Milloin ja miten nuivistuit?

[Ville Hämäläinen]

Vähän arasta täti-ihmisestä kuoriutui parin vuoden seinänaapuruuden tuloksena kirouksia syytävä bitch. Kun kauniit puheet ja toistuvat pyynnöt eivät auttaneet häiriöhärdellissä, niin alkoi kuppi mennä nurin. Lopulta soitin poliisin, mikä olisi pitänyt tehdä jo paljon aikaisemmin. Nykyään pidän golfmailaa eteisessä, ihan vaan kaiken varalle.

Hienoa että olet kokoajan valmiudessa lähteä pelaamaan golfia maahanmuuttajien kanssa!

[Omar Sianpossu Pesonen]

Se, kun omat kokemukset ovat jatkuvasti ristiriidassa sen kanssa miten sinulle sanotaan asioiden olevan. Tai kun koetetaan yllyttää ja painostaa ajattelemaan siten, kuin toiset haluavat sinun ajattelevan. Sellainen pistää suuttumaan. Arkielämän kohtaamiset tiettyjen väestöryhmien kanssa. Näistä palikoista on nuivuuteni rakentunut. Välillä tuo nuivuus kaasuuntuu mielessä tiiviistä aineesta niin kovasti että paineistuu, ja miettii mitä asialle voisi tehdä. Kun tuntuu toisinaan, että ei mitään, sitä on vain mentävä päätä särkevänä nukkumaan.

[Äpyli]

Minulla on #nuivistuma. Viime viikkojen aikana käytyjen keskustelujen perusteella näyttää siltä, että monet projisoivat omia rasistisia pelkojaan toisiin keskustelijoihin ja yleistävät pelot koko henkilöä koskevaksi, ts. rasistiksi. Rasistien kerhoon pääsee sanomalla asyl, että epäilee Suomen kantokykyä pitkässä juoksussa ja esittämällä huolta taloudellisesta tilanteesta. Ei siis tarvitse enää edes mainita sanaa turvapaikanhakija, ei etnisyyttä, ei mitään muutakaan asiaan liittyvää. Sana ihminen riittää. Looginen päättely faktojen perusteella on tästä eteenpäin rasismia, jos se on millään tavalla tulkittavissa negatiivisesti ja liitettävissä ihmisiin turvapaikanhakijoihin. Strategia menee näin: ensin haukutaan "vastustajat", sitten peräänkuulutetaan dialogia, dialogin alkaessa esitetään rasistikortti (sangen omaperäisellä rasismin määritelmällä), ja sitten jo eristetäänkin keskustelusta. Näin se menee, äärimmilleen tiedostava osa kansalaisista on edistynyt ruotsalaisen demokratian asteelle, eikä enää sivistyksen korkeammalta tasolta huomaa alempia kansalaisia.

Olen yleisellä tasolla miettinyt, mikä ajaa kansalaisen yleisellä tasolla noin syviin kognitiivisiin vinoumiin ja jopa kieltämiseen. Minulla on välillä sellainen omituinen tunne, kuin olisin joutumassa imaistuksi Orwellin kirjaan Vuonna 1984. Eikä tämä ole vitsi, ja hupaisuuden kanssa on vähän niin ja näin. Käsitteet elävät tämän päivän maailmassa aivan omaa elämäänsä.

[Kim Evil-666]

Olen alkukantainen , impivaaralainen reviirinvartija luonne . Olen varmaan syntymänuiva , sitä kutsutaan itsesuojeluvaistoksi ...Äpylin postaus yllä on kyllä erittäin osuva .

[Hamsteri]

Olen yleisellä tasolla miettinyt, mikä ajaa kansalaisen yleisellä tasolla noin syviin kognitiivisiin vinoumiin ja jopa kieltämiseen. Minulla on välillä sellainen omituinen tunne, kuin olisin joutumassa imaistuksi Orwellin kirjaan Vuonna 1984. Eikä tämä ole vitsi, ja hupaisuuden kanssa on vähän niin ja näin. Käsitteet elävät tämän päivän maailmassa aivan omaa elämäänsä.

Vasemmisto keksii kaikenlaiset keinot vetämään muut ihmiset omalle tasolleen. Neukkula kuoli ja fiksuinta ja osaavinta kansanosaa ei voinut enää vain ampua tai arvottaa samalle tasolle kuin siivoojaa. Uusi suunnitelma on nähtävästi tuoda niin paljonkehitysmaalaisia, että vasemmistokin voi niihin verrattuna tuntea itsensä onnistuneeksi geenipankiksi.

[starsailor]

Siksi olen kirjoittanut Uuteen Suomeen paljon tekstejä joita en olisi ehkä uskonut kaksi vuotta sitten ikinä kirjoittavani. Aion jatkaa taistelua   oikeudenmukaisuuden ja maahanmuuttokriittisyyden puolesta.

Olen huomannut ja lukenut kirjoituksesi. Kirjoitat erittäin analyyttisesti ja perusteellisesti, jopa niin, että niihin voi olla vaikea suvakkien tarttua. Jatka samalla linjalla.

