Keskustelua ruotsin kielen asemasta Suomessa

[EL SID]

3. sisäänpääsyyn oikeuttavat pisterajat saman oppilaitoksen sisällä yhtenevät k/e

Kaikkien kouluun x hakevien tulee olla samalla viivalla.

Siteeraan Aldaronia tästä ketjusta:

1) Maantiedettä voi Suomessa opiskella ruotsiksi vain Helsingin yliopistossa.
2) Maantiedettä voi opiskella suomeksi Helsingin lisäksi eräissä muissakin yliopistoissa, jotka kaikki ovat yksikielisesti suomenkielisiä.
3) Helsingin yliopistoon on yleisesti ottaen vaikeampi päästä kuin maan muihin yliopistoihin. Tämä vaihtelee jonkin verran vuoden ja opiskelualan mukaan, mutta yleisesti ottaen mainittu periaate pätee varsin hyvin. Jos kummityttösi jäi täpärästi ulkopuolelle Helsingin yliopistosta, hän olisi kyllä päässyt opiskelemaan maantiedettä johonkin muuhun yliopistoon.
4) Jos maantieteen ruotsinkieliselle linjalle Helsingissä otettaisiin saman pisterajan mukaan kuin Helsingin suomenkieliselle linjalle, se tarkoittaisi sitä, että koko maan mittakaavassa ajatellen olisi selvästi vaikeampi päästä opiskelemaan maantiedettä ruotsiksi kuin suomeksi.

Pitäiskö mielestänne olla niin, että maanlaajuisesti tarkasteltuna ruotsinkielisten olisi vaikeampi päästä lukemaan maantiedettä kuin suomenkielisten? Vai pitäisikö mielestänne ruotsinkielinen maantieteen opetus siirtää Helsingistä johonkin keskitason yliopistoon, jotta tilanne olisi tasa-arvoinen?

odotan edelleenkin tilastotietoa siitä, että tampereelle pääsee helpommin lääkikseen kuin ruotsinkieliset omankieliseen ahjoonsa.....

[EL SID]

Kyllähän nämä Suomen kansan eri ryhmiin kohdistuvat stereotypiat ovat yhä yleisiä, jopa voimakkaita. Savolaisesta saa sanoa rumasti, blondista nyt puhumattakaan, joskus "hurristakin", mutta auta armias, jos sanot jotain negatiivista, tosiasiaakin, pyhästä lehmästä, nykypolitiikan maahantuottamasta toiseudesta. Edes ruotsinkieliset ja saamelaiset eivät ole sellaisen kyseenalaistamattoman tabuaseman ja fanaattisen kritiikiltä suojelun kohteena kuin "kulttuurin rikastuttajat".

sinulle tekisi hyvää tilata Vasabladet, niin pääset enemmän kiinni todellisuuteen. 

[EL SID]

Yhteinen piirre mamumokutuksessa ja hoonorootsikylttyyrissä on se,
että molemmissa ajetaan laput silmillä etuoikeuksia vähemmistöille.

Ja se on joidenkin mielestä ihan ok ?

Tuo kommentti ja sen tyyli sopivat varsin hyvin havainnollistamaan edellistä viestiäni, etenkin sitä mitä sanoin tiettyjen piirien pyrkimyksestä "kollektiivisen syntipukin" luomiseen.Taas huomaamme, että usein parasta propagandaa "pavor nocturnuksen" edustaman aatesuunnan näkemyksiä vastaan tekevät juuri sen omat edustajat.
M.O.T.

entäpä jos eräs pakkoruotsin puolustaja heittäytyy marttyyriksi, ja kokee kaiken arvostelevan kirjoittelun pakkoruotsista kollektiiviseksi hyökkäykseksi hänen edustamaansa väestönosaa kohtaan? vai sitäkö ei lasketa?

[EL SID]

Väestörekisteriin merkityn äidinkielen perusteella.

WHATTAFU..!? Ja tämä käy miten ? Ilmoittaa olevansa suomenruotsalainen ja siihen joku kysely päälle?

Virallisen äidinkielen vaihto on ilmoitusasia. Perusteita ei kysytä, vain henkilötiedot ja uusi äidinkieli, ja kaavakkeen voi ladata netistä. Olen kyllä kuullut, että viranomaiset toisinaan laittomasti lykkäävät päätöstä tai vaativat perusteita. Perusteita ei kuitenkaan tarvitse antaa minkäänlaisia. Jos haluamaasi kieltä ei löydy yleisimpien kielten luettelosta, voit sen nimen kirjoittaa myös itse.

muunmuassa Kokoomuksen suuri poika Kimmo Sasi on tehnyt näin, eli vaihtanut perheensä äidinkielen suomesta ruotsiksi.

en tiedä, miten vaihtoon on vaikuttanut rahakas luottamusvirka Svenska Finlands folktingin johtajistossa....

[EL SID]

En luule vaan tiedän että RKP:n johto ei nauti suomenruotsalaisten luottamusta katutasolla ja että nuivuudelle olisi tilaa RKP:ssä. Mitä kirjoittajien mieleen tuo sellainen visio , jossa RKP nuivahtaa ?

Toisin sanoen , kuinka paljon kielikysymys johtuu Astrid Thorsista ja Stefan Wallinista ? Jos RKP järkevöityisi , jäisikö kielikysymys unholaan - eipä tuo arjen uhka ollutkaan ?

Tiedän minäkin, monet työkaverini ovat ruotsinkielisiä eivätkä sanojensa mukaan halua kuulua siihen "elitistiklubiin".

RKP:n nuivistuminen olisi hyvä lähtökohta, mutta näin vaasalaisena, ei riittäisi ei. Kuinka paljon vaasan talousalueen kehityksen jarruna onkaan ollut kieliriidat, toki riitelemiseen tarvitaan aina kaksi, mutta kyllä täällä rkp:läiset lyövät ylimielisyydellään tahdit sille soitolle.  

Jos muutoksia ei täydellisen järjettömään kielipolitiikkaan olisi tulossa, kyllä minä yhtä 'nuivasti' suhtautuisin RKP:hen. Mikäli he suostuisivat myöntämään ruotsille sille kuuluvan vähemmistökielen aseman, ja sen oppiminen tehtäisiin täydellisen vapaavalintaiseksi jnejneje voisin jopa äänestää erästä tuttua piilonuivaa' RKP:läistä  

Olen aivan samaa. mieltä RKP käyttäytyy pohjanmaan rannikollakin, kuin se olisi vähemmistö, jonka pitää pitää vain "omien" puolta. Rannikolla ruotsinkieliset ovat kuitenkin enemmistö, joten heidän etujärjestönsä RKPn pitäisi ajaa koko maakunnan etua, mutta se ajaa vain ruotsnkielisten. Tulevaisuudessa aletaan korkeakouluja ja yliopistoja karsia. Maakuntahallitus voisi helposti ajaa Vaasaan kolmikielistä (suomi, englanti, ruotsi) yliopistoa, mutta RKPn hallitsemana se ajaa Vaasan nyt vain ruotsinkielisen yliopiston säilyttämistä. Tämä johtanee Vaasaan kuihtumiseen pitkän ajan saatossa. Seinäjoki on jo ajanut ohi......

Kiviniemi teki miehen työn irrottaessaan suurimmaksi osaksi suomenkielisen Kokkolan Vaasan suunnasta ja antaa sen suuntautua pohjoiseen, eli Ouluun. Voi kun sama tapahtuisi Vaasallekin....

[EL SID]

En nimittäin usko, että perustuslakiin kirjattu kahden kansalliskielen periaate tulee tuosta mihinkään muuttumaan. Esim. venäjänkieliset saattavat tavoitella venäjälle jonkinlaista rajoitettua vähemmistökielen asemaa, mutta suomeen ja ruotsiin verrattavaa kansalliskielen laillista statusta venäjä ei tule meillä ikinä saavuttamaan.

Ottaen huomioon tulevan geopoliittisen tilanteen, jossa Venäjä vahvistuu, ja länsi heikkenee, meidän ollessamme Venäjän "etupiiriä", ei venäjän kielen aseman nousu ruotsin rinnalle, tai jopa ruotsin syrjäyttäminen, vaikuta ollenkaan epärealistiselta. Venäjä on taipuvainen puuttumaan naapurimaidensa asioihin, varsinkin näissä olevien venäläisväestöjen asemaan. Venäläisten määrä kasvaa ruotsinkielisten ohi, ja sitten alkavat kovaääniset vaatimukset ja ihmettelyt. Länsi uppoaa silmissä, Ruotsikin on pian vain käryävä slummi, ja Venäjä ja venäläisyys saavat osakseen paitsi kasvavaa pelonsekaista kunnioitusta, myös kasvavaa ihailua. Osa suomalaisista tukee venäläisten vaatimuksia venäjänmielisyytensä vuoksi, toiset monikultturismin vuoksi, osa taas poistaakseen pakkoruotsin, ja osa reaalipoliittisista syistä. Nämä motiivit ovat keskenään jopa vastakkaisia, ne edustavat poliittisen kentän eri puolia, mutta ne keräävät yhteen harvinaisen suuren joukon alati harvenevaa perinteisen kielipolitiikan puolustajien joukkoa vastaan. Pidän ruotsinkielen asemaa jo tuhoon tuomittuna, elleivät puolueet, RKP mukaan lukien, muuta pikaisesti ja jyrkästi periaatteitaan.

Vaikka arvostan venäläistä kulttuuria, kansaa ja kieltä, en tietenkään hyväksy Venäjän (tai minkään suurvallan) sekaantumista Suomen asioihin, enkä hyväksy ylhäältä johdettua ja keinotekoista väestörakenteen muokkausta.

