2016-02-17 HS:"tiede" tutkijoijen väsynyttä itkua "kulttuuripalstalla"

[zache]

Haluan vain huomauttaa, että tutkijan oletus maahanmuuttajan neitseellisen identiteetin rakentamisesta itselleen ja muille - tukee vain omaa havaintoani siitä, että suvakeille asiat tulee tyhjästä ex-nihilo. Eli, tutkijalle maahanmuuttaja on tullut tyhjästä, mieleltään tyhjänä Suomeen, neuvottelemaan suomalaisen yhteiskunnan kanssa mahdollisesta paikastaan. Yhteiskunta siis tosiaan neuvottelee näiden neitseellisten identiteettien kanssa tutkijan mielestä.

Huomauttaisin tähän väliin, että neitseellinen identiteetti ja tyhjä taulu jutut ovat sinun olettamuksiasi eikä tutkijan tai väikkärin.

[JJohannes]

,,,,

Tästä olen toki samaa mieltä. Itsekin olen varsin skeptinen teologian tieteellisestä arvosta.

Teologian tulisi itse asiassa olla osa psykologian, erityisesti psykopatologian tutkimusta.  Sillä siitä on kysymys, psykopatologiasta.

En nyt millään jaksa muistaa, kuka korkea akateemikko jotensakin tähän tapaan sanoi teologiasta:

"Teologia on tiede, jolla ei ole ainoatakaan primäärihavaintoa tutkimuskohteestaan."

Kuinka moni matemaatikko on toivottanut käsipäivää integraalille? Kuinka moni filosofi on nähnyt ihkaelävän kielipelin tai maailmanhengen?

vs.

Kuinka moni eksegeetti joka päivä selailee Raamattua? Kuinka moni kirkkohistorioitsija tonkii dokumentteja pölyisissä arkistoissa?

[Risto A.]

Haluan vain huomauttaa, että tutkijan oletus maahanmuuttajan neitseellisen identiteetin rakentamisesta itselleen ja muille - tukee vain omaa havaintoani siitä, että suvakeille asiat tulee tyhjästä ex-nihilo. Eli, tutkijalle maahanmuuttaja on tullut tyhjästä, mieleltään tyhjänä Suomeen, neuvottelemaan suomalaisen yhteiskunnan kanssa mahdollisesta paikastaan. Yhteiskunta siis tosiaan neuvottelee näiden neitseellisten identiteettien kanssa tutkijan mielestä.

Huomauttaisin tähän väliin, että neitseellinen identiteetti ja tyhjä taulu jutut ovat sinun olettamuksiasi eikä tutkijan tai väikkärin.

Miten niin? Miten sinä tähän päädyit, kun väikkärin premisseissä on koko juttu niin kuin sen sanon siinä olevan?

[Risto A.]

Annas kun arvaan zache.

Pitäisi osata aistia mitä tutkija on tässä tarkoittanut näillä käsitteillään?

[Risto A.]

Otetaan näin:

Jos minä muutan toiseen maahan, minusta tulee maahanmuuttaja. TIEDÄN, että en aio muuttaa ihan omaa identiteettiäni yhtään miksikään sen johdosta. Se ei tarkoita sitä, ettenkö yrittäisi sopeutua uuteen maahan. Identiteetillä ja sopeutumisella uusiin paikkoihin ja tapoihin -  ei ole mitään tekemistä keskenään. Uuden nimen ottaminenkaan ei vaikuttaisi siihen identiteettiin kuka minä olen.

Oletan, että tutkija ei määrittele mitä hän tarkoittaa käsitteellä "identiteetti".

[Lalli IsoTalo]

Tässä välissä kysyisin, ovatko nämä ei-asiantuntijoille hämmennystä aiheuttavat termit tyypillisiä tieteenalalla, ja jos ovat, miten ne suomennetaan ei-asiantuntijoille?

[Risto A.]

