2016-02-17 HS:"tiede" tutkijoijen väsynyttä itkua "kulttuuripalstalla"

[Leso]

[...] Rationaaliseen mieleen nousee tästä syystä vain yksi looginen kysymys: Missä suomalaiset oikeat tiedemiehet on? Mitä heille on tehty?

Punajuurivertauksesi on hyvä. Todelliset suomalaiset tiedemiehet seisoo eteisessä hammasta purren ja käsi nyrkissä syvällä taskussa. Että kumpaan suuntaan lähteä: pysyäkö tiedeyhteisössä (vaimo) vaiko tehdä tiedettä vailla rahoitusta (avioero).

Sirkku Varjosen väitöskirja on ankea esimerkki sosiaalitieteemme tasosta

Sirkku Varjonen on haastatellut väitöskirjaansa varten 23 maahanmuuttajaa, joiden perusteella hän luokittelee muuttajat seitsemään ryhmään. Siinä kaikki.

Varjonen ei mitenkään huomioi sitä riskiä, että maahanmuuttajien kertomat tarinat voivat olla liioiteltuja tai keksittyä, koska niitä on mahdotonta tarkistaa. Kertomukset ovat erittäin alttiita värittymään sen mukaan, mistä kertoja uskoo itse hyötyvänsä ja millaista vastausta hän olettaa kysyjän odottavan. [...]

No tuollahan Varjoskan tutkimuksen taso kerrotaan selvästi:

[...] Sirkku Varjonen, joka on tutkinut väitöskirjassaan maahanmuuttajien elämäntarinoihin ruumiillistuvia kysymyksiä identiteetistä, ryhmäsuhteista ja integraatiosta.

Miten toi toikin mieleen vuosien takaisen hurrien valokuvataidenäyttelyn Lesobotomiassa?
Kuvat olivat ala-arvoisia; vedokset olivat ala-arvoisia; aiheissa olisi ollut ideaa, jos ne olisi toteutettu huolella.
Vaan kun ei, oli menty siitä mistä aita oli matalin, ja osa oli ilmiselvästi kuvattu rattoisan baari-illan jälkeen.
Tunsin syvää myötähäpeää, öh, maanmiesteni puolesta. Etenkin kun vierasjoukossa oli arvovaltaista populaa.
Kieltämättä tuli mieleen, että on saatu rahoitusta tyhjänpäiväiselle ekskursiolle ja pitää kivaa.

Samalla periaatteella oli toteutettu toinenkin suomalainen taideproggis samaisessa Lesobotomiassa.
Hienosti oli kuvattu hienoja graffitteja maan pääkaupungissa.
Mä oisin voinut kertoa, että kuvat oli kahden korttelin alueelta, tarkemmin yhdeltä kadunpätkältä.
Mun silloinen rasistiluolani sijaitsi juuri kyseisellä pätkällä, ja näin ne graffitit päivittäin.

Miten tämä liittyy Varjoseen?
Siten, että nykyään tiede ja taide tuntuvat olevan vaan pikkuhassuttelua. Vaivaa ei tartte nähdä.

[...] "Vihapuheen ja muun turhauttavan nettijankkauksen lisäksi yksi hankaloittava tekijä on se, että perinpohjaisuuteen tottuneet tutkijat kokevat median usein kaipaamat lyhyet pikakommentit epäluontevaksi ja ongelmalliseksi osallistumismuodoksi", Sirkku Varjonen toteaa.

"Mielipiteen saa toki aina julki joko Twitterissä tai Facebookissa, mutta yhä harvemmalla tiedotusvälineellä on nykyään aikaa, tilaa tai kärsivällisyyttä kuunnella kannanottojen perusteita. Se on tuhoisaa, koska juuri perusteissa on viime kädessä asiantuntijalausuntojen arvo", Sara Heinämaa huomauttaa. [...]

Lyhyestä virsi kaunis.
Teillä siis ei ole kykyä tiivistää asiaanne. Silloin teillä ei ole ei asiaa ei sanottavaa.
Mun nähdäkseni ammuitte juuri itsiänne jalkaan ja puhuitte itsenne pussiin.
Vittuako sitten annatte lausuntoja, jos se kerran on niin vaikeaa olla kansantajuinen ja ytimekäs?
Diipadaapailkaa ihan vapaasti omin rahoin vaikka tuhannen aanelosen verran.
Ketään ei kiinnosta.

