Ylioppilaslehden päätoimittaja ja toimittaja kakkasivat housuun bussissa

[John Doe]

Ennen vanhaa kerrottiin tarinaa henkilöstä joka kävi psykiatrilla valittamassa pään sisällä olevasta ongelmistaan.
Vähän ennen sisälle pääsyä paskoi housiinsa ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Ei mennyt kuin muutama tapaamis kerta kun psykiatri suositteli potilaalle eläkettä.
Eläkkeen myöntämisen jälkeen henkilö tehnyt tarpeensa vessassa.

[Malla]

Astetta rankempi juttu olisi ollut, jos neidot olisivat menneet pariksi päiväksi siivomamaan vanhusten kakkoja. Se ei ehkä olisi ollut yhtä lystiä, mutta todellisuutta se olisi ollut.

[L. Brander]

Ennen vanhaa kerrottiin tarinaa henkilöstä joka kävi psykiatrilla valittamassa pään sisällä olevasta ongelmistaan.
Vähän ennen sisälle pääsyä paskoi housiinsa ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Ei mennyt kuin muutama tapaamis kerta kun psykiatri suositteli potilaalle eläkettä.
Eläkkeen myöntämisen jälkeen henkilö tehnyt tarpeensa vessassa.

Tätä se eläkkeelle pääsyn vaikeuttaminen teettää. Nyt kun paskoo housuunsa ja kirjoittaa siitä lehteen, saa toimittajakollegoiden varauksettoman tuen ja vasemmistopoliitikkojen takaamat huippupaikat.

[Vapaaoksa]

En ole vielä päättänyt, uskonko koko juttuun, niin posketon se on. Ettei kyseessä olisi vain harkittu provokaatio. Viikon päästä kirjoittajat tulevat ulos julkisuuteen ilmoittamaan, että tarina olikin kokonaan keksitty ja halusivat vain naureskella ihmisten reaktioille. Pian nähdään.
Toisaalta tämä oli vain light-versio taannoisesta "jumalan teatterin" aivan konkreettisesta paskanheittelystä Oulussa. Sillehän oli jopa kymmeniä todistajia .
Keksisivät jotain uutta.

Epäilen kanssa vastaavaa, en oikein jaksa uskoa jutun olevan totta. Voivat tulevissa numeroissa käsitellä jutun saamaa julkisuutta ja analysoida kommentteja. Sitten voidaan kritisoida  sitä, kuinka turha hömppä jättää tärkeät uutiset taka-alalle tms. ja miettiä miten saada vastaavaa julkisuutta esim. asuntojen hintoihin vaikuttavista tekijöistä, korruptiosta tai muusta vastaavasta. Sekä tietysti sitä, miten mikä tahansa netissäkin julkaistu uutinen menee kansaan täydestä, vaikka mitään todisteita ei ole eikä esitetä.

Vertaa esim. Kreikan pelastuspakettien uutisointiin. Ennen viime eduskuntavaaleja esim. Stubb oli sitä mieltä, että Kreikka voi saada itsensä pian jaloilleen, eikä konkurssi ole väistämätön ja Katainen sanoi, että Kreikan lainoilla tienataan rahaa. Väitteet olivat joko pökerryttävän typeriä tai suoranaisia valheita silloisen tietämyksen valossa, mutta tuntuivat uppoavan kansaan.

Mikäli jutulla on tarkoitus herättää mediakritiikkiä, se voi olla onnistunutkin tekele (ollessaan fiktiota). Aika näyttää

[Kimmo Pirkkala]

-?Vastaan samalla tavalla kuin olen vastannut muillekin kysyjille. Idea lähti toimituksesta. Ja samalla tavalla ärsyttävästi kuin nykytaiteilijat eivät kommentoi omia töitään tai avaa niiden merkitystä, mekin sanomme vain, että jokainen ihminen voi tehdä jutusta oman tulkintansa, Vappu Kaarenoja vastasi Iltalehdelle viikonloppuna.

