Miten määritellä "suomalainen"?

[Marko Parkkola]

Suomalainen on henkilö, joka 1) ymmärtää suomen kieltä, 2) pitää itseään suomalaisena ja 3) jota valtaosa muista itseään suomalaisena pitävistä henkilöistä pitää suomalaisena.

Eli suomenruotsalaiset eivät ole suomalaisia?

Ei kai heitä pakottaakaan voi?

[Nostalgia]

Keskustelu ei näköjään ole päätynyt mihinkään muhuun kuin mytologistointiin, törkeisiin yleistyksiin ja subjektiivisiin väitteisiin. Toistan, suomalainen on suomen passin haltija. Muusta ei ole, eikä tule yksimielisyyttä.

[Marko Parkkola]

Paskoit laudalle ja lennät pois. Näin se homma etenee.

[-PPT-]

Minä suhtaudun suomenruotsalaisiin kuin irlantilaiset britteihin: odotan, koska pieni Suomen kansa vapautuu heidän rasistisesta otteestaan ja on vapaa.

Edes venäläiset eivät pidä tätä kotimaanaan, vaikka Suomi aikoinaan kuului Venäjään. He antoivat meille itsenäisyyden ja veivät armeijansa ja kielensä mukanaan. Näin eivät ruotsalaiset ole tehneet.

Minun puolestani kuka tahansa saa puhua täällä mitä kieltä haluaa, mutta niinkauan kuin täällä on ruotsalaisuudella virallinen asema, tämä maa ja kansa ei ole vapautunut heidän goottilaisesta hirmuvallastaan. Olemme kuin juutalaiset Kolmannessa Valtakunnassa: eliitti istuu Ankkalammessaan, juo samppakaljaa Suomen kansan kustannuksella ja kertoo leppoisia vitsejä toisilleen. Ja Suomen kansa raataa.

Paitsi, että lähes kaikki suomenruotsalaiset ovat täysin suomalaisia, joiden esi-isät aikoinaan vaihtoivat äidinkielensä sosiaalisen nousun toivossa. Ahvenanmaalla kyllä sitten asustaakin jo etnisiä ruotsalaisia.

[Brandöt]

Toistan, suomalainen on suomen passin haltija

Et vain voi pyyhkäistä pois tai korvata kansallistunteen merkitystä palalla paperia.

[Joutselkä]

Keskustelu ei näköjään ole päätynyt mihinkään muhuun kuin mytologistointiin, törkeisiin yleistyksiin ja subjektiivisiin väitteisiin. Toistan, suomalainen on suomen passin haltija. Muusta ei ole, eikä tule yksimielisyyttä.

Samaa mieltä muuten, paitsi että suomalaisuus säilyy passin vanhennuttuakin. Suomalaisia ovat Suomen kansalaiset riippumatta äidinkielestä ja asuinpaikasta. Käsittämättömiä ovat väitteet siitä, että suomenruotsalaiset eivät äidinkielensä perusteella ole suomalaisia. Viimeksi kun tarkistin, niin ruotsi on toinen Suomen kansalliskielistä. Se ei ole mielipidekysymys.

Perustuslain mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustukseen. Aika erikoinen vaatimus, jos henkilöitä ei samalla pidettäisi "suomalaisina".

[törö]

Paitsi, että lähes kaikki suomenruotsalaiset ovat täysin suomalaisia, joiden esi-isät aikoinaan vaihtoivat äidinkielensä sosiaalisen nousun toivossa. Ahvenanmaalla kyllä sitten asustaakin jo etnisiä ruotsalaisia.

Eikä vain sosiaalisen nousun toivossa vaan ihan vain duuninkin takia. Aikoinaan edes postinkantajaksi ei päässyt ilman ruotsinkielistä nimeä ja toki sitä kieltäkin piti osata.

[Goman]

Suomi venäläistyy ja Eurooppa afrikkalaistuu.

Varsin uskottava skenaario. Mutta mitä tapahtuu suomen kielelle?

[törö]

Suomi venäläistyy ja Eurooppa afrikkalaistuu.

Varsin uskottava skenaario. Mutta mitä tapahtuu suomen kielelle?

Venäläisessä kulttuuripiirissä on kommunismin aikaa lukuun ottamatta suhtauduttu alueellisiin kulttuureihin ja niiden kieliin varsin myönteisesti eikä esmes tataarien uskonnostakaan ole tehty isoa numeroa. Enempi heidät on tunnettu hyvinä turkiskauppiaina ja sotilaina.

[RTT]

Toistan, suomalainen on suomen passin haltija.

