Vasemmistonationalistien Klubi

[millla]

Löytyisikö pientä porukkaa, joka haluaisi keskustella vasemmistonationalismista? Ajattelin, että voisimme katsoa syntysikö ideariihestä jotain konkreettista tai sitten vain rupattelisimme.

Taustana seuraavaa: Perussuomalaisetkin ovat lähteneet mukaan Kokkari-Keskustan äärioikeistolaiseen politiikkaan. Ratkaisuna: Voisiko vasemmistonationalismi tarjota jotain parempaa? Jos, niin mitä, miksi, milloin? Ehkäpä myös vaihtoehtoa halla-aholaiselle oikeistonationalismille?

Riippuen porukasta jatkoideoitakin olisi ja yhdessä niitä tulisi varmaankin lisää/jalostuisivat.

Kiinnostaako ketään?

Ps. Selvennykseksi täysin ulkopuolisille ketjuja seuraaville kuten Supolle, toimittajille yms: kyse olisi siis ääriväkivallattomasta ja rauhanomaisesta - toivottavasti myös rakentavasta aatteen poikasesta. Aatteesta, jolla kuitenkin on hampaat.

[Bigot]

Tekeekö Mestarista oikeistolaisen EU-, Nato- ja USA-myönteisyys?

Vasemmistonationalismi on nähdäkseni synonyymi kansallissosialismille sanojen merkityksien perusteella. Enkä tarkoita tätä pahalla.

Tosiaan vasemman laidan nationalistit ovat tuuliajolla, kun perinteisiin sosialistipuolueisiin on juurtunut suuri isänmaaninho. Mutta meneekö liian pirstaleiseksi, jos on erikseen vasemmisto- ja oikeistonationalistit? Vai toimisiko vasemmistonationalismi persujen sisäisenä liikkeenä?

[Jaska Pankkaaja]

Vasemmistonationalismi olisi yksi tapa, ei ehkä se kaikkein paras, hoitaa yhteiskuntaa. Ehdottomasti se olisi hyvin toteutettuna paljon parempi kuin nykymalli. Osuuskunnat joilla olisi oikeasti vastuuta tekemisisistään ja tekemättäjättämisistään, no mikä ettei.

[Selkäranka]

Ongelma on yhteinen. Parempi saada ongelman ytimeen yhtenäinen kannattaja(vastustaja)kunta ilman eripuraisia haaroja, muuten meitä ei ole tarpeeksi.

[Bigot]

Vasemmistonationalismi olisi yksi tapa, ei ehkä se kaikkein paras, hoitaa yhteiskuntaa. Ehdottomasti se olisi hyvin toteutettuna paljon parempi kuin nykymalli. Osuuskunnat joilla olisi oikeasti vastuuta tekemisisistään ja tekemättäjättämisistään, no mikä ettei.

Eihän idean tarvitse ollakaan siinä, että yhteiskunta muuttuu täysin vasemmistonationalistiseksi, vaan että sekin "vektori" olisi mukana vallankäytössä. Eli yhteiskunta saisi vähän enemmän mausteita siihen suuntaan. Suuruudenhullulta tuntuisi haaveilla osuuskuntien hoitamasta yhteiskunnasta, eikä sitä varmaan valtaosa liikkeen kannattajistakaan haluaisi.

[ilmarinen]

Tekeekö Mestarista oikeistolaisen EU-, Nato- ja USA-myönteisyys?

Vasemmistonationalismi on nähdäkseni synonyymi kansallissosialismille sanojen merkityksien perusteella. Enkä tarkoita tätä pahalla.

Tosiaan vasemman laidan nationalistit ovat tuuliajolla, kun perinteisiin sosialistipuolueisiin on juurtunut suuri isänmaaninho. Mutta meneekö liian pirstaleiseksi, jos on erikseen vasemmisto- ja oikeistonationalistit? Vai toimisiko vasemmistonationalismi persujen sisäisenä liikkeenä?

Onko Halla-aho ihan EU-myönteinen? Linkki?

[Punaniska]

Tämän voisi nimetä Tanner-seuraksi.

Tanner oli demari, vähäväkisten aito puolustaja ja patriootti. Kekkonen ei mennyt Tannerin hautajaisiin - jo tämä historiallinen fakta yksistään kertoo Tannerista jotain olennaista.

[Ant.]

Itselleni ainakin on varsin yhdentekevää, onko kansallismielisyyteen yhdistetty vasemmistolainen vai oikeistolainen talouspolitiikka. Tärkeintä on kansallismielisyys, joka tarkoittaa oman maan ja oman kansan etujen ajamista.

