Jukka Hankamäki: blogi

[IDA]

Mutta mitä kertoo se, ettei Hankamäki esitä minkäänlaisia itsekriittisiä huomioita? Ei pohdi, jos joissain tapauksissa olisi voinut itse toimia toisin? Kokeeko hän olevansa täydellinen ihminen?

En nyt tarkkaan muista, mutta minusta tuo kumpusi niistä dialogisen filosofian perusteista. Eli noin karkeasti sanoen esitetään oma näkemys eikä ruveta selittävään kiistelyyn, jossa "toista" persoonana ei oteta huomioon. Asia on tietysti syvällisempi ja monimutkaisempi, mutta jotenkin noin itse yksinkertaistaen käsitin.

Itse en ole filosofi, mutta veikkaisin, että mikäli esimerkiksi Enkelirakkaus olisi kirjoitettu ja julkaistu jollain suurella kielellä Hankamäki tosiaan olisi maailmankuulu filosofisissa piireissä.

[L. Brander]

Mutta mitä kertoo se, ettei Hankamäki esitä minkäänlaisia itsekriittisiä huomioita? Ei pohdi, jos joissain tapauksissa olisi voinut itse toimia toisin? Kokeeko hän olevansa täydellinen ihminen?

En nyt tarkkaan muista, mutta minusta tuo kumpusi niistä dialogisen filosofian perusteista. Eli noin karkeasti sanoen esitetään oma näkemys eikä ruveta selittävään kiistelyyn, jossa "toista" persoonana ei oteta huomioon. Asia on tietysti syvällisempi ja monimutkaisempi, mutta jotenkin noin itse yksinkertaistaen käsitin.

Itse en ole filosofi, mutta veikkaisin, että mikäli esimerkiksi Enkelirakkaus olisi kirjoitettu ja julkaistu jollain suurella kielellä Hankamäki tosiaan olisi maailmankuulu filosofisissa piireissä.

Ajatustyöläisellä on ajatustyöläisen metkut. 

[Pawl]

Itse en ole filosofi, mutta veikkaisin, että mikäli esimerkiksi Enkelirakkaus olisi kirjoitettu ja julkaistu jollain suurella kielellä Hankamäki tosiaan olisi maailmankuulu filosofisissa piireissä.

Täytyy tutustua siihenkin. Mietin vain, että jos näkemykseensä uskoo noin paljon, niin eikö silloin kannattaisi vaikka itse kääntää teos englanniksi, vaikka kuinka suomeksi kirjoittamista puolustaisikin...?

[Uuno]

Mielestäni Pawlin kritiikki osuu naulan kantaan. Itse asiassa juuri tuollainen kuva minullekin on Hankamäestä syntynyt. Itsekritiikkiä hän ei näytä harrastavan ollenkaan.

Minä en oikein usko että Hankamäki edes haluaa ylipäätään keskustella asioista. Hän haluaa julistaa.

Suhtautuminen yliopistovirkoihin on kyllä tosiaan huvittava - välillä hän halveksuu niitä ja välillä taas valittaa kun ei saa sellaista.

[Hiidenlintu]

Itse en ole filosofi, mutta veikkaisin, että mikäli esimerkiksi Enkelirakkaus olisi kirjoitettu ja julkaistu jollain suurella kielellä Hankamäki tosiaan olisi maailmankuulu filosofisissa piireissä.

Miksi hän ei sitten ota lainaa ja käännätä kirjojaan lingua francaksi? Jos hän on varma siitä, että hänestä tulisi maailmankuulu, niin kyllä niillä tuloilla kattaisi helposti kirjojen kääntämistyön, eikä akateemisia virkojakaan tarvitsisi enää hakea.

Tosin tuollaiset "olen parempi kuin Nietzsche" tai "homot kirjoittavat kategorisesti parempaa filosofiaa kuin heterot" -tyyppiset egotrippaavat aivopierut saavat miettimään, että onko Hankiksen itsetunnolla mitään rajoja.