Ja käytän ihmisoikeuttani ja sananvapauttani sanoa, että vittu te ootte turhia.

[Malla]

Vittuako sitten annatte lausuntoja, jos se kerran on niin vaikeaa olla kansantajuinen ja ytimekäs?

Rakas edesmennyt sukulaiseni, proffa ja tutkija, sanoi että tärkein akateeminen taito on kyky selittää ajatuksensa ymmärrettävästi. Vastuu on selittäjällä.

[Vesa Heimo]

Pari juttua nousi mieleen:
1. Ovatko humanistiset tai teologiset ns. pehmeät tieteet tiedettä lainkaan? Jos tekee vajaalla
***

Eivät. Toistettavuus.

Onhan niissä toistettavuus

[guest8096]

Pari juttua nousi mieleen:
1. Ovatko humanistiset tai teologiset ns. pehmeät tieteet tiedettä lainkaan? Jos tekee vajaalla
***

Eivät. Toistettavuus.

Onhan niissä toistettavuus

Ai niin kuin Jeesuksen toinen tuleminen?

[Vesa Heimo]

Ai niin kuin Jeesuksen toinen tuleminen?

Mitä tekemistä sillä on asian kanssa?

[ISO]

Rakas edesmennyt sukulaiseni, proffa ja tutkija, sanoi että tärkein akateeminen taito on kyky selittää ajatuksensa ymmärrettävästi. Vastuu on selittäjällä.

Meillä on täällä töissä tapana sanoa, että jos jotain asiaa ei pysty vaimolleen selittämään niin että se sen edes suurinpiirtein ymmärtää, asiaa ei ole itsekään silloin täysin ymmärtänyt.

[Pyöräilijä]

Sirkku Varjosen väitöskirja on ankea esimerkki sosiaalitieteemme tasosta

Tutkimuksesta puuttuu selvästi sen toistettavuus, mikä on tieteen peruskivi.

Varjosen tutkimus on tyypillistä "naistiedettä", jossa kokemukselliset kertomukset nousevat tilastollisen tiedon, todistettujen havaintojen ja empiiristen kokeiden yläpuolelle. Näin esimerkiksi naistutkimusten tulokset voivat olla aivan mitä tahansa, mutta tiedettä ne eivät ole.

Varjoselta puuttuu myös kysymys, johon hän etsii vastausta 

Oikeissa tutkimuksissa on aina mielekäs kysymys, jota tutkija haluaa koetella.

Tutkijan asettama hypoteesi on väite tai kysymys, jonka tutkija haluaa testata oikeaksi tai vääräksi. Tutkija voi esimerkiksi kysyä, pärjäävätkö työttömät kuntotestissä ja terveystarkastuksessa paremmin vai huonommin kuin työelämässä ahkeroivat. Tutkija voi myös kysyä, kuinka ahkerasti eri maahanmuuttajaryhmät osallistuvat työelämään, asevelvollisuuteen tai toisen asteen koulutukseen verrattuna kantasuomalaisiin.

Nämä ovat selkeitä ja mielekkäitä kysymyksiä, joihin on olemassa vastaus.

Hypoteesin testaamiseksi tutkijan on löydettävä sellaiset tutkimusmenetelmät, joilla hän voi koetella hypoteesiaan luotettavasti, virheettömästi ja laskennallisesti. Ja niin, että tutkimuksen tulos voi olla kenen tahansa toistettavissa myöhemmin.

Vasta mielekäs hypoteesi ja sen luotettava testaus on tieteellistä työtä.

Sirkku Varjonen ja hänen kumppaninsa eivät työskentele näin. He ovat keksineet oman pikku tieteenalansa ja oman tiedeslanginsa, jonka avulla mikä tahansa teksti naamioidaan "tieteeksi". Esimerkiksi Varjosen väitöskirjasta puuttuu tutkimuksellinen hypoteesi kokonaan, joten kukaan ei tiedä, mihin kysymykseen Varjonen etsii vastausta. Varjonen vain juttelee maahanmuuttajien kanssa pohtimatta, mitä näiden tarinoiden avulla pitäisi saada selville.

On monin tavoin ikävää, että tiede ei näytä enää korjaavan itseään.

