Kirkon karkeimmat mokutukset

[Karjala]

Jyrkimmässä tapauksessa lut. kirkko hajoaa kolmeen osaan. Jo nyt sekä konservatiivit että lipilaarit kritisoivat että on liian maallinen/ahdasmielinen, ja harkitsee eroaa. Keskellä ovat sitten ne jotka eivät osaa päättää mitä haluavat, tai muuten yrittävät mielyttää kaikkia mielyttämättä ketään.

[Jorma M.]

Jyrkimmässä tapauksessa lut. kirkko hajoaa kolmeen osaan.

Vähintäin kahteen osaan on hajottava jos lutkakirkko haluaa pelastua miltään osin. En usko, että valtiovallan korruptiiviset elementit pitävät homokirkkoa taloudellisesti merkittävänä sopimuskumppanina kovin kauan - mitä lutkemmaksi meno menee, sen enemmän paino- ja propagandahyötyä kirkosta on valtion valtaapitäville. Verojen tai propagandan kautta.

Jos olisin Petteri Orpon esimies, niin rupeaisin antamaan direktiivejä piispoille. Koska käsittääkseni vain yksi piispa vastustaa tulevaa vihkimysilveilyä, niin tällainen pudottaa raa'an rahan määrää niille jotka käsi ojossa sitä odottavat.

En itse usko kolmen kirkon ratkaisuun, mutta kahdeksikin jakautuminen on dilemma. Eli jos puolet kirkosta haluaisi liittyä raamattukirkkoon (ja puolet jäädä judeo-bolshevistiseen), niin mistä eroava puolikas saisi maat, mannut, rakennukset, hautapaikat, rahat? Pride-osapuolelle jäisi kaikki, 100%.

[Tavan]

Koska kyse on kansankirkosta, on ongelma pohjimmiltaan kansassa ja valtiossa. Jos kansamme ja valtiokoneistomme ei olisi rappeutunut, ei kirkkokaan olisi.

Toisaalta koska kirkko on meihin kansallisesti sidottu ja laulaa sen lauluja joka sille leipää syöttää, se myös uppoaa pohjaan mukanamme, eikä pysty toimimaan moraalinvartijana tai ylipäätään tekemään mitään mikä uisi vastavirtaan. Nyt kirkko on niin syvämädätetty, että se toimii ainoastaan rappion kiihdyttäjänä ja lisäpunnuksena.

Tämä on kansankirkkojen suurin sudenkuoppa. Kirkon tarvitsisi olla ylikansallinen ja niin riippumaton kuin mahdollista.

[Caucasian]

Jyrkimmässä tapauksessa lut. kirkko hajoaa kolmeen osaan. Jo nyt sekä konservatiivit että lipilaarit kritisoivat että on liian maallinen/ahdasmielinen, ja harkitsee eroaa. Keskellä ovat sitten ne jotka eivät osaa päättää mitä haluavat, tai muuten yrittävät mielyttää kaikkia mielyttämättä ketään.

Piispat ainakin yrittävät kumartaa kahtaalle tajuamatta, että pyllistävät samalla molempiin suuntiin.
Kyllä olisi jaettava rehellisesti kirkko kahtia. Alkuperäisesti uskovat voisivat perustaa Uuden kansankirkon ja nimetä sen Evankelis-luterilaiseksi Kansan Kirkoksi. Ihan netissä voi aloittaa ja järjestää palvelu jossa voi siirtää napin painalluksella jäsenyyden tähän originaaliin kansankirkkoon. 

[Pallopääkissa]

Jos ev.lut-kirkko ei olisi valtionkirkko tai muulla tavoin laissa mainittu kirkko, vaan "yksityinen" samalla tavalla kuin vapaat suunnat, tai "ylikansallinen" kuten ortodoksinen tai katolinen kirkko, silloin se ei olisi herkkä poliittisille suhdanteille eikä altis joutumaan poliittiseen ohjaukseen.

Voisivatko kirkon sisällä olevat konservatiiviset/vanhoilliset/traditionaaliset herätysliikkeet erota kirkosta ja ryhtyä itsenäisiksi seurakunniksi ja ehkä myös kirkkokunniksi?

[Jorma M.]

Jos ev.lut-kirkko ei olisi valtionkirkko tai muulla tavoin laissa mainittu kirkko, vaan "yksityinen" samalla tavalla kuin vapaat suunnat, tai "ylikansallinen" kuten ortodoksinen tai katolinen kirkko, silloin se ei olisi herkkä poliittisille suhdanteille eikä altis joutumaan poliittiseen ohjaukseen.

Voisivatko kirkon sisällä olevat konservatiiviset/vanhoilliset/traditionaaliset herätysliikkeet erota kirkosta ja ryhtyä itsenäisiksi seurakunniksi ja ehkä myös kirkkokunniksi?

Teoriassa hyvä, mutta ei auta. Rouvani on ortodoksi ja siellä sama kaaos. Päivä päivältä aina Konstantinopolista pienimpään savolaiseen rukoushuoneeseen tämä on edennyt. Niin kuin Dawn of the Dead. Kaikki maailmassa on valkoisen heteoseksuaalimiehen vika. Ja kaiken parantaa muslimin ja neekerin sukuelin.

[Bona]

Kirkko ei tosiaan tule jakautumaan siinä mielessä kuin vaikka avioero ilman avioehtoa tehdään, että omaisuus jaettaisiin. Jos konservatiivit lähtevät, niin kaikki jää tosiaan mädättäjille. Se on sen hinta ja varmasti juuri se tekijä, joka on hillinnyt erohaluja tähän asti.

Kuten sanoin, suunnitelma B:n laadinta on meneillään. En ole sisäpiirissä joten en tiedä asiasta enempää. Hautausmaita ei tietenkään olisi, mutta herätysliikkeillä on joitain rakennuksia kyllä. Eikähän jumalanpalvelus kirkkoa tarvitse, skismassa elävä lähetyshiippakunta on pitänyt jumalanpalveluksia mm. kristillisen koulun tiloissa. Rakennuksia ei kuulu rakastaa, vaan Jumalaa.

Olen kirkon jäsen ja seuraan hyvien paimenten ääntä. "Oma" pastorini on edelleen kirkon leivissä, ja pysyn jäsenenä niin kauan kuin hänkin.

[Pihlaja]

Tilanne on nyt sillä  tavalla eri, että herätysliikkeet ovat tiivistäneet yhteistyötään ja tietääkseni alustava pohdinta skismaattisesta kirkolliselämästä on jo aloitettu.

Aiemmin ihmiset eivät eronneet, koska ei ollut mitään vaihtoehtoa mihin liittyä.

