2021-03-25 Teknologiateollisuus irtautuu valtakunnallisista työehtosopimuksista

[Alaric]

No niin, olihan se odotettavissa, että Metsäteollisuuden jälkeen muutkin alat alkavat seurata perässä ja irtautuvat yleissitovista valtakunnallisista työehtosopimuksista. Ilmeisesti tällä kertaa vuorossa on 1600:aa yritystä edustava Teknologiateollisuus (työllistää suoraan 313 000 ihmistä, välillisesti 660 000 ihmistä) eli puhutaan jo todella suureen työntekijäjoukkoon vaikuttavista muutoksista. Tässä ollaan käytännössä tuhoamassa Suomen nykyistä työmarkkinajärjestelmää ja aiheuttamassa suurta epävarmuutta työntekijöille.

Päivitys: Teknologiateollisuus ry tulee jatkossa palvelemaan yrityksiä, jotka eivät halua olla mukana työehtosopimustoiminnassa. Uusi yhdistys nimeltään Teknologiateollisuuden työnantajat ry neuvottelee jatkossa valtakunnallisista työehtosopimuksista. Eli käytännössä siis irtautuivat työehtosopimuksista tekemällä niiden noudattamisesta vapaaehtoista.

Vastaisuudessa työehdoista kuulemma sovitaan yrityskohtaisesti. Ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Todennäköisesti lopulta samaa mitä UPM:llä eli yritys sanelee palkankorotuksiin, sairausajan palkkoihin, lomarahoihin, äitiys- ja isyysvapaisiin ym. liittyen kaiken ilman mitään neuvotteluja toimihenkilöiden kanssa. Palkkojen alentamisesta ei tietenkään tässä vaiheessa julkisesti puhuta, mutta eiköhän niitäkin ala siellä sun täällä näkyä tämän touhun myötä. Erinäisille korvauksille saa varmasti heittää monissa yrityksissä hyvästit, mikä tietenkin näkyy suoraan työntekijöiden palkoissa.

Tuo UPM:n keissi juuri sitä todellista "paikallista sopimista", jota EK:n juoksupoikapuolue kokoomus himoitsee ja jota todennäköisesti tullaan Suomessa edistämään laajemminkin, mikäli puolue hallitukseen pääsee.

Tavallinen palkansaaja alkaa olla näiden paskiaisten vuoksi kohta todella pulassa. Oksettavaa touhua.

Haluaisin ehdottomasti kuulla perussuomalaisilta selkeän kannanoton tähän aiheeseen. Puolesta vai vastaan? Äänestäjät tietävät sitten mitä tilaavat mahdollisesti seuraavalla hallituskaudella.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f7401331-b955-4552-a548-6459f1d60456 (25.3.2021)

Työmarkkinoilla tulossa jättipaukku: Teknologiateollisuus irtaantumassa valtakunnallisista työehtosopimuksista?

Teknologiateollisuus järjestää torstaina kello 11 tiedotustilaisuuden strategiansa muutoksesta. Yritykset haluavat sopia palkoista ja muista työehdoista paikallisesti. Kritiikki kohdistuu erityisesti työehtosopimusten yleiskorotuksiin, ilmenee Teknologiateollisuuden selvityksestä.

Iltalehden tietojen mukaan tilaisuus liittyy todennäköisesti siihen, että Teknologiateollisuus on lähdössä Metsäteollisuuden tielle.

Metsäteollisuus ilmoitti lokakuun 1. päivänä 2020, että se ei enää jatkossa neuvottele alalle valtakunnallista ja yleissitovaa työehtosopimusta, joka koskisi metsäyritysten kaikkia työntekijöitä.

Vastaisuudessa työehdoista sovitaan yrityskohtaisesti. Tämä on nyt ilmeisesti edessä myös Teknologiateollisuudessa.

Koko talven ajan työmarkkinoilla on odotettu sitä, seuraako teollisuuden työnantajaliitoista mahtavin eli Teknologiateollisuus ry metsäalan esimerkkiä.

Jos ja kun Teknologiateollisuus nyt lakkaa neuvottelemasta ammattiliittojen kanssa vientiyritysten työntekijöille yleissitovia työehtosopimuksia, ratkaisu tarkoittaa jäähyväisiä viime vuosikymmenet Suomessa vallinneelle työmarkkinamallille.

Teknologiateollisuus ry:llä on noin 1 600 jäsenyritystä. Työnantajaliitto on neuvotellut niiden työntekijöille työehtosopimuksen SAK:laisen Teollisuusliiton kanssa ja niiden toimihenkilöille työehtosopimuksen STTK:laisen Ammattiliitto Pron kanssa.

(...)

Teknologiateollisuus työllistää Suomessa suoraan noin 313 000 ihmistä ja välillisesti noin 660 000 ihmistä. Teknologiateollisuuteen kuuluvat yritykset tuovat Teknologiateollisuuden mukaan Suomeen 18 miljardin euron verotulot vuosittain.

Peräti 90 prosenttia Teknologiateollisuuden jäsenyrityksistä on alle 250 työntekijän pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Ne työllistävät Suomessa noin 70 000 palkansaajaa, joten kyse on suuresta joukosta työntekijöitä.

Vuonna 2018 alalla oli 24 yli tuhannen työntekijän yritystä. Ne työllistävät Suomessa yli 50 000 ihmistä.

(...)

Jatkossa yritykset haluaisivat sopia työntekijöidensä kanssa palkkauksesta nykyistä enemmän paikallisesti.

– Selvitys ei tuonut ilmi pyrkimyksiä palkkojen alentamiseen, Alanko huomautti. ()

Uutinen päivittyy.

[Titus]

Samaa mieltä, että tällaiseen kaivataan ilman muuta kannanotto.

Tuo palkkojen alentaminen isossa kuvassa toimii niin, että vanhaa porukkaa potkitaan pihalle ja tilalle otetaan "riittävän hyvin osaava" opiskelijaharjoittelija määräajaksi jota jatketaan määräajalla. Varsinkin suorittava työ mitä ei voi suoraan korvata vuokratyöllä on tällaista työtä missä osaaminen nousee tietylle tasolle ja sen jälkeen se on sitä suorittavaa työtä.

Suomen kastijako etenee räikeää vauhtia ja vasemmisto ei ole väärässä kun se vastustaa tällaista.

[Idumea]

Tätähän se paljon hoettu työvoimapula tosiasiassa tarkoittaa. Niin kauan kuin työntekijöillä on neuvotteluvoimaa, rajojen yli pitää uittaa lisää väkeä jonottamaan työpaikkoja. Suuryritykset ovat käytännössä omalakisia olentoja, joiden edulla ei ole mitään yhteyttä kansalliseen etuun tai julkisen talouden tilaan. Jos niitä säännellään vähemmän, tuloksena on lisää mokutusta, ei vähemmän.

[Dangr]

Työehtosopimukset ovat vain "vain sosiaalinen konstruktio". Tätä perustetta hoetaan monista asioista. Kuinka vihervasemmisto asemoi itsensä nyt?

[Golimar]

Muistan kun joskus 1990-luvun lopulla Metalliliiton (nykyään Teollisuusliitto) puheenjohtaja Per-Erik Lundh paukuttli henkseleitä ja sanoi että Metalliliitto toimi tienraivaajana (teki ensimmäisenä sopimuksen) palkankorotus oli muistaakseni 1% , Kemianliitto neuvotteli 4% palkankorotukset.

Teknologiatellisuuden TES on surkea ja Teollisuusliitto ei pidä työntekijöiden puolta mutta sen puheenjohtaja Riku Aallolla menee ihan hyvin.

https://hommaforum.org/index.php/topic,122470.msg3289906.html#msg3289906

[Jaska Pankkaaja]

Jussi Halla-aho on lukemattomat kerrat kärsivällisesti selittänyt että kehitysmaalaisen kannattaa tulla tekemään tänne töitä vaikka ilmaiseksi kunhan Kela kustantaa asumisen ja perheen elättämisen. PS on ainoa puolue joka on tästä puhunut joten asia on todella OK kaikille muille puolueille joiden yhteiskannatus on n. 80%. Todella OK tulee olemaan myös tämä politiikan päässä väistämättä oleva rommeli.