[Vesa Heimo]

Vasta mielekäs hypoteesi ja sen luotettava testaus on tieteellistä työtä.

Sun kannattaa varmaan kertoa tuo yliopistoillekin.

[Pöllömestari]

Minulle tuli mieleen kysyä, ilman sarvia ja hampaita, onko tutkija Sirkku Varjosella mahdollisuutta saada itselleen ja tutkimukselleen julkisuutta muuten kuin tällaisten uutisten kautta. Mutta kuten täälläkin on usein todettu, tämäkin kysymys on luultavasti vihapuhetta.

Sirkku Varjosen väitöskirja on ankea esimerkki sosiaalitieteemme tasosta

Sirkku Varjonen on haastatellut väitöskirjaansa varten 23 maahanmuuttajaa, joiden perusteella hän luokittelee muuttajat seitsemään ryhmään. Siinä kaikki.

Varjonen ei mitenkään huomioi sitä riskiä, että maahanmuuttajien kertomat tarinat voivat olla liioiteltuja tai keksittyä, koska niitä on mahdotonta tarkistaa. Kertomukset ovat erittäin alttiita värittymään sen mukaan, mistä kertoja uskoo itse hyötyvänsä ja millaista vastausta hän olettaa kysyjän odottavan.

Myös Varjosen luokittelu on siten mielivaltaista - ja vaikka ei olisi, miten kukaan viisastuu tai hyötyy millään tavalla tästä kertomusten luokittelusta. Jos Varjosen tarkoitus on korostaa muuttajien ulkopuolisuuden tunnetta niin tulos on kai itsestäänselvä ilman tutkimustakin: koulutetut ja kielitaitoiset pääsevät helposti mukaan yhteiskuntaan ja kouluttamattomat huonosti.

Tutkimuksesta puuttuu selvästi sen toistettavuus, mikä on tieteen peruskivi.

Varjosen tutkimus on tyypillistä "naistiedettä", jossa kokemukselliset kertomukset nousevat tilastollisen tiedon, todistettujen havaintojen ja empiiristen kokeiden yläpuolelle. Näin esimerkiksi naistutkimusten tulokset voivat olla aivan mitä tahansa, mutta tiedettä ne eivät ole.

Selasin väitöskirjaa noin 15 minuuttia ja mielestäni sen metodit ovat melko tavanomaisia kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Niitä tarvitaan koska kvantitatiivinen tutkimus ei useinkaan pysty vastaamaan kysymykseen miksi.  Syy-seuraus-suhteen todentamiseen tarvitaan (usein) tietoa korrelaatioista ja tässä kvalitatiivinen tutkimus on tarpeen. Reliabiliteetti voidaan todeta näissä tutkimuksissa esim. sillä että kaksi tutkijaa päätyy samanlaiseen tulokseen samasta aineistosta.

Ja lyhyelläkin lukemisella selvisi että väitöskirjassa on avattu paljon muitakin asioita kuin luokiteltu haastateltavat seitsemään ryhmään.

[Pöllömestari]

Varjoselta puuttuu myös kysymys, johon hän etsii vastausta 

Oikeissa tutkimuksissa on aina mielekäs kysymys, jota tutkija haluaa koetella.

Tutkijan asettama hypoteesi on väite tai kysymys, jonka tutkija haluaa testata oikeaksi tai vääräksi. Tutkija voi esimerkiksi kysyä, pärjäävätkö työttömät kuntotestissä ja terveystarkastuksessa paremmin vai huonommin kuin työelämässä ahkeroivat. Tutkija voi myös kysyä, kuinka ahkerasti eri maahanmuuttajaryhmät osallistuvat työelämään, asevelvollisuuteen tai toisen asteen koulutukseen verrattuna kantasuomalaisiin.

Nämä ovat selkeitä ja mielekkäitä kysymyksiä, joihin on olemassa vastaus.

Hypoteesin testaamiseksi tutkijan on löydettävä sellaiset tutkimusmenetelmät, joilla hän voi koetella hypoteesiaan luotettavasti, virheettömästi ja laskennallisesti. Ja niin, että tutkimuksen tulos voi olla kenen tahansa toistettavissa myöhemmin.

Vasta mielekäs hypoteesi ja sen luotettava testaus on tieteellistä työtä.

