Raatteentien "myytti"

[Joe]

Tutkijan keksintö suomalaisista korpikommunisteista Neuvostoliiton armeijan oppaina on nyt se järkyttävä asia.

Saatoihan jokunen ollakkin Suomen puolelta rajaa, toiselta puolelta ei ehkä kaikkia vielä viety Siperiaan. Että joku tsuhna oppaana?

Projekti ei nyt Isä Aurinkoisen mielestä mennyt ihan putkeen, eikä marssi valmiine soittokuntineen Helsinkiinkään.

Vaikka oli ihan Hitlerin kanssa sovittu juttu.

Mahtoi herroja vituttaa.

[Marjapussi]

On tämä Raateen tie niin loppuunkaluttu luu, että täytyy ihmetellä nuorukaisen röyhkeyttä.

"tutkija" poikahan on jo "arvostetusti" väitellyt eläimiin sekaantumisesta Ruotsin vallan aikoihin. Ehkäpä hän on kaivannut toteuttaa uusia fantasioitaan hevostelun kyllästyttyään.

http://yle.fi/uutiset/esi-isien_seksi_oli_raakaa_ja_vakivaltaista/5422752

[siviilitarkkailija]

Seksikieltojen ylimpiä valvojia olivat papit ja nimismiehet, mutta valvonta oli käytännössä mahdotonta. Savupirttien hämärissä elettiin viettien varassa.

Ilmeisesti tutkija ei ole vaivautunut lukemaan salavuoteesta annettuja tuomioita ja todistajalausuntoja. Sellaista sattuu kun on kesken tuo eläimiinsekaantuminen. Tämän tutkijan logiikallaan voidaan osoittaa vaikkapa Urho Kekkonen kiistattomasti homoksi ja vieläpä todistaa väite. Nimittäin Kekkosen lukuisat naissuhteet todistavat että presidenttimme oli seksuaalisesti epävarma ja epätietoinen homoseksuaali. Ehkä on kuitenkin parasta sulkea homodisko...

[Perttu Ahonen]

Tähän ei punavihreät luopiot keksi vastausta: miksi Stalin teloitutti kaikki Suomen rintaman komentajat Talvisodan jälkeen? Se on historiallinen tosiasia jota ei naapurikaan kiellä.

Jos nyt otetaan käsittelyyn Suomussalmen ja Kuhmon suunnan taistelut, jotka ovat lähinnä raatteentien taisteluja, niin sillä suunnalla teloitettiin Divisioonan komentajista vain Vinogradov. Toki pienempiä rykmentinkomentajatasoisia teloitettiin myös, näistä esimerkkinä Kuusamontiellä ryhmä Suden ruttaamiksi joutuneet 163.Divisioonan JR.662 komentaja eversti Sarov ja taisteluosasto Tsaikovskin komentaja kapteeni Tsaikovski, lisäksi teloitettiin komissaari A.A Podhomutov.
Nämä teloitukset olivat tosiasiassa puna-armeijan poliittisen päähallinnon päälikkö (talvisodassa Neuvostoliiton valtiollisen kontrollilaitoksen kansankomissaari) Lev Mehlisin käsialaa.  Lev Mehlis myös koordinoi ko. alueella toimineen 9.Armeijan taisteluja.  Juuri se, että Lev Mehlis koordinoi 9.Armeijan taisteluja oli se syy, miksi hän teloitutti edellämainitut epäonnistuneet komentajat.  Lev Mehlis oli näet itse suurin syypää siihen, että puna-armeijan huolto ja taistelut takkusivat.

Kuitenkin kun katsotaan muita 9.armeijan komentajia, niin huomataan, että heitä ei suonkaan teloitettu.

163.Divisioonan komentaja Andrei. Zelentsov ylennettiin kenraalimajuriksi 14.6.1940 ( kaatui Stukien pommituksessa Louhessa 15.8.1941 88.Divisioonan komentajana.

9.Armeijan komentaja Mihail.P.Duhanov toimi virassaan 22.12.1939 asti, kunnen epäonnistuneena siirrettiin kaaderirivistöön, josta jälleen ja tällä kertaa menestyksellisesti tositoimiin suuressa isänmaallisessa sodassa.
1945-1953 hän toimi Leningradin sotilaspiirin sotakoulusta vastanneena osaston johtajana.

9.Armeijan komentajaksi 22.12.1939 nimitetty Vasili Tsuikov oli kiistatta menestyksellinen sotilas - talvisodan nöyryytyksestä huolimatta.  Vasili Tsuikov tuli tunnetuksi Stalingradissa taistelleen 62.Armeijan komentajana. Myöhemmin 62.Armeija nimitettiin 8.Kaartin armeijaksi Stalingradin menestyksen jälkeen. Tsuikov osallistui myös berliinin valtaukseen ja otti vastaan Berliinin varuskunnan antautumisen.  Sodan jälkeen Tsuikov toimi vuosina 1960-1972 Neuvostoliiton jalkaväkijoukkojen ylipäälikkönä ollen marsalkan arvoinen. 

