Mitkä ovat Suomen suurimmat ongelmat?

[tarhuri]

Lyhyesti sanottuna:  Suomen suurin ongelma on sen hallinnon kelvottomuus (vaikkakin suomalaiset ovat sen sinne itse hommanneet).  Nykyinen hallinto on vain itseään varten, ei suomalaisia.  Muut ongelmat ovat sitten pääasiassa tämän seurausta.

[Perttu Ahonen]

Minä halusin kuulla, mitä tarkoittavat seuraavat "ongelmat":


3. Moraalin ja etiikan onttous.
4. Yhteisöllisyyden puute.
1. Tuloerojen kasvu
2. Kaupungistuminen
3.1. Suomen luonnon arvostaminen

Koska nämä liittyvät omiin listauksiini, niin näytän muutamalla esimerkillä mitä nämä muun muassa pitävät sisällään.....toivottavasti kuulet ne oikein.

3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita.  Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen.  Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.

4. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa esimerkiksi välinpitämättömyyttä lähimmäisistä, lähiympäristöstä ja politiikasta yleensä.

1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ylivoimainen enemistö sen asukkaista kokee valtion puolustamisen arvoiseksi ja hyväksi isänmaaksi. Maat, joissa tuloerojen kasvu on itse tarkoitus on suuri vaara joutua sisäiseen kriisiin; hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen suuri kasvaminen ovat käyttöainetta kommunismille ja internationalismille.  Näin lyhyesti.  Tällä kommentilla en tarkoita sitä, etteikö ihmisillä tulisi olla mahdollisuus taloudelliseen menestymiseen.

2. Kaupungistuminen on ongelmallista esimerkiksi siksi, että se käytännössä mahdollistaa suuremman keinottelutalouden mahdollisuuden, ihmisten vieraantumisen maasta- ja luonosta, tuotteistumisen ja erilaiset muut kaupunkikulttuurin lieveilmiöt. Aluepolitiikan pitäisi pyrkiä tasapainoiseen kehitykseen, ei itsetarkoitukselliseen kaupungistumiseen, kuten nyt on asian laita.

3a. Suomen luonnon arvostaminen tarkoittaa moninaista asiaa. Yhä kaupungistuvassa Suomessa on ihmisen suhde Suomalaiseen luontoon muuttunut. On tapahtunut kehitystä, jossa joko halutaan suojella kaikki, tai sitten tehotuottaa kaikkea. Mielestäni Suomen luonto tulisi olla monipuolisesti ihmisen hyödynnettävissä - myös taloudellisesti, mutta se tarkoittaa myös sitä, että  Suomen luontoa kunnioitetaan myös silloin, kun sitä hyödynnetään virkistys -tai taloudellisessa mielessä.

Nämä aiheet ovat pohjimmiltaan niin laajoja, että mitään kaikenkattavaa lyhyttä vastausta ei ole, mutta suuntaa ja ajatuksia nämä vastaukset toivottavasti antoivat; pitää vain muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.

[JM-K]

Toiseen ketjuun juuri kirjoittelin. Pistetään nyt tännekin. Järjestys on se, missä ne päästäni sattuivat tulemaan. Ei sisällä sen kummempaa mystiikkaa:

3. Epätasa-arvon lisääntyminen

Näytä se maa joka on tasa-arvoisempi kuin Suomi. Mielestäni päinvastoin ongelmana on liiallinen absoluuttiseen tasa-arvoon pyrkiminen. Tällä on myös suorat vaikutukset talouspolitiikkaamme joka on mielestäni Suomen suurin ongelma.

Mielestäni se, että muissa maissa tasa-arvoasiat ovat vielä huonommin ei tarkoita sitä, että Suomessa asiat olisivat hyvin. Näen itse päivittäin omassa työssäni konkreettisesti, kuinka eriarvoisista perheistä tässä maassa maailmalle ponnistetaan. En ala tätä nyt enempää avaamaan, koska työasiat ovat työasioita.

[Karri]

3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita.  Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen.  Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.

Aika omituinen väittämä että moraali on 'onttoa', se kun aika lailla subjektiivinen käsite.

[Hessu]

Näen itse päivittäin omassa työssäni konkreettisesti, kuinka eriarvoisista perheistä tässä maassa maailmalle ponnistetaan.

