YLE 2013-04-22: Venäläiset harjoittelivat pommitushyökkäystä - Ruotsi nukkui?

[Masa76]

Tuolla olisi kylänraiteilla kalliilla rahoilla rakennettuja kirjastoja joiden hyllyiltä löytyy metritolkulla esim. historiankirjoja. Niitä lainataan kotiin ilmaiseksi.

Lukisitte nyt vittu niitä joskus. "Saunanlauteilla kuulin..." . 

Tässä ketjussa pomppii silmille niin räikeää neuvostopropagandaa, lapsellista toiveajattelua ja suoraa fantasiaa että näyttöä alkaa tuijottaa pitkällä, tyhjällä katseella. Tätäkö varten maksetaan kallista peruskoulua? Palaan korjaamaan pahimpia väärinkäsityksiä paremmalla ajalla.

[Mika]

Venäjä ei ole koskaan kyennyt pitämään yllä tasavertaisia ja aidosti ystävällismielisiä suhteita naapuriensa kanssa.  Tätä osoittaa sekin, että kaikki sen naapurit (pelkurimaista Suomea lukuun ottamatta) ovat yksi toisensa jälkeen liittyneet Natoon.

On lapsellista ja typerää kuvitella, että tämä olisi jotenkin muuttunut, tai että Venäjä jotenkin palkitsisi Suomen Naton ulkopuolelle jättäytymisestä.  On vain ajan kysymys, koska Suomi on taas vaikeuksissa Venäjän kanssa.  Eikä Suomea silloin auta kukaan.

[Adolf Stege]

Lukisitte nyt vittu niitä joskus. "Saunanlauteilla kuulin..." . 

[Marija]

Eihän sinne mitään kaipausta ole.
Oikea rauhantyö pitää itsestään sen huolen, ettemme sinne takaisin joudukaan.

[Ano Nyymi]

Eihän sinne mitään kaipausta ole.
Oikea rauhantyö pitää itsestään sen huolen, ettemme sinne takaisin joudukaan.

Vähänpä taitaa sitä oikeaa rauhantyötä olla siellä mistä se mahdollinen tuleva sotakin meille tulee, eli Venäjällä.
Jotain epämääräistä vihanlietosntaa länsimaita kohtaan taas on jatkuvasti.

[Parsifal]

Eihän sinne mitään kaipausta ole.
Oikea rauhantyö pitää itsestään sen huolen, ettemme sinne takaisin joudukaan.

Oikeaa rauhantyötä on "si vis pacem, para bellum". Se pitää paikkansa. Aina.

Suojauksen laskeminen hyvän tahdon eleenä ei toimi, kun ollaan tekemisissä roistojen kanssa.

[Marija]

Suojauksen laskeminen hyvän tahdon eleenä ei toimi, kun ollaan tekemisissä roistojen kanssa.

Enhän minä ole mistään suojauksen laskemisesta kirjoittanut! Taivas varjele, en minä hullu ole!
Kirjoitan sivulla 2 mm. näin:

Ei Natoon, vaan enemmän yhteistyötä Venäjän kanssa, muutenkin kuin sotilaallisesti. Vanhaa vihollista ei tulisi nähdä kamalana mörkönä, vaan pikemminkin kumppanina. Mieluummin olen yhteistyössä vanhan vihollisen kuin kulttuurimarxistien kanssa.

Niinkö?

Myös itselläni sama ystävällinen ajatus kuin Johnilla.
Toisaalta kannatan Suomen armeijan vahvistamista, sillä hölmö ei pidä kuitenkaan olla:

Ekaks paras vaihtoehto olisi omat vahvat puolustusvoimat, mutta kun Terijoen hallitus meni korvamerkitsemään puolustusmäärärahat Kreikkalaisille. Olisivat perkeleet vaatineet vaikka Leopardeja, sukellusveneitä, risteilijöitä... vakuuksiksi, mutta ei! Täti tiukka antaa ilmaiseksi!

Kunnollisella maanpuolustuksella emme myöskään houkuta itäisiä lähimmäisiämme kiusaukseen. 

[törö]

Venäjä ei ole koskaan kyennyt pitämään yllä tasavertaisia ja aidosti ystävällismielisiä suhteita naapuriensa kanssa. 

Se on oikeastaan vain hyvä asia. Venäjä on ystävällinen nyt kun Putin on puikoissa, mutta valta tapaa vaihtua ja demokratiassa varsinkin on vaikea ennustaa, mihin suuntaan seuraava alkaa kehittää tilannetta.

Pohjois-Korea olisi luotettava naapuri, sillä kun on nähnyt yhden Kimin, on nähnyt ne kaikki.

[Marija]

Tuolla olisi kylänraiteilla kalliilla rahoilla rakennettuja kirjastoja joiden hyllyiltä löytyy metritolkulla esim. historiankirjoja. Niitä lainataan kotiin ilmaiseksi.

Lukisitte nyt vittu niitä joskus. "Saunanlauteilla kuulin..." . 

Tässä ketjussa pomppii silmille niin räikeää neuvostopropagandaa, lapsellista toiveajattelua ja suoraa fantasiaa että näyttöä alkaa tuijottaa pitkällä, tyhjällä katseella. Tätäkö varten maksetaan kallista peruskoulua? Palaan korjaamaan pahimpia väärinkäsityksiä paremmalla ajalla.

   

[hattiwatti]

Tuolla olisi kylänraiteilla kalliilla rahoilla rakennettuja kirjastoja joiden hyllyiltä löytyy metritolkulla esim. historiankirjoja. Niitä lainataan kotiin ilmaiseksi.

Lukisitte nyt vittu niitä joskus. "Saunanlauteilla kuulin..." . 

Totta, heitin tuollaisen kommentin mainiten selkeästi että on kuulopuhe, koska kiinnostaa jos joku tietää enemmän. Tämä antaa mahdollisuuden juuri SINUN kaltaisillesi paremmintietäjille sitten kertoa aiheesta enemmän. Vaan eipä näy.

Tämä taktiikka toimii usein täällä foorumilla, eli että kun mainitsee kuulleensa jonkun jutun joka on jäänyt mietittyttämään, joku paremmin asiaa tunteva sitten tuo aiheesta tietoja ja referenssejä mikä on homman tarkoitus. Tämä onkin pääasiallisia syitä miksi itse jaksan kirjoitella tänne. Oma tietämys karttuu kun voi testata muilla näkemyksiä.

Mutta pliis, jos sinulla on lisättävää tietoa niin anna vaan palaa! Sen vuoksihan me muutkin täällä kirjoittelemme. Joten jos on jotain kerrottavaa keskusteluihin niin kerro...

[Adolf Stege]

Venäjä ei ole koskaan kyennyt pitämään yllä tasavertaisia ja aidosti ystävällismielisiä suhteita naapuriensa kanssa. 

Se on oikeastaan vain hyvä asia. Venäjä on ystävällinen nyt kun Putin on puikoissa, mutta valta tapaa vaihtua ja demokratiassa varsinkin on vaikea ennustaa, mihin suuntaan seuraava alkaa kehittää tilannetta.

Pohjois-Korea olisi luotettava naapuri, sillä kun on nähnyt yhden Kimin, on nähnyt ne kaikki.

millä tapaa tämä "ystävallisyys" ilmenee? Vainoharhaisella tavallako, että Kaikki on sinun vihollisia. Paitsi...?

[hattiwatti]

Venäjä ei ole koskaan kyennyt pitämään yllä tasavertaisia ja aidosti ystävällismielisiä suhteita naapuriensa kanssa. 

Se on oikeastaan vain hyvä asia. Venäjä on ystävällinen nyt kun Putin on puikoissa, mutta valta tapaa vaihtua ja demokratiassa varsinkin on vaikea ennustaa, mihin suuntaan seuraava alkaa kehittää tilannetta.

