Kuinka moni on/on ollut parisuhteessa ulkomaalaiseen ?

[Fatman]

Kyselyssä ei erotella varsinaisia^TM tai muita ulkomaalaisia.
Parisuhde = avoliitto, avioliitto.

[Marjapussi]

Riittääkö yksi yô yhdessä avoliittoon vai pitääkö asua saman katon alla vuosikausia?

[MoonShine]

Ei pysty vastaamaan, lisää vaihtoehtoja; varsinaiset ja muut erikseen.
Kait nyt on eroa savimaja-africoidilla ja vaikkapa ruotsalaisella blondilla.

[Taikakaulin]

En voisi olla parisuhteessa kenenkään kanssa, ulkomaalaisen tai suomalaisen. Kuitenkin, jos tässä tapauksessa sallitaan yksittäiset seksisessiot, niin kernaasti voisin ulkomaalaisenkin kanssa olla.

[Noottikriisi]

Nuorena lyhyt mutta ytimekäs suhde brittitytön kanssa. Ei varsinainen.

[Fatman]

Riittääkö yksi yô yhdessä avoliittoon vai pitääkö asua saman katon alla vuosikausia?

Käytän wikipedian määritelmää:
"Avoliitto-sanaa on noin 1970-luvun alusta käytetty tarkoittamaan tilannetta, jossa mies ja nainen asuvat, avioliittoa solmimatta, vakituisesti yhdessä."

Ei pysty vastaamaan, lisää vaihtoehtoja; varsinaiset ja muut erikseen.
Kait nyt on eroa savimaja-africoidilla ja vaikkapa ruotsalaisella blondilla.

En tee eroa, koska tiedotusvälineetkään eivät tee.

[Parsifal]

Tällä hetkellä jonkinlainen etäsuhde hyvin sekarotuiseen brittiläiseen nörttineitoon. Tumma muttei varsinaisesti musta, tukka pyrkii hieman kihartumaan. Vaihtelevasta kampauksesta riippuen voisi käydä joko puoliafrosta tai ruskettuneesta eurooppalaisesta brunetista.

[Haukion Kala OY]

Tälläkin hetkellä suhteessa pieneen ja kauniiseen vinosilmään.

[Eino P. Keravalta]

En ole ollut enkä hevin ryhtyisikään sellaiseen suhteeseen. Muutoin kyllä, mutta kumppanini suomen kielen on oltava liki täydellistä, sillä olen kommunikatiivinen ihminen ja niin nyanssit kuin huumorikin on voitava välittää. Lisäksi kokemus on osoittanut, että usein suomenkielisenkin kanssa tulee väärinymmärryksiä tavan takaa. Kuinka monta kymmentä kertaa enemmän niitä tulisikaan sellaisen kanssa, jonka kanssa kommunikoidaan englanniksi tai huonolla suomella? Tai kuinka paljon ohuemmaksi kommunikaatio jäisikään?

[sunimh]

Naimisissa 5+ vuotta venäläisen kanssa.

[Maailmanmies]

En ole ollut enkä hevin ryhtyisikään sellaiseen suhteeseen. Muutoin kyllä, mutta kumppanini suomen kielen on oltava liki täydellistä, sillä olen kommunikatiivinen ihminen ja niin nyanssit kuin huumorikin on voitava välittää. Lisäksi kokemus on osoittanut, että usein suomenkielisenkin kanssa tulee väärinymmärryksiä tavan takaa. Kuinka monta kymmentä kertaa enemmän niitä tulisikaan sellaisen kanssa, jonka kanssa kommunikoidaan englanniksi tai huonolla suomella? Tai kuinka paljon ohuemmaksi kommunikaatio jäisikään?

Samaa mieltä 100%. Pari pidempää suhdetta on takana, pari seurustelua. Alussa se menee, mutta sitten alkaa juurikin tuo huumorin (palindromit, sananmuunnokset) ja nyanssien puuttuminen kyrsiä.

[Topi Junkkari]

Komppaan Eino P:n ajatuksia.

En ole koskaan ollut parisuhteessa ulkomaalaisen kanssa, mutta en sulje ajatusta kategorisesti pois. Olen sanonut tämän aiemmin pienessä piirissä, joten menkööt nyt sitten foorumillekin: potentiaalinen ulkomaalainen kumppani voisi olla yhdysvaltalainen, kanadalainen tai virolainen. Niiden kieli- ja kulttuurikysymysten takia.

[foobar]

Tälläkin hetkellä suhteessa pieneen ja kauniiseen vinosilmään.

Kuten myös, jo monta vuotta. Mitä kielikysymykseen tulee, yhteinen kieli on toistaiseksi englanti jolla pärjää molempien koulutuksen ja työpohjaisen kokemuksen perusteella ihan hyvin. Jos on jokin syy joka toisinaan aiheuttaa kahnausta, se on todennäköisesti kulttuurien erilaiset arvokäsitykset. Vaan kaipa tuo olisi mahdollista ihan kotosuomalaistenkin yksilöiden välillä.

