2015-06-18 Somali Ylen aamu-tv:ssä: "En ole suomalainen"

[ikki]

Somaleista ei koskaan voi tulla suomalaisia.

Mutta suomalaisista voi tulla somaleita 100 vuodessa.

Ikävä kyllä. Tosin jos pistetään turhapaikkasomput takaisin somaliaan, niin Suomalaisista ei tule somaleita sadassa vuodessakaan.

Ei sekoitus ole ainoa vaikuttaja. Pitää myös muistaa läpimätä "suomalainen" kulttuuri ja arvot. Kulttuurimarxistien luoma arvoliberaali jäte joka on pumpattu lasten päihin kouluissa ja yliopistoissa kunnes musta on valkoinen ja ylös on alas.
Tähän verrattuna suomalaisten massakäännytys islamiin olisi puhdistava tuuli, tulisi kertaheitolla uudet terveet arvot. Ehkä. Tosin sama mädättävä aines varmaan vain jatkaisi työtään.

[mikkojuha]

Suomessa asuva somali, ei sen kummempaa.
Vähän oikoen eihän muulikaan joka asuu ravitallissa ole ravuri?
Ihan selvennykseksi missään tapauksessa EN vertaa somaleita muuleihin
jos se jollekin mieleen tuli.

Muulit kiittävät sinua.

Muulithan ovat tunnetusti hyviä juhtia ja niitä on tuotettu tarkoituksella raskaisiin töihin. Samanlaisin teeseinhän somalivähemmistöäkin tuotetaan Suomeen.

Muulit ovat hevosen ja aasin hellän hetken tulos. Tässäkin tapauksessa muulikatraan luomiseksi on tarvittu suomihevosia ja suomiaaseja - maksajina ja mamuttajina.

[Berga]

Lähetyksessä kysyttiin koulutuksesta ja kertoi, että käynyt peruskoulun. Onko hän poikkeus vai vai voiko koulutustason yleistää koko somaliväestöön? Ja sitten vielä ihmetellään, miksi työttömyysluvut ovat mitä ovat ja syynä muka työnantajien ennakkoasenteet. Tuskin edes ''positiivista'' syrjintää voi ulottaa niin pitkälle, että pätevämmän tilalle palkataan vain peruskoulun käynyt somali.

[JP73]

Minusta ihan reilu toteamus joka on syytä uskoa. Henkilö ei koe olevansa suomalainen. Passi on hänelle väline, ei itseisarvo.
Tällaisten faktojen pohjalta olisi syytä käydä mamu ja integraatiokeskustelut. Ei vihervasemmistolaisen idealismin.

Keskustelut olisi pitänyt käydä jo 1990-luvun alkupuoliskolla ennen suurempaa invaasiota.

[duc]

Tämäkö on sitä paljon puhuttua integroitumista??

Integraatiohan on juuri sitä, että kulttuurista sopeutumista ei tapahdu vaan maahanmuuttaja vain hankkii itselleen kielitaidon ja työpaikan. Jos somali kokisi itsensä suomalaiseksi niin kyseessä olisi assimilaatio.

Tässä ollaan monikulttuuri-ideologian ongelman ytimessä. Tämä somali ei voi tulla suomalaiseksi menettämättä samalla somali-identiteettiään. Kahdella tuolilla on vaikea istua samanaikaisesti. Tämä kaksoisidentiteettiongelma olisi syytä ottaa vakavasti. Tavallaan kahden kulttuurin kasvatti voi olla, mutta silloin on usein vajaasti molempia. Jälleen kerran voisin ottaa esimerkin USA:n intiaaniväestöstä. Monilla heistä on erittäin suuria identiteettiongelmia.

[Viimeinen suomalainen]

Koko porukka takaisin Somppulaan jälkikasvuineen, niin ei tule enempää näitä identiteettiongelmia siellä on kaikki jutut paremmin!

[Ari-Lee]

Siinä vaiheessa kun puutarhatyökalut ovat ihmiskuopan kaivamista varten ja saunakiville löytyy ylevämpi käyttötarkoitus viskoa ne päin kuopatun kupolia tämä sama tulee sanomaan: "Tämä on minun Suomeni!"