Sirkku Varjonen ja hänen kumppaninsa eivät työskentele näin. He ovat keksineet oman pikku tieteenalansa ja oman tiedeslanginsa, jonka avulla mikä tahansa teksti naamioidaan "tieteeksi". Esimerkiksi Varjosen väitöskirjasta puuttuu tutkimuksellinen hypoteesi kokonaan, joten kukaan ei tiedä, mihin kysymykseen Varjonen etsii vastausta. Varjonen vain juttelee maahanmuuttajien kanssa pohtimatta, mitä näiden tarinoiden avulla pitäisi saada selville.

On monin tavoin ikävää, että tiede ei näytä enää korjaavan itseään.

Väitöskirjan asettama kysymys "Miten ja minkälaisia identiteettejä maahanmuuttajat rakentavat itselleen ja toisille maahanmuuttajille, minkälaisiksi rakentuvat maahanmuuttajien ja suomalaisten väliset suhteet ja minkälaisena maahanmuuttajien integraatio ja paikka Suomessa näyttäytyvät maahanmuuttajien elämäntarinoissa" löytyy tiivistelmästä.

Kvalitatiivisessa (laadullisessa) tutkimuksessa hypoteesit ovat usein joustavia ja ne kehittyvät sekä täsmentyvät tutkimuksen edetessä.

Jos asia kiinnostaa, kannattaa lukea jokin tutkimusmetodeihin perehdyttävä opus. Ilmaisiakin löytyy esim
http://arted.uiah.fi/synnyt/kirjat/varto_laadullisen_tutkimuksen_metodologia.pdf

Varjosen väitöskirjan laadusta en sano mitään lukematta (enkä varmaan osaisi tästä aiheesta niin kovin kriittisesti sittenkään sanoa), mutta se näytettäisiin tehdyn ihan kansainvälisten normien mukaisesti. ELi mikään "Varjosen ja kumppaneiden keksimä" tieteenala tämä ei mielestäni ole. Sen verran muuallakin maailmassa akateemisissa ympyröissä ollut, että tiedän suomalaisen yliopistojärjestelmän olevan vikoinensakin suhteellisen esimerkillinen mm. väitöskirjojen tarkastamisessa.

[Risto A.]

Selasin väitöskirjaa noin 15 minuuttia ja mielestäni sen metodit ovat melko tavanomaisia kvalitatiivisessa tutkimuksessa. Niitä tarvitaan koska kvantitatiivinen tutkimus ei useinkaan pysty vastaamaan kysymykseen miksi.  Syy-seuraus-suhteen todentamiseen tarvitaan (usein) tietoa korrelaatioista ja tässä kvalitatiivinen tutkimus on tarpeen. Reliabiliteetti voidaan todeta näissä tutkimuksissa esim. sillä että kaksi tutkijaa päätyy samanlaiseen tulokseen samasta aineistosta.

Ja lyhyelläkin lukemisella selvisi että väitöskirjassa on avattu paljon muitakin asioita kuin luokiteltu haastateltavat seitsemään ryhmään.

Tässä olisi tuon tiivistelmä ja "premissi" boldattuna.

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/40789

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka maahanmuuttajat rakentavat identiteettiään ja neuvottelevat paikastaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Aineistona on Suomessa asuvilta maahanmuuttajilta kerätty elämäntarinoiden pitkittäisaineisto. Analyysissä hyödynnetään narratiivista ja diskursiivista lähestymistapaa.

Tutkimus kohdistuu siihen, miten ja minkälaisia identiteettejä maahanmuuttajat rakentavat itselleen ja toisille maahanmuuttajille, minkälaisiksi rakentuvat maahanmuuttajien ja suomalaisten väliset suhteet ja minkälaisena maahanmuuttajien integraatio ja paikka Suomessa näyttäytyvät maahanmuuttajien elämäntarinoissa.

Analyysin ensimmäisessä osassa tarkastellaan niitä kerrontaperspektiivejä, joista käsin maahanmuuttoon liittyvistä asioista kerrotaan. Nämä kerrontaperspektiivit ovat maahanmuuttajaperspektiivi, etninen perspektiivi ja etäännytetty perspektiivi. Elämäntarinoissa näkyvä vuorovaikutus pelkistyi yleisesti maahanmuuttajien ja suomalaisten väliseksi. Maahanmuuttajuus ei-suomalaisuutena oli keskeisempi tapa määrittää oma identiteetti, kuin kuuluminen johonkin tiettyyn etniseen tai kansalliseen ryhmään.