Herätysliikkeet ovat aikoinaan syntyneet kansankirkon sisälle juurikin siitä syystä, että kirkko on vaiheittain luopunut Raamatun auktoriteetista. Esimerkiksi evankelinen herätysliike syntyi (tarkemmin sanoen: SLEY perustettiin) 1870-luvulla sen seurauksena, että kirkkolaista poistettiin vuoden 1869 päivityksessä kirkon sitoutuminen Raamatun ja luterilaisten tunnustuskirjojen oppiin. Siihen aikaan tosin ei vielä ollut uskonnonvapauslakia, joka olisi sallinut kirkosta eroamista. Sen vuoksi Suomessa ei vielä 1800-luvun puolella erottu kirkosta.

Eri herätysliikkeet kuitenkin opettavat toisiinsa nähden ristiriitaisesti monista asioista, kuten vaikkapa "uskonratkaisusta", kasteen merkityksestä, tuhatvuotisesta valtakunnasta tai siitä, tuleeko kuulua johonkin herätysliikkeeseen voidakseen pelastua. Tässä mielessä herätysliikkeiden "yhteistyö" ei käsittääkseni sinänsä muuttaisi tilannetta isossa kuvassa: edelleen kirkon sisällä olisi erilaisia ryhmittymiä, joista monet opettaisivat Raamatun vastaisesti jostakin asiasta.

Uskonnonvapauslaki alkoi satakunta vuotta sitten mahdollistaa kansankirkosta eroamisen, ja ensimmäiset kansankirkosta riippumattomat luterilaiset seurakunnat perustettiin muistaakseni kokolailla saman tien. Toisin sanoen, vaihtoehtoja on kyllä ollut jo vuosisadan verran. Ne eivät kuitenkaan ole ymmärtääkseni juurikaan kasvaneet jäsenmääriltään kuluneen vuosisadan aikana, vaan ovat yhä aika pienikokoisia (mahtaisiko olla nykyään kaikkiaan alle 1000 henkeä?). Lieneekö niin, että "suurten ihmismassojen laki" on kuitenkin seurakunnan valinnassa aika määräävä tekijä suhteessa siihen, miten seurakunnassa tosiasiallisesti opetetaan?

Ja vaikka valmiita seurakuntia ei olisi ollutkaan olemassa viimeisen sadan vuoden aikana, olisi kristityillä joka tapauksessa ollut sekä oikeus että mahdollisuus perustaa oma paikallinen seurakunta. Niinhän alkukirkonkin aikana tehtiin: seurakunnat olivat paikallisia eivätkä ne olleet yhteisen keskusjohdon alaisia, vaikka niillä olikin keskinäinen kirkollinen yhteys. Ja vaikka edes siihenkään ei olisi ollut kykyjä tai voimavaroja jollain paikkakunnalla, niin Raamattu kuitenkin kehottaa vetäytymään pois sellaisesta seurakunnasta, jossa opetetaan Raamatun vastaisestikin. Tuo referoimasi "skismaattinen kirkolliselämä" ei ainakaan äkkiseltään kuulosta oikein raamatulliselta termiltä...

(Pahoittelut, tämä taitaa alkaa mennä nyt ohi tämän keskustelun aiheesta "Kirkon karkeimmat mokutukset". Koitetaan mielellään pitäytyä siinä tämän ketjun puitteissa. Herätysliikkeiden yhteistyöstä yms. voisi avata vaikka oman keskustelun, jos sellaiselle nähdään tarvetta.)

[Lalli IsoTalo]

[tweet]1771076719115436380[/tweet]
Koskelo:
- Ite en ole uskonnollinen tai kuulu kirkkoon, mutta onhan tämä mielenterveystukkainen luterilainen kirkko, joka tuntuu olevan sanomansa puolesta lähempänä veganismia kuin uskonpuhdistusta, aivan vitsi.

- Kirkon vihollinen tuntuu nykyisein olevan Luciferin sijasta ankea konservatismi, jota se itse edustaa mitä suurimmissa määrin. Kirkko kitkeekin lopulta itsensä pois patriarkaalisena rikkaruohona; varsin luontainen päätepiste sekulaarille kumoukselle. Wadup kirkko?

- Tiedättekö, asia ei varsinaisesti tule koskaan muuttumaan. Kristinuskon ytimessä on taivaan isä jumala ja hänen poikansa: siis cis-mies & all male panel -opetuslapset. Tätä ei oikein voi puhdistaa. Eikö nuo osaa ajatella ajatusten pidempiä kaaria ja luontaisia painovoimakenttiä?

Kari Kanala ja kirkon hämmentävä rappiotila | Kaffepaussi | 54 | 23 Media (12:13)
https://www.youtube.com/watch?v=QMMiA6Hxkqk

https://www.youtube.com/watch?v=QMMiA6Hxkqk

[IDA]

Jos ev.lut-kirkko ei olisi valtionkirkko tai muulla tavoin laissa mainittu kirkko, vaan "yksityinen" samalla tavalla kuin vapaat suunnat, tai "ylikansallinen" kuten ortodoksinen tai katolinen kirkko, silloin se ei olisi herkkä poliittisille suhdanteille eikä altis joutumaan poliittiseen ohjaukseen.

Voisivatko kirkon sisällä olevat konservatiiviset/vanhoilliset/traditionaaliset herätysliikkeet erota kirkosta ja ryhtyä itsenäisiksi seurakunniksi ja ehkä myös kirkkokunniksi?

Teoriassa hyvä, mutta ei auta. Rouvani on ortodoksi ja siellä sama kaaos. Päivä päivältä aina Konstantinopolista pienimpään savolaiseen rukoushuoneeseen tämä on edennyt. Niin kuin Dawn of the Dead. Kaikki maailmassa on valkoisen heteoseksuaalimiehen vika. Ja kaiken parantaa muslimin ja neekerin sukuelin.

Tuollaista toki voi olla ortodoksimaallikoiden kerhoissa. Kaikkihan tässä syntisiä ovat ja jokainen korkeintaan matkalla pyhitykseen.

Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan muutu. Se ei luovu tunnustuksestaan, sinne ei tule naispappeutta, eikä siellä tulla vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Tässä mielessä on ikävää, että Suomessa on paljon ortodokseja, jotka tukevat luterilaisen kirkon liberaaleja, jotka ovat tuoneet kaikki nuo asiat luterilaiseen kirkkoon.

[CrystalCube]

Omalta osaltani vastustan tätä siten, että kuulun kirkkoon 350pvä vuodessa, mutta en maksa latiakaan veroa. Eli hyödyt ilma haittoja 

[Bona]

Olisi Pihlaja hirveän kiva tietää positiosi tässä keskustelussa. Ilmeisesti se on sen suuntainen, että olet jonkinlainen yksinäinen ratsastaja, jolla ainoana (maailmassa?) on raamatullinen usko.

