RAKKAUTENI VEPSÄÄ KOHTAAN!!!

[Triple-ADHD]

(http://www.finsk.no/filer/image/10karelen/200811_museumsbygning.jpg)

[Triple-ADHD]

(http://www.finsk.no/filer/image/10karelen/200811_veiskilt.jpg)

[Triple-ADHD]

Vepsän mailla

Vepsäläiset asuvat Venäjän luoteisosissa Äänisen, Laatokan ja Valkeajärven seudulla. Kielen perusteella he kuuluvat itämerensuo malaisiin kansoihin ja ovat siis sukua suomalaisille, karjalaisille ja virolaisille. Muinaisissa slaavilaisissa kronikoissa vep säläisiin viitataan ves-nimellä. Vepsäläiset olivat mahtikansana perustamassa Venäjän valtakuntaa yli tuhat vuotta sitten ja he kävivät vilkkaasti kauppaa niin Skandinavian kuin Bysantinkin suuntaan. Vepsäläiset "katosivat" ennen vuotta 1000. Näin siksi, että venäläiset alkoivat kutsua heitä tsuudeiksi, jolla viitattiin myös kaikkiin suomensukuisiin kansoihin. Suomalaisen kielentutkija A. J. Sjögren "löysi" vepsäläiset uudelleen tutkimusmatkallaan 1824.' Vepsä on itämerensuomalaisista kielistä vanhakantaisin, se on lähinnä kantasuomea. Asuinalueiden perusteella vepsäläiset voidaa n jakaa kolmeen ryhmään. Petroskoin eteläpuolella Äänisjärven rannoilla asuvat äänisvepsäläiset, Ojatti-joen varrelle ovat aset tuneet keskivepsäläiset ja Leningradin alueen eteläosissa, muista erillään asuvat etelävepsäläiset. Jokaisella ryhmällä on oma vepsän kielen murteensa. Murre-erot ovat kuitenkin pieniä, vepsäläiset pystyvät vaivatta seurustelemaan keskenään, olivatpa kot oisin mistä tahansa. Vepsäläiset kutsuvat itseään nimellä veps. Pääosin leipä on vepsäläiskylissä saatu maataloudesta. Lisätuloja hankittiin myös pietarilaisten ruokkimisesta; lihaa, riistaa ja kalaa toimitettiin Pietarin toreille. Miehet elättivät perhettään kausiluonteisilla töillä, savotoissa, rakennustyömailla ja kivilouhimoilla. Näin maataloustyöt jäivät kesäaikaan usein naisten harteille. Vepsän miehet tunnettiin taitavina käsityöläisinä, he olivat puurakentamisen mestareita. Vepsäläiset ovat rakentaneet maailmank uulut Kizhin, Kallioisten, Himjoen ja Yksalan puukirkot Heidän talonsa ovat myös puurakentamisen taidonnäytteitä. Vepsä on kuul uisa myös kivistään, mm. Napoleonin sarkofagi, Leninin mausoleumi ja Moskovan punaisen torin kiveys ovat vepsäläistä kiveä. Aina 1950-luvulle saakka vepsäläiset olivat yhtenäinen kansa, mutta se pirstoutui pakkosiirtojen seurauksena. Kansallinen ja ku lttuurin kehitys (mm, vepsän kielen opetus) oli joutunut vaikeuksiin jo aikaisemmin 1920-1930luvulla. Lukuisten hallinnollisten aluemuutosten takia vepsäläiskylien väliset vanhat tieyhteydet katkesivat ja "perspektiivittömät" kylät tyhjenivät. Ketään ei pakotettu muuttamaan, mutta koulun ja kaupan lakkauttamisen sekä lopulta sähköjen katkaisun jälkeen muuta vaihtoehtoa ei jäänyt jäljelle. Useimmiten talot hylättiin, mutta joskus ne purettiin ja siirrettiin mukana uusiin kyliin. Vepsäläisiä oli 32800 henkeä vuonna 1926, tämänhetkisestä lukumäärästä on vaikea saada tarkkaa tietoa. Arviot vaihtelevat vepsä läisyyden määrittelystä riippuen 12500-30 000 hengen välillä. Pessimistisimmät arvioivat vepsäläisten määräksi 4000-8000. Neuvo stoliiton virallisten tietojen mukaan vepsäläiset katosivat kansojen joukosta kokonaan 1970.

Vepsäläiskyliä vaivaavat samat ongelmat kuin monia Suomenkin syrjäkyliä; nuoret muuttavat taajamiin, tässä tapauksessa Pietariin, koska työtä ei ole. Kyliin jäävät jäljelle vain vanhat mummot. Vepsäläiskylissä vanhoja miehiä tapaa melko harvoin, koska suuri osa heistä kaatui viime sodissa. Heidät heitettiin heti sodan alkuvaiheessa eturintamalle kokemattomina ja lähes ilman aseita. Kolmelle sotilaalle annettiin varustukseksi yksi yhteinen kivääri. Vain harva palasi.

Paluumuuttoakin kyliin tapahtuu sikäli, että varakkaat pietarilaiset hankkivat täältä itselleen kesäpaikkoja kalaisien ja kauniitten järvien rannoilta.

Vepsäläiset kuitenkin edelleen elävät kotikylissään ja ponnistelevat oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämiseksi. Viime vuosina kansallistunne on ollut nousussa, vepsäläisillä on omakielinen sanomalehti ja kirjakielen kehittämiseen ja vaalintaan on kiinnitetty eritytyistä huomiota. Kansan keskuudesta on noussut nuoria äidinkielellään kirjoittavia runoilijoita (mm. Nikolai Abramov) ja ns. vepsäaktivistien joukko. Vepsäläisillä on myös oma lippu.

Kesällä 2003 suomalais-venäläinen, pietarilaisen Kunstkameran ja tamperelaisen Vapriikin retkikunta kiersi vepsäläiskyliä kahden viikon ajan. Matka taittui rämisevällä bussilla hitaasti mutta varmasti, kylät olivat kapeitten, mutkittelevien, kuoppaisten ja erittäin vaikealukuisten teitten takana. Selkä, takamus ja korvat olivat välillä kovalla koetuksella. Perinteisesti kylät sijaitsevat vesireitin varrella, järvien rannoilla, kuvankauniilla paikoilla.

Kauniit maisemat Ladvan tapauksessa tuovat jonkin verran lisätuloja kyläläisille, koska varakkaat pietarilaiset käyvät kylässälinnustamassa ja metsästämässä karhuja. Näillä retkillään he tarvitsevat majoitus- ja ravitsemuspalveluita, joita he ostavat kyläläisiltä.

Vepsäläiskylät näyttävät nykyäänkin suurin piirtein samanlaisilta kuin sata vuotta sitten. Niissä on taidokkaasti valmistettuja, maalaamattomia ja harjakattoisia taloja. Talot ovat kaksiosaisia, rakennuksen toinen pää on talouskäytössä, toinen asuinkäytössä. Pihat ovat puuttomia ja aidattuja, aitauksen sisäpuolella siellä täällä nököttää pitkän kepin päässä linnunpönttö.

Ladvan taloissa lisäelanto valtion maksaman pienen eläkkeen lisäksi saadaan edelleen maanviljelystä, mutta lähinnä maanviljely on sitä, mitä kotitarpeiksi pystytään aidatuilla pihoilla kasvattamaan. Lampaat, kanat, vuohet ja lehmät kiertelevät kylissä vapaina. Tehokkaamman maanviljelyn mahdollisuudet kylissä ovat romahtaneet Neuvostoliiton hajoamisen myötä, silloin hajosivat myös kolhoosit. Pääomaa tehokkaamman maatalouden harjoittamisen aloittamiseen ei ole. Pellot ovat pieniä ja maatalouskalusto vanhentunutta. Entiset kolhoosin puimurit ja traktorit ruostuvat pihoilla ja peltotilkkujen reunoilla käyttämättöminä.

Pisimmän ajan tutkimusretkikuntamme vietti Ladvan kylässä, jossa asuu Kunstkameran tutkija Aleksander Fintshenko. Hän on viimeksi kuluneet viiden vuoden kuluessa on kerännyt huomattavan kokoelman vepsäläistä kansatieteellistä esineistöä. Kesäkuussa 2003 kylässä avautui hänen kokoamansa vepsäläismuseo.

Ladva sijaitsee Keski-Vepsässä ja se on aikanaan ollut suuri kylä. Täältäkin miesväki hupeni sodan aikana saksalaisten tykinruuaksi, nyt kylässä jäljellä on enimmäkseen mummoja. Joitakin lapsiperheitäkin vielä on. Monet talot seisovat tyhjillään, mutta kauppa ja kulttuuritalo ovat vielä jäljellä. Kylässä toimii aktiivinen kuoro ja henkisiä tarpeita tyydyttää pienenpieni vanhasta saunasta tehty tsasouna. Kyläläiset puhuvat edelleen keskenään vepsää, se on perheiden kotikieli. Ladvalaiset ovat kuitenkin täysin kaksikielisiä, vieraan kohdatessaan he vaihtavat keskustelukielen välittömästi venäjäksi.

Itse osallistuin eräänä lauantaina naapuritalossa piirakoitten leivontatalkoisiin, niitä valmistui neljän tunnin kuluessa monia erilaisia. Smetanaa ja voita kului! Onneksi piirakkapulikan käyttö oli ennestään minulle tuttua, joten saatoin pulikoimisen lomassa seurata vanhan emännän ja hänen miniänsä keskustelua. Minulle - vieraalle - puhuttiin kohteliaasti venäjää, mutta keskenään he puhuivat vepsää. Paikka paikoin vepsänkielistä keskustelua pystyi hyvinkin seuraamaan, jos puhe ei ollut nopeatempoista ja aihepiirit käsittelevät pihatöitä tai kotieläimiin ja maataloustöihin liittyviä aiheita.