Jokaisella on vapaus tehdä tulkintansa ja jokaisella on vapaus päättää maksaako tulkittavan jutun tekemisestä mitään vai ei? Eikös niin, Vappu Kaarenoja? Me kaikki haluamme vapautta, anna se myös lukijoille.

[J. Lannan haamu]

Ei tuossa ko. tempauksessa ole mitään ihmettelemistä. Eikä heillä viiraa päässäkään sen enempää, mitä liberalismin vaikutuksen alla olevilla sirkuspelleillä yleensä. Se syy ja motivaatio mikä näitä keskeneräisiä pampuloita ajaa, on vapaus (mahdollisuus). Nykyään tuo porukka elää niin omassa todellisuudessaan, missä kaikki on maksettu, mitään vastuuta ja velvoitteita ole, on vain kilpajuoksu siitä, kuka huvin vuoksi tekee mitä omaperäisimpiä ja erikoisempia asioita. Ja mitä nämä asiat ovat? No niitä, mitä ei olla tehty koska ne ovat olleet ns. epäeettisiä aiheita tai tekoja. Sitten tuli liberalismi, joka tukee hyvin suomalaista individualismia ja amen, kaikki oli mahdollista. On vain niin sääli, että kun heillä on kaikki avaimet ja keinot ja rahat käytössä, niin tuollainen tuotos on se ainut mihin pystytään...

Koska katso kun esitän, mikä muu asia tässä maailmassa (tai maassa) on oikeasti turhempaa kuin tuo noiden teko. Se tehdiin vain ja ainoastaan siksi, koska se on mahdollista. Olisivathan nämä pampulat kyenneet johonkin muuhunkin performanssiin, MUTTA se ei olisi ollut yhtä eriskummallisen mahdollista.

Huono sirkus on saapunut kaupunkiin...ja pelottavinta tässä on se, että se on tullut pitkäksi aikaa...

[törö]

Kommentti: Olisi ollut myös oikeaa kakkajournalismia
Julkaistu: 5.2.2013 16:16

Mitä Ylioppilaslehden kohuttu kakkajuttu kertoo yhteiskunnallisista näkemyksistään tunnetun Ylioppilaslehden nykyjournalismista, pohtii Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Ylioppilaslehti täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlan kunniaksi lehden päätoimittaja Vappu Kaarenoja ja toimittaja Aurora Rämö toteuttivat yhdessä reportaasin, jossa he tahallaan ulostivat housuihinsa bussimatkalla Helsingistä Turkuun. Juhlalehdessä julkaistussa jutussa kuvaillaan hyvin yksityiskohtaisesti, miltä itse ulostaminen tuntuu ja miltä tuntuu istua koko matka kakkaisissa housuissa.

Päätoimittaja ja toimittaja itse eivät ole halunneet mitenkään perustella tempaustaan julkisesti. "Kaikki oleellinen on siinä jutussa", Kaarenoja sanoi IS:lle.

Sosiaalisessa mediassa tempaus on aiheuttanut valtaisan vitsien aallon, mutta kuten asiaan kuuluu, performanssi – oli se sitten totta tai ei – on saanut myös omat ymmärtäjänsä. Esimerkiksi Vihreän langan toimittaja katsoo, että vaikka kakkajuttu edustaakin "epäjournalismia" sillä on seuraustensa ansiosta "samanlaista vaikeasti määriteltävää arvoa kuin mustalla Mannerheimilla". Toimittajan mielestä kiintoisinta onkin reaktio, sillä "reaktio kertoo aina jotain reagoijista".

Tämä ei ole uusi argumentti. Mutta kätevä se on. Sitä ei nimittäin koskaan voi voittaa. Se pitää sisällään ajatuksen, että reagoitpa miten tahansa, se on tavalla tai toisella väärin. Kun käyttää tätä argumenttia, tulee samalla asettaneensa itsensä kaikkien muiden arvioiden yläpuolelle. Muut reagoivat – minä analysoin.

