Kirkon karkeimmat mokutukset

[tavallinen jantteri]

Seurakuntalehdessä vastikään julkaistu jouluinen pilakuva perussuomalaisista on omassa kotimaan uutisosastoketjussaan kirvoittanut jo monia kommentteja siitä miten tämänkertainen ylilyönti on saanut henkilön eroamaan kirkosta. Myös "eroakirkosta" sivuston kyseisen päivän tilasto osoittaa ettei eroamisvimma rajoittunut pelkästään hommalaisiin.
Vaikkei itse kuva monellekaan ollut itsessään mikään syy kirkosta eroamiseen, on se monelle tainnut olla ns. viimeinen niitti.

Itse olen eroa harkinnut, mutta kuitenkin haluaisin mieluummin vaikuttaa demokraattisin keinoin "sisältä käsin" ts. äänestämällä kirkollisvaaleissa. Nimim. Emon rohkaisemana aloitankin nyt ketjun johon voisi kerätä linkkejä ja uutisia kirkon karkeimmista erheistä ja syistä joiden takia on tullut erottua, tai harkitsee eroamista, kirkosta.
Täältä voisi sitten innokkaimmat kerätä kokoelman mukaansa ja käydä oman seurakuntansa edustajansa kanssa keskustelua siitä, että ovatko he edes tietoisia mitä kirkko oikein touhuaa. Ja sitten keskustelun perusteella voisi päättää että pyytääkö kirkkoa pitämään tunkkinsa.
Pitkä lista voisi olla varsin vakuuttava ja epäilen että monelle kirkon työntekijälle jopa yllättävä. Ehkä nuivuuttakin saataisiin sillä lailla ujutettua kirkon sisälle.

Vaikka kirkko ja valtio erotettaisiin, niin näen että kirkko olisi senkin jälkeen vielä sen verran vaikutusvaltainen taho, etten mielelläni jättäisi sitä mokuttajien hoiviin. Varsinkin jos asialle voi tehdä jotain.
Kun tarpeeksi moni ilmoittaisi eroamisen syyksi mahdollisimman monta kohtaa kootulta mokulistalta, niin kukapa tietää, ehkä jonain päivänä huomaavat että "jokainen islamiin kääntynyt kristitty on vain iloinen asia ja rikkaus"-asenne ei olekaan se joka pitää kirkon pystyssä ja vahvana. Tällöin myös eroamismääriä ei voisi selittää pelkästään homoilloilla tai pilakuvilla, vaan kyse olisi yleisemmästä tyrmistymisestä kirkon toiminnassa.

Laitan tämän peräkammarin puolelle, koska olen ollut huomaavinani forumin yleisen asenteen uskonasioita kohtaan olevan hieman, hmm, sanoisinko ylenkatseisen pilkallinen.
Tässä taitaa kuitenkin olla kyse enemmänkin politiikasta kuin uskonasioista, joten jätettäisiinkö täten spagettihirviöt rauhassa lentelemään ja keskityttäisiin kirkon poliittisiin sammakoihin ja omiin maaleihin.

Itse aloitan tällä:

http://yle.fi/alueet/savo/2011/08/luther-saatio_hiertaa_luterilaisen_ja_ortodoksisen_kirkon_valeja_2781737.html
http://hommaforum.org/index.php/topic,55468.0.html

Tähän uutiseen on kaikki tarpeellinen sanottu jo sille varatussa ketjussa, joten sen enempiä en ala sitä kertaamaan.

[Emo]

Lainaus Kotimaa-lehdestä:

Kuopion piispanvaali saa entistä värikkäämpiä piirteitä, kun ehdokkaana oleva Sakari Häkkinen sivaltaa blogissaan terävästi vastauksen toiselle ehdokkaalle Jari Jolkkoselle, joka puolestaan suhtautui kriittisesti Häkkisen puheisiin neitseistä syntymisestä ja uskontunnustuksesta. Häkkisen mielestä uskontunnustus ei ole tiivistelmä kristillisen uskon totuuksista.

"En ole esittänyt uskontunnustuksen muuttamista tai sen poistamista. Minusta se vain ei edelleenkään ole mikään tiivistelmä kristillisen uskon totuuksista. Missä siinä puhutaan lähimmäisenrakkaudesta? Mitä siinä sanotaan Jeesuksen opetuksista? Entä kuinka keskeisenä pidät ajatusta tuonelaan astumisesta ja uskotko sen ihan yhtä kirjaimellisesti kuin näytät uskovan neitseestäsyntymisen?", Häkkinen kirjoittaa.

Häkkinen sanoo pelkäävänsä, että pitäytymällä antiikin ajan maailmankuvaan kuuluviin käsitteisiin ja keskiaikaisiin oppilauselmiin kirkolta menee uskottavuus.

"Siinä on käymässä niin, että Raamatusta on tullut jotain, jota selitetään kirkon opilla. Tämä ei ole luterilaisen käsityksen mukaan oikein. Eikö Raamatun pidä olla innoituksen lähde ja haastaa meitä vakavaan vuoropuheluun niin oman traditiomme kuin tämän päivän kysymystenkin kanssa?"

Häkkinen myös arvelee, että Jolkkonen ei tunne eksegetiikkaa edes perusteissaan.



http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6904-hakkinen-vastaa-jolkkoselle-et-ilmeisesti-tunne-eksegetiikkaa-edes-perusteissaan


Linkkasin tähän näin alkajaisiksi tuoreen uutisen, niitä vanhoja "helmiäkin" voi tänne myöhemmin arkistoista etsiä ja laitella,  jotta saamme aikaan kattavan historiikin kirkon "kehittymisestä". Ehkä emme sentään 1980-luvulta aloita, mutta ihan näitä viimeaikaisia "irjaaskoloita" tarkoitan.

Mutta tällä tasolla siis nyt liikutaan Kuopion piispanvaaleissa, varmasti hämmentää riviseurakuntalaista kun piispaehdokkaat kiistelevät/tappelevat ihan kristinuskon perusasioiden "uskottavuudesta". No, ei mitään uutta ev.lut.kirkossa, että riita on päällä...