Toki nykysysteemissä kannatan enemmän talouspoliittista oikeisto kuin talouspoliittista vasemmistoa. Mieluummin Petteri Orpo kuin Li Andersson. Tiedän molempien vihaavan minua etnisen taustani (=suomalainen) vuoksi ja käyttävän verovaroja suomalaisten vahingoksi. Orpon versiossa verotus on kuitenkin jonkin verran alhaisempi ja siten suomalaisvastaiseen politiikkaan on vähemmän varoja.

[hattiwatti]

Tekeekö Mestarista oikeistolaisen EU-, Nato- ja USA-myönteisyys?

Oikeisto ja vasemmisto ovat kuolleita kirjaimia.

EU, NATO ja USA-myönteisyys on asia mitä Atlantismiksi sanotaan. Hallis todellakin on tällä linjalla.
Hänen mukanaan koko "Halla-Aholainen" skene, kuten se mediassa tunnetaan ilmaisuna. Mielestäni olisi erittäin hyvä, jos tälle suuntaukselle olisi joku vaihtoehto.

On nykypolitiikassa Atlantinen integrationismi ja Euraasialainen suverenismi vaihtoehtoina.

Ideologiat ovat kuolleita, tai on vain erilaisia liberalismin variaatioita, kuten oikeistoliberalismi (rahavirtojen, tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus korporaatioiden ja finanssisektorin tarpeiden mukaan), vasemmistoliberalismi (kulttuurimarxismi) ja liberaali konservatismi (asioiden tulee antaa toteutua, mutta ei niin pian, odotellaan vähän). Käytännössä kaikki edellämainitut sulautuvat yhteen vaikkapa Suomen moninimisessä yksipuoluejärjestelmässä jossa on jokaiselle jotain mutta kuitenkin yhteinen sisäinen ideologia.

Joten vain kaikki typistyy Atlantiseen integrationismiin ja Euraasialaiseen itsenäisyysmielisyyteen vaikkapa Suomen vaihtoehtoina.

Ensin mainittu on pyrkimystä sulautua mahdollisimman syvälle EU-NATO-USA kolmiketjuun ja sen lukuisiin instituutioihin, jolloin itsenäistymme mahdollisimman kauaksi pahasta ryssästä ja sen jälkeen ihmettellen scriptaillaan mihin katosi itsemääräysoikeus ulko, maahanmuutto, raha, finanssi, rajavalvonta yms. politiikan suhteen. Tässä atlantismi pähkinänkuoressa. Tässä Halla-Aholaisuuden syvin ongelma pähkinänkuoressa.

Euraasialainen suverenismi on todellakin pyrkimystä oman maan itsenäisyyteen. Mielestäni Euroopassa tätä ajaa voimakkaimmin Orbanin / Jobbikin Unkari. Eipä ihme, että Unkari onkin joutunut raivokkaiden hyökkäysten kohteeksi niin EU:n kuin USAn John McCainin taholta - merkki siitä että tekevät asiat oikein kapinassaan globaalia valtaeliittiä vastaan. Eurasialiasta siitä tekee geopoliittinen tietoisuus, maantieteelle emme voi mitään. Joudumme itsenäisinä nimittäin tekemään tämän pohjalta kahdenväliset sopimukset eri rajanaapureiden kanssa, mikä mielestäni kyllä olisi valtava mahdollisuus eikä uhka toisin kuin tämän vallan ulkoistamiseen pyrkivät atlantistit katsovat.

Tämä viimeeksimainittu on kuitenkin todellinen näkymätön jakolinja - kaikkein selvimmin sen tuo esiin Halla-Ahon hehkuttama ääriatlantisti ja Stubbin apupoika Wille Rydman
http://www.willerydman.fi/lissabonin-sopimus-askel-oikeaan-suuntaan-mutta-kovin-lyhyt-sellainen/ "Emme valitse sen välillä, käyttävätkö valtaa eurooppalaiset kansallisvaltiot vai yhtenäinen Unioni. Valinta on sen välillä, käyttääkö valtaa Unioni, jonka päätöksentekoon me itse saamme osallistua, vai Euroopan ulkopuoliset suurvallat, joiden päätöksentekoon emme saa osallistua." Tässähän tämä Atlantismin ydin pähkinänkuoressa, itsenäisen kansallisvaltion olemassaolon julistaminen mahdottomaksi. Tällöin turha olettaa meillä olevan itsenäistä maahanmuuttopolitiikkaakkaan, mutta sitä ei sanota ääneen koska halutaan kuitenkin nuivien äänet.

