Monikulttuurinen koulunkäynti

[Tuomas3]

Jos kaivat kotonasi nenää, ei se tarkoita, että teet sitä työhaastattelussa. Pidätkö nuoria ihan urpoina?

Yllättävää urpoutta ilmenee. Tuttuni, itsekin nuorehko (kolmekymppinen) haastatteli kesätöihin, asikaspalveluun, pyrkiviä nuoria. Hän valitsi monikymmenpäisestä joukosta ne pari, jotka a) tulivat paikalle sovittuun aikaan, b) ottivat pipon ja luurit päästään työhaastattelun alussa ja c) tervehtivät ja kertoivat nimensä.

Oppilaanohjauksessa siis riittää työsarkaa.

[Tuomas3]

Pitääkö kaikki venyttää äärimmilleen ja nähdä vain ongelma.

No joo, ei pidä. Tässä keskustelussa on ehkä taustalla joitain ääneenlausumattomia arvoja puolin ja toisin, jolloin homma lähtee helposti lapasesta. Minä olen tämmöinen konservatiivi. Ihannenuoreni on sellainen, jolla on Grimbergin Kansojen historia luettuna viimeistään 14-vuotiaana, ja muina harrasteina puutyöt, 400 metrin juoksu ja kahvakuulailu. Sellaisen nuoren tulevaisuuteen uskon ilman Angry Birdsejäkin.
Ja uskon myös, että nuorissa on reilusti enemmän urpoja nykyään kuin esim. 80-luvulla. Mutta enpä kinaa kanssasi enempää.

Aivan varmasti on. Kun miettii meidän yläasteemme, pieni koulu, kaikkia luokkia yhteensä niin en usko että siellä olisi ollut edes yhtä oppilasta joka alkaisi kiristellä raivariin saakka siitä että pitää ottaa lakki pois luokassa. Sellaista kaveria olisi pidetty liki mielisairaalaan tai ainakin tarkkikselle kuuluvana, ei tavalliseen kouluun. Muuten sen ajan mittapuulla pölhöjä oli, mutta mittapuu oli toinen kuin tänään. Tuomas todistaa itseään vastaan kertoessaan noista tilanteista, koska moiset olivat aivan olemattomissa aiemmin, niitä ei vain ollut yleisesti kouluissa. Tosin nuo tapaukset pyrittiin keräämään niille tarkkisluokille, mutta ei niitä luokkia ollut joka koulussa, meilläkin vain yksi koko hiton kaupungissa.

Näitä asioita veli Koskela ei voi mitata tuumastukilla. Mittapuu ei ole eri vaan kapinoinnin kohteet ovat toiset. Nuoret keksivät aina uuden kohteen. Tämän vuoksi esim. täysin vapaa kasvatus on todella heikoissa kantimissa, koska nuoret tarvitsevat turvallisia rajoja joita mahdollisesti rikkovat. Jos ensimmäinen kovan konfliktin raja tulee jossain ruiskuhuumeiden käytössä, niin perhe on pulassa.

Siinä maalaiskoulussa, jossa yläasteeni vietin, oli vähintäänkin yhtä paljon häiriöitä luokassa kuin vaikka Kontulan yläasteella. Sijaisten aikana oli täysi apinatarhameininki ja lisäksi uskonnon ja ruotsin tunneilla oli Helvetti irti. Matikan tunneilla "blondit" kiljuivat varmaan tajuu joo, kuten nykyäänkin. Sellaisten miesopettajien tunneilla oli täysi hiljaisuus, jossa iti pelko fyysisestä väkivallasta. Omastakin tukasta ja niskasta muutaman kerran napattiin (en kyllä uskaltanut sanoa vanhemmille, koska olisi kotona napattu uudestaan).

[Darvi]

Auktoriteettiongelmaiset pitää laittaa ruotuun jo lapsina, sillä aikuisena se ei enää onnistu.

Tarkoittaako tämä sekä niitä, jotka vastustavat auktoriteettia auktoriteetin vuoksi, että niitä, jotka kannattavat auktoriteettia  auktoriteetin vuoksi? Auktoriteetithan nykyisin käskevät olemaan hiljaa ja oppimaan uimaan. Elämä ei ole armeija.

[Kipling]

sortoa

Olen ensimmäisistä viesteistäsi lähtien toivomistani toivonut, ettet olisi ihan oikea opettaja. Pidän melko erikoisena ajatusta, että joku jaksaisi vetää valeidentiteettiä näin pitkään, mutta toisaalta, kahdesta erikoisesta vaihtoehdosta se on kuitenkin se vähemmän erikoinen.

Minusta Tuomas on tyypillinen opettaja 2000-luvulla. Liberaali, kaikkien kaveri. Kertoo oppilaille, että tärkeää ei ole vuosilukujen opiskelu, vaan asian ydin. Tuo välillä lehtiä kouluun ja osoittaa miten Nato-joukot pesevät PR:llä kasvojansa. Minua kiinnostaa onko Tuomas3:lla parta, silmälasit ja kulahtunut villapaita/flanellipaita ?

PS: Täällä on jo nimimerkit Tuomas, Tuomas2 ja Tuomas3... Haluan päättää tämän viestin Monty Python vitsiin:

Saarnaaja: Te olette kaikki yksilöitä

Yleisö: Me olemme kaikki yksilöitä !!!

Dissidentti yleisöstä: En minä ainakaan ole yksilö...

[Malla]

Jos kaivat kotonasi nenää, ei se tarkoita, että teet sitä työhaastattelussa. Pidätkö nuoria ihan urpoina?

Yllättävää urpoutta ilmenee. Tuttuni, itsekin nuorehko (kolmekymppinen) haastatteli kesätöihin, asikaspalveluun, pyrkiviä nuoria. Hän valitsi monikymmenpäisestä joukosta ne pari, jotka a) tulivat paikalle sovittuun aikaan, b) ottivat pipon ja luurit päästään työhaastattelun alussa ja c) tervehtivät ja kertoivat nimensä.

Oppilaanohjauksessa siis riittää työsarkaa.

Kyllä riittää. Kunpa olisi niitä päteviä ohjaajiakin. Ainakin muksun yläasteen opo oli niin kuutamolla kaikesta ("mie olen vasta tänne muuttanu, en mie voi tietää näistä teijän teteistä"), että oppilaat joutuivat neuvomaan häntä. No, onhan sekin ehkä opettavaista.

[Angelos]

Tuossa tapauksessa päähineen salliminen muslimille on todellakin typerää

Ajatteletko, että opettaja voisi kieltää muslimitytöltä huivin käytön?

En.

EDIT:

1. Audiovisuaalisesti (nettilukeminen vielä päälle) saa todennäköisesti enemmän ärsykkeitä kuin kirjasta. Riippuu myös mitä lukee ja mitä tekee netissä. Nettipelien pelaaminen kavereita vastaan skypen kera pakottaa monipuoliseen reflektointiin ja siinä oppii todella paljon kanssa ihmisten psykologisesta toiminnasta eri tilanteissa. Kirjan lukeminen netissä taas on sama asia kuin sen lukeminen painotuotteesta. Tulevaisuudessa audiovisuaalinen seuraaminen ja sen ymmärtäminen on merkittävämpää kuin proosan lukeminen, vaikka 95% äidinkielen opettajista olisi nyt eri mieltä.

Siitä todellakin saa enemmän ärsykkeitä kuin kirjasta, mutta se ei pakota läheskään samalla tavalla pitkäjänteiseen ajatteluun ja muistin hyväksikäyttöön. Audiovisuaalinen seuraaminen (oletan siis että tarkoitat tällä pääosin internetiä, sehän sisältää oikeastaan mm. elokuvat) on todellakin tärkeämpi median muoto kansalle keskimäärin, mutta se ei siitä huolimatta korvaa ajattelua, ja niille, jotka päätyvät akateemisiin tai korkeampiin työtehtäviin, kyvyllä ymmärtää laajaa tekstiä ja kyetä johdonmukaiseen ajatteluun on varmasti suurempi merkitys kuin kyvyllä pelata nettipelejä skypessä.

2. Osan niistä olisi syytä muuttua. Matikan älykkyystestien ei pitäisi mitata opitun muistamista vaan uusien ongelmien ratkaisua.

Jos olet lainkaan tehnyt tehnyt nykyisiä ÄO-testejä, niin tiedät hyvin että niiden matemaattiset osat mittaavat nimenomaan ongelmien ratkaisua. Tehtävät ovat usein mallia ''täydennä sarja'' tai ''päättele kahden edellisen kuvan perusteella, mikä on kolmas kuva.''

3. Olet ihan oikeassa tuossa yhteisöllisyys asiassa. Yhteisöllisyyden määrittely kuuluu myös nuorille ja yhteiskunta on häiriöitä täynnä niin kauan kunnes se taipuu muuttumaan yhteisöllisesti siten, että se kattaa kaikki sukupolvet. Aikaisemmin monissa yhteisöissä ei sallittu pojille pitkiä hiuksia, uuden sukupolven musiikin kuuntelemista, "vapaata" seksiä jne. Nuoret pistivät säpäleiksi vanhat arvot ja jyräsivät ne. Näin tulee nykyinenkin nuori kohortti tekemään. Se joko alistuu vanhan yhteisön pelisääntöihin tai luo uudet. Totalitäärisissä yhteiskunnissa alistuminen voi olla todennäköisempää, mutta meidän yhteiskunnassa murros lienee aika varma.

Kun päästään pois tuosta vallankumousromantiikasta, niin huomataan, että nuorison kapinallisuus ei ole mitenkään poistanut vanhoja arvoja, vaan vaikuttanut pääasiassa muotiin. Tällöinkin kyse on vain heidän kasvamisestaan vanhaksi eli siirtymisestä yhteiskunnan päättävälle paikalle.  Tällöinkin kyse oli politiikasta ja usein vasemmiston tarpeesta käydä vanhoja arvoja vastaan yhtä vanhoilla.