Eiköhän venäjä tule jatkossa tarvitsemaan jokaisen kansalaisensa. Maan väkiluku on syöksykierteessä.
En tiedä mistä sait tuon idean, että ruotsinkieliset olisivat tasapaino venäläisille, mutta kävin jokin aika sitten ruotsinkielisellä keskustelupalstalla ja siellä toiset neuvoivat jotakuta väittämään kaikkia ruotsinkielen vastustajia kommunisteiksi ja että pakkoruotsin vastustajien ainoa tarkoitus on vain iskeä kiilaa suomen ja ruotsinkielisen väestön välille, ja palvella siten venäjän etuja. Näin siis nämä nettikeskustelijat neuvoivat toisiaan. Oletko törmännyt tälläisiin väitöksiin joissakin keskusteluissa?

[EL SID]

Tuot ikävästä mieleen karitatyyrin suomenruotsalaisista ja voisiko joku antaa minulle ihan lennosta parin päivän kirjoituskiellon, pliis. Onko tarkoituksesi estää koko keskustelu pakkoruotsista?

Muistaakseni tämän ketjun alkuperäisenä tarkoituksena oli keskustella mahdollisimman rationaaliseen ja asialliseen sävyyn koulujen kielivalinnoista ja kielipolitiikasta yleisesti ottaen. Perusongelmana on kuitenkin se, että monet osanottajat eivät näy kykenevän tähän ilman jatkuvia suomenruotsalaisiin kansanryhmänä kohdistuvia syytöksiä ja solvauksia. Ei tarvitse omata mitään erityistä "marttyyrikompleksia" todetakseen, että esim. minua ei kauheasti riemastuta todeta kerta toisensa jälkeen, että taas uusi likasanko on tyhjennetty sen kansanryhmän päälle johon kuulun, muka "kielipoliittisen keskustelun" varjolla. Odotatko ehkä että sanoisin: "Kiitos, olette aivan oikeassa, lisää tällaista!" Kuten eräs toinen keskustelija totesi, koulujen kielivalintakysymys toimii käytännössä monille pelkkänä tekosyynä tuulettaa omia antipatioitaan ruotsinkielisiä kohtaan. Hyvin monissa viesteissä tämä näkyy erittäin selvästi.
Erään kieliryhmän jatkuva haukkuminen ja panettelu ei mielestäni ansaitse koulutus- ja kielipoliittisen keskustelun nimeä.
En luonnollisestikaan usko sinun, ottaen huomioon viestihistoriasi, olevan edellisestä lauseesta samaa mieltä kanssani.

aikamoista kirjoittelua mieheltä, joka ei ole suostunut kertomaan omaa kantaansa pakkoruotsiin.   

[EL SID]

"maksajana"... Ja suomenruotsalaiset eivät sitten maksa veroja, vai? Tiedoksesi: suomenruotsalaiset maksavat keskimäärin ja suhteessa enemmän veroja kuin "tilastollinen keskivertosuomalainen" seuraavista syistä:
a) suomenruotsalaisten tulotaso on keskimäärin hieman korkeampi kuin "keskivertokansalaisen".
b) suomenruotsalaisilla on keskimäärin jonkin verran enemmän omaisuutta kuin keskivertokansalaisella.
c) suomenruotsalaisten keskimääräinen työttömyysprosentti on selvästi alhaisempi kuin väestöllä keskimäärin.
d) suomenruotsalaiset ovat keskimäärin terveempiä kuin "keskivertokansalainen", joten myös työkyvyttömien määrä on keskimääräistä alhaisempi kyseisessä kieliryhmässä.
e) kohdista c ja d seuraa, että suomenruotsalaisten huoltosuhde on parempi kuin väestöllä keskimäärin.
En näin ollen sinuna kehuskelisi omaksumallasi "maksajan" roolilla suhteessa ruotsinkieliseen väestöön, joka (mielestäni aivan oikeutetusti, sillä olen progressiivisen verotuksen ja hyvinvointivaltion kannalla) edellä mainitsemistani syistä johtuen maksaa veroja selvästi prosentuaalista osuuttaan enemmän. Suomenruotsalaiset eivät todellakaan ole mikään vapaamatkustajaryhmä tässä maassa.

   

a) tässä näkee mitä hyötyä on, kun pääsee helpommin yliopistoon kuin suomenkieliset: saa paremman työpaikan ja paremmat tulot.
b) suurempi omaisuus johtuu suuremmista tuloista, joita on käsitelty kohdassa a.
c) Te-keskus myös jakaa suhteessa enemmän rahaa ruotsinkielisiin yrityksiin kuin suomenkielisiin, joka ei luonollisestikaan voi olla vaikuttamatta työttömyyteen. ja puhun nyt Pohjanmaan TE-keskuksen alueesta.
d) Pietarsaaressa on vieläkin paperitehdas. Aina siihen asti, kun paperiliitto ajoi läpi suuret vuorolisät, tekivät ruotsinkieliset pääasiassa päivävuoroja, kun taas suomenkieliset olivat vuorotöissä. Ja kumpi kuluttaa ihmistä enemmän? Jos tilanne on ollut kaikkialla sama, niin terveyserot ovat jälleen kerran osoitus siitä, kuinka ruotsinkielisellä alueella suomenkieliset ovat B-luokan kansalaisia.
e) koska suomenkielisiä on kuitenkin huomattava enemmistö, ja koska ruotsinkieliset kunnat kohtelevat suomenkielisiä asukkaitaan huonommin kuin suomenkieliset ruotsinkielisiä (vrt: ruotsinkielisille perustetaan omia kouluja ja päiväkoteja vaikka olisi vain muutama oppilas, kun taas esimerkiksi närpes kuskaa yläkouluikäisestä asti suomenkieliset lapset kunnan ja kielirajan toiselle puolelle,  jopa useita kymmeniä kilometrejä) eli kuluttavat heihin vähemmän veroeuroja, niin kyllä suomenkieliset tässä ovat nettomaksajia. Ruotsinkielisiltä peritty vero hukkunee jo pelkästään ruotsinkielen opettajien palkkaukseen.

[EL SID]

Suomessa kahden kieliryhmän välillä pitäisi tehdä kielipolitiikka sillä periaatteella, että yhden kieliryhmän kieliopiskelut eivät ole sidottu toiseen kieliryhmään eli ruotsinkielisille ei kuulu ja eikä heillä ole oikeutta vaatia mitä suomenkieliset opiskelevat. Sama koskee myös suomenkielisiä. Minä en voisi vähempää välittää mitä kieltä suru-ukot saaristossaan mongertaa. Opiskelkoot vaikka klingonien kieltä. EVVK.

Suomenruotsalaisilla ei saa, eikä pidä olla oikeutta vaikuttaa siihen mitä suomenkielinen lapsi opiskelee.

Minä olen sitä mieltä, että ruotsinkieliset ovat itse ongelmansa tässä maassa aiheuttaneet.

Ahneilla on paskanen loppu, että skool vaan teille rapujuhliinne.  

Tietääkseni suomenruotsalaiset eivät päätä koulujen kielivalinnoista vaan niistä päättää viime kädessä eduskunta.
Ja eduskunnassa on tietääkseni varsin suuri suomenkielinen enemmistö.
Nuo ovat tosiasioita, joita ei voi millään selityksillä kumota.
Tyylin ja sananvalintojen puolesta tästä do.ut.desin viestistä heijastuu taas n:nnen kerran, minkälaiselta niiden henkinen horisontti näyttää, joille hurriviha toimii uskonnon korvikkeena ja elämänsisältönä. Eipä käy kateeksi.

lait ovat muutettavissa. ikävä kyllä, raha puhuu näissä asioissa.

[EL SID]

Tietääkseni suomenruotsalaiset eivät päätä koulujen kielivalinnoista vaan niistä päättää viime kädessä eduskunta.

Kyse ei ole valinnasta kuten hyvin tiedät, ruotsin kieltä opetetaan pakolla.

Ja eduskunnassa on tietääkseni varsin suuri suomenkielinen enemmistö.

He eivät tietääkseni ostaneet suomen perustuslakiin epätasa-arvoisia kielilakeja?

Nuo ovat tosiasioita, joita ei voi millään selityksillä kumota.
Tyylin ja sananvalintojen puolesta tästä do.ut.desin viestistä heijastuu taas n:nnen kerran, minkälaiselta niiden henkinen horisontti näyttää, joille hurriviha toimii uskonnon korvikkeena ja elämänsisältönä. Eipä käy kateeksi.

Taas kerran käyt ihmisiä vastaan, jotka eivät puolusta elitistisät suomenruotsalaista hegemoniaa, todella matalaotsaisesti. Jos kaikki suomenruotsalaiset tuomitttaisiin sinun mielipiteitesi ja kirjoituksesi pohjalta, olisi koko porukka perunakellarissa piilossa. Onneksi emme jaa sokeaa marttyyriasennettasi.