[Alaric]

Teknologiateollisuus ry tulee jatkossa palvelemaan yrityksiä, jotka eivät halua olla mukana työehtosopimustoiminnassa.

Uusi yhdistys nimeltään Teknologiateollisuuden työnantajat ry neuvottelee jatkossa valtakunnallisista työehtosopimuksista.

Kunnon silmänlumetta.

Liitteenä pari kuvakaappausta Iltasanomien artikkelin yhteydessä olevasta lähetyksestä.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007880576.html (25.3.2021)

Teknologiateollisuus irtautuu valtakunnallisista työehtosopimuksista – suora lähetys käynnissä

Teknologiateollisuus ry lopettaa valtakunnallisten työehtosopimusten tekemisen. Järjestö kertoi asiasta tiedotustilaisuudesta aamupäivällä.

Samalla perustetaan uusi yhdistys yrityksille vastaamaan liiton sopimista työehtosopimuksista jatkossa.

(...)

https://www.talouselama.fi/uutiset/te/17781659-5ab2-48aa-a9b7-9eec61893bd8 (25.3.2021)

Uusi työmarkkinapommi jysähti: Teknologiateollisuus ry:n toiminta jakautuu kahteen yhdistykseen

(...)

Tänään alalta saatiin työmarkkinapommi. Teknologiateollisuus kertoo organisoivansa sopimustoimintansa uudelleen.

Teknologiateollisuus ry:n toiminta jakautuu kahteen yhdistykseen. Teknologiateollisuus ry luopuu valtakunnallisesta työehtosopimustoiminnasta, ja vastuu valtakunnallisista työehtosopimuksista siirtyy uuteen työnantajayhdistykseen, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hyn. Uusi työnantajayhdistys aloittaa toimintansa elokuussa ja tekee tiivistä yhteistyötä Teknologiateollisuus ry:n kanssa.

Teknologiateollisuuden mukaan muutoksen tavoitteena on luoda entistä paremmat edellytykset työpaikoilla tapahtuvalle sopimiselle. Samassa yhteydessä halutaan lisätä myös henkilöstön osallistumista yritysten päätöksentekoon.

Teknologiateollisuus ry vastaa jatkossa työmarkkina- ja elinkeinopoliittisesta vaikuttamisesta ja auttaa uuteen työnantajayhdistykseen kuulumattomia yrityksiä työsuhdeasioissa sekä mahdollisten yrityskohtaisten työehtosopimusten neuvottelemisessa.

(...)

[Lumiukko Jeti]

Tuo palkkojen alentaminen isossa kuvassa toimii niin, että vanhaa porukkaa potkitaan pihalle ja tilalle otetaan "riittävän hyvin osaava" opiskelijaharjoittelija määräajaksi jota jatketaan määräajalla.

Yritysmaailmam isossa kuvassa asia ei juuri toimi noin. Julkisella puolella noita harjoittelija/määrä-aikaisketjutuksia tehdään. Yksityisessä yrityksessä kukaan ei halua päästää irti osaavasta tekijästä kuin äärimmäisen pakon edessä. Osaavan ammattilaisen palkankorotuspelikirjan vanhin kikka on irtisanoutuminen (toki uusi työsoppari uudelle työnantajalle on tässä kohtaa allekirjoitettu).

Siinä oikeassa isossa kuvassa palkkasumman alentamiseen toimii esimerkiksi määrä-aikainen lomarahojen poisto tai leikkaaminen. Ei yksittäisen osaavan työntekijän vaihtaminen huonompilaatuiseen.

[Tragedian synty]

Työmarkkinoiden vapauttaminen nostattaa tietenkin vastarintaa niissä piireissä, jotka näkevät muutoksen uhkana omalle vallalleen tai tulotasolleen. Kuitenkin esittäisin kysymyksen: jos Suomen työmarkkinat eivät olisi niin jäykät kuin ne nyt ovat, mikä siinä tilanteessa olisi hyvä perustelu jäykistää niitä? Olisiko sellaista olemassakaan?

Minä en ole mikään ammattiyhdistysliikkeen valta-aseman kannattaja. Se on vasemmiston vahvin linnake, ja vaikka se edustaakin pragmaattisempaa suuntausta kuin vasemmistopuolueet, se ei ole minkäänlainen kansallismielisten ystävä taistelussa väestöllisesti yhtenäisen kansakunnan puolesta. Ammattiyhdistysliike ei ole estänyt eikä edes hidastanut Suomen mokuttamista. Itse asiassa se on saattanut vain vauhdittaa sitä. Kun suomalaisten palkat eivät jousta, liike-elämällä on ollut entistäkin suurempi intressi turvautua ulkomaiseen harmaaseen tai pimeään työvoimaan.

Suomen työmarkkinoiden jäykkyydellä ilmeisesti on myös merkittävä vaikutus siihen, miksi työllisyysaste on täällä niin paljon matalammalla kuin muissa Pohjoismaissa. Itse en ole pätevä arvioimaan asiaa, mutta kaikki riippumattomat taloustieteilijät vaikuttavat olevan asiasta yhtä mieltä. Ammattiyhdistysliike ei ole onnistunut esittämään vakuuttavaa vaihtoehtoista selitystä.

Siksi minä kannatan sellaista työmarkkinapolitiikkaa, että heitetään kaatopaikalle yleissitovat työehtosopimukset ja lopetetaan työmarkkinajärjestöille myönnetyt perusteettomat edut, kuten jäsenmaksujen verovähennysoikeus ja pääomatulojen verovapaus, jotka yhdessä maksavat valtiolle varmaan yli miljardin joka vuosi. Saksassa tehtiin työmarkkinauudistus vuosituhannen alussa (vieläpä punavihreän hallituksen toimesta), ja sen satoa saksalaiset nyt korjaavat tähtitieteellisellä vientitaseen ylijäämällä ja korkealla työllisyysasteella. Saksan uudistuksen kärsijät löytyvät etupäässä Italiasta ja Kreikasta sekä myös Suomesta. Niin kauan kuin olemme eurossa, Saksasta on otettava mallia, tai joudumme Välimeren maiden sarjaan.

[Titus]

Yritysmaailman isossa kuvassa asia ei juuri toimi noin.

Luonnollisesti kirjoittamani ei päde joka alaan ja työntekijään. Mutta kuten itsekkin kirjoitat: pitäisi olla parempaa palkkaa maksava työnantaja tiedossa. Ja olla pätevämpi tai vähemmän ahne kuin joku 700.000sta työttömästä tai työpaikanvaihtajasta, että on valikoitunut siihen paikkaan. Ja pitäisi olla nimi paperissa...

Lisäksi monessa työssä, vaikkapa normi raksahommissa (suorittavan tason työntekijä), pitkäaikaisen työsuhteen mukana tuomat ikä- ja muut lisät ei millään tavalla korreloi osaamista, mutta näkyy työnantajan maksamassa työ/sen hinta-suhteessa.

[Alaric]

^^ Niin, kaikki eivät tosiaan tarkastele tätä asiaa pelkästään siltä kantilta, että talouskäppyrä kasvaa -> tämä on hyvä. Tässä puhutaan nyt kuitenkin jo tällä hetkellä satojen tuhansien ihmisten työpaikoista ja elämästä ylipäätään.

Ja mikäli työmarkkinat olisivat nyt sellaista työnantajien mielivaltaa, mitä ne tällä kehityksellä tulevat vähän ajan päästä olemaan, niin todellakin kannattaisin niiden "jäykistämistä" eli työntekijöiden suojelua ja näiden kollektiivista etujen ajamista.

Mitäpä veikkaat miten tässä tulee käymään, jos yrityksille annetaan reilusti nykyistä vapaammat kädet? Yllättävän montaakin puljua saattaa kiinnostaa tehdä ensin UPM:t eli alkaa sanelemaan yksipuolisesti ja ilmoittaa lopulta, että tässä kehnommat työehdot ja palkanalennukset, ottakaa tai jättäkää... ja jos ei kelpaa, niin meillä on tuolla ulkomaalaista halpatyövoimaa jonossa odottamassa.