[Juki]

Tässähän on myös sellainen mahdollisuus, että Hankkis on oikeassa. Tosin suomalaisessa kulttuurissa edes homon ei kannata patsastella omalla erinomaisuudellaan, vaikka se olisi tottakin, sillä se aiheuttaa juuri ketjun mukaisen reaktion. Olemme tottuneet siihen, että jos on hyvä, tulee olla nöyrä, ja jos on paras, silloin vasta itsestä ollaankin hiljaa. Ehkä optimaalinen tapa olisi loputtoman itsensä vähättelyn ja toisaalta megalomaanisen patsastelun puolivälissä.

[Hiidenlintu]

Olemme tottuneet siihen, että jos on hyvä, tulee olla nöyrä, ja jos on paras, silloin vasta itsestä ollaankin hiljaa.

Niin. Asiansa hyvin hoitavan henkilön ei tarvitse siitä erikseen puhua, kuinka hyvin hoitaa homman.

[Uuno]

Tässähän on myös sellainen mahdollisuus, että Hankkis on oikeassa. Tosin suomalaisessa kulttuurissa edes homon ei kannata patsastella omalla erinomaisuudellaan, vaikka se olisi tottakin, sillä se aiheuttaa juuri ketjun mukaisen reaktion. Olemme tottuneet siihen, että jos on hyvä, tulee olla nöyrä, ja jos on paras, silloin vasta itsestä ollaankin hiljaa. Ehkä optimaalinen tapa olisi loputtoman itsensä vähättelyn ja toisaalta megalomaanisen patsastelun puolivälissä.

Minä en pysty näkemään että itsekriittisyyden puute voisi ikinä olla positiivinen piirre ihmisessä.

Kyllä se vaan on niin, että jos on jossakin asiassa hyvä, niin ihmiset kyllä tajuavat sen ihan ilman että itse tarvitsee erinomaisuuttaan mainostaa. Terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen ei tarvitse itseään kehua.

[Juki]

Niin, näin on Suomessa. Tällainen asenne kuuluu kulttuuriimme, mutta ei se ole mikään universaali tai absoluuttisen oikea tapa. Toki Suomessa tapaa kannattaisi noudattaa - ilman turhaa itsensä vähättelyä.

[tapio]

Ei ittensä kehumises oo mitään vikaa, jos on oikias.

[Juki]

Niin ja jos Hankamäkeä vertaa keskimääräiseen amerikkalaiseen, itsekehun määrässä Hankkis häviää jo alkumetreillä. Valloissa itsensä vähättely (suomalainen ideaali) on kummallinen, melkein kuin perverssi ominaisuus, joka viestii epäsosiaalisesta käytöksestä ja ennakoi suurin piirtein rikollista uraa.

Näistä on tutkimuksiakin: miten käy ujolle ja hiljaiselle lapselle Valloissa, entä ekstrovertille ja räväkälle lapselle Kiinassa? Suurin piirtein sama lopputulos: lapsi on ongelmatapaus, omituinen ja käytös ennakoi tuossa ympäristössä rikollisia taipumuksia kanssaihmisten tulkinnan mukaan.

Ohan se varma.

[tapio]

Itsekehuun ei Suomessa tarvitse hakea mallia kaukaa maailmalta. Eteläpohjalainen trossoo on tunnettua kautta maailman. Ei me olla niin komian komioota mutta pitkiä ja rikkahia.

[Pawl]

Tässähän on myös sellainen mahdollisuus, että Hankkis on oikeassa. Tosin suomalaisessa kulttuurissa edes homon ei kannata patsastella omalla erinomaisuudellaan, vaikka se olisi tottakin, sillä se aiheuttaa juuri ketjun mukaisen reaktion. Olemme tottuneet siihen, että jos on hyvä, tulee olla nöyrä, ja jos on paras, silloin vasta itsestä ollaankin hiljaa. Ehkä optimaalinen tapa olisi loputtoman itsensä vähättelyn ja toisaalta megalomaanisen patsastelun puolivälissä.

Ylpeys (ilman ylpistymistä) omista saavutuksista ja oman tuotannon markkinointi ovat toki tiettyyn rajaan asti suotavia ominaisuuksia. Epäuskottava maku niihin silti tulee, jos tapahtumat ulkomaailmassa eivät anna mitään katetta väitteille. Hankamäki voi toki olla "oikeassa" omassa mikrokosmoksessaan, mutta onko sillä lopulta mitään väliä? 

