Veikka Lahtinen - Vasemmiston keskusteluohje: Älä keskustele!

[Pullervo]

Vasemmiston keskusteluohje: Älä keskustele!

Tuli tällainen blogi vastaan, mutta ei mieleen ketjua, johon tämän laittaisi, joten se on nyt täällä peräkammarissa Kylänraitilla(*.

Veikka Lahtinen oli vasemmistonuorten "safariopas" Yläluokkasafari-bussiretkellä Suomen rikkaimmille postinumeroalueille, puuhastelee Huhumyllyn ja muiden "faktantarkistusyhteisöjen" joukoissa, kirjoittelee Turun Ylkkäriin ja on Animalian kampanjakoordinaattori. Löytyy mainintoja monesta ketjusta Hommaltakin. Vaikka tämä blogi on opas dialogiin verkossa, keskittyy se lähinnä keskustelemattomuuteen ja syihin olla käymättä keskustelua ollenkaan tai tietynlaisten ihmisten kanssa.. (kaikki kuusi kohtaa lyhennetty, koko blogi lopun linkistä)

Ohjeet mielekkään dialogin käymiseen verkossa

Dialogi on aikamme suuria kysymyksiä, ainakin jos kuuntelee medioita. Ollaan huolissaan dialogin katkeamisesta eri ihmisryhmien välillä, kaivataan dialogia ratkaisemaan jännitteitä yhteiskunnassa ja liian vihaisia keskustelunavauksia ohjeistetaan dialogisempaan lähestymistapaan.

Kuitenkaan dialogin käyminen ei ole usein ihan niin helppoa. Siksi olen kirjoittanut tällaisen kuuden kohdan ohjelistan, jolla pääsee liikkeelle, rohkaistuu keskustelemaan ja myös tunnistamaan dialogin sudenkuopat

1. Tunnista umpikuja

Keskustelun käymistä vielä tärkeämpää on todeta, että tätä keskustelua ei kannata käydä. Koskaan ei ole pakko keskustella.

2. Vedä rajat kohteliaisuuteen

Hyvä nyrkkisääntö on, että sinulta voidaan edellyttää vain niin paljon kohteliaisuutta kuin keskustelukumppanisi sitä tarjoaa. Kenellekään tylysti tai halventavasti sinua puhuttelevalle ei tarvitse olla mukava.

3. Blokkaa, blokkaa, blokkaa

Sinulla ei ole velvollisuutta tarjota someseinälläsi kaikille avointa keskustelualustaa. Sama koskee blogeja, chatteja ja niin edelleen.

4. Älä koe huonoa omaatuntoa

Yhteiskunnassa vallitsee yleinen harha, että keskustelusta kieltäytyminen olisi vakava ongelma. [...] Onnistunut dialogi on kielenkäytön erityistapaus, ei mikään tyypillinen tapaus. Ylipäätään keskustelun merkitystä  korostavat politiikassa eniten ryhmät joilla on eniten valtaa. Miksi? Koska dialogi ei johda vallan uusjakoon vaan säilyttää asetelman pitkälti entisellään.

5. Ehdottomat rajat on pakko vetää

Kenenkään ei tarvitse ikinä keskustella ihmisen kanssa, jonka aatteeseen kuuluu keskustelukumppanin karkottaminen maasta, tämän ihmisoikeuksien kiistäminen, uhkailu tai joukkotuhonta.

6. Asiallisuuskin toimii. Joskus.

Silloin harvoin kun on aidot mahdollisuudet mielekkääseen keskusteluun, sitä on hyvä käydä asiallisesti, lähteitä käyttäen, kunnioittavasti ja hermostumatta.

https://lahtinenveikka.wordpress.com/2017/11/26/ohjeet-mielekkaan-dialogin-kaymiseen-verkossa/ (26.11.2017)

Siirretty Kylänraitille, hyvä aihe. -A

e: Pari korjausta. Hyvä, että löytyi sopivampi paikka postaukselle(*

[Vaniljaihminen]

Kun vasemmistolainen antaa ohjeita keskustelun käymistä varten, ensimmäinen ohje on välttää umpikujia ja viimeinen ohje käskee luottamaan asiallisuuteen, mutta vain poikkeustapauksissa. Muut ohjeet ovat lähinnä keskustelun välttelyä etukäteen. Näin sitä suojellaan omaa totuutta auringonvalolta.

Rasmusryhmäläiset profiilikuvissaan ihan näyttävätkin usein mustavalkoisilta nosferatuilta.

[Eisernes Kreuz]

Tuossapa tuli tiiviissä muodossa hyvin esitetyksi se, miksi kiihkeimpien suvakkien kanssa on turha yrittää käydä keskustelua. Ei se johda mihinkään, eikä voikaan johtaa.

Huomattavasti järkevämpää on yrittää vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka eivät ole fanaattisesti jonkin tietyn ideologian kannattajia, vaan aidosti uteliaita kuulemaan vaihtoehtoisia ja virallisesta linjasta poikkeavia näkemyksiä esim. maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Siinä suhteessa Homman kaltaisella foorumilla on paljonkin annettavaa.

[siviilitarkkailija]

Sama meno kuin kommarien kanssa keskusteltaessa Neuvostoliitosta ihanalla 70-luvulla. Saat keskustella vain jos olet samaa mieltä tai jos olet erimieltä, vaikenet. Näin saadaan vihervasemmistolaisen paskasakin ja monikulttuuria edistävän sekopäälauman kanssa laadukas ja asiapohjainen keskustelu:

Ainoa jolla on mielipide ja sananvapaus on vihervasemmistolainen sekopää. Jotkut asiat ei muutu koskaan. Ovatkohan oppineet sääntönsä kodista. Voi olla, niin että yritys tuollaisen puupään kanssa mihinkään ajatustenvaihtoon on käytännössä mahdotonta.

[Siili]

Tuossapa tuli tiiviissä muodossa hyvin esitetyksi se, miksi kiihkeimpien suvakkien kanssa on turha yrittää käydä keskustelua. Ei se johda mihinkään, eikä voikaan johtaa.

Eihän nykyajan "keskustelu" ole sitä, että istutaan vastakkain ja puhutaan ja kuunnellaan vuorotellen.  Nykyään "keskustelu" on sitä, että arvioidaan netissä kirjallisesti toisen kirjallista tuotantoa.  Tällaisen mielpipiteenvaihdon tarkoitus ei niinkään ole sovitella näkemyksiä ja etsiä kompromisseja keskustelijoiden kesken, vaan esitellä perustellusti kolmansille osapuolille, miksi opponentin ideat eivät ole toimivia. 