[yks vaan]

Siksi olen kirjoittanut Uuteen Suomeen paljon tekstejä joita en olisi ehkä uskonut kaksi vuotta sitten ikinä kirjoittavani. Aion jatkaa taistelua   oikeudenmukaisuuden ja maahanmuuttokriittisyyden puolesta.

Olen huomannut ja lukenut kirjoituksesi. Kirjoitat erittäin analyyttisesti ja perusteellisesti, jopa niin, että niihin voi olla vaikea suvakkien tarttua. Jatka samalla linjalla.

Usarissa, kuten muuallakin, faktojen vyörytys on aivan turhaa. Pitkät tekstit, useita lainauksia, viittauksia tilastoihin, lähdeviitteet jne. lähinnä karkottaa niitä, joiden pitäisi lukea asioista.

Ei mitään henkilökohtaista, mutta vuosia lukijana olleena suosittelisin lyhyempää tyyliä. Massoihin ei vaan uppoa muuten.

[Akvaariokala]

Kohta tulee puoli vuotta täyteen oman sairaskertomuksen kirjaamisesta tähän ketjuun. Parantumisen jälkeen sairaudesta toipuminen on edennyt oikein mukavasti.

Aluksi olin ahdistuneen epätoivoinen ja lentolippujen hintoja australiaan tuli vilkuiltua tositarkoituksella.

Epätoivo kääntyi realismiksi ja totesin "Vai tällaisessa maailmassa sitä siis eletäänkin?".

Sitten asettui vahva isänmaallisuuden tunne. Olin ylpeä siitä mitä tunsin.

Tähän asti olin kovasti yrittänyt parantaa muitakin sairaita, mutta vasta nyt siitä tuli itselle helpompaa kun tajusi ettei kaikkia vain voi pelastaa. Se vaatisi suurempaa käännytystyötä. Sellaista johon vain iPhonemies kykenee.

Viimeisen kuukauden aikana kuviin on astunut sarkasmi. Suvaitsevaisten kanssa keskustelu onkin suurinta hupiani ja ympärillä oleviin "epävarmoihin" tällainen tuntuu uppoavan. Kun suvis höpisee höpinöitään, se naurattaa. Onhan se hauskaa kun ihminen niin kovin vahvasti tuntee ja uskoo. Nauraminen on parasta lääkettä, sanovat.

Nyt kysymys. Onko nuivistumisessa jonkinlainen kaava tai tapahtumien ja tunteiden sarja?  Kysyn, koska tunnen suomalaisten olevan heräämispisteessä ja pelkään optimistisen tuntemuksen olevan vain yksi pysäkki ja vaihe matkalla rutinuivuuteen.

Ja jos näin on, mikäs mielenkiintoinen vaihe tässä seuraavana on edessä?

[Hamsteri]

"Ja jos näin on, mikäs mielenkiintoinen vaihe tässä seuraavana on edessä?"

Turvallisuustiimissäni on vielä tilaa.

[siviilitarkkailija]

Nyt kysymys. Onko nuivistumisessa jonkinlainen kaava tai tapahtumien ja tunteiden sarja?

Erittäin hyvä kysymys.

Kysyn, koska tunnen suomalaisten olevan heräämispisteessä ja pelkään optimistisen tuntemuksen olevan vain yksi pysäkki ja vaihe matkalla rutinuivuuteen.

Itse vertaisin tilannetta hetkeen jolloin lapsi ensimmäisen kerran tutustuu tuleen. Luonnostaan lapsi ei pelkää tulta. Vasta kun lapsi lähestyy sitä, yrittää ottaa sen käteen, hänen kätensä palaa ja lapsi vetää kätensä luonnollisesti pois tulesta. Ajan kuluessa lapsi kasvaa ja ymmärtää että tulella on aikansa ja paikkansa. Sillä on elämälle välttömättömiä elementtejä mutta jos koko talon täyttää tulella, jäljelle ei jää kohta kuin hiillos.

Suvis- ja ns liittovaltiopolitiikka ajava monikulttuuripoliitikko on verrannollinen lapseen joka leikkii tulitikuilla. Hänestä on kiva sytytellä tulipaloja, se on hänestä jännittävää. Ja onhan se tiettyyn pisteeseen, kunnes lapsi tajuaa että tulipalosta tulikin herra. Se määrittelee tapahtumien kulun eikä tulitikuilla leikkinyt monikulttuuri- ja ihmiskuljetuspoliitikko.

Olemme euroopassa rajalla jossa määritellään se pohditaanko ihmiskuljetuspolitiikan loppulaskua takan ääressä vai hiiltyneen kodin raunioilla. Molemmat ovat saman ihmisvoiman aikaansaamia tuloksia. Valitettavasti hiiltyneen kodin raunioiden himoajia on enemmän. Ja he voivat halutessaan saada aikaan kaupunkipaloja. Heille käsitys tulesta takassa on sama asia kuin tuli olohuoneessa, makuuhuoneessa ja lopulta seinärakenteissa.

