Vihreiden entinen puheenjohtaja ja ympäristöministeri Maria Ohisalo

[akez]

OHISALO TOTESI linjapuheessaan, että sisäministeriön mukaan Suomen suurin sisäisen turvallisuuden uhka on syrjäytyminen. Siksi hänen mielestään sosiaalipolitiikka on parasta turvallisuuspolitiikkaa.

Helsingin Sanomat: Maria Ohisalo nousee vihreiden johtoon historiallisessa tilanteessa, mutta edessä voi olla kivuliaita kompromisseja puolueen ydin­kysymyksissä, sanoo tutkija 15.6.2019

Tätä lausuntoa on hyvä verrata Saksan tiedustelupalvelun (BND) entisen johtajan Gerhard Schindler näkemykseen:

"Massiivinen maahanmuutto ja yhteiskunnan jakava railo" ovat kohtalokkaita tekijöitä maan sisäisen turvallisuuden kannalta. Ulkomaalaiset ovat yliedustettuja rikostilastoissa. "Raportit arabiklaanien päivittäin harjoittamasta rikollisuudesta suurkaupungeissamme laskee maahanmuuton hyväksyntää rikos ja askel kerrallaan", varoitti Schindler.

2020-10-12 Saksa: Ex-tiedustelujohtaja kritisoi Merkelin pakolaispolitiikkaa

Ohisalon ja Suomen sisäministeriö epämääräinen linjaus vaikuttaa noudattavan tavanomaista vasemmistolaista uhriselitystä, jossa yksilö on aina rakenteiden uhri. Ei koskaan itsenäinen toimiva subjekti, joka voi omilla toimillaan muuttaa tilaansa ja asemaansa. Hämmästyttävästi myös islamissa on vallalla sama ajattelutapa. Tuollaisessa katsantokannassa on kuitenkin se vika, että selitystapa on ideologinen ja se hylkää helposti realiteetit, etenkin jos reaalimaailma ei noudata ideologian postuloimaa.

Saksan entinen tiedustelujohtaja näkee, että ulkomaalaisten yliedustus rikostilastoissa on merkittävä maahanmuuttoasenteisiin vaikuttava tekijä. Entä täällä? Ilmeisesti Suomessakin on havaittu ja tunnistettu sama asia, mutta on päädytty "ideologiseen ratkaisuun", jossa ei-toivottu reaalimaailman ilmiö lakaistaan maton alle, jolloin voidaan teeskennellä, että ongelmia ei ole.

[zupi]

Voi siirtää toiseen ketjuun, en nyt itse keksinyt parempaa. Tulipa vain mieleen, että tällä teinitytöllä(kin) on 10-kertaa enemmän järkeä päässä kuin meidän rakkaalla sisäministerillä, joka puskee intersektionaalisuutta / sortaja-sorrettu asennetta / uhri-mentaliteettia suomalaiseen yhteiskuntaan kaikin voimin. Hyvä ihminen kun on...

https://quillette.com/2020/10/14/my-brief-spell-as-an-activist/

My Brief Spell as an Activist

I knew a few social justice campaigners in high school. They were advocates, they liked to remind the rest of us, and they were endowed with holy outrage and an acute awareness of inequality and a passion for tolerance that never quite translated into actual kindness. (...)

Throughout high school, conversations were had, discourses were dismantled, lived experiences were brandished, and I sat through all of it silently. I was more bored by the whole thing than angry, and I had other problems on my hands. I spent my gap year in psychiatric hospitals all over the western half of the country, being treated for an array of mental illnesses and symptoms that no one seemed to understand. A few weeks after I was accepted to colleges no one thought I'd be well enough to attend, I received a diagnosis of autism. It soon became clear the professionals' misunderstanding of my condition had hindered my recovery. (...)

But no matter how hard I tried, I never achieved this state of normality. I didn't even come close. My efforts to conform to these expectations left me exhausted and furious with myself, convinced of my own incompetence. The autism diagnosis had finally persuaded my parents and doctors that these goals were unattainable, and led me to the neurodiversity movement.  (...) In short, I could be perpetually, decidedly atypical—and that was okay.

I could have stopped there, contenting myself with just enough disability theory to accept my own skills and limitations before moving on to other pursuits. But I didn't. (...) I soon stumbled across the social model of disability, according to which, individuals are disabled not by medical conditions or specific diseases, but by a society that refuses to accommodate them. This theory neatly accounted for every painful experience of my past with just one word: ableism.

(...)

This was my first intoxicating taste of empowerment born from victimhood. I was vindicated; exuberant. None of it had been my fault. All my doubts and self-hatred and guilt could be laid to rest. I had been the victim not only of circumstance and misfortune, but of oppression. The problem was simple, the solution equally so. I didn't have to change—society did.

At the time, my new outlook seemed eminently rational, not to mention gratifying. I didn't recognize that I had too much emotional stake in the game to perceive things objectively. The implicit dichotomy underlying the social model, which divides the world into victims and perpetrators of ableism, gave me a binary choice. I could notice the ways in which I was privileged, assigning myself to the dominant group, or I could continue to concentrate on my misfortunes, convincing myself that I was innocent and helpless. I would play a constant game of sorting the world into good and bad, dominant and dominated, oppressor and oppressed. I would drift further and further from objectivity. I would grow obsessed with the injustice I saw all around me. And I would label myself the victim every time.

I quickly learned to identify even the smallest traces of ableism in my surroundings.  (...)

Occasionally, I felt myself gravitating toward truth. I would read an article by an autistic person who did want to be cured or I would hear an argument in favor of behavioral treatment or I would realize, if only for a split second, that I am actually higher-functioning than many other autistics. And then I would recoil, frantically drowning my doubt in excuses and accusations. The author of that article had internalized their oppression. He was too brainwashed by Society-with-a-capital-S to know what he was talking about. Besides, how could I have forgotten the sanctity of my lived experience, my vow never to surrender to reason? Thus, I insulated myself from even the slightest traces of disagreement. Sticks and stones may break my bones, but words could force me to challenge my most dearly held beliefs and cope with the fact that I might be wrong—and that would be too much to bear.

(...)

This speech sought to elucidate the causes of the deaths in question, but it said far more about my own psyche. By the time I delivered it, I saw a world dominated by an inescapable, sinister force that posed a threat to the very wellbeing of every disabled person, including me. As ominous as this tableau appears, it was also incredibly seductive. Who wouldn't want to be the hero working to defeat such unthinkable evil? Living in fight mode was electrifying. Zealotry imbued my life with intensity, every moment brimming with vivid symbolism and apocalyptic meaning. I was on fire, and at the same time, I was fragile. I never would have admitted it, but I think that beneath all the slogans and bravado, I knew how precarious my worldview really was, how quickly it would collapse under scrutiny or rigorous analysis.

To ward off the ever-present threat of reason, I hid behind an ever-growing sense of defiant helplessness. I continued to extend my repertoire of victimhood, learning to soak up other people's indignation and to nurture borrowed resentment. I had built my identity on the paradoxical symbiosis of empowerment and inability. My victimhood absolved me of agency and therefore, blame. Everything was someone else's fault.

(...)

Mid-June, the academic year came to a premature halt in the wake of George Floyd's death. I pored over lists of required reading for allies: 40 bail funds you should support, 120 brilliant YA novels by black authors, 3,934 things you can do to make up for your internalized white supremacy. I contemplated a major in Comparative Studies in Race and Ethnicity, signed petitions, and dutifully absorbed messages of self-hatred and complicity. I attended Stanford's Black Lives Matter vigil, led by an organizer who added an unnecessary "s" to the term "folx" and wore a brittle, venomous expression. She began her remarks with a warning: "If you don't feel comfortable here, you might ask yourself why that is—and whether you are part of the problem." Her words stung, and I drank them in eagerly. I was there to repent. I took a certain perverse pleasure in self-flagellation. So, by way of atonement, I donated to bail funds, seduced by the reward of finding myself "on the right side of history."

The last week of classes was more or less cancelled. "Go protest or something," said our biology professor, abruptly concluding our final lecture. Summer heat settled in, thick and heavy. Any thoughts of autism advocacy were drowned out by my morally sanctioned self-hatred. I did everything I thought I was supposed to do—I downloaded podcasts and scrolled through articles and liked and shared and wondered what it would take for me to feel redeemed. The aspersions I had cast on others were coming back to bite me, and they were taking a toll on my sanity. I spiraled deeper into self-loathing, unable to shake the accusations of racism and bigotry from my mind, crippled by the guilt I had initially embraced. The harder I tried to atone, the more hopeless I became. "I just want to be a good person," I texted a friend midway through June. "I'm just trying to educate myself about injustice. I don't know if I can keep up. The bar just kept rising." "Read this," she responded, forwarding me a link to New Discourses.

I tell people that day marked the end of my activist career. I pored over James Lindsay's writing before finding my way to a constellation of other sites, YouTube channels, podcasters, and writers I had never before considered. Every dissident thought that I'd learned to shove away over the years ("How can someone be a non-binary lesbian? What's so bad about cultural appropriation? Must we make everything about race?") returned, but now I realized that I could ask these questions and the world would keep turning. There was social justice outside of Social Justice—and perhaps less justice in it than I had assumed. I began to chart it all out on a giant sheet of butcher paper, trying to make sense of the insanity that had gripped me. I had developed a sense of infallibility that doubled as a defense mechanism, using false notions of "safety" and "aggression" to shelter myself from disagreement, unwilling to tolerate the dissonance that conflict might bring. I had built a sense of fragility through emotional reasoning and catastrophization, relishing my own loss of agency. In the process, I had moved further and further from reason, while deluding myself about the extent of my denial.

With all of this laid out before me, I could no longer ignore the fact that my obsession with justice hadn't made me a good advocate; it had made me unbearable. My prolonged and pointless exercise in hubris had left me exhausted and miserable. It boiled down to this: did I want to keep living this way, or did I want to change? I chose the latter.  (...)

I wanted to believe that my suffering could be explained by some sinister, ubiquitous force of oppression, but the truth is messier and less gratifying. There were no lurking demons or plots against me, just genetic misfortune and a broken healthcare system and well-meaning but ultimately unhelpful clinicians. I am neither hero nor villain. The understanding that most things aren't about me, that at the end of the day, I don't matter much, has come as both a disappointment and a relief. I've let go of the need to seek out constant verification that I am oppressed and disadvantaged. My sense of humor has returned. I've come to recognize the greatest irony of my forays into activism: In my quest to draw constant attention to my developmental abnormalities, I ended up acting in the most developmentally normal way possible.

There is nothing less unique than a teenage girl insisting that no one else in the entire world understands her. The more determined I was to resist inequality, the more I conformed, ceding my emotional stability to strangers on the Internet and uncritically parroting neurodiversity doctrine. Over recent months, in moving away from autism advocacy, I've rediscovered my sense of self. I am unafraid to speak my mind and stray from the crowd. I can be alone without feeling lonely. It certainly doesn't take victimhood for me to know who I am, and I would rather demonstrate my character through action than stifle it with slogans.

Since the start of the summer, my existence has grown peaceful. I have many reasons for despair and many more for hope. The world went from an ideological war zone to a beautiful, flawed, wondrous place—and the only thing that changed was me.