Opettaja on heikoilla, jos hän joutuu vahvistamaan auktoriteettiaan kurin ulkoisilla muodoilla. Se auktoriteetti riisutaan kuin keisarin uudet vaatteet. Kurinalaisuutta ei tietotyön yrityksissä vaadita vaan ryhmätyökykyä. Kaikki työpaikat eivät ole hierarkisia. Opettaja ei ole luokan herra ja hidalgo vaan palvelemassa siellä "asiakkaitaan"; se on ennemminkin puheenjohtaja ja keskustelun ohjaaja sekä uusien ideoiden antaja.

Jokaisessa ryhmässä on hierarkiansa, vaikka oma demokratiaa korostava yhteiskuntamme ei tätä hevin tunnustakaan. Työpaikalla on aina johtajansa, ja johtajien nenille hyppely johtaa aina seurauksiin. Mitä pikemmin oppilaat ymmärtävät tämän, sen parempi heille.

[Tuomas3]

Toisten flametuksestakin verkossa oppii runsaasti. Perustelu: Muistele lapsuuttasi, kun leikitte hippaa. Aluksi jäit kiinni, kun kiersit jotain rakennusta ja kiinniottaja vaihtoikin suuntaa. Opit pälyilemään ja olemaan valmiina vaihtamaan suuntaa. Tämän tapaisia psykologisia valmiuksia ja toisten ihmisten tuntemista oppii nettiräiskimisestä huomattavalla tehokkuudella. Pidä mieli avoinna ja mieti tarkasti, miten aivot oppivat eri asioista, vaikka se aluksi tuntuisi kuinka typerältä. Pelimaailma antaa turvallisia onnistumisen ja epäonnistumisen kokemuksia, jotka ovat yritysmaailmassa tärkeitä. Eikä tietenkään sosiaalista elämää pelkästään netissä opita, enkä niin väittänytkään. Vertasin nettiä ja kirjaa; ja enemmän sosiaalisuutta on netissä.

Jokin sai minut epäilemäät että et välttämättä tiedä mitä flametus eli flaming on joten.

Flaming, also known as bashing, is hostile and insulting interaction between Internet users, often involving the use of profanity. Flaming usually occurs in the social context of an Internet forum, Internet Relay Chat (IRC), Usenet, by e-mail, game servers such as Xbox Live or Playstation Network, and on video-sharing websites.
Deliberate flaming, as opposed to flaming as a result of emotional discussions, is carried out by individuals known as flamers, who are specifically motivated to incite flaming. These users specialize in flaming and target specific aspects of a controversial conversation, and are usually more subtle than their counterparts. Their counterparts are known as trolls who are less "professional" and write obvious and blunt remarks to incite a flame war, as opposed to the more subtle, yet precise flamers. Some websites even cater to flamers and trolls, by allowing them a free environment, such as Flame-Wars forum.
Many social researchers have investigated flaming, coming up with several different theories about the phenomenon. These include deindividuation and reduced awareness of other people's feelings (online disinhibition effect), conformance to perceived norms and miscommunication caused by the lack of social cues available in face-to-face communication.

Lapsuuteni on huono vertauskuva nykynuoriin, tai edes aikani nuoriin, joten jätän suuremmin muistelematta.
Hippaa leikkivät tarhaikäiset ja mahdollisesti alaluokkalaiset. Hippaa ei myöskään leikitä oppitunneilla, tai ainakaan sitä ei pitäisi leikkiä. Siinä ei opita keskustelua tai sosiaalisia taitoja, ainoastaan tehdään ero niiden välille jotka jatkavat kuola valuen rakennuksen kiertämistä ja niiden jotka oppivat kiinni jäämisensä seurauksena pälyilemään ympärilleen.
MMO:ssa oppii minäkeskeisyyttä ja fleimaamista, ellei tosiaan satu kuulumaan HC raiding kiltaan, mihin oppilaasi eivät tasan kuulu elleivät ole vähintään 17 vuotiaita. Räiskinnässä ei juuri sosiaalisia elementtejä ilmene ellei kuulu klaaniin, minkä jälkeen eteen tulevat jälleen ikärajat ja sosiaalisten sekä fräggäystaitojen tarve että sinut edes hyväksytään porukkaan.
Bottom line: Pelitys syö vähintään tunteja ja mitä siitä jää käteen? Ei yhtään mitään. Ei kavereita (päin vastoin, pelaajilla on usein vain pari hassua kaveria ja nekin epäsosiaalisia pelittäjiä), ei sosiaalisia taitoja (joidenkin kohdalla jo opitutkin taidot lähtee), ei mitään millä saisi duunia tai ruokaa pöytään. Lisäksi jos haet duuniin ja ilmotat WoWin hakkauksen harrastukseksesi sinua katsotaan säälien ja edellesi menevät välittömästi vähän huonomminkin koulussa pärjänneet mutta urheilua tms harrastuksia harjoittaneet hakijat.

Axel Cardanille: Olen tavannut muutaman kuvailemasi kaltaisen henkilön ja vaikka tietääkin mitä odottaa niin ensitapaaminen tuollaisen ihmisen kanssa vetää aina pakostakin hiljaiseksi. Viimeisimmän kohdalla nyt veti hiljaiseksi vähän monta muutakin kertaa mutta joo. Tarinaa on ja kaikki pahimmin sekaisin olleet ovat olleet aasialaistaustaisia. Suomalaiset tulevat tosin hyvänä kakkosena.

Meidän työpaikalla ei onneksi tarvitse katsoa päälle huutamista ja sen tapaista neuvottelua. Olen nähnyt sitäkin ihan liikaa. Itse olen vastannut huutajille (aikuisille, ei lapsille) mahdollisimman sarkastisesti. Nolaantumisen jälkeen huutaminen ei ole samalta henkilöltä kohdalleni osunut. Tämä toimii vain, jos on sana valmis tai aavistaa tilanteen ennalta, mistä joku huutaa. Nämä tietämäni huutajat eivät ole eläissään räiskineet verkossa.

Meillä vastapuoli on ulkomaalaisia jotka olettavat lähtökohtaisesti kauppakumppaniltaan käytöstapoja ja kohteliaisuutta. Näille huutava suomalainen on lapsellinen barbaari, mutta koska ulkomaalaisilta tosiaan löytyy niitä käytöstapoja nämä eivät sano tätä päin kapisen rakin tavoin räyhäävän suomalaisen naamaa, vaan kiittävät tarjouksesta ja vievät asiansa muualle. Tai jos kaupat on jo sovittu, suomalaisten huutoa katsellaan jonka jälkeen luetaan sopimusta ja tulevaisuudessa lisäkauppoja tuovat ystävyyssuhteet jäävät solmimatta.

Työhaastatteluun mennään eri mentaliteetilla kuin julkiseen laitokseen. Kyllä kaikki opot ja vanhemmat sen toivottavasti selittävät miksi. Ero tajutaan tavallisesti itsekin. Jos kaivat kotonasi nenää, ei se tarkoita, että teet sitä työhaastattelussa. Pidätkö nuoria ihan urpoina?

Nähtyäni tilaajan myyntineuvotteluihin shortseissa ilmestyneen nuoren insinöörin, kyllä. Kaikilla muilla oli puvut päällä.

Luulin flametuksen olevan räiskintää (liekinheitin yms)  .

En tarkoittanut että hippaa pitäisi leikkiä aina vaan tarkoitin, että yhden kehittämistavan tilalle pitää ottaa uusia. Pelit ovat hyvää treenausta. Ei tietenkään siihen saa käyttää kaikkea aikaa, kuten ei muuhunkaan. Sosiaalisuuden harjoittelu tarvitsee puolestaan ihan live-treenausta. Minkä tahansa asian harrastaminen sekoiluun asti on huono homma tasapainoiselle elämälle. En siis väitä missään tapauksessa, että pelaaminen olisi kaikki kaikessa vaan että se on hyvä juttu monien muiden asioiden joukossa.

Kun työpaikalle valitaan porukkaa, niin osaamisen lisäksi halutaan hyviä tyyppejä. Luonnollisesti valitset kaltaisiasi ja työympäristöön sopivia, kuten minäkin. Jos on harrastuksista kiinni, kenet valitsen, niin taitaa golf ja tennis jäädä kauaksi. Plussaa saa mm. futiksesta ja video/tietokonepeleistä. Niitä harrastan itse ja opetustyössä niiden tuntemisesta on enemmän hyötyä kuin golfaamisesta. Jos valitsisin myyntineuvottelijoita, niin asia olisi toinen; ja varmaan itsekin harrastaisin golfia.

Älä nyt tuomitse kaikkia nuoria yhden pällin perusteella. Ulkomaankaupan - jota insinöörit todennäköisesti tekevät - alalla asiaankuuluva pukeutuminen on ykkösjuttuja. Se on selvä.

[Tuomas3]

sortoa

Olen ensimmäisistä viesteistäsi lähtien toivomistani toivonut, ettet olisi ihan oikea opettaja. Pidän melko erikoisena ajatusta, että joku jaksaisi vetää valeidentiteettiä näin pitkään, mutta toisaalta, kahdesta erikoisesta vaihtoehdosta se on kuitenkin se vähemmän erikoinen.

Minusta Tuomas on tyypillinen opettaja 2000-luvulla. Liberaali, kaikkien kaveri. Kertoo oppilaille, että tärkeää ei ole vuosilukujen opiskelu, vaan asian ydin. Tuo välillä lehtiä kouluun ja osoittaa miten Nato-joukot pesevät PR:llä kasvojansa. Minua kiinnostaa onko Tuomas3:lla parta, silmälasit ja kulahtunut villapaita/flanellipaita ?

PS: Täällä on jo nimimerkit Tuomas, Tuomas2 ja Tuomas3... Haluan päättää tämän viestin Monty Python vitsiin:

Saarnaaja: Te olette kaikki yksilöitä

Yleisö: Me olemme kaikki yksilöitä !!!