1) Niin, se on yksi pakollinen aine muiden joukossa, entä sitten? Pakollisuudesta on päättänyt eduskunta. Jo ennen peruskoulujärjestelmään siirtymistä toinen kotimainen (suomi/ruotsi) oli mitä suurimmassa määrin pakollinen oppiaine kaikissa oppikouluissa. Peruskoulu-uudistuksen ideana oli demokratisoida koulutus ja tuoda kansan enemmistön ulottuville se sama sivistys, josta vain oppikoulua käynyt vähemmistö oli siihen asti päässyt nauttimaan. Tähän sivistykseen taas on niin kauan kuin tässä maassa on ollut sekä suomen- että ruotsinkielisiä oppikouluja kuulunut molempien kotimaisten kielten hallinta.
Peruskoulu-uudistus vietiin läpi vuosien 1972-1977 välillä. Vielä 60-luvulla oppikoulun kävi käsittääkseni vain noin 20% ikäluokasta. Kuinka ollakaan, tuohon aikaan ei ollut mitään organisoitua "pakkoruotsin" vastustamista, vaikka, kuten sanoin, ruotsi oli pakollinen suomenkielisissä oppikouluissa (kuten suomi ruotsinkielisissä oppikouluissa). Syitä tähän vastustuksen puuttumiseen on etsittävä oppikoululaisten keskimääräisestä sosiaalisesta taustasta, joka oli useimmiten varsin keskiluokkainen. Oppikouluissa vallitsi meikäläisen ylemmän keskiluokan perinteinen henki, jonka mukaan sivistykseen kuului itsestäänselvänä osana toisen kotimaisen hallinta. Tätä ei juurikaan asetettu kyseenalaiseksi.
Tilanne muuttui kuitenkin jonkin verran, kun oppikoulutasoinen sivistys (vähintään yläasteelle asti) tehtiin osaksi oppivelvollisuutta uuden yhtenäiskoulujärjestelmän puitteissa. Perinteisesti ruotsin taitoa oli koulutetun keskiluokan parissa arvostettu, "kansan syvien rivien" parissa taas ei. Kun nyt koko ikäluokkaa ryhdyttiin kouluttamaan samalla tavalla sosiaalisesta taustasta riippumatta, oli väistämätöntä, että ruotsin kieleen kielteisen suhtautumisen jo kotoaan perineiden määrä oli selvästi korkeampi peruskoulussa kuin se oli ollut valtaosaltaan keskiluokkaisessa oppikoulussa. Suhteessa ruotsin kieleen ja sen oppimiseen on siis perinteisesti huomattavia eroa eri sosiaaliluokkien välillä ja tämä on syytä tiedostaa, jotta ymmärtäisimme paremmin "hurrivihan" sosiaalista taustaa.

2) Taas tuo absurdi väite, jonka mukaan virallinen kaksikielisyys perustuslaissa ja toisen kotimaisen pakollisuus kouluissa on muka saatu aikaan lahjomalla.
Tuohon ei ehkä pitäisi edes alentua vastaamaan, mutta vastaan kuitenkin:
väite on täysin älytön eikä tule yhtään järkevämmäksi siitä että sitä jatkuvasti toistetaan näiden SL:n jihadistien toimesta siinä toivossa että mahdollisimman moni foliohattuilua harrastava yksinkertainen sielu uskoo siihen. Sopii hyvin siihen, että hurrivihaajien keskuudessa myös moniin muihin salaliittoteorioihin uskotaan varsin yleisesti. Kuten olen jo aikaisemmin todennut, hurriviha on ymmärrettävä pikemminkin psykopatologisena kuin varsinaisesti poliittisena ilmiönä, vaikka sillä toki on myös syitä, joiden tutkiminen kuuluu sosiologian piiriin.

3) Tuo on jälleen sitä kaksoisstandardia, jota hurrivihaajat yleensäkin soveltavat. Tuon logiikan mukaan "reilu" keskustelu kielikysymyksestä koostuu oikeastaan pelkästä yksimielisestä kuorosta, joka syytää jatkuvalla syötöllä samoja vanhoja valheita, syytöksiä ja solvauksia ruotsinkielisten niskaan ryhmänä. Ruotsin kieltähän  ei heidän mielestään saa varsinaisesti puolustaa millään tavalla, koska sen puolustaminen on (tietenkin!) hurrivihaajien mielestä jo lähtökohtaisesti väärin.
Ei auta yhtään, vaikka ruotsin kielen puolustajat kerta toisensa jälkeen kärsivällisesti ja yksityiskohtaisesti kumoavat vastustajiensa väitteet asiapohjalta, sillä hurrivihaajathan eivät periaatteellisista syistä koskaan hyväksy esitettyjä asiaperusteita. Foliohattuteoriat otetaan esiin: eduskunta on muka lahjottu, tutkimukset on muka väärennetty, se että alun perin suomenkielisiksi rekisteröidyt kaksikieliset rekisteröityvät virallisesti ruotsinkielisiksi kuuluu osana hirvittävään salaliittoon Suomen täydelliseksi ruotsalaistamiseksi samoin kuin suomenkielisen ylemmän keskiluokan parissa suositut kielikylpypäiväkodit ja -koulut jne. Tulee sellainen tunne, että hurrivihaajien mielestä suomenruotsalaiset ovat itse asiassa Illuminatien paikallinen haaraosasto...
Kuten jo aikaisemmin olen todennut, eräs perusongelma tämäntyyppisessä debatissa on se, että hurrivihaajat eivät oman ominaisluontonsa mukaisesti käsittääkseni juuri ollenkaan kykene keskustelemaan asiasta ilman ruotsinkieliseen väestöön kohdistettuja etnisväritteisiä herjauksia ja syytöksiä. Ottaen huomioon sen tapakulttuurin, jonka parissa he mitä ilmeisimmin ovat varttuneet, tuo ei oikeastaan ole kovin yllättävää. Ymmärtääkseni he odottavat, että vastustaja laskeutuisi heidän tasolleen ja alkaisi myös argumentoida samaan karkeaan tyyliin, koska siitähän hurrivihaajat saisivat heti uutta vettä myllyynsä. Kun ruotsin kielen puolustaja ei kuitenkaan näin tee vaan ainoastaan
a) toteaa asiallisesti, että ruotsin kielen vastustajien herjaukset ja syytökset loukkaavat ruotsinkielisiä ryhmänä ja että kokonaiseen kansanryhmään kohdistuvia syytöksiä ei normaalisti pidetä sivistyneeseen keskusteluun kuuluvina ja
b) kohdistaa koko ruotsinkieliseen väestöön kohdistuneiden loukkausten vastineeksi ironiaa ei suomenkieliseen väestöön ryhmänä (kuten hurrivihaajat oman stereotyyppisen ajattelunsa sokaisemina tietysti odottaisivat), vaan siihen pieneen vähemmistöön Suomen kansasta, jonka hurrivihaajat muodostavat, sitä pidetään tietysti "epäreiluna".
Oletan että heidän mielestään on myös epäreilua, että keskimääräisen hurrivihaajan kyky ilmaista itseään suomeksi on useimmiten heikompi kuin keskimääräisen ruotsin kielen puolustajan...

     

1) kun peruskoulu-uudistus vietiin läpi, niin suomi oli vielä luokkayhteiskunta, jonka huipulla olivat ruotsinkieliset. Niinpä kansakoulusta oppikouluun päässeet katsoivat kuuluvansa parempaan sakkiin, ja paremuuteen kuului ruotsinkielen osaaminen. Ruotsinkieli takasi paikan sen ajan paremman väen mustanaamiokerhoissa.
Nykyään tilanne ei ole tälläinen. Oma ikäluokkanmi ei anna huijata itseään, vaan näkevät karun todellisuuden.
Pakkoruotsin ajoi läpi Johannes Virolainen. Hän ajoi kiivasti läpi pakkoruotsin poistoa, mutta muutti mielensä yhdessä yössä. Toivottavasti joskus saadaan selville, miksi....
(juu, suomihan ei ole korptoitunut, eihän )

2) edelleenkin, mikä sai miehen, joka oli jo saavuttanut mainetta pakkoruotsin vastustajana, muuttamaan mielensä yhtäkkiä? tapaus ei ole ennenkuulumatonta suomessakaan. Mikä esimerkiksi vaikutti Kimmo Sasin päätökseen ryhtyä ruotsinkieliseksi, tai Lipposen (svenka.nu)kiivaaseen ruotsinkielisten etujen ajamiseen suomenkielisten kustannuksella?

3) a) eli heittäydyt marttyriksi? Jotenkin tuttua....
b) no, kokeillaan järjestää kansanäänestys ruotsinkielen kohtalosta. Näinhän sen näkisi, kuinka "pieni" vähemmistö me vastustajat olemme.

[EL SID]

"Koska 'pakkoruotsia' vastustavat vain rikolliset, mielisairaat ja fasistit, mitään asiaperusteita ruotsin opetuksen lakkauttamiselle ei ole eikä voikaan olla. Ja hullujen, rikollisten ja roistojen katuparlamentin mieliksi ei poliittisia päätöksiä ole ennenkään tehty."

~Panu Höglund

kertoo kaiken panusta.          

[Totuusko?]

"Koska 'pakkoruotsia' vastustavat vain rikolliset, mielisairaat ja fasistit, mitään asiaperusteita ruotsin opetuksen lakkauttamiselle ei ole eikä voikaan olla. Ja hullujen, rikollisten ja roistojen katuparlamentin mieliksi ei poliittisia päätöksiä ole ennenkään tehty."

~Panu Höglund

kertoo kaiken panusta.          

Olen enemmän huolestunut ihan tavallisisten suomalaisten välinpitämättömyydestä ruotsinkielen dominoivasta asemasta Suomessa, kuin höglundin-akan-pojan viiltävästä satiirista. Niin kauan, kun maassamme on ruotsinkielen asema kaupan (=rahalla ostettavissa) ja ostajina yhtä "höveliä" henkilöitä kuten Lipponen ja Virolainen (RIP) olivat, on ruotsinkielen elitistinen ja häpeällinen asema suomenkieleen nähden turvattu. JOKAISEN SUOMALAISEN (tai ainakin suomenkielisen) tulisi olla ylpeä Suomesta ja suomenkielestä, sillä maamme ja kielemme on ainutlaatuinen monessakin suhteessa muihin verrattuna. Jo yksistään olemassaolomme itsenäisenä kansakuntana ja suomenkielisenä kansana, on sinänsä melkoinen saavutus ja oikeastaan jopa melkoinen onnenpotku. Siitä kiittäminen tulisi kohdistaa enemmän itään kuin länteen. Pakkovenäjäkin olisi historian valossa oikeutetumpi/parempi vaihtoehto kuin pakkoruotsi.