Lucy Kross Wallace is a sophomore at Stanford University.

[takalaiton]

Kutsuimme 90 asiantuntijaa ideoimaan: Miten vaikuttaa niiden tilanteeseen, jotka jäävät Suomeen ilman oleskelulupaa?

Sisäministeriössä on tämän vuoden aikana käynnistetty ilmiöpohjaista työskentelyä osana sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpanoa. Poikkihallinnollisella ilmiötyöskentelyllä halutaan löytää vaikuttamiskeinoja uusiin ja monimutkaisiin sisäisen turvallisuuden ilmiöihin.

Yksi kahdeksasta käsiteltävästä ilmiöstä on ollut Ilman oleskelulupaa maahan jäävät turvapaikanhakijat. Teeman ympärille perustettiin alkuvuodesta poikkihallinnollinen työryhmä, jota kutsuimme ilmiötyöryhmäksi. Sisäministeriön lisäksi ryhmässä olivat edustettuina Poliisihallitus, Rajavartiolaitos, Maahanmuuttovirasto, sosiaali- ja terveysministeriö, Kuntaliitto sekä Suomen Punainen Risti.

Ilmiöryhmän tehtävä oli esittää toimenpiteitä, joilla pystytään

- vaikuttamaan ilman oleskelulupaa Suomessa asuvien, kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden määrään ja asemaan
- vähentämään riskejä, joita tilanteesta aiheutuu henkilöille itselleen sekä yhteiskunnalle.
[...]
Tällainen työpajatyöskentely on esimerkki sitä, miten palvelumuotoilu voi rikastuttaa työskentelytapojamme ja vuorovaikutusta sidosryhmien kanssa. Palvelumuotoilun lähtökohtana on ymmärtää ihmisten tarpeita. Työpajojen ulkoistaminen oli uusi metodi, eikä meillä ollut aikaisempaa kokemusta sen toimivuudesta. Silti pääsimme yllättymään positiivisesti siitä, kuinka hyvin työskentelytapaan suhtauduttiin.
[...]
Ilmiöryhmän oman työskentelyn ja sidosryhmäaineiston perusteella muodostimme viisi eri painopiste-ehdotusta ilmiöön vaikuttamiseksi.

- Selvitetään mahdollisuutta palomuurin perustamiseksi niin, että esimerkiksi haavoittuvassa asemassa oleva rikoksen uhri, joka on maassa ilman oleskelulupaa, pystyisi asioimaan viranomaisten luona ilman pelkoa välittömästä palauttamisesta.
- Etsitään keinoja oleskelulupien kehittämiseksi niin, että ilman oleskelulupaa maassa oleskelevalla on nykyistä paremmin mahdollisuuksia oleskeluluvan hakemiseen.
- Varmistetaan välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaava johdonmukainen ja selkeä palvelujärjestelmä koko maassa.
- Edistetään paluita eri keinoin. Keskeistä on, että henkilöt, joilla ei ole oleskelulupaa Suomessa palautetaan tai he palaavat kotimaihinsa.
- Tehostetaan viestintää lähtömaihin, ilman oleskelulupaa maassa oleville sekä viranomaisen kesken.

Painopiste-esitykset hyväksyttiin kansallisessa yhteistyöryhmässä 30.9. Jatkossa niitä hyödynnetään sisäministeriössä esimerkiksi laittoman maahantulon ja maassa oleskelun vastaisen toimintaohjelman päivittämisessä.

Vuosille 2021–2024 päivitettävässä ohjelmassa tarkastellaan paitsi edellisten ohjelmien toimenpiteitä, myös ilman oleskelulupaa maassa oleskelevien asemaa ja heihin liittyviä hyväksikäytön ilmiöitä. Uudessa ohjelmassa haetaan kokonaisvaltaisesti keinoja ehkäistä varjoyhteiskunnan syntymistä.

https://intermin.fi/ajankohtaista/blogi/-/blogs/kutsuimme-90-asiantuntijaa-ideoimaan-miten-vaikuttaa-niiden-tilanteeseen-jotka-jaavat-suomeen-ilman-oleskelulupaa-

Sisäministeri Ohisalo on perustanut poikkihallinnollisen ja ilmiöpohjaisen työryhmän miettimään keinoja, joilla maassa laittomasti notkuvat turvapaikkahuijarit saadaan pysymään täällä. Ongelmaan aiotaan "puuttua" mm. paremmilla ilmaisilla palveluilla ja myöntämällä oleskelulupia helpommin. Sisäministeriön päätehtävä tulisi olla maan sisäisestä turvallisuudesta huolehtiminen eikä kehitysmaiden joutomiesten hoivaaminen.

edit: kirjoitusvirheet

[MiljonääriPlayboy]

- Etsitään keinoja oleskelulupien kehittämiseksi niin, että ilman oleskelulupaa maassa oleskelevalla on nykyistä paremmin mahdollisuuksia oleskeluluvan hakemiseen.

Tää on hyvä. Laillistetaan samalla mm. kovien huumeiden myynti, lasten raiskaaminen ja nostetaan nopeusrajoitukset sinne 300km/h nurkille, niin saadaan muutama muukin laiton asia "ratkaistua"..

[foobar]

^ Ihmeellistä tässä "paperittomien" maassaolijoiden jutussa on nimenomaan se että on käytännössä mahdotonta kuvitella tapaa jolla tällaiset oleskeluluvattomat henkilöt eivät nostaisi rikosten määrää maassa - joku syyllistyisi lähes poikkeuksetta jonkinlaiseen rikokseen, oli se sitten lupia vailla oleva tai esim. heille asunnon tarjoava. Lähinnä rikoksetonta tilannetta olisi että tällainen henkilö asuisi teltassa (mutta ei tietenkään samassa paikassa kuukausikaupalla) ja eläisi omavaraistaloudessa luonnosta kerätyillä marjoilla - joka on tietenkin täysin realismin ulkopuolella oleva vaihtoehto. Seuraava vaihtoehto olisi että joku lahjoittaisi tällä tapaa elävälle henkilölle ruoan ja vaatteet (verovapaita lahjoja), mutta siinäkin heräisi epäilys siitä olisiko lahjoittaja lopulta velvollinen ilmoittamaan luvattomasta maassaolosta, koska olisi siitä todennäköisesti tietoinen. Minkään tasoinen majoittaminen menisikin sitten jo reippaasti rajojen yli kun sitä todennäköisesti yritettäisiin suorittaa pimeästi. Ja tuloahan ei voisi käytännössä laillisesti luvaton maassaolija hankkia...

No, ratkaisu on tietenkin tehdä nykyään lainrikkomisen kriteerit täyttävästä toiminnasta vakiintunut käytäntö. Tällä tapaako Suomi ja maailma muuttuu paremmaksi paikaksi? Ilmeisesti ainakin sisäministerimme(!) mielestä muuttuu.

[qwerty]

Pakasta löytyi... tadaa... sananvastuukortti!
[tweet]1318855899558023168[/tweet]

Työ on oleskeluluvan peruste siinä missä suojelun tarvekin
Maria Ohisalo 21.10.2020 11.10

Turvapaikanhakijasta työntekijäksi

Turvapaikanhakija voi työskennellä Suomessa hakemuksensa käsittelyn aikana ilman työperusteista lupaa. Ainoa edellytys on odotusaika: työnteko-oikeus alkaa 3 tai 6 kuukauden kuluttua turvapaikkahakemuksen jättämisestä riippuen siitä, onko henkilöllä matkustusasiakirja, josta hänen henkilöllisyytensä voidaan varmistaa.

Jo nykyisin turvapaikanhakija voi myös hakea työperusteista oleskelulupaa missä tahansa turvapaikkaprosessin vaiheessa. Työperusteisen luvan myöntäminen kuitenkin edellyttää, että luvan normaalit edellytykset ovat kunnossa. Nyt hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti selvitetään, voitaisiinko edellytyksistä joiltakin osin joustaa, jos henkilö on Suomessa jo työllistynyt.

Asia ei ole mustavalkoinen: Tällä hetkellä työntekijän oleskelulupa saattaa jäädä myöntämättä esimerkiksi siksi, että TE-toimiston arvion mukaan työnantaja ei suoriutuisi lakisääteisistä velvoitteistaan tai työehtoja ei noudateta. Hallitus torjuu hallitusohjelman mukaisesti työvoiman hyväksikäyttöä, ja on itsestään selvää, että sisäministeriö suhtautuu työntekijöiden oikeuksien turvaamiseen vakavasti.

Oleskeluluvan myöntämisen esteenä voi olla myös matkustusasiakirjan puuttuminen, jolloin henkilöä ei voida luotettavasti tunnistaa. Parhaillaan etsitään jo keinoja, joilla kielteisen päätöksen saaneet henkilöt voisivat paremmin saada oman valtionsa matkustusasiakirjan.

Menettelyn sujuvoittamisessa on siis huomioitava monia näkökulmia. Ministeriöiden lisäksi keskusteluun onkin osallistettu myös lupa- ja valvontaviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

Tarve lakimuutoksille selviää myöhemmin

Tällä hetkellä turvapaikanhakijoiden työllistymistä koskevia lakimuutoksia ei ole valmisteilla. Mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita ja muita joustavoittamiskeinoja selvitetään parhaillaan.

Mikä on rakentavaa maahanmuuttokeskustelua?

Lupakäytäntöjä koskevassa keskustelussa ja laajemmin maahanmuuttoon liittyvässä julkisessa keskustelussa luodaan tietoisesti mielikuvia, jotka maalataan uhkakuvina.

Jo nyt on perkele Täällä on ainakin kovasti yritetty myydä noita huithapeleitä mm. voimavarana ja rikkautena mutta ei näköjään kelpaa. Uhkakuvista ei sisäministerin mielestä pitäisi keskustella ollenkaan?

Moniääninen keskustelu on demokratian ydin, mutta...

Jännittävä jatko linkistä... Yhdenkään Hommaa seuraavan tuskin oikeasti tarvitsee

[Golimar]

Nuo maanpetturit vain miettivät miten saisi mahdollisimman paljon haittamaahanmuuttajia Suomea pilaamaan.

[tweet]1318833284307038219[/tweet]

[Fiftari]

MIkä tässäkin voisi mennä vikaan 

"hei, olen ihmiskaupan uhri ja minut pakotettiin salakuljettamaan huumeita"¨
"no ei sitten mitään. Palaa kotios"


[tweet]1318864390335188992[/tweet]
[tweet]1318864391777996800[/tweet]

[MannaSariini]

Ohisalo taisi juuri sanoa Eduskunnan kyselytunnilla liittyen terrorismia (mukamas) ehkäisevään työhön, että toimitaan jottei tällaisiin tekoihin tarvitsisi turvautua. Keskustelussa oli mm. Ranskan hiljattainen islamistinen murha. Täytyy vielä tarkistaa, mitä Oharisalo tarkalleen ottaen sanoi kun tulee Areenaan katsottavaksi.

[Keza]

^Niin minäkin olin kuulevinani, kun sivukorvalla seurasin keskustelua. On se "sorto" kovaa, kun terroristiseen murhaan täytyy turvautua. Onkohan Ohisalo jo protestoinut Ranskan sisäministerille ja Macronille moista "sortoa", onkohan jo uhannut sanktiolla Suomen taholta, ellei pikku islamistien kohtelu parane Ranskassa.