Tässä tapauksessa kuitenkin olisi vain tunnustettava, ettei keisarilla ollut vaatteita. Vaikka kuinka yritetään käännellä ja tulkita, Ylioppilaslehden artikkeli ei ole hieno allegoria yhteiskuntamme tilasta tai provokaatio journalismin rappiosta. Se ei ole mykistävä osoitus siitä, kuinka nuoret toimittajat uskaltavat haastaa ja kokeilla. Se ei ole myöskään mitään kamalaa ja kauheaa. Se on yksinkertaisesti vain harvinaisen huono juttu vailla minkään valtakunnan todellista merkitystä.

Toisinkin olisi voinut olla. Päätoimittaja Kaarenoja on linjannut tekevänsä yhteiskunnallista lehteä. Millä tahansa kriteerillä arvioituna tämä kyseinen artikkeli ei palvele sitä päämäärää. Mutta se olisi voinut palvella – jos miljöö olisi ollut toinen. Yhteiskunnallista ja osallistuvaa journalismia voisi ihan oikeasti tehdä jopa myös kakkaamalla.

Suomessa on tuhansia ja tuhansia vaipoissa makaavia vanhuksia. Jos Kaarenoja ja Rämö olisivat halunneet aidosti herätellä tätä yhteiskuntaa ja panna itsensä peliin, he olisivat voineet testata, miltä tuntuu olla täysin toisten ihmisten armoilla. He olisivat voineet mennä viikoksi palvelutaloon ja kirjoittaa, millaiseksi elämä muuttui. Miltä tuntuu maata tuntikaupalla liikkumattomana sairaalasängyssä ja odottaa, että joku ehtisi auttaa? Miltä tuntuu toivoa, että joku vaihtaisi märät ja kakkaiset vaipat? Miltä tuntuu vain loputtomasti odottaa – koska ei itse enää ehkä edes pysty ilmaisemaan tilaansa?

Mutta Kaarenoja ja Rämö eivät tehneet tätä. Heitä eivät kiinnostaneet muut ihmiset bussissa, saati sen ulkopuolella, vanhainkodeissa. Heitä kiinnosti pelkästään oma, hihii, kakataan housuihin bussissa –tempauksensa. Mitä tämä sitten kertoo yhteiskunnallisista näkemyksistään tunnetun Ylioppilaslehden nykyjournalismista, on hyvä kysymys. Toivottavasti ei mitään.

Ulla Appelsin

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288537903962.html

[nitkunatku]

Ylioppilaslehti täyttää 100 vuotta. Lehden perustaneet, tod. näk. sen ajan  yläluokkaiset porvarit, olisivat varmaan olleet ikionnellisia tästä tempauksesta.

[Nuivanlinna]

Veikatkaas muuten kauanko kestää ennen kuin jompi kumpi noista paskahousuista on hyväsiskojärjestelmän nostamana professuurissa Aalto-yliopistossa?

Kaarenoja on työskennellyt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Aino-lehden päätoimittajana nyt lähes lukuvuoden verran. Hän saapuu meluisaan opiskelijaravintolaan kahvikuppi kädessään.
http://www.helsinki.fi/alumni/kuukauden_alumni/vappu_kaarenoja/page1.html

[Uuno Nuivanen]

Kaarenoja on työskennellyt Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan Aino-lehden päätoimittajana nyt lähes lukuvuoden verran. Hän saapuu meluisaan opiskelijaravintolaan kahvikuppi kädessään ja paskat housuissaan.

[nitkunatku]

Veikatkaas muuten kauanko kestää ennen kuin jompi kumpi noista paskahousuista on hyväsiskojärjestelmän nostamana professuurissa Aalto-yliopistossa?

Kyllä virka aukeaa ennemminkin Kiasman johtokunnasta tms., sillä siellä taisi jopa joskus olla teos, jossa paska pyörii tehosekoittimessa tjsp.