[JR]

Huipulla tuulee, mutta seurakunnissa ollaan enemmän jalat maassa. Meidän seurakunta ainakin on hyvä seurakunta ja kirkkoherra on luja, kuin kallio.

[Emo]

Lainaus:

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen puuttuu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan poikkeuksellisen voimakkaasti kirkon toimintaan. Hän vetoaa hallinto- ja jopa perustuslakiin kysyen, syrjiikö kirkko omia jäseniään. Kirjoituksen taustalla on muutamien seurakuntien päätös jättää tietyt lähetysjärjestöt ilman talousarviomäärärahaa.

Pääkaupunkiseudun seurakuntayhtymät ovat jättäneet tai vähentäneet viime vuosina tiettyjen lähetysjärjestöjen tukemista järjestöjen virkakäsityksen tai rekisteröityihin parisuhteisiin suhtautumisen perusteella. Tämä on tehty siksi, että seurakuntien päätöksentekoelimet ovat nähneet järjestöjen kannoissa syrjivyyttä.

"Hallintolain mukaan päätöksenteko ei saa perustua epäasiallisiin tai hallintotoiminnalle muuten vieraisiin perusteisiin. Päätöksenteon tulisi tapahtua myös ennalta määrättyjen, yleisesti hyväksyttävien ja tasapuolisesti sovellettavien perusteiden mukaan", Räsänen kirjoittaa.

Tätä ennen hän on kirjoituksessaan todennut, että seurakunnilla on vapaus harkita, mitä järjestöjä he tukevat ja että aiemmin kaikki seitsemän järjestöä olivat samalla viivalla, ja määrärahan myöntämiseen oli selkeä ohje.

Räsäsen mielestä tällä hetkellä on kuitenkin kyseenalaista, voidaanko seurakunnan avustustoimintansa ehdoksi asettamia perusteita pitää asiallisina ja tasapuolisina. "Kirkon virallisten lähetysjärjestöjen opin arviointi ei ole paikallisseurakuntien tehtävä", hän kirjoittaa Helsingin Sanomissa.

Räsänen esittää kantansa sisäasiainministerinä (kd) ja kirkollisista asioista vastaavana ministerinä. Valtiovallan edustajan puuttumista näin voimakkaasti kirkon päätöksentekoon voidaan pitää poikkeuksellisen vahvana ja harvinaisena kannanottona. Sisäministerinä hän myös asettaa kirkon toiminnan demokraattisuuden kyseenalaiseksi kysymällä: "Onko kirkko omassa toiminnassaan demokraattinen? Noudattaako kirkko hyvän hallinnon periaatteita, huolehtiiko se riittävästi omantunnonvapaudesta ja huolehtiiko se, ettei niitä syrjitä, jotka toimivat kirkon opin ja tunnustuksen mukaan?"

Lopuksi sisäasiainministeri vetoaa perustuslakiin todeten sen edellyttävän julkiselta vallalta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. "Tätä voidaan odottaa myös kirkon sisäiseltä hallinnolta."


http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6944-rasanen-asettaa-kirkon-demokraattisuuden-kyseenalaiseksi


Ja tutkija vastaa...

"Tutkija, TT Ville Jalovaara ihmettelee ministeri Päivi Räsäsen Helsingin Sanomien yleisönosastossa esittämää voimakasta kirkkokritiikkiä. Jalovaaran mukaan Räsäsen esittämät kysymykset hallintolain mukaisesta menettelystä ovat niin vakavia, että niiden paikkansa pitävyys täytyisi tutkia.

"Hallintolain mukaan päätöksenteko ei saa perustua epäasiallisiin tai hallintotoiminnalle muuten vieraisiin perusteisiin. Päätöksenteon tulisi tapahtua myös ennalta määrättyjen, yleisesti hyväksyttävien ja tasapuolisesti sovellettavien perusteiden mukaan", Räsänen kirjoittaa Helsingin Sanomissa. Hän ottaa kantaa pääkaupunkiseudun seurakuntien päätökseen evätä lähetysrahat tietyiltä lähetysjärjestöiltä niiden virkakannan ja seksuaalieettisten kantojen takia.

Ministerin mukaan on kyseenalaista, voidaanko seurakunnan avustustoimintansa ehdoksi asettamia perusteita pitää asiallisina ja tasapuolisina. Jalovaara pitää syytöksiä raskaina.

- Kirkollisia toimijoita ei ole aiemmin syytetty lähetysmäärärahojen jakoon liittyvissä kysymyksissä kirkkoasioista vastaavan ministerin taholta vääränlaisesta lain tulkinnasta. Tämä on aika raskas syyte. Jos hän on sitä mieltä, että kyse on lainvastaisesta toiminnasta, en tiedä onko Helsingin Sanomien mielipideosasto oikea paikka viedä tätä asiaa eteenpäin, Jalovaara sanoo."

Koko juttu linkistä:

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/6947-tutkija-ministeri-rasasen-laittomuussyytokset-pitaisi-selvittaa

Tämä tutkijan kommentti on erityisen hilpeyttä herättävä:

" Viime vuosikymmeninä on ollut hirveän harvinaista, että kirkollisista asioista vastaava ministeri on ottanut mitenkään kantaa kirkon asioihin. Poikkeuksellista on myös se, että sisäministeri on ottanut kirkolliset asiat vastatakseen. Tässä on nähtävissä ministerin halua sekaantua kirkollisiin asioihin. Useimmiten kirkon valtaa päättää itse asioistaan on kunnioitettu enemmän."

Räsänen on kieltämättä tarmokas ministeri! Joku sentään tältäkin puolelta saa suunsa auki, vastapuolihan onkin koko ajan monttu ammollaan.

[Topi Junkkari]

Sisäministeri Räsäsen aviomies työskentelee pappina yhdessä niistä "tietyistä" lähetysjärjestöistä, joilta nyt ovat rahat menossa.