[Vera]

Meinasin vastata että joo, olen seurustellut ulkomaalaisten kanssa, ja sitten rupesin miettimään ketkä mun kohdalla ovat ulkomaalaisia.

Mutta joo, olen seurustellut sellaisten miesten kanssa joiden kansallisuus, kansalaisuus tai uskonto olivat eri kuin minulla, ja saatan tehdä niin tulevaisuudessakin. Sen sijaan yhteinen asuinmaa on mielestäni pakko olla, ja potentiaalisen kumppanin on osattava paikallista kieltä.

[Mindy]

Avomies on tapakatolilainen hollanninhollantilainen ja samoin oli häntä edeltänyt pitkäaikainen on-off poikaystävänikin. Oli mulla opiskeluaikoina jonkun aikaa suomalainen poikaystäväkin, mutta se ei ollut mikään vakava suhde, kun olin silloin vielä alta 20 ja nippanappa yli 20 siinä vaiheessa, kun lopullisesti erosimme. On-off-suhde alkoi myös opiskeluaikana ja kesti aika kauan. Nykyisen avomieheni kanssa olen seurustellut jo melkein 9 vuotta eli lähes siitä asti kun muutin Hollantiin.

Molemmat hollantilaiset ovat sinisilmäisiä, se suomalainen ei ollut, joten hän olisi jäänyt joka tapauksessa pois laskuista vakavan suhteen osalta. Pidän tummansinisiä silmiäni yhtenä näteimmistä piirteistäni, ja tykkäisin lasteni perivän ne. Vaikka avomiehelläni onkin tumma, miltei musta tukka, niin on melkein 100% varmaa, että meidän lapsistamme tulisi pellavatukkaisia ja sinisilmäisiä. Hänkin oli lapsena pellavatukkainen ja itse olen maantienväriseksi tummunut blondi.

En valitsisi myöskään miestä, joka ei olisi taustaltaan jonkin sortin kristitty. En siksi, että olisin uskovainen (olen agnostikko), vaan siksi, että rakastan joulua. En voisi elää miehen kanssa, joka ei tajua joulusta yhtään mitään ja pahimmassa tapauksessa yrittäisi taivutella minua olemaan viettämästä joulua. Avomies ei tykkää joulukrääsästä ollenkaan, mutta kunhan jätän hänelle jotain koristeluista vapaita huoneita joihin paeta jouluhössötystäni, hän ei pistä minulle hirveästi hanttiin joulun suhteen. Hän ostelee jo innolla joululahjoja perheelleni (Hollannissa joululahjat ovat harvinaisia, inhottavasti juuri synttäreideni aikaan osuva Sinterklaas tuo lahjat) ja laittaa kanssani joulupöytään ruokia. Tosin hän ei hirveästi arvosta suomalaista laatikkoruokaperinnettä, sillä ne eivät hänen mielestään ole tarpeeksi hienoa ruokaa joulupöytään. Ja joka joulu saan aina pienen edistysaskeleen hänen koristeiden sietämisensä suhteen aikaiseksi, niin että pikkuhiljaa kotimme alkaa tuntua minulle kodilta joulunakin. Koti ilman koristeita joulunaikaan ei ole minun silmissäni koti ollenkaan.

[Mulli]

Lasketaanko savolaiset ulkomaalaisiksi?

Parisuhteessa tärkeää on yhteinen osoite ja se on ulkomaalaisen kanssa hiukan hankalaa (ainakin aluksi).

Vaan jos tämä sudeettisavolaisuus joskus kohdaltani loppuu, en ala ensimmäisenä passia tarkistamaan uuden ehdokkaan kohdalla. Vaikka ensisijainen tutkimuskohde samalla kirjaimella saattaisi toki alkaakin.

[Lemmy]

Mutta joo, olen seurustellut sellaisten miesten kanssa joiden kansallisuus, kansalaisuus tai uskonto olivat eri kuin minulla, ja saatan tehdä niin tulevaisuudessakin. Sen sijaan yhteinen asuinmaa on mielestäni pakko olla, ja potentiaalisen kumppanin on osattava paikallista kieltä.

Näin suomalaisena heteromiehenä tingin tuosta vaatimuksesta, kun harvinaisuus tuli tarjolle ja osasin "paikallista" kieltä muutenkin kuin rakkaudellisesti...

(mut se nyt sit meni parin vuoden päästä bänks et niinku silleen)

[Terhon puolesta]

Jos ihastuisi niin ihastuisi. Sen jälkeen kaikki muuttuisi, aikaisemmat ajatukset ja pohdinnat murenisivat.

Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

[sunimh]

Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

[Terhon puolesta]

Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Sopii olla. Jotkut saattavat olla niin lahjakkaita, että vieras kieli kääntyy aikuisiälläkin äidinkielen veroiseksi, mutta minulta se ei onnistu, vaikka mielelläni kieliä opiskelenkin.

Pystyn kirjoittamaan romaanin suomeksi, mutta en vieraalla kielellä.

[Elemosina]

Olen ollut parisuhteessa ulkomaalaiseen, ihan eurooppalaisia ovat olleet vaikkakin eteläiseen tapaan tummahkoja.
Tätä nykyä kannatan kotimaista.

