Herra Yli-Juonikas kirjoittaa romaania halla-aholaisesta nettirasismista

[l'uomo normale]

[...]Nuortenkirjailija kirjoitti rasistisia kommentteja someen, ja kirjailija Jaakko Yli-Juonikas poimi ne romaaniinsa: "Pohdin tätä todella pitkään ja monelta kantilta"
Tahdon murskatappio -romaanissa esiintyvä Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista hevoskirjoista.

[...]

Yllä lainatussa kohtauksessa Anua inhottaa Jutan unelmahevonen -nimisen kirjan kansi. Inhostaan huolimatta Anu kuitenkin lukee kirjan, ja lukiessaan hän analysoi ja arvostelee sen sisältöä.

Jutan unelmahevosen kirjoittanut Asta Ikonen on oikeasti olemassa oleva kirjailija, jonka tuotanto koostuu enimmäkseen nuorille suunnatuista kirjasarjoista. Tahdon murskatappiossa hänen tuotantoaan ruoditaan sivukaupalla. Anu muun muassa tuomitsee Jutan unelmahevosen juonenkäänteet epäuskottaviksi ja henkilöhahmojen suhteen paperinukkemaiseksi.

TOISTEN taiteilijoiden teosten käsittely kriittiseen sävyyn ja suoraan nimeten on musiikkimaailmassa melko yleistä mutta kaunokirjallisuudessa harvinaista. Tänä vuonna on kuitenkin ilmestynyt toinenkin suomalainen fiktioteos, jossa ruoditaan olemassa olevaa teosta: Harry Salmenniemen novellikokoelma Delfiinimeditaatio. Yksi kokoelman novelleista on yksityiskohtainen Hymyilevä mies -elokuvan kritiikki.

Asta Ikosen kirjallisen tuotannon lisäksi Tahdon murskatappiossa merkittävän osaan nousee kirjailija itse, kun Anu lähtee selvittämään Ikosen taustaa verkosta ja huomaa tämän osallistuneen aktiivisesti rasistiseen kirjoitteluun Facebookin Suomi Ensin -ryhmässä.[...]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006353989.html

Jaakko Yli-Juonikas kirjoittaa lisää nettirasismista. Hevostyttökirjailija Asta Ikonen on nimenä hyvin epämääräisesti tuttu, eli kuvittelen kuvitelleeni nähneeni ja ehkä jopa hyllyttäneeni hänen kirjojaan, mutta en olisi osannut yhdistää häntä nettirasismiin. Mutta onneksi on Yli-Juonikas ja Hesari.

[Eino P. Keravalta]

Mitä on nettirasismi?
Mitä on halla-aholainen nettirasismi?
Miten Halla-aho liittyy rasismiin?

[Lalli IsoTalo]

Alkaa mennä ohi aiheesta...

Mitä on nettirasismi?

Kaikki se mikä ei ole nettimokutusta.

Mitä on halla-aholainen nettirasismi?

Kaikki se mikä ei ole nettimokutusta.

Miten Halla-aho liittyy rasismiin?

Halla-aho ei mokuta.

[Titus]

Tämä on sitä parempaa maalittamista ja ei varmaan yllätys jos joku boikottikin syntyy...

ym hs:n jutusta:

Maahanmuuttovastainen Suomi Ensin -ryhmä, jossa Ikonen on kommenttinsa julkaissut, on julkinen ja avoin, ja kommentit ovat siellä vapaasti kenen tahansa luettavissa. Ryhmä luettelee tavoitteikseen muun muassa "laajamittaisen massamaahanmuuton" vastustamisen sekä "länsimaisten arvojen merkityksen" vahvistamisen.

"Siinä mielessä tuntui, etten ole tonkimassa kenenkään yksityisyyttä. Hän on kirjoitellut näistä jutuista ihan omin päin suoraan julkisuuteen, omilla kasvoillaan ja nimellään", Yli-Juonikas perustelee.

ASTA IKONEN ei ollut kuullut roolistaan Yli-Juonikkaan romaanissa ennen HS:n yhteydenottoa. Hän kummastelee sitä, miksi Yli-Juonikas on halunnut kirjoittaa hänestä ja hänen parikymmentä vuotta sitten julkaistusta nuortenkirjastaan.

[Pentecost]

Tälläisiä ylijuonikkaita ihmisiä riittää. Minä kutsun heitä pillunaamaisiksi pyrkyreiksi (ihan vain oma keksintöni, ei liity mihinkään millään tavalla). Naama norsunvitulla kytätään muiden ihmisten tekemisiä ja raportoidaan niitä omien kirjallisten pyrkimysten pönkittämiseksi, jotta saadaan palstatilaa suomalaisten halventamiseen keskittyvästä Helsinskin Pravdasta.

Ja mitä pahaa on "laajamittaisen massamaahanmuuton" vastustamisessa tai "länsimaisten arvojen merkityksen" vahvistamisessa? Kirjailija Naamanorsunvitulla tietysti haluaa maan täyteen elätettäviä ja kommunismin voimaan sekä paskoa länsimaisten Vapauden ja Valistuksen arvojen päälle.