[Äpyli]

Nyt kysymys. Onko nuivistumisessa jonkinlainen kaava tai tapahtumien ja tunteiden sarja?  Kysyn, koska tunnen suomalaisten olevan heräämispisteessä ja pelkään optimistisen tuntemuksen olevan vain yksi pysäkki ja vaihe matkalla rutinuivuuteen.

Ja jos näin on, mikäs mielenkiintoinen vaihe tässä seuraavana on edessä?

Kun ihmisen todellisuuskäsitys (tai "minä") on syystä tai toisesta uhattuna, ihminen käyttää defenssejä. Defenssit vääristävät tietoisuuden sisältöä, jotta ahdistus ei olisi sietämätöntä. Se, mitä defenssiä ihminen uhkan edessä kulloinkin käyttää, vaihtelee eri tilanteissa ja yksilöittäin. Huumori esimerkiksi on jo kehittyneempi defenssin muoto. Ihminen tarvitsee defenssejä, niistä ei sinällään pääse eroon, eikä tietysti tarvitsekaan.

Mitä suurempi uhka, sitä voimakkaampi defenssi. Ja se, että lähes 100% ajasta keskimääräinen ihminen etenee autopilotilla, eikä mieti asioita kovin syvällisesti. Nämä kun sisäistää, jotkut ilmiöt saavat loogisen selityksen, esimerkiksi sen usein hommalla mainitun seikan, että faktat eivät mene perille. Tietoisuus defensseistä ei kuitenkaan helpota hommaa kovinkaan paljon, mutta auttaa huomioimaan, että ihmisen todellisuuskäsitystä on todella vaikea muuttaa. Nuivuus ja optimismi eivät kuitenkaan poissulje toisiaan. En tiedä, onko nuivuudella päätepysäkkiä. Välillä voi tehdä hyvää hypätä kyydistä pois ja ajatella jotain muuta.

[Pollard]

Nyt kysymys. Onko nuivistumisessa jonkinlainen kaava tai tapahtumien ja tunteiden sarja?  Kysyn, koska tunnen suomalaisten olevan heräämispisteessä ja pelkään optimistisen tuntemuksen olevan vain yksi pysäkki ja vaihe matkalla rutinuivuuteen.

Ja jos näin on, mikäs mielenkiintoinen vaihe tässä seuraavana on edessä?

Teksti on niin tutun kuulloista, että kyllä siinä jonkinlainen kaava taitaa olla.

Ensin alkaa hätä ja paniikki. Kamala tarve koittaa herätellä muita ihmisiä. Se ei kuitenkaan onnistu ja sitten aletaan katselemaan vielä kovemmassa ahdingossa lentolippuja. Todellisuus läimäisee päin kasvoja ja tajuaa, että muualla on asiat vielä huonommin. Seuraavaksi koittaa jonkinlainen sarkasmoituminen. Kaikki on kuin käsikirjoitettua ja ihmisistä alkaa näkemään, miten he käyttäytyvät ja mitä he sanovat.

Luulen, että sinulla on vielä ainakin yksi vaihe edessässi. Ne vaiheet vain ovat sellaisia, ettei niitä usko todeksi, ennen kuin sieltä itsensä löytää.

[Largezo]

Kuten jo muutama aiempikin täällä olen aina ollut terveellisesti ylpeä Suomalaisuudestani enkä ole miettinyt politiikkaa sen kummemin ennen vuotta 2011. Silloin ihmetelin miten vaalien voittaja Perussuomalaiset leimattiin nk."proffesoreiden" ja median toimesta rasisteiksi ja jätettiinn hallituksen ulkopuolelle vaikka minulla oli kohtis samallaiset arvot. En kuitenkaan miettinyt asiaa ennen tätä naurettavaa ja keinotekoista "immos-kohua" jolla selvästi yritettiin mustamaalata Perussuomalaisia tai muuten eri tavalla ajattelevia. Siksi liityin tänne ja en ole katunut varsinkin kun valtamedian toiminta käy päivä päivältä uskomattomammaksi ja törkeämmäksi. Jos Jari Tervoon (jota ennen arvostin hänen kirjallisten kykyjen ansiosta tosin en enään arvaatte kyllä miksi) on uskominen olen rasisti ja kansallinen häpeäpilkku. Näinkö nykyään kohdellaan eri tavalla (lue konservatiivisesti) ajattelevia? Odottelen muiden tarinoita kiinnostuneena.

[Kaksiulotteinen Mies]

Usarissa, kuten muuallakin, faktojen vyörytys on aivan turhaa. Pitkät tekstit, useita lainauksia, viittauksia tilastoihin, lähdeviitteet jne. lähinnä karkottaa niitä, joiden pitäisi lukea asioista.

Ei mitään henkilökohtaista, mutta vuosia lukijana olleena suosittelisin lyhyempää tyyliä. Massoihin ei vaan uppoa muuten.