[Emo]

- Juontaja kysyy:" Koetko itse olevasi suomalainen vai somalialainen?"
- Vastaus:" En missään nimessä koe olevani suomalainen, enemmän somalialainen ja muslimi....."

No sitähän me on sanottu, että eivät somput ole suomalaisia. Eivät ne ole eikä niistä tule.

[Praha]

No meikäläinen on asunut vuosia ulkomailla ja kyllä pidän itseäni mitenpäin vain ajateltuna suomalaisena. Eli ymmärrän kyllä ainakin ensimmäisen sukupolven (somali)mamuja, ei niistä saa suomalaisia mitenkään.

[Emo]

No meikäläinen on asunut vuosia ulkomailla ja kyllä pidän itseäni mitenpäin vain ajateltuna suomalaisena. Eli ymmärrän kyllä ainakin ensimmäisen sukupolven (somali)mamuja, ei niistä saa suomalaisia mitenkään.

Eikä niiden lapsista eikä lapsenlapsista, sen estää kotikasvatus ja lopun kotoutumattomuudesta viimeistelee suomalainen yhteiskunta tulkkeineen ynnä muine kaitsijoineen. Vilkaisu peiliin kertoo myös, että eihän sitä suomalaisia olla, ja vaateparsi on varsin koominen näin suomalaiseen silmään. Islam on sitten se vihonviimeinen silaus, niinkuin tuossa edellä luetellussa ei jo olisi moninkertaisesti tarpeeksi esteitä suomalaisuudelle.

[Veikko]

Tämäkö on sitä paljon puhuttua integroitumista??

Integraatiohan on juuri sitä, että kulttuurista sopeutumista ei tapahdu vaan maahanmuuttaja vain hankkii itselleen kielitaidon ja työpaikan. Jos somali kokisi itsensä suomalaiseksi niin kyseessä olisi assimilaatio.

Mitä tilastoja seuraa, niin somaleiden kohdalla ei pääosin tapahdu edes sitä integraatiota. Omat havaintoni runsaasti somalien kansoittamasta lähiympäristöstäni tukevat tilastoja: ei opita suomea, ei mennä töihin. Edes toisen polven somalit eivät puhu kunnolla suomea eikä opiskelu kiinnosta. Tuntevatkohan he itsensä suomalaisiksi vai kunnon somaleiksi? Ylen aamu-tv tänne haastattelemaan tulkin kanssa, jotta saadaan tähän muuten mahdottomaan arvoitukseen ratkaisu.

[oinas]

Setäni asui 40 vuotta Kanadassa (kuolemaansa asti) ja tunsi olonsa loppuun asti suomalaiseksi. Kanadan kansalainen hän toki oli vuosikymmeniä ja erittäin "integroitunut" yhteiskuntaan mutta silti koki olevansa suomalainen joka asuu Kanadassa. Tämä jäi jotenkin erityisesti mieleeni, koska hän itse siitä aina mainitsi, kun välillä nähtiin.

Ehkä tästä syystä koen vahvasti ei-suomalaisten olevan sitä kansallisuutta, jota he alunperin tai edellisen polven perusteella ovat. Jokainen somali on somali ja yksikään heistä ei ole suomalainen. Näkeehän sen.

Samoin minun lähisukulaisperheeni muutti 45 vuotta sitten Australiaan. Lapset olivat muuttovaiheessa pieniä, ja suomen kieli on heiltä lähes kokonaan unohtunut. Siltikin sekä vanhemmat että nämä aikuiset lapset ovat edelleen Suomen kansalaisia ja heillä on suomalaiset passit.

Kyllä ne ihmisen juuret säilyvät läpi elämän ja varmaan vielä korostuvat hänen asuessaan ulkomailla. Se on ihan luonnollista ja tärkeääkin ihmiselle itselleen. Suvakkien on tyhmää tuputtaa maahanmuuttajille suomen kansallisuutta. Pääasia, että tulijat sopeutuisivat elämään täällä, noudattaisivat maan lakeja ja eläisivät maassa maan tavalla.

