2010-01-10 HS Mielipide: Miten humanitaarinen maahanmuutto ratkaisee maailman on

[Roope]

Löytyykö yllä oleva jonkin sellaisen linkin takaa, jonne pääsee ilman maksullista palvelua?

Viitatut mielipidetekstit yhdistettynä:
http://mediaseuranta.blogspot.com/2010/01/hs-riikka-purra-miten-humanitaarinen.html

[Äänestäjä]

Kiitos.

Lähinnä tosin ajattelin, jos löytyisi joku linkki Hesarin ilmaisosioon, kuten Purran kirjoituksessakin. Sitä voisi käyttää vielä paremmin lähdeviitteenä, kun olisi linkki suoraan alkuperäiseen mediaan. Tämäkin tosin ihan hyvä.

[P]

Nykyiset ammattimokutustutkijat tekevät sitä, mitä parhaiten osaavat. Mitähän se muuten mahtaisi olla?

Vessojen siivous? Se kuulu vaippojen vaihtaminen vanhustenkodeissa? Kun yksi monikulturismintutkija siirtyy pesemään perseitä, hänen yhteiskunnallinen merkityksensä muuttuu negatiivisesta positiiviseksi. Ja eikös se kuulu työvoimapula uhkaa meitä kaikkia?

[P]

Molemmissa kirjoituksissa maahanmuuttobyrokratiaan osallistuvat toimijat sekä vääristivät todellisuutta että vahvistivat koneiston itse luomia institutionaalisia välttämättömyyksiä. He muun muassa vaativat yhä enemmän resursseja ongelmiin, jotka ovat joko olemassa ainoastaan käsitteellisellä tasolla tai joihin ei voida saada ratkaisuja kohdentamalla valtion resursseja.

Riikan ytimekäs ilmaisu on musiikkia korville. Melkein tulee tippa linssiin. Lienee tarpeetonta sanoakaan, että Riikka olisi loistava ehdokas Muutos 2011:lle (tai mille tahansa muulle suomalaisten etua ajavalle puolueelle).

Mikäli ette ole vielä tehneet, googlatkaa Riikka Purraa niin löydätte muitakin hänen kirjoituksiaan. Nähtävästi hän valmistelee väitöskirjaa otsikolla: ""Multiculturalism as the ideology of the "Good State": Finland, Globality, and the
normative construction of righteous politics".

Lienee turha erikseen mainita, että tuo pitänee lukea. Vaan uskaltaakohan asiasta pitää liikaa meteliä, jotta Riikka saa myös rauhassa tehdä väikkäriään...  

Voi, kun olen aina ollut lääpälläni teräviin akateemisiin naisiin. Tälläisen peräkammarinjuntin sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin. Jos en olisi vannoutunut peräkammarin asukki, voisin sanoa ihastuneeni. Riikka saa kyllä uskollisen fanin minusta.

Vaatii pokkaa pitää kiinni omista havainnoistaan tuolla sektorilla, eikä lähteä määkimään "hyväksyttyjen vallitsevien dogmien" mukaan, muun kuoron jatkona. Hatun nostoni.

[P]

Vastaisku tuli kuten oli odotettavissa, eikä sen alkuperäkään yllätä. James O'Connor kirjoittaa:

James onnistui kääntämään keskustelun aidanseipäistä tuulimyllyihin. Täysin turha ja sisällötön purkautuminen.

Mikäs tuon herran nykyinen toimi on?

Virallinen hämmentäjä?

[SK]

Nyt kyllä Riikka osui niin hyvin yksiin minun ajatuksieni kanssa, että kiitäs ja kumarran. Mutta lisään omia juttuja perään ja heitetään mukaan muutakin sellaista asiaa, mikä ei mahdu lehden palstoille.

"Mikä merkitys on kokonaisuuden kannalta sillä, että kourallinen valtioita majoittaa alueelleen joukkion huono-osaisia ihmisiä?"

Kokonaisuuden kannalta sillä onkin pelkästään negatiivisia vaikutuksia. Jos tuhannen ihmisen kylästä otetaan sata henkilöä Suomeen täyshoitoon, niin mikä on vaikutus? Se, että nämä sata ihmistä ovat onnettomia, koska ovat joutuneet perheestään/suvustaan eroon. Kylässä ollaan yhtä lailla onnettomia, samasta syystä. Lisäksi nämä sata ihmistä aiheuttavat täällä usein paljon ongelmia, jotka koskettavat täällä asuvaa kantaväestöä.

Lisäksi, kun mennään katsomaan muutaman vuoden kuluttua sitä entistä tuhannen ihmisen kylää, josta oli sadan ihmisen poistuessa jäljellä yhdeksänsataa ihmistä, niin huomataan, että siellä on jälleen se tuhat ihmistä, ellei jopa enemmänkin. Väestönkasvu on niin kovaa, että pelkästään siihen vesittyy koko turvapaikka ja pakolaisruljanssi.

Turvapaikanhakijoina maahan saapuvat ihmiset ovat epäilemättä niin inhimillisiltä kuin taloudellisiltakin ominaisuuksiltaan vahvempia kuin he, jotka eivät koskaan lähde. Tätäkö me sitten haluamme?

Niin. Kuka pääsee karkuun? Se, joka on juuri kuolemassa siihen maamiinan räjähdyksen aiheuttamaan verenvuotoon/nälkään/AIDSiin/muuhun, niin ei sellainen ihminen pääse mihinkään. Oikeat avun tarvitsijat ovat tälläkin hetkellä niissä oloissa, kuolemassa. Jos pakolainen kaksaa matkastaan tuhansia euroja, joka on lähtömaan tasoon verrattuna todella huomattava, niin miten ne, jotka elävät sillä legendaarisella "alle yhdellä dollarilla päivässä" pystyvät muka lähtemään pakoon?

Keitä näemme vastaanottokeskuksissa? Nuoria miehiä. Miksi? Yksi syy ainakin siihen on se, että kuka on röyhkein ja vahvin ottamaan sen roolin, joka esim. kyseenalaisilla menetelmillä kerää kasaan sen pakomatkassa tarvittavan summan. Varsinkin, kun naiset ovat alistettuina kotiin sekä päätöksenteon ulkopuolelle. Tässä on yksi syy siihen, että lomapaikanhakijat eivät yleensä osoita minkäänlaista kunnioitusta Suomea kohtaan, vaan käyttäytyvät röyhkeästi, lisää vapauksia vaatien ja rassissmia valittaen.

Lisäksi kolmansista maista lähtee usein eliitti karkuun. Tämän kertoi meille esimerkiksi Husein Muhammed, eräässä Aamu-Tv:n lähetyksessä.

Sitten niiden tulijoiden asemaan lähtömaissaan. Eli jos esim Mogadishussa on pauke ja rätinä päällänsä, niin sieltä voi ottaa hatkat ihan kuka tahansa. Se voi olla sellainen henkilö, jolla ei ole osaa eikä arpaa koko rähinään. Loppuuko se taistelu siihen, että ulkopuoliset lähtisivät kaikki pois sieltä?

On järjetöntä ajatella niin, että jokainen turvapaikanhakija/pakolainen olisi jotenkin "niin viaton", puhdas pulmunen. Tänään AK-47 kanssa riehuva somali, saattaa olla ensi viikolla Helsingin rautatieasemalla notkumassa. Myös hänen kanssa laukauksia vaihtanut vastapuolen peluri saattaa olla samassa paikassa notkumassa. Siitähän on jo tappeluitakin syntynyt. Johtuen siitä, että kun kuka tahansa saa tulla, niin kuka tahansa tulee.