Ymmärrän toki, että paikalliset sopimiset ja muut kokoomusliskoilut saattavat kiinnostaa, jos ei oma perse ole syystä tai toisesta tulilinjalla, mutta itse en yleisellä tasolla puhuttaessakaan näe tällaista yksipuolista suuryritysten etujen ajamista suomalaisten kustannuksella millään lailla kansallismielisenä.

Mitä tuohon mainittuun Saksaan tulee, niin sielläkin talousihmeen taakse kätkeytyy vähän ikävämpiä asioita tavallisten palkansaajien kannalta:

...

Tuossa hieman perspektiiviä siihen mitä nämä paikalliset sopimiset saattavat Suomessakin aiheuttaa.

"Työpaikkoja säilyi ja syntyi lisääkin, mutta samalla kasvava osa työpaikoista pilkkoutui matalapalkkatöiksi. Uudistusten takia palkansaajakotitalouksien mediaaniansiot polkivat vuosien ajan paikoillaan tai reaalisesti jopa laskivat, ja joustojen vaikutuksesta maahan syntyi työssäkäyvien köyhien luokka."

"Tilastojen takaa löytyvässä arkitodellisuudessa suhteellisen pieni ja ennestään varakkain vähemmistö on vaurastunut, kun taas keski- ja pienituloinen palkansaajien enemmistö joustaa töissä – mutta on silti jopa köyhtynyt."

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006656887.html (3.10.2020)

Kommentti: Jos Suomen työmarkkinat mullistuvat Saksan malliin, edessä voi olla talousihme – tai -painajainen

Suomen teollisuudella on kova halu seurata Saksan 2000-luvun alun suuria työmarkkinamullistuksia. Niiden avulla syntyikin Saksan kasvuihme – mutta myös työssäkäyvien köyhien kyykkyluokka, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

(...)

Talouskasvu oli maanosan heikoimpia, vienti takkusi, työttömyys paisui ja julkinenkin talous velkaantui.

Hädän hetkellä teollisuus ja erityisesti vientiteollisuus ryhtyivät päättäväisesti ajamaan maahan suurta työmarkkinoiden mullistusta.

Uudistusten keskeiseksi tavoitteeksi nousi Saksan talouskasvun kohentaminen vientiä vahvistamalla ja maan kansainvälistä kilpailuasemaa parantamalla.

Siksi Saksan reformiponnisteluiden keskeisiksi iskusanoiksi nousivat kilpailukyky – ja työmarkkinoiden joustavuus.

Aivan samat iskusanat kaikuvat nyt Suomessakin.

Saksan esimerkki houkuttelee, mutta se voi yhtä hyvin huolestuttaa. Jos työmarkkinauudistukset sujuvat Saksan malliin, syntyy niistä voittajia – mutta myös häviäjiä.

Palkkakehitys ollut vaimeaa

Saksan kansantalouden vahvistuminen on kiistaton tosiasia, ja viime vuosina maailman suurimmaksi paisunut vaihtotaseen ylijäämä on kiistaton osoitus maan teollisuuden häikäisevästä vientimenestyksestä.

Kumpikin vahvuus on keskeisiltä osin perua vuosituhannen alun työmarkkinauudistusten vaikutuksista, kuten juuri työehtojen sopimisesta laajojen liittoneuvottelujen asemesta paikallisesti työpaikoilla ja työelämän muunlaisten joustojen lisäämisestä.

Mutta silti kansantalouden ja vientiteollisuuden vahvuudesta kertovilla taloustilastoilla on myös varjoisa puolensa.

Edes Euroopan vahvimmassa kansantaloudessa ei ole pelkkiä voittajia. Siellä on myös häviäjiä – ja heitä on paljon enemmän kuin voittajia.

Paikallinen sopiminen, työmarkkinajoustot ja muut kilpailukykyä kohentaneet toimet merkitsivät Saksassa yleensä tavalla tai toisella työvoimakustannusten alentamista.

Työpaikkoja säilyi ja syntyi lisääkin, mutta samalla kasvava osa työpaikoista pilkkoutui matalapalkkatöiksi. Uudistusten takia palkansaajakotitalouksien mediaaniansiot polkivat vuosien ajan paikoillaan tai reaalisesti jopa laskivat, ja joustojen vaikutuksesta maahan syntyi työssäkäyvien köyhien luokka.

Sen sijaan erityisesti vientiteollisuuden voitot kasvoivat ja ennestään suurituloisimman ja yrityksiä omistavan vähemmistön tulot ja varallisuus paisuivat.

Tulo- ja varallisuuserot kasvoivat

Yksi Saksan työmarkkinamullistusten seurauksista oli maan tulo- ja varallisuuserojen suhteellisen jyrkkä voimistuminen. Toinen oli tästä epäsuorana mutta väistämättömänä seurauksensa syntynyt kotimaiden kulutuskysynnän kuihtuminen.

Kotimainen kulutus heikkeni, kun kasvava osa kotitalouksista kärsi tulojensa ja ostovoimansa heikkenemisestä – ja kun kasvava osa koko kansantalouden tuloista ohjautui ennestäänkin vauraimmalle vähemmistölle ja näiden finanssivarallisuuden kasvattamiseen eikä suinkaan kulutuskysyntään.

Tästä seurasi myös kotimaisten investointien heikkeneminen ja vientiyrityksille ja niiden omistajille kertyneiden lisätulojen ohjautuminen uusina finanssisijoituksina ulkomaille.

Näin koko kansantaloutta kuvaavista tilastoista syntyykin turhan yksipuolinen ja ehkä turhan siloinenkin kuva maanosan vahvimmasta taloudesta, jossa kaikki vain vaurastuvat.

Tilastojen takaa löytyvässä arkitodellisuudessa suhteellisen pieni ja ennestään varakkain vähemmistö on vaurastunut, kun taas keski- ja pienituloinen palkansaajien enemmistö joustaa töissä – mutta on silti jopa köyhtynyt.

(...)

[Idumea]

Kuitenkin esittäisin kysymyksen: jos Suomen työmarkkinat eivät olisi niin jäykät kuin ne nyt ovat, mikä siinä tilanteessa olisi hyvä perustelu jäykistää niitä? Olisiko sellaista olemassakaan?

Vaikka se, ettei maata täytetä neekeröidisellä "työvoimalla". Veroprosentin hierominen tai yrityslainsäädäntö ovat loppujen lopuksi pikkuseikkoja ja toimivia yhteiskuntia yhdistää joku ihan muu kuin taloudellinen vapaus. Voihan sitäkin olla jos niin sovitaan, mutta nykyoloissa työmarkkinoiden lerpauttaminen on lähinnä koodikieltä sille että neekereitähän tänne olisi saatava.

Minä en ole mikään ammattiyhdistysliikkeen valta-aseman kannattaja. Se on vasemmiston vahvin linnake, ja vaikka se edustaakin pragmaattisempaa suuntausta kuin vasemmistopuolueet, se ei ole minkäänlainen kansallismielisten ystävä taistelussa väestöllisesti yhtenäisen kansakunnan puolesta. Ammattiyhdistysliike ei ole estänyt eikä edes hidastanut Suomen mokuttamista. Itse asiassa se on saattanut vain vauhdittaa sitä. Kun suomalaisten palkat eivät jousta, liike-elämällä on ollut entistäkin suurempi intressi turvautua ulkomaiseen harmaaseen tai pimeään työvoimaan.

Tuosta voisi vaihtaa AY-liikkeen EK:ksi ja vasemmiston oikeistoksi kulmakarvankaan kohoamatta. Pistää miettimään.

[Lumiukko Jeti]

Mitäpä veikkaat miten tässä tulee käymään, jos yrityksille annetaan reilusti nykyistä vapaammat kädet? Yllättävän montaakin puljua saattaa kiinnostaa tehdä ensin UPM:t eli alkaa sanelemaan yksipuolisesti ja ilmoittaa lopulta, että tässä kehnommat työehdot ja palkanalennukset, ottakaa tai jättäkää... ja jos ei kelpaa, niin meillä on tuolla ulkomaalaista halpatyövoimaa jonossa odottamassa.