[Kalevi Soilander]

Ulla Appelsin näköjään sanoi kaiken mitä meinasin itse sanoa. Aijai, niin helppoa olisi ollut tehdä tästä oikeasti sankarillinen tempaus, journalismia joka tuo vanhainkodin asukkaiden julman kohtalon suoraan naamalle hajujen kanssa, ja kiitosta olisi tullut kaikkialta Hommafoorumia myöten, mutta ei vaan...

Jos nyt liikennöijä ja Ylioppilaslehden maksumiehet unohdetaan, niin tämähän oli kuitenkin aivan loistava tapaus, tästä kuullaan vielä pitkään. Työpaikallanikin naurettiin kunnolla. Tämä tarjoaa oikein erinomaisen arkkityypin nykyaikaisesta journalismista. Tästä eteenpäin kuka tahansa osaa olla journalisti, ihan kuten kuka tahansa osaa tehdä nykytaidetta, ei siinä mitään apurahoja tai journalistikoulutusta tarvita. Riittää kun vähän vääntää niin johan onnistuu.

Luulen että toimittajaneitosilla saattaa piankin olla vähän samanlainen olo kuin sen kuuluisan housuihin kusemisen kanssa, hetken aikaa lämmittää mutta sitten ei olekaan enää niin hauskaa. Jos he vielä joskus jossain jotain kirjoittavat, niin eiköhän heidät muisteta lähinnä kakkatoimittajina.

[Malla]

P.S.

Ulla Appelsin puhuu taas järkeä. Ihanaa.

On aikoihin eletty, kun ip-lehden päätoimittaja on ainoa, joka uskaltaa sanoa suoraan ja fiksusti. Hyvä että uskaltaa. Ja sanoo.

[Uuno Nuivanen]

Yliopiston käytävillä kun kulkevat, sieltä täältä kuuluu taatusti mystisiä pieruääniä vielä pitkän aikaa. 

[Kalevi Soilander]

Ei hemmetti, katson just Yle Areenalta haastattelua muutaman päivän takaa. Kaarenoja siellä kiteyttää lehden historian nykyisen toimituksen mottoon: "Mitä Ylioppilaslehti edellä, sitä kansa perässä."

Ja: "Tää on silleen hyvä näytön paikka, tässä pääsee näyttämään omaa osaamistaan."

[nitkunatku]

Yliopiston käytävillä kun kulkevat, sieltä täältä kuuluu taatusti mystisiä pieruääniä vielä pitkän aikaa. 

Kyllä naisilla sen verran tapoja on, ettei niitä perinteisiä. Mutta aivopierut... Se, se on asia erikseen.

[P]

"Ylioppilaslehdistön tehtävä on herättää aktiiviseen kansalaisuuteen"

http://yle.fi/uutiset/ylioppilaslehdiston_tehtava_on_herattaa_aktiiviseen_kansalaisuuteen/6481132

Ja aktiivinen kansalaisuus on aktiivista housuun paskantamista bussissa?  Voisivat tehdä sarjan jatkojuttuja, missä toimittaja käy vääntämässä tortut pöksyyn erilaisissa paikoissa. Ylioppilasruokalassa, Kirjastossa, luennolla, kirkossa, synagogassa ja moskeijassa? Ja jos Tarja olisi vielä kutsumassa aktiivisia nuoria toimittelijoita Linnaan, niin itsenäisyyspäivän vastaantotolla. Siinäpä sitä Suomea ja suomalaisuutta dedramatisoitaisiin.

Oikeastaan typyt voisivat epädramatisoida suomalaisuutta, menemällä jutun tekoon vastaanottokeskukseen ja vääntämällä siellä tortut housuunsa. Samoin juttu kuinka ehkäistä puskaraiskauksia kulkemalla voimavaraistava torttu pöksyissä, kultamunalle varattuna yllätyksenä, sopisi sarjaan?