Se olisi oikeasti mainiota saada tietää, että jos tämän väikkärin tutkija, mikäs sen nimi olikaan, muuttaisi johonkin toiseen maahan, kuinka hän itse aikoisi neuvotella sen yhteiskunnan kanssa uudesta paikastaan. Miten tämä tutkija näkee päänsä sisällä sen dialogin itsensä ja kokonaisen yhteiskunnan välillä.

Olisi mielenkiintoista saada tuo mielikuva esille.

Joku selvä visio siellä täytyy olla, koska hän näkee sen täysin luonnollisena.. :I

[JJohannes]

Tässä välissä kysyisin, ovatko nämä ei-asiantuntijoille hämmennystä aiheuttavat termit tyypillisiä tieteenalalla, ja jos ovat, miten ne suomennetaan ei-asiantuntijoille?

En ole sosiaalitieteilijä mutta minulla ei ole kyllä mitään vaikeuksia ymmärtää, ettei "identiteetin rakentaminen" ja "neuvottelu paikasta yhteiskunnassa" tarkoita sitä, että maahanmuuttajalla ei olisi identiteettiä siinä missä muillakin tai että neuvottelu tapahtuisi istuutumalla neuvottelupöytään "yhteiskunnan" edustajien kanssa. Minulla ei myöskään ole mitään vaikeuksia kuvitella mitä "neuvottelu paikasta yhteiskunnassa" abstraktilla tasolla tarkoittaa ja ymmärrän hyvin, mitä tuota tutkimalla tutkitaan, miksi sitä tutkitaan ja miten sitä tutkitaan.

Tieteessä on toki oma terminologiansa ja oikeastaan juuri käsitteiden määrittelyn tärkeys myös humanistisissa tieteissä johtaa joskus käsitteiden arkipuheesta irralliseen käyttöön. Osa tieteilijäksi kasvamista millä tahansa tieteenalalla on tieteen perinteen ja käsitejärjestelmän omaksuminen, piti siitä tai ei. Siksi ei ole pelkkää sanahelinää tai elitismiä väittää, että vakavan arvion jonkin tieteenalan edistyneestä tieteellisestä työstä voi usein antaa vain tuon alan asiantuntija. Tietenkin asiantuntijakin voi erehtyä, tietenkin hänelläkin on omat heikkoutensa mutta ainakin hän tuntee perinteen.

[Risto A.]

En ole sosiaalitieteilijä mutta minulla ei ole kyllä mitään vaikeuksia ymmärtää, ettei "identiteetin rakentaminen" ja "neuvottelu paikasta yhteiskunnassa" tarkoita sitä, että maahanmuuttajalla ei olisi identiteettiä siinä missä muillakin tai että neuvottelu tapahtuisi istuutumalla neuvottelupöytään "yhteiskunnan" edustajien kanssa. Minulla ei myöskään ole mitään vaikeuksia kuvitella mitä "neuvottelu paikasta yhteiskunnassa" abstraktilla tasolla tarkoittaa ja ymmärrän hyvin, mitä tuota tutkimalla tutkitaan, miksi sitä tutkitaan ja miten sitä tutkitaan.

Et sitten viitsisi selittää niin kuin tyhmälle? Vai pidätkö vain itselläsi tämän tiedon?

[Risto A.]

Onko teitä oikeasti paljonkin, jotka "neuvottelette yhteiskunnan kanssa" asioista?

Spooky shit.

[Vesa Heimo]

Et sitten viitsisi selittää niin kuin tyhmälle? Vai pidätkö vain itselläsi tämän tiedon?

Ei nuo termit mitään salatietoa ole, google auttaa alkuun, ja kirjastosta saa lainata kirjoja.

[Risto A.]

Tiedättekös mitä.

Taidatte luulla tietävänne mitä tuo kaikki hevonpaska muka tarkoittaisi. Pistetään nyt testiin ja selitätte niin kuin lapselle, mitä se tarkoittaa.

Maahanmuuttaja siis rakentaa identiteettiään itselleen JA muille. Sitten tämä neuvottelee yhteiskunnan kanssa paikastaan yhteiskunnassa.

Antakaa palaa.

[Risto A.]