Minulla on vaikeuksia ymmärtää, mitä sanot, koska en tiedä positiotasi.

Olisi myös ihan hirveän kiva, jos kertoisit, mitä lukijalle selviäisi siellä Kansallisarkistossa. Kun ihan just en ole sinne lähdössä. En ole myöskään perehtynyt syvällisesti vuoden 1869 kirkkolakiin, joten sille antamasi suuri painoarvo tuntuu, todellakin, suurelta.

Olet oikeassa siinä, että maassa toimii pieniä yhteisöjä. Olet oikeassa myös siinä, että lestadiolaiset uskovat vain itse pelastuvansa, enkä ainakaan itse koe heihin minkäänlaista uskonyhteyttä.

Se muutos, joka on _mahdollisesti_ käsillä, on paljon suurempi kuin jokin uskonnollinen miniyhdistys. Herätysliikkeiden piirissä toimii väljästi ajateltuna jopa kymmenesosa suomalaisista (400 000-500 000 henkeä, lähde: https://www.kotimaa.fi/heratysliikkeet-mahtuvat-kirkon-liivintaskuun/). Siis toisin kuin artikkelin otsikossa väitetään, herätysliikkeet eivät mahdu kirkon liivintaskuun. En puhu nyt jäsenistä enkä aktiiveista vaan siitä kirkkokansasta, joka sunnuntain messukseen valitsee herätysliikkeen tarjoaman messun.

Ajatellaanpa, että homovihkiminen tulisi kirkkolakiin ja sammakonkeitto epäonnistuisi. 400 000 ihmistä liittyisi kansankirkko kakkoseen. Syntyisi valtava momentum, maakuntien kirkkokansa miettisi: haluanko homoja vihittävän kirkossani vai menenkö mukaan tuohon toiseen kirkkoon?

Tämä toki tapahtuu vain, jos a) herätysliikkeet pystyvät oikeasti yhdistymään yhteisen vihollisen edessä ja toimimaan yhtenä äänenä sekä b) pystyvät markkinoimaan tuotteensa ja synnyttämään joukkoliikkeen.

En ole varma, toivonko tuota. Uskonnonopetuksen kannalta se saattaisi olla katastrofi.

[Jorma M.]

Jos ev.lut-kirkko ei olisi valtionkirkko tai muulla tavoin laissa mainittu kirkko, vaan "yksityinen" samalla tavalla kuin vapaat suunnat, tai "ylikansallinen" kuten ortodoksinen tai katolinen kirkko, silloin se ei olisi herkkä poliittisille suhdanteille eikä altis joutumaan poliittiseen ohjaukseen.

Voisivatko kirkon sisällä olevat konservatiiviset/vanhoilliset/traditionaaliset herätysliikkeet erota kirkosta ja ryhtyä itsenäisiksi seurakunniksi ja ehkä myös kirkkokunniksi?

Teoriassa hyvä, mutta ei auta. Rouvani on ortodoksi ja siellä sama kaaos. Päivä päivältä aina Konstantinopolista pienimpään savolaiseen rukoushuoneeseen tämä on edennyt. Niin kuin Dawn of the Dead. Kaikki maailmassa on valkoisen heteoseksuaalimiehen vika. Ja kaiken parantaa muslimin ja neekerin sukuelin.

Tuollaista toki voi olla ortodoksimaallikoiden kerhoissa. Kaikkihan tässä syntisiä ovat ja jokainen korkeintaan matkalla pyhitykseen.

Ortodoksinen kirkko ei kuitenkaan muutu. Se ei luovu tunnustuksestaan, sinne ei tule naispappeutta, eikä siellä tulla vihkimään avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Tässä mielessä on ikävää, että Suomessa on paljon ortodokseja, jotka tukevat luterilaisen kirkon liberaaleja, jotka ovat tuoneet kaikki nuo asiat luterilaiseen kirkkoon.

On oikeastaan yhdentekevää onko kyse "ortodoksimaallikoiden kerhoista".

Itse Konstantinopolin patriarkaatti oli Maailman elämän edestä -pamfletin takana. Siinä suoraan sanotaan että maailman hätä johtuu siitä että Eurooppa yrittää padota (ei-kristittyjen) laumojen siunaavaa vaikutusta Euroopalle.

Ja rivien välissä vihjataan että maailman pahan aiheuttaa valkoisten heteroiden toiminta.

https://ort.fi/sites/default/files/2020-09/Maailman%20el%C3%A4m%C3%A4n%20edest%C3%A4.%20Kohti%20ortodoksisen%20kirkon%20sosiaalieetosta.pdf

[ikuturso]

Jos wokekirkosta lähtisi puolet jengistä, ei seurakunnilla olisi varaa enää ylläpitää vanhoja kirkkorakennuksia.

Omaisuutta olisi kohta myytävänä varsin edullisesti veikkaan.

Tai sitten voisin rukoilla meidän menevän tuohon Tanskan malliin, että keskushallinto pyörittäisi vain martelan laakereita ja kannattelisi sateenvarjoa, jonka alla olisi lestaa, sleytä, luther-säätiötä ja vaikka sitten pridewokea. Kunhan kukaan ei tulisi itkemään toiselle suunnalle, että väärin uskottu, kunhan vain uskottaisiin yhteen pyhään kolmiyhteiseen Jumalaan.

-i-

[IDA]

On oikeastaan yhdentekevää onko kyse "ortodoksimaallikoiden kerhoista".

Itse Konstantinopolin patriarkaatti oli Maailman elämän edestä -pamfletin takana. Siinä suoraan sanotaan että maailman hätä johtuu siitä että Eurooppa yrittää padota (ei-kristittyjen) laumojen siunaavaa vaikutusta Euroopalle.

Ja rivien välissä vihjataan että maailman pahan aiheuttaa valkoisten heteroiden toiminta.

https://ort.fi/sites/default/files/2020-09/Maailman%20el%C3%A4m%C3%A4n%20edest%C3%A4.%20Kohti%20ortodoksisen%20kirkon%20sosiaalieetosta.pdf

En jaksa lukea tuota, mutta veikkaan sitä tulkittavan samalla tavalla väärin kuin Vatikaaninkin kirjeitä. Eli ei oteta ollenkaan huomioon itse kristinuskoa, vaan kuvitellaan ne poliittisiksi lausunnoiksi. Suomessa ortodoksinen kirkko taisi juuri äskettäin todeta, että se ei tule vihkimään sukupuolensa vaintanutta henkillöä avioliittoon kenenkään kanssa. Eli ortodoksinen kirkko ei muuta tunnustustaan, sinne ei tule naispappeja, eikä se tule vihkimään avioliittoon muuta kuin yhden miehen ja yhden naisen.