Kun pohjoismaisia hyvinvointivaltioita taannoin rakennettiin, otettiin kansallisen omantunnon mittariksi se, miten valtion heikompiosaisten asiat oli hoidettu. Nykyään hyvinvointia ei kuitenkaan käsitetä pelkästään valtion rajojen tai yksittäisten kansallisuuksien sisäiseksi asiaksi. Hyvää ja kaunista ympärilleen tahtovat valtiot – tai näiden "humanitaarinen byrokratiakoneisto" – ovat siirtäneet moraaliset velvollisuutensa globaalille tasolle.

Tässä on aika hyvin kiteytettynä se, mikä minua inhottaa. Varsinkin vasemmisto on kunnostautunut tässä asiassa. He ovat tehneet politiikastaa sellaista, että he kokeilevat yhteiskunnan ja kansalaisten sietokykyä sille, että missä vaiheessa "kuppi menee nurin". He tietävät varsin hyvin sen, että meillä ei riitä jaettavaa loputtomiin siten, että tänne tulee jatkuvasti ihmisiä täyshoitoon, vaan jossain menee raja (ja tulijoita kyllä riittää väestönkasvun myötä ihan varmasti).

Jos meillä riittäisi jaettavaa määrälle X, niin mitä sitten tehdään, kun niitä tulijoita onkin määrä X potenssiin Y?

[Oho]

Asettamalla humanitaarisen avun vastakkain "omien kansalaisten" etujen kanssa Purra myös lietsoo turhaa vihamielisyyttä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi "meiltä" pois.

Riikka Perälä
valtiotieteiden maisteri,
tohtorikoulutettava
sosiologian laitos, Helsingin yliopisto"

Boldaus minun. Eihän se ole keneltäkään pois, vaikka suomalaisten veronmaksajien rahoja kaadettaisiin mustaan aukkoon.

Nii-in julkinen talous ei ole nollasummapeliä. Suomen valtio taitaa velkaantua nopeammin kuin kertaakaan itsenäisyytensä aikana ehkä sota-ajat poislukien. Tommoseen idiotismiaan tosiaan tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto.

[JM-K]

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomen valtiona pitää ennemmin tai myöhemmin asettua maailman konfliktien ulkopuolelle pitämään huolta vain omista intresseistään. Ja mitä pikemmin tämä välttämättömyys tajutaan, sitä parempi.

Itse olen sitä mieltä, että tämä olisi tehtävä heti. Tai oikeastaan olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

[Uljanov]

"Asettamalla humanitaarisen avun vastakkain "omien kansalaisten" etujen kanssa Purra myös lietsoo turhaa vihamielisyyttä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi "meiltä" pois."

Viisi-vuotias serkkuni ymmärtää, että kun hän antaa kaverille pussistaan euron, hänen pussissaan on tämän jälkeen yksi euro vähemmän muihin tarkoituksiin. Ehdotan serkkuani  vastaamaan Suomen maahanmuuttopolitiikasta, saadaan vähän enemmän asiantuntemusta kehiin.

[Oho]

Viisi-vuotias serkkuni ymmärtää, että kun hän antaa kaverille pussistaan euron, hänen pussissaan on tämän jälkeen yksi euro vähemmän muihin tarkoituksiin. Ehdotan serkkuani  vastaamaan Suomen maahanmuuttopolitiikasta, saadaan vähän enemmän asiantuntemusta kehiin.

Niin, tossa on tuota korkean oppineisuuden tuomaa momenttikukkailua. Maahanmuuttajien sosiaaliurva maksetaan eri momentilta kuin mökin mummon insuliini tai sitten tietysti Arskan (anteeksi kaikilta Arskoilta) Iso-G siksi mummon ei tarvitse tinkiä insuliinistaan tai Arskan päivä pöhnästään vaikka muuttajaperhe asutettaisiinkiin Eiraan kun muualta ei tarpeeksi väljää kämpppää löytynyt.

[Ugle Byggle]

Asettamalla humanitaarisen avun vastakkain "omien kansalaisten" etujen kanssa Purra myös lietsoo turhaa vihamielisyyttä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi "meiltä" pois.

Boldaus minun. Eihän se ole keneltäkään pois, vaikka suomalaisten veronmaksajien rahoja kaadettaisiin mustaan aukkoon.

Ok. Jos nyt oletetaan tämä nollasummapeli vääräksi, niin voisiko joku viisaampi nyt minulle kertoa sen ajatusvirheen rautalangasta vääntäen. Ihan oikeasti. Veroja X-määrä, niistä a-osa menee "meille" ja b-osa humanitäärisille. Keneltä tämä humanitääristen b-osa on siis pois, koska joltain se on pois? Tosissani kysyn, tähän on pakko olla joku taloustieteellinen peruste/teoria taustalla.

Tai sitten joku, ainakin Perälän Riikka, valehtelee ronskisti.

[Sivulause]

Asettamalla humanitaarisen avun vastakkain "omien kansalaisten" etujen kanssa Purra myös lietsoo turhaa vihamielisyyttä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi "meiltä" pois.

Boldaus minun. Eihän se ole keneltäkään pois, vaikka suomalaisten veronmaksajien rahoja kaadettaisiin mustaan aukkoon.

Ok. Jos nyt oletetaan tämä nollasummapeli vääräksi, niin voisiko joku viisaampi nyt minulle kertoa sen ajatusvirheen rautalangasta vääntäen. Ihan oikeasti. Veroja X-määrä, niistä a-osa menee "meille" ja b-osa humanitäärisille. Keneltä tämä humanitääristen b-osa on siis pois, koska joltain se on pois? Tosissani kysyn, tähän on pakko olla joku taloustieteellinen peruste/teoria taustalla.

Tai sitten joku, ainakin Perälän Riikka, valehtelee ronskisti.

Hehe.

Viisi ihmistä leipoo yhteistuumin herkullisen mansikkakakun. Joskin yksi kakunleipojista lähinnä viisastelee toisille ja neuvoo kakunleipomisessa.

Kakku jaetaan yhteistuumin viiteen yhtäsuureen osaan.

Viisasteleva kakunsyöjä haluaisi kaverinsakin kemuihin. Omasta palasta ei huvita luopua, vaan hän luo syyllistävän katseen muihin kakunsyöjiin.

Häpeillen he antavat omista palasistaan osan tuolle kaverille.

Kakku syödään hartain mielin viimeistä murua myöten.

Viisastelija ja kaveri toteavat kakun olevan herkullista, siksi kaveri kutsuikin toisen kaverinsa herkuttelemaan.

Näin neljä kakuntekijää poistuvat yöhön maha kurnien hankkimaan lisää kakkutarpeita, askel hieman lyhentyneenä. Pöydästä kaikuu hilpeä naurunremakka ja ilmassa on suuren kulttuurijuhlan tuntua.

[Oho]

Tai sitten joku, ainakin Perälän Riikka, valehtelee ronskisti.

Ei välttämättä, paskan puhuminen ei välttämättä ole valehtelua. Valehteluun vaaditaan tarkoituksellista paskan puhumista, ja rohkenen epäillä etteivät ko. tohtorikoulutettavan eväät piisaa tarkoitukselliseen paskan puhumiseen.