En saa tuosta "premissistä" mitään irti. Rakentavatko nämä tosiaan identiteettiään maahanmuuttajana ja neuvottelevat paikastaan (?) yhteiskunnassa tällä identiteetillä?

[Risto A.]

Kuinka te muut olette neuvotelleet paikastanne tässä yhteiskunnassa?

[koodari-inssi]

Pari juttua nousi mieleen:
1. Ovatko humanistiset tai teologiset ns. pehmeät tieteet tiedettä lainkaan? Jos tekee vajaalla
***

Eivät. Toistettavuus.

Onhan niissä toistettavuus

Ei ole siten kuin se tässä pitää ymmärtää. Toistettavuus tarkoittaa tässä sitä, että toinen tutkija voi toistaa tutkimuksen aikana suoritetun kokeen ja saada siitä kokeesta toistettavasti täsmälleen saman tuloksen; mittaustarkkuuden rajojen sisällä tietenkin. Tätä varten koejärjestelyn pitää olla mm. aukottomasti dokumentoitu ja suunniteltu siten, että otos on riittävän kattava.

Jos "tutkimus" nojaa ainoastaan yksittäisten ihmisten haastatteluihin, tulos ei ole toistettava muuten kuin rajallisesti näiden samojen ihmisten kohdalla. Silloin kyseessä on vain haastattelu, ei tutkimus. Luottamusväli ja toistettavuus tietysti kasvaa, jos haastateltavia on vaikkapa tuhansia ja ne on satunnaisesti valikoitu. Näinhän näillä "tutkiskelijoiden" "tutkimuksissa" asiat ei ole. Riittävän kattavuuden voi laskea tilastomatematiikan avulla.

[Risto A.]

Jäin oikein miettimään, mitä se voisi edes teoriassa olla, että "neuvottelisin paikastani tässä yhteiskunnassa". Ehkä jos mielenhäiriössä hakisin jotain tukia? Olisiko se sitä neuvottelua? Oliko se neuvottelua paikastani yhteiskunnassa kun iskin aikoinaan naisen kenestä tuli vaimoni? Entä se, kun erottiin ihan sulassa sovussa? Onko nuo sitä neuvottelemista?

Entä miten tuo kaikki eroaa jos tekisin samat maahanmuuttajana jossain toisessa maassa? Rakentaisinko ensin täysin uuden identiteetin itselleni maahanmuuttajana, jonka jälkeen neuvottelisin mm. pariutusmismarkkinoilla juuri tällä identiteetillä?

[Vesa Heimo]

Pari juttua nousi mieleen:
1. Ovatko humanistiset tai teologiset ns. pehmeät tieteet tiedettä lainkaan? Jos tekee vajaalla
***

Eivät. Toistettavuus.

Onhan niissä toistettavuus

Ei ole siten kuin se tässä pitää ymmärtää.

Minä en tiedä mikä on "tässä", mutta pöllömestari tuossa jo linkittikin yhden laadullista tutkimusta käsittelevän kirjan. Kannattaa myös lukea "Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä" niminen opus jos aihe kiinnostaa.

[Risto A.]

Tutkimus kohdistuu siihen, miten ja minkälaisia identiteettejä maahanmuuttajat rakentavat itselleen ja toisille maahanmuuttajille, minkälaisiksi rakentuvat maahanmuuttajien ja suomalaisten väliset suhteet ja minkälaisena maahanmuuttajien integraatio ja paikka Suomessa näyttäytyvät maahanmuuttajien elämäntarinoissa.

Tuo on ihan hillitöntä. En tiedä edes mistä aloittaisi. Sekopäisempää saa hakea.

Mikä on "identiteetin" lähtötila? Onko se olematon pisteessä nolla, mistä sitten aletaan innoissaan rakentamaan itselle JA muille maahanmuuttajille täysin uutta identiteettiä maahanmuuttajana? Sitten, että kuinka tämä neitseellinen identiteetti sitten rakentuu maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä - ja kuinka se näyttäytyy maahanmuuttajien tarinoissa.

