Oikeusministeriksi kielitaidoton, joka on vailla alan koulutusta

[Sour-One]

Onhan tuossa suuri vaara että siinä on oikeusministeri joka ymmärtää mikä on oikeus ja kohtuus eikä pelkästään sen mitä lakikirjassa lukee ja demlan kokouksissa on sovittu?

Toisaalta saisi ko. pestissä olla jonkinlaista alan koulutusta/kokemusta mutta annetaanpa koittaa, virkamiehet ne vie kuitenkin kuin litran mittaa niin halutessaan.

Toisaalta olisi ihan hyvä, että ymmärtäisi säätämääksä lakitekstiä.

[KJ]

Minkä takia oikeusministerin pesti on ylipäätään olemassa? Oikeuslaitoshan on ainakin ihanteen mukaan erillinen poliittisesta vallasta.

Kaikilla Perussuomalaisilla ministereillä on ylipäätään yksi lisävuori kiivettävänä muihin ministereihin verrattuna: Poliittisesti nimitetty virkamiehistö vastustaa henkeen ja vereen kaikkea muutosta, ja vaatii vanhan menon jatkamista ja vanhojen poliittisen sulle-mulle virkapaikkajakojen jatkamista. Virkamiehistön mielestä heillä on sosialismin oppien mukaan valta ja suorastaan velvollisuus ohjata väärinajattelevat ministerit vallinneiden käytäntöjen alaisiksi.

Tuo ajatus on suoraan Yes Minister -TV-sarjasta, jolla ei juurikaan ole kosketuspintaa suomalaiseen poliittiseen päätöksentekoon. Bror Wahlroosin aikainen vahva kansliapäällikkövetoinen ministeriö katosi hänen myötään.

Jos joku ministeri osoittaisikin heikkoutta virkamieskunnan suhteen, niin hänen puolue varmaankin puuttuisi asiaan.

[dothefake]

Onhan tuossa suuri vaara että siinä on oikeusministeri joka ymmärtää mikä on oikeus ja kohtuus eikä pelkästään sen mitä lakikirjassa lukee ja demlan kokouksissa on sovittu?

Toisaalta saisi ko. pestissä olla jonkinlaista alan koulutusta/kokemusta mutta annetaanpa koittaa, virkamiehet ne vie kuitenkin kuin litran mittaa niin halutessaan.

Toisaalta olisi ihan hyvä, että ymmärtäisi säätämääksä lakitekstiä.

Meinaatko, että oikeusministeri oikein lakeja säätää?

[Lalli IsoTalo]

Oliko luokanopettaja Urpilaisella taloustieteen tutkintoa? Oliko asepalveluksen käymätön kauppatieteen maisteri sopiva puolustusministeriksi? Entäs laborantti liikenneministerinä? Lääkäri sisäministerinä? Kirvesmies työministerinä (tosin SAK-uran merkittävyyden tunnustan minäkin)? TV-juontaja peruspalveluministerinä? Ylioppilas kulttuuriministerinä?

Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei. Ei.

[Muuttohaukka]

Kukaan, kuka ei ole korkeasti koulutettu juristi, ei voi laittaa järkeä tuomioihin! Kysykää vaikka jäsen Muuttohaukalta tai Sour-Onelta.

Lihavoinnti minun


Ei kannata kysyä. Shit happens.

[sivullinen.]

Jos joku ministeri osoittaisikin heikkoutta virkamieskunnan suhteen, niin hänen puolue varmaankin puuttuisi asiaan.

Vaikea sitä on tietää. Muutama esimerkki viime hallituskaudelta kertoo, ettei edes pienpuolueiden ministereillä ollut kovinkaan suurta valtaa virkamiesjohdon suhteen. Liikenneministeri Kyllönen (vas.) sai erotettua Tervalan tämän lopettaessa täydellisesti yhteistyön ja alkaessa julkisuudessa syyttää ministeriä, mutta lähes heti Kyllösen ministerin tehtävien loputtua Tervala palasi takaisin lähes samaa tehtävänkuvaa hoitamaan. Räsäsen yritys erottaa Paatero päättyi vielä kurjemmin. Räsänen käski Paateron tehdä johtopäätökset. Voiko sitä selvemmin sanoa olematta poliittisesti korrekti? Paatero teki johtopäätöksen, ettei näe mitään syytä erota tai edes muuttaa käytöstään. Nämä olivat tietenkin pienpuolueita; Perussuomalaiset on iso puolue. Mutta näillä puolueilla on pitkä historia, ja moni virkamies saa kiittää pientäkin puoluetta virastaan. Perussuomalaisilla on vielä vähän poliittisesti nimitettyjä virkamiehiä -- ja toivottavasti niitä ei tule yhtään enempää koskaan.

