Maahanmuuttokritiikin perimmäinen syy

[far angst]

Miten tämä muka voi olla niin vaikeaa?  Yhteiskunnan muuttumisella, muutosnopeudella eikä vanhoilla rakenteilla ole yhtään mitään tekemistä maahanmuuttokritiikkini kanssa.  Ei sitten niin perkeleenkään yhtään mitään, nada, nix, nietu!

Kritisoin maahanmuuttopolitiikkaa siksi että:

- maalle, ihmisille ja yhteiskunnalle vahingollinen maahanmuutto vaikeuttaa myös maata hyödyntävää maahanmuuttoa;
- valtava enemmistö maahanmuuttajista huonontaa pysyvästi ja peruuttamattomasti huoltosuhdetta;
- vahingollinen maahanmuutto syö resursseja omilta kansalaisilta, jotka ovat olleet yhteiskuntaa rakentamassa;
- vahingollinen maahanmuutto lisää turvattomuutta, köyhyyttä ja syrjäytymistä;
- vahingollinen maahanmuutto huonontaa koulutusta, vinouttaa yhteiskuntarakenteita ja saa aikaan yhteiskunnan polarisoitumista;
- vahingollinen maahanmuutto perustuu asiakirjaväärennöksiin, valehteluun, ihmiskauppaan ja turvapaikkaturismiin;
- vahingollinen maahanmuutto syö tehoa ja resursseja todellisilta tehokkailta toimenpiteiltä;
- vahingollinen maahanmuutto polttaa autoja ja kouluja, raiskaa, kunniamurhaa, vaatii erikoisoikeuksia, aiheuttaa ja suosii pedofiliaa ja yleensäkin lisää rikollisuutta yhteiskunnassa.

Muitakin syitä on leegio.  Tässä kuitenkin muutama.  Nämä väiteet pystyy kuka tahansa todentamaan rikostilastoista, empiriasta ja ihan vain elämällä arkipäivässä ja reaalitasolla.

Toivoisin, että suvikset kumoaisivat selkeillä numeroilla tässä esittämäni perusteet maahanmuuttokritiikkiin.   

Vuottanen suotta?

[Jouko]

Miten tämä muka voi olla niin vaikeaa?  Yhteiskunnan muuttumisella, muutosnopeudella eikä vanhoilla rakenteilla ole yhtään mitään tekemistä maahanmuuttokritiikkini kanssa.  Ei sitten niin perkeleenkään yhtään mitään, nada, nix, nietu!

Kritisoin maahanmuuttopolitiikkaa siksi että:

- maalle, ihmisille ja yhteiskunnalle vahingollinen maahanmuutto vaikeuttaa myös maata hyödyntävää maahanmuuttoa;
- valtava enemmistö maahanmuuttajista huonontaa pysyvästi ja peruuttamattomasti huoltosuhdetta;
- vahingollinen maahanmuutto syö resursseja omilta kansalaisilta, jotka ovat olleet yhteiskuntaa rakentamassa;
- vahingollinen maahanmuutto lisää turvattomuutta, köyhyyttä ja syrjäytymistä;
- vahingollinen maahanmuutto huonontaa koulutusta, vinouttaa yhteiskuntarakenteita ja saa aikaan yhteiskunnan polarisoitumista;
- vahingollinen maahanmuutto perustuu asiakirjaväärennöksiin, valehteluun, ihmiskauppaan ja turvapaikkaturismiin;
- vahingollinen maahanmuutto syö tehoa ja resursseja todellisilta tehokkailta toimenpiteiltä;
- vahingollinen maahanmuutto polttaa autoja ja kouluja, raiskaa, kunniamurhaa, vaatii erikoisoikeuksia, aiheuttaa ja suosii pedofiliaa ja yleensäkin lisää rikollisuutta yhteiskunnassa.

Muitakin syitä on leegio.  Tässä kuitenkin muutama.  Nämä väiteet pystyy kuka tahansa todentamaan rikostilastoista, empiriasta ja ihan vain elämällä arkipäivässä ja reaalitasolla.

Toivoisin, että suvikset kumoaisivat selkeillä numeroilla tässä esittämäni perusteet maahanmuuttokritiikkiin.   

Vuottanen suotta?

Siinähän sitä on syitä ihan riittävästi. Miksi muuten ihmiset olisivat jo ammoisista ajoista pystyttäneet linnoituksia, suorittaneet vartioinitia teillä ja rajoilla? Usein ihmiset ovat joutuneet pakenemaan vainoojia ja rosvoja vaikeakulkuisiin paikkoihin. Rakentaneet asumuksensa karuun vuoristoon ja vesistöjen keskelle, jopa veden päälle. Turvallisuudesta on perimmältään kyse. Ei maailma ole muuttunut paratiisiksi vieläkään. Aina on pahoissa aikeissa tunkeilevia. Holtiton maahanmuutto aiheuttaa epäjärjestystä ja vaatii resursseja yhteiskunnan väkivaltakoneistolta. Nyt tuon koneiston resursseja suunnataan ihan väärin. Maan alkuperäisiä kansalaisia vastaan. Syynä on haihatteleva maailmanhalauspolitiikka joka ei näe metsää puilta.

[Nanfung]

Ymmärtääkseen suomalaisten nuivan suhtautumisen maahanmuuttajiin ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä, kansakoulupohja riittää sen ymmärtämiseen aivan hyvin.

Suomalaisilla kun sattuu olemaan maahanmuuttajista suurelta osin vain huonoja ja vielä sitäkin huonompia kokemuksia, viimeisen tuhannen vuoden ajalta.

[Koskela Suomesta]

Mä en ainakaan kaipaa takaisin yhtään minnekään. Jonnekin vuoteen 1995-98 asti Suomi oli aika saatanan ankea paikka.

Ei kannata yleistää. Jos se oli sinulle ankea paikka, niin kaikki tai edes merkittävä osa kansasta ei välttämättä ole kokenut asiaa niin. Henkilökohtaiset vaikeudet eivät ole yleistettävissä.

[junakohtaus]

Koskela,

kysymys ei ole henkilökohtaisista vaikeuksista vaan yhteiskunnallisista asioista. Ankea junttila mikä ankea junttila. Yhtään ei ole sitä menoa ikävä, koska nykyisin asiat ovat paremmin.