Kuhmossa taistelleen 54.Vuoristodivisioonan komentaja toiminut Nikolai A. Gusevski selvisi talvisodasta myös ilman niskalaukausta.  Epäonnistuminen erikoistehtävässä elokuussa 1941 operaatio barbarossan torjunnassa keskisellä rinatamalla johti kuitenkin - joko johdettuun tai omatoimiseen kohtaamiseen toveri naganin kanssa.

Mitä vielä tulee tuohon raatteen taistelujen "poliittisesti korrektiin uudelleen arviointiin", niin täytyy sanoa, että siinä on "tutkijalla" mennyt sekaisin raatteentien taistelut ja Suomussalmen 163.Divisioonaa vastaan käydyt taistelut kirkonkylän-kuusamontien - Juntusrannan ns. kolmion taistelut.  Raatteentien taisteluna tunnettu taistelu käytiin 44.Divisioonaa vastaan raatteentiellä kuomanjoen puolustuslinjalta - rajalle. Olkootkin, että 44.Divisioona oli menossa muunmuassa pelastamaan Suomussalmella pulaan joutunutta 163.Divisioonaa.

[Marjapussi]

Kiitos Perttu Ahoselle kiinostavista faktoista venäläisten komentajien vaiheista Talvisodan jälkeen.

[Kuosto]

Satun - tai nykyään täytyy jo sanoa satuin - tuntemaan useita niistä suomussalmelaisista siviileistä, jotka joululuussa 1939 jäivät puna-armeijan selustaan. Etenkin pohjoisessa Juntusrannassa, jonne Suomen sodanjohdon tietämän mukaan ei rajan takaa pitänyt johtaa lainkaan tietä. Heitä jäi myös Raatteen tien varteen; puna-armeijan ensimmäinen kärki eteni nimittäin nopeasti.

He, ja heidän jälkeläisensä olivat suunnattoman katkeria vielä kauan sodan jälkeen siitä, että osa viranomaisia ja paikallista lehdistöä oli leimannut Juntusrannan asukkaat ja muut puna-armeijan käsiin jääneet siviilit maanpettureiksi. On siten hiukka yllättävää, että tällainen väite tarjotaan  nykyään, uudelleen.

Heillä ei siellä suomussalmen takamailla, hankien keskellä, ainoan suomalaishallinnon piiriin vievän tien ollessa täynnä puna-armeijan 163 D:n joukkoja ja kalustoa, ollut muuta mahdollisuutta, kuin ryhtyä miehittäjän kanssa yhteistoimintaan sen verran, että asukkaiden elämä saatiin turvattua.

Siitäkin tuli sittemmin loppu, kun väki kuskattiin rajan taakse Kintismään (muitakin kirjoitusasuja on), metsätöihin keskitysleirioloihin. Siellä venäläiset, joilla oli alkanut mennä Suomussalmella  todella huonosti, epäilivät siviilejä yhteistoiminnasta Suomen armeijan kanssa, ja monia telotettiin.

Katkeraa oli myös paluu Suomeen. Suomussalmelaiset siviilivangit vietiin pitkäksi aikaa Etelä-Kainuuseen, Mieslahden opistolle muka hoitoa saamaan. Etupäässä heitä tutkittiin siellä maanpetoksesta, ei niinkään taudeista, joita monella oli.

Ei voi sulkea pois, etteikö joku raja-asukkaista olisi ottanut puna-armeijan vastaan vapauttajana, ja etteivätkö jotkut olisi toimineet vakoilijoina. Talvisodan aikana suomalaiset teloittivat muistaakseni viisi suomussalmelaista, vakoilusta syytettynä, tuomittuina ja pikaisesti ammuttuina.  Oikeudenkäyntien rehellisyyteen ei kannata liikaa luottaa.

Muutama on muutama. Jos siitä vedetään johtopäätös, että kaikki sadat väärään suuntaan evakkoon joutuneet olisivat menneet sinne omasta halustaan, ollaan ihan hakoteillä. Siinä muutaman esimerkillä leimataan perusteetta kokonaisia kyläkuntia.

Mitä tulee hankien pysäyttävään vaikutukseen, niin tammikuussa 1940 Suomussalmella oli lunta noin 30-40 cm, mikä oli ihan tavanomainen määrä. Suomussalmen kirkonkylän ensimmäisenä, pohjoisesta ja idästä tulleella pihtiliikkeellä vallannut 163 D. pysähtyi, niin etelässä kuin lännessäkin takuulla suomalaisten konekivääreihin, ja se myös pelasti pääosan miehistöään ja raskasta kalustoaan lähtemällä äkkiliikkeellä lätkimään. 28.12.1939, pitkin Kiantajärven jäätä, takaisin Juntusrantaan. 

Raatteen tielle päävoimillaan edenneen 44. D:n johto alkoi pyytelemään perääntymiseen lupaa vasta sitten, kun se oli myöhäistä. Lupaproopuskojen jakaminen olikin siirtynyt suomalaisten valtaan. Eikä niitä herunut.   