Olen huomannut tämän, faktat eivät pure, jos teksti on liian pitkä. Olen nyt vaikka kirjoitellut faceen juttuja siitä, että miten media ratsastaa tällä hetkellä Syyrian tilanteella. Että miten se olisi syy tähän turvapaikanhakija vyöryyn, vaikka tilastot näyttävät jotain ihan muuta. Minusta tuntuu ettei kukaan kuuntele, kun eikös siellä tunnin päästä joku jo linkitä jonkun nyyhkyuutisen miksi meidän pitää ottaa turvapaikahakijoita, koska Syyria.

Olen ollut pessismistinen tähän asti, mutta nyt olen kuitenkin huomannut ympärilläni huomattavan määrän nuivistumista. Tämä tapahtuu vielä suljettujen ovien takana, mutta heräämistä on havaittavissa. En tiedä elänkö puolinuivassa kuplassa, jossa nuivistumiseen on paremmat mahdollisuudet, vai onko todellisuus alkanut herättelemään ihmisiä.

[Saturnalia]

Jaa-a. Jossain siinä neljänkympin kieppeillä se lopullisesti tapahtui vuosia sitten. Monen asian yhteensattuma oikeastaan.
90-luvun alussa Joensuussa kun skinit hieman mellastivat torilla päätyen lehtiin, niin siinä torin laidalla on sellainen julkinen vessa. Minä olin sen yön sen vessan valvojana, ja lähinnä katselin menoa huuli pyöreänä. Kunnanvirastossa minulle annettiin satanen ruskeassa kirjekuoressa, jos menen hommiin. Menin sitten.
Se oli tuolloin suurempi raha kuin nyt. Se oli groteskia aikaa. Joensuussa oli ennen sitä somali-invaasiota mamuja alle promille kansalaisista. Yhtään ei katukuvassa näkynyt. Sitten yhtäkkiä paikalle paukkaa väkimäärään suhteutettuna hillitön määrä somaleja, jotka kaikki pääsevät kunnan asuntojonossa kärkeen.

Samaan aikaan olin siinä asuntojonossa toista vuotta itse, kuten myös kaverit. Kävin vakitöissä ja asuin työmaaparakissa keskellä peltoa, jonne ne oli joskus 80-luvulla nostettu. Asui niissä silloin moni muukin, yksi parakki oli jaettu vaneriseinillä pikku kopeiksi ja maalattu. Ihan lämpimiä kyllä sinänsä.
No, tästä 15 vuotta pikakelaukselle eteenpäin, niin sain mamulta turpaan kirjastossa. Hampaita lensi. Hän aukoi päätään tietekonehuoneessa ja minä lopulta auoin takaisin. Koko henkilökunta oli tapahtuman jälkeen heti mamun puolella, vaikka kukaan ei edes nähnyt sitä.
Tästä pari vuotta eteenpäin, niin puolenkymmenen somalin joukko piiritti minut kadulla, ja haukkui jutkuksi ja teki natsitervehdyksen paskaisesti nauraen. Ärsyke oli tuolloinen hattuni, knalli, joka oli kuulemma jutkuhattu.

Tästä taas pari vuotta eteenpäin, niin muutama nuori somali alkoi taas huudella kadulla, ja yksi heistä huusi tappouhkauksia minulle keuhkojensa pohjasta keskellä päivää kadulla aivan tosissaan. Näytin kuulemma vitun homolta. Kun oli vähän pidempi letti tuolla hetkellä. Että jos kuulapäitä kuulemma vihataan, niin ei se helpompaa ole keskipitkän tukankaan kanssa välttämättä.
Kaikki tällainen...se vain ikään kuin kertyy. Asun suurella vaaravyöhykkeellä, tiedostan sen. Kivenheiton päässä on suuri VOK, ja kaksi suurta leipäjonoa.
VOKoossa kokataan porukalle kulttuurin mukaisia ateroita pöytään, ikkunasta voi ihan itse katsoa jos haluaa. Sadan metrin päässä on kaksi suurta leipäjonoa, joissa seisoo lähinnä suomalaisia, venäläisiä ja virolaisia. Jos haluaisi, niin voisi ottaa hyvällä objektiivilla kuvan jossa etualalla näkyy leipäjono, ja taustalla VOKoon ruokasali, ovat samalla linjalla, välissä vajaat sata metriä. Mutta joo, syötävähän on kaikkien eikös juu.

En ole hirveän mamuvastainen silti, lähinnä vastustan vieraiden kulttuurien ja uskontojen invaasiota, ja olen huolissani kotimaisten köyhien asemasta sekä valtiotaloudesta ja kansan kahtiajakautumisesta.
Tää juttuhan on salaattikulho, ei sulatusuuni vai miten se meni...
Eniten hämmästelen lipilaarien uskomatonta uskoa siihen, että länsimaisuus tai länsimielisyys olisi jotakin niin vahvaa että kaikki haluavat ja tulevat sulautumaan siihen kuten siellä nyy jorkissa, mitä suvakit aina hehkuttavat. New York, New York, toimii kaikkialla....not.
Olen kokoomusperheestä, jonka johdosta punikit olivat kimpussani jo nassikkana 70-luvulla. Nyt sama jatkuu taas, vaikka en pidä itseäni kokoomuslaisena, en välttämättä edes hirveän oikeistolaisena kaikissa suhteissa. Olen 70-luvun sukupolvea, jolle todellinen, aito vasemmistolaisuus on luokka-ajattelua, ei hyysäämistä, multikulttuuria, social justice warriorismia, homojen oikeuksia.

