Perussuomalaisten perhearvot?

[simo]

Olis kyllä hyvä, jos puoluepolitiikalla ei yritettäisi ohjata ihmisten yksityiselämän valintoja.

Tätä minäkin pelkään eniten PS:n politiikassa. Jos aletaan vetää enää piiruakan kohti KD:n politiikkaa, alkaa äänestäjäkato. Ihmisten makuuhuoneisiin ja peiton alle ei saa kurkkia!
Perhearvot ovat niitä mitä ihmiset päättävät itse niiden olevan. Jos joku puolue alkaa niistä päättämään, se on pian entinen puolue, tai ainakin marginaalissa.

Samaa mieltä. Itse kannatan ydinperhettä, johon kuuluu äiti, isä ja lapset, mutta oma elämäni menikin sitten siihen, että nyt perheeni koostuu lähivanhemmasta, etävanhemmasta ja yhteisestä lapsesta. Eron jälkeen tapaamisten ja muiden asioiden sovittelu oli todella hankalaa ja silloin törmäsin sellaiseen asiaan, että lähivanhemman täytyy luovuttaa lapsi etävanhemmalle sopimuksen mukaan (tämä ok), mutta etävanhemmalla ei ole minkäänlaista velvoitetta tavata lastaan, vaikka olisi minkälaiset tapaamissopimukset tehty. Tämä hämmästytti minua todella paljon, että kenen etua tällaisellakin lailla nyt haetaan ja mitä hyötyä tapaamissopimuksesta edes on, jos vain toisella on velvollisuus noudattaa sitä ja toisella ei.
Onneksi nyt alkuaikojen ongelmien jälkeen ollaan päästy entisen mieheni kanssa siihen tilanteeseen, että tapaamiset sujuu ja pystytään hyvin kommunikoimaan keskenämme lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista, niin tämä homma sujuu nyt oikein mallikkaasti ja lapsikin on tyytyväinen tilanteeseen.

Avioerolapsen tuskat on koettu. Ei paljon huvita niitä muistella, eikä neuvoja jakaa. Ymmärtää voi yrittää, hyväksymiseen en pysty. Äitini ja isäni haudoilla en pysty käymään edes kusella. Hautajaiset yms. hoitelin.

[Faidros.]

Lainaus Simolta: "Avioerolapsen tuskat on koettu."

Monesti on myös niin, että erotaan liian myöhään, vasta sitten, kun lapsi on joutunut elämään riitaisan lapsuuden tappelevien vanhempiensa luona. Kun lapsi vihdoin pääsee muuttamaan pois kotoaan, vanhemmat eroaa, koska "ei tarvitse enää olla yhdessä lapsen vuoksi"!

[Miniluv]

Avioerolapsen tuskat on koettu. Ei paljon huvita niitä muistella, eikä neuvoja jakaa. Ymmärtää voi yrittää, hyväksymiseen en pysty. Äitini ja isäni haudoilla en pysty käymään edes kusella. Hautajaiset yms. hoitelin.

Viime viikolla tuli vastaan tällainen. En ole vielä perehtynyt sen tarkemmin.

We were surprised to find that although the death of a parent during one's childhood was usually difficult, it had no measurable impact on life-span mortality risk. The children adapted and moved on with their lives.

That was the end of the good news. Although losing one's parent to divorce might seem better than losing a parent through death, we found the opposite. The long-term health effects of parental divorce were often devastating— it was indeed a risky circumstance that changed the pathways of many of the young Terman participants. Children from divorced families died almost five years earlier on average than children from intact families. Parental divorce, not parental death, was the risk. In fact, parental divorce during childhood was the single strongest social predictor of early death, many years into the future.

http://www.bakadesuyo.com/whats-the-single-strongest-predictor-you-will-38240

[simo]

Avioerolapsen tuskat on koettu. Ei paljon huvita niitä muistella, eikä neuvoja jakaa. Ymmärtää voi yrittää, hyväksymiseen en pysty. Äitini ja isäni haudoilla en pysty käymään edes kusella. Hautajaiset yms. hoitelin.

Viime viikolla tuli vastaan tällainen. En ole vielä perehtynyt sen tarkemmin.

