ole vaihtoehto - se on aikansa elänyt. Kiinalainen kommunismi sensijaan kelpaa vaihtoehdoksi - samoin kuin etelä-amerikan uussosialismi. Vuoden sisään aletaan vaihtoehdoista puhua. Ehdotelmia otetaan vastaan tähän ketjuun.

Miten niin suoran demokratian elementit edustuksellista täydentämässä eivät olisi vaihtoehto? Sehän tarkoittaa nykyisen järjestelmän kehittämistä ja on nimenomaan realistisin vaihtoehto.

[sivullinen.]

Miten niin suoran demokratian elementit edustuksellista täydentämässä eivät olisi vaihtoehto? Sehän tarkoittaa nykyisen järjestelmän kehittämistä ja on nimenomaan realistisin vaihtoehto.

Ensinnäkin se on vain haavekuva - ideanalkio - ilman yhteistä käsitystä mitä sillä tarkoitetaan. Kun Ylen toimittaja "hirvenloikan" jälkeen esitteli Muutoksen ajamaa Suoraa Demokratiaa, nousi äläkkä: Ei, ei, ette tajuu. Suora Demokratia ei mene välttämättä parlamentin yli vaan täydentää sitä. Keksittiin siis uusia merkityksiä lennosta, jätettiin "kehitysmahdollisuuksia" auki - ja lisättiin sanoman epäselkeyttä. Tarkoittaako Suora Demokratia sitovia kansanäänestyksiä? On kaksi mielipidettä ja kaikki siltä väliltä. Todellinen sika säkissä ostos.

Toiseksi, jos Suora Demokratia on vain nykyisen kehittämistä, se ei ole vaihtoehto nykyiselle. Vielä pahempaa on, ettei nykyistä mallia olisi tarvetta muuttaa, jos se kykenisi päätösten toimeenpanoon. Mutta se ei kykene. Siksi se ei kykene myöskään kehittämään itseään, kuten epäonnistuneet otakantaa ja kansalaisaloite kokeilut osoittavat.

Lopuksi vielä huomautan Mokan ja Demoksen yleisesti pidetyn kokoomuslaisina ajatushautomoina. Kokoomuksen kommunistisuuteen en ota kantaa.

[Ilkka Partanen]

Toiseksi, jos Suora Demokratia on vain nykyisen kehittämistä, se ei ole vaihtoehto nykyiselle. Vielä pahempaa on, ettei nykyistä mallia olisi tarvetta muuttaa, jos se kykenisi päätösten toimeenpanoon. Mutta se ei kykene. Siksi se ei kykene myöskään kehittämään itseään, kuten epäonnistuneet otakantaa ja kansalaisaloite kokeilut osoittavat.

Nuo kokeilut ovat todella uusia ilmiöitä, eikä vielä ole yksikään kansalaisaloite ollut käsittelyssä. Nykyisen kehittäminen on vaihtoehto siinä missä muutkin vaihtoehdot. Jos sinä haluat jotain täysin erilaista ja lasket ainoastaan ne "vaihtoehdoiksi", niin se on sitten oma asiasi.

Lopuksi vielä huomautan Mokan ja Demoksen yleisesti pidetyn kokoomuslaisina ajatushautomoina.

Missä niitä sellaisina pidetään?

[Lalli IsoTalo]

Lopuksi vielä huomautan Mokan ja Demoksen yleisesti pidetyn kokoomuslaisina ajatushautomoina.

Mihin perustat huomautuksesi?

Systeeminen ajattelu johdattaa muutosprosessit megatrendeistä tarkkoihin ratkaisuihin. Murroskohdissa päättäväisetkin organisaatiot jäävät helposti yhteistyötahojensa ja tuotantoprosessiensa vangiksi. Silloin tarvitaan systeemistä muutosta. Sen tekemiseen Demos Helsinki on erikoistunut.

Kuulostaa tutulta.

Olen systeemiajattelija.

[Emo]

Eduskuntatalosta saadaan ihan mahtavan edustava kokoontumistila somaliryhmille.
Ja on ilmakuutioita, ei ihan heti täyty ilmatila tubibasilleista sun muusta vaikkei vapaaehtoisissa terveystarkastuksissa olisikaan tullut käytyä.