Katolisen kirkon yhteiskuntaopetus on julkaistu kirjana suomeksi. Suosittelen. Piakkoin sieltä on ilmeisesti tulossa aika vahva, laaja ja perusteellinen koko genderideologian tuomitseva juttu, jonka kautta paavi Franciskuskin muuttunee mediassa äkäiseksi  konservatiiviksi.

Kansallismielisenä olen sekä katolisen, että ortodoksisen kirkon kanssa samaa mieltä siitä, että imperialismi on pohjimmiltaan väärin, vaikka se tietyissä tilanteissa voisikin tuottaa väliaikaisesti hyviä tuloksia. Kumpikaan kirkko ei tietääkseni ole vaatinut, että Eurooppa pitäisi asuttaa vieraiden mantereiden halpatyövoimalla.

edit: Ja tietysti myös rasismi on vääryys, jos sillä tarkoitetaan perinteisesti rotusortoa. Se on ollut kirkkojen linja jo löytöretkistä lähtien.

[Pihlaja]

Olisi Pihlaja hirveän kiva tietää positiosi tässä keskustelussa. Ilmeisesti se on sen suuntainen, että olet jonkinlainen yksinäinen ratsastaja, jolla ainoana (maailmassa?) on raamatullinen usko.

Minulla on vaikeuksia ymmärtää, mitä sanot, koska en tiedä positiotasi.

Ei minulla ole mitään erityistä positiota, tai en ainakaan osaa sellaista itselleni tässä hahmottaa. Tuo yksinäinen ratsastaja kuulostaa kovin erikoiselta, enkä ainakaan tunnista siitä itseäni mitenkään. Jos tarkoitat raamatullisella uskolla sitä, että pidänkö itseäni kristittynä, niin kyllä, ilman muuta. Mutta että ainoana kristittynä? En tietenkään! Olipas erikoinen kysymys, tai ainakin minulla oli vaikeuksia ymmärtää sitä. Pahoittelen, jos en osannut vastata siihen oikein.

Olisi myös ihan hirveän kiva, jos kertoisit, mitä lukijalle selviäisi siellä Kansallisarkistossa. Kun ihan just en ole sinne lähdössä. En ole myöskään perehtynyt syvällisesti vuoden 1869 kirkkolakiin, joten sille antamasi suuri painoarvo tuntuu, todellakin, suurelta.

Viittasin vuoden 1869 kirkkolaissa tapahtuneeseen ns. kirkon tunnustuspykälän muuttamiseen isona asiana, johon verrattuna näen esimerkiksi nyt suunnitteilla olevan kirkon avioliittokäsityksen muuttamisen jopa aika marginaalisena asiana.

Kirkkolain tunnustuspykälän eli kirkon tunnustuksen muuttamista vastaisi valtakunnan tasolla, että perustuslakimme 1 pykälää "Suomi on täysivaltainen tasavalta" muutettaisiin. Se kirkkolain muutos oli tekstuaalisesti pieni, ja siksi en itsekään aluksi ymmärtänyt, että sillä olisi ollut mitään isoa merkitystä. Kun tutustuin Kansalliskirjastossa eri vuosikymmenten aikana kirkkolain muuttamista varten perustettujen komiteoiden kannanottoihin ja valtakunnalliseen riitelyyn, alkoi asia avautua. Tulee kuitenkin pitää mielessä, että tunnustuspykälän muuttaminen ei itsessään ollut mikään alkupiste eikä lähtökohta, vaan oire jo käytännössä tapahtuneesta muutoksesta, joka vain sain näin ikään kuin virallisen sinettinsä.

Vertailukohtana voisi ajatella vaikka, että maamme perustuslakia haluttaisiin muuttaa, ja lopulta vuosikymmeniä kestäneen riitelyn ja usean yrityksen jälkeen valtiosääntömme muutettaisiin muodosta "Suomi on täysivaltainen tasavalta" muotoon "Suomi on tasavalta". Yksi sana pois, sehän on pieni asia, eikö vain? Mutta jos kyseessä oli pieni asia, niin herää kysymys, että miksi se alun perin tahdottiin välttämättä tehdä. Miksi tuo yksi sana "täysivaltainen" haluttiin poistaa? Ja miksi siitä piti riidellä vuosikymmenten ajan, jona aikana tehtiin useita erityyppisiä muutosehdotuksia, jotka kerta toisensa jälkeen hylättiin, kun valtiosäännön uudesta muodosta ei voitu päästä eduskuntapuolueiden kesken sopuun. Eihän perustuslain valtiosääntöä, jonka pohjalle koko yhteiskuntamme järjestys rakentuu, turhanpäiten lähdetä muuttamaan...

Sama pätee myös kirkkolain tunnustuspykälään.

- - -

Lähetyskäsky Raamatussa on kohta, jota kokemukseni mukaan kaikki kristityt pitävät arvossa. Siinä Jeesus ohjeistaa meitä siihen, miten kaikki kansat tulee opetuslapseuttaa: Kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen sekä opettamalla heille kaikki, mitä Jeesus on käskenyt meidän pitää.

Se, mitä opetetaan, on "oppi". Oppi on kristillisen uskon sisältö. Ilman oppia ei kristillisellä uskolla ole sisältöä eikä merkitystä. Esimerkiksi apostolinen uskontunnustus sisältää tietyn opillisen kokonaisuuden, ja jonkin sen osan hylkäämistä on tietääkseni aina pidetty kristillisen uskon kieltämisenä. Raamattu sanoo opista jopa niinkin voimakkaasti kuin: "Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa" (2 Joh. 1:9). Jos joku sanoo, että eivät ne opin asiat ole niin tärkeitä, on aina mielenkiintoista tietää, miten hänen mielestään sitten tämä raamatunkohta tulisi ymmärtää...

Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan kaikkein keskeisin oppi Raamatussa on oppi siitä, miten ihminen pääsee taivaaseen eli pelastuu. Tätä oppia sanotaan myös vanhurskauttamisopiksi. Tämän uskonpuhdistuksen keskeisimmän löydön mukaan ihminen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen meille hankkiman lunastuksen vuoksi, jonka saamme ilmaiseksi, täysin ilman omia tekojamme. Luther kirjoitti luterilaisissa tunnustuskirjoissa vanhurskauttamisopista mm. seuraavasti:

Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat. Tähän opinkohtaan perustuu koko oppimme ja elämämme, jolla me vastustamme paavia, Perkelettä ja maailmaa. Tästä meidän siis on oltava täysin varmoja, ilman mitään epäilystä. Muutoin on kaikki menetetty, ja paavi, Perkele ja kaikki vastustajamme ovat oikeassa ja voittavat meidät

- - -

Kansankirkolla oli ns. luterilaisen puhdasoppisuuden perintönä vuoden 1686 kirkkolaki Ruotsin vallan ajoilta. Sen tunnustuspykälän mukaan kirkko tunnustautui yksinomaan siihen kristilliseen oppiin ja uskoon, joka on ilmoitettu Jumalan Pyhässä Sanassa ja luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Tuohon aikaan tosin kansakirkko oli oikeastaan "valtiokirkko", sillä kirkosta ei ollut mahdollista erota muutoin kuin muuttamalla toisen valtakunnan alueelle, siis maanpakoon.