[normi]

Mä en ainakaan kaipaa takaisin yhtään minnekään. Jonnekin vuoteen 1995-98 asti Suomi oli aika saatanan ankea paikka.

Päinvastoin. menneisyydestä ei kannata tietysti kaikkea toivoa takaisin, mutta tottakai ne asiat jotka olivat paremmin silloin. Vähemmän huumeita, vähemmän raakaa väkivaltaa, ei terroriuhkaa, hyvät arvot olivat paremassa huudossa yleensäkin yhteiskunnan henkinen tila oli sata kertaa parempi kuin nyt. Ennen oli yksinkertaisesti miellyttävämpää, Toki puuttui pajon sellaista mitä nyt on, mutta se kaikki on lähinnä materiaalisella ja vempain puolella.

[junakohtaus]

Nimenomaan yhteiskunnan henkinen tila oli aivan kammottavasti huonommassa kunnossa kuin nyt. Ankeaa, latistavaa, surkeaa, kyykyttävää. Mikä tahansa tavallinen peruskoulu mallia 1985 olisi tänä päivänä kiusaamisongelmainen kriisikoulu eikä sitä menoa siihen aikaan yksinkertaisesti kukaan pitänyt minään, ja listaa voi jatkaa ihan miten pitkälle tahansa.

[Sanglier]

On se jännä. Minusta syöksykierteen alku ajoittuu juuri juniksen mainitsemaan aikaan. Sitä ennen, 80-luvun loputtua, ilmassa oli lupausta. Lamasta selvittyä lähdettiinkin sitten väärään suuntaan. Satoa korjataan nyt.

[junakohtaus]

En mä sitä sano ettei nykymenossa korjattavaa olisi. En mä tällä asialla heiluisi jos mä olisin sitä mieltä, että just hyvä näin.

Mä vain olen sitä mieltä, että suuresta lamasta noussut Suomi on ollut ältsästi parempi paikka elää kuin mikään sitä edeltävä.

[AuggieWren]

Mä vain olen sitä mieltä, että suuresta lamasta noussut Suomi on ollut ältsästi parempi paikka elää kuin mikään sitä edeltävä.

Mun mielestä touhu on edelleen samaa paskaa kuin aina ennenkin, ei parempaa eikä taatusti huonompaa. Samat paskanaamat piinaavat toisia ja tunkevat nokkaansa toisten asioihin ja samat perseilyt jatkuvat. Nykyisyys vaan näyttää paremmalta, kun on kertynyt elämänkokemusta ja osaa suhtautua asioihin. En usko, että tänä päivänä olisi yhtään parempi meininki samanikäisten joukossa, kuin mitä itse olin esmes ysärin alussa.

[Vörå]

Minusta 80-luku oli näin jälkikäteen ajateltuna aika idyllinen ajanjakso - tervehdyttiin hiljakseen suomettumisen ja ylipolitisoitumisen hulluista vuosista, talous kehittyi hyvin ja hyvinvointivaltio voimistui, pääomaliikkeiden myrskyt maailmalla tuntuivat vielä melko kaukaiselta asialta. Vanha yhtenäiskulttuuri vaikutti vielä myös voimakkaana, oltiin aika insulaarisia vaikka toki maailmalla lomailtiinkin. Tavallaan aika viatonta aikaahan se oli, ei oltaisi voitu juuri kuvitella niitä asioita, mitä on sittemmin tapahtunut. Mutta on vain vaikea kuvitella, miten historia pysähtyisi johonkin vuoteen 1986. Maahanmuutto on triviaali yksittäinen asia tässä suuressa murroksessa, jota nyt elämme. Otaksun että tämän yhä jatkuvan muutoksen keskeisenä moottorina on ollut pääomaliikkeiden vapauttaminen ja sodanjälkeisen finanssi-säännöstelyn purku yhdistyneenä teknologian, etenkin tietotekniikan kehitykseen, jotka sitten ovat yhdessä vaikuttaneet elinkeinorakenteen nopeaan muutokseen ja talouden kansainvälistymiseen. Ei maahanmuutto tietenkään ole mitenkään selkeästi ongelmaton asia, päinvastoin, mutta fokusoituminen siihen on kyllä ensisjaisesti sijaistoimintaa. On epärealistista ajatella, että voisimme tällä yhdellä sektorilla jotenkin merkittävästi kääntää kellon takaisin päin. (Ei niin että Suomen perinteisesti varovainen peruslinja olisi edes kauheasti muuttunut, vaikka toki on ollut yksittäisiä outoja poikkeamisia, kuten se 90-luvun alun somali-muutto, jota ei koskaan ole tyydyttävästi selitetty - itse uskon, että siinä oli Kremlin painostusta mukana).

[Jouko]

Vaikka liiallinen sääntely on pahasta, sitä on liiallinen vapauskin. Pitäisi löytää jokin keskitie. Pääomien ja ihmismassojen liikkeille on oltava rajansa. Ainoa asia mitä nyt rajoitetaan, on itse asiasta puhumista.

[Sanglier]

Mä vain olen sitä mieltä, että suuresta lamasta noussut Suomi on ollut ältsästi parempi paikka elää kuin mikään sitä edeltävä.

Eri paskaa eri paketissa. Monessa mielessä on kuten sanot, mutta kokonaisuuden kannalta jury on vielä ulkona.

Suunta ei missään nimessä ole ylöspäin.

[Leso]

Ymmärtääkseen suomalaisten nuivan suhtautumisen maahanmuuttajiin ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä, kansakoulupohja riittää sen ymmärtämiseen aivan hyvin. [...]

Olen viettänyt pitkiä aikoja ulkomailla viime vuosina.
Suomessa käydessäni on häirinnyt toivoton elämänilottomuus ja syvällä kytevä kohteeton kiukku.
En tarkoita näillä (kanta)suomalaisten vapauttavaa jurotusta ja voimauttavaa vitutusta.

Paitsi nyt tänä pitkittyneenä syksynä. Tuulellakäyvänä tunteilijana luen hiipivää nuivistumista puolihuolimattomasti käytetyissä sanoissa ja ilmauksissa, jalkaterän asennoissa ja korvien kallistumiskulmissa.
Tuntuu helpottavalta.

Eräs ystäväni istuu tukevasti mokutuksen veneessä, mutta pahasti keikkuu nyt kun pohja karahti multikultin kariin.
Lupaan seistä vierellään Homma-haavin kanssa.