Tulee käymään erittäin hyvin mutta esimerkkisi kautta löytyy se ongelmakin. Nykyisellään työehdoista sovitaan erittäin pienen piirin kesken. Valtaosa firmoista on pieniä mikroyrityksiä joissa on alle 10 työntekijää. Tällaisia firmoja on yli 90% kaikista yrityksistä. Näistä tietysti vielä valtaosa 1 hengen firmoja.

Seuraavassa eli pienyritys (alle 50 työntekijää) luokassa on noin 6% kaikista firmoista. Suuryrityksiä kuten UPM on reilusti alle 1% kaikista yrityksistä. Ulkomuistista heitän että suuryrityksiä on 0.5% kaikista firmoista.

Nyt homma toimii niin että AY-syndikaatin edustajat neuvottelevat korporaatio-mafian edustajien kanssa ja sopivat ehdoista. Laki onneksi rajaa jonkunverran mitä keskenään voivat sopia. Ehdot sitten pakotetaan sellaisenaan sovellettaviksi myös tuolle mikro- ja pienyritys kategorialle (sekä tietysti koko pk-sektorille), joka edustaa yli 99.5% kaikista yrityksistä (ja 40% koko BKT:sta).

Niiden on sovellettava samoja ehtoja kuin UPM tai Metso jos sattuvat samalla toimialalla olemaan.

Lienee aika selvää että tämä jäykistää niin työmarkkinoita kuin suorastaan estää pienempien yritysten kasvua. Tämä kun vielä yhdistetään Suomen jäätävän kokoisiin työantajamaksuihin niin on selvää että rakenteet heikentää työllisyyttä ja työllistämistä isosti. Haitta- ja halpatyömaahanmuuttoa ei tarvitse edes koko kuvioon koplata.

[Tragedian synty]

^^ Niin, kaikki eivät tosiaan tarkastele tätä asiaa pelkästään siltä kantilta, että talouskäppyrä kasvaa -> tämä on hyvä. Tässä puhutaan nyt kuitenkin jo tällä hetkellä satojen tuhansien ihmisten työpaikoista ja elämästä ylipäätään.

Totta tosiaan puhutaan. Suomen sadoissa tuhansissa työttömissä on varmasti paljon porukkaa, jotka ilomielin ottaisivat työtä vastaan työehtosopimuksia alemmilla palkoilla, jos työnantajat työtä voisivat tarjota. Paljon ihmisiä pidetään kortistossa ja paljon työtä jää tekemättä, koska työ ja potentiaalinen tekijä eivät pääse kohtaamaan. Syy on monesti se, että työehdot ovat tietyn muotin mukaisia, eikä muotti sovi joka tilanteeseen. Jotkut tietenkin kiertävät ongelmaa harmaan talouden kautta, mikä ei ole näille työntekijöille kovin hyvä ja haitaksi julkiselle taloudelle. Ja minkä vuoksi? Koska ne, joilla työelämässä pyyhkii hyvin, pitävät kiinni saavutetuista eduistaan. Yleissitovista työehtosopimuksista on eniten hyötyä keskituloisille ja haittaa pienituloisille. Erikoinen arvovalinta.

Ja mikäli työmarkkinat olisivat nyt sellaista työnantajien mielivaltaa, mitä ne tällä kehityksellä tulevat vähän ajan päästä olemaan, niin todellakin kannattaisin niiden "jäykistämistä" eli työntekijöiden suojelua ja näiden kollektiivista etujen ajamista.

Työntekijöiden kollektiivisten etujen edistäminen ei edellytä juuri nykyisenlaista työmarkkinamallia. Enkä minä ehdottanut mitään Arabiemiraattien tyylistä työntekijöiden järjestäytymisen kieltämistä. Haluaisin riisua ammattiyhdistysliikkeeltä ne edut, jotka SDP sille kulta-aikoinaan myönsi sillä motiivilla, että vaikka puolue joskus joutuisikin oppositioon, toverit todellisen vallan linnakkeessa voisivat painostaa porvareita.

Valtiontalouden kroonisen alijäämän aikoina on laitettava menot tärkeysjärjestykseen. Miksi työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus (eli käytännössä tulonsiirto valtiolta korporaatioille) on asia, josta on pidettävä kiinni? Mikä tekee ennestäänkin upporikkaista järjestöistä niin tarpeellisia, että niiden ei pidä joutua maksamaan veroja merkittävistä pääomatuloistaan?

Mitäpä veikkaat miten tässä tulee käymään, jos yrityksille annetaan reilusti nykyistä vapaammat kädet? Yllättävän montaakin puljua saattaa kiinnostaa tehdä ensin UPM:t eli alkaa sanelemaan yksipuolisesti ja ilmoittaa lopulta, että tässä kehnommat työehdot ja palkanalennukset, ottakaa tai jättäkää... ja jos ei kelpaa, niin meillä on tuolla ulkomaalaista halpatyövoimaa jonossa odottamassa.

Valitettavasti yritysten on toimittava ankarissa olosuhteissa. En usko, että ne (tai ainakaan niistä useimmat) haluavat kiusata työntekijöitään vain ilkeyttään. Kun valuuttakurssi ei jousta ja hallitus tekee uusia ympäristö- ja energiaveroja, palkkojen on joustettava, tai sitten joustaa tuotanto. Järkevä työntekijä hyväksyy huonommat työehdot, jos vaihtoehtona on firman tai tehtaan meneminen nurin ja työpaikkojen katoaminen kokonaan. Yritysten on tehtävä voittoa, jotta ne voivat työllistää.

Ymmärrän toki, että paikalliset sopimiset ja muut kokoomusliskoilut saattavat kiinnostaa, jos ei oma perse ole syystä tai toisesta tulilinjalla, mutta itse en yleisellä tasolla puhuttaessakaan näe tällaista yksipuolista suuryritysten etujen ajamista kansalaisten kustannuksella millään lailla kansallismielisenä.

En tarkastele tätä asiaa vain kansallismielisyyden kannalta, enkä koe näkemykseni olevan etenkään yksipuolisesti suuryritysten etujen ajamista. Suuryritykset kyllä pystyvät joustamaan ja sopeutumaan, mutta jollain yksinyrittäjällä on todella korkea kynnys palkata ensimmäistäkään työntekijää, jos työtä sellaiselle on tarjolla vähän tai vain kausittain. On älytöntä, että mahdollisesti hyvinkin osaava yrittäjä joutuu tekemään vähäpätöisiä ja yksinkertaisia työtehtäviä vain siksi, että on liian kallista tai riskialtista palkata työntekijä. Jos hän voisi keskittyä varsinaiseen työhönsä, yritys saattaisi kehittyä ja kasvaa monta työntekijää työllistäväksi yritykseksi. Moni potentiaalinen kasvuyritys on saattanut kuihtua työmarkkinoiden jäykkyyden vuoksi, ja se on myös kansallinen onnettomuus. Ei se ole mikään sattuma, että esimerkiksi Ruotsissa on niin paljon vireämpi kasvuyrityssektori, tai että juuri yksityisen sektorin kannalta tärkeimmät osaajat muuttavat Suomesta kilpailukykyisempiin maihin.

Mitä tuohon mainittuun Saksaan tulee, niin sielläkin talousihmeen taakse kätkeytyy vähän ikävämpiä asioita tavallisten palkansaajien kannalta:

Tietenkin missä tahansa järjestelmässä on ongelmansa ja kärsijänsä. Saksan tilanne saattaa osittain selittyä sillä, että uudistettuaan työmarkkinat vasemmisto putosi vallasta ja oikeisto pääsi jakamaan uudistuksen hedelmät haluamallaan tavalla. Progressiivisempi tuloverotus olisi vähentänyt tuloerojen kasvua. Mutta varmaan saksalaisilla köyhillä työssäkäyvillä on paremmat oltavat ja tulevaisuudennäkymät kuin Italian ja Kreikan köyhillä työttömillä.

Toisin kuin Kokoomuksen "liskoilijat" (mitä se sitten tarkoittaakaan), minä täysin sydämin kannatan työmarkkinauudistuksen ongelmia kompensoivia toimenpiteitä muilla talouspolitiikan alueilla. Ei tule vain ottaa, vaan on myös annettava.