Koulua Ladvassa ei enää ole, lapset käyvät koulua parinkymmenen kilometrin päässä. Linja-auto Vinnitsasta tulee kahdesti viikossa. Tuoretta leipää kauppaan saadaan vain tiistaisin. Puhelinyhteyttä ulkomaailmaan kylästä ei ole, kylässä on kuitenkin sisäinen puhelinverkko.

Aleksander Finsthenko toimi retkikuntamme oppaana ja yhteyshenkilönä. Hän tiesi nimetä meille parhaat laulajat, hyvämuistiset mummot ja käden taitajat. Hämmästyttävin laulaja oli 88 -vuotias Baba Fenja, joka osasi edelleen itkeä ja olisi laulanut tsastuskoita päivätolkulla.

Ladvan kylässä halkaisee keskeltä pitkä ja kapea järvi. Se tekee monen vanhuksen elämän hankalaksi, koska maata pitkin kylän keskustaan järven takaa kertyy matkaa viitisen kilometriä. Vielä 1970-luvulla järven yli kulki käsikäyttöinen lossi, mutta nyt se on hävinnyt Matka järven yli taittuu usein edelleen haapiolla, joka nykykonstein moottorisahan avustuksella valmistuu oivaksi kulkupeliksi yhden päivän kuluessa.

Kylän elämä tallentui tutkimusretkikunnan kahden viikon oleskelun aikana kuviksi, videoiksi ja ääninauhoiksi. Retkikunta pyrki tallentamaan ja selvittämään sitä, miten vepsäläiset elävät nykyään, miten voi vepsän kieli, mitä he tuumivat tulevaisuudestaan ja mikä on vepsäläinen identiteetti. Työn tulokset ovat tutkailtavina ensi syksynä Vapriikissa avautuvassa näyttelyssä. Näyttely kuuluu Vapriikin suomensukuisia ja Suomen rajojen ulkopuolella asuvia suomalaisia tai suomalaisten läheisiä ja kaukaisia sukulaisia esittelevään näyttelysarjaan, josta aikaisemmin ovat esillä olleet inkeriläiset, nenetsejä esitellyt Kohtaaminen Siperiassa ja Pohjois-Norjassa asuvat kveenit.

Kirjoittaja Marjo-Riitta Saloniemi (os. Mauranen) on Tampereen museokeskus Vapriikin amanuenssi ja näyttelypäällikkö

http://www.repola-seura.org/repolainen/R_29/Vepsanmailla29.html

[Juki]

En sano, etteikö meillä olisi samaa geneettistä perimää jonkun vepsän puhujan kanssa, mutta mitään yhtenäistä suomalais-ugrilaista heimoa ei kerta kaikkiaan ole olemassa. Emme ole samaa heimoa tai kansaa kuin korkeintaan jossakin määrin kulttuurisesti jos kieli lasketaan kulttuurin osaksi ja yleensä lasketaan.

Jos vaikka selvittäisit itsellesi mitä tarkoitetaan yksiköllä "heimo" ennen kuin rupeat huutamaan haukionkala haukionkala.

http://en.wikipedia.org/wiki/Tribe

Ei kai kukaan missään ole väittänyt että itämerensuomalaiset kansat muodostaisivat yhtenäisen heimon?

Ei. Kysymys oli siitä, mikä on heimon (käytetään muuten myös biologisena käsitteenä), kansan tai käytetään sitten vaikka termiä "sukukieltä puhuvien olentojen" geneettinen yhtäläisyys.

[todellisuus]

Onkos tämä Seppo Lehdon tai kenties Väinö Kuisman uusin projekti?

[ttw]

Vepsässä on kunnon pakanahenki nykypäivänäkin. Ja noitia 

http://www.veps.de/Noituus/noituus.htm

[Kami]

Ei. Kysymys oli siitä, mikä on heimon (käytetään muuten myös biologisena käsitteenä), kansan tai käytetään sitten vaikka termiä "sukukieltä puhuvien olentojen" geneettinen yhtäläisyys.

Toisaalta, voidaan myös pohtia sitä onko sillä lopulta merkitystä. Että onko kieli ja kulttuuri lopulta kuitenkin se yhdistävämpi tekijä. Ainakin se on selvärajaisempi ja ymmärrettävämpi. Tunnen sympatiaa esim. virolaisia kohtaan siinä missä "geneettiset tekijät" ovat yleensä melko yhdentekeviä ja saavat tavan ihmisten (kuten minä) keskusteluissa jopa maagisia piirteitä.

[Triple-ADHD]

Vepsäläiset — Pohjolan muinainen kansa

Ennen kuin slaavien asutus saavutti Ilmajärven ja Olhavanjoen ja ensimmäiset viikinkien idänmatkat tehtiin, Laatokan ja Beloozeron (Beloje Ozeron, suom. Valkeajärven) välisellä alueella — vepsäläisten ikivanhoilla asuinalueilla — oli jo olemassa itämerensuomalainen väestö, joka hautasi vainajansa maahan kaivettuihin kuoppiin tai 'kuolleiden taloihin' — mataliin maanpinnalle rakennettuihin hirsisalvoksiin.

Ensimmäisenä (1824) Vepsään tutkimusmatkan tehnyt akateemikko A. J. Sjogren rinnasti vepsäläiset muinaiseen ves'-kansaan, josta on mainintoja goottilaisen munkin Jordaneksen teoksessa (n. 550 jKr.). Siinä mainitaan lisäksi tsuudit, merjalaiset ja mordvalaiset. Järjestys osoittaa, että vesireitti Pohjois-Euroopasta Volgan kautta arabien maihin oli jo tiedossa Euroopassa. Viikinkiaikana wizzi- tai wiz-niminen kansa oli jo hyvin tunnettu: se mainitaan kuuluisassa Adam Bremeniläisen kronikassa (noin v. 1075). Arabialaisten maantieteilijöiden ja kirjailijoi-den teksteissä kerrottiin muinaisvepsäläisten ja Volgan Bolgarian, viikinkiaikaisen kauppakeskuksen, muslimien ja pohjoisten kansojen rajalla sijainneen kaupungin, Bulgarin, välisistä suhteista.

Nestorin kronikan mukaan ves'it olivat Beloozeron ensimmäiset asukkaat. Edelleen kronikka kertoo kuinka ves'it olivat muiden pohjois¬ten heimojen kanssa kutsumassa (v. 862) varjageja (viikinkejä) hallitse-maan maata. Ruhtinas Rurikin veli Sineus tuli hallitsemaan Belooze-roon. Muinaisvepsäläiset olivat kronikkatietojen mukaan voimakkaasti perustamassa Muinais-Venäjää.

Olhavanjoelle syntyi 700-luvun puolivälissä Staraja Ladoga (Vanha Laatokka), saagojen Aldeiguborg, kansainvälisen kaukokaupan tukikoh-daksi ja käsityö- ja aluekaupan keskukseksi. Olhavanjoen kautta viikin-git ja 'russit' kuljettivat etelään aseita, orjia ja turkiksia. Arabien kalifatin maista tuli Muinais-Venäjälle, Suomeen ja Skandinaviaan hopeaa, jota Taskentin läheisyydessä sijainneet kaivokset tuottivat parhaaseen aikaan vuosittain 30 000 kiloa.

Voimakkaasti kehittynyt itäkauppa veti mukaansa paikallisen väes-tön, joka toimitti kauppakeskuksiin ja välittäjille turkiksia. Kaivaukset osoittavat, kuinka jo 780-luvulla Staraja Ladogassa valmistettiin lasihel-miä vaihtotavaraksi arvokkaisiin turkiksiin. Lasi- ja kivihelmet ovatkin koko laajalla pohjoisella alueella suurin löydösryhmä. Idänkauppa suhdanteineen ja tarpeineen muutti pohjoisten kansojen kulttuurin kuvaa. Alkuperäisväestö omaksui vierasperäisen hautamuodon, kum-mun, (kurgaani), ja hautaesineistöön tuli uusia esineitä: taitavasti tehtyjä aseita ja koruja.

Vanhimmat kurgaanit ilmestyivät Laatokan kaaakkoisrannikolle 860-luvulla, pian myös Paša- ja Ojatin jokien alajuoksun alueelle. Näissä kurgaaneissa on vanhan 'kuolleiden talojen' jälkiä: miehille varattu itäinen puoli, naisille läntinen; tulensija ja siihen kuuluvakalusto: kattila, paistinpannu ja hiililapio. Esineistön runsaus kertoo jo tuottavasta turkiskaupasta. 900-1000-luvun haudoista on löydetty suuri määrä miekkoja, keihäänkärkiä ja sotakirveitä, mikä kertoo, kuinka paikallisen väestön keskuudesta on erottautunut aktiivinen, metsästyksessä ja kaupassa menestyvä ryhmä. Tämä kaikki on edistänyt myös paikallista metalliesineiden ja korujen tuotantoa ja käsityön kehittymistä. Tältä alueelta - eniten Paša-joelta - on löytynyt puhtaita skandinaavisia hautoja, joka kertoo, että muinaisvepsäläisten keskuudes-sa asui pysyvästi skandinaaveja: turkisten ostajina ja välittäjinä. Belooze-rossa, kronikan ves'en asuinseudulla, kurgaaneja on vain yksi ryhmä, Kama-joelta. Kurgaanien raja idässä vastaa Itämeren ja Volgan vesistöjen jakajaa: Beloje Ozeron eteläpuolellaTšagoda-joen varrella hautakum-mut ovat muinaisvenäläisiä, kun taas Suda-joen kurgaanit ovat kuulu-neet paikalliselle suomensukuiselle väestölle, joka on omaksunut naapu-teiltaan. kaudan muodon. Vaikutteen antajana on voinut olla myös Laatokan kaakkoisrannikon muinaisvepsäläinen väestö, joiden kulttuu-rissa on paljon rinnakkaisia piirteitä.