Kun ns. valistuksen aikakausi aikanaan ulottui pohjolaan asti, toi se tänne mukanaan myös uskonnonvapauden aatteen. Kun mahdollisuutta erota kirkosta ei ollut, käsitettiin uskonnonvapaus varsin laajalti vapaudeksi kirkon sisällä. Kun ns. järkeisoppi ja liberalismi saivat maassamme jalansijaa, levisivät nämä myös vähitellen teologisen pappienkoulutuksen kautta kirkkoon laajemmaltikin. Tällöin luterilaiseen oppiin sitova kirkon virallinen tunnustus aletiin käsittää kiusalliseksi haittatekijäksi, josta halutiin päästä eroon.

Maamme oli siirtynyt 1800-luvun alkupuolella Venäjän vallan alle, ja kun keisari oli luvannut säilyttää maamme uskonnon ennallaan (eikä siis pakkokäännyttää meitä ortodokseiksi), saimme tuolloin käytännössä vapauden kehittää kirkollista elämäämme maamme omista tarpeista lähtien.

Niinpä uskonpuhdistuksen 300-vuotisjuhlavuoden kunniaksi asetettiin vuonna 1817 useita kirkollisia komiteoita, joista yhdelle annettiin tehtäväksi valmistella uutta kirkkolakia, joka korvaisi Ruotsin vallan aikaisen vuoden 1686 kirkkolain. Tästä sitten alkoi myös kirkkolain tunnustuspykälän muuttaminen, joka useiden komiteoiden, useiden erityyppisten ehdotusten sekä ajoittain kiivaidenkin riitojen ja väittelyiden jälkeen vuonna 1869 sai lopullisen muotonsa. Merkillepantavaa oli, että selvä enemmistö (vaikkeivät kaikki) papistosta jo alun perin vastusti kirkkolain tunnustuspykälän muuttamista, mutta säätyvaltiopäivillä aatelisto, porvaristo ja talonpojat suhtautuivat muutosehdotuksiin ymmärrettävästi suopeammin. Niinhän varmaan nykyäänkin kävisi eduskunnassa: Kristillisdemokraatit varmaan vastustaisivat kirkkolakiin tehtäviä muutoksia, jotka riisuisivat siitä pois Raamatun auktoriteettia, mutta luulisin, että esim. Vasemmistoliitolle, SDP:lle ja RKP:lle asia ei olisi lainkaan niin hankala pala.

Lopputuloksena vuoden 1869 kirkkolaissa kirkko tunnusti enää sitä "uskoa", joka perustuu Raamattuun ja tunnustuskirjoihin. Ei siis enää sitä "oppia ja uskoa". Tekstin puolesta siis pieni muutos. Vain sana "oppi" oli riisuttu pois, mutta puoli vuosisataa kestänyt kiivas taistelu, useita lakiehdotuksia eri muodoissa, ja useita komiteoita yrittämässä lain muuttamista. Tällaisena se tunnustuspykälä on kirkkolaissa myös nykyään, vaikka teknisesti osa siitä onkin siirretty kirkkojärjestykseen, jota kirkko voi itsenäisesti päivittää ilman eduskunnan päätöksiä.

Vuoden 1869 tunnustuspykälän lopullisen sanamuodon ehdottaja C.G. von Essen perusteli uutta tunnustuspykälän muotoa mm. seuraavasti:

Tunnustus ei siis tässä ole ehdottomasti ja auttamattomasti sidottu 'perustusmääräyksiinkään' [= edes keskeisiin kohtiin] tunnustuskirjoissa. Näissä kirjoissa selkeästi lausuttu uskonsääntöhän voipi tämän sanamuodon johdosta tulla tieteellisen tutkinnon alaiseksi ja jos raamatusta voin näyttää perustuksen poikkeavaan uskomiseeni niin saan edelleen nauttia oikeuttani käydä hyvänä luterilaisena, kun olen 'tunnustuksen korkeimman lain' [= kirkkolain uuden tunnustuspykälän] suojassa" (A. Pietilä, Taistelu apostolisesta uskontunnustuksesta, Helsinki 1912, s. 31-32)

Toisena esimerkkinä voisi ottaa taannoisen arkkipiispan, prof. Lauri Ingmanin (k. 1934) lausunto tunnustuspykälän muuttamisen merkityksestä:

Kirkon tunnustus tahdottiin lausua K.L. 1 §:ssä tavalla, joka toisaalta olisi sopusoinnussa uskonnonvapauden periaatteen kanssa, toisaalta estäisi kirkon opin kehitykselle haitallisen tunnustuspakon syntymistä ja turvaisi tutkimisen vapautta kirkossa. Sentähden ei suostuttu usealta taholta eri tilaisuuksissa esitettyyn vaatimukseen, että v. 1686 kirkkolain määräykset tunnustuksesta olisi otettavat uudempaan kirkkolakiin, vaan tahdottiin laatia puheenaolevalle pykälälle uusi, ylempänä mainittuja näkökohtia paremmin vastaava muoto. (Lauri Ingman, KL 1 § valmisteluista juhlakirjassa "Robert Hermanson 70 19 2/2 16", Helsinki 1916, s. 35)

Olen joskus kuullut valitettavan, että Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa annettavan opetuksen seurauksena moni sinne uskovaisena mennyt tulee ulos ateistina. Yhteys ylläoleviin lainauksiin tieteellisen tutkimisen [liberaalista] vapaudesta, tunnustuspakon ehkäisystä ja (mielestäni jopa aivan hiuksia nostattavasta) "opin kehityksestä" lienee kait aika ilmeinen, kun asiaa hetken aikaa pohtii.

Tätä ei kuitenkaan pidä ymmärtää väärin siten, että kirkkolain tunnustuspykälä olisi ollut se "kaiken pahan alku ja juuri, josta kaikki muu olisi seurausta". Ei, vaan ensin tuli valistuksen aika järkeisoppeineen, joka levisi maahamme ja sen myötä teologiseen tiedekuntaan, kirkkoon, seurakuntiin ja ihmisten mieliin. Kun aika oli kypsynyt, haluttiin saada myös virallinen lainsäädäntö vastaamaan vallitsevaa tilannetta (aivan kuten naispappeuspäätöskin aikanaan, ja nyt vastaavasti kirkon avioliittokäsityksen muuttaminen). Viimeisenä vaiheena sitten seurasi muodollinen kirkon tunnustuksen muuttaminen kirkkolakiin, jota tosin sen jälkeen on voitu edelleen käyttää perusteena Raamatusta ja tunnustuksesta luopumisen myöhemmille ilmenemismuodoille.