Nämä nykyiset punikit eivät ole klassista vasemmistolaisuutta nähneetkään, ovat kehittäneet ihan oman, uuden oppisuunnan. Homojen oikeudet ovat minulle aseksuaalina sinänsä yhdentekeviä, kuten kaikki kysymykset seksuaalisuudesta. Tarkastelen seksuaalisuutta lähinnä yhteiskunnallisen koheesion näkökulmasta. Kristinuskoon, kuten kaikkin uskontoihin suhtaudun filosofisina arvorakennelmina, joiden valtaan saattaminen edellyttää "uskoa" siihen kyytipoikana olevaan tarinaan. Ne stoorithan ovat niissä siksi, että se moraalioppi omaksutaan. Tarinallisesti kuvitettua filosofiaa. Filosofiat ja opit eivät silti ole tasavertaisia eivätkä yhtä hyviä, vaan toiset ovat parempia ja toimivampia kuin toiset.

[Bigot]

Siinä mielessä olen syntymänuiva, että olen aina ollut sitä mieltä, että jos meidän maahamme tulee, niin noudattaa meidän sääntöjämme tai lähtee niska-pers-otteella ulos. Aikuistuessa tulikin yllätyksenä, että a) näin ei tapahdu Suomessa b) suuri osa suomalaisista ei kannata tällaista reilua peliä c) olen rasisti, koska kannatan.

Nuorena olin kuitenkin ehkä empaattisuuden, ehkä median ansiosta hyvin suvaitsevainen, mustalaisiakin ihailin. Tosin ulkomaalaisten rikostilastot tiesin jo 90-luvulla. Silloin aikana ennen nettiä niistä keskustelu olikin hedelmällistä, kun paremmin kasvatetut kaverit vaan totesivat tilastotiedoistani: "ei pidä paikkansa, kaikki ihmiset on samanlaisia". Tämä sai toki jo tajuamaan äärisuvakkiuden hullunkurisuuden. Ja sen, että olen taas rasisti.

Skinit olivat kuitenkin se kotikaupungin suurin uhka ja pahin vatipääporukka, mamut vaan paistoivat pizzaa tai näyttivät söpöiltä harvoin vastaantullessaan. Niin ja tulihan sitä vähän kaveerattuakin naapurin vietnamilaisten ja somalipoikienkin kanssa. Joskin somalinaapureista jo huomasi, että kaikki eivät ole samanlaisia, mm. somalinhaju jäi mieleen rappukäytävästä.
Luokkakaveriksi sattui yläasteella somali, joka kyllä opetti monet rasisteiksi, mutta ei kai niin paha ollut kuitenkaan. Ei tosin sodasta tiennyt mitään.

Varsinainen työntö nuivistumiselle tapahtui 2000-luvun pitkinä öinä stadissa. Niin vapaalla kuin töissäkin yöelämä tuli vuosikausien aikana tutuksi ja silloin tulee väkisin tutuksi myös monikulttuuristajien yliedustus sikailijoina, huijareina ja väkivaltaisina. Nyrkkiä ja monoa on tullut edestä ja takaa, aina ylivoiman rohkaisemina.
Ja jos vielä tuo kulttuurikäytös ei olisi riittänyt, niin huomio siitä, että suvakeille näiden kokemuksien kertominen on sama kuin ilmoittaisin olevani itse Hitler.
Viimeisenä naulana nuivaksi sitten nuivien ristiinnaulitseminen julkisuudessa.

Eipä siinä, on minulla keskivertomokuttajaa enemmän myös hyviä kokemuksia mamuista. Keskiarvo menee kuitenkin reilusti miinukselle, joten en voi kannattaa itsetarkoituksellista mokuttamista.

[-PPT-]

Jos Kari Suomalainen eläisi vielä niin hänet oltaisiin luultavasti tuomittu linnaan kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan.

[Bigot]

Onkos muuten muilla ollut samanlaisia kokemuksia kuin minulla, että skenen ympärillä pyörivä hörhöosasto oli alkuun ihan oikea kynnys nuiviintua ja hommaantua?

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, mutta oli. Ajankohtainen tämä on taas, sillä hörhöosasto alkaa olemaan jälleen todella luotaantyötävää. Sekä täällä että muualla sosiaalisen median parissa. SVL ja heidän kannattajansa ja puolustajansa, ei tarvi paljoa ihmetellä, miksi selkeän puhdasta rasistileimaa moneen otteeseen käytetäänkää.

Nojoo, vuosia sitten eräällä palstalla kiljuskinit latoivat tappouhkauksia minulle, kun kehtasin oikoa älyttömimpiä juttujaan. Se sai suvaitsemaistumaan. Sittemmin taas radikaalisuvaitsevaisto on työntänyt luotaan hyvin vahvasti mustavalkoisella maailmankuvallaan.