Kun jakolinjat ovat tässä, niin siinäpä vähän pohtimista tälle vaihtoehtoista nationalismia edustavalle porukalle. Itse olen aivan totaalisesti sitä mieltä, että on saatava vaihtoehtoja, ja helvetin monia. Juuri niille, jotka ovat intuitiivisesti nähneet tämän aiemman sisulais-aholaisen jatkumon läpi siihen sisäänrakennetun ideologisen ristiriidan. Globalisaatiokriittinen liike joka vuosituhannen vaihteessa voimissaan inspiroiden silloin itseäni aina edusti anti-atlantismia, ja oli vasemmistoväen suosiossa. Jos tämä skene omaisi edes muutaman prosentin sen aikaisesta EU-kriittisestä tietämyksestä, niin asiat olisivat valtavasti paremmin. Kannattaa myös tutustua vasemmistoänkyrä-nuivan Jyrki Yrttiahon teräksenlujiin linjauksiin mamupolitiiksta, niin katsoo asiaa hieman eri silmin.

[Goman]

Eihän idean tarvitse ollakaan siinä, että yhteiskunta muuttuu täysin vasemmistonationalistiseksi, vaan että sekin "vektori" olisi mukana vallankäytössä.

Ei olisi minkäänlainen yllätys jos vasemmistonationalismikin alkaisi pikkuhiljaa heräilemään. Ja sekin "vektori" tulisi mukaan
päätöksentekoon. Itse asiassa arvelen sen olevan vain ajan kysymys. Viimeistään silloin alkaa herätyskello soimaan, kun joku vasemmistoenemmistöinen kaupunki alkaan heittämään oman maan kansalaisia ulos kaupungin asunnoista ja ottaa humamuja tilalle.

Vasemmistonationalisteilla tulee olemaan kysyntää.

[hattiwatti]

Eiväthän vanhat kommarit koskaan kannattaneet vapaata liikkuvuutta, vaan piikkilankaa ja Berliinin muuria. Ei tullut heille mieleen, että työväenaate tarkoittaisi Suomen neekeröittämistä, jotta VOKkiteollinen kompleksi työllistäisi itseään karvaperseduunarin rahoilla.  Nämä muumiot manata esiin. Jyrki Yrttiaho on mainio esimerkki moisesta.

[MW]

***

Kannattaa myös tutustua vasemmistoänkyrä-nuivan Jyrki Yrttiahon teräksenlujiin linjauksiin mamupolitiiksta, niin katsoo asiaa hieman eri silmin.

Tähän asti meni aika hyvin, sitten tuli tuo "teräksenluja". Stalin.

[hattiwatti]

^^ Tuo sana olikin juuri testi, josko joku reagoisi tunnetasolla kyseiseen atrappiin.

Mutta, Yrttiahohan on ollut juuri metalliliiton rautakouriin eniten yhteydessä naamatusten puhujana, joka juuri vanhalle vasemmistolle ominaista. Ei mene mokutus läpi niissä piireissä. Tämä on merkittävimpiä ominaisuuksi vanhoilla vasureilla. Ongelmahan, kun näissä piireissä taas on ideologina kielitieteilijä Hallista ja kirjailijakääntäjä Hännikäistä ynnä muuta vastaavaa. Ei tule itsenäinen kansallisvaltio mieleen niillä ekana, jotka ovat olleet riippuvaisia yliopiston tai kirjankustantamon kaltaisesta instituutiosta. Sen sijaan yrittäjät, maatilanpyörittäjät tai näiden työläiset taas ymmärtävät itsenäisen valtayksikön arvon oman arkensa kautta. Tässä se syy, miksi itsenäisyysmielisyys on niin kadonnut kansallismielisyydestä.

[siviilitarkkailija]

Vasemmistonationalismi lähestyy kiihtyvällä nopeudella kansallis-SOSIALISTISTA-työväenpuoluetta.

vrt Kreikka ja syritza ja sen johtaja. Ennen vaaleja ehdoton ei tukipaketeille ja eurolle ja kyllä drakmalle. Jälkeen vaalien ehdoton kyllä tukpaketeille ja ehdoton ei kreikan omalle drakmalle ja omille puoluelaisille jotka olivat drakman kannalla.