[Miniluv]

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/1173/tutkija_kati_niemela_naiset_ovat_kirkon_muutosagentteja

Tutkija Kati Niemelä: Naiset ovat kirkon muutosagentteja

Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Kati Niemelän mukaan pappien suhtautumisessa Raamattuun ja kirkon oppiin on merkittäviä sukupuolten välisiä eroja. -Raamatunlukeminen suomalaisten pappien keskuudessa on ylipäätään vähentynyt selvästi. Erityisesti naispappien Raamatun lukeminen on vähäistä.

Niemelä kertoo, että liberaali orientaatio on 2000-luvun aikana kasvanut eniten naispappien keskuudessa.

Niemelän mukaan naiset ovat tällä hetkellä kirkossa muutosagentteja miesten pitäytyessä herkemmin kirkon alkuperäisessä uskontulkinnassa.

- Miespapit ovat selvästi orientoituneet enemmän pitämään kiinni kirkon opista ja hengellisestä tehtävästä. Naispapit puolestaan ovat huomattavasti aktiivisempia yhteiskunnallisessa toiminnassa ja vaikuttamisessa. Heille tärkeää on laaja-alaisuus ja monipuolinen yhteistyö erilaisten yhteiskunnallisten tahojen kanssa, Niemelä selvittää.

Arvaatte varmaan, miksi minusta boldattu kohta liittyy juuri tähän ketjuun.

(Löytyi täältä: http://henrylaasanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91430-miehet-ulos-kirkosta )

[l'uomo normale]

Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä Espoon piispa Mikko Heikka kirjoittaa, että toisin kuin länsimaiden hallitukset pelkäävät, muslimiveljeskunnan voitto Egyptissä ei uhkaa demokratiaa. Arabimaiden islam huväksyy demokratian ja uskonnonharjoituksessa daw-an painopiste on siirtymässsä opillisesta pohdinnasta jä henkisestä kilvoittelusta käytännön sosiaalityöhön. Henkilökohtaisen hyväntekeväisyyden lisäksi islamilaiset suuntaukset korostavat yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Vastaavia esimerkkejä ovat helluntailaisten sosiaalityö maailman slummeissa ja yksi japanilainen buddhistinen herätysliike, joka perustuu Euroopan reformaatiota muistuttavasta kehityksestä syntyneeseen buddhismin suuntaukseen.

Eli muut maailmanuskonot omaksuvat luterilaisen mallin ja muuttuvat suuriksi sosiaaltoimistoiksi. Sen ansiosta hengellinen elämä ei ole enää erillinen saareke yhteiskunnassa van se läpäisee koko yhteiskunnan. Tämä olio karkea tiivistelmä aiheesta. Kiinnostuneet voivat lukea Suomen Kuvalehden vaikka kirjastossa.

[Emo]

Sisäministeri Räsäsen aviomies työskentelee pappina yhdessä niistä "tietyistä" lähetysjärjestöistä, joilta nyt ovat rahat menossa.

Niin?

[Topi Junkkari]

Sisäministeri Räsäsen aviomies työskentelee pappina yhdessä niistä "tietyistä" lähetysjärjestöistä, joilta nyt ovat rahat menossa.

Niin?

Niin, että johtava poliitikko ottaa julkisesti kantaa lähipiirinsä asiaan.

[Tabula Rasa]

Koko naispappeuspaskahan on ihan selkeästi raamatunvastainen, nainen vaietkoon seurakunnassa. Ja vielä nyt sitä näkee kuinka näillä on kaikenmaailman homo ja mokuporukoiden agendat takanaan. eli pihalle tuommoisista, eikä senttiäkään sisään.

[junakohtaus]

Naispappeus ei  ole sen enempää eikä vähempää raamatunvastainen kuin vaikka mikä juttu, mistä kukaan ei ole moksiskaan. Naispappeuden kielto on suunnilleen yhtä vahvalla pohjalla kuin lyhyiden hiusten kieltäminen naisilta.

Muistutan jälleen kerran, että nimenomaan fundixet ovat se taho, joka kaikkein vähiten ottaa tekstit tosissaan ja kirjaimellisesti.

[Tabula Rasa]

mikäs ois juniksen ehdotus jotta päästäisiin eroon uskontojen haittapuolista?

[Ari-Lee]

Jos kristillinen kirkko pohjautuu Raamattuun mikä taas kieltää naispappeuden niin eikö asia ole päivänselvä? Kirkko toimii omia sääntöjänsä vastaan. Lyhyitä hiuksia sen sijaan Raamatussa ei kielletä.

Kirkkoon kuulumattomien ei tarvitse ottaa kirkollisasioihin kantaa. Enhän minäkään mene arvostelemaan toisten kerhoja jos en niihin kuulu eivätkä he kuse taskuuni. Edelleen suurinosa seurakuntien jäsenistä on heteroita joten määräysvalta on siellä.

Karkeinta on kyllä VHM:n syyllistäminen.

[junakohtaus]

Herra lukee uudestaan. Tods kielletään.

Huomaan kuitenkin olevani menossa kohti kiellettyä uskontovääntöä joten lopetan osaltani eksegeesin tähän.

[Fetissimies]

On harmi, että maahanmuuttokriittisen liikkeen sisällä on myös näitä hörhöläisiä, ketkä vauhkoavat uskonnollisista asioista.

[JR]

Piispa Juha Pihkala sanoi kerran, että naispappeus on yksiselitteisesti Raamatussa kielletty ja että syyt naispappeuden hyväksymiseen ovat pelkästään yhteiskunnallisia. Hyvin sanottu.

[tavallinen jantteri]

Lisätäänpäs tämäkin rikaksi rokkaan:

YLE: Arkkipiispa Leo: Ennakkoluuloisuus kalvaa suomalaisen mieltä

http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/2011/12/piispat_toivottavat_rauhallista_joulua_3126482.html

&

http://hommaforum.org/index.php/topic,63794.msg877265.html#msg877265

Siinäpä voi jouluntoivotukset palautella yhtenä syynä kirkosta eroamiseen.

Mutta antaa tulla lisää vaan. Linkki siitä Askolan moskeijakäynnistä sopisi varmaan tänne hyvin.

