Herra Yli-Juonikas kirjoittaa romaania halla-aholaisesta nettirasismista

[foobar]

Nähdäkseni kukaan ei revi pelihousujaan, jos sanoo esimerkiksi kapitalismin, kommunismin, imperialismin tai kansallissosialismin olevan perseestä.  Toki näiden ideologioiden kannattajat ovat sitä mieltä, että niiden vieroksunta on aiheetonta tai jopa harhaista, mutta valtaenemmistö muista katsoo näiden ideologioiden vierastamisen olevan ihan hyväksyttävää ja niiden vastustamisen propagoinnin kuuluvan sananvapauden piiriin*.   Mutta eikö tässä valossa olekin omituista, että jos kerron perustellenkin islamin olevan perseestä, näkemykseni luokitellaan jopa laajoissa sekulaarisissa piireissä irrationaaliseksi peloksi ja muukalaiskammoksi, tai jopa rasismiksi?  Osa näistä itseäään edistyksellisenä pitävistä on valmis jopa lainsäädäntöä ja yhteiskunnallisia pakkokeinoja hyväksikäyttäen tukahduttamaan islamin vieroksunnan propagoimisen. Ei hyvä, mielestäni.   

*Siis nykyään, suomettumisen aikana esimerkiksi näkyvä antikommunisimi taisi tuottaa sosiaalista stigmaa aika suuressa osassa suomalaista yhteiskuntaa.

Kyllä tuolta vasemmistolaidalta löytyy paljonkin porukkaa jonka mielestä se ettei vapaaehtoisesti alistu palvelemaan yhteiskunnassa sosialismin/kommunismin esitaistelijana ja sanoo sen ääneen lähentelee rikosta itsessään. Riippumatta siitä rikkooko yhtäkään lakia. (Minulle onkin muodostunut mielikuva siitä, että monet Neuvostoliiton hegemonian romahdukseen pettyneet ovat löytäneet uuden ihailun kohteen Islamin ehdottomuudesta vääräuskoisia kohtaan, ja ajattelevat sen kautta avautuvan itselleen keinon päästä takaisin suomettuneisuuden ajan epäsymmetrisiin poliittisiin asemiin.) Vielä on kuitenkin näkemättä se kapitalisti joka näkisi vaahtosuukommunistit (tai heidän nykyvarianttinsa) aatteensa vuoksi tuomittavina rikollisina sen sijaan että pitäisivät heitä vain typerinä tai vastenmielisinä.

[Kemolitor]

Viittasin siihen tarinaan, että somalivauvat tarvitsevat sossusta käyttämättömät lastenvaunut, koska kansanuskomuksen mukaan aiempien lasten henki jää elämään käytettyihin vaunuihin. Tämänhetkisen tietoni mukaan tämä on Halla-ahon keksimä tarina koska sitä ei ole pysytytty palauttamaan muihin lähteisiin. Voin totta kai olla väärässä, mutta olenkin kaunokirjailija eli operoin vaihtoehtoisten faktojen maailmassa.

Olisit voinut tietysti laittaa viestiisi linkin viittaamaasi Halla-ahon kirjoitukseen, mutta ei kai sellaista voi vaatia. Mutta jos siis viittaat tähän kirjoitukseen:
http://www.halla-aho.com/scripta/monikulttuurisuuden_ongelmia.html
niin tästä viestistä löytyy kuvakaappaus Ilta-Sanomien jutusta, johon Halla-aho viittasi:
https://hommaforum.org/index.php/topic,95919.msg1701304.html#msg1701304

Tämänhetkisen tietoni mukaan tämä on Halla-ahon keksimä tarina koska sitä ei ole pysytytty palauttamaan muihin lähteisiin.

Ehkä Paawo Bassiivi ei ole pystynyt tarinaa palauttamaan muihin lähteisiin, mutta kannattaisi opetella käyttämään vaikkapa Google-nimistä hakuohjelmaa eikä luottaa Paawo Bassiiviin.

[Siili]

Viittasin siihen tarinaan, että somalivauvat tarvitsevat sossusta käyttämättömät lastenvaunut, koska kansanuskomuksen mukaan aiempien lasten henki jää elämään käytettyihin vaunuihin. Tämänhetkisen tietoni mukaan tämä on Halla-ahon keksimä tarina koska sitä ei ole pysytytty palauttamaan muihin lähteisiin. Voin totta kai olla väärässä, mutta olenkin kaunokirjailija eli operoin vaihtoehtoisten faktojen maailmassa.

Ehkä Paawo Bassiivi ei ole pystynyt tarinaa palauttamaan muihin lähteisiin, mutta kannattaisi opetella käyttämään vaikkapa Google-nimistä hakuohjelmaa eikä luottaa Paawo Basiiiviin.

Eikö tämä Koivuhalon hengenheimolainen tuossa jo kertonut, etteivät häntä reaalimaailman faktat kiinnosta?  Miksi silloin pitäisi kuukkelia vaivata?

[Tabula Rasa]

Guuggelikin sensuroi ja kerää tietoa. Suosittelen duckduckgota tai qwanttia.

[nutsy]

Olet hyvässä seurassa. Ei kukaan muukaan rasismista kirjoittava tiedä aiheesta mitään.