[L. Brander]

Kuinka pitkä kanssakäyminen lasketaan parisuhteeksi?

LB

[Eino P. Keravalta]

Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Tottakai on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät vieraalla kielellä kommunikoimaan kuin omallaan. Minä vain en ole niitä. Luen kyllä englanninkielisiä kirjoja ja varmaankin arjen asiat voisi hoitaa kumppanin kanssa englanniksi: "hei, mennäänkö kauppaan", "voitko ojentaa suolaa", "mutsi tulee tänään käymään", mutta syvemmät asiat ja hienovaraiset nyanssit jäisivät yleensä tavoittamatta. Ja ne ovat minulle tärkeitä.

Toki alkuihastuksella pärjää monta kuukautta, ehkä jopa vuoden, mutta jossain vaiheessa se arki astuu parisuhteeseen. Silloin ei enää tulla toimeen pelkällä sängyn natisuttamisella, vaan kaivataan myös sielun yhteyttä, jutustelua, toveruutta, huumoria ja ymmärrystä. Näihin tarvitaan kommunikaatiota, ja usein tuntuu, ettei edes samankielisten joukossa ole aina helppoa ymmärtää toista.

Mutta kuten sanottu, sellaisia kielellisiä lahjakkuuksia toki on olemassa. Näitä voinee olla jopa puoli prosenttia ulkomaalaisten kanssa seurustelevista.

[Eino P. Keravalta]

Kuinka pitkä kanssakäyminen lasketaan parisuhteeksi?

LB

No miten pian sulta tuli?

[L. Brander]

No miten pian sulta tuli?

No senhän nyt arvaa. Mä en ole varsinaisesti mikään Pohjois-Helsingin Rocco Schiffredi...

[Topi Junkkari]

Toki alkuihastuksella pärjää monta kuukautta, ehkä jopa vuoden, mutta jossain vaiheessa se arki astuu parisuhteeseen. Silloin ei enää tulla toimeen pelkällä sängyn natisuttamisella, vaan kaivataan myös sielun yhteyttä, kommunikaatiota, toveruutta, huumoria ja ymmärrystä. Näihin tarvitaan kommunikaatiota, ja usein tuntuu, ettei edes samankielisten joukossa ole aina helppoa ymmärtää toista.

Mutta kuten sanottu, sellaisia kielellisiä lahjakkuuksia toki on olemassa. Näitä voinee olla jopa puoli prosenttia ulkomaalaisten kanssa seurustelevista.

Eino P. todistaa taas väkevästi. Juuri noista syistä en ole koskaan pitänyt ulkomaalaiseen ihastumista omalla kohdallani kovinkaan todennäköisenä, vaikkakaan en täysin poissuljettuna.

Hollannin-työkomennuksellani yritin virittää työpaikkaromanssia hollanninhollantilaisen kanssa siinä onnistumatta ja riikinruotsalaisen (naisen!) kanssa olen joskus erehtynyt irtosuhteeseen, mutta siinäpä ne suunnilleen taisivat olla. Ulkomaan työreissuissa oli aikoinaan enemmänkin "virityksiä", mutteivät ne useinkaan menneet flirttiä pidemmälle.

Ja muistin virkistykseksi itse itseeni linkittäen 4 kuukauden takaa:

http://hommaforum.org/index.php/topic,43221.msg584077.html#msg584077

[Vera]

Elinikäiseen suhteeseen ulkomaalaisen kanssa en kuitenkaan usko. Sen verran rakas on oma kieli. Aikuisiässä vieraalla kielellä ei enää pysty saavuttamaan samaa ilmaisun ja ymmärryksen tasoa kuin minkä äidinkieli tarjoaa.

Olen eri mieltä koko tämän pätkän kanssa.

Samoin.

[Eino P. Keravalta]

Helppohan toki on pikaihastua johonkin sorjaan, pienipeppuiseen aasialaistyttöseen tai tyrmäävään, ukrainalaiseen seksipommiin, mutta suosin kyllä suomalaista: meidän perunanenäisessä kansassamme löytyy kyllä viehkoja ja älykkäitä neitoja ja ilokseni olen huomannut, että suuri osa heistä suhtautuu aika hiton nuivasti ulkomaalaiseen seksitarjontaan.

[risto]

Äänestin "en voisi koskaan olla", jolla viittaan siihen, että satun jo olemaan naimisissa, ja pidän liittoa elinikäisenä.

Sinällään asiat olisivat varmaan voinut mennä toisinkin, ja vaimoni voisi olla ulkoomaalainen. Ei vain ole se todennäköisin vaihtoehto.

[Pahan ilman lintu]

Kyllä on joskus ollut ulkomualanen tyttöystävä, opiskeluaikoina. American gurrrll, El Paso, Texas. Hyvä suhde se oli mutta sitten hänen koulunsa täällä loppuivat, koti kutsui ja päätimme yhdessä että liian suuri etäisyys, itselläni työt ja elämä täällä joten erosimme. Pari päivää olin syömättä