[Marija]

Suomessa täit ovat niin levinneet, että jopa telkkarissa mainostetaan täishampoita.
Ja kun olisi niin helppoa päivittäin käydä siinä huusin nurkassa olevan suihkun alla.

[alussaolisana]

Eduskunta on olemassa vielä pitkään sen jälkeen, kun se on menettänyt merkityksensä. Syynä tietysti se, että valtaeliitti tarraa asemaansa kaikin voimin ja keinoin ja todelliselle vallalle on hyväksi pitää yllä näennäisdemokratiaa. Itse asiassa luulen, että merkitys ei häviä edes EUn liittovaltiossa, tai kovassa eurodiktatuurissa, vaan se vain muuttuu ja EU antaa jotain paikallista valtaa ko. laitokselle. Ilman eduskuntaa ei ole ammattipolitiikkoja hyvällä palkalla, siksi se säilyy.

[sivullinen.]

Kuntien vapaaehtoisista yhdistymisistä on siirrytty pakkoliitoslain sorvaamiseen. Varmemman takeeksi Keskusta kertoo kumoavansa lain, jos pääsee seuraavaan hallitukseen. Sote ei etene yhtään sen suotuisammin. Kun kerrottiin, ettei uudistus takaa kuntaliitoksista tuttua vähintään viiden vuoden palkallista työsuhdetta ilman työvelvoitetta, niille jotka tulevat irtisanotuiksi, naulattiin viimeinen naula arkkuun. Sen jälkeen kiukkuilijat kaatavat kahvia palaverihuoneen pöydälle tai mölyävät kuin marakatit varmistaakseen täydellisen aikaansaamattomuuden keskiportaassa. Hallituksen mahtikäskyllä sekin voidaan tehdä. Muuten jää tekemättä. Hallituksen saldoksi vaalikaudelta uhkaa jäädä siis nolla -- jollei persujen pitämistä hallituksen ulkopuolella halua laskea saavutukseksi.

Selvin sanoin sanottuna hallitus ei kykene tekemään yhtään mitään, vaikka käynnissä on pahin talouskriisi sitten 1930-luvun. Hallituksen vaihto ei auttaisi mitään; persujen protestiliikekin on lähes kuivunut. Eduskunta ei tee mitään. Kukaan ei tee mitään. Julkisen sektorin vajeen on jo todettu olevan lähes kymmenen miljardia euroa vuodessa ja lisää paljastuu kokoajan. Presidentti on huolissaan julkisen sektorin paisumisesta suhteessa yksityiseen, koska yksityiseltä irtisanotaan minkä ehditään. Professori kertoo televisiouutissa Suomen alkaneen jo muistuttaa suunnitelmataloutta. Demarit vaativat oman johtonsa vaihtoa. Ministerikierrätys tehtiin jo. Se ei auttanut. Kokoomuksella tilanne on vain hitusen vakaampi. Ministeri lähti sieltäkin -- EK:hon, ja toinen pyrkii europarlamenttiin. Hallituksen rivien tiivistämistä vaaditaan televisiouutisissa jatkuvasti tieskenen taholta. Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen on vain vaikea löytää yhteistä näkemystä yhtään mistään -- ihan ymmärrettävistä syistä.

Ei hyvältä näytä. Kertokaa te, miten hallinnon saisi toimivaksi nykyisen vallanjaon pohjalta? En kysy miten eurokriisi ratkaistaisiin tai mistä säästöjä pitäisi etsiä, vaan mikä elin pystyisi sellaisia päätöksiä tekemään? Liittyvätkö kunnat yhteen edes eduskunnan siunaamalla pakkoliitoslailla? Kunnan virkamiehet voivat nostaa hanskat tiskille. Silloin voidaan uhata potkuilla -- joita ei edes voida jo kertaalleen kuntaliitoksia tehneissä kunnissa antaa. Keppiä ei ole käytettävissä. Porkkanaa voidaan käyttää. Jaetaan suunnattomat summat rahaa kunnanjohtajille ja muille ylimmille virkamiehille. Sitä saa selitellä vasemmisto kannattajilleen kauan, eikä julkisen sektorin lisäbonukset taloustuskissa kärsiville porvareillekaan ilman isoa itkua uppoa -- ja sittenkin se auttaa vain yhden askeleen eteenpäin. Sen jälkeen ollaan tukipakettia hakemassa. Sitä hallitus ei itselleen halua tehdä. Se ei voi siis tehdä mitään. Kun ei tee mitään, mitään ei tapahdu.