We were surprised to find that although the death of a parent during one's childhood was usually difficult, it had no measurable impact on life-span mortality risk. The children adapted and moved on with their lives.

That was the end of the good news. Although losing one's parent to divorce might seem better than losing a parent through death, we found the opposite. The long-term health effects of parental divorce were often devastating— it was indeed a risky circumstance that changed the pathways of many of the young Terman participants. Children from divorced families died almost five years earlier on average than children from intact families. Parental divorce, not parental death, was the risk. In fact, parental divorce during childhood was the single strongest social predictor of early death, many years into the future.

http://www.bakadesuyo.com/whats-the-single-strongest-predictor-you-will-38240

Mikä ei tapa vahvistaa. Mikäli sisuskalut kestää.

Still going strong.

[Nuivanlinna]

Olis kyllä hyvä, jos puoluepolitiikalla ei yritettäisi ohjata ihmisten yksityiselämän valintoja.

Tätä minäkin pelkään eniten PS:n politiikassa. Jos aletaan vetää enää piiruakan kohti KD:n politiikkaa, alkaa äänestäjäkato. Ihmisten makuuhuoneisiin ja peiton alle ei saa kurkkia!
Perhearvot ovat niitä mitä ihmiset päättävät itse niiden olevan. Jos joku puolue alkaa niistä päättämään, se on pian entinen puolue, tai ainakin marginaalissa.

Samaa mieltä. Itse kannatan ydinperhettä, johon kuuluu äiti, isä ja lapset, mutta oma elämäni menikin sitten siihen, että nyt perheeni koostuu lähivanhemmasta, etävanhemmasta ja yhteisestä lapsesta. Eron jälkeen tapaamisten ja muiden asioiden sovittelu oli todella hankalaa ja silloin törmäsin sellaiseen asiaan, että lähivanhemman täytyy luovuttaa lapsi etävanhemmalle sopimuksen mukaan (tämä ok), mutta etävanhemmalla ei ole minkäänlaista velvoitetta tavata lastaan, vaikka olisi minkälaiset tapaamissopimukset tehty. Tämä hämmästytti minua todella paljon, että kenen etua tällaisellakin lailla nyt haetaan ja mitä hyötyä tapaamissopimuksesta edes on, jos vain toisella on velvollisuus noudattaa sitä ja toisella ei.
Onneksi nyt alkuaikojen ongelmien jälkeen ollaan päästy entisen mieheni kanssa siihen tilanteeseen, että tapaamiset sujuu ja pystytään hyvin kommunikoimaan keskenämme lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista, niin tämä homma sujuu nyt oikein mallikkaasti ja lapsikin on tyytyväinen tilanteeseen.

Avioerolapsen tuskat on koettu. Ei paljon huvita niitä muistella, eikä neuvoja jakaa. Ymmärtää voi yrittää, hyväksymiseen en pysty. Äitini ja isäni haudoilla en pysty käymään edes kusella. Hautajaiset yms. hoitelin.

Oli tuskallista aikanaan kertoa lapsilleni, että isän ja äidin on nyt erottava. Lasten pettymys oli suunnaton, olihan olemassa sanaton sopimus siitä, että isä ja äiti kuuluvat lasten elämään yhdessä.
Mutta joskus on aivan pakko erota, vaikka haluaisi tuon lasten syntymähetkellä solmitun sanattoman sopimuksen pitääkin.

[KalleK]

Mites PS suhtautuu sinkkutalouksiin, tai yksinhuoltajiin?
Yksinasuvien määrä on ollut kokoajan nousussa ja valtaosa toimeentulotuen saajista on yksineläviä.
Syrjäytyneistä tai syrjäytymisuhan alaisista isompi osa on yksineläviä kuin perheellisiä, yms.

Miten PS siis aikoo ajaa näiden ihmisten asiaa, vai onko keskiössä/kohderyhmänä nimenomaan perheet ja perinteiset perhearvot?