Tuloksia ei siis mitata sen mukaan, saako opponentin näkemyksiä muutettua vaan sen mukaan, missä suhteessä omat ja opponentin ideat tarttuvat sananvaihtoa seuraaviin. 

[Ernst]

Tuossapa tuli tiiviissä muodossa hyvin esitetyksi se, miksi kiihkeimpien suvakkien kanssa on turha yrittää käydä keskustelua. Ei se johda mihinkään, eikä voikaan johtaa.

Voi se johtaa suvakin pakenemiseen vuorille, jos itse malttaa perustella väitteensä, argumenttinsa, huolellisesti. Suvakki ei tee sitä koskaan. Suvakkia ei kiinnosta totuus, diskurssi, vaan valta. Pelkkä valta, koko valta. Hän haluaa sen itselleen. Vain tasa-arvoisten kesken käydään keskusteluja. Se ei muuten käy laatuun edes suvakkien itsensä kesken. Jyrkkä valta- ja nokkimishierarkia.

Huomattavasti järkevämpää on yrittää vaikuttaa niihin ihmisiin, jotka eivät ole fanaattisesti jonkin tietyn ideologian kannattajia, vaan aidosti uteliaita kuulemaan vaihtoehtoisia ja virallisesta linjasta poikkeavia näkemyksiä esim. maahanmuuttoon liittyvistä asioista. Siinä suhteessa Homman kaltaisella foorumilla on paljonkin annettavaa.

Niin, meistä useita kiinnostaa, mikä on totta ja miten sen voi perustella.

[Ernst]

Sama meno kuin kommarien kanssa keskusteltaessa Neuvostoliitosta ihanalla 70-luvulla. Saat keskustella vain jos olet samaa mieltä tai jos olet erimieltä, vaikenet. Näin saadaan vihervasemmistolaisen paskasakin ja monikulttuuria edistävän sekopäälauman kanssa laadukas ja asiapohjainen keskustelu:

Ainoa jolla on mielipide ja sananvapaus on vihervasemmistolainen sekopää. Jotkut asiat ei muutu koskaan. Ovatkohan oppineet sääntönsä kodista. Voi olla, niin että yritys tuollaisen puupään kanssa mihinkään ajatustenvaihtoon on käytännössä mahdotonta.

Surullista on se, että vihervasemmisto ei näytä itsekään olevan perillä omasta aatehistoriastaan tai historiasta yleensä. Mielestäni lähinnä järjetöntä ja pelottavaa on se, että osa jopa korkeakoultetuista vihervasemmistolaisista vannoo sen kaikista tuhoisimman ideologian nimiin. Se ideologia on johtanut kärsimyksiin joka kerta, kun sitä on kokeiltu. Viimeksi Venezuelassa. Verenvuodatuksessa kommunismi tai marxilaisuus johtaa muita totalitaristisia ideologioita 12-0, mitä nyt islam on kirimässä takakaarteessa peesiin. Jos ette muista tai tiedä, 1900-luvun historian perusoppikirja käteen.

[Ajattelija2008]

Äärivasemmiston tapana ei ole keskustella, vaan teloittaa väärinajattelevat. Veikka Lahtinen on loogisesti tällä linjalla.

[Ernst]

Äärivasemmiston tapana ei ole keskustella, vaan teloittaa väärinajattelevat. Veikka Lahtinen on loogisesti tällä linjalla.

Ihan vakavasti ottaen näin voisi käydä, jos tuo nulikka päästetään lähellekään todellista valtaa saati totaalia valtaa. Miksi hän toimisi eri tavalla, kuin sadat tai tuhannet kommunistivallanpitäjät ennen häntä? Onko hän heitä jotenkin viisaampi ja kypsyneempi ihminen? Tuskin, kun kirjoitusräpellystään lukee. Eihän siinä toisinajattelijan kanssa edes keskustella, eikä pienintäkään ajatusta ole sille mahdollisuudelle, että olisi hengenheimolaisineen jotenkin erehtynyt tai toistamassa historiallista erehdystä.

Joku voi pitää tätä vassariväkivaltavisiotani liioiteltuna. Näin ajatteleva voisi kysyä itseltään, miksi esimerkiksi kokoomuslaiset, media tai edes poliisi eivät tule henkilöinä, esimerkiksi konservatiivi- tai liberaalipoliitikkoina, esille ja sano esimerkiksi Veikka-vajakillemme perustellut vasta-argumentit ja haasta häntä keskusteluun, väittelyyn? Konservatiivi ei uskalla olla konservatiivi? Mitä hänestä jää jäljelle...

Tietenkään itseään (=ideologiaansa) kunnioittava vassari ei keskustele vallanpitäjien kanssa heidän käyttämillään käsitteillä, jotka ovat kehittyneet tieteiden, sivistyksen ja uskonnonkin vaikutuksista ja rinnalla. Veikka pakenisi vuorille tai ainakin läheisen R-kioskin takamaastoon. Vaan se porvari ja röyhkeä fasisti saisi kyllä kimppuunsa antifan tapaisen mobbauksen, yksilönä, töissä, julkisuudessa, nakkikioskilla. Kukaan, huomatkaa kukaan, ei asetu tukemaan poliitikkoa tai median näkyvämpää hahmoa, joka uskaltaa henkilönä haastaa nämä kaaderit. Jussi Halla-ahoa ympäröi täydellinen poliittinen hiljaisuus; muut poliitikot ja rebekkahärköset pitävät kyllä meteliä kokemistaan keskusteluun haastamisista, leimaavat ne suoraan rikoksiksi ja vaativat valtion väkivaltakoneistoa lyömään natsia lakikirjalla päähän. Yhtälö ei toimi toiseen suuntaan.

Yllättävää kyllä, lähes kaikki pelkäävät pahaa meteliä pitävää vassari roskajoukkomobausta. Vai onko siihen aihetta? Edellä esitttämäni perusteella saattaisi olla. Ruotsissa poliittisia vastustajia on hakattu ja peloteltu jättämään tehtävänsä. Sveriges Sak är vår?

[guest12632]

Jep jep, että vääriä mielipiteitä omaavien kanssa ei tule keskustella. Ei erityisen yllättävää. On tuossa toki hyviäkin pointteja. Ei oikeasti maksa vaivaa yrittää keskustella, jos keskustelukumppanilta puuttuu käytöstavat.

[Risto A.]