[Raaka banaani]

Jos Kari Suomalainen eläisi vielä niin hänet oltaisiin luultavasti tuomittu linnaan kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan.

Jeps, oli lukijoitakin hällä. Seppo Lehto tuomittiin vaikka ainoa syy miksi hänet tunnetaan on se että hänet tuomittiin. Montakohan on tuomittu kaikessa hiljaisuudessa?

[ihana]

Hyväuskoisena ja pahaa-aavistamattomana muutin normaaliin kerrostaloon hyvämaineisella alueella. Naapurissa oli säätiön omistama asunto omistusasuntojen joukossa.

Muutama vuosi maahanmuuttajat seinän takana teki kiltistä ihmisestä kiukkuisen, vakavista univaikeuksista kärsivän muijan. Heihin ei todella tehonnut mikään. Heillä oli oikeus jatkaa omaa meluista kulttuuriaan. Ovi auki rappukäytävään, öistä melua jne. Taloyhtiön järjestyssääntöjä ei osattu lukea. Ei niillä varmaan mitään merkitysta ollut. Käytännön asioita ei ymmärretty alkuunkaan.

Onneksi se koettelemus on takanapäin. Oli mahdollisuus muuttaa. Pahin painajainen on se, että sama toistuisi.

Opetus oli se, että erilaisuus ei ole vain rikkaus, se on luultavimmin painajainen.

Hommasta sai "vertaistukea" sekä tietoa.

[ike60]

Onkos muuten muilla ollut samanlaisia kokemuksia kuin minulla, että skenen ympärillä pyörivä hörhöosasto oli alkuun ihan oikea kynnys nuiviintua ja hommaantua?

Tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee, mutta oli. Ajankohtainen tämä on taas, sillä hörhöosasto alkaa olemaan jälleen todella luotaantyötävää. Sekä täällä että muualla sosiaalisen median parissa. SVL ja heidän kannattajansa ja puolustajansa, ei tarvi paljoa ihmetellä, miksi selkeän puhdasta rasistileimaa moneen otteeseen käytetäänkää.

Nojoo, vuosia sitten eräällä palstalla kiljuskinit latoivat tappouhkauksia minulle, kun kehtasin oikoa älyttömimpiä juttujaan. Se sai suvaitsemaistumaan. Sittemmin taas radikaalisuvaitsevaisto on työntänyt luotaan hyvin vahvasti mustavalkoisella maailmankuvallaan.

Ilmoittaudun joukon jatkoksi sillä erotuksella, että oikeastaan olen tutustunut hörhöosastoon vasta sen jälkeen kun aloin seuraamaan skeneä. Toisaalta ajattelen niin, että tietyt johtopäätökset voivat olla oikeita riippumatta siitä millaisia henkilöitä on niiden joukossa, jotka nuo ajatukset allekirjoittavat. Voidaan esimerkiksi todeta, että A. Hitler mitä todennäköisimmin oli sitä mieltä että maapallo on pyöreä; tästä ei kuitenkaan voida vetää mitään johtopäätöksiä siihen suuntaan että maapallon onkin pakko olla litteä, koska maapallo on pyöreä ihan riippumatta siitä mitä Hitler asiasta ajatteli.

Olen myös taipuvainen ajattelemaan, että öyhöttäjät ja mouhuajat voivat maahanmuuttopolitiikan järkevöittämisessä olla myös etu: he saavat asiallisen maahanmuuttokritiikin näyttämään vähemmän äärevältä niiden keskuudessa jotka eivät ole muodostaneet maahanmuutto- ja monikulttuurisuusasioihin syvempää kantaa suuntaan eikä toiseen. Minkä tahansa asian suosiolle on hyväksi se, että se näyttää kultaiselta keskitieltä ääripäiden välissä.

[Fitna]

Eräs asia, jonka olen huomannut itsessäni, pelottaa. Kun vastaan notkuu somppulauma, pulssi nousee. Aiemmin ei tapahtunut mitään reaktiota. Olen aina sanonut, että maahanmuuttoasiat on politiikkaa, eikä ketään yksittäistä ihmistä saa solvata tms mutta nyt kun ne notkahtelee vastaan, tunnen vitutusta ja kauhukseni haluaisin osoittaa heille mitä mieltä olen. Eniten vituttaa kaapuakat. Tekis mieli tempaista kaapu ämmän päältä ja nähdä mitä tapahtuu. Tarvitsen apua.

[R2600]

Milloi ja miten? 

Pikkuhiljaa sitämyöten miten silmät on avautunut tähän kaikkeen piip, piip, mitä meille työnnetään silmät ja korvat täyteen.
Eli hidasta kehitystä viimeiset 20 vuotta ??

Edellä tässä ketjussa todella paljon tutun tuntuisia mietteitä ja asioita, eli en niitä tähän enempää ...

Hienoa huomata että meitä on jo näinkin paljon.  Pidetään lippu korkealla ja jatketaan samalla lailla asialinjalla.   

[nahkhiirmees]

Välillä tuo nuivuus kaasuuntuu mielessä tiiviistä aineesta niin kovasti että paineistuu, ja miettii mitä asialle voisi tehdä.