Aika outo näkemys. Eikö suomalaisia sitten sinusta ole ollut olemassakaan ennen kuin passeja myöntävä Suomen valtio perustettiin? Mitä mieltä olet esim. skotlantilaisista ja palestiinalaisista, joilla ei ole omaa valtiota? Entä mitä jos valtio lakkaa olemasta, lakkaavatko suomalasetkin olemasta?

Kansallisuus ei ole mitenkään sidottu tai riippuvainen mistään passista. Suomen passistaan luopuva suomalainen pysyy suomalaisena, vaikka kansalaisuus vaihtuukin. Vastaavasti Suomen passin saava ruotsalainen ei muutu kansallisuudeltaan suomalaiseksi.

[Cicero]

Venäläisethän sentään ovat vanha sivistyskansa!
Siellä on vanha, kaunis kulttuuri ja uskonto, vaikka talousongelmat vaivaavat.
Tämän lisäksi venäläisyydessä on paljon suomalaisia piirteitä ja monet sukulaiskansamme asuttavat Venäjää.

Venäjän vanha kulttuuri ei ole yhtään hassumpi, taatusti parempi kuin Afrikan heimobarbaria. Kommunistien valta on tragedia myös Venäjän kannalta ja he toivottavasti aikanaan onnistuvat palautumaan siitä kyynisyydestä ja moraalikadosta jonka se maalle aiheutti.

[nimierkki]

Jos toiset suomalaiset pitävät jotakuta suomalaisena, niin sosiaalisessa mielessä hän on sitä, oli hänellä mikä passi tahansa ja asui missä vain.

Kaikki suomalaiset, enemmistö vai riittääkö, jos 23% pitää suomalaisena?

Hyvä kysymys, ei tuohon taida pystyä mitään numeroa antamaan.

Voisiko tässä käyttää mittatikkuna yksilön kokemusta? Jos esim. se adoptiolapsi kasvaa ja elää ympäristössä, jossa ihmiset pääsääntöisesti pitävät häntä suomalaisena ihonväristä ja geeneistä välittämättä, saa hän näin vahvistuksen identiteetilleen.

Luonnollisesti ketään ei voida vaatia tunnustamaan ketään suomalaiseksi, tämä keskustelu on hyvä esimerkki siitä miten erilaisilla perusteilla ihmisiä rajataan ulkopuolelle. Kehityssuunta näyttäisi onneksi olevan kuitenkin se, että yhä pienempi osa ihmisistä tuijottaa ihonväriä.

[Tapiotar]

Paitsi, että lähes kaikki suomenruotsalaiset ovat täysin suomalaisia, joiden esi-isät aikoinaan vaihtoivat äidinkielensä sosiaalisen nousun toivossa. Ahvenanmaalla kyllä sitten asustaakin jo etnisiä ruotsalaisia.

Eikä vain sosiaalisen nousun toivossa vaan ihan vain duuninkin takia. Aikoinaan edes postinkantajaksi ei päässyt ilman ruotsinkielistä nimeä ja toki sitä kieltäkin piti osata.

Miksi he sitten haluavat liittää itsensä ruotsalaiseen kulttuuriin? Onko goottilauman kulttuuri hienompaa kuin vanhan suomalaisen kuningasheimon, jolla on ollut antaa maailmalle mm. hieno kansalliseepos? Gooteilta tällainen puuttuu ja sekös on vuosituhannen heitä sapettanut. Eihän heillä ole mitään omaa, kaikki muilta anastettua.

Totta on, että juuri sortovallan vuoksi suomalaisia ruotsalaistettiin. Minullakin on eräs esi-isä, joka joutui ottamaan ruotsinkielisen sukunimen, päästäkseen Porin lyseoon opiskelemaan. Ukko opiskeli, eteni yhteiskunnassa, mutta hänen ruotsalaisille kiittämätön jälkikasvunsa otti takaisin suomalaisen nimensä.

Jokainen itseään kunnioittava suomalaissyntyinen ottaa suomalaisen nimen ja antaa sellaiset etunimetkin lapsilleen. Beatrice Möttösten aika alkaa olla ohi. Jokainen itseään kunnioittava suomalaissyntyinen tekee sukututkimuksen, jäljittää sukunsa, jos mahdollista, vähintäänkin 1500-luvulle ja naulaa sukutaulun seinälleen ja esittelee sitä naapureilleen. Suomalainen lukee vanhaa suomalaista kirjallisuutta, mitä vanhempaa, niin aina parempi, maiskuttelee suomensanoja suussaan. Jos ei ymmärrä, kysyy. Aina voi kysyä. Hartaasti käyttää tätä pyhää kieltä. On kiinnostunut Suomen historiasta ja suomensukuisten kansojen kulttuureista.