Hahhahh.. ensimmäinen juttu on tunnistaa umpikuja.

Voin itse laittaa myös keskusteluohjeet.

1. analysoi käsiteltävän asian premissi.
- mikä on käsiteltävän asian ydin, joka muodostaa seurauksia (positiivisia tai negatiivisia)?

2. Älä lyö lukkoon kantaasi, ennen kuin olet varma premissistä

3. Jos joku kertoo sinulle, että olet väärässä ja tämä todistaa väitteensä kestävästi, vaihda näkemystäsi välittömästi. Jos on tarpeen, pahoittele virhettäsi jos olet loukannut jotain.

4. Ad Hominem hyökkäyksissä sinua vastaan, minkä tarkoituksena on väistää esitetty totuus, ole moraalisesti suvereeni ja tuhoa vastustajasi moraalisella ylivoimalla. Lisää mukaan sarkasmia, huumoria ja saa vastustajasi tuntemaan itsensä täydelliseksi mitättömyydeksi.

5. Vetäydy ad hominem hyökkäysten sattuessa voittajana ajoissa, shock & awe, pidä katse pallossa eli premississä.

[Saturnalia]

Koska dialogi ei johda vallan uusjakoon vaan säilyttää asetelman pitkälti entisellään.

Suhteellisen radikaali lähtökohta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Keskustelu on turhaa, jos sen avulla ei saa lisää valtaa.
Niin paljasta, niin paljasta. Laittaisivat edes housut jalkaan. Kaikki alisteista vallan saavuttamiselle. Sen lisäämiseksi käy mikä vain.
Jos keskustelulla ei saavuta lisää valtaa, niin se on hyödytöntä. Huh.

[Ernst]

Koska dialogi ei johda vallan uusjakoon vaan säilyttää asetelman pitkälti entisellään.

Suhteellisen radikaali lähtökohta sosiaaliseen kanssakäymiseen. Keskustelu on turhaa, jos sen avulla ei saa lisää valtaa.
Niin paljasta, niin paljasta. Laittaisivat edes housut jalkaan. Kaikki alisteista vallan saavuttamiselle. Sen lisäämiseksi käy mikä vain.
Jos keskustelulla ei saavuta lisää valtaa, niin se on hyödytöntä. Huh.

Se on jopa pelottavaa, kun muistaa kommunismin mustan ja veriruskean historian. Mikäpä alkaa, kun keskustelu loppuu? Pakko, väkivalta ja sorto.

[Ernst]

Tuossapa tuli tiiviissä muodossa hyvin esitetyksi se, miksi kiihkeimpien suvakkien kanssa on turha yrittää käydä keskustelua. Ei se johda mihinkään, eikä voikaan johtaa.

Eihän nykyajan "keskustelu" ole sitä, että istutaan vastakkain ja puhutaan ja kuunnellaan vuorotellen.  Nykyään "keskustelu" on sitä, että arvioidaan netissä kirjallisesti toisen kirjallista tuotantoa.  Tällaisen mielpipiteenvaihdon tarkoitus ei niinkään ole sovitella näkemyksiä ja etsiä kompromisseja keskustelijoiden kesken, vaan esitellä perustellusti kolmansille osapuolille, miksi opponentin ideat eivät ole toimivia. 

Tuloksia ei siis mitata sen mukaan, saako opponentin näkemyksiä muutettua vaan sen mukaan, missä suhteessä omat ja opponentin ideat tarttuvat sananvaihtoa seuraaviin.

Erityisen virkistävää on keskustelussa se, kun huomaa ajatelleensa yhteisen aiheen väärin. Mukavaa se ei ole, mutta virkistävää ja opettavaista, vrt. kaverin taskumatissa olikin geneveriä.

[Tappivanukas]

Päätin jo kauan sitten olla keskustelematta suvakkien ja vasurien kanssa. Tunnista umpikuja? Yleensä umpikujan tunnistaa jo naamasta ja habituksesta. Netissä yleensä ekasta tai viimeistään tokasta kirjoituksesta. Mykistys päälle ja elämä jatkuu.

Livenä ei juuri vasureihin törmää mutta jos niin kävisi, argumenttini olisi sama kuin kaikille kerjäläisille, hulluille, juopoille ja sönköttäjille: mennyvvittuunsiitä.

[Oami]

Ei mitenkään yllättävät ohjeet vasemmistolaiselta. Taustallahan on se ilmeinen seikka, että asiakeskustelussa he eivät kertakaikkiaan pärjää, kun faktat ovat toisella puolella.

Tästäkin huolimatta, itse pyrin ennakkoluulottomasti dialogiin näiden kanssa kun heitä kohtaan. Ei minun tarvitse muuttaa heidän mieltään (vaikka kiva bonushan se olisikin). Tärkeintä on osoittaa tolkullisille sivustakatsojille, kellä on faktat hallussa ja kuka joutuu "kasvonsa pelastaakseen" kieltäytymään keskustelusta.

[Arvoton]

Äärivasemmiston tapana ei ole keskustella, vaan teloittaa väärinajattelevat. Veikka Lahtinen on loogisesti tällä linjalla.

Varmaan useimmat tietävät jatkon tähän. Alkavat siis myöhemmin teloittaa toisiaan. Harmi vain, että meidän kannaltamme liian myöhään.

[Rippeet]

Siskoni kertoi olleensa pari vuotta sitten ruokatunnilla Hämeenlinnan suositussa kreikkalaisessa ravintolassa ja viereisessä pöydässä istui Hämeenlinnan vihreiden ja vasemmiston pari "pissis" nuorta naista keskustellessaan tulevaisuudesta ja varsinkin keski-ikäisistä ihmisistä. He keskustelivat, että kuntapolitiikassa ei pidä antaa puheenvuoroa keski-ikäisille ihmisille, ei kuunnella heitä, eikä noteerata milläänlailla, heidät pitää rajata pois päättämästä meidän asioista.

Sattumoisin eräs eläkeläis rouva myös kuuli mitä he puhuivat ja totesi siihen, että noinko te nuoret ajattelette vanhuksista ja keski-ikäisistä ihmisistä? Kertokaa miksi teillä on tuollainen viha meitä kohtaan. Ei saanut vastausta.

Rouva kumminkin jatkoi ja kysyi jatko kysymyksen: Saanko kysyä minkä ikäisiä olette, johon he vastasivat, ei kuulu sinulle. Rouva nousi tuoliltaan ja sanoi: Te olette 10-20 vuoden kuluttua keski-ikäisiä, teillä todennäköisesti on perhettä ja tarvitsette kaikenlaista yhteiskunnalta ja olette eväämässä teiltä äänenne tulevaisuudessa, oletteko te tyhmiä.