Toivoisin, että Perussuomalaiset lähtisivät (lakimuutosten kautta) ensisijaisesti kohentamaan sellaisten perheiden asemaa, joilla on tahtoa ja aikomus pysytellä yhdessä. Missään nimessä yksinhuoltajuuteen tai perheiden hajottamisiin ei tulisi kannustaa esim. taloudellisin seikoin, niin kuin nyt tilanne on. Faktahan on, että monessa tapauksessa eroaminen on hyvinkin kannattavaa taloudellisesti - mutta vain toiselle osapuolelle. Joka siis käytännössä katsoen on aina se äiti, joka saa aina halutessaan sen lähihuoltajuuden tai jopa yksinhuoltajuuden. Lapsi kun voi virallisesti olla kirjoilla vain toisen vanhempansa luona, jolle sitten maksetaan kaikki etuudet, sen toisen vanhemman (isän) kustannuksella.

Tiedän useammankin tapauksen, jossa nämä taloudelliset seikat ovat olleet ehkäpä jopa suurin syy eroon. Monet eroavat näistä syistä myös paperilla, eli toinen muuttaa kirjat muualle vaikka yhteiselo jatkuu ihan entiseen malliin. Jopa isyydentunnustuksia jätetään tekemättä juuri näistä taloudellisista syistä, etenkin tiettyjen monilapsisten maahanmuuttajaperheiden kohdalla. Puhutaan useista sadoista euroista kuukausitasolla, mitä papereilla kikkailemalla saadaan lisätuloa, mitä ei periaatteessa kuuluisi tulla. Sillä tekee työtön pariskunta jo vaikka mitä kivaa, esim. kykenee pitämään autoa ja lomailemaan, mistä muuten voisi vain unelmoida.

Toki on niitäkin tapauksia, jotka onnettomien sattumien kautta ovat jääneet yksinhuoltajiksi ja toki heidän lapsenhoitonsa tulee mahdollistaa siinä kuin kenen tahansa muunkin, mutta missään nimessä se ei saa olla kannattavampaa kuin muilla.

Eron jälkeen tapaamisten ja muiden asioiden sovittelu oli todella hankalaa ja silloin törmäsin sellaiseen asiaan, että lähivanhemman täytyy luovuttaa lapsi etävanhemmalle sopimuksen mukaan (tämä ok), mutta etävanhemmalla ei ole minkäänlaista velvoitetta tavata lastaan, vaikka olisi minkälaiset tapaamissopimukset tehty. Tämä hämmästytti minua todella paljon, että kenen etua tällaisellakin lailla nyt haetaan ja mitä hyötyä tapaamissopimuksesta edes on, jos vain toisella on velvollisuus noudattaa sitä ja toisella ei.

Eipä muuten täydy. Lähivanhemmalla ei ole mitään velvollisuutta luovuttaa lasta etävanhemmalle (moraalista velvollisuutta lukuunottamatta).

Mikäli lähi ei noudata voimassaolevaa tapaamissopimusta, ei hän joudu siitä minkäänlaiseen edesvastuuseen. Etävanhemman syyllistyessä samaan, on kyseessä laiton huostaanotto, josta rapsahtaa samantien sakot.

Etä voi toki hakea (helvetin pitkäkestoisen) oikeusprosessin kautta tapaamisten täytäntöönpanoa uhkasakon uhalla mikäli lähi ei tuo lasta tapaamisiin, mutta sekin on käytännössä asia, joka ei toteudu. Vaikka oikeus määräisikin tuomaan lapsen etävanhemmalle uhkasakon uhalla, tulee sitä hakea vielä erikseen (uudella oikeudenkäynnillä), jotta uhkasakko lankeaisi todellisuudessa maksettavaksi. Tällöin on jo yleensä mennyt vuosia, ettei etä ole edes nähnyt lastaan, jolloin oikeus yleensä lopullisessa istunnossa päättää, että koska aikaa on jo kulunut niin paljon, ei ole lapsen edun mukaista palauttaa tapaamisia edellisen tapaamissopimuksen mukaisiksi. Etä saattaa siis parhaassa tapauksessa kaiken tuon helvetillisen ruljanssin jälkeen saada tavata lastaan valvotusti, pari tuntia viikossa, erillisissä tapaamispaikoissa. Ei siis edes omassa kodissaan välttämättä. Koska lapsen olosuhteet ovat jo niin vakiintuneet (siis siellä toisessa kodissa, etävanhemmasta erossa). Kysykää tästä asiasta vaikkapa Juho Eerolalta, että pitääkö paikkansa.