Joten olen täysin toista mieltä sekä siitä, että Lindström työmiehenä pärjäisi paremmin virkamiesten kanssa kuin poliittisen piirileikin ymmärtävä älykkö, ja siitä, että poliittisesti valitut toisen puolueen virkamiehet ylipäätään alistuisivat kiltisti kuuntelemaan ministerin sanomaa ja toteuttamaan sitä tämän kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka se sotisi vahvasti virkamiehen omaa aatemaailmaa vastaan ja aiheuttaisi epäsopua virkamiespiireissä ja muissa piireissä. Varsinkin virkamies, joka ei enää pyri urapolulla ylöspäin vaan ennemmin eläkkeelle, voi tehdä ihan mitä haluaa, koska ainoa pelko on irtisanotuksi tuleminen, joka sekin, kuten edellä esitetyt tapaukset osoittavat on epätodennäköisempää kuin eropäätöksen tekevän ministerin erottaminen, voi varsin vapaasti tehdä mitä haluaa ja ennenkaikkea olla tekemättä sitä mitä ei halua. Yhtään virkamiestä ei ole sosialismin aikana edes yritetty erottaa sen vuoksi, etteivät he olisi tehneet mitään; yrityksetkin, jotka ovat yrityksiksi jääneet, ovat kohdistuneet virkamiehiin, jotka ovat ottaneet itse ensimmäisen askeleen. Voi veikata, ettei kestä kauan ennenkuin ministeri Paateron (sdp.) erottama Solidiumin hallituksen puheenjohtaja Ala-Pietilä palaa takaisin virkaansa -- jos niin haluaa.

[KJ]

Jos joku ministeri osoittaisikin heikkoutta virkamieskunnan suhteen, niin hänen puolue varmaankin puuttuisi asiaan.

Vaikea sitä on tietää. Muutama esimerkki viime hallituskaudelta kertoo, ettei edes pienpuolueiden ministereillä ollut kovinkaan suurta valtaa virkamiesjohdon suhteen. Liikenneministeri Kyllönen (vas.) sai erotettua Tervalan tämän lopettaessa täydellisesti yhteistyön ja alkaessa julkisuudessa syyttää ministeriä, mutta lähes heti Kyllösen ministerin tehtävien loputtua Tervala palasi takaisin lähes samaa tehtävänkuvaa hoitamaan. Räsäsen yritys erottaa Paatero päättyi vielä kurjemmin. Räsänen käski Paateron tehdä johtopäätökset. Voiko sitä selvemmin sanoa olematta poliittisesti korrekti? Paatero teki johtopäätöksen, ettei näe mitään syytä erota tai edes muuttaa käytöstään. Nämä olivat tietenkin pienpuolueita; Perussuomalaiset on iso puolue. Mutta näillä puolueilla on pitkä historia, ja moni virkamies saa kiittää pientäkin puoluetta virastaan. Perussuomalaisilla on vielä vähän poliittisesti nimitettyjä virkamiehiä -- ja toivottavasti niitä ei tule yhtään enempää koskaan.

Mitä nuo esimerkit muka todistivat? Pari naisministeriä yritti näyttää/käyttää valtaansa (virheellisesti tosin), ja sinä tulkitset sen virkamiesvallaksi. Jos nuo esimerkit jostain todistavat, niin juuri päinvastaisesta. Oikea esimerkki olisi sellainen, jossa virkamieskoneisto olisi jyrännyt istuvan ministerin.

Lindströmin pärjäämisestä ei voi vielä tietää, mutta ei hän ainakaan vaikuta kaverilta, jota olisi helppo viedä.
Siitä olen kuitenkin varma, että Ala-Pietilä ei koskaan palaa Solidiumin johtoon, saati että häntä joku sinne pyytäisi. Sen verran huonosti hän sen homman hoiti.

[mikkojuha]

Jos joku ministeri osoittaisikin heikkoutta virkamieskunnan suhteen, niin hänen puolue varmaankin puuttuisi asiaan.

Vaikea sitä on tietää. Muutama esimerkki viime hallituskaudelta kertoo, ettei edes pienpuolueiden ministereillä ollut kovinkaan suurta valtaa virkamiesjohdon suhteen. Liikenneministeri Kyllönen (vas.) sai erotettua Tervalan tämän lopettaessa täydellisesti yhteistyön ja alkaessa julkisuudessa syyttää ministeriä, mutta lähes heti Kyllösen ministerin tehtävien loputtua Tervala palasi takaisin lähes samaa tehtävänkuvaa hoitamaan. Räsäsen yritys erottaa Paatero päättyi vielä kurjemmin. Räsänen käski Paateron tehdä johtopäätökset. Voiko sitä selvemmin sanoa olematta poliittisesti korrekti? Paatero teki johtopäätöksen, ettei näe mitään syytä erota tai edes muuttaa käytöstään. Nämä olivat tietenkin pienpuolueita; Perussuomalaiset on iso puolue. Mutta näillä puolueilla on pitkä historia, ja moni virkamies saa kiittää pientäkin puoluetta virastaan. Perussuomalaisilla on vielä vähän poliittisesti nimitettyjä virkamiehiä -- ja toivottavasti niitä ei tule yhtään enempää koskaan.

Mitä nuo esimerkit muka todistivat? Pari naisministeriä yritti näyttää/käyttää valtaansa (virheellisesti tosin), ja sinä tulkitset sen virkamiesvallaksi. Jos nuo esimerkit jostain todistavat, niin juuri päinvastaisesta. Oikea esimerkki olisi sellainen, jossa virkamieskoneisto olisi jyrännyt istuvan ministerin.

