2010-01-10 HS Mielipide: Miten humanitaarinen maahanmuutto ratkaisee maailman on

[CaptainNuiva]

Hieno kannanotto Riikka Purralta. Vielä on Suomessa suoraselkäisiä ja viisaita naisia!

Itse uskon että suurin osa Suomen naisista on suoraselkäisiä ja viisaita, hölmöjä ja änkyröitä löytyy sekä miehistä että naisista mutta ongelma on siinä että näiden mokuänkyröiden kieroutunut missio on niin vahva....Ehken sitä mission toteuttamista voisi verrata pyromaaniin joka liekkejä katsellessaan samalla tumputtaa.

Sellon tapauksesta joku "Tutkija" sanoi että kyseessä oli lajennettu itsemurha, mokuttajahan sen itse ilmeisesti parhaiten tietää...Varsinkin kun jotkut itsetuhoiset haluavat kiimoissaan vetää koko kansan mukaansa.

[Kokoliha]

Molemmissa kirjoituksissa maahanmuuttobyrokratiaan osallistuvat toimijat sekä vääristivät todellisuutta että vahvistivat koneiston itse luomia institutionaalisia välttämättömyyksiä. He muun muassa vaativat yhä enemmän resursseja ongelmiin, jotka ovat joko olemassa ainoastaan käsitteellisellä tasolla tai joihin ei voida saada ratkaisuja kohdentamalla valtion resursseja.

Riikan ytimekäs ilmaisu on musiikkia korville. Melkein tulee tippa linssiin. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että Riikka olisi loistava ehdokas Muutos 2011:lle (tai mille tahansa muulle suomalaisten etua ajavalle puolueelle).

Mikäli ette ole vielä tehneet, googlatkaa Riikka Purraa niin löydätte muitakin hänen kirjoituksiaan. Nähtävästi hän valmistelee väitöskirjaa otsikolla: ""Multiculturalism as the ideology of the "Good State": Finland, Globality, and the
normative construction of righteous politics".

Lienee turha erikseen mainita, että tuo pitänee lukea. Vaan uskaltaakohan asiasta pitää liikaa meteliä, jotta Riikka saa myös rauhassa tehdä väikkäriään... 

Tulee varmasti mielenkiintoinen väitöstilaisuus, jossa auditorio pullistelee yhtä pahasti kuin mikkolehtosten ja suvikeskisten otsasuonet Riikan kirjoitusta lukiessaan. Jukkapaasoltakin meni varmasti päivä pilalle.

Tänä iltana näppikset savuavat, kun monikultturistien papisto alkaa sylki näppikselle roiskuen naputella vastineiden armadaa. Riikan kirjoitus on kuitenkin siinä määrin jykevä, että pikakriisikokous Tampereen legendaarisessa yliopistossa lienee tarpeen. Onhan vasta-argumentit ts. mokutuskliseet laadittava organisoidusti ja keksittävä kenties jokin uusikin näkökulma silmänlumeeksi.

[guest3656]

Olen ollut parikymmentä vuotta sitä mieltä, että totuudellisuuteen pyrkivä ja tasapuolinen tieto maahanmuuttoasioista olisi paras keino ulkomaalaisvastaisuutta ja suvaitsemattomuutta vastaan. Sen sijaan koko koneisto on massiivisesti jakanut ihannoitua propagandaa maahanmuuttoasioista. Tottakai ns. tavallinen kansa alkaa vähitellen epäillä, että jossain on mätää. Jos ulkomaalaisvihaa alkaa esiintyä, mokutukoneisto saa todellakin syyttää vain itseään.

Olen TÄYSIN samaa mieltä!

Asiallisen keskustelun aloittaja oli Jussi. Jussille pitäisi myöntää tiedonjulkistamispalkinto!

Astrid Thors on ollut maahanmuuttokriittisten parhain mannekiini.

Mitä on tasapuolinen "tieto" maahanmuuttoasioista ja missä tätä tietoa jaetaan? Mitä tämä "tieto" ratkaisisi? Jokaisella meistä on varmasti riittävästi "tietoa" oman kantamme muodostamiseen suhteessa humanitaariseen maahanmuuttoon.

Humanitaarinen maahanmuutto on asia joka tuhoaa yhteiskuntamme perusrakenteet nopeammin kuin ymmärrämmekään. Tämän ymmärtämiseksi ei tarvita mitään erityistä "tietoa", on ainoastaan ymmärrettävä että emme ole millään tavalla velvollisia puuttumaan meille vieraiden ja kaukaisten kulttuureiden kohtaamiin katastrofeihin rahtaamalla ihmiskuonaa maahamme.

Toinen asia on edellistä yksinkertaisempi: miten kukaan voi kuvitella, että Suomella olisi jatkossakin varaa toimia koko maailman sossuna?

Humanitaarisessa maahanmuuttossa on siis kysymys yksinkertaisista arvovalinnoista. Haluammeko rauhoitella omaatuntoamme ja kaivaa kuvetta? Suomen kansan enemmistö ei tätä selkeästi halua.

Kun ryhdymme akateemiseen dialogiin mokuttajien kanssa unohdamme liian usein sen, että arvomme ovat uskon asioita ja niistä kannattaa olla ylpeä. Tarpeetonta energiaa ei kannata käyttää yhä uudestaan ja uudestaan samojen asioiden perustelemiseen. Puolustelemisen sijaan, arvojemme kyseenalaistajien omaa arvomaailma tulee kyseenalaistaa.