Vastaan samalla viestillä myös tähän:

Kuitenkin esittäisin kysymyksen: jos Suomen työmarkkinat eivät olisi niin jäykät kuin ne nyt ovat, mikä siinä tilanteessa olisi hyvä perustelu jäykistää niitä? Olisiko sellaista olemassakaan?

Vaikka se, ettei maata täytetä neekeröidisellä "työvoimalla". Veroprosentin hierominen tai yrityslainsäädäntö ovat loppujen lopuksi pikkuseikkoja ja toimivia yhteiskuntia yhdistää joku ihan muu kuin taloudellinen vapaus. Voihan sitäkin olla jos niin sovitaan, mutta nykyoloissa työmarkkinoiden lerpauttaminen on lähinnä koodikieltä sille että neekereitähän tänne olisi saatava.

Kuten yllä jo mainitsin, jäykät työmarkkinat eivät ole mitenkään estäneet kehitysmaalaista maahanmuuttoa. Sosiaaliturvan perässä tulevia ei kiinnosta pätkääkään se, työllistyvätkö he täällä vai eivät. Joku kokoomuslainen epäilemättä käyttää kuvailemasi kaltaista koodikieltä, mutta minä en. Työmarkkinapolitiikkaa voi tarkastella myös täysin irrallaan maahanmuuttoaspektista. Se, että jotkut mokuttajat kannattavat joustavia työmarkkinoita, ei ole syy kannattaa jäykkiä työmarkkinoita.

Hassu juttu, että kukaan hommalainen ei vastusta jäykkiä työmarkkinoita sillä perusteella, että kaikkein innokkaimmat mokuttajat vasemmistossa kannattavat niitä. Minkä takia?

Minä en ole mikään ammattiyhdistysliikkeen valta-aseman kannattaja. Se on vasemmiston vahvin linnake, ja vaikka se edustaakin pragmaattisempaa suuntausta kuin vasemmistopuolueet, se ei ole minkäänlainen kansallismielisten ystävä taistelussa väestöllisesti yhtenäisen kansakunnan puolesta. Ammattiyhdistysliike ei ole estänyt eikä edes hidastanut Suomen mokuttamista. Itse asiassa se on saattanut vain vauhdittaa sitä. Kun suomalaisten palkat eivät jousta, liike-elämällä on ollut entistäkin suurempi intressi turvautua ulkomaiseen harmaaseen tai pimeään työvoimaan.

Tuosta voisi vaihtaa AY-liikkeen EK:ksi ja vasemmiston oikeistoksi kulmakarvankaan kohoamatta. Pistää miettimään.

Pistää miettimään mitä tarkalleen ottaen? En ole missään vaiheessa väittänyt EK:ta kansallismielisen asian ystäväksi, koska en pidä sitä sellaisena. Se, että kritisoin ammattiyhdistysliikettä, ei tarkoita, että asettuisin EK:n puolelle. Työmarkkinapolitiikka ei ole niiden keskinäinen kaksintaistelu.

[Idumea]

piiiiiitkä lainaus, lukekaa yltä

Hyvää ajattelua ja paljon sellaista, jonka voisin allekirjoittaa jos vaan saataisiin ne RAJAT KIINNI. Suljetummassa taloudessa homma toimisi, mutta kaikki leviää käsiin jos yrityssektorilla on optio tuoda maahan vierastyövoimaa. Jossain persläpimaassa on aina joku, joka tekee samat hommat vaikka ilmaiseksi, ja tämä kaikkineen luo takaisinsyöttösysteemin, jossa elinkeinoelämä lobbaa vapaata maahanmuuttoa, maahanmuuttajat edistävät lisämaahanmuuttoa, ja siinäpä sitä sitten tuohivirsut suussa ihmetellään että kuinkas tässä näin kävi.

[sancai]

Minä näen tämän hyvänä asiana. Suomen jäykät rakenteet estävät talouskasvun, hidastavat investointeja ja pitävät työttömyyden korkeana. Nykyinen malli suojelee vain pientä määrää saavutettujen etujen haltijoita. Muut eivät saa mitään töitä, kun työnantajan kynnys palkata oikea työntekijä on niin korkea. Nuoret ovat nimittäin aika kusessa, koska tässä maassa ei ole ollut talouskasvua 12 vuoteen.

Miten sitten työntekijöiden etua pitäisi suojella? Tässä minun näkemykseni kohtaavat varmaankin hommalaisten enemmistön kanssa. Mielestäni on tärkeää pitää työttömyys mahdollisimman matalana, jotta työntekijöiden oma neuvotteluvara kasvaa ja palkat saadaan luonnolliseen nousuun, kuten vaikkapa Virossa. Tämähän on päinvastainen nykyisen vallitsevan linjan kanssa, jossa valtio tietoisesti pyrkii pitämään työttömyyden koholla välttääkseen palkkojen nostopainetta. Toisaalta työperäisen maahanmuuton kontrollointi on tärkeää, maahanmuuttoa pitää sallia vain sen verran, että se ei alenna palkkatasoa, eli kaikenlaisten tarveharkintojen sijaan parasta olisi asettaa työperäiselle maahanmuutolle minimipalkka.

[l'uomo normale]

Muualta maailmasta, lähimpänä ainakin Ranskasta, on perinnettä väkivaltaisiin työmarkkinaselkkauksiin. USA:ssa on toisaalta historiaa ammattiliittogangsterismista ja toisaalta syntynyt termi "going postal".  Ovatko työnantajat ihan varmoja siitä että tietävät mitä ovat saamassa, ja millä oheiskustannuksilla?

[Lumiukko Jeti]

Muualta maailmasta, lähimpänä ainakin Ranskasta, on perinnettä väkivaltaisiin työmarkkinaselkkauksiin. USA:ssa on toisaalta historiaa ammattiliittogangsterismista ja toisaalta syntynyt termi "going postal".  Ovatko työnantajat ihan varmoja siitä että tietävät mitä ovat saamassa, ja millä oheiskustannuksilla?

Korporaatioiden näkökulmasta sillä ei taida olla paljon väliä. Suomi on vain pääkonttorisijainti, ei muuta. Jonkun UPM:m työntekijöistä Suomessa on nykyään max 1/3, suurin osa työntekijöistä on muualla maailmassa. Toiminta on kokolailla globaalia ja sama pätee muihinkin suuryhtiöihin. Suomi on niile kaikille pienen pieni markkina ja valtaosa tuloksesta ja työstä tehdään ihan muualla.

[Supernuiva]

Aika johon yleissitovat työehtosopimukset luotiin oli toisenlainen, maailma on muuttunut.

Enää ei ole pelkoa siitä, että duunarit siirtäisivät Suomen sosialismiin, jos he eivät ole tyytyväisiä omiin oloihinsa.

(Kommunismiin siirtymisen pelko sai aikaan paljon hyvää Suomen duunareille.)

[J.M]

Ketähän nuo työnantajaosapuolen puhuvat päät luulevat sumuttavansa, kun sanovat että "tarkoituksena ei ole palkkojen alentaminen"... 
Mikä se tarkoitus sitten on, jos kerran kustannuksia on saatava alemmas?

Sanoin tämän jo Metsäteollisuus ry:n ratkaisun jälkeen, että tässä suurten elinkustannusten maassa kummankin osapuolen, niin työnantaja- kuin työntekijä-, tulisi edistää valtion virkaläskin keventämistä, jolloin veronmaksutaakka kaikilta kevenisi, ja olisi neuvotteluvaraa huonoina aikoina palkassa myös alaspäin. Ei pitäisi riidellä pelkästään siitä, saako työntekijä enemmän tai maksaako työnantaja vähemmän.

Nyt tämä on mennyt tähän, että ay-liike yrittää pitää vallastaan kiinni kynsin hampain eikä taivu mihinkään heikennyksiin, mikä on siinä mielessä oikein, että mikäli työntekijäosapuoli luopuu jostain saavuttamastaan edusta, ei sitä tule enää koskaan takaisin, vaikka olisi miten hyvät ajat, koska mamutus ja mokutus ja "oven takana on jono tulossa töihin, jos ei työehdot maistu".