Täsmennykseksi vielä: tapaamissopimus on nimenomaan lapsen oikeus tavata vanhempiaan, mitään tapaamisvelvoitetta ei ole, kummallakaan vanhemmalla. Ja toisaalta vain etävanhemmalla on velvollisuus tuoda lapsi takaisin tapaamisen päätyttyä lähivanhemmalle, siten kun on papereissa määrätty.

Anteeksi lukuisat kursivoinnit, mutta näissä asioissa tuntuvat menevän niin helposti ihmisillä puurot ja vellit sekaisin, että on yritettävä vääntää niin rautalangasta kuin mahdollista. Lisäksi nuo kursivoinnit ovat suoraan erinäisistä oikeuden papereista, mitä on vastaan tullut.

Ja Lasse se puhuu edelleen vain pelkkää asiaa, hienoa!

[simo]

Raskas aihe.

Perussuomalainen vastuuntunto perheestä ja ajatus sukupolvista taakse- ja eteenpäin on sitä oikeaksi koettua suomalaisuutta.

Osa sortuu matkan varrella, ei sillekkään mitään voi.

Perhe, suku ja suomalaisuus, joissain paikoin vielä kylän tai lähiön tutut merkitsevät uskomattoman paljon.

[KalleK]

Tuossa edellisessä viestissä esiintuomani seikat olisi muuten pääsääntöisesti suorastaan lapsellisen helppoa muuttaa yhdellä pienellä lakimuutoksella: erolapsi molempien vanhempien luokse kirjoille (niin kuin Ruotsissa on), jolloin molemmat vanhemmat olisivat virallisesti lähivanhempia, samoin oikeuksin ja velvollisuuksin. Tuet tulisivat molemmille samansuuruisina, jolloin rahasta riitelyltäkin putoaisi motiivi kokonaan pois.

Voi vaan kysyä: miksi tätä ei ole jo tehty? Kenen edun mukaista on ylläpitää repiviä riitoja, katkeruutta ja elämänhalun menettämistä, joka useimmiten johtaa lopulta myös täydelliseen työkyvyttömyyteen ja yhteiskunnan syöttilääksi ajautumiseen? Puhumattakaan niistä erolapsista, joista kaiken tämän myötä tulee (lainatakseni erästä sosiaalityöntekijää) "ihan sekopäitä".

Sossutädeillä toki työtä riittää, mutta onko se kaikki sen arvoista?

Tässä olisi tuhannen taalan paikka Perusuomalaisilla nyt iskeä kiinni ja puhkaista tuo mätäpaise.

Vaikka sitten pikku-Eerikan muistoa kunnioittaen, joka hyvinkin saattaisi vielä olla elossa jos molemmilla vanhemmilla olisi olleet yhtälaiset oikeudet lastaan kohtaan.

[Cethlenn]

lähivanhemman täytyy luovuttaa lapsi etävanhemmalle sopimuksen mukaan (tämä ok), mutta etävanhemmalla ei ole minkäänlaista velvoitetta tavata lastaan, vaikka olisi minkälaiset tapaamissopimukset tehty

Musta tuossa alkaa herätä jo kysymys siitä, että minkälainen ihminen ei halua tavata omia lapsiaan (etenkin jos ne on tarkoituksella hankkinut)? Ja millainen ihminen jättää esim. elatusmaksut maksamatta, vaikka ne pystyisi maksamaan? Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja aina ei ole varaa esim. elatusmaksuja maksaa, mutta avioero ei tarkoita sitä että lapset katois jonnekin. Oon iteki avioerolapsi ja etävanhempi-isä on läheisempi kuin lähivanhempi-äiti, koska oli aina se tunne että isä on olemassa. Pienikin lapsi tajuaa jos toinen vanhemmista ei oikeen haluis tavata, vaikka tilanne myöhemmin korjaantuisi niin se "en kelpaa"-tunne varmasti jää. Lapsilla ei oo velvollisuutta rakastaa vanhempiaan vain siksi, että ne on vanhempia.

