Suomen Perusta: Epäneutraali sukupuolikirja

[Lalli IsoTalo]

"Vasemmisto-opiskelijat vaatii, että Perussuomalaiset nuoret laskee "sinivalkoiset lasinsa" silmiltään ... ja osallistuvat aatteen innostamina näihin aitoihin norminpurkutalkoisiin."

Heh. Aate todellakin on purkaa kaikki normit, jotta voisimme elää "kaikkien avoin sota kaikkia vastaan" -yhteiskunnassa, jota vasemmisto-opiskelijat kutsuvat rauhaksi ja rakkaudeksi.

[JJohannes]

Luin hiljattain Janice Doanen ja Devon Hodgesin teoksen Nostalgia and Sexual Difference joka käsittelee nostalgian, etenkin taiteen kontekstissa, merkitystä feministisen ohjelman vastustamiselle. Kirjan poliittinen ja emansipatorinen ulottuvuus eivät minua sinänsä niin kiinnostaneet, mutta sitä lukiessani sain vahvistusta havainnolleni siitä mikä esim. Hännikäisen hahmottelemassa sukupuolifilosofiassa on tyypillisesti puutteena. Ja Hännikäinen ei petä:

"Entisaikaan miehen odotettiin tarvittaessa uhrautuvan naisen puolesta, mikä näkyy konkreettisimmillaan perinteisessä säännössä uppoavan laivan pelastusveneiden täyttämisestä: naiset ja lapset ensin, miehet uppoavat laivan mukana jos heille ei jää tilaa. Titanicin ja Lusitanian tapauksissa sääntöä yhä noudatettiin säntillisesti, mutta olisi kiinnostavaa tietää, onko tilanne muuttunut myöhemmissä katastrofeissa. Sata vuotta sitten miehet pitivät naisia uhrautumisen arvoisina, mutta tulevaisuudessa näin ei välttämättä enää ole."

Tämä Birkenhead-äksiisiksikin nimetty "entisaikainen" tapa yhdistetään todellisuudessa hyörylaiva HMS Birkenheadin uppoamiseen. Se oli brittiläinen joukkojenkuljetusalus, joka haaksirikkoutui Hyväntoivonniemellä vuonna 1852 kyydissään sotilaita ja näiden perheenjäseniä. Sotilaat ja merimiehet pyrkivät varmistamaan, että kyydissä olleet naiset ja lapset saattiin ensin pelastusveneisiin. Tosin pelastuneiden joukossa oli ainoastaan 7 naista ja 13 lasta, kun taas miehiä pelastui n. 170.

Näin ollen siis Birkenheadin tapauksesta tuli jonkinlainen viktoriaaninen myytti, jonka merkitys kasvoi kasvomistaan ja se alkoi määrittämään englantilaista merenkävijä-gentlemania. Toissijaista lieni se, että merenkulku oli höyry- ja teräslaivojen myötä 1800-luvun lopulla huomattavasti turvallisempaa ja mukavampaa kuin vuosisadan alun purjealuksilla ja onnettomuudet huomattavasti harvinaisempia. Silti gentlemanit röyhistelivät rintaansa, että jos nyt jotain kuitenkin sattuisi niin päästäisin naiset ja lapset ensin, tietysti. Mikään ikiaikainen käytänne se ei kuitenkaan ollut ja merenkulun armottomimpina vuosina, purjealusten kulta-aikana, ne pelastuivat, jotka onnistuivat pelastamaan itsensä.

Samalla tavalla joillekin tuntuu edelleen tulevan yllätyksenä, että turnajaisia ei oikeasti käyty keskiajalla ja esimerkiksi perinnöllinen aateluuskin hienoine sukuvaakunoineen ja aatelistitteleineen keksittiin pääsääntöisesti vasta 1500-1600-luvulla kun tylsistyneet hienostopojat tankkasivat vähän liikaa "entisajoista" kertovia ritaritarinoita.