Useilla filosofian klassikoillahan on vain yksi tai muutama magnum opus, joka esittelee heidän koko ajattelunsa ytimen. Usein ne eivät myöskään heti ilmestyessään herätä juurikaan huomiota, vaan suosio kasvaa hiljalleen. Toivon toki vilpittömästi, että esimerkiksi Enkelirakkauden kohdalla kävisi näin. Toistaiseksi merkkejä siitä ei kuitenkaan ole.

[Juki]

Niin, onko ketään muutakaan elossaolevaa suomalaista nykyfilosofia, jonka magnum opus olisi jotenkin klassikko tai edes tunnettu. Wright joo, mutta nykyajassa elävistä tulee mieleen...hmm...Pekka Himanen? Ei prkl. Ontologisinta miehessä on tämän parta, ja senkin perään määre minimum opus. En tosin tunne alaa erityisen hyvin, mutta ei tule mieleen oikein ketään - klassikkoa.

[IDA]

Tosin tuollaiset "olen parempi kuin Nietzsche" tai "homot kirjoittavat kategorisesti parempaa filosofiaa kuin heterot" -tyyppiset egotrippaavat aivopierut saavat miettimään, että onko Hankiksen itsetunnolla mitään rajoja.

Itse en niin huomannut tuota "olen parempi kuin Nietzsche" osastoa tuossa kirjassa, mutta ehkä se rinnastui jotenkin siihen, että tohtorin tutkinnon suorittaneille ihmisille tarjottiin valtion työvoimapoliittisena koulutuksena* Word-kurssitusta, jotta he osaisivat kirjoittaa Curriculum Vitaen jne...Ja toisekseen siinä kai puhuttiin aika paljon koko ns. fenomenologisen filosofian puolesta ja siitä kuinka se on ajettu Suomessa nurkkaan. Eli Suomessa voisi olla myös filosofiaa, joka jatkaa sitä perinnettä, jonka sameissa vesissä Nietzsche, joka muuten oli direktiivinen homofilosofi, kalasteli. Ongelma, että ei ole on akatemiassa sinänsä.

Perusasetelma oli pitkälle se, että miksi pitäisi pelata peliä toisen säännöillä, miksi ei ladata koko juttu tiskiin omasta näkökulmasta? Noin yleisesti kirja oli minusta enemmän hauska, kuin ilkeän ja itsekorostavan vittuileva, mutta toisaalta enpä ole itse noissa väännöissä mukana ja kyllähän siinä ihmisiä aika kovaakin lyötiin.


*Joka muuten oli ostettu ulkopuoliselta konsultilta.

[Pawl]

Niin, onko ketään muutakaan elossaolevaa suomalaista nykyfilosofia, jonka magnum opus olisi jotenkin klassikko tai edes tunnettu. Wright joo, mutta nykyajassa elävistä tulee mieleen...hmm...Pekka Himanen? Ei prkl. Ontologisinta miehessä on tämän parta, ja senkin perään määre minimum opus. En tosin tunne alaa erityisen hyvin, mutta ei tule mieleen oikein ketään - klassikkoa.

Ei, mutta eivät he ole myöskään niin itse väittäneet. Mainitsemasi G.H. von Wright ja Jaakko Hintikka ovat saaneet niteen Library of Living Philosophers -kirjasarjaan, johon pääsemistä pidetään eräänlaisena filosofian Nobelina. Siksi heistä on myös tullut Suomessa ehkä hieman epäterveellä tavalla jonkinlaisia puolijumalia.

Pekka Himanen on konsultti ja tärkeitä ihmisiä liehakoiva feelgood-populaarifilosofi.

[Pawl]

Perusasetelma oli pitkälle se, että miksi pitäisi pelata peliä toisen säännöillä, miksi ei ladata koko juttu tiskiin omasta näkökulmasta? Noin yleisesti kirja oli minusta enemmän hauska, kuin ilkeän ja itsekorostavan vittuileva, mutta toisaalta enpä ole itse noissa väännöissä mukana ja kyllähän siinä ihmisiä aika kovaakin lyötiin.

Tästä samaa mieltä. Puhuinkin mainituista negatiivisista seikoista lähinnä ikävänä sivujuonteena. Ja kuten jo tämän keskustelun aloittaneesta viestistäni voi päätellä, ei minulla ole Hankamäen älystä epäilyksiä - sen vain olisi voinut havaita ilman niitä itsekorostavia superlatiivejakin.