Maahanmuutto on asia, joka jakaa kansaa yhä jyrkemmin kahtia. Mokuttajat ovat kansamme uusi "luokkavihollinen", joiden tunteita on turha sääliä. Korrektiuden sijaa he ansaitsevat ainoastaan paskaa niskaansa.

 

[JR]

Minusta ei kannata ryhtyä keräämään kaikkia maahanmuuttorkriittisiä saman sateenvarjon alle, vaan antaa tukea ja toimintamahdollisuuksia asiakohtaisella tasolla. Maahanmuuttokriittisiä on kaikissa puolueissa, kaikissa uskontokunnissa, ym. yhtälailla, kuin suvaitsevaisiakin.
Riikka Purran tapaiset henkilöt menettävät kaiken uskottavuutensa, jos heidät päästään leimaamaan "rasistisen liikkeen" edustajaksi. Paras olisi, että maahanmuuttokriittiset eri tahoilla rohkaistuisivat toimimaan. "Hyvä veli" verkosto on mahtava voimavara, kun sen käytön oivaltaa. Käyttävät sitä muutkin paljon huonompien asioitten edistämiseen.

[requiem]

Tänä iltana näppikset savuavat, kun monikultturistien papisto alkaa sylki näppikselle roiskuen naputella vastineiden armadaa. Riikan kirjoitus on kuitenkin siinä määrin jykevä, että pikakriisikokous Tampereen legendaarisessa yliopistossa lienee tarpeen. Onhan vasta-argumentit ts. mokutuskliseet laadittava organisoidusti ja keksittävä kenties jokin uusikin näkökulma silmänlumeeksi.

Jep, taitaapa tuo laitos hehkua seuraavat päivät tavallistakin punaisempana työntekijöiden aloittessa uuden työviikkonsa.

Onneksi itse pystyy välttymään kaikensorttiselta poliittiselta ummehtuneisuudelta ja änkyröinniltä, jota on pesiytynyt paljon humanististen yliopistojen syövereihin. Yleisemminkin olisi mielenkiintoista kuulla millaiseen mutruun suu näillä tietyillä tahoilla meneekään ja miten se näkyy kyseisten laitosten ilmapiirissä, jos/kun maahanmuuttopolitiikkaa aletaan reivata nuivempaan suuntaan.

Tai no tuskinpa siitä mitään sisäpiiriraporttia tarvitsee tehdä, ne raivonkuolaiset purkaukset tulevat kuitenkin ilmestymään aivan varmasti tiedoitusvälineisiin. Ensimmäisenä niistä päässee nauttimaan aina niin ihqun Aviisin mielipidekirjoituksissa 

[Maastamuuttaja]

Minusta ei kannata ryhtyä keräämään kaikkia maahanmuuttorkriittisiä saman sateenvarjon alle, vaan antaa tukea ja toimintamahdollisuuksia asiakohtaisella tasolla. Maahanmuuttokriittisiä on kaikissa puolueissa, kaikissa uskontokunnissa, ym. yhtälailla, kuin suvaitsevaisiakin.
Riikka Purran tapaiset henkilöt menettävät kaiken uskottavuutensa, jos heidät päästään leimaamaan "rasistisen liikkeen" edustajaksi. Paras olisi, että maahanmuuttokriittiset eri tahoilla rohkaistuisivat toimimaan. "Hyvä veli" verkosto on mahtava voimavara, kun sen käytön oivaltaa. Käyttävät sitä muutkin paljon huonompien asioitten edistämiseen.

Sillä ei ole mitään merkitystä, jos valtapuolueilla on ehdokkaana jokunen mokukriitikko ääniä kalastamassa. Puolueohjelma kertoo enemmän, eikä aina sekään. Nähtäväksi jää, muuttuvatko ohjelmat maahanmuuttopolitiikan osalta ennen vaaleja. Itse en oikein siihen usko. Kosmeettiset muutokset ovat toki mahdollisia. Vaaliohjelmiin saattaa putkahtaa monimielisiä slogaaneja.

[skrabb]

Riikka Purra on aiemminkin Hesarin mielipidepalstalla kommentoinut maahanmuuttoasiaa:

HS - Mielipide - 12.7.2009 - 2256 merkkiä - 1. painos

"Tapaus mummo" on pisara meressä

Helsingin Sanomat on perustellusti uutisoinut useaan otteeseen egyptiläisen isoäidin karkotuspäätöksestä ja vaatinut "inhimillisyyttä" maahanmuuttobyrokratiaan. Vaikka päätös on lainmukainen, olisi tästä poikkeaminen ollut mahdollista ja ennen muuta humaania.

Keskustelussa on kuitenkin jälleen kerran hyödynnetty erityistapauksen todistusvoimaa ihmisten myötätunnon ja oikeudenmukaisuuden vaatimusten aikaansaamiseksi.

Vaikka "ihmisistä ihmisille" on epäilemättä luonteva ohjenuora journalismille yleisemminkin, olisi suotavaa, että olisi kerrottu myös jotakin yleistä maahanmuuttajien perhe- ja sukumääritelmistä, perheenyhdistämispolitiikasta ja maahanmuuttohallinnon asiaan keskittämien resurssien laajuudesta.

Perheenyhdistämisten ja erityisesti kasvattilasten määrän huomattavan kasvun vaikutukset on tunnustettu esimerkiksi sisäasiainministeriön hiljattain valmistuneessa selvityksessä.

Perheenyhdistämisen kautta Suomeen saapuvien maahanmuuttajien määrä ylittää moninkertaisesti ensimmäisenä maahan tulleiden perheenjäsenten määrän, erityisesti Somaliasta saapuvien kohdalla.