Vain jos vasemmistonationalistit olisivat markan kannalla, kannattaisi heidän puoluettaan kuunnella ja tukea. Mutta kuten persuista ja syrizasta voidaan havaita, politiikan oikea tekeminen onkin sitten petosta. Kykeneekö vasemmistonationalisti saamaan rahan ja talouden toimijat kannattamaan omaa valuuttaa ja ennenkaikkea saavatko he valtiovarainministeriöön pesiytyneen euro-paskasakin hittoon viroistaan.

[Saturnalia]

Kansallismielinen liikehän on nykyään jakautunut aika tarkkaan kahteen fraktioon.
On Veronmaksajien porukka, joka vain yleisesti ottaen vihaa kaikkia saamapuolella olevia ihmisiä olivat nämä sitten vieraita tai omia, se ja sama heille.
Heidän huolensa on puhtaasti taloudellinen, ei kulttuurinen.
Sitten ovat klassiset Nationalistit, jotka asettavat aina oman vieraan edelle. Heidän huolensa on vahvasti kulttuurinen, toki mukana voi olla myös taloudellista huolta mutta pääpaino on kulttuurissa.
Mitä kansallis-sosialismiin tulee, niin veikkaan aika monen olevan sitä mieltä että antisemitismi ja germaaninen rotuteoria olivat perseestä.
Kansallis-sosialismi on sinänsä ihan hyvä ja kuvaava termi, mutta kantaa ymmärrettävästi syistä mukanaan tuota karmeaa haamua. Vaikka eihän natsi-Saksa sosialistinen tainnut olla juuri muussa kuin keynesiläisyydessään, otettiin velkaa tappiin asti että saatiin massat tekemään autobahneja sun muuta.
Jotta tällainen liike voi kasvaa suureksi on sen saatava köyhät innostumaan mukaan heitä miellyttävillä teemoilla. Siellä se massa on nykyään.

[Vaniljaihminen]

Jokainen vasemmistolainen, joka saadaan ulos mokutuspiireistä, on varmasti parannus yleistilanteen kannalta.

[Haplotaxida]

Vaihtoehtoja tarvitaan. Ei muuta kuin ideoimaan ja toteuttamaan rohkeasti.

Tässä vaiheessa lienee selvää se, että monikulttuurin ja islamin kritiikin aatteen/liikkeen kärjeksi ottaen ei riittävän suuria massoja saada sen taakse. Jonkinlaista liikehdintää saadaan kyllä aikaiseksi, mutta todelliseen päätöksentekoon siitä ei juuri mitään realisoidu. Pikemminkin tapahtuu päinvastoin, vastavoimien saadessa vain lisää vettä myllyynsä. Ikävä kyllä, myös suomalaisuuskin ja sen korostaminen koetaan helposti ummehtuneeksi, yleisellä tasolla.

Jos ongelmia ja ongelmanratkaisuja tuodaan niiden kautta esille, niin ne uhkaavat jäädä juuri sen koetun ummehtuneisuuden ja mahdollisesti suoranaisen vastenmielisyydenkin vuoksi lopulta käsittelemättä ja ratkaisematta yhteiskunnallisella tasolla, vaikka ne hyvin nähtäisiin skenen ulkopuoleltakin.

Niiden sijaan, aatteen rakentaminen vahvan hyvinvointivaltion (tähän liittyen vahvan kansalaisuuden korostamisen) idean ympärille voisi toimia enemmän yhdistävänä tekijänä, jättämättä ketään maahanmuuttajaakaan siitä kategorisesti ulos.

Sen kautta mielestäni myös mahdollistuisi tarkastella erilaisia ilmiöitä ja ongelmia hyvinkin kriittisesti - ja myös puuttua niihin.

[Nuivanlinna]

70- ja 80-lukujen taitteen Suomi ilman YYA-liturgiaa pitäisi olla hillotolppana. Silloin täällä oli melkoisen selvää, että mennään asioissa Suomi-kylki edellä.
Suomalaisen paikka tässä globalisaatiossa on aika hyvin nyt valkenemassa, luu kurkkuun.

[Jalopeura]

Vaikka vasemmistonationalismi kuulostaa omaan korvaani lähinnä oksymoronilta, enkä luultavasti itse tulisi sitä kannattamaan, olisi kuitenkin hyvä jos tällainen vaihtoehto olisi.