[törö]

Ei hemmetti, katson just Yle Areenalta haastattelua muutaman päivän takaa. Kaarenoja siellä kiteyttää lehden historian nykyisen toimituksen mottoon: "Mitä Ylioppilaslehti edellä, sitä kansa perässä."

Nyt sen voisi kiteyttää "Mitä spurgut edellä, sitä Ylioppilaslehti perässä".

[Goman]

Julkisuuden tavoittelun keinot ylittävät reippaasti minun mielikuvitukseni (se ei tosin ole paljon).

Tuo Ulla Appelsinin analyysi on kyllä hyvä. Mutta sikäli olen eri mieltä , että kyllä nuo tempaukset jotain kertoo yhteiskunnan (henkisestä) tilasta.  Samaa sarjaa 'Jumalan teatterin'  ja  ' kissantappovideoiden' kanssa. Kun mikään ei ole enää mitään, niin vaikuttamisen kicksit täytyy hakea perversioiden avulla. Se on perverssiä.

Mutta eiköhän noilla näytöillä joku taiteen professuuri irtoa... no, kulttuurisihteerin virka ainaskin.

[P]

Astetta rankempi juttu olisi ollut, jos neidot olisivat menneet pariksi päiväksi siivomamaan vanhusten kakkoja. Se ei ehkä olisi ollut yhtä lystiä, mutta todellisuutta se olisi ollut.

Tai kokeilleet, miltä tuntuu maata puolipäivää paskaisissa aikuisten vaipoissa.

[nitkunatku]

Astetta rankempi juttu olisi ollut, jos neidot olisivat menneet pariksi päiväksi siivomamaan vanhusten kakkoja. Se ei ehkä olisi ollut yhtä lystiä, mutta todellisuutta se olisi ollut.

Tai kokeilleet, miltä tuntuu maata puolipäivää paskaisissa aikuisten vaipoissa.

Äläs nyt, eihän se ole koulutusta vastaavaa. So, so! Oletko joskus kuullut, että yliopisto-opiskelijat vaihtaisivat muka vaippoja?!

[P]

Ei hemmetti, katson just Yle Areenalta haastattelua muutaman päivän takaa. Kaarenoja siellä kiteyttää lehden historian nykyisen toimituksen mottoon: "Mitä Ylioppilaslehti edellä, sitä kansa perässä."

Ja: "Tää on silleen hyvä näytön paikka, tässä pääsee näyttämään omaa osaamistaan."

Eli joukolla julkisiin liikennevälineisiin paskomaan alleen?    Sitten raportoida Twitteriin ja FB:kiin.

[Tykkimies Pönni]

Ulla Appelsin näköjään sanoi kaiken mitä meinasin itse sanoa. Aijai, niin helppoa olisi ollut tehdä tästä oikeasti sankarillinen tempaus, journalismia joka tuo vanhainkodin asukkaiden julman kohtalon suoraan naamalle hajujen kanssa, ja kiitosta olisi tullut kaikkialta Hommafoorumia myöten, mutta ei vaan...

Jos nyt liikennöijä ja Ylioppilaslehden maksumiehet unohdetaan, niin tämähän oli kuitenkin aivan loistava tapaus, tästä kuullaan vielä pitkään. Työpaikallanikin naurettiin kunnolla. Tämä tarjoaa oikein erinomaisen arkkityypin nykyaikaisesta journalismista. Tästä eteenpäin kuka tahansa osaa olla journalisti, ihan kuten kuka tahansa osaa tehdä nykytaidetta, ei siinä mitään apurahoja tai journalistikoulutusta tarvita. Riittää kun vähän vääntää niin johan onnistuu.

Luulen että toimittajaneitosilla saattaa piankin olla vähän samanlainen olo kuin sen kuuluisan housuihin kusemisen kanssa, hetken aikaa lämmittää mutta sitten ei olekaan enää niin hauskaa. Jos he vielä joskus jossain jotain kirjoittavat, niin eiköhän heidät muisteta lähinnä kakkatoimittajina.