[MannaSariini]

Ohisalo taisi juuri sanoa Eduskunnan kyselytunnilla liittyen terrorismia (mukamas) ehkäisevään työhön, että toimitaan jottei tällaisiin tekoihin tarvitsisi turvautua. Keskustelussa oli mm. Ranskan hiljattainen islamistinen murha. Täytyy vielä tarkistaa, mitä Oharisalo tarkalleen ottaen sanoi kun tulee Areenaan katsottavaksi.

Ohisalo tosiaan sanoi tarvitsisi turvautua. Tässä linkit ohjelmaan alusta alkaen ja alkaen Leena Meren (PS) kysymyksestä, johon vastatessaan Ohisalo puhuu tarvitsemisesta turvautua.

Leena Meri esittää ennen tätä kysymystä myös ensimmäisen kysymyksen, jossa hän kysyy, tuomitseeko hallitus Ranskan islamistisen terrorimurhan.

Ohisalo sisäministerinä; hyvin on taas Hölmölä löytänyt kaalimaan vartijaksi sen kaikista kaalinhimoisimman pukin.

Edit: korjaus linkkiin

Edit2: Leena Meri vertaa myös hallituksen hiljaisuutta Ranskan terroritekoon hallituksen BLM:lle ilmaisemaan tukeen tuossa kysymyksessä, johon Ohisalo vastasi. Ohisalo ei tähän vertaukseen sanonut mitään.

[Eisernes Kreuz]

Suomella on kyllä viime vuosina ollut sisäministerien suhteen harvinaisen huono herraonni. Orpon kaudella maahan vyöryi pari divisioonaa irakilaisia hädänalaisia, ja Ohisalo puolestaan pyrkii mädättämään valtakunnan sisäisen turvallisuuden pahemmin kuin aikoinaan Yrjö Leino.

[Vänkääjä]

Joku on saattanut sen jo täällä mainitakin, mutta eniten viime vuosikymmeninä pieleen mennyt ennustus on "Tämä on Suomen surkein hallitus. Tästä ei voi kuin parantaa."

[akez]

Ohisalo taisi juuri sanoa Eduskunnan kyselytunnilla liittyen terrorismia (mukamas) ehkäisevään työhön, että toimitaan jottei tällaisiin tekoihin tarvitsisi turvautua. Keskustelussa oli mm. Ranskan hiljattainen islamistinen murha. Täytyy vielä tarkistaa, mitä Oharisalo tarkalleen ottaen sanoi kun tulee Areenaan katsottavaksi.

Ohisalo tosiaan sanoi tarvitsisi turvautua. ...

Ohisalon kaltaista täysin kujalla olevaa henkilöä kuvattiin juuri äskettäin Die Weltin haastatellessa ranskalaista entistä koulutoimentarkastajaa. Taustana oli Ranskassa tapahtunut pään irtilekkaamismurha ja maan koulujen tilanne. Suurelta osin koko vasemmisto kieltäytyy siellä näkemästä vallitsevaa tilannetta, mutta tämä tapaus on avannut ainakin opettajien silmät ja kieltämisen ideologia on karissut pois. Tätä ideologista perintöä näyttää Suomessa kuitenkin edelleen jatkava maan sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeri. Tilanne on todella huolestuttava. Sama kuin sokea ajaisi Ferrarilla. Yhtä paha on, jos ministerissä on kyse täystollosta. Siksi kuka kumma näitä päästää tuollaisiin yhteiskunnalle elintärkeisiin asemiin? Täysin edesvastuutonta!

... Elämme historiallisia hetkiä. Monen silmät ovat jo avautuneet... Samuel Patyn murha räväytti ongelmien laajuuden suoraan silmillemme ... Osa opettajista oli kieltänyt todellisuuden tai osoittanut aatteellisista syistä sympatiaa tälle ideologialle.

- Opettajat kuvittelevat, että ongelma voidaan kiteyttää siihen, että heidän oppilaansa ovat vierastyöläisten lapsia tai lapsenlapsia, jotka asuvat ghetoissa ja joilla on sosiaalisia ongelmia.
- He eivät tiedä, että suurimmalle osalle perheistä uskonto määrää sataprosenttisesti koko elämästä. Uskonto vaikuttaa kaikkeen käytökseen ja pienimpäänkin eleeseen.

Vasemmiston ja islamistien liitto - taistelutantereena myös koulut 

[duc]

Ohisalo taisi juuri sanoa Eduskunnan kyselytunnilla liittyen terrorismia (mukamas) ehkäisevään työhön, että toimitaan jottei tällaisiin tekoihin tarvitsisi turvautua. Keskustelussa oli mm. Ranskan hiljattainen islamistinen murha. Täytyy vielä tarkistaa, mitä Oharisalo tarkalleen ottaen sanoi kun tulee Areenaan katsottavaksi.

Ohisalo tosiaan sanoi tarvitsisi turvautua. Tässä linkit ohjelmaan alusta alkaen ja alkaen Leena Meren (PS) kysymyksestä, johon vastatessaan Ohisalo puhuu tarvitsemisesta turvautua.

- -

Korostus alkuperäinen.

Tulkitsee sisäministeri Ohisalon sanat miten tahansa, hän jokatapauksessa vähättelee murhaajan vastuuta teostaan. Tämä vähättely on yleinen (tiedostava/suvaitsevainen/vihervasemmistolainen) asenne näissä muslimien terrorismirikoksissa: Muslimit eivät ymmärrä, mitä ovat tehneet. Heitä pitää opettaa, ettei niin saa tehdä. Älkää provosoiko heitä.

Siten on luontevaa tulkita, että ranskalainen opettaja Samuel Paty teki, opettamalla sananvapauden historiasta pilakuvien kautta, Ohisalon mielestä teon, joka pakotti ko. muslimin "turvautumaan" raakaan murhaan. Lipsauttiko Ohisalo vahingossa esille käsityksensä, että Paty sai, mitä ansaitsi?

Ovatko sisäministerin mainitsemat terrorismiä ehkäisevät toimet siis kaiken islamin kielteisten piirteiden esittämisen kieltäminen kouluissa (ja laajemmin koko suomalaisessa yhteiskunnassa)? Vai tähdätäänkö niillä muslimien sekulaariin kouluttamiseen, jotta he eivät enää loukkaantuisi muhammad-kuvista ja kokisi tarvetta murhata islamia kritisoivia? Kumpikaan tulkinta sanoista ei kerro hyvää sisäministerin asenteesta opettajien sananvapauteen koulussa ja kyvystä klassisen islamin tai salafismin ymmärtämiseen. Jälkimmäiset lienevät muutenkin liikaa vaadittua.

[zupi]

(...)
Tulkitsee sisäministeri Ohisalon sanat miten tahansa, hän jokatapauksessa vähättelee murhaajan vastuuta teostaan. Tämä vähättely on yleinen (tiedostava/suvaitsevainen/vihervasemmistolainen) asenne näissä muslimien terrorismirikoksissa: Muslimit eivät ymmärrä, mitä ovat tehneet. Heitä pitää opettaa, ettei niin saa tehdä. Älkää provosoiko heitä.

(...)

Tuohan on täysin marxismiin pohjautuvan intersektionaalisuuden peruspilareita. Musulmaani on Kiiluvasilmän ajatusmaailmassa länsimaissa sorrettu. Jos sorrettu kohdistaa väkivaltaa sortajaan, niin ei hän ole mitenkään vastuussa siitä. Vastuu on sortajan, joka sortotoimenpiteillään ajanut tämän sorretun tällaiseen epätoivoiseen tekoon. Tervetuloa vihavasurin sairaaseen ajatusmaailmaan.

[Uuno Nuivanen]

Se siitä sitten?

Sisäministeriö etsii keinoja, jotta laittomasti maassa olevat voisivat hakea oleskelulupaa – ministeri Ohisalo kertoo miksi
Tänään klo 8:00
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr): "Pyritään estämään varjoyhteiskunnan syntymistä."

Sisäministeriössä on tämän vuoden aikana käynnistetty ilmiöpohjainen työskentely "osana sisäisen turvallisuuden strategian toimeenpanoa."

Yksi käsiteltävistä ilmiöistä on ollut Ilman oleskelulupaa jääneet turvapaikanhakijat eli laittomasti maassa olevat henkilöt.

Sisäministeriön mukaan ohjelmassa etsitään keinoja oleskelulupien kehittämiseksi niin, että ilman oleskelulupaa maassa oleskelevalla on nykyistä paremmin mahdollisuuksia oleskeluluvan hakemiseen ja varmistetaan heille välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaava johdonmukainen ja selkeä palvelujärjestelmä koko maassa.

Toisaalta sisäministeriön hankekuvauksessa kerrotaan, että ilman oleskelulupaa Suomessa olevien paluita edistetään eri keinoin ja että keskeistä on, että henkilöt, joilla ei ole oleskelulupaa Suomessa palautetaan tai he palaavat kotimaihinsa.
Menevätkö Suomen tavoitteet ristiin? ...

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/67517fdd-aebb-4553-8f00-ffcaceddc6b6

[Lalli IsoTalo]

Sisäministeriön mukaan ohjelmassa etsitään keinoja oleskelulupien kehittämiseksi niin, että ilman oleskelulupaa maassa oleskelevalla on nykyistä paremmin mahdollisuuksia oleskeluluvan hakemiseen ja varmistetaan heille välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon turvaava johdonmukainen ja selkeä palvelujärjestelmä koko maassa.

Tosi paha moka #1:
Maan sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö sabotoitiin tekemällä siitä myös ulkomaisen maahanmuuton maksimoinnin (=turvattomuuden lisäämisen) ministeriö.

Tosi paha moka #2:
Maan sisäisestä turvallisuudesta vastaava ministeriö tekee (tai ainakin yrittää kiiluvasilmäisesti tehdä) rikollisesti maassa oleskevista laillisesti maassa oleskelevia ja käytännössä lähes kansalaisia.

Onko tämä kaikki ihan vaan sattumaa? Ei kai tässä vaan ole mitään pahaenteistä suunnitelmaa takana?

Iänikuiset sattumateoreetikot vastaavat:
- Ihan on vaan kuule silkkaa sattumaa tämä, eikä todellakaan ole takana mitään paranoidia salaliittoa tässä. Kuinka edes kehtaat edes kysyä tuollaista?

[akez]

Sisäministeriö etsii keinoja, jotta laittomasti maassa olevat voisivat hakea oleskelulupaa – ministeri Ohisalo kertoo miksi

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr): "Pyritään estämään varjoyhteiskunnan syntymistä."

Iltalehti

Saksalaislehti kertoo mistä noista Ohisalon puuhissa on kyse. Ohisalo tosin menee jo saksalaisistakin ohi, sillä hän ei vain sabotoi oikeusvaltion toimintaa, vaan rikkoo aivan avoimesti sen periaatteita vastaan. Miten tällainen lakeja rikkova rötöshenkilö voi edelleen istua virkapallillaan? Laki kun määrää poistamaan laittomasti maassa oleskelevat ulos maasta. Se ei kehota jakamaan näille oleskelulupia, mikä samalla rikkoisi koko maahanmuuttojärjestelmän kaikkia osa-alueitaan myöten kun asyylillä pääsee aina. Miksi silloin hakea määräysten mukaan ensimmäistä oleskelulupaa ulkomailta, kun suoraan tänne tulemalla saa aina luvan takuuvarmasti? 