[Hippo]

Pakkovenäjäkin olisi historian valossa oikeutetumpi/parempi vaihtoehto kuin pakkoruotsi.

Noh,noh, eipäs nyt sentään liioitella.

[Turkulaine]

Olen enemmän huolestunut ihan tavallisisten suomalaisten välinpitämättömyydestä ruotsinkielen dominoivasta asemasta Suomessa, kuin höglundin-akan-pojan viiltävästä satiirista. Niin kauan, kun maassamme on ruotsinkielen asema kaupan (=rahalla ostettavissa) ja ostajina yhtä "höveliä" henkilöitä kuten Lipponen ja Virolainen (RIP) olivat, on ruotsinkielen elitistinen ja häpeällinen asema suomenkieleen nähden turvattu. JOKAISEN SUOMALAISEN (tai ainakin suomenkielisen) tulisi olla ylpeä Suomesta ja suomenkielestä, sillä maamme ja kielemme on ainutlaatuinen monessakin suhteessa muihin verrattuna. Jo yksistään olemassaolomme itsenäisenä kansakuntana ja suomenkielisenä kansana, on sinänsä melkoinen saavutus ja oikeastaan jopa melkoinen onnenpotku. Siitä kiittäminen tulisi kohdistaa enemmän itään kuin länteen. Pakkovenäjäkin olisi historian valossa oikeutetumpi/parempi vaihtoehto kuin pakkoruotsi.

Onpa todella dominoiva asema ruotsin kielellä. Yhtäältä ruotsi on niin hyödytön kieli ja siihen ei missään edes koskaan törmää, toisaalta sillä on hirmuinen yliasema kaikessa. Mikä sattuu milloinkin palvelemaan yksikielisyyskaaderin ajatusperiä.

Lainatussa viestissä alkaa hahmottua aika hyvin tuo hurrinkurmoottajaosaston arvomaailma. Kansallismielisenä suomenkielisenä minua ei harmita lainkaan että meillä on suomenruotsalaisten kaltainen kotoperäinen vähemmistö. Jos mitään ymmärtäisit siitä, millaista on elää venäläisten väestönsiirtojen kohdemaassa potkittuna alkuperäiskansana, et edes vitsilläsi laukoisi tuollaisia pakkovenäjäjuttuja.

[Aldaron]

Kyllä se nyt vain on niin, että meillä suomalaisillakin voi olla ihan omat mielipiteet Suomen kielipolitiikan mielipuolisuudesta, vaikka totuus saattaisikin kirpaista "herrakansaa". Herätys, svekomaanien valtakausi meni jo...

1) ..."meillä suomalaisillakin"... Käsittääkseni kaikki keskustelun osanottajat ovat tähän asti olleet suomalaisia, äidinkielestä riippumatta. Suomen- ja ruotsinkieliset ovat kieliryhmiä, eivät erillisiä kansoja. Lisäksi kaksikielisen identiteetin omaavat (kuten esim. allekirjoittanut) kuuluvat itse asiassa käytännössä molempiin kieliryhmiin samanaikaisesti, vaikka vain jompaankumpaan niistä voikin lain mukaan periaatteessa kuulua. Käsite Suomen kansa sisältää molemmat kieliryhmät. Yleensä tätä pidetään kyllä selviönä, mutta näköjään siitä täytyy taas muistuttaa.

2) Suomen kielipolitiikasta päättää eduskunta. Edustajat valitsee Suomen kansa. Jos kansan enemmistö olisi virallista kaksikielisyyttä vastaan, se olisi jo ajat sitten vaihtanut edustajansa toisiin, sillä tätä samaa kielipoliittista peruslinjaa on toteutettu koko itsenäisyytemme ajan. Kaksikielisyyspykälän poistamista perustuslaista yritettiin 30-luvulla, jolloin yksikielisyyslinjan kannatus oli korkeammalla kuin koskaan sen jälkeen, mutta  silloinkin yksikielisyyden puolesta äänesti vain 76 edustajaa (IKL:n, Maalaisliiton, Pienviljelijäpuolueen ja Kansanpuolueen ryhmät kokonaan ja osa Kokoomuksen ryhmää). Kaksikielisyyden kannalla oli RKP:n ja koko poliittisen vasemmiston (tuohon aikaan yhtä kuin SDP) lisäksi myös koko Kansallisen Edistyspuolueen ryhmä ja osa Kokoomuksen ryhmästä. Kokoomus oli tosiaan ainoa puolue joka jakaantui tässä kysymyksessä. Lisäksi on otettava huomioon, että koska kyse oli perustuslain pykälästä, edes yksinkertainen enemmistö ei olisi riittänyt sen muuttamiseen.

3) "herrakansaa"... Aika mielenkiintoinen luonnehdinta. Kaipa sinä tosiaan sisimmässäsi noin ajattelet, mutta sisäistämääsi käsitystä ruotsinkielisen väestön "todellisesta" olemuksesta ei oikein voi pitää argumenttina.

4) "svekomaanien valtakausi meni jo"... Tiedän. Se meni itse asiassa jo aika monta sukupolvea ennen meidän kaikkien syntymää, nimittäin silloin, kun suomesta tuli maamme toinen virallinen kieli ruotsin rinnalle. Ruotsihan oli pitkään Suomen Suuriruhtinaskunnan ainoa virallinen kieli siitä yksinkertaisesta syystä, että sen hallinto perustui Ruotsin 1700-luvun lopulla säädettyihin perustuslakeihin, jotka lähtivät siitä, että ruotsi oli valtakunnan ainoa hallintokieli.
Onko sinulla muita yhtä "mullistavia" historiallisia faktoja kerrottavana? 

[Aldaron]

aikamoista kirjoittelua mieheltä, joka ei ole suostunut kertomaan omaa kantaansa pakkoruotsiin. 

Vaikka oletkin niitä, jotka aina palaavat tähän samaan aiheeseen, sinulta on nähtävästi jäänyt lukematta pitkä kirjoitukseni 8.7. ketjussa "Ruotsin kielen vastustaminen" (vastaus #420), jonka suosittelen lukemaan kokonaan ja jossa erittelen muutamia niistä syistä, joiden takia pidän toisen kotimaisen pakollisuutta kouluissa parempana vaihtoehtona kuin pakollisuuden poistamista (syitä löytyisi lisääkin, mutta niistä ehkä myöhemmin lisää). En viitsi lainata tähän tuota kirjoitusta kokonaisuudessaan, mutta lainaan siitä kuitenkin lopun:

"On ollut puhetta ruotsin kielen opetuksen aikaistamisesta yhä useammassa koulussa niistä syistä joihin juuri viittasin. Käsittääkseni nykyinen opetusministeri ei ole mitenkään vieras tälle ajatukselle. Paras ratkaisu olisi, jos ruotsi alkaisi kaikissa kouluissa samaan aikaan kuin suomi ruotsinkielisissä kouluissa eli 3. luokalla. Mm. Paavo Lipponen on tämän ratkaisun kannalla, mutta saa nähdä, mikä on käytännössä poliittisesti mahdollista.

Kiteytys kaikesta edellisestä: toisen kotimaisen pakollisuuden tärkein käytännöllinen pointti on maksimoida peruskoulua käyvän koulutus- ja uramahdollisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa hyvällä ruotsin kielen taidolla on todellisuudessa paljon enemmän painoarvoa (monessakin mielessä) kuin monet haluavat uskoa."

Tämä on kyllä ihan yksiselitteistä tekstiä. Väitteesi siitä että en muka olisi kertonut kantaani tässä asiassa ei siis pidä paikkaansa.
Muuten: ainakin minun mielestäni paljon mielenkiintoisempaa kuin jonkin henkilön kanta johonkin kysymykseen on se, miten hän sen perustelee, ei mielipide sinänsä. Mielipiteenhän voi omata kuka hyvänsä, vaikka ei osaisikaan kunnolla perustella miksi.

[Totuusko?]

Tässä täyttä asiaa, ainakin toiselta osapuolelta. Olav muistuttaa perusteluineen lähinnä monikultturisteja 

http://www.youtube.com/watch?v=t_CokDGoACY&feature=related

EDIT:

osa 2

http://www.youtube.com/watch?v=syWXjaW2RY8&feature=related

[Turkulaine]

Aikamoinen inttäjä tuo Melin ja kaikki ontuvimmat argumentit mukana alkaen siitä että ruotsi on mukamas joku portti saksan opiskelemiseen. Eiköhän paras portti saksan kieleen ole saksan opiskeleminen. 

Talallakin oli kummallisia juttuja 1500 kielikunnasta ja siitä että Suomi ja Ruotsi olisivat jotain kääpiökieliä. Ne ovat varsin suuria kieliä joskaan eivät jättiläisiä. Kielen opiskelemisen hyöty taas ei liity mitenkään siihen kuinka paljon kieltä äidinkielenään puhuvia on vaan siihen kenen ja minkä kanssa itse on tekemisissä. Opiskelemalleni espanjan kielelle (350-500 miljoonaa) on ainakin ollut mitättömän vähän käyttöä verrattuna eestin kielelle (1,25 miljoonaa) tai ruotsin kielelle (10 miljoonaa).