[Kimmo Pirkkala]

Asettamalla humanitaarisen avun vastakkain "omien kansalaisten" etujen kanssa Purra myös lietsoo turhaa vihamielisyyttä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi "meiltä" pois.

Boldaus minun. Eihän se ole keneltäkään pois, vaikka suomalaisten veronmaksajien rahoja kaadettaisiin mustaan aukkoon.

Ok. Jos nyt oletetaan tämä nollasummapeli vääräksi, niin voisiko joku viisaampi nyt minulle kertoa sen ajatusvirheen rautalangasta vääntäen. Ihan oikeasti. Veroja X-määrä, niistä a-osa menee "meille" ja b-osa humanitäärisille. Keneltä tämä humanitääristen b-osa on siis pois, koska joltain se on pois? Tosissani kysyn, tähän on pakko olla joku taloustieteellinen peruste/teoria taustalla.

Tai sitten joku, ainakin Perälän Riikka, valehtelee ronskisti.

Meinaatko että b-osan väestöstä (sosiaalitukia nostavien) kasvattaminen ei mitenkään vaikuta a-osan (sosiaalitukia maksavien) elintasoon? No sehän tarkoittaa loogisesti sitä, että voimme kaikki heittäytyä b-osaksi väestöä. Kenenkään ei tarvitse enää tehdä töitä, vaan mukava hyvinvointivaltio pyörii pelkkiä tukia nostellen...

[MW]

Olisi kyllä kiva kuulla Riika-Piian perustelut väitteelleen "ei ole keneltäkään pois". Jos perusteet ovat toimivat, voinen lopettaa työnteon ja joutavan veronmaksun, ja siirtyä tuettavaksi. Koska se ei ole keneltäkään pois, voinen myös olettaa, että tuet ovat ruhtinaalliset. Kun ei ne mistään poiskaan ole, suotta niitä kateuttanne rajoitatte. Voinko lähettää tilinumeron suoraan Riikalle?

[Ugle Byggle]

Meinaatko että b-osan väestöstä (sosiaalitukia nostavien) kasvattaminen ei mitenkään vaikuta a-osan (sosiaalitukia maksavien) elintasoon? No sehän tarkoittaa loogisesti sitä, että voimme kaikki heittäytyä b-osaksi väestöä. Kenenkään ei tarvitse enää tehdä töitä, vaan mukava hyvinvointivaltio pyörii pelkkiä tukia nostellen...

Tarkennan, esimerkkinä vaikkapa toimeentulotuki. A-osa menee Suomen kansalaisille, B-osa menee humanitaarisille. Kysymykseni kuuluu: verovaroista maksetaan myös B-osa, keneltä se on pois? Riikka Perälä väittää, että "[...] muille annettu tuki olisi "meiltä" pois."

Uskon, että kaikki ymmärtävät kysymykseni. Eritoten minua kiinnostaa järkiperuste, kenties joku minulle vielä tuntematon talousteoria, jolla Riikka Perälä todistaa väitteensä: "ei ole meiltä pois", ja vieläpä osoittaa että keneltä ihmeeltä se sitten onkaan pois?

[Kimmo Pirkkala]

Tarkennan, esimerkkinä vaikkapa toimeentulotuki. A-osa menee Suomen kansalaisille, B-osa menee humanitaarisille. Kysymykseni kuuluu: verovaroista maksetaan myös B-osa, keneltä se on pois?

No itsehän tuon sanoit: "verovaroista maksetaan myös B-osa".
Eli vastaus kysymykseen "keneltä se on pois?":
- Veronmaksajilta.

En nyt oikein ymmärrä mitä tällä haet, tuskin yrität väittää että verovarat sataisivat taivaasta, vaan joku erikoistapauslogiikka sinulla varmaan on mielessä?

[Tommi Korhonen]

Anti-utopistin aktiiviseen (maahanmuuttokritiikin/Muutoksen) liukuhihna-tuotantoon pitäisi tuottaa sellainen moduli (eli ryhmä ihmisiä) jotka työstäisivät näitä keskusteluita vielä hitusen pidemmälle, ja sen jälkeen lähestyisi kyseisiä moraalisäteilijöitä PAPERIKIRJEELLÄ, ja pyytäisi vastauksia noihin kysymyksiin. Sen jälkeen ne kysymykset ja vastaukset ja taustatiedot esiteltäisiin Homma:n etusivulla / henkilötiedoissa.

Se esikäsittely kysymyksistä ei tarvitsisi varmaan olla paljoakaan parempaa kuin mitä nämä foorumikeskustelut, ne vain pitäisi vertaisvarmistaa kirjoittajien kesken, ja ehkä vielä sen jälkeen käyttää kommentointikierroksella Pajassa. Pääasia tuossa olisi että vältyttäisiin A) alatyylisyyksiltä, B) suurilta asiamokilta, C) saataisiin niin korrekti mutta konkreettisuudessaan pelottava kirje ettei kohde sitä voi jättää väliin, tai jos jättää, niin saa siitä kuuluisuutta osakseen.

Anti-utopistin pitkästä Hommakritiikistä toisessa threadissa ymmärsin sen verran että: ainakaan leimakirveen heilutteluun ei kannata lähteä, se syö omaa uskottavuuttaan ja alentuu samalle tasolle kuin valtavirran poliitikotkin. Ja että resursseja pitäisi kanavoida sellaiseen ryhmätoimintaan joka käsittelee tietyllä vakiotavalla kaikki vastineet. Sellaiset ryhmät voivat olla aika etäisiäkin esim varsinaisesta Muutoksesta, kunhan heillä on oma "roolinsa" josta maahanmuuttokritiikin piireissä ollaan suhteellisen yhteneväisen mielisiä.

Joo, aikamoista tekstiä, sekä alkuperäinen Pravdalta, että nuo peelotason vastaukset. Onneksi sentään on loistavia riposteja meidän "puolen" edustajilta.

[rähmis]

Keskustelu aiheesta jatkuu peräti kolmen mielipidekirjoituksen voimalla päivän Hesarissa.

Kehitysavun vaikuttavuudesta on paljon luotettavaa tutkimustietoa

Uusin tutkimus viittaa siihen, että kehitysavulla on saajamaiden talouskasvua edesauttava vaikutus.

Mielipidesivulla on herännyt keskustelua kehitysavun tarpeellisuudesta (HS 10. 1. ja 13. 1.). Keskustelu on tarpeellista, mutta toistaiseksi kriittisissä puheenvuoroissa on esitetty hyvin yleisiä väitteitä ilman kestäviä perusteita.

Kehitysavun vaikuttavuudesta on kuitenkin olemassa suuri määrä viimeaikaista, luotettavaa tutkimustietoa.

Suuri osa kehitystalouden tutkimuksesta perustuu hyvin huolelliseen koeasetelman tyyppiseen menetelmään. Otetaan esimerkiksi jokin kylätason kehitysapuhanke, jossa pyritään parantamaan kyläläisten terveydentilaa. Toimenpiteitä kohdistetaan suureen joukkoon kyliä (koekylät) ja samalla kerätään aineistoa kyläläisten hyvinvoinnista ennen ja jälkeen interventioita.