Maahanmuuttohallintoa ja virkavaltaa humaaniuden puutteesta soimaavien näkökulmien rinnalla asiassa vaikuttavat myös muun muassa hakijoiden tahalliset väärinkäytökset sekä näiden paljastamiseen tai minimointiin tähtäävät dna- ja psykologiset testit.

Virkamiesten asema on puun ja kuoren välissä: yhtäältä Maahanmuuttovirasto tekee, mitä ministeriö määrää, toisaalta se ei voi yhä kasvavan maahanmuuttajavolyymin paineessa arvioida jokaista tapausta erityistapauksena, saati "inhimillisyyden" vaatimusten kautta.

On ainoastaan luonnollista ja erittäin tervettä, ettei kadunmiehen etiikkaan mahdu perustelu vanhan ja sairaan, lapsistaan riippuvaisen isoäidin karkotuksesta "varmaan kuolemaan" (HS 6.7.).

Mutta uskaltaisiko Helsingin Sanomat peräänkuuluttaa lukijoidensa oikeudentajua maahanmuuttopolitiikan epäinhimillisistä tai sisäisesti ristiriitaisista elementeistä laajemminkin tai edes taustoittaa erityisilmiöt niin, että tarinassa olisi muitakin osallisia kuin hyvät, pahat ja uhrit?

RIIKKA PURRA

valtiotieteiden maisteri

Kirkkonummi

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Tapaus+mummo++on+pisara+meress%C3%A4/HS20090712SI1MP01z1a?free=riikka purra&date=20090110&advancedSearch=&

Tässä lisää, joskin sukunimi oli kommentoinnin aikana toinen. Kriittinen lady tuntuu olevan.

HS - Mielipide - 28.6.2008 - 4400 merkkiä - 1. painos

Idealismi ei rakenna hyvää maailmaa
Riikka Niskakari


"Emme voi kertoa muille, miten heidän tulee elää ja olla, koska me tiedostamme, mikä on 'hyväksi'."



Tuuli Hirvilammi ja Elina Turunen kirjoittivat Vieraskynä-kirjoituksessaan (HS 25. 6.), kuinka voisimme saavuttaa kestävän kehityksen muun muassa määräämällä katon elintasolle (maksimielintaso), lisäämällä yhä veroprogressiota, ohjaamalla sakoin ja veroin kulutusta, mieltymyksiä ja "tarpeita" ja ylipäätänsä pyrkimällä vaikuttamaan yksilöihin valtiovallan kautta.

Kestävä kehitys on alkuperäisestä "hyvästä" luonteestaan huolimatta muuttunut länsimaiseksi ideologiaksi, jolla voidaan perustella kaikkea – tällä kertaa liberaalien ihmis- ja kansalaisoikeuksien polkemista. Hyviin päämääriin tahdotaan päästä oikaisemalla ihmisten "vääränlaisia" pyrkimyksiä ja näkemyksiä.

Samankaltaisuutta erääseen epäonnistuneeseen valtiojärjestelmään ei voi olla huomaamatta, vaikka väkivaltaisesta pakottamisesta ei nyt olekaan kysymys.

Tuskin kukaan enää kieltää ympäristöongelmien merkitystä ja roolia tulevaisuuden uhkakuvien muodostumisessa. Jonkinlaista realismia tai edes historian ymmärrystä voisi silti tutkijoilta ja poliitikoiltakin odottaa.

Mihin käsitykseen perustuu olettamus esimerkiksi siitä, että korkean koulutuksen hankkineet tulonsaajat – tai vaikka korkeatuloisetkin – yhä vain edelleen motivoituvat maksamaan enemmän veroja? Onko kannustimena tosiaan "mahdollisimman vakaa ja turvallinen hyvinvointivaltio, jossa taataan toimivat julkiset palvelut kaikille", kuten kirjoittajat esittävät?

Eikö yksilö kuitenkin, pääasiassa, pyri tekemään omasta ja läheistensä elämästä mahdollisimman hyvää ihan muista syistä?

Mitä muuta kuin totalitarismia on vaatia valtiolle sellaista valtaa, että yksilölle voitaisiin säätää hänen elintasonsa hyväksyttävä yläraja? Ajatus on ehkä pohjimmiltaan kaunis – mutta maailma ei toimi niin.

On totta, että tarvehierarkiamallit ja postmateriaalisia arvoja selittävät teoriat kertovat, että turhan luonnonvaroja syövän kulutuksen sijaan meitä hyväosaisia kiinnostavat ehkä kulttuuri, ympäristönsuojelu ja elämän henkisyys. Mutta tämä ei synny valtion ohjauksesta.

Jos jotakin toimintaa olisi nimenomaan ympäristön kannalta tarpeellista tai järkevää ohjata, tapahtuisi tämä sielläpäin maailmaa, missä kulutusähkyn huipulle ei olla vielä edes päästy.

Mutta tämä ei varmaankaan olisi "globaalisesti oikeudenmukaista", sillä emmehän voi muilta kieltää sitä, mitä olemme itse saaneet.

Se, että espoolaiselta kiellettäisiin katumaasturin käyttö, ei kuitenkaan vähääkään vaikuta siihen, että globaalisesti kasvihuonekaasut lisääntyvät, väestö kasvaa räjähtämällä kehitysmaissa tai että Kiinassa ja Intiassa länsimaita seuraileva kerskakulutus saa yhä mahtavampia piirteitä.

Niin ympäristö- kuin muukin politiikka varmasti tarvitsee innovaatioita, etenkin jos tavoittelemme jonkinlaista muutosta.