Et sitten viitsisi selittää niin kuin tyhmälle? Vai pidätkö vain itselläsi tämän tiedon?

Ei nuo termit mitään salatietoa ole, google auttaa alkuun, ja kirjastosta saa lainata kirjoja.

Kyse ei niinkään ole termeistä vaan konkreettisesta substanssista.

[Risto A.]

Huomioidaan myös tutkijan väikkärissään esittämän premissin twisti, että se määritelmä heijastetaan lopuksi maahanmuuttajien omiin tarinoihin.

[JJohannes]

Yleistäen ongelma näkyy ihmistiedetutkimuksessa laajemminkin.
Mainitsemassasi kirjassa on nimenomaan tilastomatematiikan perusteita, joita hyödyntämällä saataisiin näihin "tutkimuksiin" jotain luotettavuuttakin. Tulokset ja johtopäätöksetkin saattaisivat silloin olla toisia. Monelle humanistille tai teologille tuo matematiikka vain on liian vaikeaa, koska se onkin eksaktia tiedettä. Lisäksi riittävän tilastollisen otannan aikaansaaminen vaatii paljon työtä. On helpompi haastatella 20 kuin 2000 ihmistä.

Vielä kun selittäisit kuinka voit etsiä kvantitatiivisella kyselytutkimuksella vastausta kysymykseen "Miten maahanmuuttaja rakentaa identiteettiään ja neuvottelee paikastaan yhteiskunnassa"? Voi mennä aika kauan kysymyspatteriston laadinnassa. En tiedä ymmärrätkö yleensäkään koko kvantitatiivinen/kvalitatiivinen -jakoa. 2000 ihmisen haastattelu kvalitatiivista tutkimusta varten saavuttaa saturaatiopisteensä juuri sen 20. haastattelun kohdalla. Toki nykypäivänä myös humanistisissa tieteissä käytetään paljon metodista triangulaatiota joka joissain tapauksissa parantaa tutkimuksen luotettavuutta.

Entä miksi empiirisen humanismin harjoittajalle matematiikka olisi välttämättä sen vaikeampaa kuin empiirisen fysiikan harjoittajalle? Fysiikan ilmiöiden havainnointi ei mitenkään automaattisesti kehitä matemaattisia valmiuksia sen enempää kuin yhteiskunnan tai historian ilmiöiden havainnointi.

[Risto A.]

JJohannes, myönnän auliisti tunnin aikaa selittää nuo itsestään selvyydet meikäläiselle. Jos ei kuulu - älä puhu mulle enää koskaan.

[Vesa Heimo]

Tiedättekös mitä.

Taidatte luulla tietävänne mitä tuo kaikki hevonpaska muka tarkoittaisi. Pistetään nyt testiin ja selitätte niin kuin lapselle, mitä se tarkoittaa.

Maahanmuuttaja siis rakentaa identiteettiään itselleen JA muille. Sitten tämä neuvottelee yhteiskunnan kanssa paikastaan yhteiskunnassa.

Antakaa palaa.

Jos et itse jaksa lukea, niin sitten et jaksa. Lapselle saattaisin selittää, aikuinen saa nähdä vaivansa ihan itse. Erik Erikson on kirjoittanut mittavan tuotannon identiteetin kehityksestä ja siinä toisessa asiassa pääset alkuun vaikkapa https://en.wikipedia.org/wiki/Identity_negotiation

[Risto A.]

Jos et itse jaksa lukea, niin sitten et jaksa. Lapselle saattaisin selittää, aikuinen saa nähdä vaivansa ihan itse. Erik Erikson on kirjoittanut mittavan tuotannon identiteetin kehityksestä ja siinä toisessa asiassa pääset alkuun vaikkapa https://en.wikipedia.org/wiki/Identity_negotiation

Katsos vain, kun häntä on koipien välissä. Tuo wikin linkkisi ei selitä aiheesta yhtään mitään. Totesin sen jo.

[Risto A.]

Tämä on ihan helppoa.