[guest11919]

Hännikäisen ei tarvitsisi arvuutella, jos hän muistaisi Estoniasta pelastautuneiden ikä - ja sukupuolijakauman sekä heidän omat kertomuksensa.

[Roope]

Yle: Maailmankuulun feministin puheet osuivat arkaan paikkaan Suomessa 1.3.2017

Arkaan paikkaan?

Itsenä olemisen tärkeyttä korostava kampanja on jo ehditty teilata ennen varsinaista aloitusta. Siihen liittyy feministikirjailija Chimamanda Ngozi Adichien teos, jonka ajatuksia esimerkiksi PS-nuoret eivät allekirjoita.

Eivät allekirjoita?

"Ongelma ei ole itse Adichien kirjassa, joka on varsin maltillinen ja järkevä, vaan hankkeen taustalla olevassa feminismiaatteessa, jota kirjalla yritetään edistää. On valheellista markkinoida nuorille feminismiä Adichien ajatusten pohjalta, sillä myös jokainen tasa-arvon kannattaja on hänen kanssaan samaa mieltä naisten syrjinnän vääryydestä esimerkiksi Afrikassa. Nykyajan länsimaisella feminismillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa, vaan feministien ajamat asiat ovat sen kanssa räikeässä ristiriidassa. Meidän ei kaikkien pidä olla feministejä, ja on väärin väittää nuorille toisin", toteaa Perussuomalaisten Nuorten varapuheenjohtaja Tiina Ahva.

Chimamanda Ngozi Adichien essee "Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä" jaetaan kirjana kaikille Suomen 9-luokkalaisille keväällä. Kirjailijasta on feminismipamflettinsa myötä tullut suomalaista tasa-arvon juhlistavan ja edistävän Itsenä olemisen tärkeydestä (ISOT) -kampanjan kärkihahmo.

Koko kampanja on ehditty somessa jo teilata, mutta sen puuhanaiset hakevat syytä someraivoon väärinymmärryksestä.

– Joskus on hyvä katsoa kauemmas, että näkee lähelle. Jos tämän kirjan nimi olisi Miksi meidän kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia, niin en usko että mitään kohua olisi syntynyt, arvioi ISOT-hankevastaava Janina Ahlfors Kulttuurikeskus Piipoosta Tampereelta.

Niin, miksi tuo sitten ei ole kirjan nimi, miksi kirjaa kuvataan "feminismipamfletiksi" ja Chimamanda Ngozi Adichieta kuvataan feministikirjailijaksi? Feminismi ja feministinen kun eivät viittaa tasa-arvoon ja tasa-arvon tavoitteluun yleensä vaan aivan tietynlaisiin näkemyksiin tasa-arvosta.

Toisenlaisia ääniäkin on kirjojen jakamista odotellessa kuultu. Asialla on ollut niin yksittäisiä henkilöitä kuin ryhmiäkin. Ainakin Perussuomalaiset Nuoret, Helsingin PerusNaiset ja perussuomalainen kansanedustaja Laura Huhtasaari ovat asettuneet vastustamaan käsillä olevaa kampanjaa.

[...]

Järjestö on lähettänyt jokaiseen Suomen yläkouluun näytteen Suomen Perusta-ajatuspajan julkaisusta Epäneutraali sukupuolikirja. Se tuo esiin myös miesten tasa-arvo-ongelmat sekä perinteisten sukupuoliroolien merkitystä pohtivat näkökulmat.

– Todellisuudessa nykypäivän feminismi on hyvin miesvihamielinen aate. Perussuomalaiset Nuoret ei rohkaise polttamaan Adichien kirjoja, vaan toivoo, että niiden rinnalla jaettaisiin myös sellaista kirjallisuutta, joka tuo esiin niitä tasa-arvon ongelmia, joista feministit eivät puhu, toteaa projektin vastuuhenkilö Jarmo Keto, joka on myös valtion Tasa-arvoasian neuvottelukunnan TANE:n miesjaoston puheenjohtaja.