[Tapiotar]

Jos olet suomalainen, ymmärrät sanat.
Jos olet suomalainen, etkä ymmärrä sanoja, häpeä!
Opettele oma kielesi!

http://www.youtube.com/watch?v=CcOFak5poLA&feature=related

Karelian Folk Song from "Santtu Karhu & Talvisovat".
Album Hyvästit Karjala (2003)

?ibi- ?ibi linduine
?ibi korgei kandaine
Madalaine jalgaine
?ibi ruskei händäine

Sydiä n'okkaine rugeheh
Pystä puikko robeheh
Kiiškozien kižates
Ahvenizien ajeltes

Kuuluu jyry Jyrgiläs
Paha pajo Pappilas
Kuuluu pertis pi?ukas
Vezitilas ly?ykäs
Kai on piälailleh, piänneh päivineh
Häkki on haukundalleh
Koiru on möngyndälleh

Lähtin minä Läkköläh
Pyörähtimmös Prokkoilah
Prokoin koirat haukkumah
Niilebo minä selgäh
Kai on piälailleh, piänneh päivineh
Prokoin akk` on möngyndälleh
Häkki on haukundalleh

[nimierkki]

Jokainen itseään kunnioittava suomalaissyntyinen tekee sukututkimuksen, jäljittää sukunsa, jos mahdollista, vähintäänkin 1500-luvulle ja naulaa sukutaulun seinälleen ja esittelee sitä naapureilleen. Suomalainen lukee vanhaa suomalaista kirjallisuutta, mitä vanhempaa, niin aina parempi, maiskuttelee suomensanoja suussaan. Jos ei ymmärrä, kysyy. Aina voi kysyä. Hartaasti käyttää tätä pyhää kieltä. On kiinnostunut Suomen historiasta ja suomensukuisten kansojen kulttuureista.

Ymmärsinkö nyt oikein. Jos ei jaa noita mainitsemiasi arvoja ja elämäntapoja, ei ole itseään kunnioittava suomalainen??

[Tapiotar]

Jolla ei ole menneisyyttä, ei ole tulevaisuuttakaan.
Menneisyys ja juuret pitävät pystyssä.

[nimierkki]

Jolla ei ole menneisyyttä, ei ole tulevaisuuttakaan.
Menneisyys ja juuret pitävät pystyssä.

Näinhän sitä Vanha Kansa tapaa sanoa. Mutta utelisin edelleen vastausta tuohon kysymykseen. Onko tosiaan niin, että et pidä ihmistä itseään kunnioittavana suomalaisena, jos hän ei harrasta noita mainitsemiasi asioita?

[Brandöt]

Tämän keskustelun yllä leijuu omituinen asetelma; aivan kuin joku toinen olisi jollakin tavalla 'huonompi kuin', jos hän ei ole jokaisen silmissä nimenomaan suomalainen.

No minä kyllä nimenomaan sanoin, että en usko kenenkään suhtautuvan rasistisesti, sinä tai kukaan muukaan ei ehdota, että 'väärän' ihonvärin omaavalla kansalaisella pitäisi olla vähemmän oikeuksia.

Aivan.

Miksi se on sitten niin tärkeää, että "kuuluu samaan porukkaan" yhteisesti tunnustetun kansalaisuuden perusteella?

Mitä mieltä sinä olet tuosta esimerkistä? Voiko kahden adoptoidun lapsi omata suomalaisen identiteetin? Onko hän suomalainen, vaikka hänellä on erilaiset geenit?

Voi omata. Kaikkihan riippuu siitä, miten suomalaiseksi (sanan varsinaisessa merkityksessä) hänet on kasvatettu ja miten suomalaisiksi adoptoidut vanhemmat kokevat itsensä. Eikö totta? Mahdotonta siis yksilöidä jokaisen kohdalta mitenkään yleispäteväksi, miten ihmiset tuossa tilanteessa käyttäytyvät.

Kuten me molemmat tässä ketjussa totesimme, ko. tilanne ei olisi mikään ideaalinen tilanne tai ihanne. Näihin tilanteisiin ei tulisi pyrkiä, vaan pitäisi tiedostaa ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi (sen rakennuspilarit) paremmin.

Minusta on vähintäänkin kummallista pyrkiä tarkastelemaan ihmisyyttä tällä tavoin irrallisena kokemuksena, jonka voi siirtää halutessaan paikasta A paikkaan B, eikä mitään vaurioita synny.

En aivan ymmärrä mitä tarkoitat. Mitä olen tajunnut, niin kyllä ainakin osa adoptoiduista on omaksunut ihan suomalaisen identiteetin. Heidät on ksvatettu suomalaisiksi ja he pitävät itseään suomalaisina. Mitä irrallista tässä on?

Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt TV2 teemaillasta (vuosia sitten) Bangladeshista 2-vuotiaana Suomeen adoptoitu Anu Mylläri, joka kertoi suorassa lähetyksessä, että hänen vanhempansa ovat Bangladeshissa - niin hän sen asian mieltää. On todella harmi, ettei tätä ohjelmaa enää näe mistään netistä; se voisi olla valaisevaa katsottavaa monille tämänkin ketjun keskustelijoille. Asia ei siis (todellakaan) ole noin helppo ja mustavalkoinen, kun nyt tässä annat olettaa - kun ihminen riuhtaistaan pois juuriltaan, aivan kaikki menee uusiksi. Perusturvallisuus. Kiintymyssuhde (tämän merkitystä varhaislapsuudessa aletaan vasta vauvan askelin pikkuhiljaa ymmärtämään, vielä ollaan ihan vaiheessa). Lapsen oikeus omiin vanhempiinsa ja juuriinsa. Nämä ovat keskeisen tärkeitä asioita, ilman näitä ihminen kokee irrallisuutta. Senkaltaista irrallisuutta, mitä ei toivoisi kenenkään kokevan.

[M13]

Kaikki isoisovanhempani, yhtä lukuunottamatta, ovat suomalaisia. Yksi oli ruotsalaista alkuperää, mutta eduksi laskettakoon, että oli suomalaiskansallismielinen, puhui suomea ja sukukin oli vaihtanut nimensä suomenkieliseen. Olen siis 87,5 prosenttisesti suomalainen.

Minut on kasvatettu sataprosenttisesti suomalaiseen kulttuuriin ja arvomaailmaan, mutta koska olen hieman anarkisti luonteeltani, olen hylännyt kasvatukseni ja rakennan arvomaailmani itse, kokemusteni pohjalta. Olen siis arvomaailmani osalta 0-100% suomalainen.

Mikä tekee minusta sataprosenttisesti suomalaisen, on se tosiasia, etten koe kuuluvani mihinkään muualle, kuin Suomeen.

[nimierkki]

Miksi se on sitten niin tärkeää, että "kuuluu samaan porukkaan" yhteisesti tunnustetun kansalaisuuden perusteella?

Koska yritän lähestyä asiaa sen yksilön kannalta. Koetan miettiä miltä minusta tuntuisi vastaavassa tilanteessa. Parhaansa yrittää ja jengi tuijottaa vaan ihonväriä. Voisi harmittaa.

[Brandöt]

Miksi se on sitten niin tärkeää, että "kuuluu samaan porukkaan" yhteisesti tunnustetun kansalaisuuden perusteella?

Koska yritän lähestyä asiaa sen yksilön kannalta. Koetan miettiä miltä minusta tuntuisi vastaavassa tilanteessa. Parhaansa yrittää ja jengi tuijottaa vaan ihonväriä. Voisi harmittaa.

Mutta eihän se niin suinkaan aina mene, että henkilö itse tahtoo identifioitua juuri suomalaiseksi; monesti esimerkiksi toisen vanhemman kulttuuritausta mielletään enemmän 'omaksi' kuin suomalaisuus (jos nyt otetaan tästä se yleisin skenaario eli maahanmuuttajataustaisen henkilön Suomessa asuva lapsi > nuori > aikuinen). Ja tästä huolimatta ollaan osa "porukkaa" täällä Suomessa.

[Miniluv]

Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt TV2 teemaillasta (vuosia sitten) Bangladeshista 2-vuotiaana Suomeen adoptoitu Anu Mylläri, joka kertoi suorassa lähetyksessä, että hänen vanhempansa ovat Bangladeshissa - niin hän sen asian mieltää. On todella harmi, ettei tätä ohjelmaa enää näe mistään netistä; se voisi olla valaisevaa katsottavaa monille tämänkin ketjun keskustelijoille.

Mylläri on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan:

Myllärin esikoisteos, vuonna 2006 julkaistu Adoptoitu, kertoo hänen kokemuksistaan adoptiolapsena.

Asia ei siis (todellakaan) ole noin helppo ja mustavalkoinen, kun nyt tässä annat olettaa - kun ihminen riuhtaistaan pois juuriltaan, aivan kaikki menee uusiksi. Perusturvallisuus. Kiintymyssuhde (tämän merkitystä varhaislapsuudessa aletaan vasta vauvan askelin pikkuhiljaa ymmärtämään, vielä ollaan ihan vaiheessa). Lapsen oikeus omiin vanhempiinsa ja juuriinsa. Nämä ovat keskeisen tärkeitä asioita, ilman näitä ihminen kokee irrallisuutta. Senkaltaista irrallisuutta, mitä ei toivoisi kenenkään kokevan.