Duunarien joukoissa on paljon melko nuivasti ajattelevia ihmisiä, jotka kuitenkin äänestävät joka vaaleissa sosiaalidemokraatteja. Olisi hyvä jos näille ihmisille olisi olemassa vaihtoehto joka tarjoaisi samat peruspainopisteet (työntekijän asema, sosiaaliturva, julkiset palvelut), mutta ilman monikulttuurisuusideologiaa.

[Jaska Pankkaaja]

Eiväthän vanhat kommarit koskaan kannattaneet vapaata liikkuvuutta, vaan piikkilankaa ja Berliinin muuria. Ei tullut heille mieleen, että työväenaate tarkoittaisi Suomen neekeröittämistä, jotta VOKkiteollinen kompleksi työllistäisi itseään karvaperseduunarin rahoilla.  Nämä muumiot manata esiin. Jyrki Yrttiaho on mainio esimerkki moisesta.

Vasurit kannattivat vapaan liikkuvuuden epäämistä omille veronmaksajlleen. Niin hulluja jotka olisivat loikanneet vasuriparatiisiin ei paljoa ollut paitsi 3. maailman väki jonka senkin olemista rajoitettiin rankasti.

[millla]

Kiitos inspiroivista viesteistä. Onko niin kiinnostuneita, että haluaisitte meetinkiä?

Jos, niin mietin paikkaa: Tannerista tuli mieleen ravintola Juttutupa Helsingin Hakaniemessä. Senhän voisi vallata noin niinkuin ensialkuun Vai? Pienellä porukalla, joku pöytä tms. Asia järjestynee. Tapahtuma alkoholiton, of course.

Pahoittelen kaukana asuvia. Lupaan briiffata Sivuille tuloksista.

Toiseksi: Milloin? Kertokaa hyviä teille sopivia aikoja! Esimerkiksi tässä kuussakin voisi jo ehtiä.

Tapaamisen kulku: voisin toimia pj:nä ja tehdä raakalistan keskusteltavista aiheista. Vapaasti, mutta strukturoidusti.

Palautetta? Mukaantulijioita?

Hei! Pistäkää yv:tä tai jotain, jos ette tänne halua ilmoittautumisia laittaa.  Odottelen. Jos ei, niin ei. Sitten jotain muuta.

[Jalopeura]

Yksi asia mitä voisin ehdottaa olisi että liikkeen ajamaan sukupuolten välinen tasa-arvopolitiikkaan ei haettaisi mallia nykyisistä vasemmistopuolueista. Tarkoitan että jos tarkoituksena on houkutella duunarimiehiä, se onnistuu paremmin ilman "tulvafeminismiä".

Perussuomalaisten linja on mielestäni tässä asiassa ollut varsin hyvä, ainakin periaatteessa. Siis reilu meininki ja molempia sukupuolia kunnioittaen. Käytännön politiikkaa ilman patriarkaattiteorioita etc. sen enempää kuin sovinismiakaan.

[Omicron]

Vasemmistonationalismi on aika mahdotonta, vähä niinkö vaikka ateistinen kristitty. Vasemmistohan aina kannattaa globaalismia, internationalismia ja kosmopolitismia.

Siksi kansallissosialismikaan ei ehkä ikinä ole toiminut, koska sen sisältävä konservatismi ja liberalismi/progressiivisuus aiheuttaa sisäisiä konflikteja niin että se itsetuhoutuu.

Ihmisen aivot on jaettu kahteen aivopuoliskoon, niin me ajattelemme binäärisesti, siis vaikka konservatiivisesti tai liberaalisti, mutta ihmiset ei kauan voi pitää ristiriitaisia ajatuksia, ja siksi ihmiset valitsevat jommankumman puolen.

[Bigot]

^ Et tunnu ymmärtävän, ettei vasemmistolainen talous- ja työmarkkinapolitiikka ole mitenkään elimellisesti yhteydessä vasemmistolaiseen liberalismiin (arvot), vaikka nykyiset vasemmistopuolueet ovatkin ne naittaneet.

Mitä taas tulee liberaaliuden ja konservatismin yhdistämisestä eri alueilla, niin esimerkiksi amerikkalaiset republikaanit kannattavat hyvin vapaita markkinoita, mutta konservatiivisia arvoja. Vallitseva vasemmistolainen näkemys taas kannattaa kahlittua taloutta, mutta täysin vapaasti hilluvia yksilöitä.

Vasemmistonationalismi on tässä mielessä loogisempaa: valtion kontrolli talouteen ja maan rajoihin, ehkä myös arvoihin?