Samanaikaisesti kerätään aineistoa muuten samanlaisista, mutta toimenpiteiden ulkopuolelle jääneistä kylistä (verrokkikylät). Lopuksi verrataan, onko koekylissä asuvien ihmisten terveydentila parantunut verrattuna niiden ihmisten asemaan, jotka asuvat verrokkikylissä.

Monet tällaiset tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi lääkityksen parantaminen, uusien viljelytekniikoiden opastaminen, koulunkäynnin avustaminen ja niin edelleen ovat parantaneet kehitysapua saaneiden asemaa tilastollisesti merkitsevällä tavalla.

Tulokset eivät synny valikoitumisongelmista (siitä, että toimenpiteisiin valikoituneet kylät olisivat joistakin muista syistä verrokkikyliä parempia), sillä monissa tutkimuksissa toimenpiteisiin valitut kylät tai henkilöt on valittu satunnaisotannalla.

Kehitysavun vaikuttavuuden selvittäminen maatasolla on huomattavasti hankalampaa, sillä maiden välillä vastaavia koeasetelmia ei voida järjestää. Uusin tutkimus – muun muassa WIDERin (World Institute for Development Economics Research) nykyisen johtajan Finn Tarpin huomattavan huolellisesti tehty empiirinen tutkimus – viittaa kuitenkin siihen, että kehitysavulla on myös saajamaiden talouskasvua edesauttava vaikutus. Näin siitä huolimatta, että suuren osan kehitysavusta tarkoituskaan ei ole nopeuttaa kasvua vaan auttaa esimerkiksi humanitaarisissa katastrofeissa.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että mikä tahansa kehitysapu olisi tehokasta, tai että eri apumuotojen välillä ei olisi eroja.

Kehitysapua antavien maiden piirissä on myös tapahtunut muutoksia, joilla pyritään kehittämään apua niin, että Eero Paloheimon mainitsemia haittavaikutuksia voidaan vähentää. Tähän on tähdätty muun muassa budjettituella, jossa apu kanavoidaan saajamaan oman budjetin ja tarpeiden kautta.

Avun kehittäminen on myös jatkuvan tieteellisen tutkimuksen kohteena.

Tieteellisessä keskustelussa nimenomaan vedotaan järkeen ja todisteisiin. Oma kysymyksensä on sitten se, että moni todella haluaa yrittää auttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, vaikka se olisi hyvin hankalaakin.

Jukka Pirttilä
kansantaloustieteen professori
Tampereen yliopisto

Hesari (digilehti)

Auttaminen on toisille itseisarvo

Riikka Purran (HS Mielipide 11. 1.) pääviesti näyttää olevan humanitaarisen avun naurunalaistaminen yhtä tyhmänä kuin hyödyttömänäkin toimintana. Hän on nimittäin yhtenä harvoista oivaltanut, että vain "voima ja intressit" määräävät kansainvälistä politiikkaa.

Kirjoittajaa ei näytä kiinnostavan koko kysymys kärsivien ihmisten auttamisesta. Sen hän kuittaa toteamalla: "Mitä, jos en ihan oikeasti voi sille mitään". Murrosikäisen uhmana väitteelle voisi hymyillä, aikuisen lausumana se pysäyttää. Voiko narsistisen piittaamattomuuden kyynisemmin tiivistää?

Auttamisen oletettua hyödyttömyyttä osoitetaan sillä, etteivät ongelmat ole auttamalla maailmasta loppuneet. Eivät totisesti, ei kukaan niin ole luullutkaan.

Auttaminen ja inhimillisyys eivät nimittäin tavoittele Purran kaipaamaa "hyötyä": ne ovat itseisarvo, ihmisenä olemista. Purra pitää sitä "harhaluulona moraalisuudesta", muttei ehdota ainoatakaan muuta ratkaisua. Silmät kiinni, ja rajat umpeen – "me emme oikeasti välitä".

Harry Halme
Helsinki

Hesari (digilehti)

Vuosikymmeniä jatkuneen kehitysavun tulokset ovat surkeita

Tutkija Riikka Purra (HS Mielipide 10. 1.) osui "humanitaarista maahanmuuttoa" koskevassa mielipidekirjoituksessaan naulan kantaan. Purra osoitti, että humanitaarisella maahanmuutolla eli turvapaikanhakijoiden vastaanottamisella länsimaat eivät kykene vaikuttamaan globaalien ongelmien lähtökohtiin ja syihin.

Purran realistinen analyysi ja rehellisyys nostivat moralistiset kivenheittäjät ja idealistit esiin. James O'Connor (HS Mielipide 12. 1.) julisti ylimielisesti tutkijan mielipiteet "kadunmiehen epäilyksiksi" ja kutisti maailmanlaajuisen pakolaisongelman länsimaissa asuvien yksilöiden asenneongelmaksi ja empatian puutteeksi.

Maailmassa arvioidaan nykyään olevan noin 20 miljoonaa pakolaista. Määrä kasvaa vuosi vuodelta. Valitettava tosiasia on, ettei tällainen ongelma ratkea pelkällä hyvällä tahdolla ja empatialla. O'Connor nosti esille kehitysavun tärkeyden, ja tietenkin näkökulma suppeni yksilötasolle: "Kehitysavulla on suuri merkitys yksittäiselle ihmiselle." Uskon, että jokainen suomalainen on samaa mieltä. Eri asia on, uskalletaanko tuloksia katsella kokonaisvaltaisesti ja globaalilla tasolla.

Kehitysapua Afrikkaan on annettu jo kymmeniä vuosia. Kansainvälisesti sitä annetaan vuosittain noin sata miljardia eli 100 000 miljoonaa dollaria. Vuonna 2008 Suomi antoi 830,4 miljoonaa euroa, 0,44 prosenttia kyseisen vuoden bruttokansantuotteestamme.

Vuosikymmeniä jatkuneen avustusmäärän saldo esimerkiksi Afrikassa on surkea. Itse asiassa tilanne on huonompi kuin koskaan. Afrikan talous edustaa vain 1,3 prosenttia koko maailmantaloudesta, etniset riidat ja sisällissodat repivät monia maita. Kaksi viidesosaa väestöstä on lukutaidottomia. Lukemattomat hiv-tartunnat synkentävät monen maan tulevaisuutta.

Ainoa asia, mikä kehitysavun myötä on lähtenyt nousuun, on väestönkasvu. Väestöräjähdys lisää nälkää, huonontaa elinympäristöä, kiihdyttää ympäristötuhoa ja syö taloudellisen kehityksen eväät, mistä Kenia on hyvä esimerkki. Väestöräjähdys aiheuttaa muuttopaineen turvapaikanhakijoiden muodossa, minkä jotkut länsimaissa asuvat tulkitsevat "rikkaudeksi".

Vihreä humanisti, entinen kansanedustaja ja professori Eero Paloheimo kiteyttää nykyisen kehitysavun surkeuden murskaavasti kirjassaan Tämä on Afrikka: "Huonosti suunnitellun ja suunnatun kehitysavun merkittävin tulos on rappio." Voisiko asiaa sen paremmin ilmaista?

Auvo Hannu
Oulu

Hesari (digilehti)

[Ernst]

Kovaa on kehitysapukeskustelu. Mitäs se Purran alkuperäinen kirjoitus käsittelikään? Tais olla vissiin humanitaarista sosiaaliturvapaikanhakua.