Tätä olisi kaikesta huolimatta syytä hieman avata. Mitä tarkoittaa käsite eriarvoinen perhe? En ole koskaan ennen kuullut tällaista käsitettä, joten en oikein ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan.
Suomessa on köyhiä ja rikkaita perheitä ja kaikkea siltä väliltä.  Tällainen jakauma syntyy monista eri syistä.
On myös yksinhuoltajia, samaa sukupuolta olevia vanhempia jne.On vanhempia, jotka arvostavat koulutusta ja toisaalta vanhempia, jotka arvostavat enemmän työelämään siirtymistä mahdollisimman varhain. Uskonto määrittelee joissain perheissä enemmän elämää kuin toisissa. Kaikki nämä ovat eriarvoisia omalla tavallaan.

Poliittisesti tuntuu hieman arveluttavalta puhua eriarvoisista tai tasa- arvoisista perheistä. Pitäisikö Suomessa olla jokaiselle syntyvälle lapselle tasa-arvoinen lähtötilanne riippumatta siitä, mitä perheen vanhemmat/vanhempi tekevät?Tarkoitan tässä varallisuutta, kodin sijaintia, suhdetta uskontoon jne.
Suomessa jokaiselle taataan ilmainen peruskoulutus, jolla pyritään mahdollistamaan tasapuolinen lähtökohta opiskelua ja elämää varten. Sosiaalijärjestelmä pyrkii paikkaamaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien asemaa.
Perheiden sisäiset asiat ovat taas jokaisen perheen omalla vastuulla, jos he toimivat Suomen lakien mukaisesti. Ja hyvä näin.
Mitä tarkoitat sanaparilla "eriarvoinen perhe"?

[M.E]

3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita.  Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen.  Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.

Hmm. Hassua, minä en näe tuota ongelmana. Mikä sitten olisi vaihtoehto? Perinteinen "yhteisöllisyyden" kaapuun verhottu naapurien kyttäys? Minä en ainakaan halua sellaista yhteiskuntaa.

Millä tavalla ihmissuhteet ovat "tuotteistuneet"? Tunteet pohjaavat biologiaan ja en usko, että biologiamme olisi radikaalisti viime vuosikymmeninä muuttunut.

Jos uskoisimme niitä, jotka sanovat, että yhteiskunta "moraalirappeutuu" sukupolvisukupolvelta, ihmiskunnan huippu olisi ollut jotakuinkin silloin, kun ihminen oppi puhumaan. Jo muinaiset roomalaiset jaksoivat ahkerasti valittaa nuorison rappiosta.

Minun tulkintani asiaan on, että yhteiskunnan asenteissa ja käytännöissä on tapahtunut muutoksia, joista sinä et pidä ja leimaat asian joksikin mystiseksi moraalirappioksi.

4. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa esimerkiksi välinpitämättömyyttä lähimmäisistä, lähiympäristöstä ja politiikasta yleensä.

Miten tämä välinpitämättömyys lähimmäisistä näkyy? Pitäisikö meidän aktiivisesti kytätä ihmisiä siltä varalta, että he saattavat tarvita apuamme? Pitäisikö apua tuputtaa myös silloin, kun sitä ei haluta? Miksi minun pitäisi välittää jostain kadulla lojuvasta spurgusta?

Millaista se haikailemasi yhteisöllisyys oikein on?

1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ylivoimainen enemistö sen asukkaista kokee valtion puolustamisen arvoiseksi ja hyväksi isänmaaksi. Maat, joissa tuloerojen kasvu on itse tarkoitus on suuri vaara joutua sisäiseen kriisiin; hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen suuri kasvaminen ovat käyttöainetta kommunismille ja internationalismille.  Näin lyhyesti.  Tällä kommentilla en tarkoita sitä, etteikö ihmisillä tulisi olla mahdollisuus taloudelliseen menestymiseen.

Tuloerojen kasvu ei ole itsetarkoitus vaan luonnollinen seuraus ihmisten erillaisuudesta. Toiset ihmisistä on kunnianhimoisempia, toiset fiksumpia, toiset ahkerampia, toiset vain onnekkaita. Se, että joku yksityisellä sektorilla tienaa enemmän kuin sinä ei tarkoita sitä, että se raha on pois sinulta, koska ko. henkilö on lisännyt saatavilla olevien hyödykkeiden määrää vähintään palkkansa verran. Otetaan rautalankamalli: A ja B ovat maanviljelijöitä. A on ahkera ja viettää kaikki päivät peltoaan hoitaen ja elää säästeliäästi. B puolestaan halua pitää hauskaa ja tekee vain minimipanoksen verran työtä pelloillaan. Vuoden päätteessä A:n sato on 4 kertaa isompi kuin B:n sato. Pitäisikö A:n antaa osa omastaan B:lle? Jos kyllä, niin kuinka paljon?