Jos asia on yksinkertainen ja ihan selvä, kuten annatte ymmärtää, se on silloin tavattoman helppo selittää ja nuijia meikäläinen logiikan suohon.

Jos taas asian selittäminen kuin lapselle ei onnistu, silloin inttäjä, kuka haluaa väkisin olla väärässä, on pakotettu lällättelemään kuten Vesa Heimo.

[JJohannes]

Et sitten viitsisi selittää niin kuin tyhmälle? Vai pidätkö vain itselläsi tämän tiedon?

Kotinne on sotkuinen ja vaimosi nalkuttaa sinulle, että "mikset äijä koskaan osallistu kotitöihin". Pyörittelet tietoisesti ja tiedostamatta mielessäsi erilaisia ratkaisuja tilanteeseen: Puet essun päälle ja tartut välittömästi imuriin? Teette jonkinlaisen kompromissin jossa sinä vaihdat autoon talvirenkaat vastineeksi siitä, ettei sinun taaskaan tarvitse imuroida? Jäät ylitöihin ansaitsemaan rahaa perheelle ja vältät näin vastuusi imuroinnista? Istahdat sohvalle ja avaat kaljatölkin?

Vaimosi pyörittelee samoja vaihtoehtoja omassa päässään, tietoisesti ja tiedostamatta, sekä omia reaktioitaan erilaisiin valintoihin. Samalla päätöksentekoon vaikuttaa koko joukko taustamuuttujia aina lapsuuden perheoloista, sosiaalisesta asemasta ja kaveripiirin esimerkistä lähtien. Sinun ja vaimosi sisällä käyvät neuvottelua nuo taustamuuttujat ja maskuliinisuuden ja feminiinisyyden roolit, vastuun/holtittomuuden, kypsyyden/lapsellisuuden yms. käsitteet. Ne käyvät myös neuvottelua välillänne. Neuvottelun lopputuloksena valitsette yhdessä jonkin lähestymistavan imurointiongelmaan. Miksi yhdessä? Sinähän sen päätät imuroitko vai et? Väärin, päätökseesi vaikuttavat nuo kaikki taustamuuttujat, kavereidesi mielipide, vaimosi mielipide. Tilanne voi myös mennä ihan konkreettisesti neuvotteluksi: Jäät ylitöihin mutta vaimosi hermostuu pahanpäiväisesti ja uhkaa avioerolla? Ehkä sittenkin tartut imuriin.

Samalla tavalla maahanmuuttaja tekee erilaisten sosiaalisten ja yhteiskunnallisten seikkojen perusteella valintoja, jotka määrittävät sen millainen maahanmuuttaja hän on. Siten hän kuvainnollisesti neuvottelee yhteiskunnan kanssa asemastaan, kuten kaikki muutkin ihmiset. Myös minä neuvottelen yhteiskunnan kanssa sen ehdoista, odotuksista ja arvostelmista. Haluanko olla rahoittamassa verovaroillani irakilaisia turvapaikkaturisteja vai olenko mieluummin työttömänä mutta samalla menetän arvoni kapitalistis-protestanttisen työmentaliteetin osalta?

Selvisikö asia yhtään?

[Risto A.]

Samalla tavalla maahanmuuttaja tekee erilaisten sosiaalisten ja yhteiskunnallisten seikkojen perusteella valintoja, jotka määrittävät sen millainen maahanmuuttaja hän on. Siten hän kuvainnollisesti neuvottelee yhteiskunnan kanssa asemastaan, kuten kaikki muutkin ihmiset. Myös minä neuvottelen yhteiskunnan kanssa sen ehdoista, odotuksista ja arvostelmista. Haluanko olla rahoittamassa verovaroillani irakilaisia turvapaikkaturisteja vai olenko mieluummin työttömänä mutta samalla menetän arvoni kapitalistis-protestanttisen työmentaliteetin osalta?

Selvisikö asia yhtään?

Fair enough.

Siis, että kun olen vetämässä bootseja jalkaan ja pistämässä firmaa toiseen maahan, minä siis "neuvottelen" yhteiskunnan kanssa? Neuvotteleeko raiskaava somali yhteiskunnan kanssa?