Mutta niin kauan kuin ihmiset ovat ihmisiä ja maailma heidän hallussaan, emme voi perustaa poliittisia ohjelmiamme kirjoittajien ehdottamalle sosialisoinnille, yksilöintressien "ohjaamiselle" tai valtiolliselle täyssäätelylle.

Olkoonkin, että ihminen kykenee toimimaan myös solidaarisesti, ei tällaista voida rajatta olettaa tai yhteiskuntapolitiikan kautta loputtomasti vaatia – vaikka tavoitteemme olisikin "kestävä kehitys".

Myöskään kansainvälisen politiikan todellisuus ei koskaan muutu ideaaliemme mukaiseksi, vaikka valtiomme muutaman muun kanssa toimisi "eettisesti".

Siinä, että oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kannattava ihminen kavahtaa Hirvilammin ja Turusen esittämiä ehdotuksia, ei välttämättä ole taustalla kyynistä näkemystä maailman väistämättömästä tuhosta, puhumattakaan sydämettömästä itsekkyydestä.

Me voimme – politiikassa, kansalaisjärjestöissä, kotona – kukin toimia paremman maailman aikaansaamiseksi.

Sen sijaan emme voi nostaa itseämme ja omaa näkemystämme moraalisesti ylempään asemaan. Emme voi kertoa muille, miten heidän tulee elää ja olla, koska me tiedostamme, mikä on "hyväksi". Siitä ei lopulta seuraisi hyvinvointia, ei ihmisten eikä ympäristön.

Ottakaamme realismi mukaan maailman parantamiseenkin.

kansainvälisen politiikan tutkija

Turun yliopisto

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Idealismi+ei+rakenna+hyv%C3%A4%C3%A4+maailmaa/HS20080628SI1MP01vuk?free=Idealismi ei rakenna hyvää&date=year2008&advancedSearch=&


Jussi Halla-ahon bloggaamista & demokratiaa puolustetaan pönttö O'Connorille.

HS - Mielipide - 3.12.2008 - 3499 merkkiä - 1. painos

Blogit ovat vahvistaneet kansanvaltaa

James O'Connor (HS 2.12.) kritisoi bloggaamista, erityisesti Jussi Halla-ahon bloggaamista, ja arveli tällaisen vaihtoehdottomuudessa rakentuvan argumentoinnin olevan "oikotie eduskuntaan", mitä hän tämän ja edeltävien kirjoitustensa (HS 4.11., HS 12.11.) valossa pitää erityisen kielteisenä kyseisen henkilön kohdalla.

Ensinnäkin O'Connor unohtaa sen oleellisen demokraattiseen valtioomme kuuluvan myönteisen asian, että kansa päättää, ketkä se haluaa edustajikseen niin kunnalliselle kuin kansallisellekin tasolle.

Halla-aho aloittaa Helsingin valtuustossa vain, koska helsinkiläiset äänestivät hänet sinne. Joku siis ilmiselvästi on hänen kanssaan samaa mieltä, ellemme sitten elitistisesti pidä kansaa vain indoktrinaation ja manipuloinnin hedelmällisenä kohteena.

Toiseksi kenellä tahansa poliitikolla tai poliittisesti ajattelevalla ihmisellä on mahdollisuus perustaa blogi, ja näin suuri osa heistä on tehnytkin. Blogi- ja nettiympäristö on kuitenkin monelle yllättävä ja haastava paikka.

Merkittävin seikka ei suinkaan ole O'Connorin väite, että tämä alue olisi eriävistä mielipiteistä vapaa ja mahdollistaisi yksinvaltiuden tietyn poliittisen teeman puitteissa, vaan nimenomaan päinvastoin.

Juuri internet on avannut poliittiselle toiminnalle, vaaleihin liittyvälle ja muulle, aivan uudenlaisen mahdollisuuden, koska mielipiteitä voi oikeasti vaihtaa, näkökulmia punnita ja faktoja tarkistaa.

Ehdokkaita on aivan eri luokkaa kuin taannoisilla norsunluutorniajoilla, jolloin ehdokkaaseen saattoi saada yhteyden korkeintaan torin kahviteltalla. Asioihin kannan ottaminen ja vaikeisiinkin kysymyksiin vastaaminen on nykyään paljon vaikeammin väistettävissä, koska internetissä keisariksi pääsee kuka vain - vaatteilla tai ilman. Sen sijaan esimerkiksi HS:n mielipidesivuilla näkyvyyttä saa huomattavan pieni siivu näkökulmista.

Kolmanneksi O'Connor antaa ymmärtää, että vain bloggaamalla ehdokkaaksi päässyt olisi jotenkin heikkotasoisempi kuin "oikea" poliitikko. Paitsi että kirjoituksessa kohdistettiin Halla-ahoon näkemyksiä, joiden julkinen esittäminen kenestäkään muusta poliitikosta ei olisi hyväksyttävää, on ajatus yleisesti kummallinen.

Politiikan teossa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa on tietenkin useammanlaisia ulottuvuuksia. Jos homo politicus kokee yhteisten asioiden hoidon jo lähtökohtaisesti sydämenasiakseen ja rakentaa poliittiset kantansa nimenomaan tämän asetelman päälle, voidaan häntä ilmeisesti pitää "normaalina" poliitikkona riippumatta siitä, miten instrumentaalista tai ideologista hänen ajamansa linja on.