Saatan tässä hieman olla sapekas ja pahansisuinenkin, mutta tälläinen niljake, joka kutsuu itseään kirjailijaksi, ansaitsee sen kyllä. Tälläinen henkilö - yksikin - riittää pilaamaan työpaikan ilmapiirin totaalisesti. Ennen näitä nähtiin nuolemassa pomon ahteria ja kantelemassa kaikesta muiden työntekijöiden asioista johdolle.

Mistä näitä niljakkeita riittää?

[Brandis]

Tässä on paljon senkaltaista moraalisesti arveluttavaa, jota kannattaisi pohtia nyt pidemmälle.

Ensimmäinen arveluttava kohta on jo siinä miten arvostelu ja kritiikki kohdistetaan todelliseen ihmiseen, henkilöön omine mielipiteineen (mielipiteineen, joihin hänellä on vapaassa maassa täysi oikeus) fiktiivisessa romaanissa ja fiktiivisen tarinankerronnan keinoin. Fiktiivisyys tässä on kirjailijan, Yli-Juonikkaan, itsensäkin kertoman mukaan tarkasti harkittu valinta ja keino suojautua tulevilta seurauksilta. Seurauksia voivat olla esimerkiksi kunnianloukkaussyytteet.

Toiseksi Hesarin sekä lehti- että nettijutun otsikossa Asta Ikosen nettikommentteja luonnehditaan rasistisiksi vailla käypiä perusteluja, otsikon tarkka muoto kuuluu näin 'Nuortenkirjailija kirjoitti rasistisia kommentteja someen, ja kirjailija Jaakko Yli-Juonikas poimi ne romaaniinsa'. Myöhemmin lehtijutussa viitataan kansallismielisiin(kin) keskustelualustoihin, joissa Ikonen on Yli-Juonikkaan kertoman mukaan 'rasistisesti' kommentoinut. Rivilukijalle ja kannanottajalle jää epäselväksi se, mitä on tosiasiassa sanottu ja ovatko kirjoitukset olleet rasistisia vai ovatko ne mukailleet esimerkiksi sitä linjaa, mitä valtaosa Hommaforuminkin kirjoituksista ovat; asiapitoista kritiikkiä maahanmuuttopoliittisista kysymyksistä tai maahanmuuttoideologian mielekkyydestä yleisellä tasolla. Onko sellainen kantaa ottavaa yhteiskunnallinen puhe aina auttamattomasti rasistista? Vai tulisiko meillä olla enemmän tämänkaltaista puhetta? On moraalisesti väärin viitata toisen puheisiin rasistisina puheina hänen poliittisen kantansa ja sen keskustelualustan, jolla kirjoitukset ovat olleet, perusteella. Enkä usko, että tässä ovat toimittajat tehneet taustatyötä tutkimalla Ikosen tosiasiallisia sanomisia ja perustaen otsikointinsa siihen pohjaan. Lehtijuttu on mitä luultavammin vain otsikoitu Yli-Juonikkaan kirjassaan esittelemien näkemysten mukaan.

Yli-Juonikkaan kirjassa sivukaupalla ruotima muukin kritiikki Ikosen tuotantoa kohtaan, kritiikki kuten puheet henkilöhahmojen paperinukkemaisuudesta, on myös varsinainen ennakkotapaus fiktiivisen kirjallisuuden maailmassa. Aniharvoin kukaan toinen kirjailija on käynyt toisen kirjailijan kimppuun kehittämänsä kuvitteellisen hahmon avulla sen sijaan, että pyrkisi antamaan kritiikkiään suoraan ja sanojensa takana seisten. Sallitaanko tällainen kulttuuri-ilmapiirin muutos? Se tässä on mielenkiintoisin kysymys. Sillä vaikka me kansallismieliset/maahanmuuttokriitikot tunnummekin olevan varsin vapaata riistaa kaikenlaiselle hyvän maun rajat ylittävälle kritiikille, tässä kohtaa jokin henkinen ja moraalinen korkeampi raja kyllä ylittyy.

e: pieni tarkennus.

[Shemeikka]

Kirjan nimi "Tahdon murskatappio" viitannee Leni Riefenstahlin elokuvaan Berliinin olympialaisista vuonna 1936, nimeltä "Tahdon riemuvoitto".

[Skeptikko]

Kirjan nimi "Tahdon murskatappio" viitannee Leni Riefenstahlin elokuvaan Berliinin olympialaisista vuonna 1936, nimeltä "Tahdon riemuvoitto".

Käsittääkseni tosin Leni Riefenstahlin Berliinin olympialaisista oleva kehuttu dokumenttielokuva on nimeltään Olympia ja Tahdon riemuvoitto puolestaan kuvaa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puoluekokousta Nürnbergissä vuonna 1934:

Tahdon riemuvoitto – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tahdon_riemuvoitto

Tahdon riemuvoitto (Triumph des Willens) on Leni Riefenstahlin ohjaama dokumenttityyppinen propagandaelokuva, joka kuvaa Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puoluekokousta Nürnbergissä vuonna 1934. Se sisältää univormupukuisten kansallissosialistien marssimista ja harjoittelua mahtipontisen klassisen musiikin soidessa ja katkelmia eri johtajien – myös Adolf Hitlerin – puheista kongressissa. Hitler tilasi filmin ja toimi sen epävirallisena tuottajana. Filmin teemana on Saksan nousu suurmahdiksi ja Hitlerin rooli saksalaisena messiaana, joka johdattaa valtion loistokkaaseen tulevaisuuteen. Propagandafilmin nimi on viittaus Friedrich Nietzschen käsitteeseen "tahto valtaan" ("Der Wille zur Macht").