Nuiva olen varmaan ollut aina koska niin pitkälle kuin muistan, olen kulkenut jotain "sivuraidetta" suureen enemmistöön verrattuna.
Muistan jo Kekkoslovakian komeimman kukoistuksen aikaan, miten kaiken maailman n.s. hyödyllisten idioottien marssiminen Neuvostoliiton
ja milloin minkäkin läpilahon aatteen puolesta sai käyrän ampaisemaan lähes 90 asteen kulmassa suoraan taivaalle. Erityisesti se, että
näki "älymystön" täysin hurahtaneen tyhjään fraseologiaan. Ja se ahdas ilmapiiri, joka tuntui joka paikassa. Yliopistomaailmassa, jossa
itse silloin pyörin, oli täysin kafkamainen tunnelma: Rakennamme vain kapitalismin raunioille ! Neuvostoliitto on aina rauhan tiellä !

Nyt on sitten sama hulluus vallannut eliitin, poliitikot, hännystelijät ja perässähiihtäjät. Ja sen hiljaisen enemmistön, joka luultavasti
sisimmässään tuntee, ettei kaikki ole aivan kohdallaan, muttei kehtaa sanoa mitään fasistin/rasistin leimaa kavahtaen.

Muutamia päiviä sitten, illan pääuutislähetyksestä paremman puoliskon kanssa viimeisintä h-e-l-v-e-t-i-n raakaa mamu-invaasiota seuratessani (suur-
suosikkimme YLEn suitsuttamana, kuinkas muuten !) paloi pinna lähes täydellisesti, siippa kun vielä yritti jotenkin puolustella "kaikkien ihmisten
auttamista". Ymmärrän häntä sikäli, että lääkärinä hän on sangen vahvasti sisäistänyt ammattiin väistämättä liittyvän etiikan ja siitä poisoppiminen
on epäilemättä lähestulkoon mahdotonta. Mutta joka tapauksessa järkyttävä riita siitä kehkeytyi ja ilta oli pilalla. Enpä muista milloin viimeksi
olisin ollut niin paineessa ja todella, todella vihainen.

Mamu-teema on kyllä ennenkin ollut jonkinlainen tabu-aihe suhteessamme, t.s. siitä on selvitty, kun ei ole otettu puheeksi. Rauha ja sopuisa
yhteiselo on säilynyt ja kaikilla on ollut mukavaa. Mutta siinä hetkessä en kerta kaikkiaan enää kestänyt vaan annoin tulla kaiken sen turhautumisen
ja epätoivon, kun kansa EI TAJUA, mihin tämä kaikki johtaa !
Pilaantunutta ilmapiiriä riitti vielä seuraavanakin päivänä, mutta lientyi sittemmin. Ja aivan kuin olisin ollut huomaavinani ihan lievää nuivistumista
vaimoväessäkin. Hän jopa myönsi, että vertailu karjalaisevakkoihin tai sotalapsiin tai v. 1918 tapahtumiin on typerää ja virheellistä...

Mitä vielä seuraakaan...?

[Datamursu]

Nuivahan olen ollut aina, asiaa kuin asiaa kohtaan. "Uskon vasta kun näen" tyylin ajattelu on minua ohjannut alusta asti. Tietysti uuden asian tullessa esille hyväksyn annetun näkemyksen, jos sille löytyy pitävät tai järkeenkäyvät perustelut, mutta silti jätän osion vaihtoehdolle "mitä jos?".

Varsinainen asettuminen nuivuuteen tosin on hieman asteittainen tapaus. Ensimmäiset vaiheet muistan alkaneen ammattikoulu aikoina, jolloin maahanmuutto oli minulle yhdentekevää niin kauan kun tulijat tulivat töihin ja olivat asiallisesti. Ei juurikaan mitään syvällisiä ajatuksia siis, mutta aika pian löytyi Mestarin blogi, joka alkoi syventämään tietoa ja vahvistamaan asennoitumisen syitä. Mikään herätyshän se ei ollut, koska alkujaan jo suhtautunut asiaan vastaavalla tavalla, mutta sanotaanko aatteen saaneen lihaa luiden ympärille.

Tieto lisää tuskaa.... koska sitä alkaa huomaamaan kuinka vähän itse tietää ja vielä pahempaa, kuinka vähän muut välittävät. Seuraavan askeleen huomasin tapahtuneen joskus 2010 tienoilla, kun paikallisbussissa kyytiin nousi hunnutettuyksilö kärryjen kanssa. He eivät tehneet mitään väärää tai tavallisesta suomalaisesta tavasta poikkeavaa, mutta jostain syystä mieleni täytti suuri muumitus... Muumitus joka ei kohdistunut itse yksilöön vaan siihen mitä hän täällä Suomessa edusti eli tätä mokuhyysäyskoneistoa. Todella erikoinen tunne eikä se ollut viimeinen kerta...