Aika tiiviisti olen kirjoitusprosessin ajan erilaisia kansallismielisiä keskustelualustoja lurkkaillut. Kiinnostavaa toki se, että (omalla mittapuillani) tajuttomasta propagandan yliannostuksesta huolimatta en edelleenkään pidä islamia ihmiskunnan historian pahimpana syöpänä. Miksiköhän oppi ei mene perille...?

Ehkä siksi että se ei ole suurin historiamme tuntema syöpä, muttei pieninkään. Ei siitä johtuvia ongelmia silti pidä väheksyä tai sivuuttaa.

Kysymykseen "miksiköhän oppi mene perille?" Toteaisin että opin perille menemisen vastustaminen ensimmäiseksi ja toiseksi niiden tosiasioiden todeksi hyväksyminen ei parantaisi asemaasi omassa viiteryhmässäsi. On helpompaa naureskella asialle saman mielisen kaveriporukkansa seurassa kuin olla erimieltä. Erimielisyydestä seuraisi se että joutuisit oikeasti perustelemaan mielipiteesi etkä vain hymistelemään ja myötäilemään vallitsevaa tosiasioiden kieltämistä. Saattaisit jopa saada muutaman rasistifasisti kommentin. Jos olisit erimieltä ja joutuisit perustelemaan väittämäsi niin todennäköisesti paneutuisit aiheeseen myös syvällisemmin, tietosi lisääntyisi ja perustelusi olisivat myös vakuttavampia. Tämä todennäköisesti johtaisi siihen että muut lampaat katoaisivat ympäriltäsi, muutamat pitkäaikaisemmat jäisivät mutta silti pitäisivät sinua muiden kuullen hieman rasistina säilyttääkseen oman asemansa ystäväpiirissäsi.

Nyt on tietysti helpointa vain tarttua tyhmimpiin öyhötyksiin joita netistä löytyy ja käyttää niitä esimerkkeinä "halla-aholaisten nettirasistien" (  ) tyhmyydestä.

US: Ihmisoikeusaktiivi ja ex-poliitikko tyrmää suurmoskeijan: "Poliittinen islam on yhtä vaarallista kuin natsismi"

... Korholan mukaan islam on ongelma silloin, kun se ottaa poliittisen muodon ja muuttuu yksilön hengellisen kilvoittelun sijasta yhteisön kontrollijärjestelmäksi.

–Maailmalla ihmisoikeustyössä olen nähnyt siitä liikaa karmaisevia esimerkkejä, samoin työssäni europarlamentin ihmisoikeustyöryhmässä, joka vastasi kiireellisistä päätöslauselmista.

–Poliittisesta islamista on voitava puhua. Se islam, jota edistetään lain voimalla tai väkivallalla islamilaista valtiota kohden, ei ole millään tavalla vähemmän vaarallista kuin vaikkapa natsismi. Politisoitumisesta seuraa hyvin suurella todennäköisyydellä jihadisoituminen. ...

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/217921-ihmisoikeusaktiivi-ja-ex-poliitikko-tyrmaa-suurmoskeijan-poliittinen-islam-yhta

IL: Poliittinen islam vaarallisempi kuin natsit – silti sille löytyy puolustajia Suomessa

Terrori-iskujen yhteydessä monet asiantuntijat antavat mediassa kannanottoja, joilla pyritään etäännyttämään islaminuskon osuus terrorismista. Sanotaan vaikka, että terroristi oli pikemminkin psyykkisesti häiriintynyt kuin uskonnollinen, tai että hänen tulkintansa uskonnosta oli vääränlainen. Oikeasti uskonnosta olisi pitänyt noudattaa sen rauhanomaisia piirteitä.

On mielenkiintoista, että tämän kaltainen näkemys saa toistuvasti palstatilaa Euroopassa. Lähi-idässä ymmärretään hyvin terrorismin ja poliittisen islamin yhteys ...

Islaminuskoisissa maissa ihmiset tietävät hyvin, minkälaista likaista peliä uskonnon nimissä pelataan. Täällä länsimaissa meidän ei pitäisi olla sen sinisilmäisempiä. Minua ihmetyttää se, että jotkut suomalaiset tahot silti puolustavat islamisteja ja tuovat esille sellaisia näkökantoja, jotka puolustavat poliittista islamia.

Ymmärrän hyvin jos syvästi uskonnollinen ja politisoitunut shiia- tai sunnimuslimi, liian sinisilmäinen suomalainen, tai lahjottu tai palkattu "asiantuntija" puolustaa poliittista islamia. Mutta en ymmärrä sitä, että osa järkevistä ihmisistä ei halua uskoa, että poliittinen islam on vaarallisempi ideologia maailmassa kuin fasisimi natsien aikaan. Ideologian uhreja ovat koko maailma, mukaan lukien miljoonat maltilliset ja rauhalliset muslimit.

Alan Salehzadeh (geopoliittisiin konflikteihin erikoistunut tutkija ja luennoitsija)

https://blogit.iltalehti.fi/alan-salehzadeh/2016/07/19/poliittinen-islam-vaarallisempi-kuin-natsit-silti-sille-loytyy-puolustajia-suomessa/

Osataan sitä onneksi muuallakin 

[Saturnalia]

Ehkäpä olet kulttuuriväelle tyypilliseen tapaan pyrkyri, ja kannatat kaikkea sitä, mistä uskot hyötyväsi sosiaalisesti ja taloudellisesti. Tällaisen henkilön päätä ei käännetä millään argumenteilla.