Mielestäni on suorastaan traagista, että yksi varsin keskeinen tekijä, tosin monen muun joukossa, tunnustuspykälän muutostarpeelle näytti olleen tarve irrottautua nimenomaan luterilaisesta vanhurskauttamisopista, joka siis on se kulmakivi, jolle koko uskonpuhdistus perustuu ja rakentuu ja josta Luther totesi, että:

Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat. Tähän opinkohtaan perustuu koko oppimme ja elämämme, jolla me vastustamme paavia, Perkelettä ja maailmaa. Tästä meidän siis on oltava täysin varmoja, ilman mitään epäilystä. Muutoin on kaikki menetetty – –

Tämän vuoksi totesinkin aiemmin, että viime vuosina pinnalla olleet ilmiöt (homo- ja avioliittokeskustelut) ovat lähinnä "taustakohinaa", kun sitä verrataan siihen, että puolitoista vuosisataa sitten kirkko on hylännyt ihan virallisestikin sitoutumisensa luterilaiseen oppiin – ja nimenomaan vanhurskauttamisoppiin.

Jos kirkossa opetetaan ja sen seurauksena uskotaan väärin homosuhteista tai avioliton olemuksesta, se sinänsä ei vielä vie ihmiseltä pelastusta ja iankaikkista autuutta, vaan hän kuitenkin pääsee taivaaseen, kunhan vain panee luottamuksensa siihen, että Jeesus on elämällään, kärsimyksellään ja kuolemallaan sovittanut hänen syntinsä, ja ottaa vastaan eli omistaa tämän syntien anteeksiantamuksen – täysin ilmaiseksi, ilman mitään omia tekojaan.

Jos taas kirkossa opetetaan ja sen seurauksena uskotaan väärin vanhurskauttamisopista, on kaikki menetetty ja ihmiseltä viedään hänen pelastuksensa ja iankaikkinen autuutensa.

Usko ilman oppia on kuin ns. "miilunpolttajan usko", josta Luther kirjoitti aikanaan varsin osuvasti seuraavasti:

"Niinpä paavilaiset sanovat nykyäänkin uskovansa sen, mitä kirkkokin uskoo, kuten puolalaisten kerrotaan sanovan: 'Uskon, mitä kuninkaani uskoo.' Miksi ei? Miten voisi olla tätä parempaa uskoa, josta olisi tätä vähemmän vaivaa ja huolta!

Kerrotaankin erään tohtorin kysyneen eräältä miilunpolttajalta sillalla Prahassa sääliessään erästä maallikkoressua: Hyvä mies, mihin uskot? Miilunpolttaja vastasi: Siihen, mihin kirkkokin uskoo. Tohtori: Mitä sitten kirkko uskoo? Miilunpolttaja: Mitä minäkin. Myöhemmin, kun tohtorin täytyi kuolla, paholainen ahdisti häntä niin kovasti uskon asioissa, ettei hän voinut saada rauhaa ennen kuin sanoi: Uskon, mitä miilunpolttaja uskoo.

Samaan tapaan kerrotaan myös suuresta Tuomas Akvinolaisesta, ettei hän elämänsä lopulla saanut kestävää otetta paholaisen edessä ennen kuin sanoi: Uskon, mitä tässä kirjassa lukee, pitäen Raamattua käsissään. Mutta Jumala ei pane suurtakaan painoa sellaiselle uskolle. Sillä jos nämä uskoivat vain sillä tavalla, niin molemmat, sekä tohtori että miilunpolttaja, uskoivat itsensä helvetin syvyyteen. – –

Ja kuinka muuten voisi hienommin pitää kansaa erheen vallassa kuin moisella puheella? Jos he näet tulevat varmoiksi siitä, ettei heidän tarvitse huolehtia, opetetaanko heille oikein vai väärin, niin he nukkuvat ja kuorsaavat itsevarmoina eivätkä vastakaan välitä sen enempää opista tai saarnasta." (Warnungsschrift an die zu Frankfurt am Main. Vuodelta 1533. St. L. XVII, 2013.)

Toivottavasti meidän uskomme ei ole miilunpolttajan uskoa.

[Pieni Maailma]

Jos tarkastelemme tilannetta hieman kauempaa, ilman sinivalkoisia laseja, kyseessähän on vain jälleen yhden protestanttisen kirkkokunnan sirpaloitumisesta useampaan haaraan. Vähän kuten suomalaisten kämy-puolueiden hajaantuminen keskinäisiin riitoihin puhdasoppisuudesta.

Kipuilua se aiheuttaa näennäisesti enemmän koska edelleen suurimmalla osalla suomalaisista on jokin tunneside siihen, kuten suosikki jääkiekkojoukkueeseen. Siihen kuulutaan, koska nyt näin on aina ennenkin tehty ja niinhän nyt vain kuuluu. Samasta syystä sieltä irtautuminen on tuskaista; petänkö tässä nyt itseni tai tuleeko minusta nyt vähemmän isänmaallinen? Enkö olekaan riittävän oikeistolainen kun en kuulu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon? Ja muita koottuja syitä, mutta ei pohdintaa siitä, uskonko minä näitä noh, uskonnollisia juttuja täällä.

Mitä luterilaisen kirkon avioliitto käsitykseen tulee, tämä viimeisin on mielestäni ihan johdonmukainen linja. Perinteinen kristillinen avioliitto on tarkoittanut yhtä miehen ja naisen välistä liittoa, joka päättyy kuolemaan. Kuinka pitkään kansankirkko on sallinut Suomessa avioeron ja uudet "avioliitot"? Jos avioliiton keston osalta on joustettu jo, yhtä hyvin voidaan joustaa myös siitä, ketä "vihitään". Samoin perustein kuin sukupuolineutraalit liitot, voidaan tulevaisuudessa perustella lukumääräisesti neutraalit liitot, eli moniavioisuus.

Jos kristillinen avioliitto on yksi mies, yksi nainen, kuolemaan asti, muut vaihtoehdot eivät ole avioliittoja tai kristillisiä.

Aiemmin ihmiset eivät eronneet, koska ei ollut mitään vaihtoehtoa mihin liittyä. Jos nyt kuitenkin kansankirkon sisällä toimineet herätysliikkeet ja konservatiivit aloittavat yhteisen hankkeen kansankirkko 2:n järjestämiseksi, tilanne muuttuu radikaalisti. Sitten kyse on siitä, miten suuren vääntövoiman skisma aiheuttaa - mitä tekee Pihtiputaan mummo, jonka seurakunnan kaksi pastoria päätyvät eri puolille skismaa?