Olen ay-liikkeen jäsen, en ole koskaan liiemmin pitänyt jyrätaktiikasta, mikä ay-elämässä on normia, mutta toisaalta en sitten tiedä mikä olisi vaihtoehto, kun vastassa on osapuoli, jota ei kiinnosta juurikaan se, miten työntekijä tulee palkallaan toimeen, vaan kiinnostuksen kohde on se, että viimeisen viivan alle jää mahdollisimman suuri summa keinolla millä hyvänsä.

[Supernuiva]

Ketähän nuo työnantajaosapuolen puhuvat päät luulevat sumuttavansa, kun sanovat että "tarkoituksena ei ole palkkojen alentaminen"... 
Mikä se tarkoitus sitten on, jos kerran kustannuksia on saatava alemmas?

Perustuntipalkkaa tuskin lasketaan, mutta muita ns. lisiä ehkä. Monilla aloilla on paljon erinäisiä lisiä, jotka muodostavat jopa lähes puolet palkasta. Paperiteollisuudessa on jopa saunalisä, ihan oikeasti. (Muilla aloilla sitä ei kuulemma ole, mutta vahva liitto oli aikoinaan saanut sellaisen aikaiseksi.)

[Alaric]

Ketähän nuo työnantajaosapuolen puhuvat päät luulevat sumuttavansa, kun sanovat että "tarkoituksena ei ole palkkojen alentaminen"... 
Mikä se tarkoitus sitten on, jos kerran kustannuksia on saatava alemmas?

Perustuntipalkkaa tuskin lasketaan, mutta muita ns. lisiä ehkä. Monilla aloilla on paljon erinäisiä lisiä, jotka muodostavat jopa lähes puolet palkasta. Paperiteollisuudessa on jopa saunalisä, ihan oikeasti. (Muilla aloilla sitä ei kuulemma ole, mutta vahva liitto oli aikoinaan saanut sellaisen aikaiseksi.)

Käytännössähän nämä lisät ovat korvausta siitä, että työtä tehdään iltaisin, öisin, lauantaisin, sunnuntaisin, arkipyhinä, keskeytymättömänä kolmivuorona jne. eikä niistä ole kenenkään syytä olla kateellinen. Eivät ole kovinkaan ihmeellinen kompensaatio siitä, että joutuu tekemään duunia aikoina, jolloin suurin osa muusta yhteiskunnasta viettää vapaa-aikaa, rentoutuu ja nukkuu.

Jokainen (erityisesti keskeytymätöntä) vuorotyötä joskus tehnyt varmasti tietää miten se touhu laittaa kropan sekaisin, vaikuttaa (ihan tutkitusti) terveyteen negatiivisesti ja vaikeuttaa normaalia elämää, kun useimmat muut ihmiset elävät kuitenkin 8 - 16 -arkea. Onneksi itse kuulun nykyään jälkimmäiseen joukkoon, mutta tiedän kyllä kokemuksesta millaista tuo on.

Ja noista lisistä varmasti sitten se "joustaminen" palkassa alkaa, kun tätä paikallista sopimista aletaan työpaikoilla soveltaa ja lainsäädäntöäkin saadaan ehkä myöhemmin sorvattua tuohon suuntaan. "Miksi sunnuntaina pitäisi maksaa enemmän palkkaa kuin muina päivinä?", ulisee kokkari jo tällä hetkellä.

Tuo saunalisä on muuten sitten yhtä kuin lauantailisä, jota monilla muillakin aloilla kyllä maksetaan. Ei tosin välttämättä samoina kellonaikoina ja samansuuruisena, mutta ei siinä mitään sinänsä kummallista ole.

[jetsku]

Palkkojen alentaminen on tulkinnanvarainen kysymys.

Esimerkiksi nykytapauksessa syntyy työpaikalla X henkilölle A pyhätyötä 0 tuntia tuntipalkalla 13 euroa + 100% lisä. Henkilön A laskennallinen palkka sunnuntailta on 26€/h ja palkkasumma 0€.

Vaihtoehtotapauksessa pyhätyötä syntyy esimerkiksi 25%:n lisällä 8 tuntia, jolloin laskennallinen palkka on 16,25€/h (eli lähes 40% palkanalennus), mutta palkkasumma on 130 euroa.

Jos aiemmin firma työllisti viisi ihmistä pelkästään arkena, niin tällöin KTA oli 13 euroa. Nyt firma palkkaa kuudennen henkilön, ja pyhätöiden lisääntymisen ansiosta KTA nousee 13 eurosta 13,54 euroon (ja vaikkapa niin, että nämä viisi alkuperäistä tyyppiä saavat kaikki pyhätunnit, jolloin heidän KTA:nsa nousee 65 sentillä). Työntekijöillä ei ole mitään intressiä ottaa vastaan suoria palkan alennuksia, mutta työntekijöillä voi olla intressi tehdä kakkua kasvattavia diilejä.

[Totti]

No niin, olihan se odotettavissa, että
Metsäteollisuuden jälkeen muutkin alat alkavat seurata perässä ja irtautuvat yleissitovista valtakunnallisista työehtosopimuksista.

En nyt osaa nähdä mitään erityisen suurta ongelmaa tässä asiassa.

Tosiasia on, että jo ennen euroa Suomen suurin työmarkkinaongelma oli juuri liittojen hegemonia, jonka puitteissa talous yski ja päädyttiin devalvoimaan pelastaakseen vientiteollisuuden. Euro on eskaloinut ongelman estämällä devalvoinnin.

Oikeastaan liittohegemonian purkaminen on looginen jatkumo euroon liittymisestä. Tämä on ensiaskel ns. sisäiselle devalvaatiolle, jonka puitteissa on pakko alkaa alentamaan kustannustasoa sisäisesti kun muutakaan ei voi. Vasemmistolta on siis ristiriitaista peräänkuuluttaa vahvaa keskitettyä työmarkkinasopimista samalla kun halutaan pysyä eurossa (ja EU:ssa).

Välttämättä liittojen hegemonian purkaminen ei edes ole haitaksi duunareille. On täysin mahdollista, että työmarkkinoiden jousto itse asiassa parantaa työntekijöiden asemaa siten, että a) duunia löytyy jatkossa helpoimmin ja b) palkkaus menee enemmän taitojen mukaan tariffien sijaan. Itse pidän juuri suorite- / osaamiskeskeistä palkkausta parempana kun tasapalkka, jossa lusmut tienaavat yhtä hyvin kun ahkerat.

Ainoa riski tässä kuviossa on mahdollisen halpatyövoiman haaliminen Suomeen. Minusta työmarkkinajoustot ovat tervetulleet kunhan vastavuoroisesti rajoitetaan voimakkaasti ulkomaisen työvoiman pääsyä Suomen työmarkkinoille. Jos siis duunarit suostuvat joustoihin, heille pitää myös olla työpaikkoja tarjolla eikä kilpailuttaa heitä ulkomaalaisia vastaan.

Haluaisin ehdottomasti kuulla perussuomalaisilta selkeän kannanoton tähän aiheeseen. Puolesta vai vastaan?

Minusta olisi virhe persuilta ottaa populistisesti kantaa tähän asiaan "puolustamalla duunareita". Kansantaloudellisesti nykyinen betonoitu liittojärjestelmä on haitaksi kaikille paitsi ay-pomoille. Persujen tulisi kannattaa harkittua työmarkkinoiden joustoa mutta samalla tosiaan peräänkuuluttaa ulkomaalaisen työvoiman vahvaa rajoittamista.

[Supernuiva]

Käytännössähän nämä lisät ovat korvausta siitä, että työtä tehdään iltaisin, öisin, lauantaisin, sunnuntaisin, arkipyhinä, keskeytymättömänä kolmivuorona jne. eikä niistä ole kenenkään syytä olla kateellinen. Eivät ole kovinkaan ihmeellinen kompensaatio siitä, että joutuu tekemään duunia aikoina, jolloin suurin osa muusta yhteiskunnasta viettää vapaa-aikaa, rentoutuu ja nukkuu.

Lisät vaihtelevat paljon eri alojen välillä, todella paljon. Esimerkiksi katsokaa miten kaupan tessissä yötunneista maksetaan verrattuna moneen muuhun alaan.