Pohjois-Korea olisi luotettava naapuri, sillä kun on nähnyt yhden Kimin, on nähnyt ne kaikki.

millä tapaa tämä "ystävallisyys" ilmenee? Vainoharhaisella tavallako, että Kaikki on sinun vihollisia. Paitsi...?

Kauppasuhteina, jotka konkurssiin vajoavalle Suomelle tärkeä pelastusrengas. Niiden merkitys olisi vähäisempi ellei niitä olisi poliittisesti haluttu edistää, mutta paljon olisi vielä tehtävää. Ehkä joku talousmatemaattisempi voisi vääntää laskelman, mikä olisi Suomen talouden tila ellei niitä olisi varsin määrätietoisesti edistetty. Toki maa itsekin sitä tarvitsee koska infra ja teollisuus yksinkertaisesti lahoaa alta. Mutta totuushan on, että Suomi on käytännössä taloudellisesti riippuvainen siitä että ne paranevat. Näin on myös sanonut kokoomuksen Kimmo Sasi.

Myös Venäläisten turistien massiivinen virta (200 miljoonaa rahaa sisään tänä vuonna) on merkki siitä, että maan Suomi-kuva on tiettyja FSB-mediaoperaatiota lukuunottamatta varsin positiivinen. Sikäläisillä kun on kovin monta muutakin houkuttelevampaa maata joihin matkustaa, jopa sellaisia jossa osataan puhua Venäjää eikä pakkoruotsia mutta tänne kuitenkin tulevat.

Putin on asunut Turussa, koska se oli Pietarin ystävyyskaupunki, ja joillain vierailuilla oli myös Medvedev mukana. Miehen siltä ajalta muistavat tietävät mikä hänen visionsa Suomea kohtaan oli. Se, että tämä maa olisi teknologiareservaatti josta vanhan kauppameiningin tyyliin tuodaan kaikkea mitä maa kipeästi tarvitse modernisaatioonsa, koska lähellä merkittävää keskusta Pietaria ja idänkauppakuvio luotiin jo. Saksan kanssa sama kuvio on pyörinyt myös pitkään, olihan Saksakin Putinin kotimaa ja myös eräs osaamistaan kielistä, ja siksi tästä maasta on myös tehty ihan poliittisen ohjauksen kautta merkittävä teknologian alihankkija Venäjälle - sillä rahalla sitten maksellaan muita euromaita.

[Marija]

Ja Putin on Tverin karjalaisia.
Melkein meidän poika. 

[törö]

Venäjä myy ystävilleen öljyä alennuksella. Jos välit viilenevät niin hinta nousee 10%.

[hattiwatti]

Tämä viesti tuli joskus kirjoitettua vanhaan geopolitiikka ketjuun
http://hommaforum.org/index.php/topic,56058.0.html


Se on syytä ehkä laittaa uudestaan aiheeseen liittyen. Hyvin mielenkiintoinen, koska siinä maan ulkopoliittisen esikunnan edustaja kertoo suoraan valikoidulle yleisölle mikä heidän ulkopoliittinen kuvionsa on. Lähinnä tietenkin keskustelut koskivat ns. Euraasian unioni - projektia.

http://blogs.rediff.com/mkbhadrakumar/2012/10/25/russia-to-be-an-efficient-balancer-in-asia/

It is a pity that I can't recount the free-wheeling, scintillating discussions with the Russian intelligentsia and political elites through the past four days in St. Petersburg and Moscow — because of Chatham House rules. Anyway, I am speechless every time I come here — how much this country has changed since I first lived and worked here in 1975.

I seldom heard a kind word about Vladimir Putin in all these 4 days so far. Our Prime Minister Manmohan Singh should consider himself an extraordinarily lucky man in comparison. Russians are simply reveling in the seamless freedom of expression they currently enjoy, which, when combined with their compulsively brooding nature and their tendency to be self-deprecatory, can inebriate the power of reasoning at times. The "discontent of democracy"?

However, today in Moscow the Chatham House rules were mercifully lifted for a scintillating 2-hour conversation we held — a 50-member group of "Russia watchers" drawn from Europe and the United States, plus China, Japan, India and Iran (including three former prime ministers and one defence minister and a top communist party official) — today with Alexey Pushkov, chairman of the Committee on Foreign Affairs of Russia's State Duma (Parliament).

Pushkov is known to be close to President Vladimir Putin and is an authoritative voice on Russian foreign policy. He is a many-splendoured personality — professor, strategic analyst, journalist and today a politician. In the Russian system, his current position gives him a prominent role in the foreign policy establishment. (We hope to be received by Putin.)   
Pushkov confirmed a trend which I began noticing from Day 1 as soon as I came, namely, that notwithstanding the rhetoric from Moscow, Russia's heart and soul is still with the West, while the East becomes a mere occasional affair, a highly selective engagement. Much of the angst reminds me of a jilted lover — something we all have gone through sometime or the other in our tumultuous life.

Actually, Pushkov devoted almost three-quarters of his talk to Russia's relations with the West, United States in particular.
It was left to a prominent Iranian member of parliament (who is also a member of the Majlis' consultative committee on foreign and security policies) in our group to gently point out toward the end that Pushkov didn't say anything about the SCO or the Arab Spring — and, unsurprisingly,  it was my turn to elicit Pushkov's views on Russia's tryst with Asia. Out of old habit, I kept a verbatim account, which I summarize below:

*** Russian foreign policy in the post-Soviet era has always been about the West. "But a limit has been reached for both sides." Russia's admission to the two most important western institutions — NATO and EU — is not going to be possible. Russia is unwilling to concede its sovereignty and in any case the "returns" for doing so aren't commensurate. There are no "incentives" for Russia to rethink.

***Russia came close to considering membership of NATO, but it is clear that neither side will gain out of Russia's accession. It is a closed chapter now.

*** As for EU, Russia has strengthened its European identity and is already part of the European economic space. But Russia is not a part of "political Europe" or the "military-political Europe". Simply put, Russia has a different political culture and there is a huge ideological difference between Russia and the EU countries.

*** Russia's problem is quintessentially that "there is nowhere to go East", either. There could possibly be an economic dimension to Russia's ties with the East, but "much less" is there in the East in political or military terms. Besides, China with which Russia has close relations has a "relatively free hand" in Asia and, therefore, Russia has settled for bilateral relationship. Neither Russia nor China wants a military alliance to counter NATO; at any rate, such a (Sino-Russian) alliance is neither desirable nor is conceivable.

*** So, at the end of the day, it is all economics with the East — oil, gas, etc.

*** Against this backdrop, a consensus has appeared in Russia that it has no need to go anywhere, and should rather stay put where it is. Eurasia is Russia's "natural habitat". Also, major military potentials are concentrated in Eurasia: US also happens to be a Eurasian power thanks to its alliances with countries like Pakistan or South Korea; most of the conflicts today are on the peripheries of Eurasia, such as Afghanistan and Pakistan. Thus, Eurasia is vital to Russia's interests.

*** How does Russia approach Eurasia? The formation of a Eurasian Union is the principal idea today. The Customs Union has been the first step and it is proving efficient. A country like Kazakhstan, which knows very well where its interests lie, wouldn't be espousing the Customs Union without the conviction that the grouping could be greatly beneficial.

*** The next step is going to be the Common Economic Space, which forms the backbone of the Eurasian Union. There is a lot of skepticism in the West about the Eurasian Union idea but it doesn't perturb Russia. All sorts of things have been said about the euro zone or the imminent fall of the dollar, but events proved otherwise; so will be the case with the Eurasian Union.

*** The key factor here is that Russia should not press its partners with a political union or common currency. "Those things can wait." The Eurasian idea should be approached cautiously and convincingly. A lot can be gained in the economic field.

*** Besides, Eurasian Union "turns Russia into an independent center of attraction for other countries." Much depends of course on how well Russia does economically.

*** Suffice to say, the western perception that "Russia is going toward the East" or is seeking a confrontation with the West is unwarranted. Russian foreign policy has been largely reactive — except, perhaps, on Syria. It is the West which precipitated the current tensions while Russia has not sought confrontation. The war with Georgia was provoked by the West; Russia didn't precipitate it.