Lindströmin pärjäämisestä ei voi vielä tietää, mutta ei hän ainakaan vaikuta kaverilta, jota olisi helppo viedä.
Siitä olen kuitenkin varma, että Ala-Pietilä ei koskaan palaa Solidiumin johtoon, saati että häntä joku sinne pyytäisi. Sen verran huonosti hän sen homman hoiti.

On näistä spekulaatioista ainakin se hyöty, että Lindström voi lukea kuinka toimia. Jos edelliset ministerit ovat kompuroineet (Kyllönen ja Räsänen, ym) niin ei se tarkoita, että sama peli jatkuisi.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että ministeriössäkin voi olla persuja/piilopersuja. Sitä kautta on mahdollista saada "vastamyrkkyä" sille sonnalle mitä demlalaiset yrittävät syöttää. Ja taatusti, JL saa varmasti apua joka puolelta vaativassa tehtävässään. Uskon lisäksi, että hän osaa erottaa oikeat profeetat vääristää. Siis.... antakaamme aikaa...

[Keza]

...Huippukoulutuskaan ei auta lentäjää jos lentämisen perusteet eivät ole hallinnassa. Siitä hyvä esimerkki on lento AF 447, jonka miehistö tappoi itsensä lisäksi sadat matkustajat yksinkertaisen virheen takia. Luotan Lindströmiin enemmän ministeriönsä johdossa kuin johonkin huippukoulutettuun oikeustieteilijään, jolla ei ole näyttöä moraalista ja ryhdistä. Ministeri on johtaja, ja uskon hänen johtajuuteensa.

AF 447:n tuhosi kyllä kokemattomin eli vähiten koulutettu 3 pilotista. Kapua voi syyttää siitä, että painui säädetylle levolle kun oltiin tulossa myrskyrintamaa sitä ennen päätettyään, ettei pahimpia myrskyjä lähdetä kiertämään ja määräämällä kokemattomimman ohjaajaksi leponsa ajaksi. 1. perämiestä siitä, ettei huomannut, mitä räikeitä virheitä 2. teki eikä saanut selostettua kapulle tämän tullessa uudestaan paikalle mitä oli tapahtunut, mutta voidaan sanoa, että 2. sen koneen pudotti.

[JJohannes]

Niin samaa ihmettelin Jussi Hallaahon fb-sivulla, kun hän hakee avustajaa, jonka pitää olla ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut. Jos Jussin avustajan täytyy täytellä kalenteria ja pitää paperit järjestyksessä, niin mitä helvettiä kyseisen henkilön pitää olla niin pätevä?

Tietenkään kalenterin täyttely ja paperipinojen järjestely ei ole mitään rakettitiedettä. Edes lentolippujen varailu, tapaamisten sopiminen, tulevien kokousten ja kissanristiäisten selvittely ja muu sellainen, mitä euroavustajan työhön oletettavasti kuuluu, eivät välttämättä edellytä kirkkaana loistavia älynlahjoja. Jostain syystä kuitenkin arvelen, etteivät tuntemani ns. ruumillisen työn tekijät kestäisi tuollaista työtä päivääkään.

En tiedä mistä varsinaisesti kiikastaa, mutta matalasti koulutetuilla ihmisillä on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta nähdäkseni heikko keskittymiskyky ja he ovat kyvyttömiä organisoimaan monimutkaisia kokonaisuuksia, vaikka organisoinnin suorittaminen ei sinänsä edellyttäisikään ihmeitä. Tietenkin tuollaisessa avustajan työssä edellytetään myös laajaa yleissivistystä, jotta ymmärtää parlamentin toimintaan liittyviä asioita ja ennen kaikkea autistista kiinnostusta ja perehtymishalua EU-politiikan kiemuroihin, jota harvemmalta ahtaajalta tai automaalarilta voi odottaa löytyvän. Perehtymishalun lisäksi pitää myös olla fasiliteetit tiedon löytämiseen ja siinä asiassa yliopistoihmiset ovat usein taitavia. Ja lopulta elämä vieraassa, ulkomaisessa kaupungissa, Brysselissä, ja tärkeiden ihmisten kohtaaminen tärkeissä paikoissa edellyttää hillittyä ja arvokasta käytöstä, kykyä puhua "samaa kieltä" korkeasti koulutettujen kanssa ja ihan vain sujuvaa kielitaitoa. Nämäkin ominaisuudet yhdistäisin ennen kaikkea yliopistokoulutettuihin ihmisiin.

Ennen kaikkea yliopistotutkinto (tai tässä tapauksessa ilmeisesti mikä tahansa korkeakoulututkinto) voidaan nähdä indikaattorina muista myönteisistä ja työlle välttämättömistä ominaisuuksista, joita ei toki ole välttämättä saavutettu tutkinnon avulla mutta jotka usein tuntuvat kasautuvan tutkinnon onnistuneesti suorittaneille.

Jouduin viime talvena lukemaan monta gradua, ja tulin siihen johtopäätökseen, että minäkin voisin aivan hyvin kirjoittaa vastaavanlaisen. Itse asiassa lukaisin erään jonka kaikki lähteenä käytetyt kirjat löytyy myös meikäläisen kirjahyllystä.