Tietenkään O'Connorkaan ei tarkoita, että yhden poliittisen teeman ihminen olisi automaattisesti heikompi poliitikko - suurin osa "uudesta politiikasta", vihreän liikkeen syntylähteiltä alkaenkin oli yhden teeman politiikkaa. Hän tarkoittaa, että nimenomaan Halla-ahon poliittinen näkemys on väärä, ideologinen, eettisesti ongelmallinen ja huono. Kysymys ei ole bloggaamisesta eikä teemojen yksipuolisuudesta, vaan niiden "vääränlaisuudesta".

Valtiomme on järjestynyt kansanvallalle. Nykyaikana myös valtavirrasta poikkeavien mielipiteiden julkituonti on helppoa. Nimenomaan tätä on moniääninen yhteiskunta, ja nimenomaan sitä on edustuksellinen demokratia. Siksi on kummallista, että O'Connor on huolissaan suomalaisen demokratian tulevaisuudesta. Juuri näinhän se toimii.

RIIKKA NISKAKARI

Kirkkonummi

http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Blogit+ovat+vahvistaneet+kansanvaltaa/HS20081203SI1MP01rd7?free=Riikka Niskakari&date=1990&advancedSearch=&

[FadeAway]

Muutoksen tuulet puhaltavat. Tällä viikolla on ollut useampi "asiallinen"  , ei perusmokutus artikkeli, mielipidekirjoitus, tv- tai radio-ohjelma.

Taitaa Riikka lukea Hommaa, koska maahanmuuttobisnes on täällä yleinen käsite.

[nimetönkeskustelija]

Mikä merkitys on kokonaisuuden kannalta sillä, että kourallinen valtioita majoittaa (ja epätyydyttävästi niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta integroi) alueelleen joukkion huono-osaisia ihmisiä?...


...Kun he saapuvat maahan, astuu byrokratiakoneisto kuvaan. Perusteluita koneiston tarpeellisuudelle voi olla vaikka minkälaisia, mutta lopulta mikään ei muutu: maailmassa on yhä enemmän heikkoja valtioita, kärsiviä ihmisiä ja eriarvoisuutta.

Tätä olen koko ikäni itsekin ihmetellyt. On usein väitetty, että ihmisten auttaminen "paikan päällä" ei ratkaise sotia. No eipä ne sodat ja hädät näytä loppuneen pakolaisten tuomisella länsimaihinkaan. Yhä on Somaliassa sota.

Ainoa muutos tapahtuu vastaanottajamaassa. Maahanmuuttoon ja solidaarisuuteen keskittyvät hallinnonalat vahvistuvat.

Hyvin sanottu. Ainoa oikeasti muuttuva asia on pakolaisten vastaanottomaa. Täällä kyllä maksetaan sekä rahallisesti että monella muullakin tavalla kovaa hintaa tästä toiminnasta.

[Simo Hankaniemi]

Kotkansulka hattuun Riikka Purralle! Hieno kirjoitus kaikin puolin, se ei jätä mitään toivomisen varaa.

[Vielä työläinen]

Hieno kannanotto Riikka Purralta. Vielä on Suomessa suoraselkäisiä ja viisaita naisia!

Itse uskon että suurin osa Suomen naisista on suoraselkäisiä ja viisaita, hölmöjä ja änkyröitä löytyy sekä miehistä että naisista mutta ongelma on siinä että näiden mokuänkyröiden kieroutunut missio on niin vahva....

 

Itselleni, kun hyysäriä luin, tuli mieleeni myös, että onko mahdollista, että tämän mielipidekirjoituksen on todellakin kirjoittanut nainen. Aivan uskomattoman loistavaa, että vielä löytyy asiallisesti ja LOOGISESTI perusteleva nainen, niinkin tunteita herättävään keskusteluun kuin humanitaarinen maahanmuutto.

On selkeästi silti vieläkin nähtävissä, että aivan liian moni asioista päättävä nainen näkee söpöjä nappisilmiä, häikäilemättömien hyväksikäyttäjien sijasta, Suomeenkin pyrkivän sosiaaliturvalla elelemään.

Riikka, toit toivonkipinän sovinistirasistijuntin ahtaaseen maailmankuvaan!

[kiukiu]

Minä olen optimisti ja uskon että käänne on tapahtunut. Suomen kansa on nuivistunut vahvasti ja poliitikot & media (uskomatonta kyllä) haistavat sen. Pakkohan se on haistaa jos henki kulkee edes vähän...

Ei ne mitään haista. Valtamedia puhuu niin paljon p..kaa, että joka toimittajalla roikkuu peräpukamat huulista ja nenässä haisee vain itse puhuttu köntsä.
Olenkin ajatellut kehittää näitä toimittajia sekä poliitikkoja varten aivan uutta tuotetta: peräpukamavoidetta huulipomadan muodossa.

[JoKaGO]

Olen ollut parikymmentä vuotta sitä mieltä, että totuudellisuuteen pyrkivä ja tasapuolinen tieto maahanmuuttoasioista olisi paras keino ulkomaalaisvastaisuutta ja suvaitsemattomuutta vastaan. Sen sijaan koko koneisto on massiivisesti jakanut ihannoitua propagandaa maahanmuuttoasioista. Tottakai ns. tavallinen kansa alkaa vähitellen epäillä, että jossain on mätää. Jos ulkomaalaisvihaa alkaa esiintyä, mokutukoneisto saa todellakin syyttää vain itseään.

Täysin samaa mieltä!

Itselleni, kun hyysäriä luin, tuli mieleeni myös, että onko mahdollista, että tämän mielipidekirjoituksen on todellakin kirjoittanut nainen. Aivan uskomattoman loistavaa, että vielä löytyy asiallisesti ja LOOGISESTI perusteleva nainen, niinkin tunteita herättävään keskusteluun kuin humanitaarinen maahanmuutto.