Tahdon riemuvoitto sai ensi-iltansa vuonna 1935, ja se nousi nopeasti yhdeksi elokuvahistorian tunnetuimmista propagandafilmeistä. Riefenstahlin kekseliäisyys näkyi liikkuvissa kameroissa, vääristetyn perspektiivin luovissa teleobjektiiveissa, ilmakuvissa ja uutta luovassa tavassa yhdistää musiikkia ja elokuvaa. Teknisesti mullistavana se onkin saanut maineen yhtenä elokuvahistorian klassikoista, joskin epäilyttävänä kolmannen valtakunnan ihannoimisessaan. Riefenstahl sai monia palkintoja, ei ainoastaan Saksassa vaan myös muun muassa Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Ruotsissa. Elokuva palkittiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1937.

Olympia (elokuva) – Wikipedia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olympia_(elokuva)

Olympia on Leni Riefenstahlin ohjaama saksalainen dokumentti- ja propagandaelokuva Berliinin vuoden 1936 olympialaisista. Elokuvan kestää lähes neljä tuntia ja se esitettiinkin kahdessa osassa: Kansojen juhla (Fest der Völker) ja Kauneuden juhla (Fest der Schönheit).

Elokuvaa pidetään edelleen yhtenä parhaista urheilukisoja käsittelevistä dokumenttielokuvista. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Time-lehti sisällytti sen sadan parhaan elokuvan joukkoon vuonna 2005[1]. Toisin kuin Riefenstahlin Tahdon riemuvoitossa, Olympiassa natsi-ideologia ei ole ensisijaista, vaan elokuva keskittyy urheilijoiden suorituksiin.[2] Selkeimmin tämä näkyy elokuvan ensimmäisessä osassa, jossa afroamerikkalainen Jesse Owens voittaa neljä kultamitalia.[3]

[repsikka]

Kirjan nimi "Tahdon murskatappio" viitannee Leni Riefenstahlin elokuvaan Berliinin olympialaisista vuonna 1936, nimeltä "Tahdon riemuvoitto".

Pienen pieni korjaus muistin virkistämisesi - pyytelen anteeksi pedanttisuuttani.
Riefenstahlin maine perustuu ensi sijassa 1930-luvun dokumenttielokuviin Tahdon riemuvoitto (1935) ja Olympia (1938). Näistä edellinen kertoo Saksan kansallissosialistisen puolueen vuoden 1934 Nürnbergin puoluekokouksesta ja jälkimmäinen Berliinin vuoden 1936 olympialaisista. Hän tuli tunnetuksi myös näyttelijänä, tanssijana ja valokuvaajana.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leni_Riefenstahl

[Outo olio]

Aikuinen mies kirjoittaa kirjan jossa 12-vuotias lapsihahmo, jolla kuitenkin on tietysti aikuisen henkinen kypsyys ja perspektiivi, analysoi palasiksi oikeasti olemassa olevaa (ja siis lasten henkiselle kypsyydelle ja perspektiiville tarkoitettua) lastenkirjaa ja siihen väitetysti kätkettyä epäuskottavuutta.

Tottakai lastenkirjoissa on aikuisille yliyksinkertainen juoni ja hahmot, lasten aivojen kapasiteetti ei riitä mihinkään aikuisten kirjallisuuteen.

Jos joku kirjoittaisi vastaavan tarinan, jossa uusnatsihenkinen miesaikuinen valittaa että suvaitsevaisessa lastenkirjallisuudessa on epäuskottava juoni ja henkilöhahmot, niin kyseinen henkilöhahmo vaikuttaisi lähinnä aidosti säälittävältä ja ehkä lievästi vajaaälyiseltäkin, vaikka tehtävään palkattaisiin oikeasti taitava kirjoittaja, ja kirjailija itse pyrkisi sympaattiseen lopputulokseen, ja kirjaa lukisi joku mokukriittinen tai muu aiheelle lähtökohtaisesti sympaattinen yleisö. Tätä nyt vain ei pysty toteuttamaan muulla tavalla, ei onnistu.

Jos joku esittäisi tuollaisen kaappirasisti-lastenkirjallisuuskriitikon vitsinä, pitäisin parodiaa epäonnistuneena, koska se olisi liian alleviivaavaa. Karikatyyri vastustajasta ei olisi enää hauska, koska se olisi liian yliampuva. Yli-Juonikas kuitenkin itse on juuri tällainen karikatyyri, aikuinen kritisoimassa lastenkirjaa aikuisen näkökulmasta.



Yksi sana muutettu toiseksi.