Oletpa löytänyt erikoisen gradun. Kaikissa minun lukemissani graduissa lähteet ovat suurimmaksi osaksi yksittäisiä tieteellisiä artikkeleita artikkelikokoelmista ja alan lehdistä tai internetistä. Joitain monografioita lähteistä toki aina löytyy, mutta en käsitä kellä on kirjahyllyssään ainakaan suuria määriä väitöskirjoja tai muita vastaavia monografioita (minulla on muutamia, sekä muutama artikkelikokoelma). Vanhempaa tutkimuskirjallisuutta (tarkoitan nyt jotain Sigmund Freudeja, Johan Huizingoita ja Max Webereita) minulta ja monilta löytyy toki enemmän, koska sillä on arvoa hyvänä proosana ja se on paljon luettavampaa kuin nykyaikainen tutkimus. Sitä kuitenkin käytetään todella harvoin enää lähteenä nykypäivän tutkimuksessa.

Mutta totta on tietysti, ettei gradun kirjoittaminen ole monelle mikään ylivoimainen tehtävä. Se on vain todella työlästä ja aikaavievää ja harhapoluille lähtenyt tutkimusproosa voi olla vaikeaa palauttaa kaidalle polulle.

[JJohannes]

Lindströmin asiaan sanoisin, että periaatteessa ministerin ei minusta tule olla "alan ihmisiä", sillä ministeri edustaa ministeriössään nimenomaan ideologiaa ja äänestäjien tahtoa, joka ei välttämättä ole lainkaan rationaalinen. Tähän liittyy myös se yleinen tapa, että tietyt puolueet saavat/haluavat hallituksessa aina tietyn salkun, ikäänkuin niiden ideologinen näkemys jostain asiasta olisi toisen puolueen niin ikään ideologista näkemystä "järkevämpi". Esimerkiksi Kepu ottaa aina maatalousministerin, ihan kuin Kepu olisi pätevämpi tai järkevämpi maatalousasioissa kuin vaikkapa Vihreät. Näin ei ole, Vihreät ja Keput ovat vain tehneet maatalouden suhteen erilaisen arvovalinnan; ensimmäinen on valmis ajamaan maatalouden alas ja jälkimmäinen haluaa puolustaa sitä viimeiseen asti. Vihreä ja kepulainen voivat aivan yhtä hyvin toimia maatalousministerinä.

Siksi siis myöskään oikeustieteen maisteri oikeusministerinä ei välttämättä ole sen "pätevämpi" kuin filosofian maisteri. Ministerin ei tarkalleen ottaen ole tarkoituskaan olla "pätevä" vaan tarjota ideologinen ulottuvuus yhteiskunnan rakentamiseen.

Valitettavasti kuitenkin Lindströmin tapauksessa pelkään, etteivät tietyt minimiedellytykset ministerin vaativan tehtävän suorittamiseksi täyty.

[nollatoleranssi]

Ministerin ei tarkalleen ottaen ole tarkoituskaan olla "pätevä" vaan tarjota ideologinen ulottuvuus yhteiskunnan rakentamiseen.

Tuo on ihan hyvin muotoiltu, että ennen kaikkea kyse on ideologisista eroista.

Tietysti se ongelma tässä on, että puolueesta olisi löytynyt kyseiselle paikalle muitakin edustajia. Ministeripaikat saattavat joskus näyttää liikaa "palkkioviroilta", vaikka pitäisi pyrkiä valitsemaan se parhain mies/nainen kyseiseen tehtävään.

Enemmän näissä viroissa kyllä vaikuttaa sekin, että osaako johtaa ja minkälainen persoona on taustalla. Kyllä virkamiesten rooli korostuu, kun ministerit vaihtuvat kerta toisensa jälkeen.

---

Ministerit nousevat yleensä esiin kahdesta syystä: a.) mokailevat pahasti tai b.) onnistuvat todella hyvin. Yleensä tuo a-vaihtoehto on noussut ensisijaisesti pintaan. Jos ministeri ei kerää erikoisempaa huomiota työstään, niin todennäköisesti hän on onnistunut ainakin jollakin tasolla toimessaan.

[nollatoleranssi]

En ymmärrä, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan on toivoa, että väkivaltarikolliset saisivat kunnon tuomiot. Tähän eivät ole pystyneet korkeakoulutetut muuntorangaistus-Brax eikä piparin hyödyntämisvastainen Henriksson. Täällä kuitenkin itketään Lindströmin koulutuksen puutteesta.

Hallitusohjelmassa lukee näin:

Hallitus parantaa rikoksen uhrin asemaa rikosprosessissa lainsäädäntöä kehittämällä. Varmistetaan, että rikoksista annettavat rangaistukset ovat oikeudenmukaisessa suhteessa teon moitittavuuteen. Tarkistetaan ensikertalaisuussäännöksiä, väkivaltarikosten sekä lapsiin kohdistuvien törkeiden seksuaalirikosten rangaistustasoa sekä ehdollisen vankeustuomion tehostamismahdollisuuksia, kuten lyhyt ehdoton vankeus, yhdyskuntapalvelu ja valvottu koevapaus. Vapautuville vangeille tehtävää vaarallisuusarviota laajennetaan ja vankien vapauttamista harkittaessa kiinnitetään entistä enemmän huomiota vangin vaarallisuuteen.