[l'uomo normale]

Ainoa muistamani kertomus henkilöstä, joka väitti tietoisesti muuttaneensa kansallista identiteettiään, oli kauan sitten Hesarin kuukausiliitteen jutussa Ruotsin kuninkaanlinnassa työskentelevistä suomalaisista. Yksi suomalaisnainen, siivooja tai vastaava vakuutteli pitkään miten kesäiset rantakoivikot ovat samanlaisia Ruotsissakin ja Etelä-Ruotsissa viljellään päärynöitä jne. joten nyt nainen väitti olevansa ja täysin ruotsalainen ja Ruotsi on hänen ainut kotimaansa. Naisen vakuuttelut vaikuttivat minusta kummallisilta, jotenkin pakonomaisilta; ja nyt olen alkanut vainoharhaisesti kuvitella ettei mikään Hesarin tai Ylen pääjuttuihinsa valitsema materiaali ole pelkästään sattumalta niihin osunutta.

Onko heillä oletuksena lähtökohtaisesti, että (ainakin suomalainen) identiteetti muttuu maata vaihtamalla?

[kummastelija]

Tämä nyt vain kertoo sen että sellaista asiaa kuin monikulttuurinen yhteiskunta ei ole, eikä edes voi olla. On vain yhteiskunta. Toki yhteiskunnassa on aina useita eri kulttuureita. Jotkut kulttuurit pystyvät hyvinkin elämään rinnakkain ja ovat eläneet sitä vuosisatoja. Esimerkiksi eri suomalaiset heimot ovat hyvinkin eläneet yhdessä.

Sitten on näitä kulttuureita, mitkä eivät pysty elämään rauhassa minkään muun kulttuurin kanssa yhteiskunnasta riippumatta. Kun ongelma on kulttuurissa, se ei ratkea yhteiskuntaa muuttamalla.

[Mursu]

Tässä menee sekaisin ihmisillä kansallisuus ja kansalaisuus. Kansallisuus tai etninen tausta ei tietenkään muutu. Sen sijaan minusta on normaalia, että ihminen, joka ottaa uuden kansalaisuuden kokee tämän omakseen - ellei hän ota sitä puhtaasti jostain etujen kuppaussyystä. Tätä voisi verrata vaikka puolueeseen liittymiseen. Olen saanut käsityksen, että esimerkiksi USA:ssa kansalaisuuden saaneet ovat hyvin ylpeitä siitä. He kokevat saavuttaneensa jotain tavoittelemisen arvoista. Ehkä Suomessa kansalaisuuksia jaellaan liian helposti, kun niitä ei arvosteta.

Usein kielessä ei tehdä eroja näiden kanssa. Jossain tapauksessa ero kuitenkin on ja sattumalta juuri somaleilla. Somali on kansallisuus ja somalialainen on kansalaisuus. Tässä nimenomaan puhuttiin somalialaisesta.

[Kyklooppi]

Olisihan se nyt hullua jos itse asettuisi somaliaan ja toteaisi että minä olen nyt sitten somali.
Saattaisivat hakata  sentin paloiksi ja käyttää kalansyöttinä.
Ai niin, kalastajat siellä tekevät ihan muita hommia..nykyään.

[op]

Se, että maahanmuuttaja ei tunne itseään ko. maalaiseksi esim. suomalaiseksi, on normaalia. Jos tämä maahanmuuttajan jälkeläiset taas eivät tunne itseään synnyinmaansa kansaksi, jolla nyt sattuu olemaan muualla syntyneet vanhemmat, niin jotain on pielessä.

Esim. jos muuttaisin Espanjaan en siitä espanjalaiseksi muuttuisi (joskin kyllä parissa vuodessa paikkakuntalaiseksi esim. madridilaiseksi), mutta espanjassa syntyneet lapseni kyllä olisivat espanjalaisia. Käytännön case-esimerkkinä Nico Rosberg ei ole suomalainen, tai itseään sellaiseksi koe, Keken suomalaisuudesta huolimatta.