Tulkintasi hyvinvointiyhteiskunnan roolista on vähintäänkin kyseenalainen. Maailmalla on useita vakaita yhteiskuntia, jotka eivät kuitenkaan tarjoa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.

2. Kaupungistuminen on ongelmallista esimerkiksi siksi, että se käytännössä mahdollistaa suuremman keinottelutalouden mahdollisuuden, ihmisten vieraantumisen maasta- ja luonosta, tuotteistumisen ja erilaiset muut kaupunkikulttuurin lieveilmiöt. Aluepolitiikan pitäisi pyrkiä tasapainoiseen kehitykseen, ei itsetarkoitukselliseen kaupungistumiseen, kuten nyt on asian laita.

Mistä ihmeen keinottelutaloudesta puhut? Kaupungit tuottavat yli 95% Suomen BKT:stä, kaupunkien per asukas laskettu luontoon kohdistama rasitus on huomattavasti matalampi kuin maaseudulla asuvan.

Ihmisten "vieraantuminen" maasta ja luonnosta. Kertoisitko minulle, miksi tämä on ongelma? Koska sinä ilmeisesti pidät luonnossa hamuilusta, niin pitäisikö siksi kaikkien muidenkin haahuilla metsissä?

Kaupungit ovat syntyneet, koska ne ovat resurssien käytön kannalta paljon tehokkaampia kuin haja-asutusalueet. Jos valtio tietoisesti pakottaa kunnat kaavoittamaan vain matalan tiheyden alueita, niin resursseja haaskataan ja elintasomme muilta osin on matalampi kuin jos ne ylimääräiset resurssit olisi suunnattu johonkin toiseen käyttökohteeseen.

3a. Suomen luonnon arvostaminen tarkoittaa moninaista asiaa. Yhä kaupungistuvassa Suomessa on ihmisen suhde Suomalaiseen luontoon muuttunut. On tapahtunut kehitystä, jossa joko halutaan suojella kaikki, tai sitten tehotuottaa kaikkea. Mielestäni Suomen luonto tulisi olla monipuolisesti ihmisen hyödynnettävissä - myös taloudellisesti, mutta se tarkoittaa myös sitä, että  Suomen luontoa kunnioitetaan myös silloin, kun sitä hyödynnetään virkistys -tai taloudellisessa mielessä.

Tuo nyt on sinun tulkintasi asiasta. Olisiko sen perään jotain objektiivista näyttöäkin? Muuten tämä kappale nyt ei sanonut oikeastaan mitään.

Nämä aiheet ovat pohjimmiltaan niin laajoja, että mitään kaikenkattavaa lyhyttä vastausta ei ole, mutta suuntaa ja ajatuksia nämä vastaukset toivottavasti antoivat; pitää vain muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.

Olen täsmälleen samaa mieltä ja siksi ihmettelenkin jyrkkiä kannanottojasi.

[JM-K]

Näen itse päivittäin omassa työssäni konkreettisesti, kuinka eriarvoisista perheistä tässä maassa maailmalle ponnistetaan.

Tätä olisi kaikesta huolimatta syytä hieman avata. Mitä tarkoittaa käsite eriarvoinen perhe? En ole koskaan ennen kuullut tällaista käsitettä, joten en oikein ymmärrä mitä tällä tarkoitetaan.
Suomessa on köyhiä ja rikkaita perheitä ja kaikkea siltä väliltä.  Tällainen jakauma syntyy monista eri syistä.
On myös yksinhuoltajia, samaa sukupuolta olevia vanhempia jne.On vanhempia, jotka arvostavat koulutusta ja toisaalta vanhempia, jotka arvostavat enemmän työelämään siirtymistä mahdollisimman varhain. Uskonto määrittelee joissain perheissä enemmän elämää kuin toisissa. Kaikki nämä ovat eriarvoisia omalla tavallaan.