Koko sali räjähti nauruun ja meidän kylän kommari pissikset saivat jalat alle häpeissään. 

[Pöllämystynyt]

Nuo ovat sellaisen liikkeen ohjeita, jonka argumentit ovat heikkoja ja mielivaltaisia ideologisia kyhäelmiä ja onttoja iskulauseita. Maahanmuuttomaltillisten ei tarvitse ohjeistaa välttämään keskustelua. Maahanmuuttomaltillisten pääasiallinen keskusteluohje on päinvastainen: pyri keskusteluun kaikkien kanssa, varsinkin niiden, jotka ovat eri mieltä. Mene uuteen seuraan ja tutustu uusiin ihmisiin. Näin toimii liike, jonka argumentit ovat koeteltuja, kestäviä ja totuudenmukaisia, ja jolla ei silti ole jäykkää ja ideologista oikeaoppisuutta, jolle näkökulmien vertailu olisi uhka. Maahanmuuttomaltilliset tietävät argumenttinsa kestäviksi, ja siksi voivat turvallisesti kehottaa ketä tahansa maahanmuuttomaltillista vertailemaan avoimesti näkökulmiaan eri mieltä olevien kanssa. Se ei aja näitä vaaraan. Vasemmistoliittolaiset taas oikeasti pelkäävät päästää omiaan vieraiden seuraan, koska pelkäävät menettävänsä nämä vieraille näkökulmille ja ajatuksille.

Toki maahanmuuttomaltillisella on lupa väsyä vänkääjiin, leimaajiin ja trolleihin, ja olla keskustelematta niiden kanssa, mutta ei vetääntyminen ei ole hyve eikä suositus. Jos vain jaksaa, kannattaa keskustelua aina jatkaa. Jos keskustelu tapahtuu esimerkiksi netissä, tallentuu se ikuisiksi ajoiksi todistamaan maahanmuuttomaltillisten argumenttien kestävyydestä ja homoetnofobien toivottomasta vänkäämisestä, asiattomasta leimaamisesta ja jatkuvista argumentaatiovirheistä. Parhaassa tapauksessa homoetnofobi pääsee keskustelun avulla eroon vihasta ja valheesta.

Älkää kuitenkaan menkö ammattivalehtelijoiden terminologian mukaan kutsumaan "vasemmistonuoret"-nimistä piilofascistista ja ilmirasistista öyhöttäjäkerhoa pelkästään "vasemmistoksi". Vasemmistoa on paljon muuallakin kuin vasemmistoliitossa, eivätkä kaikki vasemmistolaiset ole rasisteja. Suurin osa maahanmuuttomaltillisistakin on vasemmistolaisia! Vasemmistoliitto ei edes ole leimallisen vasemmistolainen. Sen leimallisin piirre on homoetnofobia. Kun homoetnofobiset tavoitteet ovat ristiriidassa työväen edun kanssa, kuten ne hyvin usein ovatkin, hylkää vasemmistoliitto järjestään työväen edun.

[Ernst]

Nuo ovat sellaisen liikkeen ohjeita, jonka argumentit ovat heikkoja ja mielivaltaisia ideologisia kyhäelmiä ja onttoja iskulauseita. Maahanmuuttomaltillisten ei tarvitse ohjeistaa välttämään keskustelua. Maahanmuuttomaltillisten pääasiallinen keskusteluohje on päinvastainen: pyri keskusteluun kaikkien kanssa, varsinkin niiden, jotka ovat eri mieltä. Mene uuteen seuraan ja tutustu uusiin ihmisiin. Näin toimii liike, jonka argumentit ovat koeteltuja, kestäviä ja totuudenmukaisia, ja jolla ei silti ole jäykkää ja ideologista oikeaoppisuutta, jolle näkökulmien vertailu olisi uhka. Maahanmuuttomaltilliset tietävät argumenttinsa kestäviksi, ja siksi voivat turvallisesti kehottaa ketä tahansa maahanmuuttomaltillista vertailemaan avoimesti näkökulmiaan eri mieltä olevien kanssa. Se ei aja näitä vaaraan. Vasemmistoliittolaiset taas oikeasti pelkäävät päästää omiaan vieraiden seuraan, koska pelkäävät menettävänsä nämä vieraille näkökulmille ja ajatuksille.

Jordan Peterson kutsuu ilmiötä ryhmäidentiteetiksi. Olen vain jotakin jonkin ryhmän jäsenenä. Itse en ajattele.

Toki maahanmuuttomaltillisella on lupa väsyä vänkääjiin, leimaajiin ja trolleihin, ja olla keskustelematta niiden kanssa, mutta ei vetääntyminen ei ole hyve eikä suositus. Jos vain jaksaa, kannattaa keskustelua aina jatkaa. Jos keskustelu tapahtuu esimerkiksi netissä, tallentuu se ikuisiksi ajoiksi todistamaan maahanmuuttomaltillisten argumenttien kestävyydestä ja homoetnofobien toivottomasta vänkäämisestä, asiattomasta leimaamisesta ja jatkuvista argumentaatiovirheistä. Parhaassa tapauksessa homoetnofobi pääsee keskustelun avulla eroon vihasta ja valheesta.

Älkää kuitenkaan menkö ammattivalehtelijoiden terminologian mukaan kutsumaan "vasemmistonuoret"-nimistä piilofascistista ja ilmirasistista öyhöttäjäkerhoa pelkästään "vasemmistoksi". Vasemmistoa on paljon muuallakin kuin vasemmistoliitossa, eivätkä kaikki vasemmistolaiset ole rasisteja. Suurin osa maahanmuuttomaltillisistakin on vasemmistolaisia! Vasemmistoliitto ei edes ole leimallisen vasemmistolainen. Sen leimallisin piirre on homoetnofobia. Kun homoetnofobiset tavoitteet ovat ristiriidassa työväen edun kanssa, kuten ne hyvin usein ovatkin, hylkää vasemmistoliitto järjestään työväen edun.

Onhan tuossa pointtinsa. Toki pitää kysyä, kuka pitää valtaa vassarien sisäisessä ja ulospäin suuntautuvassa ns. keskustelussa? Ei ainakaan Raahen metallimiesten kommunistien osasto (kuv.esimerkki). Rautakourakin pitää visusti turpansa kiinni. Miksikö?  Pelosta!