Ja tämä avautuminen ei koske vain miehiä vaan myös naisia. Lähipiirissä eräässä avioliitossa vaimo "rakastui" ja lähti ilmoittamatta ulkomaille kuukaudeksi uuden miehen kanssa "miettimään asioita". Avioerossa lapset annettiin äidille (isä halusi lähivanhemmaksi), vaikka äiti oli etukäteen ilmoittamatta jättänyt 2 alle 5-vuotiasta lasta yksin isänsä luokse. Tottakai isä ne hyvin hoisi, mutta aikamoista joutua selittämään alle 5-vuotiaille lapsille että "äiti jätti meidät eikä ehkä tuu takas ollenkaan". 

Jotenkin tuntuu siltä, että nykyään ihmisillä ei ole enää mitään käsitystä siitä mikä on oikein. Ihmiset, joilla on periaatteita on nykyään lähinnä yleisiä pellejä, jotka eivät "ymmärrä" tätä aikaa.

[L.N]

Tuossa on tommonen mielenkiintoinen vertailukuva.

[Nuivanlinna]

Ja tämä avautuminen ei koske vain miehiä vaan myös naisia. Lähipiirissä eräässä avioliitossa vaimo "rakastui" ja lähti ilmoittamatta ulkomaille kuukaudeksi uuden miehen kanssa "miettimään asioita". Avioerossa lapset annettiin äidille (isä halusi lähivanhemmaksi), vaikka äiti oli etukäteen ilmoittamatta jättänyt 2 alle 5-vuotiasta lasta yksin isänsä luokse. Tottakai isä ne hyvin hoisi, mutta aikamoista joutua selittämään alle 5-vuotiaille lapsille että "äiti jätti meidät eikä ehkä tuu takas ollenkaan". 

Jotenkin tuntuu siltä, että nykyään ihmisillä ei ole enää mitään käsitystä siitä mikä on oikein. Ihmiset, joilla on periaatteita on nykyään lähinnä yleisiä pellejä, jotka eivät "ymmärrä" tätä aikaa.

Se nyt ainakin eroissa olisi selvä peli, että kumpiko sitten haluaa lähteä ei sitten ota lapsia mukaansa. Lapset sekä jäänyt puolisko jäävät kotiin ja lähtöhaluinen muuttaa kotoa pois!
Luulen ettei lapsella ole tarvetta lähteä kotoa pois jos toisella vanhemmalla nivuskutina käy ylivoimaiseksi!

[Noottikriisi]

Toivoisin, että Perussuomalaiset lähtisivät (lakimuutosten kautta) ensisijaisesti kohentamaan sellaisten perheiden asemaa, joilla on tahtoa ja aikomus pysytellä yhdessä. Missään nimessä yksinhuoltajuuteen tai perheiden hajottamisiin ei tulisi kannustaa esim. taloudellisin seikoin, niin kuin nyt tilanne on.

Itsekin tiedän pari tapausta joissa yhdessä elävä pariskunta on virallisesti sinkkuja koska sinkkumies ja yh-äiti saavat tukia enemmän kuin pariskunta. Yhteiskunta kannustaa siis toimimaan täysin toisin kuin minusta pitäisi.

[terrakotta]

Se nyt ainakin eroissa olisi selvä peli, että kumpiko sitten haluaa lähteä ei sitten ota lapsia mukaansa. Lapset sekä jäänyt puolisko jäävät kotiin ja lähtöhaluinen muuttaa kotoa pois!

Tämän ei todellakaan pitäisi olla selvä peli. Lopputuloksena joko fyysisesti tai psyykkisesti alistetuilla puolisoilla olisi entistä korkeampi kynnys lähteä sairaasta parisuhteesta.

Luulen ettei lapsella ole tarvetta lähteä kotoa pois jos toisella vanhemmalla nivuskutina käy ylivoimaiseksi!