[Brandis]

Jos tämä maahanmuuttajan jälkeläiset taas eivät tunne itseään synnyinmaansa kansaksi, jolla nyt sattuu olemaan muualla syntyneet vanhemmat, niin jotain on pielessä.

Entä tilanteessa, jossa lapsi syntyy maahan X ja hänen vanhempansa ovat maista Y ja Z. Moninaisuuden rikkaus alkaa olla ylitsevuotavaista. Ja kansallisidentiteettiään (puhumattakaan juurista) voi olla jo todella vaikeaa (/ mahdotonta) löytää.

[duc]

Tässä menee sekaisin ihmisillä kansallisuus ja kansalaisuus. Kansallisuus tai etninen tausta ei tietenkään muutu. Sen sijaan minusta on normaalia, että ihminen, joka ottaa uuden kansalaisuuden kokee tämän omakseen - ellei hän ota sitä puhtaasti jostain etujen kuppaussyystä. Tätä voisi verrata vaikka puolueeseen liittymiseen. Olen saanut käsityksen, että esimerkiksi USA:ssa kansalaisuuden saaneet ovat hyvin ylpeitä siitä. He kokevat saavuttaneensa jotain tavoittelemisen arvoista. Ehkä Suomessa kansalaisuuksia jaellaan liian helposti, kun niitä ei arvosteta.

Usein kielessä ei tehdä eroja näiden kanssa. Jossain tapauksessa ero kuitenkin on ja sattumalta juuri somaleilla. Somali on kansallisuus ja somalialainen on kansalaisuus. Tässä nimenomaan puhuttiin somalialaisesta.

Periaatteessa olet oikeassa: kansallisuus = kansan jäsenyys (etninen/kulttuurinen), kansalainen = valtion jäsenyys (muodollinen/virallinen).  Koska nämä käsitteet menevät käytännössä usein sekaisin tai niitä käytetään synonyymeinä, ei ole helppo päätellä asiayhteydestä, mitä tarkoitetaan. Yksittäinen lause, "En ole suomalainen", voi tarkoittaa joko, "En ole etninen suomalainen eli kansan jäsen", tai, "En ole Suomen valtion kansalainen, virallisesti tai muodollisesti suomalainen", tai molempia. Ennen kansallisvaltioajatuksen hajoamista tällainen ero tehtiin vain poikkeustapauksissa kuten: suomenruotsalainen tai ruotsinsuomalainen. Em. termitkin ovat edelleen monimerkityksisiä. Yleensä suomenruotsalainen ei koe kuuluvansa "ruotsalaiset"-nimiseen kansaan vaan sekä etnisesti ja muodollisesti suomalaisiin tai sitten etnisesti ruotsalaisten ja suomalaisten väliin erilliskansaksi, joka eroaa suomalaisesta kansasta vain kieleltään ja jonkin verran kulttuuriltaan. Valtiollisesti he tietysti samastuvat vain Suomen jäseniin. Samantapaisesti muutettavat muuttaen voidaan määritellä ruotsinsuomalaiset. Tämä on kuitenkin vaikea aihe, koska kansa, kieli ja kulttuuri kulkevat usein käsi kädessä, mutta eivät aina: kansanosien sisällä on eroja kuten myös yksilöiden kesken. Viimekädessä kyse on yksilön omasta määrittelystä. Näin on siis vakiintuneissa tilanteissa, mutta viimeiset vuosikymmenet ovat sekoittaneet tilannetta esim. Suomessa niin, että voidaan jo puhua kaaoksesta tässä määrittelyssä.

[Blanc73]

Juontaja kysyy:" Koetko itse olevasi suomalainen vai somalialainen?"

Idioottimainen kysymys toimittajalta. Tyypillistä YLEä.  Jos jostain luojan hylkäämästä syystä muuttaisin esim Somaliaan, niin ei se minusta somalia tee.