Dissidentti yleisöstä: En minä ainakaan ole yksilö...

Suurin osa työkavereista äänestää vihreitä tai kokkareita ja he pitävät minua konservatiivina. Olen aikoinani pitänyt itseäni liberaalina, mutta nykyään kun pitäisi hyväksyä suunnilleen kaikki: antaa pikkupoikia homoille adoptoitavaksi jne. Silmälasit ja parta on  , mutta villaa on päällä vain talvisin.

Mikä on tärkeää peruskoulussa opiskelussa: Jokainen oppii tavallaan. Kokonaisuuksien hallinta. Uuden löytäminen. Opiskelun mielekkyys=motivaatio. Kritiikkiin kannustaminen. Taitojen kehittäminen. Toisten huomioon ottaminen. Historiassa numerot (tarkat vuosiluvut) eivät ole tärkeitä vaan tapahtumien syyt ja seuraukset (valtakunnan ops).

Lehtiä tuodaan kaikissa kouluissa oppilaille luettavaksi. Ovat oppineet varmasti myös NATOfani Hesarista mainitsemasi, kun opetan, ettei lehdistä luettua kannata uskoa totuutena.

[yxtoine humanisti]

[...] Z. Baumanin teoksessa Identiteetti käsittelellään aihetta [identiteetin rakentumiseen kohdistuvia sortavia pakkokeinoja] moniulotteisemmin.

Tarkoitatko Stuart Hallin teosta?

Toki Baumaniltakin voi löytyä aiheeseen liittyviä pohdintoja, vaikkapa teoksessa Postmodernin lumo.

[Tuomas3]

Tuossa tapauksessa päähineen salliminen muslimille on todellakin typerää

Ajatteletko, että opettaja voisi kieltää muslimitytöltä huivin käytön?

En.

EDIT:

1. Audiovisuaalisesti (nettilukeminen vielä päälle) saa todennäköisesti enemmän ärsykkeitä kuin kirjasta. Riippuu myös mitä lukee ja mitä tekee netissä. Nettipelien pelaaminen kavereita vastaan skypen kera pakottaa monipuoliseen reflektointiin ja siinä oppii todella paljon kanssa ihmisten psykologisesta toiminnasta eri tilanteissa. Kirjan lukeminen netissä taas on sama asia kuin sen lukeminen painotuotteesta. Tulevaisuudessa audiovisuaalinen seuraaminen ja sen ymmärtäminen on merkittävämpää kuin proosan lukeminen, vaikka 95% äidinkielen opettajista olisi nyt eri mieltä.

Siitä todellakin saa enemmän ärsykkeitä kuin kirjasta, mutta se ei pakota läheskään samalla tavalla pitkäjänteiseen ajatteluun ja muistin hyväksikäyttöön. Audiovisuaalinen seuraaminen (oletan siis että tarkoitat tällä pääosin internetiä, sehän sisältää oikeastaan mm. elokuvat) on todellakin tärkeämpi median muoto kansalle keskimäärin, mutta se ei siitä huolimatta korvaa ajattelua, ja niille, jotka päätyvät akateemisiin tai korkeampiin työtehtäviin, kyvyllä ymmärtää laajaa tekstiä ja kyetä johdonmukaiseen ajatteluun on varmasti suurempi merkitys kuin kyvyllä pelata nettipelejä skypessä.

2. Osan niistä olisi syytä muuttua. Matikan älykkyystestien ei pitäisi mitata opitun muistamista vaan uusien ongelmien ratkaisua.

Jos olet lainkaan tehnyt tehnyt nykyisiä ÄO-testejä, niin tiedät hyvin että niiden matemaattiset osat mittaavat nimenomaan ongelmien ratkaisua. Tehtävät ovat usein mallia ''täydennä sarja'' tai ''päättele kahden edellisen kuvan perusteella, mikä on kolmas kuva.''

3. Olet ihan oikeassa tuossa yhteisöllisyys asiassa. Yhteisöllisyyden määrittely kuuluu myös nuorille ja yhteiskunta on häiriöitä täynnä niin kauan kunnes se taipuu muuttumaan yhteisöllisesti siten, että se kattaa kaikki sukupolvet. Aikaisemmin monissa yhteisöissä ei sallittu pojille pitkiä hiuksia, uuden sukupolven musiikin kuuntelemista, "vapaata" seksiä jne. Nuoret pistivät säpäleiksi vanhat arvot ja jyräsivät ne. Näin tulee nykyinenkin nuori kohortti tekemään. Se joko alistuu vanhan yhteisön pelisääntöihin tai luo uudet. Totalitäärisissä yhteiskunnissa alistuminen voi olla todennäköisempää, mutta meidän yhteiskunnassa murros lienee aika varma.

Kun päästään pois tuosta vallankumousromantiikasta, niin huomataan, että nuorison kapinallisuus ei ole mitenkään poistanut vanhoja arvoja, vaan vaikuttanut pääasiassa muotiin. Tällöinkin kyse on vain heidän kasvamisestaan vanhaksi eli siirtymisestä yhteiskunnan päättävälle paikalle.  Tällöinkin kyse oli politiikasta ja usein vasemmiston tarpeesta käydä vanhoja arvoja vastaan yhtä vanhoilla.

Opettaja on heikoilla, jos hän joutuu vahvistamaan auktoriteettiaan kurin ulkoisilla muodoilla. Se auktoriteetti riisutaan kuin keisarin uudet vaatteet. Kurinalaisuutta ei tietotyön yrityksissä vaadita vaan ryhmätyökykyä. Kaikki työpaikat eivät ole hierarkisia. Opettaja ei ole luokan herra ja hidalgo vaan palvelemassa siellä "asiakkaitaan"; se on ennemminkin puheenjohtaja ja keskustelun ohjaaja sekä uusien ideoiden antaja.

Jokaisessa ryhmässä on hierarkiansa, vaikka oma demokratiaa korostava yhteiskuntamme ei tätä hevin tunnustakaan. Työpaikalla on aina johtajansa, ja johtajien nenille hyppely johtaa aina seurauksiin. Mitä pikemmin oppilaat ymmärtävät tämän, sen parempi heille.

1. Tottahan tekstin ymmärtäminen on useissa hommissa tärkeää. En minä toisin väitäkään. Av-osaaminen on vain tulevaisuudessa yhtä tärkeää, kuten tietokoneen käyttäminen nyt. Ei tietenkään pääse useimpaan tietotyöhön, ellei hallitse tekstinselaustaitoja ja ymmärrä lukemaansa. Eikä pääse ilman tietokoneen käyttötaitojakaan. Nettipelit ovat pirun hyvä kehittämisväline monessakin asiassa.

2. Noi (Mensan) testit ovat tosiaan aikansa eläneitä, niissä on kyllä soveltavuutta vaativia osioita ja ok, ovat ne ihan hyviä. Vastaukset ovat kuitenkin ikään kuin valmiina. Olen ehkä hieman futuristinen, mutta testit eivät saisi enää olla vain yksinkertaisia pelejä, joissa keksitään valmiina olevat oikeat ratkaisut. Pisa:ssa olen nähnyt muutamia hyviä esimerkkejä aivan loistavista tehtävistä, joissa oikea vastaus voi tulla myös kokeen laatijalle uutena. Testeissä on aivan äärimmäisen tarkka salassapitovelvollisuus, mutta luulisi, että Jyväskylän yliopistossa niihin voi tutustua, kun allekirjoittaa paperit.

3. "Vallankumousromantikkona" näen myös kuinka kapinoidessa on päästy seuraavista ennen pakollisista arvoista/ajatuksista/perinteistä/yleisestä hyväksynnästä: Konservatiivinen kielenkäyttö. Seksi on tabu. Seksi vasta avioliitossa. Seksuaalisuuden eri muodot. Kirkossa käyminen. Jumalanpilkkatuomiot (saa nähdä tulevatko uudestaan muotiin). Niiaus. Naisten kotityöt. Sensuuri. Etiketit. Avioliitto ainoana perheinstituutiona... Mm. 60-luvun historiaan kun tutustut niin huomaat, että Jimi Hendrix ja muut vaikuttivat paljon muuhunkin kuin muotiin. Jopa sodat on lakkautettu tai niitä on ainakin vaikeutettu tämän tapaisella jatkuvalla kapinoinnilla. Elokuvista on tutuin on tietty Vietnamin sota.

4. Todellakaan kaikilla työpaikoilla ei ole hierarkiaa (mm. moni asiantuntijatyö). Vanhaan malliin opettajan on auktoriteettiaan edes nykyään mahdotonta pitää, koska kunnioitus täytyy tätä nykyä ansaita.

[Tuomas3]

[...] Z. Baumanin teoksessa Identiteetti käsittelellään aihetta [identiteetin rakentumiseen kohdistuvia sortavia pakkokeinoja] moniulotteisemmin.

Tarkoitatko Stuart Hallin teosta?

Toki Baumaniltakin voi löytyä aiheeseen liittyviä pohdintoja, vaikkapa teoksessa Postmodernin lumo.

Tarkoitin. Kiitoksia. Bauman käsittelee tismalleen samaa asiaa hyvin samalla tavalla, joten meni tutkijat sekaisin, vaikka aikani opuksen tentinkin.

[yxtoine humanisti]

[...]

Olen ensimmäisistä viesteistäsi lähtien toivomistani toivonut, ettet olisi ihan oikea opettaja.

Häh? Mistä moinen antipatia? (Onko Tuomas3 käyttänyt liian monta kertaa sanaa "konstruktionismi"? )

Kyllä minä ainakin toivon, että Tuomas3:n kaltaisia opettajia olisi enemmänkin. Sen vaikutelman perusteella, jonka itse olen hänen postauksistaan saanut, hän on juuri sen tyylisiä opettajia, jotka aikoinaan olivat lemppareitani. (Mutta, Bona, jos viittaat kurinpitoon, on todettava, että toisaalta minä, hiljaisena, kilttinä ja tunnollisena, tarvitsinkin ennemmin kannustusta kuin kurinpitoa. Painostavat, tiukat opettajat olivat tukehduttavia.)