Noin yleisesti multikulttuurin ydinogelma on juuri tämä. Kuten vanha globaali toteamus sanoo, mikään ei käännä sellaisen miehen päätä jonka toimeentulo on kiinni siitä että hän on väärässä. Ei nyt ihan just kuvaa ydinongelmaa, mutta sivuaa läheltä. Nykyisessä yhteiskunnassa yksilö hyötyy sosiaalisesti ja taloudellisesti mielipiteistä jotka ovat yhteiskunnalle vahingollisia. Ensisijaisesti useimmat yksilöt haluavat ylöspäin, joten kaikilla on hyvä omatunto vaikka yhteiskunta tuhoutuu.

Syyt tähän ilmiöön ovat laajat ja syvällä. Yksi on koulutuksen status-inflaatio, toinen työttömyyden ja pienituloisuuden lisääntyminen suhteessa menneisiin lähivuosikymmeniin ja kolmas vanha valistuksen perinne. Puolet yhteiskunnasta kokee, että heidän statuksensa on sen toisen puolen yläpuolella, ja joutuu tämän toteen näyttämisessä käyttämään yhä enemmän keinona valtaeliitin mielipiteiden kritiikitöntä hyväksymistä.

Sosiaalisen nousun keinojen painopiste on siirtynyt omista ansioista valtaeliitin myötäilyyn. Sosiologisesti kyseessä on rappio. Terveen yhteiskunnan tulisi aina huolehtia siitä että ensisijaisena keinona sosiaaliseen nousuun säilyvät yksilön omat kyvyt. Koulutuksen voimakas status-inflaatio tuhoaa tätä. Ylikouluttautunut yhteiskunta on yhteiskunta, jossa kaikki mielistelevät valtaeliittiä koska se yhä toimii, lopettaakseni lempeään paradoksiin.

[P]

Miksi päähenkilön on oltava yksinäinen ,rasistinen nuorimies, miksi ei esim. hyvin toimeentuleva ,kaksi akateemista loppututkintoa suorittanut perheen isi,varmaan, siksi, että rarflaavuus myy.

Tuo voi olla lähellä montaa perushommalaista..

[Alabama]

IL: Poliittinen islam vaarallisempi kuin natsit – silti sille löytyy puolustajia Suomessa

Huvittaa, kun "islam" sanan eteen pitää aina laittaa jonkinlainen adjektiivi, ikään kuin sen käyttö täten helpottuisi, että siitä tulisi julkisuudessa ylipäänsä käyttökelpoinen ja "sallittu" ja olisi olemassa mahdollinen nice-light-islam. Poliittinen, fundamentalistinen, ääri-, salafistinen jne. suosittuja adjektiiveja.  Olen Herra Erdoganin kanssa samaa mieltä: on olemassa vain yksi ja ainoa islam. Ja se on jo itsessään poliittinen.

[Tavis]

Sellaisen islamin voisin sietääkin, jossa kaikki Medinan säkeet todettaisiin saatanallisiksi, ja viimeiset ~1500 vuotta islamilaista historiaa todettaisiin jumalan traagiseksi rangaistukseksi siitä, että Muhammedin seuraajat luottivat profeetankykynsä menettäneen rosvopäällikön julistuksiin sen sijaan, että olisivat antaneet ihmiselle syntymässä annettujen järjen ja omantunnon lahjojen vaikuttaa kuulemansa arviointiin.

[Vaniljaihminen]

Sellaisen islamin voisin sietääkin, jossa kaikki Medinan säkeet todettaisiin saatanallisiksi, ja viimeiset ~1500 vuotta islamilaista historiaa todettaisiin jumalan traagiseksi rangaistukseksi siitä, että Muhammedin seuraajat luottivat profeetankykynsä menettäneen rosvopäällikön julistuksiin sen sijaan, että olisivat antaneet ihmiselle syntymässä annettujen järjen ja omantunnon lahjojen vaikuttaa kuulemansa arviointiin.

Eikös tämä juuri ollut Salman Rushdien idea, siis se että sen "taivaallisen esikappaleen" lukijana Muhammedille todellisuudessa toimikin Shaitan eikä Allah.

[Tavis]

Pitäisi vissiin lukea tuo Rushdien kirja.

[Ernst]

Islamia, uusmarxilaisuutta ja näitä aiheesta halukkaita kirjoittajia yhdistää yksi asia: he eivät pyrikään dialogiin eli selvittämään mitä toinen viestii, mitä se tarkoittaa (=ei kysytä). Dialogissa voisi esittää omat argumenttinsa, mutta liian vähän tätä oikeasti tapahtuu.

Erityisen vaikeaa näillä ihmisillä on tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa omia näkökohtiaan. Se kun on dialogin idea. Monologi on asia erikseen.

Kun kirjailijan tapaan lähtökohta on tämä (=monologi, haen Hommasta vahvistusta sille, mitä jo alunpern ajattelin), ei oikein voi maailmankirjallisuutta syntyä. Ei voi tapahtua edes perustason oppimista.

[Alabama]

Sellaisen islamin voisin sietääkin, jossa kaikki Medinan säkeet todettaisiin saatanallisiksi, ja viimeiset ~1500 vuotta islamilaista historiaa todettaisiin jumalan traagiseksi rangaistukseksi siitä, että Muhammedin seuraajat luottivat profeetankykynsä menettäneen rosvopäällikön julistuksiin sen sijaan, että olisivat antaneet ihmiselle syntymässä annettujen järjen ja omantunnon lahjojen vaikuttaa kuulemansa arviointiin.