[tavallinen jantteri]

Ja tämäkin koottujen helmien joukkoon:

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/islam-muuttuu-demokratian-ystavaksi

&

http://hommaforum.org/index.php/topic,63838.0.html

Tuota juttua kun vertaa vaikkapa Simon Elon bloggaukseen

http://simonelo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/91762-radikaalisaarnaaja-khalid-yasin-luennoi-suomessa#new

Yasinin mukaan muslimi ja ei-muslimi eivät voi olla ystäviä eikä hän usko länsimaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen. Yasinin mukaan sharia-laki on hyvin selkeä siinä, että homoseksuaalisuuden rangaistuksena on kuolema. Sitä "ei voi selittää parhan päin, se ei ole meidän lakimme, vaan koraani". Muslimien ei tulisi Yasinin mukaan käydä yliopistoa, koska se portti kääntymykseen, pois islamista.

ja

Shariasta Yasin totesi englantilaisen Channel 4:n salaa kuvaamassa materiaalissa, että "naisten yhtäläiset oikeudet ovat harhaa ja järjetön ajatus". Samassa ohjelmassa Yasin sanoo pitävänsä turhana keskusteluja kristittyjen ja juutalaisten kanssa "siitä saastasta, mihin he uskovat". Hänen mukaansa muslimit on "määrätty tekemään aivopesua".

sekä

Yasin uskoo, että maallinen muslimivaltio ei voi toimia, vaan sharia-laki on otettava käyttöön. Maallinen ja uskonnollinen valta eivät ole hänen mukaansa erotettavissa.

Heikka toki tuntee asiat paremmin jo ammattinsa puolesta, mutta nuo eivät oikein viittaa mitenkään siihen mitä minä olen tottunut pitämään demokratiana. Tai mihinkään sellaiseen mitä kristityn pitäisi puolustaa.

[AaJii]

Ks. signature

[Emo]

Sisäministeri Räsäsen aviomies työskentelee pappina yhdessä niistä "tietyistä" lähetysjärjestöistä, joilta nyt ovat rahat menossa.

Niin?

Niin, että johtava poliitikko ottaa julkisesti kantaa lähipiirinsä asiaan.

No onhan Suomen korruptoituneessa mittakaavassa peräti käsittämättömän törkeää!!



Että siis ihan aviomiehelleen rahoja ruinaa!?!      

[Emo]

" Piispa Irja Askola käsitteli uudenvuoden puheessaan Helsingin Senaatintorilla uudenvuodenlupauksia. Omissa lupauksissaan hän sitoutui ystäväpuheeseen, ekotekoihin ja Jumalan läsnäolon kuunteluun.

Askolan puhe: 31.12.2011, Senaatintorin Uuden vuoden avaus

Tämä yö on lupausten yö.
Tällä Senaatintorilla tehdään tänään uudenvuoden lupauksia.
Niin tehdään myös kodeissa ja kaikenlaisissa kohtaamisissa.
Teemme näin, koska haluamme omalta osaltamme rakentaa parempaa tulevaisuutta.
Tahdomme tehdä hyvää huomista Itsellemme, toisillemme, koko ihmiskunnalle. Uuden vuoden lupaukset ovat merkki siitä, että me välitämme toisistamme. Nyårslöftena är ett tecken, att vi bryr oss om varandra.

Tässä omat uuden vuoden lupaukseni:
- enemmän  ystäväpuhetta  vihapuheen sijaan
- enemmän  ekotekoja
-  enemmän  hiljaaoloa, Jumalan läsnäolon kuuntelua .

Myös Jumala on tehnyt uuden vuoden lupauksensa, pysyvän ja ikiaikaisen.
Hän sanoo:  Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.
Älkää  pelätkö.  Luottakaa!

Tämän lupauksen ja tämän siunauksen varassa me siirrymme uuteen vuoteen:
Jumala siunatkoon meidät, meidät kaikki.
Gud välsigne oss, oss alla.
May God bless us and our future. "


http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/7038-askolan-uudenvuodenlupaus-enemman-ystavapuhetta

[Emo]

Tässä näitä vanhoja helmiä viime kesältä...


" Helsingin piispa Irja Askola pitää mahdollisena, että muslimit käyttäisivät luterilaisen seurakunnan tiloja omiin tilaisuuksiinsa. Askola kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että islamilaisella yhteisöllä on pula tiloista.

Mahdollisista tilojen lainaamisista sovittaisiin kuitenkin tapauskohtaisesti.

- Siitä päättävät kirkkoherrat luottamushenkilöiden kanssa. Mutta voin kuvitella, että sekin (kirkon tilojen lainaaminen muslimeille) olisi mahdollista. Pitää vain puolin ja toisin katsoa, mitkä ovat sellaiset pyhät toimitukset, joita ei voi toisen tiloissa tehdä, Askola sanoo.

- Luulen, että se olisi monelle kirkossa outo asia. Mutta itse ajattelen, että kirkon tehtävä on luoda tilaa kohtaamiselle.

Askola ei koe, että islam uhkaisi kristinuskoa. Sen sijaan hän katsoo, että uskonnot "ovat samalla puolella" muun muassa rasismin vastaisuudessa. Askola kuitenkin myöntää, ettei suhde maahanmuuttoon ja islamiin ole kirkon sisällä aivan mutkaton.

- Kirkon sisällä ei ole leimallisesti rasistisia ryhmiä, eikä aktiivista maahanmuuton vastustusta. Mutta ehkä ei ole myöskään tarpeeksi suvaitsevaisuuden tuottamista, Askola sanoo HS:lle. "


http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/113430-piispa-hslle-%E2%80%9Dmuslimit-voisivat-kayttaa-kirkkoja%E2%80%9D



Ja lisää:


" Helsingin piispa Irja Askola haluaa lisää yhteistyötä luterilaisen kirkon ja Suomen muslimien välille.

Keskustelu maahanmuutosta ja rasismista on käynyt tänä vuonna vilkkaana. Kirkko on kaikessa hiljaisuudessa samaan aikaan jatkanut työtään maahanmuuttajien parissa.