Jos jokin JH:ä ja JH-a:a yhdistää, niin se on lahjomattomuus.

[Juki]

Niin, onko ketään muutakaan elossaolevaa suomalaista nykyfilosofia, jonka magnum opus olisi jotenkin klassikko tai edes tunnettu. Wright joo, mutta nykyajassa elävistä tulee mieleen...hmm...Pekka Himanen? Ei prkl. Ontologisinta miehessä on tämän parta, ja senkin perään määre minimum opus. En tosin tunne alaa erityisen hyvin, mutta ei tule mieleen oikein ketään - klassikkoa.

Ei, mutta eivät he ole myöskään niin itse väittäneet. Mainitsemasi G.H. von Wright ja Jaakko Hintikka ovat saaneet niteen Library of Living Philosophers -kirjasarjaan, johon pääsemistä pidetään eräänlaisena filosofian Nobelina. Siksi heistä on myös tullut Suomessa ehkä hieman epäterveellä tavalla jonkinlaisia puolijumalia.

Pekka Himanen on konsultti ja tärkeitä ihmisiä liehakoiva feelgood-populaarifilosofi.

Eli Enkelirakkauden suosiosta tai suosiottomuudesta ei voi tehdä mitään päätelmiä Hankamäen kompetenssista, merkityksestä tai vastaavista asioista, koska vastaavien nykyfilosofien joukosta Hintikka (elossaoleva) on ainoa, joka on saanut tuon fil.-nobelin. Se on kovin pieni prosentti suomal. filosofeista, eli korrelaatiota mihinkään suuntaan ei taida olla.

Saihan se lobotomia-kaverikin nobelin, mutta nyttemmin asia on lähinnä hävettävä lääketieteen kannalta.

Eikös tämän jotenkin näin voi tiivistää. No jaa, sama kai se lopulta lienee eikä tuossa muutenkaan nyt ollut tavoittelemaani tolkkua. Pitkä vko takana, mitä edessä? Raja railona?

[ihminen]

Muurahaisia sukissa
http://jukkahankamaki.blogspot.com/2009/11/muurahaisia-sukissa.html

Kun apu on suurin, on hätäkin lähellä.

[Jukka Latva-laho]

Hankamäen uusin käsittelee tieto-Finlandia -palkintoa:
http://jukkahankamaki.blogspot.com/2009/11/finlandiasta-wunderbaumiin.html


"Jos lasken omat kirjani pois (kuten aina teen jääviyden välttämiseksi), vuoden paras tietokirja oli mielestäni Jussi Halla-ahon Kirjoituksia uppoavasta Lännestä. Parhaita ovat yleensäkin ne, jotka lyövät säröjä kulttuurielämän kipsiin. Teoksen merkitystä osoittaa, että kirjoittaja joutui julkaisemaan sen omakustanteena. Ja silti kirjan esseiden ympärillä käytiin vuoden vaikuttavin debatti."

[IDA]

Huomio, suomalainen mieslukijakunta, oletteko kuulolla?! Samoin Hommaforumilaiset! Tätä maata vaivaa kaksi valtaideologiaa, feminismi ja monikulttuurisuuden liehakointi, joten esitän, että alkaisitte jakaa kahta uutta palkintoa. Ensimmäinen voisi olla kulttuurisen kuonan poisräjäyttämispalkinto. Sen aineelliseksi esineeksi sopisi purkillinen jotakin siivouksessa käytettävää kemikaalia, esimerkiksi Kodin Putkimiestä tai Spick & Span -liuosta. Toinen palkinnoista voisi olla keskustelun tuulettamisesta myönnettävä ilmanraikastuspalkinto, jonka pokaalinvastineena voisi toimia esimerkiksi Wunderbaum-tuoksukuusi.

Hyvä idea. Ensimmäiset menisivät tietysti Jussi Halla-aholle ja Jukka Hankamäelle ihan automaattisesti, mutta jo ensi vuonna voisi olla jo tiukkaa kilpailuakin: perinne velvoittaa. Jari voisi tuoda Kodin Putkimiehen juhlallisesti Tampereelta, ja vaikkapa Jiri tai Timo Wunderbaumin Turusta,  Helsinkiin, jossa palkinnot sitten jaettaisiin, koska se on ummehtuneesta lasilootastaan huolimatta pääkaupunki.