Ja otetaan Medianan suurien jatkoksi vielä raamatun kohtien omapäiset lainaukset ja samojen asioiden moninkertainen toistelu pois, niin mitä jää oikeastaan jäljelle...

[millla]

Miksei oppi mene perille, kirjailija kysyy. Premissisi on tuossakin aika outo. Aivan kuin implisiittisesti vihjailisit, että ihmisten pitäisi poliittisesti ajatella samoin tavoin.

Toinen juttu. Mietipä olisitko Neuvostoliitossa naureskellut Saharovin ja kumppaneiden samizdat-kirjoituksille ja pätenyt politbyroon kirjallisuuspiireissä?

Harmi, että lahjakkaan ja varmaan keskivertoa mukavammankin ihmisen heikoin kohta osuu rohkeuden puutteeseen. Tai sitten uupuu yhteiskunnallisten ilmiöiden kuten väestönkasvun ja erilaisten kulttuurien ymmärtämistä.

Jos oikeasti haluat perehtyä aiheeseen kannattaa lukea professori Heinsohnin tuotantoa (arvioi tutkimustensa pohjalta Euroopan islamisoituneen parinkymmenen vuoden kuluttua). Jos saksa ei suju, tutustu ihmeessä professori Vihavaisen blogeihin, missä ei voi naureskella vihaisille elämäm koululaisille, joten fokus ehkä pysyy itse aiheessa. Sitten on myös lähi-itää oikeasti tunteva tutkija Alan Salezadeh, hänkin autoritäärisessä maassamme mielipiteidensä takia syrjintää kokenut. Jos olet facessa, tutustu suomalaiseen/kurdi Anter Yasaan, joka tuntee islamin kuin omat taskunsa ja on tulisieluinen vapaustaistelija.

Oikeasti, en tietenkään usko, että tutustuminen koviin kirjoittajiin muuttaisi asennettasi, mutta vihollinen on hyvä tuntea. Tai jos olet "tolkun" kaveri, niin ehkä saat uutta näkökulmaa tolkullisuuteten.

Surkeinta tässä on kunnioituksen puute. Enkä tarkoita, että häväistysjuttuja kirjoittavia pitäisi kunnioittaa. Poliittisia toisinajattelijoita kylläkin.

[Tavis]

Sellaisen islamin voisin sietääkin, jossa kaikki Medinan säkeet todettaisiin saatanallisiksi, ja viimeiset ~1500 vuotta islamilaista historiaa todettaisiin jumalan traagiseksi rangaistukseksi siitä, että Muhammedin seuraajat luottivat profeetankykynsä menettäneen rosvopäällikön julistuksiin sen sijaan, että olisivat antaneet ihmiselle syntymässä annettujen järjen ja omantunnon lahjojen vaikuttaa kuulemansa arviointiin.

Ja otetaan Medianan suurien jatkoksi vielä raamatun kohtien omapäiset lainaukset ja samojen asioiden moninkertainen toistelu pois, niin mitä jää oikeastaan jäljelle...

Jos ollaan reiluja, niin on aiemmissakin profeetoissa toistoa.

[Tappivanukas]

Palasin ketjun aloittaneeseen haastatteluun.

Halla-aholainen standardinettirasisti on siis kirjanoppinut ja pelokas. Netissä räyhäämiseenhän ei tarvita rohkeutta.

Toisenlainen rasisti on se ratikassa huutava mummo, nahkapää tai leijonakoruinen kiitospaita. He eivät ole kirjanoppineita. Ratikassa räyhäämiseenhän ei tarvita älyä.

Näin on kätevästi kuitattu ihmisten pelko, suuttumus ja vastarinta kynäniskaisten pissahousujen länkytykseksi ja syrjäytyneiden katkeruudeksi. Toisen argumentteja ei lueta, toiselta ne puuttuvat. Eli kritiikki on siis nolojen yksilöiden rimpuilua, kun parempi-ihoisemmat, oikeauskoisemmat, avoimemmat ja kuplivan iloiset väriläiskät tulevat viemään naiset, työt ja sossurahat.

Enter poliittinen nuivuus. Tohtorit, yrittäjät, duunarit, maisterit, lyhyesti siis kaikki paitsi virkamiehistö, kaikki julistavat monikulttuurin vaarallisuutta ja islamin haitallisuutta, avoimesti ja omalla nuunalla. Netissä, toreilla, eduskunnassa.

Vastaus? Netissä kirjoittelijat raahataan lakitupaan. Torilla puhujat rummutetaan ja huudetaan kumoon. Politiikassa nuivat erotetaan kirurgisesti vaikutusvallasta särkemällä yksi hallituspuolue.

Minkälaista reaktiota valtio, media ja suvakit nyt odottavat? Sota tästä tulee. Eikö olisi kannattanut kuunnella meidän puoltamme tarinasta, ennen vuotta 2015, ennen Turkua, tai viimeistään nyt.

Juonikas taitaa olla keksitty nimi. Niin on minunkin nimimerkkini. Luuletko että tämän ja muiden nimimerkkien takana piileskelee arka lukutoukka?

Luovu ennakkoluuloistasi.

[ISO]

Kirjoja ostaa tilastojen mukaan koulutettu kaupunkilaisnainen, joka on siis oletettavasti vihreiden tai kokoomuksen vihreän siiven kannattaja, feministi sekä suvakki.