Suhteet islamilaiseen yhteisöön ovat tiivistyneet. Helsingin piispa Irja Askola tapasi Suomen islamilaisen yhdyskunnan puheenjohtajan Omer Mahamed Hussenin pari viikkoa sitten.

"Aloite tuli heiltä. He kutsuivat minut vieraakseen Lönnrotinkadulle. Tapaaminen oli hyvin koskettava. Sain seurata miesten rukoushetkeä, olin takana, mutta samassa tilassa kuitenkin. Koin sen suurena luottamuksen osoituksena", Askola sanoo.

Mistä asioista keskustelitte islamilaisessa yhdyskunnassa?

"Puheenjohtaja esitti vahvasti huolensa siitä, että koveneva asenneilmasto ja rasismi ovat käyttövoimaa fundamentalistiselle islamilaisuudelle. He haluaisivat tuoda esiin maltillista eurooppalaista islamilaisuutta. Siihen he toivoivat minulta ja kirkon johdolta yhteistyötä.

He kertoivat myös, millaista rasismia ja väkivaltaa yhteisön jäsenet ovat kohdanneet esimerkiksi taksikuskin työssä. Se on järkyttävää.

Kyllä kirkon on aika sanoa selkeästi, että islamilainen ei ole vihollinen, vaan yhdessä rakennamme turvallista Suomea."

Eivätkö uskonnot uhkaa toisiaan?

"Uskonnot ovat tässä samalla puolella. Me, joille pyhyys merkitsee jotain, emme voi suostua siihen, että ihmisiä asetetaan vastakkain rasistisin perustein. Että sille ihan nollatoleranssi!"

Millaista yhteistyö voisi olla?

"He kaipasivat islamilaisten ja luterilaisten nuorten kohtaamisia. Heillä on myös tarve nettikeskusteluille sekä sellaisen islamilaisen kirjallisuuden kääntämiseen, jossa maltilliset äänenpainot ja eurooppalainen islamilaisuus voivat nousta esille.

Heillä on myös pula tiloista. Islamilainen yhteisö kasvaa, ja Helsingin tilat ovat kalliita vuokrata."

Voisiko islamilainen yhteisö käyttää luterilaisen seurakunnan tiloja omiin tilaisuuksiinsa?

"Siitä päättävät kirkkoherrat luottamushenkilöitten kanssa. Mutta voin kuvitella, että sekin olisi mahdollista. Pitää vain puolin ja toisin katsoa, mitkä ovat sellaiset pyhät toimitukset, joita ei voi toisen tiloissa tehdä.

Luulen, että se olisi monelle kirkossa outo asia. Mutta itse ajattelen, että kirkon tehtävä on luoda tilaa kohtaamiselle. Moniin meidän tilaisuuksiin voisi yhä useammin kutsua myös islamilaisia mukaan keskustelemaan.

Vieraanvaraisuus kuuluu kristinuskoon: oveni ovat auki, sydämeni on ennakkoluulottomasti auki, ja joskus myös kukkaronnyörini ovat auki."

Entä islamin opetus? Kuuluuko se kouluun?

"Minusta on tärkeää, että jokaisella on oikeus saada tietoa omasta kulttuuristaan ja uskonnostaan. Koululaitoksen piirissä uskonnon opetus tapahtuu yhteiskunnan yhdessä hyväksymien pelisääntöjen mukaisesti. Sillä estetään fundamentalistista, kiihkeää toimintaa. Se on kaikkien etu."

Pitäisikö myös islamin teologiaa opettaa Suomessa yliopistoissa?

"Totta kai, jos he itse sitä toivovat. Se olisi luonnollista. Minusta olisi kaikkien etu, että imaameja koulutettaisiin myös Euroopassa ja myös Suomessa. Ei se ole meiltä pois.

On koko yhteiskunnan kannalta hyvä, jos henkisyydelle ja hengellisyydelle annetaan tilaa. Kunhan siihen ei liity väkivaltaa eikä pakottamista."

Millaista työtä kirkko nykyään tekee maahanmuuttajien parissa?

"Aika paljon tehdään. Esimerkiksi Vuosaaressa maahanmuuttajat ovat iso osa ihan kirkon perustyötä.

Meillä on varsinkin lapsi-, nuoriso- ja diakoniatyön kautta heihin hyvä kosketuspinta ja arjen asiantuntemusta, jota pitäisi selkeämmin tuoda esiin. Tietoa voisi välittää myös päättäjille."

Millaisia asenteita kirkon sisällä on, onko rasismia?

"Uskonnosta nousee kunnioitus toisia ihmisiä ja uskontoja kohtaan. Mutta kirkko on suomalaisten kuva ja joukkoon mahtuu myös niitä, jotka suhtautuvat toisiin omien pelkojensa perusteella. Se ei ole hyvä asia.

Sanoisin kuitenkin, että kirkon sisällä ei ole leimallisesti rasistisia ryhmiä, eikä aktiivista maahanmuuton vastustusta. Mutta ehkä ei ole myöskään tarpeeksi suvaitsevaisuuden tuottamista.

Näyttää joskus siltä, että enemmän me olemme kyllä toinen toisiamme vastaan kuin ulkomaalaisia vastaan."


Sopu on kirkossa ollut viime aikoina koetuksella. Homovastaisten mielipiteiden takia kirkkoa kohtasi eroaalto. Askola kuuluu itse niihin, jotka olisivat olleet valmiit siunaamaan rekisteröidyt parisuhteet kirkossa.

Oliko teistä yllättävää, että homous on kirkossa näin vaikea asia?

"Keskustelussa kuvastuva julma tuomitseminen oli minulle yllätys. Ei vain kirkon sisällä, vaan myös politiikassa ja tavallisten suomalaisten keskuudessa. Se on häpeä ja suru. Kirkon pitäisi olla armon edustaja. Mutta Raamattua käytetäänkin julmuuteen toisia kohtaan.

Vihapuhe on saatava loppumaan kokonaan. Se ei kuulu kristilliseen käytökseen. Erimielisyys kyllä on sallittua."