Olettaen, että eroa hakee se, joka on löytänyt uuden. On turha kuvitella, että näin aina olisi. Se uuden löytänyt, varsinkin jos mutuni  mukaan sattuu olemaan mies, ei välttämättä hae avioeroa, vaan jättää tehtävän toiselle osapuolelle.

[Tomi]

Olis kyllä hyvä, jos puoluepolitiikalla ei yritettäisi ohjata ihmisten yksityiselämän valintoja.

Tätä minäkin pelkään eniten PS:n politiikassa. Jos aletaan vetää enää piiruakan kohti KD:n politiikkaa, alkaa äänestäjäkato. Ihmisten makuuhuoneisiin ja peiton alle ei saa kurkkia!
Perhearvot ovat niitä mitä ihmiset päättävät itse niiden olevan. Jos joku puolue alkaa niistä päättämään, se on pian entinen puolue, tai ainakin marginaalissa.

Perhearvoissa KD:n ja PS:n kanta on sama. Avioliittolakia ei pidä muuttaa, mutta homoseksuaalisuuden kieltoa en ole kuullut kummankaan puolueen ajavan. Ainoa ero on perusteluissa.
2011 eduskuntavaalien alla KD:n ehdokkaat perusteli asiaa pääosin raamatun jakeilla, PS:n ehdokkaat lapsen oikeudella isään ja äitiin.
Tämä siis pääosin MTV3:n vaalikoneen perusteella, toki poikkeuksiakin oli.

[kekkeruusi]

Kyllä perussuomalaiset ajavat myös esimerkiksi yksinhuoltajien aseman parantamista. Perussuomalaiset ovat vaatineet esimerkiksi yksinhuoltajien tukiverkkojen perustamista sekä korotettua lapsilisää yksinhuoltajien lapsille. Myös syrjäytyneet ihmiset ovat aivan keskeisessä asemassa PS:n sosiaalipoliittisessa linjassa.

Miten Perussuomalaiset aikoo kohentaa yksin asuvien syrjäytyneiden pitkäaikaistyöttömien sosiaalista ja taloudellista asemaa?

Nyt meni ohi, miten edellämainittu liittyy perhearvoihin? Perhe, suku yms. seikat ovat ketjun aihe.

Kyllä se tavallaan liittyy, kun puhutaan politiikanteosta. Miten niitä perhearvoja ajetaan politiikassa, se vaikuttaa myös yksinasuviin. Perheille on monenlaisia etuja ja avustuksia, jotka ovat samalla pois perheettömiltä. Eli on myös ihan aiheellista kysyä miten PS samalla suhtautuu niihin, jotka eivät näitä perhearvoja edusta tai jaa?

[John]

Kyllä se tavallaan liittyy, kun puhutaan politiikanteosta. Miten niitä perhearvoja ajetaan politiikassa, se vaikuttaa myös yksinasuviin. Perheille on monenlaisia etuja ja avustuksia, jotka ovat samalla pois perheettömiltä. Eli on myös ihan aiheellista kysyä miten PS samalla suhtautuu niihin, jotka eivät näitä perhearvoja edusta tai jaa?

No mitä etuja ja avustuksia sinkuille sitten pitäisi olla? Mielestäni ei mitään. Jos ei pidä perhearvoja tärkeänä, niin kannattaa varmaan äänestää vaikkapa vihreitä tai vasemmistoliittoa.

[Farrow]

Kyllä se tavallaan liittyy, kun puhutaan politiikanteosta. Miten niitä perhearvoja ajetaan politiikassa, se vaikuttaa myös yksinasuviin. Perheille on monenlaisia etuja ja avustuksia, jotka ovat samalla pois perheettömiltä. Eli on myös ihan aiheellista kysyä miten PS samalla suhtautuu niihin, jotka eivät näitä perhearvoja edusta tai jaa?

No mitä etuja ja avustuksia sinkuille sitten pitäisi olla? Mielestäni ei mitään. Jos ei pidä perhearvoja tärkeänä, niin kannattaa varmaan äänestää vaikkapa vihreitä tai vasemmistoliittoa.