Ei tämä edelleenkään ole mitenkään selvä. Mutta okei. Kyseessä on abstrakti asioiden maalailu. Saako sellaisesta ihan oikeasti väitöskirjan?

Esim. "Naisen silmät oli tummat kuin syksyinen yö" - väikkäriainesta? Jos kuvailisi oikein hienosti tätä ilmiötä ja kuinka se muistuttaisi minua lapsuuteni mummolasta ja naapurin lehmästä.. Ottaisin 20 ihmistä ja tutkisin näiden reaktioita subjektiivisiin havaintoihini ja maalailuihini.

[koodari-inssi]

Vielä kun selittäisit kuinka voit etsiä kvantitatiivisella kyselytutkimuksella vastausta kysymykseen "Miten maahanmuuttaja rakentaa identiteettiään ja neuvottelee paikastaan yhteiskunnassa"? Voi mennä aika kauan kysymyspatteriston laadinnassa. En tiedä ymmärrätkö yleensäkään koko kvantitatiivinen/kvalitatiivinen -jakoa. 2000 ihmisen haastattelu kvalitatiivista tutkimusta varten saavuttaa saturaatiopisteensä juuri sen 20. haastattelun kohdalla. Toki nykypäivänä myös humanistisissa tieteissä käytetään paljon metodista triangulaatiota joka joissain tapauksissa parantaa tutkimuksen luotettavuutta.

Vaikea selittää, kun tuossa selityspyynnössäsi on premissinä, että tuo olisi alkujaan validi tutkimuksen aihe. Mielestäni se ei sitä ole enkä niin ole edes missään vaiheessa väittänyt. Haastattelun aiheena voi olla ihan hyvä mutta tutkimuksena ei.

Juu, määrällä / laadulla on eroa. Otannan määrän lisääminen ei tietenkään auta, jos kysymysten laatu ei riitä. 20 ihmistä voi riittääkin, jos heidät on valittu täysin satunnaisesti ja tutkimuksen aihe on sellainen, että se riittää. Asian voi päätellä hajonnasta. Joka tapauksessa, ei määrä yksin tee tuosta kyselystä tieteellistä tutkimusta. Sehän on selvä. Määrän puute sen sijaan romuttaa sen sanoisinko automaattisesti. Aihepiiri voi olla toinen syy. Kaikesta ei voi tehdä tiedettä. Voiko humanismista ylipäätään, olikin alkuperäinen huolenaihe.

Entä miksi empiirisen humanismin harjoittajalle matematiikka olisi välttämättä sen vaikeampaa kuin empiirisen fysiikan harjoittajalle? Fysiikan ilmiöiden havainnointi ei mitenkään automaattisesti kehitä matemaattisia valmiuksia sen enempää kuin yhteiskunnan tai historian ilmiöiden havainnointi.

Ehkäpä matemaattisesti lahjakkaat ja siitä kiinnostuneet ihmiset eivät hakeudu humanistisille tai teologisille aloille? Heistä tulee ennemmin fyysikkoja, matemaatikkoja tai insinöörejä. Ei tuohon ole varmaa vastausta mutta ehkä joku on tutkinut.

[Risto A.]

Haastattelun aiheena voi olla ihan hyvä mutta tutkimuksena ei.

Nimenomaan. Joku YLE:n Rakelin Kioski voisi napakymppi tämän tasoiselle jutulle.

Kyseessä on kuitenkin väitöskirja.

Tilaisuudessa on myös ollut vastaväittäjä. Haloo! Eihän tuossa esitetä mitään muuta kuin abstrakteja fiiliksiä. Miten niistä voi väitellä? Mitä virkaa vastaväittäjällä on tämän tapaisessa "väitöskirjassa"? Ei mitään. 

Käsitetäänköhän suomalaisissa akateemisissa piireissä väittely riitelyksi? En ihmettelisi jos niin tehtäisiin.

[Vesa Heimo]

Käsitetäänköhän suomalaisissa akateemisissa piireissä väittely riitelyksi? En ihmettelisi jos niin tehtäisiin.