Minusta Tuomas on [...] Liberaali, kaikkien kaveri. Kertoo oppilaille, että tärkeää ei ole vuosilukujen opiskelu, vaan asian ydin. Tuo välillä lehtiä kouluun ja osoittaa miten Nato-joukot pesevät PR:llä kasvojansa. Minua kiinnostaa onko Tuomas3:lla parta, silmälasit ja kulahtunut villapaita/flanellipaita ?

Heh. Sellainen fiilis kyllä lähtee. Bona kun tuossa jo mainitsikin fantasiat, niin kai me nyt, hyvä Tuomas3, saamme kuvitella sinulle sen kulahtaneen villapaidan. * *

[yxtoine humanisti]

Tarkoitatko Stuart Hallin teosta?

Tarkoitin. Kiitoksia. Bauman käsittelee tismalleen samaa asiaa hyvin samalla tavalla, joten meni tutkijat sekaisin, vaikka aikani opuksen tentinkin.

Noh, nimet eivät ole niin tärkeitä. Sisältö on. 

[Angelos]

3. "Vallankumousromantikkona" näen myös kuinka kapinoidessa on päästy seuraavista ennen pakollisista arvoista/ajatuksista/perinteistä/yleisestä hyväksynnästä: Konservatiivinen kielenkäyttö. Seksi on tabu. Seksi vasta avioliitossa. Seksuaalisuuden eri muodot. Kirkossa käyminen. Jumalanpilkkatuomiot (saa nähdä tulevatko uudestaan muotiin). Niiaus. Naisten kotityöt. Sensuuri. Etiketit. Avioliitto ainoana perheinstituutiona... Mm. 60-luvun historiaan kun tutustut niin huomaat, että Jimi Hendrix ja muut vaikuttivat paljon muuhunkin kuin muotiin. Jopa sodat on lakkautettu tai niitä on ainakin vaikeutettu tämän tapaisella jatkuvalla kapinoinnilla. Elokuvista on tutuin on tietty Vietnamin sota.

Kaikki osa kommunistien kulttuuritaistelua, eikä mitään nuorison urheaa kapinaliikettä. Ennen kaikkea älymystö toimi 1960-luvulla vasemmistolaisten aatteiden pohjalta, joita NL ajoi eteenpäin. Ilman ulkoista tukea tai ideologian vaikutusta, joista Frankfurtin koulukunnan kaltaiset ryhmät syntyivät, ei mitään tuollaista muutosta olisi tapahtunut. vasemmistolainen älymystö oli vain työkalu kommunisteille, ja kommunistien menetettyä uskottavuutensa NL:n kaaduttua vasemmiston vaikutusvalta alkoi hitaan rappeutumisen.
Hendrix vaikutti pelkästään muotiin ja kuoli vailla sen kummempaa vaikutusta. Marx oli vaikuttaja, Gramsci oli vaikuttaja, Hendrix oli hyvä kitaristi. Se, että hänen musiikistaan pidettiin, ei tee hänestä vaikuttajaa: ei kukaan välitä muusikoiden mielipiteistä tai anna heidän vaikuttaa omaan maailmankatsomukseena. Paremminkin hän oli aatteen tuote, ei sen luoja. Sodat taas eivät ole mainittavasti vähentyneet, ja suurvaltasodat estää ydinasepelote, ei pasifismi. Nykyinen politiikka ei eroa muinaisesta mitenkään poikkeuksellisella tavalla, sillä ihmisluonto tai inhimilliset halut ja pelot eivät ole muuttuneet.

4. Todellakaan kaikilla työpaikoilla ei ole hierarkiaa (mm. moni asiantuntijatyö). Vanhaan malliin opettajan on auktoriteettiaan edes nykyään mahdotonta pitää, koska kunnioitus täytyy tätä nykyä ansaita.

Kaikissa ihmisryhmissä on arvojärjestyksensä. Sen epämuodollisuus tai äänenlausumattomuus ei poista sitä.

[Tuomas3]

Luonnollisesti valitset kaltaisiasi ja työympäristöön sopivia, kuten minäkin. Jos on harrastuksista kiinni, kenet valitsen, niin taitaa golf ja tennis jäädä kauaksi. Plussaa saa mm. futiksesta ja video/tietokonepeleistä. Niitä harrastan itse ja opetustyössä niiden tuntemisesta on enemmän hyötyä kuin golfaamisesta.

Nyt olet jo rehtorikin?

Itse asiassa johtokunta päättää nimityksistä. Rehtori tekee esityksen. Rehtori on usein yksi haastattelijoista, mutta en ole reksi.

Alkaa pikkasen mennä taas aiheen vierestä (monikulttuurinen koulunkäynti).

[Tuomas3]

3. "Vallankumousromantikkona" näen myös kuinka kapinoidessa on päästy seuraavista ennen pakollisista arvoista/ajatuksista/perinteistä/yleisestä hyväksynnästä: Konservatiivinen kielenkäyttö. Seksi on tabu. Seksi vasta avioliitossa. Seksuaalisuuden eri muodot. Kirkossa käyminen. Jumalanpilkkatuomiot (saa nähdä tulevatko uudestaan muotiin). Niiaus. Naisten kotityöt. Sensuuri. Etiketit. Avioliitto ainoana perheinstituutiona... Mm. 60-luvun historiaan kun tutustut niin huomaat, että Jimi Hendrix ja muut vaikuttivat paljon muuhunkin kuin muotiin. Jopa sodat on lakkautettu tai niitä on ainakin vaikeutettu tämän tapaisella jatkuvalla kapinoinnilla. Elokuvista on tutuin on tietty Vietnamin sota.

Kaikki osa kommunistien kulttuuritaistelua, eikä mitään nuorison urheaa kapinaliikettä. Ennen kaikkea älymystö toimi 1960-luvulla vasemmistolaisten aatteiden pohjalta, joita NL ajoi eteenpäin. Ilman ulkoista tukea tai ideologian vaikutusta, joista Frankfurtin koulukunnan kaltaiset ryhmät syntyivät, ei mitään tuollaista muutosta olisi tapahtunut. vasemmistolainen älymystö oli vain työkalu kommunisteille, ja kommunistien menetettyä uskottavuutensa NL:n kaaduttua vasemmiston vaikutusvalta alkoi hitaan rappeutumisen.
Hendrix vaikutti pelkästään muotiin ja kuoli vailla sen kummempaa vaikutusta. Marx oli vaikuttaja, Gramsci oli vaikuttaja, Hendrix oli hyvä kitaristi. Se, että hänen musiikistaan pidettiin, ei tee hänestä vaikuttajaa: ei kukaan välitä muusikoiden mielipiteistä tai anna heidän vaikuttaa omaan maailmankatsomukseena. Paremminkin hän oli aatteen tuote, ei sen luoja. Sodat taas eivät ole mainittavasti vähentyneet, ja suurvaltasodat estää ydinasepelote, ei pasifismi. Nykyinen politiikka ei eroa muinaisesta mitenkään poikkeuksellisella tavalla, sillä ihmisluonto tai inhimilliset halut ja pelot eivät ole muuttuneet.

4. Todellakaan kaikilla työpaikoilla ei ole hierarkiaa (mm. moni asiantuntijatyö). Vanhaan malliin opettajan on auktoriteettiaan edes nykyään mahdotonta pitää, koska kunnioitus täytyy tätä nykyä ansaita.

Kaikissa ihmisryhmissä on arvojärjestyksensä. Sen epämuodollisuus tai äänenlausumattomuus ei poista sitä.

Muusikkojen vaikutuksesta: Itseeni vaikutti nuorena Leskisen Juice, joka laittoi ajattelemaan ympäröivää maailmaa kriittisesti. Pidin siitä kuinka tosiaan aivan kaikkea kritiseerattiin ja useimmiten siinä oli joku järki mukana. Leskinen ei ollut oikealla, eikä vasemmalla ja arvosteli kaikkia vallanpitäjiä kirkkoa myöten. Eiköhän moni muukin ole ollut vaikutuksille altis.

Jos kaikki mainitut asiat olivat osa kommunistien valtataistelua, niin siitä suuri kiitos kommunisteille. Harvallapa täälläkään on halua alleviivattuun suuntaan, paitsi ehkä yhteen niistä. Oletko kommunisti vai miksi kehut niitä noin kovasti?

Epävirallinen arvojärjestys voi olla, mutta et kai omaakaan lastasi kasvata sen pohjalle. En minäkään tee näin oppilailleni. Jos hierarkia syntyy, niin mielellään mahdollisimman korkealle, eikä alistuvaan rooliin.

[Angelos]

3. "Vallankumousromantikkona" näen myös kuinka kapinoidessa on päästy seuraavista ennen pakollisista arvoista/ajatuksista/perinteistä/yleisestä hyväksynnästä: Konservatiivinen kielenkäyttö. Seksi on tabu. Seksi vasta avioliitossa. Seksuaalisuuden eri muodot. Kirkossa käyminen. Jumalanpilkkatuomiot (saa nähdä tulevatko uudestaan muotiin). Niiaus. Naisten kotityöt. Sensuuri. Etiketit. Avioliitto ainoana perheinstituutiona... Mm. 60-luvun historiaan kun tutustut niin huomaat, että Jimi Hendrix ja muut vaikuttivat paljon muuhunkin kuin muotiin. Jopa sodat on lakkautettu tai niitä on ainakin vaikeutettu tämän tapaisella jatkuvalla kapinoinnilla. Elokuvista on tutuin on tietty Vietnamin sota.