[Oami]

Otsikon kysymykseen: varmasti on. Sen sijaan mielenkiintoisempi kysymys on, mikä on sen rooli siinä vaiheessa.

[sivullinen.]

Parissa viikossa ehti paljon tapahtua. Kuntauudistus alkaa olla selvä. Kokoomuksen kansanedustaja Eero Lehti sanoi jo ettei kannata enää pakkoliitosehdotusta. Kuntaministeri Henna Virkkunen pyrkii europarlamenttiin pakoon. Demarien ryhmänjohtaja Jouni Bäckman olisi valmis keskustelemaan asian uusiksi. Jäi kuntaliitokset tekemättä. Ilman kuntauudistusta ei varmasti tule Soteakaan. Parin viikon sisällä kuulemme sen varmasti ääneen sanottavan. Uusia säästötarpeita löytyi samana ajanjaksona kolmen miljardin euron edestä. Mitään niille ei voida tehdä. Hallituksen saldo on lähes varma nolla -- ja eduskunnan siinä sivussa sama.

Silti tarvitaan toimia ja muutosta. Tarvitaan uusi hallintoelin. Tosin Oamin kysymys on hyvä. Eduskunta voi jatkaa toimintaansa ilman valtaa vaikka kuinka kauan. Keskustelukerhona se ei mitään haittaa -- jos vain kustannukset saadaan kuriin. Roomassa jatkoi senaatti toimintaansa keskustelukerhona loppuunasti. Viimeiseen kuuteensataan vuoteen sillä ei vain ollut mitään valtaa. Hitlerin Saksassa oli kokoajan valtiopäivämiehiä ja Stalinilla oli oma kansankomissaarien neuvostonsa -- ilman valtaa molemmat. Turhia historiallisia jäänteitä on Suomessa jo nyt paljon, kuten maaherrat. Yksi lisää sopii joukkoon.

[eskonaama]

Itse en jaksa uskoa että meininki tulee hirveästi muuttumaan. Yksikään politiikan piirissä tällä hetkellä itsensä hyvään asemaan pelannut ei halua lähteä ajamaan sellaista muutosta, jossa olisi mahdollista menettää omat etunsa. Tämä paikallinen sulle-mulle toiminta kyllä pitää siitä huolen. Onhan tuo yleisestikin nähty että politiikot ajavat maansa vaikka syvään suohon, kunhan itse ei tarvitse mistään luopua.

[sivullinen.]

Nyt on aivan hurja vauhti päällä yhteiskunnan romahduksessa.

Ensinnä, Joensuun alueen kaikki neljä pientä kunnanvaltuustoa esittivät tänään kielteisen päätöksen. Yksi sentään lupasi jatkaa keskusteluja. Ilman pakkoliitosta ei Joensuussa siten voida edetä. MTV uutisissa kerrottiin virkamiesten jo ryhtyneen passiiviseen vastarintaan ellei suorastaan lainvastaiseen sabotaasiin kieltäytymällä virkatehtävistään.

Toiseksi, kerrottiin korkeiden virkamiesten etsivän jo epätoivoisesti uusia verojen korotuksia räjähtäneen julkisen sektorin vajeen paikkaamiseksi. Työnverotusta ei heidän mielestään voi nostaa, joten ainoa keino on kulutusverojen eli arvonlisäveron nosto. Se tietenkin esitetään säästöinä, kuten on jo tavaksi tullut. Tällä kertaa "alennetusta verokannasta" eräänlaista valtiontukea saavat aiotaan nostaa muiden tasolle. Tarkoittaen lähinnä ruuan arvonlisäveron nostoa. Julkisen sektorin pienentämisestä menojen hillitsemiseksi ei uskalleta ääneen puhua. Niin suuri pelko on Ukrainan kaltaisen kriisin puhkeaminen Suomessa.