[sr]

Terve somali joka tämän hoksasi.
Kunpa suomalaisetkin olisivat yhtä fiksuja ja henkisesti terveitä että huomaisivat ettei somali ole suomalainen eikä tämmöiseksi voi koskaan tulla seuraavien 2000 vuoden aikana.

Ihmisen elonkaari on maksimissaan luokkaa 100 vuotta, joten mitä oikein koitat tuolla 2000:lla vuodella sanoa? Implikoitko, ettei hänen jälkeläisistäkään voi tulla suomalaisia, vaikka asuisivat Suomessa luokkaa 100 sukupolvea? Jos implikoit, niin käsi ylös se, joka pystyy osoittamaan, ettei omasta sukupuusta, kun mennään 2000 vuotta taaksepäin löydy yhtään ulkomaalaista.

Sitten joutuisikin kyselemään kriittisen kysymyksen, eli mitä vittua se somali tekee suomessa.

Käsittääkseni Suomessa on paljonkin ulkomaalaisia, joiden ei oleteta muuntuvan suomalaisiksi. Vai kysytkö sitä, että miksi vitussa somalilla on Suomen kansalaisuus?

Ei ole täällä mistään muusta syystä kuin keräämässä sossurahaa ja lähettämässä tätä rahaa kotimaahansa.

Koskeeko tämä vain somaleita vai kaikkia Suomessa asuvia ulkomaalaisia, jotka eivät tunne itseään suomalaisiksi? Jos kaikkia, niin sitten näkisin tästä jotain todisteita. Jos vain somaleita, niin mikä tässä on linkki otsikkoon?

[TheVanishedTerrorist]

Kohta 30v ulkomailla ja olen edelleenkin suomalainen enkä muuksi muutu.

ID kortissa lukee "caucasian" ja sekään ei siitä muuksi muutu.

Somaleistakaan ei koskaan tule suomalaisia.

[TheVanishedTerrorist]

Jos tämä maahanmuuttajan jälkeläiset taas eivät tunne itseään synnyinmaansa kansaksi, jolla nyt sattuu olemaan muualla syntyneet vanhemmat, niin jotain on pielessä.

Entä tilanteessa, jossa lapsi syntyy maahan X ja hänen vanhempansa ovat maista Y ja Z. Moninaisuuden rikkaus alkaa olla ylitsevuotavaista. Ja kansallisidentiteettiään (puhumattakaan juurista) voi olla jo todella vaikeaa (/ mahdotonta) löytää.

Tällaisia tapauksia tuntien he samaistuvat joko äitinsä tai isänsä kansallisidentiteettiin. En tunne tapauksia että olisivat omineet sen maan kansallisidentiteetin jossa asuvat (vaikka kielen oppisivatkin jne...).

[Blanc73]

Jos tämä maahanmuuttajan jälkeläiset taas eivät tunne itseään synnyinmaansa kansaksi, jolla nyt sattuu olemaan muualla syntyneet vanhemmat, niin jotain on pielessä.

Entä tilanteessa, jossa lapsi syntyy maahan X ja hänen vanhempansa ovat maista Y ja Z. Moninaisuuden rikkaus alkaa olla ylitsevuotavaista. Ja kansallisidentiteettiään (puhumattakaan juurista) voi olla jo todella vaikeaa (/ mahdotonta) löytää.

Tällaisia tapauksia tuntien he samaistuvat joko äitinsä tai isänsä kansallisidentiteettiin. En tunne tapauksia että olisivat omineet sen maan kansallisidentiteetin jossa asuvat (vaikka kielen oppisivatkin jne...).

Tällä viikolla kävin Berliinissä lomailemassa. Eräs turkkilaistaustainen taksikuski avautui Saksasta ja saksalaisista todella katkeran kuuloisesti. Mies oli syntynyt ja asunut koko ikänsä Berliinissä. Miehen monologista ei meinannut loppua tulla kun alkuun pääsi: saksalaiset inhoavat turkkilaisia ja eivät kuulemma edes peittele sitä. Ja kyllä sen kaupungilla kävellessä myös huomasi, mamut ja saksalaiset olivat tiiviisti omissa piireissään. Otin innokkaasti osaa saksalaiseen segreraation ja pyörin kantasaksalaisten kuppiloissa. Luonnollisesti näin. 