Luin Vietnamin kulttuurista kertovan kirjan, jossa sivuttiin myös pakolaisena tulleiden lasten sopeutumista. Meni jotenkin näin: ensin lapsi itkee muutaman päivän. Sitten pikku hiljaa aletaan etsiä kontaktia. Sitten opetellaan syöminen, suomalaiset ruuat ja pukeutuminen Suomen säähän. Eli ihan kaikki menee uusiksi.

[nimierkki]

Mutta eihän se niin suinkaan aina mene, että henkilö itse tahtoo identifioitua juuri suomalaiseksi;

Enhän minä niin ole väittänytkään. Enkä väitä. Me lähestymme tätä asiaa vähän eri näkökulmista. Olet tuonut hienosti esiin erilaisia ongelmia ja jännitteitä joita liittyy esimerkiksi juuri ulkomailta adoptoidun identiteetin muodostumiseen. Minä taasen olen koettanut puhua nimenomaan sellaisista tapauksista, joissa ihminen identifioi itsensä suomalaiseksi. Puhuu suomea (tai ruotsia), omaa samantyyppisen arvomaailman (käytän noin epämääräistä termiä koska tiedän miten hankalaa on määritellä eksakti suomalainen kulttuuri) ja tuntee itsensä suomalaiseksi.

[Brandöt]

Mieleeni on lähtemättömästi jäänyt TV2 teemaillasta (vuosia sitten) Bangladeshista 2-vuotiaana Suomeen adoptoitu Anu Mylläri, joka kertoi suorassa lähetyksessä, että hänen vanhempansa ovat Bangladeshissa - niin hän sen asian mieltää. On todella harmi, ettei tätä ohjelmaa enää näe mistään netistä; se voisi olla valaisevaa katsottavaa monille tämänkin ketjun keskustelijoille.

Mylläri on kirjoittanut kirjan kokemuksistaan: Myllärin esikoisteos, vuonna 2006 julkaistu Adoptoitu, kertoo hänen kokemuksistaan adoptiolapsena.

Niinpä, harmikseni tämä on vielä lukematta (lukulistalla ollut jo pitkään).

Asia ei siis (todellakaan) ole noin helppo ja mustavalkoinen, kun nyt tässä annat olettaa - kun ihminen riuhtaistaan pois juuriltaan, aivan kaikki menee uusiksi. Perusturvallisuus. Kiintymyssuhde (tämän merkitystä varhaislapsuudessa aletaan vasta vauvan askelin pikkuhiljaa ymmärtämään, vielä ollaan ihan vaiheessa). Lapsen oikeus omiin vanhempiinsa ja juuriinsa. Nämä ovat keskeisen tärkeitä asioita, ilman näitä ihminen kokee irrallisuutta. Senkaltaista irrallisuutta, mitä ei toivoisi kenenkään kokevan.

Luin Vietnamin kulttuurista kertovan kirjan, jossa sivuttiin myös pakolaisena tulleiden lasten sopeutumista. Meni jotenkin näin: ensin lapsi itkee muutaman päivän. Sitten pikku hiljaa aletaan etsiä kontaktia. Sitten opetellaan syöminen, suomalaiset ruuat ja pukeutuminen Suomen säähän. Eli ihan kaikki menee uusiksi.

Jep, suurin piirtein näin ajattelinkin Suomessa asiasta kerrottavan. Vaikka itse asiassa tuohon 'lapsi itkee muutaman päivän' -kohtaan tulisi kiinnittää paljon suurempaa huomiota, jäädä kiinni siihen toviksi. Onneksi pienen lapsen kiintymyssuhdeteoriasta ollaan saamassa lisää uutta tietoa, ja tutkijat nousevat puolustamaan lapsen oikeutta rikkoutumattomaan hoivaan suhteessa vanhempiinsa.

Erja Rusanen:
"–Kukaan ei tunnu välittävän siitä, miten vaikeaa lapselle on siirtää kiintymys henkilöstä toiseen erityisesti alle kolmevuotiaana, jolloin kognitiiviset taidot ovat niin heikot, että lohduttautuminen on vaikeaa. Kyse on siitä kuinka inhimillisiä me olemme pienen lapsen itkun suhteen"

(Vaikka ko. artikkeli käsitteli asiaa nimenomaan päivähoidon kontekstista, voin kertoa, että sama asia on ulotettavissa aivan kaikkiin vanhemmistaan eroon joutuviin pieniin lapsiin - kirja ('hoiva, kiintymys ja lapsen kehitys') ottaa kantaa myös yhteiskuntamme tapaan sivuuttaa lapsen itku ohimenevänä, huolta aiheuttamattomana seikkana. Suhtautuminen lapsen hätään on tähän asti ollut uskomattoman epäkypsällä tasolla (varhaiskasvatuksen ammattilaisten toimesta). Asiaa ei voi tarpeeksi tähdentää.)