Kaikki osa kommunistien kulttuuritaistelua, eikä mitään nuorison urheaa kapinaliikettä. Ennen kaikkea älymystö toimi 1960-luvulla vasemmistolaisten aatteiden pohjalta, joita NL ajoi eteenpäin. Ilman ulkoista tukea tai ideologian vaikutusta, joista Frankfurtin koulukunnan kaltaiset ryhmät syntyivät, ei mitään tuollaista muutosta olisi tapahtunut. vasemmistolainen älymystö oli vain työkalu kommunisteille, ja kommunistien menetettyä uskottavuutensa NL:n kaaduttua vasemmiston vaikutusvalta alkoi hitaan rappeutumisen.
Hendrix vaikutti pelkästään muotiin ja kuoli vailla sen kummempaa vaikutusta. Marx oli vaikuttaja, Gramsci oli vaikuttaja, Hendrix oli hyvä kitaristi. Se, että hänen musiikistaan pidettiin, ei tee hänestä vaikuttajaa: ei kukaan välitä muusikoiden mielipiteistä tai anna heidän vaikuttaa omaan maailmankatsomukseena. Paremminkin hän oli aatteen tuote, ei sen luoja. Sodat taas eivät ole mainittavasti vähentyneet, ja suurvaltasodat estää ydinasepelote, ei pasifismi. Nykyinen politiikka ei eroa muinaisesta mitenkään poikkeuksellisella tavalla, sillä ihmisluonto tai inhimilliset halut ja pelot eivät ole muuttuneet.

4. Todellakaan kaikilla työpaikoilla ei ole hierarkiaa (mm. moni asiantuntijatyö). Vanhaan malliin opettajan on auktoriteettiaan edes nykyään mahdotonta pitää, koska kunnioitus täytyy tätä nykyä ansaita.

Kaikissa ihmisryhmissä on arvojärjestyksensä. Sen epämuodollisuus tai äänenlausumattomuus ei poista sitä.

Muusikkojen vaikutuksesta: Itseeni vaikutti nuorena Leskisen Juice, joka laittoi ajattelemaan ympäröivää maailmaa kriittisesti. Pidin siitä kuinka tosiaan aivan kaikkea kritiseerattiin ja useimmiten siinä oli joku järki mukana. Leskinen ei ollut oikealla, eikä vasemmalla ja arvosteli kaikkia vallanpitäjiä kirkkoa myöten. Eiköhän moni muukin ole ollut vaikutuksille altis.

Jos kaikki mainitut asiat olivat osa kommunistien valtataistelua, niin siitä suuri kiitos kommunisteille. Harvallapa täälläkään on halua alleviivattuun suuntaan, paitsi ehkä yhteen niistä. Oletko kommunisti vai miksi kehut niitä noin kovasti?

Epävirallinen arvojärjestys voi olla, mutta et kai omaakaan lastasi kasvata sen pohjalle. En minäkään tee näin oppilailleni. Jos hierarkia syntyy, niin mielellään mahdollisimman korkealle, eikä alistuvaan rooliin.

Olit todennäköisesti jo valmiiksi kriittinen, ja Juice tällöin vain sopi maailmankuvaasi. Aika harva alkaa mitään ideologiaa musiikin pohjalta rakentamaan.

Kommunistit olivat kaikissa tavalla tai toisella takapiruna. Perhekäsityksen hajottaminen, sukupuoliroolien muuttaminen, uskonnollisuuden hävittäminen yms. yleisten yhteiskuntanormien muokkaaminen oli heidän tärkeimpiä päämääriään, tapa tuhota ''porvarillinen'' yhteiskunta. Epäilemättä toteutus länsimaissa jäi muille ryhmille, ja näiden muutosten tärkeimmistä kannattajista suurin osa ei ollut kommunisteja. Kommunistit kuitenkin potkaisivat kiven liikkeelle, ja kaikki muutokset osuivat heidän tavoitteisiinsa.
Kuten varmasti osaat päätellä, emme jaa samoja käsityksiä kyseisten muutosten suotavuudesta. Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi 1920- ja 30-lukujen Suomen kulttuuria huomattavasti kovempana, vahvempana ja itsevarmempana kuin nykyistä pehmohumanismia.

On täysin eri asia ottaa oma paikkansa kuin kuvitella itseään pikkukuninkaaksi. Kukkoilu johtaa vain hierarkian pohjalle hävittyjen ja harkitsemattomasti aloitettujen valtataistelujen kautta, sillä useimmissa ryhmissä on jo valmiiksi oma hierarkiansa, jonka huipulle ei pääse pelkällä omalla julistuksella. Johtoasema on tapana ansaita tavalla tai toisella, ja useimmiten se perustuu johonkin - kykyyn, suhteisiin tai voimaan, mutta asenteeseen vain pikkulasten keskuudessa. Jos et usko, voit kokeilla ryhtyä avoimesti pomottamaan opettajanhuonettasi ja seuraamaan, mitä tapahtuu. Valta on eri asia kuin ylimielisyys, eikä esittäminen tai liika yrittäminen vaikuta kuin kaikkein heikoimpiin.

[yxtoine humanisti]

Marx oli vaikuttaja, Gramsci oli vaikuttaja, Hendrix oli hyvä kitaristi. Se, että hänen musiikistaan pidettiin, ei tee hänestä vaikuttajaa: ei kukaan välitä muusikoiden mielipiteistä tai anna heidän vaikuttaa omaan maailmankatsomukseena.

Tämä ilmaisee niin rajoittunutta ja lokeroitua käsitystä siitä, mitä on "vaikuttaminen", etten edes tiedä, mistä aloittaa. 

(En aloita mistään. Tuikkaan vain pari kommenttia tähän väliin. )

Paremminkin hän [Hendrix] oli aatteen tuote, ei sen luoja.

Kyllä. Mutta samaa voitaisiin sanoa kenestä tahansa yhteiskuntakriitikosta tai -filosofista. Henkilöistä Lönnrotista Hitleriin on todettu: "jos ei hän, niin joku muu". (Jopa Michel Foucalt olisi varmasti korvattu jollakulla toisella.) Jokainen aate on tietyn, aikaansa ja paikkaansa sidotun, kehityskulun seuraus, jolloin myös jokainen vaikuttaja on aikakautensa "tuote". Näen ihmisen niin läpikotaisin kollektiivisena olentona, etten osaa ymmärtää häntä minkään "uniikin" luojana, korkeintaan kollektiivitietoisuudessa syntyneiden oivallusten synnyttäjänä. - Ja tässä synnytysprosessissa arvostan enemmän muusikkoa kuin teoreetikkoa.

Mutta ehkäpä tämä tällainen menee pilkunnyppimiseksi.

Väitteitäsi on vaikeaa kommentoida, koska vedät mutkat niin suoriksi, ettei kurveissa voi tehdä juuri muuta kuin pidellä hatustaan kiinni.  Vahvoja ja selkeitä mielipiteitä on toki kiinnostavaa lukea. Voimakas pelkistäminen antaa silti ymmärtää, että haluat mieluummin vain kertoa kantasi kuin keskustella niistä. Että siinä mielessä en tiedä, kannattaako tässä "saivarrella".

Kommunistit olivat kaikissa tavalla tai toisella takapiruna.

...Ja keskiajalla Euroopassa takapiruilivat "kristityt". Tästä huolimatta piirit synnyttivät oman vallankumouksensa. (Kenties vallankumouksen mahdollisuus on sisäänrakennettuna jokaiseen ideologiaan ja uskomusjärjestelmään.)

Perhekäsityksen hajottaminen, sukupuoliroolien muuttaminen, uskonnollisuuden hävittäminen yms. yleisten yhteiskuntanormien muokkaaminen oli heidän tärkeimpiä päämääriään, tapa tuhota ''porvarillinen'' yhteiskunta.

En ymmärrä, mitä vikaa on yleisten yhteiskuntanormien muokkaamisessa. Sitähän tapahtuu joka tapauksessa. Se tietysti on huono homma, mikäli normit muokkautuvat liian nopeasti ja pakolla (kuten multikultissa).

"Porvarillinen" yhteiskunta on sitkeä, pitää rutiineista, ahkeruudesta ja kurinalaisuudesta. Siinä on paljon hyvää. Mutta myös huonot puolet ovat merkittävät: ihmisarvon kiinteä liittäminen tuottavuuteen ja "kunniallisuuteen", ankaruus ja vaativaisuus, suvaitsemattomuus ja kovan kuoren suosiminen pehmeän sisällön kustannuksella. Käsittääkseni porvarillisuudesta on haluttu "tuhota" se luonto, joka tukahduttaa muunlaisen elinvoiman, kuin kurinpitoon ja taloudelliseen tuottavuuteen perustuvan.

Uskonnollisuuden hävittämisestä ei tarvitse olla huolissaan. Ihminen on Homo religiosus.

Kuten varmasti osaat päätellä, emme jaa samoja käsityksiä kyseisten muutosten suotavuudesta.

Kaikki epäsuotuisat muutokset tuskin johtuvat "kommunistien liikkeelle potkaisemasta kivestä". Muutos ahtaassa, "porvarillisessa" yhteiskuntajärjestyksessä oli edistystä - vaikka kehitys olisikin sittemmin jatkanut kulkuaan kyseenalaisiin suuntiin. Tarkoitan sanoa, ettei tässä mielestäni voida valita vain "porvarillisuuden" ja "kommunismin" väliltä.

Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi 1920- ja 30-lukujen Suomen kulttuuria huomattavasti kovempana, vahvempana ja itsevarmempana kuin nykyistä pehmohumanismia.

Mikäli et ole elänyt 20- ja 30-lukujen Suomessa, tämä ei voi olla henkilökohtainen näkemyksesi. Vertailet tässä ainoastaan mielikuvatodellisuuksia. Haluaisinpa tietää, olisitko yhä samaa mieltä, jos olisit ollut nainen 1930-luvun Suomessa.

Pehmohumanismi on toki pyllystä siellä, minne se ei kuulu, kuten maahanmuuttopolitiikassa.