[Jouko]

Kyllä venäläiset pysähtyivät vain ja ainoastaan suomalaisten vastarintaan. Ilman sitä ne olisivat taatusti edenneet ja katkaisseet Suomen kapeimmalta kohdaltaan. Se olisi todennäkoisesti ratkaissut koko talvisodan ja vienyt Suomen kansan Ottovillen johtaman Neuvosto-Suomen kansalaisiksi.

Siitä en tiedä kuinka paljon paikallista siiviiliväestöä siirtyi venäläisten puolelle. Tiedossa kuitenkin on että Venäjän puoleisessa Karjalassa asui paljon suomalaisia, paikallisia ja jonkin verran myös kapinan jälkeen sinne muuttaneita. Heidät värvättiin puna-armeijaan ja heistä varmasti loytyi oppaita maahan hyökänneille joukoille. Myöhemmin, jatkosodan aikana, monet Neuvosto-Karjalan suomalaiskommunistit osallistuivat ns. partisaanitoimintaan jossa murhattiin aseettomia itä- ja pohjois-suomalaisia siviilikylien asukkaita.



Suomalaiset olivat hyviää hiihtäjiä ja tottuneet muutenkin liikkumaan ja tulemaan toimeen talviaikaan metsämaastossa. Vaikka itse armeijalta ei löytynyt kaikille kunnon varusteita, suomalaisilla oli omat henkilökohtaiset ja hyvin talven oloihin soveltuvat vaatteet ja muut vermeet.  Venäläiset eivät tunteneet maastoa eikä talven olosuhteita, heidän varusteensa vaatteista lähtien oli täysin ala-arvoista, motivaatio muutenkin heikkoa mutta eivät he olisi mihinkään pysähtyneet jollei olisi tullut kuulaa vastaan siinämäärin runsaasti ettei sekaan mahtunut.

Liian vähän on huomioitu Suojeluskuntien merkitystä suomalaisten sotilaiden koulutuksessa. Tunsin henkilökohtaisesti monia tavisodan ja myös Suomusalmen-Raatteen taisteluihin osallistuneita veteraaneja jotka sodan jälkeen, vielä vanhoille päivilleen asti jatkoivat jo nuorena SK-poikana alkanutta ampumaharrastusta. Näillä opeilla oli äärimmäisen suuri merkitys Suomen puolustuksessa niin talvi- kuin jatkosodassa.

Samanlaiselle Suojeluskunnalle olisi suuri tilaus vielä nykyäänkin. Se olisi syytä perustaa uudelleen vaikkapa vain kunnianosoituksena jo edesmennelle veteraaneille.

Tässä on mielestäni oikea mielipide ja kannanotto Talvisotaan Itäsuomessa. Sellaista se on ollut. Ainoastaan puolustustahto on raukkojen rajojen turva kumminkin.

[Masa76]

Satun - tai nykyään täytyy jo sanoa satuin - tuntemaan useita niistä suomussalmelaisista siviileistä, jotka joululuussa 1939 jäivät puna-armeijan selustaan. Etenkin pohjoisessa Juntusrannassa, jonne Suomen sodanjohdon tietämän mukaan ei rajan takaa pitänyt johtaa lainkaan tietä. Heitä jäi myös Raatteen tien varteen; puna-armeijan ensimmäinen kärki eteni nimittäin nopeasti.

He, ja heidän jälkeläisensä olivat suunnattoman katkeria vielä kauan sodan jälkeen siitä, että osa viranomaisia ja paikallista lehdistöä oli leimannut Juntusrannan asukkaat ja muut puna-armeijan käsiin jääneet siviilit maanpettureiksi. On siten hiukka yllättävää, että tällainen väite tarjotaan  nykyään, uudelleen.

Kritisoin tekoajankohtanaan sopivalla poliittisella tarkoituksenmukaisuudella tehtyä elokuvaa "Kainuu 1939" tietoisesta valehtelusta ja vääristelystä. Totuus on vilpittömämpi ja karumpi kuten juuri kirjoitit.

[CaptainNuiva]

Tähän ei punavihreät luopiot keksi vastausta: miksi Stalin teloitutti kaikki Suomen rintaman komentajat Talvisodan jälkeen? Se on historiallinen tosiasia jota ei naapurikaan kiellä.

Raatteentien taisteluna tunnettu taistelu käytiin 44.Divisioonaa vastaan raatteentiellä kuomanjoen puolustuslinjalta - rajalle. Olkootkin, että 44.Divisioona oli menossa muunmuassa pelastamaan Suomussalmella pulaan joutunutta 163.Divisioonaa.

Tuo 44.divisioona oli ns.eliittidivisioona ja tutkijan mukaan lumi pysäytti/olisi pysäyttänyt eliittijoukotkin.
Ihmeellisiä eliittijoukkoja....Ilmeisestikkin,jos hyökkäys olisi tapahtunut kesällä niin eliittijoukot olisi pysäyttänyt joka tapauksessa hyttysparvi taikka tien yli roikkuva oksa ihan ilman suomalaisten torjuntatoimiakin ja näin eliittijoukot olisivat hajaantuneet metsiin pakokauhun vallassa ja kuolleet lopulta osteoporoosiin koska luille tarpeellista D-vitamiinia ei olisi varjoisissa metsissä saanut tarpeeksi auringon valon kautta.