Suda-joella kukoisti 500—1200-luvuilla paikallinen muinaisvepsäläi¬nen kulttuuri, jolla oli ollut alusta alkaen kiinteä yhteys Volgan suoma-lais-ugrilaisiin (merjalaisiin, mordvalaisiin ja muromalaisiin) kulttuuri-alueisiin. Tämän väestön hautamuotona oli ollut vielä 900-luvulla 'kuolleiden talo'. Vasta vuosituhannen vaihteessa näihin kulttuureihin oli tullut itämerensuomalaisia vaikutteita. Ainoa arkeologisesti tutkittu asuinpaikka kertoo raudan valmistuksesta ja käsittelystä, metallikorujen ja luuesineiden tuotannosta, kansainvälisen kaupan harjoittamisesta (länsieurooppalaiset rahat, läntistä ja itäistä alkuperää olevat korut ja bolgarialainen keramiikka). Luuaineistosta suurin osa oli majavan luita, mikä kertoo turkiskaupan merkityksestä paikallisessa taloudessa.

Beloje Ozeron ja Seksna-joen vanhimmat tiedossa olevat muinais-jäännökset ovat 800-luvun lopulta ja 900-luvun alkupuoliskolta. Alueen tutkitut asuinpaikat ja maakuoppakalmistot ovat kuuluneet itämeren-suomalaiselle väestölle - ves'lle, eli muinaisvepsäläisille. Myöhemmät 1000-1200-luvun asuinpaikat, joita on jo kolminkertainen määrä, kertovat uudisasukkaiden tulosta.

Slaavien kulttuurista näkyy jälkiä 900-luvulta lähtien, mutta varsi-nainen vaikutus alkaa vasta 1000-luvulta ja silloinkin yhdistyneenä suomalais-ugrilaisiin aineksiin niin korustossa kuin keramiikassakin. Tämän ajan asuinpaikat ja kalmistot olivat kuuluneet pienille 15-40 hengen yhteisöille. Maanviljely on tullut alueelle vuosituhannen vaih¬teessa Novgorodista tulleiden uudisasukkaiden tuomana.

Seksna-joelle syntyi 900-luvulla kaksi isompaa asuinpaikkaa, Beloo-zero yläjuoksulle ja Krutik, 30 kilometriä etelään. Molemmat olivat käsityö- ja kauppakeskuksia sekä kauppateiden valvonta- ja palvelupaik-koja. Beloozeron vanhimmasta kulttuurikerroksesta on löytynyt hirsi-talojen perustuksia ja puulla päällystettyjen katujen sekä niiden reunoil-la olleiden vinopaalutusten jäännöksiä. Paalut ovat perinteellisen suo-malaisugrilaisen aitatyypin vanhimpia esiintymiä. Löytöaineistoon kuuluu raudan, värimetellin, luun ja puun käsittelyn sekä savenvalun jälkiä. Tuontiesineitä on runsaasti: lasihelmiä, joista useat ovat skandi-naavista alkuperää, länsimaisia hopearahoja, skandinaavisia ja itämeren-suomalaisia solkimuotoja, lukkoja; Kama-joelta pronssisilla koristeelli-silla kahvoilla varustettuja tulusrautoja, friisiläisiä kampoja, bysanttisia lasista tehtyjä rannerenkaita, bolgarialaista keramiikkaa ja amforoita Mestamereltä; meripihkaa Itämereltä, saksanpähkinöitä.

1000-luvun ensimmäisellä neljänneksellä muinaisvepsäläinen kau-punki paloi. Sen päälle rakennettu uusi kaupunki 1100— 1200-luvulta oli jo muinaisvenäläinen ja sen asukkaista käytettiin nimeä "belosertsy", valkeajärveläinen. 1300-luvun lopulla kaupungin asukkaat siirtyivät uuteen paikkaan, Beloje Ozeron rannalle, jonne syntyi nykyinen Belo-zersk.

Krutik oli ollut muinaisvepsäläinen käsityö- ja kauppakeskus, joka loppui jo 900-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, jolloin slaavit eivät olleet vielä tulleet alueelle. Asuinpaikalta ei ole löytynyt maatalouteen liittyviä löydöksiä, mutta runsaasti metallin valmistukseen ja käsittelyyn kuuluvia ahjoja, upoksia, sepän ja kultasepän työkaluja ja tuotteita; sarvesta ja luusta tehtyjä esineitä ja puolivalmisteita. Kauppaan liittyvät löydöt käsittävät lasi- ja kivihelmiä, skandinaavisia, itämerensuomalaisia ja itäisiä koruja, bolgarialaista keramiikkaa, arabialaisia rahoja; vaaka-kuppeja ja punnuksia. Metsästyksen suuresta merkityksestä kertovat heittokeihään- ja nuolenkärjet, houkutuspillit sekä amuletit: sarvesta

Krutik oli ollut muinaisvepsäläinen käsityö- ja kauppakeskus, joka loppui jo 900-luvun ensimmäisellä kolmanneksella, jolloin slaavit eivät olleet vielä tulleet alueelle. Asuinpaikalta ei ole löytynyt maatalouteen liittyviä löydöksiä, mutta runsaasti metallin valmistukseen ja käsittelyyn kuuluvia ahjoja, upoksia, sepän ja kultasepän työkaluja ja tuotteita; sarvesta ja luusta tehtyjä esineitä ja puolivalmisteita. Kauppaan liittyvät löydöt käsittävät lasi- ja kivihelmiä, skandinaavisia, itämerensuomalaisia ja itäisiä koruja, bolgarialaista keramiikkaa, arabialaisia rahoja; vaaka-kuppeja ja punnuksia. Metsästyksen suuresta merkityksestä kertovat heittokeihään- ja nuolenkärjet, houkutuspillit sekä amuletit: sarvesta veistetyt majavan kuvat, rei'illä varustetut karhun ja näädän hampaat. Luuaineistosta kaksi kolmasosaa kuului villieläimille, joista suurin osa oli majavan luita. Arabialaiset lähteet kertovat majavannahoista, joita tuotiin Bolgariaan 'Visun maasta.

Viikinkiaikana muinaisvepsäläinen asuinalue ulottui Laatokan kaakkoisrannikolta Beloje Ozerolle ja Volgan latvoille, missä heidän naapureinaan olivat jo Volgan suomalais-ugrilaisiin kuuluvat merjalai-set. Vaikka Laatokan ja Beloje Ozeron välissä onkin Itämeren ja Volgan vesistöalueita jakava vedenjakaja, yhteydet hoidettiin käyttäen vetotai-paleita. Ojatilta pääsi Suda-joelle, Pašalta Kolp-joelle ja Sjas-joelta Tšagodalle ja Mologalle; sieltä Seksnan kautta Volgalle. Näiden vesireit-tien käytöstä kertovat myös niiden varrelta löytyneet 800-1000-lukujen rahakätköt.

Beloje Ozeron seudun muinaisvepsäläinen väestö jäi jo 1000-luvulla Venäjältä tulleiden uudisasukkaiden alle. Muinais-Venäjän valtio oli kiinnostunut strategisten ja edullisten kulkuteiden haltuun ottamisesta. Beloje Ozerolta olivat hyvät yhteydet ääniselle, Vienanjoelle, sekä Seksnan kautta etelään. Täältä pääsi siten melko vapaasti Savolotšjeen (Taipaleen takaiselle alueelle), Vienanmerelle ja Uralille. Muutospaineita oli yritetty vastustaa 1000-luvulla, mutta kapina Susdalin maassa, johon myös Beloje Ozeron seutu kuului, kukistettiin ruhtinas Jaroslavin toimesta v. 1024. Osa ves'stä siirtyi täältä Vepsän ylängölle Ojatin, Pašan ja Sudan latvoille, missä he assimiloituivat siellä jo asuneiden sukulaisryhmien kanssa ja muodostivat myöhemmin vepsän kansan. Laatokan kaakkoisrannikolla ja Suda-joella muinaisvepsäläinen asutus ja kulttuuri kehittyivät melko rauhallisissa oloissa 1200-luvulle saakka.

Vepsäläisten ja koko nykyisen Pohjois-Venäjän suomensukuisten kanso-jen asuttaman alueen yhteyteen liittyy kysymys Bjarmiasta ja bjarmeista, rikkaasta kauppakansasta, jonka kanssa etenkin norjalaiset olivat teke-misissä viikinkiajalta lähtien. Tunnetuin ja vanhin lähde, jossa tarun-hohtoinen Bjarmia mainitaan, on kuninkaan Alfred Suuren 800-luvun lopulla ajanmukaistettu Orosiuksen maailman historian käännös. Siinä norjalainen Ottar kertoo purjehdusmatkastaan (todennäköisesti vuosina 870-899) Pohjois-Norjasta pitkin Jäämeren rannikkoa itään. Matka kesti 15 päivää, mutta paikka minne Ottar saapui, jää epäselväksi ja siitä on käyty paljon tieteellistä kiistaa. Osa tutkijoista uskoo, että hän tuli Varsugajoen suulle Kantalahteen, toisten mielestä bjarmit asuivat Kuolasta ja Vienanmerestä etelään, ja Ottar tuli täten Vienanjoelle. Olavi Pyhän saagassa kerrotaan toisesta retkestä noin 1026 vaiheilla missä norjalaiset Karle, Gunstein jaTore Hund saapuivat Bjarmiaan ja laskivat maihin Vinu-joen varralle, mistä saivat ostaa runsaasti oravan-, majavan- ja soopelinnahkoja. Markkinoiden jälkeen miehet olivat yöllä ryöstäneet kalmistoa ja bjarmien jumalan Jomalen lahjoja.