[Angelos]

Marx oli vaikuttaja, Gramsci oli vaikuttaja, Hendrix oli hyvä kitaristi. Se, että hänen musiikistaan pidettiin, ei tee hänestä vaikuttajaa: ei kukaan välitä muusikoiden mielipiteistä tai anna heidän vaikuttaa omaan maailmankatsomukseena.

Tämä ilmaisee niin rajoittunutta ja lokeroitua käsitystä siitä, mitä on "vaikuttaminen", etten edes tiedä, mistä aloittaa. 

Päinvastoin. En kiistä, etteikö vaikka kitaristikin voisi vaikuttaa: pääosin häntä kuitenkin vain kuunnellaan musiikin takia. Älymystöä taas on tapana pitää enemmän tai vähemmän asaintuntevina omilla aloillaan, ja he vaikuttavat vielä keskeisesti koulutukseen.

Paremminkin hän [Hendrix] oli aatteen tuote, ei sen luoja.

Kyllä. Mutta samaa voitaisiin sanoa kenestä tahansa yhteiskuntakriitikosta tai -filosofista. Henkilöistä Lönnrotista Hitleriin on todettu: "jos ei hän, niin joku muu". (Jopa Michel Foucalt olisi varmasti korvattu jollakulla toisella.) Jokainen aate on tietyn, aikaansa ja paikkaansa sidotun, kehityskulun seuraus, jolloin myös jokainen vaikuttaja on aikakautensa "tuote". Näen ihmisen niin läpikotaisin kollektiivisena olentona, etten osaa ymmärtää häntä minkään "uniikin" luojana, korkeintaan kollektiivitietoisuudessa syntyneiden oivallusten synnyttäjänä. - Ja tässä synnytysprosessissa arvostan enemmän muusikkoa kuin teoreetikkoa.

Itse kuulun lähemmäs suurmieskoulukunnan historiaa, vaikka yleisillä kehityssuunnilla onkin oma osuutensa historiassa. Historian alistaminen pelkäksi kohtalonomaiseksi, yleiseksi kehitykseksi vie siitä kokonaan pois sattuman ja yksilöiden vaikutuksen, mikä on järjetöntä. Ilman Caesaria Rooman tasavalta ei välttämättä olisi romahtanut, ja Ilman Augustusta se ei varmasti olisi muuttunut prinsipaatin kaltaiseksi. Ilman Platonia ei olisi ollut kristinuskoa, ja ilman Hegeliä 1900-luvun historia olisi täysin toisenlainen. Ilman Napoleonia Saksa tuskin olisi yhtenäinen ja feodalismin jäänteet olisivat eläneet paljon kauemmin.

Perhekäsityksen hajottaminen, sukupuoliroolien muuttaminen, uskonnollisuuden hävittäminen yms. yleisten yhteiskuntanormien muokkaaminen oli heidän tärkeimpiä päämääriään, tapa tuhota ''porvarillinen'' yhteiskunta.

En ymmärrä, mitä vikaa on yleisten yhteiskuntanormien muokkaamisessa. Sitähän tapahtuu joka tapauksessa. Se tietysti on huono homma, mikäli normit muokkautuvat liian nopeasti ja pakolla (kuten multikultissa).

Muutos itsessään ei ole vahingollista, vaan sitä pitää arvioida sen tulosten kautta. Euroopassa nuo ovat johtaneet kansallisen yhtenäisyyden heikkenemiseen, työkyvyn laskuun, päämäärättömyyteen sekä ruumiilliseen ja henkiseen heikkenemiseen. Kaikki vaikuttavat kielteisesti kansakunnan voimavaroihin, vaikka lisäisivätkin mukavuudentunnetta.

"Porvarillinen" yhteiskunta on sitkeä, pitää rutiineista, ahkeruudesta ja kurinalaisuudesta. Siinä on paljon hyvää. Mutta myös huonot puolet ovat merkittävät: ihmisarvon kiinteä liittäminen tuottavuuteen ja "kunniallisuuteen", ankaruus ja vaativaisuus, suvaitsemattomuus ja kovan kuoren suosiminen pehmeän sisällön kustannuksella. Käsittääkseni porvarillisuudesta on haluttu "tuhota" se luonto, joka tukahduttaa muunlaisen elinvoiman, kuin kurinpitoon ja taloudelliseen tuottavuuteen perustuvan.

Viittasin porvarillisuudella marxilaisten viholliskuviin. Itse en pidä sitä edes mielekkäänä määritelmänä.

Kuten varmasti osaat päätellä, emme jaa samoja käsityksiä kyseisten muutosten suotavuudesta.

Kaikki epäsuotuisat muutokset tuskin johtuvat "kommunistien liikkeelle potkaisemasta kivestä". Muutos ahtaassa, "porvarillisessa" yhteiskuntajärjestyksessä oli edistystä - vaikka kehitys olisikin sittemmin jatkanut kulkuaan kyseenalaisiin suuntiin. Tarkoitan sanoa, ettei tässä mielestäni voida valita vain "porvarillisuuden" ja "kommunismin" väliltä.

Ihan mielenkiinnosta, hahmotatko yhteiskuntajärjestelmät kommunismin ja porvarillisuuden väliin asettuvalla janalla?

Henkilökohtaisesti pidän esimerkiksi 1920- ja 30-lukujen Suomen kulttuuria huomattavasti kovempana, vahvempana ja itsevarmempana kuin nykyistä pehmohumanismia.

Mikäli et ole elänyt 20- ja 30-lukujen Suomessa, tämä ei voi olla henkilökohtainen näkemyksesi. Vertailet tässä ainoastaan mielikuvatodellisuuksia. Haluaisinpa tietää, olisitko yhä samaa mieltä, jos olisit ollut nainen 1930-luvun Suomessa.

Tietenkin mukana on jonkin verran idealisointia. Kulttuurina se oli kuitenkin selkeästi vahvempi: tuskin itsekään uskot, että nykyinen Suomi kestäisi kymmeniätuhansia henkiä nielevän sodan paremmin. Onnellisuus taas on itseisarvo vain englantilaisille.

[Tuomas3]

Angelos: Muutos itsessään ei ole vahingollista, vaan sitä pitää arvioida sen tulosten kautta. Euroopassa nuo ovat johtaneet kansallisen yhtenäisyyden heikkenemiseen, työkyvyn laskuun, päämäärättömyyteen sekä ruumiilliseen ja henkiseen heikkenemiseen. Kaikki vaikuttavat kielteisesti kansakunnan voimavaroihin, vaikka lisäisivätkin mukavuudentunnetta.

Paras tulos mitä voi olla on onnellisuuden ja mukavuuden tunteen kasvu. Tuo päämäärättömyys ja ruumiillinen sekä henkinen heikkeneminen on oman pääsi sisällä. Mitään tuollaista kollektiivia ei ole todellisuudessa olemassakaan.

Ilmeisesti täällä on yksi kärsimystä arvostava deterministi. Ihmiset elävät nautintoja varten. Työtä (mielellään nautinnollista) tehdään, jotta saataisiin lisää nautintoa ja enemmän vaihtoehtoja erilaisista nautinnoista. Vastustan omaan elämääni puritaaniuskontoja (lestat, jehovat, äärijuutalaiset, äärimuslimit, äärikristityt) koska ne pyrkivät tekemään elämästä vankilan; itse saavat puolestani tehdä mitä haluavat, kunhan eivät onnistu muuttamaan yhteiskuntaa, missä asun. Toisen pitävät sellaisesta turvallisuuden tunteesta, minä en. Työstä: Kalvinistit arvostavat työtä sen itsensä takia; ajatus on älytön, koska työllä pitää olla päämäärä. Oma missioni on elää mahdollisimman mukavasti ja yrittää saada myös muut tekemään niin. Elämä on sen verran lyhyt ja ainutkertainen, ettei sitä kannata hukata kärsimykseen, murehtimiseen ja suremiseen. Koska todennäköisesti tietoisuus päättyy lopullisesti kuolemaan, kannattaa viettää mahdollisimman mukava elämä. Se ei tietty onnistu helposti ilman vaivan näkemistä.

[Angelos]

Angelos: Muutos itsessään ei ole vahingollista, vaan sitä pitää arvioida sen tulosten kautta. Euroopassa nuo ovat johtaneet kansallisen yhtenäisyyden heikkenemiseen, työkyvyn laskuun, päämäärättömyyteen sekä ruumiilliseen ja henkiseen heikkenemiseen. Kaikki vaikuttavat kielteisesti kansakunnan voimavaroihin, vaikka lisäisivätkin mukavuudentunnetta.

Paras tulos mitä voi olla on onnellisuuden ja mukavuuden tunteen kasvu. Tuo päämäärättömyys ja ruumiillinen sekä henkinen heikkeneminen on oman pääsi sisällä. Mitään tuollaista kollektiivia ei ole todellisuudessa olemassakaan.

Ruumiillisella ja henkisellä heikkenemisellä viittasin ennen kaikkea laskevan keskimääräisen kunnon ja älyllisen laiskuuden aiheuttamaan heikkenemiseen. Tuskin itsekään kiistät näitä, ainakaan ensinmainittua? Jolloin ainakin osa kollektiivista on olemassa.

Ilmeisesti täällä on yksi kärsimystä arvostava deterministi. Ihmiset elävät nautintoja varten. Työtä (mielellään nautinnollista) tehdään, jotta saataisiin lisää nautintoa ja enemmän vaihtoehtoja erilaisista nautinnoista. Vastustan omaan elämääni puritaaniuskontoja (lestat, jehovat, äärijuutalaiset, äärimuslimit, äärikristityt) koska ne pyrkivät tekemään elämästä vankilan; itse saavat puolestani tehdä mitä haluavat, kunhan eivät onnistu muuttamaan yhteiskuntaa, missä asun. Toisen pitävät sellaisesta turvallisuuden tunteesta, minä en. Työstä: Kalvinistit arvostavat työtä sen itsensä takia; ajatus on älytön, koska työllä pitää olla päämäärä. Oma missioni on elää mahdollisimman mukavasti ja yrittää saada myös muut tekemään niin. Elämä on sen verran lyhyt ja ainutkertainen, ettei sitä kannata hukata kärsimykseen, murehtimiseen ja suremiseen. Koska todennäköisesti tietoisuus päättyy lopullisesti kuolemaan, kannattaa viettää mahdollisimman mukava elämä. Se ei tietty onnistu helposti ilman vaivan näkemistä.