Aina on vaihtoehtoja. Suosittelen, että lopetatte 500 vuoden harharetken ja palaatte Roomaan.

[Miniluv]

Aina on vaihtoehtoja. Suosittelen, että lopetatte 500 vuoden harharetken ja palaatte Roomaan.

Ei jatketa tästä /  Elkaamme teste iatkaco / samma på latin

Homman erityispiirteitä: modetyössä olisi hyötyä latinan osaamisesta 

[IDA]

Toivottavasti meidän uskomme ei ole miilunpolttajan uskoa.

Aina voi ja pitääkin toivoa, mutta voi myös ottaa silmän käteen ja katsoa mikä on luterilaisen uskonpuhdistuksen tila tänä päivänä. Joku tunnustuspykälien muuttaminen valtiollisen lainsäädännön kautta olisi ihan ufoa oikeassa kirkossa. Sellaista vain ei tapahdu, eikä sellaista voi tapahtua.

Mitä tulee tuohon Lutherin suurimpaan keksintöön, niin se sama lukee Trenton kirkolliskokouksen papereissa. Luterilaisuuden ongelma on, että se on jo perusteiltaan kapinallinen. Se halusi tehdä eron kirkkoon, ja hedelmiä poimitaan nyt(kin).

[Pallopääkissa]

[tweet]1771499497534693641[/tweet]
[tweet]1771500043205226803[/tweet]

Suomen kirkoilta käsittämätön ulostulo: vaativat hallitusta perumaan maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan tiukennukset.

Kirkkojen mukaan hallituksen tulisi peruuttaa ainakin:
– itärajan poikkeuslaissa
– rajamenettelylaissa
– tp-hakijoiden kaistanvaihdon estossa
– vastaanottorahan leikkauksissa
– oleskelulupien pituuden lyhennyksissä
– perheenyhdistämisten tiukennuksissa
– kv-suojelun lakkauttamisessa
– kansalaisuuden saamisen tiukennuksissa

Lisäksi kirkkojen mukaan ''paperittomilla'', siis laittomasti Suomessa oleskelevilla, tulisi olla mahdollisuus laillistaa oleskelunsa.

Jos en olisi jo puoli vuotta sitten eronnut kirkosta sen toistuvasti älyvapaiden ulostulojen vuoksi, nyt viimeistään olisi sen aika.

Jo itärajan poikkeuslain vastustaminen on typerryttävän naiivia. Laki nimenomaan suojaisi Suomea sekä kansallista turvallisuutta Venäjän vihamieliseltä vaikuttamiselta. Ja lain takana onkin suomalaisten ylivoimainen enemmistö – syystä.

Mutta että itärajan poikkeuslain lisäksi kirkot vielä vastustavat hallituksen keskeisimpiä maahanmuuttopolitiikan tiukennuksiakin. Se vasta typerryttävää onkin.

Jos Suomi mielii tervehdyttää maahanmuuttoaan, se edellyttää velvoittavuuden lisäämistä, epäterveiden kannustimien purkua sekä ongelmia aiheuttavan maahanmuuton aktiivista torjuntaa.

Tähän mainitut, perussuomalaisten jo pitkään ajamat ja nyt hallituksessa läpivietävät tiukennukset tähtäävät. Kirkkojen vaatimalla tekemättä jättämisellä Suomi vain jatkaisi Ruotsin tietä: jengiytymistä, ghettoutumista, väkivaltaistumista sekä valtavien taloudellisten ja inhimillisten menetysten kumuloimista.

Mutta näistä toimista ja tiukennuksista hallitus ei peräänny. Kuten muissa politiikkaansa jo kiristäneissä Pohjoismaissa, myös Suomessa kansalaiset ovat enenevissä määrin luottaneet puolueisiin, jotka näitä tiukennuksia vaativat.

Nyt PS ja hallitus ovat sitoutuneet maahanmuuton tiukennukset läpi – tahtoi kirkko tai ei.

[AJIH]

Tuo on kirkkojen johtajien ei kirkkojen vetoomus. Se on ihan selvästi sanottu tuossa vetoomuksessakin "me kirkkojen johtajat...". Semantiikka on tärkeää.

[Caucasian]

Pitäisi erota tästä suomen evlut sateenkaarikirkosta, mutta mihin liittyä? Hihhulointikaan ei iske.
Onko normaalijärkisten tavallisten ihmisten kirkkoa? Anyone?

[Golimar]

Mihin niitä papin kuvatuksia tarvitsee? Jos rukoilee niin rukoilee itsekseen.

[Aukusti Jylhä]

Pitäisi erota tästä suomen evlut sateenkaarikirkosta, mutta mihin liittyä? Hihhulointikaan ei iske.
Onko normaalijärkisten tavallisten ihmisten kirkkoa? Anyone?

No ensinnäkin kannattaa erota siitä perkeleen synagoogasta, hyvä valinta.

Sitten vaan kyselyä yläkertaan. Jos ihminen oikeasti haluaa löytää itselleen seurakunnan, sen Isä hänelle pyynnöstä osoittaa. Nettikin on käytössä. 

Sanoisin, että helluntailaiset voisivat olla yksi aika "maltillinen" porukka, mutta vapaiden suuntien puolelta löytyy sieltäkin hyvin virkamiesmäisiä suuntauksia. Netistä löytyy osoitteet, mutta ilman omakohtaista käyntiä, ei oikeaa paikkaa löydy.

Armollista matkaa etsintöihin. Jos joku, niin pyyntö seurakunnan löytymisestä, on Isälle mieleinen pyyntö.

[Näkkileipä]

Pitäisi erota tästä suomen evlut sateenkaarikirkosta, mutta mihin liittyä? Hihhulointikaan ei iske.
Onko normaalijärkisten tavallisten ihmisten kirkkoa? Anyone?

Minusta kirkko tarvitsee enemmän uskovia, kuin uskovat kirkkoa. Raamattua saa lukea ihan itse ja tehdä itsenäisiä tulkintoja, ilman mitään ulkopuolista auktoriteettia joka kertoo, miten Raamattua tulkitaan "oikein."

[Pallopääkissa]

Joakim Vigelius kommentoi videolla tuota kirkkojen päätöntä vetoomusta.
[tweet]1772332393833054358[/tweet]

[Emo]

Mihin niitä papin kuvatuksia tarvitsee? Jos rukoilee niin rukoilee itsekseen.