Sellaisiakin työehtosopimuksia on, joissa yötyöstä ei makseta melkeinpä juuri mitään extraa.

[eräsmiesvaan]

Mitenhän sitä voipi olla mielestään kansallismielinen, jos ei kannata edes että perälaudan mukaisia nimellisiä palkanlisiä maksettaisi suomalaiselle perusduunarille? Pitäisikö elämiseen rahatkin sitten hakea jatkossa jostain sosiaalitoimistosta? Ja mitä tähän perussuomalaisten kantaan kuuluu näissä tes-asioissa, niin Hallishan oli menossa Soinin lähdettyä kokoomuksen porvarihallitukseen kumppaniksikin, ja siihen olisi varmaan päässytkin, jos ei kokoomuksen virkakunnan edustamat naiset olisivat pistäneet niin kovasti hanttiin ja lopulta pakottaneet heidät ulos koko hallituksesta.

[Ajatolloh]

Haluaisin riisua ammattiyhdistysliikkeeltä ne edut, jotka SDP sille kulta-aikoinaan myönsi sillä motiivilla, että vaikka puolue joskus joutuisikin oppositioon, toverit todellisen vallan linnakkeessa voisivat painostaa porvareita.

Miksi työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus (eli käytännössä tulonsiirto valtiolta korporaatioille) on asia, josta on pidettävä kiinni?

Aivan samanlaisia "etuja" nauttii ay-liike myös esim. Ruotsissa. Miksi ne pitäisi vain Suomessa riisua? Ruotsissa kukaan ei puhu jatkuvasta etujen karsimisesta.

Ei se ole mikään sattuma, että esimerkiksi Ruotsissa on niin paljon vireämpi kasvuyrityssektori, tai että juuri yksityisen sektorin kannalta tärkeimmät osaajat muuttavat Suomesta kilpailukykyisempiin maihin.

Ruotsissa on vahva AY-liike, korkea järjestäytymisaste ja työehtosopimukset laajalti käytössä. Ne myös hyväksytään työnantajasektorin toimesta. Ruotsi on yksi niistä harvoista maista, joissa lainsäädäntö ei pakota yleissitovuuteen. Sitovuus toimialalla onkin varmistettu muilla keinoin ja kaikki merkittävät perinteiset alat kuten metalli, paperi, teknologiateollisuus, kauppa ovat vähintään yhtä tiukasti reguloituja kuin täällä meilläkin.

Joten mitä oikein yritätkään meille kertoa?     Että meidän on seurattava Ruotsia työmarkkina-asioissa? Seurataan vaan. Ruotsissa on muuten voimassa LAS-lainsäädäntö. Se tarkoittaa: Sist in, först ut. ("Last in, first out", LIFO). Tarkoittaa siis sitä, että yritys voi tuotannollistaloudellisissa sopeutustoimissaan irtisanoa porukkaa niin, että firmaantuloiältään nuorin lähtee ensin. Usein se on käytännössä sama kuin firman nuoriso myös ensin. Mikä pistää tehokkaasti jarruja, jos firman aikomuksena oli halpuuttaa työvoimaansa potkimalla vanhat jäärät pihalle ja  palkkaamalla nuorta vedätettävää undulaattia tilalle. Ei onnistu Ruotsissa, eiköhän säädetä samanlainen työmarkkinoitamme jäygistävä laki voimaan tännekin. Se kun oli kuulemma hyvä. Ruotsissa kuin on niin dynaaminen kasvuyritysskene ja kaikkea sellaista....

Mitä tuohon mainittuun Saksaan tulee, niin sielläkin talousihmeen taakse kätkeytyy vähän ikävämpiä asioita tavallisten palkansaajien kannalta:

Juurikin noin. Saksan ihme on pienten ihmisten kyykytysihme.  Sieltä en mallia hakisi. Esim. termi "marginal employment" ei ole mikään mairitteleva termi ja se on pitkälti Saksan minijobs ilmiön luoma. Saksassa moni ihminen on joutunut Amerikan malliin kahden työn loukkuun kun yhden työn palkalla ei tahdo enää elää koko ajan kallistuvassa EU-Saksassa.

Germany likes to tout its low unemployment rate, but the number of people who are either underemployed or must take a Mini-Job on top of their regular employment to make ends meet is increasing at a significant rate.

In addition, a new report released on Wednesday found that poverty threatens 20 percent of Germany's population as the cost of living skyrockets without a commensurate growth in wages.

The Rheinische Post newspaper reported that, despite the introduction of a minimum wage in Germany in 2015, employers have continued to take advantage of the fact that no taxes have to be paid on wages €450 or under.

At the end of March 2018, 7.6 million of the 32.7 million jobs in which social security contributions were being paid were classed as marginal employment. That represents a 35 percent increase in the proportion of jobs that were classed as marginal 15 years ago.

On top of this, about 8.5 percent of full-time employees in Germany also have a Mini-Job — or about 2.8 million people, which is 1 million more than ten years ago.

Mutta varmaan saksalaisilla köyhillä työssäkäyvillä on paremmat oltavat ja tulevaisuudennäkymät kuin Italian ja Kreikan köyhillä työttömillä.

Enpä oikein jaksa uskoa tuota.

[Ajatolloh]

Työehtosopimusten yleissitovuus/laaja-alaisuus on eurooppalainen normi. Ei suomalainen "kummajaisuus", kuten työnantajaleirin lobbarit yrittävät uskotella meille agendamedian kautta.

Mainittakoon vielä erikseen - vaikkei se sinänsä työehtosopimuksiin sinänsä kuulu - että työnantajalle irtisanominen ei ole juuri missään niin halpaa kuin Suomessa. Esimerkiksi Saksassa irtisanominen on sen verta tuskaisaa ja kallista, että Nokiakin aloitti kengitystalkoonsa ensin Suomesta. Kun se oli niin paljon helpompaa täällä.

Yleissitovuutta on vastustettu muun muassa sillä perusteella, että kyseessä olisi suomalainen kummallisuus, jollaista ei muualla maailmassa ole. Väite on väärä. Irlannissa toimivan Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) mukaan Euroopassa on nimittäin vain kuusi maata, joissa lainsäädäntö ei mahdollista työehtosopimusten yleissitovuutta: Tanska, Ruotsi, Iso-Britannia, Kypros, Kreikka ja Malta.

Suurimmassa osassa Euroopan Unionin jäsenmaita yleissitovuuden mahdollisuus on siis lainsäädännössä olemassa, mutta sitä käytetään vaihtelevasti. Erittäin laajasti yleissitovuutta käytetään Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa, Luxemburgissa, Ranskassa ja Suomessa. Lisäksi Italiassa ja Itävallassa on käytössä järjestelmä, joka johtaa käytännössä yleissitovuuteen. Itävallassa työnantajien on lain mukaan kuuluttava työnantajajärjestöön, jolloin normaalisitova työehtosopimus on automaattisesti yleissitova.

Saksan erikoisuus ovat yritysneuvostot (Betriebsrat), jotka pitää perustaa jo hyvinkin pieniin yrityksiin. Siinä, missä Suomessa tuskaillaan siitä, että yhteistoimintalaki velvoittaa yli 20 henkeä työllistävät yritykset keskustelemaan aika ajoin henkilöstönsä kanssa, Saksassa on yli kuuden hengen yritykseen oikeus perustaa yritysneuvosto, jonka kanssa tulee neuvotella kaikista vähänkin tärkeistä kysymyksistä. Suurissa yrityksissä henkilöstö nimittää puolet hallintoneuvoston jäsenistä. Hallintoneuvosto tekee yrityksen strategiset linjaukset ja nimittää toimivan johdon. Rohkenen väittää, että henkilöstön osallistuminen strategisten päätösten tekoon on yksi syy saksalaisten yritysten kiistattomaan menestykseen maailmanmarkkinoilla.