Kyllä tämä vaikuttaa olevan selkeä askel parempaan tällä saralla, ja olen tyytyväinen että persu on tuon toteutuksesta vastuussa.

Brax halusi rikolliset vapaalle jalalle. Henrikssonia kiihotti ainoastaan kansanryhmien kiihottamiset.

Tuskin perussuomalainen edustaja kokee kumpaakaan missiota omakseen... Ehkäpä ottaa huomioon sen "kansan oikeustajun" miettiessään rangaistuksia? (henkirikoksista kovemmat tuomiot, talousrikoksista pienemmät).

[dothefake]

Saas nähdä, palauttaako Lindström hovioikeuden Kouvolaan? Talo on vielä pystyssä, Suomen ainoa alunperin hovioikeudeksi suunniteltu.

[Faidros.]

Saas nähdä, palauttaako Lindström hovioikeuden Kouvolaan? Talo on vielä pystyssä, Suomen ainoa alunperin hovioikeudeksi suunniteltu.

Oikeinko tosiaan siellä on vartavasten tehty rakennus? Onko siitä kauan aikaa, kun viimeksi siellä toimittiin?

[Topi Junkkari]

Saas nähdä, palauttaako Lindström hovioikeuden Kouvolaan? Talo on vielä pystyssä, Suomen ainoa alunperin hovioikeudeksi suunniteltu.

Oikeinko tosiaan siellä on vartavasten tehty rakennus? Onko siitä kauan aikaa, kun viimeksi siellä toimittiin?

Jos ihan lonkalta heitän, niin rakennettiin 1990-luvulla ja toiminta loppui virallisesti pari vuotta sitten.

Talo on edelleen pystyssä, mutta sisätiloista ovat vandaalit vieneet kaiken irti lähtevän.

[Lalli IsoTalo]

On näistä spekulaatioista ainakin se hyöty, että Lindström voi lukea kuinka toimia.

Suosittelen venäläistä varoituslaukausta ensimmäisen niskoittelevan virkamiehen otsaan.

[Lalli IsoTalo]

Jouduin viime talvena lukemaan monta gradua, ja tulin siihen johtopäätökseen, että minäkin voisin aivan hyvin kirjoittaa vastaavanlaisen.

Mikä estää?

[Mika]

Valitettavasti kuitenkin Lindströmin tapauksessa pelkään, etteivät tietyt minimiedellytykset ministerin vaativan tehtävän suorittamiseksi täyty.

Totta puhuen olisin itsekin nähnyt mieluummin Sampo Terhon tuossa tehtävässä. Sampon sivuuttaminen ministerivalinnoissa tuntuu lievästi sanoen kummalliselta.

[Lalli IsoTalo]

Varsinkin kun otetaan huomioon, että Sampoa pidetään kautta rantain hyvinkin asiallisena hemmona.

[Griffinvaari]

Valitettavasti kuitenkin Lindströmin tapauksessa pelkään, etteivät tietyt minimiedellytykset ministerin vaativan tehtävän suorittamiseksi täyty.

Totta puhuen olisin itsekin nähnyt mieluummin Sampo Terhon tuossa tehtävässä. Sampon sivuuttaminen ministerivalinnoissa tuntuu lievästi sanoen kummalliselta.

Oli vissiin hyvistä valita, sampollehan tarjottiin puhemiehen pallia jota ei ottanut ja mielestäni hyvin perustein, on hyvä että salissa istuu pekkarisen/ syskowitsin kaltainen terävä perussuomalainen kommentoimassa.

[Faidros.]

Saas nähdä, palauttaako Lindström hovioikeuden Kouvolaan? Talo on vielä pystyssä, Suomen ainoa alunperin hovioikeudeksi suunniteltu.

Oikeinko tosiaan siellä on vartavasten tehty rakennus? Onko siitä kauan aikaa, kun viimeksi siellä toimittiin?

Jos ihan lonkalta heitän, niin rakennettiin 1990-luvulla ja toiminta loppui virallisesti pari vuotta sitten.

Talo on edelleen pystyssä, mutta sisätiloista ovat vandaalit vieneet kaiken irti lähtevän.

Saattoi olla silloisen Kepun politiikkaa siirtää hallintoa maakuntiin?

[Topi Junkkari]

Kouvolan hovioikeudesta:

Saattoi olla silloisen Kepun politiikkaa siirtää hallintoa maakuntiin?

Täsmennän, että Kouvolan hovioikeus perustettiin jo Kekkosen aikana vuonna 1978. Se toimi pitkään Kouvolan keskustan näkymiä hallitsevan niin sanotun Pohjola-talon ylimmissä kerroksissa. Oma varta vasten hovioikeudeksi rakennettu talo valmistui 1996. Viime vuonna tuli pakkoliitos Itä-Suomen hovioikeuteen Kuopioon (ent. Viipurin hovioikeus), mutta Kouvola säilyy istuntopaikkana vielä ainakin ensi vuoden loppuun.