Poliittisesti tuntuu hieman arveluttavalta puhua eriarvoisista tai tasa- arvoisista perheistä. Pitäisikö Suomessa olla jokaiselle syntyvälle lapselle tasa-arvoinen lähtötilanne riippumatta siitä, mitä perheen vanhemmat/vanhempi tekevät?Tarkoitan tässä varallisuutta, kodin sijaintia, suhdetta uskontoon jne.
Suomessa jokaiselle taataan ilmainen peruskoulutus, jolla pyritään mahdollistamaan tasapuolinen lähtökohta opiskelua ja elämää varten. Sosiaalijärjestelmä pyrkii paikkaamaan kaikkein huonoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien asemaa.
Perheiden sisäiset asiat ovat taas jokaisen perheen omalla vastuulla, jos he toimivat Suomen lakien mukaisesti. Ja hyvä näin.
Mitä tarkoitat sanaparilla "eriarvoinen perhe"?

No otetaan nyt esimerkki tuolta peruskoulun puolelta, niin ei tarvitse omasta työstä puhua (jota en muutenkaan tee julkisesti missään).

Tuttu rehtori kertoi taannoin eräästä koulunsa oppilaasta, jonka molemmat vanhemmat ovat myös ammatiltaan opettajia, eivät kuitenkaan tämän rehtorin koulussa.

Joka tapauksessa kaikki koulun opettajat tiesivät oppilaan vanhempien ammatit ja sen, että molemmat vanhemmat ovat hyvin hanakoita vaatimaan ja myös saamaan vaatimuksensa läpi. He kun tuntevat järjestelmän ja sen heikot kohdat. Heitä pidettiin myös ns. hankalina tapauksina.

Konkreettisesti tämä tuli esiin esimerkiksi siinä, että kun lapset siirtyivät yläasteelle, he saivat esittää toivomuksen, kenen kaverinsa kanssa haluavat samalle luokalle. Toiveet esitettiin ja ryhmät muodostettiin. Yllätten opettajaperheen vesa halusikin vaihtaa toiseen ryhmään ilman sen kummempia perusteluja, esim. kiusaamista tms. Tähän ei periaatteessa olisi saanut suostua, mutta pienemmän pahan periaatteella rehtori opettajakokouksen päätöksellä suostui. Tämä aiheutti tietenkin halukkuutta muissakin oppilaissa vaihtaa mieluisampaan ryhmään. Tähän ei enää suostuttu.

Tämä riittänee avaamisesta.

EDIT: Alkuperäinen lausuntoni ei sinänsä ollut mitenkään poliittinen lausunto vaan ihan empiirinen havainto ilman sen kummempaa poliittista agendaa taustalla.

[sunimh]

3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita.  

1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. in muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.

Voisitko kertoa noin omin sanoin mitä on tuo mystinen kaiken pahan alku eli "uusliberaali" yhteiskunta ja talouspolitiikka, jollainen Suomessakin ilmeisesti on vallalla ja johon yksi jos toinen kommentoija viittaa sitä koskaan määrittelemättä? Kuinka kauan näin on ollut?

Jos mietitään jotain "yhtenäistä kansakuntaa", niin millainenkos hyvinvointiyhteiskunta Suomessa oli ennen sotia, tai 1800-luvulla missään, missä kansallisvaltioita ja -aatetta ryhdyttiin ajamaan?

[Jouko]

Itsenäisyydestä luopuminen. Suomalaiskansallisen identiteetin hylkääminen. Suomalaisten unohtaminen taloudellisen kakun jaossa. Nämä muulloin kuin vaalien ja Itsenäisyyspäivän alla.

Niistä sitten seuraa kaikki muut vakavat ongelmat.

[John Bircher]

1. Sosialistinen talous
2. Konservatiivisten kristillisten ja isänmaallisten arvojen halveksunta

Nuopa ne oikeastaan on. Enkä kannata tuossa kakkoskohdassa mitään fasistista pakotettua arvomaailmaa vain sellaista fiksua ja tiedostavaa, kuten Usassa.

[Tanaquil]

Olen ymmärtänyt että Suomessa sosiaalinen liikkuvuus on aika vilkasta. Tänä päivänä liikkuvuus on erityisen suurta mm. koska miltein jokaisella on mahdollisuus hankkiutua esim. korkeakouluopintojen pariin. Käytännössä ei ole esteitä nousta siitä sosioekonomisesta luokasta johon on sattunut syntymään - tai toisaalta, pudota alaspäin.