[Joe]

Jaahah, Suomi hävisi Raatteentielläkin.

Eihän tämmöiset keskenäänkin riitelevät fiinntollojen porukat voineet mitenkään puna-armeijaa lyödä.

Ruotsin apukin oli vähän myöhässä.

Onnettomat Neuvostoliiton armeijan eliittikomandot hukkuivat lumeen ja eksyivät metsään.

Vai loppuiko vodkavarasto uljailta piippalakeilta, kuolivat karmeaan kankkuseen?

[Tunkki]

Teiden varassa oleville ei hyvä heilunut kun finn-jäävelit hiihteli pitkin mettiä pyssyjensä kanssa, ja iskivät vihollisen käyttämälle väylälle, yllättäen tie-sellaisille.

[jmk]

Teiden varassa oleville ei hyvä heilunut kun finn-jäävelit hiihteli pitkin mettiä pyssyjensä kanssa, ja iskivät vihollisen käyttämälle väylälle, yllättäen tie-sellaisille.

Aika epäreilua!

[CaptainNuiva]

Teiden varassa oleville ei hyvä heilunut kun finn-jäävelit hiihteli pitkin mettiä pyssyjensä kanssa, ja iskivät vihollisen käyttämälle väylälle, yllättäen tie-sellaisille.

Eikä siinä kaikki, suvis-sääntöjen vastaisesti puettiin jatkosodassa muutamia lujahermoisia venäjän osaajia neukkulan uniformuihin tai jäljitelmiin ja pistettiin Suomeen hyökkääville liikenteenohjaus pystyyn.
Neukkujoukkoja pätkittiin ohjailemalla niitä risteyksissä eri teille, kuin parkkiruutuihin ikään ja motitettiin sitten sekä tuhottiin.

[P]

Seuraavaksi  ylen annetaan että neuvostoliittolaiset olisivat pysähtyneet Kollaalla, Taipaleenjoella ja Talin-Ihantalassa ilman suomalaisiakin...

Joo, oikeasti eivät edes sotineet? Eikös se vieraileva somalaialaista sotaurhoutta kehunut somali jotain tuonsuuntaista esitellut Somalian sisällissotaa käsittelevässä ketjussa??

Tosin Viipurikin meni aika heikkoon kuntoon jo Talvisodassa. Siellä voi käydä ihailemassa kahta yhä paskana olevaa keskiaikaista kirkkoa ja yhtä thjää aukiota, jolta pommioituksesa vaurioituneen Tuomiokirkon veli venäläinen purki kokonaan. Olisihan se ollut ikävää, että ikivanhassa venäläisessä kaupungissa on keskellä luterilainen kirkkorakennus.

[P]

Käsittääkseni Raatteen tie jatkuu Venäjän puolella ihan samanlaisena eikä haaraudu kymmenkaistaiseksi moottoritieksi heti rajan takana. Tiet ovat myös edelleen huomattavasti huonokuntoisempia kuin Suomessa ja en näe mitään syytä miksi tuolloin tilanne olisi ollut jotenkin toisin. Miten ihmeessä NL:n joukot pystyivät ylipäätään ryhmittymään hyökkäysasemiin omalla puolellaan vielä huonompia teitä pitkin jos Suomen puolella tuli ongelmia tässä suhteessa?

Noin minäkin sen näen. Neuvostodivisioona saatiin Puolasta rajalle, ne olisivat kyllä päässeet Ouluun, jos niitä ei olisi pysäytetty. Sama luonnon ja vastaavan tien "etenemisongelma" siellä oli sen 100 m jo ennen rajaa Venäjän puolellakin. Ongelma oli tosiaan se että pääjoukko suomalaisista ei ottanut korpikommunisteja lukuunottamatta viholloista vastaan kukkasin, vaan eteneminen katkaistiin ja motitettiin, joka esti huollon..

[P]

Mekaanista voimaahan sillä ei ollut; sen osumatarkkuus vain oli hyvä. Lisäksi ratkaisi ajoitus: kyse on resonanssi-ilmiöstä y.m., y.m..Se vaatii korkeampaa matematiikkaa.

Resonanssi?

Joo. Mietippä sitä.

No, luulen arvaavani mitä ajat takaa (pitkien joukkojen liikkeessä tapahtuvia viiveitä jne.) mutta en ole varma onko kyse varsinaisesti resonanssista siinä mielessä kuin fysiikassa.

Tykistökeskityksen rumputulelle pyritään saamaan aikaan resonanssiefekti, jossa erillisten kranaattien aiheuttamat paineaallot vahvistavat toisiaan sen sijaan että kumoaisivat toisensa. Se ei ole helppoa silloisella välineistöllä mutta sitä treenattiin kyllä. Nenosen järjestelmä oli nerokas. Ilmeisesti venäläiset ottivat oppia ja rakensivat ns. stereopommeja mm. Afganistanin sotaan vuoristokäytävissä lymyileiviä talebaneja vastaan. Siinä on sama periaate.