*** The root problem is that the West wants Russia to "make it look like the European countries", but Russia has its own character, its ideology, customs, etc. An ideological element is always present in the West's — and the US' — attitude towards Russia, "which is dangerous". The objective should be "a decent cooperative relationship" rather than to make Russia "a carbon copy" of the western countries.

*** Russia is not prescriptive toward the West. Russia didn't ask how come George W. Bush won in 2000 or why Ohio today is so terribly important in an apparently nation-wide election. It is up to the US to have its political or electoral system. But the West is needlessly intrusive and Russia cannot accept it.

*** Post-Soviet Russia began with a clean slate. There was no desire for another Cold War and on the contrary, Russia had a lot of warmth toward the US in the early 1990s. But the result was disappointing; perhaps, Russia expected too much. "Instead of becoming an ally of the US, Russia became an object of US influence."

*** The eastward expansion of NATO was the defining moment in the evolution of Russia's foreign policy ideology. Thus, the present ideology — the "ambition to be an independent player" — was borne out of actual experience. It began in the period of Boris Yeltsin circa 1995. The replacement of Sergei Ivanov as FM with Evgeniy Primakov and the choice of Victor Chernomyrdin rather than Gaidar as PM — although they were apparatchiks — it was Yeltsin's response as a Russian politician who began realizing that the first five years of his presidency "didn't give the desired results".

*** The core problem is the misunderstanding on the part of the West that Russia will "comply". Indeed, "Russia has complied on many things, but not all." Out of this experience this ideology has been born that Russia should be an "independent center of power".

*** Russia is looking for a "balancing role" in Asia. It is no longer a superpower. The Asia-Pacific is becoming "the area" of the 21st century. But it is a hotbed of tensions. Russia fears that an "imbalance can develop" in Asia and "Russia doesn't want to see a single power dominating Asia." The role of an "efficient balancer" is what Russia can and should play in Asia. If Russia tries to exceed that role, "there could be misunderstandings." (This part on Asia was in response to my intervention.)

*** With regard to the Arab Spring, Russia has a cautious approach. Russia is opposed to revolutions; it has had enough of revolutions in its history. The Bolshevik Revolution in 1917 was a "historic mistake". Because of it, "Russia was affected genetically; it was a national tragedy." Therefore, the revolutions in the Middle East should not be viewed from an ideological perspective. The notion of humanitarian intervention should be definitely reconsidered. And foreign powers "should not take moral sides in civil conflicts."

Tää Putinille läheinen heppu siis oli puhumassa:

http://nationalinterest.org/profile/alexey-pushkov

Alexey K. Pushkov is director of the Institute of Contemporary International Studies (ICIS) at the Diplomatic Academy of the Russian Foreign Ministry. He is also author and anchor of a popular political TV-show Postscript. Formerly a speechwriter of Michael Gorbachev, he had a career in diplomacy and mass-media. He is also professor of diplomacy and international relations at the Moscow Institute of International Relations.

[Marija]

Ja muistakaamme kaiken aikaa, että Venäjällä asuu runsainmäärin heimoveljiämme ja -sisariamme!
Tässäkin meillä suomalaisilla on luonnollisia yhteyksiä Venäjänmaalle. 

Siellä asuu sikinsokin venäläistä ja maria ja aunuslaista, Jäämeren rannoilla monenlaista suomalaista ja saamelaista kansaa.

Siis onhan meillä ihan luonnolliset siteet itään, paljon syvemmät ja historiallisemmat kuin esim lännen Ruotsiin. Siksikin hyvät suhteet Venäjän kanssa on meille kansallinen etu.

Suomalais-ugrilaiset kansat

Radio Venäjän Ääni - Suomalais-ugrilaiset kansat: (hei, tää oli hieno löytö!)
   http://finnish.ruvr.ru/tag_4374572/

Radio Venäjän Ääni: http://finnish.ruvr.ru/

[hattiwatti]

Venäjä myy ystävilleen öljyä alennuksella. Jos välit viilenevät niin hinta nousee 10%.

Kuulemani mukaan Suomen saama ystävyysalennus olisi juuri tuo 10%. Ihan vanhojen aikojen muistoksi.

Toki sisältää aina option poistaa tämä alennus, kuten tuossa ylhäällä mainitaankin. Aika rudimentaarista diplomatiaa, mutta kannattaa muistaa että noilla pelisäännöillä tänne hyvinvointivaltio luotiin. Sitten keksittiin Eurostoliitto jossa pääsemme maksamaan toisten maiden velkoja ja ottamaan kaduillemme muusikoiksi ja taskuvarkaiksi toisten maiden rikollisia. Niin se kehitys kehittyy.

[Adolf Stege]

Ja paskat me venäläisille tärkeitä kauppakumppaneita ollaan. 14 tärkein vientimaa 2,2% ja 16 tärkein tuontimaa alle 2% venäjän kokonaistuonnista. Nappikauppiaita korkeintaan.

Sotilaallisesti Suomi kiinnostaa venäjää. Muu on silmänlumetta.

[hattiwatti]

Palataan vielä siihen mitä Alexei Pushkov oli selittänyt Venäjän ulkopoliittisesta linjasta vuosi, pari sitten. Varsinkin yhteen olennaiseen kohtaan.

    *** With regard to the Arab Spring, Russia has a cautious approach. Russia is opposed to revolutions; it has had enough of revolutions in its history. The Bolshevik Revolution in 1917 was a "historic mistake". Because of it, "Russia was affected genetically; it was a national tragedy." Therefore, the revolutions in the Middle East should not be viewed from an ideological perspective. The notion of humanitarian intervention should be definitely reconsidered. And foreign powers "should not take moral sides in civil conflicts."

Itse koin eräänlaisen ahaa - elämyksen tänään kun lueskelin Punaniskan historiikkia miten Tsaarinvenäjän kanssa sotaa käyvä Saksa puski ulkoapäin kaiken mahdollisen avun bolsevikkivallankumouksen syntymiselle, näin itärintama romahti kun maa sen takana ajautui kaaokseen ja merkittäviä osia kuten Suomi ja Baltia pääsivät irtautumaan. Kommunistivallankaappauksen uhka oli monessa maassa läsnä, eniten Weimarin Saksassa mikä loi vastavoimien valtaannousun. Mutta vain Venäjällä tämä tapahtui. Samalla tuli mieleen ylläolevat sanat, joten ne oli pakko laittaa tähän ketjuun uudestaan.

Johtopäätös on se, että vaikka Venäjän asennetta Syyriaan ynnä muuhun pidettiin yleisesti brutaalina, pitää ymmärtää juuri heillä olevan traumaattista kokemusta mitä vallankumoukset tuovat tullessaan. Ja siis ihan suora lausunto myös että Venäjän nykypolitiikkakin vedetään tästä saadun johtopäätöksen mukaan. Lisäksi itseäni on hieman huvittanut maassa koettu hysteriä ns. 'värivallankumouksia' kohtaan jotka ovat kuulemma amerikkalaisten juonia. On totta että varmasti USA on koittanut myötävaikuttaa tiettyihin poliitisiin prosesseihin entisissä neukkumaissa itselleen edulliseen suuntaan mm. rahoituksen kautta. Mutta tietenkään sillä ei ole suurta valtaa. Ja tietenkin kyse on propagandasta. Mutta se mitä tänään keksin että Venäjän hysteriassa aihetta kohtaan kummittelee vanha trauma ulkoapäin ajetun koko maan ja sen sivistyneen luokan tuhonnutta bolsevikkivallankumousta kohtaan. Siksi maan johto suorastaan yliherkkä tälle aiheelle. Julkisesti tätä ei tietenkään voida myöntää, koska neukkupropagandassa vallankumous esitettiin aina kansallisena sankaritekona.