Harvemmin enää koska työt on kuitenkin moneen kertaan tarkastutettu jo ennen väitöstilaisuutta. Opponointi voi kuitenkin vaikuttaa arvosanaan riippuen siitä miten väitöstilaisuus meni.

Entisaikaan (ja monissa maissa paljon rajummin) kovat yhteenotot (myös fyysisesti) olivat yleisiä. Kustoksen tehtävähän on ennen ollut ihan konkreettisesti olla erotuomarinakin.

[Risto A.]

En tiedä miksi, mutta tämä ajatus nyt kiehtoo. Ja jos joku ajatus kiehtoo, se pitää tutkia loppuun asti.

Otetaan alusta.

Meillä on maahanmuuttaja ja hänellä on identiteetti tullessaan maahan (siis subjektiivinen identiteetti, paperithan on lentänyt roskiin kauan ennen rajaa ). Tutkijan mukaan tämä alkaa luomaan uutta identitettiä itselleen JA muille maahanmuuttajille. Eli samaan tapaan kuin jos olisin 17-vuotias ja menisin ammattikouluun, menisin omana itsenäni, mutta koulun muiden jätkien kanssa katsottaisiin kuka on kuka. Okei. Sitten maahanmuuttaja "neuvottelee yhteiskunnan" kanssa, symbolisesti, minkälainen hänestä tulee osana yhteiskuntaa. Eli, yhteiskunta tuo paikalle konsultteja, jotka kertoo raiskaamisen olevan haram, mistä maahanmuuttaja sitten neuvottelee itsensä kanssa, pitääkö tämä paikkaansa vai ei. Yhteiskunta toivoisi, että maahanmuuttaja sopeutuisi vallitseviin sääntöihin, mutta maahanmuuttaja puhuu nämä asiat selviksi lähinnä vain itsensä kanssa - ja sen tutkija halusi selvittää, mitä tämä matu on itsensä kanssa sopinut! Menikö oikein?

[Vesa Heimo]

En tiedä miksi, mutta tämä ajatus nyt kiehtoo. Ja jos joku ajatus kiehtoo, se pitää tutkia loppuun asti.

Otetaan alusta.

No, jos haluat ottaa alusta ja tutkia loppuun asti, niin mainitsemani Erik Erikson teki itselleen akateemisen uran tutkimalla tuota asiaa. En tiedä oliko mies itse sitä mieltä että pääsi loppuun asti. Mutta suosittelen alottamaan hänen teoksillaan, niin pääset ainakin alkuun. Siellä selviää sellaiset käsitteet kun sosiaalinen identiteetti, kulttuuri-identiteetti jne.

Toinen  asia on sitten se että jos haluat vain hassutella termeillä ja keksiä niille omasta päästäsi milloin mitäkin merkityksiä ja nauraa niille, niin siinä tuskin voi kukaan sinua auttaa.

[JJohannes]

Siis, että kun olen vetämässä bootseja jalkaan ja pistämässä firmaa toiseen maahan, minä siis "neuvottelen" yhteiskunnan kanssa? Neuvotteleeko raiskaava somali yhteiskunnan kanssa?

Kyllä. Somali käy tuota "neuvottelua" oman viiteryhmänsä, uskontonsa ja kulttuurinsa arvostelmien ja suomalaisen yhteiskunnan arvostelmien välillä. En väitä, että näin olisi, mutta voidaan olettaa esimerkiksi että suomalaisten rasistinen huutelu tai se, ettei somali löydä työpaikkaa "toiseutensa" takia on faktori tässä neuvottelussa, joka saa somalin valitsemaan (tässäkin on hyvä muistaa, että valinta tässä mielessä tapahtuu pitkälti tiedostamatta) "sopeutumattoman ongelmamaahanmuuttajan" roolin. Toisaalta tuon somalin sisko voi opiskella yliopistossa farmasiaa ja tämä on neuvotteluargumentti joka luo toisenlaisia odotuksia neuvottelun lopputuloksen kannalta ja saa hänet pidättäytymään raiskauksesta.