Tuo kehitys loppui 90-luvun lamaan. Sen jälkeen koulutus ei ole enää ollut kovin hyvä väylä sosiaaliseen nousuun, lukuunottamatta aloja, joilla työttömyyttä ei käytännössä lama-aikoinakaan esiinny (lääketiede). Vaikka opintotukijärjestelmän ja maksuttoman koulutuksen ansiosta kynnys korkeakouluopintoihin ei riipu niin suuresti luokkataustasta a.k.a. isukin lompakosta, koulutuspanostuksesta saatava hyöty on Suomessa selvästi vähäisempi kuin monissa muissa Euroopan maissa. Ts. koulutusta vastaavista työpaikoista on pulaa ja etenkin julkisella sektorilla palkat ovat pienet verrattuna työn vaativuuteen ja koulutustasoon. Korkeakoulutus inflatoituu jatkuvasti, mihin näkisin ammattikorkeakoulujärjestelmän luomisen osaltaan vaikuttaneen. Tilanne korkeakoulututkintoa vaativilla aloilla on nykyään se, että maisterit taistelevat amk-koulutettujen kanssa samoista työpaikoista. Maistereita ylikoulutetaan roimasti verrattuna työmarkkinoiden tarpeisiin - pahimpia ovat humanistiset ja taidealat. Samoin tohtoreita valmistuu liikaa, kiitos järjestelmän, joka maksaa yliopistoille valmistuneiden määrän mukaan.

Lyhyesti lainaus aiheesta löytyneestä linkistä (UTA/TYT, Sosiologian verkko-opinnot), http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opinnot/sosiologia/luku6.html:

Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt verrattuna 1960-luvun suuren rakennemuutoksen aikoihin. Nykyinen suomalainen yhteiskunta on selvästi kiteytyneempi kuin aikaisemmin. Liikkuvuuden osalta tämä tarkoittaa sitä, että keskiluokkaan rekrytoidutaan aikaisempaa useammin keskiluokasta. Työväenluokan suhteen tämä taas merkitsee sitä, että sosiaalisen kohoamisen mahdollisuudet ovat kaventuneet verrattuna 40 vuoden takaiseen aikaan.

[Hessu]

EDIT: Alkuperäinen lausuntoni ei sinänsä ollut mitenkään poliittinen lausunto vaan ihan empiirinen havainto ilman sen kummempaa poliittista agendaa taustalla.

Kiitos vastauksesta. Epämääräisten käsitteiden käyttäminen tekee ymmärtämisen hankalaksi. Tällaisten käsitteiden käyttö on erityisen suosittua mokuttajien keskuudessa. Tämän hetken paras esimerkki lienee moninaisuus-sana.
Epämääräiset käsitteet saattavat johtaa lukijansa harhapoluille, kuten seuraavilta riveiltä huomaat.

Pohjois-Koreassa ei ole eriarvoisia perheitä lukuunottamatta eliittiä (maan ylin johto + armeija). Siellä kaikilla muilla perheillä on tasapuolisen v-maiset olot, suorastaan kuolettavat.

[Jiri Keronen]

Suomen suurin ongelma on se, että Suomessa päättäjät elävät omassa maailmassaan, jolla ei ole juuri liitoskohtaa kansalaisten maailmaan. Päättäjät ovat vieraantuneet todellisuudesta ja heillä on omat utopiansa, joihin he pyrkivät unohtaen, että heillä ei ole lainkaan omaa valtaa, vaan he ovat ainoastaan tavallisia ihmisiä, joille kansalaiset ovat väliaikaisesti antaneet mandaatin palvella kansaa ja hoitaa kansan asioita kansan puolesta.

Toinen ongelma on Suomen median hampaattomuus. Sen sijaan, että media toimisi vallanpitäjien vahtikoirana, media Suomessa on vallanpitäjien sylikoira. Media toistaa samaa retoriikkaa kuin vallanpitäjät ottamatta itse kantaa siihen, onko vallanpitäjien retoriikassa mitään järkeä. Olennaiset asiat, kuten Lissabonin sopimus tai uusi kansalaisuuslaki, jäävät medialta noteeraamatta, ja jopa vallanpitäjien sortuessa selkeästi korruptioon ja rikoksiin, pyrkii media pehmentämään asiaa puhumalla "jupakoista" tai "sotkusta".