Vaikka moni - ja USAssa yleisesti - näkee Venäjän jonkun sortin Neuvostoliiton jatkeena, todellisuudessa esimerkiksi Putin on ilmoittanut esikuvakseen muuan Stolypinin. Hän oli Tsaarin ohranan palveluksessa ollut agentti joka onnistui toiminnallaan panemaan kylmäksi tai telkien taakse tuhansia bolsevikkejä ja muita vallankumouksen lietsojia. Siksipä Lenininkin kaltainen terrorin lietsoja joutui pakenemaan Suomeen turvapaikkaturistiksi nauttimaan paikallisesta hyysäämisestä mikä muistuttaa valitettavasti tämänkin päivän maahanmuuttopolitiikkaa täällä. Brutaalia ehkä, mutta se oli vähän brutaalimpaa kun tsaarilta loppuivat Stolypinin kaltaiset miehet kesken. Ja se muistetaan, ja myös se että ulkoisilla voimilla oli näppinsä pelissä siinä mitä tapahtui.

Venäjä on kieltämättä hyvin imperialistinen maa, mutta jos sitä haluaa ymmärtää niin siellä pyritään kaiketi palaamaan enemmän Tsaristisen Venäjän perinteisiin ja irtautua vallankumouksen hedelmistä joita ei hyvällä muisteta.

[hattiwatti]

Ja paskat me venäläisille tärkeitä kauppakumppaneita ollaan. 14 tärkein vientimaa 2,2% ja 16 tärkein tuontimaa alle 2% venäjän kokonaistuonnista. Nappikauppiaita korkeintaan.

Kaikki kai tajuavat että kyse on päinvastaisesta, kuinka suuri osuus Venäjän kauppa on Suomessa ja mikä on sen kasvupotentiaali. Toki Euroopan vapaa-kauppa alueen kanssa on enemmän kauppaa mutta tähän liittolaissuhteesen sisältyy myös velvoite maksaa tämän kauppa-alueen maiden velkoja mikä tekee diilistä hieman kyseenalaisen kannattavuudeltaan.

[Marija]

Kun kävin turistivisiitillä Pietarissa, jokiristeilymme ohitti myös tämän kuuluisan, Tsaarin Ohranan päämajan talon, joka sijaitsee osoitteessa Fontanka 16 (Fontanka-joen rantakatu) ja jolla nimellä se yleisimmin tunnetaan.

Suomalaiset kommunistit, "punaiset", käyttävät myös suomalaisesta, sisällissodan "valkoisten"  ja sen jälkeisten vuosien (varsinkin 1920-40-luku) poliisilaitoksesta nimitystä "ohrana". Laillisen virkavallan vastaisessa vihassaan kuulimme heidän propagandassaan myös Tampereen mellakoiden aikana nimittävän kunniakasta poliisilaitostamme nimellä "ohrana"!

[hattiwatti]

Meidän pitää yrittää kaiken aikaa nähdä asiat ja tapahtumat myös venäläisten näkökulmasta. Eivät he useinkaan toimi holtittomasti ja vain ahnehtien, vaan toiminnan taustalla on heidän oman maansa ja kulttuurinsa, myös venäläisortodoksisen uskon puolustus.

Lähdetään siitä, että venäläisillä on aivan erityinen kunnioitus omaa maatansa, kansaansa, kieltään, kulttuuriaan ja uskontoaan kohtaan. Pyhä Venäjänmaa. Pyhä Äiti Venäjä. Venäläiset eivät puhu "isänmaasta", vain äidinmaastaan. Äiti Venäjä on heidät synnyttänyt. Kaikki venäläinen on pyhää. Venäjänmaa on heidät synnyttänyt. Kyseessä on eräänlainen pyhä äitisuhde Venäjän maaperään.

Nimimerkki kelloseppä on joskus kirjoittanut samasta aiheesta ansiokkaasti. Toivoisin hänen kommentaarejaan tännekkin. Ilmeisesti 'mat rossija' ideana on slaavilaisen muinaiskulttuurin sisäänrakennettu matriarkaalisuus, joka ehkä perua Suomalais-ugrilaisilta. Kalevalaisina aikoina sama meininki oli myös täällä.

Hommaforumin nimimerkki Turjalainen on kirjoittanut äiti/isä - Venäjästä varsin hienosti. Näitä juttuja on pakko ymmärtää.

http://turjalainen.blogspot.fi/2011/12/venajasta-ja-sen-sielusta.html

perjantai 9. joulukuuta 2011
Venäjästä ja sen sielusta

Venäjä ei ole kansallisvaltio.Venäjä on valtakunta, imperiumi.

Tämän asian sisäistäminen on nähtävästi monille vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla itsestään selvää. Tai ehkä vain asian sisältä on monille epäselvä.

Venäjä ei ole ensisijassa kansakunta, vaan valtakunta. Venäjä on lähes aina ollut ja on edelleen valtiojärjestelmäkeskeinen, keskusjohtoinen ja imperialistinen konsepti. Venäjän luonne ja idea ei ole olla kansakunta tai kansallisvaltio.

Venäläinen valtio - vaikka onkin aina kriiseissä viime kädessä nojannut venäläisiksi itsensä mieltävän västönosansa isänmaallisuuteen, uskollisuuteen äiti-maata kohtaan sekä kansallisen ylpeyden tunteeseen ja tarpeeseen - ei ole kansallisvaltio. Se ei pyri ajamaan ensisijassa Venäjän kansan tai edes venäläisten etua, vaan valtiovallan ja valtakunnan etua, ja enemmistökansanryhmänsä etua vain silloin, kun se ei ole ristiriidassa valtakunnan tai valtiovallan edun kanssa.Venäjälle ei ole ollut niin väliksi, vaikka se on kohdellut historian saatossa omaa kansaansa kuin orjina, rikollisina ja epäihmisinä, saatika miten se on kohdellut muita. Joskus se on kohdellut muita jopa paremmin kuin omiaan. Valtakunta - 'Dershava' - on kaikki kaikessa.

Venäjän idea on alusta asti ollut olla valtakunta. Vaikka taustalla on historiallisesti vahvana myytti venäläisyydstä ja ortodoksisesta sivilisaatiosta, ytimessä on alusta asti ollut unelma valtakunnasta. Sille on ollut eri nimiä ja määritelmiä: Kolmas Rooma, Neuvostoliitto ja nyt unelma Euraasialaisesta supervallasta. Taustalla on myös Tshingis-Kaanin unelma maailmanvallasta.

Venäjän sielu on sairas. Tämä johtuu siitä, että Venäjää ei ole hallinnut Venäjän oman kulttuurin terveempi perintö eli sen oma henki, vaan vieras valta ja voima. Tämä ilmenee myös siinä, etttä Venäjää ovat aina hallinneet muut kuin venäläiset. Silloinkin kun hallitsijat ovat olleet nimellisesti venäläisiä, heidän taustansa on ollut ei-venäläinen. Sitä ovat hallinneet viikingit, mongolit, saksalaistaustaiset (ja jopa suomalaistaustaiset) tsaarit (Paavali III:n äiti oli suomalainen, ja hän puhui suomea toisena äidinkielenään) ja kommunistit, joista varsinkin alussa suurin osa oli juutalaisia. Tällä hetkellä sitä hallitse mies, jolla on Tverin karjalaiset juuret.

Tämä johtuu osaltaan siitä, että venäläisyys on osittain pakkokeinoin luotu synteesi. Moskova on aina alistanut valloittamansa kansat ja pyrkinyt pakkovenäläistämään ne. Muodollinen ortodoksinen usko ja slaavilainen kansallisidentiteetti sekä kieli ovat olleet tässä valtakunnalle työkaluja, eivät itse tarkoituksellisia päämääriä. Slaaviekspansio alkoi etelän suunnalta. DNA-tutkimusten perusteella arvioidaan, että jopa 40% isovenäläisistä (Venäjää äidinkielenään puhuvista, itseään venäläisinä pitävistä) on kieltään vaihtaneita Keski- ja Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaisia ja Volgan alueen sekä Kaakkois-Venäjän turkinsukuisia kansoja.