[Micke90]

Onhan meidän täysijärkisten erittäin vaikea käydä keskustelua, jos toiselta osapuolelta löytyy aivotoimintaa tuskin lainkaan. Meidän on sillon käytävä keskustelua keskenämme. Harmi kuitenkin, että tuo aivoton osapuoli on miehittänyt lähes kaikki päättävät virat.

[Ernst]

Onhan meidän täysijärkisten erittäin vaikea käydä keskustelua, jos toiselta osapuolelta löytyy aivotoimintaa tuskin lainkaan. Meidän on sillon käytävä keskustelua keskenämme. Harmi kuitenkin, että tuo aivoton osapuoli on miehittänyt lähes kaikki päättävät virat.

Ikävä kyllä kirjoitat totta. Postmoderni marxilaisuus on läsnä niidenkin valtaapitävien ja valtaa toteuttavien virkamiesten takaraivoissa ja tikapuuhermostoissa, joita ei muuten yhdistetä mitenkään poliittisen kentän vasemmistoulottuvuuteen. Timo Soini on yksi esimerkki seuraajineen. Ne pelästyivät todella pahasti mahdollista rasistiksi leimaamista ja koko mediakentän ja myös isänmaallisten kepun ja kokoomuksen sormillaosoittelua! Hähää, rasisti! Äärioikeistolainen! Irtisanoudu itsestäsikin!

Siinä kuorossa ja joukkomobbaamisessa ovat mukana lähes kaikki toimijat: poliisi tutkii vailla järkeä (pelosta), syyttäjä syyttää, kun ei uskalla olla syyttämättä ja KKO viimeistään näyttää olevansa Oikealla Asialla Sorrettuja Puolustamassa ja lyö Jussia ja kumppaneita vähän lakikirjalla. Nautintaoikeus lunastettu, 5 vuotta. Sitten vaaditaan Uusi Näyttö! Mediaa en nyt viitsi edes paaluttaa, mutta pelosta vapisee sekin.

Pako politiikan vastuullisista positioista on hämmentävä: Aho, Katainen, Stubb, Soini, kokoomuksen "kyvyt", kepun virkamiespesteihin oikaisevat, kohta Sipiläkin.

Toistan itseäni, mutta Kari Rajamäkeä on ikävä. Valtiomies, joka jäi eläkkeelle saappaat jalassa.

Eivät nuo toimijat silti tyhmiä ole. Ovat vain hurahtaneet kipiään ideologiaan ja pahasti. Ideologia on ihmistä suurempi ja manipuloinnissa löytyy 

Vastatoimet? Paha mennä neuvomaan. Omassa elämässä voisi jokainen miettiä valintojansa. Että tekeekö historian valossa jotenkin ylösrakentavaa työtä itsensä suhteen ja muiden kanssa? Yrittääkö edes olla ns. parempi ihminen vaiko kuuntelee esimerkiksi Li A:n tosi kipiää sanomaa hänen luppasilmiinsä uppoutuen? Vai kysyisikö Liltä tai keneltä tahansa, että mitä ihmettä tämäkin touhu nyt meille aiheuttaa? Että tahdottiinko tätä ihan itse? Natseja moititaan ameriikan elokuvissa riveillä ja rivien välissä, että ummistivat silmänsä. En osaa moittia heitä enkä oikeastaan Stalininkaan toimeenpanevaa osastoa. Sortoahan he vastustivat ja kaikkea pahaa. Nyt vastustetaan rasismia ja kaikkea muutakin pahaa ja ikävää.

Olisiko kuitenkin syytä muistaa, että eipä juuri parempiakaan oloja ole vielä keksitty, joissa nyt saame elää,  vaikka irakin poika *30000 ei heittämällä saakaan 100% nautintaoikeutta ja Varma Kuolema^TM odottaa kotiinpalaajaa. Kiitollisuutta, kiitos.

[Charlie]

Menisi geneeriseen feminismiketjuunkin, mutta ehkä paremmin tänne. Veikka Lahtinen on kokenut heräämisen transsista... no transsiin, mutta hieman vähemmän radikaaliin. Nälkävuoden pituinen melko rehellinen essee Hesarissa, karsin rajusti. Lukekaa alkuperäislähteestä kokonaan jos haluatte.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006216706.html

Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen

Toim. huom: Veikka Lahtinen on internetin "piireissä" tunnettu aktivisti, feministi, antirasisti, podcastaaja, bloggaaja ja influensseri. Alkukesästä Lahtinen ilmoitti haluavansa ottaa etäisyyttä edustamaansa tiukkaan ja moralistiseen aktivismiin.

Pyysimme häntä kirjoittamaan esseen, jossa hän kertoo mitä tapahtui.


[...]

Vuodesta 2019 katsottuna voidaan puhua jo osittain ohi menneestä vaiheesta, jolloin verkkokeskustelut ja samanaikaisesti myös ympäröivä yhteiskunta muuttivat muotoaan. Vaadittiin tilaa ja oikeutta vähemmistöille. Vaadittiin rasismin ja seksismin kitkemistä yhteiskunnan joka tasolta.

Jälkikäteen katsoen on myös selvää että joitain pysyvämpiä muutoksia myös tapahtui: esimerkiksi suomalaisessa mediassa näkyy nykypäivänä enemmän vähemmistöjä sekä tekijöinä että haastateltavina kuin koskaan aiemmin.

Paljon jäi myös entiselleen, mutta tuolloin vuosina 2015 ja 2016 näytti siltä että käsillä on todellinen vallankumous, joka muuttaa kaiken.

Siinä vallankumouksessa halusin olla täysillä mukana.

[...]

Oma ajatukseni olikin vahvasti, että haluan olla hyvän puolella pahaa vastaan, omasta edustani viis.

OMAKSUIN kritiikittömästi joukon sääntöjä ja ajattelutapoja, joita itseään intersektionaalisiksi feministeiksi kutsuvat ihmiset verkossa saarnasivat.

[...]

SE, mistä tuona kuohuvana aikana minun oli vaikeampaa puhua, oli kuitenkin jonkinlainen piilotettu käyttäytymiskoodi, jonka aisti joka puolella ympärillään.

Ihmisiä, jotka korostivat verkossa sortokokemuksiaan, ympäröi pyhyyteen rinnastuva aura. Kärjistäen voidaan puhua kolmesta kategoriasta: pyhät sorretut, joista ei koskaan sanottu kriittistä sanaa, vaikka he toimisivat täysin älyttömillä tavoilla; heidän suojelijansa kuten minä ja muut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajajat; ja kolmanneksi sortajat, jotka olivat roskaväkeä, joille sai sanoa mitä vain.