Norjalaisten Bjarmian-matkat loppuivat 1200-luvun alkupuolella. Samoihin aikoihin kerrottiin Norjaan saapuneista Tsingis-kaanin mon-golien tieltä paenneista bjarmeista. Skandinaaviset keskiajan lähteet ovat kertoneet kahdesta Bjarmiasta, 'tämänpuoleisesta ja 'tuonpuoleisesta; lähemmästä, todennäköisesti Kuolan niemimaan rannikolla olevasta, ja kaukaisemmasta, Vienanmeren takana olevasta. Saagojen Bjarmia sijaitsi siis Vienanmerellä, äänisjoen ja Varsugan välissä ja Vienanjoen alajuok-sun alueella. Bjarmiasta pääsi kulkemaan Laatokalle ja Olhavanjoelle, Aldeigjuborgiin.

Tiedot Bjarmian sijainnista ovat tulkinnanvaraisia, eikä Vienanmeren rannoilta ole löydetty jälkiä sellaisesta asutuksesta tai kauppapaikoista, joista saagoissa on kerrottu. Todennäköistä onkin, että käsite Bjarmia on ollut ajassa muuttuva ja tarkoittanut silloin asutun alueen ulkopuo-lella ollutta arvokkaiden turkisten kaupasta tunnettua maata, joka alue pieneni sitä mukaa kun laajat taiga-alueet oli asutettu.

Tiedemiehet ovat pohtineet, keitä bjarmit olivat. Yksimielisiä ollaan vain siitä, että nämä olivat suomensukuista kansaa. Ottarin kertomuk-sesta tiedetään, että lappalaiset ja bjarmit puhuivat suunnilleen samaa kieltä. Yleisen käsityksen mukaan bjarm on skandinaavinen muunnos sanasta perm. Vienanjoelta oli hyvä yhteys Kamajoelle, Permin alueelle, missä kehittyi rautakaudella kukoistava kulttuuri, jonka vaikutus ulottui Suomeen ja Pohjois-Fennoskandiaan. Kustaa Vilkunan mukaan bjarm-eli permi-sana tarkoitti ammattia, ei kansallisuutta, ja permit olivat näin karjalaisia kauppias-erämiehiä. Heikki Kirkisen mukaan nimitys bjarmit tarkoitti komien, vepsäläisten ja karjalaisten turkishankkijoiden ja kauppiaiden pohjoisia ryhmiä.

Arvoituksellisten 'taipaleentakaisten tsuudien alueelta, joka sijaitsi keskiaikana Suhona-joesta pohjoiseen päin ja jonka rajana idässä oli Vienanjoen keski- ja alavirta ja Vaga-joki lännessä, ja jolla oli parhaim-mat maanviljelyksen mahdollisuudet koko pohjoisella alueella, on löytynyt 1000-1200-luvuilta peräisin olevia maakuoppahautoja, joiden aineistoon kuuluu sekä itämerensuomalaisia ja itäsuomalaisia esinetyyp-pejä. Hautojen hirsisalvos - perinteisen pohjoisalueen suomalais-ugrilaisen väestön haudan peruselementti - kertoo sekin kiistattomasta yhteydestä itämerensuomalaisiin kansoihin.

Muinaisvepsäläisten toiminnasta ja heidän kulttuurinsa vaikutuksesta on saatu uusia todisteita viime vuosien kurgaanien kaivauksissa äänisen takaisella niemimaalla ja pohjoisrannikolla. On löydetty selviä yhteyksiä Laatokan kaakkoisrannikon hautakumpukulttuuriin ja ne kertovat asutuksen siirtymisestä etelästä pohjoiseen.

Mielenkiintoisia kalmistoja on löytynyt myös Kuolan niemimaan etelärannikolta Varsuga-joen vasemmalta rannalta, Kusemen-nimisestä kylästä. Kalmistoista vanhempi on 1000—1200-luvulta ja toinen 1100-luvun toiselta kolmannekselta — 1200-luvun ensimmäiseltä neljännek-seltä. Löytöaineiston korut ovat niitä, jotka olivat olleet Laatokan kaakkoisrannikolla ja Valkeajärvellä tyypillisiä, viitteitä on myös Volgan suuntaan. Esineistössä sekoittuvat itämerensuomalainen, Volgan suoma-lais-ugrilainen ja permiläinen traditio. Antropologisesti vainajat olivat lähellä lappalaisia. Onko kysymys suomalaistuneista lappalaisista — vielä yhdestä pohjoisessa turkiskaupassa olevasta väestöryhmästä?

1100-luvulla suurimmat osat alueesta olivat jo osana Muinais-Venäjän valtionhallintojärjestelmää. Vuodelta 1137 peräisin olevassa asiakirjassa luetellaan Novgorodin pogostat - veron keräyspaikat -äänisen takaisella alueella, äänis- ja Vienanjoella. Suuri suomensukuis-ten kansojen aikoinaan asuttama alue oli leikattu paloiksi, joista mui-naisvepsäläisille tuli kuulumaan alueet, joilla heidät nykyäänkin tunne-taan.

Arkeologinen aineisto on kauan ollut ainoa vepsäläisten varhaisesta historiasta ja kulttuurista kertova lähde. Sen jälkeen kun 1200-luvulla hautaustapa muuttui kristilliseksi, arkeologista aineistoa ei enää tullut ja vepsäläiset "hävisivät". Keskiaikaiset verokirjat sekä uuden ajan kirjalli-set lähteet eivät kerro mitään erityistä vepsäläisistä. Alkoi vuosisatoja kestänyt vepsäläisten hiljaisuus, jonka päätti A. J. Sjogren vuonna 1824, "löytäessään" kansanryhmät, jotka kutsuivat itseään Vepsläized', 'lydike-led' ja tšuharid'. Nämä kansat Sjogren tunnisti muinaisen ves'-heimon jälkeläisiksi.

Aleksandr Saksa
VEPSÄ/ Vepsänmaa
MIKKO SAVOLAINEN, Atena, 1998.

[Triple-ADHD]

Vepsläižed — Pohjolžagjati igahlne rahvaz

Edel ku slavilaižed tuliba Il'mjärvehe da Volhovjogehepäi da tehtihe vikingiden ezmäižed päivnouzmpolen matkad, kesk Ladogad da Vauktad järved - vepsläižiden igahižil elotahoil - oliba elänuded Baltian meren suomalaižed rahvhad, kudambad panliba maha i?eze kollijoid kaivatud kopihe dai «kollijoiden pertižihe» - madalihe man pale tehtud parz'pertižihe.

Ezmäižen i?eze matkan Vepsän male om tehnu (1824) Aleksandr Sjogren, i hän rindati vepsläižid da ves'-heimon-rahvast, kudamban polhe johtuti i?eze kirjas gotilaine monah Iordan (1. 550 e. Hr.). Sigä johtutadas mugažo ?udid, merälaižid da mordvalaižid. Tundub, miše vezite Volgan kal't Pohjoiževropaspäi arabiden maihe oli jo tetab Evro-pas.

Vikingiden aigan Wizzi- dai Wiz-nimine rahvaz oli hiivin tutab: sen polhe johtutadas tetabas Adam Bremenilaižen hronikas (läz v. 1075). Arabilaižiden mantedaimehiden da kirjutajiden tekstoiš starinoitihe kosketusiš, kudambad oliba olnuded kesk vanhvepsläižid da Volgan Bolgariad, vikingiden aigan olnut möndkeskust, kesk islamilaižid da Bulgaria-nimišt lidnad, kudamb sijäzihe pohjožrahvhiden röunanno.

Nestoran hronikan mödhe vesid (ves'nimižen heimon rahvaz) oliba Vauktan järven (venäks Beloje ozero) ezmäižed elijad. Edemba hronik starinoi?eb, kut vesid iihtes toižiden pohjoižmaidenke oliba kucmas (v. 862) var'agid (vikingid) man valdižtmele. Princan Riirikan velT Sineus tuli valdha Beloozerha. Necen hronikan mödhe vanhvepsläižed-ki oliba tehmas Vanh-Venävaldkundad.

Volhovjogen randal siindui 700-voziden keskel Staraja Ladoga -nimine lidn (Vanh Ladoga), sagoiden Aldeiguborg, kudamb tegihe edembaižen keskrahvhiden möndkeskusen, neniden tahoiden tavaroi-den da käzitöiden möndsijän. Volhovjogen kal't vikingid da «russid» vediba suvipolhe oružjtavaroid, orjid, nahkoid. Arabian halifatan maišpäi tuli Vanh-Venämale, Suomehe i Skandinaviaha hobed, kudam¬bad tosketihe parahimil vozil Taškentan ümbrištospäi 30000 kilod. Päivnouzmpolen möndmaht lujs kazvoi i kazvatoiti möjid sijäližiš eläjišpäi, kudambiden abul pidetihe möndsijäd da mösketihe nahkoid. Arheologian kaivandad ozutaba, kut jo 780-vozil Staraja Ladogas tehtihe stökulhel'mid, kudambile vajehtadihe arvokahid nahkoid. Stökul- da kivihel'mid löudleskeldas-ki enamban kaiked levedal pohjoižagjal. Päivnouzmpolen möndmaht lujas vajehti pohjoižrahvhiden kul'turkuvad. Igahižed rahvhad oma otnuded i?eleze verhan mahapanendveron, käpin, i kaumihe (vai käpihe) paneleškatihe uzid kaluid: hiiväšti tehtuid oružjid da ?omitesid.