Venäjän sielu on ollut pahasti traumatisoinut viimeistään siitä asti, kun Tshingis Kaani ja hänen seuraajansa raiskasivat Venäjän. Tämä tapahtui, paitsi kuvaannollisesti, myös kirjaimellisesti. Jopa 7% ex-Neuvostoliiton asukkaista on suoraan alenevassa polvessa Tshingis Kaanin jälkeläisiä. Kaani poikineen raiskasi aina vihollistensa vaimot ja valloitettujen kylien naiset. Verotus oli hivuttavaa ja verot kerättiin ryöstelemällä ja raiskaamalla. Venäjä ei koskaan onnistunut taistelemaan menestyksellisesti Tshingis Kaania ja mongoleja vastaan, vaan raiskaaminen jatkui vuosisatoja. Tshingis Kaanin haamu hallitsee maata edelleen. Se riivaa Venäjän sielua, eikä sitä ole koskaan vielä onnistuttu manaamaan pois.

Kristittynä asiaa voisi ajatella Venäjän kannalta siten, että sama paha henki, joka riivasi Tshingis Kaania, riivasi myös Iivana Julmaa ja Josif Stalinia.

Moskova on Venäjän Sydän. Se on paikka, jossa Kaanin henki asuu. Moskova oli mongolien vasalli, joka maksoi näännyttävää veroa kaaneille, jottei nämä enää raiskaisi sitä. Siksi Moskova joutui itse raiskaamaan ja ryöstämään omia alamaisiaan mongolien nimessä ja heidän puolestaan. Selvitäkseen kaanien veroista, sen piti myös laajeta, ja alistaa sekä raiskata naapureitaan. Siitä tuli kaanien oppipoika. Ihminen, jolle tehdään pahaa, oppii tekemään pahaa ja myös tekee pahaa muille, ellei käsittele ongelmiaan ja pysty lopulta antamaan anteeksi, tapahtui se sitten hyvityksen saamisen kautta tai ilman.

Kaanit tuhosivat Kiovan ja alistivat Moskovan. Edes Novgorod, joka säilytti muodollisen vapautensa, tai kaanin ottopoika Aleksanteri Nevski, eivät uskaltaneet tai halunneet koskaan taistella heitä vastaan, vaan maksoivat vapaaehtoisesti veroa. Moskova ei uskaltanut pistää hanttiin senkään vertaa, vaikka myöhemmin 1500-luvulla Ivan IV koitti Nevskin pyhimyskronikan uudelleenkirjoituttamalla asian toisin selittää, mikä johtui tataarien vastaisen sodan propagandatarkoituksesta. Tataarien kaanikunnan Moskova alisti, ja senkin se uskalsi tehdä vasta vuosisadat sen jälkeen kun mongolit olivat menneet, eikä heidän paluustaan ollut enää pelkoa. Silloinkin ja siitä asti Moskova on toistanut Kaanin traumaa, ja hakenut hyvitystä, kostoa ja oikeutta tekemällä samoin muille.

Venäjä on valtakunta. Se on imperiumi. Se on keskusjohtoinen, keskitettyyn valtiovaltaan ja mahdolllisimman suuren maa-alueen hallintaan tähtäävä ja pyrkivä mahti. Se ajattelee aina kaikkea turvallisuustrauman kautta, turvallisuuspolitiikka etusijalla; Riskien varalta valmitautuminen ja vielä senkin varmistaminen, vallanhalu, kontrollinhalu, valtapolitiikka, opportunismi ja pahoinpidellyn sielun sekä itsetunnon peittämiseksi rakennettu ylpeä kuori.

Tätä tarkoitan sanoessani, ettei Venäjän idea ei ole olla kansakunta, vaan valtakunta. Jos sen kanssa haluaa tulla toimeen, on muistettava, että se on Valtakunta, jolla on sairas sielu. Venäjää ei voi kohdella normaalina kansallisvaltiona.

Venäjän kanssa tulee toimeen, kun tunnustaa, että se on valtakunta, ja kohtelee sitä valtakuntana. Silloin sen kanssa voi myös olla ystävä. Kunhan muistaa olla varuillaan. 'Dershava' - suurvaltakunta ei kunnioita viime kädessä muuta kuin voimaa. Venäjän kanssa voi olla ystävä, kun ei käännä sille selkäänsä. Tämä tarkoittaa sekä sitä, että loukatusta ystävästä voi tulla pahin vihamies, mutta myös sitä, että käännettyyn selkään voidaan iskeä veitsi.

Jonkun pitäisi olla Venäjän ystävä - Venäjästä riippumatta. Jonkun pitäisi voittaa Venäjän luottamus, mutta pysyä samalla niin vahvana, ettei Venäjä traumassaan niele ystäväänsä. Venäjä tarvitsee terapeutin, jolla on itsellään tarpeeksi vahva asema, ettei terapeutin tarvitse itse pelätä.

[Marija]

Hieno kirjoitus Turjalaisella. Sellaista asiaa, jota en itse noin selkeästi tiennyt.

[hattiwatti]

Edelliseen teemaan, missä koitetaan mennä pintaa syvemmälle pohtimalla Venäjän olemusta sen läpikäymän kulttuurievoluution kautta, sopii täydennykseksi tämä erinomainen artikkeli johon lainaan vain pätkiä.

http://sarastuslehti.com/2013/04/08/peter-turchin-ja-syklinen-historiankasitys/

.....Ekologiassa suhteellisen säännöllisiä syklejä voidaan havaita esimerkiksi joidenkin eläinlajien lukumäärien vaihtelussa. Suomalaisten tuntema esimerkki on tunturisopuli.

Historiatieteessä syklisellä historiankäsityksellä on todellisuudessa varsin pitkä perinne. Syklisen historiankäsityksen viime aikojen vahvasta noususta saadaan kuitenkin kiittää erityisesti venäläistä matemaattista historioitsijaa Peter Turchinia.

Peter Turchin syntyi Neuvostoliitossa vuonna 1957 mutta siirtyi maasta paenneen intellektuelli-isänsä mukana parikymppisenä USA:han, missä suoritti tutkinnon ekologiassa. Turchin toimii professorina Connecticutin Yliopistossa kahdella osastollla – ekokogian ja evoluutiobiologian sekä matemaatiikan. Itse hän mainitsee kuuluisimmaksi julkaisukseen  norjalaisia sopuleita käsittelevän artikkelin, jonka hän teki yhdessä suomalaisten ja ruotsalaisten tutkijoiden kanssa.......

....Turchinin  tärkein käsite asabiyah eli ryhmäkoheesio on lainattu 1300-luvulla eläneeltä islamilaiselta sosiologilta Ibn Khaldūnilta ja Turchinin tutkimus on eittämättä jatkumoa Khaldūnin aloittamalle syklisen historian tutkimuksen perinteelle.....Taloustieteilijä Arthur Laffer, joka on tullut kuuluisaksi verotuksen tason ja siitä saadun hyödyn suhdetta kuvaavasta Laffer-käyrästä, on huomauttanut Khaldūnin keksineen ajatuksen jo ennen häntä.

Peter Turchin käsittelee historian syklejä kolmessa kirjassaan War and Peace and War, Secular Cycles ja Historical Dynamics: Why States Rise and Fall. Kirjoista ensimmäinen esittää Turchinin koko teorian kansantajuisesti ja hyvinkin mukaansa tempaavasti. Mongolien ja venäläisten konflikti 1200-1600-luvuilla, Lännen valtaus ja intiaanisodat sekä Rooman ja germaaniheimojen konflikti käsitellään case studyina. Jälkimmäiset kirjat ja Turchinin perustama lehti Cliodynamics syventävät aihetta. Cliodynamics-lehdessä on käsitelty Turchinin työkaluin myös viimeaikaisia valtioiden romahduksia – mm. volume 3-1 käsitteli Afganistanin konfliktia.