Oma henkilökohtainen kokemukseni Ruotsista - joka siis ylläolevan artikkelin mukaisesti ei pakota lainsäädännössä työehtosopimusten yleissitovuuteen - on, että TESsejä on kaikilla merkittävillä aloilla ja niiden yleissitovuus on hyvä. Erittäin kattava. Työehtosopimus on Ruotsiksi kollektivavtal. Sopii googlettaa "kollektivavtal domain:.se". Ruutuun pärähtää 21000+ osumaa tai enemmän. Ei ole harvinainen asia Ruotsissa vaan arvostettu.

Käytännössä Ruotsissakaan työnantaja ei kauaa perseile työehtosopimusten ulkopuolella. Facket ja järjestäytyneet työnantajat (!) boikotoivat ja ahdistelevat kyseiseistä villiä oharia yrittävää työnantajaa niin, että se huomaa loputtaman tappelemisen ja työntekijäongelmien sijasta olevan parempi vaan järjesteäytyä ja liittyä mukana alan TESsiin. Ja keskittyä bisneksen tekoon työntekijöiden kanssa tappalemisen sijasta.

Ruotsalaiset nyt eivät itse mitään oharifirmoja perustakkaan koska tuntevat oman maansa systeemit, mutta aina välillä joku jenkkiyritys käy Ruotsissa ottamassa turpaan, luullen että siellä on joku villi länsi.

Tässä esimerkki kuin amerikkalainen Toys R Us ensin lähti jopa hetkeksi Ruotsista pois ja nykyään on kesytetty mellansvenssoniksi, joka tunnustaa kollektivavtalin pyhyyden ja hyödyllisyyden :-)

Seuraavaksi vuorossa on kait Amazon. Käyttäkää googlea jos ei toinen kotimainen suju ja artikkeli kiinnostaa. Käännän vain otsikon ja ingressin:

"Näin pakotti ruotsalainen ammattiyhdistysliike amerikkalaisen leikkikalujättiläisen työehtosopimuspöytään

Yksimielinen AY-liike pakotti Toys R Usin alan työehtosopimukseen. Nyt kun Amazon on rantautumassa Ruotsiin, monet muistavat tämän suuren taistelun 25 vuotta sitten"

Så tvingade svenska fack amerikansk leksaksjätte till kollektivavtal

En enad fackföreningsrörelse tvingade amerikanska leksaksjätten Toys R Us till kollektivavtal. När Amazon nu etablerar sig i Sverige är det många som minns den stora strejken för 25 år sedan.

https://arbetet.se/2020/09/15/sa-tvingade-svenska-fack-amerikansk-leksaksjatte-till-kollektivavtal/

[ikuturso]

Siksi minä kannatan sellaista työmarkkinapolitiikkaa, että heitetään kaatopaikalle yleissitovat työehtosopimukset ja lopetetaan työmarkkinajärjestöille myönnetyt perusteettomat edut, kuten jäsenmaksujen verovähennysoikeus ja pääomatulojen verovapaus, jotka yhdessä maksavat valtiolle varmaan yli miljardin joka vuosi. Saksassa tehtiin työmarkkinauudistus vuosituhannen alussa (vieläpä punavihreän hallituksen toimesta), ja sen satoa saksalaiset nyt korjaavat tähtitieteellisellä vientitaseen ylijäämällä ja korkealla työllisyysasteella. Saksan uudistuksen kärsijät löytyvät etupäässä Italiasta ja Kreikasta sekä myös Suomesta. Niin kauan kuin olemme eurossa, Saksasta on otettava mallia, tai joudumme Välimeren maiden sarjaan.

Amen.

Olen alkanut viime aikoina pitää jäsen Tragedian Synnyn kirjoituksista enemmän ja enemmän. Ei mitään vastatuuleen heittoja, vaan hyvin perusteltua ja pohdittua tauhkaa.

Minimipalkka lakiin ja kolmikanta roskikseen. Tässä maassa on vuosikymmenten saatossa saneltu niin paljon lakeja ja säädöksiä tuolla demarien verovapailla jäsenmaksuilla lihotetuissa ay-pöydissä, että ei tosikaan. Edelleenkin ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on kassasidonnainen, vaikka kassat maksavat tuosta rahasta vain 5% ja veronmaksaja loput. Toki kassan jäsenyys saatiin joskus irti ay-liikkeen jäsenyydestä, mutta silti valtion lainsäädännössä on työttömyysetuus, joka 95%-prosenttisesti maksetaan valtion varoista, mutta se kuuluu vain tietyille järjestöille jäsenmaksunsa maksaville henkilöille. Ja näillä järjestöillä ei ole edes mitään tekemistä valtion, lainsäätäjän tai valtion rahakukkaron kanssa. Vähän niin kuin saisit bensaverosta puolet alennusta kuulumalla Autoliittoon.

Ay-liikkeet eivät ole onnistuneet estämään nollasopimuksia eikä franchising-yrittäjyyttä tai pienyrittäjyyttä, joihin jotkut työntekijät jo nyt pakotetaan. Kun ala on turbulentti ja työehtosopimukset eivät jousta, niin tehdään työntekijöistä yrittäjiä, tai kutsutaan vain päiväksi kerrallaan töihin. Näin paikallinen sopiminen on jo todellisuutta ilman työterveshuoltoa, saati lomaetuja. Nykyinen malli siis kiertää työehtosopimukset polkien työntekijän oikeuksia jo nyt, kun paikallinen sopiminen ja työehtosopimusten yleissitovuudesta luopuminen voisi antaa tilaa lainsäädännölle, joka takaisi työntekijälle tietyt oikeudet, eikä niitä sovittaisi muutaman vuoden välein kampaviinerikabineteissa aamuyölle jatkuvissa neuvotteluissa.

-i-

[ApuaHommmaan]

Tulee käymään erittäin hyvin mutta esimerkkisi kautta löytyy se ongelmakin. Nykyisellään työehdoista sovitaan erittäin pienen piirin kesken. Valtaosa firmoista on pieniä mikroyrityksiä joissa on alle 10 työntekijää. Tällaisia firmoja on yli 90% kaikista yrityksistä. Näistä tietysti vielä valtaosa 1 hengen firmoja.

Seuraavassa eli pienyritys (alle 50 työntekijää) luokassa on noin 6% kaikista firmoista. Suuryrityksiä kuten UPM on reilusti alle 1% kaikista yrityksistä. Ulkomuistista heitän että suuryrityksiä on 0.5% kaikista firmoista.

Nuo luvut ovat työnantajajärjestöjen propagandaa. Jos se mikroyritys toimii niin, että sillä on käytännössä yksi asiakas, joka on joku korporaatio tulisi nuo laskea noissa pähkäilyissä sen suuryrityksen työntekijöiksi.

Sitten on paljon aloja kuten vaikkapa kahvilat, tai siivoojat, jossa ihan se ja sama. Suomeksi tarkoittaa sitä, että kutakuinkin yksi hailee mikä on yrityksen koko useimmissa tapauksissa. Ja samalla pitää olla säännöt miten toimitaan, koska ilman niitä Helsinkiin alkaa syntyä telttakyliä ulkomailta tulleen työvoiman johdosta.

Tässä tulee ottaa huomioon myös se, että erityisesti pienillä yrityksillä ei ole mitään kyvykkyyttä hoitaa työnantajavelvoitteitaan asiallisesti ilman liiton muskeleita tarvittaessa.

Mikäli työntekijän turvaa heikennetään tulee mm. laittomasta irtisanomisista seuraavat korvaukset samalla nostaa tähtitieteellisiksi. Vaikkapa miljoona käteen, jos työnantaja tuollaiseen syyllistyy. USA kompensoi oikeuskäytännössään tuontyyppisillä korvauksilla sitä, että muutoin yrityksillä siellä ei ole intensiiviä tehdä asioita kunnolla.

Aikaisempi malli perustui luottamukseen. Nykyään kaikki tiedämme, ettei suuryritysten johtoon voi, eikä missään tapauksessa kannata luottaa. Näinollen oikea keino toimia luonnollisesti on tehdä kaikesta perseilystä heille niin epämieluisaa, että eivät uskalla niihin ryhtyä. Ja myös noudattaa sitä synnyttämällä isoja raatoja kentälle, jossa miljardi pörssipääomaa loppuu ison perseilyn paljastuessa. Nykyäänhän esimerkiksi Nokian renkaat porskuttaa oikein kivasti.