Enhän minä niin ole väittänytkään. Enkä väitä. Me lähestymme tätä asiaa vähän eri näkökulmista. Olet tuonut hienosti esiin erilaisia ongelmia ja jännitteitä joita liittyy esimerkiksi juuri ulkomailta adoptoidun identiteetin muodostumiseen. Minä taasen olen koettanut puhua nimenomaan sellaisista tapauksista, joissa ihminen identifioi itsensä suomalaiseksi. Puhuu suomea (tai ruotsia), omaa samantyyppisen arvomaailman (käytän noin epämääräistä termiä koska tiedän miten hankalaa on määritellä eksakti suomalainen kulttuuri) ja tuntee itsensä suomalaiseksi

Niin - minun on vain kovin vaikeaa nähdä tätä asiaa ajamastasi näkökulmasta, sillä se vastaa niin huonosti sitä kuvaa, joka minulla on maahanmuuttajataustaisista ihmisistä - niin täällä kuin Ruotsissa. Kerron sinulle muutaman esimerkin (nämä ovat vain valittuja poimintoja, tunnen monia maahanmuuttajataustaisia ihmisiä). Tuntemani nuoret (esim. Venäjältä ja Afrikasta), jotka opiskelevat ja tekevät työtä täällä Suomessa, ajattelevat ensisijaisesti olevansa synnyinmaansa kansalaisia ('etiopialaisia' tai 'komilaisia' Komin tasavallasta Venäjältä), asuen täällä Suomessa. Siis identifioituvat vahvasti omiin juuriinsa ja ovat ylpeitä niistä. ½ sukuani asuu Tukholmassa (osa on asunut siellä jo yli 30-40 vuotta, osa hieman alta 30 vuotta); he ovat kaikkien näiden vuosien ajan asuneet alueella, jossa asuu paljon muitakin etnisiä suomalaisia. Ottaneet ahkerasti osaa Suomi-kerhon toimintaan (I'm not kidding, they have that), tutustuneet sitä kautta laajasti alueen muihinkin suomalaisiin ja muodostaneet ihan oman porukkansa, joka tapaa toisiaan erinäisten kissanristiäisten yhteydessä (ja muutenkin) säännöllisesti (lue=usein). He tietävät hyvin paikkansa ruotsalaisessa yhteiskunnassa, ja tunnustavat ensimmäisinä olevansa ennen kaikkea suomalaisia.

Päinvastaisia esimerkkejä en tiedä yhtäkään. Minulla on siis suuria vaikeuksia samaistua antamaasi esimerkkimaailmaan, kun en osaa kuvitella tilannetta IRL, jossa ihminen noin (aidosti) käyttäytyisi. Ennen kaikkea olen pitänyt moista ajattelua aina aikaisemmin suomalaisen ns. suvaitsevaiston luomana ajatusmallina, jolla ei juuri ole todellisuuspohjaa, mutta jota pidetään äänekkäästi yllä.

Puhuu suomea (tai ruotsia), omaa samantyyppisen arvomaailman (käytän noin epämääräistä termiä koska tiedän miten hankalaa on määritellä eksakti suomalainen kulttuuri) ja tuntee itsensä suomalaiseksi

Sitten hän voi olla suomalainen, jos hän omaa samanlaisen arvomaailman, tuntee ja allekirjoittaa kulttuurihistoriamme ja mieltää itsensä suomalaiseksi. Esimerkiksi minulla ei olisi mitään sitä vastaan, jos toisaalla täällä Hommalla ristiriitaisia tuntemuksia herättänyt Umayya Abu-Hanna tyttärineen tahtoisi tulla kutsuttavan suomalaiseksi ja muuttaisi takaisin Suomeen asumaan mieltäen itsensä ja tyttärensä suomalaisiksi.

Todellisuudessa uskon silti hänenkin omaavan laajemman 'maailmankansalaisen' identiteetin, ettei hän edes tahtoisi tulla yleisesti mielletyksi suomalaiseksi.

[nimierkki]

Niin - minun on vain kovin vaikeaa nähdä tätä asiaa ajamastasi näkökulmasta, sillä se vastaa niin huonosti sitä kuvaa, joka minulla on maahanmuuttajataustaisista ihmisistä

Mielestäni on aivan ymmärrettävää ja ok, että omaat kokemustesi pohjalta tuollaisen aavistuksen varautuneen katsantokannan. Minulla on vähän erilaisia kokemuksia. En silti rohkene arvioida, miten yleinen tuo kuvailemani tilanne.