Jos sattuu tietämään ja tuntemaan yhdenkin kunnollisen kristityn ja Raamattua hyvin tuntevan (mies)papin, kuten itselläni on ilo tuntea, niin silloin seurakuntalainen tietää mihin pappia tarvitaan. Kuvatuksia  ei tarvita mihinkään, siinä olen samaa mieltä.

En kuulu virallisesti mihinkään seurakuntaan koska en evlutkirkkoon kuulu (aiemmin kuuluin), mutta silti minulla edelleen on seurakunta jonka kolehtiin laitan roposeni ja jonka tilaisuuksissa käyn.
Seurakunta on siis enemmänkin pääni sisällä ja konkreettisesti myös ympärilläni, tietty porukka ihmisiä ketkä kokoontuvat yhteen säännöllisesti vuodesta toiseen kuuntelemaan tiettyjä pappeja, ja joista suuri osa vielä kuuluu evlutkirkkoonkin ja ne papitkin vielä todennäköisesti kuuluvat.

https://evl.fi/sanasto/heratysliike/

Koska evlutmokukirkko syrjii ja vainoaa näitä ihmisiä, ei anna rahaa eikä mielellään anna tilojaan näiden käyttöön, niin samalla tyydyttyy muodikas tarve tuntea itsensä rasistisesti syrjityn vähemmistön edustajaksi. It feels so good. Kokeilkaa!

[Pieni Maailma]

Pitäisi erota tästä suomen evlut sateenkaarikirkosta, mutta mihin liittyä? Hihhulointikaan ei iske.
Onko normaalijärkisten tavallisten ihmisten kirkkoa? Anyone?

Edelliseen viestiini viitaten, jokaisen tulisi miettiä, miksi ylipäätään kuuluu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Tai itseasiassa mihinkään yhteisöön.
On täysin järjetöntä kuulua organisaatioon jonka arvoja ei jaa. Voisi kuvitella, että ihminen joka miettii jäsenyytään uskonnollisessa yhteisössä, pitäisi uskonnollisia argumentteja jäsenyyden puolesta tai vastaan ensisijaisina päätöksenteon välineinä ja muita syitä toissijaisina.

Suosittelen edelleen katolista kirkkoa.
Johan sen on kapitalistinenkin tiedemies tunnistanut.
Jordan Peterson says Catholicism is most sane

"I think that Catholicism ... that's as sane as people can get" world-famous psychologist Dr Jordan Peterson has said in an interview widely circulated on You Tube.

Mihin niitä papin kuvatuksia tarvitsee? Jos rukoilee niin rukoilee itsekseen.

Kristinuskossa pappia tarvitaan toimittamaan messu-uhri ja muut sakramentit.
Kaikkien uskontojen ydin on (jumalan)palvonta ja palvonnan ydin tai huippu on uhraaminen. Ja historiallisesti tai perinteisesti siihen on vaadittu erityinen sääty tai ammattikunta, koska tavallinen ihminen on ollut rituaalisesti epäpuhdas lähestymään kunkin uskonnon pyhiä asioita.

Minusta kirkko tarvitsee enemmän uskovia, kuin uskovat kirkkoa. Raamattua saa lukea ihan itse ja tehdä itsenäisiä tulkintoja, ilman mitään ulkopuolista auktoriteettia joka kertoo, miten Raamattua tulkitaan "oikein."

Ei noita kahta voi erottaa toisistaan; kirkko muodostuu uskovista ihmisistä, ei se ole vain jokin organisaatiohimmeli tai rakennus.
Ja toki voi lukea ja tulkita mielenstä mukaan, jolloin seuraksena on se mitä tässäkin keskustelussa on käsitelty muutamalla viimeisellä sivulla.
Jatkuva hajaantuminen ja pirstaloituminen.
Lopulta pienimmän kirkon muodostaa kukin yksilö ihan itsekseen, jolloin voidaan kysyä, onko sitä kirkkoa enää jäljellä lainkaan.

[Miniluv]

world-famous psychologist Dr Jordan Peterson

(off topic)  Jordan "Jordanetics" Peterson

https://hommaforum.org/index.php/topic,122447.0.html

[IDA]

Tuo vetoomus on aika kaukana siitä mikä kirkon tehtävä on. Otetaan nyt vaikka tämä:

Vetoamme päättäjiin rajamenettelyn käyttöönottoon liittyvien ongelmien poistamiseksi. Kaavailtu uudistus kajoaa ihmisten oikeuteen liikkua vapaasti sekä lisää jo ennestään haavoittuneessa tilanteessa olevien ihmisten riskiä tulla psyykkisesti tai fyysisesti hyväksikäytetyksi. Rajamenettelyä ei tule kohdistaa alaikäisiin lapsiin eikä heidän perheisiinsä eikä muihinkaan erityisen haavoittuviin ryhmiin. Rajamenettelyyn sisältyvä nopeutettu menettely uhkaa myös ei-näkyvien turvapaikkaperusteiden tunnistamista.

Ihmisillä ei koskaan ole ollut oikeutta liikkua vapaasti eri valtioiden rajojen yli. Individualismi yleensäkin on kirkon sanomalle vierasta. Kirkon sanoma on itse asiassa hyvin "maalainen" ja painottaa sitä, että ihmisen olisi hyvä pysyä kotonaan rakentamassa sitä ja parhaansa mukaan auttaa perhettä kylää, kauppalaa, kaupunginosaa ja kaupunkia kukoistamaan. Yksilön oikeudelle liikkua vapaasti ei löydy oikein mitään perustaa kirkon opetuksesta. Enhän minäkään voi vapaasti mennä ev.lut kirkon sakastiin järjestelemään asioita.

Rajan sulkeminen ei millään tavoin lisää rajaa ylittämään pyrkivien riskiä tulla fyysisesti tai psyykkisesti hyväksikäytetyiksi. He ovat itse täysin vapaaehtoisesti tulleet Venäjälle ja he voivat lähteä sieltä pois myös muutenkin kuin Suomen kautta.

Alaikäisistä lapsista voidaan ajatella kuka oikeasti lähettää alaikäisen lapsen vaeltamaan Itä-Karjalan metsiin omineen. Ei varmaankaan kukaan. 2015 Suomeen ei tullut Saksan ja Ruotsin kautta käytännössä yhtään alaikäistä lasta. Niitä junnuja oli, jotka väittivät olevansa alle 18-vuotiaita sitten aika paljonkin.

Musta olisi hienoa, jos tehtäisiin Venäjän rajalle, Venäjän puolelle inhimillisiä leirejä noiden kirkkojen toimesta. Voisin itsekin lähteä vapaaehtoiseksi vetämään sähköjä ja tekemään muita hommia. Tällaista ei kuitenkaan koskaan tapahdu, vaan esitetään vain vaatimuksia, mikä ei mielestäni kirkoille lainkaan sovi.