Voisivatko piispat reagoida nopeammin ja olla julkisesti eri mieltä – vai pitääkö aina kokoontua laatimaan yhteistä kannanottoa?

"Joskus hitaus on hyvä asia. Mutta sellainen yksimielisyys, joka ei perustu rehellisyydelle, ei ole hyvä asia. Piispoillakin saa olla eri näkemyksiä.

Kirkon ääni ei kuitenkaan enää ole vain pappien ja piispojen julkilausumissa. Se tulee esiin arjessa, kristillisessä vuorovaikutuksessa."

Onko eroaallon jälkeen jotakin muuttunut?

"On pohdittu, miten tässä näin kävi. On otettu opiksi.

Kirkon jäsenyys ei enää ole itsestäänselvyys, vaan valinta – ja reaktiot ovat nopeita.

Sinänsä on hyvä asia, ettei kirkkoon kuuluminen ole sosiaalinen pakko. Kirkon jäsenyyden pitää olla mielekästä. Siihen ei riitä, että voi mennä paikalle johonkin tilaisuuteen, katsomaan esitystä. Kristinuskon arvot ovat arjessa.

Yhdelle tärkeintä on oikeudenmukaisuus: kirkon tekemä hyväntekeväisyys, diakonia sekä työ vanhusten ja lasten parissa. Toinen taas ajattelee, että kirkon kautta on osallisena jossain suuremmassa."

Monet pitävät diakoniaa tärkeänä. Miksi se ei näy yhtä hyvin kuin leipäjonot? Onko siihen teologinen syy?

"On uskosta nouseva asia, että sillä ei pröystäillä. Eikä sillä ainakaan haluta kerätä irtopisteitä. Mutta voisihan siitä enemmän kertoa."

Edellinen kirkosta eroamisen aalto liittyi naispappeuteen. Viikko sitten julkaistussa tutkimuksessa vanhoillislestadiolaiset naiset toivoivat ainakin avointa keskustelua asiasta.

Alkaako naispappeus olla kirkossa jo ongelmaton asia?

"Ei sen kanssa olla täysin sinut vieläkään. Sitä vastustavilla ryhmillä on oikeus olla kirkossa, mutta seurakuntapapin virassa ei voi poiketa pelisäännöistä. Pitää muistaa, että naispappeus ei ole vain papin oman halun asia, vaan seurakunta on aina kutsunut papin virkaansa."

Onko herätysliikkeissä ilmi tulleita pedofiliatapauksia hyssytelty?

"Niitä ei ole hyssytelty, koska niistä ei ole tiedetty. Mutta on myös kieltäydytty näkemästä tosiasioita. Seksuaalisuus on vaiettua aluetta, ja pedofilia ja insesti ovat sitä erityisesti."

Voiko seksuaalisuutta tukahduttava teologia olla ihmisten hyvinvoinnille riski?

"Tukahduttava seksuaalikulttuuri ei nouse uskosta, Jumala on luonut seksuaaliset identiteetit. Mutta seksuaalisuudella on helppo satuttaa ja lyödä. Kun on haluttu varjella, on puhuttu enemmän kielloista kuin seksuaalisuudesta elämän voimana.

Mutta nyt rippikouluissa käydään huikeita keskusteluita, jotka tukevat nuoren kasvua. Lasten vanhempien olisi syytä olla helpottuneita."


Kirkkoon kuuluminen ei ole enää sosiaalinen pakko. Jäsenmäärä putoaa. Yhä useammin ehdotetaan, että yhteisöverosta pitäisi luopua.

Rahaa tulee yhä vähemmän, missä on kirkon kipuraja?

"Raha ei ole tässä tärkeintä. Ei kirkko kaadu raha-asiaan. Voimme iloita siitä, että kirkko on taloudellisesti näin rikas.

Useimmissa maissa on totuttu siihen, että ihmiset tekevät enemmän itse tai rahoittavat. Kirkon rahoittamiseen malleja on maailmalla satoja.

On ollut yhteiskunnan yhteinen päätös, että kirkko on hoitanut hautaustoimet, väestökirjanpidon ja vihkimiset. Olisihan mahdollista päättää, että valtio hoitaa hautausmaat itse. Se on iso tehtävä, eikä valtiolle ilmaista."

Eteneekö kirkossa nyt suvaitsevaisuus vai konservatiivisuus?

"Se on kansalaisista kiinni. Ainakin keskustelu etenee! Uudet näkökulmat nousevat esiin, eikä enää jupista itsekseen. Ihmiset muodostavat nyt aktiivisesti omia kantojaan."

Ette vaikuta huolestuneelta, oletteko peräti innostunut?

"Kyllä. Nyt on tilausta kristinuskon ihmiskuvalle: Kelpaat sellaisena kuin olet, kelpaat kirkkoon ja Jumalalle. Kelpaat, vaikka mokaat, et ole tuottava, tai sinulla on kurjia salaisuuksia. Tämän lupauksen varassa kirkko elää. Ja lupaus kuuluu kaikille, ei pelkästään niille, jotka ovat meidän kanssamme samankaltaisia."


http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Irja+Askola+Muslimit+eiv%C3%A4t+ole+vihollisia/1135267196495

[Emo]

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/sakari-h%C3%A4kkinen-osa-ehdokkaista-on-uhka-tuomiokapitulille/729029

Ja miksi piispaehdokkaat ovat uhka kirkolle? He ovat liian suvaitsevaisia. He haluavat, että kirkossa on tilaa myös perinteisen  virkakäsityksen kannattajille.

Hiippakuntadekaani, piispaehdokas Sakari Häkkinen kertoo kokevansa Kuopion piispanvaalissa ehdokkaina olevat Miikka Ruokasen ja Jari Jolkkosen uhkana työyhteisölleen, Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulille.

- Piispan valinnalla on todella iso merkitys työyhteisöllemme. Tuomiokapitulissa keskustellaan tästä päivittäin ja ymmärrettävästi eletään jännityksessä, Häkkinen sanoo.