Keskeisempää ehkä tässä olisikin miettiä asiaa asetetun tavoitteen kannalta. Jos uskotaan, että maahanmuuttajista ja adoptoiduista jne ei voi tulla suomalaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, niin kannattaako integraatioon ylipäätään paljon pistää pelimerkkejä? Kannattaako tavoitella edes sitä ns. hyvää maahanmuuttoa, jos tulijat ovat ihonvärinsä ja geeniensä takia väistämättä erilaisessa asemassa?

[Brandöt]

Niin - minun on vain kovin vaikeaa nähdä tätä asiaa ajamastasi näkökulmasta, sillä se vastaa niin huonosti sitä kuvaa, joka minulla on maahanmuuttajataustaisista ihmisistä

Mielestäni on aivan ymmärrettävää ja ok, että omaat kokemustesi pohjalta tuollaisen aavistuksen varautuneen katsantokannan. Minulla on vähän erilaisia kokemuksia. En silti rohkene arvioida, miten yleinen tuo kuvailemani tilanne.

Hmm.. en nyt tiedä, onko sana 'varautunut' oikea sana kuvailemaan sitä (kantaani tai asennettani). Minusta on maailman luonnollisin asia, että ihminen kunnioittaa juuriaan ja tunnustaa yhtä vahvempaa kansallisidentiteettiä - hyvin usein pohjautuen etniseen taustaan.

Keskeisempää ehkä tässä olisikin miettiä asiaa asetetun tavoitteen kannalta. Jos uskotaan, että maahanmuuttajista ja adoptoiduista jne ei voi tulla suomalaisia sanan varsinaisessa merkityksessä, niin kannattaako integraatioon ylipäätään paljon pistää pelimerkkejä?

Vastaus tähän riippuu mielestäni siitä, uskotaanko ja pyritäänkö kotouttamisessa assimilaatioon. Minusta assimilaatio ei ole kestävä maahanmuuttopolitiikan tavoite, mutta en myöskään näe yhteiskunnan toimivan ilman yhtenäisiä sääntöjä, määräyksiä ja lakeja. Jotta kaikki uskoisivat näihin yhteisiin pelisääntöihin tarpeeksi noudattaakseen niitä, tulisi perusarvojen ja normien olla melko yhdenmukaisia. Vaikea yhtälö. (Siksi olenkin maahanmuuttokriittisellä alustalla kirjoittamassa näistä teemoista maahanmuuttokriittisestä näkökulmasta.)

En muutenkaan usko, että tähän osa-alueeseen kannattaa satsata paljoa pelimerkkejä - ainakaan se ei ratkaise niiden maahanmuuttajien kotoutumisen ongelmia, joilla näitä nyt jo on (kaikesta kotouttamisesta huolimatta). Uskon, että ihmisyksilön motivaatio ainoastaan ratkaisee. Jos on riittävän motivoitunut oppimaan kieltä ja elättämään täällä työllä itsensä, pääsee eteenpäin ilman hienoja kotouttamisohjelmiakin. Jos tätä motivaatiota ei ole, ei sitä millään ohjelmilla ihmiseen rakenneta. 

Kannattaako tavoitella edes sitä ns. hyvää maahanmuuttoa, jos tulijat ovat ihonvärinsä ja geeniensä takia väistämättä erilaisessa asemassa?

Miksi meidän tulisi erityisesti tavoitella 'hyvää maahanmuuttoa'? Työperäiset syyt eivät voi olla päällimmäisinä, sillä meillä on omasta takaa n. 200 000 työtöntä.

Minusta ns. luontainen maahanmuutto voi olla ihan hyvä peruste, kun maahan tullaan aidosti erityisosaamisen (työn) perusteella tai rakkauden vuoksi parisuhteeseen; mitenkään väkinäisesti (muilla perustein) ei maahanmuuttoa mielestäni ole tarvetta edistää. On hyvä tiedostaa ja huomata, että aina eri etniset ryhmät tulevat muodostamaan omia klikkejään, siinä missä "kantikset" viihtyvät pääasiassa omissa piireissään.

Tästä voi ottaa hyvänä esimerkkinä maahanmuuton mallimaan, Ruotsin. Siellä (suvaitsevaisuuden tyyssiassa) riikinruotsalaiset kantislapset ja nuoret leikkivät keskenään, muodostaen omia kaveriporukoitaan. Maahanmuuttajataustaisten lapset ja nuoret leikkivät keskenään, ja vielä siten, että etsiytyvät toisen mahdollisimman samankaltaisen seuraan. Kuka on tämän tarinan 'pahis'? Täytyykö meidän edes löytää tästä(kin) sitä pahista - emmekö voisi vain todeta, että tämä on luontainen asiaintila.

[sunimh]

Suomalainen on henkilö, joka 1) ymmärtää suomen kieltä, 2) pitää itseään suomalaisena ja 3) jota valtaosa muista itseään suomalaisena pitävistä henkilöistä pitää suomalaisena.