Tämän huomasi myös, kun jutteli ihmisten kanssa kasvotusten. Moni ystäväni sanoi minulle, että he eivät uskalla osallistua verkkokeskusteluihin ollenkaan, koska pelkäävät sanovansa jotain "väärää". Huomasin myös itse olevani hyvin varovainen siinä, miten asetan sanani.

Se on aina huono merkki.

[...]

Ajattelin, että koska minä olen valkoinen ja mieheksi kasvatettu, minun on annettava tilaa muille. Noudatan edelleen tätä periaatetta arjessani. Asiaan kuului kuitenkin myös sanomaton toinen puoli: mikäli minä tai joku muu ihminen ei osaa nimetä itselleen sopivaa vähemmistöidentiteettiä, kuten vaikkapa työväenluokkainen, aseksuaali tai neuroepätyypillinen, jää tälle ihmiselle ainoaksi osaksi tehdä politiikkaa muiden eteen.

Nyt ajattelen kuitenkin, että politiikassa olisi tärkeää, että nähdään myös ihmisiä laajasti yhdistäviä asioita joiden puolesta kamppailla, kuten vaikkapa planeetan elinkelpoisuus. Keskittyminen sortoon perustuvaan identiteettiin erottaa meitä muista, ja voi estää näkemästä sitä mikä meitä yhdistää.

[...]

Se, että olin valkoinen ja taustani oli keskiluokkainen, tuntui verkkokeskustelujen yksinkertaistavassa maailmassa suureltakin voittajan asemalta. Todellisuudessa olin myös masentunut, sukupuoli-identiteetiltäni epävarma ja myös epävarmassa työmarkkina-asemassa.

[...]

Elämässäni oli yksi ratkaiseva hetki, joka lopulta johti siihen, että lopulta siirryin poispäin nettiaktivistien luomien sääntöjen kritiikittömästä seuraamisesta.

Eräs rodullistettu aktivisti katkaisi välit minuun Facebook-keskustelumme jäljiltä. Keskustelumme alkoi alkoi humoristisesta profiilikuvastani. Siinä luki "Je suis Charlie" -profiilikuvien tyyliin "Olen toinen ääripää". Olin itse kritisoinut julkisesti usein ajatusta, että antirasistiset ihmiset olisivat rasistien ohella keskustelun yksi ääripää, ja nyt päätin leikillisesti ottaa tämän nimityksen haltuun.

Aktivistin mielestä kuva ruokki entisestään ajatusta kahdesta ääripäästä rasismikeskustelussa. Hän poisti minut kavereistaan. Kun yritin vielä kysyä, mikä käytöksessäni meni pieleen, jotta voisin oppia tilanteesta, hän ilmoitti, että mikäli olen halukas "maksamaan hänelle", hän voi kertoa.

Rahan vaatiminen oli tuohon aikaan yleinen feministisessä verkossa toistuva retorinen keino. Sen taustalla on ajatus, että jos joku ei ymmärrä jotakin vaikkapa rasismiin tai seksismiin liittyvää ilmiötä, asiasta puhuvilla aktivisteilla ei ole velvollisuutta "tehdä työtä", kuten asia usein ilmaistiin, ja kuormittaa itseään selittämällä asiaa. Pian sen jälkeen minut myös heitettiin ilman selitystä ulos eräästä salaisesta feministiryhmästä. Kunnon selitystä en tälle koskaan saanut. En tiedä, onko näiden tapahtumien välillä mitään yhteyttä, mutta silloin liitin ne toisiinsa.

[...]

Nyt, kun pahimmat verkon tyrskyt ovat rauhoittuneet, olisi kuitenkin hyvä pohtia, mitä kaikkea annettiin samalla tapahtua. Ihmisten virheisiin keskittyvät aktivistit loivat sääntöihin perustuvaa ilmapiiriä, jossa oma harkinta ei ollut oleellista, vaan jokaisen asema identiteettien hierarkiassa ratkaisi puheen pätevyyden. Tämä ei tietenkään koske kuin pientä joukkoa ihmisiä, joilla epäilemättä oli omat traumansa, joista myrkyllinen käytös kumpusi.

Ongelma kuitenkin on, että muiden feministien ja antirasistien kyvyttömyys irtisanoutua tästä myrkyllisestä verkkoilmapiiristä tarkoitti, että se hiljaisesti hyväksyttiin. Sisäinen lempeä kritiikki jäi pois, ja niinpä epä-älyllinen sota sai jatkua.

[...]

OMAT ajatukseni eivät lopulta ole muuttuneet noista vuosista paljoa. Pidän edelleen feminismiä ja antirasismia kaiken toimintani edellytyksenä, enkä ikinä halua loukata ketään. Se, mihin kuitenkin teen pesäeron, on hyvää tarkoittavien mutta kömpelöiden ihmisten nopea tuomitseminen, sääntöjen laatiminen toisille, ja identiteetteihin perustuvien hierarkioiden muodostaminen ihmisten välille.

[...]

[Billy Hill]

Älä keskustele - blokkaa, blokkaa, blokkaa.

Osaakohan monikaan ihmisoikeussankari kuvitella miten siinä käy - ja on monelle jo näköjään käynytkin - ennen pitkää? Päätyy yksin komeroon julistamaan erinomaisuuttaan.

[Skeptikko]

Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen / Veikka Lahtinen
https://www.hs.fi/nyt/art-2000006216706.html

Toim. huom: Veikka Lahtinen on internetin "piireissä" tunnettu aktivisti, feministi, antirasisti, podcastaaja, bloggaaja ja influensseri. Alkukesästä Lahtinen ilmoitti haluavansa ottaa etäisyyttä edustamaansa tiukkaan ja moralistiseen aktivismiin.
...
Käsitteet, kuten rodullistaminen, etuoikeus, ableismi ja intersektionaalisuus vilisivät näytöillä, ja sävy sanojen takana oli usein kiihkeä. Tuntui, että jotakin uutta oli purkautumassa nopealla tahdilla esiin suomalaiselle yhteiskunnallisen keskustelun näyttämölle.
...
Paljon jäi myös entiselleen, mutta tuolloin vuosina 2015 ja 2016 näytti siltä että käsillä on todellinen vallankumous, joka muuttaa kaiken.

Siinä vallankumouksessa halusin olla täysillä mukana.