Suurin osa muista Suomen ongelmista ovat käytännössä ainoastaan oireita näistä kahdesta ydinongelmasta.

[JoKaGO]

Suomen suurin ongelma on se, että Suomessa päättäjät elävät omassa maailmassaan, jolla ei ole juuri liitoskohtaa kansalaisten maailmaan. Päättäjät ovat vieraantuneet todellisuudesta ja heillä on omat utopiansa, joihin he pyrkivät unohtaen, että heillä ei ole lainkaan omaa valtaa, vaan he ovat ainoastaan tavallisia ihmisiä, joille kansalaiset ovat väliaikaisesti antaneet mandaatin palvella kansaa ja hoitaa kansan asioita kansan puolesta.

Toinen ongelma on Suomen median hampaattomuus. Sen sijaan, että media toimisi vallanpitäjien vahtikoirana, media Suomessa on vallanpitäjien sylikoira. Media toistaa samaa retoriikkaa kuin vallanpitäjät ottamatta itse kantaa siihen, onko vallanpitäjien retoriikassa mitään järkeä. Olennaiset asiat, kuten Lissabonin sopimus tai uusi kansalaisuuslaki, jäävät medialta noteeraamatta, ja jopa vallanpitäjien sortuessa selkeästi korruptioon ja rikoksiin, pyrkii media pehmentämään asiaa puhumalla "jupakoista" tai "sotkusta".

Suurin osa muista Suomen ongelmista ovat käytännössä ainoastaan oireita näistä kahdesta ydinongelmasta.

Juuri näin. Kaksi ensimmäistä ongelmaakin ovat voimakkaasti sidoksissa toisiinsa. Sitten vielä sopivasti "hajota ja hallitse" politiikkaa, niin tässä ollaan!

[metsämies]

Suomen suurin ongelma tällähetkellä on markkinaliberalismille itseään huoraavat päättäjät ja hölmöksi typisetty kansa joka uskoo kaiken mitä nämä markkinatalous-uskovaiset päättäjät heille kertovat.

[M.E]

Suomen suurin ongelma tällähetkellä on markkinaliberalismille itseään huoraavat päättäjät ja hölmöksi typisetty kansa joka uskoo kaiken mitä nämä markkinatalous-uskovaiset päättäjät heille kertovat.

Niin. Onneksi Paremmin Asioista Perilläolevat Tietävät, että Lopullinen Totuus löytyy sosialismista.

[Mika.H]

Mitä tarkoitat sanaparilla "eriarvoinen perhe"?


No otetaan nyt esimerkki tuolta peruskoulun puolelta, niin ei tarvitse omasta työstä puhua (jota en muutenkaan tee julkisesti missään).

Tuttu rehtori kertoi taannoin eräästä koulunsa oppilaasta, jonka molemmat vanhemmat ovat myös ammatiltaan opettajia, eivät kuitenkaan tämän rehtorin koulussa.

Joka tapauksessa kaikki koulun opettajat tiesivät oppilaan vanhempien ammatit ja sen, että molemmat vanhemmat ovat hyvin hanakoita vaatimaan ja myös saamaan vaatimuksensa läpi. He kun tuntevat järjestelmän ja sen heikot kohdat. Heitä pidettiin myös ns. hankalina tapauksina.

Konkreettisesti tämä tuli esiin esimerkiksi siinä, että kun lapset siirtyivät yläasteelle, he saivat esittää toivomuksen, kenen kaverinsa kanssa haluavat samalle luokalle. Toiveet esitettiin ja ryhmät muodostettiin. Yllätten opettajaperheen vesa halusikin vaihtaa toiseen ryhmään ilman sen kummempia perusteluja, esim. kiusaamista tms. Tähän ei periaatteessa olisi saanut suostua, mutta pienemmän pahan periaatteella rehtori opettajakokouksen päätöksellä suostui. Tämä aiheutti tietenkin halukkuutta muissakin oppilaissa vaihtaa mieluisampaan ryhmään. Tähän ei enää suostuttu.

Minusta tuossa on suurin ongelma se, että joku teki noinkin vähäpätöisestä jutusta ongelman.