Eli suomenruotsalaiset eivät ole suomalaisia?

No katsotaanpa: 1) ymmärtävätkö suomenruotsalaiset suomea? Noin 95% tapauksista lähes äidinkielentasoisesti. 2) Pitävätkö he itseään suomalaisena? Jälleen, mutupohjalta, noin 95% pitänee. 3) Pitääkö valtaosa muista itseään suomalaisena pitävistä henkilöistä heitä suomalaisina? Itse ainakin luen suomenruotsalaiset lähtökohtaisesti suomalaisiksi, ellei jotain erityistä yksilökohtaista syytä ole olla tekemättä näin.

Ei tämä nyt niin kovin vaikeaa ole.

Keskustelu ei näköjään ole päätynyt mihinkään muhuun kuin mytologistointiin, törkeisiin yleistyksiin ja subjektiivisiin väitteisiin. Toistan, suomalainen on suomen passin haltija. Muusta ei ole, eikä tule yksimielisyyttä.

Tämä keskustelu on jo kauan sitten (ennen tämänhetkistä kierrosta) kokolailla päätynyt antamaani määritelmään, jonka - edelleenkin - myös Wikipedia pääpiirteittäin jakaa, joten sinun väitteesi on suoraan sanottuna röyhkeä.

Venäläisessä kulttuuripiirissä on kommunismin aikaa lukuun ottamatta suhtauduttu alueellisiin kulttuureihin ja niiden kieliin varsin myönteisesti eikä esmes tataarien uskonnostakaan ole tehty isoa numeroa. Enempi heidät on tunnettu hyvinä turkiskauppiaina ja sotilaina.

Itse asiassa tasan päinvastoin. Juuri kommunismin aikana erilaisia alueellisia (kirja)kieliä pyrittiin kehittämään, toki kommunistisista lähtökohdista, mutta kuitenkin. Sitä ennen oli isovenäläisyys voimissaan (ks. esim. sortokaudet Suomessa).

[Marius]

Koska kukaan joka on suomalainen, ei ole oikeastaan suomalainen,
ja jokainen, joka ei ole suomalainen on oikeastaan suomalainen,
ehdotan kiintiötä: suomalaisuuden turvaamiseksi, Suomeen pitää saada kiintiö,
joka ei ole suomalainen, joka täten turvaa suomalaisuuden. Tasa-arvoisuuden nimissä.

Vaadin myös älykkyydelle kiintiötä.

Sekä jääkiekkoon kiintiötä potkupalloilijoille.

[Tapiotar]

Mä kirjoitin loistavan ja isänmaallisen viestin, mut se ei menny läpi....

Ei se mitään, olet kyllä silti onnistunut osoittamaan miten pohjattoman tietämätön olet Suomen historiasta.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenruotsalaiset, lainaus:
   
"Suomenruotsalaiset ovat ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvia syntyperäisiä Suomen asukkaita. Suomen väestöstä oli vuoden 2010 lopussa ilmoitettu ruotsinkielisiksi 291 153 henkeä. Suomenruotsalaiset ovat Suomen alueelle enimmäkseen 1000–1200-luvulla muuttaneiden ruotsalaisten sekä myöhemmin ruotsin kielen omaksuneiden suomalaisten jälkeläisiä. Suomenruotsalaiset asuvat enimmäkseen kolmella toisistaan erillisellä alueella, jotka ovat Uusimaa, Pohjanmaan rannikko sekä Ahvenanmaa ja Turun saaristo.

Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskar) kutsuvat kaikkia suomalaisia sanalla finländare, kun taas suomenkielisistä he käyttävät sanaa finne."

Wikipediatieto kaunistelee historian, sekin tarjoaa tässä "ruotsalaisen historiankirjoituksen".

Ruotsalaiset eivät "muuttaneet Suomeen", he hyökkäsivät ja valtasivat maamme, alistivat Suomen heimot väkivaltaisen lähi-idästä tulleen goottilaumansa alaisuuteen.

[nimierkki]

Miksi meidän tulisi erityisesti tavoitella 'hyvää maahanmuuttoa'?

En tiedä, mutta olen kuitenkin ymmärtänyt niin, että poliittisella kentällä vallitsee aika laaja yhteisymmärrys aiheesta. Eikös persuillakin ole ollut sen suuntaista ajatusta? Mielestäni Soini on monasti puhunut suopeasti työtätekevien ja yhteiskuntaa hyödyttävien maahanmuuttajien puolesta. http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194712551244/artikkeli/soini+toivon+kantasuomalaisten+ymmartavan+kuinka+arvokkaita+maahanmuuttajat+meille+ovat+.html