Eikä kahta ilman kolmatta. Tänään kerrottiin myös vainoharhaisille hompansseille iloinen uutinen. Valtio suuressa sananvapauden rakkaudessaan on päättänyt lykätä verkkoseurannan laajentamista vähintään puolella vuodella eteenpäin. Virallisesti syyksi mainitaan yksilönvapauden ja sananvapauden rajoittamisesta syntynyt keskustelu, todellinen syy on kyvyttömyys saada verkkovalvontaa toimimaan.

Mietin pitäisikö kuntaliitosten romahduksesta avata oma ketju. Mitä mieltä olette? Minusta niissä ei kuitenkaan ole loppujenlopuksi kyse mistään kuntaliitosten huonoudesta tai uuden ehdotetun kuntarakenteen toimimattomuudesta, vaan yleisestä kapinaliikkeestä hallituksen toimintaa vastaan. Hallitusohjelman pääkohdan romuttuminen kertoo siten hallituksen kyvyttömyydestä toimeenpanna sitä eli hallituskriisistä. Siten kysymys eduskunnan olemassaolosta -- päätösvaltaisena toimielimenä -- on yhä asian ydin.

[sivullinen.]

Kansanedustaja Kääriäinen (kesk).

Hän näkee Kataisen hallituksen olevan "umpikujassa".

- Maan asiat eivät ole hallituksen hallinnassa. Se on surkeaa. Maa tarvitsee hallituksen.

Umpikujassa ollaan. Mutta umpikuja ei katoa eduskuntavaaleilla, eikä hallituksen vaihdolla.

[Kulttuurirealisti]

Kuntauudistus

Tanska jaetaan 98 kuntaan. Nykyinen jako astui voimaan 1. tammikuuta 2007 koko maan kattaneen kuntauudistuksen myötä. Ennen sitä Tanska jaettiin 271 kuntaan.

Miten hitossa muualla pystytään vähentämään kunnat kolmasosaan, mutta Suomessa ei saada asiassa juuri mitään aikaan? Alan menettämään uskon Suomen kykyyn kehittää omaa systeemiään.

[Seal]

Kuntauudistus

Tanska jaetaan 98 kuntaan. Nykyinen jako astui voimaan 1. tammikuuta 2007 koko maan kattaneen kuntauudistuksen myötä. Ennen sitä Tanska jaettiin 271 kuntaan.

Miten hitossa muualla pystytään vähentämään kunnat kolmasosaan, mutta Suomessa ei saada asiassa juuri mitään aikaan? Alan menettämään uskon Suomen kykyyn kehittää omaa systeemiään.

Tanskassa ei ole kepu-mafiaa.

[sivullinen.]

Kepulla on kuntamafiansa. Demareilla AY-mafia. Kokkarit ovat toinen työmarkkinaosapuoli eli EK. RKP:sta tuskin tarvitsee edes sanoa. Vihreät ovat rakentaneet omat ELY- ja ympäristökeskuksensa, jolta ei saa lupaa edes ulkona kusemiseen ilman lahjusta. Kristilliset ja Vasemmistoliitto ovat ainoita vanhoja puolueita ilman epädemokraattista siipeä. Ne ovatkin uskonnolliseen hurmokseen perustuvia liikkeitä.

Persuilla ja Muutos2011 ei ole julkisesti esiintullutta kiristysorganisaatiota -- jos ei Hommaforumin painostavia kannanottoja sellaiseksi lasketa eli ei. Eduskunnassa on siis kaksi puhtoista puoluetta. Niillä ei senpuoleen ole mitään valtaakaan. Valtaa tässä maassa pitävät mafiat.

Politiikka on rikki sanotaan jo televisiossakin. Se on totta. Korjauskeinoja ei ole. Jotkut vielä uskovat ihmeparantumiseen. Jostain pitäisi vain ensin löytää Jeesus. Saa nähdä löytyykö. Kokoomuksesta on taas uusi ministeri -- Jari Koskinen -- karkaamassa vihreämmille apajille.