Kyllä minä sen uskon, että jos tiettyyn kylään kohdistetaan käytännön kehitysapua, kyläläisten elämä paranee. Osittain toivottavasti myös pysyvästi.

Me Sandi Sanders'in ystävät toki tiedämme, että sen kyläläisten parempi elämä loppuu naapurikyläläisten ryöstöretkeen  

Mutta tuo suora budjettitukihan tarkoittaa sitä, että rahat laitetaan suoraan gepardihatun tilille Sveitsiin ilman mitään raportointivelvollisuutta. Diktaattori voi aivan vapaasti ostaa niillä uudet talvirenkaat Mersuunsa ja lopuilla rahoilla kenkiä vaimoille.

-Näyttää siltä, sanoi uusi päällikkö (joka myöhemmin hirtettiin Isiksen kuninkaan tappamisesta), - että valkeain miesten laki on säädetty, jotta heikko mies saisi voiton vahvemmasta. Se on hullua, mutta lienee heidän mieleensä.
Edgar Wallace
SANDI
Alkup. Sandi of The River, 1911

[etnis]

Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi "meiltä" pois.

Tyypillinen mokutusargumentti, vedetään matto alta toteamalla että "NÄIN ON". Ilman mitään perusteluja. Jos euro otetaan yhdestä säästöpossusta pois ja laitetaan toiseen, miten se voi sen jälkeen löytyä molemmista possuista?

Heikoissa kantimissa on mokuttajilla meininki. Ainoastaan median epäreilu painotus pitää nämä ääliöt pinnalla "järkevää maahanmuuttokriittistä keskustelua ei ole!"

Perälällä on jutut pahasti perätilassa.

[Anti-Utopisti]

Anti-utopistin aktiiviseen (maahanmuuttokritiikin/Muutoksen) liukuhihna-tuotantoon pitäisi tuottaa sellainen moduli (eli ryhmä ihmisiä) jotka työstäisivät näitä keskusteluita vielä hitusen pidemmälle, ja sen jälkeen lähestyisi kyseisiä moraalisäteilijöitä PAPERIKIRJEELLÄ, ja pyytäisi vastauksia noihin kysymyksiin. Sen jälkeen ne kysymykset ja vastaukset ja taustatiedot esiteltäisiin Homma:n etusivulla / henkilötiedoissa.

Se esikäsittely kysymyksistä ei tarvitsisi varmaan olla paljoakaan parempaa kuin mitä nämä foorumikeskustelut, ne vain pitäisi vertaisvarmistaa kirjoittajien kesken, ja ehkä vielä sen jälkeen käyttää kommentointikierroksella Pajassa. Pääasia tuossa olisi että vältyttäisiin A) alatyylisyyksiltä, B) suurilta asiamokilta, C) saataisiin niin korrekti mutta konkreettisuudessaan pelottava kirje ettei kohde sitä voi jättää väliin, tai jos jättää, niin saa siitä kuuluisuutta osakseen.

Anti-utopistin pitkästä Hommakritiikistä toisessa threadissa ymmärsin sen verran että: ainakaan leimakirveen heilutteluun ei kannata lähteä, se syö omaa uskottavuuttaan ja alentuu samalle tasolle kuin valtavirran poliitikotkin. Ja että resursseja pitäisi kanavoida sellaiseen ryhmätoimintaan joka käsittelee tietyllä vakiotavalla kaikki vastineet. Sellaiset ryhmät voivat olla aika etäisiäkin esim varsinaisesta Muutoksesta, kunhan heillä on oma "roolinsa" josta maahanmuuttokritiikin piireissä ollaan suhteellisen yhteneväisen mielisiä.

Tämä on kannatettava ehdotus. Monet Hommalaiset ovat loistavia kirjoittajia, joten heidän erikoistaitojaan kannattaa hyödyntää juuri kirjoittajina. Sen sijaan itsestäni tiedän, että osa taustatyön tekijöistä ei ole parhaimmillaan kirjoittamisessa ja PR-työssä. Suosittelenkin seuraavaa modulijakoa Homman "liukuhihnalle":

1) Taitavat kirjoittajat

Nämä Hommalaiset muokkaavat tekstiluonnoksista kansantajuisia kirjeitä päättäjille ja muille yhteiskunnallisille vaikuttajille. Takaisinpäin muille Hommalaisille kannattaa välittää palautetta, mitkä kirjeet herättivät eniten kiinnostusta.

Toki kannattaa keskittyä kirjeiden lähettämisessä sellaisiin vaikuttajiin ja sellaisille foorumeille, joiden kohdalla hyötysuhde tekstin vastaanotossa on erityisen korkea.

Kirjeiden tason voi tarvittaessa varmistaa siten, että taitavat kirjoittajat muodostavat muutaman hengen pienryhmiä, jotka sitten kommentoivat toistensa tekstiluonnoksia ja ehdottavat parannuksia.

Maalaisjärki, ihmistuntemus ja tilannetaju lienevät tärkeimpiä ominaisuuksia niille, jotka huolehtivat Homman rajapinnasta suureen yleisöön. Tällaiset ihmiset kuitenkin harvemmin ehtivät erikoistua raakadatan keräämiseen, joten on parempi, että siitä huolehtii eri porukka. Kuitenkin taitavien kirjoittajienkin kannattaa vähitellen kehittää tiedonkeruutaitonsa ainakin tyydyttävälle tasolle, etteivät he olisi liian riippuvaisia muiden Hommalaisten keräämistä tiedoista.

Lisäksi tähän suurelle yleisölle suunnattuun rajapintaan tarvittaneen moduli, jonka avulla jokaisesta lähetetystä kirjeestä voidaan tarvittaessa jälkikäteen identifioida erityismenetelmällä, onko kirje todellakin peräisin sen allekirjoittaneelta Hommalaiselta. Tämän modulin yksityiskohtaisempi suunnittelu jää Homman tietoturva-asiantuntijoiden vastuulle.

2) Tekstiluonnosten valikoijat

Hommassa on jo valtavasti tietoa kasassa. Tämän tietomäärän hyödyntämiseen tarvittaisiin erillinen porukka, jolla olisi silmää tunnistaa käytännön vaikuttamisen kannalta arvokkaat tiedot ja laatia niistä sellaisia tekstiluonnoksia, jotka kiinnostavat nimen omaan tyypillisen päättäjän ja yhteiskunnallisen vaikuttajan prioriteetteja. Parhaiden tekstiluonnosten valikoinnissa tietomassasta voidaan käyttää apuna joko psykologian ja kognitiotieteen teorioita tai puhdasta elämänkokemukseen perustuvaa ihmistuntemusta yhteiskunnallisista vaikuttajista.

Tavoitteena on tarkemmin sanoen valikoida olemassaolevasta tietomassasta leikkausjoukko niistä osajoukoista, joissa a) raakadatan luotettavuusaste olisi lähellä sataa prosenttia ja b) kiinnostavuus päättäjien silmissä olisi korkea.

Lopuksi parhaat tekstiluonnokset välitetään taitaville kirjoittajille viimeistelyä ja lähettämistä varten.

3) Raakadatan kerääjät ja raakadatan synteesi tekstiluonnoksiksi

Nämä Hommalaiset voivat erikoistua omalle alalleen tiedonkerääjinä ja yhteenvetojen laatijoina. Saattaa olla mahdollista automatisoida osa tiedonhausta ajan säästämiseksi.