Turchinin teorian mukaan valtakunnat syntyvät konfliktin kautta. Konflikti luo yhteisössä tarpeen ratkaista yhteisen puolustuksen ongelma, ja se voi ratketa vain sosiaalisen koheesion (asabiyah) kasvun kautta. Yhteishengen on vahvistuttava, vapaamatkustajia on kyettävä rangaistamaan ja yhteisön sisäisten konfliktien on vähennyttävä, jotta yhteisö voi puolustautua. Ne yhteisöt, jotka siinä epäonnistuvat, tuhoutuvat alkuunsa.

Vihollinen demonsioidaan usein niin, että yhteisön jäsen näkee vihollisen jonkinlaisena hirviönä.

Rajaseutu (frontier) on paikka missä sosiaalinen koheesio konfliktin indusoimana kasvaa. Jyrkin konflikti on vahvoilla kulttuurirajoilla (meta-ethnic frontier). Esimerkki kulttuurirajasta oli 1200-1600-luvuilla se metsäseudun ja aukean tasangon raja (steppe frontier), joka kulkee Moskovan eteläpuolella länteen ja itään. Pohjoisessa eli maataloutta ja metsästystä harjoittavia ortodoksikristittyjä, jotka olivat slaaveja ja suomalaisugrilaisia. Etelässä oli kirjava joukko islamiin kääntyneitä paimentolaisheimoja, joita alettiin myöhemmin kutsua yleisnimellä tataarit.

Venäläiset ruhtinaskunnat kärsivät 1200-luvulla kirvelevän tappion tataarien hyökätessä maahan. Kymmenien tuhansien vahvuiset tataariarmeijat hyökkäsivät illan pimeydessä venäläiseen kaupunkiin toisensa jälkeen ja tappoivat niiden asukkaat. Kukin kaupunki taisteli yksinään mongoleja vastaan. Vielä 1100-luvulla Kiovan ruhtinaskunta oli Venäjän sydän, mutta sekin tuhoutui tataarien hyökkäyksen alla. Eurooppalaisessa historian kirjoituksessa puhutaan yleensä Venäjän mongolivallasta, koska islamilainen hyökkäys Venäjälle oli jatkumoa Tšingis-Kaanin mongolivaltion laajentumispolitiikalle.

Mongolivaltaa on Turchinin mukaan eurooppalaisessa historiassa jälkijättöisesti yritetty esittää itämaisen despotian ruumiillistumaksi. Todellisuudessa tataarien armeija ja yhteisö oli äärimmäisen tehokas, motivoitunut ja hyvin koordinoitu joukko yksilöitä. Turchin toteaakin, että jos tuollaista armeijaa johtaisi vain pelolla ja pakolla, se ei toimisi noin tehokkaasti. Armeijan koordinaatio oli sitä luokkaa että illan hämärässä kymmenien tuhansien tataariarmeija pääsi lähelle venäläistä kaupunkia äänettömästi. Joukkoja koordinoitiin lipuilla ja vasta viime hetkellä, hyökkäyksen ja teurastuksen alkaessa, alettiin huutaa.

Mongolien yhtenäisyys laajeni armeijan liikkeistä henkilökohtaiselle tasolle ihmisten välisiin suhteisiin. Ranskan suurlähettiläs William Rubruck  totesi: "Koko maailmassa ei ole tottelevaisempia alamaisia kuin tataarit... Harvoin jos koskaan he herjaavat toisiaan, mutta jos näin käy kiista ei koskaan johda väkivaltaan. Sotia, riitoja, tai väkivaltaa ei ilmene heidän keskuudessaan..." Sosiaalinen koheesio selittää mongolien menestyksen taistelussa kaikkia euraasialaisia heimoja vastaan Unkarista Koreaan.

... Mongolien karakterisointi, joka painottaa heidän kykyään tehdä yhteistyötä, saattaa kuullostaa oudolta. Yhteistyö on kiva sana ja Tshingis Khanin johtamat mongolit eivät olleet missään tapauksessa kivoja. He teurastivat  miljoonia naisia, miehiä ja lapsia ja orjuuttivat miljoonia henkiin jääneitä. He muuttivat tusinoittain varakkaita ja kauniita kaupunkeja raunioiksi ja satojen tuhansien pääkallojen pyramideiksi.

(Turchin, War and Peace and War)

Tataarien voitto ei olisi ollut mahdollinen, jos valtio olisi perustunut pelkkään pakkovaltaan.

-
Vain ryhmät voivat alistaa toisen ryhmän ja kokonaisia yhteiskuntia, ja jotta tämä olisi mahdollista alistavassa ryhmässä on ainakin aluksi vallittava korkea koheesio.

Väite pätee Turchinin mukaan yhtä hyvin 1200-luvun tataareihin kuin 1930-luvun saksalaisiin.

Tataarienkin voittoa seurasi koheesion (asabiyah) lasku – Kultainen Orda jakaantui pienemmiksi Krimin, Astrakaanin, Kazanin ja Siperian kanaateiksi ja kanaatit keskittyivät uusien alueiden valtaamisen sijaan kaupankäyntiin. Ongelmana oli erityisesti kaupankäynnin laatu. Tataarien pääelinkeino oli nimittäin orjien myynti Välimeren muslimimaihin. Orjia metsästettiin laajoin operaatioin ortodoksikristittyjen joukosta. Miljoonia kristittyjä myytiin Krimillä sijaitsevan Caffan kaupungin kautta.

Venäjällä – varsinkin Moskovan eteläpuolella – ihmisten elämä oli muuttunut äärimmäisen vaaralliseksi. 1500-luvulla orjien metsästys vain kiihtyi. Venäjällä alkoi herätä tietoisuus siitä, että "vääräuskoisten" tataarien uhkaa "kristittyjä" kohtaan ei voi voittaa ilman yhteistyötä. Moskovan ruhtinaskunnan ympärille alkoi syntyä uusi Venäjä, joka päätti rakentaa puolustusvyöhykkeen eteläisiä tataareita vastaan Oka-joelle Moskovan eteläpuolelle. Oka-joki oli suhteellisen helposti puolustettavissa, kun kahluupaikat turvattiin linnakkein ja rajalle luotiin partiointijärjestelmä. Syntyi suhteellisen itsenäinen ja suurmaanomistajasta vapaa kasakkaluokka, joka sai maita vastineeksi rajan vartioinnista.

Ongelmat kuitenkin jatkuivat. Toisin päin voi sanoa että mikäli puolustuslinja olisi ratkaissut kaikki ongelmat, ei Moskovan yhteiskunnan olisi tarvinnut ratkaista syvempiä puolustuksen ongelmia eikä sosiaalinen koheesio olisi yhteiskunnassa noussut näiden ratkaisujen myötä.

Ensimmäinen ongelma oli se, että muutama venäläinen ruhtinaskunta sijaitsi Okan puolustuslinjan eteläpuolella. Ilmapiiri Venäjällä oli tataarihyökkäysten myötä muuttunut jo sellaiseksi, että yleinen mielipide edellytti että kaikkia kristittyjä oli suojeltava vääräuskoisten hyökkäyksiltä. Toinen ongelma oli, että väestöä alkoi korkean väestönkasvun myötä muuttaa sisä-Venäjältä puolustuslinjan eteläpuolelle! Sisä-Venäjä oli varsin hierarkkinen yhteiskunta. Maatalousmaa oli suurtilallisten hallussa ja maatonta väestöä – mukaan lukien köyhtyneet aateliset – oli paljon. (Tosin on huomattava, että varsinaista maaorjuutta ei Venäjällä vielä 1500-luvulla ollut.)