Huhuuuuuh. Tutkijalla on sellaista aivokohinaa, että helvetin HAARP jää kakkoseksi.

[Vesa Heimo]

Huhuuuuuh. Tutkijalla on sellaista aivokohinaa, että helvetin HAARP jää kakkoseksi.

Luitko sen väikkärin?

[Risto A.]

Huhuuuuuh. Tutkijalla on sellaista aivokohinaa, että helvetin HAARP jää kakkoseksi.

Luitko sen väikkärin?

Miksi pitäisi?

Premissien lukeminen riittää sen hyvin selkeään tyrmäämiseen.

Jos sulle ei riitä, se tarkoittaa, että sinä et tiedä mitä tarkoittaa premissi. Älä ota pahasti itseesi, se on täysin tuntematon käsite laajasti tässä maassa.

[Pöllömestari]

Jäin oikein miettimään, mitä se voisi edes teoriassa olla, että "neuvottelisin paikastani tässä yhteiskunnassa". Ehkä jos mielenhäiriössä hakisin jotain tukia? Olisiko se sitä neuvottelua? Oliko se neuvottelua paikastani yhteiskunnassa kun iskin aikoinaan naisen kenestä tuli vaimoni? Entä se, kun erottiin ihan sulassa sovussa? Onko nuo sitä neuvottelemista?

Entä miten tuo kaikki eroaa jos tekisin samat maahanmuuttajana jossain toisessa maassa? Rakentaisinko ensin täysin uuden identiteetin itselleni maahanmuuttajana, jonka jälkeen neuvottelisin mm. pariutusmismarkkinoilla juuri tällä identiteetillä?

Kyllä ja ei

En löytänyt nyt suomenkielistä tiivistelmää asiasta mutta tässä englanniksi tiivistys ja wikipedia-linkki
http://what-when-how.com/social-sciences/negotiation-social-science/
https://en.wikipedia.org/wiki/Identity_negotiation

[Vesa Heimo]

Miksi pitäisi?

Premissien lukeminen riittää sen hyvin selkeään tyrmäämiseen.

Akateemisen työn kritisointi sitä lukematta antaa kritisoijasta yleisesti aika vajaan kuvan.

[Risto A.]

Kyllä ja ei

En löytänyt nyt suomenkielistä tiivistelmää asiasta mutta tässä englanniksi tiivistys ja wikipedia-linkki
http://what-when-how.com/social-sciences/negotiation-social-science/
https://en.wikipedia.org/wiki/Identity_negotiation

Kyllä minä tiedän mitä neuvotteleminen tarkoittaa. En vain tiedä mitä tarkoittaa neuvottelu paikasta yhteiskunnassa. Et tiedä sinäkään. Jos tiedät, voisit valaista.

[Risto A.]

Miksi pitäisi?

Premissien lukeminen riittää sen hyvin selkeään tyrmäämiseen.

Akateemisen työn kritisointi sitä lukematta antaa kritisoijasta yleisesti aika vajaan kuvan.

Ihan tosi. Premissit riittää. Jos premissit on vinossa - kaikki mitä siitä yritetään availla on samalla tavalla vinossa loppuun saakka. Ne ei suoristu jossain vaiheessa, jollain kuperkeikalla. Ne suoristuu vain sillä, että koko premissi muutetaan joksikin toiseksi.
Käänteisesti, että jos premissi on ns. suorassa, kaikki mikä siitä juontuu, on yhtä suorassa koko loogisen päättelyn ajan.

Tämä on ihan basics.

[JJohannes]

Pari juttua nousi mieleen:
1. Ovatko humanistiset tai teologiset ns. pehmeät tieteet tiedettä lainkaan? Jos tekee vajaalla
***

Eivät. Toistettavuus.

Onhan niissä toistettavuus

Toisaalta jälkistrukturalistien mukaan humanistinen (tai välttämättä muukaan) tutkimus ei ole varsinaisesti toistettavaa, koska tutkimusparadigma itsessään rakentuu sosiaalisesti. On melko turha lähteä keskusteluun siitä mikä tarkalleen on tiedettä: Onko matematiikka tai muut "rationaaliset" tieteet kuten filosofia tiedettä? Ovatko esimerkiksi historia ja fysiikka keskenään samaistettavissa olevia empiirisiä tieteitä? Onko teknillinen tiede puhtaan empiiristä vai ohjaako sitä intrumentaalinen rationaliteetti?