[sunimh]

Mutta on vain vaikea kuvitella, miten historia pysähtyisi johonkin vuoteen 1986.

Tshernobylissä voi käydä sitäkin ihailemassa.

[jupeli]

Luin taannoin erään kirjan (nimeä en muista), joka kertoi saamelaisista. Kirjassa saamelaisvanhus sanoi jollekkin mm. jotenkin näin.
"Meitä sorrettiin ryöstämällä, tappamalla  ja raiskaamalla. Tulimme  tänne kylmään ja karuun maahan, jotta saisimme olla rauhassa, koska täällä meillä ei ole enään mitään, mikä heitä voisi rikastuttaa."

Sama kohtaloko on kohta suomalaisilla. Täytyy vain toivoa, että Pomokairassa riittää nahkoja ja riistaa myös suomalaisille uustulokkaille.

Kotapaikkojen hinnat nousevat kautta kalotin aina Siperiaa myöten. Vain köyhät jäävät etelän slummeihin.

[Jaakko P.]

Mikä tahansa tavallinen peruskoulu mallia 1985 olisi tänä päivänä kiusaamisongelmainen kriisikoulu eikä sitä menoa siihen aikaan yksinkertaisesti kukaan pitänyt minään, ja listaa voi jatkaa ihan miten pitkälle tahansa.

Eiköhän nuo kriisikoulut ole saatu aikaan ihan pienet kyläkoulut lakkauttamalla ja lapsien kurinpidon kriminalisoimisella.
Pienissä kouluissa 2 opettajaa pystyi pitämään silmällä koko koulua kerralla, tunsi joka oppilaan henk kohtaisesti ja kenellekään ei tullut mieleenkään alkaa väkivaltaiseksi toista oppilasta kohtaan koska siitä kärsi lopulta itse nahoissaan.

[Outo olio]

vahingollinen

Näin. Kielteisten asioiden vastustamisessa ei ole mitään epäselvää. Päinvastoin, kielteisten tai sellaisiksi koettujen asioiden vastustaminen on itsestään selvää. Laadultaan kielteisen maahanmuuton vastustaminen ja laadultaan parempaan maahanmuuttoon pyrkimisessä ei ole mitään selittelemistä. Se, että katsotaan tarkasti keitä tänne tulee muista kuin erityisen luotettavista maista (=viisumit ja -vapaus, ehdot oleskeluluvan ja  kansalaisuuden saamiselle jne.) on suoraan verrannollista esimerkiksi siihen että käytetään kondomia kun harrastetaan seksiä tuntemattomien tai vähäntunnettujen kesken. Erityisen luotettujen henkilöiden kesken voidaan sitten panna paljaalla, jos molemmat näin haluavat, koska on riittävän varmaa että kummallakaan ei ole tauteja. Ja jos tulee testitulos että luotetulla onkin tauti, niin siitä eteenpäin käytetään kondomia, ja vastaavasti kondomi voidaan jättää pois jos tauti on saatu parannettua.

En tiedä miten tämän voisi muotoilla teoreettisesti tai eettisesti tai mitään, mutta itse näkisin merkittävänä maahanmuuton ongelmana sen, että yhteiskuntaan ollaan lisäämässä pysyvästi komponentteja, jotka kiistatta huonontavat sitä. Osa maahanmuuttajien lapsista ei sopeudu Suomeen yhtään sen paremmin kuin vanhempansakaan, osa jopa huonommin. Joillakin maahanmuuttajaryhmillä tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Näinollen Suomen väestöön on pysyvästi lisätty muille haitallinen komponentti. Tämä on suoraan verrannollista siihen että Suomen luontoon tuotaisiin jokin vierasperäinen laji joka kilpailee kotimaiset hengiltä ja siten vähentää Suomen ja ehkä myös koko maailman luonnon monimuotoisuutta.

Tilannetta voitaisiin verrata siihen että Suomessa ei olisi "periytyvää alkoholismia" lainkaan, eli että alkoholistit eivät millään tavoin aikaansaisi jälkeläistensä alkoholisoitumista. Kuvitellaan että kaikki tällaiset henkilöt olisivatkin vaikka Virossa. Joku sitten ilmoittaisi että nämä kaikki ihmiset on saatava muuttamaan Virosta Suomeen. Kyseinen stabiili, itseään ylläpitävä väestökomponentti siis irrotettaisiin Viron yhteiskunnasta, ja lisättäisiin Suomen yhteiskuntaan. On itsestäänselvyys että tämän seurauksena Viron yhteiskunta paranisi huomattavasti ja Suomen vastaavasti huononisi. Ei samassa mittakaavassa, koska väestöjen koot ovat eri ja siis alkoholistien suhteellinen osuus kokonaisväestöstä on eri, mutta silti muutos olisi kiistaton.

[junakohtaus]

^Sä et tainnut ihan hirveästi lukea mitä mä kirjoitin?

Mun väitteeni on, että vanhaan hyvään aikaan koko juttu ei kiinnostanut ketään paskan vertaa vaan kiusata sai ihan rauhassa ja opettajat osallistuivat. Esim. ex-rouvani koulussa rehtori saattoi tollasille kasiluokkalaisille pimuille huutaa toisesta päästä käytävää, että kuka huora siellä taas pitää persettään pöydällä eikä opettajista ketään kiinnostanut vähääkään kuka sai turpaan ja keneltä.

[Siili]

Minusta 80-luku oli näin jälkikäteen ajateltuna aika idyllinen ajanjakso...
[/quote]

Normaalien ihmisten kohdalla aika tuppa kultaamaan muistot. 

Nykyaika tuntuu turvattomalta siksi, että tulevaisuuden vaihtoehdot ovat avoimet.  Kukaan ei voi olla täysin varma edes siitä, että on elossa ensi vuonna. 

Taustapeiliin katsottaessa polku on on puolestaan selkeä ja jos sen tapahtumat ovat olleet edes joten kuten siedettäviä, menneisyyttä tupataan pitämään parempana kuin nykyhetkeä. 

[Koskela Suomesta]

^Sä et tainnut ihan hirveästi lukea mitä mä kirjoitin?