Hän kertoi Kuopion tuomiokirkossa järjestetyssä vaalipaneelissa lähteneensä kilpaan mukaan puolustaakseen Wille Riekkisen aikaansaamia uudistuksia.

Erityisesti Häkkinen sanoo kavahtaneensa Ruokasen kantaa naispappeuden vastustajista. Ruokanen kertoi Savon Sanomissa 31.12.2011 haluavansa naispappeuden vastustajille paikan seurakunnassa.

Miikka Ruokanen kuvailee Häkkisen väitettä kovaksi.

- Edustan klassista kristinuskoa ja perinteistä luterilaisuutta, ja se, että olisin uhka, on mahdoton ajatus, Ruokanen sanoo.

Jari Jolkkonen kertoo haluavansa keskustella asiasta Häkkisen kanssa.

[-PPT-]

Kalvinisteissä on se hieno piirre, että heillä ei ole mitään kirkkohierarkiaa, siis piispoja pappien esimiehinä.

[normi]

Askola: Vihapuhe on saatava loppumaan kokonaan. Se ei kuulu kristilliseen käytökseen. Erimielisyys kyllä on sallittua."

Paitsi jos esimerkiksi vastustaa naispappeutta tai homoseksuaalien vihkimistä... 

se siitä erimielisyyden sallimisesta...

[IDA]

Häkkisen tukijana on John Shelby Spong, jonka näkemykset kristinuskosta ovat aika puhtaan ateistisia:

http://en.wikipedia.org/wiki/John_Shelby_Spong#Twelve_points

Häkkinen myös itse kuuluu Jeesus seminaariin, joka keskenään pienissä piireissä pyörittelee nykyään 70-lukulaisia ideoita kovalla innolla. Kirkollisessa mielessä näiden idea on siinä miten heidän kaltaisilleen uskomattoman hyville, mutta löysästi ajatteleville, ihmisille riittää töitä ja puuhaa, kun kristinuskoa ja sen Jumalaa ei olekaan.

[Emo]

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/7171-elokuva-muslimivaikuttajasta-alppilan-kirkossa

Alppilan kirkossa esitetään sunnuntaina 22. tammikuuta dokumenttielokuva islamin uskoon kääntyneestä juutalaisesta joka työskenteli uskontojen vuoropuhelun edistämiseksi. Näytöksen jälkeen järjestetään keskustelutilaisuus, jossa professori Jaakko Hämeen-Anttila aluksi kommentoi filmiä.

Juutalaisuudesta varhaisella iällä islamiin kääntynyt Muhammad Assad eli vaiherikkaan elämän, hän ehti muun muassa toimia Saudia-Arabian kuningashuoneen neuvonantajana ja YK:n lähettiläänä. Hän käänsi Koraanin englanniksi ja vaikutti Pakistanin valtion syntyyn. Asadin elämäntyö keskittyi laajimman mahdollisen uskojen välisen solidaarisuuden etsimiseen. Hän halusi edistää idän ja lännen vuoropuhelua.

Yhteistyö lähti liikkeelle helsinkiläisen DocPoint-festivaalin taiteellisen johtajan Erja Dammertin aloitteesta. Aluksi kartoitettiin mahdollisuutta näyttää filmi Kallion kirkossa, mutta lopulta kirkkoherra Heikki Ahosen päätöksellä tilaisuus sijoitettiin Alppilan kirkon seurakuntasaliin johon mahtuu noin 90 henkilöä.

Ilmainen tilaisuus jatkuu Itävallassa muutama vuosi sitten valmistuneen dokumenttielokuvan jälkeen keskustelulla elokuvan herättämistä ajatuksista. Mukaan ovat lupautuneet ainakin professori Jaakko Hämeen-Anttila sekä Paula Kemell Islamilaisesta yhdyskunnasta. Kirkon edustaja keskustelussa on vielä nimeämättä.

- Kyseessä on nimenomaan keskustelutilaisuus, ei paneeli. Toivon, että pääsemme hyvässä hengessä harjoittamaan uskontojen vuoropuhelua, ilman inttämistä, tiivistää tilaisuuden järjestäjä Kallion seurakunnan diakoni Kati Helin.

Elokuvan esittäminen kirkossa on nykyään harvinaista, muttei silti tavatonta. Kallion kirkossa esitettiin vuonna 2000 Cecil B. DeMillen mykkäfilmi urkujen säestyksellä Kuningasten kuningas. Kallion seurakunnan papitkin ovat olleet esillä valkokankaalla Jouko Aaltosen vuonna 2005 ilmestyneessä dokumenttielokuvassa Paimenet.

Filmi on osa Docpointin esityssarjaa Insa'allah - kevään kynnyksellä.

Sunnuntaijumiksenhan voisi useamminkin korvata jollain leffalla tai vaikka resitoida koraania? Naiset voivatkin näissä tilaisuuksissa jäädä kirkon porstuaan, turha tunkea ainakaan ihan kirkkosalin etuosaan asti.

[Emo]

Ja nyt tällä kertaa joogataan...

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/7307-jooga-voi-tehda-tilaa-jumalalle

Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnassa kokoontuu joogaryhmä. Kirkko ja kaupungin haastattelema joogaohjaa Rita Saari sanoo, etteivät jooga ja kristillisyys ole ristiriidassa keskenään.

Alun perin Saari halusi tarjota Tuomiokirkkoseurakunnalle meditaatiokurssia paastonajaksi. Meditaatio vaihtui joogaan, sillä sitä oli jo jonkin aikaa suunniteltu seurakunnassa.

Saaren joogaan sekoittuu lapsuuden kristillinen kasvatus, isoäidin opettamat iltarukoukset ja kirkkomatkat.

– Elän molemmissa maailmoissa. En näe niiden välillä mitään ristiriitaa. Uskon Jumalaan ja siihen, että elämällä on sisäinen merkitys.