"Oikeusvaltion sabotointia"

Berliinin maasta poistumaan velvoitettujen määrä nousi uuteen ennätykseen

Junge Freiheit 30.10.2020

Maasta poistumaan velvoitettujen ulkomaalaisten määrä nousi Berliinissä uuteen ennätykseen. Saksan pääkaupungissa oli syyskuun lopussa 14.027 tällaista henkilöä. Asia selvisi AfD-kansanedustaja Hanno Bachmannin Berliinin senaatissa tekemän kysymyksen johdosta.

Näiden henkilöiden lisäksi kaupungissa suvaitaan 12.977 ulkomaalaista puuttuvien matkustusasiakirjojen, sekä terveydellisten ja muiden syiden johdosta. Suurin osa maasta poistumaan velvoitetuista maahanmuuttajista tuli Afganistanista, Irakista ja Libanonista. Seuraavina maina olivat Venäjä, Vietnam, Iran, Turkki, Serbia ja Moldova.

"Maasta poistumaan velvoitettujen ulkomaalaisten määrän kasvu 14.000 henkilöön osoittaa senaatin harjoittaman oikeusvaltion sabotoinnin koko laajuuden", kritisoi Bachmann Junge Freiheitille. Uusien turvapaikanhakijoiden virta on toki vähenemässä, mutta heitä tulee yhä useita satoja kuukaudessa.
(...)

Lihavoinnit mun.

Loppujutussa mainitaan vielä, että tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä Berliinistä oli karkotettu 719 maasta poistumaan velvoitettua henkilöä. 661 näistä palasi takaisin kotimaahansa, muut 58 toimitettiin johonkin toiseen EU-maahan. Berliini on karkottanut yhden vaarallisen henkilön ulos Saksasta. 7 henkilöä istuu Berliinin vaarallisten henkilöiden karkotuskeskuksessa. Vuoden alusta lähtien sieltä on karkotettu 106 henkilöä.

---

Työlupien jakamisen kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille keksivät jo edellisen hallituksen kokoomuksen sisäministerit. Ensin päästivät maahan edesvastuuttomasti ja EU-sopimuksia rikkoen 32.000 asyylihumpuukitapausta ja sitten kun huomasivat että eivät enää ikinä pääse näistä eroon nykyisellä EU-systeemillä, niin hädissään keksivät jakavansa kaikille oleskelulupia.

Tämän seurauksena tälläkin paikkakunnalla pyörii useita kymmeniä, ellei jo enemmänkin, Woltilla "töissä olevia" ruokalähettejä, jotka tosiasiassa ovat veronmaksajien subventoimia työntekijöitä, sillä eivät nämä palkallaan täällä elä, jos sitä itsenäisinä yrittäjinä edes ilmoittavat oleskeluluvan saatuaan. Samalla tapaa tuollakin systeemillä syntyy maahan sossutuilla ja pimeillä töillä elävä toisia kulttuureja edustava varjo- ja rinnakkaisyhteiskunta, kuin mitä on tapahtunut jo Saksassa.

[akez]

Fanaatikkoja ei voi opettaa. Heille mikään todistusaineisto ei ole riittävää. Siksi muiden on todettava tilanne ja tehtävä tarvittavat muutokset. Saksalaislehden juttu kertoo, mihin Suomessa edelleen harjoitettu muslimien ja kolmannen maailman mistään piittaamaton importtaaminen tänne tulee ajanmittaan johtamaan.

Mielenosoitus Neuköllnissä

Nizzan hyökkäyksen jälkeen: Mielenosoittajat huusivat Berliinissä "Allahu Akbar"

Junge Freiheit 30.10.2020

150 mielenosoittajaa protestoi torstaina Berliinin Neuköllnissä Ranskan harjoittamaa islamilaisvihamielistä politiikkaa vastaan. Mielenosoituksessa huudettiin jatkuvasti "Allahu Akbar" ja kannettiin profeetta Muhammediin liittyviä kylttejä. Asiasta kertoi Tagesspiegel-lehti. Vain muutama tunti aiemmin Ranskassa oli tehty islamistinen hyökkäys, jossa tapettiin kolme ihmistä.

Poliisit havaitsivat mielenosoittajien joukossa olevan myös islamisti-piireihin kuuluvia henkilöitä. Tunnelma mielenosoituksessa oli kiihottunut.

Berliinin parlamentin AfD-ryhmän puheenjohtaja Georg Pazderski kommentoi Neukölnnistä tulevia kuvia Junge Freiheitille: "Spontaani mielenosoitus Neuköllnissä "Allahu Akbar" -huutoinen on kuvottava tapaus. Samaan aikaan kun Ranskassa päät vierivät Ranskan kirkkojen lattioilla, niin Berliinin kaduilla muslimit juhlivat ja ylistävät terroristeja - ja puna-puna-vihreä hallitus seuraa pelokkaana tilannetta. Kuinka kauan vielä aiomme kieltää sen, että Saksassa tikittää aikapommi? Vaadimme täydellistä suvaitsemattomuutta ekstremistejä kohtaan ja heille myötämieliset tulee karkottaa". Pazderski jakoi myös kuvia mielenosoituksesta Twitterissä.
(...)

Uusimpien terrorihyökkäysten takia myös Saksan turvallisuusviranomaiset ovat varoittaneet mahdollisista hyökkäysten matkijoista. Saksan historianopettajien Berliinin osavaltioyhdistys ilmoitti viime viikolla, että muslimioppilaiden takia eräitä aiheita ei tulla käsittelemään kouluopetuksessa.

Lihavoinnit mun.

Todellisuudenkieltäjä ei usein voi muuta kuin jatkaa todellisuuden kieltämistä, sillä muuten hänen joustamaton ja rigidi minänsä hajoaa. Sama tapahtuu poliittiselle organisaatiolle, joka rakentuu jäykän, utopistisen ja usein vielä yleisvaarallisen ideologian varaan. Sellainenkin joutuu elämään jatkuvassa valheessa, koska muuten imploosio. Vihreät on yksi tällaisista monoliiteista. Muiden ja etenkin äänestäjien on syytä havaita tällaiset ilmiöt ajoissa.

[Roope2]

Ja sitten kun paperiton on yhteiskunnan mielestä luonut kiinteän suhteen Suomeen, hän voi luovuttaa fillarinsa uudelle tulokkaalle, ja itse siirtyä odottelemaan takuueläkettä. 

[duc]

- -

Mielenosoitus Neuköllnissä

Nizzan hyökkäyksen jälkeen: Mielenosoittajat huusivat Berliinissä "Allahu Akbar"

Junge Freiheit 30.10.2020

- -
Saksan historianopettajien Berliinin osavaltioyhdistys ilmoitti viime viikolla, että muslimioppilaiden takia eräitä aiheita ei tulla käsittelemään kouluopetuksessa.

Lihavointi jäsen akez

Johdonmukainen ilmoitus opettajien yhdistykseltä Samuel Patyn kuoleman johdosta. Työturvallisuus on muuten uhattuna pahemman kerran. Muslimien opettaminen länsimaiseen kulttuuriin on heitetty vessasta alas, kun historianopetusta sensuroidaan (poliittisen/uskonnollisen) väkivallan pelosta. Opettajien työturvallisuus pitäisi taata toisella tavalla, koska tämä sensuuri ja alustuminen ei sitä takaa vaan päinvastoin. Kun annat pirulle pikkusormen, se tahtoo viedä koko käden.

Edit. lisätty kolme viimeistä lausetta.

[zupi]

Laitetaan nyt tähän ketjuun, kun Kiiluvasilmä taitaa olla suurin tämän kaltaisen paskan edistäjä Suomessa. Voitte olla täysin varmoja siitä, että ihan samaa opetetaan Suomenkin yliopistoissa "seksuaaliseen terveyteen" liittyvillä kursseilla. Ja taustalta paistaa tietenkin läpi se vanha kunnon viha-marxismi. Itse olen sitä mieltä, että Karhu-ryhmän pitäisi tehdä muutama rynnäkkö suomalaisiin yliopistoihin ja kantaa niska-perseotteella kaikki tällaista tuhoisaa mielipuolisuutta opettavat proffat koppiin.

https://quillette.com/2020/10/31/i-signed-up-to-study-sexual-health-what-i-got-was-gender-ideology-fetishism-and-porn/

I Signed Up to Study Sexual Health. What I Got Was Gender Ideology, Fetishism, and Porn

I am not a conspiracy theorist. And as recently as a year and a half ago, if someone had told me the things I am reporting here, I would have accused them of culture-war paranoia. That was before I enrolled in a professional training program that I'd hoped would expand my skills as a therapist, but instead delivered an extreme form of ideological indoctrination.

The Sexual Health Certificate Program is a prestigious University of Michigan program conducted in affiliation with the American Association of Sexuality Educators, Counselors, and Therapists (AASECT). As someone who recently studied in the program, I can attest that, notwithstanding whatever mission AASECT once had, it now operates largely as a de facto activist group that seeks to reshape standards applied to mental health care and education, and to limit the rights of parents to make decisions about their children.

And no, I am not an extreme social conservative complaining about the failure of these organizations to support "abstinence only" sex education. Nor do I object to teaching kids that it's okay to be gay or bisexual. The agenda of AASECT now extends far beyond those old debates, and into an overlapping set of doctrines that encompass gender, violent BDSM subcultures, polyamory, pornography, and intersectionality. My opinion is that it is no longer focused on teaching scientifically verified knowledge or responsible clinical practices, and now seeks to instead impose an orthodox set of beliefs about sexuality.

To be specific, AASECT's program teaches:

    that self-defined gender identity should dictate a person's status in law, while biological sex is all but meaningless;
    that any supposed differences between boys and girls are culturally imposed artifacts or labels applied to humans at birth;
    that incorporating violence into sexual play is normal, healthy, and fun;
    that children questioning their gender identity should be given easy access to pubertal suppressants and cross-sex hormones—both of which, they claim, carry little to no risk—whether their parents support such steps or not;
    that polyamorous sexual relationships are just as rewarding, sustainable, and healthy as monogamy;
    that "sex work" is just another kind of legitimate career aspiration;
    that not only is the use of pornography normal and healthy, but that the refusal to use pornography is unrealistic, and even pathological;
    that discussion of the conceiving and raising of children is, at best, peripheral to the study of sexuality; and, at worst, a relic of patriarchal and heteronormative systems of oppression;
    that personal religious or moral beliefs that would limit consenting sexual activity are harmful, and tantamount to "sex negativity";
    that the most important lens through which to view any situation, including those involving sex, is the lens of power and oppression—a worldview rooted, academically, in Critical Theory and, politically, in faddish doctrines connected to social justice;
    and, perhaps most importantly, that all of the foregoing is to be encoded in the system of pedagogy transmitted to children, at the earliest possible age.