Minulla on ollut muutama tunti paha olo näiden tyttöjen ja "ymmärtäjien" puolesta. Harvoin mikään onnistuu minua yllättämään mutta tämä tuli kyllä puun takaa suoraan naamaan. En usko että tytöt tai heidän ymmärtäjänsä ovat erityisen sairaita mieleltään mutta heidän maailmankuvansa on aivan s****nan kieroutunut.  Noin kieroutuneeseen maailmankuvaan tarvii olla myös erittäin tyhmä mikä lohduttaa hieman koska se rajaa tämän kierouden suhteellisen marginaalisiin piireihin.

[Machine Head]

Täällähän halvennetaan naissukupuolta

[siviilitarkkailija]

Ulla A on hyvä. Mutta älkää hyvät ihmiset sotkeko yksittäisen ihmisen tekoja kahden ihmisen yhtäaikaa toteuttamaan tekoon. Ovat aivan eri asioita. Yksittäinen teko on ennakoimaton ja ylläytys tekijälleenkin. Ryhmässä tehty on suunnitelmallinen. Kuten vaikka kaikista joukkoliikenteen kimppuun käyneistä sekopääryhmistä voidaan havaita. Oli aseena spray-pullo tai ihmisuloste.


Niille jotka epäilevät kirjoituksen sisällön aitoutta. On todettava että edes televalvontatiedot, samalla hetkellä muualla olevien kaverien valaehtoinen todistus ei pysty muuttamaan sitä että kakantoimittaja Kaarenoja on maailman ainoa vahva auktoriteetti toteamaan ja kertomaan onko häpeäyliopiston valtio-opinopiskelija Kaarenojan houisuissa kakka vai ei. Ihmistä on lähtökohtaisesti uskottava. Kun 100 v ylioppilaskakan päätoimittaja kertoo yksityiskohtaisesti tekemästään sabotaasista joukkoliikennevälineessä, se on uskottava kuvaus tapahtumista joita ilmankin olisin voinut elää. Ja paremmin. Tapahtuman ja sen todistusavoiman kiistäminen epäuskoon vedoten ei ole perusteltua.

[Impivaaranilves]

Yleensä en tämmöstä ole missään sanonut mutta nyt menee yli mun ymmärryksen joten:
Mikäli olisin palstan mode niin tällaiset menisi kokonaan pois, olkootkin uutinen kaikissa tiedotusvälineissä tämä.
Pissat ja kakat kuuluu ihan eri palstoille mun mielestä, sellasille joihin ei tarvisi mun mielestä vahingossa eksyä.

[far angst]

Housuun paskominen saattaa olla ihan (muualta lainaamani) käsikirjan mukainen vaihe urasuunnittelua:

Muutamalla paikkakunnalla vireästi ja joskus melkein selvin päinkin toimiva Raittiusseura Jaloviinan
Ystävät on julkaissut opaskirjasen ammatinvalintaan. Kirjan nimi on "Miten Menestyä Vallan 
Perkeleenkin Hyvin Vailla Lahjoja, Lukematta ja Vaivaa Näkemättä Taiteen Ohdakkeisella ja 
Saamarin Mutkaisella Polulla,  eli pummista proffaksi muutamalla ovelalla tempulla".  

Opaskirjanen julkaistaan netissä heti kun se on saatu haalittua kasaan erilaisista päreistä, 
lautasliinoista, paperinpalasista ja Lasimestari Oton lakanasta, joille kirjanen on kirjoitettu eri 
porukoissa, tilanteissa, promilleissa ja hetken innoituksen vallassa ja juuri innoitushetkellä vallinneen paperipulan tautta.  

Koska aihe on juuri nyt erinomattaisenkin ajankohtainen, julkaistaan kirjasta tämä referaatti opiksi ja
ylösrakennukseksi kaikille niille, joilta parempi paskahuussilukeminen on loppunut.