Ei tämä edelleenkään ole mitenkään selvä. Mutta okei. Kyseessä on abstrakti asioiden maalailu. Saako sellaisesta ihan oikeasti väitöskirjan?

Mielestäni saa. Tilastollisella tutkimuksella voidaan selvittää, kuinka moni somali on raiskari tai sosiaaliturvan väärinkäyttäjä ja kuinka moni taas opiskelee ahkerasti tai työskentelee bussikuskina. Tämä ei kuitenkaan selvennä, miksi näin on. Tämänkaltainen laadullinen tutkimus ei tosin pyri myöskään välttämättä selventämään miksi useampi somali on raiskari kuin suomalainen on. Tämä on laajemman sosiologisen tutkimuksen tavoite. Tässä pyritään nostamaan erilaisia malleja siitä, millaista on olla maahanmuuttaja tai somali. Tai miksi joku somali sattuu olemaan raiskari. Mallien yleisyys, keskinäiset suhteet ja suhde laajempaan kulttuurilliseen viitekehykseen ei ole tässä oleellista.

Tietysti myönnän, että tämäntyyppisellä pohdinnalla ei välttämättä ole hirveästi käytännön arvoa mutta se kuitenkin saattaa auttaa juuri laajemman sosiologisen mallin luomisessa. Tässä mallissa tutkimuskohteena eivät enää ole siis yksittäiset tarinat vaan vaikkapa juuri somaliyhteisö, jota pyritään mallintamaan ja kuvaamaan mm. näiden mallien mutta myös tilastotieteen tulosten avulla. Samoin voi olla, että tälläisen tutkimuksen johtopäätökset ovat heikkotasoisia ja esimerkiksi maahanmuuttajien rikollisuus redusoidaan suomalaisten rasismin tuotteeksi perusteetta. Mutta tämä ei poista tutkimuksen teon mielekkyyttä sinänsä.

Vaikea selittää, kun tuossa selityspyynnössäsi on premissinä, että tuo olisi alkujaan validi tutkimuksen aihe. Mielestäni se ei sitä ole enkä niin ole edes missään vaiheessa väittänyt. Haastattelun aiheena voi olla ihan hyvä mutta tutkimuksena ei.

...

Aihepiiri voi olla toinen syy. Kaikesta ei voi tehdä tiedettä. Voiko humanismista ylipäätään, olikin alkuperäinen huolenaihe.

Tämä on tietenkin aivan validi huolenaihe eikä oikeaa vastausta tietenkään ole. Lienee selvää, että ns. "humanismista" on ainakin vaikeampaa tehdä tiedettä. Nähdäkseni kuitenkin humanistisen tutkimuksen tavoitteet ovat samat kuin muidenkin empiiristen tieteiden, yrittää saada havainnoimalla tietoa maailmasta. Jos pitäydymme liian tiukasti varman tiedon vaatimuksessa ja toteamme vaikkapa historian tutkimisen turhaksi koska kaikki on "vain tulkintaa", mikä estää meitä myös hylkäämästä fysiikan tutkimusta jossa kaikki on myös loppupeleissä "vain tulkintaa"? Essentiaalisesti empiirisillä tieteillä ei ole eroa, olivat ne sitten ns. eksakteja tai epäeksakteja tieteitä. Tästä on kyse Kantin transsendentaalisessa idealismissa, joka on aika laajalti hyväksytty malli.

Haluaisin myös tässä korostaa eroa empiiristen ja rationaalisten tieteiden välillä: Matematiikka, filosofia ja esimerkiksi se teologian osa-alue, joka käsittelee uskonnonfilosofiaa ovat rationaalisia tieteitä. Ne ovat rehellisesti non-foundationalistisia ja aksiomaattisia tieteenaloja, jotka siten asettuvat erilleen empiirisestä tieteestä. Tieteiden essentiaalinen ero kulkee nähdäkseni juuri rationaalisten ja empiiristen tieteiden välillä.

[Risto A.]