Roomalaisen käsityksen mukaan nautinnossa vellominen tylsistyttää ihmisen ja johtaa lopulta rappioon. Nietzsche tiivisti hyvin asian viimeisen ihmisen ajatukseen, samoin Huxley teoksessaan Uljas uusi maailma.

[Tuomas3]

Angelos: Muutos itsessään ei ole vahingollista, vaan sitä pitää arvioida sen tulosten kautta. Euroopassa nuo ovat johtaneet kansallisen yhtenäisyyden heikkenemiseen, työkyvyn laskuun, päämäärättömyyteen sekä ruumiilliseen ja henkiseen heikkenemiseen. Kaikki vaikuttavat kielteisesti kansakunnan voimavaroihin, vaikka lisäisivätkin mukavuudentunnetta.

Paras tulos mitä voi olla on onnellisuuden ja mukavuuden tunteen kasvu. Tuo päämäärättömyys ja ruumiillinen sekä henkinen heikkeneminen on oman pääsi sisällä. Mitään tuollaista kollektiivia ei ole todellisuudessa olemassakaan.

Ruumiillisella ja henkisellä heikkenemisellä viittasin ennen kaikkea laskevan keskimääräisen kunnon ja älyllisen laiskuuden aiheuttamaan heikkenemiseen. Tuskin itsekään kiistät näitä, ainakaan ensinmainittua? Jolloin ainakin osa kollektiivista on olemassa.

Ilmeisesti täällä on yksi kärsimystä arvostava deterministi. Ihmiset elävät nautintoja varten. Työtä (mielellään nautinnollista) tehdään, jotta saataisiin lisää nautintoa ja enemmän vaihtoehtoja erilaisista nautinnoista. Vastustan omaan elämääni puritaaniuskontoja (lestat, jehovat, äärijuutalaiset, äärimuslimit, äärikristityt) koska ne pyrkivät tekemään elämästä vankilan; itse saavat puolestani tehdä mitä haluavat, kunhan eivät onnistu muuttamaan yhteiskuntaa, missä asun. Toisen pitävät sellaisesta turvallisuuden tunteesta, minä en. Työstä: Kalvinistit arvostavat työtä sen itsensä takia; ajatus on älytön, koska työllä pitää olla päämäärä. Oma missioni on elää mahdollisimman mukavasti ja yrittää saada myös muut tekemään niin. Elämä on sen verran lyhyt ja ainutkertainen, ettei sitä kannata hukata kärsimykseen, murehtimiseen ja suremiseen. Koska todennäköisesti tietoisuus päättyy lopullisesti kuolemaan, kannattaa viettää mahdollisimman mukava elämä. Se ei tietty onnistu helposti ilman vaivan näkemistä.

Roomalaisen käsityksen mukaan nautinnossa vellominen tylsistyttää ihmisen ja johtaa lopulta rappioon. Nietzsche tiivisti hyvin asian viimeisen ihmisen ajatukseen, samoin Huxley teoksessaan Uljas uusi maailma.

Tekniikan, keksintöjen ja robotiikan myötä keskimääräinen kunto on varmasti pudonnut ja tulee vielä putoamaan. On varmaan pudonnut ihmisapina-ajoista asti. Älykkyys on puolestaan lisääntynyt ja jatkanee samaa rataa.

Ihminen harvoin on valmiiksi yltäkylläisyyden keskellä ja nautinnon tavoittelu synnyttää innovaatioita ja inventioita. Jatkuva nautinto vie nautinnosta nautinnon. Runsauden keskellä syntynyt ja kasvanut hakee toisenlaista mielihyvää ja erilaisin keinoin kuin tavalliseen arkiköyhyyteen syntynyt. Tällainenkin voi luoda uutta; voi kyllä johtaa omaan rappioonsakin.

[Peril]

Päinvastoin. En kiistä, etteikö vaikka kitaristikin voisi vaikuttaa: pääosin häntä kuitenkin vain kuunnellaan musiikin takia. Älymystöä taas on tapana pitää enemmän tai vähemmän asaintuntevina omilla aloillaan, ja he vaikuttavat vielä keskeisesti koulutukseen.

Punk-tyylin totean, että vi*%# mitä paskaa!? Totta munassa artistia kuunnellaan musiikin takia!

Juolahtiko mieleen, että musiikki sisältää sävelen lisäksi myös sanat? Sanoilla artisti oletettavasti tavoittelee jotakin?

[Angelos]

Päinvastoin. En kiistä, etteikö vaikka kitaristikin voisi vaikuttaa: pääosin häntä kuitenkin vain kuunnellaan musiikin takia. Älymystöä taas on tapana pitää enemmän tai vähemmän asaintuntevina omilla aloillaan, ja he vaikuttavat vielä keskeisesti koulutukseen.

Punk-tyylin totean, että vi*%# mitä paskaa!? Totta munassa artistia kuunnellaan musiikin takia!

Juolahtiko mieleen, että musiikki sisältää sävelen lisäksi myös sanat? Sanoilla artisti oletettavasti tavoittelee jotakin?

Aika harva rakentaa maailmankatsomustaan biisilyriikoiden perusteella. Vähän sama asia kuin hesarin kolumnien kanssa: ihan tyylikkäästihän ne on toisinaan kirjoitettu, ja useimmat antavat silti niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

[Miniluv]

Takaisin ketjun aiheeseen, kiitos. Jos joku keksii kuvaavan otsikon edeltävälle mielenkiintoiselle keskustelulle, teen uuden ketjun.

[Avantgarde]

Tämän viestin voi varmaaan sitten siirtää uuteen ketjuun, jos ei sovi tähän ketjuun. En jaksa odottaa uuden ketjun perustamisia ja olen jo kantanut korteni kekoon sen asian suhteen eli ehdotin uuden ketjun nimeä, mutta se ei napannut valtaapitäviä joten siirryn suoraan toimintaan ja postaamaan viestiä.

Tuomas3, muuten ihan fiksuja näkemyksiä paitsi pedagogisesta näkökulmasta katsottuna. Jotenkin tulee vaikutelma tekstiesi perusteella että koululaitos ja opettajisto on olemassa vain miellyyttääkseen oppilaita, joilta ei tarvitse käytöstapojen osalta vaatia mitään - eli koululla ei ikäänkuin olisi yksilöä yhteiskuntaan kasvattavaa tehtävää. Tämä näkemys perustellaan sillä, että nuoren polven asiaan kuuluu kapinointi ja se tulee vähän niinkuin sallia, melkeinhän se on "ihailtavaa" yksilöllisyyden ilmausta vai onko sittenkään? Ettei vain kävisi niin, että sekoitetaan ja samaistetaan samalla silkka häiriökäyttäytyminen yksilöllisyyden ilmaisemiseen ja kapinoinnin harjoittamiseen. Toki häiriökäyttäytyminen linkittyy usein kapinointiin, mutta pointti onkin siinä ettei kaikenlainen kapinointi ole eteenpäinvievää evoluutioprosessia. Lapset ja nuoret hakevat rajoja sille, millainen toiminta ja käytös on ok yhteisössä - perhe ja koulu sitten kasvattavat (kyllä koulukin tekee näin; on turha mitätöidä koululaitoksen vaikutusta yhteiskuntaan yhtenä yhteiskuntaan lasta kasvattavana ja kouluttavana tahona) lasta vertaispiirin ohella. Jos koululaitoksen opettajat ottavat linjakseen olla mieluummin "cooleja" oppilaiden silmissä sallimalla häiriökäyttäytymiset haistatteluineen jne, opetetaan lapsille silloin hällä väliä -asennoitumista ja sopeutumattomuutta yhteisöön. Sanon että ollaan tällöin menty individualismin kompaan; kaikenlainen normaalista ok käytöksestä poikkeava käytös nähdään merkkinä suuresta älykkyydestä ja individualismin ihannoituna ilmenemisenä. Ei näin.

Olin itsekin aikoinani ylä-asteella ns. häirikkkökoulussa, tarkoittaen koulua joka oli ihan normikoulu mutta häirikkökoulun maineessa. Sieltä minulla on muistikuvaa näistä häirikkömäisesti käyttäytyvistä nuorista, joita jaytkuvasti "ymmärrettiin" ja joiden sallittiin jatkaa nulikkamaista häiriökäytöstään, veet lenteli sinne ja tänne ja pulpetteja käänneltiin, muita häiritsivät ja opettajille ja muille haistattelivat. Muutama opettaja mielestäni myös pelkäsi näitä häiritsijöitä ja mukautuivat siksi heidän käytökseensä. Jälkeen päin ajatellen olen ehkä katunut sitä, etten itse tajunnut olla häirikköä, niin olisin saanut osakseni väärinymmärretyn älykön arvostukset ja päässyt helpommalla kaikesta.
Suuri virhe oli nimenomaan siinä, etteivät opettajat vastuullisesti muistaneet harjoittaa tointaan, olisi kenties ollut tarpeen huomata ongelmat ja puuttua niihin, ottaa vanhempiin yhteyttä ja selvittää mistä joidenkin oppilaiden ns. huono olo oli peräisin ja mitä sille voitaisiin tehdä muuta kuin sopeutua/mukautua siihen koululaitoksen taholta. Häiriköiden tahtiin meneminen ei auta edes häiriköitä itsejään. Vastuuta on aikuisilla, nuoret kokeilevat rajoja ja on aikuisten tehtvä asettaa rajoja. Ei tarkoita natsimaista rajojen laittoa vaan ihan vain normaalia järjestyksen ylläpitoa.