Many (though not all) of these ideas can be sourced to what some call "gender ideology," a loosely defined set of beliefs that rest on the premise that all of us have an inherent, soul-like gender identity that transcends biological reality. Gender ideology also presents the idea of man and woman as a "false binary," and replaces the reality of human sexual dimorphism with a "spectrum"-based construct. Until enrolling in this program, I had never even heard the term gender ideology, nor known that this sort of fringe belief system was taught at reputable schools. My experience shows how a process of radicalization has permitted this view to spread within rarified professional subcultures without much in the way of public notice.

When I signed up for the University of Michigan's unique, year-long "Sexual Health Certificate Program" (SHCP), however, I truly did believe the experience would be both professionally and intellectually rewarding. I care about sexuality. I know that it is a fundamental component of the human search for joy and meaning. As a Michigan-based psychotherapist and licensed professional counselor, I wanted to deepen my understanding of sexuality, and become better equipped to provide care for the many clients who come to me with issues related to sexual health. The American Association of Sexuality Educators, Counselors, and Therapists sounded like the perfect fit for me, and the idea of becoming an AASECT-certified sex therapist appealed to me. I applied and was accepted for the 2019-2020 cohort. When I showed up, my class included participants from around the world—including Iceland, Egypt, Lebanon, and China—just as you'd expect at the kind of high-value, authoritative program that we all believed we'd signed up for.

The doubts started to creep in early, though—on day one, to be exact. Our first classroom module was titled "Sexual Attitude Reassessment." I amused myself with the thought that this sounded like an unsettling euphemism for a brainwashing session. Sadly, that's what it was.

It quickly became clear that the issue of sexuality—the ostensible subject—often would serve merely as a pretext for more general harangues about society, and the urgent need to remake it according to AASECT's ideological blueprint. In a keynote lecture entitled "Why Fetishism Matters," the speaker argued that the world we inhabit is socially constructed, and told us (with what now seems like admirable candor), "I'm not neutral. I'm here to recruit you to a particular point of view about how kink should be valued." The same speaker said that he'd been accused of teaching students that any form of sexual behavior is acceptable as long as there is consent from all parties. "Yes, that's exactly right," he said. Clearly, our attitude "reassessment" was well underway.

From the get-go, the scientific content was mostly superficial, and was often undercut by claims that the very idea of truth is a harmful (and even oppressive) construct. The teaching was not so much impartial and informative as it was evangelistic. Yet it was also self-contradictory: Declarations that there are no real "correct" moral values were uttered (without irony) alongside absolutist proclamations about the correct way to understand sex—and morality.

As I learned, "Sexual Attitude Reassessment" (SAR) is an established term in the field, one that is often used to describe curriculum content that serves to educate sexual-health professionals about the wide range of sexual experiences that they may encounter among clients. The object is to ensure they won't be shocked when such encounters occur, and to invite them to reassess their judgments and assumptions about various expressions of sexuality. These are valid and important goals. Unfortunately, the SAR in the SHCP descended into an exercise in overstimulation and desensitization—specifically, two full days of pornographic videos and interviews. At times, it felt like the famous brainwashing scene from A Clockwork Orange. There was a series of videos of people masturbating (one of which involved a strange interaction with a cat), a woman with "objectiphilia" who had a sexual attraction to her church pipe organ, various sadomasochistic acts, and a presentation on polyamory designed to make it clear that the polyamorous lifestyle is healthy, wholesome, and problem-free.

(...)

The program was focused on an agenda of "centering" the experience of minorities—in this case, sexual minorities. This meant that huge portions of time in class after class were spent focusing on BDSM, LGBTQIA+ issues, and polyamory, not to mention the obligatory discussions of oppression and privilege that were shoehorned into every discussion. Meanwhile, mainstream sexual health issues that affect wide swaths of the population, such as marriage, reproduction, and family life, were treated as niche topics. Further, while many Americans view sexuality through the prism of faith, religion hardly came up at all. And when it did, it was typically so that religious values could be denigrated. Even the few religious people in the program got the message: Whenever any made passing reference to their own observant religiosity, it was usually in a spirit of shame or penance.

(...)

When it came to pedophilia, here's where professors and students landed: Pedophilia is an inborn and, for clinical pedophiles, unchangeable sexual orientation. They did reject pedophilia as a legitimate sexual choice—but not, as one might hope, through thoughtful application of moral principles to sexual behavior. Rather, they simply declared that minors are by definition unable to give consent.

Where the program really lost touch with common sense and logical consistency was on the topic of gender. Of course, gender dysphoria is a real phenomenon, and some people really do go through their entire lives with a longing to bring their identity and appearance in line with their non-birth sex. But it's also true that some people come to their trans identity later in life, or desist from a previously declared trans identity. In the case of prepubescent children especially, most trans-identified individuals who present for clinical treatment end up reverting to a self-identified gender that aligns with their birth sex—boring old cis people, in other words. Yet one professor confidently declared that at birth, we are all handed a "gender envelope" containing our gender identity, and that this identity can't be affected by outside forces like trauma or culture (ignoring mounting evidence that this sort of thing happens often, especially in the case of teenage girls, thanks in large part to the spread of gender-ideology dogma itself).

This quasi-religious conception of gender was connected to the message that trans-identifying children should be given easy access to puberty blocking drugs and cross-sex hormones. Both treatments were breezily declared to be safe options with little risk of adverse consequences—something that, again, we now know to be untrue. And yes, we were fed the morbid claim that any delay in affirming a child's self-diagnosed trans identity could relegate them to the grave: "Do you want a live trans-child or a dead cisgender-child?" is the question we were trained to use to pressure parents into immediate affirmation. To summarize: If a child agrees to have an adult pedophile stimulate his genitals, that desire should be disregarded (because children are by definition unable to give real consent). But if a child wants to have an adult surgically remove those genitals, his desire should be honored: Suddenly, the child's expression of consent is not only valid, but ironclad; and acquiescence is not only permissible but mandatory.

(...)

A meta-theme that emerged from the course was the idea that we wouldn't just be graduating into roles as therapists or clinicians. Our professors were also counting on us to be reliable combatants in the culture wars. They often used us-versus-them language, referring to the work of social justice that "we" are trying to accomplish, as if my enrollment in the program had implicitly bound me to an activist team. And SHCP instructors didn't mince words on the identity of the "enemy" in these wars: conservatives who engage in "moralizing" about sex, promote abstinence-only education, oppose pornography and the legitimization of "sex work," and who question the existence of the gender envelopes their children were supposedly handed in baby heaven. One of my professors had the honesty to explicitly admit that progressives have deliberately distorted scientific data in some areas, exaggerating the extent to which sexual orientation is known to be inborn, to advance their political purposes, albeit in (as he saw it) a good cause. The professor did not condemn the practice, and I was left wondering which of the "scientific" claims I had been fed in the program could be trusted.

While terms such as Critical Theory weren't explicitly included in the materials, every lecture was saturated with the idea that society exists in a state of oppression, and that our duty was to apply our expertise in the service of the oppressed. The assumption was that the reason sexuality is such a difficult area of life for so many people is not, as one might think, because sex is complicated and humans are morally fallible, but solely because of systems of oppression that marginalize minorities and instill people with shame. In a reversal of Alexander Solzhenitsyn's famous claim, the SHCP approach to sexuality suggests the line separating good and evil passes not through every human heart, but instead cleaves those identity groups who have power from those who do not.

In fact, many of the materials we studied had been written in a way that simply assumed that avant-garde approaches to gender and sex are linked, in some vague way, to other social-justice struggles. For instance, the Transgender Training Institute—whose founder, Dr. Eli Green, was one of my professors in the program—teaches "that in order to enact true social change through education... an Intersectional approach is necessary to disrupt and dismantle the multiple oppressions (racism, classism, ableism, sexism, heteronormativity, colonialism, and more) that impact transgender and non-binary individuals and communities (and beyond)." In class, Dr. Green boldly proclaimed that "anti-oppression frameworks are the future of sex education."

(...)

I admit that I, too, feel a temptation to go with the pack—to use virtue signaling to show others that I have absorbed the orthodoxy I was taught. That's the path of least resistance. But I know that such concessions only encourage the process of radicalization. I might be able to mouth this nonsense while secretly rejecting it. But others—especially children—might be seduced by it. That's why I've chosen to speak out. And I encourage others to do the same.

Tim Courtois is a Michigan-based licensed professional counselor.

Pari asiaan liittyvää aiempaa vastausta:

https://hommaforum.org/index.php/topic,127992.msg3227943.html#msg3227943
https://hommaforum.org/index.php/topic,108907.msg3232584.html#msg3232584

Voisi Karhu-ryhmä oikeastaan kantaa Kiiluvasilmänkin sinne koppiin.

[Roope2]

Syyttäjä on nostanut syytteen sisäministeri Maria Ohisaloon (vihr.) kohdistuneesta laittomasta uhkauksesta. Kyse on sosiaalisessa mediassa julkaistuista viesteistä.

Syyte on nostettu vuonna 1990 syntynyttä Helsingissä asuvaa miestä vastaan. Epäilty on vangittuna. Hän on poliisitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen.

https://yle.fi/uutiset/3-11630067



Tässä tapauksessa kirjoitetun tekstin epäiltyä tekijää pidetään telkien takana. Joskus taas vastaavasti puukko-, kirves-  ja asemiehiä on päästetty vapaiksi. 

[no future]

Syyttäjä on nostanut syytteen sisäministeri Maria Ohisaloon (vihr.) kohdistuneesta laittomasta uhkauksesta. Kyse on sosiaalisessa mediassa julkaistuista viesteistä.

Syyte on nostettu vuonna 1990 syntynyttä Helsingissä asuvaa miestä vastaan. Epäilty on vangittuna. Hän on poliisitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen.

https://yle.fi/uutiset/3-11630067



Tässä tapauksessa kirjoitetun tekstin epäiltyä tekijää pidetään telkien takana. Joskus taas vastaavasti puukko-, kirves-  ja asemiehiä on päästetty vapaiksi.

Tolla tyypillä oli ihan värikäs historia kikkailun suhteen, että siellä voi olla muitakin hakuja tai syytteitä päällänsä. Lisäksi jos sillä on historiaa oikeuden pakoilemisesta, niin sekin vaikuttaa. 

[Radio]

Mitenkään puolustelematta hörhön sekoiluja, niin on saanut sisäministerille aikaan pelon tunteen. Odotan mielenkiinnolla uhkauksen julkaisua. Uhkauksen kai pitäisi olla edes jossain määrin realistinen. Onko Itä-Helsingin tyttö pelkuri vai onko uhka ollut todellinen. Suhteutettuna manne the knife tappajan vapauttamiseen hörhön häkkiin heitto ollut tarpeen, jaa-a... Tosin minun puolestani saa toisaalta moiset mulkut sellittää ja heittää avaimen jortaaniin.