No, jos haluat ottaa alusta ja tutkia loppuun asti, niin mainitsemani Erik Erikson teki itselleen akateemisen uran tutkimalla tuota asiaa. En tiedä oliko mies itse sitä mieltä että pääsi loppuun asti. Mutta suosittelen alottamaan hänen teoksillaan, niin pääset ainakin alkuun.

Toinen  asia on sitten se että jos haluat vain hassutella termeillä ja keksiä niille omasta päästäsi milloin mitäkin merkityksiä ja nauraa niille, niin siinä tuskin voi kukaan sinua auttaa.

No ei se nyt niin mene, että jos joku tekee kerta kaikkiaan sekavan väikkärin yleisestä suhteellisuusteoriasta, että se osoitetaan oikeaksi viittaamalla Albert Einsteiniin, että no katso se sieltä.

Voi kuulostaa saivartelulta, mutta sitä tämä ei ole. Kyseessä on väitöskirja, mikä on mennyt, kuten sanoit, usean portaan kautta hyväksytysti läpi - eli sen voisi olettaa olevan loogisesti ehjä teos. Pyrin tässä käsittelemään ja ymmärtämään ihan oikeasti, mitä tämän naisen päässä liikkuu.

[Vesa Heimo]

No ei se nyt niin mene, että jos joku tekee kerta kaikkiaan sekavan väikkärin yleisestä suhteellisuusteoriasta, että se osoitetaan oikeaksi viittaamalla Albert Einsteiniin, että no katso se sieltä.

Voi kuulostaa saivartelulta, mutta sitä tämä ei ole. Kyseessä on väitöskirja, mikä on mennyt, kuten sanoit, usean portaan kautta hyväksytysti läpi - eli sen voisi olettaa olevan loogisesti ehjä teos. Pyrin tässä käsittelemään ja ymmärtämään ihan oikeasti, mitä tämän naisen päässä liikkuu.

Tässä mennään nyt sillä osastolla että sinä väität väikkäriä suhteellisuusteoriasta sekavaksi lukematta sitä. Sitten käy ilmi että sinulla ei ole edes käytetty termistö eikä käytetyt tutkimusmenetelmät hallussa. Tämän perään ihmettelet että mitä sen tekijän päässä liikkuu ja miten tuollainen voidaan hyväksyä.

Eli; olisiko parempi aloittaa tutustumalla termeihin, ihmistieteiden tutkimusmenetelmiin ja kun ne alkavat olla hallussa niin sitten perehtyä siihen väikkäriin.

[Risto A.]

Tässä mennään nyt sillä osastolla että sinä väität väikkäriä suhteellisuusteoriasta sekavaksi lukematta sitä. Sitten käy ilmi että sinulla ei ole edes käytetty termistö hallussa. Tämän perään ihmettelet että mitä sen tekijän päässä liikkuu ja miten tuollainen voidaan hyväksyä.

Eli; olisiko parempi aloittaa tutustumalla termeihin, ihmistieteiden tutkimusmenetelmiin ja kun ne alkavat olla hallussa niin sitten perehtyä siihen väikkäriin.

Älä nyt ihan oikeasti jätkä viitsi. Käytän tasan niitä termejä, joita tämä akka tuo esiin. Pyrin ainoastaan avaamaan näitä. Olen jo sanonut, että premissi on tärkein. Premissi pitää sisällään koko paketin. Tämä on ihan peruskamaa kenelle tahansa, jossain muualla korkeakouluja käyneelle kuin Suomessa. Ehjä premissi on avattavissa miten päin tahansa, siitä vedettävän alkuperäisen argumentin pysyessä koko ajan ehjänä. Sellaisesta on muodostettu todellinen, ehjä, väitöskirja.

Edelleen, väitöskirja perustuu lopputwistissään maahanmuuttajien tarinoille. Ei todellisiksi väitetyille kokemuksille, vaan, tarinoille. Tässäkin ilmeisesti oletetaan, että lukija "tulkitsee" tarinan tarkoittavan faktaa! Kaikki perusasiat pielessä.