[IDA]

Hankamäen uusin

http://jukkahankamaki.blogspot.com/2009/12/tuhon-vuosikymmen.html

pistää miettimään koska vihreä älymystö sovittaa hänet Halla-ahon ja Vihavaisen joukkoon venäläisen uusnationalismin agentiksi. Kolme vihatohtoria?

[M.]

pistää miettimään koska vihreä älymystö sovittaa hänet Halla-ahon ja Vihavaisen joukkoon venäläisen uusnationalismin agentiksi. Kolme vihatohtoria?

Ei sovita, koska Hankamäki ei ole olemassa heille.

[IDA]

Ei sovita, koska Hankamäki ei ole olemassa heille.

Outo juttu. Vihreäthän kuulemma hakevat dialogia, jonka Jussin ja Vihavaisen kaltaisen kiihkoilijat ovat kaapanneet ja pilanneet niin, että siihen ei voi enää osallista leimautumatta. Hankamäki olisi asian ammattilainen, jonka Dialoginen filosofia oikeastaan paneutuu tähän asiaan miten persoonat voivat osallistua dialogiin säilyttäen autonomiansa.

[Jack]

Hankamäki taitaa olla raittiusmiehiä, muuten voisi melkein kuvitella, että sitä mukaa kun kirjoitettujen rivien määrä tietokoneen näytöllä on lisääntynyt, alkoholipitoisen nesteen määrä kirjoittajan juomalasissa on vähentynyt. Loppua kohti teksti nimittäin kiitää aina vain korkeammalla ajatusten avaruudessa.   

"Toivon todella, että vuoden 2011 vaaleissa kansa ymmärtää pelastaa itsensä, korjata muiden virheet ja äänestää tähän maahan kokonaan uudet poliitikot. Näyttöä vanhojen virheistä olen esittänyt monen kirjan verran. Paskahousuista täytyy päästä eroon ja saada tilalle vastuullisia totuuden puhujia: totuuspoliitikkoja, joiden ylin ohje on realismi." 

Onko jossakin päin maailmaa kansa milloinkaan ymmärtänyt pelastaa itsensä äänestämällä valtaan poliitikkoja, jotka pelastavat kansan? Ja jos näin on tapahtunutkin, ovatko poliitikot koskaan olleet täysin kansan luottamuksen arvoisia? Eikö politiikan yleinen lainalaisuus ole se, että mitä enemmän poliitikko lupaa, sitä vähemmän hän pitää lupauksiaan. Ja mitä enemmän äänestäjät poliitikkoon uskovat, sitä suurempi pettymys poliitikko heille myöhemmin on. Eli lyhyesti sanottuna. Poliitikot ovat kaikki samanlaisia, tai ainakin heistä tulee samanlaisia, kun he saavat maistaa valtaa. Oma etu alkaa kiinnostaa yhä enemmän ja kansan etu yhä vähemmän. Näin tulee käymään myös niille totuuspoliitikoille, joiden ylin ohje on realismi. (Realismia: Et mahda kuitenkaan asioille mitään, joten ole järkevä ja täytä edes taskusi, kun siihen on tilaisuus.)

Hankamäki pelaa viisaasti kaksilla korteilla. Jos hänen ennustuksensa ei toteudu, hänen toiveensa toteutuu. Ja jos hänen toiveensa ei toteudu, hänen ennustuksensa toteutuu.

Tätä ei pidä käsittää Hankamäki-kritiikiksi. Luen usein hänen kirjoituksiaan, ja mielestäni ne ovat analyyttisiä ja järkeviä.

[Tyrnävä]

Hankamäki: "Ihmiset huomaavat pian olevansa rutiköyhiä. Töitä heillä ei ole, eivätkä he osaa mitään tehdäkään. Ihmiset ovat juoppoja. He ovat ylihinnoitelleet työvoimansa. Suomella ja muilla Euroopan mailla on edessään tuhon tie. Muslimit, jotka pitävät naiset hellan ja nyrkin välissä sekä uskovat ehdottomasti Jumalaan, perivät voiton oman uppiniskaisuutensa vuoksi."