Kaiked vanhembid käpid tegeškatihe Ladogan randištole jo vodel 860, pigai mugažo Paksjogen da Ojat'jogen ala joksendtahoile. Neniš käpiš oma jäl'ged, kudambad oma jänuded vanhoiš «kollijoiden pertižišpäi»: sid'päi nägui, miše muzikoiden täht om olnu päivnouzm-pol', akoiden täht päivlaskmpol'; om olnu ledensijä i kalud, kudambid pidi necen sijän täht: katil, rehtil' i kouk. Neniden kaluiden sur' lugu-mär starinoi?eb, miše nahkmönd oli sirdnus jo edahan. 900—1000 voziden haudoišpäi om löuttud äi surid veiccid vai mecid, keihidenlo-puid, voinkirvhid, mi sanub, kut sijäeläjiden keskespäi om kaznu aktivine grupp, ozakaz mechudel da möndal. Kaik nece abuti, miše oli zavodnus metalkaluiden da ?omitesiden tegend da käzitöiden kazvand. Necil taholpäi - enamban kaiked Paksjogen randalpäi - om löuttud puhthid skandinavilaizid haudoid, kudambad sanuba, miše vanhvepsläižidenke rindal hätken eliba skandinavad: nahkoiden ostajin da möndkesketajin. Vauktan järven (venäks Beloozeron) ubmrištos, hronikan mödhe - ves'heimon eländtahoil, käpid om vaiše iiks' grupp, Kama-jogel. Käpiden röun päivnouzmpolel om kuti vezištjagadim Baltian meren da Volgajogen keskel: Vauktan järven suvipolel Cagoda-jogen sires kaummäthad oma vanhvenälaižed, a Suda-jogen käpid oma igahižed tägälaižed, suomensugulaižed; heimrahvhad oma otnuded i?eleze necen kaumoiden veron. Necen veron andajad voinuiziba olda mugazo Ladogan suvipäivnouzmpolen vanhvepsläine rahvaz, kudamban kul'turas om äi mugoižid-žo pirdoid.

Suda-jogel änikoici 500-1200-vozil sijäline vanhvepsläine kul'tur, kudambal oli olnu jo ezmässai vahv iihtenzoituz Volgajogen suomalaiž-ugrilaižidenke (merälaižidenke, mordvalaižidenke i muromalaižidenke) kul'turoblastinke. Neniden eläjiden kaumznaman oli olnu völ 900-vozil «kollijoiden pertine». I vaiše voztuhiden vajehtesen aigan nenihe kul'turihe oli tulnu Baltian meren znamoid. Uksjäine arheologil ope-teldud eländtaho sanub raudan vaumižeses da tegemizes, metal?omitesiš da lukaluiden ladimižes, keskrahvhiden möndkul'turas (päivlaskmpol'žed dengad, päivlaskmpol'zed da päivnouzmpol'žed comitesed, bolgarialaine keramik). Lukaluiden tegemizes oli ottud enamban kaiked majagiden luid, mi sanub, miše pit'kkarvnahkoiden kul'tur da mönd oli olnu lujas znamasine sijäližes elos.

Vauktan järven da Seksna-jogen vanhjändused oma 800-voziden lopuspäi da 900-voziden augotišespäi. Tedaimehil opeteldud eländtahod da kaumžomad oma tulnuded meihesai Baltian meren suomalaižes suguspäi — nece om ves'-heim, vai vanhvepsläižed. Möhäized 1000— 1200 voziden eländtahod, kudambid om koumhe kerdha enamb, starinoieeba uziden eläjiden tulendan polhe.

Slavilaižen kul'turan jäl'gid voib homaita jo 900-vozišpäi, no vägekaz tulend zavodihe vaiše läz 1000 vot i siloi se oli iitenzoitnus suomalaiž-ugrilaižiden elementoidenke kut comitesiš muga keramikas-ki. Necen aigan eländtahod da kaumžomad oliba pened; nene kundad oleskeliba vaiše 25—40-hengelized. VilTankazvatand om tulnu voz'tuhiden vajeh¬tesen aigan iihtes uziden tulnuziden Novgorodaspäi eläjidenke.

Šeksna-jogen randale kazvoi 900-vozil kaks' ut surembad eländtahod: Beloozero-jogen üläjoksendale i Krutik, 30 kilometrad suvehepäi. Molembad oliba käzitön da möndan keskusin, möndteiden znamusijin.

BeJoozeron kaiked vanheinbas kufturžiruspäi om Jöudnus parz'pertiden alandusid, puil kattud katusiden da kurgesižiden aidoiden jändusid. Nene jändused oma suomalaž-ugrilaižen aidtipan kaikid vanhembad ozutesed. Löudkaluiden keskes om raudaspäi, mujumetallaspäi, luspäi i puspäi tegendoid i mugažo savivalamižen jäl'gid. Mugoižid kaluid om äi: stökulhel mid, kudambišpäi enambad om todud Skandinaviaspäi, päivlaskmmaiden hobedoid dengoid, skandinavilaižid da Baltian meren suomalaižid lapoid, lukloid; Kama-jogelpäi - tulusid bronzal žomita-dud pangoidenke, frizilaižid sugid, vizantilaižid stöklaspäi tehtuid kaludimrenghid, bolgarialažt keramikad i amforoid Mestamerespäi; meripihkad Baltian merespäi, pähkmid.

1000-voziden ezmäižel nelländesel vanhvepsläine lidn paloi. Sen pale tehtud uz' lidn 1100-1200-vozilpäi om jo vanhvenäläine, i sen lidnan eläjid jo kuctihe «belozerci», mi znamoi?eb vepsäks Vauktan järven eläjad. 1300-voziden lopus lidnan eläjad sirdihe udhe tahoze, Vauktan järven randale, kus siindui niigud'aigaine Belozersk.

Krutik oli olnu vanhvepsläine käžitö- i möndkeskuz, kudamb lopihe jo 900-voziden ezmäižel koumandesel, konz slavilaižed völ ei tulnugoi necile tahole. Eländtahoilpäi ei löudnus manradoiden löudandoid, no oli äi kaluid da lezid metalradoiden täht, ?omitesid, sepan da kuldsepan tökaluid i azjoid; sarvespäi da luspäi tehtuid da pol'loptuid kaluid. Löudandoid enamban kaiked om möndoblastispäi; sid' oma stökul- da kivihel'med, skandinavižed, Baltian meren suomalaižed da päivnouzmpol'žed eomitesed, bolgarialaine keramik, arabilaižed den-gad; vedatimeažad da jiigendused. Mectusel oli sur' znamoi?end; sille ozutaba mugoižed löudandad, kut keihiden da noliden lopud, pismäižed da amuletad: sarvespäi vesttud majagan kuvad, reigakahad kondjan da nädan hambhad. Lukaluispäi kaks' koumandest löudandoispäi oli tehtud mecživatan luspäi, kus kaikid enamban -majagan luišpäi. Arabilaižed kirjutused starinoi?eba majagan nahkoiden polhe, kudambid tosketihe Bolgariaha «Visun maspäi».

Vikingiden aigan vanhvepsläine elandtaho ulutui Ladogan suvipäivnouzmpolist randistod i oli Vauktaha järvehesai i Vblgan ladvjogihesai, kus heiden susedan oli jo Vblgan suomalaiž-ugrilaine rahvaz - merälaižed. Hot' Ladogan da Vauktan järven keskel om-ki Baltian meren da Vblgan vezistoiden vezijagadim, iihtenzoituz kaken-se oli, sidä tehtihe madme vedaden. Ojat'jogelpäi vedetihe Suda-jogehe, Paksjogelpäi - Kolpjogele i Säs'jogelpäi - Cagoda- da Mologajogele; sigäpäi jo Seksnajogen kal't Vblgale. Neniden veziteiden polhe starinoieeba mugažo pidust' teid 800—1000 vozilpäi löuttud dengpeitsi-jäd.

Vauktan järven vanhvepsläižed jäiba 1000-vozil Venäspäi tulnuziden uziden eläjiden alje. Vanhvenän valdmehišt tahtoi otta i?eze valdha necida strategist da ližad tojad vezited. Vauktal järvelpäi kebnas oli putta Anižjärvele, pohjoiž-Dvinale, mugažo šeksnan kal't suvehe. Necida ted pidust' mugaž kebnas voi putta Zavolo?jehe, Vauktale merele da Uralale.

Vodel 1000 vanheJäjad tahtoškanziba vastustada neclda painandad, no vastustuz Suzdalin mas, kuna mugažo muliii Vauktan järven-ki oblast', oli kumartud v. 1024, Jaroslav-valdmehen aigan vesilaižed sirdihe tägäpäi Vepsän mägištole Ojatin, Paksjogen da Sudan ladvoile, kus hotkas mäneškanzi assimilacianprozessad rahvhanke, kudamb jo eli sigä.

Neniden assimilacianprozessoiden rezul'tatan oliba-ki vepsläižed. Ladogan päivnouzmsuvirandal i Suda-jogel vanhvepsläine elo da kul'tur sirdihe edemba ani tunas 1200-vodhesai.