Kirkon uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen sanoo, että joogassa ei ole tärkeintä muoto vaan sisältö. Jos joogaaja etsiskelee harjoituksessa omaa sisäistä jumaluuttaan, silloin ei voida puhua kristillisestä joogasta. Harjoitus muuttuu kristilliseksi, kun joogan tavoitteena on tehdä tilaa Jumalalle.

– Kyllä kristitytkin jumalallistumistaan odottelevat, mutta väline sen saavuttamiseksi ei ole tasapainotettu hengitys, vaan avautuminen suhteelle kaiken Luojaan ja hänen Poikaansa, Hiltunen linjaa.

Otan tähän myös yhden täyspäisentuntuisen naispapin kommentin tuon yllä olevan artikkelin kommenttiosiosta:

valma luukka

30.1.2012 16:40:44

Ei jooga voi olla koskaan kritillistä. Se on hindulaisuuden korkein uskonlahko. New-Age toi sen aikanaan Suomeen samoihin aikoihin kun Maharishi M. toi transkendenttisen mietiskelyn. Kristityt rukoilevat pelastusta Jumalalta eri tavalla. Sekauskonnot vievät meitä harhaan, poispäin Kristuksen sovitustyön merkityksestä. Suomalainen menee luontoon, istuu kannon päähän ja rukoilee. Myös kirkot ja seuratuvat ovat meidän uskontomme aivovoimistelua varten. Se on tervettä ja suositeltavaa

Että naispapeissakin on tälläisiä tolkun ihmisiä!!! Olen ihan puulla päähän kopautettu 

[Emo]

Tässä sitten Kirkko & kaupunki samasta aiheesta:


http://www.kirkkojakaupunki.fi/kaupunki/jooga-raivaa-tieta-rukoukselle

Jooga raivaa tietä rukoukselle 30.01.2012 

Joogaohjaaja Rita Saari asettelee Agricolan kirkon jumppasalin lattialle purppuranpunaisen kankaan, sen päälle pari oksaa ja ikonia. Rullaan joogamattoa ja odotan kristityille suunnatun joogakurssin alkua. Alun perin Saari halusi tarjota Tuomiokirkkoseurakunnalle meditaatiokurssia paastonajaksi. Meditaatio vaihtui joogaan, sillä sitä oli jo jonkin aikaa suunniteltu seurakunnassa.

Rita Saari aloitti joogauransa yli kymmenen vuotta sitten vahvojen liikkeiden astangajoogalla. Joogaohjaajaksi hän opiskeli Ananda Sevan joogakoulussa. Rita Saaren joogaan sekoittuu lapsuuden kristillinen kasvatus, isoäidin opettamat iltarukoukset ja kirkkomatkat.

– Elän molemmissa maailmoissa. En näe niiden välillä mitään ristiriitaa. Uskon Jumalaan ja siihen, että elämällä on sisäinen merkitys.

– Ettekö tiedä, että ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Saari lukee Paavalin kirjeestä korinttilaisille. Samaan aikaan käyn mielessäni läpi koko kroppani. Kaikki tuntuu olevan paikallaan.

Saari korostaa, että tunnit ovat joogaa kristityille, eivät kristillistä joogaa:

– Jooga on joogaa, ei sitä voi miksikään muuttaa, Saari viittaa joogan filosofiseen perinteeseen, joka ammentaa hindulaisuudesta.

– Kristityt voivat keskittyä joogassa oman uskonnon asioihin.

Rita Saaren joogatunneilla harjoitetaan liikkeiden lisäksi hiljaisuutta.

– Hiljaisuus on ainoa tila, jossa voi kuulla kuiskauksia taivaasta.

Rita Saarelle joogatunti on enemmän kuin liikkeidensä summa.

– Sana "jooga" tarkoittaa yhdistymistä. Se on yhteyttä korkeampaan tietoisuuteen, Pyhään Henkeen.

Nousen käsieni ja jalkojeni varaan, takapuoli nousee ja pää painuu kohti lattiaa koira-asennossa. Akillesjänteeni pingottuvat, Jumalansynnyttäjä hymyää ikonissa. Joogan ja tai chin kaltaiset meditatiiviset liikuntamuodot ovat jo pitkään olleet kuntokeskuksien ja työväenopistojen peruskauraa. Kirkko on uusi aluevaltaus.

Uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen selittää lajien suosiota rauhoittumisen mahdollisuudella. Hiltusen mielestä joogassa ei ole tärkeintä muoto vaan sisältö. Jos joogaaja etsiskelee harjoituksessa omaa sisäistä jumaluuttaan, silloin ei voida puhua kristillisestä joogasta. Harjoitus muuttuu kristilliseksi, kun joogan tavoitteena on tehdä tilaa Jumalalle.

– Kyllä kristitytkin jumalallistumistaan odottelevat, mutta väline sen saavuttamiseksi ei ole tasapainotettu hengitys, vaan avautuminen suhteelle kaiken Luojaan ja hänen Poikaansa, Hiltunen linjaa.

Joogan ruumiillisuus on Pekka Yrjänä Hiltusen mielestä raikasta vastavoimaa älyllistyneelle uskonnonharjoitukselle. Kun ihminen tutustuu Jumalaan, hän tulee kaupan päälle tutustuneeksi itseensä.

– Ruumiillisuuden korostus alleviivaa sitä, että minä se olen, joka tässä rukoilen, Hiltunen sanoo.

Hiltunen ohjaa itsekin kristillistä meditaatiota ja hiljaisuuden retriittejä. Mikä saa hänet harjoittamaan pysähtymistä?

– Mieleni on hajaantuva ja kaiken aikaa kaikkialle eksyväinen. Meditaatio parhaimmillaan paikallistaa tilani. Tässä minä olen ja tämmöinen. Armahda Sinä minua, Hiltunen hahmottaa kokemustaan

Tämä on jo kunnon "kirkkomokutusta" tämä.

[Ruckafella]

Mielestäni ev. lut. kirkko on luopunut kristillisyydestä, ja ottanut agendakseen kukkahattuilun. Sitä vanhaa kristillisyyttä tunnutaan pitävän ideologisena päävastustajana. Hullua, jos minulta kysytään. Hyvää materiaalia Emo.