Tai AMOS-kranaatinheitinjärjestelmä. Mahdollistaa kranaattien ampumisen siten, että ovat maassa vastaanottavassa päässä about samaan aikaan..

[P]

Joskus muinoin katselin dokkaria kun afganistanissa venäläiset laski tunneliin telamiinan ja räjäytti sen, kyllä saattaa olla vähintään korvat lukossa tovin jos lähistöllä sattuu olemaan.

Toisaalta afgaanit pölli miinat venäläisten miinakentiltä ja teki näistä pommeja joilla räjäytteli venäläisiä vaihtorahaksi.

Suljetussa tilassa pelkkä paineaalto riittää tappamaan. Sisuskaluista tulee pulppia. Jää kaunis , mutta eloton ruumis.

[P]

Niin. "Suksien merkitys oli suuri". Se oli ratkaiseva niissä olosuhteissa. Panssareista ei ollut apua. Ne kun tuhottiin niille sijoilleen molotovin cocktaileilla ja pelkillä koivuhaloilla.

Raatteentie ei ole panssaritaistelumaastoa, eikä edes jalkaväki ja panssaritaistelumaastoa. Se on iaka puhdasta jalkaväkitaistelumaastoa. Kyllä ne sen maastoanalyysissaan olivat ottaneetkin huomioon, mutta eivät selkeästi odottaneet suurempaa vastarintaa.

[Joe]

Suomalaisten 400 kaatunutta ja 600 haavoittunutta ( suurinpiirtein) oli kai sitten työtapaturmiin verrattava juttu. Siilasvuon 6000 miehestä meni aika joukko, venäläisten luvut epämääräisesti hiukan suurempia.

[K-M Halkola]

Olen aiemin asunut vuosikaudet yläkainuussa ja jonnin verran on tullut käytyä saapastelemassa ihan mielenkiinnosta myös raatteella.
En löydä mitään syytä tälläisen punikkitoimittajan verhottuun elvistelyyn neukkujen "saavutuksella",  kun nuo ovat itse ajaneet itsensä kapealle solamaiselle tielle jossa mäkinen maasto on valmiiksi paloitellut joukko-osastot pienempiin helpommin hallittaviin motteihin.

[kekkeruusi]

Olen aiemin asunut vuosikaudet yläkainuussa ja jonnin verran on tullut käytyä saapastelemassa ihan mielenkiinnosta myös raatteella.
En löydä mitään syytä tälläisen punikkitoimittajan verhottuun elvistelyyn neukkujen "saavutuksella",  kun nuo ovat itse ajaneet itsensä kapealle solamaiselle tielle jossa mäkinen maasto on valmiiksi paloitellut joukko-osastot pienempiin helpommin hallittaviin motteihin.

Älä pilaa hyvää Yle-satua faktoilla. Pahat suomalaiset terroristit menivät kiusaamaan urheita neuvostosankareita.

[JoKaGO]

Joskus muinoin katselin dokkaria kun afganistanissa venäläiset laski tunneliin telamiinan ja räjäytti sen, kyllä saattaa olla vähintään korvat lukossa tovin jos lähistöllä sattuu olemaan.

Toisaalta afgaanit pölli miinat venäläisten miinakentiltä ja teki näistä pommeja joilla räjäytteli venäläisiä vaihtorahaksi.

Suljetussa tilassa pelkkä paineaalto riittää tappamaan. Sisuskaluista tulee pulppia. Jää kaunis , mutta eloton ruumis.

Ruumiitko ne siellä Kurskin sisuksissa koputtelivat?

[K-M Halkola]

Paineenkestävät väliseinät ja ovet (ollessaan suljetuna) estää paineaallon etenemistä sukellusveneen rungon sisällä, jos vaikka sattuu räjähdys torpedo-osastossa.

[Arvoton]

Jos tutkimuksella ei ole poliittista tarkoitusta, niin "myytin" rikkominen on ilmaan ampumista. En ole tiennyt, että hyökkäyksen torjuminen vajaasti varustautuneilta paraatijoukoilta olisi ollut hehkutuksen arvoinen sankaritarina. Johan kapitalistinenkin tiedemies tietää, että kolonnan tuhoaminen silloin ei ollut erityisen vaikeaa. Eihän niillä ollut ruokaa, eikä edes talvisaappaita, saatika -manttelia karvalakeista puhumattakaan. Mut siis kuka ja ketkä pitävät hommaa myyttinä? Ihan totta se oli.

Vielä en ole ihan varmistunut siitä, pantiinko 1939 Neuvosto-Venäjällä sotilaiksi Suomea vastaan rangaistusvankeja ainakin aluksi ja kuinka paljon. Jonkun verran niitä ymmärtääkseni kyllä oli joukoissa. Shtrafbateja.