Laittoman uhkauksen täyttymisen kriteerit
Laittoman uhkauksen tunnusmerkistö edellyttää aseen nostamista toista vastaan tai muunlaista rikoksella uhkaamista. Uhkauksella tekijä saa aikaan pelon tunteen. Ase, jolla uhkaus toteutetaan, voi olla esimerkiksi ampuma-ase, valepistooli tai starttipistooli. Rikos, jolla uhataan, tulee olla henkilökohtaiseen turvallisuuteen tai omaisuuteen kohdistuva, kuten esimerkiksi tappouhkaus, uhkaus tuhopoltosta tai pahoinpitelystä. Esimerkiksi uhkaus verovilpin paljastamisesta ei täytä laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä.

https://www.minilex.fi/a/rikoslaki-ja-laiton-uhkaus

[Nuivinator]

Tolla tyypillä oli ihan värikäs historia kikkailun suhteen, että siellä voi olla muitakin hakuja tai syytteitä päällänsä. Lisäksi jos sillä on historiaa oikeuden pakoilemisesta, niin sekin vaikuttaa.

Sinulla on nimi tiedossa?

[Kemolitor]

Sinulla on nimi tiedossa?

Tällainen rikoshistoria on Maria Ohisalon uhkaamisesta syytetyllä miehellä
-----
Mies on tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa takavuosina useista rikoksista. Kaikki tuomiot ovat viimeisen kymmenen vuoden ajalta.

Pari vuotta sitten mies vastusti voimakkaasti kiinniottoaan. Poliisi oli saanut hätäkeskukselta tehtävän, joka liittyi Kelan uhkailuun. Poliisi oli tavoittanut kohdehenkilön, joka oli kertonut, ettei Kela ollut antanut hänelle rahaa tupakkaan. Mies oli otettu kiinni, ja häntä oli lähdetty viemään Pasilan poliisitalolle kuulusteluun. Mies oli kuitenkin vastustellut niin voimakkaasti, että poliisit joutuivat painamaan miehen maahan, laittamaan rautoihin ja kantamaan poliisiautoon. Mies tuomittiin viime vuonna käräjäoikeudessa sakkorangaistukseen haitanteosta virkamiehelle.

Aiemmin mies on tuomittu sakkoihin kunnianloukkauksesta, kun hän oli haukkunut entistä työnantajaansa tämän yrityksen Facebook-sivulla muun muassa mielisairaaksi. Mies oli tehnyt yrityksessä keikkatöitä, mutta oli sittemmin riitautunut pahasti yrittäjän kanssa raha-asioista. Mies tuomittiin 35 päiväsakon suuruiseen rangaistukseen.
-----
Yksi tuomio liittyi tapaukseen, jossa mies oli hajottanut alivuokraamassaan asunnossa varsinaisen vuokralaisen omaisuutta rikkomalla sängyn, paistinpannun, koriste-esineitä, pyykkitelineen ja sohvan. Lisäksi mies otti asunnosta itselleen varsinaisen vuokralaisen omaisuutta noin 500 euron arvosta. Mies tuomittiin käräjäoikeudessa vahingonteosta ja kavalluksesta.

Samassa yhteydessä hän sai tuomion myös törkeästä vahingonteosta. Tuomio liittyi siihen, että mies oli tuhonnut entisen seurustelukumppaninsa irtainta omaisuutta tämän asunnossa sotkemalla maalilla ja rikkomalla muun muassa elektroniikkaa, astioita, koriste-esineitä ja kodin tekstiilejä. Vahingoitetun omaisuuden arvo oli yli 13 000 euroa.
-----
Yhdessä oikeudessa käsitellyssä tapauksessa mies oli yrittänyt kaupitella ystävänsä tavaroita netissä Huuto.net-sivustolla omissa nimissään. Myyntiin laitetun omaisuuden joukossa oli muun muassa kaksi suoristusrautaa, kosmetiikkatuotteita, kaksi antiikkituolia ja koristeruukku. Mies väitti myyneensä ystävänsä omaisuutta, koska tämä oli hänelle velkaa.

Mies tuomittiin kavalluksesta 30 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen.

Vuonna 2010 mies yöpyi seurueensa kanssa Glo-hotellissa, tilasi hotellista erilaisia palveluita ja jätti laskun maksamatta. Mies myönsi rikoksen, mutta selitti esitutkinnassa, että oli luullut, että hänen seurueensa osallistuu kuluihin tai että hänen isänsä maksaa laskun.

Koko juttu:
IL: Tällainen rikoshistoria on Maria Ohisalon uhkaamisesta syytetyllä miehellä

[akez]

Syyttäjä on nostanut syytteen sisäministeri Maria Ohisaloon (vihr.) kohdistuneesta laittomasta uhkauksesta. Kyse on sosiaalisessa mediassa julkaistuista viesteistä.

Syyte on nostettu vuonna 1990 syntynyttä Helsingissä asuvaa miestä vastaan. Epäilty on vangittuna. Hän on poliisitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen.

Aijaijai. Ettei sisäministeri vaan ole nyt antanut pelolle valtaa. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut laittomasti maassa oleskeleva tuskin olisi saanut moisista pikkukepposteluista (kts. toisen jutun rikoshistoria) mitään seuraamuksia, puhumattakaan siitä, että tämä olisi otettu säilöön.

Paikkakunnan marketissakin tässä taannoin asyyliarabit olivat keppostelemassa. Kaksi arabia ilmestyi kassalle olutostoksien ja muun tavaran kanssa. Toinen paineli oitis pakkaamaan oluet reppuunsa kun toinen vetkutteli siinä kassalla. Kun tuli maksun aika, niin oluet reppuunsa survonut arabi otti ritolat. Kassalle jäänyt tyynesti ilmoitti, että ei ole rahaa ja lähti kävelemään pois. Onneksi kassatyttö sai katsottua mihin suuntaan arabi lähti ja vartija otti tämän kiinni, sekä toi kassalle tunnistettavaksi. Tyynestä ilmeestä päätellen tämä oli tuolle tuttua juttua ja tiesi jo, ettei tästä seuraa hänelle mitään, joten se niistä rikoshistorioista. Kassan mukaan tätä tapahtui jatkuvasti. Toinen arabi pääsi vielä kaiken lisäksi pakenemaan ja kaverinsakin varmaan pääsi pian vapaaksi, joten sitten vaan olutta ottamaan ja huomenna uusiksi.

Uhkauksia nämä taas latelevat päin naamaa sossutädeille, vartijoille ja poliiseille, sekä vastaaville. Tämäkin on arkipäivää. Silti ei mitään seuraamuksia. Sisäministeri on osa tätä ongelmaa, sillä hän tuo näitä lisää, eikä edes halua poistaa maasta laittomasti täällä oleskelevia. Lisää palveluja vaan ajatteli tarjoavansa näille, mikä on kaiken lisäksi julkilaitonta puuhaa. Hänen kantansa näyttää olevan varsin selvästi se, että muista viis, mutta annas olla, jos joku uhkailee netissä sisäministeriä, niin häkki heiluu heti. Toimisipa samalla periaatteella ja nollatoleranssilla tavallisiin ihmisiin kohdistuvien asyylisakin uhkailujen ja rikosten kanssa. Sitä päivää tuskin tulemme koskaan näkemään.

Tuolla toisessa jutussa kerrotaan, että uhkailun takia nyt vangittu erään aiemman kepposensa yhteydessä "selitti esitutkinnassa, että oli luullut, että hänen seurueensa osallistuu kuluihin tai että hänen isänsä maksaa laskun." Tämä viittaa varsin vahvasti erääseen kotimaiseen hyvin tunnettuun vähemmistöön. Ainakin kyse on selvästi syrjäytyneestä henkilöstä ja sisäministerin mukaan maan suurin turvallisuusuhka on syrjäytyminen yhteiskunnasta. Tottapa näyttää höpäjävän, ainakin tässä ministeriin kohdistuvassa tapauksessa. Vaan mitenpä tällainen syrjäytymisturvallisuusuhka poistetaan? Annetaan syrjäytyneelle mitä hän haluaa ja vaatii? Tuon toimivuutta sopii epäillä pitemmän päälle. Nälkä kun kasvaa syödessä. Kenties sisäministeri puhuu sittenkin noin vain siirtääkseen huomiota pois siitä "kuumasta perunasta".

Jos ministeri myöntäisi, että maan suurin uhka on islamismi, niin silloin ehkä pitäisi jo tehdä jotakin, vaan kun ne "hädänalaisten" importtaushommat ja kielteisen asyylipäätöksen saaneiden laittomasti maassa oleskelevien ankkuroiminen pysyvästi tänne on vielä kesken.

No, niin tai näin. Itse olen nollatoleranssin kannalla kaikkien väkivaltauhkailujen suhteen, mutta kaikkien pitäisi olla tämän suhteen samanarvoisia. Häkkiin (ja pois maasta, jos asyylitapaus) kaikki muutkin, kuin vain ministeriä uhkailevat.

[Roope]

Yle Ykkösaamu

Vieraana on sisäministeri Maria Ohisalo. Seija Vaaherkumpu haastattelee.

Yle Areena 14.11.2020 (39 min)

00:15
Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat puhuttaneet tänä syksynä. Vakavin teko oli 19-vuotiaan nuorukaisen puukotus kuoliaaksi Vallilassa Helsingissä. Epäiltynä on alaikäisiä poikia. Tänään puhumme sisäisestä turvallisuudesta muiltakin kanteilta. Hyvää huomenta sisäministeri, vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo.


6:00
Sisäministeri Maria Ohisalo
Halla-ahon ilmoitus ei varsinaisesti yllättänyt itseäni. Sitten kun miettii, millaista politiikkaa he [perussuomalaiset] ovat itse tehneet Helsingissä, niin kyllä muut puolueet ovat kantaneet sitä vastuuta, yhdessä tehneet ratkaisuja, löytäneet yhteistä säveltä, kun perussuomalaiset ovat usein jääneet ulkopuolelle ja sivuun. Eivät oikeastaan ole olleet mukana juurikaan päättämässä helsinkiläisten hyvinvoinnin edistämisestä. Jos tällaista johtajuutta Helsinkiin halutaan, niin ihmettelen hyvin vahvasti sitä!


7:40
Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Helsingissä on liikkeellä aiempaa enemmän vaarallisia nuoria. Kyse ei ole yhdestä jengistä vaan mahdollisesti 100-150 erilaisissa ryhmissä liikkuvista nuorista.

[insertti Helsingissä liikkuvista vaarallisista nuorista, Yle Uutiset 9.11.]

8:30
Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Tästä aiheesta on tullut valtavasti yleisökysymyksiä. En niitä erikseen mainitse, sillä niitä on tosiaan paljon, mutta aloitetaan sellaisella. Minkälaisia tietoja teillä on näiden nuorten maahanmuuttotaustasta?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Poliisin tilastoja sisäministeriö tietysti seuraa tarkasti, ja poliisi on se viranomainen, joka tilastoi näitä. Ennen kaikkea voidaan siis tilastoida kansallisuuden ja syntymämaan kautta. Se mitä tässä ennen kaikkea on puhuttu, on tämä Helsingin tilanne. Eli juuri kuten mainitsitte, Helsingissä on nuorisoryhmiä, ei suinkaan 150 hengen yhtenäistä ryhmää vaan erillisiä porukoita, kuten poliisi sanoo. Siinä yhteydessä siellä on suomalaisia, siellä on ehkä ulkomaalaisia. Sitten on varmasti niitä suomalaisia, joilla on ehkä sukujuuret ulkomailla. Siellä on kaikenlaisia...