Mun väitteeni on, että vanhaan hyvään aikaan koko juttu ei kiinnostanut ketään paskan vertaa vaan kiusata sai ihan rauhassa ja opettajat osallistuivat. Esim. ex-rouvani koulussa rehtori saattoi tollasille kasiluokkalaisille pimuille huutaa toisesta päästä käytävää, että kuka huora siellä taas pitää persettään pöydällä eikä opettajista ketään kiinnostanut vähääkään kuka sai turpaan ja keneltä.

On sinulla ollut ankea lapsuus, ei voi muuta sanoa. En allekirjoita moisia kokemuksia lainkaan. Kiusaamista oli, mutta se ei ollut aivan yhtä sairasta kuin tänään.

[Koskela Suomesta]

Suvis-kukkisjengin mielestä se on sitä, koska se näyttää siltä.

Tuohon lauseeseen on tiivistetty koko tärähtäneistön, suviskukkisten, anarkovassareiden, sosiaalisen konstruktionismin (jonka varassa nuo melkein kaikki menevät), arvoliberaalin kusetusmeiningin, vastuunpakoilun, talous- ja poliittisten ongelmien luomisen ja kaiken muun yhteiskunnallisen ja poliittisen saastan lähtökohta. Tai ainakin jos siihen lisätään vielä sanat "ja/tai tuntuu" sanan "näyttää" perään.

Jos jokin henkilö, taho, organisaatio, ideologia, oppisuunta, tieteellis-taiteellinen perinne tms. ei vaivaudu sen vertaa, että tarkastaisi onko vaikutelman ja todellisuuden välillä ristiriitaa vai ei, niin kaikki vastuu moisen laiskuuden seurauksista jääköön moisille vaikutelmasurffareille.

Eiväthän he vaivaudu tarkistamaan onko heidän omien tavoitteidensa, menetelmiensä ja mahdollisuuksiensa välillä mitään ristiriitaa sen kanssa mitä he ovat jo saaneet aikaan ja mikä on trendi jos jatketaan samalla tavalla. Heidän maailmassaan toiveet on yhtä kuin se mitä tapahtuu ja saadaan aikaan. Menetelmien sekä mahdollisuuksien ristiriita sen kanssa mitä saatiin aikaan on selitettävissä muiden tyhmyydellä ja pahuudella.

[Ystävä]

Minusta 80-luku oli näin jälkikäteen ajateltuna aika idyllinen ajanjakso - tervehdyttiin hiljakseen suomettumisen ja ylipolitisoitumisen hulluista vuosista, talous kehittyi hyvin ja hyvinvointivaltio voimistui, pääomaliikkeiden myrskyt maailmalla tuntuivat vielä melko kaukaiselta asialta. Vanha yhtenäiskulttuuri vaikutti vielä myös voimakkaana, oltiin aika insulaarisia vaikka toki maailmalla lomailtiinkin. Tavallaan aika viatonta aikaahan se oli, ei oltaisi voitu juuri kuvitella niitä asioita, mitä on sittemmin tapahtunut. Mutta on vain vaikea kuvitella, miten historia pysähtyisi johonkin vuoteen 1986. Maahanmuutto on triviaali yksittäinen asia tässä suuressa murroksessa, jota nyt elämme. Otaksun että tämän yhä jatkuvan muutoksen keskeisenä moottorina on ollut pääomaliikkeiden vapauttaminen ja sodanjälkeisen finanssi-säännöstelyn purku yhdistyneenä teknologian, etenkin tietotekniikan kehitykseen, jotka sitten ovat yhdessä vaikuttaneet elinkeinorakenteen nopeaan muutokseen ja talouden kansainvälistymiseen.

Vuonna 1986 merkittävä osa nykyisistä maahanmuuttokriitikoista oli lapsia tai teinejä. Esimerksi Olli Immonen on syntynyt silloin. Yleisen muutosvastarinnan piikkiin maahanmuuttokritiikkiä ei voi mielestäni laittaa. Tämä on ollut nuorten tai varhaiskeski-ikäisten ihmisten projekti.

[P]

Tämä on ollut nuorten tai varhaiskeski-ikäisten ihmisten projekti.

Hieno termi tuo; "varhaiskeski-ikäinen"

[Koskela Suomesta]

Suvis-kukkisjengin mielestä se on sitä, koska se näyttää siltä.

Tuohon lauseeseen on tiivistetty koko tärähtäneistön, suviskukkisten, anarkovassareiden, sosiaalisen konstruktionismin (jonka varassa nuo melkein kaikki menevät), arvoliberaalin kusetusmeiningin, vastuunpakoilun, talous- ja poliittisten ongelmien luomisen ja kaiken muun yhteiskunnallisen ja poliittisen saastan lähtökohta. Tai ainakin jos siihen lisätään vielä sanat "ja/tai tuntuu" sanan "näyttää" perään.

Jos jokin henkilö, taho, organisaatio, ideologia, oppisuunta, tieteellis-taiteellinen perinne tms. ei vaivaudu sen vertaa, että tarkastaisi onko vaikutelman ja todellisuuden välillä ristiriitaa vai ei, niin kaikki vastuu moisen laiskuuden seurauksista jääköön moisille vaikutelmasurffareille.

Eiväthän he vaivaudu tarkistamaan onko heidän omien tavoitteidensa, menetelmiensä ja mahdollisuuksiensa välillä mitään ristiriitaa sen kanssa mitä he ovat jo saaneet aikaan ja mikä on trendi jos jatketaan samalla tavalla. Heidän maailmassaan toiveet on yhtä kuin se mitä tapahtuu ja saadaan aikaan. Menetelmien sekä mahdollisuuksien ristiriita sen kanssa mitä saatiin aikaan on selitettävissä muiden tyhmyydellä ja pahuudella.

Hyvin unelmoitu on puoliksi tehty?

Jotain sinnepäin. Ja jos unelmat eivä toteudu, se on muiden syytä. Siitä (ja muslimien yleisestä asenteesta) tuo sigu alla: eksternaalinen kausaali atribuutio, kaikki ongelmat on muiden syytä.

[junakohtaus]

^Sä et tainnut ihan hirveästi lukea mitä mä kirjoitin?

Mun väitteeni on, että vanhaan hyvään aikaan koko juttu ei kiinnostanut ketään paskan vertaa vaan kiusata sai ihan rauhassa ja opettajat osallistuivat. Esim. ex-rouvani koulussa rehtori saattoi tollasille kasiluokkalaisille pimuille huutaa toisesta päästä käytävää, että kuka huora siellä taas pitää persettään pöydällä eikä opettajista ketään kiinnostanut vähääkään kuka sai turpaan ja keneltä.