[Risto A.]

Okei, otetaan tämä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Identity_negotiation

Identity refers to the processes through which people reach agreements regarding "who is who" in their relationships. Once these agreements are reached, people are expected to remain faithful to the identities they have agreed to assume. The process of identity negotiation thus establishes what people can expect of one another. Identity negotiation thus provides the interpersonal "glue" that holds relationships together.

Okidoki. Kuinka siis neuvottelen yhteiskunnan kanssa paikastani siinä?

[koodari-inssi]

Pari juttua nousi mieleen:
1. Ovatko humanistiset tai teologiset ns. pehmeät tieteet tiedettä lainkaan? Jos tekee vajaalla
***

Eivät. Toistettavuus.

Onhan niissä toistettavuus

Ei ole siten kuin se tässä pitää ymmärtää.

Minä en tiedä mikä on "tässä", mutta pöllömestari tuossa jo linkittikin yhden laadullista tutkimusta käsittelevän kirjan. Kannattaa myös lukea "Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä" niminen opus jos aihe kiinnostaa.

No se "tässä" viittasi juurikin alkup. artikkelin tutkiskelijoihin ja heidän tutkimustensa tasoon. Yleistäen ongelma näkyy ihmistiedetutkimuksessa laajemminkin.
Mainitsemassasi kirjassa on nimenomaan tilastomatematiikan perusteita, joita hyödyntämällä saataisiin näihin "tutkimuksiin" jotain luotettavuuttakin. Tulokset ja johtopäätöksetkin saattaisivat silloin olla toisia. Monelle humanistille tai teologille tuo matematiikka vain on liian vaikeaa, koska se onkin eksaktia tiedettä. Lisäksi riittävän tilastollisen otannan aikaansaaminen vaatii paljon työtä. On helpompi haastatella 20 kuin 2000 ihmistä.

[siviilitarkkailija]

Miksi pitäisi?

Premissien lukeminen riittää sen hyvin selkeään tyrmäämiseen.

Akateemisen työn kritisointi sitä lukematta antaa kritisoijasta yleisesti aika vajaan kuvan.

Ei aina. Joskus se on lukijan mielenterveyden kannalta välttämätöntä. Erityisesti silloin kun kyse on ämpäriyliopiston sivumäärätavoitteisesta paskavatkauksesta jossa asioita käsitellään loputtomasti vailla mitään muuta tavoitetta kuin sivumäärä.

Minä pidän enemmän tuotoksista joissa keskitytään asiaan selittelyn sijasta. Valitettavasti paksua väikkäriä arvostetaan enemmän kuin ohutta...

[Risto A.]

Koska mulla ei ole mitään hajuakaan, kuinka neuvottelen yhteiskunnan kanssa paikastani yhteiskunnassa, miten neitseellistä identiteettiä itselleen (ja muille) rakentava maahanmuuttaja siihen kykenee?

[Risto A.]

Haluan vain huomauttaa, että tutkijan oletus maahanmuuttajan neitseellisen identiteetin rakentamisesta itselleen ja muille - tukee vain omaa havaintoani siitä, että suvakeille asiat tulee tyhjästä ex-nihilo. Eli, tutkijalle maahanmuuttaja on tullut tyhjästä, mieleltään tyhjänä Suomeen, neuvottelemaan suomalaisen yhteiskunnan kanssa mahdollisesta paikastaan. Yhteiskunta siis tosiaan neuvottelee näiden neitseellisten identiteettien kanssa tutkijan mielestä.

Kuulin aikoinaan hyvän neuvon eräälle toiselle: "beware faceless voices".

[tinnitus]

Toistettavuuden vaatimus rajaa tieteen ulkopuolelle mm. tähtitieteen, kosmologian, geologian, meteorologian ja makrotason evoluutiobiologian. Toki tieteen voi määritellä halutessaan niin kapeasti että ne jäävät ulkopuolelle, mutta mitenkään yleisesti käytetty määritelmä tieteelle se ei ole.

[Vesa Heimo]

...mutta mitenkään yleisesti käytetty määritelmä tieteelle se ei ole.

Toistettavuudella tarkoitetaan myös sitä että samalla aineistolla päästään riittävän samankaltaiseen lopuupäätelmään.