Uhtes vepsläižidenke i kaiken niigiidläižen suomalaiž-ugrilaižen Pohjoiž-Venämanke pidab tarkastelda mugažo kiizund Biarmian i biarmilaižiden polhe, elokahan rahvhan polhe, kudamb eli möndal i kudambanke norvegilaižed oliba iihtenzoituses völ vikingiden aigaspäi lähttes. Kaikid tetabamb i vanhemb kirjutuz, kus johtutadas hoštabsarnališt Biarmiad, om kunigahan Alfred Suren 800-voden lopuspäi niigiidläižen aigan mödhe tehtud Orosiusan istorian känduz. Sigä norvegilaine Ottar starinoi?eb i?eze merimatkan polhe (voib olda, 870-899 vozil). Pohjoiž-Norvegiaspäi pidust' Jämeren randad päiv-nouzmpolhe. Matk oli 15 päiväd, no taho, kuna Ottar tuli, niigiigläižhe-ki aighasai ei ole sel'ged, i necen polhe tähäsai om äi tedoridoid. Erased tedaimehižpäi uskoba, miše hän tuli Varzuga-jogen suhu Kanta-lahtehe, toižed oma mugošt melt, miše biarmilaižed tuliba Kolaspäi da Vauktan merespäi suvehe, i Ottar tuli Pohjoiž-Dvinahasai. Piihän Olegan sagas sanutas mugažo toižes matkas, kudamb oli läz 1026 vot, kus norvegilaižed Karle, Gunstein i Tore Hund tuliba Biarmian maha Vinujogen kal't, kuspäi heile uddaihe ostta äi oravan-, majagan- da sobolinnahkoid. Jarmarkan jäl'ghe mehed oliba murendanuded kaumžoman i venuded biarmilaižen Jomal'-jumalan lahjoid.

Norvegilaižed matkad Biarmiaha lopihe 1200-vozil augotišes. Ne-cen-žo aigan mugažo oma starinad pagenuziž Cingiz-hanaspäi biarmilaižiš. Skandinavilaižed kesk-aigaižed kirjutused starinoi?eba Biarmian polhe, «necenpoližen» da «senpoližen» polhe; lähembaižen, voib olda, Kolan nemel olebas, i edahaižes, Vauktan meren taga olebas. Muga sagoiden Biarmia, sijäzihe Vauktal merel, Onega-jogen da Varzu¬ga-jogen keskel, da Pohjoiž-Dvinan-jogen alajoksendan oblastiš. Biar-miaspäi lähttihe kävelemha Ladogale i Volhovjogele, Aldeigjuborgaha.

Sikš tedod Biarmian eländtahon polhe oma ridaližed, da völ Vauk¬tan meren randoil ei ole löuttud jäl'gid mugoižes eländtahos, ei -möndsijid, kudambiš sagoiš om sanutud. Voib olda, miše Biarmia-terminan znamoi?end om olnu aigan jokstes vajehtanus, i znamoi?eškanzi oblastid eländtahon röunoiden taga, kus mösketihe arvokahid nahkoid, a ice nece oblast' aigan jokstes peneni, ku oli avaitud elon täht sured da levedad taiga-tahod. Tedaimehed äjan oma meletanuded, ked nene biarmilaižed voinuižiba olda. Hö oma ü mel't vaiše siš, miše nece oli suomensu gulne rahvaZo Ottaran kurjutuslšpäl tetas, miše saamalalžed da biarmilaižed pagižiba kelil, kudambad koskuiba toine toižhe. äjiden tedaimehiden meliden mödhe bjarn om skandinavine vajehtez sanaspäi perm. Pohjoiž-Dvina-jogespäi oli hiivä iihtenzoituz Kama-jogehesai, Permin oblastihesai, kus vanhraudaigan änikoi?i korged kul'tur i kuspäi kul'turanlainhed tuliba Suomehe i Pohjoiž-Finnoskandiaha. Kustaa Vilkunan mödhe bjarm (biarm) vai perm-sana znamoi?i mittušt-se azjad, mehen radod, a ei sidä, mi??en rahvhan rahvhanik mez' om, i permid oliba karjalaižed möi-mehed. Heikki Kirkižen mödhe nimi biarmid znamoi?i Pohjoižiden — komiden, vepsläižiden da karjalaižiden — rahvhiden gruppid, kudambad möskenziba pit'kkarvnahkoid.

Ozoitesiližišpäi Zavolo?jen ?udin oblastišpäi, kudamb sijäzihe vanhkeskaigan Suhona-jogespäi pohjoižehepäi i kudamban röunan päivnouzmpolel oli Pohjoiž-Dvinan-jogen kesk- da alajoksend i Vaga-jogi päivlaskmpolel, i kudambal oliba parahimad vilTmad kaikel pohjoiž-oblastil, om löudnus 1000-1200-vozilpi käpid, kus kaluiden keskes oli kut Baltian meren suomalaižid muga i päivnouzmpol'-suomalaižid. Kaumoiden parz'alanduz — igahižen pohjoižoblastin suomalaiž-ugrilaižen rahvhan päznam-ki andab mugažo ridaližid tedoid iihtenzoituses Baltian meren suomalaižiden rahvhidenke.

Vanhvepsläižiden radsisteman i kul'turan painandan polhe toižiden rahvhiden pale om sadud uzid materialid jäl'gmäižil vozil käpiden kaivandusišpäi Anižen tagaižes nem'maspäi i pohjoižrandištospi. Om löuttud sel'ktoid iihtenzoitusid Ladogan suvipäivnouzmpol'žen randišton käpkul'turanke, i ned sanuba rahvhan sirdamužen polhe suvespäi pohjoižehe.

Melentartuižid kaumžomid om löudnus mugažo Kolan nemen suvirandištol Varzuga-jogen hural randal, Kusemen-nimižes kiiläspäi. Kaumžomišpäi vanhemb om 1000—1200 vozilpäi i toine 1100-vozilpäi toižel koumandeselpäi - 1200-vozilpäi ezmäižel nelländeselpäi. Löudandoiden ?omitesed oma mugoižed, kudambad oliba olnuded Ladogan päivnouzmpol'žel randištol i Vauktal järvel, no vähäižel koskuba mugažo Vogan löudandoile. Löudandoiš-kaluiš segoitihe Baltian meren suomalaižed, Vblgan suomalaiž-ugrilaižed i permilaižed tradiciad. Antropologian polespäi kollijad oliba lähemba saamalaižile. Om-ik kiizund suomalaižil assimiliruitud saamalaižiš — völ iihtes pohjoižes rahvhan gruppas, kudamb mugažo möskeli pit'kkarvživa-toiden nahkoid?

1100-vozil sur' pala neciš oblastišpäi oli jo Vanh-Venävaldkundan palan. Vbdelpäi 1137 olebas azjkirjas johtutadas Novgorodan pogostad - valdkundale maksunkerandsijäd - änižel tagaižel oblastil, äniž- da pohjoiž-Dvina-jogel. Sur' oblast', kus konz-se oliba elänuded suomalai¬ žed heimrahvhad, oli leikatud paloikš, kus vanhvepsläile tuliba tetabad tahod, mi??il heid niigiid'-ki tutas.

Arheologian material om pit'kha olnu iiksjäine vepsläižiden vanh-istorijan da kul'turan polhe tedoid andai lähte. Sen jäl'ghe, konz 1200-vozil mahapanendvero vajehtihe I tegihe kuti hristianoil, arheologian materialid enamb jo ei tulend i vepsläized «kadoiba». Keskaigan maks-kirjad i mugažo uden aigan kirjutused ei sanugoi ni-midä melentartušt vepsläižiden polhe. Zavodihe mugoine pit'k aig, eskai äi voz'sadoid oli männu, konz vepsläižiden polhe ei kulund ni-midä. Necen periodan oli lopnu A. J. Sjögren vodel 1824, konz hän «löuzi» mugoizid rahvhan gruppid, kudambad kucuiba ictaze «vepsläižed», «liidikeled», «cuharid». Neniš gruppiš Sjögren tundišti vanhigašt ves'-heimospäi sundnut rahvhast.

Vepsäks om kändnu Nina Zaiceva
VEPSÄ/ Vepsänmaa
MIKKO SAVOLAINEN, Atena, 1998.

[Juki]

Ei. Kysymys oli siitä, mikä on heimon (käytetään muuten myös biologisena käsitteenä), kansan tai käytetään sitten vaikka termiä "sukukieltä puhuvien olentojen" geneettinen yhtäläisyys.

Toisaalta, voidaan myös pohtia sitä onko sillä lopulta merkitystä. Että onko kieli ja kulttuuri lopulta kuitenkin se yhdistävämpi tekijä. Ainakin se on selvärajaisempi ja ymmärrettävämpi. Tunnen sympatiaa esim. virolaisia kohtaan siinä missä "geneettiset tekijät" ovat yleensä melko yhdentekeviä ja saavat tavan ihmisten (kuten minä) keskusteluissa jopa maagisia piirteitä.

Noin minäkin asian näen. Mutta suppealle geneettiselle alkukodille ei ole myöskään mitään tieteellisiä argumentteja. Ja vaikka olisikin, mitäpä väliä sillä tosiaan olisi: geenejä enemmän yksilön käyttäytymistä määrännee kulttuuri.

[Henkipatto]

Minua kiinnostaisi tietää, että mikä asiassa on niin uskomatonta, Henkipatto? Minkälaiset lähteet kelpaavat?

En väitä, etteikö se olisi mahdollista, vaan että se on epätodennäköistä. Lähteiksi kelpaavat geneettiset tutkimukset aiheesta ja vaikkapa selvitys vepsäläisten etnogenesiksestä ja kieliryhmän väestöllisestä kehityshistoriasta. Ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä perustella väitettä - hyvä aloitus olisi vaikka huomauttaa itäisten suomensukuisten kansojen y-kromosomaalisten tai mitokondriaalisten haploryhmien suuremmasta variaatiosta.

Kävisikö alkuun vaikka yleinen fakta siitä, että olemme olleet Ruotsin alaisuudessa, ja täällä elää edelleenkin jälkeläisiä suomalaisten ja ruotsalaisten yhteisistä jälkeläisistä.

Olisi hyvä tietää kuinka laaja väestöllisesti on ruotsalaisten siirtolaisten vaikutus ollut.