Turhan työn välttämiseksi myös raakadatan kerääjien kannattaa selvittää itselleen, mille raakadatalle on ollut kysyntää Homman ulkopuolisten silmissä, vaikkakaan kysynnän kartoittamisessa ei tarvitse olla yhtä asiantunteva, kuin siitä varsinaisesti huolehtivat tekstiluonnosten valikoijat.

Vähitellen kannattaa yrittää opetella muidenkin "liukuhihnavaiheiden" taitoja riippuvuuden vähentämiseksi muista Hommalaisista. Nyt alkuvaiheessa jokaisen Hommalaisen erikoistuminen omalle vahvuusalueelleen saattaa kuitenkin olla järkevintä tasokkaan lopputuloksen varmistamiseksi.

Ainakin tässä ketjussa käsitelty Riikka Purra vaikuttaa erittäin taitavalta kirjoittajalta, joten tämä on erinomainen esimerkki siitä, kuinka maahanmuuttokritiikissä ihmisten erikoistaidoilla on suuri merkitys.


[email protected]

[Roope]

Kyllä minä sen uskon, että jos tiettyyn kylään kohdistetaan käytännön kehitysapua, kyläläisten elämä paranee. Osittain toivottavasti myös pysyvästi.

Välimeren venesiirtolainen -kirjasessa siteerattiin tutkimusta, jonka mukaan, vastoin yleistä käsitystä, kyläläisten elämän parantuessa myös heidän halunsa ja kykynsä muuttaa "länteen" kasvaa. Muuttoliikkeen ja aivovuodon voimistumista ei voi paljonkaan ehkäistä suuntaamalla kehitysapu jotenkin toisella tavalla, koska kyseessä on yleinen ilmiö elintason noustessa, myös luonnollisen talouskasvun seurauksena. Kehitysavun lisäksi länsimaihin asettuneet maahanmuuttajat nostavat lähtömaidensa elintasoa rahansiirroillaan, joiden yhteismäärä ylittää kehitysavun.

Jos kolmannen maailman elintasolla ja länsimaihin kohdistuvalla maahanmuutolla on tällainen dynamiikka, niin tätä peliä ei voi voittaa. Ei ainakaan rajoittamatta maahanmuuttoa.

(Jos jollakulla on tuo kirja, niin voisi heittää tänne tiedot tutkimuksesta. En enää muista missä osuudessa sitä lainataan.)

[Miniluv]

Välimeren venesiirtolainen -kirjasessa siteerattiin tutkimusta, jonka mukaan, vastoin yleistä käsitystä, kyläläisten elämän parantuessa myös heidän halunsa ja kykynsä muuttaa "länteen" kasvaa.

"Ellei meillä ole töitä, meidän täytyy tulla kylään teidän luoksenne tänne pohjoiseen etsimään parempia mahdollisuuksia", hän sanoo. Mutta Afrikan väestönkasvulla on välittömiä vaikutuksia jo ennen vuotta 2030 - itse asiassa jo nyt. "Kuvitelkaa, miljoonia ihmisiä ilman töitä Afrikan kaupungeissa." Siksi Yumkella kehottaa eurooppalaisia miettimään investointeja heti, että epävakauden ja konfliktin synkkä skenaario jäisi toteutumatta. "Me katsoimme nuorina mustavalkoista televisiota. Nyt näillä nuorilla ja lapsilla on satelliittitelevisio, josta he katsovat MTV:tä. He näkevät, millaista Suomessa ja muualla on." "Ellei heillä ole toivoa kotona, he muuttavat maasta. Laittomasti tai laillisesti - samantekevää, joka tapauksessa he tulevat."

Unidon pääjohtaja Kandeh Yumkella vieraili Suomessa 10. kesäkuuta 2009.

http://hommaforum.org/index.php/topic,1078.0.html

[P]

Asettamalla humanitaarisen avun vastakkain "omien kansalaisten" etujen kanssa Purra myös lietsoo turhaa vihamielisyyttä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi "meiltä" pois.

Riikka Perälä
valtiotieteiden maisteri,
tohtorikoulutettava
sosiologian laitos, Helsingin yliopisto"

Boldaus minun. Eihän se ole keneltäkään pois, vaikka suomalaisten veronmaksajien rahoja kaadettaisiin mustaan aukkoon.

Nii-in julkinen talous ei ole nollasummapeliä. Suomen valtio taitaa velkaantua nopeammin kuin kertaakaan itsenäisyytensä aikana ehkä sota-ajat poislukien. Tommoseen idiotismiaan tosiaan tarvitaan ylempi korkeakoulututkinto.

Jep. Sähkö tulee töpselistä ja raha painokoneesta.. Karuksi on mennyt tohtoreiden taso. Höpsismi pitäisi lanseerata oppiaineeksi yliopistoon?

[PMH]

Lopuksi Purran kirjoituksessa pistää silmään kansallisvaltiokeskeisyys, jota voi pitää melko kapeana minkään politiikan tai hallinnonalan toimenpiteiden lähtökohtana nykyaikana. Ikään kuin Suomi valtiona voisi asettua maailman konfliktien ulkopuolelle pitämään huolta vain omista intresseistään.

Ja miksei voi? Ja mitä hävettävää tai pahaa nationalismissa on?

Mädättääkö akateeminenkoulutus pään?

[skrabb]

Kuka muu kuin me maksaa humanitaarisen maahanmuuton?
Jukka Haanpää

Riikka Perälä kirjoitti (HS Mielipide 14. 1.) vastauksen Riikka Purran mielipiteeseen (HS 10. 1.) maahanmuutosta. Perälän humanitaarisen maahanmuuton puolustuspuheenvuoro perustui yleisinhimilliseen myötätuntoon ja myös Suomen globaaliin vastuuseen maailman ongelmista.

Perälä sivuutti Purran esittämän väitteen siitä, että kaikkein huonoimmassa asemassa olevat ihmiset eivät koskaan lähde turvapaikanhakijoiksi ulkomaille. Tulkitsen tämän niin, että Perälän mielestä vain varakkaimpia ja vahvimpia turvapaikanhakijoita voidaan auttaa kunnolla, ja kotimaihinsa jäävät heikommat ihmiset saavat tulla toimeen hyvinvoinnin murusilla, joita toimitetaan pakolaisleireille esimerkiksi ruoka-avun muodossa.

Perälä myöntää Purran esittämän arvion humanitaarisen maahanmuuton mitättömästä positiivisesta vaikutuksesta globaalille hyvinvoinnille oikeanlaiseksi. Humanitaarisen maahanmuuton negatiiviset vaikutukset vastaanottavalle yhteiskunnalle Perälä kuitenkin jättää huomiotta. Myöskään lähtömaalle koituvia negatiivisia vaikutuksia, kuten "aivovientiä" ja varojen siirtymistä ulkomaille, Perälä ei huomioi.

Näistä asioista huolimatta Perälä esittää, että turvapaikanhakijoita otetaan lisää; hän vetoaa globaaliin ongelmaan ja globaaliin vastuuseen.

Purraa hän kritisoi vielä kansallisvaltiokeskeisyydestä ja kapeakatseisuudesta maailmanpolitiikassa. Perälän käsityksen mukaan Suomi ei voi tehdä muista maista riippumattomia päätöksiä nykyaikana, varsinkaan jos niistä nähdään olevan hyötyä Suomen kansalaisille.