On sinulla ollut ankea lapsuus, ei voi muuta sanoa. En allekirjoita moisia kokemuksia lainkaan. Kiusaamista oli, mutta se ei ollut aivan yhtä sairasta kuin tänään.

No mutta. Sehän on mukavaa.

[Brandöt]

Maahanmuutto on triviaali yksittäinen asia tässä suuressa murroksessa, jota nyt elämme. Otaksun että tämän yhä jatkuvan muutoksen keskeisenä moottorina on ollut pääomaliikkeiden vapauttaminen ja sodanjälkeisen finanssi-säännöstelyn purku yhdistyneenä teknologian, etenkin tietotekniikan kehitykseen, jotka sitten ovat yhdessä vaikuttaneet elinkeinorakenteen nopeaan muutokseen ja talouden kansainvälistymiseen. Ei maahanmuutto tietenkään ole mitenkään selkeästi ongelmaton asia, päinvastoin, mutta fokusoituminen siihen on kyllä ensisjaisesti sijaistoimintaa.

Maahanmuutto ei todellakaan ole mikään triviaali, toisarvoinen asia tässä globalisoituvan maailman kehityksessä; se on aivan ydinasia. Vallalla on ajatus ja ihanne kaikenlaisen erilaisuuden yhdistämisestä ja ihmisten tasapäistämisestä yhden ja saman yhteiskuntatodellisuuden alle. Kuten me kaikki tiedämme yhteiskunta tarvitsee toimiakseen lakeja, sääntöjä ja määräyksiä - sekä sitä, että niitä noudatetaan. Kuinka voimme olettaa löytävämme yhteisen, kaikkia yhtälailla koskevan lainsäädännön, joka mukautuu jokaisen oikeustajuun, jos sekoitamme keskenään liian erilaiset kansat ja kulttuurit saman yhteiskuntajärjestelmän alle?

Ruohonjuuritasolla arjessa hyvinvointia ihmiselle tuottaa sujuva kanssakäyminen toisten ihmisten kanssa, se mitä naapurisi tekee, ei ole samantekevää sinulle siinä vaiheessa kun se vaikuttaa myös sinun elämääsi. Sama on ulotettavissa yhteiskunnalliselle tasollekin. On kaunis utopia, että voisimme sekoittaa erilaisten ihmisten elämäntyylin jonkinlaiseksi yhtenäiskulttuuriksi, ja edelleen elää ja toimia sen alla kaikki onnellisesti itseään optimaalisella tavalla toteuttaen. Ja olisiko tämä kehitys edes kovin mielekästä? Olisiko se edes käytännössä mahdollista? Ei minusta.

Uskon ettei yksikään "maahanmuuttokriitikko" olisi alkanut kritisoimaan jos itsellä elämä olisi pelkkää juhlaa. Silloin pitäisi juhlia ja kaikki muutos voisi viedä vain huonompaan: älä korjaa sitä jos se ei ole rikki. Lama ja taloudellinen epävarmuus ovat suurelle osalle arkipäivää ja siitä syntyy Paha Olo, joka vaatii muutosta

Ei tämä ole yksinkertaistettavissa tällä tavalla, usein maahanmuuttokritiikki nousee juuri siitä, mistä puhe onkin; maahanmuuton aiheuttamista pulmallisuuksista, epäoikeudenmukaisuudesta ja omakohtaisista huonoista kokemuksista arjessa.

Minulla ei ole paha olla tällä hetkellä, elämäni on nyt varsin onnellista. Lapsena kasvoin osittain monikulttuurisessa ja monietnisessä kodissa Tukholmassa, ja näin sisäpiiristä käsin paljon monikulttuurisen elämän realiteetteja, asioita, joita ei pelkältä turistipohjalta koskaan kohtaa. Aikuisiällä tein vuosia töitä kansainvälisessä ympäristössä, yhteistyössä paikallisten ihmisten kanssa monista eri maista pääsääntöisesti heidän kotimaassaan. On tärkeää mainita tässä yhteydessä myös se, että yhteistyötä todellakin tehtiin heidän kotimaassaan, sillä Suomeen töihin tulevat maahanmuuttajat valikoituvat jo valmiiksi sillä perusteella, että heidät rekrytoiva yrittäjä uskoo heidän pystyvän työntekoon suomalaisessa yhteiskunnassa meidän työlainsäädännön ja yleisen toimintakulttuurin puitteissa. (Pimeä työvoima toki on tästä vielä asia erikseen - maahanmuutolla on monet eri kasvot.)

Nämä olivat silmiä avaavia kokemuksia, joita ilman ehkä (ja luultavasti) keskittyisin tänä päivänä keskustelemaan hieman eri asioista. Nyt kun tiedän sen minkä tiedän, olisi älyllistä epärehellisyyttä olla hiljaa epäkohdista ja vain katsoa hiljaa vierestä vahingollista kehitystä. Olen kiitollinen siitä, että näistä asioista (maahanmuuton teemasta) nyt keskustellaan.

Onko meissä jotain vikaa?

On. Liika poliittinen korrektius.

Edit; typoja pois ja kappalejakoa.

[Roope]

On epärealistista ajatella, että voisimme tällä yhdellä sektorilla jotenkin merkittävästi kääntää kellon takaisin päin. (Ei niin että Suomen perinteisesti varovainen peruslinja olisi edes kauheasti muuttunut, vaikka toki on ollut yksittäisiä outoja poikkeamisia, kuten se 90-luvun alun somali-muutto, jota ei koskaan ole tyydyttävästi selitetty - itse uskon, että siinä oli Kremlin painostusta mukana).

Kääntää kellon takaisin päin? Minulle riittää sen tiedostaminen, että maahanmuutto on pidettävä määrätietoisesti hallinnassa (laissez faire johtaa aina lopulta ongelmiin) ja päätösvalta omissa käsissä. Poliitikot, virkamiehet ja "asiantuntijat" yrittävät tietenkin myydä meille vaihtoehdottomuutta (kansainväliset sopimukset, työvoimapula jne.), koska useimmat ihmiset eivät tunne juuri lainkaan muiden Euroopan maiden maahanmuuttohistoriaa ja niiden valintoja.