[J.M]

Mikä ylipäätään on tämä kukkahattujen pyrkimys siihen, että kaikkia Suomeen saapuneita pitää sanoa suomalaisiksi? Mihin se "erilaisuus on rikkaus" hävisi?

Uskotaan nyt puhetta, kun somali sen itse sanoo. Enkä tällä kertaa aio kyseenalaistaa hänen sanomaansa.

[Siili]

Ihmisen elonkaari on maksimissaan luokkaa 100 vuotta, joten mitä oikein koitat tuolla 2000:lla vuodella sanoa? Implikoitko, ettei hänen jälkeläisistäkään voi tulla suomalaisia, vaikka asuisivat Suomessa luokkaa 100 sukupolvea?

Noin pitkästä ajasta on vaikea sanoa mitään, mutta kyllä esimerkiksi Suomen romaneilla on erittäin kova pyrkimys erottua kantaväestöstä.  En ihmettelisit yhtään, jos esimerkiksi Suomessa asuvat somalit pitäisivät samanlaista hajurakoa kantiksiin vielä parin-kolmensadan vuoden kuluttua.

Vai meinaatko kunnon suviksen tapaan, että romanien segregoituminen johtuu vain ja ainoastaan kantaväeston kattavasta rasismista? 

[Kiril]

Mielestäni tämä on ihan selvä juttu. Jos itse muuttaisin ulkomaille, niin kyllä varmaan aina olisin suomalainen, riippumatta siitä minkä maan passi taskussa olisi.

Kyllä uuden kansalaisuuden hakeminen ja saaminen on vakavasti otettava asia. Ja liittyyhän siihen velvoitteita ja lupauksia, jotka kunnian ihminen aikoo pitää.

[sr]

Jos tämä maahanmuuttajan jälkeläiset taas eivät tunne itseään synnyinmaansa kansaksi, jolla nyt sattuu olemaan muualla syntyneet vanhemmat, niin jotain on pielessä.

Entä tilanteessa, jossa lapsi syntyy maahan X ja hänen vanhempansa ovat maista Y ja Z. Moninaisuuden rikkaus alkaa olla ylitsevuotavaista. Ja kansallisidentiteettiään (puhumattakaan juurista) voi olla jo todella vaikeaa (/ mahdotonta) löytää.

Tällaisia tapauksia tuntien he samaistuvat joko äitinsä tai isänsä kansallisidentiteettiin. En tunne tapauksia että olisivat omineet sen maan kansallisidentiteetin jossa asuvat (vaikka kielen oppisivatkin jne...).

Itse taas väittäisin, että suunnilleen kaikki tuollaiset lapset tulevat olemaan identiteetiltään X. Ainakin ne kaikki tapaukset, jotka itse tunnen, ovat juuri sellaisia. Muilla kuin synnyinmaan identiteeteillä on mitään mahdollisuuksia vain siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat ovat Y ja silloinkin vaaditaan sitä, että vanhemmat aktiivisesti tuputtavat sitä identiteettiään. Mitä tuohon lauseeseesi "vaikka kielen oppisivatkin" tulee, niin on erittäin epätodennäköistä, ettei lapsi opi puhumaan asuinmaansa kieltä täysin ilman ulkomaalaista korostusta. Paljon todennäköisempää on se, että hänelle tuottaa vaikeuksia se vanhempien puhuma kieli. Vaikka puhutaan äidinkielestä, niin oikea ilmaus olisi vertaisryhmän kieli. Äidin ja isän kanssa tulee aina toimeen, vaikka takertelisikin kielen kanssa. Vertaisryhmässä taas on pakko oppia puhumaan kieltä täydellisesti.

[sr]

Ihmisen elonkaari on maksimissaan luokkaa 100 vuotta, joten mitä oikein koitat tuolla 2000:lla vuodella sanoa? Implikoitko, ettei hänen jälkeläisistäkään voi tulla suomalaisia, vaikka asuisivat Suomessa luokkaa 100 sukupolvea?