Koululaitoksen ei tulisi olla jokin "paskapaikka" ennen "todelliseen yhteisöllisyyteen" työpaikoilla menemisiä. Ei ole olemassa mitään todellisia yhteisöllisyyksiä  erikseen vasta pitkällisen koululaitosajan jälkeen, kaikki vaikuttaa kaikkeen; yhteisöllisyyttä harjoitetaan jo koulussa. Eikä asia ole kiinni vain älykkyydestä, eli että älykäs häirikkö kyllä osaisi hoitaa työhaastattelut asiallisesti ja osaisi käyttäytyä aivan eri lailla kuin aiemmin, kun siihen olisi työympäristössä tarve - todennäköisempää on että huonolla asenteella siihen asti toimeen tullut nulikka ei osaa muuttaa ajatusmaailmaansa tuosta vain; henkiset prosessit voivat olla iskostettuina taustalla ja niistä kiittäminen menee sitten aiempiin kasvatustahoihin, jotka antoivat nulikan kasvaa nulikaksi sen sijaan että hänellä olisi ollut soiaal.käyttäytymisen oppia opittuna.
On kuin taustalla olisi huoli/pelko yksilöllisyyden nujertamisesta jos vaaditaan ok sosiaalista käyttäytymistä. Ok käyttäytymisen piiriin kuitenkin varmaan menee aika monenlaistakin yksilöllisyyttä, kunhan ei mennä häiritsevän, muita epäkunnioittavaan häirikkökäyttäytymiseen. Aivan voi olla yksilöllistä, älykästä ja silti osata olla ei-haistattelevaa häirikköä. Ei ole liikaa vaadittua.

Ja toisaalta itselläni on kokemusta myös ns. kapinoitsijan näkökulmasta, ala-asteella olin kapinoitsevaa laatua; yksilöllisyyden ilmentämisessä opettaja jousti kun taas ns. häiriökäytökseen puututtiin ja sitten lopetinkin, kun en ollut keppostelua ja nujakointia (poikien syytä )  ihan niin ajatellut eli tuli opittua mikä ok ja mikä ei.

[Tuomas3]

Tuomas3, muuten ihan fiksuja näkemyksiä paitsi pedagogisesta näkökulmasta katsottuna. Jotenkin tulee vaikutelma tekstiesi perusteella että koululaitos ja opettajisto on olemassa vain miellyyttääkseen oppilaita, joilta ei tarvitse käytöstapojen osalta vaatia mitään - eli koululla ei ikäänkuin olisi yksilöä yhteiskuntaan kasvattavaa tehtävää. Tämä näkemys perustellaan sillä, että nuoren polven asiaan kuuluu kapinointi ja se tulee vähän niinkuin sallia, melkeinhän se on "ihailtavaa" yksilöllisyyden ilmausta vai onko sittenkään? Ettei vain kävisi niin, että sekoitetaan ja samaistetaan samalla silkka häiriökäyttäytyminen yksilöllisyyden ilmaisemiseen ja kapinoinnin harjoittamiseen. Toki häiriökäyttäytyminen linkittyy usein kapinointiin, mutta pointti onkin siinä ettei kaikenlainen kapinointi ole eteenpäinvievää evoluutioprosessia. Lapset ja nuoret hakevat rajoja sille, millainen toiminta ja käytös on ok yhteisössä - perhe ja koulu sitten kasvattavat (kyllä koulukin tekee näin; on turha mitätöidä koululaitoksen vaikutusta yhteiskuntaan yhtenä yhteiskuntaan lasta kasvattavana ja kouluttavana tahona) lasta vertaispiirin ohella. Jos koululaitoksen opettajat ottavat linjakseen olla mieluummin "cooleja" oppilaiden silmissä sallimalla häiriökäyttäytymiset haistatteluineen jne, opetetaan lapsille silloin hällä väliä -asennoitumista ja sopeutumattomuutta yhteisöön. Sanon että ollaan tällöin menty individualismin kompaan; kaikenlainen normaalista ok käytöksestä poikkeava käytös nähdään merkkinä suuresta älykkyydestä ja individualismin ihannoituna ilmenemisenä. Ei näin.

Koulunkäyntiin tuo liittyy. En tiedä onko monikulttuuriseen ketjun alkuperäisessä mielessä. Toisaalta kyllähän alakulttuuritkin ovat osa postmodernia monikulttuurisuutta.

Koululaitos ja opettajat ovat olemassa opetusta ja kasvattamista (etenkin alakoulussa) varten. Millä tavoin opitaan, on ihan eri juttu. Oppitunti on onnistunut, jos siitä jää kaikille hyvä fiilis ja se on siis ollut oikea oppitunti eikä mikään leffatunti. Huonon käytöksen ymmärtäminen ja salliminen ei ole sama asia. Mistä sait päähäsi, ettei oppilailta vaadita minkäänlaista käyttäytymistä? Murrosikäiselle toki pitää laittaa rajat ja niiden rikkomista käsitellään kahden kesken keskustellen. Kapinointi osana murrosikää on fakta. Senkään ymmärtäminen ei tarkoita, että murkku saisi tehdä mitä vaan, koska on teini-ikäinen. Jos häiriökäyttäytymistä ilmenee, on syytä pohtia kysymystä miksi. Koska nykyään ei voi laittaa ns. kovaa kovaa vastaan, tarvitsee opettaja huomattavia ihmisenkäsittelytaitoja.

Sellainen asia, joka jakaa mielipiteitä on se, pitäisikö kaikkien opettajien toimia samalla kaavalla vai ei. Nykyisin on kouluttajia, jotka esittävät sellaisten opettajien, jotka eivät reagoi kaikkiin tilanteisiin saman kaavan mukaan, haittaavan muidenkin työtä, koska noudattavien on siten vaikeampi toteuttaa kaavaa. Toinen koulukunta taas kannustaa opettajien käyttämään omaa persoonaa ja ratkaisemaan luovasti tilanteita. Oppilaat huomaavat, että kaikki ihmiset ovat erilaisia. Lisäksi oppilaat tulee otettua huomioon helpommin subjektina. Tässä kannatan jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Monet taas sekoittavat hyvään käyttäytymiseen puhetyylin ja valkokaulusluokkaisen etiketin. Itse suosin työväenluokkaista kielenkäyttöä, koska olen kasvanut lähiöissä, sukuni on lähes kokonaan duunaripitoinen ja jutut olivat sen mukaisia. Etiketin noudattaminen ja hienostelu eivät kuulu niin ikään tapoihini. Monesti näillä nk hyvillä tavoilla on pyritty erottautumaan rahvaasta, ei suinkaan ottamaan toisia huomioon (mikä on käytöstapojen johtosääntö). Oppilaat oppivat, että on hienostelevia ja epävirallisia normeja tarkoin toteuttavia aikuisia ja tällaisia jotka ovat rennompia ja joilla on "hyvät jutut" (ketkä syövät pelkällä haarukalla, ellei ole pihviä; pukeutuvat miten huvittaa; kertovat "epäsovinnaisia" vitsejä...).

[Peril]

Takaisin ketjun aiheeseen, kiitos. Jos joku keksii kuvaavan otsikon edeltävälle mielenkiintoiselle keskustelulle, teen uuden ketjun.

Monitahoinen keskustelu, jossa monta haaraa. Yksi haara: Kulttuurin tekijät ja kulttuurivaikuttajat.

[Peril]

Päinvastoin. En kiistä, etteikö vaikka kitaristikin voisi vaikuttaa: pääosin häntä kuitenkin vain kuunnellaan musiikin takia. Älymystöä taas on tapana pitää enemmän tai vähemmän asaintuntevina omilla aloillaan, ja he vaikuttavat vielä keskeisesti koulutukseen.

Punk-tyylin totean, että vi*%# mitä paskaa!? Totta munassa artistia kuunnellaan musiikin takia!

Juolahtiko mieleen, että musiikki sisältää sävelen lisäksi myös sanat? Sanoilla artisti oletettavasti tavoittelee jotakin?

Aika harva rakentaa maailmankatsomustaan biisilyriikoiden perusteella. Vähän sama asia kuin hesarin kolumnien kanssa: ihan tyylikkäästihän ne on toisinaan kirjoitettu, ja useimmat antavat silti niiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Aika harva, mitä sekin nyt tarkoittaa?

Väitän, että aika moni kuuntelee suosikkibiisejään useammin kuin lukee hesarin kolumnin. Oho.

Rock-lyriikat ovat oma taiteenlajinsa ja rock edustaa valtavirtaa, toisin kuin tutkimukset ja filosofointi älykköjen kesken. Lyriikoita julkaistaan netissä, niitä painetaan kirjoiksi ja niitä siteerataan arkikielessä. Kokonaan oma lajinsa ovat kantaa ottavat artistit, joita löytyy liki joka genrestä. Musiikin voimin voidaan sanoa sellaisia asioita, joihin tutkimus ehtii perehtyä vastaa vuosien päästä.

Ei kukaan rakenna maailmankatsomustaan yhden vaikuttavan tekijän perusteella. Se on aina monen tekijän summa. Muusikko on vaikuttaja mitä suurimmassa määrin. Sekä suoraan sanoituksilla ja välillisesti muiden tekojensa kautta.

Yrität käsitellä asiaa jotenkin yksisuuntaisena, älyköt antavat ja muut saavat. Ei se noin mene. Myös älyköt ovat vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja kuuluvat myös musiikin kuluttajiin. Toimii tämä tietysti toisinkin päin eli musiikki myös heijastelee yhteiskunnan muuta kehitystä, ilmiöitä ja niin edelleen ml. älykköjen pohdinnat.

[Toni R Jyväskylästä]

Kun opiskelin LVI-alaa, niin jokaisesta poissaolosta piti olla lääkärin todistus, tai paskaa satoi niskaan. Mutta eräs afgaani tuli ja meni niinkuin huvitti ja opettajia ei kiinnostanut. Ramadan jne.