Esimerkiksi Tanska pystyi kymmenen vuotta sitten muuttamaan ratkaisevalla tavalla maan maahanmuuttoprofiilia pakolaispainotteisesta maahanmuutosta työperäiseen maahanmuuttoon. Tuo valinta muovasi merkittävästi Tanskan tulevaisuutta. Aivan vastaavalla tavalla myös Suomen maahanmuuttopolitiikan valinnat muovaavat Suomen tulevaisuutta, vaikka täällä ollaan niistä hissukseen kuin mitään vaihtoehtoja ei olisi koskaan ollutkaan.

Tämä voi tulla sinulle yllätyksenä, että vaikka vielä joskus 80-luvulla Suomen ulkomaalais- ja pakolaispolitiikkaa saattoi kuvata ihan syystä tiukaksi, niin nykyisin Suomessa on Euroopan löysimmät turvapaikkakäytännöt. Ei ole enää perinteistä varovaista peruslinjaa paitsi siten, että asiasta ei pidetä suurempaa meteliä. Suomea suojaavat massamuutoilta sijainti, tuntemattomuus, maahanmuuttohistoria ja maahanmuuttajayhteisöjen pieni koko, mutta jos haluaa oleskeluluvan tai töihin EU-alueelle, niin tämä onnistuu helpoiten hankkiutumalla Suomeen turvapaikanhakijaksi.

[kelloseppä]

Epäilisin perimmäiseksi syyksi yhteiskunnallisen muutoksen nopeutta. Ei ole ihan pitkä aika siitä, kun Suomi oli vielä puhdas maatalousyhteiskunta, historian riento on ollut raju ja se tapa, millä Suomi globalisoitui 90-luvulla oli poikkeuksellisen kaoottinen ja ei-vapaaehtoinen. Meissä vallitsee voimakas nostalgia vanhaa, staattisempaa Suomea kohtaan. Ero vaikka vain jonnekin 80-luvulle on valtaisan suuri monessa suhteessa - yksi äärimmäisen näkyvä esimerkki tästä ovat maahanmuuttajat, joiden äkillinen tulo maahan tilanteessa, jossa pohjoismainen mallimme on muutenkin hitaasti rapautumassa, on aiheuttanut tulijoiden määrään verrattuna ihan suhteettoman reaktion maassa, josta tämä keskustelufoorumi, sen pakkomielteisyys tiettyjen maahanmuuttajaryhmien suhteen on hyvä esimerkki.

Nim. Vöyri, puheenvuorosi ensimmäinen kappale aiheutti tämän vuodatustulvan, minkä vuoksi en oikein enää uskaltautunut uhkaavan pään kivistyksen peikon pelossa lähteä ajattelemaan kunnolla läpi seuraavia kirjoittamiasi kappaleita.

Varmaan tässä keskustelussa tietty aikajana on tarpeen; täälläkin valtaosa keskustelijoista jakautunee kärjistäen kahteen ryhmään: ne, jotka puhuvat 80-luvun muistoistaan ja ne, jotka syntyivät 1980-luvulla. 1985-86 suomalaisen varusmiespalvelukseni suorittaneena kuulun edelliseen ryhmään.

1980-luvulla Suomi oli hyvin omituinen tapaus: itsenäinen, demokraattisesti hallittu länsimainen maa, joka ei kuitenkaan kuulunut yksiselitteisesti Länsi-Eurooppaan, ei ainakaan ulkopuolisten mielestä. Ruotsi ja Itävalta kuuluivat selkeästi Länsi-Eurooppaan nimellisestä puolueettomuudestaan huolimatta, Jugoslavia oli sosialistinen puolueettomuudestaan huolimatta ja Sveitsi oli erikoistapaus. Geopoliittisessa omituisuudessaan Suomi ja Jugoslavia olivat ulkopuolisin silmin tarkasteltuna paljon lähempänä toisiaan kuin esim. Suomi ja Ruotsi; kukaan ei etukäteen "varmuudella" tiennyt, mitä Suomi tai Jugoslavia tekisi kovan paikan tullen, jos todella olisi pakko valita "Lännen ja Idän" välillä. Tämä kehys asemoi Suomea paljon vahvemmin ulkomaailman silmissä kuin ehkä itse haluammekaan myöntää.

Yhteiskunnallinen muutos oli 1960-luvulta lähtien hirvittävän nopeaa; kiitos kapitalismin, emme kokeneet "kansandemokratioiden" sosialisointia 1940-50-l kovin tai pehmein menetelmin, mutta harjoittamamme kapitalismi ja demokratia aiheuttamat muutosten suuruus ja nopeus yhteiskuntamme rakenteessa 1960-70-l taitteessa olivat vaikutuksiltaan ja nopeudeltaan osin verrattavissa "pehmein" menetelmin toteutetun sosialismin muutoksen suuruuteen ja nopeuteen. (Seuraava virke on mutua, korjatkaa, jos olen väärässä). Vaikka Ruotsissa ja Itävallassa tapahtui suuria yhteiskunnallista muutoksia myös 1960-l ja 70-luvulla, muutosten suuruus oli pienempää ja hitaampaa kuin Suomessa, eikä kontrasti 50-lukuun ollut läheskään niin suuri kuin Suomessa, kiitos mm. huomattavasti pidemmälle edenneen kaupungistumisen. Jugoslavia ei kokenut suuria yhteiskunnallisia muutoksia 1960-70-luvulla vaan juuri tuolloin näytti, että siellä eletään tietynlaista "Prahan kevättä" ikuisesti. "Kansandemokratioiden" sosialismin viimeinenkin usko sosialismiin kuoli 1968. Vaikka Suomen suuret yhteiskunnalliset muutokset (jälleenrakennus ja asutustoiminta oli tavallaan pyrkimys jatkaa 20-30-luvun keinoin elämää sodanjälkeisessä Suomessa, vaikka muutokset olivat hirvittävän suuria mittakaavaltaan) ajoittuivat "kansandemokratioita"  ja Jugoslaviaa 20-25 vuotta myöhemmin, Suomella ja Jugoslavialla oli 1960-70-lukujen vaihteessa ehkä eniten yhteistä kuin koskaan aiemmin tai toistaiseksi myöhemmin. Suomi suurten muutosten mutta valtaisan talouskasvun euforiassa uskoi vahvasti tulevaisuuteen ja Jugoslavia vihdoin nautti vakaista yhteiskunnallisista oloista, talouden kasvun ensiaskelista ja valtaisasta tulevaisuudenuskosta, koska monin silmin katsottuna näytti siltä että muualla tehtyjä sosialismin pahimpia virheitä ei tehdäkään Jugoslaviassa.