Kouvolan HO:n ensimmäinen presidentti oli hävittäjä-ässä Heimo Lampi. Olen hänen muistelmistaan lukenut, miten antoisa työ oli päästä perustamaan kokonaan uusi instituutio ja luomaan sille toimintatavat.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kouvolan_hovioikeus

Anekdoottina kuulin, että hovioikeuden lakkauttamisen jälkeen "exäni nyxä" teki kuntalaisaloitteen Hovioikeudenkadun muuttamiseksi Pelastusarmeijankaduksi, kun ei sitä hovioikeutta enää ole, mutta Pelastusarmeija on. Ei mennyt läpi.

http://yle.fi/uutiset/kouvolan_hovioikeudenkadusta_pelastusarmeijankatu/7234957

[-PPT-]

Kuten aikaisemmat kirjoittajat ovat sanoneet niin ministereillä on tulkit apunaan ja harva osaa vierasta kieltä niin hyvin että kannattaa tärkeissä asioissa täysin ilman tulkin apua neuvotella.

Silti hieman ihmetyttää sillä sillä eihän Lindström suinkaan ole sitä ikäpolvea jolle koulunkäynti olisi ollut harvinaista herkkua. No, kaikilla ei vaan ole kielipäätä.

[Skeptikko]

Saas nähdä, palauttaako Lindström hovioikeuden Kouvolaan? Talo on vielä pystyssä, Suomen ainoa alunperin hovioikeudeksi suunniteltu.

Tämä RKP:n tekemä sabotointi olisi kyllä syytä perua. Alkuperäinen selvityshän suositteli nimenomaan Kouvolan hovioikeuden säästämistä, mutta Anna-Maja Henriksson käveli sen yli Stefan Wallinin Dragsvik-temppuilun tyyliin. On aika uskomatonta, että aivan Suomen etelärannikolta olevienkin hovioikeus on Kuopiossa (tosin Kouvolassa on pysyvä istuntopaikka). Tämän lisäksi käsittääkseni Kouvolan hovioikeus oli tilastoissa varsin tehokkaan hovioikeuden maineessa.

[Topi Junkkari]

Alkuperäinen selvityshän suositteli nimenomaan Kouvolan hovioikeuden säästämistä, mutta Anna-Maja Henriksson käveli sen yli Stefan Wallinin Dragsvik-temppuilun tyyliin. On aika uskomatonta, että aivan Suomen etelärannikolta olevienkin hovioikeus on Kuopiossa (tosin Kouvolassa on pysyvä istuntopaikka).

Komppaan täpöllä, vaikkakin vuosien 1978–1993 asuinpaikkani perusteella saatan olla hieman puolueellinen. En kuitenkaan ole koskaan ollut kyseisen putiikin kanssa sen enempää tekemisissä kuin että entinen naapurimme oli siellä neuvoksena. Varsinaiseen lähipiiriini ei lakimiehiä kuulu, pois se minusta! (Paitsi pari sellaista, joilla on tutkinto kesken.)

Sen istuntopaikan pysyvyys on luvattu vain vuoden 2016 loppuun.

Tämän lisäksi käsittääkseni Kouvolan hovioikeus oli tilastoissa varsin tehokkaan hovioikeuden maineessa.

Kuten aiemmin kirjoitin, kirjallisuudesta saamani käsityksen mukaan hovioikeuden ensimmäinen presidentti Heimo Lampi onnistui luomaan sinne aivan omanlaisensa toimintakulttuurin – ja tämä ei tarkoita nykyisen Itä-Suomen HO:n linjaa toimia tietyissä rikostapauksissa johdonmukaisen vähättelevästi.

[Finanz Schwein]

Ministerin ei nähdäkseni tarvitse omata ministeriön alaan liittyvää korkeakoulututkintoa, mutta jonkinlainen kokemus alasta olisi todella suotavaa. Lindström kenties sopisi työministeriksi, oikeusministeriksi sitä vastoin ei. Äijä jopa itse myönsi pohtineensa soveltuvuuttaan oikeusministeriksi. Rehellisyydestä toki pisteet.

[duc]

Minkä takia oikeusministerin pesti on ylipäätään olemassa? Oikeuslaitoshan on ainakin ihanteen mukaan erillinen poliittisesta vallasta.

Sama asia tuli mieleeni. Joskus muinoin Suomen ollessa vielä osa Venäjän valtakuntaa senaatissa oli kaksi osastoa eli oikeusosasto ja talousosasto. Oikeusosasto teki merkittävimmät oikeuden linjaukset oli Korkeinta Oikeutta vastaavassa asemassa. Talousosasto muutti myöhemmin nimensä valtioneuvostoksi, jota nykyään kutsutaan myös hallitukseksi. Näin pyrittiin erottamaan hallinto vallankolmijaonoppien mukaan. Oikeusministerin tehtäväksi jäi ylläpitää oikeuslaitoksen rakenteita, eikä niinkään päättää tuomioista.

...

Kannattaa lukaista jäsen sivullisen. linkkaama Wikipedian sivu.

Tärkeää on muistaa, että Suomen itsenäistymiseen saakka (lainaukset yo. linkistä)

Suomen autonomian aikaisen valtiollisen hallintojärjestelmän malli tuli Venäjältä. Siellä hallitseva senaatti oli 1700-luvulla paitsi hallinnon johtava toimielin myös korkein tuomioistuin. Venäjän keskushallintoa uudistettiin 1800-luvun alussa, mutta hallitseva senaatti säilytti asemansa ylimpänä oikeusasteena, lakien valvojana ja hallinnon johtajana.