Jarmo Ketoa ei ole haastateltu juttua varten, vaan tuo on lainaus aiemmasta PS-Nuorten tiedotteesta. Ei kuitenkaan kokonainen lainaus, vaan kampanjan kritisoinnin kannalta kaikkein olennaisin osa on jätetty tarkoituksella alusta pois:

Feministisellä kirjahankkeella on selvä aatteellinen päämäärä: brändätä feminismi tarkoittamaan kaikkea, mikä on kannatettavaa, hyvää ja tasa-arvoista.

Juuri noin näyttää tapahtuvan, mistä yksi osoitus on myös tämä Ylen toimittaja Timo Sipolan juttu, jossa kritiikki määritellään ennenaikaiseksi teilaukseksi ja someraivoksi.

Oulun sivistys- ja kulttuurijohtaja Mika Penttilä on täysillä Adichien kirjasen ympärille rakennetun tasa-arvoisuuskampanjan takana. (..) Itsensä sivistysjohtaja luokittelee feministiksi.

[...]

– Juhlassa tavallaan juhlitaan sitä miten hienosti meillä tasa-arvon kanssa Suomessa menee. Aivopesusta ei ole kyse. Koulussa on käsitelty ja käsitellään monenlaisia muitakin ismejä kuin feminismiä. Ennen kaikkea tässä halutaan saada oppilaat ajattelemaan, pohtimaan, keskustelemaan ja perustelemaan omaa kantaansa, kertoo Ahlfors.

Ahlfors antaa ymmärtää, että feminismiin suhtauduttaisiin kouluissa kuin kaikkiin muihinkin ismeihin, että sitä ei kohdeltaisi sen paremmin ja että sen arvostelu olisi yhtä lailla hyväksyttyä. Kuten kampanja ja sitä tukevat puheenvuorot osoittavat, se ei ole totta, vaan tarkoitus on samaistaa feminismi ja tasa-arvoisuuden kannattaminen ja nostaa feminismi ja feministien poliittiset tavoitteet tätä kautta kyseenalaistamisen yläpuolelle.

[Roope]

Ovatko transnaiset oikeita naisia?

Maailmankuulu nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie herätti hiljattain kohua toteamalla tv-haastattelussa, että transsukupuoliset naiset eivät ole samalla tavalla naisia kuin miesvaltaisessa yhteiskunnassa tyttöinä varttuneet biologiset naiset.

Miespuolisina kasvaneet ja vasta myöhemmässä elämänvaiheessa sukupuoltaan vaihtaneet transnaiset olivat Adichien mielestä päässeet osallisiksi kaikista poikien ja miesten nauttimista etuoikeuksista eikä heidän kokemuksiaan siksi voinut rinnastaa koko ikänsä naispuolisina eläneiden naisten kokemuksiin.

Nyt jo kaksi suosittua kirjaa feminismistä julkaissut Adichie joutui kommenttiensa ansiosta brittiläisen ja amerikkalaisen median pyöritykseen. Monet transnaiset pitivät Adichien näkemyksiä pöyristyttävinä.

[...]

Chimamanda Ngozi Adichiesta on tullut kirjojensa ja esiintymistensä ansiosta eräänlainen feminismin superjulkkis. Hän on julkaissut kolme romaania, jotka ovat kaikki olleet suurmenestyksiä.

TED-tapahtumassa pidettyyn puheeseen perustuva pamfletti Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä jaettiin tänä keväänä Suomessa kaikille peruskoulun ysiluokkalaisille.

Kansan Uutiset 1.4.2017

[Roope]

Kansan Uutisten keskustelu kirjan kirjoittaja Adichien kommentista jatkuu ja jatkuu:

Saara Särmä: Onko valkoinen heteromies ihminen?