1980-luvulla Euroopan puolueettomissa maissa tavallaan elettiin tietyn henkisen maailman, tietyn yhteiskunnallisen jakson huipentuman aikaa. materiaalinen elintaso oli korkeampi kuin koskaan aiemmin, talouskasvu oli vakaata ja kaikkialla "ruotsalainen kansankoti" sosiaaliturvineen ja vakaine poliittisine oloineen näytti olevan hyvin monien valtioiden ulottuvilla. (En puutu "ruotsalaisen kansankodin" sosialistisiin poliittisen elämän piirteisiin tässä). Ruotsi, Sveitsi, Itävalta ja Suomi elivät jo tätä unelmaa. "Kansandemokratiat" kurjistuivat vähitellen vääjäämättä sekä suhteellisesti "Länteen" verrattuna että absoluuttisesti omiin mittapuihinsa ja osin lähimenneisyyteensä todellisuuteen nähden. Sosialismin moraalisesta tappiosta "kansandemokratioissa" jäi Jugoslaviaan itämään tartunta, toisaalta Jugoslaviassakin valtion tietynlaisen militarisoitumisen laskun aika oli koittamassa Neuvostoliiton malliin: yhä laajemmin huomattiin, että aseteollisuus ja "sisäisen turvallisuuden" (mitä se sitten oikein olikaan; sen sisältö poikkesi "lännen" samalle sanalle antamasta sisällöstä tavattomasti) ylläpito vie liikaa kansantalouden resursseja.

1989 ja 1990-luvun alussa sitten posahti niin "kansandemokratioissa" kuin Jugoslaviassa. Mutta Sveitsi, Ruotsi, Itävalta ja Suomi kokivat talouslaman, ehkäpä vaikutuksien laajuudessa juuri tässä järjestyksessä, niin että Suomi tästä nelikoista kävi selvästi muita syvemmällä ja Sveitsi selvisi kaikkien vähin vahingoin (talousexpertit: korjatkaa tarvittaessa). Lama aiheutti Suomessa nopeasti yllättävän suuria, hirvittävän nopeita ja merkittävältä osaltaan ennakoimattomia yhteiskunnallisia muutoksia, paljon rajummin kuin missään muussa ns. Länsi-Euroopan maassa. Tässäkin, eli muutosten rajuudessa ja jyrkkyydessä, olimme ns. länsimäisistä itsenäisistä demokratioista lähimpänä entisiä "kansandemokratioita" Jugoslaviaa, vaikka toteutuneet eromme hetkellisesti "mitallisesti mitattuna" kasvoi suureksi verrattuna entisiin "kansandemokratioihin" ja todella kauas sisällissotien Jugoslaviaan.

2006-2010, juuri ennen tämän hetken suurta eurokriisiä Viro, Tsekinmaa, Slovenia tai osa Kroatiaa eivät tainneet monilla mittareilla mitattuna juurikaan Ruotsista, Itävallasta tai Suomesta erota. Nyt ne erot sitten syntyvät ja vauhdilla ja nimenomaan nyt Suomen yhteiskunnallinen alkaa erota tämän joukon yleisestä yhteiskunnallisesta kehityksestä (Viro saattaa toki pudota kurimukseen meidän laillamme). Suomen osa muistuttaa taas tässäkin entisen Jugoslavian osaa, meillä tulee olemaan kovin toisenlainen tie (vaikka emme vajoaisikaan läheskään niin pitkälle kuin Jugoslavia vajosi; emmekä onneksemme todennäköisesti niin syvälle vajoakaan missään tapauksessa) kuljettavanamme kuin sillä verrokkiryhmällä, johon niin kernaasti me itse itseämme aina vertaamme: Ruotsiin, Tanskan, Norjaan, Hollantiin, Itävaltaan ja Sveitsiin.

Toisen maailmansodan jälkeen tapahtuneen verrokkiryhmän valinta oli kieltämättä "poliittinen pakko" ja sillä sen olemassaoloa voitiin perustella 1990-luvulla saakka. Mutta jos yhä pitäydymme samassa, muuttumattomassa verrokkiryhmässä, se saattaa olla jälkiteollisen Suomen (1990-luvusta eteenpäin) jälkikäteen tarkasteluna yllättän suuri virhe (eurokriisi sotkut tietysti painivat juuri nyt ihan omassa yksinäisessä ylhäisyydessään, ja pidemmän aikavälin suurimpina rakenteellisena ongelmana meillä on vuodesta toiseen jatkuva budjettialijäämän hyväksyminen ja maahanmuuttopolitiikan sisältö), jos viimeistään nyt verrokkiryhmän sisältöä ei työstetä osin uuteen uskoon. Ei niin, ettemmekö siihen aiemmin verrokkiryhmämme viiteryhmään kuuluisi ja olisi siihen ns. aina kuulunut yhteiskuntana ja poliittisen- ja hallintokulttuurimme nojaten. Vaan niin, että olemme huomattavasti perinteistä verrokkiryhmäämme riippuvaisempia aivan toisenlaisista toimintatavoista, aivan toisenlaisesta taloudellisesta toiminnasta ja aivan toisenlaisesta poliittisesta maailmasta ja toimintatavoista ts. Venäjästä (Neuvostoliitosta).

Jos muuttaisimme verrokkiryhmäämme myös maahanmuuttokeskustelussa, uuden verrokkiryhmän valinnan kautta koko maahanmuuttokeskustelumme saisi kenties entistä rakentavamman lähtökohdan ja yleisen kehyksen. Mokuttajien perusargumentit, "onhan meillä varaa", "kannamme globaalia vastuuta" saavat hivenen toisenlaisen uskottavuussisällön, jos niitä tarkastelee toisenlaisen verrokkiryhmän silmälaseilla.