Tämän keskustelun kannalta tuo oli sikäli irrelevantti väittely että vissiin täällä on jo aikoja sitten löydetty yhteisymmärrys siitä että pakkoruotsia ei tarvita. Vai oliko Aldaron pakkoruotsin kannattaja? Minä en ainakaan.

[Aldaron]

Minusta pakkoruotsikeskustelu on irrelevantti tämän foorumin varsinaisen aiheen näkökulmasta, joka on vahingollinen maahanmuutto Suomeen ja sen estäminen.

Olet tietenkin oikeassa, mutta "SL:n änkyräsiipi" ei, kuten ymmärrät, ole samaa mieltä kanssasi. Heillehän kaikkein tärkein asia maailmassa on, kuten olemme huomanneet, ruotsin kielen ja omien ruotsinkielisten maanmiestensä vastustaminen ja mustaaminen aina ja kaikkialla.

ruotsinkieliset järjestöt jakavat aina ruotsalaisuuden päivän aattona palkintoja "netti-aktivisteille", eli RKPn legosotilaille, jotka pyörivät eri keskustelupalstoilla puolustamassa pakkoruotsia ja sinua lainatakseni: "Heillehän kaikkein tärkein asia maailmassa on, kuten olemme huomanneet, ruotsin kielen ja omien suomenkielisten maanmiestensä, jotka vastustavat pakkoruotsia, vastustaminen ja mustaaminen aina ja kaikkialla.

Tuokaan "argumenttisi" ei pidä paikkaansa. Olen sanonut hyvin selvästi, että toisen kotimaisen pakollisuuden vastustaminen ja "hurriviha" ovat kaksi eri asiaa.
Totesin tässä samassa ketjussa (joten sinun voisi edellyttää lukeneen sen) 30.7. (vastaus #288) seuraavaa:

"Ruotsin pakollisuuden vastustaminen sinänsä ei minun mielestäni ole mitään "hurrivihaa", sillä siitä, niin kuin minkä tahansa kouluaineen pakollisuudesta, voi periaatteessa keskustella asiallisin argumentein. Ongelma on kuitenkin siinä, että ne jotka oikeasti kärsivät hurrivihasta käyttävät "pakkoruotsikysymystä" pelkkänä tekosyynä ilmaistakseen ruotsinkielistä väestöä ja ruotsin kieltä vastaan tuntemaansa inhoa. Totta kai on myös asiallisia "pakkoruotsin" vastustajia, mutta sellaiset pysyttelevät tämäntapaisessa keskustelussa useimmiten taka-alalla, sillä heillä on useimmiten toisenlaiset prioriteetit ja muutakin tekemistä.

Ei ole sinänsä kovin yllättävää, että juuri ne jotka eniten inhoavat ruotsin kieltä ja ruotsinkielisiä (ja tämä inho on ilmaistu jo aika monta kertaa hyvin selvästi monen tälle foorumille osallistuvan toimesta) pitävät yleensä eniten esillä "pakkoruotsikysymystä".

Tiivistän:

1) Jos joku osaa argumentoida ruotsin kielen pakollisuutta vastaan asiallisin perustein ilman ruotsinkieliseen väestöön, ruotsin kieleen jne kohdistuvia loukkauksia ja panettelua, pidän sitä täysin legitiiminä. Olen tosin eri mieltä ja pystyn tarvittaessa perustelemaan hyvin yksityiskohtaisesti miksi olen eri mieltä, mutta pidän täysin oikeutettuna sitä että hän on tästä asiasta eri mieltä kanssani.

2) Jos joku ei osaa näin tehdä vaan sotkee asiaan ruotsinkieliseen väestöön ryhmänä ja ruotsin kieleen sinänsä kohdistuvia loukkauksia, en pidä sitä millään tavalla legitiiminä. Kokonaiseen kansanryhmään kohdistuvat jatkuvat syytökset ja loukkaukset tappavat pakostakin kaiken asiallisen keskustelun."

(Lainaus päättyy)

[Aldaron]

Vai oliko Aldaron pakkoruotsin kannattaja?

Pitää paikkansa, sillä pakollisuuden säilyttämisessä näen tosiaan vähemmän huonoja puolia kuin pakollisuuden poistamisessa. Ainoa hyvä puoli pakollisuuden poistamisessa olisi tietenkin se, että keskimääräinen motivaatiotaso koulun ruotsinryhmissä nousisi, minkä voisi olettaa parantavan oppimistuloksia. Eräs huonoista puolista taas olisi se, että osa niistä, jotka eivät olisi 13-vuotiaina (tunnetusti henkisen kypsyyden huippu... ) tulleet valinneeksi ruotsia, kuitenkin jossain vaiheessa tulisi katumapäälle tuon valintansa takia, ja näin jopa siinä tapauksessa että sekä yliopisto-opinnoista että kaksikielisten kuntien kaikilta virkamiehiltäkin poistettaisiin toisen kotimaisen osaamisen vaatimus. Oletetaan vaikkapa seuraavanlaiset tapaukset:

1) Joku haluaisi hakea vaikka Hankenille tai jollekin ruotsinkieliselle opintolinjalle opiskelemaan, mutta ei olisi koulussa lukenut ruotsia.

2) Joku haluaisi opiskella Ruotsissa tai jossain muussa Pohjoismaassa, mutta ei olisi koulussa lukenut ruotsia.

3) Joku hakisi työpaikkaan, johon ruotsin osaaminen on meriitti, mutta ei olisi lukenut koulussa ruotsia.

Ja muita vastaavia esimerkkejä. Lisäksi ruotsin pakollisuuden poistuminen voisi joillakin paikkakunnilla johtaa siihen, että vapaaehtoisia paikalliseen ruotsinryhmään olisi liian vähän opetusryhmän perustamiseksi (ellei sitten minimikooksi määritettäisi yksi oppilas), joten nekään, jotka haluaisivat opiskella ruotsia, eivät saisi tätä mahdollisuutta.
Kaikki tuollainen lisäisi yksilötasolla koettua katkeruutta paljon enemmän kuin ruotsin nykyinen pakollisuus enkä haluaisi olla myötävaikuttamassa siihen. Kuten sanoin, toisen kotimaisen pakollisuutta on täysin mahdollista vastustaa ihan vilpittömin perustein, mutta käytännön lopputulos olisi hyvin todennäköisesti kokonaisvaikutukseltaan nykyistä tilannetta huonompi.

Lisäksi vielä eräs juttu, jota ei useinkaan tulla ajatelleeksi: jos toisen kotimaisen pakollisuus poistuisi, se koskisi tietenkin myös suomea ruotsinkielisissä kouluissa. Tämä johtaisi luultavasti siihen, että joissain yksikielisissä (esim. Närpiö) tai voimakkaan ruotsinkielisenemmistöisissä kunnissa (esim Maalahti) jotkut oppilaat voisivat lyhytnäköisesti jättää suomen pois ajatellen etteivät muka kuitenkaan tarvitse sitä myöhemmin. Jos kotikunnasta ei sitten löydykään sopivaa työtä, edessä on muutto Ruotsiin, jolloin Suomi menettää näiden ihmisten työpanoksen, koska heille annettiin mahdollisuus tehdä kouluikäisinä tyhmä valinta. Juuri tällä tavalla Suomi menetti sodanjälkeisinä vuosikymmeninä noin 50 000, valtaosaltaan pelkän kansakoulun (jossa ei toista kotimaista opiskeltu) käyneen suomenruotsalaisen (ja heidän jälkeläistensä) työpanoksen, kun maaseudun rakennemuutos rajoitti mahdollisuuksia kotikunnassa ja suomen kielen taidot eivät olleet riittäviä Helsingin, Turun jne työmarkkinoille. Tuossa tilanteessa nämä kymmenet tuhannet tietenkin muuttivat Ruotsiin.

Ahvenanmaa muuten toimii tässä suhteessa varoittavana esimerkkinä. Aikaisemmin suomi oli sielläkin pakollinen oppiaine, mutta koska niin moni abiturientti reputti suomen, maapäivät tekivät suomesta vapaaehtoisen oppiaineen jo vuosia ennen kuin eduskunta v. 2004 poisti toisen kotimaisen pakollisuuden yo-kirjoituksissa. Tähän Ahvenanmaan maapäivien mielestäni lyhytnäköiseen päätökseen ei Helsingistä käsin ikävä kyllä voinut puuttua, sillä Ahvenanmaan itsehallintolain (jota eduskunta ei voi muuttaa muuten kuin maapäivien suostumuksella) mukaan tämäntapaiset kysymykset kuuluvat maakunnan omaan kompetenssiin, ei valtakunnan. Seurauksena tästä on ollut, että suomenryhmien keskimääräinen motivaatio tosin varmasti on parempi kuin aikaisemmin, mutta suomen kirjoitti esim. v. 2008 vain 25% Ahvenanmaan abeista. Voi lisäksi olettaa, että suomea lukevien osuus on lukiossa suurempi kuin peruskoulun puolella, vaikka suomen voi aloittaa vain peruskoulussa. Ahvenanmaalaisnuorten taipumus lähteä jatko-opintoihin Ruotsiin (siis Manner-Suomen sijasta) on käsittääkseni suurempi nykyisin kuin niinä aikoina, jolloin suomi vielä oli pakollinen kieli. Suurin osa Ruotsissa opiskelevista ahvenanmaalaisista myös jää sinne.