Lopuksi Perälä mainitsee: "Asettamalla humanitaarisen avun vastakkain 'omien kansalaisten' etujen kanssa Purra myös lietsoo turhaa vihamielisyyttä. Kyseessä ei kuitenkaan ole nollasummapeli, jossa muille annettu tuki olisi 'meiltä' pois."

Tähän liittyen minulla on kysymys, johon voi vastata kuka tahansa, joka pystyy antamaan hyvän selityksen tälle väitteelle.

Suomi on sitoutunut antamaan vuosittain kehitysyhteistyömäärärahaa 0,51 prosenttia bruttokansantulosta (2010 arvio: 997 miljoonaa euroa). Tämän päälle lankeaa lasku humanitaarisen maahanmuuton kuluista.

Nämä menot rahoitetaan osittain verovaroilla. Kysymykseni kuuluu: keneltä annetut tukimiljoonat ovat pois, kun Perälän mukaan ne eivät ole pois meidän verovaroistamme?

yhteiskuntatieteiden kandidaatti
Tampere

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Kuka+muu+kuin+me+maksaa+humanitaarisen+maahanmuuton/1135252171483

Minne Afrikkaan viedyt rahat ovat päätyneet?
Erkki Myllys

Auvo Hannu esitti hyvin kirjoitetun kysymyksen niin sanotun kehitysapumme tuloksista (HS Mielipide 15. 1.).

Sen verran utelias olen minäkin, että haluaisin tietää, minne eläkkeestäni Afrikkaan viedyt rahat ovat päätyneet: kenen tilille ja miten niillä on ihmiskuntaa autettu.

Eipä taida kukaan rahojeni jakajista sen enempää osata kuin halutakaan vastata tähän hieman kiusalliseen kysymykseeni.

Siitä huolimatta meno jatkuu. Nyt pitäisi maksuni tuplata 0,44 prosentin sijasta 0,75 prosenttiin.

Tiedän kyllä kertoa Auvolle kunnioittamani Veikko Huovisen Konsta Pylkkäsen sanoin, minne ne rahat ovat menneet: haukan persiehen!

Järvenpää

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/Minne+Afrikkaan+viedyt+rahat+ovat+p%C3%A4%C3%A4tyneet/1135252171485

[Alkuasukas]

Kuka muu kuin me maksaa humanitaarisen maahanmuuton?
Jukka Haanpää
....
Suomi on sitoutunut antamaan vuosittain kehitysyhteistyömäärärahaa 0,51 prosenttia bruttokansantulosta (2010 arvio: 997 miljoonaa euroa). Tämän päälle lankeaa lasku humanitaarisen maahanmuuton kuluista.

Nämä menot rahoitetaan osittain verovaroilla. Kysymykseni kuuluu: keneltä annetut tukimiljoonat ovat pois, kun Perälän mukaan ne eivät ole pois meidän verovaroistamme?

Päästin äänettömät miniaplodit tätä lukiessani. Tuota "osittain verovaroilla"-kohtaa jäin hieman miettimään; mitä muuta tuloa Valdella on kuin verot? osingot toki, mutta niiden määrä on luultavasti suhteellisen pieni.

[gloaming]

Tuota "osittain verovaroilla"-kohtaa jäin hieman miettimään; mitä muuta tuloa Valdella on kuin verot? osingot toki, mutta niiden määrä on luultavasti suhteellisen pieni.

Omaisuuden myynti, sijoitustuotot ja tärkeimpänä velan otto.

[rähmis]

Täyslaidallinen Hesarin mielipiteissä tänään. Eräs tuttu afrikkalainenkin on taas saanut äänensä kuuluville.

Afrikkalaiset eivät elä teollisuusmaiden kehitysavulla

"Afrikkalaiset ovat antaneet ja vieläkin antavat eurooppalaisille ja pohjoisamerikkalaisille enemmän varoja ja rahoja kuin he saavat niitä."

Erkki Myllys (HS Mielipide 16. 1.) kysyi, minne Afrikkaan viedyt rahat ovat päätyneet.

Hyvä Erkki Myllys. Ensinnäkin, rahasi eivät ole menneet vain Afrikkaan. Suomen kehitysapua on myös annettu aasialaisille (muun muassa nepalilaisille, vietnamilaisille, afganistanilaisille ja palestiinalaisille) ja latinalais-amerikkalaisille (muun muassa nicaragualaisille) ja eurooppalaisillekin (kosovolaisille ja bosnia-hertsegovinalaisille).

Eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset ovat aina suhtautuneet afrikkalaisiin alempiarvoisina ihmisinä, joita he "auttavat" – orjuuttamalla ja riistämällä. Ja niinpä mustat afrikkalaiset on virallisesti kruunattu valkoisten hyväntekeväisyyden mannekiineiksi.

Niin sanottu kehitysapu ei ole yksinkertainen prosessi, jossa hyväsydämiset valkoihoiset antavat rahaa mustaihoisille vähäosaisille. Kun Suomi esimerkiksi "antaa" rahaa tienrakennusta varten johonkin kehitysmaakohteeseensa Afrikassa tai Aasiassa, huomattava osa tästä avusta jää Suomeen hankkeen materiaaliostoina, insinööritoimistojen ja konsulttien palkkioina ja niin edelleen. Eli käytännössä huomattava osa rahastasi on jo täällä ja voi hyvin täällä, ei Afrikassa.

Vaikka voi kuulostaa oudolta, afrikkalaiset ovat antaneet ja vieläkin antavat eurooppalaisille ja pohjoisamerikkalaisille enemmän varoja ja rahoja kuin he saavat niitä.

Joka vuosi afrikkalaiset pihistelevät investoinneista koulutus- ja terveyspalveluihin maksamalla 14 miljardia dollaria teollisuusmaiden pankkiireille ja rahalaitoksille. Suurin osa tästä velasta on peräisin kyseenalaisista hankkeista sekä aseostoista, jotka länsimaiden tukemat afrikkalaiset, autoritaariset poliittiset eliitit ja diktaattorit tekivät – tukijoidensa siunauksilla, tietysti.

Afrikan raaka-aineet, jotka teollisuusmaat ostavat itse määräämillään pilkkahinnoilla, ovat kautta aikojen hyödyttäneet ja hyödyttävät edelleen eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten hyvinvointia. Esimerkiksi kännykkäsi ja tietokoneesi eivät voi toimia ilman koltaani-nimistä mineraalia, joka on peräisin Kongon demokraattisesta tasavallasta.

Kehitysapu on myös antajan imagon ja itsetunnon kohottamisen prosessi, jota media kritiikittömästi paisuttaa. Ethän usko, että kohta noin miljardi afrikkalaista elää Suomen ja muiden teollisuusmaiden kehitysavun turvin?

Afrikkalaiset eivät halua teollisuusmaiden almuja vaan reilua kauppaa, joka takaa heidän kauppaamiensa tuotteiden vapaan pääsyn kehittyneiden maiden markkinoille. Jos tämä toteutuu, ei varmasti tarvitse lähettää rahaasi Afrikkaan.

Percy Mashaire
afrikkalainen
Espoo

Hesari (digilehti)

Kehitysyhteistyövaroilla tuetaan orpolasten koulunkäyntiä

Erkki Myllys kyseli, mihin kehitysapurahat ovat menneet (HS Mielipide 16. 1.).