[Shemeikka]

Tuohan on strasserismia! Eli tehty jo 30-luvulla eikä toiminut.

Strasserismi on kansallissosialismissa ja uusnatsismissa suuntaus, joka yhdistää radikaalin kapitalismivastaisuuden ja kansallisuusaatteen. Aate on saanut nimensä Saksan kansallissosialistisessa työväenpuolueessa vaikuttaneista Gregor ja Otto Strasserista. Hitlerin oikeistolaista talouspolitiikkaa vastustanut Otto Strasser erotettiin kansallissosialistisesta puolueesta 1930, ja hän perusti mustan rintaman[1], virallisesti Kampfgemeinschaft Revolutionärer Nationalsozialisten, koska katsoi, että natsipuolueen alkuperäinen kapitalismin vastainen luonne oli tullut petetyksi. Toinen veljeksistä, myös natsipuolueen vasemmistolaiseen siipeen kuulunut Gregor Strasser, surmattiin puolueen puhdistuksessa pitkien puukkojen yönä.[2]]Strasserismi on kansallissosialismissa ja uusnatsismissa suuntaus, joka yhdistää radikaalin kapitalismivastaisuuden ja kansallisuusaatteen. Aate on saanut nimensä Saksan kansallissosialistisessa työväenpuolueessa vaikuttaneista Gregor ja Otto Strasserista. Hitlerin oikeistolaista talouspolitiikkaa vastustanut Otto Strasser erotettiin kansallissosialistisesta puolueesta 1930, ja hän perusti mustan rintaman[1], virallisesti Kampfgemeinschaft Revolutionärer Nationalsozialisten, koska katsoi, että natsipuolueen alkuperäinen kapitalismin vastainen luonne oli tullut petetyksi. Toinen veljeksistä, myös natsipuolueen vasemmistolaiseen siipeen kuulunut Gregor Strasser, surmattiin puolueen puhdistuksessa pitkien puukkojen yönä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Strasserismi

[Bigot]

^ Minun käsittääkseni myös Hitler oli talouspoliittisesti vasemmistolainen, vaikkakin puolueensa oikeaa laitaa(?).

Jos ideologia tuomitaan epäonnistuneeksi sen keulakuvien tultua murhatuiksi, niin nuivuus kuoli vuonna 2002 Pim Fortuynin kuoltua äärisuvaitsevaisen ampumiin luoteihin.

[Korpikommunisti]

Ei ole erikseen mitään vasemmistonationalismia. Ei ole edes vasemistolaisuutta. Lenin määritteli vasemmistolaisuuden lastentaudiksi matkalla kohti kommunismia. Koko vasemmistolaisuus on siis pelkkä illuusio, itsepetosta. Minkäänlainen liberaali "vasemmístolainen" ajattelu ei ole käytännössä mahdollista. Se on pelkkää sanahelinää. Mitä nationalismiin tulee, se on kommunistisissa järjestelmissä (diktatuureissa siis) aina ollut alisteinen muille kulloisillekin yhteiskunnallisille olosuhteille, esim. geopolitiikalle. Joskus siirrellään väestöä (esim. Neuvostoliitto), joskus ei (esim. P-Korea). Mutta yksi on kommunismissa varmaa: rajat pysyvät kiinni.

Miksi kunnon kommunismi ei teille kelpaa?

[Veikko]

En usko, että tällä Vasemmistonationalistien Klubilla tarkoitetaan kansallissosialistien klubia, joten sen tuominen keskusteluun on melkoisen turhaa.

Mitä taas tulee suomalaisen, selkeästi isänmaallisesti ajattelevan vasemmiston olemassaoloon, niin Suomen laillisesti toimiva vasemmisto - SDP - oli juuri sitä lähes koko historiansa ajan aina 60-luvun alkuun asti - ja oli juuri siksi Neuvostoliiton eniten vihaama suomalainen puolue. Tuo aika on henkilöitynyt Tanneriin, ja muutos - jopa täydellinen muutos - asiassa tapahtuikin Tannerin luovutettua SDP:n puheenjohtajuuden Rafael Paasiolle 1963. Paasio johti SDP:n yöpakkasten puolelta idän auringon täyteen päivänpaisteeseen ennätysmäisellä pokkuroinnilla sekä sallimalla taistolaisen solutuksen - ja SDP:n ura onkin ollut siitä lähtien sekä likainen että nöyryyttävä.