...

Riikka, toit toivonkipinän sovinistirasistijuntin ahtaaseen maailmankuvaan!

Täysin samaa mieltä!

Ei ne mitään haista. Valtamedia puhuu niin paljon p..kaa, että joka toimittajalla roikkuu peräpukamat huulista ja nenässä haisee vain itse puhuttu köntsä.
Olenkin ajatellut kehittää näitä toimittajia sekä poliitikkoja varten aivan uutta tuotetta: peräpukamavoidetta huulipomadan muodossa.

No hyhhyh!    RUAHHAHHAHHAA... Tosi hyvä!

[Julmuri]

Muistaakseni luin joskus jonkun jenkkisosiologin kitinää siitä miten kaksi suurinta voittoa NL:lle kylmässä sodassa oli hippiliikkeen nousu ja median siirtyminen kirjoittamaan punaisella musteella. 

Ainakin Suomen poliittisessa kentässä suhde Neuvostoliittoon ja sen nöyristely oli monimutkaisempi kysymys kuin oikeisto-vasemmisto jaottelu. Sanotaanhaan sitä, että CIA rahoitti nimenomaan Sosiaalidemokraatteja ja joku jäi muistaakseni kiinnikin laukku täynnä jenkkien rahaa.

[Topelius]

Aivan loistava kiteytys. Juuri täsmälleen tuosta kaikessa tässä on kyse. Täytyy laittaa Purran nimi korvan taakse: tällaista tekstiä sivaltelevalta kansainvälisen politiikan tutkijalta voi odottaa mitä vain.

Rintama levenee.

[Äänestäjä]

Hieno kirjoitus.

Kiitos Riikka Purralle ja onnea väitöskirjan kirjoittamiseen. Se ja hänen muut kirjoituksensa tulevat olemaan mielenkiintoista luettavaa. Toivottavasti media on samaa mieltä.

[gloaming]

Tärkeä, selkeä kirjoitus aihepiirin kannalta olennaisesta problematiikasta. Kiitokset kirjoittajalle.

[Espoon hemmo]

Allekirjoitan sataprosenttisesti sen mitä Vielä duunari tuossa kirjoitti. Viime aikoina on käynyt harvinaisen selväksi, että jos henkilö on a) nainen,  b) vieläpä tutkija,  ja kirjoittaa maahanmuuttoasioista niin odotusarvo ei totisesti ole kovin korkealla mitä tulee tekstin tasoon.

Samalla paikalla Pravdan mielipidekirjoituksessa on tänään palattu oikeaoppiselle linjalle, äänessä on Amnestyn toiminnanjohtaja, joka kirjoittaa mm.:

"Maahanmuuttaja on niin sanottu hyvä vihollinen, jolle ei juuri löydy puolustajaa..."

Ihanko totta? Että valtamediassa ja suomalaisessa mediassa yleensäkin kaikki vain lyövät joukolla maahanmuuttajaparkaa kuin vierasta sikaa eikä puolustajaa löydy, niinkö? Miten järkyttävän harhainen maailmankuva näillä suvaitsevaisuusääliöillä voi olla, sitä täytyy kerta toisensa jälkeen hämmästellä.

[Sami Aario]

Riikka Purra on hienosti pukenut sanoiksi sen, mikä varmasti on monien Suomessa asuvien, niin maahanmuuttajien kuin syntyperäisten suomalaisten, mielessä.

[rähmis]

Vastaisku tuli kuten oli odotettavissa, eikä sen alkuperäkään yllätä. James O'Connor kirjoittaa:

Kehitysavulla on suuri merkitys yksittäiselle ihmiselle

Valtiotieteilijä Riikka Purra (HS Mielipide 10. 1.) esitti tyypillisiä kadunmiehen epäilyksiä pakolaispolitiikasta tutkijan auktoriteetilla höystettyinä.

Purra väitti, että demokratia ja tasa-arvo ovat "omaan [tarkoittaen ilmeisesti länsimaiseen] identiteettiin perustuvia arvoja", joita tuhotaan "itsekkyyden ja suvaitsemattomuuden syytöksillä". Väite ammentaa samoista harhaluuloista, jotka ovat jo pitkään rampauttaneet keskustelua maahanmuutosta ja kehitysavusta.

Esimerkiksi intialainen ekonomi ja filosofi Amartya Sen on seikkaperäisesti osoittanut, että demokratia ja tasa-arvo ovat kaikkea muuta kuin länsimaalaisia keksintöjä.

Ei tarvitse olla politiikan tutkija huomatakseen, että ihmiskunta ei jakaudu kansoihin, joilla on ainutlaatuisia kollektiivisia identiteettejä. Kansalliset identiteetit ja kulttuurit ovat usein yhtä mielivaltaisesti ja epädemokraattisesti päälle liimattuja rakennelmia kuin poliittiset rajat valtioiden välillä.

Kuten "pakolaiset" ja "köyhät", myöskään "oma kansa" ei ole homogeeninen lauma, joka katsoo sivusta katkerasti, kun vielä neljäskin joukko, Purran "byrokratiakoneisto", toimii niin kuin haluaa. Ei ole kenenkään etu pitää yllä näin yksioikoisia karikatyyreja monimutkaisista asioista.