OLIN ollut jonkin verran kiinnostunut politiikasta aiemmin, mutta vuoden 2015 alkanut perussuomalaisten hallituskausi, turvapaikanhakijakriisi ja siihen liittyvä äärinationalistisen liikehdinnän nousu saivat kiinnostukseni leimahtamaan aivan uudella tavalla. Aloin julkaista nopealla tahdilla rasismiin, seksismiin ja leikkauspolitiikkaan liittyviä blogimerkintöjä vuoden 2016 alussa ja saavutin paljon lukijoita.
...
Osallistuin intensiivisiin keskusteluihin monessa kanavassa samaan aikaan. Julkaisin säännöllisesti blogitekstejäni ja photoshopilla askarreltuja poliittisia meemikuvia Twitterissä, Instagramissa ja sellaisissa Facebook-ryhmissä kuin Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan, Feministiryhmä ja RASMUS - valtakunnallinen rasismin ja muukalaispelon vastainen verkosto.
...
Oma ajatukseni olikin vahvasti, että haluan olla hyvän puolella pahaa vastaan, omasta edustani viis.

OMAKSUIN kritiikittömästi joukon sääntöjä ja ajattelutapoja, joita itseään intersektionaalisiksi feministeiksi kutsuvat ihmiset verkossa saarnasivat.
...
SE, mistä tuona kuohuvana aikana minun oli vaikeampaa puhua, oli kuitenkin jonkinlainen piilotettu käyttäytymiskoodi, jonka aisti joka puolella ympärillään.

Ihmisiä, jotka korostivat verkossa sortokokemuksiaan, ympäröi pyhyyteen rinnastuva aura. Kärjistäen voidaan puhua kolmesta kategoriasta: pyhät sorretut, joista ei koskaan sanottu kriittistä sanaa, vaikka he toimisivat täysin älyttömillä tavoilla; heidän suojelijansa kuten minä ja muut sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajajat; ja kolmanneksi sortajat, jotka olivat roskaväkeä, joille sai sanoa mitä vain.

Tämän huomasi myös, kun jutteli ihmisten kanssa kasvotusten. Moni ystäväni sanoi minulle, että he eivät uskalla osallistua verkkokeskusteluihin ollenkaan, koska pelkäävät sanovansa jotain "väärää". Huomasin myös itse olevani hyvin varovainen siinä, miten asetan sanani.

Se on aina huono merkki.
...
Niinpä nettiaktivistit hallitsevat sitä pientä aluetta maailmasta, jota hallita voi, eli omiensa kielenkäyttöä.

"Aggressio ei kohdistu vain poliittisiin vihollisiin tai valta-asemassa oleviin vaan myös marginaalisella tavalla eri mieltä oleviin aatetovereihin", Strömquist kirjoittaa. "Monet omistautuvat mieluummin tälle kuin toiminnalle, joka tähtäisi heidän omien poliittisten projektiensa toteuttamiseen". Myös aktivistiteoreetikko Mathias Wåg kirjoitti vuonna 2018, että riitelevät aktivistit vievät huomion yksilön kipuun sen sijaan että yrittäisivät rakentaa jotakin yhteistä ja kasvavaa poliittista liikettä.
...
SUOMESSA syitä verkkofeminismin itsekritiikkiin kyllä olisi löytynyt. Facebookin surullisenkuuluisaksi muodostuneessa Feministiryhmässä viuhui usein moderaattorien ruoska. Itse katselin vierestä kun ihmisiä poistettiin vääränlaisen kielenkäytön, esimerkiksi sortavien ilmaisujen takia. Keskustelussa piti osata hallita käsitteitä ja koodeja, jotka olivat ehkä minulle helppoja, koska olen opiskellut yhteiskuntatieteitä yliopistossa. Rakenteellisen rasismin, moninkertaisen syrjinnän, ableismin ja fluidin seksuaalisuuden kaltaisen käsitteiden ei kuitenkaan voi olettaa olevan ihan jokaiselle samalla tavalla ymmärrettäviä.
...
Twitterin pimeämmissä nurkissa vaani myös, ja vaanii vieläkin, roimasti feministiryhmiä pahempia moralisteja. Sellaisia, jotka jakelevat pitkissä twiittiketjuissa ohjeita ja sääntöjä siitä, miten etuoikeutetut ihmiset voivat olla hyviä "liittolaisia" sorretuille ihmisille. Kun feministiaktivistit puhuvat "liittolaisista", he tarkoittavat moraalista velvollisuutta toimia toisten tukena.

Kehotukset liittolaisuuteen ovat useimmiten kuitenkin kaikkea muuta kuin houkuttelevia. Liittolaisen rooli nähdään poliittisesti passiivisena tukihenkilönä, jonka omia ajatuksia asioista ei kaivata. Joskus jopa kehotetaan olemaan kiitollinen siitä, että saa olla kantamassa jonkun toisen taakkaa. Ikään kuin politiikka olisi loputonta velanmaksua.
...
Asiaan kuului kuitenkin myös sanomaton toinen puoli: mikäli minä tai joku muu ihminen ei osaa nimetä itselleen sopivaa vähemmistöidentiteettiä, kuten vaikkapa työväenluokkainen, aseksuaali tai neuroepätyypillinen, jää tälle ihmiselle ainoaksi osaksi tehdä politiikkaa muiden eteen.

Nyt ajattelen kuitenkin, että politiikassa olisi tärkeää, että nähdään myös ihmisiä laajasti yhdistäviä asioita joiden puolesta kamppailla, kuten vaikkapa planeetan elinkelpoisuus. Keskittyminen sortoon perustuvaan identiteettiin erottaa meitä muista, ja voi estää näkemästä sitä mikä meitä yhdistää.
...
Eräs rodullistettu aktivisti katkaisi välit minuun Facebook-keskustelumme jäljiltä. Keskustelumme alkoi alkoi humoristisesta profiilikuvastani. Siinä luki "Je suis Charlie" -profiilikuvien tyyliin "Olen toinen ääripää". Olin itse kritisoinut julkisesti usein ajatusta, että antirasistiset ihmiset olisivat rasistien ohella keskustelun yksi ääripää, ja nyt päätin leikillisesti ottaa tämän nimityksen haltuun.

Aktivistin mielestä kuva ruokki entisestään ajatusta kahdesta ääripäästä rasismikeskustelussa. Hän poisti minut kavereistaan. Kun yritin vielä kysyä, mikä käytöksessäni meni pieleen, jotta voisin oppia tilanteesta, hän ilmoitti, että mikäli olen halukas "maksamaan hänelle", hän voi kertoa.