Eli Suomen suuriruhtinaskunnan senaatin

...oikeusosaston jäsenet käyttivät hallinnollista valtaa, jolloin tuomiovalta ja toimeenpanovalta eivät olleetkaan erotettuina toisistaan...    Viipurin läänin maaherra Carl Johan Walleen arvosteli senaattia erityisesti vallanjaon periaatteen unohtamisesta. Oikeusosasto pitäisi erottaa senaatista, jotta vallan kolmijako-oppi toteutuisi eli erotettaisiin tuomiovalta toimeenpanovallasta.   

Toisin sanoen Suomessa alettiin de facto et de jure käyttää valistusfilosofi Montesquieun tunnetuksi tekemää periaatetta lainsäädäntö-, tuomio- ja hallintovallan erottamisesta vasta Suomen Tasavallan synnyttyä.

Suomen Tasavallassa oikeusministeri on hallintovallan edustaja (hallituksen jäsen), eli hän toteuttaa eli saattaa voimaan virkamiestensä johtajana eduskunnan säätämiä lakeja ja valvoo niiden noudattamista. Tuomioistuinten tuomarit eivät lakeja säädä vaan tulkitsevat eduskunnan säätämiä lakeja, jotka (käytännössä) hallitus esittelee. Tuomarien tulkinta on oltava lain raamien mukaista, mutta he ovat tulkinnoissaan itsenäisiä, eli oikeusministerillä tai muulla hallituksella taikka eduskunnalla ei ole valtaa määrätä, miten lakia on tulkittava tuomioistuimessa. Hallituksella ja tässä tapauksessa erityisesti oikeusministerillä on oikeus (ja velvollisuus) valvoa, että tuomarit noudattavat tuomioissaan voimassaolevaa lakia, mutta sen yli ei hallituksen valta ulotu. Näin periaatteessa länsimaissa homman tulisi toimia.

[Golimar]

Jari Lindström on varmasti parempi oikeusministeri kuin muutamat hänen edeltäjänsä joille vääryys on ollut oikeuden edellä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Suomen_oikeusministerit

[duc]

Oikeusministeri Lindströmillä riittää työsarkaa, ettei oikeuslaitoksen toiminnasta aiheutuisi alla kerrotun kaltaisia tapauksia. Toivottavasti hänellä on parempi kyky ymmärtää pientä rikoksen uhria kuin oikeusoppineilla juristeilla.

Väkivaltainen vappu vei Pekan uskon oikeuslaitokseen - "Pelko jäi vuosiksi"
RIKOS JULKAISTU 31.05.2015 12:25

Parinkymmenen vuoden takainen vappuaatto on jäänyt lähtemättömästi Pekan* mieleen. Tuntemattomien yllättävä hyökkäys jätti Pekkaan väkivallan pelon vuosikausiksi ja murensi miehen uskon oikeuslaitokseen.


Vappuaatto oli vasta alkamaisillaan ja 19-vuotiaan Pekan oli tarkoitus tutustua kotikaupunkinsa keväiseen juhlintaan ravintoloita kiertelemällä.

Ravintolaan matkatessa Pekka törmäsi neljän hengen seurueeseen. Porukan nainen kiinnostui Pekan hatusta ja nappasikin sen ohi kulkiessaan päähänsä. Kaikilla oli iloinen vapputunnelma, kunnes nainen lähti jatkamaan matkaa Pekan hattu yhä päässään. Hattu oli Pekalle tärkeä asuste, joten hän pyysi naista palauttamaan sen.

– Anna olla, jatka matkaasi vaan eri suuntaan, miehet totesivat Pekalle.

Kun Pekka halusi edelleen hattunsa takaisin, miesjoukon vappuasenne muuttui kuin leikaten.

Kukaan ei puuttunut pahoinpitelyyn

Ensimmäinen isku tuli yllättäen. Yksi miehistä yritti potkaista Pekkaa päähän, jonka hän sai kuitenkin torjuttua. Silloin kaksi muuta miestä kävivät Pekan kimppuun. Nuori mies sai useita nyrkiniskuja ja potkuja vartaloon ja kasvoihin. Vaikka väkivalta yltyi silmittömäksi, hän päätti, ettei lyö miehiä takaisin.

– Ajattelin itse joutuvani syytteeseen, jos puolustaudun, Pekka kertoo.

Yksi miehistä piteli Pekan käsiä selän takana, kun toinen yritti lyödä häntä kasvoihin. Pekka onnistui väistämään lyönnin, mutta toiselta puolelta tuli potku suoraan päähän. Painajaismainen pahoinpitely jatkui, jolloin Pekka pelkäsi kuolevansa.

– Olin varma, että taju lähtee ja kuolen. Iskuja tuli niin paljon, Pekka muistelee.

Vaikka pahoinpitely tapahtui alkuillasta kaupungin yhdellä keskuskadulla, kukaan ei puuttunut tilanteeseen. Miehet riepottelivat Pekkaa myös auton konepellin päällä, jolloin kuljettaja tokaisi miehiä siirtymään muualle.

Pekka pääsi vihdoin pakenemaan väkivaltaisen miesjoukon otteesta ja lähistöllä olleet siviilipoliisit nappasivat tekijät kiinni verekseltään. Painajainen ei kuitenkaan ollut vielä ohi.