Mitä tulee Purran mainitsemiin "syytöksiin", täytyy vain ihmetellä joidenkin suomalaisten innokkuutta antautua marttyyreiksi. Muualla toisinajattelijat joutuvat vainotuiksi pakon edessä, Suomessa taas kevennettyä versiota toisinajattelijan manttelista laitetaan omaan niskaan.

Purran näkemys kehitysavusta ei vie keskustelua uusille urille. Hän kysyy, mikä merkitys on "kokonaisuuden kannalta" sillä, että jotkin valtiot auttavat vain joitakin huono-osaisia ihmisiä. Hän kysyy myös, miksi edes yrittäisi auttaa tilanteessa, "jolle minä en ihan oikeasti voi mitään". Usein kyse ei ole kyvystä vaan halusta.

Purran epäilykset antavat esimerkin varsin yleisestä harhakäsityksestä: laajamittaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä pidetään yhtenäisenä joukkona niin, että yksilön ihmisarvo jää huomaamatta. Valtavilla ongelmilla on taipumusta lamauttaa mielikuvitus.

Empatia auttaa näkemään, että yksilöllä on arvoa ja siksi hän ansaitsee apua, vaikka hänen osuutensa maailman katastrofitilastoissa olisikin pieni. Kokonaisuuden kannalta yhden maan antama kehitysapu voi vaikuttaa häviävän pieneltä. Yksittäisten ihmisten kannalta tuella on kuitenkin suuri merkitys.

Suomessa ja muuallakin leviävä kyynisyys kehitysavun hyödyistä osoittaa, kuinka yleistä on illuusio yksittäisten hyväosaisten yksilöiden voimattomuudesta ja huono-osaisten yksilöiden merkityksettömyydestä.

HS Mielipide (verkkolehti)

[Alkuasukas]

Vastaisku tuli kuten oli odotettavissa, eikä sen alkuperäkään yllätä. James O'Connor kirjoittaa:

James onnistui kääntämään keskustelun aidanseipäistä tuulimyllyihin. Täysin turha ja sisällötön purkautuminen.

Mikäs tuon herran nykyinen toimi on?

[gloaming]

Jamesin ongelma on, että hän ei ole (taaskaan) ymmärränyt edes auttavasti kommentoimansa tekstin sisältöä. Näin ollen hän ei pysty tuottamaan mitään argumentatiivista sisältöä saati vasta-argumenttia, vaan yllä olevan kaltaista epäkoherenttia sananhelinää.

Mitä sitten jää käteen? Empatia ja että yksittäisen yksilön kohdalla impakti saattaa olla suuri. Hurraa. Toisaalta Jamesin puolustukseksi on sanottava, että esim. Jukka Relander hengenheimolaisineen eivät pysty hitustakaan kummempaan argumentaatioon, sanasokellus toki on näyttävämpää "rationaalisine irrationaalisuuksineen" etc.

[Alkuasukas]

Mikäs tuon herran nykyinen toimi on?

James on Helsingin yliopiston opetustehtävissä

Ei jumalauta. Valelääkäreitä ja syyntakeettomia opettajia. This ain't no technological breakdown, this is a road to hell...

[Roope]

Riikka Purra käsitteli omassa kirjoituksessaan kehitysapua vain ohimennen:

Samaan aikaan, kun kehitysavun järkevyyttä – tai sen kykyä ratkaista ongelmia – on alettu vahvasti epäillä, ei humanitaarisen maahanmuuton toimivuutta kuitenkaan sovi kyseenalaistaa.

Ihan hyvä harhautus James O'Connorilta. Harva lukija muistaa enää Purran tekstin sisältöä. Mutta vastineena se on luokaton ja sivuuttaa kaikki Purran hyvin perustellut kyseenalaistukset.

[Julmuri]

Purran näkemys kehitysavusta ei vie keskustelua uusille urille. Hän kysyy, mikä merkitys on "kokonaisuuden kannalta" sillä, että jotkin valtiot auttavat vain joitakin huono-osaisia ihmisiä. Hän kysyy myös, miksi edes yrittäisi auttaa tilanteessa, "jolle minä en ihan oikeasti voi mitään". Usein kyse ei ole kyvystä vaan halusta.

Eli auttaa pitää, koska haluaa auttaa, vaikka a) apu ei menisi perille b) menisi väärille tahoille c) ei auttaisi mitään.

[pw]

Luin kirjoituksen suuren hämmästyksen vallassa. Ensin piti tarkistaa että oliko se oikeasti hesarissa, sitten piti lukea teksti uudestaan.

Sama täällä. Olen täydellisen sanaton...

[Pohjolan puolesta]

Suuri hatunnosto ja syvä kumarrus Riikka Purra:lle.
Ei se vähennä kirjoituksen arvoa vaikka hänellä onkin suojasukupuoli.

Helsingin Sanomissahan on klikkejä ja juttujen julkaisemista eivät yksinään päätä Reetat Meriläinen ja Räty.

[CaptainNuiva]

Connorin vastaus Rikkalle olis samaa tasoa ja yhtä paljon asian vierestä kuin Kimmo Kiljusen "Lentäväthän linnutkin rajojen yli" lausunto

Sori vaan Connorri mutta Riikka pesi teikäläisen mennen tullen, hyväksy se tosiasiana.

[skrabb]

Kehitysavun kritiikki on paikallaan
Eero Paloheimo

Riikka Purran loistava kirjoitus (HS Mielipide 10. 1.) olisi ansainnut paremman ja asiallisemman vastauksen kuin mitä James O'Connorin tunneperäinen vuodatus (HS Mielipide 12. 1.) puolitotuuksineen oli.