[Juki]

"Ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä perustella väitettä - hyvä aloitus olisi vaikka huomauttaa itäisten suomensukuisten kansojen y-kromosomaalisten tai mitokondriaalisten haploryhmien suuremmasta variaatiosta." 

"Lähteiksi kelpaavat geneettiset tutkimukset aiheesta ja vaikkapa selvitys vepsäläisten etnogenesiksestä ja kieliryhmän väestöllisestä kehityshistoriasta.!

Nyt kun takerruttiin "vepsäläisiin", hyvä aloitus olisi määritellä käsite vepsäläinen. Kytket kahta asiaa päällekkäin, jotka eivät mitenkään automaattisesti kytkeydy: itämerensuomalaiset kielet ja itämerensuomalaiset geenit, mitä ne lienevätkin.

[SSampsa]

geenejä enemmän yksilön käyttäytymistä määrännee kulttuuri.

Tästäkin on jos jonkimmoista tutkimusta ja jokaiseen suuntaan, että en itse ainakaan menisi väittämään kumpaakaan (absoluuttisesti) suuremmaksi vaikutustekijäksi yksilön käyttäytymiseen. Uskon, että sitä säätelee kulttuurin ja geenien jatkuvasti kehittyvä vuorovaikutus.

[Triple-ADHD]

http://www.stormfront.org/forum/showthread.php?t=533044

[Triple-ADHD]

(http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/4/4a/Passing_of_the_Great_Race_-_Map_4.jpg/800px-Passing_of_the_Great_Race_-_Map_4.jpg)

[Triple-ADHD]

Sushna, so, dark eyes are kind of uralic influences, uralic racial type typicaly has dark eyes (look to the "Races of Europe"- this book is published also in internet), but of course many people of even pure uralic racial type have light eyes because they have nordic influences. Dark eyes are: hazel, light- brown, dark-brown, black and mixed with light where dark colour is major.
I wrote that dark eyes are uralic influence. Finns are Uralic People, but only 5% of Finns has Uralic (Ladogan) Racial Type and there only few people have dark eyes. Dark eyes was "exchanged" in Finnish nation to light eyes by nordic influences, but some Finns still have dark eyes (not black, but dark), but, of course, yes- dark eyes are rare or very rare in Finnish nation.
What about hair colour. I don't know how and where this examinations was making, but I think that hair colour is very subjective, and depend from for example- light. I found other sources (it's on Stormfront and on other www):

% of people with light hair (light blond, dark blond and light brown, without red) Fischer Scale 9 - 26:

Vepses - 61%
Estonians - 56%
Poles - 55%
Belarussians - 53%
Finns - 51.5%
Latvians- 50%
Norwegians - 50%
Lithuanians- 47.5%
Russians- 35%

From:

1. Coon, Carleton, The Races of Europe, Chapter IX, The North.

2. Bunak, Viktor Valrievich, Origins and Ethnic History of the Russian People, various charts.

3. Dyachenko, V. D, Anthropological Composition of the Ukrainian People, various charts.

My opinion is most common hair colour in Finnish nation is light and medium brown and dark blond, next is light blond and blond after dark brown.

[Henkipatto]

Nyt kun takerruttiin "vepsäläisiin", hyvä aloitus olisi määritellä käsite vepsäläinen. Kytket kahta asiaa päällekkäin, jotka eivät mitenkään automaattisesti kytkeydy: itämerensuomalaiset kielet ja itämerensuomalaiset geenit, mitä ne lienevätkin.

Olen vepsäläisiä tarkoittanut kielellisesti ja kulttuurisesti eriteltävänä etnisenä ryhmänä. Ei, en sekoita kieltä ja geneettistä sukulaisuutta. Lähtäkohdat ovat seuraavat:

a) meillä ei ole vertailukelpoista geneettistä dataa vepsäläisistä
b) meillä ei ole tietoa vepsäläisten etnogenesiksestä tai väestöllisestä kehityshistoriasta - kulttuurisessa tai geneettisessäkään kontekstissa
c) yleisesti, väestöjen maantieteelliset ja (kielellis)kulttuuriset jaot käyvät yksiin niiden geneettisten suhteiden kanssa, ainakin Euroopassa: http://www.newscientist.com/article/dn14631-human-geography-is-mapped-in-the-genes.html
d) vepsä on hyvin lähellä suomenkieltä ja väestöt ovat maantieteellisesti läheiset
e) saman kannan kielten eriytyminen heijastaa niiden kehityshistoriaa

Minä kyseenalaistan sinun johtopäätöksesi suomalaisten ja vepsäläisten yhteydestä näiden seikkojen pohjalta. Paremman tiedon puutteessa.

[Nauris]

Tässä olisi uudempaa ja tarkempaa tietoa eurooppalaisten geeniperimästä:
Genetic structure in Europeans

Jos oikein osaan tulkita kaaviota niin virolaiset ovat myös geneettisesti sukulaisia varsinkin eteläsuomalaisille vaikka olenkin kuullut joidenkin väittävän kyseessä olevan vain kielisukulaisuus. Kartasta voidaan myös havaita, että Suomi on maantieteellisesti vähän kuin saari. Tästä johtuen virolaisetkaan eivät ole "rasistisen" Suomenlahden takia niin läheisiä suomalaisille kuin voisivat olla.

Myös näiden blogien arkistoista löytyy paljon lisää mielenkiintoista ja poliittisesti epäkorrektia tietoa:
Eurogenes
GNXP

Suomalaisilla hyvät geenit
Substructure in the human population
Race differences in intelligence
Ihmisen aivot kehittyvät edelleen
Ihmisen evoluutio nopeutumassa
Ihmisperimässä luultua enemmän vaihtelua
Samaa verta kaikki
Hybrid Bears
biologien mukaan ei ole

[Triple-ADHD]

Nyt kun takerruttiin "vepsäläisiin", hyvä aloitus olisi määritellä käsite vepsäläinen. Kytket kahta asiaa päällekkäin, jotka eivät mitenkään automaattisesti kytkeydy: itämerensuomalaiset kielet ja itämerensuomalaiset geenit, mitä ne lienevätkin.

Olen vepsäläisiä tarkoittanut kielellisesti ja kulttuurisesti eriteltävänä etnisenä ryhmänä. Ei, en sekoita kieltä ja geneettistä sukulaisuutta. Lähtäkohdat ovat seuraavat:

a) meillä ei ole vertailukelpoista geneettistä dataa vepsäläisistä
b) meillä ei ole tietoa vepsäläisten etnogenesiksestä tai väestöllisestä kehityshistoriasta - kulttuurisessa tai geneettisessäkään kontekstissa
c) yleisesti, väestöjen maantieteelliset ja (kielellis)kulttuuriset jaot käyvät yksiin niiden geneettisten suhteiden kanssa, ainakin Euroopassa: http://www.newscientist.com/article/dn14631-human-geography-is-mapped-in-the-genes.html
d) vepsä on hyvin lähellä suomenkieltä ja väestöt ovat maantieteellisesti läheiset
e) saman kannan kielten eriytyminen heijastaa niiden kehityshistoriaa

Minä kyseenalaistan sinun johtopäätöksesi suomalaisten ja vepsäläisten yhteydestä näiden seikkojen pohjalta. Paremman tiedon puutteessa.

mielestäni uralilaisten kielten joukossa vain vepsässä ja unkarissa on eniten sijamuotoja. Vepsässä 22-24

[Kami]

Tästäkin on jos jonkimmoista tutkimusta ja jokaiseen suuntaan, että en itse ainakaan menisi väittämään kumpaakaan (absoluuttisesti) suuremmaksi vaikutustekijäksi yksilön käyttäytymiseen. Uskon, että sitä säätelee kulttuurin ja geenien jatkuvasti kehittyvä vuorovaikutus.

Ehkä seuraavanlainen vertaus on "vähän sinnepäin":

Jos kasvat koirien keskellä, sinä opit käyttäytymisen ja sosiaalisen järjestyksen niiltä. Se, millainen koira olet, tulee geeneistä. Toki se millainen koira olet vaikuttaa myös muihin koiriin, mahdollisesti muuttaen niiden käyttäytymistä. En usko kuitenkaan että muutokset ovat suurensuuria, sillä koiruus on rajaava tekijä koiralle. Yksioikoinen suhde se ei tosiaan ole.

[Juki]

Nyt kun takerruttiin "vepsäläisiin", hyvä aloitus olisi määritellä käsite vepsäläinen. Kytket kahta asiaa päällekkäin, jotka eivät mitenkään automaattisesti kytkeydy: itämerensuomalaiset kielet ja itämerensuomalaiset geenit, mitä ne lienevätkin.

Olen vepsäläisiä tarkoittanut kielellisesti ja kulttuurisesti eriteltävänä etnisenä ryhmänä. Ei, en sekoita kieltä ja geneettistä sukulaisuutta. Lähtäkohdat ovat seuraavat:

a) meillä ei ole vertailukelpoista geneettistä dataa vepsäläisistä
b) meillä ei ole tietoa vepsäläisten etnogenesiksestä tai väestöllisestä kehityshistoriasta - kulttuurisessa tai geneettisessäkään kontekstissa
c) yleisesti, väestöjen maantieteelliset ja (kielellis)kulttuuriset jaot käyvät yksiin niiden geneettisten suhteiden kanssa, ainakin Euroopassa: http://www.newscientist.com/article/dn14631-human-geography-is-mapped-in-the-genes.html
d) vepsä on hyvin lähellä suomenkieltä ja väestöt ovat maantieteellisesti läheiset
e) saman kannan kielten eriytyminen heijastaa niiden kehityshistoriaa

Minä kyseenalaistan sinun johtopäätöksesi suomalaisten ja vepsäläisten yhteydestä näiden seikkojen pohjalta. Paremman tiedon puutteessa.