   

[Turkulaine]

Pitää paikkansa, sillä pakollisuuden säilyttämisessä näen tosiaan vähemmän huonoja puolia kuin pakollisuuden poistamisessa. Ainoa hyvä puoli pakollisuuden poistamisessa olisi tietenkin se, että keskimääräinen motivaatiotaso koulun ruotsinryhmissä nousisi, minkä voisi olettaa parantavan oppimistuloksia.

Minusta hyviin puoliin tulee laskea myös se, että hurrinvihaajat joutuisivat keksimään uusia syitä vihata kun pakkoruotsi olisi poistettu.

Eräs huonoista puolista taas olisi se, että osa niistä, jotka eivät olisi 13-vuotiaina (tunnetusti henkisen kypsyyden huippu... ) tulleet valinneeksi ruotsia, kuitenkin jossain vaiheessa tulisi katumapäälle tuon valintansa takia, ja näin jopa siinä tapauksessa että sekä yliopisto-opinnoista että kaksikielisten kuntien kaikilta virkamiehiltäkin poistettaisiin toisen kotimaisen osaamisen vaatimus. Oletetaan vaikkapa seuraavanlaiset tapaukset:

Muuten totta mutta mielestäni mittasuhteet huomioiden riittämätön peruste. Suomenkielisiä on absoluuttisesti kovin vähän Hankenissa, Akademissa tai menossa johonkin hommiin Ruotsissa. Ei mitään järkeä kiusata koko Savoa heidän takiaan, etenkään kun pakkoruotsin oppimistulokset ovat heikkoja niillä joilla ei ole motivaatiota. Hitain osa ei ilmeisesti osaa muuta kuin kirjoittaa "hoono ruåtsi" -tyyppistä skeidaa keskustelupalstoille soimatessaan ruotsinkielisiä.

Jatkossa nuo opiskelu- ja työpaikat menisivät edelleen sille (lounaiselle) osalle väestöä joka katsoo että naapurin ja oman rannikon kieltä olisi ehkä fiksua vähän opiskella.

Ja muita vastaavia esimerkkejä. Lisäksi ruotsin pakollisuuden poistuminen voisi joillakin paikkakunnilla johtaa siihen, että vapaaehtoisia paikalliseen ruotsinryhmään olisi liian vähän opetusryhmän perustamiseksi (ellei sitten minimikooksi määritettäisi yksi oppilas), joten nekään, jotka haluaisivat opiskella ruotsia, eivät saisi tätä mahdollisuutta.

Hyvä pointti. Luulen että ongelma ei ole suuren suuri. Asutuskeskuksissa alueilla joissa on ruotsinkielisiä ihmiset ehkä haluavat opiskella kieltä. Muualla voidaan yhdistää lähialueen kouluista ruotsinluokka mikäli tarpeellista (vrt. elämänkatsomustieto).

Epäilen että keskellä Itä-Suomen landea ei vaan oikeasti ole ketään joka haluaisi opiskella ruotsia sen enempää kuin muuttaa Ruotsiin tai lähteä Hankeniin. En näe syytä pakkosyöttää heille 6+ vuotta svenskaa vain varmuuden vuoksi. Ymmärrän kyllä että lapset ja nuoret eivät ole vielä kypsiä tekemään päätöksiä, mutta heidän vanhemmilleen lienee selvää ovatko he joskus tarvinneet ruotsin kieltä. Minua kannustettiin opiskelemaan ruotsia kotona koska sille on ollut vanhemmilleni virkamiesruotsista riippumatonta tarvetta.

Kaikki tuollainen lisäisi yksilötasolla koettua katkeruutta paljon enemmän kuin ruotsin nykyinen pakollisuus enkä haluaisi olla myötävaikuttamassa siihen. Kuten sanoin, toisen kotimaisen pakollisuutta on täysin mahdollista vastustaa ihan vilpittömin perustein, mutta käytännön lopputulos olisi hyvin todennäköisesti kokonaisvaikutukseltaan nykyistä tilannetta huonompi.

Minua ei kyllä ihan hirveästi liikuta jos joltakulta jää työpaikka saamatta ja katkeroituu. Ehkä sitten osaavat kertoa lapsilleen ruotsin kielen oppimisen tärkeydestä tai jotain. Muistat kuitenkin että SL:n mukaan ruotsi on hyödytön kääpiökieli ja ihmiselle on parempi lukea ranskaa ja saksaa. Nämä uudet ruotsia oppimattomat ovat siis paremmassa asemassa, eivät suinkaan huonommassa! Tosin johtuen siitä, että niin omassa kuin naapurimaassamme puhutaan ruotsia, on minulle ollut verrattomasti enemmän hyötyä ruotsin kielestä. Mutta en lähde tästä mittelemään Heikki Talan kaltaisen auktoriteetin kanssa  

Lisäksi vielä eräs juttu, jota ei useinkaan tulla ajatelleeksi: jos toisen kotimaisen pakollisuus poistuisi, se koskisi tietenkin myös suomea ruotsinkielisissä kouluissa.

Toki. En usko että tämä olisi suuri ongelma. Suomenruotsalaisissa perheissä osataan varmasti arvioida kannattaako se mukelo laittaa suomentunneille vai ei. Muutaman närpeksessä leipänsä ostavan takia ei kannata kiukkuunnuttaa koko umpisuomenkielistä kansaa tuolla jossain. Lukekoot sitä venäjäänsä jos sitä pitää osata. Utsjoella lukisivat kuulemma mieluusti Norjaa.

[ibn ghul]

euraavanlaiset tapaukset:

1) Joku haluaisi hakea vaikka Hankenille tai jollekin ruotsinkieliselle opintolinjalle opiskelemaan, mutta ei olisi koulussa lukenut ruotsia.

2) Joku haluaisi opiskella Ruotsissa tai jossain muussa Pohjoismaassa, mutta ei olisi koulussa lukenut ruotsia.

3) Joku hakisi työpaikkaan, johon ruotsin osaaminen on meriitti, mutta ei olisi lukenut koulussa ruotsia.

Älä nyt herran jestas viitsi naurattaa. Koulussa opitulla pakkoruotsilla ei ole mitään jakoa päästä johonkin Hankeniin tai ruotsalaiseen oppilaitokseen opiskelemaan, saatika sitten suorittaa niitä opintoja jos jollain ihmeellä pääsisi sisään. Itsekin olen tietysti suorittanut nuo opinnot ihan hyvillä arvosanoilla, ja asunut paikkakunnilla joissa puolet asukkaista ovat ruotsinkielisiä. Tästä huolimatta en osaa puhua ruotsia paskaakaan, enkä varmasti pystyisi suoriutumaan minkäänlaisesta koulutuksesta kyseisellä kielellä ellen opettelisi sitä oikeasti puhumaan.

Jos henkilö haluaa mennä Hankeniin tai Ruotsiin opiskelemaan, hän tietenkin opettelee ruotsia riippumatta siitä onko se pakollista vai ei. Mitään järjen hiventäkään ei ole 'opettaa' (kuten sanoin, ei sitä oikeasti edes opi) sitä kaikille siltä varalta että ehkä 1% haluaa jatkossa opiskella ruotsinkielisessä oppilaitoksessa. Ylipäänsä koko ruotsin kielen 'tarve' on Suomessa täysin keinotekoinen ja keksitty asia. Sitä 'tarvitaan' juuri siksi että sitä pakotetaan tarvitsemaan. Jos ei pakotettaisi, ei olisi tarvettakaan.

[Rankkibus]

Opetettavan ruotsinkielen voisi helposti muuttaa vaikka norjaksi. Se on lähes sama kieli kuin ruotsi, mutta siihen ei liity historiallista taakkaa, mikä pakkoruotsissa on ikuisesti läsnä.

Niin sanottu hurriviha on täysin oikeutettua. Suomi kun oli rapiat 600 vuotta täysin siirtomaan asemassa, ja ruotsalaisimperialistien sekä heidän hännystelijöidensä jälkikasvu eli ns. suomenruotsalaiset, finlandsvenskit nauttivat edelleen järjettömistä ja moraalittomista etuoikeuksista, vaikka heidän osuutensa kansasta on hyvin pieni.
Etuoikeudet he ovat onnistuneet säilyttämään mm. rahalla, joka on peräisin pitkään kestäneestä suomalaisten riistämisestä ja sortamisesta.

[Hippo]

Lyön vähän lusikkaani tähänkin soppaan. Itse suhtaudun perusmyönteisesti Suomen ruotsinkielisenn kansanosaan. Kokemusta heistä on lapsuuden ajoilta kavereina sekä myöhemmin ruotsinkelisestä oppilaitoksesta, jossa "opiskelin" nuorena.

Pitää paikkansa, sillä pakollisuuden säilyttämisessä näen tosiaan vähemmän huonoja puolia kuin pakollisuuden poistamisessa. Ainoa hyvä puoli pakollisuuden poistamisessa olisi tietenkin se, että keskimääräinen motivaatiotaso koulun ruotsinryhmissä nousisi, minkä voisi olettaa parantavan oppimistuloksia.

Tästäkin minulla on kokemusta ja tuo kokemus on valitettavasti muuttanut kantaani pakkoruotsille kielteisempään suuntaan. Olen kohdannut runsaasti peruskoulun päättäneitä normaaleja ja terveitä nuoria, jotka ovat opiskelleet kolme vuotta ruotsia ilman, että osaavat sanoa yhtään mitään tuolla kielellä. Voidaan siis sanoa, että rahaa on mennyt hukkaan tätä opetusta annettaessa.