Eli, jos haluaa myydä kirjoja pitää kirjoittaa sellaista joka tuohon genreen uppoaa.

Ei liene kovin vaikeaa kuvitella miksi kirjallisuus on menettänyt merkityksensä yhteiskunnan kuvaajana.

Kirjallisuus on siis pelkkää sontaa, jossa suomalaista miestä kuvataan väkivaltaisena hulluna, ja suomalaista naista uhrina joka vain vahvuudellaan sinnittelee ja pitää yhteiskuntaa kasassa.

Sellaista sontaa tuo kirjojen suurkuluttujaryhmä haluaa lukea.

[Mr.Reese]

Kirjoja ostaa tilastojen mukaan koulutettu kaupunkilaisnainen, joka on siis oletettavasti vihreiden tai kokoomuksen vihreän siiven kannattaja, feministi sekä suvakki.

Eli, jos haluaa myydä kirjoja pitää kirjoittaa sellaista joka tuohon genreen uppoaa.

Kirjallisuus on siis pelkkää sontaa, jossa suomalaista miestä kuvataan väkivaltaisena hulluna, ja suomalaista naista uhrina joka vain vahvuudellaan sinnittelee ja pitää yhteiskuntaa kasassa.

Kitskaromantiikkaa, jossa idän geelipallero tulee ja pelastaa kulahtaneen ja turvonneen perheenäidin ikävältä arjelta, jossa pitää huolehtia lapsista, laittaa perheelle ruokaa ja olla aviopuoliso yömyöhään töissä luuhaavalle rasistille. Palleron myötä jää lapset ja mies. Elämä taas maistuu, kun on villi ja vapaa, komea nuori orhi kainalossa. On yksisarvisia ja sateenkaaria, kukkia ja mehiläisiä. Kunnes käärmeet luikertaa paratiisiin maahanmuuttoviranomaisen ja poliisin muodossa. Kaiken takana mystinen homma-salaseura, jonka paha tavoite on palauttaa pallerot kotimaihinsa. Tätä vastaan sorrettu arjen sankari aloittaa raivoisan taistelunsa, kunhan pallero tuo kalareissulta kavereidensa kanssa tullessansa sätkätupakkaa ja keskikaljaa.

[Vale-Dmitri II]

Moi taas,

Keskustelu on näemmä lähtenyt rönsyilemään kiinnostavasti, kiitos siitä kaikille osallistujille. Kirjautuessani eilen Hommalle tarkoitukseni oli vain vastailla tulevaa kirjaani koskeviin kysymyksiin. Päädyin sitten kuitenkin esittämään mm. Supon uhka-arvioista joitain sivukommentteja, ja näihin ymmärrettävästi foorumilla tartuttiin.

Ainakin tänään ajattelin palata alkuperäiseen gerillamarkkinointikampanjaani eli keskittyä vain Jatkosota-extraa koskeviin kysymyksiin. Moni muu minulle ketjussa osoitettu haaste jää siis nyt roikkumaan ilmaan. Apologisesti haluan vain vakuuttaa, että tässä ratkaisussa painavat enemmän aikataululliset syyt kuin pelkuruus. Ylimielisyyssyytöksiä en myöskään koe osuvina.

Joten: edellä kysyttiin millaisia naishahmoja Jatkosota-extrassa on. 669-sivuiseen romaaniin mahtuu hyvin monta naissivuhenkilöä. Osa heistä on 30-40-vuotiaita toimihenkilönaisia eli he kuuluvat monia politiikan tutkijoitakin (ammatillisessa mielessä) kiinnostavaan äänestäjäryhmään. Mukana on myös monta nuorta roller derby -harrastajaa, tosin heitä käsittelen PC-sensitiivisesti "naisoletettuina". Keskeisissä rooleissa hääräilee mm. Polpon ylietsivä, amerikkalainen lähetystösihteeri ja Korkeimman oikeuden mufti, ja he kaikki ovat (korkeakoulutettuja) naisia.

[Kim Evil-666]

Nykykirjallisuus on monelta osin punavihreän kuplan jatke, joka jatkaa moku-ideologian pönkittämistä ihmisten mieliin tosi asioista piittaamatta.

Kyse on opportunismista, jonka tarkoitus on saada tuotteelle julkisuutta sekä myyntiä, mokuhypen aallonharjalla tanssiessa tosiasioista piittaamatta. Se on myös älyllistä laiskuutta, sekä piittaamattomuutta ympäröivän yhteiskunnan todellisista ongelmista.

Kirjailijat ovat monilta osin sonnustautuneet itse kirjailijan roolista, yhteiskunnan propagandaosaston välineiksi. Se on kirjailijan tapa saavuttaa himoitsemansa sädekehä. Sillä ei ole niinkään väliä, vaikka sädekehä perustuisi valheelle. Todellisten asiakirjoittajien kirjoitukset kaikuvat moku-Suomessa kuuroille korville. He ovat leimallisesti samaa rasisti porukkaa, kuin Halla-aholaiset nettirasistitkin.

[Vale-Dmitri II]

Joku pyysi eilen myös näytettä romaanista. Alla olevan katkelman valitsin foorumilaisia ajatellen kahdesta syystä. 1) Se on toinen niistä kahdesta Jatkosota-extran fragmentista, jossa Jussi Halla-ahoa jotenkin käsitellään. 2) Katkelmassa ei ole lainkaan teknisiä erityismuotoiluja jotka jäisivät kommenttilaatikossa välittymättä. (Muutoin kirjassa on runsas kuvitus ja paljon taitollisia kummallisuuksia; graafikko Markus Pyörälä on luonut romaanille uskomattoman hienon ulkoasun.)