Kirjoituksessa on kieltämättä pointtinsa, mutta kuten yllä oleva lainaus osoittaa Hankamäen liioittelevan kuin pellemiljoonat. Teinit tuollaista "maailmanparannsuvaiheissaan" rustailevat.

"Ihmiset eivät ponnistele sellaisen hyväksi, mitä he eivät koe omakseen, sillä yhteisiksi sanotut arvot on määrätty ulkoa, Euroopan unionista. Kun kansa ei johda itseään, Brysselissä sijaitseva Terijoen hallitus vie meitä oman pillinsä mukaan."

Yhteiset arvot määrätty ulkoa? No, monelle varmaankin on, mutta entä sitten vaikka luomuviljelijät, tai se koko ajan suureneva joukko kaupungeista maalle muuttavia. Vastaavia alakulttuureja löytyy Suomesta lukemattomia. Uusien businesten parissa pyöritään koko ajan ja keksintöjä tehdään. Minä taas uskon, että Suomi voi muutaman kymmenen vuoden aikana nousta yhdeksi johtavista kulttuurimaista Euroopassa. Perusteluna on, että täällä ei ole vielä paljon perittyä rahaa ja sen takia ihmiset ponnistelevat kovasti. Suomella ei kulttuurin kentällä ole vanhojen kulttuurien suuria saavutuksia, vaan siksi satsaa enemmän uuden luomiseen eikä vanhan ylläpitoon. Suomea ei tule koskemaan niin paljon muuttoliikkeet ja ilmastonmuutokset kuin nuorempaa maaperää olevia maita, joissa on suuret metropolikaupungit. Ja ennen kaikkea Suomessa ei ole islamin tuomaa ongelmaa, ainakaan vielä. Hollanti ja Ruotsi ovat näistä pelottavia esimerkkejä. Täysin vastakkainen blogi kuin Hankamäen on helppo kirjoittaa, vaikka yhdynkin huoleen esim. valtiovelan kasvusta.

[Brixton]

Melkoista inhorealismia.

Mitäköhän Hankamäki tarkoittaa nuorisokulttuureihin levinneillä alamaailman ideologioilla, joihin kuuluu 1/3 kansasta?
Alakulttuurit nimenomaan edustavat nykypäivän uudenlaista yhteisöllisyyttä, joka syntyy harrastusten kautta, ei niinkään enää "kylän ja suvun" mukaan. Tämä forumikin on eräänlainen alakulttuurin lokero.

[Johannes Nieminen]

Pakko sanoa, että viimeisin kirjoitus oli aika hämärä. Mitä tarkoitetaan alakulttuurilla? Mihin perustuu väitteet täydellisestä romahduksesta?

Taloudelliset ongelmat esim. kunnissa johtuvat meinaan siitä, että kuntia on velvoitettu tuottamaan yhtä jos toista palvelua, mitä ennen (esim. 80-luvulla) ei ollut. Nyt jos näistä leikataan syntyy älämölöä, sillä vakiintuneista eduista ei ikinä mukamas saisi leikata. Hankamäki toteaa, että elintasosta on tingittävä. Jos se tarkoittaa ylläolevaa, niin se on vain hyvä asia, mutta epäilen Hankamäellä olleen mielessä jotain muuta joka jää vähän epäselväksi.

Hankamäki pitää ongelma sitä, että ihmiset kyttäävät vain omaa etuaan. Mitä tällä tarkoitetaan? Jos se on piikki poliitikkoja kohtaan niin se on oikeaa asiaa. Jos se on piikki etuisuuksia kohtaan, niin se on oikeaa asiaa. Jos se on piikki yleisesti oman eduan ajamista kohtaan, niin silloin mennään metsään, sillä nimenomaan oma etu on johtaa vaurastumiseen, joka taas leviää eteenpäin. Voisin melkeinpä viitata Adam Smithin näkemykseen näkymättömästä kädestä.