Sodan jälkeen SDP yhdessä Kokoomuksen kanssa ajoi muita puolueita selkeämmin ja pelottomammin Suomen riippumattomuutta korostavaa politiikkaa - ns. "aseveliakseli". Tämä politiikka johtikin SDP:n sisäiseen kahtiajakaantumiseen, jolloin Neuvostoliittoa myötäilevä vähemmistö muodosti oman puolueensa, TPSL:n, ja jäljelle jäi "asevelisosialistien" johtama enemmistö.

Voidaan jopa väittää, että yhtenä tärkeimmistä syistä siihen, että Suomi ei mennyt "Tšekkoslovakian tietä" 40- ja 50-luvun vaarallisimpina vuosina oli juuri SDP:n kyky yhdistää isänmaallisesti ajatteleva vasemmisto Neuvostostoliiton ja kotimaisten kommunistien painostusta vastaan*.

Vasemmistonationalismilla on siis Suomessa mitä kunniakkaimmat perinteet, joten en henkilökohtaisesti voi muuta kuin ilahtua sen mahdollisesta uudesta noususta.


* Mm."Nyt riittää" -kampanja: http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2005/nettiversio/kuvat/vesikansa_01_400.jpg

"SDP aloitti määrätietoisen kamppailun kommunisteja vastaan vuoden 1946 ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen. Kampanjaa käytiin nimellä "Taisteleva Sosialidemokratia" ja sen legendaarisin ilmentymä oli keväällä 1947 julkistetttu "Jo riittää" -juliste. Jo riittää -kampanja oli suunnattu vuoden 1947 SAK:n edustajakokousvaaleihin ja kunnallisvaaleihin, mutta epävirallisesti kampanja jatkui kesän 1948 eduskuntavaaleihin."

PS
Minulla ei ole tosin mitään perinteistä "oikeistonationalismiakaan" vastaan. Näin "aseveliakselin" hengessä. - Ja muutenkin.

[Keza]

***

Kannattaa myös tutustua vasemmistoänkyrä-nuivan Jyrki Yrttiahon teräksenlujiin linjauksiin mamupolitiiksta, niin katsoo asiaa hieman eri silmin.

Tähän asti meni aika hyvin, sitten tuli tuo "teräksenluja". Stalin.

Minulla tyssäsi jo termiin "Euraasialainen" koska Euraasian talousyhteisö on tiettyjen Moskovassa vaikuttavien ex-KGB upseerien yritys palauttaa Neuvostoliitto, tuo nykyaikaisten kansanvaihtojen äiti. Enkä yllättynyt että Hattiwatti käytti sitä, ainakin hän pelaa avoimin kortein.

[Perttu Ahonen]

Hyvä Milla.  Itsekin olen ajatellut samansuuntaisesti jo pidempään, joten mukana ollaan.

En usko, että tällä Vasemmistonationalistien Klubilla tarkoitetaan kansallissosialistien klubia, joten sen tuominen keskusteluun on melkoisen turhaa.

Mitä taas tulee suomalaisen, selkeästi isänmaallisesti ajattelevan vasemmiston olemassaoloon, niin Suomen laillisesti toimiva vasemmisto - SDP - oli juuri sitä lähes koko historiansa ajan aina 60-luvun alkuun asti - ja oli juuri siksi Neuvostoliiton eniten vihaama suomalainen puolue. Tuo aika on henkilöitynyt Tanneriin, ja muutos - jopa täydellinen muutos - asiassa tapahtuikin Tannerin luovutettua SDP:n puheenjohtajuuden Rafael Paasiolle 1963. Paasio johti SDP:n yöpakkasten puolelta idän auringon täyteen päivänpaisteeseen ennätysmäisellä pokkuroinnilla sekä sallimalla taistolaisen solutuksen - ja SDP:n ura onkin ollut siitä lähtien sekä likainen että nöyryyttävä.

Sodan jälkeen SDP yhdessä Kokoomuksen kanssa ajoi muita puolueita selkeämmin ja pelottomammin Suomen riippumattomuutta korostavaa politiikkaa - ns. "aseveliakseli". Tämä politiikka johtikin SDP:n sisäiseen kahtiajakaantumiseen, jolloin Neuvostoliittoa myötäilevä vähemmistö muodosti oman puolueensa, TPSL:n, ja jäljelle jäi "asevelisosialistien" johtama enemmistö.