[Pliers]

1. Pöhöttynyt julkinen sektori
2. Työllisyysaste (erityisesti, kun erotetaan yksityinen sektori muita vastaa, 1/3)
3. Liian kova verotus
4. Oligopolistinen markkina
5. Palkan ostovoima
6. Positiivinen syrjintä (suomen-ruotsalaiset, mamut...)

Tässäkin osittain syitä ja seurauksia sekaisin, mutta tässä silti mielestäni räikeimmät.

Noi, kun ratkaistaan, moni muukin ongelma ratkeaa kuin itsestään.

[Perttu Ahonen]

3. Moraalin ja etiikan onttous tarkoittaa lyhyesti sitä, että uusliberaalissa yhteiskunnassa, jollainen Suomi yhä enenevälti on, on minä keskeisyys edellä muita.  Demoralisaatiota edistävä viihteellistäminen on arkipäivää. Ihmisten/ihmissuhteiden tuotteistuminen. Kristillisenkin merkityksen omaava ajatus: usko - toivo ja rakkaus on korvautunut muotoon: ura - tuote(minä) ja hyötyminen.  Näin kärjistäen. Toki aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kirjan, mutta se on toinen projekti.

Hmm. Hassua, minä en näe tuota ongelmana. Mikä sitten olisi vaihtoehto? Perinteinen "yhteisöllisyyden" kaapuun verhottu naapurien kyttäys? Minä en ainakaan halua sellaista yhteiskuntaa.

Millä tavalla ihmissuhteet ovat "tuotteistuneet"? Tunteet pohjaavat biologiaan ja en usko, että biologiamme olisi radikaalisti viime vuosikymmeninä muuttunut.

Jos uskoisimme niitä, jotka sanovat, että yhteiskunta "moraalirappeutuu" sukupolvisukupolvelta, ihmiskunnan huippu olisi ollut jotakuinkin silloin, kun ihminen oppi puhumaan. Jo muinaiset roomalaiset jaksoivat ahkerasti valittaa nuorison rappiosta.

Minun tulkintani asiaan on, että yhteiskunnan asenteissa ja käytännöissä on tapahtunut muutoksia, joista sinä et pidä ja leimaat asian joksikin mystiseksi moraalirappioksi.

4. Yhteisöllisyyden puute tarkoittaa esimerkiksi välinpitämättömyyttä lähimmäisistä, lähiympäristöstä ja politiikasta yleensä.

Miten tämä välinpitämättömyys lähimmäisistä näkyy? Pitäisikö meidän aktiivisesti kytätä ihmisiä siltä varalta, että he saattavat tarvita apuamme? Pitäisikö apua tuputtaa myös silloin, kun sitä ei haluta? Miksi minun pitäisi välittää jostain kadulla lojuvasta spurgusta?

Millaista se haikailemasi yhteisöllisyys oikein on?

1. Tuloerojen kasvu luo pohjaa yleiselle tyytymättömyydelle ja on uusliberaalin talouspolitiikan tulosta. Yhtenäisen kansakunnan,so. kansallisvaltion olemassaolon perusta on hyvinvointiyhteiskunta. Hyvinvointivaltio on sellainen, jossa ylivoimainen enemistö sen asukkaista kokee valtion puolustamisen arvoiseksi ja hyväksi isänmaaksi. Maat, joissa tuloerojen kasvu on itse tarkoitus on suuri vaara joutua sisäiseen kriisiin; hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen suuri kasvaminen ovat käyttöainetta kommunismille ja internationalismille.  Näin lyhyesti.  Tällä kommentilla en tarkoita sitä, etteikö ihmisillä tulisi olla mahdollisuus taloudelliseen menestymiseen.

Tuloerojen kasvu ei ole itsetarkoitus vaan luonnollinen seuraus ihmisten erillaisuudesta. Toiset ihmisistä on kunnianhimoisempia, toiset fiksumpia, toiset ahkerampia, toiset vain onnekkaita. Se, että joku yksityisellä sektorilla tienaa enemmän kuin sinä ei tarkoita sitä, että se raha on pois sinulta, koska ko. henkilö on lisännyt saatavilla olevien hyödykkeiden määrää vähintään palkkansa verran. Otetaan rautalankamalli: A ja B ovat maanviljelijöitä. A on ahkera ja viettää kaikki päivät peltoaan hoitaen ja elää säästeliäästi. B puolestaan halua pitää hauskaa ja tekee vain minimipanoksen verran työtä pelloillaan. Vuoden päätteessä A:n sato on 4 kertaa isompi kuin B:n sato. Pitäisikö A:n antaa osa omastaan B:lle? Jos kyllä, niin kuinka paljon?