[Perttu Ahonen]

YLE antoi ymmärtää - aitoon neobolshevikki tyyliin, että raatteentien taistelussa siviiliväestö olisi ottanut puna-armeijan vastaan pelastajina suorastaan innosta kiljuen.  Täytyy sanoa, että YLE toimii hyvin nyky hallituksen totuuden torvena ja ideologian tiedonantajana.  Se uudesta uljaasta poliittisesti korrektista totuudesta.

Palataan kuitenkin ihan oikeaan totuuteen, josta on poliittinen tarkoitushakuisuus pois. Miten siviiliväestö ottikaan puna-armeijan vastaan raatteentiellä.  Annetaan veteraanien kertoa, siis sellaisten veteraanien, jotka siellä Suomussalmen sotatantereilla edusti niitä luonnonvoimia, jotka puna-armeijan pysäytti. 

Lisätään tähän tunnelman saamiseksi radioselostus jatkosodan munakukkulan taisteluista, jotain samanlaista se on ollut Raatteesakin. YLE:n elävästä arkistosta:  http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/jatkosodan_hyokkaysvaihe_kannaksella_39843.html#media=39865

Lainaan veteraanien haastatteluja kirjasta Suomussalmen taistelijat kertovat. Ko. kirja on K.E.Salmisen tekemä ja on erittäin suositeltavaa luettavaa.  Olen lainauksissa lyhentänyt tietoisesti kertomuksia, jottei postauksestani tulisi tolkuttoman ylipitkä, mutta kuitenkin niin, että jonkinlainen kronologia säilyy ja tunnelma raatteentien taisteluista välittyy lukijalle. Välikuittaukset omia.

"Siviiliväestöä ei oltu evakuoitu ja venäläisten hyökätessä rajan läheisyydessä olleet siviilit jäivät vihollisen jalkoihin. Kerrottakoon tästäkin tositapaus Raatten vartion naapureista.
Mieronahon isäntä oli aamuhämärissä ollut hakemassa hevosella vettä Raatejärvestä eläimille. Hän havaitsi järven pohjoispäässä paljon miehiä, jotka tulivat rajan yli länteen. Nopeasti hän käänsi hevosensa ja ajoi kotipihaan, kaatoi vesiastiat ja kuormasi rekeensä vaimon ja lapset sekä lähti ajamaan ajamaan maantielle. Hevonen pillastui ammunnan paukkeessa ja ryntäsi kovaan juoksuun. Maantielle tultaessa reki kaatui, jolloin vaimo ja lapset jäivät tielle venäläisten ja suomalaisten väliin. Mieronahon isäntä itse raahautui ohjaksissa suomalaisten puolelle turvaan. Kesäkuussa 1940 Mieronahon perhe luovutettiin sotavankeudesta muiden siviilien kanssa Suomeen".

Everstiluutnantti Paavo Susitaival.

Uuden poliittisesti korrektin neobolshevistisen totuuden ja totuuden välillä on tosiaan jotain ratkaisevaa eroa.

"Se oli  se sodan alku Raatteen suunnalla sellaista soutamista ja huopaamista. Vähillä voimilla yritettiin viivyttää idästä tulijaa, mutta se jyräsi kuin tankki kohti kirkonkylää. Vähän yli viikon sitä touhua kesti ja sitten se jo hallitsikin ydinkeskustan raunoita.  Venäläiset näyttivät pitävän meitä täysin pilkkanaan. Tulivat Raatteen tietä nelijonossa marssien ja lauleskellen slaavilaisia kalinkojaan. Mutta kun muuan 50-päinen joukko lakaistiin metsän kätköistä tulittamalla maantien raviin, ei niillä seuduin enää liiemmin niitä slaavilaisia rallatuksia kuultu."
Johan Kukkohovi Kajaanilaispataljoonan alik.

Suomalaisia luonnonvoimia edustava suomalainen sotilas alkoi vaikuttamaan puna-armeijan paraatimarssin säveliin ja marssitahtiin.

Puna-armeijan upseerit ja politrukit kannustivat puna-armeijalaisten sotila uraata yleensä takaapäin toveri Naganin antaessa vauhtia etenevälle sotilasuraalle- usein äänekkäälle, mutta lyhyelle sotilasuraalle. Vaan miten suomalaisten kohdalla?

"Me kapteeni Kontulan miehet olimme ehtineet nähdä jo kaikenlaista Raatteen tien viivytystaistelujen aikana, kunnes saimme ällistyneinä seurata JR.27:n eli kemiläisten tuloa avuksi. Joukko kaarsi Kuivassalmen kautta Palovaaraan, jonkin matkaa Kuomasjoesta kirkonkylään päin. - Peijakas sentään, kemiläiset huokailivat,- mahtaako sota loppua ennenkuin me päästään töihin ollenkaan. - Älkää yhtään murehtiko, kyllä sitä vielä teillekin jää, minä tokaisin huvittuneena."   
Paavo Vuorinen alik / osasto Kontula.

Suomalaisten pahin virhearviointi tapahtui uudenvuoden yönä 1939-40.  Ei menty suon yli niin, että heilahtaa.