Virheellisen verrokkiryhmän valinnan kautta ehkä myös tulee ymmärrettäväksi nykyhallitsijoidemme patologinen hinku ja uskonnollisen kokemuksen kaltainen tarve päästä "vaikuttamaan kaikkiin ytimiin" ja "pääsemään pöytiin, jossa niitä päätöksiä tehdään". Virheellisen verrokkiryhmän syndrooma saattaa selittää myös hallitsijoidemme suunnattoman tarpeen oman kansansa edun vastaisesti harjoitetun systemaattisen ja kiritiikittömän "mallioppilas" -toiminnan perusteen. Maksoi mitä maksoi, "meidän verrokkiryhmämme on oltava ehdottomasti tämä ja vain tämä !!!"

Nim. siviilitarkkailija sanoin: olisiko oikeanlaisen verrokkiryhmän muuttaminen Suomelle sellainen teko, jossa järjen käytön tulisi voittaa tunteen käytön? Voisimmeko vihdoin erottaa verrokki- ja viiteryhmän toisistaan?

Verrokkityhmänä ymmärrän käytännön toimintaa ja viiteryhmänä taustalla aina vaikuttavaa teoriaa. Viiteryhmämme jäsenenä jaamme läntisten, nykyisten ja menneiden, suurvaltojen yhteiskuntateorian, hallinnon, kulttuurin ja osin uskonnon, mutta verrokkiryhmän jäsenenä meillä ei ole tai ei ole ollut näiden valtioiden nykyisiä tai historiallisia lihaksia, maantieteellisiä etuja, aitoa pienyritys-manufaktuuri- ja kaupunkikulttuuria eikä riittävää väestönpohjaa riittävän pienellä alueella itsemme lähiympäristössä. (myönnän että termien viite- ja verrokkiryhmän käyttö on improvisoitua, mutta varmaan tämä nyt tänään improvisoitu perusideani sain ilmaistua ymmärrettävässä muodossa)

Pakollinen disclaimeri: en väitä, että oikea verrokkiryhmämme olisi Baltian maat, Puola, Tsekki, Slovakia, Unkari, Romania, Bulgaria, ent. Jugoslavian maat ... tai jokin Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Armenia ... Mutta onko nykyinen yleisesti käytetty verrokkiryhmämme sen perustellumpi: Hollanti, Belgia, Sveitsi, Itävalta, Pohjoismaat? Hollanti: ollut kaupallinen globaali supervalta; Belgia: historiallisesti vahva teollisuusmaa ja siirtomaaisäntä; Sveitsi: maailmantallelokero, ei sotia vähään aikaan; Itävalta: entinen supervalta ja imperiumi; Tanska: entinen suurvalta; Ruotsi: entinen suurvalta, ei sotia vähään aikaan; Norja: ehkä aikana ennen öljyä olisi eniten tässä verrokkiryhmässä Suomea muistuttava maa. Ehkä järjellinen verrokkiryhmä Suomelle olisi jokin näiden kahden mainitun verrokkiyhmien jonkinmoinen välimuoto: kenties esim: Belgia, Norja, Tanska, Unkari, Tsekki, Viro, mahdollisesti joskus kenties ja jos jne ... Slovenia, Kroatia ja Slovakia.

Apuva: joku voisi ehkä pohtia esiin ottamassani kehyksessä laajemmin, miten, toisaalta Pohjoismaiden (etenkin Norja ja Tanska) ja toisaalta läntisen Euroopan pienten valtioiden (Hollanti, Belgia ja Itävalta) kohdalla, voisi lyhyesti luonnehtia toisen maailmansodan jälkeisten muutosten luonnetta ja aikataulutusta verrattuna Suomeen. Koko aihe on osin hivenen vieras minulle enkä tunne lainkaan tätä puolta aiheesta. Yhtä lailla jää minulle avoimeksi se, että olisiko perusteita tässä yhteydessä huomioida USA:n taloudellisten resurssien tavalla tai toisella mukaan tuomia vaikutuksia näiden maiden yhteiskunnallisiin muutoksiin ja muutosten voimakkuuteen.

PS: Pahoittelen pitkää kirjainmerkkitulvaani. Kaipa se kertoo sekavasta ajattelusta, kun ei saa kiteytettyä ajatustaan tiiviiseen lyhyeen muotoon.

Pahoittelen huolimaattomuuttani: muutin disclaimerin viiteryhmä - sanat verrokkiryhmä sanaan, niin ehkä se ajatuksen kaltainen selvenee jo huomattavasti.

[Jack]

Rotu siis ei ole maahanmuuttokritiikin syy.

Entä jos se onkin? Roduista kirjoittaminen ja puhuminen merkitsee poliittista itsemurhaa, joten kirjoitetaan ja puhutaan kulttuureista ja kulttuurisista syvävirtauksista ja oletetaan kaikkien ymmärtävän mitä oikeasti tarkoitetaan.

Jokin aika sitten tuomittiin raiskauksista vankilaan kamerunilaistaustainen opiskelija Kingsley Tasse Danhu. Syyskuussa sai puolestaan tuomion raiskauksista afrikkalaistaustainen Sikiru Ayodeji. Edellinen oli väijynyt uhrejaan rautatieasemalla, jälkimmäinen bussipysäkillä.

Nämä tapaukset ovat herättäneet paljon keskustelua ja paheksuntaa nettifoorumeilla. Monissa kirjoituksissa kiinnitetään huomiota siihen, että raiskaajat olivat mustia afrikkalaisia. Raiskauksia ei perustella tai yritetä ymmärtää kulttuurieroilla tai raiskaajan uskonnolla vaan yksinkertaisesti raiskaajan etnisellä taustalla eli rumemmin sanottuna rodulla. Tällainen kirjoittelu on tietysti rasismia pahimmasta päästä, koska rotuja ei ole olemassa, eikä olemattomalla asialla voi selittää mitään, ja vaikka voisikin, sitä ei pidä tehdä. Jostakin kummallisesta syystä amerikkalaiset, jotka muuten ovat erittäin tarkkoja rasismin suhteen, tilastoivat raiskaukset ja muut rikokset myös etnisen alkuperän (osuus väestöstä ->white:72,4% Black:12,6% Hispanic:6,2% Asian:4,8% muu 4.0%) mukaan.

http://www.bjs.gov/content/pub/pdf/cvus/current/cv0840.pdf

Ja kyllä Suomessakin joku sentään sanoo asiat niin kuin uskoo niiden olevan.

http://suomaliansanomat.blogspot.com/2010/01/neil-hardwick-ja-suomalaisten-rasismi.html