Puolustuslinjan eteläpuolella alkoi vaarallinen mutta suurmaanomistajista vapaa rajaseutu. Jokainen mies omisti itse maansa ja oli kykenevä sitä myös itse ainakin jossain määrin puolustamaan. Rajaseudun yhteiskunta oli suhteellisen tasa-arvoinen ja maan puolustamisessa tehtiin yhteistyötä. Oka-joen pohjoispuolisessa Moskovassa ilmapiiri oli muuttunut samaan aikaan sellaiseksi, että rajaseudun kristittyjä lähdettiin auttamaan ja hiljalleen rajaseudun puolustus siirtyi Moskovan velvollisuudeksi. Väestöä siirtyi kuitenkin yhä etelämmäksi. Koska uutta helposti puolustettavaa jokea ei etelämpänä ollut, seuraava puolustusvyöhyke rakennettiin kovemmalla vaivalla etelämmäksi. Eteneminen kohti eteläistä Krimin kanaattia eteni tällä tavalla varmasti mutta hitaasti ja vasta 1700-luvulla tataarivaara oli kokonaan torjuttu.

Kolmas ongelma oli itä. Kazanin kanaatin suunnassa ei ollut luonnollista rajalinjaa ollenkaan. Mutta Venäjä oli yhteisen uhan ja puolustuksen rakentamisen myötä vahvistunut ja Kazanin kanaatti vallattiin lopulta jo 1500-luvulla. Uralin takainen Siperian kanaatti kaatui hieman myöhemmin.

Valtio laajeni myös niin, että muutamat kaikkein suurimman uhan alla olevat eteläiset ruhtinaskunnat alistuivat Moskovan herruuteen vapaaehtoisesti. Myös osa Puolaan kuulunutta Ukrainaa liittyi Moskovaan paremman turvan saamiseksi. Pohjoisimmat venäläiset valtiot kuten Novgorod halusivat edelleen pysyä itsenäisenä, koska tataariuhka ei koskenut suoranaisesti niitä. Moskova valtasi ne lopulta verisissä sodissa.

Moskovan johtama Venäjä oli syntynyt. Turchin antaa Rajaseudulle keskeisen roolin Venäjän synnyssä:

Rajaseutu oli keskeinen tekijä Moskovan kehityksessä. Tasangon nomadien paine muovasi Moskovan instituutiot ja kulttuurin. Ehdotan, että oli olemassa kausaalinen suhde Moskovan rajaseutu-aseman ja sen seikan  välillä että Moskova muuttui keskitetyksi valtioksi, valtion missä eri sosiaaliluokat tekivät yhteistyötä puolustuksessa ja valtion laajentamisessa.

Kun tataariuhka lopulta muskattiin ja tataareista tuli yksi Venäjän vähemmistöistä, koheesiokin alkoi hiljalleen heiketä. Venäjän yhteiskunta muuttui yhä hierakkisemmaksi ja maaorjuus otettiin käyttöön. 1800-luvulle tultaessa Venäjä alkoi todella näyttäytyä itsekin "itämaiselta despotialta".

Siinä missä asabiyahin nousu johti Venäjän valtion syntyyn, asabiyahin lasku voi äärimmäisessä tapauksessa johtaa valtion romahdukseen. Sota johtaa rauhaan ja rauha asabiyahin vähittäiseen laskuun ja valtion heikkenemiseen.  Toisaalta harvoin sosiaalisen koheesion kehitys muodostuu vain yhdestä noususta ja yhdestä vääjäämättömästä laskusta ja romahduksesta.

Rauhantilassa väestömäärä alkaa nousta, työn tarjonta ja vuokramaan kysyntä nousevat, mikä johtaa palkkojen laskuun ja vuokrien nousuun. Tuloerot jyrkentyvät ja sitä myötä myös asabiyah laskee. Mutta kun nälänhätä tai rutto leikkaa ylijäämäväestön, palkat lähtevät taas hiljalleen nousuun ja maavuokrat laskuun. Aateliston tulotaso romahtaa, mikä johtaa epäsuorasti sisällissotiin ja vähentää toisten työllä elävän luokan kokoa. Asabiyah lähtee uuteen nousuun ja valtio uuteen kukoistukseen.

[hattiwatti]

Laitetaan nyt loputkin kun teemaan sopii:

Voiko Turchinin teoriaa soveltaa Suomeen?

Keskityin referaatissani Venäjän syntyyn, vaikka Turchin käsittelee yhtä lailla Keski-Euroopan valtioiden kuten Ranskan syntyä sekä USA:n syntyä. Koska elämme itse rajamaassa, meille mielenkiintoisin case study olisi tietenkin Suomi.

Talvisotaa ja talvisodan henkeä on toki käsitelty intuitiivisesti tavalla, joka muistuttaa varsin paljon Turchinin ja Ibn Khaldunin teoriaa asabiyahista.  Talvisota synnytti aikalaistoidistajien mukaan voimakasta sosiaalisen koheesion kasvua yhteiskunnassa.

Venäjän uhka ei suinkaan alkanut vuonna 1939 vaan oli jatkuvasti läsnä, ja jo ennen sotaa ainakin jotkut suomalaiset ymmärsivät, että sota Venäjää vastaan tulee ennemmin tai myöhemmin ja Suomi voi selvitä siitä korkeintaan siinä tapauksessa, että kansakunnan yhtenäisyys palautetaan. Merkittävimpiä näistä näkijöistä olivat maalaisliittolainen Kyösti Kallio, sosialidemokraatit Väinö Tanner ja Miina Sillanpää sekä AKS:n Elmo Kaila.

Suomi oli vuonna 1918 itsenäinen mutta hyvin jakautunut. Suomessa oli 20- ja 30-luvulla kaksi kulttuuria ja kaksi kansalaisyhteiskuntaa, jotka suhtautuivat toisiinsa hyvin epäluuloisesti. Työväestöllä oli oma rikas kulttuurinsa – työväentalot, kuorot, työläiskirjailijat, työväenteatterit jne. Pääministeri Kyösti Kallio ymmärsi, että kansa on yhtenäistettävä, niin että ei ole punaisia ja valkoisia vaan isänmaallisia Suomen kansalaisia. Kallio oli hyvin aktiivinen maareformin toteuttamisessa. Maareformin ensimmäinen vaihe – torppien vapauttaminen – sai nimekseen Lex Kallio. Maareformin toisessa vaiheessa (Lex Pulkkinen) palautettiin kiinteistöjä puutavarayhtiöiltä valtiolle, jotta ne jaettaisiin edelleen viljelijöille. Maareformi oli tärkeä turvallisuuspoliittinen toimi. Maata omistava talonpoika – päinvastoin kuin maata omistamaton maalaisproletaari – ei tue sosialistista vallankumousta.

Yllättävämmältä yhtenäisyyden ajajalta voi kuulostaa Akateemisen Karjala-seuran ensimmäinen puheenjohtaja Elmo Kaila. Tosiasia kuitenkin on, että ennen kuin AKS 30-luvulla alkoi ensi sijassa touhuta pelkän Yliopiston suomalaistamisen ja Suur-Suomi -haaveilun kanssa, AKS:n tärkein päämäärä oli voittaa työläinen takaisin isänmaalle. Wikipedia kertoo:
 
Talvella 1919−1920 Kaila alkoi hahmotella uutta toimintaohjelmaa jonka tarkoituksena oli suomalaisten yhdistäminen taisteluun Venäjää ja venäläisyyttä vastaan. Tähän ohjelmaan liittyi myös aiemmin Venäjän keisarikunnan armeijassa palvelleiden tsaarinupseereiden korvaaminen jääkäritaustaisilla upseereilla Suomen armeijassa. Kailan mielestä sota Suomen ja Venäjän välillä oli tulevaisuudessa väistämätön ja sitä ennen piti kansa eheyttää ja puolustusvoimat vahvistaa ja hankkia niille kansan tuki.