O'Connorin kirjoituksessa toistuu näet tuttu kaava: Purra esittää yleisiä argumentteja maahanmuuton ja kehitysavun kritiikkinä. O'Connor siirtää keskustelun yksilöiden väliseksi inhimillisyydeksi.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Esimerkki: ei tarvitse vihata kaikkia autoilijoita, vaikka vastustaa henkilöautoliikennettä. Näiden kahden asian sotkeminen toisiinsa on tunteisiin vetoavaa epärehellisyyttä.

Maahanmuuton ja kehitysavun kritiikki on monessa suhteessa perusteltua, ja näitä pitäisi puolustaa ja vastustaa samoilla, yleisillä argumenteilla. Ei pidä heti vajota henkilökohtaisiin syyttelyihin, jos joku – tässä tapauksessa minä – esittää esimerkiksi seuraavat mielipiteet.

Kehitysapumme kaikkinainen tehokkuus on kyseenalaista; kehitysavusta liian suuri osa menee hallinnolliseen tyhjäkäyntiin; kehitysavun lyhytjänteisyys koituu aikanaan avun saajan ja antajan tappioksi; apua annetaan liian usein unohtaen saajan arvomaailma; ja avun merkittävin etu on antajan valheellinen hyväntekijän olo.

Maahanmuuton tukeminen on vielä kustannustehottomampaa kuin kehitysapu; maahanmuutto ei lisää vaan tuhoaa monikulttuurisuuden maailmasta; maastalähtö on vahingollista esimerkiksi Afrikalle, koska etevimmät lähtevät; kotouttaminen ja todellinen monikulttuurisuus ovat ristiriidassa keskenään; ja maahanmuutto on yksilötasolla kivaa, mutta rakenteellisesti latistavaa tuhlausta.

Kiinnitettäköön huomio siihen, etten ole edellisessä viitannut Suomeen. Huomautukseni ovat yleisempiä ja liittyvät maapallon tilaan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen kaikkiaan. Mutta ne liittyvät ennen muuta siihen kuiluun, joka vallitsee kahden joukon välillä. Ensimmäiset yrittävät pohtia pitkän aikavälin kysymyksiä, toisille puuhastelu päiväkohtaisten, viihteellisten asioiden parissa riittää.

Valitettavasti jälkimmäiset saavat osakseen enemmän suosiota.

Tuusula

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Kehitysavun+kritiikki+on+paikallaan/1135252096236

[Äänestäjä]

Kehitysavun kritiikki on paikallaan
Eero Paloheimo

Riikka Purran loistava kirjoitus (HS Mielipide 10. 1.) olisi ansainnut paremman ja asiallisemman vastauksen kuin mitä James O'Connorin tunneperäinen vuodatus (HS Mielipide 12. 1.) puolitotuuksineen oli.

O'Connorin kirjoituksessa toistuu näet tuttu kaava: Purra esittää yleisiä argumentteja maahanmuuton ja kehitysavun kritiikkinä. O'Connor siirtää keskustelun yksilöiden väliseksi inhimillisyydeksi.

Nämä ovat kaksi eri asiaa. Esimerkki: ei tarvitse vihata kaikkia autoilijoita, vaikka vastustaa henkilöautoliikennettä. Näiden kahden asian sotkeminen toisiinsa on tunteisiin vetoavaa epärehellisyyttä.

Maahanmuuton ja kehitysavun kritiikki on monessa suhteessa perusteltua, ja näitä pitäisi puolustaa ja vastustaa samoilla, yleisillä argumenteilla. Ei pidä heti vajota henkilökohtaisiin syyttelyihin, jos joku – tässä tapauksessa minä – esittää esimerkiksi seuraavat mielipiteet.

Kehitysapumme kaikkinainen tehokkuus on kyseenalaista; kehitysavusta liian suuri osa menee hallinnolliseen tyhjäkäyntiin; kehitysavun lyhytjänteisyys koituu aikanaan avun saajan ja antajan tappioksi; apua annetaan liian usein unohtaen saajan arvomaailma; ja avun merkittävin etu on antajan valheellinen hyväntekijän olo.

Maahanmuuton tukeminen on vielä kustannustehottomampaa kuin kehitysapu; maahanmuutto ei lisää vaan tuhoaa monikulttuurisuuden maailmasta; maastalähtö on vahingollista esimerkiksi Afrikalle, koska etevimmät lähtevät; kotouttaminen ja todellinen monikulttuurisuus ovat ristiriidassa keskenään; ja maahanmuutto on yksilötasolla kivaa, mutta rakenteellisesti latistavaa tuhlausta.

Kiinnitettäköön huomio siihen, etten ole edellisessä viitannut Suomeen. Huomautukseni ovat yleisempiä ja liittyvät maapallon tilaan ja ihmiskunnan tulevaisuuteen kaikkiaan. Mutta ne liittyvät ennen muuta siihen kuiluun, joka vallitsee kahden joukon välillä. Ensimmäiset yrittävät pohtia pitkän aikavälin kysymyksiä, toisille puuhastelu päiväkohtaisten, viihteellisten asioiden parissa riittää.

Valitettavasti jälkimmäiset saavat osakseen enemmän suosiota.

Tuusula

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Kehitysavun+kritiikki+on+paikallaan/1135252096236

Kiitos Skrabb, kun toit tämän esille.

Löytyykö yllä oleva jonkin sellaisen linkin takaa, jonne pääsee ilman maksullista palvelua?

Eero Paloheimolta taas erittäin järkevää tekstiä. JM-K & co - onko Eerolta kyselty, jos vielä yksi kierros kiinnostaisi?