"Muuan luutnanteista saapui paikalle vakavan oloisena. -Taitaa olla paha paikka tulossa, hän ilmoitti hyvin rehellisesti. Sitten tuli määräys katkaista Raatteen tie. Oli iltamyöhä, kun päästiin sen lähelle. Samalla havaittiin, että venäläisten konekiväärit ovat tien reunassa. -Pataljoona hyökkää suoraan tästä! majuri Häkkinen määräsi arvailematta. - Eikö olisi syytä sentään kiertää vähän, vänrikki Hytti ja moni muukin esitti.  -Ei kierrellä...tuosta vaan suoraan ja sillä selvä. Me pääsimme aluksi aika lähelle venäläisiä siinä aavalla suolla, koska lumipuvut suojasivat meitä. Sen jälkeen ei enää eteenpäin päästykään. Vihollisen konetuliaseet niittivät meitä maahan kuin heinää. Heidän joukossaan tuntui olevan suomenkielen taitajiakin, sillä jos joku meidän päälliköistä kutsui jotain poikaa nimeltä, niin jo kohta häntä huudeltiin hämäysmielessä vihollisen puolelta varsin selväksi suomeksi.  Kuulin jälkeenpäin, että yli 80 meistä kaatui ja ties kuinka monta haavoittui." Aarno Saari/ sissipataljoona.1 stm.

Vastoin monien luuloa, myös puna-armeija yritti löytää uutta reittiä suomalaisten selustaan Kuomasjoelta katkaistusta Raatteen tiestä. Mutta Suomen luontoon kuuluva paukkupakkanen tulikin yllättäen ja pyytämättä.

"Venäläisiä alkoi tulla sieltä Raatten tien suunnasta lounaaseen, Kuivasjärven yli. Me vartioimme järven rantapenkereellä niiden tuloa ihan kaikessa rauhassa. Mitään hätää ei siinä metsäharjanteella ollut. Satakunta tumma-asuista vihollismiestä tarpoi illan hämärässä pitkin syvälumista järvenselkää. Ensimmäisten annettiin tulla ihan rantaviivalle asti, ennen kuin ruvettiin ampumaan. Koko venäläisosasto lakosi jäälle. Jos vielä jotakin liikettä nähtiin, paikkailtiin laukausten tehoa."  Mauno Wihlman sissipataljoonan jääkäri.

Suomalaisten luonnonvoimat olivat liikaa puna-armeijalle Raatteen tiellä.

" Niitä oli semmoisia suomalaisporukoita, jotka menivät ihan minne halusivat. Toinen puoli joukkueesta suojasi tulella ja toinen eteni lähemmäksi iivanoita. Näin mentiin vuoroin ja homma toimi. Siellä vihollisen puolella ei kerta kaikkiaan säästynyt elävänä kukaan, kun ne ottivat jonkun paikan kohteekseen."  Hugo Karhu 17.PionK. Korpraali

Sanginlammilla oli puna-armeija kaivautunut suomalaiseen luonnon olosuhteisiin nähden vaikuttavasti. Puna-armeijan oli tarkoitus torpata suomalaisten eteneminen Kohmon suunnasta raatteeseen. Käsky oli taistella loppuun saakka ja kuulaa olikin ilmassa, niin, ettei meinannut sekaan sopia ja havupuiden rungotkin paukkuivat pakkasessa.

"Ne venäläiset olivat Sanginaholla isoissa korsuissa. Oltiin niihin ihan näköyhteydessä. Sieltä korsusta joku tarkka-ampuja ampui kahta minun miestäni päähän. Väinö Karppinen ja Väinö Anttinen kaatuivat heti. Oltiin juuri etenemässä rinnakkain ja kun hiukan jonkin suojan takaa nosti päätään, niin heti iivana ampui. Minultakin hiukset paloivat, kun valojuovaluoti liippasi läheltä. Jo sentin matalampi lentorata olisi tällänyt luodin suoraan päähän, enkä olisi siitä kokemuksia nyt tässä kertomassa. Tunnustelin päätä kädellä, että kylläpäs tulikin kuuma laaki. Ei kuitenkaan käynyt kipeästi. Lumipuvun huppu ja karvalakki sen alla olivat reikiä täynnä."
aarne Vimpari kajaanilaispataljoonan korpraali.

Suomessa ilmasto-olosuhteet olivatkin erikoiset - Säätiedoitus - nikkelisadetta kuuroina.

"Niillä iivanoilla oli siinä tiellä sellainen nelipiippuinen it-konekivääri, jolla ne kävivät vähän väliä. Ukko kiipesi sen kahvoihin auton lavalla ja tärryytti meitä siihen malliin, että takana puut katkeilivat. Joku meikäläisistä pudotteli niitä ukkoja sieltä alas aina sitä mukaa, kun uusia nousi kahvoihin". Tauno kemppainen Kajaanilaispataljoonan stm.

Kovien taisteluiden seurauksena suomalainen karu luonto mittelöi voittamattoman puna-armeijan luonnon kanssa.