-----

Illan tunnelma leikkautui nykyaikaisempaan äänimaisemointiin, kun Mika tarkisti uutisryhmät ja huomasi että Suomen arvostetuin maahantunkukriittinen hiphoppari Muhoksen Dhimmi oli julkaissut uuden albumin. Vaikka koko materiaali oli tarjolla ilmaiseksi SoundCloudissa, Mika ei ollut tarpeeksi omistautunut tyylisuunnan ihailija pitääkseen pelkän avausraidan tsekkausta pintapuolisena barbarismina.
   Väsymyksen kohmettama vastaanottokyky ei tahtonut millään pysyä Dhimmin nopeatempoisen tykittelyn kyydissä. Silti riiminelikko Sampo Terho ‒ larvastusperho ‒ tummelikerho ‒ tietämättömyyden verho sai Mikan nauramaan ääneen deprofundis-kuilussaan. Hän oli ehtinyt tyystin unohtaa tärkeän tummeliklubi-käsitteen.
   YouTubeen kappaleesta oli ladattu "musiikkivideo": neljä ja puoli minuuttia hymyilevää Jussi Halla-ahoa, joka iski silmää synkassa resitaation rytmiin. Äärimmäisen yksinkertaisesti animoitu räpytys teki muutoin staattisesta kansanedustajapotretista ihmeellisen elävän.
   Mekaanista silmäniskua enemmän Mikaa kiehtoi Mestarin hymy. Hahmotettuaan räpsyvän silmän rytmiikan hän unohtui tuijottamaan huulia haaveellisena. Koska hän ei ollut koko elämänsä aikana rekisteröinyt itsessään yhtään homoeroottista tunnetta, hän ei pystynyt arvioimaan huulten aistillisuutta. Hengellinen ulottuvuus tarjoutui nähtäville selvemmin.
   Mestari tunnettiin omiensakin keskuudessa "vaikeasti lähestyttävänä" henkilönä, viileänä asiantuntija-auktoriteettina joka ei makeillut eikä yrittänyt miellyttää sen paremmin ystäviä kuin vihamiehiä. Mestarin hymy virallisessa valokuvassa ei hehkunut messiaanista lohtua. Viimeisenä siitä tuli mieleen kirkkotaiteen kuvaama vapahtaja. Osuvinta laatusanaa viinintuntijan hartaudella metsästävä analyytikko päätyisi luultavimmin johonkin seuraavista: Veitikkamainen. Ovela. Kujeileva. Poikamainen. Ilkikurinen.
   Sanalla sanoen maailmanuskonnoista löytyi vain yksi hyvä vertailukohta Mestarin hymylle. Nykyiseen Dalai Lamaan sopi kaikki edellä kuvattu. Dalai Lama tunnettiin eloisana, lapsenmielisyytensä ja älyllisen uteliaisuutensa säilyttäneenä vitsiniekkana. Vaikka Mestari oli kaikkea muuta kuin mainio seuramies, helppohintainen hauskuuttaja tai juhlien keskipiste, hän oli voittanut kansan sydämet viljelemällä blogissaan aivan samanlaista äkkiväärää huumoria kuin Dalai Lama. Toki Mestari päihitti maahantunkupoliittisissa väittelyissäkin mennen tullen kaikki älyllisesti alamittaiset opponenttinsa, mutta ennen kaikkea hänen maineensa perustui taiturimaiseen satiiriseen kirjoitteluun. Muistettakoon lisäksi, että paraikaa juuri kansallismieliset buddhalaiset munkit kävivät Myanmarissa sinnikästä taistelua maassa laittomasti oleskelevia muslimeja vastaan. Heidän tavoitteenaan oli puhdistaa Myanmar rohingya-muslimeista, ajaa heidät veneissä Intian valtamerelle.
   Silmäniskut vahvistivat viestiä. Kunhan kuuluit porukkaan ja ymmärsit koodin, mitään ei jätetty arvailujen varaan. Veitikkamaisesti hymyilevä ja silmää iskevä, hauskaan kolttoseen syyllistynyt poikaviikari vihki toverinsa salaliittolaisten sisäpiiriin. Jälleen oli tapahtunut kuohuttava mediainterventio, kulttuurihäirikkö oli livahtanut piiloon jättäen jälkeensä savuavia raunioita ja tyrmistyneitä, loputtomiin venyviä keskusteluketjuja. Mestari pilaili auktoriteettien kustannuksella riemastuttavasti kuin afrikkalainen trickster, Zarathustra tai Peppi Pitkätossu, väisti vihollisen iskut tanssien ja nauraen. Esimerkillään hän yllytti kuulijoita kapinaan yhtä elämäniloisena kuin alkuperäiset äitikirkon reformistit. Hänen poliittisen toimintansa ytimessä oli jatkuvasti vapaan leikin elementti. Kannanotot saivat usein ajatuskokeen muodon: "Voisiko maailman nähdä myös näin?" Varmasti tämänkin kansanliikkeen päätepisteessä odotti byrokratian haalistama luterilainen konsensus. Mutta koska vapautuksen evankeliumi oli hämmentänyt Suomen kansaa vasta runsaan vuosikymmenen, Mikan apostolinen sukupolvi oli saanut nauttia ilosanoman laimentamattomana.
   Mitä raikkaalle vastarintaeetokselle tapahtuisi ajan mittaan, kun salonkikelpoistuminen ja valtavirtaistuminen etenisivät tarpeeksi pitkälle? Jonkin verran tämä huoletti Mikaa jo nyt, puolueen ensimmäisen hallitustaipaleen alkumetreillä. Olisiko Mestari yhden hitin ihme, vai päätyisikö hän kahdenkymmenen vuoden kuluttua jauhamaan samaa ohjelmistoa kehäraakkina millennium-nostalgian kyllästämillä stadionkeikoilla? Onnistuisiko hän uudistumaan ja kasvamaan yleisönsä mukana, vai tulisiko hänenkin huumoristaan aikansa elänyt rutiini, jonka äärellä maahantunkukriitikoiden ensimmäinen aalto kertaisi kadotetun nuoruutensa avainkokemuksia turpeassa itsesäälissä piehtaroiden? Mestarin pioneeriasemaa eivät edes poliittiset vastustajat voineet kiistää: hän loi perustan, johon kaikkien myöhempien matukriittisten sukupolvien oli tavalla tai toisella artikuloitava suhteensa. Ikääntyvälle nuorisoidolille tarjoutui käytännössä vain kaksi myönteistä kehitysvaihtoehtoa: joko hän siirtyisi syrjään arvokkaasti tehden tilaa nuorille seuraajille ja parhaassa tapauksessa tukien näiden poliittista debyyttiä isällisenä mentorina, tai sitten hänen täytyisi luoda nahkansa uudestaan vähintään kerran vuosikymmenessä, aloittaa alusta aina tuorein teemoin ja näkökulmin. Aika näyttäisi, minkä tien Mestari valitsee.
   Huomenna eduskunnassa olisi tärkeä kyselytunti, jossa oppositio hiillostaisi ainakin valtiovarainministeri Stubbia kaikessa kuolemanhiljaisuudessa valmisteltua hallintarekisteriä koskeviin mediapaljastuksiin liittyen. Mika halusi nousta kuuntelemaan kyselytuntia hyvin levänneenä ja asettui yöpuulle jo kymmeneltä. Ikävää vain, että illan päätteeksi soitetun hiphop-videotaideteoksen vihainen flow silmää räpyttävine Mestareineen oli jäänyt pyörimään päähän ja sotkenut luonnollisen unirytmiikan.
   Käräjille sul on huomispäivän haasteet, dumariki kelaa mitä täällä taas teet, niele hyvällä sen sissijuustoraasteet, minareetin rukoushuutomelusaasteet... Näinkö tässä taas kävi? Ellei Mika saisi pyristeltyä nopeasti irti kertosäkeen koukusta, hänen täytyisi valvoa aamuun saakka.