Voidaan jopa väittää, että yhtenä tärkeimmistä syistä siihen, että Suomi ei mennyt "Tšekkoslovakian tietä" 40- ja 50-luvun vaarallisimpina vuosina oli juuri SDP:n kyky yhdistää isänmaallisesti ajatteleva vasemmisto Neuvostotoliiton ja kotimaisten kommunistien painostusta vastaan*.

Vasemmistonationalismilla on siis Suomessa mitä kunniakkaimmat perinteet, joten en henkilökohtaisesti voi muuta kuin ilahtua sen mahdollisesta uudesta noususta.

"SDP aloitti määrätietoisen kamppailun kommunisteja vastaan vuoden 1946 ylimääräisen puoluekokouksen jälkeen. Kampanjaa käytiin nimellä "Taisteleva Sosialidemokratia" ja sen legendaarisin ilmentymä oli keväällä 1947 julkistetttu "Jo riittää" -juliste. Jo riittää -kampanja oli suunnattu vuoden 1947 SAK:n edustajakokousvaaleihin ja kunnallisvaaleihin, mutta epävirallisesti kampanja jatkui kesän 1948 eduskuntavaaleihin."

Väinö Tanner ja Väinö Leskinen olivat isänmaallisen SDP:n kärki.  Neuvostoliitto vihasi Tanneria, koska Tanner yhdisti työväestön taisteluun Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan talvisodassa ollen talvisodan hengen luojia.

Väinö Leskinen taasen oli asevelisosialisti, kunnes Suomen yleispoliittinen (äärivasemmiston solutus KGB:n ja Stasin kouluttamina ja opportunismi mm. nuori toimittelija Paavo Lipponen & co. ) paine sai hänet - ainakin julkisuustemppuna - kääntämään takkinsa 1966, jolloin alkoi varsinainen suomettumisen aika. 

Leskinen palveli talvi- ja jatkosodassa Ässärykmentissä. Hän haavoittui 1941 jatkosodan etenemisvaiheessa. Tämän jälkeen hän toimi Suomen Aseveljien Liiton sihteerinä vuosina 1942–1944. Sotilasarvoltaan hän oli majuri.

Toiminta SDP:ssä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leskinen oli keskeinen vaikuttaja Aseveljien Liitossa toimineiden sosiaalidemokraattien sodan jälkeen muodostamassa asevelisosialisteiksi kutsutussa ryhmittymässä, joka onnistuneesti voitti kommunistit taistelussa keskeisten vasemmistolaisten järjestöjen enemmistöstä.

1950-luvulla SDP:n puoluehajaannuksen aikana Leskinen oli Väinö Tanneria keulakuvanaan pitäneen puolueen enemmistön tärkeimpiä johtohenkilöitä. Hän joutui Neuvostoliiton ja kommunistien epäsuosioon länsisuuntautuneen poliittisen katsomuskantansa vuoksi.

SDP:lle tappiollisten vuoden 1962 eduskuntavaalien jälkeen Leskinen pyrki tasoittamaan suhteitaan Neuvostoliittoon ja lisäämään vasemmiston yhteistyötä Suomessa. Leskinen johti neuvotteluita joilla Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö perustettiin. Vuonna 1966 Leskinen teki aikoinaan katumusmatkana tunnetun käyntinsä Moskovassa jolloin hän solmi uudelleen suhteet NKP:hen. Leskisen johdolla SDP asettui vuoden 1968 presidentinvaalissa Urho Kekkosen taakse.

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Leskinen

Kekkosta on paljon parjattu ja aiheestakin, mutta tosiasia on, että ilman Kekkosta olisi Suomi todennäköisesti kytketty hyvin tiukasti Neuvostoliiton tarkoitusperiin, mahdollisesti Suomessa olisi jopa tapahtunut sosialistinen vallankumous ja Suomesta olisi tullut kansandemokratia.  Jos Kekkosta ei olisi valittu, olisi Karjalainen, joka oli tunnetusti Moskovan sätkynukke.  Juuri Kekkosen perua on  kommunistien ja demarien, sekä nilkkiliberaalien halu rajata Presidentin oikeuksia.

Tässä vielä muutama hyvä artikkeli valistuneille hommalaisille tutulta mieheltä, eli Arto Luukkaselta:

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/vaaliraha-sarja-unelma-punaisesta-suomesta-ruplat-ja-dollarit-vasemmalle/

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/vaaliraha-sarja-kun-suurvaltojen-rahaa-virtasi-suomen-poliittisille-markkinoille/

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/vaaliraha-sarja-vapaus-maksaa-nain-poliittinen-korruptio-alkoi-suomessa/