Toimittaja Seija Vaaherkumpu [keskeyttää]
Nimenomaan maahanmuuttajataustaisia.

Sisäministeri Maria Ohisalo
Toki minulta on moni maahanmuuttaja kysynyt itse, että kuinka kauan hänen pitää olla maahanmuuttajataustainen, että hän on Suomen kansalainen ja ollut koko elämänsä tässä yhteiskunnassa. Kyse on nyt siitä.... Itse ajattelen, että on erittäin tärkeätä, että tässä maailmanajassa me puhutaan nimenomaan nuorten hyvinvoinnista. Siitä miten meidän lapsilla ja nuorilla menee. Varsinkin kun me ollaan kuljettu poikkeuksellinen vuosi läpi. Korona on vaivannut erityisesti lapsia, nuoria. Koulunkäynnissä näkyy ongelmia. Lapsensuojeluilmoituksia ei ole tehty tavanomaisessa tahdissa, mikä on huolestuttavaa. Kertoo siitä, että viranomaiset eivät ole päässeet näkemään, kohtaamaan näitä lapsia ja nuoria. Poliisihan kertoo, että näiden rikosten taustalla on usein syrjäytymistä, huono-osaisuutta, joiden taustalla on myös kasautuneita ongelmia ja päihde-, mielenterveysongelmia. Tämä ei ole sinänsä uusi ilmiö, mutta suhtaudun vakavasti siihen, että tänä vuonna nimenomaan tällainen piikki nyt nähdään. Tilastot tarkentuu myöhemmin, mutta me on ryhdytty toimiin jo aikaisemmin. Meillä vaikkapa tällainen Ankkuri-toiminta on erittäin keskeinen viranomaistoiminta, jossa poliisi tekee yhteistyötä psykiatristen sairaanhoitajien, sosiaalityön ja vaikkapa oppilaitosten kanssa. Ankkurilla pystytään usein puuttumaan niihin paikkoihin, joissa nuori alkaa usein oireilemaan vakavasti, ehkä jopa rikoksilla. Näiden nuorten tilanteeseen halutaan nyt satsata mahdollisimman paljon lisää, ja sen takia hallitus on muun muassa koulutukseen panostanut kaikille asteille lisäresursseja.


11:40
Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Mutta onko löytynyt syytä, että mikä motivoi [nuorten henkirikoksien moninkertaistumiseen]?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Syytä tässä kohtaa on ehkä vielä turhan aikaista täysin ennakoida. Me tarvitaan siihen tutkimustietoa. Me tarvitaan pitkän linjan arviointitietoa siitä miten ihmisillä menee. Iso kuvahan on se, että nuorisorikollisuus ylipäätään on vähentynyt Suomessa...

Toimittaja Seija Vaaherkumpu [keskeyttää]
Mutta vakava väkivaltarikollisuus lisääntynyt.

Sisäministeri Maria Ohisalo
Juuri nyt tänä vuonna nämä vakavat rikokset ovat nousseet, ja se on asia, joka on otettu erittäin vakavasti. Poliisi on puhunut itse – usein viittaan heidän tietoihin tässä, koska ei poliitikko keksi näitä itse tai itse en ainakaan tutkijataustaisena haluaisi sitä tehdä vaan kuunnella asiantuntijoita – niin poliisi on myös puhunut siitä, että tämä koronavuosi on osaltaan ollut vaikeuttamassa nuorten tilannetta. Eli ne kohtaamiset on vähentyneet, ja nuorilla ei välttämättä ole ketään luotettavia aikuisia siinä elämässä.


14:05
Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Miksi maahanmuuttajataustaiset, sellaiset nuoret, jotka joko itse ovat tai heidän vanhempansa ovat tai heidän jompikumpi isovanhempansa on maahanmuuttaja, niin miksi heidän määränsä on yliedustettuna tilastoissa?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Itse en pidä lainkaan siitä keskustelusta, jossa sanotaan, että hyssytellään tällaisia asioita, että ei puhuttaisi maahanmuutosta. Minähän olen maahanmuutosta vastaava ministeri ja puhun maahanmuutosta työnikin puolesta. Puhun ehkä sen takia myös tästä teemasta, että kyllä, täytyy tunnistaa se, ketkä rikoksia tekevät, ketkä ikään kuin oireilevat rikoksin ja täytyy pureutua niihin juurisyihin. Juurisyyt ovat usein sitä, että ei ole päästy yhteiskuntaan integroitumaan kunnolla. Ei ole ehkä opittu kieltä. Voi olla että vanhemmatkaan eivät ole oppineet kieltä. Ovat ehkä pitkään hoitaneet lapsia kotona. Lapsetkaan eivät ole päässeet muiden lasten kanssa tekemisiin. On vaikeuksia päästä kiinni työhön, koulutukseen. Ja sitten kun tähän tarjotaan ratkaisuksi – otan nyt suoraan tähän pöydälle sen – Perussuomalaisten ratkaisuehdotus tähän on se, että kielletään tietyiltä ihmisryhmiltä tuleminen tähän yhteiskuntaan ja valtioon. Sanon ihan suoraan, että oikeusvaltiossa ei voida kokonaisia ihmisryhmiä sulkea rajojen ulkopuolelle. Ja perussuomalaiset on itse olleet myös hallituksessa, eivätkä ole tehneet tätä silloinkaan. Eli pidän tätä erittäin populistisena ja vaarallisena, ja nyt täytyy nimenomaan katsoa niitä nuoria yksilöinä, katsoa niitä juurisyitä yhdessä ja puuttua niihin. Tätä työtä me tehdään hallituksessa.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Eli tämän voi vetää yhteen niin, että kotouttaminen ei ole onnistunut näiden nuorten kohdalla?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Paikoin tämä...kyllä.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Mitä voi tehdä, että kotouttaminen onnistuisi paremmin?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Tämä on yksi kysymys, ja siihen liittyy vahvasti, kuten sanoin, tämä kielikoulutus esimerkiksi. Moni asiantuntija on tuonut esille sieltä nuorten omasta näkökulmasta ja nuoret itse puhuvat sitä, kuinka heidät otetaan osaksi tätä yhteiskuntaa. Jos ihonväri on se, joka on joillekin ihmisille syy syrjiä tai sulkea nämä ihmiset pois tästä yhteiskunnasta ja sivuille, niin se on kyllä erittäin vakavaa ja huolestuttavaa. Miten näistä ihmisistä voi sitten ikinä tulla osa tätä yhteiskuntaa, jos osa ihmisistä on valmiita aina työntämään heitä ulkopuolelle. Eli rasismin ja syrjinnän kitkeminen on myös yksi keino sille, miten kaikki ihmiset saadaan samaan veneeseen tässä yhteiskunnassa.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Täytyy huomata myös se, että absoluuttisten lukujen valossa kantasuomalaisia tekijöitä – sekin vähän outo termi –  niin heitä on enemmän. Näistä motiiveista puhuttiin, niin onko nähtävissä, että maahanmuuttajataustaisten ja kantasuomalaisten tekijöiden motiivi rikoksiiin olisi jotenkin erilainen vai onko se sama?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Nooh, tästä varmasti löytyy myös tutkimustietoa, mutta minulla ei tässä ole... Kyllähän me tiedetään, että syrjäytyminen, eriarvoistuminen on rikollisuuden taustalla yleisesti. Se koskee paitsi nuoria myös kaikenikäisiä ihmisiä. Ja mikä on ehkä kaikkein perinteisin kuva on, että perinteinen iäkkäämpi mieshenkilö päihteiden vaikutuksen alaisena tekee henkirikoksen. Tämä on edelleen se kaikista surullisin, kaikista suurin ongelma tässä yhteiskunnassa, ja siellä on taustalla sitä, että nämä ihmiset ovat jääneet yhteiskunnan reunoille.


20:20
Sisäministeri Maria Ohisalo
Kyse [turvallisuudessa] on myös paljon usein mielikuvista. Olen huolissani siitä, että tiettyjä asuinalueita leimataan erittäin vakavalla tavalla. Meillä on kuitenkin tutkijoiden mukaan...vaikkapa Venla Bernelius Helsingin yliopistolta, apulaisprofessori, on juuri kertonut sitä, että on aivan erilainen tilanne Ruotsissa, millaista asuntopolitiikkaa siellä on tehty, rakennettu kohtuuhintaisia asuntoja vain samalle alueelle. Meillä Helsingissä ajatus on pitkään ollut se, että rakennetaan kohtuuhintaista asumista ihan kaikkialla kaupunkiin. Ikään kuin sekoitetaan erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Berneliuksen väitöskirjassa kyllä sanottiin niin, että pääkaupunkiseutu on sitä seutua Suomessa, jossa tällainen eriytyminen on mahdollista tapahtua...

Sisäministeri Maria Ohisalo [keskeyttää]
Meillä on riskiä tähän. Se pitää ennalta estää ja ehkäistä, ja siihen tarvitaan kaikkea tätä mitä olen luetellut tässä, että meillä olisi jokainen koulu niin laadukas tässä Helsingissä, kaikissa kunnissa, että vanhemmat haluavat lapsensa juuri sinne kouluun laittaa. Varhaiskasvatuspaikkoja löytyy kaikkialta, matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita ihan kaikkialta kaupungista. Ettei päästetä syntymään sellaisia asuinalueita, joista puuttuu palvelut, liikenneyhteydet, kohtuuhintaiset asunnot. Vaan että kaikkialla kaupungissa on hyvä elää ja olla.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Mutta nyt meillä on se 100-150 erilaisissa porukoissa liikkuvaa nuorta, ei yhtä organisoitua jengiä, mutta missä Helsingissä on vaarallista liikkua iltaisin? Meillä on kuitenkin siitä näkymä, että niin voi olla ja on.

Sisäministeri Maria Ohisalo
Olen kuunnellut tässä poliisin näkemyksiä, ja poliisi on nostanut esille tiettyjä asemanseutuja. Eli ne on paikkoja, joissa varmasti myös poliisi tehostaa myös sitä omaa näkyvyyttään. Ja hallitusohjelman mukaisestikin yleisesti lisäämme poliisin näkyvyyttä niillä alueilla, joilla se palvelutaso on heikompi. Eli tämä koskee yhtäältä harvaan asuttua maaseutua vaikkapa eri puolilla Suomea, nyt lisäämme poliisin resursseja näihin harvapartioihin. Mutta sitten myös kaupunkikeskustoissa on tärkeä, että kaikkialla on turvallista elää ja olla.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Onko Helsingissä jo eriytynyt asuinalueita? Puhutaan paljon esimerkiksi siitä, että Helsingin Vuosaaressa Itä-Keskuksen suunnalla asuu paljon maahanmuuttajia.

Sisäministeri Maria Ohisalo
Itse olen Vuosaaressa käynyt koulujani ja elänyt ja... Ehkä viittaan tässä nyt juurikin siihen, mitä Bernelius on sanonut, että meillä on riskejä tähän, mutta tilanne ei vielä ole se. Mutta kun nyt ollaan tässä tilanteessa, niin meidän pitää ja olen tyytyväinen siihen, että moni poliitikko on jo herännyt siihen, että tehdään toimia sen eteen, että eriytymistä ei pääse tapahtumaan.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Me olemme nyt puhuneet Helsingissä liikkuvista nuorista. Minkälaiset tiedot teillä on siitä, onko ilmiö levinnyt tai leviämässä myös muualle Suomeen?