" Sitten päivällä alkoi se valtaamistaistelu ja miehet kantoivat käsikranaatteja sinne mäkeen ihan satamäärin. Kohta posauksia rupesikin kuulumaan. Huuskon Ilkka sanoikin jälkeenpäin, että ihan pahaa teki, kun eivät käskystä huoimatta antautuneet siellä korsuissa, vaan laittoivat kädet silmille ja sinne sitten piti nakata käsikranaatti. Konepistoolimiehet tulivat perään." 
Tauno Korhonen Kajaanilaispataljoonan korpraali

Takaisin Raatteen tielle.   Juodaan vootkaa on todellisuus piinaa hetkittäin selvinpäin.

"Meille jaettiin sinisiä tabletteja, jotka sammuttivat janon niin, ettei lunta tarvinnut syödä. Vodkaa ei saanut juoda tolkuttomasti. Pullo oli korkitettu puukorkilla, mutta kun ei ollut korkinavaajia niin oli ennen taistelua lyötävä pullonkaula rikki, juotava vodka mahaan ja lyötävä pullo säpäleiksi, jotta suomalaiset eivät voineet lukea niiden määrästä osastomme suuruutta."
Pjotor Morozov 44.Divisioonan kersantti

Kylmä pohjolan viima puhkuu ja paukkuu.

"Meidän komppania pääsi melko mukavasti eteenpäin, mutta ne, jotka siellä rannan suunnassa, joutuivat tappelemaan ryssän valiojoukon valiojoukon kanssa oikein toden teolla. Me olisimme päässeet pureutumaan tiehenkin kiinni, mutta sellaista liikettä ei voinut tehdä, koska iivana olisi lyönyt meidän osastomme välistä poikki. Rannan pesäkkeet ottivat enemmän aikaa, koska niitä oli siellä runsaasti. Hankalasti vallattavien korsujen puhdistaminen venäläisistä oli pioneerien työtä. he vetivät narun kanssa ahkion korsun katolle, närekantojen, oksien ja lumen joukkoon ja räjäyttivät koko kyhäelmän tuusan nuuskaksi. Ensin annettiin vanjoille pari minuuttia aikaa tulla ulos tassut pystyssä ja jos ei tultu, niin sorovnoo sitten vaan."
Martti Huhtamaa, Sissipataljoona.1 stm

Ja niin muutti suomalainen luonto Ukrainalaisen sinisen divisioonan kylmästä ja kauhusta siniseksi susi divisioonaksi.

" Sinisen divisioonan jalkaväki yritti tien suunnassa pakoon. Yritys epäonnistui. keskiyöllä jalkaväki vetäytyi haukilan talokumpareelle tykeistä muodostetun vyön sisään. Ahtaalle joutunut vihollinen avasi hillittömän tulen pimeään yöhön. Kuului nousevaa ja laskevaa huutoa sadoista kurkuista, muistuttaen sisilauman ulinaa aroilla. Tämä oli kuolemanpelon vallassa olevan joukon tuskanhuuto, joka tuntui myös suomalaisten ytimissä"
Everstiluutnantti Paavo Susitaival

Lisäsin linkiksi aidon alkuperäisen selostuksen YLE:n arkistoista.  Saman voi ladata arkistosta myös mp3 muodossa, jolloin äänet ovat aidommat.

[MW]

Ohessa kuvallinen näyte niistä epäinhimillisistä luonnonoloista, joihin vanjan hööki tyssäsi. Lainattu teoksesta Viisi sodan vuotta, toim. Arvi Korhonen, WSOY 1958.

Ylempi kuvateksti: Panssarivaunujen eteneminen on pysäytetty Raatteen tiellä.

Alempi kuvateksti: Panssarivaunu liekeissä Raatteen tiellä.

[Marjapussi]

Eiköhän seuraavassa laulussa ole enemmän totta kuin "tutkijan" afrikkalaisissa tulkinnoissa. http://www.youtube.com/watch?v=2nPIeoeWmKk&feature=related

[Perttu Ahonen]

Laitetaan nyt "Marjapussille" marokon kauhun haastattelu.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aarne_juutilainen_marokon_kauhu_32315.html#media=32318

Tämmöisiä legendaarisia sankareita sitä oli talvisodan myyttiä tekemässä.

[Joe]

Tämähän on mainos. Suomen armeijan suurin asetoimittajahan oli Neuvostoliitto.

Kateeksi käy:

:,: ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisin saannut olla siellä mukana. :,:

[Masa76]

Laitetaan nyt "Marjapussille" marokon kauhun haastattelu.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/aarne_juutilainen_marokon_kauhu_32315.html#media=32318

Tämmöisiä legendaarisia sankareita sitä oli talvisodan myyttiä tekemässä.

Marokon Kauhu oli komppanianpäällikkönä Kollaalla. Palolammen "Kollaa kestää" on yhä parhaita Talvisodan kuvauksia. Itseäkin ahdisti teininä kirjan lopussa kuvattu epätoivoinen lopputaistelun kaaos ja Make Uosikkisen unijakso.

Marokon Kauhu on muuten vahvassa roolissa Yrjö Keinosen Jatkosodan hyökkäysvaihetta kuvaavassa kirjassa "Kärkijoukkona Syvärille".