Kaila vastusti siksi suojeluskunnissa esiintyvää sosiaalidemokraattien vastaista oikeistosuuntausta ja halusi koota myös työväestöön kuuluvat suomalaiset suojeluskuntien riveihin. Kaila ryhtyikin mielipidemuokkaukseen asiamiesverkkonsa kautta, lisäksi hän vaikutti rivimiesten mielipiteisiin ensin Suojeluskuntalaisen Lehden päätoimittajana 1919–1923 ja sitten Sanan ja Miekan päätoimittajana 1924−1926. Kaila lähestyi poliittisesti myös aiempaa monarkiataistelun aikaista vastustajaansa Maalaisliittoa ja sen johtajaa Santeri Alkiota, samalla tämä uusi ohjelma johti Kailan pesäeroon entisestä tsaarin kenraalista Mannerheimista.

Mikä oli talvisodan aikana syntyneen vahvistuneen asabiyahin eli talviosodan hengen vaikutus Suomen sodanjälkeiseen politiikkaan? Käsittäisin niin, että Suomessa luotiin sodan jälkeen ja aikana monia sosiaalipoliittisia uudistuksia, jotka Ruotsissa onnistuivat vain vasemmistoenemmistön sanelemana. Ensimmäinen murros oli ns. Tammikuun kihlaus vuonna 1940, jossa työnantaja tunnusti SAK:n osapuoleksi työmarkkina-asioissa ja joka oli alku työehtosospimusjärjestelmälle. Syntyi ylipäätään konsensukseksi kutsuttu tapa sopia asioista. Vuonna 1956 kommunismin uhan alla luotiin asuntolainajärjestelmä, jonka tarkoituksena oli tehdä mahdollisimman monta suomalaista asunnonomistajaksi.

Sittemmin varsinkin uusliberaalit ja äärivasemmisto ja suuri osa kansalaismielipiteestä on halunnut nähdä konsensuksen ja jopa talvisodan hengen menneen ajan meininkinä, joka ainostaan hidastaa välttämätöntä muutosta. Osittain näin voi ollakin – ehkä suomalaisten tendenssi nähdä kaikki asiat kielivalinnoista sosialihuoltoon yhteisinä asioina onkin mennyttä aikaa. Ehkä tai ehkä ei.

Toisaalta on esitetty, että Suomi ei enää ole Venäjän uhan alainen, koska Venäjä on aivan erilainen maa kuin Neuvostoliitto, eikä näin ollen sosiaalinen koheesiokaan ole yhtä välttämätöntä kuin ennen. 2000-luvun kehitys Venäjällä osoittaa pitkälti täysin päinvastaista.

Mainitsin aikaisemmin, että jos Oka-joen puolustuslinja olisi ratkaissut kaikki Venäjän pulustuksen ongelmat, Venäjän ei olisi tarvinnut ratkaistakaan sosiaalisen koheesion ongelmaa. Venäjä olisi lakannut jo puolustuslinjan rakentamisen jälkeen olemasta ensi sijassa rajamaa. Samoin jos Suomi olisi Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan tavoin hankkinut Natolta turvatakuut, Suomikin olisi lakannut tehollisesti olemasta rajamaa. Näin ei tapahtunut ja tuskin tapahtuukaan. Suomi pysyy rajamaana ja Suomen on edelleen ratkaistava rajamaan keskeisin ongelma, joka on sosiaalisen koheesion ongelma. Maahamme on lisäksi muuttanut laaja joukko venäläisiä, joita Putinin hallitus haluaa käyttää viidentenä kolonnanaan.

Suomesta ei myöskään tullut rajamaata vasta vuonna 1918, vaan se oli ollut sellainen aikojen alusta saakka. Suomalainen talonpoika oli joutunut ratkaisemaan rajan kirot useaan kertaan Ruotsin vallan aikana ilman jatkuvasti läsnäolevaa Ruotsin armeijaa. Venäläinen lehtimies ja Suomen sotaan 1800-luvun alussa upseerina osallistunut Faddei Bulgarin kuvaa kirjassaan  Sotilaan Sydän, miten savolaiset talonpojat onnistuivat vaikeuttamaan oleellisesti venäläisten etenemistä Savon läpi Pohjanmaan rannikolle. Bulgarin kuvaa suorastaan rakastavan ihailevasti savolaisia sissejä, jotka tuhosivat suurimman osan venäläisten ruokakuljetuksista. Bulgarin ylistää erityisesti luterilaisten pappien, noiden vaatimattomien ja sivistyneiden ihmisten, toimintaa sissitoiminnan johtajina. Talonpoika ja pappi olivat rajamaan kansalaisen arkkityyppejä, joille omien ja vihollisen käsitteet olivat kirkkaat. Aatelisto ja upseeristo saattoivat taistelujen tauottua jopa nauttia yhteisestä päivällisestä venäläisten upseerien kanssa. Aatelistolla ei ollut isänmaata samalla tavoin kuin talonpojalla – aatelinenhan saattoi aina ammattisotilaana tai virkamiehenä siirtyä vieraan palvelukseen. Aatelisto oli kuin nykyajan globaali raha ja plutokraatti, jolla ei silläkään ole isänmaata.

Sosiaalinen koheesio on yksi perusta kansalaisten keskinäiselle luottamukselle, vaikka se joskus voi olla kansalaisten toimeliaisuuden supistajakin.  Sitä on syytä vaalia.

Filosofi Bertrand Russell totesi:

Sosiaalinen koheesio on välttämättömyys, eikä ihmiskunta ole vielä koskaan onnistunut luomaan sosiaalista koheesiota vain rationaalisin argumentein. Jokaisella yhteiskunnalla on kaksi vastakkaista riskiä: yhtäällä luutuminen liian kurin ja perinteisiin jämähtämisen takia ja toisaalla moraalinen turmeltuminen tai ajautuminen vieraan vallan alaiseksi sitä kautta, että yksilökeskeisyys ja yksilön itsenäisyys tekee yhteistyön mahdottomaksi.

[Marija]

Hassua, miten tuo muistuttaakin Euroopan nykyistä tilannetta, myös Suomea.
Islamilaiset jälleen asialla.

Meidän on opittava myös Venäjän historiasta ja nähtävä heidät vaihteeksi kohtalotovereina, ei kauheina vihollisina. Elleivät he itse sellaisiksi ryhdy. Meidän itsemme ei myöskään pidä olla vihollinen heille.

Tällä en sano, etteikö myös aina kaikenvaralta tule "luottaa Jumalaan ja pitää ruuti kuivana", jos nimittäin sillä puolen, tai jopa tällä puolen rajaa joku kansanjohtaja yllättäen menettäisi järkensä.

[Adolf Stege]

Juu. Mainilan laukauksetkin ampui, joku Suomalainen. Että semmosta.

Oli äsken ruotsin puolusvoimain komentaja tv.ssä. Näytti siinä keltaisessa neuleessa aivan Bingoisännältä, kuin uskottavalta puolustusvoimain komentajalta.

[Marija]

Naapuri on jo kuulemma julkisesti tunnustanut, että kyllä ne ensilaukaukset Mainilassa tulivat nimenomaan heidän puoleltaan.

[ruikonperä]

Juu. Mainilan laukauksetkin ampui, joku Suomalainen. Että semmosta.

Oli äsken ruotsin puolusvoimain komentaja tv.ssä. Näytti siinä keltaisessa neuleessa aivan Bingoisännältä, kuin uskottavalta puolustusvoimain komentajalta.

Siis tiesikö apinain komentaja että Mainilan laukaukset ammuttin Suomesta?

[Marija]

Juu. Mainilan laukauksetkin ampui, joku Suomalainen. Että semmosta.

Oli äsken ruotsin puolusvoimain komentaja tv.ssä. Näytti siinä keltaisessa neuleessa aivan Bingoisännältä, kuin uskottavalta puolustusvoimain komentajalta.

Siis tiesikö apinain komentaja että Mainilan laukaukset ammuttin Suomesta?

      (http://www.melle.fi/images/tre_kronor_0611_371.jpg)

Pitääkö noilta kysyä asiaa ruåttiks vaiko afrikaks? Vaikko varmuuenvuoks molemmiks?