Noin pitkästä ajasta on vaikea sanoa mitään, mutta kyllä esimerkiksi Suomen romaneilla on erittäin kova pyrkimys erottua kantaväestöstä.  En ihmettelisit yhtään, jos esimerkiksi Suomessa asuvat somalit pitäisivät samanlaista hajurakoa kantiksiin vielä parin-kolmensadan vuoden kuluttua.

Romanit ovat selvä poikkeus Euroopassa. Kuten sanoin, kaiva omaa sukupuutasi muutama kymmenen sukupolvea taaksepäin. Olisin todella yllättynyt, jos et löydä sieltä yhtään ulkomaalaista. Jos ulkomaalaista verta löytyy, niin selitä minulle sitten, miten se ei näy sinussa mitenkään? Itse olen sitä mieltä, että yleensä tuo siirtolaisuusidentiteetti rapistuu muutamassa sukupolvessa. USA on luokkaa 300-400 vuotta sitten tulleiden alkuperäisten siirtolaisten tuotos. Suuri osa kansasta on sinne vieläkin myöhemmin tulleiden jälkeläisiä. Vaikka ihmiset jossain määrin ovatkin ylpeitä juuristaan, niin kyllä heille yleensä se amerikkalainen identiteeti on ykkösenä.

Vai meinaatko kunnon suviksen tapaan, että romanien segregoituminen johtuu vain ja ainoastaan kantaväeston kattavasta rasismista? 

Mitä tuolla "kunnon suviksen tapaan" koitat vihjailla?

Romanien segregoituminen ei johdu rasismista. Sen sijaan muita vastaavia segregaatioita ei Euroopasta löydy, vaikka kansat ovat liikkuneet paikasta toiseen.

[TheVanishedTerrorist]

Jos tämä maahanmuuttajan jälkeläiset taas eivät tunne itseään synnyinmaansa kansaksi, jolla nyt sattuu olemaan muualla syntyneet vanhemmat, niin jotain on pielessä.

Entä tilanteessa, jossa lapsi syntyy maahan X ja hänen vanhempansa ovat maista Y ja Z. Moninaisuuden rikkaus alkaa olla ylitsevuotavaista. Ja kansallisidentiteettiään (puhumattakaan juurista) voi olla jo todella vaikeaa (/ mahdotonta) löytää.

Tällaisia tapauksia tuntien he samaistuvat joko äitinsä tai isänsä kansallisidentiteettiin. En tunne tapauksia että olisivat omineet sen maan kansallisidentiteetin jossa asuvat (vaikka kielen oppisivatkin jne...).

Itse taas väittäisin, että suunnilleen kaikki tuollaiset lapset tulevat olemaan identiteetiltään X. Ainakin ne kaikki tapaukset, jotka itse tunnen, ovat juuri sellaisia. Muilla kuin synnyinmaan identiteeteillä on mitään mahdollisuuksia vain siinä tapauksessa, että molemmat vanhemmat ovat Y ja silloinkin vaaditaan sitä, että vanhemmat aktiivisesti tuputtavat sitä identiteettiään. Mitä tuohon lauseeseesi "vaikka kielen oppisivatkin" tulee, niin on erittäin epätodennäköistä, ettei lapsi opi puhumaan asuinmaansa kieltä täysin ilman ulkomaalaista korostusta. Paljon todennäköisempää on se, että hänelle tuottaa vaikeuksia se vanhempien puhuma kieli. Vaikka puhutaan äidinkielestä, niin oikea ilmaus olisi vertaisryhmän kieli. Äidin ja isän kanssa tulee aina toimeen, vaikka takertelisikin kielen kanssa. Vertaisryhmässä taas on pakko oppia puhumaan kieltä täydellisesti.

Kuulostaa ihan juurettomien vihreiden touhuilta joilla ei ole minkäänlaista kansallista identiteettiä itsellään. Liikutaan näin ollen varmasti ihan eri porukoissa...