Miltä tuntuu lukea yllä oleva otsikko? Tuleeko mieleen, että eihän tuollaista nyt voi kysyä? Ajatteletko, että siellä se taas miesvihainen feministi meuhkaa jotain omiaan? Varmaan on lukenut liikaa Valerie Solanasista viimeaikoina ja radikalisoitunut entisestään, haluaa päästä eroon kaikista miehistä. Vai ymmärsitkö kenties heti mihin otsikko viittaa? (Jos ymmärsit, hyppää ehkä suoraan seuraavalle sivulle, tiedät nämä hommat kyllä.)

Kysymys voisi olla myös muodossa onko valkoinen heteromies oikea ihminen. Miltäs se tuntuu? Tuskinpa tämä nyt paljoa hetkauttaa, onhan koko länsimaisen kulttuurin ja ajattelun ytimessä iän kaiken ollut ihmisten kahtiajako mieheen ja naiseen. Tässä jaossa mies on yhtä kuin ihminen ja nainen on se, jolla on sukupuoli. Miehen kokemuksista voidaan tehdä yleismaailmallisia kertomuksia, naisten kokemuksista puolestaan kerrotaan naisnäkökulmasta (lähdeviite: koko kirjallisuushistoria). Mediassa vilisee edelleen kirjailijoita ja naiskirjailijoita, urheilijoita ja naisurheilijoita.

Jos minä tässä teoretisoin, että valkoinen heteromies ei ole ihminen ensinkään, ei sen pitäisi ketään hermostuttaa. Kunhan tässä pohdiskelen, tiedättehän, että yhtäältä Solanas kirjoitti:

"Mies on epätäydellinen nainen, kävelevä surkastuma, geenitasolla tehty abortti. 'Olla mies' tarkoittaa olla vajavainen, tunteellisesti rajoittunut; miehuus on rajoittava sairaus ja miehet ovat emotionaalisesti rampoja. Mies on täysin itsekeskeinen, loukussa itsensä sisällä, kykenemätön empatiaan tai samastumaan toisiin, kykenemätön rakkauteen, ystävyyteen, hellyydenosoituksiin. [...] Hän on vankina hämärällä alueella, ihmisen ja apinan puolivälissä. Hänen asemansa on vielä paljon huonompi kuin apinoiden, sillä, toisin kuin apinat, hän on kykenevä laajaan valikoimaan negatiivisia tunteita" (SCUM manifesti, Savukeidas, 2011, suom. Suvi Auvinen).

Monet puolestaan ovat esittäneet näkökulman, että kyllä se valkoinen heteromies ehkä kuitenkin on ihan ihminen. Näkökulmia kumpikin, silti monet ovat pitäneet Solanasin näkemyksiä pöyristyttävinä. Mutta minä sanon siihen, että hei, sehän oli huumoria, ei kai nyt huumorista suutu kuin tiukkapipot, taitaa olla jotain hiekkaa jossain elimessä...

[...]

Sukupuolen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen tarkoittaa myös sitä, että emme kyseenalaista onko joku "oikea nainen" kuten tehtiin esimerkiksi tämän lehden toissanumerossa olleen jutun otsikossa. Se kysymys ei ole teoreettinen, on olemassa valtava määrä ihmisiä, joille se kysymys on kuolemanvakava. Transfobia tappaa. Transnaisia on jo tänäkin vuonna tapettu useita. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat rodullistetut transnaiset. Alphonza Watson, Jaquarrius Holland, Chyna Gibson, Ciara McElveen, Mesha Caldwell, Jamie Lee Wounded Arrow, Keke Collier, Jojo Striker, Dandara dos Santos.

Sanat ja otsikot eivät ole viattomia, ne sekä loukkaavat syvästi että ylläpitävät kaksisukupuolijärjestelmän normeja. Normeista poikkeaminen voi olla monella tavoin hengenvaarallista, siksi nämä normit tulee purkaa, eikä niitä tule pönkittää aina lisää. Norminpurun voi aloittaa esimerkiksi poistamalla juhlapuheiden aloituksesta lopullisesti "hyvät naiset ja herrat" sen sijaan voi aina aloittaa hyvä yleisö, hyvät ystävät tai hyvät toverit.