[Ernst]

Kirjoja ostaa tilastojen mukaan koulutettu kaupunkilaisnainen, joka on siis oletettavasti vihreiden tai kokoomuksen vihreän siiven kannattaja, feministi sekä suvakki.

Eli, jos haluaa myydä kirjoja pitää kirjoittaa sellaista joka tuohon genreen uppoaa.

Duoda, onneksi esimerkiksi Dostojevski kirjoitti mitä kirjoitti  edelläkuvatusta huolimatta. Bukowski eli parhaita luomisvuosiaan ähinnä viinan ja tikkareiden ruokavaliossa.

Jäi jotakin pysyvää.

[Tavis]

Varmasti tämänkin kansanliikkeen päätepisteessä odotti byrokratian haalistama luterilainen konsensus. Mutta koska vapautuksen evankeliumi oli hämmentänyt Suomen kansaa vasta runsaan vuosikymmenen, Mikan apostolinen sukupolvi oli saanut nauttia ilosanoman laimentamattomana.
   Mitä raikkaalle vastarintaeetokselle tapahtuisi ajan mittaan, kun salonkikelpoistuminen ja valtavirtaistuminen etenisivät tarpeeksi pitkälle? Jonkin verran tämä huoletti Mikaa jo nyt, puolueen ensimmäisen hallitustaipaleen alkumetreillä. Olisiko Mestari yhden hitin ihme, vai päätyisikö hän kahdenkymmenen vuoden kuluttua jauhamaan samaa ohjelmistoa kehäraakkina millennium-nostalgian kyllästämillä stadionkeikoilla? Onnistuisiko hän uudistumaan ja kasvamaan yleisönsä mukana, vai tulisiko hänenkin huumoristaan aikansa elänyt rutiini, jonka äärellä maahantunkukriitikoiden ensimmäinen aalto kertaisi kadotetun nuoruutensa avainkokemuksia turpeassa itsesäälissä piehtaroiden?

Tässä on aika ontuvalla tavalla projisoitu oman kulttuuripiirin psykologiaa vastapuoleen. Kun huolet on vakavammissa ongelmissa, niin ei siinä ihminen ahdistu tuollaisista mitättömyyksistä.

[Siili]

Joku pyysi eilen myös näytettä romaanista.

....

Vaikuttaa paskalta.

[Tappivanukas]

Lupaan lukea heti kun kuluu viikko ilman islamilaista terroritekoa Euroopassa.

Days without allahuakbar: 0.

[Uuno Nuivanen]

Joku pyysi eilen myös näytettä romaanista.