Se että on sinkku, ei tarkoita (välttämättä.. tai läheskään aina) etteikö pitäisi perhearvoja tärkeinä, vai mitä? Ei se sinkkuus aina oma valinta ole.
Toisaalta, vaikka olisikin, niin se on aivan yhtä ok tapa elää kuin perheellisenä tai parisuhteessa eläminen. Ei siis millään lailla vähempiarvoinen.

Yksinasuvia taitaa olla liki miljoona. Se on todella iso määrä, ja iso potentiaalinen äänestäjäjoukko vaaleissa.

[Arvoton]

Työttömyys viina kirves ja perhe
lumihanki poliisi jne.

Sellaisena meidät halutaan nähdä kilpailijoiden suunnalta.

[Arvoton]

En halua ketään loukata, mutta näen raamatun juutalaisena kansanperinnetarinoiden kokoelmana. Juutalaiset ovat myös suhteellisen pieni kansa. En ole lukenut Kalevalaa, että olisiko siitä meille elämän ohjeeksi. Joukahaisen ja Kullervon sähläilyt taidettiin kertoa huonoina esimerkkeinä.

[KalleK]

Kyllä se tavallaan liittyy, kun puhutaan politiikanteosta. Miten niitä perhearvoja ajetaan politiikassa, se vaikuttaa myös yksinasuviin. Perheille on monenlaisia etuja ja avustuksia, jotka ovat samalla pois perheettömiltä. Eli on myös ihan aiheellista kysyä miten PS samalla suhtautuu niihin, jotka eivät näitä perhearvoja edusta tai jaa?

Hmm, nyt on kyllä pakko kysyä että mitä avustuksia ja etuja perheelliset tällä hetkellä saavat, joita perheettömät eivät saa?

On tullut elettyä kumminkin päin, ja ainakin omalla kohdallani se hynttyiden yksiin lyöminen on ainakin taloudellisessa mielessä ollut aina olosuhteita heikentävä siirto.

Voipi tietenkin olla, etten vaan ole koskaan saanut tällaisista avustuksista tietoa enkä siten ole niitä osannut hakeakaan.

Olen ollut tähän asti siinä uskossa, että yksiin muuttaminen (virallisesti) on taloudellisesti kannattavaa vain silloin kun molemmat ovat hyvin palkatussa ansiotyössä.

Esim. elatusapuahan aletaan saamaan vasta eron tultua - mikä ainakin omasta mielestäni on vähintäänkin erikoista. Aivan kuin sen lapsen kulut jotenkin mystisesti samalla kasvaisivat kun isi ei enää asu kotona. Tai vielä mystisemmin: kun kotona ei-enää asuva isi alkaakin tienata rutkasti, niin lapsen kuukausikulut kasvavatkin "yllättäen" usealla sadalla eurolla, joten täytyyhän sitä elatusapua silloin hieman "tarkistaa"

Sairas systeemi koko elatusapujärjestelmä nykyisellään, joka olisi syytä purkaa ihan kokonaan. Miksei sanota suoraan, että kyseessä on vain miehen maksama elatusapu ex-naiselle, kun se kerran sitä todellisuudessa on? Eräänlainen sakkomaksu siitä että on joskus erehtynyt työntämään meisselinsä väärään koloon.

Se että on sinkku, ei tarkoita (välttämättä.. tai läheskään aina) etteikö pitäisi perhearvoja tärkeinä, vai mitä? Ei se sinkkuus aina oma valinta ole.
Toisaalta, vaikka olisikin, niin se on aivan yhtä ok tapa elää kuin perheellisenä tai parisuhteessa eläminen. Ei siis millään lailla vähempiarvoinen.

Yksinasuvia taitaa olla liki miljoona. Se on todella iso määrä, ja iso potentiaalinen äänestäjäjoukko vaaleissa.

Tämä on huolestuttava ja suorastaan sairas kehityksensuunta.

Ainakin yhteiskunnan kannalta sinkkuus ei todellakaan ole "aivan yhtä ok" tapa elää kuin perheellisenä. Perhe tuottaa (useimmiten) uusia kansalaisia eli veronmaksajia ja aivan varmasti henkisesti terveempiä lapsia kuin sinkkuäitien keino- tai baarihedelmöitetyt jälkeläiset, ainakin noin niin kuin isompana otoksena.