Sisäministeri Maria Ohisalo
On tietoja siitä, että ylipäätään suuremmissa kaupungeissa täytyy nyt olla valppaana sen suhteen, että nuorten hyvinvoinnista pidetään nyt hyvää huolta. Että se vaihtoehto ei ole rikolliseen elämään tarttuminen. Vaikkapa kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden piirissä ja internetissä on paljon niitä paikkoja, joissa nuorille saatetaan tarjota rikollista elämäntapaa vaihtoehtona. Jollain tavalla olen huolissani myös siitä, että paikoin mediassakin saatetaan glorifioida, nostaa tiettyjä rikollisia hienoihin asemiin, kun pitäisi sanoa, että rikollinen elämäntapa ei ole ikinä vaihtoehto. Eikä hyvinvointivaltiossa pitäisi olla sellaisia tilanteista, että sinne päädytään.


23:50
Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Vaihdetaan jälleen vähän näkökulmaa. Puhutaan Supon kansallisen turvallisuuden selvityksestä. Suojelupoliisi julkaisi tämän selvityksensä lokakuun lopussa. Siinä korostui kaksi uhkaa.

[insertti, Ylen tv-uutiset "Supon tarkkailussa 390 terroriyhteyksistä epäiltyä"]
...
Toimittaja
Äärioikeiston uhka on kasvanut. Mitä se tarkoittaa Suomessa käytännössä?

Antti Pelttari, päällikkö, Suojelupoliisi
Tämä on tilanne muuttunut. Suomessa samoin kuin useimmissa länsimaissa, että äärioikeistolainen terrorismi on tullut osaksi terrorismin uhkaa. Edelleenkin Suomessa laajin uhka tulee radikaali-islamistisesta terrorismista.

Toimittaja
Kuinka äärimmäisiin toimiin äärioikeisto voi ryhtyä?

Antti Pelttari, päällikkö, Suojelupoliisi
No, tällainen äärioikeiston isku on Suomessakin mahdollinen. Totta kai me ja muut viranomaiset teemme kaikkemme, että sellaista ei tapahtuisi, mutta mahdollinen se valitettavasti on.

[insertin loppu]

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Suojelupoliisin mukaan Suomessa on myös äärioikeiston piirissä terrorismiin kykeneviä ihmisiä. Onko tällaisia suunnitelmia paljastunut Suomessa äärioikeiston piiristä?

Sisäministeri Maria Ohisalo
No, Suojelupoliisi on arvionsa tehnyt, enkä voi tietenkään hirveän paljon syvemmälle tässä mennä, mutta tämä viranomaisarvio kertoo sen, että tällaisia epäilyjä meillä on. Ja Antti Pelttari Supon johtajana on tuonut esille sitä, että meillä on yksilöitä ja pieniä ryhmiä, joilla on kykyjä ja mahdollisuuksia tarttua tällaisiin, jopa väkivallantekoihin.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Mihin päin maata tällainen kyky keskittyy vai kattaako se koko maan?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Tätä tietoa en voi kertoa.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Tämä on uusi asia sisäisen turvallisuuden selvityksissä, että äärioikeiston piirissä puhutaan kyvystä terrori-iskuun. Mikä on muuttunut ikään kuin aikaisempaan verrattuna tässä liikehdinnässä? Sitä on toki seurattu jo pidempään.

Sisäministeri Maria Ohisalo
Kyllähän Suomi on osa maailmanlaajuista yhteisöä. Emme me pääse irti siitä, mitä tapahtuu meidän ympärillä. Äärioikeistolaiset iskut ovat maailmanlaajuisesti olleet yhä...niitä on tapahtunut yhä useammin. Verkon kautta leviää aika paljon sellaista materiaalia, jossa ihmisiä ehkä houkutellaan tämänkaltaisiin iskuihin myös muualla. Tämän vuoksi tässä globalisoituneessa maailmassa on tärkeää juurikin se, mitä mainitsin jo aikaisemmin, että paitsi Europol, myös Interpol, että meidän poliisiviranomaiset, lainvalvontaviranomaiset pystyvät vaihtamaan tietoja mahdollisimman paljon myös kansallisvaltioiden rajat ylittäen.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Tämä liikehdintä voi tosiaan ylittää valtakunnan rajat, ja Pohjoismainen vastarintaliike lakkautettiin korkeimman oikeuden päätöksellä tänä syksynä, mutta mitä nämä äärioikeistolaiset ryhmät ovat tällä hetkellä?

Sisäministeri Maria Ohisalo
En lähde yksilöimään tässä kohtaa niitä ryhmiä. Suojelupoliisin arviossa on käyty läpi näitä suomalaisen kansalliseen turvallisuuteen vaikuttavia uhkia ja se arvio löytyy internetistä kaikkien perehdyttäväksi, joten en voi lähteä sen yksilökohtaisemmin kertomaan.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Entä onko syytä lähteä kieltämään muitakin poliittisia ääriliikkeitä kuin tämä PVL? Olivatpa ne sitten oikealta tai vasemmalta laidalta.

Sisäministeri Maria Ohisalo
Tämähän ei ole suoraan poliitikon käsissä, eli tässä olisi...

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Teidän mielipiteenne?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Poliisihallitus olisi se viranomainen, joka tämän Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkautuksen pani alulle alunperin ja tässä kyllä viranomaiset ovat jatkuvasti valppaana. Kuulen heiltä tietoa, millaisia ajatuksia sieltä kentältä nousee, ja sitten tuen heitä heidän työssään, mutta ei ole minun tehtävä tässä nyt ottaa kantaa yksittäisiin ryhmiin. Se mitä tässä sisäministerien kokouksessa tässä eilen kävi vahvasti ilmi, on se, että Euroopassa haluamme tuomita kaiken sellaisen toiminnan, joka on väkivaltaista, ekstremististä, fanaattista. Sen sijaan, että sulkisimme yksittäisiä ihmisryhmiä, kansallisuuksia, tai vaikkapa uskontokuntia, niin tässä on vissi ero, ja olen tyytyväinen siitä, että Euroopassa yhdessä ollaan valmiita tekemään töitä tämän ekstremismin estämiseksi, mutta samalla pitää huoli siitä, että myöskään tämä työ ei aiheuta entistä enemmän sitä jakautumista, koska jakautuminenhan palvelee entistä enemmän näitä ääriliikkeitä, ja siihenhän ääriliikkeet myös pyrkii.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Suomessa on toistaiseksi ollut yksi terroristisessa tarkoituksessa tehty vakava rikos. Se oli Turun puukotus vuonna 2017, ja se oli jihadistinen teko. Tämä tekijä, hänellä oli yhteyksiä sinne ja hän ihannoi tätä liikettä. Minkälainen on tämä jihadismin taholta tuleva uhka Suomessa nyt vaikka muutaman vuoden takaiseen verrattuna?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Suomen terrorismiuhkataso on säilynyt samalla eli tasolla "kohonnut", taso on kaksi neliportaisella asteikolla. Ja tämä on ollut nyt Suomessa vuodesta 2017 lähtien. Jihadismi on yksi keskeisimmistä terrorismiuhkaa aiheuttavista tekijöistä, ja Suojelupoliisilla on tietty henkilöiden määrä, joita he myös seuraavat jatkuvasti, ja tämä on vakavasti otettava uhka myös, johon viranomaisresursseja käytetään.

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
Meillä on tällä hetkellä noin 390 ihmistä sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajia yhteinen lukumäärä tämä, joita Suojelupoliisi seuraa. Tuota... Perussuomalaiset on vaatinut sellaisille maahanmuuttajille kovempia rangaistuksia, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ja myös karkottamisten lisäämistä. Mitä vastaatte perussuomalaisille?

Sisäministeri Maria Ohisalo
Vastaan heille sen, että aina ensin kysyn heiltä, että miksi he eivät tehneet niitä toimia, kun he olivat hallituksessa. Ja ehkä usein se vastaus tuleekin siinä, että meillä ulkomaalaislaissa on jo niitä mahdollisuuksia. Kyllä rikolliset tästä yhteiskunnasta palautetaan pois. Se on ihan selvää. Tässä sitten ongelmaksi paikoin voi muodostua se – ei ehkä niinkään rikollisten osalta. Tietyt kolmannet valtiot, joiden kanssa yhteistyötä tehdään, esimerkiksi Irak, kyllä vastaanottaa rikollisia, ja tässä Suomen poliisi toimii, mutta sitten on ne ihmiset, jotka eivät ole syyllistyneet rikoksiin, mutta joiden turvapaikkapäätös on ollut kielteinen, ja heidän oleskelunsa täällä on sillä lailla epämääräistä, että heillä ei ole oikeaa statusta tässä yhteiskunnassa. Mutta voi olla myös niitä ihmisiä, jotka ovat työllistyneet tänne, tekevät töitä ja maksavat veroja, eivät millään tavalla tee rikoksia, ja Irak ei ota vastaan näitä ihmisiä siihen maahan. Tässä tulee se ongelma, mihin perussuomalaisetkaan eivät kyllä ole löytäneet ratkaisua, ja mitä tämä hallitus nyt tekee, ja tiedän myös vaikkapa edellinen ministeri Kai Mykkänen on tehnyt sitä samaa työtä, että mietitään, miten nämä ihmiset voisivat paremmin saada oleskeluluvan työn perusteella. Tämä on mahdollista jo nykylainsäädännön mukaan, mutta osittain siellä on ongelma, että tietyillä ihmisillä ei ole vaikka passeja tai Suomen valtio ei ole hyväksilukenut heidän passeja, ja sen takia he eivät saa oleskelulupaa. Eli tämä on se, minkä haluan tuoda tässä esille, että aika moni yrittäjä on myös lähestynyt siitä, että heillä on näitä ihmisiä töissä ja käyttäytyvät moitteettomasti ja nyt Suomi haluaa viedä heidät pois. No, vastaanottavaa valtiota ei ole. Siinä voi pahimmillaan käydä niin, että ihmiset joutuvat vaikka luopumaan siitä työpaikasta. Tämä ei välttämättä nyt sitten auta kenenkään tilannetta tässä yhteiskunnassa. 

Toimittaja Seija Vaaherkumpu
He jäävät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle ja näkymättömiin.

Sisäministeri Maria Ohisalo
Kyllä! Juuri. Ja tämä on se ongelma, että pääsee syntymään ikään kuin sellaisia varjoyhteiskuntia, joissa ei olle kunnolla kiinni yhteiskunnassa. Ei olla siinä samassa veneessä. Tätähän meidän pitää pystyä estämään, jotta Suomi olisi jatkossakin maailman turvallisin maa.

Yle: Ministeri Ohisalo nuorisojoukoista: "Erityisesti suuremmissa kaupungeissa täytyy olla valppaana" 14.11.2020

Uusi Suomi: Maahanmuuttokeskustelua ei tulisi Suomessa hyssytellä, Maria Ohisalo sanoi Ykkösaamussa: "Miten näistä ihmisistä voi ikinä tulla osa yhteiskuntaa, jos osa on valmis työntämään heitä ulkopuolelle? 14.11.2020