Kirja osoittaa lukuisin käytännön esimerkein miten Suomessa on selkeä polku lahjattomasta ja
luonnevikaisesta nuorisorikollisesta lahjattomaksi ja luonnevikaiseksi kulttuurisyöttilääksi.  
Ajan puutteen vuoksi, ja koska kankkunenkin on tunkemassa taas päälle, jätetään kirjan tarkempi
analyysi tekemättä ja yhteenvetona esitetään käytännön temput, jotka jolleivät ihan professuuria 
takaa, takaavat kuitenkin jonkun sortin vastikkeettoman kulttuurisyytingin tekijälleen.

Välttämättömät ja riittävät temput kulttuurielätiksi pääsemiseksi ovat seuraavat: 

 1. Kulttuurisyöttilääksi (K) pyrkivän tulee aina pukeutua ja käyttäytyä omituisesti vallan 
     epätoivoon asti muista erottuakseen.

2.  K:n tulee jo kakarasta pitäen kuulua johonkin ultrafasistiseen vasemmistojengiin ja siellä 
     näkyvästi hillua.  Mitä todellisuuspakoisempi jengi on ja mitä kusipäisempiä sen temput, 
     julkilausumat ja touhut ovat, sen parempi K:n tulevaisuudelle.

3.  K:n tulee kaikin keinoin pyrkiä julkisuuteen mahdollisimman kummallisilla tempauksilla.
     Esimerkkinä muistutetaan, että komeljanttariproffaksi pääsee kun teatterissa ymmärtää heitellä
     selvää ihmispaskaa maksavien katselijoiden päälle.  Taideproffaksi pääsee kunhan ymmärtää
     ihailevan katselijajoukon edessä kiduttaa kissan kuoliaaksi ja runkata rääkätyn raadon päälle 
     terhakkaan mällin hyväksi lopuksi.  (Täytyy vain muistaa kutsua tuota harrasteluaan taiteeksi, 
     muuten tulee leivätöntä pöytää)

4.  K:n tulee aina esittää mahdollisimman provokatiivisia temppuja ja tukea muiden 
     kummallisuuksien provokaatioita.  Mitä enemmän kulttuurilystäilyn kustantava ja veroa 
     maksava keskiluokka (s.o. prolet, tavikset, duunimulkut) tempuista kauhistuu, sitä varmemmin 
     ja nopeammin professuuri on K:lle tulossa.  Ja jos ei ihan heti professuuria, ainakin joku muu
     kulttuurivaivaisen homma, jossa duunimulkkujen verorahalla voi harrastella kaikkea kivaa ja 
     suunnitella uusia tempauksia.

5.  Kaikkien tehtyjen temppujen tulee olla mahdottomankin kalliita yhteiskunnalle.  Niiden 
     seurausten jajälkien korjaamisen laskujen tulee ylittää tavallisen duunaripuikon ihanneauton 
     hinta ainakin tuplasti.  Muuten ei provo ole kunnollinen ja johda tekijäänsä kulttuurikalifiksi 
     kulttuuriproletariaatin palvottavaksi.  

6.  K:n tulee keksaista jokin keskiluokan tavisten arvokkaana pitämä asia, josta tulee tehdä 
     jotain  kunnolla rienaavaa, valheellista ja kuohuttavaa.  Totuus vain vahingoittaa kunnon 
     provoa, joten sen ei tule antaa haitata omaa urasuunnitteluaan.  Esimerkkinä mainittakoon, 
     että kun Mannerheimin esittää homona, saa mitaleja, palkintoja, apurahoja ja selkään 
     taputuksia.  Mutta kun Marskin esittää neekerinä, on professuuri taattu muutaman vuoden 
     sisään.  Varsinkin, jos on ymmärtänyt oikeen niimmaan vallan perkeleekskin polttaa rahaa
     marskiprovon tekemiseen.

Nyt sitten vain keksimään raakoja performansseja, niin kulttuurin piikki on ikuisesti auki.  
Tulee muistaa, että kaiken temppuilun tulee kohdistua nimenomaan siihen sakkiin, joka
kulttuuriprovoilun kustantaakin.  