Oikeudenkäynnissä uhkailtiin

Järkyttävän tapahtuman jälkeen alkoi oikeudenkäynnin odottelu, mihin vierähti kuusi pitkää kuukautta epätietoisuudessa. Käräjäoikeuden salin edessä Pekka kohtasi pahoinpitelijänsä uudelleen.

– Yksi miehistä oli humalassa, eivätkä he edes muistaneet, kenet olivat pahoinpidelleet. Miehet alkoivat yksitellen käymään läpi odotustilassa istuneita henkilöitä ja lopulta päätyivät siihen, että minä olin se uhri. He uhkasivat hakata minut uudestaan, jos en luopuisi jutusta, Pekka muistelee.

Pekka oli lakiasioissa kokematon, joten hän pyysi oikeudenkäyntiin avustajan oikeusaputoimistolta. Nuori mies tapasi oikeusavustajansa vasta käsittelypäivänä käräjäsalissa ja kertoi hänelle heti pahoinpitelijöiden hyytävästä uhkauksesta.

– Oikeusavustajan asenne oli todella huono. Hän ei puhunut minulle mitään, ei kertonut oikeusprosessin etenemisestä, saati reagoinut pahoinpitelijöiden uhkaukseen. Avustajasta näki selvästi, ettei hän halunnut olla tilanteessa. Oikeusavustaja kyseenalaisti myös oman paikalla olon, koska juttu oli hänen mielestä niin selkeä, Pekka ihmettelee.

Kaksi miehistä tuomittiin pahoinpitelystä ehdonalaiseen vankeusrangaistukseen, yksi tekijöistä sai ehdottoman tuomion aiemman rikoshistoriansa vuoksi. Lisäksi parikymppiset miehet tuomittiin noin 2000 markan vahingonkorvauksiin.

Miehet eivät olleet tuomiosta mielissään ja he osoittivat Pekalle, että tämä saa kokea vapun väkivaltaiset tapahtumat uudelleen. Pekkaa pelotti ja hän odotti pitkään, ennen kuin uskalsi poistua oikeustalolta.

Miehet eivät kuitenkaan olleet oikeustalon kulmilla odottamassa, eikä Pekka kohdannut heitä enää ikinä. Mutta väkivallan pelko seurasi pitkään.

– Kyllä se aina mietitytti, kun lähdin viikonloppuna liikenteeseen, että kohtaanko miehet uudestaan.

Uhri jätettiin yksin

Pekkaa suututtaa se, että hän jäi oikeudenkäynnin jälkeen täysin vaille tukea. Nuoren miehen olisi itse pitänyt tietää, kuinka vahingonkorvauksia tulisi hakea ja mistä saisi keskusteluapua traumaattisen kokemuksen läpikäyntiin.

Pahoinpitelijät eivät maksaneet oikeuden määräämiä vahingonkorvauksia ja Valtionkonttori piti korvaussummaa liian pienenä, jotta se olisi voinut tulla Pekan avuksi. Pekka ei ole vielä tänä päivänäkään saanut pahoinpitelystä korvauksia.

– Se oli kuin märkä rätti päin kasvoja. Oikeudenkäynnin jälkeen jäin aivan yksin ja epätietoisuuden valtaan. Miten väkivallan uhri pystyy hakemaan korvauksia tai apua? Tai saati sitten, jos kyse on vieläkin vakavammasta rikoksesta kuten raiskauksesta tai pedofiliasta? Rikoksen uhrin asema on todella heikko, Pekka pohtii.

Pekan oli myös tarkoitus aloittaa pian vapun jälkeen työharjoittelu opiskelukaupungissaan Helsingissä. Miehen harjoittelu meni kuitenkin sivu suun, sillä kasvot olivat pitkään rujon näköiset ja turvoksissa. Pahemminkin olisi voinut käydä.

– Yksi potkuista osui aivan silmän viereen. Sentti lähemmäs, niin näkö olisi lähtenyt. Olisi samalla mennyt uratoiveet uusiksi, Pekka sanoo ja näyttää silmäkulmassaan pilkistävää arpea.

Käsi nyrkkiin varmuuden vuoksi
Vuosien takainen väkivallanteko muutti Pekkaa. Rauhallinen mies sai pahoinpitelyn jälkeen voimia kostoajatuksista. Hän pohti pitkään, kuinka voisi satuttaa miehiä jäämättä teosta itse kiinni.

– Olin vihainen ja päätin, etten ole uhri enää, Pekka sanoo.

Pekka on nykyään myös valppaampi. Jos kaupungilla tulee epäilyttävän näköinen porukka kadulla vastaan, käsi puristuu taskussa nyrkkiin.

– En ole väkivaltainen ihminen ja uhkaavasta tilanteesta yritän aina selvitä puhumalla. Mutta jos päälle käytäisiin, niin puolustaisin kyllä itseäni. Löisin niin kovaa, etteivät iskisi enää takaisin. Enkä soittaisi poliiseja paikalle. En jaksaisi enää samanlaista oikeusprosessia, missä rikollisia vaan paapotaan, Pekka tokaisee.

*Pekan nimi on muutettu uhrin suojelemiseksi.