Suomen koko kehitysapurahapotti on noin 800 miljoonaa euroa, josta suomalaisille kansalaisjärjestöille jaetaan noin kymmenen prosenttia. Vastaan tässä pienten yhdistysten puolesta.

Oma yhdistyksemme on saanut kaksi kertaa ulkoministeriön myöntämän kolmivuotisen hanketuen (vuosille 2006–2009 180 000 euroa ja vuosille 2009–2011 290 000 euroa).

Yhdistyksemme mahdollistaa paikallisen yhteistyökumppanin kanssa tänäkin vuonna runsaan 400 varattoman orpolapsen peruskoulutuksen ja yleisen hyvinvoinnin sekä kymmenen opiskelijan jatko-opinnot.

Yhdistyksen keräämillä varoilla kustannetaan lapsille kaikki kouluun liittyvät pakolliset maksut kuten koulumaksut, -puvut, -kengät sekä myös koulukirjat, vihkot, kynät ja urheiluasut. Jokainen lapsi saa lämpimän aterian vuoden jokaisena päivänä sekä vaatimattoman perusterveydenhuollon.

Järjestämme lapsille myös mahdollisuuksia osallistua kulttuuri-, urheilu- ja luontotapahtumiin sekä tukiopetusta kautta vuoden ja ympäristökasvatusta (metsänistutus). Isolla osalla lapsista on oma kummi, joka tukee lapsen koulunkäyntiä.

Yhdistyksen hallitus Suomessa tekee palkatonta työtä varojen keräämiseksi. Toiminnan hallinnollisiin kuluihin menee noin kahdeksan prosenttia, johon sisältyvät myös kohdemaan hallinnon palkat ja muut hallintomenot.

Olen itse usein ajatellut, että kehitysavun kohteita olisi hyvä konkreettisesti esitellä esimerkiksi lehdissä. Jos vain puhutaan kehitysavusta, sen kokonaismäärästä ja määrän nostamisesta, ymmärtää hyvin siihen kohdistuvan kritiikin.

Tutustuminen lukuisiin kansalaisjärjestöihin, joiden toiminta on suoraa, avointa ja julkista, tuo kehitysapurahojen kohteet jokaisen kansalaisen lähelle. Järjestöjen kautta voi myös itse olla vaikuttamassa asioihin ja mahdollisuuksien mukaan tutustua toimintaan kohdemaassa.

Terhi Tiikkainen
hallituksen jäsen
Zimbabwen aids-orvot ry

Hesari (digilehti)

Varoja on käytetty pienyrittäjien koulutukseen

Kehitysyhteistyön tuloksista on kirjoitettu mielipidesivulla varsin kielteisesti (HS 13. 1. Eero Paloheimo ja Aarne Karjunen).

Suomi–Etelä-Afrikka-seuralla on hyviä uutisia kerrottavana. Olemme nimittäin suomalaisin kehitysyhteistyövaroin sekä yhteistyökumppaniemme tuella kouluttaneet viime vuoden loppuun mennessä noin 2 000 pienyrittäjää Etelä-Afrikassa niin mustien asuma-alueilla kaupungeissa kuin köyhällä maaseudullakin.

Paikallisten asiantuntemuksella pienyrittäjyyskoulutuksessa käydään läpi yrittäjyyden perusasioita kuten bisnessuunnitelmia, hinnoittelua ja rahaliikennettä. Koulutetut kertovat oppineensa pitämään erillään omat ja yrityksen rahat. Koulutusjakson jälkeen on myös mentorointia. Sen suurin hyöty on ollut bisneksen kasvattamisessa.

Emme tietenkään ole poistaneet Etelä-Afrikasta köyhyyttä tai sosiaalisia epäkohtia. Olemme kuitenkin voineet antaa elämänhallinnan valmiuksia koulutetuille ja heidän perheilleen. Perusasioista lähdetään: omalla yritteliäisyydellä hankintaan perheelle elanto ja paremmat asunto-olosuhteet. Yrittäjien menestyminen on tärkeä esimerkki koko yhteisölle.

Tapaamme säännöllisesti kumppaneitamme, jaamme kokemuksiamme ja rohkaisemme yrittäjiämme. Yrittäjämme saattavat olla kioskinpitäjiä, ompelijoita, kampaajia tai pitopalvelun pyörittäjiä. On vaikuttavaa nähdä, miten kekseliäitä yrittäjämme ovat ja miten mielellään he jakavat kokemuksiaan myös muille.

Arja Alho
puheenjohtaja
Suomi–Etelä-Afrikka-seura

Hesari (digilehti)

Kehitysapuriippuvuuden katkaisu on myös Suomen vastuulla

Mielipidesivulla on käyty vilkasta keskustelua kehitysyhteistyön toimivuudesta. Apuriippuvuudesta eroon pääsy edellyttää, että myös kehitysmaita köyhdyttävät kansainvälisen talouden ongelmat ratkaistaan.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin lainaehdot sekä kauppasopimukset ovat pitkään pakottaneet kehitysmaita esimerkiksi avaamaan talouksiaan liian nopeasti kilpailulle. Lainaehdot ovat ajaneet köyhiä maita keskittämään huomionsa pieneen inflaatioon ja julkisen sektorin supistamiseen terveydenhuollon ja koulutuksen kustannuksella. Monille näistä ehdoista ei löydy tukea akateemisen tutkimuksen enemmistöstä eikä edes IMF:n oman arviointiyksikön raporteista.

1980-luvulta asti harjoitettu talouspolitiikka ei ole auttanut monipuolistamaan maiden tuotantorakennetta tai puuttumaan tehokkaasti köyhyyden syihin. Rahoitusmarkkinoiden nopea avaaminen on myös kääntänyt suurimmat rahavirrat kulkemaan köyhistä maista rikkaisiin.

Eurooppa, Japani ja Korea vaurastuivat aikoinaan aktiivisella teollisuuspolitiikalla. Ne avasivat talouttaan vähitellen. Myös Kiina ja Intia ovat pystyneet avaamaan talouttaan ja rahoitusmarkkinoitaan hitaasti. Köyhimmille maille tätä mahdollisuutta ei ole annettu.

Kehitysyhteistyötä tarvitaan niin kauan, kunnes rikkaat maat suostuvat antamaan köyhille maille aitoja mahdollisuuksia talouskasvuun. Oikein toteutettuna kehitysyhteistyö on tehokasta, kuten professori Jukka Pirttilä kirjoituksessaan (HS Mielipide 15. 1.) totesi.

Tärkeintä on, että yhteistyötä tehdään pitkäjänteisesti, ennakoitavasti ja kumppanimaiden omista tarpeista lähtien. Tehokkaan yhteistyön periaatteista on sovittu kansainvälisessä OECD:n sopimuksessa. Sekä kansalaisyhteiskunta että valtiot keskustelevat aktiivisesti niiden kehittämisestä.

Lainoihin liitettyjä talousehtoja on talouskriisin myötä hieman vähennetty, mutta apuriippuvuudesta irtautuminen edellyttää lisätyötä. Muutos ei tapahdu itsestään. Suomi voisi olla huomattavasti nykyistä aktiivisempi esimerkiksi IMF:ssä. Kehitysapuriippuvuudesta huolestuneet keskustelijat ovat tervetulleita mukaan edistämään näitä päämääriä.

Matti Ylönen
kehityspoliittinen sihteeri
Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa

Hesari (digilehti)