Eli ruokkivaa kättä ei vain tule purra, se on kaluttava vallan luille astikka.

[siviilitarkkailija]

En jaksa uskoa että kakantoimittajat miettivät uraansa ainakaan ihan loppuun saakka. Maailmalla kehitys-huuhaan ympärillä lentelevä Kaarenoja ja Rämö ovat temppunsa jälkeen lentoyhtiöiden mustalla tai ehkä ruskealla listalla. Yhdenkään lentoyhtiön ei kertaikkiaan kannata ottaa moisia tarkoituksella penkkiin paskantavia terroristeja kyytiin kun riskinä on koko koneen ja lennon myöhästelyt, perumiset ja siivouskorvaukset.

[sivullinen.]

Niin, pikkulapsi kätösineen samalle penkille ja kolibakteerit suuhun sormista. kyse on myös hygieniasta ja terveysriskeistä.

Ja palataan taas maan pinnalle sieltä folioavaruudesta. Ei housuun paskomisesta mitään yleistä epidemiaa synny. Ei se tapa ihmisiä. Ei sitä lasketa edes terrorismiksi. Se on ihan sitä mitä se on: housuunpaskomista. Sen "kanssa ihmisiin aikaansaamat tuhot" rajoittuvat samaan luokkaan kuin yksityisautolla 100km ajomatka. Lähetetään nyt autoilijoillekkin samalla mitalla paheksuntaa: Hyi hyi autoilijat. Teidän autoista tulee pikkuhiukkasia ilmaan ja ne haisevat ja tappavat.

Syyllistän samalla mitalla itseänikin. Minun kirjoitukseni ovat pääosin sellaista paskaa, että psykologiseen hoitoon on jo useampi lukija hakeutunut. Toistaiseksi ei mitään itsemurhakulttia - pakko tappaa itseni, etten joudu enempää lukemaan sivullisen paskaa - ei ole todistettavasti ollut. Tosin se on vain ajan kysymys. Kaikkein pahinta on, että vien palstamillimetrejä asiallisilta poliitikoilta, joilla olisi asiallista asiaa kerrottavana. Internetin tilavuuden rajallisuudesta johtuen kenenkään ei pitäisi kirjoittaa yhtään mitään asiatonta. Erityisesti kylmän asiallisilla keskustelupalstoilla kaikki asiattomuudet olisi välittömästi lopetettava.

[sivullinen.]

Analysoin lisää keskustelua kakkakaustista. Teon vaarallisuuden - siis vaarattomuuden - lisäksi korostetaan myös teon kalleutta - siis halpuutta:

Esimerkiksi niitä, jotka pakotetaan kustantamaan tämän paskan (kirjaimellisesti) toimittaminen.

Housuun paskantaminen on varsin halpa huvi. Yhden Kreikan tukipaketin hinnalla jokainen suomalainen voisi paskantaa vuoden ajan joka päivä housuunsa - ihan jokainen. Se ei nimittäin maksa mitään. Artikkelin kirjoittaminen maksaa. Mutta siitä ei tässä ole kyse. Muutenhan kaikki huonot kirjoitukset olisivat samanlaisen kaustin kohteena - ja niitä on todella paljon. Enkä usko edes toimittajien pesettäneen vaatteitaan lehden laskuun pesulassa; uskon heidän itse pesseen likapyykkinsä. Nolla euroa sekin maksaa - Suvaitsijalle ja kaikille ylioppilaskuntaan kuuluville. Nolla euroa. Eduskuntatalon remontin piti maksaa 100 miljoonaa euroa, mutta nykyisen veikkauksen mukaan se maksaa reilusti yli 200 miljoonaa euroa. Sillä rahalla jokainen suomalainen voisi paskantaa vuoden ajan joka päivä housuunsa - ihan jokainen. Se ei nimittäin maksa mitään.