Eräs huonoista puolista taas olisi se, että osa niistä, jotka eivät olisi 13-vuotiaina (tunnetusti henkisen kypsyyden huippu... ) tulleet valinneeksi ruotsia, kuitenkin jossain vaiheessa tulisi katumapäälle tuon valintansa takia, ja näin jopa siinä tapauksessa että sekä yliopisto-opinnoista että kaksikielisten kuntien kaikilta virkamiehiltäkin poistettaisiin toisen kotimaisen osaamisen vaatimus. Oletetaan vaikkapa seuraavanlaiset tapaukset:

Itse olen pähkäillyt tämän kohdan niin, että ruotsi voisi olla pakollinen kieli vain lukiossa. Ammattikoulun yhdellä ruotsinkurssilla ei ole mitään merkitystä kielen oppimisessa.

1) Joku haluaisi hakea vaikka Hankenille tai jollekin ruotsinkieliselle opintolinjalle opiskelemaan, mutta ei olisi koulussa lukenut ruotsia.

Miksi joku haluaisi opiskella ruotsin kielellä jos voi opiskella omalla äidinkielelläänkin? Muissa kuin itse kielen opiskeluissa on kieli väline, jolla asioita opiskellaan eikä itsetarkoitus.

2) Joku haluaisi opiskella Ruotsissa tai jossain muussa Pohjoismaassa, mutta ei olisi koulussa lukenut ruotsia.

Ruotsissa varmaan voi opiskella myös englannin kielellä kuten meillä Suomessakin?

3) Joku hakisi työpaikkaan, johon ruotsin osaaminen on meriitti, mutta ei olisi lukenut koulussa ruotsia.

Tässä tietenkin on etu niillä, jotka jo ruotsia osaavat. Omien havaintojeni mukaan näitä työpaikkoja dominoivat esim. laivoilla äidinkielenään ruotsia puhuvat.

Ja muita vastaavia esimerkkejä. Lisäksi ruotsin pakollisuuden poistuminen voisi joillakin paikkakunnilla johtaa siihen, että vapaaehtoisia paikalliseen ruotsinryhmään olisi liian vähän opetusryhmän perustamiseksi (ellei sitten minimikooksi määritettäisi yksi oppilas), joten nekään, jotka haluaisivat opiskella ruotsia, eivät saisi tätä mahdollisuutta.

Tämä tilannehan on jatkuvasti muidenkin valinnaisten kielien kohdalla.

Lisäksi vielä eräs juttu, jota ei useinkaan tulla ajatelleeksi: jos toisen kotimaisen pakollisuus poistuisi, se koskisi tietenkin myös suomea ruotsinkielisissä kouluissa.
Ahvenanmaalaisnuorten taipumus lähteä jatko-opintoihin Ruotsiin (siis Manner-Suomen sijasta) on käsittääkseni suurempi nykyisin kuin niinä aikoina, jolloin suomi vielä oli pakollinen kieli. Suurin osa Ruotsissa opiskelevista ahvenanmaalaisista myös jää sinne.

Tätä olen itsekin kovasti pohtinut. Pakkoruotsin poistaminen saattaisi johtaa yleisemminkin kansanryhmien välien etääntymiseen. Tarkoittaisihan se myös pakkosuomen poistumista ruotsinkielisistä kouluista. Vai tarkoittaisiko? Itse pidänkin tätä kohtaa kaikkein valideimpana perusteena ruotsin pakollisuuden säilyttämiselle.

[Aldaron]

Opetettavan ruotsinkielen voisi helposti muuttaa vaikka norjaksi. Se on lähes sama kieli kuin ruotsi, mutta siihen ei liity historiallista taakkaa, mikä pakkoruotsissa on ikuisesti läsnä.

Niin sanottu hurriviha on täysin oikeutettua. Suomi kun oli rapiat 600 vuotta täysin siirtomaan asemassa, ja ruotsalaisimperialistien sekä heidän hännystelijöidensä jälkikasvu eli ns. suomenruotsalaiset, finlandsvenskit nauttivat edelleen järjettömistä ja moraalittomista etuoikeuksista, vaikka heidän osuutensa kansasta on hyvin pieni.
Etuoikeudet he ovat onnistuneet säilyttämään mm. rahalla, joka on peräisin pitkään kestäneestä suomalaisten riistämisestä ja sortamisesta.

En kai ikinä totu siihen että tosiaan on ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat tuollaiseen. Jos asenne on jo lähtökohtaisesti tuollainen, en usko minkään määrän valistusta enää tehoavan.

[Aldaron]

Lisäksi vielä eräs juttu, jota ei useinkaan tulla ajatelleeksi: jos toisen kotimaisen pakollisuus poistuisi, se koskisi tietenkin myös suomea ruotsinkielisissä kouluissa.
Ahvenanmaalaisnuorten taipumus lähteä jatko-opintoihin Ruotsiin (siis Manner-Suomen sijasta) on käsittääkseni suurempi nykyisin kuin niinä aikoina, jolloin suomi vielä oli pakollinen kieli. Suurin osa Ruotsissa opiskelevista ahvenanmaalaisista myös jää sinne.

Tätä olen itsekin kovasti pohtinut. Pakkoruotsin poistaminen saattaisi johtaa yleisemminkin kansanryhmien välien etääntymiseen. Tarkoittaisihan se myös pakkosuomen poistumista ruotsinkielisistä kouluista. Vai tarkoittaisiko? Itse pidänkin tätä kohtaa kaikkein valideimpana perusteena ruotsin pakollisuuden säilyttämiselle.

Totta. Koska itse olen kaksikielinen, pidän hyvin positiivisena sitä että täysin kaksikielisten määrä on lisääntynyt viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Tämä ilmiö liittyy osaltaan siihen, että sosiaalinen vuorovaikutus kieliryhmien välillä on koko ajan voimistunut, josta on seurannut kasvava määrä parisuhteita kielirajan yli. Tämä on jo siitäkin syystä hyvä asia, että kaksikielisen taustan omaavan ihmisen on käytännössä jokseenkin mahdotonta tuntea ennakkoluuloja tai yleensäkään kovin kielteisiä tunteita kumpaakaan kieliryhmää kohtaan. Kielitaistelua lietsovien harmiksi meillä kasvaa koko ajan lisää ihmisiä, jotka ovat jo kotitaustansa puolesta yhtä kaksikielisiä kuin koko kansakunta periaatteessa on.

Aikaisemmin, vielä suunnilleen 70-luvulle asti, suurin osa kaksikielisten kotien kasvateista kävi koulunsa suomeksi, mikä useimmissa tapauksissa johti siihen, että suomesta muodostui heille selvästi vahvempi kieli kuin ruotsi, joten heidän kaksikielisyytensä ei useimmiten periytynyt eteenpäin vaan he puhuivat lapsilleen tavallisesti suomea. Tätä trendiä voimisti se, että valtaosa kaksikielisistä perheistä on aina asunut paikkakunnilla joilla suomi on valtakieli ja se, että näissä perheissä vanhempien keskinäinen kieli ja siis perheen sisällä dominoiva kieli on yleensä suomi.

Noin vuoden 1980 paikkeilla tapahtui kuitenkin käänne, joka on sittemmin osoittautunut ruotsinkielisen väestön demografisten tulevaisuudennäkymien kannalta täysin ratkaisevaksi siinä määrin, että nykyisin ruotsinkielisten osuus nuorimmista ikäluokista on jo suurempi kuin ruotsinkielisten osuus kokonaisväestöstä. Esimerkki: 31.12.2008 ruotsinkielisten osuus koko Suomen väestöstä oli 5.4%, mutta niistä vuoden 2008 aikana syntyneistä, jotka edelleen olivat elossa ja edelleen asuivat Suomessa, kokonaista 5.7%. Näin siitä huolimatta, että vieraskielisten (valtaosaltaan maahanmuuttajataustaisten) prosenttiosuus vuoden 2008 ikäluokasta oli suurempi kuin vieraskielisten prosenttiosuus kokonaisväestöstä.

Käänne josta puhun tarkoittaa sitä, että suunnilleen vuoden 1980 jälkeen jatkuvasti kasvava enemmistö kaksikielisten perheiden lapsista on käynyt päiväkodin ja koulun ruotsiksi. Suurin osa näistä on myös rekisteröity ruotsinkielisiksi, toisin kuin aikaisemmin. Trendi kääntyi alun perin Folktingetin 70-luvun lopulla käymän kaksikielisyyskampanjan johdosta, mutta tärkeänä syynä on ollut myös yleisen koulutustason nousu. Ruotsin kielen arvostuksen on todettu korreloivan voimakkaan positiivisesti koulutustason kanssa ja mitä korkeammin koulutettuja kaksikielisen perheen vanhemmat ovat, sitä todennäköisemmin he valitsevat lapsilleen ruotsinkielisen päiväkodin ja koulun.
Koska suomi on valtakieli niillä alueilla, joilla valtaosa kaksikielisistä asuu ja koska vanhemmat näissä perheissä enimmäkseen puhuvat suomea keskenään, ruotsinkielisen koulun ja päiväkodin käyminen johtaa normaalisti siihen, että lapsen molemmat kielet kehittyvät suunnilleen yhtä hyviksi (ei siis siihen että koulukieli muodostuu selvästi vahvemmaksi, kuten yleensä tapahtuu, jos kaksikielinen lapsi käy koulunsa suomeksi; syyt ne kaksi mainitsemaani: perheen sisäinen kieli ja paikkakunnan valtakieli).