Tulkintasi hyvinvointiyhteiskunnan roolista on vähintäänkin kyseenalainen. Maailmalla on useita vakaita yhteiskuntia, jotka eivät kuitenkaan tarjoa hyvinvointiyhteiskunnan palveluita.

2. Kaupungistuminen on ongelmallista esimerkiksi siksi, että se käytännössä mahdollistaa suuremman keinottelutalouden mahdollisuuden, ihmisten vieraantumisen maasta- ja luonosta, tuotteistumisen ja erilaiset muut kaupunkikulttuurin lieveilmiöt. Aluepolitiikan pitäisi pyrkiä tasapainoiseen kehitykseen, ei itsetarkoitukselliseen kaupungistumiseen, kuten nyt on asian laita.

Mistä ihmeen keinottelutaloudesta puhut? Kaupungit tuottavat yli 95% Suomen BKT:stä, kaupunkien per asukas laskettu luontoon kohdistama rasitus on huomattavasti matalampi kuin maaseudulla asuvan.

Ihmisten "vieraantuminen" maasta ja luonnosta. Kertoisitko minulle, miksi tämä on ongelma? Koska sinä ilmeisesti pidät luonnossa hamuilusta, niin pitäisikö siksi kaikkien muidenkin haahuilla metsissä?

Kaupungit ovat syntyneet, koska ne ovat resurssien käytön kannalta paljon tehokkaampia kuin haja-asutusalueet. Jos valtio tietoisesti pakottaa kunnat kaavoittamaan vain matalan tiheyden alueita, niin resursseja haaskataan ja elintasomme muilta osin on matalampi kuin jos ne ylimääräiset resurssit olisi suunnattu johonkin toiseen käyttökohteeseen.

3a. Suomen luonnon arvostaminen tarkoittaa moninaista asiaa. Yhä kaupungistuvassa Suomessa on ihmisen suhde Suomalaiseen luontoon muuttunut. On tapahtunut kehitystä, jossa joko halutaan suojella kaikki, tai sitten tehotuottaa kaikkea. Mielestäni Suomen luonto tulisi olla monipuolisesti ihmisen hyödynnettävissä - myös taloudellisesti, mutta se tarkoittaa myös sitä, että  Suomen luontoa kunnioitetaan myös silloin, kun sitä hyödynnetään virkistys -tai taloudellisessa mielessä.

Tuo nyt on sinun tulkintasi asiasta. Olisiko sen perään jotain objektiivista näyttöäkin? Muuten tämä kappale nyt ei sanonut oikeastaan mitään.

Nämä aiheet ovat pohjimmiltaan niin laajoja, että mitään kaikenkattavaa lyhyttä vastausta ei ole, mutta suuntaa ja ajatuksia nämä vastaukset toivottavasti antoivat; pitää vain muistaa, että mikään ei ole mustavalkoista.

Olen täsmälleen samaa mieltä ja siksi ihmettelenkin jyrkkiä kannanottojasi.

Minun täytyy sanoa, että puhu sinä ME politrukki - minä pitelen hevosta.

[metsämies]

Alle 40-vuotiaat eivät vielä edes tajua, millaisessa kusessa ovat kohta ja 40- ja 50-luvulla syntyneet alkavat olla jo niin höperöjä, etteivät tajua, minkälaisen pommin ovat saaneet aikaan.

Selventäisitkö että minkä "pommin" nämä suuret ikäluokat ovat saaneet aikaan?

[Jouko]

Alle 40-vuotiaat eivät vielä edes tajua, millaisessa kusessa ovat kohta ja 40- ja 50-luvulla syntyneet alkavat olla jo niin höperöjä, etteivät tajua, minkälaisen pommin ovat saaneet aikaan.

Selventäisitkö että minkä "pommin" nämä suuret ikäluokat ovat saaneet aikaan?

Olisikohan kyseessä "kaikensuvaitsevaisuus"-pommi?

[Nikopol]

Liian montaa kiinnostaa vain oma perse, oma sidosryhmä ja oma agenda.

Liian harvaa kiinnostaa isänmaan ja sen kansan etu. Päättäjistä ei ketään.