Rahan vaatiminen oli tuohon aikaan yleinen feministisessä verkossa toistuva retorinen keino. Sen taustalla on ajatus, että jos joku ei ymmärrä jotakin vaikkapa rasismiin tai seksismiin liittyvää ilmiötä, asiasta puhuvilla aktivisteilla ei ole velvollisuutta "tehdä työtä", kuten asia usein ilmaistiin, ja kuormittaa itseään selittämällä asiaa. Pian sen jälkeen minut myös heitettiin ilman selitystä ulos eräästä salaisesta feministiryhmästä. Kunnon selitystä en tälle koskaan saanut. En tiedä, onko näiden tapahtumien välillä mitään yhteyttä, mutta silloin liitin ne toisiinsa.

MINULLE nämä tapaukset osoittivat, miten pieni tila varsinaiselle argumentaatiolle lopulta jäi tarkkaan määriteltyjä identiteettejä painottavassa keskustelussa. En kokenut, että minulla oli enää mitään sanottavaa, koska rodullistettu aktivisti oli tehnyt selväksi, että hänen asemansa asetti minulle automaattisen väistäjän velvollisuuden. Oma ratkaisuni oli vetäytyminen, sen sijaan että olisin ryhtynyt avoimeen konfliktiin.
...
Nyt, kun pahimmat verkon tyrskyt ovat rauhoittuneet, olisi kuitenkin hyvä pohtia, mitä kaikkea annettiin samalla tapahtua. Ihmisten virheisiin keskittyvät aktivistit loivat sääntöihin perustuvaa ilmapiiriä, jossa oma harkinta ei ollut oleellista, vaan jokaisen asema identiteettien hierarkiassa ratkaisi puheen pätevyyden. Tämä ei tietenkään koske kuin pientä joukkoa ihmisiä, joilla epäilemättä oli omat traumansa, joista myrkyllinen käytös kumpusi.

Ongelma kuitenkin on, että muiden feministien ja antirasistien kyvyttömyys irtisanoutua tästä myrkyllisestä verkkoilmapiiristä tarkoitti, että se hiljaisesti hyväksyttiin. Sisäinen lempeä kritiikki jäi pois, ja niinpä epä-älyllinen sota sai jatkua.

[Puskistahuutelija]

Edistystä sekin, että ottaa kaikkein suurimpiin hourupäihin ja kaikkein järjettömimpiin toimintamalleihin etäisyyttä. Vaikka se olisikin pientä.

Lahtinen noteeraa mielestäni hyvin poikkeuksellisesti, että hän oli vihainen ja kiihkeä. Ei normaalisti vasemmistolaiset sano olevansa vihaisia ja kiihkeitä, vaan yrittävät projisoida tätä tunnetta vastapuolen ihmisiin. Saul Alinskyn taktiikkaa parhaimmillaan. Tämä kertonee jotain siitä havahtumisen tasosta.

Mielestäni sekin on jo voitto, että Lahtinen tajusi näiden hörhöilyjen sisältämät paradoksit. Ken tietää, vaikka hän työntyisi vielä kauemmas tästä ajattelusta ajan myötä.

[foobar]

^ Lahtinen lähtee tästä "etäisyyden ottamisesta" huolimatta liikkeelle tietyistä dogmeista sillä asenteella että ne ovat kyseenalaistamattomasti tavoiteltavia ja kritiikin ulkopuolella, kritisoiden ainoastaan sitä että näiden dogmien luonnolliset puolustajat kaartavat aivan ymmärrettävästi - dogmien sisäisen logiikan vuoksi - kanssaan eri mieltä olevien kansanmurhilla fantasioiviksi hulluiksi ja siten aiheuttavat kyseenalaistamattomalle hyvälle huonoa mainetta.

Jotta Lahtisen itsekritiikki voisi oikeasti johtaa parempaan maailmaan pitäisi sekä antirasismi että feminismi määritellä käytännössä kokonaan eri tavalla kuin mihin Lahtinen tällä hetkellä järkähtämättömästi uskoo. Se taas ei Lahtiselle taida avautua edes teoreettisena vaihtoehtona...

[Ajatolloh]

Ei nuo minusta huonot ohjeet olleet. Sopii ihan yhtä hyvin nuiville noudatettaviksi.

Keskustelu suvakin kanssa kun tuskin johtaa mihinkään heräämiseen. Suvakkien ei edes pitäisi olla nuivien keskusteluyritysten kohteena, koska ei se ole kiinnostava porukka. Se on ensinnäkin kohtalaisen pieni porukka - ja äärimmäisen uskovaista.

Ei uskontoa (suvakismia) vastaan voi argumentoida rationaalisesti. Tämä on nähty ihmiskunnan historiassa vuosituhansien ajan jo, miksi löydä päätään siihen petäjään uudestaan ja uudestaan?

Kannattaa olla vaivautumatta keskustelemaan suvakkien kanssa ja sen sijaan aloittaa keskustelu niiden kanssa, jotka ovat kansan valtaenemmistöä: kantaansa muodostamattomia tai joilla ei ole käsitystä, eikä mielipidettä tästä asiasta.

[foobar]

^ Pointtini oli siis se, että Lahtisen on ihan turha ihmetellä miksi hänen kannattamansa (radikaali)feminismi tuottaa ihmisiä joiden kanssa toimeen tullakseen pitää madella maassa ja kertoa täsmälleen mitä nämä haluavat kuulla.

Se on kuin ihmettelisi miksi islamin kannattajista löytyy aina vaan nyrkkiä heristäviä pitkäpartoja jotka vannovat juutalaisten kansanmurhan nimiin (noin ensiksi), tai miksi Lahtisen mielestä hienosta kommunistisesta aatteesta kuoriutuu toistuvasti ihmisiä joille miljoonien seinää vasten ammuttavaksi laittaminen on pieni ja ymmärrettävä hinta paremmasta maailmasta.

Koska se kuuluu näiden aatteiden ja niiden ajattelutapojen kovaan ytimeen. Lahtinen voisi miettiä ovatko sellaiset aatteet oikeasti sen sorttisen myötäymmärtämisen arvoisia kuin mihin hän itsensä edelleenkin taivuttaa.

[Arvoton]

Kohtaa 3 JOURNALISTIliitto ainakin noudattaa ryhdikkäästi. Ei tarvitse kovasti arvella, mikä porukka johtaa sitä. Tuskin sen some-käyttäjä omin päin on ottanut sitä linjaa.