Kaksikielisten lasten suomea tukee hyvin oleellisella tavalla ala-asteen kolmannella luokalla alkava "pakkosuomi", joka ruotsikielisissä kouluissa on eriytetty kahteen eri ryhmään sen mukaan, osaavatko oppilaat valmiiksi suomea vai eivät. Niille jotka osaavat jo suomea äidinkielentasoisesti (Helsingin ala-asteilla noin kolme neljäsosaa) on ns. "Modersmålsinriktad finska", jossa tuntimäärä on sama kuin toisellakin ryhmällä, mutta sisältö on suomenkielisten koulujen äidinkielenopetuksen kaltainen. Suomenkielisissä kouluissa ei vastaavaa "äidinkielisuuntautunutta ruotsia" tietenkään ole, puhumattakaan siitä että se alkaisi jo kolmannelta luokalta. Tämä on tietysti hyvin olennainen lisäsyy, miksi kaksikieliset lapset useimmiten käyvät koulunsa ruotsiksi.

Kun ruotsi tuli vapaaehtoiseksi yo-kirjoituksissa, samoin kävi tietysti myös suomelle ruotsinkielisissä kouluissa, sillä kielilainsäädäntöhän edellyttää symmetrisyyttä. Monissa ruotsinkielisissä kouluissa suomen kirjoittaa edelleenkin 100% abeista, mutta tuon uudistuksen jälkeen useissa kouluissa osa ikäluokasta (enimmillään kai noin 20%, paitsi tietysti Ahvenanmaalla, jossa luku on 75%) on jättänyt suomen kirjoittamatta. Nämä ovat tietysti ruotsinkielisenemmistöisten alueiden kouluja, joissa suomea osataan huonommin ja kaksikielisten määrä on huomattavasti vähäisempi.

Eräs uhkakuva on tosiaan se, että jos toisen kotimaisen pakollisuus koulussa poistuu, se voi vaikuttaa kielteisesti suomen kielen asemaan niissä ruotsinkielisissä kouluissa, jotka sijaitsevat ruotsinkielisenemmistöisillä alueilla. Ruotsinkielisen väestön sisällä vaikuttavat osin aika voimakkaatkin jännitteet Pääkaupunkiseudun ja muiden voimakkaasti suomenkielisenemmistöisten alueiden keskimäärin paremmin koulutetun ja kasvavassa määrässä täysin kaksikielisen, yleisvaltakunnallisesti asennoituvan ns. "kultursvenskhetiä" edustavan väen (oma viiteryhmäni) ja ruotsinkielisenemmistöisten alueiden usein melko paikallispatrioottisen, keskimäärin huonommin koulutetun ja huonommin suomea puhuvan "bygdesvenskhet"-väen välillä vaikuttavat myös tähän kysymykseen.

Syynä tähän on tietenkin se, että ensiksi mainittu ryhmä ("kultursvenskit") painottaa voimakkaasti molempien kansalliskielien osaamisen tärkeyttä ja Suomea kaksikielisenä kansakuntana ja enimmäkseen on toisen kotimaisen pakollisuuden kannalla juuri niistä syistä, joita itsekin olen esittänyt. Erittäin hyvä esimerkki tästä linjasta muuten on Mia Björnberg-Enckell, joka väitteli kielikysymyksestä radiossa Ari Peltosen kanssa viime syksynä (täytyykin lisätä linkki tämän viestin loppuun).

"Bygdesvenskhetin" edustajien keskuudessa taas esiintyy edelleenkin jonkin verran haikailua jopa jonkinlaisen alueellisen itsehallinnon perään niille harvoille alueille, joilla ruotsi vielä on enemmistökielenä. Suurin osa heistä tosin tajuaa, että tuollainen linja ei saisi ikinä merkittävää kannatusta edes RKP:ssä tai Folktingetissä, Eduskunnasta nyt puhumattakaan, joten se on käytännössä jäänyt muutaman pilvilinnojen rakentajan yksityisajatteluksi. Jotkut ovat alueellisen itsehallinnon sijasta puhuneet sen puolesta, että ruotsinkielisten koulujen ja muiden instituutioiden autonomiaa suhteessa Suomen valtioon vahvistettaisiin, jolloin koulut voisivat aikaisempaa suuremmassa määrin päättää itse omista opetussuunnitelmistaan. Ajatuksella toisen kotimaisen pakollisuuden lakkauttamisesta vaikuttaa olevan enemmän kannatusta juuri "bygdesvenskhet"-linjan kannattajien keskuudessa, sillä monet heistä kokevat suomen kielen ja suomenkielisen kulttuurin itselleen selvästi vieraammiksi kuin "kultursvenskhetin" edustajat, joista suurin osa (etenkin tietysti täysin kaksikieliset) liikkuu suomenkielisessä ympäristössä kuin kala vedessä.

Ehkä kaikkein vahvin henkilökohtaisista motiiveistani on juuri se jonka mainitsit, Hippo: en halua olla myötävaikuttamassa siihen, että suomen- ja ruotsinkieliset alkaisivat uudelleen loitontua toisistaan. Pidän positiivisena kaikkea sitä, mikä vahvistaa kontaktipintaa kieliryhmien välillä, ja olennaisimpana tähän vaikuttavana tekijänä on tietenkin se, että niin moni kuin mahdollista osaa sekä suomea että ruotsia niin hyvin kuin mahdollista.

Sitä, miten tämä toteutuisi parhaiten, pidän lähinnä käytännön kysymyksenä.

EDIT: Laitan tuohon sen lupaamani linkin Ari "Paska" Peltosen ja Maria "Mia" Björnberg-Enckellin viime vuoden syyskuussa käymään kielikysymysväittelyyn: http://server1.radiohelsinki.fi/20080929_pakkoruotsispecial.mp3

Moni hurrivihaaja saa varmaan näppylöitä jo pelkästään Mian äänen kuulemisesta, mutta itsehän en tietenkään voi olla rakastamatta häntä...    

[Nanfung]

Ahvenanmaalaisnuorten taipumus lähteä jatko-opintoihin Ruotsiin (siis Manner-Suomen sijasta) on käsittääkseni suurempi nykyisin kuin niinä aikoina, jolloin suomi vielä oli pakollinen kieli. Suurin osa Ruotsissa opiskelevista ahvenanmaalaisista myös jää sinne.

Tämä on mielestäni hyvä asia, koska Ruotsiin muuttavien ahvenanmaalaisten jättämät aukot ovat manner-suomalaisten paikattavissa. Olettaisin, että monet mantereella asuvat suomalaiset olisivat enemmän kuin halukkaita palaamaan takaisin esi-isiensä synnyinsijoille.

[Turkulaine]

Tämä on mielestäni hyvä asia, koska Ruotsiin muuttavien ahvenanmaalaisten jättämät aukot ovat manner-suomalaisten paikattavissa. Olettaisin, että monet mantereella asuvat suomalaiset olisivat enemmän kuin halukkaita palaamaan takaisin esi-isiensä synnyinsijoille.

En tiennytkään että suomalaiset polveutuvat Ahvenanmaalta häädetystä suomenkielisestä väestöstä. Kaikkea sitä.

[Totuusko?]

Tässä myös asiaa ja vähän asian vierestäkin:

http://www.youtube.com/watch?v=687K-91Blrw


Tosiasia on se, että uusien sukupolviemme päättäjät tulevat muuttamaan pysyvästi ruotsinkielen asemaa Suomessa. Ei tarvitse kuin lukea suurten puolueiden nuorisojärjestöjen kannanottoja. He tulevat jatkossa päättämään kielilaista ja ruotsinkielen asemasta Suomessa. Tulevaisuus näyttää hyvinkin ruusuiselta tämän suhteen. Tosin, varmasti tullaan näkemään jatkossakin RKP:n tarjoamat 30 hopearahaa epätoivon hetkellä. Suomen kaksikielisyys on puhtaasti poliittinen linjaus.

Juha Janhunen (Finlandssvensk samling) on oikealla asialla vaatiessaan pakollisen ruotsinkielen opiskelun lakkauttamista kaikissa kouluasteissa. Samoin moni muukin suomenruotsalainen, mikä olikin itseasiassa aika yllättävää tietoa. Ilmeisesti kaikki suomenruotsalaiset eivät ole samanlaisia jääriä keskenään, vaikka kielen puolesta heillä yhteinen intressi löytyykin.

Villi arvaukseni:

Kun pakkoruotsista on päästy ja ruotsinkielen asema on normalisoitu vähemmistökieleksi, huomataan, että ruotsinkielen opiskelusta on tullutkin suositumpaa kuin ennen. Opiskelijat ovat motivoituneita ja oppimistulokset aivan toista luokkaa kuin nykyisellä "keppimetodilla". Tietysti opiskelijamäärät putoavat hieman, mutta hyötysuhde kasvaa reilusti. Saattaa jopa käydä niin, että ruotsinkielestä tulee aidosti haluttu kieli ja tämä jos mikä, on ruotsinkielen säilymiselle Suomessa tärkeää. Tämän seikan ovat ilmeisesti huomanneet myös ne lukuisat suomenruotsalaiset, jotka puoltavat Juha Janhusen näkemyksiä (tai Wiikin kts. linkki).

Ruotsinkielen kiinnostavuuden lisääminen ei saa kuitenkaan asettaa ketään epätasa-arvoiseen asemaan esimerkiksi opiskelukiintiöiden muodossa. "Porkkanan" tulee olla jotakin muuta kuin nykytyylin mukaiset alemmat pisterajat yliopistoihin.

[Nanfung]

En tiennytkään että suomalaiset polveutuvat Ahvenanmaalta häädetystä suomenkielisestä väestöstä. Kaikkea sitä.

Etkö todellakaan tiennyt sitä? No, nyt tiedät, jos se helpottaa!