....

Vaikuttaa paskalta.

VMP, jos minulta kysytään, mutta eihän minulta kysytä.

Sivistyneemmät varmasti ilmaisevat mielipiteensä hienostuneemmin ja monisanaisemmin, mutta tarkoittavat silti samaa.

[takalaiton]

Joku pyysi eilen myös näytettä romaanista. [...]

Myanmarissa tapahtuvan kv-sopimusten vastaisen etnisen puhdistuksen vertaaminen oikeusvaltioperiaatteella toimivaan Suomeen ei ole erityisen osuvaa. Joukkotuhonnastakin on Suomessa tuomittu vasta eräs ruandalaispastori. Jälkikäteen lisätty ajankohtainen heitto vaikuttaa muutenkin aika irralliselta tuohon kohtaan.

Mestari-termi on ollut käytössä jo varmaan kymmenen vuotta sekä haukkumasanana että ironisessa merkityksessä. Eikö se ala satiirina olla jo aika pahasti väljähtänyttä? Toivottavasti henkilöhahmossa on jotain muutakin sisältöä ja syvyyttä.

Voihan tuon lukemista harkita, jos kirjaan joskus törmää jossain. Ehkä romaanin todellinen kohderyhmä on enemmän innoissaan.

[O. M. Hietamaa]

Juonikas taitaa olla keksitty nimi.

Kaikki nimet ovat alun alkaen keksittyjä. Hänen itsensä keksimä nimi se ei kuitenkaan ole, jos on luottamista tähän haastatteluun:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/jaakko-yli-juonikasta-kiinnostaa-voiko-aivotutkijalla-olla-rikolliset-aivot/

[Deloch]

Varmasti tämänkin kansanliikkeen päätepisteessä odotti byrokratian haalistama luterilainen konsensus. Mutta koska vapautuksen evankeliumi oli hämmentänyt Suomen kansaa vasta runsaan vuosikymmenen, Mikan apostolinen sukupolvi oli saanut nauttia ilosanoman laimentamattomana.
   Mitä raikkaalle vastarintaeetokselle tapahtuisi ajan mittaan, kun salonkikelpoistuminen ja valtavirtaistuminen etenisivät tarpeeksi pitkälle? Jonkin verran tämä huoletti Mikaa jo nyt, puolueen ensimmäisen hallitustaipaleen alkumetreillä. Olisiko Mestari yhden hitin ihme, vai päätyisikö hän kahdenkymmenen vuoden kuluttua jauhamaan samaa ohjelmistoa kehäraakkina millennium-nostalgian kyllästämillä stadionkeikoilla? Onnistuisiko hän uudistumaan ja kasvamaan yleisönsä mukana, vai tulisiko hänenkin huumoristaan aikansa elänyt rutiini, jonka äärellä maahantunkukriitikoiden ensimmäinen aalto kertaisi kadotetun nuoruutensa avainkokemuksia turpeassa itsesäälissä piehtaroiden?

Tässä on aika ontuvalla tavalla projisoitu oman kulttuuripiirin psykologiaa vastapuoleen. Kun huolet on vakavammissa ongelmissa, niin ei siinä ihminen ahdistu tuollaisista mitättömyyksistä.

Sama tuli itselle mieleen ja lähinnä vahvisti sitä ennakko-oletusta että koko kirja on todennäköisesti yksi valtava olkiukko jonka kirjailija on omaa yksipuolista maailmankuvaa ammentaen luonut. Kliseisten stereotypioiden viljeleminen - ja vähän vielä yliampuminen varmuuden vuoksi - varmistaa lisäksi sen että intelligentsian piireissä kirja tullaan ottamaan vastaan ilolla ja riemulla. Apuraha-virran jatkuminen on taattu, vaikka "mestari" -retoriikka ja tämänkaltainen satiiri on kulutettu puhki jo joskus silloin "mestari-kultin" alkuaikojen päivillä, eli joskus 2008  - 2009 jolloin alkoi ilmestyä ensimmäisiä JHA:n nimellä ratsastavia "kriitikoita" ja "tutkijoita".

Mamukriittiset ovat todellisessa elämässä ihan tavallista porukkaa. Osa vähemmän ja osa enemmän koulutettuja miehiä ja naisia. Taviksia, jotka ovat vain huolestuneita siitä mihin heidän maansa on menossa. Mutta eihän heistä kertominen myy. Täytyy konjuroida se paras olkiukko mihin vain mielikuvitus riittää jotta intelligentsia saadaan tyydytettyä ja kassavirta turvattua. Entistä vaikeampi nähdä tällä kirjalla muuta käyttöarvoa kuin intelligentsian ja suvaitsevaiston alhaisten viettien ruokkiminen. Sitä varten se on varmaan tehtykkin.

[Tavis]

Kliseisten stereotypioiden viljeleminen - ja vähän vielä yliampuminen varmuuden vuoksi - varmistaa lisäksi sen että intelligentsian piireissä kirja tullaan ottamaan vastaan ilolla ja riemulla.

Sitä on tottunut elämään sellaisessa ajatusmallissa, jossa ikään kuin itsestään selvästi annetaan valtakulttuurissa julistetuille mieltymyksille painoarvoa. Ollaan eletty samassa maailmassa, eikö olla? Viimeistään viime kuukausina olen luopunut tästä aika lailla täysin. Tuo on kokonaan vieraiden ihmisten iloa ja riemua.