Toki saa kyseenalaistaa. Totuuden nimissä asia onkin varsin monimutkainen eikä alalla valitse mitään yhteisymmärrystä asiasta. Referoin lähinnä sitä, mitä olen alan tutkijoilta kuullut ja joiden väitteistä alalla on kuitenkin laajempi hyväksyntä kuin vaikkapoa Kalevi Wiikin väitteistä (joka puhuu mm. suppean alkukodin puolesta).

Tuosta kielellisen sukulaisuuden ja asuinpaikan läheisyydestä ei muuten voi vetää mainitsemiasi korrelaatioita. Otetaan esimerkkinä vaikka saamelaisten ja suomalaisten suhde verrattuna tanskalaisten ja suomalaisten suhteeseen: saame on suomen sukukieli, tosin etäinen, ja saamelaiset asuvat lähempänä suomalaisia kuin tanskalaiset. Tanska ei ole suomen sukukieli ja vaikka asuinpaikka on suhteellisesti melko läheinen, saamelaisiin verrattuna se on kaukaisempi. Väittämäsi korrelaation mukaan 1) kielisukulaisuus ja 2) läheinen asuinpaikka tarkoittaa geneettistä yhteneväisyyttä.

Tästä huolimatta tanskalaiset ovat kuitenkin suomalaisia geneettisesti lähempänä kuin saamelaiset, minkä voi toki jo silmämääräisesti todeta. Yhtä kaikki se romuttaa mainitsemasi korrelaation tai jos ei nyt romuta, ainakin se kyseenlaistaa sen.

Toki mainitsemasi korrelaatio voi pääpiirteissään toimia muiden kansojen kohdalla, mikä on tietenkin oletettavaa, sillä hypoteesi kielisukulaisuuden ja läheisen asuinpaikan korrelaatiosta on looginen.

Samapa tuo. Ehkä tämä keskustelu kannattaa siirtää vaikka Tiedelehden foorumille; Homma-foorumi taitaa lopulta kuitenkin olla hieman muiden asioiden foorumi, mikä tietenkin koskee myös omaa kirjoitteluani.

[Spesialisti]

Vepsä näyttää kirjoitusasussaan hyvin paljon viron ja suomenkielen sekoitukselta. Triple, ymmärrätkö viroa hyvin?

[Juki]

Vepsä näyttää kirjoitusasussaan hyvin paljon viron ja suomenkielen sekoitukselta. Triple, ymmärrätkö viroa hyvin?

Triple kommentoikoon tuota, mutta mainittakoon, että ns. myöhäiskantasuomi, joka on alkanut kehittyä n. 1000 e.a.a. ja josta itämerensuomalaiset kielet (suomi, viro, vatja, vepsä, liivi, inkeroismurteet ja karjalan kieli) ovat kehittyneet pohjautuu siis samaan kantakieleen (myöhäiskantasuomeen). Tämä kieli taas on jakautunut kolmeen päämurteeseen, josta on kehittynyt hiljalleen mainitsemani kielet. Historiallinen tilanne on johtanut siihen, että vepsä on saanut paljon vaikutteita venäjästä mm. äännejärjestelmäänsä ja ugri.net -palstan ääninäyttevarastosta voi ko. kieltä käydä kuuntelemassa. Ainakin suomalalaiselle kieli on vaikea ymmärtää (lukusanoja lukuunottamatta), vaikka kyse on suomen lähisukukielestä. Mitä sanoo Triple?

[Turjalainen]

"Meiden Tat

Meiden taivhaline Tatoi!
Olgha pühä sinun nimi.
Tulgha sinun valdkund.
Tehkaha kaik sinun tahton mödhe,
täl mal kut i taivhas.
Anda meile tämbei jogapäiväine leib.
I pästa meiden velgad,
kut mö-ki pästam meiden velgnikoiden velgad.
Ala ve meid kodvusehe,
no päzuta meid pahaspäi.
Sinun om vald
i vägi i hüvüz' kaikeks igaks.
Amin'!"

Käännetäämpä "itäsuomeksi" Pohjois-Karjala-painotteisesti:

Meiän Tuatto

Meiän taevaallinen Tuattomme,
Olokoon Pyhä sinun nimes,
Tulukoon sinuv valtakuntas,
Tehtäköön kaek' sinun tahtos myöte,
Teällä Mualla kuin Taevaassa,
Anna meille tänäpäevänä meiän jokapäeväne leipä,
ja peästä meiät velasta,
kuten myöhi peästämme meiän velallisemme veloista,
Älä vie meitä koetukseen,
vuan peästä meiät pahasta,
Sinun ov valta, väki ja hyvvyys
iänkaeken,
Aamen.

[Juki]

Nauris:" Tässä olisi uudempaa ja tarkempaa tietoa eurooppalaisten geeniperimästä:
Genetic structure in Europeans

Jos oikein osaan tulkita kaaviota niin virolaiset ovat myös geneettisesti sukulaisia varsinkin eteläsuomalaisille vaikka olenkin kuullut joidenkin väittävän kyseessä olevan vain kielisukulaisuus."

Ei kai kukaan väitä, että kyseessä on vain kielisukulaisuus, sillä tottahan meillä on virolaisten kanssa jotakin geneettisesti yhteistä samoin kuin ruotsalaisten ja vaikkapa tanskalaisten kanssa. Suomalaiset (mitä ne tarkalleen ottaen sitten ovatkaan) eivät ole kuitenkaan tulleet Virosta yhtenä tai edes useampana joukkona, kuten esimerkiksi -80-luvulla kouluissa on opetettu. Sen sijaan suomalaiset ovat sekoitus monenlaista geneettistä taustaa, karkeasti arvioiden 3/4 läntistä ja 1/4 itäistä geeniperimää, mikä kielii siitä, että esi-isämme ovat kantagermaaneja, osin kantabaltteja ja mukana lienee myös kantaindoeurooppalaista geenistöä höystettynä itäiselläkjin geeniperimällä.

Vironlahden yli porukkaa toki on tullut, mistä juuri johtuu se, että jossakin päin Suomea on enemmän "virolaista geeniä" kuin toisaalla. Tämä on tietenkin yhtä selvää kuin se, että Tornionjokilaaksossa on enemmän "ruotsalaista geeniä" kuin vaikkapa Itä-Suomessa. Tästähän ei ole ollut ylimalkaan edes kyse. Ylipäätään asia on monimutkainen semminkin kiun tutkimuskessa täytyy ottaa huomioon kielitiede, geenitutkimus, arkeologia, antropologia jne. ja kaikki täytyy saada täsmäämään ajallisesti toisiinsa. Joku alan guru valaiskoon asiaa paremmin.

[Triple-ADHD]

Vepsä näyttää kirjoitusasussaan hyvin paljon viron ja suomenkielen sekoitukselta. Triple, ymmärrätkö viroa hyvin?

Triple kommentoikoon tuota, mutta mainittakoon, että ns. myöhäiskantasuomi, joka on alkanut kehittyä n. 1000 e.a.a. ja josta itämerensuomalaiset kielet (suomi, viro, vatja, vepsä, liivi, inkeroismurteet ja karjalan kieli) ovat kehittyneet pohjautuu siis samaan kantakieleen (myöhäiskantasuomeen). Tämä kieli taas on jakautunut kolmeen päämurteeseen, josta on kehittynyt hiljalleen mainitsemani kielet. Historiallinen tilanne on johtanut siihen, että vepsä on saanut paljon vaikutteita venäjästä mm. äännejärjestelmäänsä ja ugri.net -palstan ääninäyttevarastosta voi ko. kieltä käydä kuuntelemassa. Ainakin suomalalaiselle kieli on vaikea ymmärtää (lukusanoja lukuunottamatta), vaikka kyse on suomen lähisukukielestä. Mitä sanoo Triple?

http://www.helsinki.fi/hum/sugl/oppimat/imsjohd/karjala.html

Tuossahan on enemmän vepsän kielestä...Lisäksi voin sanoa, että suomen kieleen on vaikuttanut ruotsi, vepsään venäjä ja viroon saksa...

[Triple-ADHD]

kazda - kazvan (kasvaa - kasvan), käta - kändan (kääntää - käännän)

[Triple-ADHD]

Joka tapauksessa minä haluan taistella pienen kansani oikeuksien puolesta.

[Fatman]

"Euroopan geenikartta osoittaa, että kaikki eurooppalaiset ovat läheistä sukua toisilleen. Esimerkiksi ruotsalaisten läheisimmät geenisukulaiset löytyvät Pohjois-Saksasta. Poikkeuksen tekevät suomalaiset, jotka erottuvat kartalla täysin omana geneettisenä ryhmänään.
Professori Antti Sajantila kertoo, että suomalaisten perimässä näkyy itäinen ugritausta. Omalaatuiset geenit ovat tutkijoille aarreaitta.
Euroopan geenikartta vahvistaa myös teroita maanosamme varhaisesta asutushistoriasta. Tänne on tultu aina etelästä käsin.
Muuttoliikkeen suuntaa todistavat geenierot, jotka ovat suurimpia pohjois- ja eteläeurooppalaisten välillä"
http://www.sr.se/cgi-bin/isidorpub/PrinterFriendlyArticle.asp?Artikel=2260837&ProgramID=226

[Timo Hellman]

Professori Antti Sajantila kertoo, että suomalaisten perimässä näkyy itäinen ugritausta. Omalaatuiset geenit ovat tutkijoille aarreaitta.

Tämä on myyttiä suomalaisten sisäsiittoisuudesta vaaliville "mulatit rokkaa" - wannabegeneetikoille ns. slap in the face.