Mistä välinpitämättömyys johtuu? Hankamäki toteaa mm. EU:n olevan yksi tekijä. Varmasti totta, mutta ei sitä pelasta vahva kansallinen politiikka. Neuvosto-Virossa välinpitämättömyys kukoisti, ja se kukoistaa edelleen itsenäisessä Virossa. Asuintalot rappeutuvat, sillä kukaan ei viitsi tehdä niille mitään. Taloissa olevat asunnot kylläkin ovat sisustettu priimakuntoon, sillä ne omistetaan. Neuvosto-Virossa omistus oli vähäistä, joten kaiken omisti yhteiskunta, joten "kansa" edellytti yhteiskunnan eli valtion tekevän kaiken. Ajattelu on valitettavasti periytynyt nyky-Viroon, mutta onneksi siitä ollaan näköjään pikkuhiljaa pääsemässä eroon.

Pointtini edellisessä kappaleessa on se, että vahva kansallinen johto yleensä kansallistaa toimintoja, ja vie niitä enemmän yhteiskunnan valvottavaksi ja toteutettavaksi. Tällöin kansa jättää välittämättä. Suomessa tilanne on juuri tämä, mutta mittasuhde ei ole sama kuin kommunismin perillisillä. Välipitämättömyys materiaan johtaa välinpitämättömyyteen ihmistä kohtaan, sillä yhteiskunta hoitaa kaiken.

Hankamäen ajatus oli mitä ilmeisimmin kärjistää, ja pistää miettimään asioiden kulkua. Hyvä niin, mutta minusta tässä oli nyt aivan liikaa pessimismiä. Jukalla on erinomaisia kirjoituksia, mutta tätä oli nyt jotain outoa, vai harittavatko lauantaiaamuiset silmäni niin, etten pysty ymmärtämään kirjoituksen "sanomaa"?

[IDA]

Pakko sanoa, että viimeisin kirjoitus oli aika hämärä. Mitä tarkoitetaan alakulttuurilla? Mihin perustuu väitteet täydellisestä romahduksesta?

En tiedä mitä muut, mutta itse ainakin tarkoitan sillä sitä, että Kampinkeskuksen pihalla on roskia ja levotonta nuorisoa kello yhdeksän jälkeen maanantai-iltaisin  

Tuossahan ei muuten puhuttu alakulttuureista vaan tarkemmin:

Erään syypään muodostavat nuorisokulttuureihin levinneet alamaailman ideologiat. Niiden palvojista tulee tulevaisuuden pultsareita, ja heitä on pian kolmasosa kansasta.

Kaikki alakulttuurit eivät tietenkään ole samanlaisia.

[braeden]

Kommenttina viimeisimpään kirjoitukseen: Viinan hinnan veivaaminen on täysin turhaa. Päihteiden käytön määrä on keskipitkällä aikavälillä vakio. Jos esitän asian karkeasti yhtälöparina niin:

1) Alkon viina + Tuontiviina + Kotikeittoinen + Teollisusliuottimet + Muut mömmöt == Vakio

2) Lailliset päihteet + Laittomat päihteet == Vakio

Jokainen voi kotiläksynä miettiä miten yhtälöt tasapainottuvat kun Alkon tuotteiden saatavuutta rajoitetaan (esim. hintaa nostamalla). Lyhyellä aikavälillä poliitikot tietysti saavat jänniä tilastoja siitä kuinka alkoholin myynti (huom. ei käyttö) on vähentynyt hinnankorotusten jälkeen, mutta yleensä jo parin vuoden päästä hämmästellään mm. "täysin odottamatonta" viinarallia.

Nuorten "syrjäytyminen" puolestaan johtuu suureksi osaksi siitä, että nykyään asioihin puututaan ja ne tuodaan näkyville. "Ennen vanhaan" syrjäytyminen oli vähäistä, koska ketään ei oikeasti kiinnostanut olitko syrjäytynyt vai et. Muutenkin kirjoituksessa vajotaan taas tähän "ennen oli kaikki paremmin" -retoriikkaan. Kyllä, ennen elämä oli helppoa, koska vaihtoehtoja oli vähemmän. Ja kyllä, on helppoa olla onnellinen kun odotukset ovat lähtökohtaisesti matalalla.

Ja verotukseen nyt vielä se pakollinen kysymys. Uskooko joku oikeasti, että työn ja onnistumisen korkeampi verotus, ja kaiken tasaaminen kannustaa ihmisiä pyrkimään eteenpäin ja osallistumaan yhteiskuntaan? Ratkaisu budjetin paisumiseen ei voi olla ainainen verojen korottaminen vaan ylimääräisten kulujen karsiminen.