Kirjoittaja on feministi, taiteilija ja tutkija sekä Feministisen ajatushautomo Hatun perustaja.

Kansan Uutiset 16.4.2017

Kansan Uutiset: Elina Halttunen-Riikonen: Tarkkuutta transihmisistä kirjoittamiseen 7.4.2017

Kansan Uutiset: Peik Johansson: Pidän itsekin Adichien näkemyksiä pöyristyttävinä 13.4.2017

Jos minä tässä teoretisoin, että valkoinen heteromies ei ole ihminen ensinkään, ei sen pitäisi ketään hermostuttaa.

Ei hermostuta. Saara Särmän heitto valkoisen heteromiehen ihmisyydestä ei synnytä mitään sellaista tulikivenkatkuista keskustelua kuin Adichien kommentti transnaisten naiseudesta. Hyvin harva tulee koskaan edes kuulemaan Särmän provosta. Kukaan ei kirjoita Kansan Uutisille vastinetta, eikä lehti sitä julkaisisikaan.

Ja kun Särmä pitää Valerie Solanasin näkemyksiä pelkkänä huumorina, niin hänellä on kieltämättä laajempi käsitys huumorista:

Valerie Jean Solanas (9. huhtikuuta 1936 Ventnor City, New Jersey, Yhdysvallat – 26. huhtikuuta 1988 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen radikaalifeministi, joka tunnetaan parhaiten yrityksestään murhata pop-taiteilija Andy Warhol. Hän kirjoitti SCUM-manifestin, jossa suositeltiin pelkästään naisista koostuvan yhteiskunnan perustamista ja kaikkien miesten tuhoamista.
...
3. kesäkuuta 1968 Valerie Solanas ilmestyi Warholin studiolle ja ampui häntä kohti kolme laukausta, joista yksi osui taiteilijaan. Sen jälkeen hän ampui taidekriitikko Mario Amayaa ja yritti osua myös Warholin manageri Fred Hughesiin, mutta hänen aseensa jumittui. Tämän jälkeen Solanas pakeni paikalta. Warhol selvisi ampumisesta täpärästi ja joutui kärsimään ampumisen seurauksena fyysisistä vaivoista lopun elämäänsä.

Solanas antautui poliisille samana iltana ja sai syytteet muun muassa murhayrityksestä. Kuulusteluissa hän sanoi uskovansa että Warhol kontrolloi häntä liikaa ja että tämä olisi aikonut varastaa hänen näytelmiään. Solanas myönsi syyllisyytensä tekoihin ja sai kolmen vuoden vankilatuomion. Warhol kieltäytyi todistamasta häntä vastaan oikeudessa.
...
Feministi Robin Morgan osoitti mieltään Solanasin vankilasta vapauttamisen puolesta. Ti-Grace Atkinson kuvaili Solanasia "ensimmäiseksi merkittäväksi naisten oikeuksien ajajaksi". Florynce Kennedy edusti Valerieta tämän oikeudenkäynnissä ja kutsui häntä "erääksi feministiliikkeen tärkeimmäksi puhenaiseksi".

Vankilasta vapautumisen jälkeen vuonna 1971 Solanasiin suhtauduttiin julkisuudessa jonkinlaisena marttyyrinä.
...
Hieman tämän jälkeen Solanas katosi julkisuudesta ja vietti aikaa mielisairaaloissa.

Valerie Solanas - Wikipedia

Mikäpä siinä, laajennetaan vaan sananvapaus vaikka huumorin nimessä ihan kaikkeen sanomiseen. Toistaiseksi kuitenkin esimerkiksi homojen, mustien tai turvapaikanhakijoiden ihmisyyden kyseenalaistamisesta seuraavan somehurrikaanin jatkot käsiteltäisiin käräjäoikeudessa. Eikä silloin auttaisi selittää, että kyseessä oli huumori, teoretisointi tai kaksoisstandardien purkaminen.