Kolmas askel kohti pimeyden ydintä tapahtui hiljakkoin hieman ennen Immosen tapausta. Tapaus oli samankaltainen kuin edellisessäkin, mutta tällä kertaa kyytiin noussut yksilö oli nuorukainen. Tälläkään kertaa mitään ihmeellistä ei tapahtunut, mutta mielen valtasi muumitus... Ja tällä kertaa se muumitus kohdistui tähän kyseiseen yksilöön, vaikka hän ei ollut mitään tehnyt. "Mitä muumia se tekee täällä, painus sinne muumiin mistä on tullutkin". Tunne ei sinällään hämmentänyt enään, koska tiesin mistä se on peräisin ja tässä kohtaa syyttävä sormi osoittaa Suomen mediaa ja mokukoneistoa, joka erityisesti heidän termeillään on tehnyt minusta "rasistin". Vielä en sanan varsinaisessa merkityksessä ole KKK-miehiä ja tuskin tule olemaankaan, mutta toisaalta jos joku minua sellaiseksi väittää niin minua ei sillä pelästytetä.

[Puunhalaaja]

Minulla hyvin alkanut lapsuus- ja nuoruusiän nuivuus kääntyi kukkahattuiluksi yliopiston mädättäjien ansiosta 80- ja 90-lukujen taitteessa. Kun ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat Suomeen, olin juuri aloittanut opinnot humanistisessa tiedekunnassa ja mokutus oli valtavan innokasta. Helpolla kääntyi nuoren opiskelijan mieli varsin maailmaahalaavaan suuntaan. Koska nettiä ei ollut käytössä samalla tavalla kuin nykyään niin aika kritiikittömään päähän oli proffien helppo syöttää suvaitsevaisuusideologiaa. Etenkin, kun oli kiinnostavampaakin tekemistä kuin pohtia maailman menoa, kuten opiskelijabileissä käyminen. Kun filosofointi vaihtui työhön yliopistolla, sama maailmanhalaajien porukka oli ympärillä päivästä toiseen. Olimme yhdessä tosi hyviä ihmisiä. Joimme teetä ja parjasimme rasisteja.

Muutamia vuosia sitten aloin kiinnittää huomiota maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin ja niiden uutisointiin. Nopeasti pomppasivat kaksoisstandardit silmille. Lopullinen niitti oli se, kun työn puolesta jouduin jonkin aikaa tekemään töitä somalipakolaisten parissa ja ensimmäinen ja ainoa asia, jonka heistä sain irti, oli se, että eteeni lykättiin perheenyhdistämislappuset ja kaiken maailman tukihakemukset ja pyydettiin auttamaan niiden täyttämisessä. Kieltäydyin. Alkoi ottaa kupoliin.

Aloin perehtyä asioihin ja esim. SPR:n toimintaan tarkemmin ja aloin vähitellen nuivistua. Myös Halla-ahon epäoikeudenmukainen oikeudenkäynti alkoi todella kiukuttaa ja aloin lukea Scriptaa. Viimeiset naulat arkkuun tulivat lähipiiristä. Ystävä erehtyi vaimoksi nigerialaismiehelle ja sitä asennemaailmaa ja naisparan valituksia ja vaikeuksia hetken kuunneltuani ryhdyin lukemaan "sitä kauheaa rasistiforumia" eli Hommaa ja totesin, että täällähän on tolkullista sakkia ja asiallista informaatiota.

Ihan vihon viimeinen nuivistumisen aste tuli täyteen tänä kesänä Immos-gaten ja hallitsemattoman vokkaamisen vuoksi ja liityin Hommalle kirjoittelemaan. Nykyään olen jo rutinuiva, samoin puolisoni ja myös omat vanhempani.

Että tämmöinen "Näin pudotin kukkahattuni"-tarina.

[Bigot]

^ Kunnioitettavaa, että olet pystynyt aikuisiällä myöntämään nuoruuden erehdyksesi. Tuo vaatii itsetuntoa, iso osa pitää unelmastaan kiinni vaikka väkisin ennemmin kuin myöntää olleensa pahasti väärässä.

[Hamsteri]

"Minulla hyvin alkanut lapsuus- ja nuoruusiän nuivuus kääntyi kukkahattuiluksi yliopiston mädättäjien ansiosta 80- ja 90-lukujen taitteessa. Kun ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat Suomeen, olin juuri aloittanut opinnot humanistisessa tiedekunnassa ja mokutus oli valtavan innokasta"

Olisit vain viettänyt Kontulassa viisi minuuttia somalien seurassa, niin turhat vaiheilut olisi jäänyt vaiheilematta. Kohtausteoria toimii.

[Ernst]

Vaikka olen ns. ensimmäisen puhdistuksen nuivaveteraani, niin olen alkanut nuivistua_vars. vasta tänä kesänä. Lähestyn ääripäätä ja luultavasti raahan sen paalun mukanani vielä kauemmas. Vitutus on suuri, vaikka olin oikeassa jo kauan sitten.

[Akvaariokala]

ns. ensimmäisen puhdistuksen nuivaveteraani

Ensimmäinen puhdistus? Saisiko tuosta lisätietoa?

t.Historiallisista tapahtumista kiinnostunut