[Roope]

^Mitäpä olisikaan suomenruotsalaisen feministisen aikakauslehti Astran 100-vuotisantologia ilman Valerie Solanasia, kaikkien normikriittisten feministien esitaistelijaa:

Jag tänker inte dölja min förtjusning. Här finns mångfald, välformulerade insikter, rikligt med bilder och humor.

Ylva Perera inleder med en text om vådan av att vara lyckligt gift på samma gång som hon är normkritisk och bisexuell. Inför Valerie Solanas SCUM-text (Society for Cutting Up Men) plågas hon av insikten att hon, trots att hon vill leva subversivt, inordnar sig en förtryckande heteronorm struktur som hon inte kan komma undan.

Svenska Yle: Bokrecension: Den feministiska framtiden lever i varje ögonblick 8.3.2018

På spaning efter den rätta känslan leds vi redan i det första bidraget, Ylva Pereras "Jag älskar dig, men så får man väl inte längre säga", en fundersam och självrannsakande text om huruvida man kan bekämpa en förtryckande norm samtidigt som man av kärlek valt ett liv som passar perfekt inom den. Emedan:

"Hur normkritiska vi än känner oss inordnar sig vårt förhållande i den förtryckande heteronormens struktur och det kan vi inte komma undan."
...
Den amerikanska radikalfeministen Valerie Solanas (1936-1988) som Perera hänvisar till tror jag inte har så mycket konkret att erbjuda här, lika lite som Märta Tikkanens beskrivning av 70-talsäktenskapet med en alkoholiserad konstnär i dag är en representativ bild av tvåsamheten. De må vara inspirerande och hälsosamt utmanande i sin känsloutlevelse – och mäktiga monument över tidigare generationers kamp – men dåliga belägg för att heterosexualitet och kärnfamilj per definition måste vara patriarkala, hegemoniska konstruktioner. För måste de det? Emotionellt? Och ekonomiskt?

Hbl: Feminism för allas bästa, men hur? 8.3.2018

Valitettavasti paha äärioikeisto väärinkäyttää feministien argumentteja naisten turvallisuudesta (varmaankin ne rasistiset rikos- ja raiskaustilastot) tavalla, joka vähentää naisten turvallisuutta ja lietsoo maahanmuuttajia vastaan. Astran päätoimittaja Nina Nymanin mukaan on kaikkien feministien itsekritiikin paikka, jos heidän argumenttejaan voidaan käyttää rasistisesti. Nyman arvelee, että äärioikeistoa olisi voitu estää käyttämästä turvallisuusargumenttia, jos feministinen liike olisi omaksunut selkeämmin rasisminvastaisen pyrkimyksen.

Till feminismens största styrkor hör öppenheten för intern kritik. Det säger Nina Nyman, chefredaktör för Astra och redaktör för antologin Denna framtid är vår, där ett trettiotal feminister riktar blicken mot framtiden genom texter om reproduktion, vänskap, kärlek, barn och barnlöshet.
...
Högerpopulister approprierar också vissa av feminismens argument om kvinnors säkerhet men använder dem på ett sätt som minskar kvinnors säkerhet och för att hetsa mot invandrare.

Feminister har protesterat mot detta, men högerpopulisternas "approprierade argument" verkar ofta falla i god jord. Vad göra?

– Man måste också titta på sig själv. Det finns en källa för självkritik för feminister ifall de argument vi har så lätt går att svänga till något rasistiskt. Då måste man också fundera på sin egen rörelse. Och jag ser nog att en tydligare antirasistisk strävan inom den feministiska rörelsen kunde ha förhindrat den högerpopulistiska rörelsen från att anamma säkerhetsargumentet.

Hbl: Feministen frågar: "Vilket samhälle skapar vi om föräldralycka är att vara utan sitt barn?" 4.3.2018